Kirjoittaja Aihe: Taivaaseen (ja takaisin) | S | Luna/Ginny | fluffy, draama, oneshot  (Luettu 669 kertaa)

Hopeakettu

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 591
Ficin nimi: Taivaaseen (ja takaisin)
Kirjoittaja: Hopeakettu
Tyylilaji: fluffy, draama, oneshot
Ikäraja: S
Paritus: Luna/Ginny
Haasteet: Oneshot10
A/N: Yllätys oli suuri, kun löysin tämän jo unohtuneen tekstin koneeltani. Pienen muokkauksen jälkeen päätin julkaista tämän, sillä pidän tästä kovasti. Toivottavasti tekin tykkäätte!

Taivaaseen (ja takaisin)

Luudallaan sinne tänne syöksähtelevä Ginny on pelkkä tumma täplä vasten oranssia taivasta, kun Luna ilmestyy Tylypahkan huispauskentälle. Päivemmällä linnan tiluksia koetellut ankea sadekuuro kavaltuu edelleen nurmikon kosteudessa, ja vilpoisa iltatuuli saa oppilaan kuin oppilaan hytisemään kylmästä. Metsän laidassa kasvavat vaahterat punertavat jo.

Luna pysähtyy pukuhuoneiden oville seuraamaan tyttöystävänsä lentämistä haltioituneena, hän katselee, kuinka rohkelikko vuoroin kiepsahtelee ympäri hurjan nopeasti ja vuoroin liitelee kauniin tasaisesti upouudella luudanvarrellaan, jonka voitti muutama viikko aikaisemmin Me Noitien arpajaisista. Punainen poninhäntä hulmuaa viimassa ja Luna voi miltei vannoa kuulevansa riemastuneen naurun korkeuksista. Kaikki muut Rohkelikon pelaajat ovat jo kadonneet linnaan illalliselle, mutta Ginny on vielä jäänyt lentelemään osin huvikseen, osin uutta luutaansa testatakseen.

Samassa rohkelikko huomaa tulijan. Hän leveilee kyvyillään vielä muutaman hurjan surmansilmukan ajan ennen kuin laskeutuu häkellyttävän elegantisti maahan ja saa hurjat aplodit yksihenkiseltä yleisöltään. Litimärkä ruoho lätisee paljaiden jalkojen alla, kun Luna hypähtelee tyttöystävänsä luokse ja kietoo hennot kätensä tämän ympäri. Ginny pudottaa luutansa maahan vastatakseen halaukseen kaksin käsin.  Hän lemahtaa hiukan hielle ja on tukevampi kuin tavallisesti, kiitos huispausvarusteiden, mutta Luna ei välitä, rutistaa vain lujempaa. Sitten hän vetäytyy kauemmas ja painaa otsansa Ginnyn kosteaa otsaa vasten. Kumpaakin hymyilyttää.

– Lensit hienosti.

– Se on kokonaan tuon ansiota, Ginny vetäytyy kauemmas vinkatakseen maassa makaavaa luutaansa kohti. – Nimbus kaksituhatta ei ole mitään tuohon verrattuna, Puhtolakaisusta puhumattakaan! Päihitämme puuskupuhit leikiten!

– Minä en tiedä, en ole koskaan lentänyt, Luna paljastaa uneksuvasti, katse jälleen korkeuksissa. Aurinko on juuri ehtinyt livahtaa horisontin taa. Tavoittamattoman taivaan poikki viilettää yksinäinen viirupöllö.

– Tahdotko kokeilla? Ginny on jo napannut luudanvartensa maasta ja tarjoaa sitä rakkaalleen. Kalpeille kasvoille herää riemu, mutta siitä huolimatta korpinkynsi pudistaa päätään.

– En, kiitos, hän vastaa haikealla äänellä. – En osaa.

– Entä jos lennämme yhdessä? Luuta kantaa kyllä meidät molemmat.

Tyttöjen katseet kohtaavat, eikä sanoja tarvita: sinisiin silmiin syttyy innostus, joka kertoo kaiken tarvittavan. Rohkelikon pisamainen hymy vain leviää ja tarttuu myös Lunan huuliin.

– Pidät vain tiukasti minusta kiinni, punatukkainen opastaa noustessaan uudelleen luutansa selkään. Luna asettuu rakkaansa taakse puristaen punakultaista neulepaitaa nyrkeissään. Sitten he nousevat ilmaan erittäin hitaasti, sen verran korkealle, että vaaleatukkaisen paljaat päkiät hipovat ruohonkorsia juuri ja juuri. Lunan vatsanpohjassa humahtaa hassusti, kun he irtoavat maasta kokonaan.

