Kirjoittaja Aihe: Oma paikka (Matami Rosmerta, slice of life, fluffy, K-11, raapalesarja) 72/? - jatkoa 6.12.2019  (Luettu 18261 kertaa)

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
Nimi: Oma paikka
Kirjoittaja: tirsu
Beta: Word
Genre: slice of life, fluffy
Päähenkilö: Matami Rosmerta
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Ei vielä ainakaan mitään
Summary: Työurakka tulisi olemaan melkoinen, mutta hän oli valmis tekemään mitä vain saavuttaakseen unelmansa… melkein mitä vain.
Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Harry Potter- maailma hahmoineen ja paikkoineen kuuluu J.K. Rowlingille, minä vain lainaan hänen upeita hahmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni (ja muiden iloksi).
A/N: Tämä tulee olemaan tällainen pikkuraapalesarja, en tosin osaa sanoa vielä, että kuinka monta osaa on tulossa. Niin monta kuin tämä vaatii kattaakseen kaiken tarpeellisen, sen kaiken mitä tämä tarina tarvitsee.
Tämä on myös syntymäpäiväficci Fiorellalle. Iloista syntymäpäivää! Toivottavasti sulla on upea päivä! :)


Oma paikka


1.

Rosmerta kirjoittaa nimensä koukeroisilla kirjaimillaan pergamenttiliuskalle. Leveä hymy kapuaa hänen täyteläisille huulillensa, kun viimeinenkin kirjain on raapustettu päivämäärän alapuolelle.

>> No niin >>, Rosmerta sanoo laskien sulkakynän kädestään. >> Talo on nyt kokonaan sinun. Tai siis, teidän. >>
>> Kiitos sinulle. Ja tässä on koko summa >>, Jacob ojentaa kolmea pussukkaa – kaksi isohkon puoleista ja yksi pieni – hänelle.
>> Loistavaa! >> Rosmerta huudahtaa voimatta peittää iloaan - mutta eipä hänellä siihen tarvetta olekaan, sillä Jacob kyllä ymmärtää samoin kuin Annelise.

Jacob hymyilee siskonsa riemulle. Tilanne on heille molemmille suuri onnenpotku ja voitto: hän saa perintötalon kokonaan itsellensä ja perheellensä ja Rosmerta saa puuttuvat rahat kokoon. He molemmat saivat haluamansa.

(sanoja 100)

« Viimeksi muokattu: 06.12.2019 11:17:10 kirjoittanut tirsu »
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 028
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Suuret kiitokset sinulle tästä ihanasta yllätyksestä, se teki hyvästä päivästä vieläkin paremman! :)

Rosmerta on eräs suuria suosikkejani HP-fandomin sivuhahmoista ja hänestä kirjoitetaan aivan liian vähän. Toivottavasti aihe inspiroi sinua niin, että jatkat tarinaa vielä monen osan verran lisääkin. :)

Lainaus
Jacob hymyilee siskonsa riemulle. Tilanne on heille molemmille suuri onnenpotku ja voitto: hän saa perintötalon kokonaan itsellensä ja perheellensä ja Rosmerta saa puuttuvat rahat kokoon. He molemmat saivat haluamansa.

Rosmerta saa tässä nähtävästi alun omalle yritykselleen. Ja mikä sen suurempi ilo, kuin että kaupankäynti sujuu molemmille osapuolille mieluisasti. Odotan ilolla ja uteliaisuudella, kuinka Rosmerta lähtee etenemään, kun perintö on nyt jaettu ja uusi tulevaisuus avautuu edessä. 

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
Kiitos kommentistasi, Fiorella! Kiva, että tykkäsit tästä! Onpas hauska sattuma, että Rosmerta on eräs suosikki HP-sivuhahmoistasi. Kyllä kävi hyvin! :D Tuli vain sellainen olo, kun miettisin millase synttärificin kirjotan, että haluan kirjoittaa jotain Rosmertaan liittyvän. Aikomuksenani on jatkaa tätä ainakin muutaman osan ja epäilen vahvasti, ett tästä tulee kyllä melko pitkä.

Ja juu, Rosmerta tosiaan saa tässä oman yrityksensä alulleen. Seuraava askel onkin nyt tässä seuraavassa luvussa, toivottavasti tykkäät siitäkin! :)

Kiitos vielä kerran kommentistasi!




2.

Korkojen kopina kaikuu suuressa ja korkeassa salissa illan hämärtyessä ulkona. Pankin ovet sulkeutuisivat kohta, minkä vuoksi muita asiakkaita ei pahemmin ollut – vain kaksi muuta mattimyöhäistä hänen tapaansa. Ehkä heilläkään ei ollut aikaa vierailla asioillaan päivällä niin kuin muilla, ehkä heillekin ilta on ainoa paras mahdollinen aika hoitaa asioitaan.

Rosmerta pysähtyy vapaana olevan palvelutiskin edustalle. Terävänenäinen maahinen ei kiinnitä häneen mitään huomiota ennen kuin hän rykäisee pienesti. Loretta (kyltin mukaan se on virkailijan nimi) siirtää hitaasti mustat silmänsä häneen ja mutristaa suutaan.

