Kirjoittaja Aihe: [Multifandom] Saappaat hukassa; Joulukalenteri 2015, S, 19 luukkua  (Luettu 13678 kertaa)

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
*purisee tyytyväisen onnellisesti*

Tämä oli poikkeava juuri kerronnan minä-sinä - tyylin takia, ja minusta olit saanut sen toimimaan aivan loistavasti :>. On totta, että tällaisessa kerronnassa saattaa helposti kadottaa juonen hännän, jos tarina ja hahmot eivät ole tarpeeksi selkeitä. Tässä ei kuitenkaan käynyt niin, vaan minun oli oikeastaan mukavan helppo lukea luukkua ja tiesin koko ajan kenestä puhutaan. Toisin sanoen olit osannut tuoda tarinat hahmoosi ilman nimiä käyttämällä heille tuttuja tapoja ja persoonallisuuden pilkahduksia. Minusta tämä tapa oli myös miellyttävä, minulle tuli sellainen olo että pääsin vähän kuin osaksi tapahtumia, katselemaan Jamesin tuhinaa ja kuolaamista Siriuksen paitaa vasten :D

Alkupuolisko oli enemmän sellaista suloista ja hymyilyttävää, mutta loppua kohden tunnelma muuttui hiukan haikeammaksi. Jokainen hahmo toivoi jotain, joka vaikutti olevan jossain käsien ulottumattomissa, eteenkin Siriuksella ja Remuksella. Olit taas kauniisti sanoja käyttäen osannut luoda aidonoloisia tuntemuksia ja koskettavaa ilmapiiriä, eikä minulla riitä sanat kuvailemaan kuinka hyvin olet jälleen onnistunut :3

Kiitus taas uudesta aarteesta :-*

-DragonHeart58

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 069
  • Sateenvarjounelmia
Lilla, mulla onkin ihanin beta kaikista. <3 Kiva tietää, että pysyi kasassa ja että tykkäsit, vaikka vähän erilaista taas olikin. Kieltämättä tuo, että jokainen kaipaa toistaan, saamatta vastarakkautta on aika surullista, enkä tykkää yhtään kiduttaa näin ihania hahmoja sellaisin tuntein, mutta noh. Pakkohan tämäkin oli kirjoittaa. <3

DragonHeart58, täällä on yksi hyvin onnellinen kirjoittaja, kun sä kehut aina noin kauhean vuolaasti. :D Kiva jos tyyli oli tarpeeksi selkeä ja tekstistä saattoi nauttia. (James nyt on niin suloinen, että kukapa sitä ei haluaisi päästä katselemaan. <3) Mulle tulee aina niin hyvä mieli näistä sun kommenteistasi ja kehut mielestäni aivan liikaa. :D Mutta ihanaa, että jollekin kelpaa. <3

Kiitos taas kummallekin kommentista. :-*

*~*~*

A/N: Nyt tulee ensimmäinen teksti ilman betaa, eli kaikki epäjohdonmukaisuudet ja virheet menevät vain allekirjoittaneen piikkiin (damn). Tähän tekstiin oli alustava idea jo pitkään, mutta siitä muotoutui jotain ihan muuta kuin piti. Erityismainintana kiitos Odolle kanssani luihuilusta noiden nimien kanssa. :-*
Tämä on kirjoitettu aina yhtä ihanalle Natte-naperolleni. Tuitui<3

X - Vauvapuuhia, S
Genre: drama
Paritus (fandom): Blaise/Draco (Potter)

He olivat päättäneet hankkia lapsen. He olivat etsineet sijaisäidin ja saattaneet tämän raskaaksi, tehneet alustavia suunnitteluja lastenhuoneen sisustukseen ja väreihin. He olivat jopa perehtyneet kirjallisuuteen raskaudesta ja sen jälkeisestä ajasta, vanhemmuudesta.

Silti ajatus oli vasta hiljalleen alkanut madella Dracon ymmärrykseen. Tai oikeastaan matelun sijaan se oli lävähtänyt hänen tajuntaansa kuin tällipajun oksan sivallus.

Se tapahtui eräänä päivänä, kun Draco tuli kotiin ja löysi Blaisen istumasta keittiön pöydän äärestä paksun kirjan kanssa. Näyssä ei sinällään ollut mitään omituista, paitsi kirja. Se ei ollut sellainen, jota Blaise yleensä lueskeli, joten Dracon piti kurkata miehensä olan yli mitä tämä oikein luki.

”Mikä se on?”

”Nimikirja.”

”Miksi sinä luet nimikirjaa? Oletko kyllästynyt normaaliin kirjallisuuteen?”

Blaise nosti päänsä ja katsoi miestään toinen kulma aavistuksen koholla. Draco tunnisti ilmeen; toinen katsoi häntä noin miettiessään oliko hän tyhmempi kuin miltä mahtoi näyttää.

”Vauva tarvitsee nimen, Draco.”

Silloin se iski häneen. He saisivat lapsen.

*~*

”Joten”, Blaise aloitti istahtaessaan miehensä viereen sohvalle, kahtia taitettu paperi kädessään. Dracon ei tarvinnut kuin vilkaista sitä kun hän jo huomasi kahteen siistiin sarakkeeseen jäsennellyn tekstin.

”Tässä ovat nimet, joista minä pidän. Voit miettiä niitä ja lisätä omiasi ja voimme keskustella niistä vähän myöhemmin.” Miehen huulilla kävi kevyt, hivenen jännittynyt hymy, kun hän ojensi paperin Dracolle. Miehistä vaaleampi jäi silmäilemään listaa ajatuksissaan.

”Minä mietin näitä.”

*~*

Draco todella otti aikansa miettiessään Blaisen ehdottamia nimiä. Ensihätään hän osasi yliviivata muutaman nimen miettimättä sen enempää. Mies piti listaa kalenterinsa välissä, jotta se olisi hänen mukanaan töissäkin, sillä makusteltuaan nimiä yksitellen aikansa, hän saattoi missä tahansa kaivaa paperin esiin ja vetää nimen yli.

Reilua viikkoa myöhemmin Draco viimein istui keittiön pöydän ääreen lista kädessään. Vastapäätä suuren kahvimukinsa kanssa istuva Blaise kohotti kysyvästi toista kulmaansa ja sanomatta mitään hän liu’utti listan pöydän yli. Miehistä tummempi otti paperin käteensä. Hän katsoi miestään ennen kuin laski katseensa listaan ja mitä pidemmälle tämän katse pääsi, sitä syvempi uurre tämän kulmien välissä oli.

Pojalle:            Tytölle:
Alastair            Ailsa
Angus             Amelie
Arran              Anwen
Barnaby          Bethany
Euan               Bryony
Fergus            Catriona
Giles               Clover
Inigo              Dawn
Jayden            Eleanor
Lachlan           Freya
Leon                Iona
Luca                Isla
Mason             Lydia
Ryan               Niamh
Sebastian        Skye
   Not


”Sinä… Et pitänyt niistä”, Blaise totesi rauhallisesti ja jatkoi: ”Mutta eikö tuo not ole turhan alleviivaavaa?” Miehestä näki, että tämän teki mieli enemmänkin kuin vain puhua asiasta rauhallisesti. Tämän kommentti sai Dracon vuorostaan rypistämän kulmiaan.

”Not?” Hän nappasi paperin miehensä kädestä. ”Tuo on a, ei o. Nat. Se on nimi.”

Blaise tuntui prosessoivan tätä ajatusta hetken, sillä hän vain tuijotti vaaleampaa miestä vaiti tovin.

”Kummalle?”

”Kummalle vain, se on sen hienous.”

Blaise nappasi paperin takaisin itselleen ja katseli epäselvällä käsialalla paperin alalaitaan kirjoitettua nimeä.

”Nat”, hän makusteli itsekseen. Draco kallisti kevyesti päätään odotellessaan, hoputtamatta miestään kuitenkaan yhtään sen enempää.

”Se käy minulle.” Kevyt hymy löysi tiensä Blaisen huulille tarttuen välittömästi Dracoon.

