Kirjoittaja Aihe: Oma paikka (Matami Rosmerta, slice of life, fluffy, K-11, raapalesarja) 135/135 - valmis 13.11.2021  (Luettu 45149 kertaa)

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #120 : 16.08.2021 09:24:20 »
105.

Okei. Nyt se on sanottu. Ja se roikkuu heidän välissään raskaana.

Rosmertan tekee tiukkaa uskaltaa jatkaa Emrysin katsomista, joka näyttää typertyneeltä. Tämän kestää ilmiselvästi hetkisen sulattaa kuulemansa. Lopulta tämä näyttää ymmärtävän mitä Rosmerta oli sanonut.

>> Anteeksi, mitä?  >> Emrys sanoo hitaasti.
Rosmerta pidättää huokauksen. >> Minä olen noita. >>
>> Noita? >> Emrys toistaa.
>> Voin todistaa sen, jos et usko >>, Rosmerta sanoo.

Emrys kurtistaa kulmiaan, kun Rosmerta menee käsilaukkunsa luo ja kaivaa sieltä ohuen puutikulta näyttävän kepukan.

>> Älä säikähdä >>, Rosmerta varottaa ennen kuin loitsii sinisiä perhosia liihottelemaan ilmaan.

Emryksen silmät suurenevat ja suu loksahtaa auki. Luultavasti järkytyksestä, ehkä myös hämmennyksestä, Rosmerta ei ole varma.

>> Tiedän, että tämä on, tuota, aika paljon, mutta… Öh, jos tarvitset aikaa sen sulattamiseen, niin minä ymmärrän >>, Rosmerta hölöttää.

Emrys pudistaa päätänsä ja sulkee silmänsä. Tämä painaa etusormen ja peukalon nenänsä varrelle eikä Rosmerta osaa sanoa mitä mieltä tämä asiasta on. Hän ei osaa yhtään ennustaa miten Emrys reagoi. Ainakaan tämä ei ole vielä ollut polttamassa häntä roviolla tai haukkunut katalilla sanoilla, sanonut tulleensa huijatuksi.

Rosmerta ei uskalla liikahtaa. >> Emrys? >>
>> Minä… Vou…>>, Emrys mutisee.
>> Oletko kunnossa? Tarvitsetko vettä tai väkevämpää? >>
>> Mitä? Ei, en. Tarvitse siis. Minä… Minun täytyy…  >>, Emrysin lauseet ovat lyhyitä.

Kun Emrys käännähtää ja poistuu paikalta, Rosmerta murtuu.

(sanoja 200)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #121 : 28.08.2021 10:39:18 »
106.

Työmiesten asuttama mökki on tyhjänä, ei yhtään ketään missään. Ei edes Emrystä.

Rosmerta hengittelee syvään, itkua pidätellen. Sydämeen sattuu, miten nopeasti se olikaan ehtinyt kiintymään toiseen niin lujaa. Miten nopeasti Emryksestä oli tullut hänelle tärkeä. Ja nyt kaikki on ohi, mahdollinen yhteinen tulevaisuus katosi tuhkana ilmaan.

Rosmerta kietoo käsivarret ympärilleen, puristaa silmänsä tiukasti kiinni. Hänen on koottava itsensä, estettävä kyyneliä vuotamasta. Hänen on oltava rauhallinen, seesteinen töihin mentäessä. Hänen on hoidettava viimeinen vuoronsa White Rose Inn’ssä kunnialla. Sen jälkeen hänen on osallistuttava läksiäisjuhliinsa ja esittää nauttivansa niistä. Sillä hän ei voisi pettää Shaimaa, joka on nähnyt paljon vaivaa hänen vuokseen.

(sanoja 100)



107.

Viimeinen työpäivä White Rose Inn’ssä sujuu vauhdikkaasti, asiakkaita riittää ja kiirettä piisaa. Pari vakioasiakasta oli tuonut mukanaan Rosmertalle pienet kukkakimput harmitellen hänen lähtöään. Onnentoivotukset tulevalle toivotettiin vielä pois lähtiessä.

Kun Rosmertan työpäivän viimeiset hetket ovat käsillä, Earl rykii kurkkuaan ja kailottaa kovaan ääneen. >> Huomio, huomio! Rosie kaataa sille viimeisen juomansa, kuka ensimmäisenä ehtii! >>

Nuori nainen nousee vikkelästi pöydästään ja ryntää baaritiskin luokse. Rosmerta pidättelee naurua ja kaataa tuopillisen siideriä.

>> Minä tarjoan >>, Rosmerta hymyilee.
>> Kiitos. Ikävä tulee >>, nainen sanoo ja ottaa hörpyn juomastaan.

Rosmerta riisuu puoliesiliinansa ja ripustaa sen naulakkoon. Hän kääntyy vielä silmäilemään baaria ja asiakkaita.

>> Se oli siinä sitten. >>

(sanoja 100)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #122 : 15.09.2021 20:48:42 »
108.

Shaima ja Errol ovat koristelleet kabinetin yltäkylläisesti, ehkä hieman liioitellusti. Jokaiseen mahdolliseen paikkaan on kiinnitetty erikokoisia viirejä, joissa julistetaan läksiäisiä ja toivotetaan onnea matkaan. Katossa leijuu joukko erivärisiä ilmapalloja ilman minkäänlaisia naruja, radio soittaa taustalla Errollin polttamaa (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan) levyä.

Muiden siivotessa pubia ja keittiötä Shaima ja Errol olivat kattaneet pöydän ja täyttäneet sen syötävillä. Tarjottavaa on itse tehdyistä pizzoista coctailtikkuihin ja täytetyistä voileivistä juustolautaseen. Juomavalikoimasta löytyy puna- ja valkoviiniä, olutta, siideriä sekä vettä. Halukkaat saivat hakea pubin puolelta limsaa, jos mieli tekee. 

Pelkän ruuan ja juoman varaan ei läksiäisiä ole jätetty. Shaima on suunnitellut muutaman pelinkin pelaamista. Yhtä peliä he voivat pelata syömisen yhteydessä, muita ennen ja jälkeen.

Ennen ensimmäisen pelin aloittamista Rosmerta päättää ojentaa muistolahjansa (entisille) työkavereilleen. >> Jotain pientä, että varmasti muistatte minut. >>

Lahjat saavat aikaan raikuvan naurun. Earl vakuuttaa, että rumat lahjat todella saavat heidät muistamaan hänet. Rosmerta hymyilee tyytyväisenä. Mukit todella hoitavat tehtävänsä.

(sanoja 150)



109.

Läksiäiset ovat riemukkaat ja hauskat. Aika kuluu kuin siivillä syödessä, juodessa, pelejä pelatessa ja rupatellessa. Shaiman pitämä läksiäispuhe saa Rosmertan liikuttumaan että nauramaan.

Kellon lähetessä puolta kolmea yöllä he innostuvat tanssimaan musiikin mukana. Jokaisen huulilla on hymy eikä kukaan välitä vaikka väsy alkaa painaa. Aamuvuorolaiset uhoavat hoitavansa työnsä kofeiinin voimalla, vähille jäävistä yöunista välittämättä.

Läksiäisten kulkiessa viimein kohti loppuaan Shaima ojentaa Rosmertalle kukkakimpun ja lahjakassin, joihin kumpaakin koko työporukka on osallistunut. Kyyneleet silmissä he vaihtavat halaukset, onnentoivotuksia jaellaan.

Rosmerta pitää lyhyen kiitospuheen kehuen työkavereitaan, joiden ansiosta työ oli ollut mahtavaa. Hän tulisi ikävöimään heitä.

Hieman ennen viittä Rosmerta ilmiintyy (vaikkei olisi huppelissa saanut) pubinsa yläkertaan. Hän hyräilee laskiessaan tavaransa keittiönpöydälle. Laitettuaan kukkansa maljakkoon hän suuntaa makuuhuoneeseen. Lahjakassi saisi odottaa aamuun.

Peiton alle päästyään ja pään tyynyyn saatuaan Rosmerta huokaisee onnellisesti. Hän sulkee silmänsä ja nukahtaa miltei samaten.

Viimein työpäivä ja läksiäisjuhlat olivat onnistuneesti pyyhkivät hänen mielestään sydänsurun edes muutamaksi hetkeksi.

(sanoja 150)




110.

Seuraavat pari kolme päivää sujuivat pubia puunatessa ja sisustaessa. Tyler ja Sarah viettävät aikaa Rosmertan asunnon puolella, Timothy on alhaalla äitinsä, Rosmertan, Romanan ja Steven kanssa.

>> Miksi tuohon keskelle ei saa laittaa mitään? >> Romana kysyy asetettuaan pienen taulun paikoilleen.
>> Siihen tulee myöhemmin kuva pubista, joka otetaan vasta avajaisten aikana >>, Rosmerta selittää.
>> Ai jaa. Sepä kivaa >>, Romana nyökkää mietteliäältä näyttäen. >> Eikös tässä ollut aikaisemminkin joku pubi? Siitäkin voisi laittaa kuvan, jos haluat. >>
>> Joo, oli tässä. Mutta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana sen vain annettiin olla ja lahota paikoilleen >>, Rosmerta kertoo.
>> Ja sitten sinä ostit sen >>, Romana toteaa.
>> Ja sitten minä ostin sen, niin. >>
Steve lyö uutta naulaa seinään. >> Tiesittekö muuten, että se edellinen pubi, joka tässä oli, niin vuonna 1612 se toimi päämajana maahiskapinassa. Ei maahiselle, tosin. >>
>> Niinkö? >> Romana kysyy.
>> Kyllä >>, Steve nyökkää pontevasti.
>> Mielenkiintoista. Sinun pitää mainita se avajaispuheessasi, Rosmerta. >>
>> En ajatellut mainita >>, Rosmerta naurahtaa. >> Mutta kuva kuulostaa kyllä hyvältä idealta. >>

(sanoja 150)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #123 : 18.09.2021 12:57:52 »
111.