>> Niin? >> tämä lopulta kysyy naputellen pitkiä sormiaan tiskinsä graniittipintaan.
>> Hei >>, Rosmerta sanoo välittämättä Lorettan luotaantyöntävästä käytöksestä, >> haluaisin nostaa rahaa holvistani. >>
>> Vai niin. Ja paljonkohan matami Brewer-Belcher mahtaa haluta nostaa? >> Loretta kysyy.
>> Kaiken. Tai no, jätetään holviin kuusikymmentä kaljuunaa >>, Rosmerta täsmentää ja laskee avaimensa tiskille.
>> Selvä >>, Loretta toteaa käännellen avainta kädessään. >> Hollowster saattaa sinut holvillesi. >>

 Saatuaan avaimen takaisin Rosmerta kiittää ennen kuin lähtee seuraamaan Hollowsteria holveille.

(sanoja 150)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
3.

>> Se on virallista nyt >>, harmaahapsinen mies sanoo nostaen silmälasejaan ylös koukkunenäänsä pitkin. >> Kiinteistö on teidän tästä hetkestä lähtien. >>
>> Loistavaa! >> Rosmerta huudahtaa innostuksen kupliessa hänen äänessään.
>> Jos ette laita pahaksenne, niin saanen sanoa, että te olette hullu, hyvä matami >>, mies toteaa ojentaen avainnippua hänelle.
>> Ihan rauhassa vain, ette te ole ainoa, joka on niin minulle virkkonut >>, Rosmerta lausahtaa loukkaantumatta – hulluhan hän on, on ollut aina.

Avainnippua kädessään tiukasti pitäen hän poistuu ankeasta toimistohuoneesta. Hän laskeutuu kierreportaat askel kerrallaan. Hänen olonsa on leijuva ja kevyt, mutta myös malttamaton. Hänellä on kiire päästä ulos, jotta hän voisi ilmiintyä – Kiinteistövelhoissa kun ei saanut ilmiintyä taikka kaikkoontua.

Ulos päästyään Rosmerta ei hukkaa aikaakaan. Hän kuvittelee mielessään täysin erityistä paikkaa. Hän ajattelee sitä sellaisella innolla, että hän miltei näkee sen jo silmiensä edessä. Muutama sekunti ja kohta hän näkisi rakennuksen oikeasti silmiensä edessä.

Jalkojen ollessa jälleen turvallisesti maankamaralla Rosmerta avaa silmänsä ja huokaisee ihastuksesta. Suoraan hänen edessään kohoaa kulta-aikansa aikoja sitten taakse jättänyt rakennus, joka on erittäin ränsistynyt. Kuntonsa vuoksi rakennus ei ollut kelvannut kenellekään, mutta kun hän oli nähnyt sen ensimmäisen kerran, se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Silloin hän oli tiennyt, että hänen oli saatava rakennus omakseen, sen avulla hän toteuttaisi unelmansa.

>> Vihdoinkin >>, Rosmerta henkäisee.

(sanoja 200)
« Viimeksi muokattu: 14.11.2016 13:15:06 kirjoittanut tirsu »
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
4.

Pintoja peittävät kaikkialla paksut pölykerrokset: jalanjäljet jäävät lattiaan kuin lumihankeen. Nurkkia, leipävartaita ja palkkeja koristavat hämähäkkien kutomat seitit, ikkunat ovat tahraiset ja halkeilleet, joistakin on särkynyt lasia, ja koko rakennus haisee ummehtuneelta.

Kaikki siellä huutaa sitä ilmiselvyyttä, että rakennuksen sisällä ei ole käyty hyvin pitkään aikaa. Viimeksi elo rakennuksessa oli ollut joskus kolmekymmentäluvun alussa, jonka jälkeen paikka oli vain jäänyt hylätyksi. Se ei ollut kiinnostanut ketään paitsi lapsia ja nuoria toisinaan kurpitsajuhlan aikoihin.

Rakennus oli vain saanut olla ja rappeutua rauhassa, kunnes Rosmerta oli löytänyt sen. Ja nyt hän aikoisi kunnostaa paikan loisteliaaksi. Kohta paikka tulisi olemaan taas täynnä elämää.

(sanoja 100)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Paquette

  • mårran
  • ***
  • Viestejä: 339
  • Alkukantainen suolarinkeli.
Mukavan erilainen aihe, en ainakaan muista juuri lukeneeni fikkejä yrityksen perustamisesta. Rosmerta on ihailtavan itsevarma alusta alkaen, vaikka kuvittelisin että hän on ehkä saanut joiltain muiltakin kuin tältä kiinteistövelholta hieman epäileviä kommentteja. Hänen perheensä tosin onneksi vaikuttaa täysillä kannustavan häntä, mikä on hienoa. Rosmertan innostus tulevaisuudensuunnitelmista on tarttuvaa! En nyt tällä kertaa keksi oikein muuta sanottavaa, mutta jään seurailemaan tätä kyllä. :)

Pingviinien syrjintä kielitieteessä on lopetettava.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 028
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Tämä on aivan ihana, voin hyvin samaistua Rosmertan tunnelmiin, innostukseen uuden alun edessä ja tulevaisuuden haaveet!