Ensin luudanvarsi ei ole kantaa heitä kahta, mutta sitten sen kärki kääntyy kohti oranssia taivasta ja se ampaisee hurjaan vauhtiin aivan varoittamatta. Luna henkäisee kovaäänisesti takertuen tiukemmin Ginnyn vyötäröön: pelästys laajentaa siniset silmät valtaviksi.

– Ei mitään hätää! punapää karjaisee vastatuuleen, ja Luna uskoo hänen sanansa, sillä jännityksestä huolimatta hän tietää, ettei Ginny ei koskaan antaisi hänelle tapahtua mitään pahaa.

Tuttu ja turvallinen maankamara jää koko ajan kauemmaksi, eikä aikaakaan, kun tytöt liitävät monen jalan korkeudessa. Ginny ohjastaa luudan lentämään vaakatasoon Lunan katsellessa allaan leviävää nurmikenttää. Miten säälittävältä valtava Tällipajukin näyttää näin korkealta! Kuinka pieni linnaa ympäröivä järvikin on! Ja miten tuulikin tuoksuu aivan erilaiselta! Taivaskin on laajempi kuin maasta käsin katsottuna, näin korkealta näyttää siltä kuin se voisi jatkua loputtomiin, idässä sysimustana ja lännessä auringonoranssina.

Riemastunut nauru karkaa arkailematta Lunan suusta, hän nauraa aivan uudenlaista, vapautunutta naurua, jota hän ei ole nauranut koskaan aikaisemmin. Muutama vaalea suortuva takertuu poskipäihin, mutta ne eivät kuitenkaan häiritse: siniset silmät suorastaan ahmivat alleen leviävää näkyä. Harmaan linnan suurilla - nyt niin pienillä - ulko-ovilla muutama oppilas osoittelee heitä, ja vaikka Luna tietää, että he joutuvat vaikeuksiin myöhemmin lenneltyään huispauskentän ulkopuolella, ei hän voi vastustaa kiusausta heiluttaa kättään kaukana siintäville nuorille sekä joukkoon liittyneille opettajille, joista yhden hän tunnistaa hatusta McGarmiwaksi. Myöhemmin on myöhemmin, nyt on nyt. Ja nyt on vapauden hetki.

Ginny lähtee kiertämään koulun suurta nurmikenttää ympäri. Hän tekee luudalla aaltoilevia liikkeitä, nopeita nousuja ja teräviä laskuja, mikä saa Lunan kikatuksen hurjistumaan entisestään. Tuntuu kuin he lentäisivät taivaaseen saakka. Pieni sydän räpättää hurjana Lunan rinnassa samalla kun omituinen, ennen kokematon riemun ja vapauden yhdistelmä kihelmöi hänen vatsanpohjassaan. Kunpa tämä hetki kestäisi ikuisesti, kunpa hän saisi aina tuntea villin tuulen jalkojensa alla ja Ginnyn vartalon omaansa vasten, kunpa hän saisi aina olla näin vapaa!

Kaikki kuitenkin päättyy aikanaan. Kierrettyään puolet nurmikentästä Ginny suuntaa takaisin taivaan reunasta kohti huispauskenttää, missä puoli tusinaa opettajia odottaa heitä erittäin kärttyisinä. Luna painaa lempeän mutta rakastavan suudelman pisamaiseen niskaan ja on kuulevinaan tyytyväisen hyrähdyksen napakkaa tuulta vasten.

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 073
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Hei mitä, sinä et kertonut että julkaisit Luna/Ginnya! Kuinka sinä julkesit olla kertomatta *murisee* no ei, ehkä mä voin armahtaa Ernesti-Jaakonpojan tällä kertaa :D
Luna/Ginny on ehdoton lempiparitukseni ja Luna lempihahmoni, ja tämä oli aivan älyttömän suloinen teksti! <3 Tuo ilmassa lentely, voin vaan niin kuvitella Lunan tunnelmat kun se lentää ensimmäistä kertaa! Vosinpa minäkin lentää :D Kiitos tästä tekstistä hei ihana <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Hopeakettu

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 591
Lunalotta: Kiitos kommentistasi (ja armahduksesta :D)! Luna on kyllä yksi meikäläisenkin lempihahmoista... Ihana että tykkäsit tästä ♥