”Mutta entä jos saamme kaksoset?”
« Viimeksi muokattu: 10.12.2015 08:28:13 kirjoittanut Saappaaton »


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Azure

  • Vampyyrityttö
  • ***
  • Viestejä: 248
Hah, juuri olin kommentoimasa edellistä kun huomasin että uusikin luukku ehti tulla :D

IX
Vau. Olen melkolailla sanaton. Tämä oli kamalan tunnelmallilen ja kaunis/haikea ficci. Minä/sinä-kerronta lisäsi myös omalta osaltaan tunnelmaa tietyllä tavalla ja on juuri sopiva elementti tähän. Eikä minulla ainakaan ollu vaikea lukea ja pysyä perässä, mitä nyt ensin piti hieman miettiä kumpi nyt onkaan minäkertoja Sirius vai Remus, mutta sekin selkeni nopeasti.
Tämä oli ihanalla tavalla erilainen kuin nuo muut. Ihastuin <3
Ja käy sääliksi nyt kyllä kelmi-parkoja kun jokaine haaveilee siitä mitä ei voi saada. 

X
Aw. Tämä oli suloinen. Harry/Blaiseen en ookaan tainnu ennen törmätä mutta tämä oli kyllä sopiva ensikohtaaminen parituksen kanssa. Jotenki voin kuvitella kuinka Dracolla on kestäny lapsensaamisen sisäistämisen kanssa :3
Ja nuo nimiehdotukset. Hymyilin kyllä tuolle kommervenkille kun Blaise-raukka luuli ettei mies ihan tosissaan tykännyt nimistä ja oli tyrmännyt hänet täysin. Dracolla pitäis opetella kirjottamaan selkiämmin :)
Ja tuo loppu. Niin mites tosiaan sitte jos tuleeki kaksoset? :D Eipä tainnu Draco ajatella sitä.
Kiitos aamun piristyksestä! <3
Kulmahampaita
A former lunatic, I'm much healthier now - Peter Hale

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Lainaus
”Mutta entä jos saamme kaksoset?”
Loistava lopetus, nauroin! ;D

Sori ihan ensimmäisenä siitä, että unohdin kokonaan sanoa sulle, mitkä nimet sopisi kummankin suuhun ja niin edelleen. Olit kuitenkin selvinnyt tästä vallan mainiosti ilman apuanikin, ja kyllä ne on oikein luihuismaisia nimiä! Mutta Dracon ehdotus on epäilemättä paras. Hieman erikoinen nimi, jota en ehkä ihan heti yhdistäisi Dracoon, mutta siinä on kiva juju. Natte. En tiedä oliko tarkoituksella, mutta tuli ensimmäisenä mieleen, kun tämä on omistettu Natelle ja se oli musta aika ovela. Ja sopii niin tytölle kuin pojallekin.

Tämä oli oikein kiva fic ja tykkäsin siitä, miten Dracolle asia lävähti päin kasvoja ihan yllättäen. Se oli kanssa hyvä, miten Draco mietti pidemmän aikaa nimiä jopa töissäkin. Blaise oli varsin isällinen tässä, joka oli musta kiva juttu - vaikka ei tosin vastaakaan kovin paljon omia headcanoneitani. Toisaalta näin harvinaisesta hahmosta puhuttaessa oikeastaan kaikki tavat ovat oikeita, enkä pistänyt yhtään pahakseni erilaista Blaisea. Toki Dracokin oli erilainen kuin kirjoissa, mutta kuitenkin mukana oli sellaista dracomaisuutta sen suhteen, että hän lopulta päätti lapsen nimen.

Ja tuo lopetus, ihan huippu! Kiitos jälleen luukusta, sillä tää oli mahti. <3


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 643
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Pah, olet väärässä, mullahan se ihanin beta on! <3 ;)

Nyt kyllä jäi tavallaan vaivaamaan, että kumpi kaksikosta nyt sitten lopuksi on se varsinainen isä, koska tuolla sanotaan vain, että Blaise ja Draco etsivät sijaisäidin ja olivat saattaneet tämän raskaaksi, mutta missään ei sanota, että kumpi. :D Rupesin itsekseni pohtimaan asiaa, enkä itse asiassa enää edes tiedä, kumman toivoisin saattaneen pienokaisen alulle, koska molempi parempi, joten please, ratkaise tämä pieni pääni sisäinen kina, jooko? :D He saisivat lapsen no kidding, dude, eikös koko tarina kerro juuri siitä, että te saatte lapsen, joten eikö tämä ole aika ilmiselvä huomio! :D

Voin niin hyvin kuvitella, kuinka Draco käy tuota listaa läpi ja vuoron perään yliviivaa sieltä jokaisen niistä, koska ne vaan eivät käy Malfoyn suvun tulevalle jäsenelle! (En edes tiedä, kumman sukunimen napero tulisi saamaan, mutta kuuluu hän silti Malfoyn sukuun, vaikka sukunimi olisikin Zabini!) Lopputuleman nimen suhteen oli hieman odottamaton, mutta juuri sen takia se saikin mut nauramaan ihan kivasti. Ja lopetus oli ehkä paras ikinä, koska kikatin niin kovaa, että kämppis olisi varmaan kurkistanut mun huoneeseen, että mikä kohtaus sille oikein tuli, jos olisi ollut kotona! :D

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Whii, uusi luukku! :3

En muista koskaan lukeneeni tällä parituksella, joten pääsen taas tutustumaan uusiin parituksiin :D (Okei, musta tuntuu että oon koko ajan sanonut etten ole tutustunut tähän enkä tähän paritukseen, makuni on vissiin ollut turhan suppea :D)

Blaise on minulle melko vieraaksi jäänyt hahmo, enkä ole häneen kovin usein törmännytkään - mukavalta hän tässä kuitenkin vaikutti :D Draco on taas ihan paras, ja vaikka hän tässä onkin taas hiukan kiltimpi, on hänessä silti sitä malfoymaista ylpeyttä, ja näköjään hän on se joka pistää asioille pisteen - tässäkin hän oli se joka lopulta päätti vauvelin nimen :D Pystyn niin hyvin kuvittelemaan hänen mutisemassa jotain nimiä itsekseen työpöytänsä ääressä ja viivaamaan sen sitten lopuksi yli :D Kuten Odo sanoikin, nuo nimet vaikuttivat hauskan luihuismaisilta- ja sopivat tälle paritukselle oikein hyvin! Loppunimi oli myös hyvä (ehkä se vois tytölle olla lyhenne Nataliesta ja pojalle Nathanista  ::)), vaikka Blaise lukikin sen ensin väärin :'D (Jotenkin mun päänsisässä Dracolla voisi olla siisti ja huoliteltu käsiala, heijastaen herran huoliteltua ulkomuotoa, mut ei sil oo väliä :>)

Khih, kivasti kirjoitettu luukku, näitä lukee niin kovin mielellään! :> Ja hei en mä kehu liikaa, minusta sinä olet kehusi ansainnut <3

Kiitos taas <3

-DragonHeart58

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 069
  • Sateenvarjounelmia
Azure, hihi, olinpas nopea. ::) Kiva kun on taas kelvannut, se ysiluukku upposi kirjoittaessa aikaa kovaa, koska, no, Remus on rakkaus ja siinä pätkässä hyvin raasu. On siis mukava tietää, että lukijatkin tykkää.
Lainaus
Harry/Blaiseen en ookaan tainnu ennen törmätä --
Etkä törmännyt vieläkään. ::) Mutta joo, kiva taas että ne harkitut yksityiskohdat on sieltä pompanneet esille ja vielä positiivisessa mielessä! <3

Odo, hyvä että viihdyit. :D Susta oli oikeasti yllättävän paljon apua (en mä näemmä kaipaa kuin vähän tönäisyjä ja satunnaisia heittoja, että keksin itsekseni), kiitos siitä ihan tuhannesti. <3 Ja tuo Dracon heitto on hyvinkin harkittu loppuun asti (taisin sitä irkin puolella kysyä, että voinko sitä käyttää, mutta yllättäen kukaan ei taas reagoinut siihen mitenkään). ;) Ja nää jää eittämättä vähän pehmoiksi nää mun luihuisficis, ei voi mitään. Hyvä jos toimii siitä huolimatta. :D

Lilla, tapellaanko? :D <3 Kuten jo irkin puolella tätä selitin, oletusarvoisesti omassa mielessäni kaksikko on (osaamatta itsekään päättää) tehnyt ns. "koktailin" ja odottelevat sitten lopputulosta. (Jos joku ei tiedä mistä puhun, suosittelen Modern familya.) Kaikesta tästä kikatuksesta voisi siis päätellä että piilogenrenä oli puolivahingossa humor. ::) Olisin tietty voinut tehdä syvemmänkin analyysin siitä miten Draco käy niitä nimiä läpi; kuvittelee söpöjä tilanteita missä kutsuisi lastaan nimeltä jne. (Olisin muuten sillä saanut sen kaipaamani fluff-elementin, höh.)

