Kirjoittaja Aihe: [Multifandom] Saappaat hukassa; Joulukalenteri 2015, S, 19 luukkua  (Luettu 13667 kertaa)

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 069
  • Sateenvarjounelmia
Odo, hihi! Joo siis ensinnäkin parin elämässä tulee jossain välissä sellainen hetki, että jopa se aamu-unisempi yksilö joutuu nousemaan ensin. :D Enkä ajatellut sen enempää miksi juuri sinä aamuna Pansy tai Hermione oli noussut ensin, halusin vain tuoda ne kaksi erilaista aamua esiin. Hyvä, että tuo Pansyn tapa oli sinusta toimiva, koetin vähän pohjata näitä kumpaakin muun muassa sun kirjoituksiin näistä kahdesta, joten hyvä että sopi kuvaan. ;)
Tuo lähes täydellinen lainaus ei siis suinkaan ollut vahinko, vaan tarkoituksellinen linkki meidän tekstien väliin, koska siis tosiaan, tuohan oli yksi niistä ihanista yksityiskohdista, jotka sieltä sun pätkästäsi silloin poimin. ::) Kiitos lainasta. :-*

DH58, paritus on itsellenikin aika tuntematon, joten ihan kiva, jos onnistuin. :D Kiva, että nuo pienet tavat ovat onnistuneet värittämään uskottavaa kuvaa näistä kahdesta, lähdin tosiaan lähinnä siltä pohjalta miettimään tätä, että miten heidän aamurutiininsta eroavat toisistaan. Ja tosiaan tuota luihuiskulissia ajattelin minäkin noiden lappujen kanssa. :P Ja siis kiitos kaunis ihanista kehuista, kyllä sä sinne aina sen verran saat tektikohtaistakin kommenttia väännettyä, ettei ole sellainen olo, että kommenttisi ovat vain samanlaisia ja asiaköyhiä. ;)

Arte, jee! Tuon Post-it-jutun pystyn selittämään. :D Pansy jätti Hermylle lapun, koska tietää sen piristävän toisen päivää, ja on muka heittävinään ne pois, koska ei voi avoimesti myöntää tykkäävänsä niistä niin paljon kuin tykkää. Hermy sen sijaan, no, ehkä tuntee Pansyn niin hyvin, että tietää tämän tykkäävän ja jatkaa siitä huolimatta, että aina laput on roskiksessa. (Eikä kuulostanut yhtään arvailulta tämä selitys).
Hyminä taas on sellainen äännähdys, jota harrastan itse todella paljon (tosin puhun myös itsekseni), ettei se minusta yksin ole mitenkään outoa. :D Ehkä minä olen outo. <3

Kiitos kaunis kommenteista taas, olette ihania. <3 Ja suuren suuri anteeksipyyntö siitä, että eilinen luukku jäi julkaissematta - minun piti, mutta aamusta ja päivästä tuli paljon odotettua hektisempiä. Joten tänään kaksi luukku!

*~*~*

A/N: Tämä luukku on taas ensimmäinen sukellukseni uuteen fandomiin, enkä tiedä aukeaako tämä aivan kaikille fandomia tuntemattomille. Lyhyenä selityksenä Castiel on siis enkeli, eikä aivan perillä/tädessä ymmärryksessä ihmisten tapojen kanssa. :D (Ja Baby  on Deanin auto.)
Tämän myötä hyvää joulunodotusta kaikille Supernatural-faneille ja eritoten Azurelle! :-* Toivottavasti kelpaa!

XV - Lumienkeleitä, S
Genre: drama/(huono) humor
Fandom: Supernatural

Dean seisoi motellin pihalla olutpullo kädessään, katsellen valkoista hankea, johon oli hiljattain satanut viitisen senttiä lisää lunta. Harvoin sitä oli näin paljon missään. Mies hörppäsi oluttaan ja mietti miten saisi Babyn suojattua, jos lunta sataisi koko yön. Hän oli jo suuntamassa mustan Chevrolet Impalansa luo harjaamaan lumen sen päältä, mutta kevyt yskähdys hänen viereltään havahdutti hänet.

”Cas”, Dean tervehti nyökkäyksen kera luokseen ilmestynyttä trenssitakkiin pukeutunutta miestä. ”Kaikki hyvin?”

Castiel nyökkäsi omalla ilmeettömällä tavallaan.

”Tulin vain katsomaan miten teillä menee”, hän selitti, ”Missä Sam on?”

”Sisällä”, Dean vastasi ja hörppäsi jälleen oluttaan. Toinen nyökkäsi jälleen ja hetkellinen hiljaisuus lankesi kaksikon välille. Deanin katse palasi Impalaan, vaikka ajatukset juoksivat aivan jossain muualla.

”Cas, tiedätkö sinä, mitä on lumienkeli?”

Puhuteltu mies rypisti hivenen kulmiaan miettiessään.

”En”, hän vastasi viimein saaden Deanin virnistämään itsekseen. Varoittelematta hän tönäisi Castielin selällään lumihankeen.

”Lumienkeli, enkeli lumessa. Onko tämä sitä sinun kuuluisaa huumoriasi?” Cas kysyi ilmeettömänä hangesta. Dean kohotti kulmiaan huvittuneena, eikä voinut täysin kieltääkään.

”Lapset oikeasti tekevät lumienkeleitä. Nyt, heiluta käsiäsi, näin”, Dean selitti niellen huvittuneisuuttaan ja elehti sen, minkä pystyi läikyttämättä oluttaan. ”Ja jalkojasi myös.”

Castiel, ymmärtämättä toimensa tarkoitusta, teki niin kuin toinen neuvoi. Dean nieleskeli virnettään katsellessaan.

”Noin, nyt nouset varovai-”, Dean aloitti pääsemättä lauseensa loppuun, kun Cas oli jo ilmestynyt takaisin hänen viereensä.

”Tuoko on lumienkeli?”

”Jep”, Dean tokaisi ja ojensi olutpullonsa toisen pideltäväksi. Hän tarkasti, ettei kukaan nähnyt ja avasi housujensa vetoketjun. Castiel rypisti kulmiaan seuratessaan toisen tekemisiä. Hän sai osakseen lapsellista riemua kuvastavan virneen Deanin saatua housunsa takaisin kiinni.

”Ja nyt sillä on sädekehä.”

