Luihuinen_89: Tietty ne on hyviä kamuja, ne vaan aina esittää
Kiits (ja lapsellinen saa joskus olla)
Endless: Kiitti ja nyt tätä jatkoakin tulee
Enas: Rakentamattomuudelle *kippis*
Merriadoc: Voi voi, kun kirjotinkin
Öhm, tällä kertaa lopetus on... no, se vaan on.
Kaikki on ovelia, etkö sä tiennyt? Varsinkin noi opettajat
avada kedavra: Hupsis, korjasin nuo. Toisesta puuttui vain sana 'istuvan'. Mitäköhän ajattelin kirjoittaessani kaikukorvista..?
Hmm, äksöniä joudut vielä odottamaan... anteeks... (mäkin tahon nähä emojätkiä suutelemassa, esittäen tahi ei).
Teksti paranee... tjaah...
Kiits
Minttushka: Here you go, dear! This one is for you!
A/N: Mä päätin omistaa tän luvun Minttushkalle. Katotaan, mitä pitää
7. luku: Koska minulle kävi niinHermionen toteamus sai ihmiset ympärillä miettimään sitäkin mahdollisuutta, ettei Dumbledorellakaan loppujen lopuksi olisi aavistustakaan tapahtumien kulusta. Toisaalta kukaan ei tahtonut uskoa sitä, koska se olisi masentanut enemmänkin, ei olisi ollut mitään helppoa keinoa saada Dracoa takaisin itsekseen, toisaalta se saattoi olla hyvinkin mahdollista.
"Oli miten oli", Harry päätti sanoa, "meidän on silti etsittävä keinoa muuttaa sinut takaisin. Muuten saatamme joutua odottamaan viikon ja pettymään, jos Dumbledorella ei ole aavistustakaan syystä, ja vaikka olisikin, meillä pitää olla tekemistä. Mistä me jatkaisimme sitten?"
Draco näki Harryn silmissä toivottomuuden, jonka tämä kätki kysyvän ilmeen alle. Hän kääntyi katsomaan Pansya, joka oli rykäissyt. "Mitä jos me kysymme tauluilta, nehän saattavat tietää jotakin ikänsä puolesta? Sama on haamujen kohdalla."
Hermione vaikutti hetken epäilevältä, mutta sitten tytönkin ilme kirkastui. ”Sinä olet oikeassa, Parkinson. Jos tällaista on tapahtunut, ei sitä välttämättä ole kirjaan painettu, mutta muistoissa se vielä elää.” Tyttö jatkoi vielä mutisten: ”Tämän on kyllä päästävä
Tylypahkan historiaan.”
Draco päätti suostua tyttöjen ehdotukseen, kun muilta ei kuulunut mitään. ”Kuka tahtoo kysyä keneltäkin?”
**
Draco jupisi itsekseen etsiessään Melkein päätöntä Nickiä. ”Miksi minä, minä en edes kuulu sen tupaan..? Hyvä on, en minä Myrtiltä olisi tahtonut kysyä.” Miettiessään Myrttiä ja Harrya, joka oli tämän saanut taakakseen, Draco purskahti nauruun. ”Ainakin Potter sai ansionsa mukaan.”
Jokunen oppilas oli katsonut Dracon perään hänen harhaillessaan pitkin käytäviä ja puhuen itsekseen. Draco ei välittänyt näistä, mutta kun hän ei tahtonut mitenkään löytää Nickiä, hän pysäytti jonkun nuoren korpinkynnen ja kysyi tältä. ”Kuule, oletko sinä nähnyt Melkein Päätöntä Nickiä?”
Tyttö, jonka Draco oli pysäyttänyt, katsoi Dracoa silmät suurina. ”Olen, neiti Simson. Minä näin sen tuolla kun menet tätä käytävää eteenpäin ja käännyt vasemmalle. Jos se ei ole siellä, se meni juttelemaan Lihavan Leidin kanssa. Niin se sanoi.”
Draco kiitti tyttöä tiedosta ja jatkoi matkaansa tietoisena siitä, että tuo korpinkynsi ei ollut vielä jatkanut omaansa. Tyttö oli luultavasti näitä, joihin Shirleyn kauneus vaikutti muuttaen heidät hänen ihailijoikseen. Draco ei välittänyt tytöstä ja pian hän kääntyikin käytävän päästä vasempaan. Hän näki Melkein Päättömän Nickin keskustelemassa Riesun kanssa ja käveli näiden kahden luo.
”Hei, Nick!” Draco kutsui kummitusta saaden tämän vilkaisemaan itseään.
”Aa, neiti Simson”, Nick vastasi ja jatkoi keskusteluaan.
”Kuulkaa, voisinko saada vaihtaa muutaman sanan kanssanne?”
Nyt Nick kääntyi katsomaan Dracoa. Hän näki vakavan ilmeen pojan kasvoilla ja huokaisten laski Riesun menemään. ”Mutta muista mitä lupasit! Et enää pilaa hänen kasvojaan!” Riesu käkätti matkalla eikä vastannut mitään. Nick huokaisi ennen kuin kysyi Dracolta: ”Millaisessa asiassa mahdatte tarvita apuani?”
”Voisimmekohan keskustella jossakin muiden kuulemattomissa? Asiani on sen verran, miten nyt sanoisi, arkaluontoinen.” Draco siirsi painon jalalta toiselle ja katsoi odottavasti Nickiä.
Nick vaikutti pöllämystyneeltä ja koetti miettiä paikkaa, johon kummitus voisi kuljettaa oppilaan muiden kuulemattomiin vaikuttamatta epäilyttävältä. ”No tuota... miten olisi tuo tyhjä luokkahuone?” hän sanoi ymmärtäen päivän sunnuntaiksi ja ajan illaksi. Hän meni oven läpi ja odotti Dracoa, joka kuolevaisena joutui vielä avaamaan oven.
”Minä tahtoisin tietää”, Draco aloitti hetken hiljaisuuden kestettyä liikaa, ”onko tässä koulussa koskaan kukaan tyttö muuttunut pojaksi tai poika tytöksi ilman mitään näkyvää syytä?”
Nick katsoi hetken Dracoa ja naurahti. ”Minä en ole koskaan sellaista nähnyt tai kuullut, mutta tokkopa se aivan mahdotonta on. Miksi tällainen kiinnostaa?"
"Koska minulle kävi niin." Sen sanottuaan Draco nousi. "Kiitos ajastanne kuitenkin." Hän poistui huoneesta turhautuneena ja lähti kohti rohkelikkotupaa. Oli jo lähes yö ja seuraavana päivänä koulua, joten Draco päätti mennä nukkumaan. Seuraavana aamuna ennen aamiaista hän oli sopinut tapaavansa Hermionen, Ronin, Blaisen, Pansyn ja Harryn kanssa.
Maatessaan sängyssä Draco toivoi, että jollakulla muulla olisi ollut parempaa onnea.
**
Herätessään aamulla Draco tunsi nukkuneensa liian pitkään. Vaikkei hän muistanutkaan, miksi hänen olisi pitänyt herätä, hänestä silti tuntui, että hän oli ollut sängyssä liian kauan. Katsoessaan kelloa hän kuitenkin tajusi sen olleen vain harhaluulo ja muistiinkin palautui pikkuhiljaa syy aikaiseen heräämiseen. Katsoessaan sänkyään ympäröivän verhon läpi hän huomasikin sängyn päässään istuvan Hermionen.
"Huomenta, Shirley... siis Draco. Äh, tämä on vielä hankalaa. Oletko muuten miettinyt ollenkaan, miten sinä pääsit tyttöjen makuusaliin?"
Draco ei ollut aivan hereillä vielä, mutta pian tajusi, mitä Hermione tarkoitti. "Huomenta vaan... Ei, en ole edes tullut ajatelleeksi koko asiaa. Onkohan Dumbledore tehnyt kohdallani poikkeuksen, jotta pääsen tänne?"
Hermione kohautti olkiaan. "Kenties. Sinun pitäisi varmaan pukea ja sitten tulla minun kanssani Tarvehuoneeseen. Meillä menee kuitenkin jonkin aikaa, joten vaikka mitään ei olisikaan, pitäisi meidän olla siellä kohta. Kello kuitenkin on jo puoli seitsemän."
Nyökätessäänkin Draco mietti, ettei Tarvehuoneessa luultavasti olisi muita ennen seitsemää. Hän pukeutui ja pohti tulevaa lähes puolituntista keskustelua asiasta sun toisesta Hermionen kanssa.
Hermione on kuitenkin ihan mukavaa seuraa, kyllä sinä sen jaksat. Ainakin jos hän ei käy liian uteliaaksi.Huokaisten Draco nousi ja lähti huoneesta perässään häntä uteliaasti katseleva Hermione. Verkkaisesti parivaljakko käveli kohti seitsemättä kerrosta ja ennen kuin molemmat olivat Tarvehuoneessa ei kaksikon välillä vaihdettu sanaakaan. Mutta oven sulkeuduttua Hermione aloitti kyselemisen.
”Kerro minulle, millaista on olla tytöksi muuttunut poika.”
Draco mietti miksi tyttö sellaista tietoa kaipasi ja osoittikin sen: ”Hermione, miksi sinä tuollaista tahdot tietää?”
Hermione meni vaikeaksi. ”No, minusta tämä juttu pitäisi kertoa kaikille tuleville sukupolville... siis tahtoisin nähdä tämän painettuna
Tylypahkan historiassa ja ajattelin kysellä sinulta asioita, jotta saisin jutusta mahdollisimman oikeellisen ja hyvän.”
Draco tuijotti tyttöä silmät pyöreinä. ”Ja sinä tunnustat tämän? Olisitko edes kertonut minulle, jos en olisi nyt kysynyt?”
”Olisin... jos olisit kysynyt myöhemminkin.”
”Mitä sinä teet Rohkelikossa?”
Hermione tuijotti Dracoa hetken aikaa ihmeissään kunnes tajusi, mitä poika tarkoitti. ”Vaati
rohkeutta kysyä tuo.”
Draco pyöritti silmiään, muttei sanonut mitään. Hän ei jaksanut sanoa Hermionelle, ettei tahtonut vastailla kysymyksiin vaan antoi Hermionen kysellä. Jossain vaiheessa hän kyllä tajusi, etteivät kaikki tytön kysymykset koskeneet muutosta vaan hänen elämäänsä. Ajatuksissaan hän kuitenkin vastasi kaikkiin. Vasta Hermionen kysyttyä: "Olitko pettynyt, kun Harry oli ihastunut Zachariakseen?" ja vastattuaan: "Olin", Draco havahtui.
"Siis en, ei, en tarkoittanut tuota!"
"Tiesitkö, että yleensä se vastaus, jonka ihminen antaa melkein heti, on se todellinen vastaus?" Hermione kysyi hymyä äänessään. "Minä
tiesin sen!"
Draco hymähti ja vaikeni. Hän tiesi, ettei kannattanut väitellä Hermionen kanssa, joten hän pysyi hiljaa ja muisteli, mitä oli ajatellut tuolloin.
Odotin hänen olevan kiinnostunut minusta.Mietteissään Draco eksyi ajattelemaan tyttöyttään ja juuri muiden ilmestyessä paikalle hän keksi erään ajatuksen. Hän otti Hermionen kädestä kiinni ja sai toiset katsomaan itseään ihmeissään. Vetäessään tytön kättä kohti rintojaan hän toivoi
kunpa tämä toimisi. Hermionen käsi kuitenkin pysähtyi rintojen kohdalle ja pettyneenä Draco päästi käden ja huokaisi. "Ei sitten..."
"Draco... mitä tuo merkitsi?" huoneeseen ilmestynyt Blaise kysyi ihmetystä äänessään.
Draco katsoi ympärilleen ja huomasi muut. "Minä toivoin, todella toivoin, että käsi olisi jatkanut matkaansa. Jos minä kerran näen peilissä Dracon, eikö olisi voinut olla mahdollista, että tämä on jonkinlaista silmänlumetta?"
Muut miettivät hetken ja nyökkäsivät melkein samaan aikaan.
Draco laski kätensä tuolin käsinojalle. "No, kertokaapa sitten, mitä te opitte eilen. Minä en kuullut yhtään mitään mielekästä tästä asiasta."
Muut istuivat tuoleille tai sohvalle, miten tahtoivat, ja kertoivat vuorollaan lähes samoin sanoin, etteivät olleet kuulleet mitään uutta tai kiinnostavaa.
"Mutta voisimme tänään katsoa, jos löytäisimme jonkun, joka ehkä tietäisi asiasta...”
"Kuten?" Draco kysyi epäilystä äänessään.
Pansy hymyili. "Voisimme kysyä opettajilta, Binnsiltä ja muilta."
Draco huokaisi. "Okei, kysellään vaan. Mutta kunhan minun ei tarvitse kysyä Kalkarokselta. Kuka tahansa muu kyllä käy, mutta ei Kalkarosta."
Muut nyökkäsivät ymmärtävästi. Blaise uhrautui: "Minä voin keskustella hänen kanssaan. Mutta nyt meidän pitää mennä syömään, että ehdimme ensimmäisille tunneillemme."
**
Aamiaisen jälkeen Draco käveli kultakolmikon kanssa kohti taikaolentojen hoidon tuntia ja Hagridin mökkiä. Hänen vierellään kulkeva Harry supisi jotakin Hermionen kanssa, mutta hän ei aivan saanut selvää siitä, mitä toiset sanoivat. Hän huomasi Ronin jöröttävänä Hermionen vieressä ja koettavan ottaa osaa keskusteluun. Hermione ja Harry eivät kuitenkaan huolineet Ronin selvästi ärtyneitä välikommentteja - olikohan Hermionella ja Ronilla ollut jotain riitaa?
"Mutta emmehän me edes ole tavanneet häntä vähään aikaan!" Ron lopulta huudahti kyllästyneenä. "Vaikka teitä ei minun olemassaoloni juuri nyt kiinnostaisi, se on totuus!"
Harry ja Hermione vaikuttivat nyökkäävän. Nelikon matka jatkui hiljaisuuden vallitessa, kunnes he pääsivät Hagridin mökin luo.
”Teki vaivauduitte sitte tuleen”, Hagrid sanoi nähdessään nelikon. He olivat viimeisiä, jotka ilmestyivät paikalle, tietenkin hieman myöhässä.
”Anteeksi, Hagrid, meillä oli vähän mietittävää”, Harry vastasi ja kulki paikalleen muut perässään. Draco pysyi Harryn vieressä ja heidän lähellään Hermione ja Ron riitelivät hiljaa häiritsemättä kuitenkaan tuntia.
”Kuule Harry... en olisi uskonut, että Hermione saattaisi riidellä tunnilla, vaikka kuinka hiljaisesti sitten puhuisikin.”
Harry katsahti Dracoon. ”Tällä kertaa asia koskee muihin naisiin koskemista Ronin osalta, joten Hermione tekee mitä tahansa, mikä hänestä on tarpeellista.”
Draco oli vastaamassa jotakin, kun Hagrid aloitti puhumisen. ”Kuten mä olin sanomassa, ennenku noi keskeytti tän tunnin, yksisarviset on edelleen turhanki harvinaisii. Mä aion taas tuoda yhden tänne ja kattoo, josko joku teistä uskaltas sitä silittääki.”
Hagridin kadotessa mökkinsä taakse Draco sanoi ihmettelevään sävyyn. ”Mutta eikö me käyty nämä asiat jo?”
Harry nyökkäsi. ”’Kertaus on opintojen äiti.’” Hän katsoi ympärilleen ja nähdessään Pansyn ja Blaisen marssi näiden luo. Draco ei voinut kuin seurata perässä ja ihmetellä mitä Harry aikoi, kenties saada rohkelikot tulemaan toimeen luihuisten kanssa.
”Harry...”
Harry ei edes kuunnellut Dracoa. ”Hei Parkinson, voisimmeko tehdä niin, että sinä olisit tänään minun parini liemissä ja Shirley olisi Zabinin pari?”
Ennen kuin Pansy tai Blaise ehti vastata Hagrid ilmestyi jo takaisin yksisarvisen kanssa.
”Kukas teistä nyt tahtosi tulla silittää tätä Mildrediä?” Hagrid kysyi edes huomaamatta luihuisten ja rohkelikkojen (paitsi asianosaisten) kasvoille ilmestyneitä hämmentyneitä ja järkyttyneitä ilmeitä.
”Shirley varmasti tahtoo. Eihän hänellä luultavasti aiemmin ole kovin montaa tilaisuutta siihen ollut”, Harry vastasi työntäen Dracoa eteenpäin. Dracolla ei ollut mahdollisuutta perääntyä, joten hän päätti noudattaa Harryn toivetta.
Mutta vain tämän kerran!Mennessään Draco vilkaisi taakseen ja tajusi Harryn työntäneen hänet eteenpäin, että poika itse voisi keskustella Blaisen ja Pansyn kanssa. Tottelevaisesti Draco silti antoi jalkojensa ohjata hänet yksisarvisen luo ja hänen lähestyessään eläintä hän kuuli Hagridin äänen: ”Ihan rauhallisest ny, kyl se siitä sitte.” Toivoen voivansa luottaa puolijättiläiseen tässä asiassa Draco hidasti vauhtiaan. Mildred ei ollut millänsäkään Dracon lähestyessä sitä, joten poika uskaltautui taputtamaan eläintä.
Tässä vaiheessa muu luokka ei enää kiinnittänyt mitään huomiota Dracoon, sillä he olivat huomanneet Harryn keskustelevan Pansyn ja Blaisen kanssa. Hagridkin taisi huomata asian, sillä hän ryhtyi laittamaan luokkaa järjestykseen. ”Kuulkaas ny! Teiän pitäsi seurata opetusta eikä toljottaa... Harrya, Parkinsonia ja Zabinia. Kattokaa ny, kuin nätisti neiti Simsonki käyttäytyy!”
Suurin osa oppilaista havahtui horroksestaan ja kääntyi kuuliaisesti opetuksen puoleen. Jopa tuijotettu kolmikko päätti seurata, mitä tapahtui. Huomatessaan Dracon silittävän Mildrediä Pansy suhahti kanssaan olevalle kaksikolle jotakin. Draco huomasi, muttei voinut mitenkään saada selvää sanoista ja päätti antaa asian olla.
Mildred oli säyseä ja piti Dracon käden kosketuksesta, siltä se ainakin Dracosta tuntui. Hagrid lähetti Dracon kuitenkin pian paikalleen, jotta muutkin pääsivät lähemmäs eläintä.
”Päätitte sitten aiheuttaa kohtauksen - anteeksi,
Harry päätti”, Draco hymähti päästessään kolmikon luo. Hermione ja Ron vaikuttivat sopuisammilta kuin aiemmin Draco huomasi. ”Pääsivätkö nuo kaksi jo sopuun?”
”Tietysti. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Hermione ja Ron riitelevät ja sopivat sitten nopeasti...” Harry pyöritti silmiään. ”Ja se alkaa kyllästyttää. He ärsyttävät toisiaan tahallaan.”
Blaise ja Pansy naurahtivat. Dracon sanoessa: ”Kuulostaa melko tutulta” kaksikko kuitenkin hiljeni ja tuijotteli ympärilleen.
Lopputunnin ajan nelikko seurasi opetusta ja Hagridin lopettaessa tunnin he lähtivät yhdessä ottaen myös Hermionen ja Ronin kiinni.
”Sovitte siis jo?” Harry kysyi ja sai vastaukseksi kaksi hymyä. ”Niin arvelinkin.”
