Lilla, tuitui. <3 En oikeasti osaa sanoa tuohon mitään järkevää, olen niin käsittämättömän onnellinen, että luukkusi kelpasi.
Uusi fandom on aina vähän jännittävä muutenkin, niin puhumattakaan sittän lähteä väkertämään joululahjaksi. (Totta kai Fíli tuntee veljensä tuoksusta, duh. <3) Osui muuten luukku sopivasti samalle päivälle kun sun maratonis.
Frac, nyt on Saappiksen suupielet oikeinpäin!
<3 Vastaan nyt vähän maltillisesti (ettei venähdä ihan kilometrin mittaiseksi taas alkuhöpinät), mutta siis aivan ihanaa, että pidit. <3 Toivottavasti tosiaan tulet pitämään myös omasta luukustasi. <3 Doraa vähän mietin jo itseksenikin, että aika söppänä toisesta taisi tulla, tarvitsee varmaan kirjoitella pidempi tai lyhyempi pätkä hänestä vielä myöhemmin.
Ja kun nyt toit sen esille (kuten irkissä jo kommentoin) saattaapi olla, että sen tähden piti tehdä esiintyminen ficissä vielä, mutta joku vähän unohti.
Näitä sattuu. Fílistä ja Kílistä en tosiaan halunnut lähteä tarkentamaan sitä suhdetta, koska nyt jokainen saa sitten tulkita mieleisekseen. (Enkä muuten huomannut tuoneeni perheen tähän mennessä kaikkiin pätkiin.
No seuraava onkin vähän poikkeuksellista materiaalia.)
DragonHeart58, se on kun Hunajaherttuan puolelta lukee, niin eikös sen kuulu olla Potter.
Näitä muita fandomeita on siis vähemmistä, joten ei se ehkä haittaa vaikka mindset Potterien puolela ensisijaisesti olisikin. Koetin tuoda tuonne noita söpöjä yksityiskohtia (ja olen näemmä onnistunut
) ihan vain siksi, että pätkän idea sinällään oli aika mitätön. Kiva jos tämä(kin) pätkä miellytti ja olen mielelläni hyvän mielen lähettiläänä.
(Ja siis tosiaankin, tykkään kommenteistasi aivan hirmuisesti, ja olet multa aika paljon kommentoinutkin. <3)
Odo,uskaltaa uskaltaa!
Et ole katsos ystävä hyvä ainoa, joka osaa olla ovela (he he). Tykkäsin itsekin tästä asettelusta, toinen on juuri saanut hyvän asennon ja sitten tulee huomionkipeä veli kiehnäämään. :p Hyvä, että hölmöt veljesfluffyni ovat iskeneet.
Lauchuo, voi apua, mitä sulla pitäis vastata.
(Jos hoidan tän vastailun vasta myöhemmin, eh eh.) Ensinnäkin, olen hyvin onnellinen, ettei se pätkä ollut susta mitenkään meh tai huuhaata tai mitään, vaan että oikeasti tykkäsit. Yksi teksteistä, joiden julkaisua tulen koko kalenterin aikana jännäämään ehkä eniten.
Jotenkin todella suloista, että sait tänkin taustalle sopimaan Drarryn.
Se on aina kivaa, kun kommentissa nousee sellaiset piirteet tekstistä, jotka on laittamalla laitettu sinne, koska sitten tietää, että ne eivät ole siellä turhaan. Kommenttisi teki minut siis harvinaisen iloiseksi, vaikka lähinnä mietitkin, miten saat tästä Drarryä.
*~*~*
A/N: Tämä seuraava pätkä on jokin ihme vinksahdus tuolta aivojeni perukoilta, joka lähti liikkeelle ilman ajatusta ja ajatuksen muodostuessa tekstistä tulikin jotain ihan muuta.
Aiheena oli enkelit ja/tai demonit, joten päätinpäs tuoda vähän ehkä toisenlaista näkemystä aiheeseen, toivottavasti tämä nyt ei liiaksi riko sitä sokerinkuorrutteista karkkimaata, joissa olen teitä tähän asti kuljettanut!
Oikein ihastuttavaa joulunodotusta
Lyra, toivottavasti tämä on edes vähän mieleesi.
V - Enkeleistä ja demoneista, SGenre: drama/humor
Fandom: Originaali
Kerran vuodessa on olemassa hetki, jolloin kaikki ihmistä suuremmat asiat pysähtyvät. Kiireisenä ihmisenä et varmasti tiennyt sitä, sillä ihmisluontoon kuuluu vain omaan napaan tuijottaminen. Joten minäpä kerron sinulle hieman totuuksia.
Silloin kun ihmiset ovat kiireisimmillään, yläkerran ja alakerran olennot tupsahtavat tavallisten kuolevien joukkoon. Te olette niin sokeita, ettette varmaan muutenkaan huomaisi mitään, mutta etenkin silloin kun teillä on kiire, ette tajua jos ympärillänne hyörii kaksi kertaa enemmän ihmisiä. Vaikka emmehän me ole ihmisiä, otamme vain ihmismäisen muodon, jotta te pienet, suloiset lemmikit ette säikähtäisi.
Typerin sääntö, mikä on kirjoitettu, jos minulta kysytään. Mutta niin se vain on, ettei meidän ole lupa tulla maan päälle ilman ihmismuotoa.
Tiesitkö muuten, että yläkerran asukkaat ovat rumia kuin mitkäkin? Enkeleiksi te niitä taidatte kutsua, kuvittelette niiden olevan kuvankauniita, täydellisempiä versioita itsestänne. Pah! Ette tekään silmää hivele, mutta enkelit ne vasta rumia ovat! Puolet teidän ”järkensä menettäneistänne” on vain todellisuudessa nähnyt enkelin. Ha!
Ja mitä meihin alakerran mussukoihin tulee, no, meihin tottuu. Osa teidän kehittelemistänne kauhukuvista kun sattuu sopimaan kuin nenä päähän. Se on jotenkin huvittavaa, miten meillä on monta nimeä; demonit, pirut, riivaajat, paholaiset… Se toimii, koska meitä on monenlaisia, mutta millä logiikalla vain alakerrassa olisi monen näköistä olentoa? Ai sillä ikivanhalla oletuksella, että ”hyvien ihmisten sielut pääsevät taivaaseen ja pahojen joutuu helvettiin”? Muistuta, että palaan tähän aiheeseen, sillä se on täysin naurettava.
Mihin minä jäinkään?
Ainiin! Minun piti kertoa siitä vuoden kohokohdasta. Siis meillä alakerrassa on kovat bileet aika usein muutenkin, mutta kerran vuodessa me istahdamme enkeleiden seuraan ja biletämme yhdessä. Okei, se ei ole lainkaan niin hauskaa, miltä se kuulostaa. Meillä on riittimme, joiden kanssa pidämme tasapainon jälleen yhden vuoden.
Mutta se on ainoa kerta vuodessa, kun enkelin ja demonin voi nähdä ilman, että ne yrittävät tappaa toisiaan. Muutenhan meillä on käynnissä perinteinen ylä- ja alakerran välinen sota. (Kerrankin teidän satunne on osunut nappiin jossain asiassa.)
Takaisin taivaaseen ja helvettiin, koska ei. Ei ole mitään tuonpuoleista, ei ylhäällä, ei alhaalla, vain elämänvoiman virta, joka jatkaa virtaamistaan, teki kuka mitä vain. Eikä ole hyvää ja pahaa, herätkää nyt jo, ääliöt. On vain eri tapoja katsoa asioita, eri ympäristöjä, joissa selviytyä.
Ja sitten on ääliöitä.
Mutta ollakseni reilu, ääliöitä on myös yläkerrassa, eivätkä kaikki alakerrassa ole ääliöitä. On vain erilaista elämää.