*~*~*

A/N: Tämä toinen taas on (toinen) yllätysluukku LillaMyylle, ja tämän sisällön piti olla hyvin erilainen, mutta hänen kommenttinsa yhteen aiempaan pätkään herätti pienen inspiraationkipenän, joten tästä tuli nyt tällainen. :D Tuitui. <3

XVI - Järkytyksiä luutakomerossa, S
Genre: drama
Fandom: (Sirius/James) Potter

Peter ja Remus istuivat kahdestaan Rohkelikon oleskeluhuoneessa, jälkimmäinen syventyneenä johonkin opukseen. Peter taas vapaana toimeliaisuudesta ehti liiankin hyvin huomata, että James ja Sirius olivat kadonneet johonkin sanomatta sanaakaan. Hän ei tiennyt mihin ja missä välissä, mutta yhtäkkiä poika oli tajunnut istuvansa kahdestaan Remuksen kanssa. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.

Siinä ei sinällään ollut mitään kummallista, että James ja Sirius välillä katosivat johonkin. Kaksikko saattoi keksiä haasteen tai pilan tai vain nähdä pahaa aavistamattoman Ruikulin jossain ja kadota kiusaamaan tätä. Kummallista oli se, että kaksikko katoili yhä useammin ja yhä pidemmäksi aikaa, eikä osannut antaa selitystä, joka ei olisi ontunut enemmän tai vähemmän.

Niinpä hieman varovaisesti Peter otti asian esille Remuksen kanssa, jonka vastaukset olivat enemmän tai vähemmän hajamielisiä. Lopulta Remus sulki kädessään olevan kirjan, antaen ystävälleen täyden huomion.

”Jos haluat tietää missä he ovat, katso kartasta.”

Kelmien kartta, totta tosiaan. Peter kipitti poikien makuusaleihin etsimään karttaa. Hän löysi sen ja levitti lähimmälle sängylle (joka oli Siriuksen) ja oli juuri loitsimassa karttaa esiin, kun Remus tuli makuusaliin.

”Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni.”

Peter seurasi haltioituneena, miten muste alkoi levitä kartalle, piirtäen kerros kerrokselta huoneiden seinät. Jalanjälkiä alkoi näkyä siellä täällä, nimien ilmestyessä niiden vierelle, kuin joku olisi niitä kirjoittanut. Tuossa oli poikien makuusali ja tuossa olivat hän ja Remus. Pojan katse hyppi nimeltä nimelle, etsien ystäviään, pysähtyen viimein.

”Eikä tuo ole se luutakomero, jonne Sirius vie tyttöjä?” Peter kysäisi osoitettuaan sormella kaksikon paikan.

”On”, Remus vastasi yllättyneenä itsekin ja kumartui tutkimaan karttaa lähemmin. ”Mutta James on siellä hänen kanssaan.”

Kaksikko vilkaisi toisiaan hivenen kummeksuen ja Peter taitteli kelmien kartan pienemmäksi ottaen sen käteensä.

”Mennään katsomaan?”

Remus nyökkäsi ja kaksikko suuntasi kohti luutakomeroa, jossa kartta väitti Jamesin ja Siriuksen lymyävän. Kumpikin kulki hiljaisena miettien tahoillaan, mistä ihmeestä oli kysymys. Lopulta he saapuivat oikean komeron ovelle ja Peter varmisti kaksikon olevan siellä yhä. He vaihtoivat katseita ja Remus avasi komeron oven.

James ja Sirius olivat toistensa kimpussa. Jamesin kädet olivat eksyneet toisen mustien hiusten sekaan huulien ahmiessa toisiaan ja Sirius oli käsineen kovaa vauhtia hankkiutumassa eroon toisen paidasta.

Hiljaa Remus sulki komeron oven vilkaisten sitten Peteriä, jonka kasvot peilasivat hänen ilmettään; järkytystä. Remus avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen pian ja Peter toisti eleen, pääsemättä sanoissaan yhtään sen pidemmälle.

”Oleskeluhuone?” toinen sai lopulta kysyttyä vaikeasti ja yhteisymmärryksessä kaksikko palasi takaisin oleskeluhuoneeseen sulattelemaan näkemäänsä ja kokemaansa.

Sirius ja James olivat yhdessä.
« Viimeksi muokattu: 03.02.2017 15:02:08 kirjoittanut Saappaaton »


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 642
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
No voehan helevata, justiin eilen luin Odotuksen mulle väsäämän Hobitti-ficcin, äsken lopetin yhden toisen mulle kirjoittaman Hobitti-ficcin AO3:n puolella ja nyt sitten vielä tämä (ei ehkä Hobittia, mutta mulle kirjoitettu kuitenkin). Miten näihin kaikkiin oikein pitäisi pienen ihmisen reagoidakaan enää?! :D

Oi ei, aloitin lukemisen ja tajusin, mikä tämä oli ja nyt yritän olla räkättämättä kovin kovaan ääneen, ettei kukaan vain tule kysymään multa, mikä mua vaivaa. x))) Siitä on kyllä pakko piipittää, että alkutiedoissa parituksen kohdalla lukee Sirius/Remus, vaikka sen selkeästikin pitäisi olla Sirius/James. (; Mutta siis, ei hyvää päivää nyt oikeasti, voin vain kuvitella, millaiset ilmeet Peterillä ja Remuksella oli, kun he avasivat luutakomeron oven ja ymmärsivät näkemänsä, koska miten ihmeessä tuollaiseen pitäisi oikein reagoida. x)
Lainaus käyttäjältä: Saappaaton
”Oleskeluhuone?” toinen sai lopulta kysyttyä vaikeasti ja yhteisymmärryksessä kaksikko palasi takaisin oleskeluhuoneeseen sulattelemaan näkemäänsä ja kokemaansa.
Paras kohta ehkä koko luukussa, koska voin vain kuvitella, kuinka pitkään tuota saakaan oikein sulatella tuollaisen kokemuksen jälkeen. :D

Lainaus käyttäjältä: Saappaaton
Eikä tuo ole se luutakomero, jonne Sirius vie tyttöjä?” Peter kysäisi osoitettuaan sormella kaksikon paikan.
Huomasinpas hei tällaisenkin, eikö tuossa pitäisi lukea eikÖ eikä eikÄ? :D

Nyt, jos sitten vielä heittäisin muutaman sanasen niistä luukuista, joiden kommentoinnin olen hienosti missannut...

Kaikessa hiljaisuudessa on edeelleen hyvin vaikuttava ja hieno luukku mielestäni. (P.S. Mähän sanoin, että Fracta tulee tykkäämään siitä! ;)) Lempikohdikseni muodostuivat ehkäpä Severuksen epäröinti omilla jalansijoillaan, Severuksen viesti ja lopetus, koska siitähän on nyt sitten loistava tilaisuus jatkaa Snarmionen kirjoittamista! ;) Tuo jälkikirjoitus on kyllä edelleen varsin 'hupaisa', koska voin niin kuvitella, kuinka Hermione on hermoillut sitä, että hänen asuntonsahan olisi voinut syttyä tuleen, koska siellä on palanut kynttilöitä ilman valvontaa. :D

Tunnustusten aika oli aivan älyttömän lutuinen! Voi Neville-parkaa, joka MELKEIN onnistui saamaan asiansa ulos niin kuin pitikin, mutta Luna keskeytti hänet juuri kriittisellä hetkellä. Tuo on kyllä jotenkin todella lunamaista, että heti ollaan viemässä toista sairaalasiipeen, kun tämä toteaa olevansa hulluna. Mutta siis, äwwww, alun kieli oli niin turkasen kaunista, että vähemmästäkin nousee pieni, vihreä hirviö olkapäälle kurkistelemaan, että osaisinpa minäkin. Tuituitui! <3

Yhdenlainen lauantai oli mielenkiintoinen pätkä, joka kyllä nosti mun kiinnostukseni tätä kaksikkoa kohtaan, mutta onneksi heistä on luvassa vielä paljon enemmänkin tavaraa, koska kolmensadan kerho! :D Täytyy kyllä olla samaa mieltä, että voisi sitä hullumminkin lauantaitaan viettää kuin Enni ja Maria tuossa pätkässä, vaikkei se viina tainnutkaan olla kovin maukasta neitien mielestä. :D

Yksinäiset aamut oli jotenkin erikoinen. En tiedä, johtuuko se nyt tästä useamman tekstin peräkkäisestä lukemisesta vai mistä, mutta sain lukea tuon kahdesti, että koko juttu meni ihan täysin perille takaraivoon asti. Tykkäsin kuitenkin siitä, että tässä tuli molempien aamurutiineista jotain, vaikka ne sitten tulivatkin erikseen (varmaankin juuri tämän takia mun piti lukea tämä kahdesti?). Post-it -lappujen levittely molempien puolelta oli todella söpöä, vaikka Pansyn osalta tuo lappujen kopsiminen vetikin aluksi vähän kulmat kurttuun, että mitäs tässä kohtaa oikein tapahtuukaan. Kun se sitten lopulta iskostui taas takaraivoon asti, oli se oikeastaan todella söpöä, että hän säilyttää ne alkuperäiset, vaikka esittääkin, etteivät ne ole mikään iso juttu hänelle. (:

Lumienkeleitä oli puolestaan hankala jo ihan vain fandominsa takia (lue: olen katsonut vain ja ainoastaan sen ihan ensimmäisen jakson Supernaturalia, joten en tiedä sarjasta tuon taivaallista :D). ... Miehet! x) Aloitus oli todella suloinen, koska lumienkeli --> enkeli lumessa --> LillaMyy nauraa itsensä kipeäksi! x) Sitten, kun siihen vielä lasketaan mukaan Dean näyttämässä Castielille, kuinka tämän pitää heilutella käsiään ja jalkojaan, jotta saa sen enkelin aikaiseksi, mä nauran hieman lisää. :D Sitten kuitenkin lopetus sai mut pyörittelemään silmiäni, koska voi elämän kevät... miehet! :D Ei, mutta siis, hieno oli, nauroin ehkä hiukkasen liikakin jo! :D

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Whii, näitä on lisää! <3

Lumienkeleitä: Fandom on minulle täysin vieras (olen kyllä kuullut sarjan nimen mutta siihen se jääkin XD) ja sen vuoksi saatan rämpiä tämän luukun läpi turhan hatarin askelin :( Mutta mutta, yritän kuitenkin parhaani ;)
Eli, Dean vaikutti minusta sellaiselta melko huolettomalta, aavistuksen renttumaiselta ja rennolta tyypiltä; ryypiskelee olutta ja ei näköjään häpeile kuona-aineidensa valuttamista ihmisten ilmoilla :D Castiel on taas jäykempi, jotenkin kypsempi ja totisempi :) Nämä kaksi hahmoa vaikuttavat keskenään melko erilaisilta, joten sait heistä yksinkertaisella juonella aikaiseksi hyvin mielenkiintoista luettavaa, koska heidän persoonansa loivat kiehtovan elementin luukkuun. Mä puditstelin huvittuneena päätäni tolle lopulle, ihan tosi Dean? :D Repesin myös tolle lumienkelikohdalle, Dean neuvoo olutpullo kädessä miten lumenkeleitä tehdään samalla kun Cas makaa ilmeettömänä hangessa heilutellen käsiään ja jalkojaan miettien mitä ihmettä hän on juuri tekemässä :D (Tuli muuten mukava Flash back - hetki, koska yks mun muinaisista ficeistä oli nimetty samalla nimellä kuin tää luukku - jos siis muistan oikein XD)

Järkytyksiä luutakomerossa: Ensinnäkin oli kiva, että tässä Peter pääsi minusta tasavertaisen paljon esille muiden Kelmien rinnalle - hän kun jää usein muun kolmikon varjoon. En pidä hänestä sen takia mitä hän teki Jamesille ja Lilylle, mutta näitä Kelmien nuoruuficcejä muistellessa täytyy unohtaa se mitä myöhemmin tapahtuu. Sen takia pidän häntä ihan kivana hahmona näissä ficeissä, ja minusta oli ihana että olit osannut tuoda hänet hyvin esille tässä hänen hiljaisesta ja vaatimattomasta persoonastaan huolimatta ja sitä kuitenkaan unohtamatta :>.
Luukku itsessään oli minusta mainio, huvittavaa kuinka James ja Sirius vaan katoilee eivätkä osaa antaa selitystä, joka ei olisi ontunut enemmän tai vähemmän ;D. Remus on ihanan remusmainen, naww :3 Pystyn niin hyvin näkemään Remuksen ja Peterin silmissä epäilyksen varjot, kun James ja Sirius ovat luutakomerossa :D Ja sitten kun totuus paljastui... mä vaan purskahdin nauramaan ;D Loppu oli loistava, Remuksen ja Peterin vaivaantuneisuus ulottui ihan tänne asti, enkä mä vaan voinut pidättää naurua :D

Kiitos taas näistä luukuista, olivat oikein makoisia <3

-DH58   

Nide

  • Tittelinturska
  • ***
  • Viestejä: 359
  • hukankorentoja
Apua oon taas niin myöhässä kommentoinnin kanssa :D (tää on vähän tämmöi luin ja kommentoin ja vastasuudessa ehkä muistan -kommentti)

Tykkään kauheana kuinka oon nyt päätynyt lukemaan ficcejä sellasistahi hahmoista/parituksista/fandomeista joita tuskin normaalisti ees vilkasisin, esim. Draco/Lunaa ja Hobittia ja Supernaturalia. Tykkään myös sun tavastas kuvailla ihan arkipäiväsiäkin asioita tosi runsaasti ja nätisti, niin että yksityiskohtiin uppoutuu. Joitain luukkuja lukiessani hymyilin kyl alusta loppuun, esimerkiksi vitosta (kertoja vaikutti kivan vittuuntuneelta!) ja kutosta ja noin nyt sanoakseni lähes kaikkia joissa Sirius esiintyi. Sitten taas ihan jees kun välillä on vähän haikeampaakin menoa ettei tuu kauhea ähky kaikesta fluffysta. Ja tuo jotenhi piristävää vaihtelua aina väliin (varsinkin jos lukee useamman putkeen krhm) kun joukossa on muutakin ko Potteria - ja vaikka en voikaan aina sanoa että hahmo x tai y on ic tai ooc, ei se edes haittaa. Mielenkiintosta lukea sun tulkintojas eri hahmoista ja siitä miten saat paritukset varsinhi tunnostamaan luontevilta. c:

Suosikkia en osaa sanoa koska aaaaa kirjotat niin erilaisista asioista ja aa :D Järkytyksiä luutakomerossa on kyl huippu! Peter!

Ja jos yritän ryhdistäytyä ni uskon että yksittäisiä luukkuja on helpompi kommentoida ko kuuttatoista kerralla, haha.
sielo is kaikkee
Ava by Pyry
                               he olivat yhdessä nidepeter

Azure

  • Vampyyrityttö
  • ***
  • Viestejä: 248
Kirjotan muihin luukkuihin kommentia heti kun ehdin mutta nyt oli pakko tulla ensin kommaamaan tätä minulle omistettua luukkua. Valtavasti kiitos vielä tästä!

Ensinnäkin. Supernaturalia! Yllätit mut täysin mutta ihana yllätys oli totta kai ;) Oikeesti virnuilin pöljästi sen jälkeen ku luin fandomin ja omistuksen ja sit vielä koko ajan lukiessani tätä. :)
Aivan ihana! Pidin todella kovasti, rakastin.
En kyllä uskois että on ensisukellus fandomiin. Niin ihanasti olit kyllä saanu kaiken tuntumaan todentuntuiselta ja Supernaturalille tyypilliseltä :) Dean ja Cas on omia itsejään tässä ja ja - Deanin rakas autokin löyty mukaan. :D
En osaa kommentoida mitään järkevää kun oon niin ilahtunut ja kiitollinen sulle tästä! <3

Tuo loppu! :D Jotain tuollaista kyllä voisi aivan mahdollisesti tapahtuakin. Kiitos nauruista ja ihanasta päivän piristyksestä, Saappaaton! Oot kyllä mahottoman ihana ku mulle jaksoit tälläsen kirjoittaa :3
Kulmahampaita
A former lunatic, I'm much healthier now - Peter Hale

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Niin kun jo sanoin niin Supernatural ei ole mulle tuttu fandom. Tuo oli kyllä siitä huolimatta hauska ja lopetus sai nauramaan. :D

Ja jes, selvisihän se Kelmien kartta juttukin. Voi James ja Sirius, kun puuhailevat sillä tavalla. ;)

Kiitos jälleen luukuista, sori tää kommentoinnin laatu. Kilometriviesti juonariin rajoittaa nyt mun aivojen käyttöä.


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 069
  • Sateenvarjounelmia
Lilla, ui ihanaa, olet palannut romaanikommenttisi kanssa. <3 En osaa sanoa mitään järkevää vastaukseksi, olen vain eritoten onnellinen, että pienistä virheistä huolimatta Remuksen ja Peterin puoli tarinasta kelpasi. ;) Ja muutkin näyttävät tehneen kauppansa. (Ja niin sanoit juu, onneksi olit oikeassa!) Tuitui ihanainen. <3

DH58, kiva, että vieraasta fandomista huolimatta viitsit lukea kuitenkin. :D Ja joo sisi Dean on vähän.. Lapsellinen nätisti sanottuna. x) But that's why we love him. <3
Ja joo, itsellenikin Peter on Kelmien aikanakin vaikea hahmo, joten vähän yllätin itsenikin, kun kirjoitin niin vahvasti hänen näkökulmastaan. Pakko sitä on yrittää poistua omilta mukavuusalueilta aina silloin tällöin. :D

Nide, ihana kun kommentoit kuitenkin. <3 Tykkään myös sun tavastas kuvailla ihan arkipäiväsiäkin asioita tosi runsaasti ja nätisti, niin että yksityiskohtiin uppoutuu. Olen varsin otettu näin ihanasta kehusta. :D Kiva, että tyyli uppoaa, tykkään nostaa niitä arkipäiväisiäkin asioita esille ihan vain siksi, että niitähän arkielämä pääasiassa on. (:

Azure, ei ne mihinkään ole häviämässä (pikemminkin ilmestyminen on vähän viivästynyt), joten kommentoi kun ehdit kaikin mokomin. :D Ihanaa, että upposi! Se on aina jännää kirjoittaa uudesta fandomista, varsinkin kun Supernaturalista en ole edes ficcejä lukenut, joten hahmot ei jotenkin sovi tekstimuotoon lainkaan. :D Mutta kiva, jos hahmot pysyivät itsenään, eivätkä tökkineet pahasti. <3 (Ja tietenkin Bby piti mahduttaa mukaan. ;))
Ole hyvä murunen. <3

Odo, kiva kun jaksoit kommentoida, vaikkei susta kyllä kieltämättä paljoa irronnut. :D <3 Tuitui. <3

Kiitos taas kommenteista! On tosiaan yhtäkkiset IRL-kiireet vähän verottaneet tämän neidin aikaa ja jaksamista tuon kirjoittamisen saralla (ja kuka nyt kaikkia jaksaa etukäteen kirjoittaa), joten vähän tulee jälkijunassa, koetan parin päivän sisään saada tämän kalenterin ajan tasalle. (:

*~*~*

A/N: On taas menty niin kevyellä linjalla viimeiset pätkät, että otetaas välillä vähän totisempi ote elämään taas. Tämä pätkä on omistettu ihanaiselle Vilnalle. :-* <3 (Ja tällä taas Drarry-haasteeseen.)