Lainaus
ette te ole ainoa, joka on niin minulle virkannut
Oikeastaan jos käytetään puhumisen merkityksessä virkkoa-sanaa, niin se varmaankin taipuisi tässä "virkkonut"? Ihan vain näin virkkauksen harrastajana pitää mainita. ;)

Mutta on ihanaa, että Rosmerta ei ole moksiskaan, vaikka häntä pidetään enempi vähempi hulluna, kun moiseen uhkarohkeaan yritykseen rupeaa. ;) Tätä ficciä on kiva seurata.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
Paquette: Kiitos kommentistasi! :) Mua rupesi tässä yksi päivä mietittymään, että miten Rosmertan yritys oli saanut alkunsa, ja koska Pottereista ei asille selitystä löytynyt, aattelin itse kirjoittaa oman näkemykseni siitä (ja Fiorellan synttärificci toive vähän raremmasta hahmosta sai mut sitten tarttumaan toimeen).
Joo, Rosmerta on tosiaan saanut muiltakin epäileviä kommentteja paikan oston suhteen kuin kiinteistövelholta, mutta se ei häntä haittaa. Kirjoista mulle jäi sellainen kuva, että Rosmerta itsevarma ihminen. Tukeva ja kannustava perhe on parasta ikinä maailmassa. :)

Fiorella: Kiitokset kommentistasi! :) Oho, oli päässyt näppäilyvirhe silmien ohi, kun lukua lueskelin virheiden varalta. Korjasin sen! Kiitos, että huomautit siitä!
Rosmerta tiedostaa itsekin sen, että hän on vähän hullu, minkä vuoksi hän ei pahemmin laita pahakseen vaikka muut sitä hänelle sanovat. Tosin, Rosmerta pitää itseään hulluna ehkä vähän eri syystä kuin muut. :P



5.

Jacob nyrpistää nenäänsä katsellessaan ympärilleen. Ei tämä paikkaa inhoa tai pidä siskoansa hulluna – tai no, pitää kyllä – koska tämä osti kyseisen paikan itsellensä. Ei, tätä häiritsee se, että hänen siskonsa haluaa heidän olevan rakennuksen sisäpuolella tekemässä suunnitelmia ja muutoksia. Rakennus saattaisi murtua hetkenä minä hyvänsä ja Rosmerta istuu rauhassa puhtaaksi pyyhkimänsä pöydän edessä tutkiskelemassa pergamentteja – siksi tämä siskoaan hulluna pitääkin.

Rosmerta oli aikonut viettää yönsäkin rakennuksessa, mutta Jacobin onneksi tämä oli uskonut häntä ja hänen perustelujaan, miksi se ei ollut viisas idea. Tai oikeastaan, sisko oli suostunut nukkumaan yönsä yhä edelleen vuokra-asunnossaan ihan vain veljensä mielenrauhan vuoksi.

>> Rauhoitu nyt, ei tämä sorru yhtäkkiä päällemme >>, Rosmerta sanoo.
>> Älä sano tuollaista! >> Jacob älähtää ja läimäyttää käsiään neljästi yhteen.
>> Anteeksi, anteeksi. Rauhoitu kuitenkin ja istu alas, veli hyvä >>, Rosmerta koettaa peittää nauruaan. >> Tarvitsen neuvojasi. >>

Jacob vilkaisee nopeasti ympärilleen tyytymättömänä, mutta istuu kuitenkin siskonsa viereen.

Rosmerta hymyilee tälle leveästi ja siirtää kasan pergamentteja tämän tutkittavaksi. >> Mitä mieltä olet tuosta? Onko se hyvä ja toimiva ratkaisu vai ei? >>
>> Katsotaanpas >>, Jacob sanoo korjaten silmälasiensa asentoa.

Veli syventyy tutkimaan pohjapiirroksen luonnosta, jota Rosmerta oli väsännyt yötä myöten. Heti, kun veli antaisi hyväksyntänsä, tämä tekisi kunnon pohjapiirustuksen hänelle. Mittakaavoineen kaikkineen. Kyllä hänellä vain on mahtava veli, yksi parhaimmista.

(sanoja 200)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
6.

Ensimmäinen ongelma tulee nopeasti vastaan. Pohjapiirustusten valmistuttua mittakaavoineen sekä rakennuksen ulkonäön suunniteltua uuteen uskoon, Rosmerta tajuaa, etteivät hänen rahansa riitä rakennusvelhojen – ja noitien palkkaamiseen. Rahapulan vuoksi hänen on muutettava pois vuokra-asunnostaan, jotta hän voisi niin säästää ainakin vuokramaksuun ja muihin asunnon kuluihin menevät rahat.

 Jacob ja Annelise ottavat hänet luoksensa asumaan, ilmaiseksi. Rosmerta yrittää kieltäytyä ilmaismajoituksesta, hän haluaa maksaa. Hänen veljensä on kuitenkin yhtä jääräpäinen kuin hän itse, eikä siten suostu kuuntelemaan mitään maksamisesta – tästä Rosmertan pitäisi säästää jokainen killinkinsä unelmansa toteuttamiseen.

