Kirjoittaja Aihe: Shirley Simson (K-11, romanssi, huumori, H/D) - 13. luku 21.8.2023  (Luettu 27655 kertaa)

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 446
Nimeke: Shirley Simson
Kirjoittanut: Winga (aka Garbage Vuotiksessa)
Oikolukija: Natty-boy luvusta 12 eteenpäin (todnäk se lukee ton alunkin vielä <3)
Tyylilajit: romanssi, huumori
Paritus: Harry/Draco ja joitakin muita.
Ikäraja: K-11, vaikkei alussa niin olekaan
Lyhyesti: Draco toivoi kaiken olevan hyvin vielä aamulla, mutta se ei ollutkaan niin...
Vastuuvapaus: Ei, minä  en ole Rowling enkä omista hahmoja. Pidän niillä vain hieman hauskaa...
Varoittelenpa: tyttö!Dracosta
Kirjoittajalta: Eieiei, mitä minä teen? Minulla on jo viisi keskeneräistä moniosaista ficciä ja minä aloitan uuden?!
Tämä oli aluksi englanniksi, mutta päätin, että kirjoitan sittenkin suomeksi.
Ja ensimmäinen kokeilu tyttö!Dracon kanssa...  ;D Ja nimi selviää ensimmäisessä luvussa.
Kommenteista pidän...

Shirley Simson

Prologi: Noo... Sinä olet tyttö

Oli tavallinen aamu. Draco heräsi aikaisin, kuten normaalisti, pukeutui ja meni suureen saliin toivoen päivän menevän hyvin. Mutta hänen toiveensa eivät toteutuneet, se oli selvää jo heti hänen astuessaan lähes autioon saliin.

Salissa oli kaksi tyttöä, kolme poikaa ja professori Kalkaros Dracon astuessa sisään. Nähdessään Dracon pojat vislasivat, Kalkaros tuijotti ja tytöt vaikuttivat valmiilta murhaamaan Dracon. Koska poika ei tiennyt, mihin tytöt olisivat kykeneviä, hän meni suoraan Kalkaroksen luo.

"Tuota... professori? Mikä on hätänä?" Draco kysyi normaalisti.

"Kuka sinä olet?" oli Kalkaroksen vastaus.

"Draco Malfoy."

"Älä valehtele minulle! Tiedän kyllä miltä Draco näyttää", Kalkaros totesi tuijottaen Dracoa ihmeissään.

”Niin tiedän minäkin! Varsinkin koska olen Draco Malfoy."

"Voi..." Kalkaros oli hämillään. "Voi..."

Draco alkoi pikku hiljaa huolestua. "Mitä voi?"

"Noo... Sinä olet tyttö."

Draco tuijotti tuvanjohtajaansa. "Mitä sinä sanoit?"

Kalkaros selvitti kurkkuaan. "Sanoin, että sinä olet tyttö. Enkä todellakaan pelleile nyt kanssasi."

"Minä olen... tyttö?" Draco kysyi ymmärtäen nyt täysin näyn, jonka hän oli kohdannut astuessaan suureen saliin.

"Kyllä. Ja viehättävä."

Viimeinen sana sai Dracon tuijottamaan Kalkarosta pitemmän aikaa. "Tuota, professori... en usko, että olisin halunnut kuulla tuota."

"Anteeksi Draco. Luulen, että sinun pitäisi puhua Dumbledorelle", Kalkaros totesi. "Ja pysyä loitolla heteromiehistä, lesboista ja biseksuaaleista."

"Mutta eikö Dumbledore..?"

"Älä huolehdi, hän on homo", Kalkaros keskeytti. "Menehän nyt. Sinä et halua nähdä minun kuolaavan."

Draco lähti saman tien etsimään Dumbledorea. Hän toivoi, että löytäisi rehtorin helposti.

***

Draco löysi Dumbledoren melko helposti. Hän olisi löytänyt tämän vielä helpommin, jos olisi vain mennyt suoraan rehtorin huoneeseen.

Vaikkei Draco tiennytkään salasanaa, pääsi hän sisälle. Kivihirviö, joka oli kertonut Dracolle Dumbledoren todella olevan huoneessaan, päästi pojan sisään kuultuaan millä asialla tämä oli.

"Aa, herra Malfoy. Vai pitäisikö minun sanoa neiti?" rehtori sanoi, kun Draco astui sisään.

"Huomenta, rehtori", Draco vastasi yrittäen olla huomioimatta Dumbledoren kommenttia sukupuolestaan. "Miten tiesit, että se olen minä?"

"Minulla on monia keinoja tietää, mitä ympärilläni tapahtuu. Esimerkiksi taulut, tai niiden hahmot, tietävät monia asioita ja oppivat lisää kierrellessään."

"Selvä... Minun täytyy nyt kysyä: tiedätkö sinä, mikä minua vaivaa? Miksi minä näen itseni poikana ja muut näkevät minut... viehättävänä tyttönä, kuten professori Kalkaros asian ilmaisi?" Draco kysyi tahtoen vain olla oma tavallinen itsensä.

"Ei, en tiedä. En ole koskaan aiemmin kuullut tällaisesta. Herra Malfoy, minun täytyy nyt kysyä tätä: Haluatteko että kaikki tietävät vai kutsuttaisiinko teitä mieluummin jollakin toisella nimellä? Silloin voisitte kertoa totuuden niille, joihin luotatte eikä isänne saisi tietää", Dumbledore kysyi. Kysymys oli suuri ja kummallakin vastauksella oli omat etunsa. "Toki opettajat tietäisivät, ellette toisin vaatisi."

Dracon ei tarvinnut miettiä pitkään, sillä hän ei oikeastaan toivonut näkevänsä isäänsä Tylypahkassa. "Mieluummin niin, etteivät muut tietäisi. Paitsi siis opettajat ja ne, joihin luotan."

Dumbledore nyökkäsi ja vaikutti tyytyväiseltä. "No sitten. Nyt meidän täytyy miettiä nimeäsi ja hankkia sinulle vaatteita. Haluatko yhä olla Luihuisessa vai onko naispuolellasi eri tupa."

"Hmm... mietitään tuota hetken kuluttua. Nyt haluan tietää miltä minä näytän."
« Viimeksi muokattu: 21.08.2023 21:06:02 kirjoittanut Winga »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Luihuinen_89

  • Yksinäinen kulkuri
  • ***
  • Viestejä: 1 025
  • Käsi käsessä kuljemme yhdessä ohi esteiden!!
Vs: Shirley Simson (prologi)
« Vastaus #1 : 12.04.2008 16:37:02 »
Tämä oli hyvä onko tylossa Jatkoa
Pidin kalkaroksen kommentista "Hyvin viehättävä"
Peperin nauruun ;D
Kaikki muuttuu, minäkin vaikkei sitä aina uskoisikkaan.

Mun ficci kokoelma

Uusi Mcr G/F
Trust Me

starry-eyed

  • Vieras
Vs: Shirley Simson (prologi)
« Vastaus #2 : 12.04.2008 19:47:13 »
Heh, tämä kuulostaa hauskalta. Voi, kunhan selviää miksi Draco yhtäkkiä muuttuu tytöksi. Ihanaa tuo kaikkien muiden tyttöjen katkeruus ja poikien vislailu... Kalkaroshan oli ihan mahtava!
Lainaus
   "Anteeksi Draco. Luulen, että sinun pitäisi puhua Dumbledorelle", Kalkaros totesi. "Ja pysyä loitolla heteromiehistä, lesboista ja biseksuaaleista."
   "Mutta eikö Dumbledore..?"
   "Älä huolehdi, hän on homo", Kalkaros keskeytti. "Menehän nyt. Sinä et halua nähdä minun kuolaavan."
Ei ole totta. Kuolin ehkä nauruun ;) Pysy loitolla siis kaikista muista paitsi tytöistä (jotka murhaavat sinut, koska viet kaikki pojat) ja homopojista (jotka murhaavat sinut, koska viet kaikki pojat)
Ei, emme halua nähdä Kalkaroksen kuolaavan, vaikka se varmaan huvittava näky olisikin. Jatko olisi paikallaan...Seurantaan menee! Kiitos tästä!
« Viimeksi muokattu: 12.04.2008 23:25:04 kirjoittanut starry-eyed »

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 446
Vs: Shirley Simson (1.luku)
« Vastaus #3 : 13.04.2008 04:46:58 »
Luihuinen_89: Kiitos ja jatkoa seuraapi

starry-eyed: Sitä tulee kuule olemaan hauskaa itse kullakin, kun selviää miksi Draco on tyttö...
Jep, on se totta, että tavallaan Draco ei voi olla kenenkään kanssa.
Haa! Kiitos paljon!

Minttushka: Tietty se tuli. I love to write this!
Siis mehän ollaan menossa Tylypahkaan, right? Tai sitte tutkitaan mallisivut ja kaikki paikat kolutaan, kyllä me ne löydetään!

A/N: Eh, olen ilkeä, kun lopetan luvun, miten sen lopetan. Seuraavat tapahtumat selviävät seuraavassa luvussa, mutteivät ehkä juuri niin, kuten kaikki odottaisivat niiden selviävän (tai sitten mun suunnitelmani muuttuvat). Syytä Dracon tytöksi muuttumiselle en anna vielä, sehän olisi ihan tyhmää!


1. luku: Rohkelikko!

Seuraavana päivänä Draco odotti suuren salin ovien ulkopuolella. Kaikki paitsi Draco ja professori Kalkaros olivat aamiaisella.

“...se typerä vanha aasi...” Draco kuuli Kalkaroksen mutisevan. Kalkaros varoi katsomasta Dracoa suoraan silmiin.

Draco yritti olla välittämättä Kalkaroksesta ja sen sijaan hän kuunteli Dumbledorea: “Ja tänään koulussamme aloittaa uusi tyttö. Hän kertoo itse hieman siitä, kuka ja mistä hän on.”

Kalkaros avasi ovet ja lähti kulkemaan kohti opettajainpöytää. Draco seurasi perässä. Hän toivoi, että suurin osa oppilaista jättäisi hänet huomiotta mutta ei hänen toivettaan kuultu. Sen sijaan hän itse jätti huomiotta ihmiset ja käveli opettajainpöydän luo.

“Hei kaikki”, Draco aloitti ujosti, “nimeni on Shirley Simson ja olen Manchesterista. Olen opiskellut kotona tähän saakka, mutta nyt vanhempani tahtoivat lähettää minut tänne.” Sen jälkeen lankesi hiljaisuus, jonka kestettyä hetken aikaa Dumbledore otti jälleen ohjat käsiinsä.

“Joten nyt hän on täällä ja pian hänet lajitellaan”, Dumbledore ilmoitti ottaen Lajitteluhatun esiin.

Draco käveli tuolille, jolla oppilaat aina lajiteltiin. Nyt hän ei ollut enää yhtään niin varma siitä, että pääsisi Luihuiseen, kuten oli ollut ensimmäisellä luokalla, sillä hän tiesi muuttuneensa ainakin jonkin verran.

Dumbledore oli antanut hatun McGarmiwalle, joka nyt astui Dracon taakse ja pisti hatun tämän päähän. Hattu aloitti heti keskustelun.

‘Herra Malfoy, hauska nähdä taas.’

‘Hei Hattu. Pystytkö sinä näkemään, että minä olen tyttö?’

‘Voi kyllä, aistin muutoksen sinussa. Silti ymmärrän, ettet voi sitä itse nähdä.’

‘Surullista ja totta. Valokuvassakin minä näin itseni poikana ja Dumbledore näki tytön.’

‘Niin, mutta ymmärrät vielä, miksi tämä tapahtuu. No, mielessäsi on selvästi tapahtunut muutoksia viime kerran jälkeen ja minun täytyy hetki miettiä, mihin tupaan sinut pistän.’

‘Ai... No, mikä vaikuttaa parhaimmalta minulle?’

‘Anna kun mietin. Se ei ole Luihuinen, se on...’


“Rohkelikko!” Hattu huusi kaikkien kuullen.