XVII - Taas tähän helvettiin, S
Genre: hurt/comfort
Paritus (fandom): Harry/Draco (Potter)

Harry ja Draco taistelivat selkä selkää vasten Tylypahkan käytävällä. Draco heitti kirouksen, jonka hänen vastustajansa väisti täpärästi ennen kuin vastasi omalla loitsullaan. Nuori mies sai sen vain vaivoin torjuttua.

Hän tunsi selän irtautuvan omastaan ja ehti vain vilkaista Harryn perään joutuessaan itse väistämään seuraavaa loitsua vastakkaiseen suuntaan. Päästyään pilarin taakse hän katsoi toisen perään paremmin nähden tämän piiloutuneen osittain sortuneen seinän taa.

Pidempään Draco ei ehtinyt katsoa kuullessaan ja tuntiessaan kirouksen tärähtävän pilarin reunaan. Pari tuollaista lisää eikä hänellä olisi enää suojaa. Nuorukainen nosti sauvansa valmiuteen ja veti henkeä kurottautuen sitten pilarin takaa heittämään kirouksen. Hän vetäytyi takaisin piiloonsa välittömästi odottamaan seuraavaa kirousta. Kun sitä ei kuulunut, Draco uskaltautui kurkistamaan vastustajaansa. Hänen kirouksensa oli osunut, nyt hän voisi auttaa Harrya.

Nuorukainen oli juuri kääntämässä päätään vihreän valon välähtäessä hänen näkökenttänsä rajamailla. Kuin hidastettuna Draco kääntyi nähden Harryn kaatuvan maahan. Hetken verran hän oli varma lopettaneensa hengittämisen, sydämensä lopettaneen lyömisen, sitten pelko viilsi hänen kehonsa läpi jättäen jälkeensä kivun, johon yksikään loitsu tai ase ei ikinä pystyisi.

Draco ei tuntenut kehoaan omakseen lähtiessään kompuroiden kohti lattialla makaavaa Harrya. Kuin itsestään hänen kätensä nosti sauvan osoittamaan kohti Harryn kanssa taistellutta kuolonsyöjää. Sanat tulivat hänen huuliltaan, vaikka ääni ei kuulostanutkaan nuorukaisen omalta. Siitä kuulsi hänen sydämensä veresliha, eikä ollut olemassa hetkeä, jolloin hän olisi tarkoittanut sanojaan enempää.

”AVADA KEDAVRA!”

Jäämättä katsomaan osuiko hänen kirouksensa vai ei, Draco kompuroi ja kyykistyi Harryn vierelle. Hän veti toisen osittain syliinsä tärisevin käsin ja käänsi tämän kasvot itseään kohti. Nuorukainen soperteli toisen nimeä hädissään koettaen löytää pulssikohdan Harryn kaulalta. Hän ei edes tajunnut itkevänsä ennen kuin hänen kehoaan vavisutti niin voimakas nyyhkäys, että se sai Harryn pään retkahtamaan toiseen suuntaan. Luovuttaen itkulleen ja epätoivolleen Draco painoi päänsä toisen rinnalle.

Draco hätkähti hereille tuntien kuristavan tunteen edelleen kurkussaan. Ajattelematta enempää hän nousi ja veti ensimmäiset vaatteet päälleen, mitkä hänen käsiinsä osuivat. Saatuaan ne jotenkuten niskaansa mies ilmiintyi tutun oven taakse. Ajattelematta kellonaikaa sen enempää hän alkoi hakata ovea.

*~*

Harry havahtui oveltaan kuuluvaan ryskytykseen. Hän haparoi silmälasit yöpöydältään ja katsoi digitaalikellonsa kelmeän vihreinä hohtavia numeroita käyttäen kaiken ymmärryksensä niiden hahmottamiseen. 3.49, melkein neljä aamuyöstä. Mies huokasi raskaasti ja vannoi mielessään jo kiroavansa sen, joka kehtasi ryskyttää hänen oveaan tällaiseen aikaan.

Kömmittyään ylös Harry nappasi vielä tottumuksesta sauvan ja lähti hiippailemaan ulko-ovelleen. Hän kurkisti ovisilmästä tunnistaen välittömästi platinanvaaleat hiukset. Itsekseen huokaisten mies laski sauvansa ja avasi oven. Hän ei ehtinyt edes tervehtiä toista päätyessään jo tiukkaan rutistukseen. Harry kietoi kätensä Dracon ympärille ja tuntiessaan toisen hautaavan kasvonsa kaulalleen mies painoi poskensa vasten vaaleita hiuksia.

”Hei.”

Ei vastausta.

”Haluatko nukkua loppuyön täällä?”

Draco nyökkäsi rutistaen Harrya edelleen henkihieverissä. Miehistä tummempi nosti kätensä silittämään vaaleita hiuksia ja heilautti loitsulla ulko-ovensa kiinni.

”Kaikki on hyvin, Draco. Minä olen tässä.”

Harry tunsi toisen sormien puristuvan hänen paitansa ympärille.


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Oi, tykkäsin! Vaikka Drarry ei olekaan lemppareita niin kyllä tässä vähän surku iski Dracon puolesta. Harvemmin nostetaan ficeissä esille, millaisia painajaisia Draco näkee - joita hän taas aivan varmasti näkee kaiken tapatuneen jälkeen.

Mun on tosin myönnettävä, että luin alun "selkä seinää vasten" ja ei ihan heti sytyttänyt, että Harry ja Draco eivät taistelleet toisiaan vastaan. :D Ei liian myöhään ficcejen lukemista selvästikään. Mietin, että hassusti oot asian muotoillut, mut näin aamulla uudemman kerran luettua tämähän oli ihan selkeä. Se taas, miksi Draco olisi taistellut Harryn kanssa oli vähän hassu. Mutta toisaalta pelastihan Harry Dracon hengen Tylypahkan taistelussa, joten kenties sen jälkeen. Tai sitten se on vaan osa Dracon painajaisia tai tämä on AU, jossa Draco ei ole toisella puolella ollutkaan. Unessa kaikkea ei kuitenkaan tarvitse selittää, joten nää ilmaan jääneet kysymykset ei sinällään haittaa.

Hieno fic, joka loppui kivasti siihen että näin on käynyt useamminkin. Kiitos jälleen. <3


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Tulihan näitä lisää ;3

Tämä oli erialista fluffia, ei niin sokerista ja hempeää mutta fluffyn aineksia tämän luukun puolenvälin jälkeen löytyi :) Mäki luon ekana että "selkä seinää vasten", ja olin sit et miten Draco voi tuntea Harryn selän irtoutuvat omastaan jos se selkä oli kerran seinässä kiinni :D Pöhkö minä, menin lukemaan väärin :P

Musta Draco oli kauheen liikuttava kun meni Harryn luokse ja nosti itkuisesti soperrellen toisen omaan syliinsä, voi raasua :< Huokaisin kuitenkin helpottuneesti kun tajusin, että se ei ollutkaan totta (vaikka painajainen oli kuitenkin hirveä). Dracon mennessä ryskyttämään Harryn ovea mulle tuli sellainen pakahtunut olo, just sellainen että toisen on pakko nähä toinen ja varmistaa että se on varmasti kunnossa :') Ja sit lopulta kun Harry aukaisi oven niin Draco syöksyi sieltä ovelta halaamaan oikein lujaa, ja Harry sit rauhoitteli ja kyseli haluuko Draco jäädä sinne loppuyöks :>

Kirjoitit taas kauheen kivasti, tykkään kovasti sun tavasta kirjoittaa :> Kiitos vielä mahtiluukusta, tykkäsin! <3

-DH58

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 069
  • Sateenvarjounelmia
Odo, koska itse kuittaat, ettei nuo auki jääneet kysymykset haittaa, en niitä lähde availemaan sen enempää, ajatelkoon kukin tahollaan miten vain. ;) Kiva, että tykkäsit, vaikket Drarry-fanaatikko olekaan. <3

DH58, joo, nyt on tosiaan vähän oikea elämä häirinnyt kirjoittamista, joten surullista kyllä nämä nyt vähän ovat jääneet jälkeen. Tämän vuoden puolella meinaan kuitenkin kirjoittaa nämä viimeisetkin! Kiva, että tämä on nostanut tunteita, silloin tulee aina onnistunut olo. :D

Kiitos taas kummallekin kommentista. <3

Lupaan pyhästi, että saan tämän kalenterin loppuun vaikkakin sitten myöhässä!

*~*~*

A/N: Tämän luukun myötä toivotan hyvää joulua kaikille ihanille lukijoille, koska en ehdi varmastikaan huomenna enää uutta kirjoittaa saati julkaista. Please bear with me. Lainatun kappaleen sanat eivät siis ole minun, vaan suoraan tästä kappaleesta.
Eritoten tämä luukku on kirjoitettu ihanaiselle Niteelle, joka allekirjoittaneen tavoin tykkää Kelmeistä hirmuisen paljon. :-*

XVIII - Last Christmas, S
Genre: AU/fluff/humor
Henkilöt (fandom): poikabändi!Kelmit (Potter)

Lava oli pimeä. Lähinnä naisista koostuvassa yleisössä kävi kuhina, kun jokainen yritti hillitä innostustaan ja löytää hyvän paikan nähdäkseen kunnolla lavalle. Ensimmäisten tahtien kajahtaessa koko yleisö jähmettyi niille sijoilleen tuijottaen jännittyneenä edelleen pimeänä olevaa lavaa. Pian ensimmäinen spottivalo syttyi, valaisten Peterin, joka kevyt virne huulillaan astui pari askelta kohti lavan reunaa ja nosti mikrofonin aloittaen laulun.

Last Christmas I gave you my heart
But the very next day you gave it away.


Seuraava spottivalo syttyi paljastaen mikrofoninsa kanssa odottavan Siriuksen. Hän tanssahteli köykäisin askelin lähemmäs lavan reunaa hänkin laulaessaan Peterin aloittaman kertosäkeen loppuun.

This year to save me from tears
I'll give it to someone special.


Kertosäkeen alkaessa uudelleen jälleen yksi spottivalo syttyi ja valokeilassa seisoi hymyilevä Remus. Hän nosti mikrofonin ja aloitti kertosäkeen huojuen kevyesti musiikin tahdissa.

Last Christmas I gave you my heart
But the very next day you gave it away.


Viimeinen spottivalo syttyi paljastaen nelikon viimeisen jäsenen, leveä virne huulillaan. James jatkoi laulua jääden Remuksen lailla lavan takaosaan jammailemaan itsekseen.

This year to save me from tears
I'll give it to someone special.


Välisoiton aikana Remus ja James tanssahtelivat lavan etuosaan Peterin ja Siriuksen perääntyen pari askelta musiikin tahdissa. Lavan etualalle siirtynyt Remus nosti mikrofoninsa ja alkoi laulaa.

Once bitten and twice shy
I keep my distance but you still catch my eye.


Taka-alalle siirtynyt Sirius otti pari askelta takaisin eteenpäin ja kaappasi Remuksen kainaloonsa laulaen tämän jälkeen.

Tell me, baby, do you recognize me?
Well, it's been a year, it doesn't surprise me


James kietoi kätensä Siriuksen hartioille saaden tämän kietomaan mikrofonia pitävän kätensä omilleen. Vapaalla kädellä James nosti mikrofoniaan ja iski silmää yleisölleen jatkaessaan laulamista.

I wrapped it up and sent it
With a note saying, "I love you," I meant it


Lavan toiseen reunaan jäänyt Peter otti vauhtia ja liukui polvilleen kolmikon eteen seuraavan osuuden ollessa hänen. Eturivissä oleva nuori nainen nosti paitaansa paljastaen liivittömät rintansa innosta hyppien Peterin jatkaessa laulamista.

Now I know what a fool I've been.
But if you kissed me now, I know you'd fool me again.


Peter nousi sulavasti pystyyn ja Sirius ja Remus tekivät tilaa väliinsä, kun koko konkkaronkka yhtyi laulamaan kertosäettä täydellä sydämellä.

Last Christmas I gave you my heart
But the very next day you gave it away.
This year to save me from tears
I'll give it to someone special.

Last Christmas I gave you my heart
But the very next day you gave it away.
This year to save me from tears
I'll give it to someone special.


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Yeah, uusi luukku! <3

Hih, Kelmit olisivat varmasti olleet menestyvä poikabändi ainakin tyttöjen keskuudessa :D Ja hei, Kelmit ois aika hyvä nimi kyseiselle bändille :D Hyvä ja toimiva yksityiskohta toi lähinnä naisista koostuvassa yleisössä - tiivistää hyvin millaisia tämän nelikon jäsenet ovat :D

Idea bändistä oli minusta hauska, ja biisikin oli mukavan jouluinen :). Olit myös ripotellut sellaisia kivoja persoonallisia yksityiskohtia jokaiselle Kelmille, kuten vaikka James iskee silmää, Remus huojui kevyesti kertosäkeen tahdissa, Sirius astelee köykäisin askelin lavan eteen... kaikki tollanen elävöittää mukavasti tekstiä ja tekee siitä ratosampaa ja kiinnostavampaa luettavaa! :)

Vähän köykäinen kommentti tällä kertaa, anteeksi  :-[ Pidin kuitenkin hirmuisesti! Ja hei, älä ota stressiä tän kirjoittamisesta, tärkeintä et tää on sulle mukavaa eikä mikään velvollisuus :D Sitä paitsi nää luukut on niin ihanaa luettavaa, joten näitä aarteita jaksaa kyllä odottaa :D

Kiitos kovasti! :3

-DH58




Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 069
  • Sateenvarjounelmia
DH58, kiva kun jaksat niin ahkerasti aina kommentoida. :-* Ja joo, ehdottomasti Kelmit ois olleet hyvä poikabändi! En pane pahakseni köykäistäkään kommenttia, varsinkin kun ficci itsekin oli aika köykäisen puoleinen. ::) Kiitos hirmuisesti kommentista taas. <3

*~*~*

A/N: Tästä tuli nyt puoliksi vahingossa toinen osa jo kerran kalenterissa vilahtaneeseen originaaliparitukseeni Mariaan ja Enniin. :D Toiveena oli ei liian fluffya femmeä ja alleviivattiin, että arkiset jutut on kivoja, joten tämä pieni pätkä syntyi, ja toivon tosiaan, ettei se ole turhan fluffyinen. ::) Kursiivi lainaus ei ole minun vaan Tolkienin Hobitin en muista kuinka monennesta suomennoksesta. Teksti osallistuu 300 kerho -haasteeseen.
Pahoittelluni myöhäisestä lahjasta, mutta toivottavasti tämä silti kelpuutetaan! (: IRC:n demonainen, jonka fininick jäi arvuuttelujen jälkeen kysymysmerkiksi, tämä on sinulle. <3

XIX - Pieni lukuhetki, S
Genre: fluff/drama
Paritus (fandom): Enni/Maria (originaali)

Sade ropisi ikkunaan. Vaikka elettiin joulukuun loppupuoliskoa, lumesta ei ollut ollut tietoakaan sitten marraskuun ensimmäisen viikon. Enniä se ei haitannut sen suuremmin. Olihan siinä aina oma tunnelmansa, kun maa oli valkoisen vaipan peitossa jouluna, mutta hän ei välittänyt joulusta pahemmin muutenkaan.

Nainen kaivoi eriväristen lattiatyynyjen seasta oman suosikkinsa, limenvihreän, ja heitti sen olohuoneesta avautuvan alkovin lattialle. Välittämättä väreistä sen enempää hän nappasi pinon päällimmäisen ja heitti sen toisen tyynyn viereen. Laitettuaan vielä radiosta pehmeää jazzia soittavan kanavan päälle Enni suuntasi kirjahyllynsä luo.

Hän ei edes huomannut pohtivansa aikomaansa pidemmän tovin, ennen kuin otti tutun vihreäkantisen kirjan hyllystä. Sen paperikansien reunoissa ja kirjan selässä näki kulumisen merkkejä, vaikka kirjaa oli käsitelty silkkihansikkain. J.R.R. Tolkienin nimi koristi keltaisella kannen yläreunaa ja heti sen alapuolella luki massiivisin kirjaimin Hobitti. Naisen sormet sipaisivat sen alla olevaa pienempää tekstiä eli sinne ja takaisin, ennen kuin hän avasi kannen ja lehteili sivuja kunnes löysi suosikkikohtansa.

Enni asettui mahalleen lattialle tyynyjen päälle. Kiehnättyään itselleen hyvän asennon hän uppoutui kirjaansa, matkasi mielessään Keski-Maahan. Hän oli niin syvällä tutun seikkailun syövereissä, ettei havahtunut, kun asunnon ovi kävi. Edes keittiöstä kuuluva kolina ei palauttanut naista todellisuuteen.

Vasta kun hänen kylkeensä heitettiin uusi lattiatyyny, nainen nosti kysyvästi katseensa toiseen naiseen. Maria virnuili iloisesti takaisin.

”Hei ääliö, sulla on mun tyyny.”

Kommentti sai Ennin vilkaisemaan allaan olevia tyynyjä, ja hän huomasi ottaneensa oranssin, Marian suosikkityynyn, omansa lisäksi. Kiltisti hän vaihtoi sen toisen juuri heittämään liilaan. Maria asetteli oranssin lattiatyynyn aivan Ennin vihreän viereen ja täydensi neliön tipunkeltaisella nostaen sitten pienen puisen tarjottimen lattialle. Sen päällä höyrysi kaksi kirjavaraitaista mukia.

”Mm, teetä. Tiikerin päiväunta?” Enni enemmän tokaisi kuin kysyi hymyillen itsekseen toisen kömpiessä hänen viereensä tyynyille.

”Tietty, mi amor”, Maria vastasi kujeilevasti hymyillen. Löydettyään hyvän asennon hän otti varovaisesti toisen mukeista ja nosti sen eteensä lattialle.

”Lue mulle?”

Enni hymyili ja avasi suunsa aloittaakseen lukemisen siitä, mihin oli jäänyt, mutta Maria äännähti tyytymättömästi.

”Eikun alusta!”

”Mutta osaat sen alun ulkoa, oot kuullut sen ainakin sata kertaa”, Enni protestoi.

”Se on mun lempikohta.”

”Et oo kertaakaan lukenut sitä loppuun”, Enni hymisi vähän huvittuneena, mutta selasi kirjan alkuun vastustelematta sen enempää. Mariasta ei ikinä irronnut kuin kevyt silmien pyöräytys, kun hän yritti saada toista lukemaan kirjan loppuun.

”Kolossa maan sisällä asui hobitti.”
« Viimeksi muokattu: 25.12.2015 20:47:22 kirjoittanut Saappaaton »


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Olipa kiva luukku :>

Tässä oli sellainen mukavan rento ja rauhallinen tunnelma, sellainen joka sai oman oloni seesteiseksi ja levolliseksi. Tykkään kummastakin hahmosta, Enni vaikuttaa olevan pikkuisen rauhallisempi kuin Maria, joka puolestaan on omien havaintojeni mukaan menevämpi ja rämäpäisempi :D Täydentävät minusta hyvin toisiaan.

Minusta tuo tyynyjen väreillä leikkiminen oli hauskaa - Enni otti oman suosikkinsa limenvihreän lisäksi Marian lempparin oranssin, mutta Maria kuitenkin halusi sen :D Tarjosi sitten (tai no heitti kylkeen, mutta ehkä se on Marian tapa tarjota :D) vastineeksi oranssista lilan, ja kömpi sitten makuulle Ennin viereen mukanaan vielä tipunkeltainen :> Kivan arkista ja rentoa, tavallinen arkinen hetki tyynyjen, teen ja Hobitin parissa! :)

DH58, kiva kun jaksat niin ahkerasti aina kommentoida. :-*
En kai mä nyt tällaisia helmiä jättäisi kommentoimatta? :D Kommentteja on kuitenkin kiva saada, ja jos pystyn sillä piristämään ja mahdollisesti kehittämään toista kirjoittajaa, teen sen kovin mielelläni :) Mä tiiän, kuinka kiva kommentteja on saada, ja siks pyrinkin kirjoittamaan kaikkiin teksteihin kommenttia mitä luen - itekin rakastan saada palautetta, oli se sitten risuja tai ruusuja :) Mutta musta on tärkeä ja kiva kuulla, että mun kommentit kelpaa, koska yritän kuitenkin parhaani mukaan niitä kirjoitella ja tehdä parhaani niiden kanssa :) Se on kuitenkin pienintä mitä voin lukijana kirjoittajalle tehdä :>

Kiitos ihanasta luukusta ja ihanasta kalenterista, tätä on ollut ilo seurata ja kommentoida, ja jatkoa odottelen innolla!  :-*

-DH58

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 642
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
No en nyt tiedä, oliko tuo varsinainen romaanikommentti, mutta ihan miten vain, kyllä mä aina silloin tällöin yritän tännekin sanoa jotain. :D IRL-kiireet on ihan sallittu selitys, koska joillain ihmisillä on tosiaan omakin elämä (toisin kuin mm. allekirjoittaneella). :D

Taas tähän helvettiin olikin sitten hieman erilaista sua, koska jotenkin olen tässä oppinut yhdistämään sut ja fluffyn keskenään. :D Tässä sitten mentiinkin ihan toiseen ääripäähän, kun tässä ei ollut fluffysta tietoakaan. Todella pysäyttävää tekstiä olet kyllä saanut kirjoitetuksi tässä! Siitä kuulsi hänen sydämensä veresliha Hyrrr, menee kylmät väreet selkää pitkin, kun on niin upeasti kirjoitettua tekstiä! En osaa enää edes kommentoidakaan järkevästi, joten lopetan ihmeellisen kälätykseni sitten lyhyeen, ja sanon vain, että tykkäsin ja kovaa!

Last Christmas aiheuttaa edelleen varsin suurta hilpeyttä tällä suunnalla, koska Kelmit olisi kyllä sellainen poikabändi, jonka itsekin haluaisin nähdä erittäin mielelläni. :D Tykkään kyllä ihan ylikovaa, että tässä on kaikki neljä Kelmiä ihan samalla viivalla, koska Peter työnnetään liian usein jonnekin romukopan pohjalle, vaikka hänkin kuuluu joukkuun ihan samoin kuin kaikki kolme muutakin! ): Hauska muuten, että tuo innostunut nainen paljastaa rintansa juuri Peterin kohdalla, koska hän ei yleensä ole se, joka saa eniten huomiota, vähän vaihtelua tässäkin hommassa. :D

Pieni lukuhetki puolestaan on edelleen varsin lutunen pieni kuvaus eräästä tietystä hetkestä. Ei sitä aina tarvitse kirjoittaa jotain maailmaa mullistavaa draamaa, vaan joskus voi ottaa ihan rennosti ja kuvata sitä pientä yksittäistä moment in time (mikäköhän sitten ikinä olisikin sopiva suomennos tuolle? :D) tyylistä tuokiota. Tuo nimi on muuten oikein osuva (ja toimii paremmin kuin se mun ehdotelmani) ja kuvaa tätä oikein mainiosti. (:

Ei tästä nyt mitään kovin erikoista kommenttia tullut, mutta sanoinpahan sentään edes jotain taas vaihteeksi. :D Ehkä seuraavalla kerralla repäisen jotain parempaa tekstiä aikaiseksi?

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Anteeksi! Olen sata vuotta myöhässä, ikuiseeden lähes tulkoon. Täällä kuitenkin nyt, vihdoin. Odottaen, että jatkat. ;)

Pieni lukuhetki oli todella suloinen! Kunpa mullekin joku lukisi Hobittia! Todella arkinen ja lämminhenkinen tekstinpätkä, josta tykkäsin. Se miten Hobitti oli esillä oli kiva lisä. Tai se, että se oli jokin oikea kirja, eikä mikään "luki kirjaa", vaan jotain tiettyä ja rakasta kirjaa - johon moni täällä voi epäilemättä samaistua, koska Hobitti! Elämänmakuinen, etten sanoisi.

Kelmit bändipoikina on aika vinkeä idea. :D Ficissä ei paljoa tapahtunut, mutta ei tarvinnutkaan. Se toimi noin, kun biisin laittoi taustalle ja kuvitteli tyypit siellä lavalla. (Oli muuten hassua kuunnella joululaulua näin huhtikuussa.)

Lainaus
Peter nousi sulavasti pystyyn ja Sirius ja Remus tekivät tilaa väliinsä, kun koko konkkaronkka yhtyi laulamaan kertosäettä täydellä sydämellä.
Tää lopetus oli tosi kiva!

Ihania nämäkin, kuten aiemmat! Toivottavasti vaikka joulu menikin jo, kirjoitat loputkin!


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”