Pubi olisi täysin valmis avajaisiin mennessä, jäljellä on enää vain pientä hienosäätöä sekä ulos tulevan kyltin, jossa pubin nimi komeilisi, paikoilleen laittaminen. Kyltti pidettäisiin lakanan alla piilossa avajaisiin asti. Mitään suurta paljastusta ei tulisi, lakana vain otettaisiin suunnilleen viittä minuuttia ennen ovien avaamista pois. Siinä saisi ihailla kylttiä rauhassa odotellessa, jos tahtoisi.

Yläkerran asunnossa tekemistä riittää senkin edestä, sillä Rosmerta oli laiminlyönyt sen kuntoon laittamista. Hän oli keskittynyt täysillä vain pubin valmiiksi saamiseen, mutta nyt hänellä olisi aikaa alkaa purkamaan henkilökohtaisia tavaroitaan ja laittamaan paikkoja kuntoon omassa kodissaan.

Oma koti. Miten hienolta se kuulostaakaan. Hänellä ei ole koskaan aiemmin ollut ikiomaa kotia. Muutettuaan lapsuudenkodistaan hän oli asunut vuokralla muutaman vuoden ja sen jälkeen veljensä perheen kanssa. (Ja heti kun pubi rupeaisi tuottamaan rahaa, hän maksaisi näille asumisestaan koituneista kustannuksista. Se olisi vain reilua.) Mutta nyt, kaksikymmentäyksivuotiaana, hänellä on vihdoin oma koti. Koti, joka on täysin hänen. Miten mahtavaa se onkaan!

(sanoja 150)



112.

Hyräillen Rosmerta kaataa höyryävää vettä kissamukiin, jossa teesiivilä jo odottaa. Odottaessaan teen hautumista hän tekee itselleen kaksi voileipää, jotka hän aikoo nauttia yhdessä teen kanssa. Hän suunnitelmansa on nauttia iltapalansa olohuoneen nojatuolissa löhöten ja hyvän kirjan lukemista jatkaen. Kynttilä sopisi luomaan tunnelmaa, mutta hänen muutamat kynttilänsä ovat edelleen muuttolaatikon uumenissa. Hän ei ollut ehtinyt tyhjentämään sitä laatikkoa, jossa kynttilät ovat.

Rosmerta on ehtinyt istuutua teemuki kädessään nojatuolille, kun koputus kajahtaa. Automaattisesti hän vilkaisee kelloa, joka on lähemmäs puolta yhdeksää. Kuka siellä tähän aikaa olisi? Ei kai Annelise vain ollut alkanut vielä synnyttämään? Laskettuun aikaanhan on vielä suunnilleen puolisen kuukautta aikaa. 

Taikasauvaansa tiukasti nyrkissään puristaen Rosmerta menee oven luokse. Mitä jos kyseessä olisivat lehden sivuilla niin monta kertaa mainitut kuolonsyöjät? Jos hän olisi näiden seuraava uhri, jostain tuntemattomasta syystä? Tai eihän syy nyt mikään tuntematon olisi! Nämähän ovat hyvin luultavasti saattaneet kuulla, että hän oli palkannut jästejä hoitamaan yrityksensä remontoimisen. On oikeastaan ihme, etteivät kuolonsyöjät olleet tulleet jo aikaisemmin häntä (ja työmiehiä) listimään.

Rosmerta ravistaa päätänsä. Nyt hän menee asioiden edelle. Luultavasti ovella on Jacob, joka kertoo Annelisen synnytyksen alkaneen etuajassa. Se on paljon todennäköisempää kuin murhanhimoiset kuolonsyöjät, hän maalailee aivan turhaan kauhukuvia mielessään.

Avattuaan oven ja nähdessään tulijan, Rosmerta yllättyy.

(sanoja 200)


>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #124 : 20.09.2021 09:20:22 »
113.

Rosmerta ei tiedä mitä ajatella. Miksi ihmeessä Emrys tuli hänen luokseen? Hän oli ollut aivan varma, ettei näkisi miestä enää. Mutta nyt tämä seisoo – tai ehkä istuu – hänen olohuoneessaan.

Koska Rosmerta ei ollut tiennyt mitä sanoa – ja koska hän yrittää olla toivomatta liikoja – hän oli tarjonnut teetä. Eikä Emrys ollut kieltäytynyt teekupposesta, joten hän oli paennut keittiöön valmistaakseen toisen kupillisen teetä. Hän yrittää valmistella itseään siihen, mitä asiaa Emryksellä sitten ikinä onkaan. Onko tämä tullut päättämään heidän orastavan suhteensa kasvotusten? Samalla myös pahoitellen sitä, miten oli viimeksi vain lähtenyt äkisti hänen paljastuksensa jälkeen? Sillä se olisi Emryksen tapaista.

Voi luoja, hän ei kestäisi sitä.

Rosmerta keskittyy hengittämään muutaman kerran syvään. Hänen on rauhoituttava. Ja valmistettava se tee – hän on ollut keittiössä jo viisi minuuttia. Emrys varmasti ihmettelee mikä hänellä kestää.

Ojentaessaan kätensä kohti kaapin ovennuppia Rosmerta tajuaa pitelevänsä yhä tiukasti sauvaa kädessään. Huokaisten hän laskee taikasauvansa keittiötasolle tyhjän hedelmäkulhon viereen.

(sanoja 150)



114.

Emrysin teemuki on pöydällä, Rosmerta katselee sen höyryämistä. Kumpikaan heistä ei sano mitään.

Emrys istuu sohvan reunalla kädet ristittynä. Kulmat ovat pienessä kurtussa, tämä luultavasti miettii miten sanoisi sanottavansa hellästi. Olisipa tämä miettinyt sanat etukäteen! Tai ehkä tämä olikin, mutta ne eivät enää tuntuneet sopivilta.

Rosmertasta tuntuu häiritsevän kovasti siltä, että hän on piinapenkissä. Kunpa asia hoituisi nopeasti, hän ei kestäisi jos he istuisivat siinä kauankin sanomatta mitään. Pitäisikö hänen rikkoa hiljaisuus? Sanoa jotain hauskaa tai vaikka jotain ihan tyhmää, mitä vain jotta hänen olonsa helpottuisi ja hiljaisuus rikkoutuisi.

Ennen kuin Rosmerta ehtii keksiä mitä sanoisi, Emrys rykäisee selvittääkseen kurkkuaan.

(sanoja 100)




115.

>> Olen pahoillani, kun vain poistuin sillä tavoin viimeksi >>, Emrys sanoo. >> Se oli töykeää. >>

Rosmerta nyökkää, hän ei saa ääntään kulkemaan. Hän odottaa kauhuissaan mitä mies seuraavaksi sanoisi, katkaisisi heidän suhteensa. Miksi ihmeessä Rosmerta oli kuvitellut, että puhuminen voittaa hiljaisuuden? Hän oli täysin väärässä sen suhteen.

>> En osannut oikein reagoida paljastukseesi. Mytologia ja taikuushan ovat kiehtoneet minua tyyliin aina, ja olen toisinaan miettinyt, että taikuutta voisi olla oikeasti olemassa… Mutta sitten kuin kerroit olevasi noita ja taioit, minä... >> Emrys hiljenee olkiaan kohauttaen.
>> Se oli varmasti järkyttävää >>, Rosmerta uskaltautuu sanomaan.
Emrys naurahtaa. >> Olihan se, joo. Menin vähän pyörälle päästäni ja minun oli päästävä pois. Mistä olen edelleen pahoillani, reaktioni olisi saanut olla parempi. >>

Rosmerta kurottuu tarttumaan Emrysin käteen. Hän puristaa sitä sen merkiksi, että hän ymmärtää. Vaikka Emrysin reaktio oli satuttanut häntä, hän oli kuvitellut pahempaa kuin mitä tapahtui.

>> Pahoittelut myös siitä, että katosin näin pitkäksi aikaan, sanomatta mitään ja jättämättä mitään viestiä. Se oli töykeää. Minun piti saada ajatukseni selviksi ja ymmärtää, että se mitä tapahtui, oli todellista eikä unta tai hallusinaatio. Asian kanssa sinuiksi pääsemiseen ei mennyt oikeastaan kauan, mutta siihen meni, kun yritin pohtia mitä sanoa sinulle >>, Emrys toteaa.

Rosmerta nielaisee. Seuraavaksi olisi se hetki, jota hän on pelännyt.

(sanoja 200)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #125 : 24.09.2021 17:39:34 »
116.

Rosmerta yrittää terästää itseään. Hän ei halua itkeä Emrysin nähden, hän ei halua näyttää miten häntä sattuisi ja kuinka paljon. Hän haluaa pysyä tyynenä, nyökätä hymyillen ja sanoa ymmärtävänsä.

>> Karibu >>, Emrys aloittaa (hellittelynimen käyttö ei satuta, ei, Rosmerta vakuuttelee itselleen), >> sinä olet upea ja ihana ihminen. >>

Voi hyvä luoja. Nyt se tulee. Hänen on oltava valmis. Hän pysyisi kasassa. Heti kun Emrys lähtisi, hän voisi itkeä itsensä tyhjäksi.

>> … sinua >>, Emrys lopettaa.

Romesrta räpäyttää silmiään. Mitä Emrys oikein oli sanonut? Tämän sanat menivät täysin häneltä ohitse, kun hän kannusti itseään pysymään vahvana.