‘Kiitos, kai‘, Draco sanoi vielä mielessään ennen kuin nousi ylös ja käveli rohkelikon pöydän luo. Ennen istumistaan hän etsi paikan, jossa vieressä ei istunut liian innokasta rohkelikkoa häntä auttamaan. Sen tähden hän päätyi istumaan Harryn viereen. Tämä oli nopeasti vain vilkaissut häntä ja sen jälkeen jälleen keskittynyt omiin puuhiinsa. Toisella puolella pöytää istuivat murhanhimoinen Hermione ja yli-innokas Ron.

“Päivää, neiti Simson. Minun nimeni on Ron Weasley ja olisin onnellinen, jos saisin näyttää sinulle paikkoja.”

Draco oli kauhuissaan mutta hymyili silti. “Ymmärrän. Ja kukahan te mahdatte olla?” hän kysyi Hermionelta, joka piti Ronia paikallaan. Ron taisi yrittää päästä pöydän yli Dracon luo.

“Minun nimeni on Hermione Granger”, Hermione vastasi ärtyneenä. Hän oli samaan aikaan hieman vihainen Dracolle, joka oli ilmestynyt pöydän ääreen ja Ronille, joka ei huomannut häntä.

Draco ymmärsi täysin Hermionen ärtyisyyden ja päätti, että myöhemmin, kahden kesken, sanoisi tälle, ettei hänellä ollut mitään ajatuksia Ronin varalta. Sen tähden hän nyökkäsi kääntyen Harryn puoleen: “Entäpä te, herra?”

Ensimmäistä kertaa Harry katsoi Dracoa kunnolla. “Minun nimeni on Harry Potter.”

Draco esitti yllättynyttä ajatellen Harryn tahtovan hänen huomionsa. “Oletteko te se Harry Potter?” Harryn nyökätessä hyvin pienesti hän jatkoi: “Kunnia tavata teidät.” Hän ojensi kättään Harrylle, joka hetken epäröityään päätti tarttua siihen.

“Kutsu minua kuitenkin mieluummin Harryksi äläkä muistuta liikaa siitä, että olen ‘Poika-joka-elää’”, Harry päätti pyytää. Draco nyökkäsi katsoen toista tiiviisti silmiin. Kummallista, minä kun aina luulin hänen nauttivan siitä, että hänet tunnistettiin.

Loppuruokailun ajan Harry ja Hermione selittivät Tylypahkan käytäntöjä Dracolle Ronin kuolatessa pojan perään.

**

“Ja tässä on näköjään sinun sänkysi”, Hermione lopetti hänen ja Dracon päästyä tyttöjen makuusaliin, Dracon ihmeeksi. Hän oli ajatellut, että koska hän itse tiesi olevansa poika, ei hän olisi päässyt suojan ohi.

Draco siirtyi sängyn ääreen ja kääntyi hymyilemään Hermionelle. “Kuule Hermione, en minä aio Ronia viedä sinulta. Minä näen, että sinä rakastat häntä.”

Jos Hermione olisi tiennyt kenelle hän puhui ja mitä tämä todellisuudessa ajatteli, hän ei olisi vastannut välttämättä aivan yhtä ystävällisesti. “Kiitos Shirley. Tuo helpottaa... hieman. Sillä sinä et voi poistaa viehätysvoimaasi, joka vetää myös Ronia puoleesi.”

“Miksi Harry ei muuten kiinnitä minuun mitään huomiota?” Dracon oli pakko kysyä, vaikka hän oli melko varma vastauksesta, jonka saisi.

Hermione huokaisi. “No, hän on homo ja hän on rakastunut.”

Draco koetti peittää järkytystään vain hieman yllättyneen ilmeen alle. “Ai? No, se selittää kaiken. Hän on kyllä aika komea... kukas se onnenpoika on?”

Hermione vain hymyili. “En minä tiedä. Ei hän edes tiedä, että tiedän hänen olevan rakastunut.”

Yhä oppimastaan järkyttynyt Draco vain nyökkäsi. “Hän ei siis välttämättä peittele tunteitaan kovin hyvin...” Hän kääntyi katsomaan Hermionea. “Mutta hyvää yötä, Hermione. Kello alkaa olla jo paljon ja minä olen väsynyt kaikesta uudesta.”

“Hyvää yötä, Shirley. Aamulla saat sitten apua, jos et muista, missä jokin luokka on”, Hermione vastasi hymyillen ja meni sänkyynsä. Draco kävi makaamaan omalle sängylleen mietteisiinsä vajonneena.

***

Aamu valkeni kauniina ja herätessään Draco eli hetken aikaa entisessä maailmassaan ennen kuin punaisen ja kullanvärinen peitto sai hänet tajuamaan, mikä tilanne oli. Hän oli hetken ehtinyt toivoa, että kaikki oli vain unta, mutta se oli epäonnistunut. Ajatellessaan unia, hän muisti nähneensä unta edellispäivän tapahtumista mutta ulkopuolisen näkökulmasta ja oli viimein nähnyt, miltä hänen naispuolinen itsensä näytti. Hänellä oli yhä vaaleat hiukset, mutta nyt ne ylsivät häntä miltei lanteille ja hänen silmänsä olivat yhtä sinisenharmaat kuin aina ennenkin. Nenäkin oli yhä ‘aristokraattinen’, kuten hänen isänsä sitä oli aina kutsunut. Pitkä hame ja toppi, jotka hän oli pukenut ylleen pitäen sitä outona, kun itse kuitenkin näki itsensä poikana, olivat imarrelleet hänen laihaa vartaloaan. Niiden vaaleansininen väri oli sopinut hänen vaalealle iholleen loistavasti ja hänen rintansakin olivat olleet juuri sopivankokoiset. Draco oli todella onnellinen siitä, ettei kukaan ollut nähnyt häntä alastomana, sillä aivan kaikkea hän ei silti tahtonut tietää.

Muisteltuaan hetken aikaa sitä untaan Draco nousi ylös ja tutki vaatteitaan. Koska hänellä ei vielä ollut ollut aikaa käydä vaateostoksilla, oli hänellä käytettävissään vain muutamia erilaisia vaateyhdistelmiä. Yleensä Draco oli tottunut suureen vaatevarastoon ja mahdollisuuteen peilata itseään, mutta nyt ilman sitä etua hän tunsi olevansa vain sokea, joka epätoivoisesti yritti näyttää hyvältä. Unen avulla hän kuitenkin osasi päätellä, mikä hänelle sopisi ja päätyi sen tähden laittamaan ylleen mustan lyhythihaisen ja punaisen hameen. Koulukaavustaan hän oli myös samalla onnellinen, sillä sen alta hänen muotonsa ja kauneutensa eivät näkyneet niin hyvin ja hän sai jonkin verran rauhaa.

Ollessaan viimein tyytyväinen ulkonäköönsä Draco oli valmis lähtemään aamiaiselle. Oleskeluhuoneeseen päästessään hän näki Hermionen odottamassa itseään. Tyttö katsoi häntä päästä varpaisiin ja vislasi. “Minä ymmärrän kyllä, mitä pojat sinussa näkevät. Varo vaan mustasukkaisia tyttöjä.”

Draco hymyili pienesti. “Kiitos. Hermione, tahtoisitko lähteä minun kanssani seuraavalla kerralla Tylyahoon? Minulla ei ole kovin paljon vaatteita mukanani, enkä tahtoisi kuitenkaan koko ajan käyttää samoja vaatteita”, hän pyysi Hermionelta.

“Totta kai”, Hermione vastasi nyökäten. “Kannattaa myös ottaa Ginny mukaan, hän osaa sanoa täsmälleen, mikä vaate ketäkin naista pukee. Miesten puvustamisessa hän ei ole kovin hyvä.”

Draco ei ollut koskaan ajatellutkaan, että Ginny voisi olla hyvä auttamaan ketään pukeutumisessa vaikka tämän omat vaatteet yleensä näyttivät melko hyviltä. “Niinkö? Onko hän auttanut monia?”

Hermione nauroi. “Kysytkin vielä! Lavender Brown on aina kysymässä neuvoa pukeutumiseen, minä, Cho Chang, Luna Lovekiva, jopa Pansy Parkinson Luihuisesta on tehnyt rauhan hänen kanssaan.”

“Vai niin”, Draco sanoi yrittämättäkään peitellä hämmennystään. Missä vaiheessa Pansy teki rauhan Weasleyn tytön kanssa?

“Kyllä. Mutta mennäänkö jo aamiaiselle, minulla alkaa olla jo aika kova nälkä?” Hermione pyysi ja Draco nyökkäsi seuraten kuuliaisesti perässä.

**

Aamiainen sujui rauhallisesti, mitä nyt Ron yritti pari kertaa pöydän yli, lukuisat tuntemattomat repivät Dracon vaatteita ja useat yrittivät myös katseellaan tappaa hänet. Hermione ja Harry juttelivat hänen kanssaan, Harry tosin puoliksi omiin ajatuksiinsa vajonneena ja Hermione Ronia pidellen. Mutta kaiken kaikkiaan kaikki sujui hyvin.

Aamiaiselta liemien tunnille meneminen ei kuitenkaan houkuttanut Dracoa sen jälkeen, kun hän oli tajunnut, että Kalkaroskin meni sekaisin hänen läsnäollessaan.

“Harry... istuisitko minun vieressäni liemissä? Hermione aikoo kuitenkin istua Ronin vieressä ja minä en tahdo istua kenenkään sellaisen vieressä, joka suunnilleen kuolaa ylleni tai kirjoittaa ‘200 tapaa tappaa Shirley’ vihkoonsa”, Draco lähes anoi Harrya. Tämä katsoi lyhyesti häntä ja nyökkäsi.

“Mikäpä siinä. Oletko sinä muuten hyvä liemissä? Minä itse olen surkea, ja Kalkaros huutaa minulle lähes aina.”

Dracon teki mieli nauraa Harrylle kuten yleensä, mutta koska hän sattui olemaan tyttö ja Harryn ystävä, ei hän sitä voinut tehdä. “Voi, olen kyllä melko hyvä.”

Harry nyökkäsi tyytyväisenä ja yhdessä pojat astuivat liemien luokkaan. Nopeasti Harry kävi läpi kaikki luokassa olevat henkilöt ja mutisi itsekseen: “Missäköhän Malfoy tänäänkin on?”

Draco koetti olla tuijottamatta Harrya ja päätti sen sijaan olla kuin ei olisi kuullutkaan. Hän seurasi Harrya melko perälle luokkaan ja odotti tämän vieressä istuen kauhulla tulevia liemitunteja. Hän ei todellakaan olisi tahtonut heti aamusta istua Kalkaroksen tunneilla peläten koko ajan, että tämä tekisi jotakin. Mieluummin hän olisi kerrankin jäänyt pois tunneilta.

Mutta ennen kuin Draco sai päätettyä, että hän todella haluaisi lähteä, Kalkaros astui luokkaan. Heti ensiksi tämän silmät etsivät Dracon. Sen jälkeen hän sanoi hieman liian onnellisesti: “Hyvää huomenta, oppilaat.” Oppilaat tuijottivat häntä hetken ja jopa ne, jotka olivat tuijottaneet Dracoa, päättivät vilkaista, mikä Kalkarosta vaivasi.

Draco tuijotti kauhuissaan, sillä jos tunti jo alkoi onnellisella Kalkaroksella, oli vaikeaa olla näkemättä, mihin asiat johtaisivat. Kalkaros kuitenkin kokosi itsensä tajutessaan mitä oli juuri tehnyt ja aloitti tunnin rauhallisesti - ja tietenkin katsomatta Dracoon.

“Tänään valmistamme himoja hillitsevää lientä”, Kalkaros aloitti ja jo se lause sai Dracon toivomaan, ettei hän olisi tullut koko tunnille. Toisaalta: jos kaikki joutuisivat juomaan lientä, he eivät olisi niin kovasti Dracon kimpussa ja hän pystyisi ehkä jopa jonkin aikaa miettimään, mikä hänellä oli vikana. Sen tähden hän seurasi silmä tarkkana, mitä pitäisi tehdä voidakseen valmistaa lientä niin paljon, että saisi ehkä kotitonttujen avulla sitä kaikkien juomiin.