Ennen kuin kaksikko saa aiheesta aikaiseksi riidan Annelise puuttuu asiaan. Rosmerta muuttaa heille asumaan ja maksaa vasta sitten, kun pystyy, haluamansa summa, josta Jacob ei saisi valittaa ollenkaan. Se sopii sisaruksille vaikka tiukkaa sekin tekee.

( >> Ylpeitä pässinpäitä kumpikin >>, Annelise nauraa.

Ja tottahan se on. Ylpeitä pässinpäitä kumpikin, se kulkee heidän suvussaan.)

Kerätäkseen rahaa kokoon Rosmerta alkaa myydä tavaroitansa. Ei mitään henkilökohtaista, ainoastaan muutamia huonekalujaan ja vaatteita, joita hän ei ollut pitänyt enää vuosiin.

 Jacob koettaa ehdottaa suuren summan lainaamista, mutta siihen Rosmerta vetää rajan uhaten muuttaa asumaan epävakaaseen rakennukseensa. Sen jälkeen veli ei mainitse enää kertaakaan rahojen lainaamista vaan lupaa kunnostaa rakennuksen vanhoja kalusteita uuteen uskoon, jospa joku silloin haluaisi ostaa niitäkin. Rosmerta on erittäin kiitollinen veljelleen avusta.

(sanoja 200)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
7.

Rosmerta puhdistaa laseja pyyhkeeseen ja kuuntelee puolella korvalla humaltuneen asiakkaan kertomuksia. Päivä ei ole edes päässyt kunnolla alkamaan, mutta siitä huolimatta muutamat ovat jo reippaassa humalatilassa.

White Rose Inn on jästipubi Lontoon rajamailla. Huomattuaan pari viikkoa sitten paikan etsivän uutta työntekijää Rosmerta oli päättänyt kokeilla onneaan, sillä lisätulot olivat tervetulleita. Pari päivää haastattelun jälkeen hänelle oli ilmoitettu, että paikka oli hänen. 

Arkipäivät hän työskentelee White Rosen tiskin takana tarjoilemassa olutta ja ruoka-annoksia. Viikonloppuisin hän koettaa raivata rakennustaan Jacobin ja Annelisen avulla, ellei häntä sitten velvoittanut epämääräiset vuorot Säilä & Imupaperissa, jossa hän on työskennellyt parin vuoden ajan aina silloin tällöin, kun häntä tarvittiin.

Pubin ovi käy tuoden sisälle kymmenisen henkilön porukan. Kaikki muut paitsi yksi suuntaavat juuri valmiiksi laitetun ruokalinjaston luokse rönsyilevässä jonossa. Lyhyt ja hieman tanakka viiksekäs mies tulee tiskille.

Rosmerta jättää juomalasit oman onnensa nojaan ja menee miehen luokse kasvoillaan leveä hymy. >> Päivää! Lounasta saisi olla…? >>
Mies nyökäyttää päätään.  >>Jepulis. Lounas yhdelletoista. >>
>> Lounas yhdelletoista… Se tekee… 97,90 puntaa >>, Rosmerta sanoo naputellessaan kassakonetta.

Mies kaivaa taskustaan lompakon, josta kaivaa esille rypistyneen sinertävän lappusen ja melko sileänä pysyneen valkoisen lapun. Sinertävä paljastuu etuseteliksi ja toinen shekiksi.

Rosmerta ottaa etusetelin ja lyö sen kassaan. >> 87,90, kiitos. >>
Mies ottaa kynän takkinsa taskusta ja kirjoittaa shekkiin loppusumman. >> Kas näin. >>
>> Kiitoksia. Maistuvaa ruokailua >>, Rosmerta toivottaa tarjoten kuittia.

Mies nyökkää ottaessaan kuitin vastaan, jonka jälkeen tämä lähtee jonon jatkeeksi. Rosmerta katselee miehen takin takamuksessa olevaa logoa pää kallellaan - Rakennus J. Johnson.

Hän ei ehdi keskittymään logoon kauaakaan, kun humalainen tiskillä viittoo häntä luokseen täyttämään lasiaan. 

(sanoja 250)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
A/N: Tässä on ollut muutamia kiireisiä viikkoja, minkä vuoksi uuden luvun ilmestymisen kanssa on nyt kestänyt, mutta tässä uusin luku nyt kuitenkin olisi. Jatkon suhteen täytyy todeta sen verran, että muutan julkaisutahtia viikon sijasta joka toiseen viikkoon toistaiseksi.



8.

Jästifirman palkkaaminen vaatii erikoisvalmistelua. Rosmertalla oli ollut viikko aikaa pohtia niitä veljensä ja kälynsä kanssa. (Jacob oli pitänyt häntä aivan kajahtaneena – palkata nyt jästejä kunnostamaan rakennusta taikamaailmaan!)

Muutamia pieniä (tai oikeastaan isohkoja) loitsuja ja kaikki tulisi toimimaan täydellisesti. Jästit eivät huomaisi mitään heidän normaalistaan poikkeavaa. Ainoa, mikä saattaisi mennä pieleen, olisi se, että Rosmerta vahingossa loitsisi työmiesten nähden. Mutta senkin saattoi korjata muistiloistulla, jonka Annelise hoitaisi, sillä nainen taisi sen huomattavasti häntä paremmin.

Suurin pulma oli ollut se, miten työmiehet saataisiin paikanpäälle Tylyahoon. He olivat miettineet eri kuljetusvaihtoehtojakin, mutta lopulta he olivat päätyneet vuokraamaan mökin (jonka maksut Jacob hoiti) työmiehille. Heidän oli pitänyt loitsia myös sinne ja sen ympäristöön harhautusloitsuja. Kaikki tulisi vaikuttamaan siellä juuri siltä kuin pitäisi työmiesten silmissä.

Annelise oli ystävällisesti lupautunut huolehtimaan työmiesten lounastunneista sekä mökin muonavalikoiman ylläpitämisestä. Sen ansiosta heidän ei tarvinnut miettiä sitä, miten piilottaa taikayhteisö jästeiltä ruokatuntien ajan. 

Kaikki tulisi varmasti sujumaan kuin tanssi.

(sanoja 150)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
9.

Rakennus alkaa pikku hiljaa näyttää paremmalta. Ulkoseinästä on revitty parhaat aikansa ikuisuuksia sitten nähneet laudoitukset. Uusia laudoituksia aletaan asentaa parin päivän kuluttua, jos hyvin käy.
   
Sisältä rakennusta ei tunnista enää samaksi. Sieltä on purettu kaikki mahdollinen pois. Ikkunalasien tilalla on paksua muovia aina siihen asti, että uudet ikkunalasit saapuisivat. Niiden saapumiseen menee vain aikaa, sillä Rosmerta on tilannut hieman erikoisemmat lasit. Ei kaiken tarvinnut olla aina samaa ja tuttua, uusi ja erilainenkin voisi olla hienoa ja ihanaa. Kunhan niille vain antaa mahdollisuuden.

Työn edistymistä on ilo seurata. On jotenkin ihmeellistä huomata kuinka vanha ja ränsistynyt vaihtuu pikku hiljaa uuteen.

Aikataulua kurotaan umpeen melkoisella vauhdilla. He ovat jäljessä enää vain viikon verran. Hyvällä tuurilla Rosmertan ei tarvitsisi muuttaa suunnitelmiaan lainkaan. Tätä vauhtia avajaiset voitaisiin pitää juuri sinä päivänä kuin hän on suunnitellut (päivämäärä onkin ainoa, jota hän on avajaisiin liittyen suunnitellut, mutta kyllähän tässä on siihen aikaa, joten ei mitään kiirettä).

(sanoja 150)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 028
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Tätä on kiva seurata, ja oikeastaan aika mukava, kun nyt oli tullut useampi uusi jakso sitten viime näkemäni. :)

 >> Nämä merkit  >>  ovat edelleen vähän hankalat hahmottaa, mutta niihinkin alkaa jo tottua vähitellen.

Tuntuu mukavalta seurata, miten rakennustyöt edistyvät hiljaksiin ja jännää, avajaiset alkavat viimein lähestyä. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

tähtitaivaanmaalari

  • ***
  • Viestejä: 35
Heips! Löysin tämän juuri äsken, ja tunnustan että Rosmerta on minunkin lempihahmojani! Silti en ole kyllä ikinä törmännyt yhteenkään Kolmen Luudanvarren perustamisesta kertovaan fikkiin, joten tämä on kyllä todella kaivattu kirjoitus! Enpä osaa muuta sanoa kuin että toivottavasti kuulemme pian lisää talon edistymisestä ja avajaisista!

Paquette

  • mårran
  • ***
  • Viestejä: 339
  • Alkukantainen suolarinkeli.
Hei taas! Minun oli tarkoitus käydä jättämässä jonkinlainen kommentti jo pari osaa sitten, mutta niinpä vain olen onnistunut jälleen kasvattamaan viestinkirjoituskynnystäni turhan korkeaksi. :-\

Jacob ja Annelise ovat oikein miellyttävän oloisia ja on hienoa, miten paljon he ovat valmiit auttamaan Rosmertaa suunnitelmien toteuttamisessa. Tykkään myös siitä, että Rosmerta joutuu tekemään jonkin verran uhrauksia saadakseen rahat riittämään, se tuo tarinaan mukavaa realismia. Jossain välissä mainittiin rakennusvelhot ja -noidat, mikä sai minut miettimään, onko taikamaailmassa tällaisille aloille erillistä koulutusta. Sinänsä tuntuu ihan järkevältä, että rakennusmateriaalien edistynyt käsittely vaatisi nimenomaan tuohon tarkoitukseen kehitettyä taikuutta. Tästä taasen herää kysymys, miksi Tylypahkassa ei opiskella käsitöitä (tai esim. kotitaloutta). :D

Seitsemännen osan alussa vähän hämmennyin, että jokos se baari nyt ehti valmistua, mutta jästipubissahan siinä oltiinkin. Mielenkiintoista että Rosmerta päätyy palkkaamaan jästifirman, ovatkohan he halvempia, vai jostain muusta syystä hänen suunnitelmiinsa paremmin sopivia. Viimeisimmässä osassa minua vähän suretti se, että kaikki vanha purettiin pois (tykkään itse vähän vanhemmista taloista ja kalusteista), mutta kai se on uskottava, että tämä kyseinen rakennus oli liian huonossa kunnossa. :) 

Pingviinien syrjintä kielitieteessä on lopetettava.

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
Fiorella, kiitos kommentistasi!:) Kiva kuulla, että alat pikku hiljaa tottua käyttämiini replamerkkeihin. Avajaiset lähestyvät hiljalleen, mutta kyllä siihen menee vielä aikaa. Eivät ole luvassa ihan lähiaikoina.
*
tähtitaivaanmaalari, kiitokset kommentistasi! :) Tulipa nyt mieleen, etten ole kyllä itsekään törmännyt Kolmen luudanvarren synnystä kertovaa ficciä. Selailin Potterwikistä Rosmertan sivua ja huomasin, ettei siellä kerrottu laisinkaan Kolmen luudanvarren taustoista (huhuja enempää). Eikä ollut paljoa Kolmen luudanvarren omallakaan sivulla. Siitä sitten syntyikin aihe tälle Rosmertasta kertovalle ficille.
Lisää rakentamisen edistymistä on luvassa ja avajaisetkin ovat jossain hamaantulevaisuudessa.
*
Paquette
, kiitos kommentistasi! :) Mulla on ihan sama homma: onnistun myös kasvattamaan kommentoimisen jättämiskynnystä liian korkeaksi. Otan kommentin jättämisestä kauheat paineet.

Kiva kuulla, että tykkäät Jacobista ja Annelisesta. Tykkään kirjoittaa paljon sellaisista perheistä, joissa ollaan läheisiä ja autetaan toisia.

Remontoiminen maksaa paljon, joten siinä on pakko tehdä uhrauksia (varsinkin, jos on ottanut lainaa) saadakseen rahat riittämään. Ja Rosmertahan käytti aika lailla kaikki rahansa, kun hän paikan itselleen osti. 60 kaljuunalla ei pitkälle pötkitä. Mitä tulee rakennusvelhoihin ja -noitiin, niin mietin itse samaa, kun kirjoittaminen alkoi lähestyä sitä pistettä, että mahtaakohan heitä taikamaailmasta löytyä. Päädyin siihen tulokseen, että pakko on löytyä. Ei kaikki vaan millään voi olla niin hyviä, että rakentaisivat itse talonsa. Ei se nyt sauvan heilautuksella käy. Tuo on muuten hyvä kysymys, olen itsekin välillä miettinyt samaa.

Mun piti eräässä luvussa asiasta mainitakin, ja se olikin jossain vaiheessa lukua mukana, mutta poistin sen lopulta, syy siihen miksi Rosmerta palkkasi jästifirman. Syynä oli siis tosiaan se, että he olivat halvempia, jonka lisäksi rakennusvelhot ja -noidat olivat aika kiireisiä. Eivätkä he olisi ehtineet aloittamaan töitä Rosmertan toiveiden mukaisesti.

Rakennus tosiaan oli niin huonossa kunnossa, että sieltä piti purkaa kaikki vanha pois. Turvallisuusriski se olisi jäänyt, jos kaikkea ei olisi purettu pois.
*
Vielä kerran kiitokset teille kolmelle ihanista kommenteistanne! :)



10.

Lounasaika on ohitse. Rosmerta pyyhkii pöytiä Errolin tyhjentäessä linjastoa vihellellen. Rosmerta naputtaa jalkaansa kärsimättömänä lattiaa vasten, työt loppuisivat vartin päästä ja hänellä on kiire. Tarkastaja oli ilmoittanut tulevansa käymään työmaalla varmistaakseen kaiken olevan kunnossa. Jos yksikin asia olisi päin prinkkalaa, se tietäisi töiden seisahtumista. Tai enemmänkin purkamista ja kaiken uudelleen aloittamista – siihen ei todellakaan olisi aikaa.

Rosmerta haluaa päästä mahdollisimman nopeasti työmaalle, tarkastamaan ennen tarkastajaa sen, että kaikki on tiptop. Jos Errol ei olisi paikalla, Rosmerta käyttäisi taikaa pöytien puunaamiseen. Mutta Errol on paikalla, joten taikasauvan on hyvä pysyä piilossaan.

Ei auta muu kuin olla ripeä ja pyyhkiä pöydät kiltisti käsin. Ripeyden lisäksi on oltava huolellinenkin, yhtään murusta tai tahraa ei saisi jäädä pöydälle, muutoin vuoropäällikkö tykkäisi kyttyrää.

Saatuaan viimeisen pöydän puhtaaksi Rosmerta huokaisee. Hän ehtisi. Nyt hän voisi lähteä muutamaa minuuttia aikaisemmin ja…

>> Rosie, olet valmis – voitko auttaa kattamaan kapinetin? >> vuoropäällikkö huutaa keittiöstä.

Rosmerta kiroaa mielessään. Niin hänen tuuriaan.

(sanoja: 150)

>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
11.

>> Älä huoli, karibu >>, matala ääni sanoo.

Rosmerta hätkähtää ajatuksistaan. Hän suoristaa asentoaan ja katsahtaa viereensä tullutta miestä, joka nojaa rennosti höyläpenkkiä vasten. Missä välissä mies oli siihen ehtinyt tulla?

>> Tulevaisuuteni riippuu tästä >>, Rosmerta toteaa ja puree alahuultaan – tarkastaja häärii ulkona työmiesten joukossa.
>> Kaikki sujuu hyvin, usko pois. Meidän laatu on täydellistä >>, mies, Emrys taisi olla tämän nimi, vannoo.
>> Toivon todella niin >>, Rosmerta pureksii peukalonsa kynttä.
>> Jos olen väärässä, niin syön hattuni >>, Emrys lupaa.
Rosmerta ei voi estää itseään naurahtamasta. >> Muistan tuon. >>

Emrys hymyilee hänelle ja nyökkää pienesti. Sitten tämä poistuu paikalta jatkamaan töitään.

Rosmerta katsoo miehen perään. Hän uskoo tätä.

(sanoja 100)


>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
12.

Tarkastaja juttelee hetken työpäällikön kanssa. Rosmerta tuntee hermostuksen kiristävän vatsaansa: hetki sitten hän oli tuntenut olonsa täysin rauhalliseksi, mutta sitten äkkiä...

Hän valpastuu, kun tarkastaja tulee hänen luoksensa. Solakka nainen tutkii papereitaan vielä hetken ajan ennen kuin kohdistaa katseensa häneen. Naisen silmissä on pistävä katse.

>> Matami Brewer-Belcher >>, olen tutkinut koko paikan hyvin tarkkaan ja tullut siihen tulokseen, että kaikki on täysin kunnossa. Voitte jatkaa töitänne rauhassa seuraavan tarkastukseen asti >>, tarkastaja ilmoittaa.
Helpotus täyttää Rosmertan. >> Tuo on hyvä kuulla! >>
>> Olette myös varsin uskalias >>, tarkastaja sanoo vilkaisten merkittävästi ympärilleen, >> työmiesten suhteen. Varsin uskalias. >>
>> Niin, kaipa minä olen >>, Rosmerta myöntää.
Tarkastaja nyökkää. >> Aivan niin. Näkemiin, matami Brewer-Belcher. >>
>>Näkemiin >>, Rosmerta sanoo ja saattaa tarkastajan ulos.

Tarkastajan kadottua näkyvistä Rosmerta huokaisee syvään. Kaikki on kunnossa. Töitä ei tarvitsisi lopettaa. Miten ihana uutinen!
 
>> Mitä minä sanoinkaan? >> ääni kysyy aivan Rosmertan korvan vieressä.
>> Hattusi säästyy näemmä >>, Rosmerta virnistää.

Emrys hymähtää. Rosmerta puristaa huulensa tiukasti yhteen, jottei nauraisi.

(sanoja 150)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 276
  • A Chapter Can Be a Book
13.

Pehmeä puuvillapyjama tuntuu mukavalta ihoa vasten, Rosmerta tuumaa istuutuessaan lattialle seuraamaan veljenlastensa puuhia. Viisivuotias Tyler makaa tyynykasaa vasten lukien kirjaa, joka ei todellakaan ollut lastenkirja. Poika oli oppinut lukemaan kaikkien yllätykseksi vuosi sitten. Sarah leikkii teekutsuja nukkejensa kanssa – tämä on vienyt teekupin jopa Tylerille, joka aina silloin tällöin on hörppäävinään juomaa lukemisen ohella. Kolmikosta nuorin, Timothy, piirtelee pöydän alla.

Rosmerta rakastaa veljenlapsiaan suuresti. Hän rakastaa olla näiden siisti ja rento täti, joka on helppo puhua mukaan leikkeihin ja joka antaa herkkuja ja lahjoja. Jacobin mielestä hän hemmottelee lapset pilalle, mutta juuri sitähän varten tädit ovat. Veli aina vain hymähtää, kun hän sanoo niin.

Sarah tuo Rosmertalle vaaleanpunaisen teekupin, jossa on ruusukuvio. Hänen eteensä lasketaan myös leikkilautanen, jossa on Annelisen aikaisemmin päivällä leipomia pikkuleipiä.

>> Kiitoksia paljon >>, Rosmerta sanoo ja on juovinaan kulauksen teetä. >> Mmm, herkullista. >>

Sarah hymyilee kasvot loistaen ja palaa nukkejensa luokse hihitellen. Rusetti tämän päässä keikkuu puoliksi irti.

Timothy konttaa pöydän alta esiin puristaen oikeassa nyrkissään vahaliitua. Pienokainen pysähtyy tätinsä kohdalla ja näyttelee veikeää hymyään paljastaen muutamat hassut hampaansa. Samalla pieni käsi käy kuin salaa pikkuleipälautasella. Rosmerta ei viitsi paljastaa Timothylle huomanneen tämän ottavan pikkuleivän itselleen, hän kohottaa vain kätensä ja silittää pojan vaaleita suortuvia.

Rosmerta tuntee olonsa kevyeksi. On vain mukavaa olla, kun ei tarvitse hetkeen murehtia remonttia ja sen etenemistä eikä tarvitse varoa jäävänsä jästeille kiinni taikomisesta työmaalla tai työpaikalla.

Istuessaan siinä lattialla ja katsellessaan veljenlastensa touhua, Rosmerta päättää pitävänsä vapaata seuraavana päivänä. Hän ilmoittaisi pubiin olevansa kipeä eikä kävisi työmaallakaan lainkaan.

Hän voisi viedä veljenlapsensa vaikka piknikille. Hän voisi kysyä haluaisiko Annelise tulla mukaan vai nauttia vapaahetkestä ilman lapsia rauhassa. Hän tekisi eväät itse heille mukaan, mutta he voisivat myös piipahtaa ostamassa jäätelöt. Uimaankin olisi kiva päästä, jos sää sen vain sallisi.

Idea kuulostaa oikein hyvältä. Niin hän tekisi. Päivä veljenlasten kanssa tekisi hyvää hänen mielelleen.

(sanoja 300)



14.

Tyler ja Sarah peuhaavat keinujen luona, Timothy on nukahtanut äitinsä syliin. Rosmerta haukkaa palan kinkkuleivästään katsellen uinuvaa veljenlastaan. Tämä on erittäin suloinen näky.

Hän kertoo mietteensä myös ääneen. Annelise hymyilee ja sivelee poikansa pulleaa poskea.

>> Niin on, he kaikki ovat. >> Äidinrakkaus paistaa kälyn äänestä. >> Ja kohta heitä on yksi lisää. >>
Rosmerta katsoo silmät suurina Annelisia. >> Mitä? Todellako? Aivan upeaa! Onnea! >>
>> Kiitos. Saimme asian selville pari viikkoa sitten >>, Annelise sanoo vieden kätensä vielä litteältä näyttävälle vatsalleen.
>> Koska laskettuaika on? >> Rosmerta kysyy innoissaan.
>> Ensi maaliskuun loppupuolella >>, Annelise kertoo.
>> Ihanaa, yksi uusi veljenlapsi lisää hemmoteltavaksi >>, Rosmerta lausahtaa.

Annelise purskahtaa nauruun. Rosmerta tietää, että Jacob (hänen pitäisi onnitella tätä myös!) olisi huokaissut raskaasti hänen sanomisilleen.

Ajatusten päätyessä veljeen, Rosmerta ei voi olla pohtimatta kumpaa tuleva vauva mahtaisi muistuttaa. Sarah ja Timothy ovat tulleet äitiinsä, Tyler taasen isäänsä. Tasapuolisuuden nimisissä vauvan pitäisi siis tulla Jacobiin.

Rosmerta tunkee loput voileivästä suuhunsa ja nousee pystyyn. Nielaistuaan suunsa tyhjäksi, hän hiippailee vanhempien veljenlastensa luo säikäyttääkseen nämä. Hän ei kuitenkaan onnistu, sillä Sarah huomaa hänet juuri hiukan ennen kuin hän on perillä.

>> No niin lapsukaiset, pelataanko kuka pelkää mörköliiniä ennen kuin pulahdetaan järveen uimaan? >> Rosmerta kysyy.
>> Joo! >> Sarah hihkuu Tylerin nyökytellessä vieressä päätänsä hyväksyvästi.
>> Selvä >>, Rosmerta sanoo koskettaen Tylerin käsivartta, >> Tyler on mörköliini! >>
>> Hei, epäreilua! >> Tyler huudahtaa, mutta Rosmerta ja Sarah juoksevat jo täyttä häkää karkuun.

Päättäväinen ilme kasvoillaan tummapää lähtee tätinsä ja pikkusiskonsa perään. Hän aikoo päihittää nämä ja tehdä kaksikosta alta aikayksikön mörköliinejä. Ja palkinnoksi hän aikoisi vaatia suuren jäätelöannoksen, siihen hän olisi oikeutettu tädin huijattua häntä.

(sanoja 250)
« Viimeksi muokattu: 03.02.2019 21:37:44 kirjoittanut tirsu »
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 028
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vaikka onkin ollut mukava lukea rakennuksen edistyksestä, tykkäsin erityisen paljon näistä uusimmista tunnelmista lapsukaisten parissa. :)

Lainaus
Rosmerta tuntee olonsa kevyeksi. On vain mukavaa olla, kun ei tarvitse hetkeen murehtia remonttia ja sen etenemistä eikä tarvitse varoa jäävänsä jästeille kiinni taikomisesta työmaalla tai työpaikalla
Näin juuri. Pieni levähdys on ihan paikallaan! :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~