Voi kuinka noloa! Hänen on pyydettävä miestä toistamaan sanansa. Tai ehkä hänen olisi parempi teeskennellä, että hän kuuli.

>> Anteeksi mitä? >>

Hitto. Se lipsahti. Se siitä teeskentelystä.

Emrys naurahtaa. >> Sanoin että olet upea ja ihana… >>
>> Sen minä kuulin. >>
>> Olet myös valloittava, sinä vangitsit huomioni heti kun näin sinut. Sinuun tutustuminen on ollut mahtavaa ja aivan parasta. Sinusta on tullut minulle tärkeä näinä kuukausina. Minä rakastan sinua >>, Emrys toistaa.

Rosmerta räpyttelee silmiään. Siis mitä? Emrys rakastaa häntä? Mutta, mutta…

>> Oletko aivan varma? >>
>> Olen >>, Emrys hymyilee.
>> Vaikka minä olen noita ja… kaikkea >>, Rosmerta huitoo kädellään itseään kohti.
>> Se on osa sinua, karibu, ja olen täydellisen rakastunut sinuun juuri tuollaisena kuin olet. >>

(sanoja 200)



117.

Emrys saa muutamia kertoja vakuutella olevansa täysin sinut sen asian kanssa, että Rosmerta on noita. Lopulta epäileväinen ääni hänen sisällään sammuu. Miksi Emrys valehtelisi olevansa okei asian kanssa, jos niin ei olisi?

He viettävät muutaman tunnin sohvalla, Rosmerta Emrysin kainalossa. Emrys silittää sormillaan hänen käsivarttaan. Mukava hiljaisuus vallitsee enimmäksi heidän välillään, toisinaan he keskustelevat pienesti. Rosmerta lupaa toisella kertaa kertoa enemmän taikuudesta, millaista se oikeasti on.

Kellon lähetessä yhtä yöllä Emrys nousee aikomuksenaan lähteä kotiinsa. Rosmerta saattaa tämän ovelle. Kevyt hyvän yön suukko muuttuu syvemmäksi, vaativammaksi, ja pian he löytävät itsensä makuuhuoneen nukkumapaikkaa toimittavalta paksulta petauspatjalta paljaat kuumat ihot vastakkain.

(sanoja 100)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #126 : 05.10.2021 12:48:22 »
118.

Puolitoista viikkoa ennen avajaisia Rosmertan palkkaamat Amanita, Aiden sekä Carmichael ovat tutustumassa uuteen työpaikkaansa. Heillä olisi edessään viikon kestävä intensiivinen työkuviinsa keskittyvä leiri edessään: menut käytäisiin lävitse ja harjoiteltaisiin, opeteltaisiin tarjottavat juomat sekä niiden hinnat, kassakoneen käyttö olisi jokaisen osattava. Toisiksi viimeisenä päivänä vuorossa olisi rentoutumista yhdessä, jotta yhteishenki olisi hyvä. Rosmerta haluaa tiiviin ja erinomaisen työyhteisön, hän haluaa työntekijöiden viihtyvän työpaikallaan.

Siro Amanita työskentelisi baaritiskin takana Rosmertan lailla, Aiden on pääkokki ja Carmichaelin, Carrie tuttavallisemmin, työkuvana on tarjoilija. Amanitalla ja Carriella olisi myös valmiudet toimia keittiössä ruuanlaitto puuhissa aina silloin, kun Aiden ei olisi töissä. Aidenillakin on pätevyys toimia baaritiskin takana juomia tarjoilemassa, jos sitä vaativia tilanteita tulisi – ja niitä tulisi aivan varmasti.

Rosmerta on tyytyväinen palkkaamaansa kolmikkoon. Heistä jokainen on ammattimainen ja heidän luonteensa sopivat ilmiselvästi asiakaspalveluun. Rosmerta toivoo, että hyvä ilmapiiri ei tulisi katoamaan ajan myötä vaan pysyisi hyvänä ja toimivana. Ilmapiiri olisi myös tärkeää pubin menestykselle.

(sanoja 150)



119.

Annelisesta Rosmertan pitää pukeutua avajaisiin juhlavasti, mutta Rosmerta on sitä mieltä, että normaali työasu riittää mainiosti. Mitä siitäkin tulisi, jos pubin omistaja vain koreilisi?

>> Mutta sinusta otetaan kuvia lehteen, sinun on näytettävä edustuskelpoiselta. Omissa avajaisissa on myös syytä pukeutua hienommin >>, Annelise sanoo silitellen valtavaa vatsaansa.
>> Tavallinen asu saa riittää, otettiin kuvia sata tai yksi >>, Rosmerta tokaisee. >> Kaikkein tärkeintä on hyvä palvelu että tarjottavat, jotta asiakkaat viihtyvät. Seurustelukin hoituu siinä samalla töitä tehden. >>
>> Rosie, ne ovat pubisi avajaiset! >> Annelise yrittää.

Rosmerta pidättää huokauksen. Hän voisi hyvin antaa periksi kälylleen. Ihan vain, jotta tämä jättäisi asiasta jankuttamisen. Hän pukisi jotain hieman hienompaa, mutta jotain mikä ei estäisi työntekoa. Hän ei halunnut, että hänen työntekijänsä joutuisivat ainoastaan huhkimaan päivänä, joka olisi hyvin varmasti (toivottavasti!) kiireinen. Sitä paitsi, hän oli päättänyt perustaa pubin, jotta voisi tehdä työtä, jota rakastaisi ja josta nauttisi. Joten hän todellakin tulisi työskentelemään avajaispäivänä myös, sanokoot kuka tahansa mitä tahansa.

(sanoja 150)




120.
 
Päivää ennen avajaisia Rosmerta on täysin hermostunut. Paniikin vallassa hän varmistaa useaan otteeseen, että pubissa kaikki on kuten pitää. Olisi kamalaa, jos pubi ei olisi siisti, että ruokaa saatikka juomaa ei olisi tarpeeksi. Hän varmistaa, ettei yksikään taulu ole vinossa tai tuoli pois paikalta. Hän kohentelee koristetyynyjä ja pyyhkii pöytien pinnat yhä uudelleen, jotta ne olisivat varmasti puhtaat.

Työntekijät vannovat osaavansa varmasti hommansa ja tietävänsä miten avajaispäivänä (sekä muina) tullaan toimimaan. Esivalmistelut ovat tehdyt ja kaikkea olisi riittävästi, mikään ei tulisi loppumaan kesken, siitä on pidetty erittäin hyvä huoli.

Jännitys vatsassa lepattaen Rosmerta pomppii ulos jälleen kerran varmistamaan, että kyltti on paikoillaan ja täysin piilossa, ettei kukaan utelias näkisi sitä etukäteen. Se olisi varsin kamalaa!

>> Rauhoitu hieman, karibu, kaikki tulee sujumaan aivan varmasti hyvin >>, Emrys nauraa illalla.
>> En voi sille mitään. Minusta tuntuu aivan kamalasti siltä, että jokin tulee menemään pieleen >>, Rosmerta selittää käsiään levottomasti väännellen. >> Oluttynnyreitä ei taida olla tarpeeksi, minun on käytävä tarkistamassa se, samoin kuin sekin, että erikoiskermakaljaa on myös riittävästi. >>
>> Teit sen jo vartti sitten, kaikki oli silloin kunnossa ja niin se on edelleenkin. Mikä siellä olisi tässä ajassa ehtinyt muuttumaan? >> Emrys huomauttaa.
>> Siellä on voinut käydä varas! >> Rosmerta huudahtaa.
>> Tuskinpa, olisimme kuulleet >>, Emrys sanoo. >> Mutta käy toki tarkistamassa. Sillä ehdolla, että menet kylpyyn, jonka menen laskemaan sinulle. >>
>> Ei minulla ole aikaa kylvyille. >>
>> Ei vastaväitteitä. >>
>> Hyvä on, hyvä on >>, Rosmerta nostaa kädet ilmaan luovuttamisen merkiksi.
>> Niin sitä pitää, karibu >>. Emrys antaa nopean suukon.
Rosmerta värisee. >> Mmm. Lisää kiitos. >>
>> Kylvyn jälkeen. Nyt hopi, hopi. >>

Rosmerta tottelee ilolla.

(sanoja 250)

>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #127 : 15.10.2021 21:01:12 »
A/N: Uuuu. Avajaiset, viimeinkin. :D Ja Rosmertakin tehnyt pienen muutoksen aiempaan suunnitelmaansa.



121.

Koska Rosmerta oli luvannut Anneliselle pukeutuvansa hienommin, hän on pukeutunut tummanroosan väriseen kaapuun, jossa on hopealangalla kirjottuja lehtiä. Muutoin kaavut eivät toimineet työasuina, sillä ne rajoittaisivat sekä vaikeuttaisivat ikävästi työskentelyä keittiössä. Rosmertasta on parempi, että he käyttäisivät jästimäisiä vaatteita.

Pubin emäntänä hänen oma työasunsa erottuu toisten asuista. Hänen oma vaateparsi muistuttaa 1700-luvun työläisen leninkiä. Amanitan ja Carrien työasuina toimivat tummanvioletit ruudulliset flanellipaidat sekä farkut, Aidenilla on täysin tavallinen kokin asukokonaisuus.

He kaikki neljä ovat kokoontuneet pubin keittiöön. Rosmertan päätettyä pieni kannustuspuheensa he lyövät kätensä yhteen ja heilauttavat ne ylös laskettuaan kolmeen.

>> Hip hei, me tehdään tämä! >>

He ovat valmiina avajaisiin.

(sanoja 100)



122.