Kun viimein tuli aika tehdä liemi, Draco kysyi Harrylta: “Haluatko auttaa minua tekemään tätä sen verran, että saisimme sitä kaikille? Se veisi heidän kiinnostuksensa minua ja muita kohtaan ainakin hetkeksi.” Ja antaisi minulle mahdollisuuden saada oma vanha itseni takaisin.

Harry kohautti olkiaan. “Mikäs siinä. Mutta sinun täytyy sitten hieman vahtia minua, sillä minä saatan itse tehdä koko liemen väärin.”

Draco hymyili toiselle. “Etkä. Haluaisitko sinä hakea ainesosat?” Harryn nyökätessä hän vielä jatkoi: “Kymmenkertainen määrä jokaista.” Harry nyökkäsi uudelleen ja lähti hakemaan aineita.

“Olet näemmä ystävystynyt Potterin kanssa”, joku yhtäkkiä sanoi Dracon vierestä. Draco kääntyi vain nähdäkseen Kalkaroksen. Tämä hymyili. “Toivottavasti saat jonkinlaista parannusta hänessä aikaiseksi, hän on kuitenkin melko toivoton tapaus.”

“Voi, kyllä minä uskon onnistuvani. Nyt, viitsisitkö hieman mennä kauemmas, kuola lähes valuu jo”, Draco vastasi saaden loppukommentillaan Kalkaroksen palaamaan nopeasti luokan eteen.

Pian Harry palasi ainesosien kanssa ja pojat pääsivät työhön. Jonkin aikaa he tekivät työtä hiljaisuudessa kunnes Draco puhui: “Harry, sinä pilkot sitä hieman väärin. Katsos näin.” Ohjastaen Harrya kädestä pitäen Draco sai tämän tajuamaan.

“Ai... Kiitos Shirley”, Harry kiitti ja jatkoi hiljaista työskentelyään.

Lopulta ainesosat olivat oikean kokoisia ja Draco luki taululta ohjeita samalla yhdistellen aineita oikeassa järjestyksessä. “Ja leinikki sekoitetaan villijuureen...” Harry tuijotti ihmeissään toisen keskittymistä ja yritti samalla oppia jotakin. Hän huomasi Kalkaroksen lähestyvän heitä.

“Mitenkäs täällä edistytään? Neiti Simson?” Kalkaros kysyi. Draco kääntyi kohtaamaan professorin silmät.

“Oikein hyvin, professori. Olkaa hyvä ja maistakaa”, poika vastasi tyrkyttäen pientä kupillista lientä Kalkarokselle. Tämä otti sen vastaan ja maistoi.

“Erinomaista... Kolmekymmentä pistettä Rohkelikolle!” Kalkaros sanoi saaden kaikki luihuiset ja rohkelikot tuijottamaan itseään. “Ja nyt, mitenkä te muut edistytte?”

Draco odotti hetken ennen kuin pyysi Kalkaroksen sittenkin takaisin luokseen. “Professori... kun me kerran olemme valmiita, voisimmeko jo lähteä?” Hajamielisesti Kalkaros nyökkäsi ja Draco lähti luokasta vetäen Harrya perässään.
« Viimeksi muokattu: 14.12.2010 14:32:39 kirjoittanut Winga »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

starry-eyed

  • Vieras
Vs: Shirley Simson (1. luku 13.4)
« Vastaus #4 : 13.04.2008 11:51:24 »
Heh. Tämä jatko oli yhtä hauska kuin prologi. Ensinnäkin, tämä Dracon nimi "Shirley Simson" aiheuttaa minussa jostain syystä hilpeyttä... En edes tiedä miksi. Hieno nimi kertakaikkiaan. Kalkaroksen hilpeys oli tosiaan aika yllättävää ja vielä se, että Kalkaros antaa rohkelikolle pisteitä... Ei ihme että kaikki olivat lähes kauhuissaan!
Olin kyllä hieman ihmeissäni siitä, että Draco suhtautui noin tyynesti tupaansa ja vielä nopeasti ystävystyi trion kanssa. Saati sitten ettei häntä häirinnyt kuraverisyys, verenpetturuus... Mutta jos hän oli muuttunut niin paljon kun annoit ymmärtää... ::) Saa nähdä mitä tämä sitten tuo tullessaan.
Hyvähän tämä kertakaikkiaan on, mutta haluan tietää miksi Draco on tyttö!! Miksi hän ei näe itseään tyttönä... Mahtaa olla hankalaa laittaa itselle tyttöjen vaatteita päälle nähdessään itsensä poikana... Ginny muotiguruna! Aika hauskaa.
Kiitos tästä ja anteeksi sekavainen kommentti, jatkoa kuitenkin pyytäisin ;)

Sierra

  • ***
  • Viestejä: 322
Vs: Shirley Simson (1. luku 13.4)
« Vastaus #5 : 13.04.2008 13:31:37 »
Tykkään tästä tosi paljon. Ihan mieletön idea, ihan uppouduin tähän tekstiin lukiessani!
Minulla on jo aavistuksia liittyen siihen kehen Harry on rakastunut  ;) Ehkä se pian selviääkin.
Otsikko veti paljon puoleensa, ja muutenkin kun tykkään kirjoitustavastasi niin halusin tulla lukemaan :D
( Ja H/D on jotakin niin parasta... <3  :) )
Toivottavasti Draco huomaa kuinka mukavia Rohkelikot ovat ja sitten jos jossain vaiheessa muuttuu takaisin pojaksi ystävystyy heidän kanssaan ja vaihtaa vaikka tupaa tai jotakin :D

Jatkoa mahdollisimman nopeasti, jookosjookos.
“Aha! What villains are these, that trespass upon my private lands! Come to scorn at my fall, perchance? Draw, you knaves, you dogs!” -Sir Cadogan

avada kedavra

  • ***
  • Viestejä: 112
Vs: Shirley Simson (1. luku 13.4)
« Vastaus #6 : 13.04.2008 14:59:34 »
Miten päädyin lukemaan H/Dtä? Se vie minulta hermot : D
No tämä ei onneksi ole mitään perus-H/D-ihkutusta, kun Draco on kirjaimellisesti leidi. Ihan hauska idea. Kohtaukset saisivat olla tosin pidempiä. Menee niin nopeesti ohi. Tuo Dracon tyttö nimi ei vaan jotenkin istu Dracolle. Varsinkin kun Simson on melkein kuin SimPson. :p
Jotenkin tuntuu, että Harry on jo valmiiksi lätkässä Dracoon. ^^ Ja pian varmasti se on molemmin puolista.
Jos tämä ei olisi K-13, epäilisin että Kalkaros raiskaisi Dracon tuon kaiken kuolaamisen takia.. D:
"So then I was like AVADA KEDAVRA and he was like *dead*." -Voldemort

Mullistus

  • ***
  • Viestejä: 71
Vs: Shirley Simson (1. luku 13.4)
« Vastaus #7 : 13.04.2008 21:50:13 »
Voi voi.... ei tästä muuta voi sanoa >XDDDDDD
Jatka, jatka, jatka! Ja rakentavaa ei ole... valitan ;__;
School is practice for future, practice makes perfect, nobody is perfect, so why practice?

enas

  • ***
  • Viestejä: 171
  • näätä
Vs: Shirley Simson (1. luku 13.4)
« Vastaus #8 : 13.04.2008 22:25:08 »
Toisella puolella pöytää istuivat murhanhimoinen Hermione ja yli-innokas Ron.
“Päivää, neiti Simson. Minun nimeni on Ron Weasley ja olisin onnellinen, jos saisin näyttää sinulle paikkoja.”

hahaah :-----D

oon monesti toivonu et joku tekis ficin missä harry tai draco "muuttuu" tytöksi! :--D
Kiva että joku osasi lukea ajatuksiani^^
Tässä on loistava juoni, ja toteutuskin on tähän asti vaikuttanu hyvältä.
Eli jatkoa vaan
"se on makuasia", sanoi koira kun pallejaan nuolaisi.

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 446
Vs: Shirley Simson (2. luku 13.4)
« Vastaus #9 : 13.04.2008 23:20:16 »
starry-eyed: Sen lisäksi Shirley Simson on vielä jonkun professorin nimi (oli pakko googlata...)
Mutta kiva kun pidät.

Sierra: Idea on omasta mielestänikin hauska (siksi sitä toteutan). Sinulla ei ehkä ole aavistustakaan Harryn tunteista. Eikä se selviä tässä luvussa ainakaan.

avada kedavra: Hmm, en vain osaa kirjoittaa kovin paljon pitempiä, yritän kyllä...
No, toiset tykkää Simsonista, toiset ei. Ehheh, nauran sun ajatuksillesi (Kalkaros ei kyllä raiskaa Dracoa, oikein arvattu).

Minttushka: Täydellistä? Äh, tämä luku ehkä pilaa tuon...

Mullistus: Eh, jatkan, jatkan.

enas: Kiva jos vaikuttaa, että ajatuksiasi olen lukenut. :D
Khih, saa nähdä mihin tämä tästä etenee.

A/N: Anteeksi oman OC-ficin 'mainostaminen'. Mariana Potter, Juliana Weasley,  Daemon Malfoy ja Timothy Weasley ovat toisen ficcini, Jelena Varnin hahmoja. Heistä kertova kohta myös tavallaan spoilaa ihan pikkiriikkisen Varnin vielä ilmestymätöntä lukua...
Sen lisäksi tämä luku ei ole niin hauska ja minusta tuntuu, että tuota loppua olisin voinut muuttaa.
Harryn rakkaus ei selviä tässä luvussa ja mitä varmimmin ei seuraavassakaan, mutta lupaan, ettei siihen mene kovin kauaa. Yritän myös saada tuota huumoria takaisin tähän...

Pitemmittä puheitta:


2. luku: Kalmanliemi?

Ennen lounasta Draco meni tunneille jännittyneenä ja miettien, mahtaisiko suunnitelma 'himoja hillitsevää lientä kaikille' toteutua. Jos se ei toteutuisi, hän olisi pulassa, eikä hänellä olisi kovin suurta mahdollisuutta selvittää, mikä häntä vaivasi. Ja hän tahtoi oman itsensä takaisin kovasti ja tahtoi palata luihuisten luo. Ei hän, vaikka puhuttelikin rohkelikkoja etunimeltä, tahtonut heidän seuraansa jäädä. Se vain oli tapa Rohkelikkotuvassa.

Hermoilun lisäksi Draco salakuunteli luihuisten suhtautumista yhtäkkiseen katoamiseensa, varsinkin Pansyn ja Blaisen, parhaiden ystäviensä. Näitä kahta hänen ei paljoa onnistunut salakuunnella, mutta juuri ennen lounasta hän onnistui kuulemaan lyhyen keskustelun.

"Mutta mieti: mitä jos Lucius on hakenut hänet kotiin ja pakottaa hänet ottamaan pimeän piirron? Kuka meitä sitten lohduttaa ja pitää poissa kuolonsyöjistä? Pitääkö meidän mennä puhumaan Potterille?" Pansy kysyi Blaiselta suuren salin ulkopuolella.

Blaise huokaisi ja kietoi kätensä tytön ympärille. "Älä huoli, Pansy. Kyllä Draco osaa itsestään huolehtia. Meidän täytyy vain uskoa siihen", poika yritti lohduttaa Pansya.

Pansy nyyhkäisi ja nyökkäsi seuraten jo saliin astuvaa Blaisea. Draco katsoi ystäviään ja hänen olisi tehnyt mieli mennä sanomaan heille minä se olen, Draco, ymmärrättekö, minä muutuin tytöksi, mutta hän ei mennyt, koska se ei olisi auttanut mitään, vaan olisi jopa saattanut pahentaa tilannetta. Sen tähden hän asetti kasvoilleen hymyn ja käveli nopeasti suureen saliin etsien koko ajan Harrya katseellaan. Löydettyään tämän Draco lähestyi pöytää päästäkseen tämän viereen.