DragonHeart58, olen vakaasti miettinyt nickisi lyhentämistä DH58:aan koska kommentoit joka päivä ja tuo on mahdotoman pitkä kirjoittaa. ::) (Tämähän on siis tonien, jota olen tällä parituksella kirjoittanut ja tunnelmaltaan aivan eri sävyinen, joten eipä minultakaan näistä kahdesta liikaa kokemusta ole.) Kuten jo Odolle sanoin, luihuisficcini jäävät vähän pehmoiksi, koska en osaa sellaista luontaista ilkeilyä kirjoittaa. :p Kiva kun on nimet kelvanneet! (Täytyy yhtyä tuohon Dracon selvään käsialaan, niin minäkin sen kuvittelen, mutta ehkä tuo oli johonkin hätäiseen väliin äkkiä ylös kirjoitettu? ::)) Tuitui. <3

Kiitos taas kaikille ihanille (mun vastaukseni taas pääsivät vähän venähtämään). :-*

*~*~*

A/N: Tässä luukussa taas on ensimmäinen kosketus tähän paritukseen (ja minusta tuntuu, että saan tätä vielä jatkaa jossain vaiheessa), joten betani vakuutteluista huolimatta olen vähän huolissani siitä, miten IC kyseiset hahmot ovat. ::) Tämän kirjoittaminen oli hauskaa, koska se lähti niin täydellisesti lapasesta jo kirjoittelun alkuvaiheessa. (Ja siis kerään tällä Hermionen.)
Tämän myötä haluan myös toivottaa ihanaa joulunodotusta aina niin ihanalle ja taitavalle Fractalle (joka ei toivottavasti syö minua siksi, että pahoinpitelin hänen OTP:nsä). :-* Tuitui. <3

XI - Kaikessa hiljaisuudessa, S
Genre: lievä hurt/comfort
Paritus (fandom): (Hermione/Ron) Hermione/Severus (Potter)

”Enpä tiedä, ’Mione.  Näin on hyvä, joten miksi mitään pitäisi muuttaa?”
”Koska minä haluan sitä, Ron, ja jos sinä et… En halua tuhlata aikaani suhteessa, jolla ei ole tulevaisuutta.”
”Ehkä sinun pitäisi sitten lopettaa aikasi tuhlaaminen.”
”Ehkä minun pitäisi.”


*~*

Hermione istui sillankaiteella nyyhkäyksiään niellen. Hän ei halunnut mennä tyhjään ja hiljaiseen asuntoonsa yksin, vaikka ulkona alkoi illan pimetessä olla kylmä. Pakkanen koetti kurotella hänen takkinsa ja kaulaliinansa alle, sormet alkoivat olla kohmeessa yleensä niin lämpimistä lapasista huolimatta ja nenänpää oli alkanut punastella jo aikaa sitten. Nainen hipaisi sitä lapasellaan, joka tuntui karhealta kylmettynyttä ihoa vasten.

Nainen oli niin uppoutunut omiin ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja allaan avautuvaan jokeen, jonka pinnalla pienet jäälautat kelluivat verkaisesti eteenpäin, ettei kiinnittänyt huomiota ohikulkijoihin. Aluksi se oli hävettänyt häntä, yleisellä paikalla itkeminen nimittäin, mutta kun koti ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehto, hän oli turtunut ajatukseen. Tuijottakoot jos tahtovat. Ja hiljalleen mieli oli unohtanut nuo tilanteeseen irrelevantit henkilöt ja keskittynyt käsittelemään niitä tunteita, joita Hermione ei oikeastaan olisi halunnut käsitellä.

Niinpä nainen ei huomannut sitäkään, että yksi ohikulkijoista pysähtyi. Hän pysähtyi pitkäksi aikaa, epäröi omilla jalansijoillaan ja lopulta jatkoi matkaansa sanomatta sanaakaan.

*~*

Saatuaan itsensä viimein liikkeelle ja kotiovelle asti, Hermione kaivoi asuntonsa avaimia kaksi kertaa tavallista kauemmin. Hän ei halunnut mennä sisälle, jossa häntä odottaisi vain kaikuva hiljaisuus, joka kertautui mitä pidempään hän oli sisällä. Hetken nainen nautiskeli ajatuksesta parvekkeelle leiriytymisestä kuuman kaakaomukin kanssa ja mahdollisesti pahaa oloaan maailmalle huutamisesta. Se tekisi niin hyvää. Viimein avain löysi tiensä lukkoon ja Hermione avasi ovensa pimeään, yksinäiseen asuntoonsa.

Paitsi ettei se ollut pimeä. Jo ovea raottaessaan hän näki hennon kynttilänvalon ja automaattisesti naisen käsi etsiytyi taskussa olevalle taikasauvalle. Varovaisesti hän kurkisti peremmälle ennen kuin astui kokonaan sisään ja sulki oven hiljaa perässään. Siellä täällä paloi tunnelmallisesti kynttilä, kaikissa hänen toisistaan eroavissa tuikkuastioissaan, mutta missään ei näkynyt ketään. Henkeään pidätellen Hermione seisahtui kuuntelemaan, mutta asunto kumisi hiljaisuuttaan.

Saattoiko kyse olla Ronin kummallisesta eleestä? Suomatta itselleen valheellista turvallisuudentunnetta – eihän Ronilla edes ollut avainta hänen luokseen – nainen riisui kenkänsä hiljaa ottaen samalla taikasauvansa esiin. Sitten hän lähti hiipimään raidallisissa villasukissaan peremmälle, veren kohistessa hänen korvissaan.

Hermione kiersi koko asunnon, kaikkia komeroita myöten ja teki varmuuden vuoksi mieleensä tulevat tunkeilijoiden paljastusloitsut, mutta hänen asuntonsa oli autio. Ainoa mitä hän löysi, oli keittiön työtasolle jätetty pullo yhtä hänen lempiviineistään ja kaksin kerroin taitettu viesti. Avatessaan viestin nainen henkäisi hiljaa tunnistaen käsialan välittömästi. Tärisevin polvin hän istui keittiön pöydän ääreen ennen kuin uskalsi lukea viestin sisällön.

Neiti Granger,

Kävelin tässä taannoin sisään antikvariaattiin, joka toi sinut mieleeni. Ehkä siksi, että myyjänä sattui olemaan varsinainen neiti kaikkitietävä viehättävä nuori nainen.


Tietämättä miten reagoida viestin varsin odottamattomaan aloitukseen nainen heilautti yhä kädessään olevaa taikasauvaa saaden viinipullon lennähtämään luokseen. Pian lasi ja korkkiruuvi seurasivat perässä, eikä kestänyt kauaa kun Hermione jo kaatoi itselleen lasillisen punaista juomaa, tutun kitkerän ja marjaisen tuoksun tervehtiessä hänen nenäänsä.

Hän sipaisi hiuksiaan, joihin lempeä kynttilänvalo antoi hennon kuparisen sävyn ja maisteli viiniään. Tätä hän toden totta oli kaivannut, lasillista hyvää viiniä. Ensimmäisen siemaisun maun vielä häilyessä kielen päällä nainen tarttui jälleen viestiin, jatkaen sen lukemista jännittyneenä.

Sitten näin sinut, surkeana kuin koko maailma olisi sinua vastaan, ja ainoa mitä oli jäljellä, oli allasi avautuva hypnoottinen maisema, kun jäälautat pyörivät joen virroissa, liukuen vääjäämättä kohti hetkeä, jolloin ne sulaisivat ja lakkaisivat olonsa siinä olomuodossa.

Hetken verran mietin pelkäsin sinunkin lakkaavan olemasta.


Hermione sulki silmänsä. Hän oli samanaikaisesti häpeissään ja kuitenkin onnellinen. Hän oli saanut jonkun huolestumaan itsestään, joku oli luullut hänen hyppäävän sillalta alas, ja se oli niin tavattoman nolostuttavaa, mutta… Pieni toivonkipinä pilkahti jossain hänen sydänalansa lähellä, eikä suostunut sammumaan vaikka nainen painoi kätensä rinnalleen. Joku välitti.

Minä seisoin siellä pitkään, niin pitkään, että saatoin olla varma, että epätoivosi ei ollut liian syvää, eikä veisi sinua mennessään.