Pubin edustalle on kokoontunut melkoisen suuri joukko. Paikalla on myös toimittaja ja kuvaaja Päivän Profeetasta sekä Loimutähdestä. Toimittajien sulkakynät liikkuvat vikkelään, kun Rosmerta pitää avajaispuhettaan, jossa käy läpi miten oma pubi on ollut hänen pitkäaikainen unelma ja kuinka mahtavaa on, että nyt se toteutuu.

>> Sydämeni pohjasta toivon, että ihastutte pubiini, ja että pubini tulee olemaan pitkäikäinen. Suurimmat kiitokset kuuluvat perheelleni, joita ilman en olisi tässä. Heidän tukensa on ollut minulle äärimmäisen tärkeää. Kiitokset myös hyville ystävilleni, jotka ovat kanssa olleet tukenani ja apunani >>, Rosmerta hymyilee. >> Ja nyt, pidemmittä puheitta, olette kaikki sydämellisien tervetulleita pubiini nauttimaan ja viihtymään! >>

Viimeisen sanan kajahtaessa ilmaan kylttiä peitonnut verho väistyy tieltä paljastaen Jacobin kädenjäljen: kolme viistosti aseteltua, tammesta veistettyä luutaa – kuin olisivat lentoon nousemassa. Hieman eripituisten luutien varsissa on kevyitä kaiverruksia, harjakset on veistetty erittäin yksityiskohtaisesti, hyvin aidosti. Alimmaisesta luudasta roikkuu kolpakko. Pubin nimi, Kolme luudanvartta, seisoo ylväänä ylimmän luudan päällä. Kirjaimet ovat veistetty muistuttamaan Rosmertan omaa käsialaa.

Rosmerta henkäisee. Hän näkee muiden kanssa kyltin ensimmäistä kertaa: Jacob oli pitänyt sen ulkonäön visusti salassa häneltä. Kyltti on upea, parempi ja yksityiskohtaisempi kuin se, jonka Rosmerta ensi alkuun oli suunnitellut, mutta päätynyt lopulta hylkäämään.

Kyyneleet silmissä Rosmerta kääntyy veljensä puoleen ja vetää tämän tiukkaan halaukseen. >> Kiitos! >>

(sanoja 200)




123.

Alkumaljojen jälkeen kiirettä piisaa yllin kyllin. Seisovan pöydän lisäksi ruokaa tilataan listaltakin. Keittiössä on täysi tohina päällänsä. Juomia saa kaataa melkein lakkaamatta. Asiakkaita saapuu lisää, puheensorina täyttää pubin.

Rosmerta kiertelee asiakkaiden parissa harjoittaakseen rentoa jutustelua. Hän haluaa kuulla näiden mielipiteet paikasta tuoreeltaan. Hän suosittelee juomia sekä herkullisia ruoka-annoksia.

Yhdessä vaiheessa Rosmertaa haastatellaan lehteen. Hän saa kertoa tunnelmistaan avajaisten sujuvuudesta ja millaisia tuntemuksia kaikki hänessä on herättänyt. Samalla kuvaaja räpsii kilokaupalla kuvia hänestä eri kulmista.

Haastattelun jälkeen Jacob vetää kaikkien pubissa olevien huomion itseensä. Veli haluaa nostaa maljan siskolleen. Tämän kauniit sanat siitä kuinka rohkea ja uskomaton Rosmerta on ollut jahdatessaan unelmaansa ja tehdessään siitä totta, saavat kyyneleet nousemaan Rosmertan silmiin. Jacob toivottaa pitkää menestystä, jonka jälkeen kaikki hurraavat sekä kilistelevät lasejaan itseään lähimpänä olevan kanssa.

Rosmerta halaa veljeään jälleen. >> Kiitos! >>
Jacob virnistää pörröttäen hänen tukkaansa, joka on laitettu kiharoille. >> Porukat olisivat todella ylpeitä sinusta, Rosie. >>

Se saa Rosmertan itkemään vuolaammin.

(Sanoja 150)


>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #128 : 18.10.2021 21:31:40 »
124.

Kellon juostessa kohti kuutta pubissa on hieman vähemmän asiakkaita. Rosmerta uskoo, että kahdeksan aikoihin asiakasmäärä tulisi vilkastumaan. Monille maistuisi varmasti yömyssy taikka pari.

Oven yläpuolella oleva lehmänkello kilahtelee uusien asiakkaiden tullessa sisälle. Rosmerta ilahtuu tunnistaessaan tulijat: professorit Dumbledore, McGarmiwa, Lipetit sekä Verso, hänen entiset opettajansa Tylypahkasta. Koulun riistanvartija, Hagrid, oli käynyt jo aikaisemmin – hän oli ehtinyt vaihtamaan miehen kanssa vain muutaman sanan aiemmin päivällä vallinneen kiireen vuoksi.

>> Hei vaan pitkästä aikaa! >> Rosmerta hymyilee leveästi.
>> Hyvää iltaa, matami Brewer-Belcher >>, professori Dumbledore vastaa
>> Sanokaa Rosmerta vain, en ole enää oppilaanne. Mitä arvon professoreille saisi olla? >>
>> Minervalle portviiniä, Pomonalle mojito ja Filiukselle tuliviskiä. Minä puolestaan otan hehkusimaa >>, Dumledore tilaa kaikkien puolesta. >> Onnea myös yrityksellesi. >>
>> Kiitoksia! >>
>> Oppilaat odottavat seuraavaa Tylyahon viikonloppuaan, jotta pääsevät tänne >>, Dumbledore kertoo.
>> Se on oikein mukava kuulla >>, Rosmerta sanoo ja ojentaa ensimmäisen juoman. >> Ja talo tarjoaa nämä ensimmäiset juomat teille jokaiselle uuden pestinne johdosta. Millaista on toimia arvostetun koulun rehtorina? >>

(sanoja 150)




125.

Kuten Rosmerta oli uumoillutkin, kahdeksan aikoihin illalla väkeä saapui jälleen enemmän. Amita tarjoilee yhä paikalla oleville professoreille uusia juomia, jotka ovat näiden viidennet. Keittiössä Aiden valmistaa hiukopalaa, jotka oli tilattu juomien lisäksi.

Rosmertasta on hauskaa katsella miten hänen entiset opettajansa rentoutuvat ja nauravat yllättävän äänekkäästi toistensa kertomille jutuille. Joku heistä on tuonut pelikortit mukanaan ja niitä läimitään pöytään innokkaina. Kunpa hän itsekin olisi tuollainen vanhempana.

Hyväntuulisesti Rosmerta tervehtii uutta asiakasta valmiina tarjoilemaan tälle. Hän ottaa seljankukkaviinipullon esiin ja on valmiina kaatamaan sitä kapeaan lasiin, kun hän laittaa merkille että hänen asuntoonsa vievä ovi aukeaa. Mitä ihmettä? Kuka kumma siellä on?

Rosmerta viittoo Carrien luokseen, jotta tämä tarjoilisikin viinin odottavalle asiakkaalle. Hän ei ehdi aikeissaan mennä tarkistamaan mistä on kyse pitkälle, kun Jacob pelmahtaa hänen eteensä. Veli on hengästynyt ja tämä näyttää hieman hätääntyneeltä. Se saa Rosmertan huolestumaan heti. Ei kai ollut sattunut mitään kamalaa?

>> Annelisen synnytys on alkanut >>, veli puuskahtaa.

(sanoja 150)




126.

Rosmerta kiittelee viimeistä asiakasta tämän poistuessa. Syvään huokaisten hän lukitsee ovet tämän perässä. Siinäpä oli ollut vasta päivä. Avajaiset olivat sujuneet oikein hyvin.

Amanita siivoilee pöytiä, Carrie kuivailee laseja. Aiden on saanut keittiön kuntoon ja tekee jo lähtöä. Erityispitkä vuoro ei näy kolmikosta päällepäin. Huomisesta alkaen heillä toimisi normaali vuorolista.

Loput siivouksesta sujuu reippaasti eikä mene puolta tuntia kauempaa, kun Amanita ja Carriekin sanovat heipat ja katoavat takaovesta ulos pimeään iltaan. Rosmertan ei tarvitse huolehtia kyseisen oveen lukitsemisesta, sillä Carrie oli luvannut ystävällisesti hoitaa sen.

Vilkaisten vielä kerran ympärilleen varmistuakseen, että kaikki on kunnossa seuraavaa päivää varten, Rosmerta katoaa portaikkoon, jotka vievät hänen asunnolleen. Olohuoneesta hän löytää sohvalla makaavan Emryksen, joka oli hälytetty apuun. Rosmerta ei kuitenkaan mene olohuoneeseen vaan suuntaa askeleensa kohti makuuhuonettaan, jossa vallitsee pimeys.

Käytävässä palavan lampun loisteessa hän näkee veljenlastensa nukkuvan kiltisti vierekkäin. Jacob oli tuonut nämä hänen luoksensa hoitoon, koska ei ollut saanut kiinni appivanhempiaan. Ennen poistumistaan Pyhään Mungoon Jacob oli toivonut appivanhempiensa olevan kunnossa. Jos jotakuta ei saanut kiinni mahdollisimman pian, huoli täyttää mielen Kuolonsyöjien takia.