“Hei”, hän sanoi. Harry nyökkäsi tervehdykseksi. Katsottuaan ympärilleen Draco huomasi Hermionen ja Ronin poissaolon. “Missäs Hermione ja Ron ovat?” Tavallaan hän tunsi olonsa tyytyväiseksi, kun hänen perhevihollisensa ja kuraverinen olivat poissa, mutta toisaalta hän piti jo Hermionen seurasta, sillä tämä oli osoittautunut aika mielenkiintoiseksi seuraksi. Ron taas oli osoittautunut vain yhdeksi perässäkuolaajaksi lisää.

Harry kohautti olkiaan. “Ei mitään tietoa. Olettaisin, että kenties kirjastossa opiskelemassa tai oleskeluhuoneessa opiskelemassa tai ehkä jompikumpi on viimein tehnyt aloitteen ja he ovat jossakin yhdessä muuten vain.”

Draco nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. “Miten luulet meidän yrityksemme onnistuneen?”

Harry katsoi hetken Dracoa silmiin. “Se on onnistunut hyvin, Shirley. Dumbledore on sitä saanut, joten muutkin varmasti ovat.”

Draco kääntyi katsomaan Dumbledorea ja todella huomasi, että tämän olemus oli hieman muuttunut. “Tuike puuttuu”, hän totesi tarkoittaen Dumbledoren silmien normaalia tuiketta.

Harry nyökkäsi. “Sinäkin siis ehdit jo huomata sen iänkaikkisen tuikkeen?” Draco hymyili hänelle. “Mutta huomasitko, että hän myös koko ajan teki jotain? Nyt hän ei ole edes puhunut muille opettajille.”

Dracon kasvoille kohosi pelästynyt ilme. “Ei sen liemen käyttäytymiseen pitäisi vaikuttaa.”

Harry katsoi pelästynyttä Dracoa silmiin. “Mitä sinä sitten luulet, että se on, Shirley?”

Draco kävi mielessään läpi kaikkia tietämiään liemiä, jotka vaikuttaisivat rauhoittavasti ja poistaisivat onnellisuutta. Hän nimittäin oli pitänyt Dumbledoren tuiketta aina onnellisuuden merkkinä. Tajutessaan ainoan mahdollisuuden Draco kalpeni. “Jos, ja melko varmasti kun, kotitontut ovat sekoittaneet lientä kurpitsamehuun, se on muuttunut kalmanliemeksi.”

Harry tuijotti Dracoa ihmeissään. “Kalmanliemeksi?”

Draco rauhoitti itseään hengittämällä syvään, sillä hän oli olettanut Harryn tietävän edes kalmanliemestä. “Olet kai kuullut Romeosta ja Juliasta?” Harryn nyökätessä hän jatkoi: “No, kalmanliemi oli se aine, jolla Julia sai itsensä vaikuttamaan kuolleelta.”

“Miten niin? Eihän Shakespeare nyt sentään...”

Draco keskeytti Harryn. “William Shakespeare oli velho ja opiskeli Tylypahkassa samalla ikäasteella kuin eräät neidit Mariana Potter ja Juliana Weasley sekä eräs herra, jonka sukunimeä olette toistaneet, nimittäin Daemon Malfoy. Myös Juliana Weasleyn kaksoisveli Timothy Weasley oli samalla luokalla. Shakespeare otti aiheita näytelmiinsä monista velhoja ja noitia koskeneista asioista.”

Hämmentyneenä Harry tuijotti Dracoa. “Ja nyt sinä oletat meidän juottaneen kaikille kalmanlientä. Me onneksi tiedämme mitä on tapahtunut, emmekä matki Romeota.” Hän mietti hetken aikaa. “Voiko tuota perua mitenkään vai pitääkö meidän odottaa kunnes he heräävät?”

“Voi sen perua. Mutta eikö vapaa loppupäivä kuulostaisi mukavammalta?” Draco kysyi toivoen Harryn suostuvan ehdotukseensa, jotta hän saisi etsiä syytä, miksi oli muuttunut tytöksi.

Harry hymyili. “Kuulostaa. Mutta meidän täytyy pistää salin oveen lappu siitä, mitä on tapahtunut, sillä me emme ole ainoat, jotka eivät ole syöneet tai juoneet mitään.”

**

Kun Harry ja Draco olivat kertoneet kaikille niille salissa olijoille, jotka eivät olleet juoneet kurpitsamehua, mitä oli tapahtunut, he laittoivat lapun oveen. Draco totesi Harrylle, että hänen pitäisi etsiä tietoa tehtäviinsä kirjastosta ja Harry nyökkäsi ymmärtäväisenä. “Minä itse taidan mennä nukkumaan, kun yöllä en saanut nukutuksi”, tämä oli todennut haukotellen. Hymyillen pojat olivat lähteneet omiin suuntiinsa tekemään kerrankin sitä, mitä tahtoivat.

Hitaasti Draco oli kävellyt kirjastolle ja astunut ovesta sisään varoen häiritsemästä matami Prilliä. Hän oli suunnannut askelensa ensin kohti hyllyä, jolla sijaitsivat muodonmuutoksia käsittelevät kirjat.

Draco katseli kirjojen selkämyksiä lukien erilaisia nimiä: Kuinka muutat itsesi ihmisestä esineeksi: muodonmuutosten vaarat ja salat; Viisi keinoa keinua unholaan: esineestä ihmiseksi - ajatusmaailma; Kuudennen vuosisadan vanhat keinot; Naamiointi - ihmisestä toiseksi; Kasvot ja niiden muuntelu; Et kai aikonut minua unohtaa? - esineeksi unohdetuista eläimistä, muttei löytänyt mitään kirjaa, joka olisi käsitellyt hänelle tapahtunutta muutosta. Sen tähden hän siirtyi kiellettyjen kirjojen osastolle, yhä varoen saamasta Prillin huomiota osakseen.

Päästyään kiellettyjen kirjojen kohdalle Draco mietti hetken, olivatko nekin jonkinlaisessa aihejärjestyksessä. Hän aloitti alusta ja totesi, että niiden oli oltava, sillä ainakaan ne eivät olleet aakkosjärjestyksessä. Sen tähden hän kävi kirjojen nimiä läpi hylly kerrallaan, kunnes törmäsi muodonmuutosten kirjoihin.

Niitä oli hyllyssä parisensataa ja Draco aloitti heti niiden läpikäymisen. Apua! Kasvoni - kuinka Heinrich muuttui Karinaksi; Julia Stynesin kasvot väärällään; Turhaan huusin apua - ihmissudeksi muodonmuutoksella; Pimeyden voimilla muutokset ja illuusiot; Mustaakin mustempi Musta. Draco tuijotti toiseksi viimeistä kirjaa. Pimeyden voimilla muutokset ja illuusiot. Hän otti kirjan ja siirtyi yhden pöydän ääreen sitä lukemaan.


Pari tuntia myöhemmin Draco havahtui siihen, kun joku oli tullut valon eteen. “Hei, Shirley. Mietin, löytäisinkö sinut vielä täältä.”

Draco kääntyi katsomaan puhujaa ja huomasi Harryn. “Ai hei Harry”, hän sanoi yrittäen jotenkin peittää kirjan kannen. “Minut löytää täältä melko helposti.”

Harry naurahti. “Hieman kuten Hermionenkin. Mitä sinä luet?”

Draco päätti näyttää kirjan kannen. “Teen pimeyden voimilta suojautumisen esseetä aiheella Muodonmuutokset ja pimeyden voimat”, hän sanoi nopeasti ja päätti, että todella tekisi niin. Kirja oli ollut mielenkiintoinen, vaikkei se apua ollut tarjonnutkaan. “Tosin tämä on kiellettyjen kirjojen osastolta, joten en tätä voi lainata. Sen tähden olen tehnyt näitä muistiinpanoja”, hän jatkoi näyttäen vihkoa, jonka monet sivut olivat täyttyneet merkinnöistä alunperin mahdollisilta tuntuneista loitsuista, mutta jotka olivat osoittautuneet vääriksi.

“Mielenkiintoista”, Harry totesi. “Minä teen sitä esitelmää aiheella Pimeyden voimat suuremman hyvän eduksi.”

Draco nyökkäsi kiinnostuneena. “Miten aiot käsitellä aihettasi?” hän kysyi ja johdatti kaksikon pitkään keskusteluun siitä, millaisia aiheita oppilaat voisivat kirjoittaa ja miten niitä käsitellä.

**

Päivällisen aikaan pojat kävelivät hermostuneesti kohti suurta salia. Kumpikaan ei tiennyt millainen näky heitä odottaisi. He tavallaan toivoivat, että useimmat olisivat yhä kalmanliemen vaikutuksen alaisina, eivätkä heitä syyttäisi, mutta toisaalta he tahtoivat tietää, että kaikki voisivat hyvin.

“Luuletko, että he tajuavat meidän aiheuttaneen sen, Shirley?” Harry kysyi.

Draco mietti hetken aikaa ja näki pian päässään kuvan, jossa Kalkaros kertoi Dumbledorelle poikien varhaisesta lähdöstä tunnilta ja professorin suusta valui kuola hänen kuvaillessaan tapahtumia. “Kyllä luulen. Kalkaros luultavasti heräsi jossain vaiheessa tunnilla transsistaan ja herättyään hän on joko jo kertonut tai sitten tulee kertomaan Dumbledorelle meidän lähteneen tunnilta aiemmin kuin muiden.”

Harry nyökkäsi ymmärtäen. “Aivan. No, toivotaan, etteivät he kovin vihaisia ole”, hän sanoi vielä ennen kuin avasi salin ovet.

Saliin astuessaan pojat huomasivat monia melko pöllämystyneen näköisiä oppilaita ja opettajia ja arvelivat kalmanliemen vaikutuksen olevan juuri lopuillaan. Dumbledore ja Kalkaros kävivät juuri intensiivistä keskustelua ja Draco huomasi, että Kalkarokselta todella valui kuolaa. “Katso”, hän sanoi Harrylle osoittaen Kalkarosta.

Harry katsoi opettajanpöytään ja nähdessään kuolavanan hän puhkesi nauramaan. “Hän taitaa muistaa tunnin ja sinut.”

Draco katsoi Harrya hetken murhaavasti ja lähti sitten kohti rohkelikkopöytää. Nähdessään Hermionen ja Ronin hän istui näitä vastapäätä. “Hei.”

“Hei”, Hermione sanoi iloisesti ja Ron tuijottaen Dracoa kiusallisesti. Hermione huomasi sen pian ja käänsi tämän pään itseään kohti. Harrykin istui pian Dracon viereen, hän oli vain vaihtanut muutaman sanan Nevillen kanssa sitä ennen.

“Jos haluatte nähdä jotain hauskaa, katsokaa Kalkarosta”, Draco sanoi hymyillen yrittäen saada Ronin huomion kiinnittymään johonkin muuhun kuin itseensä. Harry nauroi taas, sillä jo pelkkä ajatus kuolaavasta Kalkaroksesta oli melko huvittava. Harryn naurun tähden Ron ja Hermione katsahtivat Kalkarosta.

Pian Ronkin nauroi ja alkoi kertoa asiasta eteenpäin ihmisille, jotka jatkoivat sitä myös. Ei mennyt kauaa ennen kuin koko sali, jopa luihuiset, nauroivat kuolaavalle Kalkarokselle. Salin nauru sai tämän kääntymään kohti oppilaita ja pian Kalkaros tajusikin, että häneltä valui kuolaa ja hänen takiaan kaikki nauroivat.

Dumbledore naurahti myös ja keskeytti sitten ruokailun ja naurun. “Hyvät oppilaat! Kuten varmasti olette huomanneet, olemme useimmat olleet unessa lähes koko päivän. Tahtoisinkin nyt sanoa, ettei se kuitenkaan muuta huomisia oppituntejanne kaksin verroin raskaammaksi, sillä me olemme jo sopineet, miten opetus hoidetaan. Harry Potterille ja Shirley Simsonille kuitenkin annamme jälki-istuntoa, sillä vaikka tämä ei ehkä ollut heidän tarkoituksenaan, he tämän ovat aiheuttaneet.”

Professorit tuijottivat Dracoa ja Harrya melko ärtyneesti, mutta useimmat oppilaat (ainakin hereillä olleet) olivat vain tyytyväisiä päivän vapaasta ja kiittelivät kaksikkoa.

“Jälki-istuntonsa he saavat suorittaa professoreiden ja minun yhteisen päätöksen mukaisesti, jonka he tulevat kuulemaan hieman myöhemmin”, Dumbledore sanoi vielä metelin päälle.

Hermione tuijotti Harrya. “Mitä tämä nyt sitten meinaa?”

“Me annoimme kaikille kurpitsamehua juoneille kalmanlientä, vaikka minä tahdoin vain antaa kaikille himoja hillitsevää lientä. En muistanut, että yhdistyessään kurpitsan kanssa siitä tulee samaa kuin kalmanliemestä”, Draco vastasi Harryn puolesta auttaen tämän pulasta.

“Miksi?” Hermione kysyi katsoen nyt tiiviisti Dracoon.

“Koska minä kyllästyin saamaani huomioon ja tahdoin edes hetkeksi kaikkien unohtavan minut. Ainakin himonsa kohteena”, Draco lisäsi loppuun ja Hermione nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi.

“Harry, jokin kerta sinulle käy vielä huonosti. Sinä teet itse hölmöjä ja uhkarohkeita suunnitelmia ja sen lisäksi annat muiden houkutella sinut niin moneen mukaan”, tyttö tyytyi saarnaamaan. Dracolle hän ei sen sijaan sanonut mitään arvaten tämän tajuavan, että suunnitelmissa pitäisi myöhemmin ottaa huomioon myös tällaiset kohdat.

Harry huokaisi ja nyökkäsi kyllästyneenä kuulemaan aina samaa saarnaa. “Joo joo, äiti.”

Hermione hymyili loukkaantumatta Harryn kommentista. “Muistakin se.”

Harry nyökkäsi vielä hymyillen. “Miten sinulla ja Ronilla muuten meni?” hän uteli.

Katsoen nopeasti Ronia ja tämän onnellista ilmettä tämän syödessä ruokaa Hermione vastasi: “Me seurustelemme, viimeinkin. Nyt vain toivotaan, että hän huomaa minua enemmän kuin muita. Ei pahalla, Shirley.”

Draco hymyili. “Kuten sanottu, en ole kiinnostunut Ronista.” Hermione nyökkäsi ja kääntyi poikaystävänsä puoleen koettaen saada tämän huomion. Draco päätti sitten, että hän halusi keskustella Harryn kanssa. “Huispaatko sinä?”

Harry nyökkäsi. “Olen joukkueemme etsijä. Oletko sinä kiinnostunut huispauksesta?”

Draco nyökkäsi ja pojat aloittivat omasta mielestään mielenkiintoisen keskustelun huispauksesta.

**

Illalla makuusalissaan Draco tajusi, etteivät hän ja Harry olleet vielä kuulleet mitään jälki-istunnoistaan ja se sai hänet pohtimaan. Kenties me aamulla kuulemme lisää. Hän kääntyi katsomaan Hermionea, joka istui vielä omalla sängyllään kirjoittaen jotakin. “Hermione?”

“Niin, Shirley?” Hermione kysyi kääntyen kohti Dracoa.

“Millaisia luulet minun ja Harryn jälki-istuntojen olevan?”

Hermione tajusi, mitä Draco tarkoitti ja hänen kulmansa kurtistuivat. “Te ette siis vielä saaneet jälki-istuntoja... kenties te ette saakaan?”

Draco tuijotti Hermionea ja hän mietti sitä mahdollisuutta. “Mutta miksi?”

Hermione kohautti olkiaan. “En minä tiedä. Ehkä he päätyivät siihen lopputulokseen, että yksi ylimääräinen vapaapäivä oli sittenkin tarpeen.”

“Niin kai sitten”, Draco hymähti käyden makaamaan. “Hyvää yötä.”

“Öitä, Shirley”, Hermione vastasi ja kääntyi takaisin pergamenttinsa puoleen.
« Viimeksi muokattu: 14.12.2010 14:35:50 kirjoittanut Winga »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

enas

  • ***
  • Viestejä: 171
  • näätä
Vs: Shirley Simson (2. luku 13.4)
« Vastaus #10 : 13.04.2008 23:51:44 »
jipiii! :--D

jatkoa odotellessa. 8D
"se on makuasia", sanoi koira kun pallejaan nuolaisi.

avada kedavra

  • ***
  • Viestejä: 112
Vs: Shirley Simson (2. luku 13.4)
« Vastaus #11 : 15.04.2008 18:41:59 »
Aädlsaök.. Milloin mahdetaankaan päästä asiaan. Ihan alkaa kiinnostamaan. Tapahtumat etenevät nyt vähän paremmin (=hitaammin) ja se on hyvä. Ja ööö.. Joutuukohan Draco Kalkaroksen rangaistavaksi. :'DD Tuskin, mutta ei sitä voi olla ajattelematta.
JATKOA!
"So then I was like AVADA KEDAVRA and he was like *dead*." -Voldemort

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 446
Vs: Shirley Simson (3. luku 15.4)
« Vastaus #12 : 15.04.2008 23:16:49 »
enas: Jatkoa tuleepi tässä.

Merriadoc: "Kuolonsyljet tulee! Juoskaa pakoon!" "Mitä?! *reps*"
Aattele nyt, jos kirjassa olis tuollaista ja ne oiski oikeesti kuolonsylkiä...  ;)
Noo, järkevä kommentti on ihan kiva, mutta olihan tuokin jo!

avada kedavra: Katsotaan mitä nyt sanot tapahtumien etenemisestä... Ja rangaistuskin selviää... *khih*

A/N: Warnings: Typeriä pelejä, eli pullonpyöritystä ja totuutta ja tehtävää luvassa.
Myös Harryn 'rakkauden'kohde selviää... älkää jookos olko vihasia mulle...


3. luku: Shirley, totuus vai tehtävä?

Draco heräsi hyvästä unestaan, vaikkei muistanutkaan, millainen se oli ollut. Katsoessaan ympärilleen hän huomasi kaikkialla olevan pimeää. Koska hän tunsi levänneensä hyvin, ei hän voinut ymmärtää, miten saattoi olla pimeää, sillä jos hän olisi herännyt keskellä yötä, hän olisi ollut kärttyisä.

Se sai Dracon katsomaan kelloa. 7.53. Hän mietti hetken ja tajusi, ettei aamulla siihen aikaan enää ollut pimeää. Noustessaan sängystä hän pukeutui nopeasti ja laskeutui oleskeluhuoneeseen. Lähes kaikki rohkelikot olivat kokoontuneet sinne ja hänen saapuessaan useat päät kääntyivät häntä kohden. Hän itse etsi katseellaan joko Hermionea tai Harrya, jotta olisi saanut näiltä apua kohtalonsa selvittämiseen. Hermione oli se, jonka hän huomasi ensiksi.

Täydessä huoneessa Dracolla oli pienoisia vaikeuksia päästä Hermionen luokse. Eikä asiaa auttanut lainkaan se, että useat yrittivät tarttua pojan vaatteisiin ja saada tämän syliinsä. Draco katsoi murhaavasti jokaista, joka sitä yritti, mutta sai vastauksekseen vain rakastuneen hymyn. Sen tähden Dracon oli käytettävä väkivaltaa ja runnottava väen läpi.

"Hei Hermione", Draco sanoi hymyillen Hermionelle, kun viimein pääsi väentungoksen läpi.

Hermione kääntyi hymyillen katsomaan Dracoa. "Huomenta unikeko. Oletan, että Harrykin siis herää piakkoin."

Draco tuijotti hetken ihmeissään Hermionea, ennen kuin tajusi. "Ei ole totta! Antoiko Dumbledore meille kalmanjuomaa?"

Hermione hymyili osaaottavasti ja nyökkäsi. "Siitä ei kuitenkaan koidu sinulle tai Harrylle hankaluuksia, hän on järjestänyt teille luvan olla poissa tunneilta. Mutta joudutte maanantaina työskentelemään kovemmin, sillä teidän täytyy kuitenkin ottaa muut kiinni."

Alistuneena Draco nyökkäsi. Sitten hän voihkaisi tajutessaan, miten paljon oli nukkunut. "Miten minä voin tänä yönä nukkua enää ollenkaan, kun olen jo ollut melkein puolitoista vuorokautta 'unessa'?"

"Tänään on perjantai. Voit vaikka viettää aikaa puolen tuvan kanssa, kun lähes kaikki valvovat ja pitävät hauskaa", Hermione vastasi miettien jo kaikkia pelejä, mitä he melko varmasti tulisivat pelaamaan illalla.

Draco tuijotti Hermionea. En olekaan koskaan ajatellut sitä, miten rohkelikot viettävät perjantai-iltaansa. "Millaista hauskaa?"

Hermione pyöritteli käsiään. "No, me olemme usein pullonpyöritystä, totuutta ja tehtävää ja monenlaisia muita melko tavallisia pelejä me myös pelaamme. Räsypokka saattaa myös tulla ehdotuksena, mutta sinulle en sitä suosittele, sillä vaatteidesi vähentyessä monet saattaisivat olla kimpussasi."

Draco nyökkäsi hieman hermostuneesti tietämättä edes mitä räsypokka oli. Mutta saatuaan tietää siitä vain senkin vähän, mitä nyt tiesi, hän oli varma, ettei olisikaan tahtonut sitä pelata. Sen sijaan pullonpyöritys ja totuus ja tehtävä olivat tuttuja ja hauskoja pelejä. Mutta miettiessään pullonpyörityksen sääntöjä ei se sittenkään kuulostanut niin hyvältä. "Hermione... pullonpyöritystä? Ei kai minun tarvitse osallistua? En tahtoisi joutua minkäänlaisen väärinkäytön uhriksi, jos se, joka minua saisi suudella, menettäisi itsehillintänsä."

Hermione vain nauroi Dracon huolelle. "Älä huoli, Shirley. Meidän pullonpyörityksessämme on tietty raja, johon asti pari voi päätyä, elleivät molemmat osapuolet tahdo jättää peliä kesken voidakseen jatkaa sitä, minkä ovat aloittaneet."

Draco tuijotti epäluuloisena Hermionea. "Miten se sitten on mahdollista?"

Hermione huokaisi. "No, me olemme, tai siis minä olen löytänyt loitsun, joka tekee siitä mahdollista", hän selitti. Draco nyökkäsi. Tietäen Hermionen vuosikurssinsa parhaaksi velhoksi oli vaikea olla uskomatta tämän sanaa.

"Mihin aikoihin te sitten aloitatte?" Draco päätti kysyä lopulta, ihan vain uteliaisuuttaan.

Hermione kohautti olkiaan. "Kunhan Harry herää. Kukaan ei halua aloittaa ilman häntä, sillä hänen totuutensa ovat aina joko ällistyttäviä tai järkyttäviä", Hermione ilmoitti. "Sitä paitsi, minulla on tänään hänelle eräs kysymys, johon todella tahdon vastauksen."

Draco katsoi tyttöä yllättyneenä. "Liittyykö tämä siihen, mistä puhuimme eilen?"

Hymyillen Hermione nyökkäsi. "Mutta älä varoita häntä, muuten hän onnistuu pääsemään kuin koira veräjästä." Hän mietti hetken: "Sinulla on muuten varmasti nälkä. Tule, haetaan sinulle jotain syötävää ja tuodaan Harryllekin."

Draco nyökkäsi, sillä hänellä oli nälkä, ja lähti Hermionen perään.

**

Yhdeksän maissa ne rohkelikot, jotka aikoivat pelata, olivat ainoat oleskeluhuoneessa olevat. Muut olivat siirtyneet jo makuuhuoneisiinsa tietäen, että jäädessään he olisivat luvanneet tulla mukaan. He juttelivat ystävilleen ja kertoivat salaisuuksiaan, mutta eivät tahtoneet jakaa niitä muille.

