A/N: Noniin, ensinnäkin; anteeksi kun jatkoa on tullut nyt hitaasti, mutta täällä uudessa asunnossa on kauhea sotku! *Raahasi tämän jatkonkin muistikortilla äidin koneeseen koska omassa ei ole nettiä* Mutta niin, tässä sitten jatkoa!
Luku 62. Kauniita muistoja
Adara huokaisi ja istuutui sängylleen. Siriuksen auki jättämästä ovesta kuului Kalkaroksen ääni, hiljaisena ja epäselvänä. Tämän ääntä seurasi Siriuksen ärtynyt ääni ja ripeä kävely takaisin keittiöön. Adara mietti, mikä oli saanut Siriuksen niin tolaltaan? Adaran saavuttua hän oli ollut vielä iloisen kuuloinen.
”Pirhana, on kyllä isänsä näköne. Mutta on jotain Violaakin, näytäs profiilias vähä. Joo, on kyl äites nenä. Näin äitiäs useinkin kun oli vanha Feeniksin kilta koolla -”
”Ohjaan sinut huoneeseesi niin voit purkaa tärkeimmät tavarasi ennen kuin menet nukkumaan.”
Adara havahtui. Se johtui äidistä... Sirius oli kertonut kuinka hänen äitinsä oli kieltänyt jyrkästi Siriusta tapailemasta Violaa. Ja Violan vanhemmat olivat vielä enemmän Siriusta vastaan, ennen kuin tutustuivat tähän kunnolla. Siriusta vaivasivat muistot perheestään, siinä talossa.
Sirius oli karannut 16-vuotiaana ja hylännyt sukunsa tekemällä sen.
Adara ymmärsi. Häntäkään ei kiinnostanut käydä edes vilkaisemassa Finniganien taloa.
Hän nousi ylös ja lähti kävelemään ympäri taloa. Hän asteli portaita ylemmäs ja kuuli erään huoneen oven takaa surinaa. Hän avasi oven ja vilkaisi sisälle. Surina tuntui kuuluvan verhoista, mutta jokin muu vei Adaran huomion.
Vastakkaisella seinällä oli suuri seinäkudos, sukupuu. Adara asteli lähemmäs ja näki että kudoksen yläreunassa luki
Jalo ja ikivanha Mustan suku
”Toujours Pur”
Adara katseli yläoksia, mikään nimistä ei tuntunut sanovan hänelle mitään, jos Phineas Nigeliusta ei laskettu. Phineas oli Tylypahkan toistaiseksi viimeinen rehtori joka oli kotoisin luihuisista.
Alemmilla oksilla näkyi olevan kolme sisarusta (yhden nimi oli kuin poltettu pois); Yksi sisaruksista oli Narcissa, josta lähti viiva Lucius Malfoyhyn ja heidän nimistään kultasäie nimeen Draco. Tosiaan, olen sukua Malfoylle. Adara ajatteli muistaessaan asian. Pian Adara löysi isoäitinsä ja –isänsä nimen, ja heistä lähtevät kaksi kultasäiettä Regulukseen ja polttojälkeen. Polttojälki oli epäilemättä Sirius. Siriuksesta lähti vaakatasossa viiva toiseen polttojälkeen ja heistä lähti kultasäie kolmanteen polttojälkeen, josta erottui vain kirjain A.
Adara oli osittain hämmästynyt, hänet oli poltettu sukupuusta irti jo kun hän oli syntynyt.
Hän havahtui tuijottamasta kudosta, kun kuuli Siriuksen äänen selkänsä takaa:
”Sinun pääteltiin tulevan isääsi, joten ei ollut mitään järkeä pitää sinua osana sukua.”
Adara hätkähti ja kääntyi Siriukseen päin.
”Illallinen on valmis”, hän ilmoitti ja lähti. Adara juoksi hänen peräänsä.
”Sinä et taida pitää tästä talosta, vai mitä?” Adara totesi, mutta Sirius jatkoi matkaansa alakertaan.
”Isä?” Adara sanoi, Sirius pysähtyi.
”...Tämä talo muistuttaa minua kaikesta, mitä minä en nuoruudessani saanut. Huomiota, kunnon vanhempia, edes rakkautta”, Sirius kuiskasi. ”Tai saada seurustella äitisi kanssa.”
Sirius kääntyi katsomaan Adaraa.
”Tiedän että on epäreilua sanoa tämä juuri sinulle, mutta minulla oli äitisi vain muutaman vuoden. Ja James, Lily... Jos vanhempani olisivat olleet mukavia ihmisiä, kaikki olisivat voineet asua tässä talossa. Salaisuudenhaltijat olisivat olleet minä, isä ja äiti. He olisivat olleet turvassa täällä. Peter ei olisi tiennyt asiasta. Kenenkään heistä ei olisi tarvinnut kuolla vain jos -” Sirius lopetti lauseensa kesken ja pyyhki silmiään hihaansa.
”Anteeksi, kun olin tyly aiemmin.”
Adara heilautti kättään huolettomasti.
”Ei tuo ollut mitään Kalkaroksen oppitunteihin verrattuna.” Sirius naurahti ja he lähtivät kohti keittiötä.
”Kummallista jos Kalkaros on tyly sinulle... Hän oli Violan kanssa ystävä”, Sirius sanoi kun he ohittivat olohuonetta.
”Mitä?”
”Viola oli aina puolustamassa Kalkarosta kun James ja minä – öh – teimme hänestä hiukan pilkkaa. He asuivat melko lähekkäin lapsina. Ja Violan tiedetään olevan ainoa joka liikkui Kalkaroksen kanssa koulussa. En tiedä mitä hän siinä limaletissä näki ystävän arvoista...” Sirius mutisi lauseen loppuun ja asteli keittiöön edeltä. Adara kuuli kolahduksen ja ehti nähdä Kalkaroksen mustan viitan selkämyksen ennen kuin tämä lähti ovesta ulos, sulkien oven nopeasti mutta hiljaa perässään.
Kalkaros oli kuullut.
Adara ymmärsi täysin miksi Kalkaros oli tyly hänelle. Siriuksen takia. Mutta eikö hän edes Violan muiston takia voinut yrittää olla mukava hänelle?
Adara oli vaitonainen lounaan aikana. Heitä oli pöydän ääressä Sirius, Remus, Mundungus ja hän. Dumbledore oli lähtenyt heti kokouksen päätyttyä, Tonks heti perässään.
Sirius ja Remus juttelivat keskenään, Mundungusin puuttuessa välillä mukaan mitä syömiseltään ehti. Adara tökki lusikalla perunaa keitossaan. Hänen äitinsä ja Kalkaros olivat olleet ystäviä, oliko vielä jotain mitä Adara ei tiennyt? Itse asiassa paljonkin, hän ei tiennyt ovatko Violan vanhemmat enää edes elossa, ketkä muut olivat olleet hänen ystäviään ja ketkä vihollisiaan.
Mundungus poistui ensimmäisenä, hänen tehtäväkseen oli tullut vahtia Harrya loppuloman ajan. Remus lähti siivottuaan Mundungusin ja oman astiansa pois ja toivotettuaan hyvät yöt Adaralle ja Siriukselle.
Pelottava hiljaisuus laski keittiöön. Sirius vilkuili välillä Adaraa, joka oli tökkinyt nyt perunansa muusiksi. Adara oli hädin tuskin huomannut olevansa kahden Siriuksen kanssa.
”Adara”, Sirius sanoi, ja Adara heräsi ajatuksistaan.
”Hm?” hän vastasi.
”Et ole syönyt palaakaan”, Sirius sanoi hiukan huolestuneena.
”Ai, ei ole nälkä...” Adara vastasi hiukan hajamielisesti. Sirius katsoi Adaraa, mutta ei lainkaan kuin hän katsoisi tätä silmiin, vaan kuin hän tutkisi Adaran mielen sopukoita, tuijottaisi tätä muutaman tuuman silmien taakse.
”Mikä sinulla on?” Sirius kysyi, kuin pettyneenä ettei ollut saanut Adaran kasvoista luettua mitään.
”Ei mitään, vähän väsyttää vain...” Adara sanoi välttelevästi. Hän pelkäsi purkavansa turhautumisensa väärin Siriukselle, alkavansa huutaa. Ehkä hän tosiaan oli väsynyt, kun oli niin lähellä huutaa Siriukselle.
”Sinun valehtelutaitosi ovat yhtä hyvät kuin fletkumadolla kävelyn taito. Joten -” Sirius sanoi ja veti penkkinsä lähemmäs Adaraa ja painoi kätensä tämän olkapäälle.
”- mikä on?”
Adara huokaisi syvään.
”Olen vain niin... pettynyt, tai turhautunut.. en tiedä”, Sirius katsoi Adaraa hiukan kulmaansa kohottaen.
”On niin paljon mitä en tiedä! Ensin minulta piilotellaan totuutta neljätoista vuotta ja sitten minulla onkin eri vanhemmat, eri suku, eri taustat, eri menneisyys... Ja kaiken lisäksi en tiedä sinun ja äidin menneisyydestä mitään. Minulle ripotellaan tietoa niin pienissä osissa – kuin keräisin suolakiteitä lattialta yksi kerrallaan ja -” Adara aloitti purkautumisensa, hän jatkoi pitkään ja tunsi kuinka Siriuksen ote häneen tuntui kuin hehkuvan erilailla – kuin kosketuksellaan Sirius välitti myötätuntoa häneen. Lopulta kun Adara lopetti, Sirius oli hetken hiljaa.
”Mitä jos tekisimme näin: huomenna, me keitämme ison kannullisen kaakaota, istuudumme tuonne olohuoneen sohvalle, ja kerron sinulle kaiken?” Sirius ehdotti ja hymyili. Adara nyökkäsi ja hymyili takaisin.
”No niin, nukkumaan siitä, pentu”, Sirius sanoi virnistäen ja painoi suukon Adaran otsalle.
”Pentu?” Adara toisti kuin häntä olisi kutsuttu kuraveriseksi – mutta hänen äänessä oli huvittuneisuutta. Sirius nauroi. Adara tökkäsi nyrkillä Siriusta kylkeen. Sirius lopetti naurunsa ja esitti vuorostaan loukkaantunutta.
”Jaa aletaan sitten väkivaltaiseksi, häh?” hän sanoi ja tökkäisi Adaraa takaisin. Adara tökkäisi takaisin, Sirius taas. He tökkivät toisiaan nopeammin, kunnes Sirius alkoi kutittaa Adaraa kyljistä. Adara putosi penkiltä ja Sirius seurasi häntä jatkaen kutitusta.
”Okei, okei!! Antaudun!” Adara huusi naurukohtauksen vallassa. Sirius tuuletti ja kehuskeli voitollaan.
Hän auttoi Adaran ylös lattialta ja he lähtivät yhteistuumin nukkumaan.
Adara tuijotti ovensuussa huoneettaan. Yön tullen se tuntui melko pelottavalta.
”Mikä nyt? Me häädettiin se mörkö jo pois lipastosta”, Sirius sanoi. Adara ei ollut varma oliko hän tosissaan vai ei.
”Se on silti pelottava”, Adara sanoi suoraan. Sirius hymähti huvittuneena, asteli Adaran huoneeseen, laittoi valot ja vilkaisi ympärilleen.
”On se kieltämättä hiukan ankea. Voimme sisustaa sen huomenna uudestaan jos haluat. Arthur tuo huomenna loput tavarasi tänne”, Sirius sanoi. Adara nyökkäsi.
”Molly teki sinulle tuon päiväpeitteen. Uuden kotisi kunniaksi”, Sirius sanoi nyökäten sängylle. Adara arvasi, ettei se voinut olla kirkkaine väreineen ja raitoineen Mustan suvun perintöä.
Adara ei jaksanut penkoa pyjamaansa huonosti pakatusta matka-arkustaan, joten hän käpertyi arkivaatteissaan sänkyyn. Sirius oli juuri sammuttamassa huonetta valaisevan öljylampun, kun Adara tunsi, ettei hän halunnut jäädä yksin.
”Tuota...” Adara sanoi, yrittäen keksiä syyn Siriukselle jäädä. ”Voisitko kertoa minulle jotain jo nyt? Vaikka – juhlista jotka pidettiin syntymäni jälkeen.”
Sirius myöntyi, sammutti valot ja istuutui tuolille joka lojui Adaran vuoteen päädyn vieressä.
”Noh, juhlat pidettiin heti seuraavana päivänä kun Viola ja minä toimme sinut kotiin. Juhlat oli itse asiassa Jamesin idea – mutta olin hänen kanssaan samaa mieltä. Kutsuimme Remuksen, Jamesin, Lilyn, Peterin, Amelia Bonesin ja hänen miehensä, Villisilmän – hän ei tosin tullut kiireidensä takia, Longbottomit ja muutaman Violan ystävän ja serkun joista en muista paljoa. Ja tietysti Violan vanhemmat.”
”Tulivatko hekin?”
”Totta kai, heidän ensimmäinen ja viimeinen lapsen lapsensa oli heille suurin ilo pitkään aikaan. Violan veli kuoli viittä kuolonsyöjää vastaan taistellessaan, puolisen vuotta ennen syntymääsi. Hän oli aurori, Albert nimeltään", Sirius sanoi ja mietti mihin oli jäänyt.
”Ovatko äidin vanhemmat yhä elossa?” Adara kysyi, kysymyksen vaivattua häntä pitkään.
”Eivät... Violan äiti kuoli suruunsa muutaman kuukauden päästä siitä kun minut oli heitetty Azkabaniin ja Viola oli... Niin, ja Violan isä seurasi vaimoaan pian sen jälkeen. Hän yritti etsiä käsiinsä kuolonsyöjät jotka tappoivat Violan, mutta hänet surmattiin Viistokujalle. Jätettiin samaan paikkaan jossa Viola oli löydetty.”
Adara oli hetken vaiti, mietti mitä hän aina kuuli ankeuttajien läsnä ollessa, kuullessaan äidin kuolevan – piipittävän miehen äänen sekä jonkun vahvemman, varmemman miehen...
”Minä tiedän miltä he kuulostivat”, Adara sanoi. Sirius näytti hämmentyneeltä.
”Kun olen ankeuttajien lähellä, kuulen äidin.. äidin viimeiset hetket.”
Sirius osoitti selvästi kiinnostusta.
”Toinen, joka puhui silloin... kuulosti ihan... Peteriltä”, Adara sanoi tajutessaan itsekin asian. Sirius näytti järkyttyneeltä.
”Peter?” hän toisti, varmistaen että kuuli oikein. Adara nyökkäsi.
”Peter lausui Avada kedavran... Mutta ennen sitä... Oli toinen mies, hänen äänensä oli matala ja vahva... Hän kysyi saako hän...hän..”
”Kerro, Adara. Saako hän mitä?” Sirius sanoi janoten tietoa.
”Saako hän purra häntä... Huvitella hänellä...” Sirius puristi kätensä nyrkkiin.
”Tiedätkö kuka se oli?” Sirius kysyi.
”En... en tunnistanut. Tiedätkö kuka se olisi voinut olla?” Sirius pudisti päätään.
”En tiedä... Mutta kiitos kun kerroit.”
Syntyi kiusallinen hiljaisuus. Sirius varmasti mietti päätään puhki, että kuka haluaisi tehdä Violalle sellaista.
”Jatka kertomusta juhlista”, Adara sanoi lopulta, kun ei kestänyt hiljaisuutta.
”Ai, niin... Kaikki toivat lahjoja. James ja Lily antoivat sinulle kehdon yläpuolelle ripustettavan sellaisen.. öh.. mikä se sana nyt olikaan.. sellainen josta riippui luutien pienoismalleja ja se soitti rauhallista melodiaa.”
”Mobile.”
”Se juuri. Ja Remus antoi kehdon, kummisedän perinne... Bonesit antoivat satukirjan, Longbottomit kirjan johon voi kirjoittaa muistiin ensimmäiset taikatekosi ja kasvutahtisi. Violan ystävät ja serkut antoivat myös satukirjoja ja vauvanvaatteita.”
Siriuksen kasvoille levisi loiva hymy. ”Violan eräs hajamielinen serkku osti sinulle poikien haalarit, hän unohti että olet tyttö”, Sirius naurahti. Adara hymyili.
”Sinä itse asiassa pidit niistä, enemmän kuin röyhelömekoista”, Sirius sanoi ja virnisti. Adara naurahti. Hän ei edelleenkään pitänyt mekoista, paitsi joissakin juhlatilaisuuksissa.
”Peter antoi muistaakseni tutin, johon oli kirjattu nimikirjaimesi...” Sirius sanoi vaisusti.
Sirius jatkoi tarinointiansa, Adara painoi jossain vaiheessa päänsä Siriuksen syliin ja sulki silmänsä. Sirius huomasi tarinan lopetettuaan, että Adara oli nukahtanut levolliseen uneen.
Hän laski Adaran pään hellästi tyynyä vasten, peitteli kunnolla ja painoi suukon tämän otsalle. Asteltuaan ulos huoneesta ja suljettuaan oven perässään, Sirius purskahti hyvin hiljaa kyyneliin.
