Mä ainakin tunnustan, että oon vasta nyt Veren vankien (ja niiden ympärillä käytävän keskustelun) myötä ruvennut kiinnittämään huomiota siihen, kuinka vähän ja kapeasti edustettuina muut kuin valkoiset hahmot tv-sarjoissa edelleen on. Kun lähes jokaisen TV-sarjan päähenkilö ja lähes kaikki muutkin keskeiset hahmot ovat valkoisia miehiä, sitä alkaa pitää itsestään selvänä normina, johon ei ole tarvekaan kiinnittää erikseen huomiota. En mä ainakaan ole osannut ajatella, että vaikkapa eteläaasialaiset ihmiset ansaitsisivat nähdä enemmän kaltaisiaan (länsimaisessa) teeveessä.
Minusta on hyvä, että nyt kun maailma on niin monikulttuuristunut, on myös esillä enemmän eri taustaisia ihmisiä. Niin pitääkin olla.
Mutta etenkään vanhemmissa tai suomalaisissa tuotannoissa ei sinänsä ihmetytä yhtään se, että valkoisia hahmoja on 99% enemmistönä, koska ennen aikaan melkein kaikissa länsimaissa (ja vielä nykyäänkin Suomessa) valtaosa ihmisistä muutenkin on ollut eurooppalaistaustaisia, eikä silloin matkusteltu niin kuin nykyaikaan tehdään. Nykyään ihmisiltä tuntuu unohtuvan se, että ennen elettiin ihan toisenlaisia aikoja ja ei silloin puhuttu ja toimittu asioista niin kuin nyt. Moni asia on nyt paremmin, vaikka usein sanotaankin että kaivataan entisiin aikoihin.
Eiköhän ihan samalla lailla ole ollut Aasian maissa aasialaiset hahmot valtavirtana ja Afrikan maissa samoin paikallisen näköiset. (Ja on taatusti vieläkin.) Amerikka on ollut se kansojen sulatusuuni, josta tätä asiaa voisi ehkä eniten arvostella, koska siellä on kuitenkin pitkään ollut vaikka sun mitä kansallisuuksia edustettuna ja silti ohjelmissa pääosissa valkoihoiset.
Toki asiaa on auttanut, että oon aina vaivatta samaistunut mieshahmoihin enkä ole erityisesti osannut surra vaikkapa naishahmojen puutetta...
Mulla on vähän sama homma tai en ajattele tai kiinnitä huomiota sukupuoleen muutenkaan. Fiorellan kautta olen alkanut kiinnittää huomiota naisten puutteeseen, kun mietin, että suosittelisinko hänelle jotain vai en. 
Sen sijaan tämä miesedustus minua on häirinnyt aina, koska (kuten
Eveliinakin sanoi) olen aina tykännyt eniten naishahmoista lähes kaikessa, mitä media on tuonut vastaan. Ja samaistunutkin varmaan eniten.
Mä epäilen välillä tutuissani ja sukulaisissani sitä, että ne ei katso tai ei tykkää joistain ohjelmista ihan sillä, että siinä on väärännäköisiä ihmisiä tai puhutaan väärää kieltä. Eräs tuttuni ei voinut katsoa jotain animejuttua mun kanssa, koska ne ei puhu englantia. Ja joskus tuli pienenä järkytyksenä vastaan yhdeltä kaverilta, että hän ei voinut parittaa joitain hahmoja, koska toinen ei ollut valkoinen. Tätä tarkoitin, kun sanoin, että en tule ajatelleeksi kuin vasta kun joku sen sanoo. Nyt vasta olen keskustellut oman äitini kanssa siitä, miten kaikki on valkoista, mutta silti mulla hirttää kiinni, että pitäisi vältellä nyt sitten valkoisia cis-heteroita. Sekin olisi syrjintää.
Olen myös samaa mieltä tuosta, että ei sen enempää pitäisi vältellä ja syrjiä niitäkään valkoisia heteromiehiä, jos ei muutakaan syrjintää hyväksy, vaan monipuolistaa hahmokaartia yleisellä tasolla niin, että siellä olisi muitakin kuin vain heitä. (Ihan sama juttu kuin minua ennen tökki Finissäkin se, kun asennemaailma oli se "homot jes, heterot yök". Ketään ei pidä painaa nostaakseen toisia, vaan mieluummin antaa tasapuolisesti tilaa kaikille.)
Ja pakko myöntää, että aika järkyttävää jos jollakulla on tuollaisia rajoitteita, että edes fiktiivisesti ei voisi yhdistää erilaisia ihmisiä... Se kyllä kertoo jo ihmisestä aika paljon.