Oleskeluhuoneessa olevat ihmiset sen sijaan istuivat jo ringissä. Hermione oli suostutellut ihmiset aloittamaan pullonpyörityksellä omien suunnitelmiensa takia ja muut olivat innostuneet. Monet olivat jo saaneet toisiaan suudella ja nyt oli Ronin vuoro pyörittää.

Draco istui Hermionen ja Harryn välissä ja katseli pyörivää pulloa kauhuissaan. Hermione sen sijaan katsoi pulloa toiveikkaana ja peloissaan. Ei hän mustasukkainen ollut, mutta ei hän silti pitänyt ideasta, että näkisi poikaystävänsä suutelemassa jotakuta muuta kuin itseään. Harry ei näyttänyt ulospäin mitään tunteita ja katsoessaan Ronia Draco näki jonkinlaisen toivon tämän silmissä. Toivottavasti hän ei halua suudella minua.

Muutamien sekuntien kuluttua pullo viimein pysähtyi Lavender Brownin kohdalla. Hermione katsoi tätä murhaavasti ja Ron nojautui tyttöä kohti. Lavender ei uskaltanut pitkittää suudelmaa Hermionen katseen alla ja parin sekunnin kuluttua nuorten huulet erkanivat toisistaan. Lavender pyöräytti pulloa.

Monen suudelman jälkeen oli Colin Creeveyn vuoro. Kauhulla Draco katsoi nähdessään pullon osoittavan itseään. Colin nojautui häntä kohden nopeasti ja Draco tunsi pian huulet omillaan. Hän ei vastannut suudelmaan, mutta se ei silti ajanut Colinia kauemmaksi. Draco käänsi avoinna olevat silmänsä kohti Hermionea, joka nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Colinin huulet erkanivat Dracon omilta nopeasti. Draco kiitti ajatuksissaan Hermionea ja pyöritti pulloa saaden sen osumaan Hermioneen. Aikailematta poika suuteli Hermionea ja kiitti tätä nopeasti. Hermione hymyili ja pyöritti pulloa omalla vuorollaan.

Vielä puolisen tuntia nuoret jatkoivat peliä, kunnes monet alkoivat kyllästyä ja Hermione ehdotti, että he pelaisivat sittenkin totuutta ja tehtävää.

"Hyvä on", Harry sanoi, "minäkin olen mukana, jos kukaan ei saa kysellä mitään toisten rakkauselämistä. Minulta meni maku siihen viime kerralla, kun Colin kuvaili hänen ja Marien suhdetta hieman liian tarkkaan."

Useimmat nyökkäsivät, mutta Hermione näytti hieman närkästyneeltä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään vaan hyväksyi ehdot ja päätti olla mukana. Ei olisi ollut hauskaa jäädä paitsi monista totuuksista ja tehtävien toteutuksista. Dracokin oli aivan innoissaan siitä, että oppisi rohkelikkojen saloja.

”Minä aloitan!” Dean huudahti ja muut hyväksyivät. Hän kääntyi kohti Harrya. ”Harry, totuus vai tehtävä?”

”Tehtävä”, Harry vastasi päättäen, ettei ottaisi totuutta, jos vain sen voisi välttää. Hän tiesi kyllä, että Hermione oli sitä mieltä, että heidän tulisi pelata sillä säännöllä, että toisen vaihtoehdon saa ottaa vain kolme kertaa.

Dean näytti hetken mietteliäältä ennen kuin keksi omasta mielestään hyvänkin tehtävän: ”Suutele Shirleyta. Parinkymmenen sekunnin ajan.”

Harry vain kohautti olkiaan ja marssi Dracon eteen. Hän nojautui toista poikaa kohti. Draco ei ollut kunnolla edes tajunnut tehtävää, ennen kuin hän tunsi Harryn huulet omillaan. Harry suuteli kunnolla ja Draco vastasi suudelmaan arvaten, etteivät rohkelikot hyväksyisi pelkkää vastauksetonta suudelmaa.

”Tehty. Hmm... Shirley, totuus vai tehtävä?” Harry kysyi jääden seisomaan Dracon eteen.

Dracon oli pakko miettiä hetken aikaa. Jos hän ottaisi totuuden, joku voisi kysyä häneltä kysymyksen, joka paljastaisi hänen todellisen henkilöllisyytensä. Toisaalta jos hän ottaisi tehtävän, hän voisi joutua tekemään jotain kamalaa. Tietäen Harryn olevan melko rehti, hän teki valintansa. ”Totuus.”

”Tiedätkö sinä, miksi saat lähes kaikki kuolaamaan sinua?” Harry kysyi huvittunut virne kasvoillaan.

”En”, Draco vastasi ilmeettömänä. Muuttuen mietteliääksi hän vielä jatkoi: ”Vaikka se olisi kyllä mukava tietää, jotta keksisin keinon vältellä sitä. Neville, totuus vai tehtävä?”

”Totuus”, Neville sanoi pelkäämättä lainkaan Dracon kysymystä.

Uteliaisuuttaan Draco kysyi: ”Montako kertaa Trevor on sinulta karannut?”

Neville pysyi hiljaa melko pitkään. ”Tänä vuonna viisitoista, yhteensä noin sata.”

Draco nyökkäsi ja antoi pelin jatkua ympärillään. Kysymykset eivät olleet kamalimpia eivätkä vaikeimmasta päästä koko pelin aikana, sillä kukaan ei ollut tuonut Tuliviskiä ja rakkautta käsittelevät kysymykset olivat kiellettyjä. Dracon onneksi kukaan ei kysynyt häneltä liian kamalaa totuutta eikä hän joutunut tekemään mitään kovin kamalaa paitsi suutelemaan Ronia kerran. Hän väsyi peliin kesken kaiken ja ilmoitti vetäytyvänsä makuusaliin. Hänelle nyökättiin ymmärtämyksen merkiksi ja kuunnellen ääniä sängyssä maatessaan hän tiesi pelin jatkuneen pitkälle aamuun saakka.

***

Seuraava aamu valkeni kauniina ja Draco nousi jo varhain ylös. Hän päätteli kellon olevan noin kahdeksan ja katsoessaan kellosta hän näki osuneensa oikeaan. Nopeasti hän pukeutui ja lähti alas katsomaan oliko kukaan hereillä. Hän arveli useimpien vielä nukkuvan, sillä monet olivat menneet nukkumaan vasta kolmen aikoihin aamuyöstä herättäen kevyttä unta nukkuneen Dracon.

Yllätyksekseen Draco huomasi oleskeluhuoneessa jo Harryn ja Hermionen.

”Mutta Harry! Sinun täytyy tehdä jotakin! Jos et sinä tee, sinusta tulee kovin sisäänpäinsuuntautunut”, Hermione sanoi juuri Harrylle ja Draco peruutti niin, ettei enää ollut kahden rohkelikon näkyvillä.

”Hermione, minä ymmärrän kyllä huolesi, mutta mitä minä voisin tehdä? Hänhän seurustelee! Enkä minä tahdo saada häntä vihaamaan itseäni...” Harry sanoi hiljentäen ääntään loppua kohden.

Hermione huokaisi. ”Kuule Harry, ei hän sinua tule vihaamaan. Kerrot vain hänelle ja sanot, ettet aio tehdä mitään hänelle.”

”Hyvä on!” Harry myöntyi väsyneenä kinastelemaan. ”Minä sanon! Kunhan sinä vain jätät minun holhoamiseni vähäksi aikaa sikseen. Tiedän, että tarkoitat hyvää, mutta minä toivoakseni osaan kyllä elää omaa elämääni itsekin!”

Hermione sanoi jotain hiljaisella äänellä ja päätellen keskustelun loppuneen Draco päätti astua esiin. Hän esitti yllättynyttä nähdessään kaksikon uudelleen. ”Huomenta! Minä kuvittelin muiden vielä nukkuvan, kun useimmat teistä kerran valvoivat melko myöhään”, hän sanoi.

”Huomenta Shirley”, Hermione vastasi. ”Minä olen melko aikaisin joka aamu hereillä vaikka toisina iltoina menisikin pitkään esimerkiksi läksyjä tehdessä.” Draco nyökkäsi ja odotti Harryn vastaavan jotakin.

”Huomenta”, Harry sanoikin väsyneenä ja hieman kärttyisänä. ”Minä menen jo aamupalalle, tuletteko tekin?”

Draco ja Hermione vain seurasivat Harrya tämän poistuessa oleskeluhuoneesta ja kävellessä kohti suurta salia.

**

Suureen saliin astuessaan Draco seurasi Harrya koko ajan katseellaan. Tämä näytti suunnittelevan lähtöä pois nähdessään jonkun puuskupuhin istumassa pöydässään. Draco huomasi Hermionen kuiskaavan nopeasti jotain Harryn korvaan. Harry nyökkäsi ja voitettuna lähti kohti Puuskupuhin pöytää. Harryn pysähtyessä Draco tuijotti järkyttyneenä poikaa, jonka eteen tämä oli pysähtynyt. Zacharias Smith. Tuo koppava, ärsyttävä ja raivostuttava pieni otus. Draco ei kuitenkaan jäänyt tuijottamaan, sillä Hermione olisi huomannut ja olisi kysynyt syytä. Shirleyna Dracon ei tietenkään oletettu tietävänkään, kuka Zacharias oli. Mutta Draco kyllä tiesi. Ja Harry oli mennyt tämän luo.

Istuessaan Hermionen viereen Draco kysyi: ”Mitä Harry tuolla tekee?”

Hermione katsoi nopeasti Harryyn todetakseen tämän olevan kunnossa. Harry näytti juuri rauhoittelevan Zachariasta ja osoittavan Hermionea. ”Minä puhuin hänen kanssaan aamulla hänen rakkaudestaan. Hän sanoi sen olevan vain ihastus. Pyytäessäni hän kertoi kuka se oli ja yllätyksestä toivuttuani pyysin häntä juttelemaan Zachariaksen kanssa. Hän lupasi, kenties lähinnä siksi, että saisi minut jättämään itsensä rauhaan, ja nyt hän juttelee ihastuksensa kanssa.”

Draco nyökkäsi mietteliäänä ja välillä katsoi, millaiselta Harryn ja Zachariaksen vartalonkieli näytti. Harry oli jo siirtynyt istumaan Zachariaksen viereen ja vaikutti hyvinkin siltä, että Zacharias ei ollut kovin vihainen Harrylle. Luna, Zachariaksen tyttöystävä, oli istunut koko ajan poikien lähellä, eikä hän ollut lainkaan vihainen Harrylle. Päinvastoin, hän vaikutti olevan jopa tyytyväinen siitä, että poika oli tullut kertomaan tunteistaan vaikkakin vain Hermionen tähden. Harry sanoi vielä jotakin ennen kuin lähti kohti Hermionea ja Dracoa.

”No, se on nyt selvitetty. He ottivat sen ihmeen rennosti, vaikka Lunalta sitä saattoikin odottaa”, Harry sanoi istuessaan alas. Hermione nyökkäsi ja kysyi, mistä kolmikko oli puhunut. ”No, minä kerroin asiani ja sanoin, että sinä sait suostuteltua minut siihen. Zacharias sanoi arvanneensa jotakin jo aiemmin ja Luna sanoi ymmärtävänsä minua. Hän oli sitä mieltä, että minulla on oikein hyvä maku. Hän puhui myös narskuista ja mainitsi niidenkin vaikuttavan ihmisen tunteisiin. Zacharias ei nauranut Lunalle vaan vain hymyili ja minä tiesin, että he kaksi kuuluvat yhteen. Luna sanoi myös tietävänsä, että minä tulen vielä löytämään jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua.”

Hermione katsoi onnellisena Harrya. ”Minä tiesin, etteivät he suuttuisi. Ja tiesin, että se olisi aivan hyväksi sinulle. Olen myös aivan varma siitä, että Luna oli oikeassa: sinä tulet vielä löytämään Sen Oikean. Eikö vain tulekin, Shirley?”