Ja lähtiessäni minä halusin tehdä jotain vain sinua varten. Tiedän, että pullo viiniä ja muutama kynttilä ei ole paljon, mutta ehkä tieto siitä, ettet ole yksin ellet halua, on edes jonkin arvoinen.

- Severus


Nainen hymyili pienesti itsekseen, joi viimeiset viinipisarat lasistaan ja nojasi poskensa kämmeneensä. Sormenpäidensä alla hän tunsi ohimon paperinohuen luun peittävän ihon ja kääntäessään viestin hän huomasi jälkikirjoituksen.

P.S. Kynttilöiden liekit ovat loitsitut, eivätkä leviä, joten ei ole syytä huolestua siitä, että ne ovat palaneet ilman valvontaa.

Kevyt naurunpyrskähdys karkasi Hermionen huulilta. Hän heilautti taikasauvaansa kokeillen, saaden lähimmän kynttilän liekin sammumaan hiljaa sihahtaen. Hän tunsi miehen käyttämän loitsun, mutta saattaisi silti kysyä sitä jonain päivänä. Ihan vain aloittaakseen keskustelun.
« Viimeksi muokattu: 11.12.2015 20:59:28 kirjoittanut Saappaaton »


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
DARLING! En ole lukenut välissä tulleita luukkuja, anteeksi siitä, palaan niihin myöhemmin, nyt on kuitenkin päästävä jakamaan rakkautta!

Ekakskin, OMG OMG OMG ja tokaks AWW ÄWW AWW ÄWW. Ja nyt koitan ryhdistäytyä ja sanoa jotain oikeaa!
Lainaus
(ja minusta tuntuu, että saan tätä vielä jatkaa jossain vaiheessa)
ja minusta tuntuu, että tunnet minut jo aivan liian hyvin. <3

Alkukeskustelu Ronin ja Hermionen välillä on tosi IC, etenkin Hermionen puolesta. Wau ja musta on tosi hienoa, että se on otettu mukaan, vaikka itse kohtausta ei. Mukava alustus ja myös mukavan erilainen alustus. Talvinen kylmyyden ja yksinäisyyden kuvaus on kaunista ja toimivaa. Tykkään realistisuudesta, siitä miten lapanen tuntuu karhealta kylmää nenänpäätä vasten, ym.
Lainaus
allaan avautuvaan jokeen, jonka pinnalla pienet jäälautat kelluivat verkaisesti eteenpäin
verkaisesti vai verkkaisesti? (toki voin ihan nähdä jäälautat verkaisinakin, no problem, eiku. :D)

Lainaus
Niinpä nainen ei huomannut sitäkään, että yksi ohikulkijoista pysähtyi. Hän pysähtyi pitkäksi aikaa, epäröi omilla jalansijoillaan ja lopulta jatkoi matkaansa sanomatta sanaakaan.
Ensimmäinen kuolema! Koska voi ääh. Ja sinne meni menojaan! Olin ihan varma, että Sev tulee juttelemaan, mutta mitä vielä, tuli kiire lukea eteenpäin! Se, että Sev jäi seisoskelemaan pidemmäksi aikaa oli jotenkin tosi kutkuttavaa, ja se, että mies epäröi. Mutta myöhemmin sekin selitettiin ja olin ihan sulaa vahaa. ;__;

Hermionen hidastelu kotiovella ja sellainen vitkuttelu ja epäröinti on taas tosi realistista ja (nyt tulee se sana, jota tykkään ylikäyttää) elämänmakuista. Nam. Ja oooo, kynttilöitä ja iiiii, onko siellä ketään? Sun tekstissä on kivoja yksityiskohtia, kuten se, että kaikkia komeroita myöten on talo sitten tutkittu ja eritoten kaikissa hänen toisistaan eroavissa tuikkuastioissaan on ihana yksityiskohta, niinku kyllä! Ei kukaan oikea ihminen omista aina samanlaisia tuikkukippoja vaan mikään niistä ei vaan oikeasti sovi toisiinsa (tai niin ainakin uskottelen itselleni, jotta voin käyttää kaikkia niitä omistamiani outoja kippoja yhdessä).

Lainaus
Neiti Granger,

Kävelin tässä taannoin sisään antikvariaattiin, joka toi sinut mieleeni. Ehkä siksi, että myyjänä sattui olemaan varsinainen neiti kaikkitietävä viehättävä nuori nainen.
TOINEN kuolema! <3___<3

Lainaus
Hetken verran mietin pelkäsin sinunkin lakkaavan olemasta.

- -

Minä seisoin siellä pitkään, niin pitkään, että saatoin olla varma, että epätoivosi ei ollut liian syvää, eikä veisi sinua mennessään.
KOLMAS (ja samalla hyvin onnellinen ja lopullinen) KUOLEMA!!! Multa loppuu sanat. Koska. Voi. Jehna. Severus. Mikä. Ritari. <3 Tämä mies, jos joku tunnistaa yksinäisyyden toisessa ja osaa siihen tarttua, jos vain niin haluaa. Onneksi haluaa. <3

Repesin ihan totaalisesti ja ääneen sille, että Severus huomautti lopuksi loitsituista kynttilöiden liekeistä, koska kaikessa jännityksessäni minäkin ehdin pohtia sitä, että Hermione saattaisi hermostua palovaarasta. Severus (kuten näemmä minäkin) tuntee Hermionen käyttäytymismallit ja osaa varautua niihin. (ja pohdin muten sitäkin, että mitä jos Sevun yllätys olis mennyt siihen, että naisella olis ollut asunnostaan jäljellä vain savuava hiilikeko, yllätys tietenkin sekin. Varsinainan ULLATUUUS) Parasta kuitenkin oli, että myös sinä olit ajatellut kaikkea!

Ja lopulta, jos mussa vielä kuitenkin joku henki pihisi, niin ei pihise enää, koska:
Lainaus
Hän tunsi miehen käyttämän loitsun, mutta saattaisi silti kysyä sitä jonain päivänä. Ihan vain aloittaakseen keskustelun.
KOSKA PIDÄTÄN HENGITYSTÄNI JÄNNITYKSESTÄ MALTTAMATTOMANA KUN ODOTAN, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ SAAN TIETÄÄ MITÄ SEURAAVAKSI TAPAHTUU!

Rakastan sua! :-*

- Frac




I'm into Herbology now u_u

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Naww :3

Minä pidin tämän luukun aloituksesta: Hermionen ja Ronin keskustelussa oli havaittavissa sellaista eripuran poikasta, mutta minä pidin siitä että heidän keskustelunsa pysyi aikuismaisen rauhallisena. Ei sellaista huutoa ja tavaroiden paiskomista, vaan kaksi aikuista päättää sivistyneesti keskustelemalla siirtyä eteenpäin elämässään. Hermionen suru oli käsinkosketeltavaa ja todentuntuista, hänen ikävänsä oli aitoa. Olit hienosti osannut yhdistää tämän siihen, ettei Hermione halunnut palata kotiinsa, koska Ron ei ollut siellä - se kertoi, että Hermione välitti Ronista, eikä heidän suhteensa ollut hänelle yhdentekevää.

Severus oli kovin herttainen pitäessään huolta Hermystä, oli jotenkin ihanaa että hän välitti ja halusi sanoa (kirjeessä, mutta kuitenkin  ::)) että Hermione ei ole yksin. Ja toi kynttiläjuttu ja pullo Hermyn lempiviiniä oli kiva yllätys, joka varmasti piristi Hermionea :> Viestin P.S - osuus oli hauska, koska se kertoi Severuksen ajatelleen paloturvallisuutta ja että Hermionen olisi hyvä saada tietää tästä seikasta :D

Sulla oli taas kovin kauniisti muotoiltuja lauseita ja sanavalintoja <3 :

Hän pysähtyi pitkäksi aikaa, epäröi omilla jalansijoillaan ja lopulta jatkoi matkaansa sanomatta sanaakaan.
Epäröi omilla jalansijoillaan <3 Yksinkertainen asia kovin nätisti sanottuna <3

Sitten hän lähti hiipimään raidallisissa villasukissaan peremmälle
Toi villasukkien raidallisuus oli musta söpö yksityiskohta :3

Hetken verran mietin pelkäsin sinunkin lakkaavan olemasta.
Voi Sevve :')

Minä seisoin siellä pitkään, niin pitkään, että saatoin olla varma, että epätoivosi ei ollut liian syvää, eikä veisi sinua mennessään.

Sev on tosiaan hirmuisen huomaavainen :> Kivasti sanottu tämäkin pätkä :3

Tykkäsin myös tosta lopusta - hermionemaisen fiksua laatia tuollainen toimintasuunnitelma ;)

olen vakaasti miettinyt nickisi lyhentämistä DH58:aan
Tiedän, nickini on välillä hyvin pitkäveteistä ja raivostuttavaa kirjoittaa, jopa minulle ;D ;D ;D Saat lyhentää (kuten kaikki muutkin minun puolestani :D) sen DH58, voin myöntää että olen ajatellut kyseistä lyhennettä itsekin :D Sopii siis vallan mainiosti että lyhennät sen :D

Kiitos kovasti uudesta ihanuudesta  :-*

-DH58 (ehkä mä aloitan tän lyhenteen käytön jo tässä saman tien :D)

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 069
  • Sateenvarjounelmia
Voi Frac, kommenttisi on niin ihana ja hauska ja loistava ja PITKÄ! Olen hyvin sanattomana ja onnellisena täällä siitä, että tämä ensimmäinen (muttei viimein) laatuaan Snarmione upposi noin hyvin. :D (Sevin pitäminen IC:nä oli haaste, jota ruikutin ja räkätin Lillalle irkissä, koska.) Ja nyt odotan kahta kauheammin reaktiotasi aaton luukkuun, nho. ::) Jos se on puoletkaan tästä niin voin kuolla onnellisena. <3 Lupaan ja vannon, että kirjoitan tästä joskus jotain lisää! Tuitui. <3

DH58  8) Minä täällä taas purisen onnellisena, kun tekstini on kelvannut. Sun kommenttisi on kyllä niin piristäviä aina, etten kestä. <3 Tykkäätkö sä ihan kaikesta mitä sä luet? :D Kiitos taas tästä

Yleisesti haluan vielä sanoa, että koin tuon Ronin ja Hermionen keskustelun juonen kannalta tarpeelliseksi, joten isksi se on siellä, mahdollisimman yksinkertaisena, selittämässä miksi Hermy oli niin maassa. Ja lisäksi haluan todeta, että se on vähän huolestuttavaa miten tyytyväisiä ja onnellisia te olitte siitä faktasta, että Severus tosiaankin murtautui Hermionen asuntoon. ::)

Kiitos taas kommenteista! :-*

*~*~*

A/N: Tässä taas pieni ja hyvin sokerinen pätkä, ehkä ripauksella hölmöä huumoria. ::) Jälleen on itselle aika vieras paritus (olen tainnut jonkun raapaleen näistä kirjoittaa). Tämän pikabetaamisesta erityiskiitos Fractalle. :-* Ja tällä keräilen Nevillen.
Oikein ihanaista joulunodotusta ihanalle betalle ja varsin höpsölle kannibalilleni Wingalle. <3 :-*

XII - Tunnustusten aika, S
Genre: Fluff
Paritus (fandom): Neville/Luna (Potter)

Nevilleä hermostutti. Häntä hermostutti usein ja hyvin monesta syystä, mutta tällä kertaa häntä hermostutti enemmän kuin koskaan ennen. Tai ehkä jotkut hetket Kalkaroksen liemitunneilla tyrmässä olivat hermostuttaneet häntä tätä hetkeä enemmän, mutta nyt hänen hermostuksensa oli aivan erilaista. Siksi se ehkä olikin aiempaa kutkuttavampaa.

Tämän kertainen koettelemus vaatisi aivan kaikki rohkeuden rippeen, mitä pojalla vain olisi. Hänen kätensä puristuivat nyrkkeihin ja vain vaivoin hän sai pidäteltyä hermostuneen nielaisun. Hän pystyisi tähän, olihan hän harjoitellut tätä monen monta kertaa peilin edessä. Kyllä hän pystyisi tähän.

Luna oli niin kaunis, kauneinta mitä Neville oli ikinä nähnyt ja hän halusi tuntea sen maailman, missä tyttö eli, jakaa sen hänen kanssaan ja nähdä asiat kuten Luna ne näki. Hän halusi pidellä Lunaa kädestä ja ymmärtää kaiken, mistä tämä puhui. Tai ainakin kuunnella, sillä jo tytön ääni oli kuin ihanin lumous, joka kenenkään päälle saattoi langeta.

Neville nyökkäsi itsekseen. Hän pystyisi tähän. Tärisevin käsin ja haparoivin askelin hän suuntasi Lunan luokse. Tytön suloinen hymy kuitenkin katkaisi hänen ajatuksensa aivan täysin

”Luna, mi-minä”, poika aloitti ja punastui änkytykselleen. Luna kallisti päätään tuskin huomattavasti ja katsoi Nevilleä suurin silmin, maailman ihanin hymy huulillaan.

”Niin, Neville?”

Rohkeutensa keräten poika veti syvään henkeä ja avasi suunsa:

”Minä olen hulluna”, Neville aloitti jälleen sirojen käsien noustessa hänen poskilleen. Ele keskeytti pojan lauseen sydämen pyrkiessä ulos hänen rinnastaan.

”Sehän on kamalaa”, Luna aloitti huolissaan. ”Tule, viedään sinut Sairaalasiipeen.”

”Mutta”, poika yritti, mutta lempeästi tyttö tarttui hänen käteensä ja alkoi vetää häntä perässään kohti matami Pomfreyn hellää huomaa. Huomaamatta sitä itse, Neville huokaisi hiljaa, mutta kulki yhtä kaikki kiltisti Lunan perässä. Ei tämän aivan näin pitänyt mennä.


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Voi Neville-raasua :<

Tässä tuli älyttömän hyvin Nevillen luonne esille - hänen hermostuneisuutensa, Kalkaros-pelkonsa ja sympaattisuutensa. Luna oli oma, ihana, erikoinen itsensä :) Pidän kummastakin hahmosta, ja minusta tämä pari sopii hyvin yhteen :>.Neville oli niin vilpittömän hermostunut halutessaan kertoa Lunalle tunteistaan, ja jos voisin, olisin halunnut halata poikaa ja sanoa, että kyllä se siitä, hyvin se menee :> Vähän kävi sääliksi, että pojan suunnitelma meni mönkään, kun oli sitä kerran peilin edessäkin monesti harjoitellut. :( Vaikka tilanne menikin pipariksi, minusta Lunan reaktio oli kovin lunamainen ja herttainen :3

Tunnelma tässä oli kutkuttava, herttainen ja ihan aavistuksen verran apea, koska Nevillen näkökulmasta tilanne ei mennyt ollenkaan niin kuin hän oli suunnitellut :< Ehkä sitten ensi kerralla poikaa onnistaa paremmin :>

Ja lisäksi haluan todeta, että se on vähän huolestuttavaa miten tyytyväisiä ja onnellisia te olitte siitä faktasta, että Severus tosiaankin murtautui Hermionen asuntoon. ::)
En osannut ajatella, että Sevven piti tosiaan murtautua Hermyn asuntoon jotta yllätys onnistui ;D ;D ;D Jotenkin onnistuin ohittamaan kyseisen faktan :D No, sanotaan että se oli välttämätön välivaihe Hermionea piristävän yllätyksen toteuttamiseksi :D

Tykkäätkö sä ihan kaikesta mitä sä luet? :D
Hahhah, haastava kysymys :D En mä ainakaan oo sulta törmänny mihinkään sellaiseen tekstiin, josta en pidä :3 Ehkä jotkut omat tekstit ovat sellaisia, joista en tykkää kun luen niitä, jos ne eivät ole minusta tarpeeksi "laadukkaita" ;D (Joo, olen tässä asiassa pikkusen perfektionisti :D)

Kiitos taas söpöstä ja sympaattisesta luukusta <3

-DH58

 

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Olen laiska ja kommentoin vain yhtä luukkua. Ja se on mun luukku. :D

Mua vähän hämmensi ajatus Dracosta ja Blaisesta lapsen kanssa, mut eipä nekään aina voi teineillä. Ficin idea siis oli ihan loistava ja toteutus omalla tavallaan hupaisa. Pidin siitä kuinka lapsen saaminen pamahti Dracon kasvoille.

Tuo nimilista oli kyllä tosi kiva, koska ois ollut vähän tökeröä, jos sen olisi käynyt läpi kerronnalisesti. Ja Nat siitä lapsesta pitääkin tulla. Jos tulee kaksoset, niin se toinen voi olla Te.  :P ::) Nat Malbini ja Te Zablfoy. Jep.

Pointti on siis se, että mua väsyttää ja luukku X oli mun mielestä tosi hyvä ja aika söpis. Kirjoita ihmeessä näistä kaveruksista lisää !

- NatTe


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Severus/Hermione ei ole vieläkään se mun ykkösjuttu, mutta kyllä teit vaikutuksen! Toi oli todella kaunis ficci ja lopetus taas oli sulle tyypillisesti tosi hauska. Severus oli ihanan huolehtivainen ja tavallaan se voisi olla se toinen puoli, jota näytetään kirjoissa hyvin vähän. Kuvailu oli todella upeaa, josta tykkäsin todella paljon. Siis vau!

Nevillen ajatukset ne vasta siirappia olikin, huhhuh! :D Mä odotin hyvin siirappista lopetustakin, mutta kappas sitä ei tullutkaan. Hetken pelkäsin myös, että sä ja mä ollaan päädytty samaan ratkaisuun, että Luna tietää. Mutta yllätitkin ihan erilaisella lopulla, kun Luna vei Nevillen sairaalasiipeen! Se oli aika surullista Nevillen kannalta, mutta jotenkin mulle jäi hyvä tunne tuosta kohtauksesta. Ehkä sairaalasiivessä Neville saa kerrottua ne tunteensa kuitenkin. :) Mutta oli tosi Lunaa todeta, että ikävää, kun toinen kertoo olevansa hullu! :D

Kiitos kaunis taas luukuista. <3 Sori, että oon vähän kaikkien kanssa myöhässä, mutta yritän parhaani! Huomenna vapaapäivä niin saan jopa ajallaan kommentoitua huomisen luukkua! Toivottavasti ainakin. :D


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 069
  • Sateenvarjounelmia
DH58, kiva, että Neville tuli IC:nä perille, vähän aina uudet näkökulmat hermostuttaa. ::) Mutta eiköhän Neville myöhemmin saa tunnustettua (paremmalla sanavalinnalla). <3 Mun pitää varmaan muuten mennä tutkimaan, oletko julkaissut jotain ja lukaista läpi. ;)

Natte <3 Ei joo voi Draco ja Blaisekaan aina teineillä, vaikka se sua ehkä tommosena teininä vähän hämmentääkin. ::) Nat Malbini ja Te Zablfoy! :D Näihin nimiin pitää melkein palata! Kiva kun kelpasi, ihana olet kun edes tämän jaksoit tulla kommentoimaan. :-*

Odo, aww, kiva että Snarmioneni on vakuuttanut sinut. :-* Sev tosiaan, mun on helppo kuvitella siellä se huolehtiva ja välittävä puoli, koska kyllähän se huolehti Lilystakin ja myöhemmin, vaikkakin vähän vastahakoisen oloisena, myös Harrysta. Kuvailuun kieltämättä tämän pätkän kanssa panostin, kiva kun oot taas tykkäillyt. <3
Nevillestä taas yritin tehdä kevyen höttöistä luettavaa pienellä huumoritwistillä. En näe sitä niinkään surullisena itse, koska eihän Luna Nevillelle pakkeja antanut. <3 Elämä on edelleen toivoa täynnä. :p

Kiitos taas kommenteista, piristätte aina päivääni. <3

*~*~*

A/N: Nyt palataan taas originaalitekstii. Tämä on yksi ensimmäisistä valmistuneista, ja yksi omista suosikeista. Näistä kahdesta tulee vielä tarinaa riittämään, sillä tällä pätkällä korkkaan kolmen huntin kerhon omalta osaltani (sekä femme#10:n). ::) Tähän sain myös tarkimmat vaatimukset näistä lukuista kaiken kaikkiaan, toivottavasti muistin kaikki ja kokonaisuus miellyttää.
Pätkä on siis omistettu ihanaiselle Milgialle, joka toivottavasti heittää minua haasteella joskus toistekin. :-*

XIII - Yhdenlainen lauantai, S
Genre: drama/lievä fluff
Paritus (fandom): Enni/Maria  (originaali)

Se oli seesteinen hetki. Enni kuunteli suihkun ropinaa ja tuijotteli paljaita varpaitaan. Nainen oli lähes makuuasennossa sohvalla, kantapäät laskettuna Ikeasta haetulle sohvapöydälle. Hän huokaisi hiljaa huomatessaan varpaidenkynsissään olevan punaisen lakan alkaneen halkeilla. Pitäisi jaksaa puhdistaa ja laittaa uudet lakat tilalle.

Suihkun sammuessa nainen nosti automaattisesti katseensa omista varpaistaan. Pään kääntäminen sai otsahiukset pyrkimään ärsyttävästi silmille. Enni sipaisi ne sivuun hymyillen kylpyhuoneesta kurkistavalle ruskeaverikölle.

”Sulla ei ole pyyhkeitä täällä kaapissa”, toinen sanoi kevyen hymyn pyrkiessä hänen huulilleen.

”Sori”, Enni naurahti hiljaa ja nousi kaivamaan toiselle puhtaan pyyhkeen. Hänellä oli tapana pitää muutamaa puhdasta pyyhettä kylpyhuoneen pienessä kaapissa, Marian kaltaisia suihkuttelevia yllätysvieraita varten. Vaikkei Maria mikään yllätysvieras ollutkaan.

Nainen vei toiselle pehmeän, kirkkaan oranssin pyyhkeen ja sai kunnollisemman hymyn kiitoksekseen. Palatessaan sohvalle Enni hipelöi hiuksiaan hajamielisesti. He olivat aikaa sitten sopineet, etteivät olisi muuta kuin ystäviä etuisuuksilla, mutta aina seksin jälkeen hänellä oli hetken kummallinen olo. Niellen omituisuuden käytöksestään nainen rojahti takaisin sohvalle ja nosti jalkansa sohvapöydän reunalle.
Pian Maria istahti hänen seuraansa vain pyyhe ympärillään märkiä hiuksiaan haroen. Kiusoitteleva pilke kävi naisen silmissä tämän vilkaistessa ystäväänsä.

”Ei sillä, että asia mulle kuuluisi”, nainen aloitit kujeilevan sävyn leikkiessä hänen äänessään, ”mutta löysin sun pyyhkeen välistä tällasen.” Hän paljasti toiseen käteensä piilottamansa pitsisen sukkanauhan.

”Se on vaan sellanen”, Enni aloitti aavistuksen nolona, muttei saanut lausettaan päätettyä sen kummemmin. Huvittuneena Maria haroi kosteat hiuksensa takaraivolle ja pyöräytti niistä laiskan nutturan laittaen sen kiinni sukkanauhalla.

”Se on mun nyt.” Silmänisku sai Ennin nauramaan.

”Onko sulla vielä sitä pahaa skottilaista?” pyyhkeeseen verhottu Maria kysäisi yhtäkkiä.

”On, mutta ei oo kokista”, toinen vastasi.

”Ei se mitään.”

Enni kallisti päätään kevyesti, oikeastaan huomaamattaan, katsellessaan toisen nousevan ja suuntaavan hänen kaapilleen. Sinne, missä hän piti viinapullonsa jemmassa. Maria löysi etsimänsä ja avasi pullon hörpäten kitkerää juomaa suoraan pullon suusta. Hän irvisti ja laski pullon alas virnistäen sitten ystävälleen.

”Edelleen pahaa.”

Sohvalla makaavaa naista alkoi naurattaa ja hän ojensi kättään jaksamatta nousta.

”Anna, kun mäkin maistan.”

Maria käveli takaisin sohvan luo antaen pullon toisen ojennettuun käteen. Hän lysähti takaisin ystävänsä viereen tämän nostaessa pullon omille huulilleen. Pian Enninkin kasvoja koristi irvistys.

”Tosi pahaa.”

Ruskeaverikkö ojensi kättään saaden pullon takaisin itselleen. Hörppy hörpyltä kikatus lisääntyi viskin huvetessa. Vuorotellen naiset irvistivät ja kikattivat toistensa ilmeille.

Voisi sitä lauantaita kai huonomminkin viettää.


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Mä olin missannut koko kelmificin! Oisit sanonut, että yksi jäi välistä!

Eli siis kelmit. Ensimmäisenä katoin paritusta, että huh onpa siinä komea paritusketju kelmeistä + Lilystä. Kun lähdin tätä ekaa kertaa lukemaan ficci todella vaati keskittymistä ja musta tuntui, että kuka ajattelee mitä? Olin hieman hämmentynyt. Loppuratkaisun jälkeen, kun ajattelijana oli Kuutamo tämä valoittui paremmin. Toki jos olisi ajatellut se oli ihan luonnollinen valinta, kun  kaikki muut esille tulivat muilla tavoin. Luin tämän uudemman kerran ja "ahaa"-elämys tuli siitä huolimatta, että olin lukenut tämän jo kerran. Oikein mainiosti kehitetty lyhyeen pätkään niin monen ihmiset tunteita, jotka eivät edes osu yksiin. Sirius/James on ihana, mutta kävi kyllä sääliksi Remusta ja kyllä Siriustakin. Jospa Sirius tajuaisi, että James on Lilyn ja tunteet lämpiäisivät Remusta kohtaan. <3 Pisteet muuten kuolaamisesta. Monissa ficeissä nukutaan rauhallisesti, näytetään kauniilta, iho on kauniin sileä, jne. Tässä vaan kuolattiin, joka tuo realistisuutta ja vastapainoa niille kaikille ficcien ihmenukkujille, joita oon itsekin - valitettavasti - kirjoittanut. :D Kiitos kelmeistä. <3

Vai originaalia! Ja femmeä vieläpä \o/ Enni/Mariaa en ole ainakaan lukenut ennen, jos oot tytöistä ennen kirjoittanut. Vai oliko hahmot nimenomaan tätä luukkua varten keksinyt? Pidin siitä, miten tytöillä ei ollut ystävyyttä enempää ja se oli molempien mielestä ihan hyvä juttu Ennin omituisesta tunteesta huolimatta. Se ei ollut angstinen vaan molemmille okei ja tytöt pystyivät pitämään hauskaa keskenään. Kieltämättä lauantai-iltaa voisi viettää huonomminkin. Tässäkin oli kivaa kuvailua ja dialogia, josta tykkäsin. Jos et oo Ennistä ja Mariasta ennen kirjoittanut niin kirjoita ihmeessä lisää! Näiden kahden välinen ystävyys etuuksilla kuulostaa hyvältä ja ainakin tässä toimii. Kiitos femmeilystä  <3


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Ja mä survoudun tänne taas :3

Olipa kiva luukku :) Sekä Enni että Maria vaikuttivat minusta mukavilta henkilöiltä, ja oli kiva lukea toimivaa orginaalia yhdenlaisesta tavasta viettää launtaitaita :> (Heh, minä itse vietin eilisen lauantain tekemättä kunnolla yhtään mitään järkevää :D) Minusta tämä oli todella mukava lukea, sellainen kepeä ja hyväntuulinen, eläväisesti ja todentuntuisesti kirjoitettu, joka sai hyvälle mielelle :>

Pidin Odon tavoin siitä, ettei naisten suhde ollut periaatteessa ystävyyttä enempää, vaan ystävyys kävi molemmille, vaikka Ennille tulikin se kummallinen olo. Minusta oli kivaa että he pystyivät viettämään hauskaa toverillisessa hengessä, onhan se hauska tapa viettää lauantaita :> Pidin kovasti lopetuksesta, se oli minusta hauska ja sopi loistavasti luukkuun :3

Mun pitää varmaan muuten mennä tutkimaan, oletko julkaissut jotain ja lukaista läpi. ;)
Äää :D Mul on täällä olemassa vain hyvin vanhoja tekstejä, en oo kirjoittanu tänne mitään varmaan vuoteen :D Voin vihjaista, että on mulla yksi projekti käynnissä, ja jos siitä nyt tulee mitään niin ehkä mä sen täällä uskaltaisin julkaistakin ;)

Mutta niin :P Ihanan tekstin olit taas kirjoittanut :> Nää on todella hienosti tehtyjä :3

Kiitos kovasti :>

-DH58

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 069
  • Sateenvarjounelmia
Odo, tosiaankaan en ole huomannut, että sulta on yksi jäänyt välistä. :D Tosiaan Kelmeihin mun mielestä vähän kuuluu kuolaaminen nukkuessa. Vaikkei missään muussa ikinä käyttäisikään, kelmeihin se vain kuuluu. <3
Originaalifemmeä! \o/ Enni/Maria teki nyt tosiaan ensiesiintymisensä, mutta koska kaksikko on minulla 300 kerhon aihe, niin heistä vielä kuullaan. :D Kun tota sun kommenttia luit niin luettelit juuri niitä asioita, joita tässä piti olla ja ei saanut olla, joten taisi osua tämä teksti niihin vaatimuksiin aika hyvin. x)

DH58, ihanasti sanottu: toimivaa originaalia. :D Hyvä jos tästä jäi kepeä ja hyväntuulinen, en ollut siitä itse kirjoitusvaiheessa ihan varma. (Jos voin jotenkin avittaa sen projektin kanssa, niin yv:tä vaan. ;)) Sä olet kyllä ihana, kun tulet aina vaan kehumaan kauheasti. :D

Kiitos molemmille kommentoinnista. :-*

*~*~*

A/N: Tässä lukussa on nyt vähän niin kuin kaksi toisiinsa linkittyvää ficlettiä, joiden pitäisi toimia erillisinä kokonaisuuksina, mutta ovat nyt yhtä ja samaa. En ole taas ehtinyt betauttaa näitä, joten toivottavasti ajatusvirheitä ei hirveästi ole eksynyt tekstin joukkoon. :D (Haasteina Femme10 ja kerään tällä Pansyn.)
Nämä on omistettu ihanalle ja suulaalle neitokaiselle, jolla etenkin irkin puolella on monta nimeä (kuten rakkailla lapsilla yleensä). Toivottavasti tämä nyt on hyvä. Ihanaa joulunOdotusta. :-*

XIV - Yksinäiset aamut, S
Genre: drama/fluff
Paritus (fandom): Hermione/Pansy (Potter)

Hermione heräili hitaasti. Lämpö hänen vierestään oli karannut ja kevyt pettymys hulvahti hänen ylitseen. Nainen kierähti toiselle kyljelleen, painoi poskensa Pansyn tyynyyn ja hengitti syvään, etsien nenällään toisen shampoon tuoksun viimeisiä hahtuvia. Hän halusi rutistaa tyynyn lähelleen ja haudata kasvonsa siihen, mutta Pansy huomaisi, että hänen tyynyään oli kohdeltu kaltoin.

Vastahakoisesti nainen kampesi itsensä ylös, petasi sängyn ja suuntasi kylpyhuoneeseen. Pakollisten aamutoimien jälkeen Hermione meni keittiöön laittamaan teeveden tulille. Sen kauempaa hän ei keittiössä viihtynyt, vaan suuntasi ripein askelin takaisin makuuhuoneeseen laittaen hiuksiaan nutturalle kävellessään.

Kun teepannu alkoi viheltää keittiössä, Hermione ilmaantui pian nostamaan sen levyltä pois – nyt jo täysissä pukeissa. Nainen valitsi teensä ja laittoi sen hautumaan kadoten sitten jälleen, tällä kertaa kylpyhuoneen puolelle. Palatessaan keittiöön hän oli kaikin puolin viimeistelty päivän koitoksiin; kevyt meikki ja pieni riipus, joka oli samaa sarjaa kuin hänen korvakorunsa.

Levitettyään Päivän profeetan keittiön pöydälle ja vilkaistuaan kelloa Hermione istui pöydän ääreen silmäilemään uutiset ja juomaan teensä. Kun teestä oli jäljellä vain sakka, nainen laskosti lehden nätisti ja nousi huuhtelemaan mukinsa. Tiskialtaan luona hän kuitenkin pysähtyi ja hetken mielijohteesta pyöräytti kuppia kolme kertaa vasemmalla kädellä ennen kuin valutti viimeiset teepisarat altaaseen.

Nainen katsoi kupin pohjalle hymisten itsekseen. Pelkkää sakkaa. Surutta hän huuhteli sakan pois ja valmistautui töihin lähtöön.

Laitettuaan kengät ja napattuaan laukkunsa olalle nainen tarkisti vielä, että hänen kansiossaan olivat kaikki tärkeät paperit, vilkaisi itseään eteisen peilistä ja avasi välioven suunnatakseen ulos. Ulko-oven sisäpinnassa häntä odotti vihreä Post-it-lappu, johon oli piirretty sievä sydän. Hymyillen Hermione irrotti sen, laittoi sen kansionsa kanteen ja suuntasi ulos ennen kuin hän olisi myöhässä.

*~*

Pansy havahtui kevyesti tuntiessaan suukon ohimollaan. Hän kuuli lempeän kuiskauksen ja mutisi siihen vastaukseksi, saaden vielä kevyen suukon, ennen kuin pääsi kääntämään kylkeään ja lipumaan takaisin unen puolelle. Herätessään myöhemmin nainen nousi lähes saman tien istumaan ja hieroi silmiään hyvän tovin hengittäen sitten oikein syvään tämän aamun tuoksua. Pannukakkuja.

Jättäen sängyn siihen kuntoon, missä se oli, nainen nousi ylös ja huomasi ensimmäiseksi yöpöydällä olevan pinkin Post-it-lapun. Huomenta unikeko. Teksti oli koristeltu sydämin ja hymisten Pansy irrotti sen yöpöydästä.

Hiuksiaan takaraivolta pörröttäen nainen suuntasi kylpyhuoneeseen makean haukotuksen vallatessa hänet puolimatkassa. Peilikaapin ovesta hän löysi seuraavan lapun, joka oli tällä kertaa lila. Näytät hyvältä tänään. Sekin oli koristeltu sydämin.

Keittiössä häntä odotti valmiiksi ladattu kahvinkeitin, jonka kyljessä oli pinkkiin lappuun piirretty sydän, ja lämpöloitsitun nutun alla keko pannukakkuja. Nutun eteen pöydälle oli liimattu keltainen lappu. Suklaasiirappi on jääkaapin ovessa. Pansy hymisi jälleen irrottaessaan sydämin koristeltua lappua. Hän levitti laput keittiön pöydälle ja tökkäsi kahvinkeittimen päälle ennen kuin suuntasi eteiseen.

Väliovesta hän löysi jälleen lilan lapun. Hyvää työpäivää!

Siirrettyään senkin keittiön pöydälle, Pansy suuntasi heidän työhuoneeseensa. Hermione oli jättänyt Post-it-laput siististi pinoon. Pansy levitti eriväriset nivaskat ympäri pöytää miettien hetken itsekseen. Tänä aamuna oli ollut kaksi pinkkiä, kaksi lila ja yksi keltainen. Nainen otti vastaavat määrät vastaavia värejä ja pinosi nivaskat nätisti takaisin paikoilleen ennen kuin palasi keittiöön.

Hän levitti tyhjät laput pöydälle viestilappusten viereen ja kopioi loitsulla tekstit tyhjiin lappuihin. Sitten nainen rypisti äsken loitsimansa laput, rypistäen ne yksi kerrallaan roskikseen. Hermionen itse kirjoittamat laput hän sen sijaan kokosi siistiin pinoon. Hän vei ne vaatehuoneeseen, joka oli kokonaan hänen, sillä Hermionen vaatteet olivat mahtuneet vanhaan vaatekaappiin.

Ylimmän hyllyn perimmäisessä nurkassa Pansylla oli kenkälaatikko, johon hän oli koonnut kaikki Hermionen jättämät hölmöt ja typerät viestit. Hän laittoi tämänaamuiset viestit siististi muiden sekaan ja piilotti laatikon huolellisesti ennen kuin palasi keittiöön nauttimaan aamiaisensa.


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Hermsyaaa Hermansyaa ♥ Oot aivan mahtava, kun kirjoitit tätä! Ja vieläpä kaksi pätkää.

Tässä kivasti käytiin aamutoimet molempien välillä ja miten ne eroavat toisistaan. Hermione hoitaa kaiken kerralla, kun Pansy taas on unisempi ja hänelle kestää se herääminen. Hermione on kuitenkin ihana, kun laittaa kaiken valmiiksi. Hieman ihmettelin sitä, miten Pansy ensimmäisessä pätkässä oli jo herännyt, mutta ehkä hänellä oli aikaisempi aamutöihin kuin Hermionella? Pidin myös siitä, että pari ei ollut kertaakaan yhdessä vaan tämä kuvasi hetkiä, jotka he olivat erillään. Post-it laput olivat söpöajatus kertoa välittävänsä.

Lainaus
Tänä aamuna oli ollut kaksi pinkkiä, kaksi lila ja yksi keltainen.
Lilaa, luulisin. :D

Pansymainen tapa tuo, että "heittää roskiin" laput, mutta oikeasti hän onkin tyttö, joka jemmaa ne laput piiloon. Hermione kuvittelee aina, että laput on roskiksessa, vaikka eivät olekaan. Se on jotenkin tosi kiva ajatus ja kertoo Pansyn tunteista Hermionea kohtaan ja siitä, miten paljon laput piristävät hänen unisia aamujaan.

Lainaus
Hän vei ne vaatehuoneeseen, joka oli kokonaan hänen, sillä Hermionen vaatteet olivat mahtuneet vanhaan vaatekaappiin.
Mua huvitti tää kohta, kun omaan ficciini kirjoitin aivan saman lauseen vähän eri järjestyksessä. :D Sattumaako vai jäikö asia kummittelemaan sinun mieleesi? Vai oliko jopa tarkoituksellinen, että meidän ficit osus yksiin, ehkä sä osaat vastata tähän.
Lainaus käyttäjältä: minä
Hermione ei käynyt siellä juuri koskaan, koska hänen vaatteensa mahtuivat vanhaan vaatekaappiin, mutta Pansy sai hyvin tilan käytettyä yksinkin.
:D

Tämä oli  oikein kiva joululahja, josta kiitän suuresti. <3


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Kai mä toistan näissä itseäni (:D), mutta en mä voi muuta sanoa kuin että hirmuisen ihana :>

Hermione/Pansyyn on minulle vielä melko vieras, mutta tämä pätkä heijasti suurin piirtein täydellisesti ajatuksiani heistä :> Hermione on sellainen järjestelmällinen ja huolellinen, sijaa vuoteensa ja huuhtelee teemukinsa jne. Pansy taas jättää sängyn sekaiseksi ja pörröttää hiuksiaan - nämä piirteet tekevät hahmoista erityisen uskottavia ja todenmukaisia :> Toi posti-it - lappuviestittely oli musta kerrassaan ihana, ja Pansy oli aika ovela kun heitti ne kopioidut laput roskiin mutta vei ne aidot ja alkuperäiset talteen :D Se sopi hyvin Pansyn luihuiskulissiin, mutta kertoi kuitenkin että hän oikeasti välittää Hermionesta :) Hermionelle sopi myös niin hyvin aamupalan kattaminen valmiiksi, ja Pansyn unisen aamun piristäminen niillä post-it - lapuilla oli minusta ihana ele Hermyltä :3

Minusta oli hauska ja kekseliäs idea kertoa naisten aamuista erikseen, koska se tavallaan kertoo millaisia he ovat yksinään kyseisessä suhteessa. Se oli myös erilaista ja mielenkiintoista, ja minä pidin tästä tavasta kovasti! :> Kuten muutenkin, olit kirjoittanut tämänkin luvun tavattoman hyvin ja aidosti (ihan tosi, multa alkaa sanavarasto tyhjenemään kun yritän keksiä, mitä kaikkia sanoja en ole näissä kommenteissa käyttänyt :D En halua että sun tarvitsis lukea sataa samanlaista asiaköyhää kommenttia multa XD Koska nää ficit ansaitsee parempaa ;)), ja minä juoksentelen parhaillani onneni kukkuloilla <3 (Ja jos tarvitsen apua projektini kanssa, muistan sanasi ;) Hyvä tietää että apua on tarjolla, kiitos siitä :3)

Kiitos taas ihan hirmuisesti, mieliala kohenee huomattavasti kun näitä lukee <3

-DH58
 

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Pakko tulla sanomaan että olipa söpö! Hermansya jei.

Post-it-juttu oli hauska idea. Söpöä Hermionelta. Tosin oli ehkä vähän hämmentävää, että aluksi Pansy oli jättänyt post-itin ja sitten tämä kuitenkin esitti, että heitti ne pois... Varsinkin, kun he asuvat yhdessä! Ihmeellistä tunteiden piilottelua. No, en jaksa jäädä miettimään liikaa, kun söpö tunnelma mikä söpö!

Kiva pieni lisä, että Hermione huvikseen "ennusti" teesakastaan!

Minäkin huomasin ja muistin samankaltaisen lauseen Odon tekstistä - odotan mielenkiinnolla, oliko sattumaa vai tarkoitusta. (:

Mitä on tämä hyminä, jota kumpainenkin käytti ja vielä useampaan kertaan? Vaikutti oudolta ääntelyltä yksin ollessa, mutta kullakin tapansa.

Söpö! Kiitos! Tuli vähän hajanainen kommentti. ^^


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman