Lohikäärme-feeniks: Siihen on luultavasti aika hyvä syy, ettei sun kommentteja löydy. Etkö sä olekin Lohikäärmelady Vuotiksessa? Se nimittäin käy järkeen...
Hah, mä en enää pidä sitä sattumana, että otin Zachariaksen... Siitä on tullu mulle eräänlainen hahmo, jonka kanssa Harryn saa silloin tällöin parittaa...
Kiva, että nää jää sillai, että hamuat lisää, sitä mä koetan saada aikaiseksi.
Pyh, lyhyt
Kiitti
purr: Ei se mitään, jos ei keksi sanottava, vaikka ne kommentit motivoivatkin. Kiva kuitenkin, että luet
Hmm, jotenkin en ihmettele OOC:yttä
Kiva, että pidät nuista ja että teksti ei oo liian sekavaa... Mä rakastan kanssa pitää sen kauan poissa actionista... Taustahenkilöitä tässä lisää... Luvut pitenee heti, kun opin taas kunnolla kirjoittaan pitkälti.
Kiitti
Merriadoc: Edes muutaman sanan...
Miksen ihmettele, että Plasmis saa keskusteltua asioista niin, että tekee ihan viattomasta lauseesta naurettavan (viaton, juupajuu). Hei, se keskustelu ei vielä ole sähköpostiini ilmestynyt! *Tahtoo*
Ei, EI edelleenkään Sev/Jamesia. Tiedät jo miksei: Severus on TÄSSÄ ficissä HETERO. Ja se oli 'Harry muistutti etäisesti todella paljon'
Kiitos vaan sulle
Haukka3: Tee hee, kai sitä joskus. Kiitos!
Servetti: Miksen ihmettele, että alku on hieman outo/nopeetempoinen... oli hankaluuksia. Thih, et joutunut kauan ootteleen jatkoa.
Kylläpä DMFC:hen tahtoo moni...
Kiitti
Minttushka: Tack så mycket!
A/N: Kukaan tässä mainituista hahmoista ei ole OC. Geoffrey viittaa Geoffrey Hooperiin, joka todella on Rohkelikossa ja Mandy Brocklehurst on Harryn ikäluokkaan kuuluva Korpinkynsi.
Luku on kerrankin melko nopeasti tuotettu, ei parin kuukauden taukoa...
Nauttikaa, olkaat hyvät:
9. luku: Ja tuntisit omat muotosiPuoli tuntia heräämisensä jälkeen Draco seisoi jo Dumbledoren toimistossa Hermionen, Harryn, Pansyn, Blaisen sekä Ronin kera. Itse rehtori katsoi vakavana puolikuulasiensa yli kuusikkoa ja mietti miten muotoilisi asiansa.
"Olen viettänyt viime päivät matkustellen ja koettaen selvittää syytä sinun", Dumbledore lopulta sanoi osoittaen Dracoa, "muuttumisellesi. Missään ei kerrottu samankaltaisista tapauksista, vaikken voikaan uskoa tämän olevan ensimmäinen laatuaan. Mutta jos on, aiomme selvittää tämän perinpohjin ja auttaa niitä, jotka tämän kohtaavat - ellei tässä ole jotain muuta syytä takana."
Dracon mieliala laski toiveikkaasta epätoivoiseen sekunnin sadasosassa ilmoituksen johdosta. Hän kääntyi poistuakseen, sillä ei tahtonut masentaa itseään enempää, kun Dumbledore jatkoi: "Olen kuitenkin aivan varma, ettei tämä kestä ikuisesti. Näkisit muuten itsekin itsesi tyttönä ja tuntisit omat muotosi."
Draco koetti torjua viimeisten sanojen aiheuttamat kuvat mielestään ja nyökkäsi edelleen hieman apaattisena. Dumbledore ymmärsi ja antoi kaikkien mennä tietäen muiden aikovan lohduttaa Dracoa. Sillä välin hän ja muu henkilökunta koettaisi keksiä eri keinoja, joilla palauttaa Draco ennalleen, vaikkei se helppoa ilman mitään ajatuksia olisikaan.
Rehtorin huoneen ulkopuolella muut saivat Dracon kiinni ja Pansy ja Blaise tarttuivat tätä käsivarsista vieden tätä eteenpäin määränpää jo selvänä. Rohkelikkokolmikko katsoi hetken luihuiskolmikon perään epäröiden, mutta Pansyn nyökätessä eteenpäin he seurasivat näitä.
Jonkin matkaa kuljettuaan oli selvää, mihin he olivat matkalla. Pansy ja Blaise ohjasivat kuusikkoa tarvehuoneeseen. Dumbledore oli sallinut kaikille vapaapäivän tietäen heidän sitä tarvitsevan.
Huoneeseen päästyään kaikki istuivat, Draco Pansyn ja Blaisen välissä sohvalla, Hermione toisella sohvalla Harryn ja Ronin välissä.
"Draco", Pansy aloitti hiljentyen saman tien. Hetken päästä hän koetti uudelleen. "Draco. Kai sinä ymmärrät, että tämä loppuu vielä ja sinä palaat ennallesi löytämään elämäsi miehen?"
Pansyn viimeinen sana sai kaksi rohkelikkoa huokaisemaan yllättyneenä ja Pansyn tuijottamaan Dracoa epäuskoisena. “Sinä olet tietoinen Potterin homoudesta ja kaikesta mitä rohkelikkotornissa tapahtuu, mutta nuo kaksi eivät tiedä mitään”, Pansy lopetti kääntyen kohti toisella sohvalla olevaa kolmikkoa.
Hermione hymyili. "Minä arvelin asian olevan niin kun hän tunnusti, että oli pettynyt Harryn ollessa ihastunut Zachariakseen. Hänen ilmeensä vain oli niin näkemisen arvoinen: 'ei, en minä sitä tarkoittanut'."
Pansy naurahti ja Draco punastui. "Hah, enpä olisi uskonut, että saat häntä mitään sellaista tunnustamaan. Mitä sinä teit, uhkasit kertoa Potterille, että Draco on ihastunut häneen, tai, vielä parempaa, kertoa Weasleylle?"
Koska Dracosta oli alkanut tuntua siltä, että tytöt puhuivat, kuin huoneessa ei muita olisikaan, päätti hän puuttua puheeseen. “Me voisimme vain antaa olla. Katsoa, jos tämä on haihtuvaa. Jos minä vaikka palaan ennalleni, kunhan vain odotamme. Tai jos jokin teko laukaisee sen, jos olen jättänyt tekemättä jotakin ja minun nyt pitäisi tehdä se.”
“Tuossa on kyllä jotain järkeä”, Hermione vastasi melkein heti muiden joutuessa yhä miettimään, mitä Draco oli tarkoittanut. “En oikeastaan yhtään ihmettelisi, jos tämä on jokin ajallinen lumous tai teolla kumoutuva. Vaikkakin teolliseen voi mennä pitempään, sillä emme voi tietää mikä se on ja se suurella mahdollisuudella tapahtuu sattumalta ja aivan arvaamatta.”
Draco nyökkäsi. Hän näytti jo piristyneemmältä ja alkoi hieroa käsiään yhteen. “Meillähän on tässä vapaapäivä. Mitä tekisimme?”
Harry puisti päätään. “Minä menen ainakin tekemään läksyjä. Se essee on yhä kesken, lienten tehtävät ja kaikki ne, joissa meidän pitää ottaa muita kiinni sen kalmanliemi-episodin seurauksena.”
Hermione nyökkäsi ja apaattisena Ron seurasi tyttöystäväänsä. Pansy ja Blaise ilmoittivat olevansa valmiita tekemään jotain mukavaa mutta Draco ilmoitti vallan unohtaneensa korvaavat tehtävät ja seurasi Harrya auttaakseen tätä ja saadakseen tältä apua. Pansy ja Blaise katsoivat parivaljakon perään tietäväisinä.
**
Kyllästyneenä Draco tuijotti pimeyden voimilta suojautumisen kirjaansa ja nostikin ajoittain katseensa Harryyn vain huomatakseen tämän edelleen syventyneen läksyihinsä. Koska hän ei tahtonut häiritä toisen opiskelua, antoi hän katseensa harhailla.
Nopeasti Draco huomasi eräässä pöydässä olevan poikatrion, joka tuijotteli häntä koettaen kuitenkin peittää sen hänen katseensa osuessa heihin. Dracon huulille nousi pirullinen ilme hänen kuvitellessaan poikien ilmeet, jos nämä olisivat tienneet hänen olevan poika. Silmät olisivat luultavasti vain auenneet järkytyksestä. Hän suunnitteli, kuinka nousisi ja viekoitellen kävelisi näiden luo. 'Tiesittekö muuten että minä olen Draco Malfoy?' Pojat hyppäisivät pystyyn ja tuijottaisivat häntä. 'Et... et kai sinä ole tosissasi?' ja hän nyökkäisi: 'Tottakai olen.'
"Shirley?" Harry koputti Dracoa olalle. Tällä meni hetken aikaa käsittää kelle puhuttiin ja sitten miksi Harry kutsui häntä Shirleyksi.
"Niin?"
"Sinä näyt vain tuijottavan heitä. Oletko siis valmis, on ruoka-aika nimittäin?" Harry näytti jo kasanneen tavaransa ja nosti ne käsivarsilleen. Draco nyökkäsi ja keräsi omat tavaransa lähtien seuraamaan Harrya.
Salin ovilla Harry kysyi: "Tahtoisitko kenties syödä luihuispöydässä?"
Draco katsoi häntä hetken ihmeissään. "Miksi? Siis kyllähän Blaise ja Pansy auttaisivat minua, mutta nuo muut katsoisivat hieman oudosti. Istunhan kuitenkin yleensä rohkelikkopöydässä ja tuollainen muutos herättäisi muissakin epäilystä."
"Minä voin tulla myös", Harry sanoi kohauttaen olkiaan. "Ovathan muut jo nähneet, että olen alkanut ystävystyä heidän kanssaan, toisaalta siitä on vain pari päivää..."
Draco huokaisi. “Jos kuitenkin ainakin vielä tänään istutaan ihan vain rohkelikkopöydässä. Joutuisit vielä käärmeiden keskelle.”
“Mutta olethan sinäkin leijonien kidassa.”
Draco irvisti. “Huonoja vitsejä kyllä.”
Harry nyökkäsi ja käveli paikalleen Dracon seuratessa häntä. He istuivat riitelevää paria vastapäätä. “Mikä teillä tällä kertaa on ongelmana?” Harry huokaisi.
Kumpikaan ei vastannut mutta Harryn toisella puolella istuva Neville rykäisi ja sai Harryn kääntymään tätä kohti. “He tekivät tehtäviä, kun Ron päätti alkaa lähennellä Hermionea ja suuteli tätä yllättäen. Hermione löi Ronia, koska hän todella tahtoi opiskella ja Ron suuttui. Hermione suuttui Ronille jo suudelmasta ja nyt he vain riitelevät.”
Harry nyökkäsi. “Phah, mitään uutta Auringon alla...” Hän silmäili pöydän antimia ja tyytyi perunoihin ja kalaan.
“Harry...”
Harry kääntyi Dracoa kohti. “Mhm?”
“Salaattia.”
Harrylla kesti hetken tajuta mitä toinen tarkoitti kun tämä ei ojentanut kättä ottaakseen itselleen salaattikulhoa ja silmiään pyöritellen Harry täytti lautastaan salaatilla. “Oletkos nyt tyytyväinen, äiti?”
“Havaitsenko sarkasmia?” Draco kysyi virnistäen ja täyttäen omaa lautastaan. Yhtäkkisesti hän käänsi päätään vasemmalle. “Kuka se oli?” Hänen silmänsä tarkentuivat pöydän taakse piiloutuvaan Geoffreyhin. “Ei ole hauskaa.”
Harryn katse oli uteliaisuutta täynnä hänen seuratessaan tapahtumaa. “Mitä hän oikein teki?”
Draco kääntyi takaisin vasta Geoffreyn pyydettyä anteeksi. “Koetti käyttää jotakin lemmenlumousta minuun.”
“Mhm”, Harry totesi ja jatkoi ruokailuaan.
**
Iltapäivän kuluessa Draco otti Hermionen kanssa selvää, mitä läksyjä nuorille oli tullut, sillä opettajat eivät niitä kertoneet. Käytyään McGarmiwan puheilla kuusikolle oli selvinnyt, että he joutuisivat luokkatovereiltaan kysellen selvittämään läksynsä ja niinpä tämä kaksikko oli pistetty läksyjen selvittämiseen.
“Miten sinä ja Ron, joko sovitte riitanne?” Draco kysyi heidän etsiessään Mandy Brocklehurstia, ainutta, joka heidän taikakausien historian tunnillaan oli saattanut ottaa läksyt ylös.
Hermione kohautti olkiaan. “Tavallaan. Tavallaan taas tuntuu, että se vain siirrettiin myöhemmälle. Yhteenotto on jossain vaiheessa edessä, sen tiedän kyllä, vaikken tahdokaan sitä ajatella.” Tyttö hiljeni ja kääntyi kohti Korpinkynsien tupaa huomaten Mandyn käytävällä. “Mandy!”
Mandy käännähti kuullessaan nimeään huudettavan. Hän hymyili kohti käveleville Dracolle ja Hermionelle. “Hermione! Sinua ei näkynyt tunneilla.”
Hermione hymyili. “Dumbledore antoi meille - syystä - vapaapäivän. Selvitämme läksyjä nyt, kun opettajat eivät niitä suostu antamaan. Mitä tehtävää Binns antoi?”
Mandy hymähti. “Käski vain lukemaan eteenpäin, en ole varma mihin asti, sitä hän ei sanonut. Mutta hei, minulla on sinulle ihan asiaakin. Voisitko jäädä hetkeksi juttelemaan?”
Hermione myöntyi Dracon katsellessa kummastuneena. Hän ei kuitenkaan sanonut muuta kuin: “Nähdään sitten myöhemmin, Hermione.”
“Nähdään, Shirley.”
Draco lähti kävelemään kummastellen Mandyn ja Hermionen tuttavallisuutta toisiaan kohti ja kuin huomaamattaan käveli kohti luihuisten tupaa. Havahtuessaan mietteistään hän huomasi lähteneensä aivan väärään suuntaan ja kääntyi rohkelikkotornia kohti. Matka sujui nopeasti ja oleskeluhuoneeseen päästyään hän etsi Ronin ja Harryn katseellaan. Löydettyään nämä pelaamasta räjähtävää näpäystä hän siirtyi katsomaan pelin etenemistä toivoen sen loppuvan pian.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan - todellisuudessa parinkymmenen minuutin kuluttua - peli olikin ohi ja Draco pääsi kysymään mieltään painavan kysymyksen vedettyään kaksikon sivuun, sillä hän ei edelleenkään aikonut paljastaa henkilöllisyyttään kaikille.
“Mikä ystävyyssuhde Hermionen ja Mandyn välillä oikein on?”
Harry ja Ron tuijottivat Dracoa ihmeissään.
“Siis kun minä luulin, että hän viettää lähes kaiken aikansa kanssasi, kuinka hän on muita ystävyyssuhteita ehtinyt hankkia?”
“Tarkoitatko sinä, ettei sinulla ole Luihuisen ulkopuolelta ystäv..- ei, älä vastaa. Minä ymmärrän kyllä. Hermionesta on hyvä olla tupienvälisiä suhteita ja hänen on ollut helppoa solmia ystävyyssuhde juuri Mandyyn, sillä tämä on aikalailla hänen kaltaisensa”, Harry vastasi ymmärrettyään Dracon tarkoituksen. Ron tuijotti Dracoa yhä pöllämystyneen ja nälkäisen näköisenä.
“Ymmärrän. Hmm, minä luulin Ronin kuolaamisen loppuneen siihen, kun hän tajusi kuka minä olen.”
Harry nauroi: “Et oikeasti voinut luulla! Ron ei muutu tuosta miksikään.”
Draco näytti hieman loukkaantuneelta ja oli juuri sanomassa jotakin kun Ginny tarttui häntä olasta. "Shirley!"
Draco säpsähti ja käännähti punapäätä kohti. "Niin, Ginny?"
"Sinua ei ole näkynyt DMFC:n kokouksissa etkä ilmoittautunut kumpaankaan puoleen, auttamaan etsintään tai tietojen, loitsujen ja liemien löytämiseen. Me ihmettelimme puuttumistasi", Ginny selitti. "Enkä ole muutenkaan voinut jutella kanssasi, olet aina ollut jossain. Olen tahtonut kysyä neuvojasi."
"Vai niin", Draco sanoi pohtien miten pelastaisi itsensä pulasta.
"Vai niin? Etkö edes kerro, mikset ole käynyt DMFC:n kokouksissa?"
"No tuota", Draco jatkoi raapien päätään. "Itse asiassa sen tähden, etten tahdo teettää tai tehdä turhaa työtä."
"Turhaa työtä?!"
"Niin, sillä Draco on täysin turvassa ja minä tiedän täsmälleen missä hän on."
"Kerro missä!" Ginny innostui Dracon uutisesta.
Draco näytti vaivaantuneelta. "En minä voi, se on salaisuus. Mutta sinä voit kertoa seuraavassa kokouksessanne varmaan, että hänen olinpaikkansa on meidän tiedossamme."
"Meidän?" Ginny sanoi uteliaana ja kääntyi katsomaan Dracon taakse huomaten Harryn ja Ronin. "Te tiedätte asiasta jotakin!"
"Nooo..."
"Minä tiesin sen! Minä menen kertomaan Katielle!" Ginny huudahti hypäten ympäri ja lähtien etsimään Katieta.
Draco kääntyi toivottomana Harryn ja Ronin puoleen. “Kun hän saa kerrottua Katielle ja muille... he tulevat ahdistelemaan meitä ja jos me emme keksi jotakin, he lypsävät tiedon meistä.”
Harry virnisti. “Älä sinä siitä huoli. Menkää te Ronin kanssa hakemaan Hermione ja odottakaa meitä Tarvehuoneen ovella, minä käyn hakemassa Pansyn ja Blaisen.”
**
Odoteltuaan Tarvehuoneen edessä jonkin aikaa Draco, Ron ja Hermione huomasivat Harryn, Blaisen ja Pansyn saapuvan kiivaasti keskustellen. Kuusikon kohdatessa keskustelu loppui ja Harry käveli ympyrää mutisten samalla jotakin. Hetken kuluttua ovi ilmestyikin seinään ja Harry osoitti Pansya, jotta tämä menisi ensin. Avatessaan oven tämä järkyttyi. “Tämähän on DMFC:n kerhohuone”, hän kuiskasi hiljaa yllättyneenä, sillä kukaan kerhon jäsenistä ei vielä ollut huomannut hänen ovelle ilmestymistään. Harry nyökkäsi ja osoitti, että Pansy menisi sisään. Tytön mentyä muut seurasivat perässä ja kävelivät seinän viereen.
Draco kuunteli kiinnostuneena Katien ja Ginnyn puhetta.
“Ginny on tuonut tietooni, että Shirley, Harry, Ron ja ainakin Hermione tietävät, missä Draco on. Oletamme myös Pansy Parkinsonin sekä Blaise Zabinin tietävän, sillä kaksikko on parina viime päivänä viihtynyt edellä mainitun nelikon seurassa enemmänkin ja saanut myös tämän päivän vapaaksi. Emme vain Ginnyn kanssa ole pystyneet päättelemään, missä Dracoa pidetään, vaikka epäilemmekin, ettei se ole kovin kaukana.”
“Olemme myös miettineet, mahtavatko opettajamme tietää Dracon sijainnin ja tulleet siihen tulokseen, että he tietävät. He käyttäytyvät Shirleyn lähellä nimittäin turhan ystävällisesti.”
“Mutta eikö se voi vain johtua Shirleyn lumovoimasta?” joku kerhon jäsenistä huudahti.
Ginny nyökkäsi. “Emme kuitenkaan voi uskoa, että McGarmiwa olisi lesbo tai biseksuaali emmekä täten tahdo uskoa tuota teoriaa.”
Kerhon jäsenet mumisivat myöntyvästi. Sillä hetkellä Harry päätti astua esiin. “Ginny, tulisitko tänne?” hän huudahti ja tyttö lähti lavalta heitä kohti pyytäen anteeksi Katielta ja ihmetellen muiden mukana sitä, missä vaiheessa Harry, ja nuo viisi muuta, oli ilmaantunut.
Saavutettuaan Harryn, Dracon ja muut Ginny kysyi: “Mitä te täällä teette? Ja mitä aiotte kertoa?”
“Tahdoin vain kertoa sinulle, että olette oikeassa, Malfoy on edelleen tässä koulussa. Hän palaa kun on palatakseen ja toivoo, ettette te puuttuisi asiaan sen enempää. Hänellä on täällä tehtävä suoritettavana ja hän koettaa selvitä ongelmistaan.”
Ginnyn utelias katse sai Dracon puhumaan. “Hän on luvannut palata takaisin normaaliin arkeen heti kun vain mahdollista. Se ei vain vielä onnistu.”
“Miksi sinä muuten tiedät hänestä mitään?” Ginny kysyi.
Draco mietti hetken, mutta Harry ehti pelastaa hänet. “Shirley on Malfoyn serkku.”
Ginnyn epäluuloinen katse ei haihtunut, mutta hän palasi Katien luo ja kertoi Harryn kertoman uutisen Dracon olinpaikasta. Draco kiitti Harrya äänettömästi katsoen tätä silmiin ja sai tältä vastauksen nyökkäyksenä. “Mennään nyt, minun täytyy kertoa teille, mitä jo kerroin Pansylle ja Blaiselle, jotka eivät kyllä pitäneet siitä niin kovasti”, Harry kuiskasi johdattaen joukkiota ovelle. Kuusikko noudatti pyyntöä ja astui ulos huoneesta.
“Minne me sitten menemme?”
“Myrtin luo.” Pansy ja Blaise huokaisivat hieman ärtyneinä tietäen kuitenkin sen olevan pakollista.
“Myrtin luo?” Draco kysyi yllättyneenä muttei saanut muuta vastausta kuin jo pois kulkevan Harryn.