Draco, joka oli kuunnellut Harrya tarkkaan, nyökkäsi. ”Aivan varmasti tulet. Jokainen löytää Sen Oikean jossakin vaiheessa ja tulee olemaan tämän kanssa onnellinen. On vain oltava kärsivällinen ja ymmärrettävä, että pettymyksiäkin on koettava matkan varrella.”

Hermione nyökkäsi osoittaen olevansa samaa mieltä Dracon kanssa. Harry vain tuijotti Dracoa, mutta lopulta hänkin nyökkäsi. ”Kyllä, minä tulen vielä löytämään Sen Oikean.”
« Viimeksi muokattu: 14.12.2010 14:38:05 kirjoittanut Winga »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

February

  • ***
  • Viestejä: 136
Vs: Shirley Simson (3. luku 15.4)
« Vastaus #13 : 16.04.2008 15:17:42 »
Äkkiä jatkoaaa.. :D
Tästä tulee varmasti pitkä kun etenee näin hitaasti. :P
en malta oottaaaaa...
Elämä on hyvä harrastus kun ei saa unta.

Evil Catperson

  • Vieras
Vs: Shirley Simson (3. luku 15.4)
« Vastaus #14 : 16.04.2008 20:08:33 »
Ei ihan sellainen ficci, joita yleensä luen, mutta on ollut niin hyvää tekstiä, ettei ole paljoakaan haitannut!!
Varsinkin ajatus kuolaavasta Kalkaroksesta on mahtava!! Repesin siitä huolimatta, että mielestäni Kalkaros on 100% homo.
Hetken ajattelin kalmanjuoma kappaletta lukiessani, että Dumbledoren silmien pilke johtuu siitä, että hän katselee oppilaita 'sillä silmällä'. Mutta se olikin vain nukkumista xD
Koska en osaa antaa tämän (lue: ollenkaan) rakentavampaa palautetta, niin menen häiritsemästä vimmaisen JATKOA!! huudon saattelemana.

!!!!!JATKOA!!!!!!

Edit// Huomasin juuri kuinka sekava tämä viestini on.. Tarkoitin tuolla Dumbledoren silmien pilkkeellä, että luulin sen puuttuvan, koska Harry ja 'Draco' olivat juottaneet kaikille sitä himoja hillitsevää lientään, joten loogisesti ajateltuna: ei himoa = ei Dumppiksen silmien pilkettä xDD
« Viimeksi muokattu: 19.04.2008 00:14:13 kirjoittanut Evil Catperson »

enas

  • ***
  • Viestejä: 171
  • näätä
Vs: Shirley Simson (3. luku 15.4)
« Vastaus #15 : 16.04.2008 21:01:53 »
kiva kolmasosa! Tää ficci etenee aika nopsaa tahtia, hyvä niin :--D
en olisi kyllä uskonut että Harry tykkäisi Zachariaksesta..^^
"se on makuasia", sanoi koira kun pallejaan nuolaisi.

Mullistus

  • ***
  • Viestejä: 71
Vs: Shirley Simson (3. luku 15.4)
« Vastaus #16 : 17.04.2008 20:53:08 »
Hah, pidän paljon. Tää on jollain tapaa kyllä ihan erilainen mitä yleensä ja mitä odotin... MUTTA! se ei tarkoita todellakaan että tämä olisi huono, ehei! tämä on hyvä. todella.  ;D

Jotenki mua jäi kiehtomaan toi Draco.. jokin häiritsee, kun en tiiä mitä se aikoo >___<;; No kai se selviää-
Kirjoittele lisää, minä odotan

---Mullistus
School is practice for future, practice makes perfect, nobody is perfect, so why practice?

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 446
Vs: Shirley Simson (4. luku 22.4)
« Vastaus #17 : 22.04.2008 19:07:11 »
February: Jatkoa tulee. Pituudesta en tiedä...

Evil Catperson: Hmm, ei kaikki taida ihan tällaisia sitten lukea... Mutta hauskaa, että kuitenkin luet ja olet tainnut nauttia. Jatko tuleepi tässä...

enas: Khih, Harryn pitää joskus tykätä Zachariaksestakin!  :D

Merriadoc: Haa, mä alotinkin tän tarinan kirjoittamisen ensin englanniksi. Ja mullakin tapana kääntää tarinat päässä, se on aika... mielenkiintoista. ;D
Se olisi ollut tylsää pistää Harry heti ihastumaan Dracoon, en mä sitä aina tykkää tehdä...
Äh, en mä osaa pituudesta sanoa. Siis, tarina on suunniteltu päässä suunnilleen loppuun saakka, mutta pituutta en osaa sanoa. Mietitäänpä... ainakin yli kymmenen lukua!

Mullistus: Nuh, nyt pääset selville Dracon aatoksista... hieman. Dracon aikomukset ei aina oo ihan selvimpiä...
Erilaisuutta yritän aina joskus...  :D

Cirael: Hmm, inhoat H/D:tä... miten sä tätä eksyit lukemaan? Ihanaa, että silti pidät!  ;D

A/N: Dracon aatoksia, hieman, ja itserakas luonto tulee esiin... Ja te kaikki arvaatte varmasti mikä DMFC on... :D Luku on mitä on.


4. luku: Ihastunut pikku Malfoyhin

Lauantaiaamupäivä kului Dracolla siihen, että hän mietti rohkelikoista oppimiaan asioita. Kuten sitä, että rohkelikot saattoivat viettää perjantaita pelaten, Hermionen mukaan joskus jopa kovastikin juopuneina. Dracon udellessa mistä he saivat juomat, Hermione oli vain osoittanut Harrya ja kuiskannut: "Hän ne aina jotenkin saa tänne kuljetettua." Draco, joka piti Harrya kultapoikana, ei voinut tajuta, että tämä saattoi tehdä jotakin niin vaarallista ja tyhmää. Tosin Harry teki monia vielä vaarallisempia ja tyhmempiä asioita ja olisi varmasti nauranut Dracolle, jos olisi tiennyt tämän ajatukset.

Ei Draco myöskään koskaan ollut ajatellut, että etunimeltä toisten kutsuminen oli rohkelikkojen parissa tapa, joka opittiin hetkessä. Luihuisessa useimmat kutsuivat toisiaan sukunimellä, vain ystävysten kesken käytettiin etunimiä. Oli aluksi tuntunut kummalliselta kutsua Potteria Harryksi tai kuraveristä Hermioneksi, mutta Draco oli tottunut melko pian. Weasleyn kutsuminen Roniksi oli ehkä vielä hankalampaa, sillä Dracon vanhemmat olivat kutsuneet Weasleyita aina Weasleyiksi, ei koskaan näiden etunimillä.

Draco oli myös aina luullut, että rohkelikot olivat parhaita kavereita keskenään ja että kaikki otettiin mukaan, mutta hän oli saanut huomata, että jotkut vetäytyivät itse syrjään eivätkä suostuneet osallistumaan vaikka toiset yrittivät saada heitä mukaan. Tosin, Draco mietti, olisi ollut omituisempaa, jos kaikki olisivat olleet koko ajan hyörimässä mukana, eikä kukaan olisi ollut edes hieman erakkomainen.

Draco päätteli, että nuo jo nyt opitut asiat eivät tulisi olemaan kaikki, mitä hän tulisi oppimaan, vaan että olisi vielä monia pieniä ja isompia asioita. Kaikilla olisi omat salaisuutensa ja tapansa ja miettiessään tätä Draco ajatteli, että hän tahtoi olla selvillä useimmista tavoista ja salaisuuksista.

**

Iltapäivällä, kun oli lounaan aika, Draco ryhtyi kuuntelemaan tarkemmin josko joku mainitsisi hänen nimensä. Hän tiesi, että useimmat luihuiset miettivät hänen yhtäkkistä lähtöään, mutta olettivat Luciuksen halunneen hänet kotiin. Hän arveli, että useimmat muut olettivat hänen lähteneen kotiin pimeän piirron tähden. Ron oli ainakin vahvasti sitä mieltä, että ’se pieni hilleri on isäänsä kumartamassa ja saa varmaan pian pimeän piirron’. Siinä vaiheessa Draco oli lähes lyönyt Ronia mutta oli viime hetkellä tajunnut, ettei hän voisi tehdä sitä paljastamatta syytä. Tosin jos Hermione olisi saanut tietää, tämä olisi varmasti auttanut Dracoa...

Miettimättä sitä sen enempää Draco koetti kuunnella mitä Korpinkynnen pöydässä puhuttiin.

"...ja sanomatta mitään hän nyt on lähtenyt. Professori McGarmiwa ei suostunut vastaamaan mitään, kun Katie kysyi häneltä, missä Malfoy mahtaa olla", Cho selitti ystävilleen.

"Miksi se edes kiinnostaa Katieta?" Marie kysyi nopeasti.

"Koska Katie on vähän ihastunut pikku Malfoyhin", Cho vastasi naurahtaen ja saaden muutkin pöydässä nauramaan. "Mutta ihan totta. Hei, kertoiko Binns...?"

Kun keskustelun aihe vaihtui, Dracon mielenkiinto herpaantui. Vai eivät opettajat mitenkään selittäneet hänen poissaoloaan. Dracoa ei edes kiinnostanut Katien mielenkiinto häntä kohtaan. Poika tiesi monien pitävän itsestään muttei välittänyt siitä, koska hän ei edes tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Olla huomaamatta näitä vai huomioida kaikkia vai jotain muuta? Koska se oli liian vaikeaa päättää, hän keskittyi yksinkertaisempiin asioihin.

Nytkin Draco sattui kuulemaan Seamuksen puhuvan Deanin kanssa katoamisesta. ”Minusta tuntuu, ettei Malfoy ole pimeän piirtoa saamassa”, Dean vastasi Seamuksen esittämään pohdintaan Dracon katoamisesta.

”Miksi sinä niin ajattelet?” Seamus kysyi ihmeissään. Dracokin katsoi yllättyneenä toista rohkelikkoa.

Dean katsoi vakavana Seamusta silmiin. ”Malfoy tahtoo pelastaa oman nahkansa ja hän on viisas. Jos hän menisi Tiedät-Kai-Kenen puolelle, ei hänen nahkansa olisi turvassa. Olen aivan varma siitä, että hän on tajunnut jo itsekin.”

Seamus nyökkäsi mietteliäänä. ”Mutta entä perhe? Olen nähnyt Malfoyn aina perhettään puolustavana. Eikö valon puolelle tuleminen hajottaisi Malfoyn suhteen perheeseensä?”

Draco olisi tahtonut kuunnella enemmänkin tätä keskustelua, mutta Hermione tuli keskeyttämään hänen kuuntelunsa. "Shirley, sinähän halusit niitä vaatteita? No, tänä viikonloppuna saamme mennä Tylyahoon ja Ginnykin lupautui jo mukaamme."

Draco katsoi Hermionea silmiin ja nyökkäsi. "Hienoa, minä käyn vain nopeasti pukeutumassa kunnolla ja tulen sitten."

Hermione katsoi hymyillen pojan perään.

**

Draco mietti kävellessään vain, mistä saisi jotain lämmintä ylleen. Hänen vaatevarastossaan ei sattunut olemaan talvivaatteita, vaikka hän niitä olisikin nyt jo tarvinnut, joten hän toivoi törmäävänsä johonkuhun, joka voisi lainata hänelle vaatteita. Ei hän ollut Hermioneltakaan tajunnut kysyä.

Astuessaan rohkelikkotupaan Draco lähes törmäsi Ginnyyn. "Ai hei, Ginny. Sattuisiko sinulla olemaan jotakin lämmintä minulle lainattavaksi, sillä minulla itselläni ei oikeastaan ole paljon mitään vaatetta?"

"Hei Shirley. Tokihan minulla on, tule mukaani", Ginny vastasi opastaen Dracon omaan makuusaliinsa. Nopeasti tyttö kaivoi pitkän ruskean talvitakin, jonka ojensi Dracolle. "Siinä. Taitaa olla ihan hyvä, että menemme sitten ostoksille, jos sinulla ei kerta kaikkiaan ole kunnollisia vaatteita."

Draco nyökkäsi hymyillen ja laittoi takin päälleen. "Kiitos Ginny. Menemmekö yhtä matkaa?" Ginny nyökkäsi ja yhdessä he kävelivät ulko-oven luokse. Hermione jo odottelikin heitä.

"Hei Ginny! Sinä taisit lainata Shirleylle takkia?" Hermione tervehti huomaten myös Dracon asun.

Ginny virnisti. "Hei! Jep, ei ole tytöllä paljon mitään vaatteita, ei edes kunnon talvivaatteita."

Hermione naurahti ja lähti johdattamaan joukkiota kohti Tylyahoa. ”Muuten Shirley, oletko sinä koskaan ollut Tylyahossa?” tyttö kysyi heidän käveltyään jonkin matkaa, sillä Draco oli kävellyt niin varmasti eteenpäin seuraamatta Hermionea.

”Olen, me kävimme perheemme kanssa siellä usein ja sitä kautta minä tulin Tylypahkaankin”, Draco vastasi nopeasti, sillä hän ei tahtonut herättää epäilystä. Ei hän ollut ensin edes tajunnut kulkevansa niin nopeasti ja olevansa jo lähes Hermionen rinnalla.

Hermione nyökkäsi ymmärtävästi ja loppumatka menikin hiljaisuuden vallitessa. Vasta Tylyahossa hiljaisuus katosi.

”Minne menemme ensin? Heti vaatteita etsimään vai Kolmeen Luudanvarteen?” Ginny katkaisi hiljaisuuden.

”Kolmeen Luudanvarteen. Minä ainakin haluan juoda ensin jotakin. Ja sitä paitsi voimme siellä sitten suunnitella hieman missä käymme ja millaisia vaatteita minä tarvitsen - omasta mielestäni ja sinun”, Draco vastasi nopeasti ja kolmikko suunnisti kohti matami Rosmertan Kolmea Luudanvartta.


Kolmessa Luudanvarressa kolmikko vain suunnitteli retkeään. Draco koetti piiloutua uteliailta silmiltä, sillä hän inhosi saamaansa huomiota. Olkoon vain huomionkipeä teini, ei Draco silti tahtonut nähdä kuolaavia vanhoja miehiä, lasittuneita silmiä, palvovia katseita. Hän tahtoi olla vain rauhassa, mieluiten tosin Pansyn ja Blaisen kanssa, mutta tilanteen ollessa se, mikä se oli, Draco kelpuutti myös Hermionen ja Ginnyn seuran. Harryn seurassa poika ei olisi tahtonutkaan olla, sillä jo nyt hänen oli vaikea olla ajattelematta toista ja tämän aamuista tunnustusta. Itserakkaana Draco oli jo hetken toivonut, että Harry olisi ollut rakastunut häneen ja oli ollut pettynyt tämän valintaan. Zacharias Smith oli Dracon mielestä aivan turha ihminen.

Draco havahtui mietteistään Ginnyn noustessa seisomaan. ”No, mennäänpä sitten. Emme voi viettää koko päivää täällä, jos aiomme ostaa sinulle vaatteita.”

Nyökäten Dracokin nousi ja Hermione seurasi perässä. Ulkona kolmikko lähti astelemaan kohti uusinta vaateliikettä, Velhottu vaate. Heidän ehdittyään kaupan luo, astui Draco ensimmäisenä sisään ja tuijotti ympärilleen. Vaatteita oli aivan kaiken värisinä ja Ginny marssi heti sinertävien vaatteiden luo.

”No, Shirley, tulehan tänne”, tyttö pyysi ja Draco astui tämän luo. Ginny katsoi hetken aikaa Dracoa ja kaivoi sitten pitkän, yönsinisen mekon esiin. Hän mietti sen sopivuutta Dracolle ja nyökkäsi. Hän penkoi jonkin aikaa ja ojenteli Dracolle pinon vaatteita. Lopulta hän hymähti. ”Tässä olivat kaikki tästä löytyvät sopivat vaatteet. Sinun on ehkä parasta nyt mennä kokeilemaan niitä, jotta tiedämme, mitä vielä tarvitset”, Ginny sanoi osoittaen kohti pukukoppia ja Draco marssi sisään.

Ensimmäisen Draco koetti Ginnyn ensin löytämää yönsinistä mekkoa. Hän astui ulos pukukopista ja antoi Ginnyn arvioida luottamatta omaan makuunsa. Ei hän kuitenkaan ollut tyttö ja sitä paitsi, hän ei nähnyt peilissä kuin oman miespuolisen itsensä. Ginny nyökkäsi hyväksyvästi. ”Tuo sopii sinulle, korostaa silmiäsi”, hän sanoi hymyillen.

Draco nyökkäsi ja katosi uudelleen pukukoppiin. Parinkymmenen minuutin päästä hän oli sovittanut kaikkia ja päätynyt pitämään vaatteista vain mekon, farkut ja yhden topin.

”Nyt voisimme etsiä sinulle talvitakin”, Ginny päätti ja marssi talvivaateosastolle. Draco seurasi perässä tuntien itsensä koulutetuksi koiraksi. Hermione seurasi huvittuneena, kuinka Ginny ohjasi Dracoa. Hän katsoi itselleen uusia vaatteita ja pyysi välillä Ginnyn apua, mutta suurimmaksi osaksi hän huvitti itseään seuraamalla Dracon vaihtelevia ilmeitä.

"Älä välitä, tuollainen hän on kaikille", Hermione päätti lohduttaa Dracoa yhdessä vaiheessa, kun tämän katse kävi hätääntyneeksi. Draco vain nyökkäsi lohduttomana ja jatkoi Ginnyn tottelemista ja seuraamista.

Parin tunnin kuluttua Ginny oli viimein tyytyväinen Dracon vaatevalikoimaan. Draco oli väsynyt sovittamisesta ja vaatteiden kantamisesta ja suunnitteli kevennysloitsun käyttämistä vaatteiden saamiseksi takaisin linnaan. Vaatteita kuitenkin oli kertynyt jo muutama kassillinen. Ginny tosin sanoi, ettei niin olisi tapahtunut, ellei hän olisi tiennyt Dracolla olevan tarpeeksi rahaa ja että tämä todella tarvitsi vaatteita. Lopulta Draco käveli kiltisti tyttöjen perässä takaisin Tylypahkaan kantaen itse kassejaan. Hän vei vaatteet nopeasti makuuhuoneeseen ja lähti sitten päivälliselle, sillä heillä oli mennyt Tylyahossa lähes koko päivä. Kävellessään suurta salia kohti Draco mietti mahtaisiko hän koskaan muuttua takaisin pojaksi. Tai sitten muutun pian takaisin ja ostin turhaan ne kaikki vaatteet. Äiti ei pitäisi siitä...

Draco oli kuitenkin olevinaan todella iloinen istuessaan jo tutuksi käyneelle paikalleen Harryn viereen. Päälleen Draco oli pukenut uusia vaatteitaan, vaaleansiniset farkut ja valkean paidan. Hän oli hetken miettinyt oliko asuvalinta ollut oikea. Nyt hän toivoi, ettei olisi ollut, sillä kaikki tuijottivat häntä, ehkä jopa enemmän kuin yleensä.

"Hei Shirley!" Neville huudahti rohkelikkopöydässä ja nopeasti Draco vilkaisi poikaa ja nyökkäsi tervehdykseksi. Ennen kuin Neville ehti sanoa enempää, Draco kiirehti Harryn viereen.

"Sinäpä näytät hyvältä", Ron totesi pöydän toiselta puolelta ja Draco loi huolestuneen katseen ensin Roniin ja sitten Hermioneen.

"Niin kai sitten", Draco vastasi ja toivoi, että Hermione onnistuisi kiinnittämään Ronin huomion itseensä, eikä hänen tarvitsisi tehdä mitään.

Keskittyessään taas kuuntelemaan ympäristöään Draco kuuli pätkän Ginnyn ja Katien keskustelusta. "...DMFC pitää kokouksen illalla, muista ilmoittaa muillekin. Minä aion jatkaa ilmoittelua", Katie sanoi juuri Ginnylle.

"Tottahan toki. Onko tapauksesta selvinnyt vielä mitään? Ja voinko pyytää muutamia sellaisiakin kokoukseen, jotka eivät aiemmin ole olleet?" Ginny uteli. Draco kuunteli kiinnostuneena miettien, mikä DMFC mahtoi olla.

"Voit kutsua, me tarvitsemme apua tässä tapauksessa. Ja ei, emme tiedä enempää kuin muutkaan, voimme vain esittää samanlaisia arvailuja, kuten kaikki muutkin esittävät. Tahtoisin vain voida hylätä...", Katie selitti Harryn äänen ilmaantuessa Dracon tajuntaan.

"Shirley, oletko sinä jo tehnyt liemien tehtävät?" Harry kysyi.

Draco käänsi katseensa Harryyn, joka jo odotti vastausta. "Olen, miten niin?" hän kysyi miettien samalla äskeistä keskustelunpätkää.

"Minä tarvitsisin apua ja Hermionella on jo täysi työ Ronin kanssa ja ajattelin, että kun sinä olet niin hyvä liemissä, voisit kenties auttaa minua", Harry vastasi katsoen anovasti Dracoa silmiin.

Draco mietti hetken sanovansa ei, mutta päätti toisin. "Hyvä on. Mutten tiedä käykö tänään vai huomenna, onneksi on aikaa."

Harry nyökkäsi. "Ymmärrän."

Hetken aikaa Draco söi rauhassa ruokaa mutta pian Ginny tuli hänen luokseen. "Shirley, tahtoisitko sinä tulla illalla DMFC:n kokoukseen?"

"Mikä se on?" Draco kysyi uteliaana jo melkein varmana vastauksestaan.

"Se selviäisi sitten illalla. Me kuitenkin huolisimme apua eräässä tapauksessa", Ginny vastasi salamyhkäisesti.

Draco katseli Ginnya hetken epäluuloisesti. "Hmm, enpä tiedä", hän sanoi muka miettien vielä. "No, hyvä on, voisin tullakin."

Ginny hymyili. "Kahdeltatoista oleskeluhuoneessa, niin lähdemme", hän sanoi ennen kuin meni ystäviensä joukkoon. Draco katsoi hänen peräänsä yhä miettien, mihin oli lupautunut.

"Eli siis huomenna?" Harry kysyi herättäen Dracon ajatuksistaan.

"Mhäh?" Draco ensin kysyi tajuten kuitenkin pian Harryn tarkoittavan liemien esseetä. "Aivan." Harry hymyili toisen ajattelemattomuudelle ja nyökkäsi. Draco söi ruuan loppuun ja lähti miettien yhä, mikä DMFC oli.
« Viimeksi muokattu: 14.12.2010 14:42:48 kirjoittanut Winga »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Sierra

  • ***
  • Viestejä: 322
Vs: Shirley Simson (4. luku 22.4)
« Vastaus #18 : 23.04.2008 14:27:48 »
Oii haluan tietää mikä DMFC on! Voisikohan se liittyä Draco Malfoy nimeen jotenkin? En kyl tiedä yhtään, jotenka kirjoita nopeasti jatkoa jooko :)
Tykkään tästä tosi paljon, kirjotat mielenkiintoisesti ja tosi hyvin. Kiva lukea kuinka Draco huomaa, että Rohkelikot onkin ihan mukavia.
Aijjaijaijai, Harry hakee keitot juhliin, eipä ois uskonu  ;)

Niinkuin sanoin, jatkoa nopeasti kiitos!
“Aha! What villains are these, that trespass upon my private lands! Come to scorn at my fall, perchance? Draw, you knaves, you dogs!” -Sir Cadogan

enas

  • ***
  • Viestejä: 171
  • näätä
Vs: Shirley Simson (4. luku 22.4)
« Vastaus #19 : 23.04.2008 16:15:08 »
4 osa :---------D hienoo.
sain eilen illalla ihme inspiksen, tekee mieli piirtää toi Shirley.:D
mutta joo, voikai sitä aina yrittää.
jatkoa! <3
"se on makuasia", sanoi koira kun pallejaan nuolaisi.