Emrys on noussut istumaan, kun Rosmerta saapuu olohuoneeseen. >> Miten meni? >>
>> Mahtavasti, päivä oli melkoinen >>, Rosmerta istahtaa miehen viereen. >> Annelisekin järjesti melkoisen yllätyksen. Hänen laskettuaikansa ei ollut vielä. >>
>> Kaikki sujuu varmasti hyvin >>, Emrys lohduttaa ja vetää hänet kainaloonsa.
>> Miten lasten kanssa meni? >>
>> Ihan hyvin, he olivat aivan väsyneitä ja menivät kiltisti sänkyysi nukkumaan. >>
>> Olen pahoillani, että jouduit vahtimaan heitä >>, Rosmerta sanoo.
>> Ei mitään, tässä ole ollut mitään vaivaa, kun lapset vain nukkuvat >>, Emrys hykertää, >> ja olen mielelläni avukseni sinulle. >>

(sanoja 250)


>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #129 : 23.10.2021 21:05:06 »
A/N: Loppu lähenee. Alle kourallinen vielä jäljellä.



127.

Sillä aikaa kun Rosmerta oli ollut suihkussa, Emrys oli valmistanut tälle yöpalaa nautittavaksi ennen unille käymistä. Syödessään Rosmerta kertoilee tarkemmin miten avajaiset olivat sujuneet.

>> Harmi etten päässyt paikalle >>, Emrys toteaa ja pistelee kurkkuviipaleen suihinsa.
>> Onneksi pääset huomenna… Tai oikeastaan aamulla >>, Rosmerta lisää vilkaistessaan kelloa, joka on kymmentä yli puoli yksi.
>> Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.>>

Rosmerta nyökkää. He olivat yhdessä päättäneet, ettei Emrys tulisi avajaisiin. Rosmerta oli kertonut taikamaailmassa riehuvasta sarjamurhaajien joukosta Emrysille samalla, kun oli kertonut millaista noituus oikeasti on. Kuolonsyöjien jästivastaisuuden takia heistä oli ollut parempi, että Emrys oli jättänyt vilkkaan avajaispäivän väliin – ihan vain varmuudeksi.

On tietenkin selvää, ettei Emrystä voisi piilotella ikuisesti, joten sen vuoksi tämä saa avajaisten jälkeen käydä pubissa kuten haluaa. Rosmerta oli järjestänyt yhdessä Annelisen kanssa niin, että miehen käynnit pubiin hoituu Rosmertan asunnon kautta. Se soisi edes tiettyä turvaa Emrykselle.

Rosmerta ei voinut olla pohtimatta, kuinka rohkea Emrys loppujen lopuksi on. Tämä olisi hyvin voinut loikkia karkuun jästejä lahtaavista Kuolonsyöjistä kuullessaan, mikä olisi ollut erittäin ymmärrettävää. Tämä oli jäänyt sanoen, että voisi hyvin tulla murhatuksi jästinkin toimesta. Se ei ollut oikeastaan ollut niin lohduttavaa kuin mies oli tarkoittanut. Mutta Rosmerta ymmärsi mitä tämä ajoi sillä takaa: mistään ei voinut olla koskaan varma.

(sanoja 200)




128.

Sarah, Tyler ja Timothy istuvat ikkunan lähellä olevan pöydän ääressä piirtämässä ja popsimassa ranskalaisia. Annelisen synnytys on edelleen käynnissä, Jacobin kertoman mukaan pari senttiä puuttuu vielä. Esikoisensa synnyttämisen jälkeen Annelisen kaksi seuraavaa synnytystä olivat sujuneet nopeasti, joten on ihme kun tällä kertaa se kestää. Kunhan kaikki olisi vain kunnossa.

Rosmertan tehdessä töitä Emrys vahtii lapsia siihen asti, että näiden isovanhemmat saapuvat hakemaan heitä. Jacob oli lopulta saanut nämä kiinni aamulla. Annelisen vanhemmilla ei ollut onneksi ollut mitään hätää, he olivat olleet naapurissa juhlimassa.

Aidenin pyöräyttämät jäätelöannokset tarjottimella Rosmerta menee tarkistamaan miten veljenlapsilla sujuu Emryksen kanssa. Ei niin, että asiassa olisi huolehtimista, Emrys tulee lasten kanssa toimeen loistavasti.

Lapset odottavat innolla uuden pikkusisaruksensa tapaamista. Sarah esittelee tekemäänsä piirrosta, jossa kiharahiuksinen tyttö pitelee kääröä, jolla on kasvot. Se on kortti vauvalle, jotta tämä tietäisi olevansa tervetullut perheeseen.

Rosmerta ei voi olla hymyilemättä. Hänen uusi veljenlapsensa tulisi olemaan hyvin onnekas (että palvottu) pikkuinen.

(sanoja 150)



129.

Kello on lähestymässä viittä, kun Jacobilta tulee tieto. Vauva on syntynyt viimein. Sitä veli ei kuitenkaan tajunnut kertoa, oliko tulokas tyttö vai poika. Miten huolimatonta.

Uutisen kunniaksi Rosmerta tarjoaa kaikille pubissa oleville lasilliset kuohuvaa, olihan uutista juhlistettava. Hän soittaa kelloa ja pyytää kohottamaan maljat uuden veljenlapsensa kunniaksi. Hän saa osakseen onnitteluita ja muutama utelee tuliko poika vai tyttö.

Rosmerta ei malta odottaa, että pääsee tapaamaan pienokaisen. Sinä päivänä hän ei töiden vuoksi ehtisi, mutta seuraavan päivän ruokatunnin hän käyttäisi vierailuun synnytysosastolla. Muutoinkin on parempi, että hän menee vasta seuraavana päivänä, jotta sisarukset saavat tutustua uuteen perheenjäseneen keskenään rauhassa vanhempiensa seurassa.

(sanoja 100)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #130 : 07.11.2021 20:37:48 »
130.

Emrys on mennyt omaan kotiinsa, mutta ennen lähtöään tämä oli tehnyt Rosmertalle iltapalaa jääkaappiin. Rosmerta on kiitollinen, hän ei olisi itse jaksanut ruveta iltapalaa väsäämään. Kulunut työpäivä on ollut rankka. Kunpa Emrys ei olisi mennyt kotiinsa vaan jäänyt hänen luokseen, hän olisi kaivannut jalkojen hierontaa sekä syliä, johon painautua lepäämään.

Haukotellen Rosmerta käy istumaan nojatuoliin iltapalansa kanssa. Hän nappaa ikkunalaudalle jättämänsä kirjan. Lukemisesta ei kuitenkaan tule mitään, sillä hänen silmänsä tahtovat lupsahdella kiinni ja hän jää yhteen lauseeseen jumiin. Luovuttaen Rosmerta laittaa kirjan takaisin ikkunalaudalle odottamaan lukemiselle parempaa kertaa. Hän söisi iltapalansa ja painuisi sitten pehkuihin. Uni tulisi varmasti nopeasti.

(sanoja 100)



131.

>> Kiitos kukkakimpusta, se on ihastuttava >>, Annelise sanoo Rosmertan astuessa sisään huoneeseen.

Matala persikan että vaaleankeltaisen värinen kukkakimppu on koottu perhoskämmenekästä, neilikasta, eustomasta ja tuoksuherneestä. Joukossa on myös valkoisia harsokukkia. Rosmerta oli eilispäivänä tilannut onnittelukimpun ja pyytänyt sen lähetettäväksi Pyhän Mungon synnytysosastolle kälylleen. Hän ei itse ollut eilen päässyt paikalle, mutta hän oli pystynyt lähettämään onnittelunsa kukkakimpun kera.

>> Ole hyvä vain >>, Rosmerta hymyilee ja pesee kätensä huolellisesti. >> Mitäs minun pieni veljenpoikani? >>
>> On erittäin tyytyväinen saatuaan juuri vatsansa täyteen maitoa >>, Annelise kertoo.
>> Tulipa sitten hyvään aikaan! >> Rosmerta naurahtaa.

Jacob oli piipahtanut eilen myöhäisiltapäivästä vanhempien lastensa kanssa pubissa. Tämä oli luvannut näille jäätelöt uuden sisaruksen kunniaksi. Samalla reissulla veli oli vihdoinkin kertonut, että uusi tulokas on poika. Kukaan lapsista ei ollut vaikuttanut pettyneeltä, että he olivat saaneet pikkuveljen pikkusiskon sijasta. Kaikki olivat olleet vain onnellisia ja ihastuneita vauvasta, Jacob oli ilmoittanut ylpeänä. Sarah teki hymyillen selväksi olevansa iloinen siitä, että on talon ainoa tytär. Rosmertasta hymy vaikutti jokseenkin ilkikuriselta.

Rosmerta kaivoi käsilaukustaan pienen kissapehmolelun, jonka kaulaan on sidottu luumun värinen rusetti. >> Tässä on tulokkaalle oma pieni lahja, josta hän nauttii varmasti kukkia enemmän. Voinko ottaa pikkuisen syliin vai annanko hänen nukkua rauhassa? >>
>> Ota vain, hän ei ole moksiskaan >>, Annelise sanoo. >> Ja kiitos kissasta. >>

(sanoja 200)



132.

Mintunvihreän hatun alta pilkistää tummia untuvahiuksia. Silmät ovat tiukasti kiinni, pienet huulet ovat mutrulla, pulleat posket ovat silkkisen pehmeät. Rosmerta painaa kevyen pusun nöpönenään. Ihana vauvan tuoksu täyttää samalla hänen sieraimensa.

>> Voi että, kuinka suloinen pikkupakkaus sinä oletkaan >>, Rosmerta kuiskii. >> Taidan viedä sinut omaan kotiini, voit olla minun omani. >>
>> Me vanhemmat vastustamme sitä. Sinun on yritettävä saada ihan ikioma >>, Annelise nauraa.
>> En minä kyllä taida vielä pitkään aikaa ruveta yrittämään. >> Rosmerta keinuttelee veljenpoikaansa sylissään.

Hän pitää vauvoista ja lapsista, mutta hänellä ei ole kiire yrittää vielä saada omia. Ehkä joskus myöhemmin, jos niikseen tulisi. Veljenlapset riittävät hänelle juuri nyt mainiosti.

(sanoja 100)



A/N: Enää vain kolme jäljellä, sitten tämä on valmis. Luultavasti ne ilmestyvät ensi vkon aikana. Ehkä.
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Oma paikka
« Vastaus #131 : 13.11.2021 20:50:44 »
133.

Kotimatkalla Rosmerta poikkeaa White Rose Inn’ssä pikaisesti. Shaima ei ole paikalla, tämä on sairaslomalla. Errol kertoo tämän potevan influenssaa.

>> Voi raukkaa >>, Rosmerta sanoo. >> Kerro hänelle terveiseni. >>
>> Kerrotaan. Saisiko sinulle olla jotain? >> Errol kysyy.
>> Kyllä kiitos, ottaisin Louisan herkkuleivän sekä kahvin kermalla, mukaan. Minulla on vähän kiire, mutta kun olin lähistöllä, niin päätin poiketa nopeasti kysymään kuulumisia. >>
>> Selvähän se. Saat pienen alennuksen, jos et kerro kellekään>>, Errol hymyilee hurmaavasti. >> Meille kuuluu oikein hyvää. Kiirettä pukkaa, emme ole vielä löytäneet tilallesi ketään. >>
>> Toivottavasti löydätte pian >>, Rosmerta sanoo pahoittelevasti.
Errol nyökkää. >> Samaa toivon minäkin. Mitäs sinulle kuuluu? Uudessa työssä sujuu hyvin? >>
>> Kyllä, hyvin sujuu. Nautin työstäni paljon vaikka se vaatiikin paljon ja on raskasta. Mutta se on unelmatyötäni, joten en valita. >>
>> No niin, sehän kuulostaa hyvältä! Ja >>, Errol lisää, >> vaikka se on unelmatyötäsi, niin saa siitäkin valittaa. >>

Rosmerta ei saa vastattua mitään, sillä pubiin tulee uusia asiakkaita ja hänen on väistyttävä tieltä maksettuaan.

(sanoja 150)




134.

Jatkaessaan matkaa kohti omaa pubiaan Rosmerta pohtii Errolin sanoja. Niissä taitaa hyvinkin piillä totuus. Vaikka hän on viimeinkin unelmatyössään, niin siitä saisi myös valittaa. Huolimatta siitä, että se tuntuu Rosmertasta oudolta ajatukselta.

Jossain vaiheessa varmasti tulisi aika, kun hän valittaisi työn raskaudesta, siitä kuinka jalkoja kolottaa kaikesta seisomisesta, miten selkä huutaa armoa ja kuinka kiire tuntuu hukuttavan alleen. Siihen tosin menisi aikaa, ennen kuin hän olisi siinä tilanteessa. Nyt hän on vain kiitollinen siitä kiireestä ja särkevistä jaloista sekä selästä. Sillä ne tarkoittavat sitä, että hänen pubinsa kukoistaa ja tulisi menestymään. Valitukset saisivat siten odottaa sitä aikaa, kun kaikki olisi vakaata ja varmaa, eikä tarvitsisi olla huolissaan siitä, että konkurssi koputtaisi ovelle heti seuraavana päivänä.

Ilmiintyessään Tylyahoon ja nähdessään pubinsa Rosmerta hymyilee. Tutuksi käynyt lämpö ja rakkaus läikähtävät hänen sisällään. Hän on onnellinen eikä hänellä juuri sillä hetkellä ole mitään valitettavaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta nyt kaikki on oikein hyvin. 

(sanoja 150)




135.

Rosmerta seisoo pubinsa ulkopuolella, katselee sen julkisivua ja kylttiä. Miten uskomatonta se olikaan ensimmäisellä kerralla seisoa pubin avaimet hallussaan ja tajuta rakennuksen kuuluvan hänelle. Miten lumoutunut hän oli rakennuksen ulkonäöstä ollut, vaikka se oli ollut ihan ränsistynyt.

Nyt rakennus näyttää vielä upeammalta uusittuine pintoineen, kirkkaine ikkunoineen. Heti kun sää antaisi myöten, hän istuttaisi kukkia seinustan viereen sekä ikkunanlautojen laatikoihin, oven yläpuolelle tulisi amppeli. Ne lisäisivät varmasti pubin houkuttelevuutta. Kesällä asiakkaita voisi houkutella herkullisilla tuoksuilla avonaisesta ovesta – kunhan hyönteisten karkotusloitsu olisi suojana.

Onnellisesti hymyillen Rosmerta astelee pubin sisälle. Maailmassa ei ollut mitään ihanampaa kuin täysin oma paikka. Viimeinkin hänellä on se.

(sanoja 100)



A/N: Ja se oli siinä. Tämä raapalesarja on valmis, viimeinkin. Eikä siihen mennyt kuin hieman päälle viisi vuotta. :D Tästä tuli pitempi kuin alkujaan piti. En tiedä miksi kuvittelin ensin, että joku 30. pätkää riittäisi. :P
Ehkä jonain päivänä, ehkä, tälle saattaa tulla jatko-osa - mutta missä muodossa, en tiedä vielä.
Toivottavasti tämä lahja oli mieleesi, Fiorella, huolimatta siitä, että tämä vähän venyi. Toivottavasti jaksoit lukea tämän loppuun asti.
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Ensiksikin taas kiitos siitä, että oli kertynyt pitkä jakso luettavaa sitten viime kerran. Minulla on ollut vähän huono tapa antaa lukujen kertyä, kun tätä on ollut niin mukava lukea vähän pidempinä palasina. Mutta kun viime aikoina on ollut niin vähän aikaa lukea, se on saanut taas odottaa ihan liikaakin! Tänään oli ihanan rento päivä ja iloitsin, kun kerrankin ehdin lukemaankin! :D

Lainaus
Mutta nyt, kaksikymmentäyksivuotiaana, hänellä on vihdoin oma koti. Koti, joka on täysin hänen. Miten mahtavaa se onkaan!
Samaistun hyvin Rosmertan tunnelmiin - pitkä työ ja vaiva tuotti tulosta ja nyt hän saa jännittää, miten yritys lähteekään käyntiin. Ystävät ja perhe ovat ihanasti hänen tukenaan ja mukana paitsi kannustamassa, myös kirjaimellisesti auttamassa! Se on ehkä ollut kautta koko tarinan minun lempijuttujani tässä - miten perhe on läheinen ja miten se arki rullaa mukavasti, tuoden mukanaan milloin iloja, milloin suruja, mutta aina on kuitenkin se uskollinen läheisten tuki mukana. Se on aivan ihanaa!

Lainaus
Pubin nimi, Kolme luudanvartta, seisoo ylväänä ylimmän luudan päällä. Kirjaimet ovat veistetty muistuttamaan Rosmertan omaa käsialaa.
Mikä tunteikas hetki! :D

Lainaus
Hän ei ehdi aikeissaan mennä tarkistamaan mistä on kyse pitkälle, kun Jacob pelmahtaa hänen eteensä. Veli on hengästynyt ja tämä näyttää hieman hätääntyneeltä. Se saa Rosmertan huolestumaan heti. Ei kai ollut sattunut mitään kamalaa?

>> Annelisen synnytys on alkanut >>, veli puuskahtaa.
Avajaispäivästä tulikin oikein erityisen mieleenpainuva!

Lainaus
Mintunvihreän hatun alta pilkistää tummia untuvahiuksia. Silmät ovat tiukasti kiinni, pienet huulet ovat mutrulla, pulleat posket ovat silkkisen pehmeät. Rosmerta painaa kevyen pusun nöpönenään. Ihana vauvan tuoksu täyttää samalla hänen sieraimensa.
Oi pientä. Viimeksi eilen pitelin itsekin sylissä tuoretta vauvaa, ja voi että kun ne ovatkin suloisia tuommoisina pieninä palleroina.

Oli ihanaa, miten Emrys hyväksyttyään tilanteen mukautui siihen sujuvasti, vaikka alkujärkytys taisikin olla melkoinen. Ja oli sitten jopa mielihyvin avuksi Rosmertalle. :) Viittaat usein pienin maininnoin siihen, miten jästinä olo velhoväen seassa oli siihen aikaan vaarallistakin, joten Emrysin valinta tosiaan kertoo aidosta rakkaudesta ja halusta olla yhdessä riskienkin uhalla!

Lainaus
Ilmiintyessään Tylyahoon ja nähdessään pubinsa Rosmerta hymyilee. Tutuksi käynyt lämpö ja rakkaus läikähtävät hänen sisällään. Hän on onnellinen eikä hänellä juuri sillä hetkellä ole mitään valitettavaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta nyt kaikki on oikein hyvin.

Onnellisesti hymyillen Rosmerta astelee pubin sisälle. Maailmassa ei ollut mitään ihanampaa kuin täysin oma paikka. Viimeinkin hänellä on se.
Ja niin tarina päättyi siihen, mistä jo nimikin kertoo - omaan paikkaan. :) Olipa ihanaa, että Rosmerta sai oman paikkansa ja haaveensa toteutettua.

Lainaus
Toivottavasti tämä lahja oli mieleesi, Fiorella, huolimatta siitä, että tämä vähän venyi. Toivottavasti jaksoit lukea tämän loppuun asti.
Oi kyllä! :D Tämä oli uskomattoman ihana, pitkäaikainen lahja ja toi todella paljon iloa, vaikka olenkin ollut ihan liian hidas kommentoimaan kiireisessä arjessa. En olisi minäkään ikinä uskonut, että saisin nauttia tarinasta näin pitkän aikaa. Suuri kiitos sinulle! ❤ Minua kyllä vähän harmittaa, että kovin moni ei ole löytänyt tämän ficin pariin, koska tässä on todella aivan oma pieni miljöönsä ja olen tosiaan tykännyt siihen uppoutumisesta!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Kiitos kommentistasi, Fiorella:) Ja pahoittelut, että mulla kesti vastata. Eheheh.

Raapalesarjoja on kivampi kyllä lukea, kun niitä on tullut enemmän kuin yksi tai kaksi. On vähän enemmän luettavaa.

Läheiset perhesuhteet on musta parasta ja tykkään usein kirjoittaa siitä. Oma läheinen, tukeva, rakastava perhe on parasta. Jokainen ansaitsisi elämäänsä sellaisen, oli se sitten biologinen tai found family (onks tälle jotain fiksulta kuulostavaa termiä, löydetty perhe ei kuulosta ihan samalta?).

Mukavaa, että pidit tästä eikä sen venyminen haitannut. On aina ihanaa kuulla ilahduttaneensa lukijaa, varsinkin sellaista lukijaa, jolle teksti on omistettu/tehty. :) Kiitos kaikista ihanista kommenteista, joita olet tähän tämän matkan varrella jättänyt. Ne ovat jokainen, kuten tämäkin, saaneet hyvälle tuulelle. :)

-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
Vihdoin sain aikaiseksi lukea tämän, on liian pitkään odottanut kirjanmerkeissä. Tällainen raapaletyylinen slice-of-life on nykyään ihan lempparini ja myös kiinnosti hirveästi lukea Rosmertasta. Ei hän ole erityisesti minua koskaan kiinnostanut, mutta tämän ficin puitteissa olit luonut hänen arjestaan kiehtovan ja välillä jännittävän. Oli tosi ihanaa, kun sai olla pohtimatta hetken omia arjen ongelmia ja lukea Rosmertan arjen ongelmista. Jotenkin kaikki pienet ja isot vastoiskäymiset olivat hirveän kiehtovia ja sai kunnolla uppoutumaan tarinaan. Minusta Rosmerta muutenkin oli erinomainen valinta päähenkilöksi, kun hänestä tiedetään aika vähän, mutta on silti tärkeä hahmo. Saa tehdä hänestä juuri sellaisen kuin itse haluaa ja tykkäsin tosi paljon tästä yrittäjähenkisestä Rosmertasta 70-luvun alussa (jos oikein laskin). Oli myös ajanhenkinen tuo ajatus, että nainen ryhtyy nuorena yksityisyrittäjäksi. Tuli sellainen tarmokas fiilis Rosmertastasi. ^^

Merlin-fani sisälläni oli ihan innoissaan, että olit nimennyt Rosmertan rakkauden kohteen Emrykseksi. ^^ Ja todella jännä kuvio, että Rosmerta rakastui jästiin! Kirjoissa kyllä puhutaan jästien kohtelusta ja velhojen ja jästien välisistä suhteista, mutta koskaan ei käsitellä mielestäni näin suoraan jonkun näkökulmasta millaista se oikeasti on, jos rakastuu jästiin. Oli tosi jännä lukea Rosmertan hitaasta ihastuksesta ja lopulta rakastumisesta, kun aiemmin en ole lukenut ficciä, missä joku taikamaailmasta rakastuisi jästiin ja mitä kaikkea se sitten tarkoittaa. Tykkäsin tosi paljon kohtauksesta, jossa Rosmerta kertoo Emrykselle totuuden, samoin kuin Emryksen paluun sen jälkeen, kun oli saanut käsiteltyä asiaa. Mietin, että olisin halunnut lukea vielä lisää tuosta käsittelystä, koska eihän se ole pelkästään niin, että rakkauden kohde on noita vaan myös, että on olemassa taikamaailma, joka piilottelee jästeiltä. Mutta olit maininnut jossain vaiheessa, että epäilit romanssin mukaan ottamista alunperinkin, koska halusit keskittyä päätarinaan, joten oikeastaan oli kiva, että Emrykselle noituudesta kertominen ja sen seuraukset eivät liikaa hallinneet tarinaa. Se oli iso hetki Rosmertan elämässä, mutta kuitenkin vain yksi iso hetki. Pidin tosi paljon Rosmertan paniikista, kun hän tajusi rakastuneensa Emrysiin. Tuli kuva, että hän on vielä aika nuori (ymmärsin että reilu parikymppinen?), vaikka muutoin hänen asenteestaan pubin suhteen voisi kuvitella hänen olevan jo kolmissakymmenissä. Tosi ihanan aito, älytön, rakastuneen nuoren reaktio. ^^ Oi miten upeaa oli eka kerta, kauan odotettu ja juuri sopiva hetki, kun ovat saaneet puhuttua kaiken auki ja Emrys oli lähdössä, mutta suunnitelmat muuttuivatkin. Tuo pieni hetki oli tosi herkullinen. <3

Rosmertalla oli muutoinkin läheinen suhde jästimaailmaan, mitä en muista olleen yleistä kirjoissa. Minusta oli kivaa, että hän oli valmis - tai oikeastaan piti todella paljon - työskentelemään jästimaailmassa ja piti joitain työkavereistaan hyvinä ystävinä. Sama juttu remonttifirman kanssa. Aikamoinen lisästressi tulisi varmaan, että pitää tarkkailla, etteivät työmiehet näe mitään taikomista missään kohtaa, mutta Rosmerta silti teki mieluummin niin kuin maksaisi hirveästi ylimääräistä taikamaailman firmalle. Hän tuntui olevan hirveän avoin jästejä kohtaan, eikä jäänyt pohtimaan, miksi ei voisi ystävystyä jästien kanssa tai palkata heitä. Kunhan tietty ei paljasta taikamaailmaa siinä samalla. :D Eikä taikaväki koskaan ole, ainakaan ne fiksusti ajattelevat, erityisesti syrjinyt jästejä, mutta jokin minua ilahdutti Rosmertan jämptissä asenteessa. Jos hänen unelmansa eteen pitää palkata jästejä, olkoon niin. Se myös kertoi taas hänen yrittäjäluonteestaan. Kaikki järjestyy, jos niin haluaa. :)

Jacob ja hänen perheensä ja heidän suhde Rosmertaan olivat lempikohtiani. Tuli hinku itsellekin mennä anomaan, josko oma veli jo hankkisi lapsia ja voisi itsekin olla Rosmertan kaltainen välittävä, hauska täti. ^^ Ihan hirveän herttaista oli miten Rosmerta rauhoittui veljenlastensa seurassa ja halusi vapaapäivänsäkin käyttää heidän viihdyttämiseen. Rosmertan ja Jacobin välit olivat myös ihastuttavan aidot. Alun riitely majapaikasta maksamisesta oli hauskaa ja samoin, miten he välittivät toisistaan, mutta silti Rosmerta saattoi mollata Jacobia siitä hirvittävästä mukista. ;D Rosmerta ja Jacobin suhde oli ihailtavan välitön. Rosmerta oli valmis auttamaan lastenhoidossa, hänellä oli hyvät välit Anneliseen ja Jacob ehti myös olla avuksi siskonsa projektille ollakseen kolmen lapsen isä ja raskaana olevan naisen aviomies.

Sanoinkin tuosta ajankuvasta ja se mielestäni tuli esiin aina välillä. Olisi ollut kiva nähdä vähän enemmän 70-luvun alkuun juurruttavia juttuja, mutta mikä minua tässä aiheessa ilostutti oli Rosmertan ja Emryksen suhteen kehittyminen. Emryksen halu edetä hitaasti oli tosiaan ihanan herrasmiesmäistä ja hän tuntui tosiaan vähän vanhanaikaiselta, hän on varmaan kuitenkin 50-luvulla syntynyt ja tulevina vuosina arvonsa muodostanut. Piirrokset Rosmertasta ja Ermyksestä tuolla jossain välissä olivat myös aivan sairaan upeita, Rosmertan kuva prikulleen sopi kuvailemaasi hahmoon ja rakastin Emryksen lakkia, tuli ihanan vanhan ajan fiilis tuosta. ^^ Aikaa kuvasi ihanasti myös esim Queenista ja Beatlesista riitely ja myöhemmin sitten Tylypahkan professorit, erityisesti juuri rehtorin paikan saanut Dumbledore. :) Kiva yksityiskohta loppua kohden oli myös nuo jästien murhaamiset (tai siis ei kiva ;D ), mitkä toivat myös lisätwistin Rosmertan ja Emryksen suhteeseen.

Ihan täydellinen loppu oli tälle. Minusta oli kivaa, ettei avaispäivään liittynyt mitään suurta draamaa, tai no, synnytys tietty, mutta tämän ficin tunnelmaan ei olisi sopinut joku viime hetken katastrofi keittiössä tai muuta. Avajaiset sujuivat hienosti ja uusi vauvakin on vain ilon aihe. Jäi tosi leppoisan lämmin fiilis lopetuksesta ja tunne, että Rosmertalla elämä tulee sujumaan hyvin. Tahdon ajatella, että Emrys asustelee vähän piilossa hänen luonaan vielä Harryn kouluaikoina, vaikka Tylyahon pitäisi olla ainoa vain velhojen asuttama kylä koko maassa. Toivottavasti et ajatellut, että hän todella kuolisi jossain kuolonsyöjien hyökkäyksessä ensimmäisen sodan aikana, sellaista todellisuutta en halua kuvitella.

Kiitos tästä tosi paljon, oli aivan sairaan ihana tarina tosi nerokkaasti valitusta hahmosta, josta en olisi ennen tätä kuvitellut kiinnostuvani lukemaan. ^^ Kiitos paljon!
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Kiitos ihanasta kommentistasi, Meldis! :) Ja pahoittelut, että mulla kesti vastata.

Aloin yks päivä miettimään, että miten Rosmertasta tuli pubin omistaja. Sitten vastaan tuli sopivasti Fiorellan synttärificci-toive, jossa oli yhtenä hahmotoiveena jotain Rosmertasta, ja tämä sai sitten alkunsa siitä. Ja kun Rosmertasta ei toisaalta tosiaan ollut paljoa tietoja, niin oli kiva päästä itse luomaan millaisena itse näen (nuoren) Rosmertan ja miten hänestä tuli Kolmen luudanvarren omistaja.

Tämä tosiaan sijoittuu 70-luvulle, en tarkempaa vuotta tainnut mainita, mutta mielessäni sijoitin tämän ihan alkuvuosille eli 1971-1972. Laskeskelin, että se on juuri sopivasti ennen kuin Kelmit ja Lilyt ovat sen ikäisiä, että pääsevät Tylyahoon. Rosmertasta tein hieman päälle parikymppisen tähän, Emrys on muutaman vuoden vanhempi.

Paljastan pienen salaisuuden: Emryksen nimi on periaatteessa pieni easter egg. Sen lisäksi, että pidän nimestä, niin mielestäni oli hauskaa, että Rosmertan jästirakkaan nimi on viittaus Merliniin (erityisesti BBC:n Merliniin). ;D

Tosiaan. En ollut ensin varma, että kirjoitanko tähän mukaan romanssia, kun en halunnut viedä huomiota tarinan pääpainolta eli miten Rosmerta sai oman paikkansa. Päädyin lopulta siihen, että romanssi käy hyvin sivujuonena, mutta pääpaino on edelleen pubin synnystä ja Rosmertassa itsessään. Mutta toki, olisinhan voinut sivuta asiaa nopeasti tai yhden raapaleen verran myös siihen, että miten Emrys reagoi tietoon, että on olemassa taikamaailma, josta jästit eivät tiedä mitään.

Oon aatellut, että Rosmerta on ystävällinen, joka tulee toimeen aika lailla kaikkien kanssa, eikä häntä haittaa onko kyseessä noita, velho, surkki tai jästi. Luonne on se, joka ratkaisee, ei se osaako taikoa. Ja Rosmerta oli valmis työskentelemään jästimaailmassa toteuttaakseen unelmansa, mutta myös oppiakseen uutta ja tutustuakseen jästimaailmaan viel paremmin. Siihen liittyen ajattelin myös jästifirman palkkaamisen olevan jotain sellaista, jonka Rosmerta voisi tehdä. Eikä vain siksi, että se oli halvempaa vaikka sekin vaikutti. :D (Kaikki sujui lisäksi vielä hyvin, taikamaailma ei paljastunut, huolimatta siitä, että se olisi tuonut lisää draamaa. Mutta oli ajateltava Rosmertaa, en halunnut hänelle ihan ylitsevuotavasti stressiä. Siinä oli tarpeeksi, kun kuolonsyöjät alkoivat lahdata ihmisiä samoihin aikoihin, kun hän palkkasi jästejä töihin - ja vielä rakastui yhteen jästiin.)

Ammensin Rosmertan ja Jacobin sekä tämän perheen suhteeseen hieman omasta elämästä, erityisesti Rosmertan ja veljenlasten suhteeseen. Sen lisäksi olen aina rakastanut perheitä, jotka ovat läheisiä, välittävät toisistaan, auttavat toisiaan ja rakastavat ehdoitta toisiaan (sekä kiusoittelevat toisiaan). 💜

Koetin aina välillä lisätä mukaan jotain, mikä kertoo 70-luvusta, kuten vaatteet ja se elokuva. Olisihan sitä tosin voinut olla enemmän, varsinkin siinä miten 70-luku näkyi taikamaailmassa. Taisivat meinaan ne muutamat maininnat aina liittyä jästimaailmaan. Hups. :P

Emryksen (ja hänen ja Rosmertan suhteen) kohtalon tiedän, se muotoutui mielessäni aika nopeasti, kun hänet loin, mutta tällä hetkellä se on salaisuus. Ihan vain siksi, että haluaisin jossain vaiheessa kirjoittaa tälle jatkoa. Siihen asti jokainen lukija saa vapaat kädet sen suhteen miten itse kuvittelee heille käyneen.

Kiitos vielä kommentistasi! Se oli kiva yllätys! ^^

-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Kommiksesta iltaa :) Meldis oli laittanut tämän tarjolle ja Rosmertasta kertova slice of life herätti kiinnostuksen! Todella harvoin tulee luettua tekstejä joissa Rosmerta esiintyisi muuten kuin sivumainintana, joten oli todella mielenkiintoista lukea siitä, miten hän sai oman pubinsa!

Pidin heti alusta alkaen kovasti Rosmertan ja Jacobin läheisistä väleistä, sekä tietysti myös Annelisestä ja perheen lapsista :3 He olivat - ja ovat - varmasti Rosmertalle tärkeä tuki, mutta myös mukavaa vaihtelua hektiseen pubiemännän arkeen. Tykkäsin, kun Rosmerta juonitteli Sarahin kanssa siitä, miten lapset voivat jatkossa tulla tädilleen kylään ilman vanhempiaan ja syödä sohvalla jäätelöä :'D

Tykkäsin myös siitä, millaiseksi olit Rosmertan kirjoittanut! Hän oli päättäväinen ja selkeästi tiesi koko ajan mitä halusi, mutta hänelläkin oli kuitenkin samaistuttavat epävarmuutensa. Hän oli myös leikkisä ja selkeästi ahkera ja kiltti - kaikki piirteitä, jotka oli helppo yhdistää häneen.

Emrys oli oikein mielenkiintoinen twisti tarinaan, kuten ylipäätään se, että Rosmerta päätti palkata jästit kunnostamaan pubiaan :D Mulla ei ollut ihan yhtä positiivinen asenne kuin hänellä, koska olin ihan varma että jotain menee jossain kohtaa pieleen. Mutta ei sitten kuitenkaan mennyt ja Rosmerta löysi itselleen vielä kumppaninkin :3 Emrys oli oikein herrasmies ja mukava, joskin jossain kohtaa mäkin vähän Rosmertan tapaan ihmettelin että missä mättää, kun ei suukkoa kuulu ;D Mutta tulihan sekin sitten lopulta <3

Noista >> merkeistä >> olikin tuolla aiemmissa kommenteissa puhetta ja mullakin oli hieman hankaluuksia tottua niihin :D Välillä ne tekivät ehkä repliikkien seuraamisesta hivenen hankalaa, mutta kyllä niihin sitten lopulta jo tottuikin!

Kokonaisuudessaan tää oli tosi mielenkiintoinen ja erilainen lukukokemus! Oli kiehtovaa tutustua sun näkemykseen Rosmertasta ja hänen matkastaan Kolmen luudanvarren omistajaksi. Erityisesti pidin siitä, miten kuvailit Rosmertan ihmissuhteita ja miten hän oli yhdistänyt (ja yhdistää jatkossakin) jästi- ja taikamaailmaa elämässään. Kiitos tästä ♥


ava & bannu © Inkku

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Kiitos ihanasta kommentistasi, Angelina, ja pahoittelu että vastauksessa "vähän" kesti. Mukava kuulla, että pidit tästä. :)

Läheiset perhesuhteet on mun heikkous. Jos joskus kirjoitan jotain, missä perheenjäsenien välit eivät syystä tai toisesta ole läheiset ja lämpimät, niin musta tuntuu niin pahalta. 🥺 Saatoin käyttää hieman Rosmertan ja veljenlastensa väleihin omia kokemuksiani omien veljenlasteni kanssa.

Kirjoitin Rosmertan tässä sellaisena, jollaisen kuvan hänestä kirjojen perusteella sain. Hän oli niissä hauska, mutta ahkera pubinemäntä, jolla oli sydän paikallaan. Tietenkin tässä vaiheessa häneltä puuttui hieman elämän tuomaa kokemusta, jota koetin myös tuoda esille tässä.

Ajattelin sen olevan hauska idea, että Rosmerta päätyisi palkkaamaan jästifirman töihin. Siinä samalla sai mukaan pientä jännitystä, että miten se tulee sujumaan - jäävätkö he kiinni siitä tavalla tai toisella - sekä hieman romantiikkaakin. Emrys tosiaan oli herrasmies, minkä vuoksi Rosmerta joutui suukkoaankin odottelemaan. Emryksellä oli selkeät sävelet sille, koska oli soveliasta ensisuudelmalle, hän halusi olla varma, että Rosmertakin halusi sitä. Häneltä meni ilmiselvästi Rosmertan ilmeiset vihjaukset siitä, että hän on todellakin valmis, ohitse.

Tätä kirjoittaessa mä lopetin >> käyttämisen >> repliikkien merkintään, kun kaikki aina sanoivat että niihin oli vaikea tottua (mutta lopulta lähes kaikki olivat tottuneet). Kirjoitin kuitenkin tämän loppuun niiden kanssa, koska ajattelin sen olevan hölmöä vaihtaa sitä kesken kaiken. Ne oli vaan mulle luontevin tapa merkitä reploja, sillä olen lukenut monia kirjoja, joissa niitä käytettiin repliikkien merkkaamiseen.

Tähän on suunnitteilla jatkoa, heti kun vaan saan muutaman muun tarinan pois alta, niin olisi tarkoitus alkaa kirjoittamaan.

Kiitos vielä kerran kommentistasi, se toi hymyn huulille!  :)

-tirsu

>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor