Tulosta sivu - Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)

Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Lokitar - 03.07.2007 17:46:59

Otsikko: Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 17:46:59

Name: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoittaja: Fubuki
Beta: Vicky (muutamassa ekassa luvussa)
Rating: K-11
Genre: Drama, romance & AU
Pairing: Lue ja selvitä ;)
Summary: Lue traileri
Finipikarit: Adara Musta äänestettiin 2. sijalle parhaaksi omahahmoksi finipikareissa 2011
Disclaimer: En omista Harry Potterin hahmoja ym. Vain Adara on oma luomukseni.
A/N: Idea hommaan lähti simppelisti Azkabanin vanki-elokuvaa katsoessani, kun Sirius huusi "I did my waiting, twelve years of it in Azkaban!"... Kävi niin sääliksi Siriusta että täytyi kirjoittaa hahmo joka voi häntä halata. Se piti vain, ilmeiseti, tehdä hyyyyvin pitkän kaavan kautta. Aloitin ficin kirjoittamisen joskus 2006(?) joten tökkivää tekstiä on luvassa aluksi, vaikka oon sitä jälkikäteen koettanut hioa (muttakun sitä on liikaa!). Fic sai loppunsa kesällä 2008. Toivottavasti kirjoitukseni kehittyminen tulee huomattua, kun lukee tämän alusta loppuun :)
Jos teksti on kuitenkin ihan sietämätöntä kuraa niin suosittelen aloittamaani re-boot versiota korkeammalla ikärajoituksella. (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=25407.0)

Traileri.

Oli tyttö...

”Ala tulla, Seamus! Juna lähtee!”
”J-joo joo!”

joka ei tiennyt...

”Sinulla on äitisi nenä, yhtä suora ja sievä.”
”Oletkohan sekoittanut minut johonkuhun muuhun?”

kuka hän oikeasti oli..

”Älä sano sitä!”
”En sano sitä. Sinä tiedät sen jo...”

Mutta kun totuus tulee ilmi...

”KÄVIKÖ MIELESSÄ ETTÄ MINÄ EPÄILIN JO JOTAIN?!
SAIN VASTA NYT SELVILLE ETTÄ ISÄNI ON 12 VUOTTA AZKABANISSA ISTUNUT
MIES JA ÄITINI ON KUOLLUT!!”

hän ei tiedä mitä tehdä...

”Mistä tiedät, etten ole väleissä Finniganeihin?”
”Et ole kirjoittanut heille mitään. Seamuskin vaikuttaa tietävän että sinulla on jokin huonosti.”
----

”Tuntuu kuin olisin herännyt jostain unesta enkä tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa.”
”Luota aina itseesi.”

kenen puolella olla...

”HÄN TAPPOI MINUN ÄITINI JA ISÄNI!”
”Harry! Lopeta!”

tai kenen kanssa olla...

”Haluaisitko alkaa seurustelemaan kanssani?”
”Minä- en voi.”
---
”Adara, minä rakastan sinua. Enemmän kuin mitään. Jos olisin menettänyt sinut...
maailmani olisi kadonnut.”
”Minusta tuntuu nyt samalta.”

Mutta yksi asia on varma...

”Minusta sinun ei tarvitse antaa minulle yhtään lahjaa ikinä, kunhan
et katoa minnekään, jooko?”
”En mene minnekään... lupaan.”

Hän tekee kaikkensa..

”Älä satuta häntä.”
”Häivy... älä sotkeudu tähän.”
”Senkin paksukallo, minä puutun mihin haluan.”

suojellakseen...

”Ylös linnaan? Enpä usko, että meidän tarvitsee niin kauas lähteä.
Minä kutsun ankeuttajat heti kun pääsemme pajusta. Ne ilahtuvat
varmasti nähdessään sinut, Sirius. Saattavat antaa pikku pusunkin,
melkein luulisin...”
”SITÄ SINÄ ET TEE!”

isäänsä.

”Mutta- miten Adara liittyy tähän?”
”Adara on Siriuksen ja Violan tytär.”
---
"SIRIUS!"

Rakkautta...

”Rakastan sinua, aina.”
”Niin minäkin sinua.”

Vihaa...

”Te ilmeisesti haluatte kertoa, että minut on adoptoitu?
Ja että oikea äitini on kuollut? Ja että oikea isäni on
kahdentoista vuoden Azkabanissa kärsimisen jälkeen
sieltä karannut velho? Ja että olette valehdelleet minulle
kaksitoista vuotta?! JA ETTÄ AIOITTE SALATA SEN VAIKKA
DUMBLEDORE KÄSKI KERTOA TOTUUS?!”

Iloa...

”Me muokataan sen työhakemusta ministeriöön.”
”Nimeksi laitetaan?”
”Penikka Lyllerö?”
”Penikka Vellihousu?”
”Pojat...”

Taistelua...

”Päästä-hänet-nyt!”
”Päästäkää heidät, niin tyttö on teidän.”
”TAINNUTU!”
---
”Sinä kuolet... tässä, ja nyt.”
”AVADA KEDAVRA!”

Surua...

”Jos kyyneleitä kerta tulee kun ihminen on surullinen, mikseivät
ne auta mitenkään?”
---
”Sirius on tähti, kirkkain tähti koko kuviossaan. Mutta tiedätkö
mikä on toiseksi kirkkain?”

Ja kuolemaa...

”Ei se auta mitään, Adara. Sirius on poissa. Hän ei palaa.”
”Hän ei voi olla, ei voi! Hän tulee takaisin jos autamme hänet pois sieltä!”
”SIRIUS!”
---
”Kuinka monen täytyy vielä kuolla ennen loppua?”

Fubuki esittää: Adara, Siriuksen tähti.

Otsikko: Prologi
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 17:48:11

Prologi

Kalmanhanaukio kaksitoista on valtava pimeän voimia sisältävä asunto Lontoossa. Jästit eivät sitä näe, heidän suureksi onnekseen; sen olohuoneen kaapissa piileskelee mörkö ja monissa laatikoissa on ihmisten kimppuun hyökkäileviä veitsiä ja teelusikoita. Makuuhuoneiden lipastoissa taas on Mustan suvun sinetillä koristeltuja (enimmäkseen kirottuja) esineitä, kuten taskukelloja ja koruja. Ulko-oven vieressä seinällä riippuu rouva Walburga Mustan kuva, uskollisen kotitonttunsa kiillottamissa kehyksissä. Olohuoneen seinään on loihdittu kuvakudos, sukupuu, jonka yläreunassa lukee suurin kirjaimin:

Jalo ja ikivanha Mustan suku
”Toujours Pur”

Puussa on tummia palaneita jälkiä, koska suvun häpeäpilkut on poltettu näkyvistä. Puun alimmilla oksilla näkyy viivojen yhdistämät nimet: Narcissa ja Bellatrix, sekä näiden kahden nimen vieressä näkyy musta palanut tahra, jossa on lukenut ennen Andromedan nimi. Vähän kauempana serkuistaan on Regulus, sekä sen vieressä palojälki, jossa oli ennen lukenut Sirius. Mutta mitä näkyykään siitä palojäljestä lähtevän?
Viiva oikealle toiseen pois poltettuun nimeen, ja viivan keskikohdasta toinen viiva alaspäin kohti toista, hyvin tuoretta palojälkeä. Tahrasta erottuu vain iso kirjain: A
Tästä suvun häpeätahrasta tarinani kertoo. Hän syntyi vasta-avioituneelle parille, Sirius Mustalle ja Viola Bonesille. Lapsesta tuli tietysti sukunsa häpeäpilkku, koska hänen isänsä oli erotettu puhdasverisyyttä arvostavasta suvustaan. Tytön nimeksi tuli Adara Viola Musta.
Puolitoista vuotta myöhemmin lapsen syntymästä Päivän Profeetassa oli suuret hätkähdyttävät otsikot:

Sirius Musta etsintäkuulutettu kahdentoista jästin ja yhden velhon murhasta!

Lily ja James Potterin kuolemaan liittyviin kuulusteluihin kutsuttu Sirius Musta on nyt etsintäkuulutettu. Musta murhasi viattomia jästejä sekä yhden velhon, Peter Piskuilanin, joka oli ennen hänen paras ystävänsä Tylypahkassa. Piskuilan oli ilmeisesti yllättänyt Mustan kostaakseen Lily ja James Potterin kuoleman, sillä henkiinjääneet kertoivat kuinka Peter oli sanonut: ”Sinä petit Lilyn ja Jamesin Pimeyden lordille! Lily ja James, Sirius! Miten sinä saatoit?” ennen kuin Musta oli nostanut sauvansa tusinoiden jästien joukossa ja räjäyttänyt koko korttelin.
”Piskuilanista jäi jäljelle vain yksi sormi, ja kaksitoista viatonta jästiä saivat surmansa. Olemme jo käyneet muuttamassa eloonjääneiden muistia, ja lavastanut räjähdyksen aiheuttajaksi erään jästitalon kaasuvuodon. Sirius Musta aiotaan toimittaa ilman oikeudenkäyntiä velhojen vankilaan Azkabaniin”, kommentoi asiaa taikakatastrofiministeriön apulaisministeri Cornelius Toffee. Mustan kumppania Viola Mustaa ei olla tavoitettu mieluummin kommentoimaan tilannetta, mutta luotettavien tahojen mukaan Viola Mustalla ei ole osuutta Sirius Mustan tekoihin.

Viime viikolla murhatun velhopariskunnan ystävätär, Viola Musta löydetty kuolleena!

Viime iltana kadonneen Viola Mustan ruumis löydettiin tänään kello 2:38 yöllä, Iskunkiertokujan läheltä. Hänet oli murhattu anteeksiantamattomalla kirouksella. Ruumiin yläpuolella leijaili suuri pimeänpiirto julistaen velhomaailman surusanomaa. Viola Musta - os. Bones - oli tunnetusti erittäin hyvä ystävä viime viikolla kuolleiden James ja Lily Potterin kanssa. Ministeriössä surraan kuinka joku on voinut murhata jonkun niin hyväsydämisen noidan. Violan aviomies, Sirius Musta on edelleen etsintäkuulutettu, eikä häntä ole löydetty. Sirius Musta murhasi viattomia jästejä sekä yhden velhon, Peter Piskuilanin juuri Potterien murhan jälkeen viikko sitten. Viola Mustaa ei silloin tavoitettu kommentoimaan tilannetta. Monet epäilevät Viola Mustan murhaajaksi Siriusta itseään, tai muita kuolonsyöjiä. ”Tämä on suuri surun kuukausi...” Kommentoi taikaministerimme Millicent Bagnold. ”Hän-joka-jääköön-nimeämättä on kadonnut, mutta hänen seuraajansa jatkavat hänen veritekojaan.” Kuolonsyöjien tiedetään tappaneen tässä kuussa lukuisia jästejä sekä kaksi ministeriön jäsentä. Suunnilleen uhrien lukumäärän verran on myös saatu kuolonsyöjiä kiinni, ja toimitettu Azkabaniin hänen-joka-jääköön-nimeämättä kadottua.
”Moni kuolonsyöjä on pyrkinyt aiheuttamaan mahdollisimman paljon vahinkoa ennen kiinnijäämistään, ministeriön tehtävä on saada vahingot mahdollisimman vähäisiksi”, Viola Mustan serkku, Amelia Bones kommentoi. Viola Mustan työnantajaa, kuuluisaa sauvantekijää Ollivanderia ei ole tavoitettu kommentoimaan tilannetta.
”Hän on varmasti surun murtama. Me kaikki olemme”, Amelia kommentoi.
Tämä surunpäivä aiheutti myös pahaa viattomalle lapselle. Viola ja Sirius Mustalla on vasta puolitoistavuotias tytär, Adara, jonka olinpaikasta ei olla vielä varmoja.
”Tutkimme ensisijaisesti Mustien kodin. Lapsen turvallisuus on nyt tärkeintä, sillä lapsi on hengenvaarassa yksin”, kertoo ministeriössä juuri aloittanut työntekijä Arthur Weasley. (Lisää sivulla 9.)

Seuraavan päivän lehdessä olikin jo otsikko:

Viola Mustan tytär löydetty! Äidin työnantaja pelasti lapsen!

Eilisessä Päivän Profeetassamme kerrottu surutarina saa onnellisen lopun: edesmenneen Viola Mustan tytär on löytynyt. Lapsen toi ministeriöön noidan entinen työnantaja, Ollivander, joka pahoitteli hidasta toimintaansa.
”Olin shokissa”, Ollivander kertoo toimittajille, kädet hiukan vapisten. ”Löysin Violan kuolleena kadulta pimeänpiirron alta, ja lapsen turvasta kahden roskakorin välistä. Naisparka oli luultavasti piilottanut tyttärensä säästääkseen tämän kuolonsyöjiltä”, mies kommentoi jo kyyneleet silmissä. ”Otin tytön mukaan kotiini ja lukitsin talon kaikki sisäänkäynnit, siltä varalta että minua seurattiin. Luin lehdistä eilen illalla, että Viola on löydetty ja aurorit etsivät minua ja Adaraa, joten uskaltauduin viimein ulos kodistani.” Adaran kohtaloa ei ole vielä päätetty. Tylypahkan rehtori Albus Dumbledore (Merlinin ritarikunta, Ensimmäinen luokka, Suurtaikuri, Päänoita, Ylihörhö, Kansainvälinen Velholiitto) on ilmoittanut ottavansa Adaran Tylypahkan oppilaaksi, kun tämä täyttää yksitoista vuotta. Pöllöjä lensi jo eilen parvittain ministeriöön, tuoden kirjeitä joissa joku velhomaailman pariskunta tarjoutuu ottamaan Adaran huostaansa, kun tämä löytyy.
”Toivomme tietysti lapsen parasta ja yritämme päättää pian mitä teemme asialle. Olemme ottaneet yhteyttä lapsen lähimpään omaiseen, joka päättää lapsen tulevasta kodista. Lasta ei voi tietenkään luovuttaa isänsä huostaan, mikäli hän ilmaantuu paikalle”, Ministeri Millicen Bagnold toteaa muistuttaen, että Sirius Mustaa odottaa matka Azkabaniin. (Lisää sivulla 17)

Otsikko: Luku 1. Toinen vuosi
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 17:48:44

A/N: Kuten vanhat lukijat muistaa, aloitin hiukan kirjoittamaan Adaran toista lukuvuotta, mutta teinkin aikahypyn. Tässä silti sitä toista lukuvuotta ^^ Huomioikaa tässä Malfoyn käytös - raukkaparka on vasta 11 ^^' Ja betattu on nyt tämäkin, kiitos Vicky <3 Tiedän että eri vuosiluokkalaiset eivät olleet samoilla luudanlentotunneilla mutta otin kirjoittajan vapauden tässäkin ::)

1. Luku
Toinen vuosi

”Juokse jo, Seamus!” Adara huusi kääntyen ympäri veljeensä päin, joka ei ollut ilmeisesti toipunut laiturin yhdeksän ja kolme neljänneksen läpi pääsystä. Tuuli heilutti Adaran vyötärölle ylettäviä tummanruskeita hiuksia vapautuneesti, hänen vetäessä ilmaa nautiskellen keuhkoihinsa. Hän tunsi jo luissa ja ytimissään että hän oli matkalla kotiin. Pelkkä juna-asema tuntui jo tuoksuvan Tylypahkalle. Adara katsoi tummanruskeilla silmillään hiukan huvittuneena veljeensä.
”Ala tulla jo! Juna lähtee!” hän kiljaisi huomatessaan veturin piipusta tupruavan valkoisen savun.
”J-joo joo!” Seamus mutisi punastuneena - vieressä olevan vaunun tytöt tuijottivat myöhästyjiä hihittäen ja osoitellen.
   Sisarukset kiirehtivät vauhdilla junaan ja lähtivät etsimään tyhjää istumispaikkaa. Heidän kävellessään käytävää, tuttu voimakas pojan ääni kajahti Adaran korviin, kutsuen tyttöä nimeltä.
Adara käännähti äänen suuntaan. Siellä häntä katseli ystävälliset (ja Adaran mielestä melko suloisetkin) silmät.

Poika oli Oliver Wood, Seamusia ainakin päätä pidempi, sekä kaksi kertaa fiksumpi - ainakin Adaran mielestä.
”Oliver! Et kirjoittanut koko kesänä minulle”, Adara sanoi nyrpeänä, mutta iski vaivihkaa silmää Seamusille. ”Hän on Rohkelikon huispausjoukkueen kapteeni, suosittelisin hyvää käytöstä”, hän kuiskasi virnuillen veljelleen.
”Ja milloin minä en muka ole käyttäytynyt hyvin?” Seamus tuhahti. Oliver oli jo saapunut lähemmäs ja osoitti vaunun päätyyn.
”Anteeksi, mutta oli kiireitä huispauksen kanssa... Me muuten istutaan Percyn kanssa tuolla, haluatteko pitää seuraa?” hän kysyi. Adara tietysti suostui ja Oliver tarjoutui kantamaan tämän pöllöä, Iigoria. Seamus seurasi hiukan happamana, sekä aavistuksen verran epäluuloisena perässä. Hänen päästyään osastoon, Adaraa oli jo ystävällisesti kättelemässä Percy Weasley.
”Adara, kuinka mukavaa tavata taas”, Percy sanoi kohteliaasti kumartaen.
”Kiitos samoin. Percy, Oliver, tässä on veljeni Seamus”, Adara sanoi hiukan huvittuneena, silti vähintään yhtä virallisesti kuin Percy tervehtiessään. Percy kätteli Seamusiakin ja tarjoutui laittamaan laukut penkin alle, Oliver tyytyi käden heilautukseen.

Matka Tylypahkaan sujui mukavasti rupatellen. Suurimmaksi osaksi Oliver kiinnitti huomiotaan Seamusiin, joka kertoi yksityiskohtaisesti kaiken mitä oli nähnyt, ollessaan isänsä kanssa parhailla paikoilla Huispauksen MM-kilpailuissa, joissa romanialaiset ja englantilaiset olivat pelanneet vastakkain. Adaraa huispaus ei kiinnostanut pätkääkään, hän oli kieltäytynyt jopa tulemasta koko otteluun ja jäi opiskelemaan taikaliemiä kotiin. Ei se opiskelu tosin mitään ollut auttanut, Adara ei ollut kehittynyt paljoa nimeksikään, sillä taikaliemiä ei opi silkalla teorialla.

~*~

Moni hattu on päältä kaunis,
mut sille en pane painoa,
vaan itseni oitis syön, joku muu
jos paremmin käyttää aivoa.
Pyh sanon mustille knalleillenne
ja korkeille silintereille,
sillä Tylypahkan lajitteluhattu oon
ja näytän taivaan merkit niille.
Ei salata mitään minulta
voi sisäänsä sun polla,
siis sovita mua, niin kerron
missä sun kuuluu olla.
Ehkä kuulut Rohkelikkoon, jos
sydämes urhoollinen on,
on sinulla ritarin uskallus
ja olet kumman peloton.
Ehkä on luontosi rehti Puuskupuh,
sinuun aina voi luottaa,
ei malttisi petä ja aherrus sulle
vain silkkaa iloa tuottaa.
Kenties viisas Korpinkynsi
on koti sun alttiin mielen.
Siellä älykkäät ja terävät oppii
yhdessä taikuuden kielen.
Tai voihan olla että Luihuisesta
sä löydät ystävät aidot.
Ovelat velhot ei keinoja kaihda,
ovat tarpeen kaikki taidot.
Siis sovita minua! Älä pelkää!
Äläkä hermoile, nipo!
Olet turvassa käsissäni (oli niitä tai ei):
Mä olen miettivä pipo!

Siitä alkoi lajittelu. Ennen kuin Adara oli sitä kunnolla ymmärtänytkään, he olivat saapuneet Tylypahkaan, Seamus veneellä, Adara hevosettomilla vaunuilla.
Tyttö odotti nyt innolla Seamusin vuoroa. Hän itse oli Rohkelikossa, ja ei tiennyt kaipasiko veljeään samaan tupaan vai ei. Seamusista voisi tulla oikea riesa... tai Riesu.
”PUUSKUPUH! PUUSKUPUH! KORPINKYNSI! KORPINKYNSI! ROHKELIKKO! LUIHUINEN! PUUSKUPUH!”
   Hattu luetteli tupia nopeasti kuin mitään ajattelematta. Adara alkoi tosissaan hermostua. Osasiko tuo hattu muka oikeasti lajitella oppilaita heille sopivin tupiin? Hänestä tuntui kuin se olisi jo vain kyllästynyt elämäänsä ja latoi mitä tupia sattui.
”Kerro nyt mikä veljestäni tulee!” Adara huudahti aplodien ja riemunhuutojen keskelle niin, ettei kukaan kuullut... Paitsi Fred ja George Weasley.
”Eikö kestä pinna?” George kysyi virnistäen.
”Älä hermoile, nipo! Mä olen miettivä pipo!” Fred lisäsi ja Adara irvisti samassa kun lajitteluhattu huusi: ”ROHKELIKKO!” Tyttö kääntyi katsomaan, kun Seamus ryntäsi riemuissaan Rohkelikon pöytään. Weasleyn kaksoset taputtivat käsiään ja huusivat riemunhuutoja.
”Nyt me saadaan kynittyä sinusta kaikki!”, he naureskelivat. Adara esitti huolestunutta: ei hänellä ollut mitään mitä Weasleyt eivät jo tietäisi.
   Nimiä nimien perään, kunnes lopulta eräs nimi kolahti Adaraan kuin tiiliskivi päähän: Harry Potter!
   Adara käänsi katseensa tummahiuksiseen, silmälasipäiseen poikaan jolla oli salamanmuotoinen arpi otsassaan. Supina täytti koko Suuren salin. Hattu asetettiin pojan päähän, ja poikkeuksellisesti se näytti punnitsevan tarkkaan vastaustaan, mutta päätti lopulta että Harryn paikka olisi... ”ROHKELIKKO!” Poika käveli hiukan täristen Rohkelikkojen pöytään ja koko Rohkelikon pöytä ratkesi riemukkaisiin huutoihin ja aplodeihin. Weasleyn kaksoset alkoivat laulaa: ”Me saatiin Potter! Me saatiin Potter!” ja Percy tietysti rynnisti kättelemään Harrya. Adara tyytyi hymyilemään ja katsomaan vierestä kun poika asettui takaisin istumaan kaikkien kättelyjen jälkeen. Potterin jälkeen kuului hatulta vain kolme sanaa: ”KOPRINKYNSI! ROHKELIKKO!” Taas yksi Weasley oli tullut Rohkelikkoon. Adara toivoi, ettei hän olisi yhtä vilkas kuin kaksoset. ”LUIHUINEN!”

Lopulta rehtori piti erikoisen tervetuliaispuheensa:
”Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipistys!” ja kaikki ratkesivat taputtamaan ja hurraamaan – paitsi ensiluokkalaiset jotka ihmettelivät tätä puhetta erittäin tärähtäneiden näköisinä. Heillä oli onneksi seuraavat seitsemän vuotta aikaa tottua Dumbledoren höpötyksiin, joissa kaikesta älyttömyydestään huolimatta saattoi piileskellä suuriakin viisauksia.

Viimein oli ruokailun aika. Pöydät täyttyivät taas kaikella mahdollisella ja mahdottomalla, mitä oppilaat saattoivat vain toivoa.
Seamusin suu oli loksahtanut jo jonnekin pöydän pinnan tasolle. Adara tökkäsi kanankoiven Seamusin avonaiseen suuhun ja tokaisi:
”Syö.” Seamus tuijotti hetken Adaraa kanankoipi yhä suussaan ja sanoi:
”Muffa en ofaa pääffää mifä fyön!” Adara tyrskähti ja alkoi kertoa Seamusille omia suosikkejaan. Seamusin ruokahalu hävisi – ainakin hetkeksi - kun tämä näki melkein päättömän Nickin kiskaisevan päätään sijoiltaan.

”Olen niin täynnä!” Seamus tokaisi astellessaan Rohkelikon oleskeluhuoneeseen.
”Vaikka tarjolla onkin kaikkea mahdollista, niin ei se tarkoita että ensimmäisenä päivänä pitäisi myös syödä kaikkea”, Adara totesi väsyneesti - hän halusi pian nukkumaan.
Omaan sänkyyn... Lämpimään peiton alle... tyttöjen makuuhuoneeseen... Adara tunsi suorastaan nukkuvansa jo portaissa, sillä hän oli vähällä kaatua Oliver Woodin syliin. Oliver ei onneksi tätä huomannut.
Parin minuutin päästä Adara olikin jo sängyssä peiton alle käpertyneenä, enemmän kuin tyytyväisenä Tylypahkaan paluustansa. Hän oli palannut kotiin.

Kolme kuukautta oli kestänyt Tylypahkassa opiskelua ilman murheita. Seamusin läsnäolo oli kotoisampaa, kuin Adara oli osannut kuvitellakaan, ja kouluaineetkin olivat sopivan tasoisia. Adara asteli nyt pihamaalla kohti lentotuntien pitämispaikkaa. Hän oli saanut vanhemmiltaan luudan lainaan. Hän katseli ihaillen koulun tiluksia ja maisemia. Hän ei missään nimessä olisi vaihtanut elämäänsä kenenkään jästin kanssa. Hän rakasti Tylypahkaa yli kaiken, ja hänestä oli melkeinpä sääli, etteivät kaikki jästitkin saisi tuntea sitä samaa taikuutta kuin mitä hän tunsi joka päivä omassa koulussaan.

~*~

”Ponnistakaa maasta kuten ennenkin ja kiertäkää koulu kaksi kertaa ympäri. Otan aikaa ja kerron ketkä menevät turhan hitaasti. Luihuiset lähtekää kiertämään vastapäivään, Rohkelikot myötäpäivään.”
Adara ponnisti itsensä ilmaan ja lähti ensimmäisenä kiertämään koulua. Hän nautti viileästä vastatuulesta, ja teki pienen kaaren kiertäessään tornin. Tornin takaa hänen eteensä lennähti neljä luihuista, jotka muodostivat muurin Adaran eteen.
”Katsos katsos, hikipinko kerää pisteitä”, tokaisi poika jonka Adara tunnisti Geverl Hordiniksi.
”Taitaa olla tähtäin korkealla”, lisäsi yksi tyttö luihuisesta.
”Matami Huiski ottaa aikaa, päästäkää eteenpäin”, Adara sanoi tyynesti.
”Kuule, aikaa tässä maailmassa riittää”, Geverl totesi. Adara yritti ohittaa joukon, mutta Geverl lensi eteen ja nappasi häntä kädestä taivuttaen sen tytön selän taa. Adara rimpuili ja tunsi vihlovaa kipua kädessään.
”Mitä sinä-? Päästä irti!”
”Tahdon vain antaa sinulle pienen opetuksen”, Geverl sanoi virnistäen muiden luihuisten nauraessa.
”Minä en sinun opetuksiasi kaipaa!” Adara huusi kivun yltyessä ranteessa.
”Ja vielä isottelet! Typerä kuraverinen -” Geverl sanoi taivuttaen Adaran kättä vielä kivuliaampaan asentoon.

”Anna hänen mennä”, kuului yhtäkkiä ääni Geverlin takaa. Adara ei nähnyt kuka sen sanoi, mutta Geverlin kääntäessä päätään äänen suuntaan, hänen otteensa heikkeni hiukan.
”Tämä ei kuulu sinulle, penikka. Jatka vaan matkaasi!” Geverl vastasi kääntäen Adaran äänen suuntaan. Luudalla istui ykkösluokkalainen poika, jolla oli kauniin platinanvaaleat hiukset ja kalpeat suipot kasvot.
”Päästä irti tai kerron -” poika aloitti.
”Kenelle muka? Sinä pidät kuule suusi kiinni! Ollaan sentään samassa tuvassa!” Geverl sanoi. Adara tasapainotteli pysyäkseen luudalla.
”Hei Geverl, se on Malfoyn poika”, luihuistyttö sanoi. Geverlin ilme muuttui hiukan varovaiseksi, kun hän mittasi tätä Malfoyn poikaa katseellaan.
”Hei, Weasleyt tulee. Häivytään”, yksi luihuisista totesi ja kaikki hajaantuivat paikalta – paitsi Adara ja vaaleahiuksinen poika. Adara hieraisi rannettaan joka oli punertunut äskeisen puristuksen jäljiltä.
”Öh... Pärjäile”, poika sanoi ja lensi Adaran ohi. Adara käännähti sanattomana katsomaan poikaan samassa kun Fred ja George lensivät Adaran luo.

”Hei, kaikki kunnossa?” Fred kysyi ja huomasi muutaman kyyneleen Adaran kasvoilla.
”Mm, joo.. luuta ei vain tottele ja - löin ranteeni seinään”, Adara vastasi. George ja Fred katsoivat toisiaan ilmeellä joka selvästi sanoi, etteivät he uskoneet tytön sanoja.
”Ei kun ihan totta. Jatketaan vaan matkaa”, Adara sanoi kääntyen selkä kaksosiin päin ja jatkoi pari metriä matkaansa. Hän kääntyi katsomaan heitä; he olivat ottaneet sauvat esille ja kääntyneet jo ympäri kohti luihuisia.
”H-hetkinen! Me joudutaan tuosta vielä pulaan”, Adara huusi.
”Ei sinulle mitään tule. Eikä välttämättä meillekään jos nuo pitävät leipäläpensä ummessa”, Fred tokaisi ja viskaisi muutaman vihreän liman näköisen kirouksen kohti luihuisia ja kääntyi takaisin Adaraan päin.
”Jos nuo vielä käyvät hermoille -” Fred aloitti.
”Kerro meille”, George lopetti, viskattuaan vielä yhden kirouksen luihuisten niskaan. Adara hymyili ja jatkoi matkaansa tosiystäviensä kanssa.

Sen jälkeen ei Adaraa koskaan kiusattu sillä tavalla.

Otsikko: Luku 2.
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 17:49:23

A/N: Ja tässä sitten alkaakin Adaran neljäs vuosi ^^ Betattu, kiitos Vicky <3

2. Luku
Salailuja ja ankeuttajia

Oli kuuma kesäinen ilta ja Adara istui kotonaan ikkunan ääressä kirjoittamassa sulkakynä sauhuten kirjeitä. Pöllöjä tuntui tulvivan joka paikasta hänen luokseen. Weasleyn kaksoset lähettivät maistiaisia uusimmasta keksinnöstään (tokkuraisuuspulverista), Seamus ilmoitti tulevansa Tylypahkan asemalle suoraan Deanin luota, muutama Adaran ystävä kysyi haluaisiko Adara istua heidän kanssaan samassa vaunuosastossa, toiset taas kyselivät kuka olisi heidän uusi opettajansa pimeyden voimilta suojautumisessa Lockhartin jouduttua Pyhään Mungoon, sekä Adaran kirjekaveri Durmstrangin noita- ja velhokoulusta kyseli Adaran vointia. Adara ei ollut koskaan tuntenut oloaan niin suosituksi.

Lopulta hän onnistui vastaamaan kaikkiin kirjeisiin, kiskomaan yöpaidan päälleen ja ottamaan tokkuraisuuspulveria testatakseen miten se toimii. Avattuaan purkin pulveri pöllähti yllättäen hänen kasvoilleen. Hengitettyään jauhetta sisäänsä, Adara kaatui sängylleen ja näki ympärillään ystävien ja tuttujen kasvoja, värillisiä pilkkuja ja outoja koukeroita. Hetken tokkuroituaan ja kiroillessaan miksi hän suostui aina koekaniiniksi kaksosten ideoille, hän nukahti - tai pyörtyi - sängylleen.

”HÄN VOI TULLA TÄNNE!” Kuului kova huuto alakerrasta. Adara heräsi tuohon äitinsä kiljaisuun ja nousi silmänräpäyksessä ylös. Oli päivä jolloin Adara lähtisi Tylypahkaan neljännelle lukuvuodelleen.
”Seam-” Adara aloitti, mutta muisti että Seamus oli mennyt Dean Thomasille. Tyttö hiipi alakertaan, mistä kuului vanhempien kova huuto, jota vain hetken kuunneltuaan hän piiloutui keittiön oven taakse.
”Meidän TÄYTYY kertoa hänelle!” Kuului Adaran äiti huutavan.
”Me emme kerro mitään! Dumbledorehan käski, ettemme saa kertoa hänelle totuutta, ellei ole pakko!” Isä huusi.
”Nyt on pakko!”, jatkoi äiti.

”Ei ole! Emme edes tiedä tuleeko hän tänne!”, karjui isä niin että ääni tuntui välillä pettävän.
”Hän karkasi AZKABANISTA! Vuosisatojen parhaiten vartioidusta paikasta! Hän on uskollinen tiedät-kai-kenen palvelija ja haluaa kaiken avun mitä suhteillaan saa, jotta saisi Harry Potterin tuhottua! Luuletko ettei hän ajattelisi heti omia sukulaisiaan?” äiti kiljui hysteerisesti. ”Sinä et tunne meidän maailmaamme niin hyvin, että osaisit arvioida mikä on parasta!” hän jatkoi.
”Ehkä en, mutta olet tehnyt hyvin selväksi, että Dumbledorelle tehtyjä lupauksia ei petetä! Ja mitä meihin tulee, Adara ei saattaisi enää sietää meitä lähellään jos saisi tietää että olemme valehdelleet koko tämän ajan!” jatkoi isä.

”Totta, mutta tilanne on muuttunut. Ja Dumbledore ei ole vielä ehtinyt ajat-” äiti aloitti, mutta hiljeni sitten. Adara kurkisti hitaasti keittiöön ja näki että pöllö oli lehahtanut ikkunasta sisään, jalassaan kirje jossa oli Tylypahkan sinetti. Äiti nielaisi ja otti kirjeen. Hän luki sen hitaasti, rivi kerrallaan ja hänen kasvonsa kalpenivat kohti loppua.
”Meidän täytyy kertoa. Dumbledoren käsky”, hän sanoi.
”Ei.. ei!” väitti isä vastaan ja lähti kohti keittiön ovea. Adaralla tuli kiire juosta huoneeseensa, johon isä sitten saapui aivan hänen perässään.

”Adara, pakkaa tavarasi, lähdet poimittaislinjalla King’s Crossille. Heti. Junan lähtö on tunnin päästä”, Isä sanoi hitaasti ja puuskuttaen. Adara oli niin hämmentynyt äskeisestä huudosta, ettei uskaltanut väittää vastaan, tai kysyä mistä äskeisessä oli kyse. Ilmeisesti isä ei ollut aikeissa kertoa hänelle, kun kerta oli lähettämässä tätä hetken päästä King’s Crossille.
   Adara oli väsymyksestä sekaisin, ja vielä niin tokkurainen pulverista, että noustuaan ylös ja vaatteet vaihdettuaan, hän ei ollut enää varma oliko nähnyt unta huudoista vai ei.

   Hän oli pakannut laukkunsa jo viikon etuajassa. Seamus taasen oli unohtanut teleskooppinsa ja osan taikajuomapullosarjastaan kotiin. Adara lisäsi ne omaan laukkuunsa, ettei Seamus joutuisi vaikeuksiin Kalkaroksen kanssa ja valmistautui sitten lähtöön.
”Äkkiä nyt! Juna lähtee vartin päästä!” kuului äidin ääni alakerrasta. Adara rynnisti matka-arkku ja pöllön häkki mukanaan alakertaan.
”Lähden nyt! Nähdään jouluna”, hän sanoi hymystä säteillen. Vanhemmatkin tuntuivat olevan yhtä iloisia kuten aina. He halasivat Adaraa hyvästiksi, kun tämä lähti lähimmän tien luo nostamaan sauvakättään Poimittaislinjalle... kaikki tuntui olevan aivan hyvin.

~*~

”Minne matka?” Stan Pikitie, takkutukkainen ja ränsistyneitä vaatteita käyttävä rahastaja kysyi.
”King’s Crossille”, Adara vastasi ja etsi katseellaan paikkaa mihin istua.
”Täällä on melko täyttä”, Stan totesi tähyillen paikkaa hänelle.
”Tuolla perällä on yksi paikka, tuon vaaleahiuksisen pojan vieressä”, Ernie, vanha Poimittaislinjan kuski sanoi.
   Adara löysi katseellaan kyseisen paikan, joka sattui olemaan juuri kenenkäs muunkaan vieressä kuin… Draco Malfoy!

Hän katsoi juuri liiankin tutun pojan hyvin hoidettuja, pienessä virneessä olevia kasvoja, ja uutta kaapua, jonka hihan reunaa poika itse katseli nyt. Adara käveli bussin perälle ja istuutui tuolille Dracon viereen, kuin tätä ei olisikaan (sängyt oli taiottu seiniin kiinni ja paikalla oli suuri rivi tuoleja).
”Hei, Adara”, Draco sanoi tyytyväinen ilme kasvoillaan. Adara ei vastannut, kun tämä katsoi häneen.
”Kohteliasta”, Draco mutisi närkästyneenä ja käänsi katseensa pois tytöstä.
”Sinä et tiedä kohteliaisuudesta mitään”, totesi Adara, kun bussi lähti liikkeelle kovalla vauhdilla. Adara otti kiinni mistä vain äkkiä ehti ennen kuin oli kaatua: Dracon kädestä. Sen huomattuaan hän siirsi kättään kaiteeseen.
”Tiedän sen verran, että olisit voinut pyytää äsken anteeksi”, Draco sanoi, ja virnisti Adaran mielestä vastenmielisesti. ”Paitsi jos et ollut pahoillasi”, hän lisäsi vihjaavasti.
”Ja mitä tuo nyt tarkoitti?” Adara kysyi ja katsoi ensimmäistä kertaa häntä silmiin.
”Jos teit sen tahallasi”, Draco sanoi ja virnisti.
”Älä luule itsestäsi liikoja…” Adara mutisi ja käänsi päänsä tästä poispäin, mutta näki silti silmäkulmastaan Dracon ivahymyn. Poimittaislinja pysähtyi.

”King’s Cross!” Stan Pikitie huudahti. Adara nousi nopeasti niin kuin selvästi tahallaan Dracokin. He törmäsivät toisiinsa bussin kapeassa osassa jossa tuolit olivat lähellä toisiaan. Draco näytti tyytyväiseltä Adara sanoessa:
”Anteeksi, tämän kerran”, tylysti katsomatta nyt tyytyväistä Dracoa silmiin.

Adara käveli nopeasti laiturille 9 ja 3/4 ja juoksi seinän läpi. Hän otti äkkiä laukkunsa ja pöllön häkkinsä ja juoksi junaan, ettei vahingossakaan törmäisi enää Dracoon.
   Se iljettävä, itserakas, aivoton… hän ajatteli, ja lähti etsimään vaunuosastoa. Toki hän muisti kuinka Draco oli auttanut häntä kiusaajilta toisena vuotenaan, kuinka kiusaajat kavahtivat puhdasverisen Malfoyn suvun nuorinta jäsentä, ja kuinka he jättivät Adaran ikuisiksi ajoiksi rauhaan, mutta... Dracosta oli käynyt selväksi että hänen mottonsa oli 'Minä, minä ja vain minä'.

Hän vilkaisi yhdestä auki olevasta ovesta vaunuosastoon, mutta siellä oli Ernie Macmillan, Justin Finch-Fletchley ja kaksi muuta, joita hän ei tunnistanut.
”Hei Adara”, Ernie tervehti ystävällisesti.
”Hei, Ernie”, Adara sanoi ja jatkoi matkaa. Hän ei missään nimessä halunnut samaan vaunuun neljän pojan kanssa, etenkään niin ahtaassa osastossa. Hän vaelsi suuren osan matkasta pitkin osastoja; suurin osa täysiä tai sitten yhden tai kahden sietämättömän henkilön (eli luihuisien) valtaamia.

Yhdessä osastossa oli kuitenkin Adaralle tuttu henkilö: Harry Potter.
Harryn seurassa oli myös Hermione Granger ja Ron Weasley sekä joku mies viitan alle piiloutuneena.
”Adara! Mukava nähdä sinua!” Ron huudahti huomatessaan Adaran.
”Hei Ron, Hermione, Harry...” Adara sanoi hymysuin. ”Sopiiko jos tulen tänne? Muualla on aika täyttä.”
”Tule ihmeessä”, Harry sanoi osoittaen paikkaa vieressään. Adara asteli kiitollisena osastoon, nosti tavaransa Harryn avustuksella tuolien yläpuolella olevalle hyllylle ja istuutui tyytyväisesti huokaisten.

”Oliko mukava kesä?” Hermione kysyi laskien Jästien elämä kolmosen syliinsä hetkeksi. Adara kohautti olkiaan.
”Seamus oli suurimman osan lomasta muualla, minä puolestani oleskelin kotona.”
”Mälsää! Olisit voinut tulla meillekin käymään! Ilmoita ensi kesänä jos sinulla on tylsää”, Ron vastasi ja heilautti päätään Harryn suklaasammakoita kohti.
”Kiitos kutsusta, täytyy katsoa jos äiti suostuu”, Adara vastasi miettien millaisessa talossa Weasleyt asuvat. Samassa Harry avasi suunsa:
”Kukahan on meidän uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja?” Adara kohautti olkiaan.
”Olisikohan R. J. Lupin?” Hermione sanoi vilkaisten nukkuvaa velhoa Ronin toisella puolella.

Jokin tuossa nimessä kolahti Adaran mieleen, mutta hän ei muistanut missä oli nimen kuullut.
”Lupin? Tuttu nimi, onko hän ministeriössä?” hän kysyi koettaen nähdä paremmin miehen kasvoja.
”En tiedä. En usko, sillä hän näyttää siltä kuin ei olisi saanut palkkaa vuosiin – saati sitten syötävää”, Hermione vastasi ja katsoi Lupinin nuhjuisia vaatteita ja miehen muutenkin riutunutta olemusta.
”Totta...” Harry totesi. Adaran ajatukset harhailivat yhtäkkiä suklaasammakoihin. Hänkin voisi ostaa pari...
”Voi ei!” hän huokaisi. Hermione nosti taas katsettaan kirjastaan hölmistyneenä. ”Menikö kärryt jo?” Adara jatkoi.
”Huuri äfken”, Ron sanoi suu täynnä karkkia.

”Äh”, Adara huokaisi, työnsi osastonsa oven auki ja lähti junan veturia kohti, jonne vanha kärryjä työntävä nainen aina suuntasi. Kukaan ei oikeastaan tiennyt miten hän onnistui aina palaamaan junan loppupäähän kenenkään huomaamatta. Yhtäkkiä juna hidasti vauhtia – ja hyvin nopeasti. Adara melkein kellahti kasvot edellä maahan, mutta onnistui pitämään tasapainonsa hädintuskin. Kaikista osastoista kurkisteli uteliaita oppilaita hämillään; juna ei ollut koskaan näin aikaisin perillä. Adarakin hämmästyi ja katsoi ikkunasta ulos: Ei Tylyahoa. Missä he sitten olivat?

Lyhdyt sammuivat koko junasta. Muutama uusi Tylypahkalainen tyttö kiljaisi ja pojat alkoivat supista ja mutista: ”Mitä tapahtuu?”, ”Ollaanko jo perillä?”, ”Miksi jämähdimme tähän?”
Yhtäkkiä Adara tunsi kylmiä väreitä riipivän selkäänsä pitkin; Oli tullut hyytävän kylmä. Hän jähmettyi kauttaaltaan, vaikka hänellä oli päällään lämmin pusero.

Muutaman oppilaan kiljuvat äänet kuuluivat hänen takanaan ja Adara kääntyi katsomaan: Jokin mustaan viittaan verhoutunut leijuva otus lipui pitkin käytävää kohti häntä. Otuksen - tai mikä lie olikaan – kasvot, eivätkä mitkään muutkaan ruumiinosat näkyneet lainkaan. Adaran korvissa kohisi. Hän siirtyi käytävän reunaan että otus pääsi hänen ohitseen sinne, mistä Adara oli juuri tullut. Häntä pyörrytti, oli kylmä ja hänen korvissaan kuului yhtäkkiä jotain; naisen kiljaisu. Ääni kuului molemmista suunnista yhtä lujaa. Adara katseli ympärilleen hämmentyneenä. Kuka kiljui? Missä? Hänen päässään huimasi jo niin paljon että tyttö lyyhistyi päin seinää. Muutama oppilas tuntui huutavan jotain, mutta Adara ei saanut siitä selvää. Tuntui kun ääni olisi tullut jostain todella kaukaa. Hän lyyhistyi vielä alemmas, lattialle ja alkoi vapista oudon, onton tunteen vallassa. Yhtäkkiä kaikki pimeni...

Otsikko: Luku 3. Uusia tuttavuuksia
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 17:50:00

3. Luku
Uusia tuttavuuksia

”Hei, herää!” Adara säpsähti hereille avaamatta silmiään. Häntä heikotti, eikä hän pystynyt liikkumaan. Joku läpäytti häntä varoen poskelle, ja Adara tunsi tämän lämpimän hengityksen kasvoillaan.
”Onko hän kuollut?” kuului pieni piipittävä ykkösluokkalaisen ääni.
”Ei tietenkään. Pyörtynyt vain”, karhea ääni vastasi, ja joku nosti hänet käsivarsilleen. Adara uskaltautui – tai pikemminkin viimein jaksoi - avata silmänsä, ja näki Tylypahkan pikajunan katon, sekä nuoren ja väsyneen näköisen miehen kasvot.
”Heräsithän sinä”, mies sanoi ja hymyili. Junan lyhdyt olivat taas syttyneet, ja häikäisivät Adaran silmiä, mikä aiheutti taas epämiellyttävää päänsärkyä. Kaiken lisäksi häntä huimasi, kun hänet oli nostettu niin äkkiä ylös.

”Hmm... Parasta viedä sinut sairaalasiipeen”, mies sanoi häntä tarkasteltuaan, ja vasta nyt Adara tunnisti hänet samaksi mieheksi, joka oli nukkunut Harryn ja muiden vaunuosastossa. R. J. Lupin.
Ääni ja voimat tuntuivat pikkuhiljaa palaavan ja Adara avasi viimein suunsa:
”Ei minulla ole hätää.” Lupin katsoi häntä epäluuloisesti ja esitti vastalauseensa.
”En hyväksy vastaväitteitä oppilailtani, joten suonet anteeksi, jos kannan sinut vaunuille tuon oppilasjoukon keskeltä. Saatat saada epämukavan paljon huomiota osaksesi”, hän sanoi pahoittelevasti, ja pyysi yhtä oppilasta avaamaan oven, joka johti Tylyahon laiturille. Kylmä tuuli tunkeutui sisään, ja viilensi Adaran kasvoja mukavasti: täysin erilailla kuin se kylmyys mitä hän hetki sitten oli tuntenut.

Lupin kantoi varoen Adaran ulos kauheaan vesisateeseen. Se viimeistään alkoi herätellä pökertynyttä tyttöä. Kylmä tuuli ja rankka sade olivat epämukava sekoitus, mutta auttoivat sentään pitämään hänet hereillä. Monet oppilaat tuijottivat hämmästyneinä, kun heille tuntematon mies saapuu junasta oppilas käsivarsillaan. Monet supisivat ja muutama Luihuinen nauroi makeasti.
”Älä välitä heistä...” Lupin mutisi ja huusi: ”Tehkää tilaa!”

Oppilaat valuivat kaikki pois tieltä, kun Lupin asteli lähimmän vaunun luo ja kantoi tytön sisään. ”Älä murehdi tavaroistasi, valvojaoppilaat hoitavat ne varmasti koululle”, hän sanoi ja laski Adaran penkille.
”Mikä se oli? Se viittaan pukeutunut -” Adara aloitti, saaden yllättävän nopeasti vastauksen.
”Ankeuttaja. Yksi Azkabanin vartijoista. Niitä on palkattu Tylypahkan alueelle vahtimaan, ettei Sirius Musta pääse tänne”, Lupin sanoi hymyillen, ja alkoi penkoa taskujaan.

”Taisin tarjota jo kaikki suklaani ystävillesi. Pahoittelen. Se olisi kohentanut oloasi huomattavasti”, Lupin jatkoi synkkänä. Adaraa jostain syystä huvitti, että Lupinin kaltainen kalpea ja nuhjuisiin vaatteisiin pukeutuva mies, kantoi suklaata taskuissaan.
”Mikä on vointi?”
”Yhtä hyvä kuin ensimmäisellä luokalla, kun sain tällipajun oksasta päähäni”, Adara mutisi ja Lupin ei voinut olla nauramatta.

”Ai niin, anteeksi huonomuistisuuteni, mutten tainnut esittäytyä. Olen Remus Lupin”, mies sanoi ojentaen kätensä. Adarakin nosti jokseenkin väsyneesti kätensä varovaiseen kättelyyn.
”Adara Finnigan”, Lupinin loiva hymy muuttui yhtäkkiä hiukan järkyttyneeksi.
”Adara Finnigan?” hän toisti hämmästyneenä päästämättä irti Adaran kädestä. ”N-niinpä tietysti. Olet Silmeia Finniganin tytär?” Lupin kysyi ääni väristen hiukan, ja päästi viimein irti Adarasta.
”Kyllä. Tunnet hänet ministeriöstä, vai kuinka?” Adara sanoi kohottautuen paremmin istumaan.
”Niinkin voisi sanoa... Älä rasita itseäsi tai saan läksytyksen äidiltäsi”, Lupin sanoi määräävästi. Adara naurahti; äiti tosiaan läksytti kaikkia.

Ennen kuin Adara huomasikaan, hän oli sairaalasiivessä Matami Pomfreyn hyysättävänä potilasvuoteessa.

”Oi voih, minä esitin kyllä vastalauseeni niistä ankeuttajista. Niistä on vain harmia! Tyttörukka, tunnet olosi varmasti hirveäksi -”
”Voin jo ihan hyvin”, Adara selitti nolostuneena siitä, että pyörtymisestä tehtiin niin iso juttu. Lupin tuhahti kauempana epäuskoisesti.
”Miksi ette tarjonneet jotain sokeripitoista, professori? Luulisi teidän tietävän -”
”Olin ikävä kyllä tarjonnut evääni jo muille, matami. Olisin totta kai tarjonnut jotain jos olisi ollut”, Lupin sanoi melkein loukkaantuneeseen sävyyn. ”Ja mitä ankeuttajiin tulee, olen täysin samaa mieltä. Niitä ei pitäisi päästää tänne, mutta kun Sirius Musta on vapaal-” Lupin yritti jatkaa, mutta sai keskeytyksen kun McGarmiwa säntäsi siipeen: ”Pomfrey, eräs muukin oppilas voi huonosti. Seuraisitko minua hänen luokseen?” ja Pomfrey seurasi tätä käytävään hajotettuaan Adaralle suklaalevyn valmiiksi palasiksi.

Lupin katseli ensin hiukan eksyneenä ympärilleen, kuin miettien mitä tehdä, ja lopulta istahti Adaran seuraksi, ilmeisesti kokien lajittelutilaisuuden toissijaisena asiana.
   Tuntui kuin kumpikaan ei olisi aikeissa sanoa mitään. Adara kumminkin tajusi unohtaneensa jotain hyvin tärkeää:
”Kiitos avusta, professori”, Lupin näytti hetken hölmistyneeltä kun häntä sanottiin professoriksi, mutta lopulta kuitenkin hymyili:
”Eipä kestä. Ja sano ihmeessä Remus tai Lupin”, Adara nyökkäsi hymyillen ja haukkasi kolmannen suklaapalan suuhunsa. Kukaan muu opettaja ei ollut pyytänyt, että häntä kutsuttaisiin pelkällä nimellä.

”Ai niin, minunhan pitää olla salissa kun uudet opettajat esitellään”, Lupin sanoi vilkaistessaan kelloa.
”Kohenna nyt oloasi sen verta että pääset syömään juhla-ateriaa. Sano Pomfreylle että sinulla on lupa lähteä.”
”Lähdetään samaa matkaa, tunnen oloni jo paljon paremmaksi”, Adara kiiruhti sanomaan. Hän ei halunnut jäädä lajittelusta paitsi. Lupin vilkaisi olkansa yli ovelle, ketään ei näkynyt.
”No mennään sitten”, hän sanoi loivasti hymyillen, ja lähti Adaran kanssa kohti Suurta salia. Lajittelu oli juuri alkanut. (Anna Williams, ”ROHKELIKKO!”)
   Adara heilautti kättään Lupinille ja riensi Rohkelikon pöytään. Lupinin hymy leveni entisestään, kun hän asteli opettajien pöydän ääreen, ja alkoi katsella lajittelua. (Berni Rockbell, ”LUIHUINEN!”)

Adaran katse nauliutui opettajien pöytään. Kalkaroksella oli hapan ilme kuten yleensä, melkeinpä raivostunut! Tuolta hän ei ollut koskaan näyttänyt edes Adaran läsnä ollessa – nimittäin Kalkaros inhosi Adaraa tämän ”näsäviisauksien” ja ”juonittelujen” takia. Oikeasti Adara epäili, että Kalkaros kantoi kaunaa Adaran äidille jostain.

Kun lajittelu oli vihdoin ohi, Dumbledore nousi ylös pitämään jokavuotisen puheensa:
”Tervetuloa! Tervetuloa taas vuodeksi Tylypahkaan! Minulla on teille asiaa, ja koska yksi asioistani on erittäin vakava, minusta tuntuu että on viisainta hoitaa se pois alta ennen kuin loisteliaat kestimme sumentavat mielemme...”
Matami Pomfrey oli huomannut Adaran Rohkelikon pöydässä, ja kuiskasi kiivaana jotain Lupinille, jonka katse oli hetken aikaa kuin nauliutunut Adaraan päin. Adara punehtui kasvoiltaan häpeissään, kun Lupin sai matamilta noottia.

”Kuten te kaikki tiedätte, nyt kun ne ovat suorittaneet etsintöjään Tylypahkan pikajunassa, meidän koulumme vieraana on tällä hetkellä muutama Azkabanin ankeuttaja, jotka ovat täällä taikaministeriön asioissa. Ne ovat sijoittuneet koulun porteille ja kun ne ovat keskuudessamme, minun on tehtävä teille selväksi, että kukaan ei saa poistua koulun alueelta ilman lupaa. Ankeuttajia ei voi hämätä tempuilla eikä valeasuilla – eikä edes näkymättömyysviitoilla. Ankeuttajan luonteeseen ei kuulu ymmärtää aneluja eikä verukkeita. Minä varoitan siis teitä, että älkää antako niille syitä tehdä teille pahaa. Minä luotan valvojaoppilaisiin ja uuteen johtajapoikaan ja –tyttöön, ja toivon että he varmistavat, ettei yksikään oppilas joudu ottamaan yhteen ankeuttajien kanssa.
Hauskempi asia on se, että saan ilokseni esitellä kaksi uutta riveihimme liittynyttä opettajaa. Ensinnäkin professori Lupin, joka ystävällisesti myöntyi täyttämään pimeyden voimilta suojautumisen opettajan viran.”

Melko innottomat suosionosoitukset kuuluivat Adaran ympäriltä, mutta Lupinin kanssa samassa vaunussa olleet taputtivat riemuissaan. Adarakin taputti innoissaan ja huusi pari riemunhuudahdusta. Lupin hymyili noustessaan ylös, kumarsi loivasti ja istuutui takaisin paikalleen. Kalkaros näytti siltä kuin olisi syönyt jotain sopimatonta.
”Ja sitten toiseen uuteen nimitykseen. Minun on surukseni kerrottava teille että taikaolentojen hoitoa opettanut professori Patapalo vetäytyi tehtävästään viime lukuvuoden päätteeksi voidakseen viettää enemmän aikaa jäljelle jääneiden raajojensa kanssa. Olen kuitenkin iloinen, kun voin kertoa että tehtävän on ottanut hoitaakseen itse Rubeus Hagrid, joka on suostunut opettajaksi riistanhoidollisten tehtäviensä ohessa.” Rohkelikon pöytä ratkesi riemuisiin suosionosoituksiin. Hagridin kasvot alkoivat muistuttaa tomaattia, kun hän pyyhki liikuttuneena silmiään pöytäliinaan. Aplodit kestivät kauan, mutta kun ne lopulta loppuivat, Dumbledore sanoi vain: ”No, siinäpä taisi olla tärkeimmät. Pidot alkakoot!”

Sali täyttyi ykkösluokkalaisten hämmästyneistä huokailuista, kun vadit ja kannut täyttyivät kymmenillä eri ruuilla ja juomilla. Kanankoipia, pihvejä, paahtopaistia, kyljyksiä, makkaroita, pekonia, perunaa ainakin neljässä eri muodossa, herneitä, porkkanoita, kastikkeita, kurpitsamehua, appelsiinimehua, kaakaota ja vielä Bertie Bottin joka maun rakeita. Adara huokaisi; hän ei ollut tajunnutkaan kuinka nälkä hänellä oli. Hän ei ollut syönyt koko päivänä, paitsi matami Pomfreyn suklaalevyn. Ehkä se olikin syy miksi hän pyörtyi. Adara ei jaksanut ajatella asiaa enempää vaan kävi kimppuun, hän latoi lautasen täyteen lempiruokiaan. Fred ja George työnsivät Adaran vieressä istuneita ykkösluokkalaisia päästäkseen haastattelemaan Adaraa. Adara selitti tokkuraisuuspulverin vaikutukset – jopa sen mitä kuuli aamulla. Kaksoset näyttivät hölmistyneiltä.

”Ei meidän kyllä ihan sellaista pulveria pitänyt tehdä...” Fred sanoi.
”Pahus, ei asiakkaat saa mitään näkyjä nähdä!” George sanoi.
”Pitää kai vielä muokkailla sitä...” Fred totesi ja he huokaisivat pettyneinä. He ilmeisesti toivoivat että saisivat niitä myytäväksi jo ennen joulua. Adara loi heille vain pahoittelevan ilmeen.
”Mutta aika kummallisen näyn kyllä näit...” Fred sanoi.
”Sirius Musta on tosiaan karannut vankilasta. Tiesitkö siitä?” George kysyi. Adara hämmästyi ja pudisti päätään. Lupin oli tosin maininnut siitä jo aiemmin, hän ei kai ollut vain kiinnittänyt huomiota.
”En tiennyt. En ole koskaan kuullutkaan hänen nimeään.” Fred ja George katsoivat toisiaan kummastuneina, ja katsoivat taas Adaraan.
”Pitäisikö sinun käydä sairaalasiivessä? Meidän pulveri taisi mennä todella mönkään”, Fred ehdotti. Adara huoahti.
”Vastahan minä sieltä karkasin”, hän tokaisi ja kaksoset olivat vielä enemmän hämillään.
”Siis jouduitko sairaalasiipeen? Miksi? Miten?” ke kyselivät.
”Eikö Ron kertonut?” Adara kysyi hölmistyneenä. Kaksoset pudistelivat päätään. Ja niin Adara selitti heille koko jutun ankeuttajasta ja Lupinista, ja kaksoset kuuntelivat keskeyttämättä. Tarinan ollessa lopuillaan alkoi olla jo myöhä joten he lähtivät kohti Rohkelikkotornia.

”Miksi ne vaikuttivat sinuun niin vahvasti?” George kysyi Fredin vielä nauraessa kuvitellessaan Adaran professori Lupinin käsivarsilla.
”En tiedä... Ehkä kun en ollut syönyt mitään tai jotain. Fred suu kiinni!” Adara tiuskaisi, mutta Fred vain pärskähti nauramaan pahemmin. Hän koetti naurun remakkansa keskeltä sanoa jotain:
”Hän on..” naurua, ”ehkä vähän liian…” naurua, ”vanha sinulle!” kovaa naurua. Adara tuijotti McGarmiwamaisesti Frediä.

”Tuotako sinä ajattelit? Sinä senkin-!” Adara huusi ja viskasi Rohkelikon oleskeluhuoneen sohvalla lojuvan tyynyn päin Fredin naamaa. Percy ilmaantui yhtäkkiä paikalle röyhistellen johtajapoikamerkkiään ja tiuskaisi:
”Kaikki nukkumaan, nyt.” Fred ja George esittivät pelkäävänsä kamalasti isoveljeään.
”Huiii, se pelottava johtajapoika tuli taas! Määrää meidät varmaan jälki-istuntoon!” Fred sanoi ja rukoili pilkallisesti armoa.
”Tiesitkö että tuo JP-merkkisi tarkoittaa Järjettömän Pölvästiä?” George kysyi. Percy punehtui poskiltaan, ja Adara pidätteli nauruun purskahtamista.

”Mennään karkuun!” Fred kiljui, ja nappasi Adaraa kädestä ja lähti kohti portaita, George heidän perässään.
”Johtajapojaksi tuleminen on noussut hänellä päähän”, Fred mutisi muljauttaen silmiään. Adara toivotti huvittuneena hyvät yöt kaksosille, ja lähti nukkumaan. Vaikka Adara oli onnellinen päästessään takaisin Tylypahkaan, moni asia kalvoi hänen mieltään; mitä jos hän joutuisi tekemisiin ankeuttajien kanssa uudestaan? Ja mikä se naisen kirkaisu oli, jonka hän kuuli ennen pyörtymistään? Ja miten hän tiesi Sirius Mustan paosta näkemässään harhassa? Jopa Kalkaroksen tavallista happamampi ilme tuntui vaivaavan tyttöä, kun hän viimein vaipui levottomaan uneen.

Otsikko: Luku 4. Kalmakoira ja Draco
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 17:50:51

4. Luku
Kalmakoira ja Draco

Seuraavana päivänä alkoikin koulu, heti ensimmäisenä Adaran inhokkiaine – ennustus. Hän oli varma, että Punurmio ennustaisi taas Adaran vihollisista, eripuraisuuksista ja onnettomuuksista.
Ei siinä olisi mitään uutta. Jostain syystä Punurmiolla oli päähänpinttymä muutamia tiettyjä oppilaitaan kohtaan, ja hän ennusti heille aina jotakin ikävää.
Ja kuten aina, vuosi alkoi teenlehtien lukemisesta. Adara muisti jo pahan enteet ulkoa. Tällä kertaa hän sai parikseen ennustuksessa Mandy-nimisen Luihuisen, joka tykkäsi vapaa-ajallaan tuijottaa haaveilevasti Draco Malfoyhin päin, ja lukea numerologian vaikeimpia kirjoja. Hän tuijotteli miettiväisenä Adaran kuppia, ja pyysi sitten Punurmiota katsomaan sitä. Adara peitti kuppinsa kädellään, kun Mandy oli ojentamassa sitä opettajalle.

”Psst! Älä!” Adara kuiskasi hiljaa, mutta Punurmio oli saapunut jo innoissaan paikalle ja Mandy hymyili ilkikurisesti. Punurmio taatusti ennustaisi, että Adaralle tapahtuisi jotain taikaeläinten hoidon tunnilla... Ja kuten arvata saattoi, Punurmio kiljahti.
”Jo toinen tänään! Oi voi, oi voi...!” hän sanoi käsi sydämensä päällä.
”Kultaseni -” Punurmio aloitti, mutta Adara arvasi:
”Tuskaa? Ongelmia? Surua? Sukulaisen kuolema?”
”Ei, ei, ei.. pahempaa, sinulla on Kalmakoira!” Punurmio sanoi huuli täristen. Adara vilkaisi kirjaansa. Kalmakoirasta hän ei ollut ennen kuullutkaan. Tämä oli varmasti jokin uusi kauhistuttava merkki jonka Punurmio oli vain keksinyt päästään...

Kalmakoira, hautausmailla kummitteleva koira joka ennustaa varmaa kuolemaa.

”No hui”, Adara sanoi silmiään pyöräyttäen.
”Tuo kuvahan voisi tarkoittaa yhtä hyvin ihmissutta, tai että saan uuden koiranpennun -” Adara aloitti perusteluja, mutta Punurmio lähti huojuen ikkunan ääreen, näyttäen siltä kuin olisi jo päättänyt että Adara kuolla kupsahtaa kohta. Adara huokaisi ja jatkoi tuntia normaalisti. Pari oppilasta supisi, ja tuijotti kuitenkin häntä koko lopputunnin, ja jopa Harryn nimi kantautui hetkeksi hänen korviinsa.

”Kalmakoira, kalmakoira, kalmakoira... Hitto vieköön, ostan tuolle akalle vielä ison mustan koiran joululahjaksi! Kuolisi sydänkohtaukseensa...” Adara kirosi ystävälleen John Preathille. John ei näyttänyt huvittuneelta.
”Ihan tosissaan, kalmakoira on pahin ennustus mitä on. Joku Weasleyn suvustakin kuoli päivää sen jälkeen kun oli nähnyt sen jossain”, John sanoi ja Adara tuhahti:
”Olet kuunnellut liikaa kaksosia... Mitä meillä on seuraavaksi?”
”Kalkarosta.”
”No sitäkös se koira tarkoittikin, Kalkaros varmaan myrkyttää minut”, Adara totesi ja lähti Johnin kanssa kohti taikajuomien luokkaa.
   Ihme kyllä, Kalkaros ei riepottanut oppilaitaan kovinkaan paljoa. Hän oli ilmeisesti saanut tarpeekseen edellisellä tunnillaan, jolla Ron, Hermione ja Harry kävivät. Adara mietiskeli pakatessaan kirjaa reppuunsa; miksei hän voisi olla vuotta nuorempi tai vanhempi? Molemmissa oli ne houkuttelevat, sekä huonot puolensa: nuorempana hän olisi Harryn ikäisten porukassa, mutta näkisi taas Dracoa joka tunti... Vanhempana taas hän voisi olla kaksosten kanssa, mutta... olisi kaksosten kanssa koko ajan.

Oli ruokailun aika, Adara kiiruhti saliin katsomaan, olisiko kaksosilla samaan aikaan ruokailu, mutta kukaan ei ollut salissa vielä. Adara hymähti pettyneenä, ja oli astumassa saliin, kun joku muukin änkesi hänen kanssaan ahtaasta oven raosta:
”Katsoisit eteesi”, Adara totesi ärtyneesti, ja huomasi tuijottavansa Dracoa silmiin.
”Anteeksi”, Draco sanoi nöyrästi. Adara tuhahti silkkaa hämmästyneisyyttään: ihan kuin Draco olisi ollut tosissaan. Lopulta poika väisti, että Adara pääsi saliin ja tuli itse perässä.
”En tajua miksi inhoat minua noin paljon”, Draco sanoi hiljaa kirien Adaran vierelle.
”Saat miettiä sitä ihan itse, mutta vihjeenä annan että olet itsekäs, iljettävä, mahtaileva -”

Draco tarttui Adaraa ranteesta tiukasti ja vetäisi tyttöä enemmän itseensä päin. Sali oli Adaran onneksi vieläkin tyhjä, sillä juuri nyt hän häpesi enemmän kuin koskaan, jouduttuaan niin lähelle tuota oppilasta joka oli tehnyt hänen, sekä Harryn, Hermionen ja kaikkien Weasleyn perheen lasten elämän tukalaksi näinä vuosina Tylypahkassa.
”Et ehkä usko, mutta minä olen muuttunut, ihan totta. Ja jos et vieläkään halua seuraani, voin muuttua lisää”, Draco sanoi alentuvasti.
”Mistä lähtien sinua on puoliveriset Rohkelikot kiinnostaneet?” Adara kysyi koettaen päästä Dracosta irti.
”Ensimmäisen luokkani alusta asti. Haluan olla seurassasi, oikeasti”, Draco sanoi ja Adara tuntui halolla päähän lyödyltä. Ensin vinoilua ja nyt tämä? Mitä Draco oikein suunnitteli?
”Voisitko tulla kanssani linnan pihalle? Ihan hetkeksi, tänä iltana seitsemältä?” Adara tunsi Dracon otteen heltyneen, ja käytti tilaisuuden hyväksi riuhtaisemalla kätensä irti. Hän käveli ripeästi Rohkelikkojen pöydän ääreen, kun väkeä alkoi tulvia saliin. Draco käveli pettyneenä Luihuisten pöytää kohti, kun Pansy Parkinson tuli hänen luokseen lepertelemään.

Adara huokaisi jälleen, eikä saanut ruokaa nielaistua. Mitä Draco oikein ajatteli? Kaiken sen vinoilun ja tahallisen ärsyttämisen jälkeen Adara suostuisi puhumaan vapaaehtoisesti hänelle illalla? Hän tuhahti, ja samassa Fred ja George ilmestyivät kuin tyhjästä hänen molemmille puolilleen.
”Hei! Miten meni tunnit?” Fred kysäisi.
”Kohtalaisesti...” Adara totesi muovaillen perunamuusiinsa haarukalla kuvioita. Kaksoset katsoivat häntä kysyvästi. Tyttö huokaisi ja selitti omituisen Draco-juttunsa.
”Miksi keräät kummallisuuksia kimppuusi? Ensin Lupin -” Adara sähähti. ”Ja nyt Draco!” Fred sanoi.
”Oikeasti, hanki poikaystävä josta pidät, niin pääset rauhaan”, George sanoi eikä Adara voinut olla huomaamatta, että tämän silmissä oli kummallinen pilke. Hän kuitenkin ohitti sen ja vain huokaisi:
”Hei, jos minulta kysytään, Lupin on vain todella mukava ja huolehtiva, ja Dracolla on jotain ilkeää mielessään.”

Kaksoset kohauttivat olkiaan, ja myönsivät että hän saattoi olla oikeassa. Ruokailu jatkui kaksosten kanssa jutellessa, kunnes Adara vilkaisi jonkun pöydälle unohtamaa Päivän profeettaa. Sen kannessa oli jälleen etsintäkuulutus koskien Sirius Mustaa, sekä kuva hänestä. Adara pysähtyi nyt ensikertaa katsomaan tuota kuvaa, joka oli ilmeisesti otettu Azkabanissa: mies oli kalpea, hänellä oli tummat hiukset sekä silmät. Hänen kasvonsa olivat riutuneet, ilmeisesti Azkabanissa olon tuloksena, ja hänen vaatteensa näyttivät kaksi kokoa liian isoilta. Kun Adara keskittyi tarkoin tuon miehen piirteisiin, hän näki niissä jotakin hyvin tuttua, ja kun hän mielessään poisti miehen kasvoista laihat posket ja kuvitteli hiukan väriä tämän kasvoille, hän näytti itseasiassa jopa komealta. Sitä hän luultavasti oli joskus ollut, ennen hulluksi tulemistaan...

Adaran katse eksyi lehdestä kohti hänen rannekelloaan ja hän pongahti ylös.
”Eih! Minulla alkaa muodonmuutokset minuutin päästä!” hän kiljaisi ja kompuroi pois penkiltä. Kaksoset loikkasivat perään.

”Kolmannen kerroksen käytävässä, eikö? Me voidaan viedä sinut sinne nopeammin”, George ehdotti, tarttui Adaraa kädestä, ja raahasi tämän salin ovelta vasemman puoleiselle käytävälle. Fred vilkaisi olkansa yli, ennen kuin painoi sormellaan yhtä soihtupylvästä kohdasta jossa oli iso ”T”. Pylvään takaa paljastui salakäytävä, ja ennen kuin Adara ehti järkytykseltään sanoa sanaakaan, kaksoset olivat jo raahanneet hänet sinne.

Käytävä oli pimeä ja vaikea kulkea, koska käytävässä oli jyrkät ja epätasaiset portaat.
”Juostaan nämä ylös ja olet ihan muodonmuutosten luokan vieressä”, Fred vakuutti, ja he juoksivat vauhdilla ylös. Adara ihmetteli miten kaksoset olivat saaneet tietää tällaisesta käytävästä. Toisaalta, heiltä sai odottaa mitä vain. Lopulta Adaran pää kolahti johonkin joka tuntui lattialuukulta. Kaksoset siirsivät luukkua ja auttoivat hänet ylös.
”Nähdään taas”, George sanoi, kun Adara oli kiittänyt heitä. Fred iski silmää Adaralle ja paiskasi lattialuukun kiinni.
   Muut oppilaat olivat jo luokassa, mutta McGarmiwa ei. Adara kiiruhti paikalleen ja penkoi kirjan laukustaan ihmetellen kaksosten tietoja Tylypahkasta ja sen salaisuuksista... Missä välissä ne ryökäleet oikein ehtivät oppia tämän kaiken?!

Seuraavaksi Adara riensikin jo kohti riistanvartijan mökkiä jonka pihalla Hagrid oli jo odottamassa.
”Adara! Kiva nähdä sua taas. Kesäs meni kait hyvin?” Hagrid kysyi, ehkä turhan iloisen kuuloisesti. Adara kohautti olkiaan.
”Ihan hyvin. Onko jokin vialla? Vaikutat – erilaiselta”, Adara sanoi, välttäen sanan ”tekopirteä”. Hagrid nyökkäsi.
”No kun... Mä ajattelin pitää tunnin hevoskotkista -” Hagrid aloitti.
”Hevoskotkista!?” Adara kiljaisi silmät sädehtien. ”Rakastan niitä!” hän jatkoi muistellen kuinka piirteli niitä pienenä joskus jopa seiniin - Silmeian harmiksi. Hagridin hymy muuttui aidommaksi, mutta laimeni pian, kuin hän olisi jälleen muistanut jotakin ikävää.

”Joo, mutta kun pidin kolmosluokkalaisille sen tunnin, tää yks... Hiinokka, se pillastu ja satutti Draco Malfoyta käteen, en tiä kuinka pahaa jälkee tuli mut kuiteski... Päätin jättää hevoskotkat sikseen -” Adara henkäisi, hevoskotka kävi Malfoyn kimppuun?
   Adara kuitenkin ravisteli järkytyksen päästään – mitä se häntä kiinnosti mitä Malfoylle tapahtui?
”Nii, että tänään luetaan vaa teoriaa”, Hagrid totesi synkkänä kun muitakin alkoi tulla paikalle. Adara huokaisi jo ties monettako kertaa sinä päivänä, ja kaivoi purevan kirjansa laukustaan. Hän ei keskittynyt tunnilla opiskeltaviin asioihin ollenkaan. Olivatko Draconkin ajatukset muualla, kun hän vahingossa suututti hevoskotkan? Oliko se Adaran syytä, että Draco oli nyt sairaalasiivessä?
Adara paiskasi kirjansa kiinni. Tämä päivä ei sujunut hyvin...

Täydestä uteliaisuudestaan (tai niin hän halusi itselleen uskotella), Adara lähti sairaalasiipeen. Hän kurkisti ovelle, muttei nähnyt Dracoa. Vain kahdessa sairaalavuoteessa ilmeisesti oli joku, ja nekin vuoteet oli peitetty verhoilla.
”Etsitkö jotain?” Matami Pomfreyn pehmeä ääni kuului Adaran selän takaa. Adara säpsähti.
”A-ei, taisiisehkä...” Adara ei tiennyt mitä sanoa. Halusiko hän puhua Dracolle? Ei? Kyllä?
Adara kyllästyi tappeluun itsensä kanssa ja aikoi sanoa ”ei”, mutta Dracon ääni kantautui sairasvuoteelta päin:
”Mitä täällä möykätään?”
Ja siinä Draco nyt seisoi, käsi käärittynä valkoiseen siteeseen ja hiukset hiukan roskissa ilmeisesti kaatumisen vuoksi. Adara punastui katsoessaan Dracon silmiin ja hämmentyneenä tästä reaktiosta, kääntyi poispäin.
”E-ei mitään tärkeää”, hän mutisi ja kipitti pois.

Rohkelikkotornin sisäänkäynnille päästyään hän kirosi mielessään: Miksi?! Miksi minä ujostelen? Aioin vain kysyä voiko hän hyvin. Mutta... Malfoylta? Miksi minua kiinnostaa se miten Malfoy voi? Adara hengitti syvään ja totesi ääneen:
”Tämä ei tosiaan ole minun päiväni...”
”Annatko sen tunnussanan vai et?” Lihava Leidi tiuskaisi.

Otsikko: Luku 5. Mörköjä ja kelmejä
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 17:51:22

5. Luku
Mörköjä ja Kelmejä

Adara näki Malfoyn seuraavan kerran vasta perjantaina, ennen lähtöään pimeydenvoimilta suojautumisen tunnille. Lupin oli jo luokassa, kun Adara tuli viisi minuuttia liian aikaisin luokan ovelle. Lupin näytti yhtä kalpealta ja väsyneeltä kuin ennenkin, mutta Adaran nähdessään hän hymyili pirteästi ja näytti nuorenevan vuosilla.
”Huomenta, Finnigan. Opetin muuten eilen veljeäsi. Hyvin keskittynyt oppilas, kerta kaikkiaan”, hän sanoi virnistäen ja nousi ylös työpöytänsä ääreltä. Adaran oli jostain syystä vaikea uskoa Lupinin sanoja. Seamus luki yleensä vain velhojen sarjakuvia kotona.
”Kutsu minua ihmeessä Adaraksi, Finnigan tuntuu viiltelevän korviani”, Adara tokaisi kuitenkin hymyillen, ja valitsi etupenkin, että näkyvyys taululle oli mahdollisimman hyvä. Lupin nyökkäsi ja vilkaisi jotain pergamenttiaan.

”Oletteko oppineet vielä mitään möröistä?” hän kysäisi. Adara pudisti päätään.
”No hyvä, suunnittelin että käsittelemme niitä tänään.” Lupin totesi ja laski pergamenttinsa alas. ”Onko ollut ongelmia ankeuttajien kanssa?”
”Ei... en sitten tiedä kun lähden Tylyahoon, saatan törmätä niihin matkalla”, Adara sanoi apeasti ja Lupin kallisti päätään hiukan koiramaisesti.
”Tiedätkö... Olisi olemassa yksi loitsu, jolla ankeuttajat saa menettämään voimiaan”, hän sanoi ja asteli lähemmäs Adaraa, istuutuen hänen viereisen pulpetin päälle.
Adaran ilme näytti jo kirkkaammalta: hänhän oli hyvä loitsuissa.
”Mutta se on hyvin monimutkaista taikuutta. Sitä opiskellaan vasta V.I.P-tasolla”, Adaran ilme synkistyi. Ehkei hän olisi kuitenkaan niin hyvä.
”Toisaalta, se mitä olen opettajilta kuullut – loitsujen opettajalta etenkin - vaikuttaa siltä että ehkä pystyisit siihen.”

”Onko Lipetit kehunut minua?” Adara kysyi tyrmistyneenä ja Lupin hymyili.
”Useasti, hän mainitsi myös liikuttuneena, kuinka olet antanut hänelle joka jouluna kortin.” Adara punehtui kasvoiltaan, mutta palasi ankeuttaja-aiheeseen.
”Sinä siis voisit kertoa minulle siitä loitsusta?” Lupin pudisti päätään.
”En vain kertoa, voisin opettaa sen sinulle”, Adara hämmästyi: ensimmäinen kerta, kun joku opettaja tarjoutuu antamaan opetusta vapaa-aikanaan. Lupin hymyili yhä.
”Ajattelin että saattaisit tarvita sitä kun ankeuttajat vaikuttavat sinuun niin vahvasti”, Adara nyökkäsi ja mietti...
”Miksi ne vaikuttavat minuun niin? Olenko minä jotenkin -”
”Et”, Lupin sanoi vahvasti.
”Ankeuttajat repivät ihmisistä kaikki iloiset muistot ja tuovat esille kaikki pahimmat muistot”, Lupin sanoi ja tuntui siltä että aikoisi vielä jatkaa, mutta hän hiljeni.
”Siis... Ne joilla on pahimmat muistot, he reagoivat pahemmin? Mutta ei minulla ole mitään erityisen pahaa muist-”
”Aa, siinähän loput luokasta saapuukin”, Lupin totesi kuin välttäen keskustelua. Muut oppilaat olivat tosiaan tulleet luokan ovelle, ja Adaraa kismitti. Miksei Lupin voinut kertoa juttuaan loppuun?

Tunti alkoi Lupinin käskyllä pistää kirjat pois, ja kaikki tekivät sen enemmän kuin mielellään, sitten kaikkien tuli kokoontua kaapin eteen. Lupin selitti mikä siellä on, mitä se teki, ja miten sen voi voittaa. Kaikki alkoivat jonossa miettiä suurinta pelkoaan, ja jotain hauskaa. Adara jäi suosiolla viimeiseksi, että saisi lisäaikaa miettiä. Mitä hän pelkäsi eniten... Ketä hän pelkäsi eniten... Adara pisti päätään koetukselle kunnes tajusi: Ankeuttaja. Niitähän hän pelkäsi tosissaan. Hän pelkäsi sitä kylmää onttoa tunnetta mitä ankeuttajat tekivät. Sitä ääntä mitä ne pistivät Adaran päähän. Kiljaisu, naurua... Oliko se kiljaisu hänen muistonsa? Mutta ei hän sellaista ole mielestään kokenut...
   Kun oli Adaran vuoro jonossa, Lupin keskeyttikin kaikkien yllätykseksi tunnin ja päästi heidät aikaisemmin pois. Adaraa kismitti vielä enemmän ja hän lähti luokasta miettien mitä Lupinilla oli häntä vastaan. Vai oliko sittenkään? Jos hän tarjosi tukiopetusta ankeuttajien päihittämiseenkin niin tuskin Lupin inhosi häntä...

Seuraavat tunnit sujuivat vauhdilla, kuin maisemat liikkuvassa junassa ja ennen kuin Adara tajusikaan, hän oli Rohkelikkotornissa matkalla nukkumaan. Matkalla hän huomasi kuitenkin ilmoituksen taululla:

MATKA TYLYAHOON ENSI LAUANTAINA
Oppilaat kokoontuvat pihalle klo 9:00,
lupalaputtomat jäävät koululle!

Adara hymyili itsekseen. Onneksi minulla on lupalappu, jäisin muuten paljosta - hän ajatteli, kun hänen perhepöllönsä, Pohi lehahti ikkunalaudalle jalassaan kirje.
Paitsi. Adara tallusti pöllönsä luo ja otti kirjeen sen jalasta. Kirjeen käsiala oli äidin.

Hei, Adara.
Kuinka ensimmäinen kouluviikkosi on sujunut?
Minulla on ikäviä uutisia. Isäsi ja minä päätimme,
että emme päästä sinua Tylyahoon tänä vuonna.
Asiasta ilmoitettiin jo McGarmiwalle. Nyt
kun se vankikarkuri, Sirius Musta, on vapaalla,
emme viitsi ottaa mitään riskejä turvallisuudestasi.
Sama koskee Seamusia.
Rakkaudella: Äiti ja isä

”MITÄH?!” Adara huusi niin lujaa että nukkuvat taulujen hahmot heräsivät ja juuri muotokuva-aukosta sisään tulleet kaksoset pelästyivät.
”Mitä - mikä hätänä? Missä palaa?” George kysyi hölmistyneenä. Adara tunki kirjeen kaksosten käsiin ja he lukivat sen pöllämystyneinä. Nuo ilmeet eivät olleet kuitenkaan kauaa kaksosten kasvoilla. He vilkaisivat toisiaan, virnistivät, nyökkäsivät ja Fred sanoi:
”Kuule, mitä pitäisit jos pääsisitkin Tylyahoon? Muiden tietämättä”, Adara kohotti kulmiaan uteliaana. Kiukku haihtui kuin savuna ilmaan. Kyseessä oli taatusti jotain luvatonta, mutta Adara oli siihen valmis jos kyseessä oli keino jolla päästä Tylyahoon kaikesta huolimatta.
”Meillä olisi eräs keino. Nimittäin tämä”, George sanoi kaivaen taskustaan ison pergamentin palan. Hän painoi taikasauvansa sen päälle ja sanoi: ”Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni.”
Seuraavan kerran kun Adara katsoi pergamenttia siinä luki:

Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara
toimittavat apuvälineitä taikojien ilkitöihin
ja ylpeinä esittävät:
KELMIEN KARTTA

Adara tuijotti pergamenttia hölmistyneenä.
”Öh... Fred... George... Mikä tuo on? Onko tuo se sama rätti jota olette kantaneet jo vuoden?”
”Rätti!?" Fred huudahti ja nosti kartan syliinsä kuin vauvan ja näytti siltä kuin hän peittäisi sen näkymättömät korvat kädellään. "Se on Kelmien kartta! Menestyksemme salaisuus!"
"Siihen on merkitty kaikki koulun salakäytävät sekä jokainen henkilö joka koulun alueella liikkuu", George lisäsi. Adara ei ensin uskonut silmiään, mutta kaksosten ilmeet näyttivät tavallista rehellisemmiltä.
”Nerokasta! Pääseekö Tylypahkasta Tylyahoon?”
”Ai että pääseekö?” George sanoi ja näytti karttaa. Hän osoitti tiettyyn kohtaan erästä käytävää jossa seisoi kyttyräselkäistä noitaa esittävä patsas.
”Kopauta tuon selkää taikasauvalla ja sano ’halkhios’ niin tie Tylyahoon aukeaa”, Fred selitti.
”Suorastaan... nerokasta...” Adara sanoi häkeltyneenä. Hän kuuli kuinka oppilaita alkoi tulla oleskeluhuoneeseen.
”No, nähdään Tylyahossa”, hän totesi, otti Pohin olalleen, pyysi kaksosia toimittamaan äidin kirjeen Seamusille ja lähti tyttöjen makuusaliin iskien silmää heille.

Oli lauantai. Siitä hetkestä lähtien Adaran lempiviikonpäivä. Hän heräsi tuntia ennen muita luokkatovereitaan ja raapusti äidillensä vastauskirjeen:

Eikö tämä ole jo vähän YLIREAGOINTIA?
Miksi Sirius Musta minun kimppuuni kävisi keskellä kirkasta päivää?!
T: Adara

Hän lähetti kirjeen Pohin mukana kotiin ja sai annoksen Seamusin mökötystä oleskeluhuoneessa. Hän ei halunnut jostain syystä kertoa Seamusille Kelmien kartasta ja salakäytävästä. Seamus kuitenkin kertoisi muillekin ja joku ilmiantaisi heidät.
Ja niin Adara lähti hyväntuulisena kaljuunat taskuissa kilisten kohti salakäytävän suuaukkoa, naputti patsaan selkää sanoen loitsun, ja asteli sisään. Käytävä oli pilkkopimeä.
”Valois”, Adara sanoi sauva kädessään ja lähti kiireellä ja innoissaan kohti Tylyahoa. Matka tuntui kauhean pitkältä ja siksi Adara alkoi miettiä asioita. Miksi hänen vanhempansa olivat kieltäneet häntä ja Seamusia menemästä Tylyahoon? Vanhemmat olivat yleensä hyvin rentoja. Ja mikähän Lupiniakin vaivaa? Hän vältteli keskustelua pahoista muistoista mutta tarjoutui opettamaan ankeuttajia vastaan taistelemista. Yhtäkkiä Adaralla tulvahti mieleen... Se mitä hän kuuli päivänä jona lähti Tylypahkaan, oliko se sittenkin näky? Jos ei, niin mitä vanhemmat tarkoittivat että Sirius Musta keräisi sukulaisistaan apujoukkoja? Miten se liittyi Adaraan mitenkään? Lopulta Adara pudisti päätään ja ajatteli mikä kaikki häntä edessä odotti... Hunajaherttua... Kolme luudanvartta... Sekon pilapuoti...

Askeleet tihentyivät kunnes Adara kompastui portaisiin ja alkoi kavuta niitä ylös. Lopulta hän kopautti päänsä - jo toistamiseen sillä viikolla - lattialuukkuun. Hän avasi sen hitaasti ja varovasti...
Hän oli Hunajaherttuan kellarissa. Ketään ei näkynyt. Hän kipusi kellariin ja sulki luukun, hiippaili portaita ylös ja astui varastosta sisälle Hunajaherttuaan. Ketään tuttuja ei näkynyt. Muutama aikainen mato oli vasta ehtinyt Hunajaherttuaan, mutta hekin olivat Luihuisia. Hän asteli ulos Hunajaherttuasta ja päätti lähteä hetkeksi kävelylle. Hän asteli polkua pitkin joka vei lähelle Rääkyvää Röttelöä. Ja yllättäen hän erotti jotakin liikettä lumihangessa... Jokin musta ja iso.

Otsikko: Luku 6. Totuus
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 17:52:15

6. Luku
Totuus

Adara seurasi sitä, voimatta uteliaisuudelleen mitään. Tuntui kuin hänen olisi suorastaan tarkoitus seurata tuota ilmestystä, vaikka sille ei ollut Adaran järjen mukaan mitään hyvää syytä. Tarpeeksi lähelle päästyään hän tunnisti hahmon isoksi mustaksi koiraksi. Se jatkoi matkaansa Rääkyvään röttelöön kantaen suussaan pientä nyyttiä ja Päivän profeettaa… Hetkonen. Päivän profeettaa?!
Adara hieraisi silmiään varmistaakseen, ettei näe näkyjä; koira tosiaan kantoi lehteä. Mitä se muka sillä aikoi, lukea sen?

Nyt se työnsi tassullaan röttelön nirskuvan oven auki ja hiipi sisään. Adara asteli hetken päästä sen perään ja livahti röttelön ovesta sisälle. Hän ei ollut koskaan käynyt röttelössä, sillä hän oli kuullut siitä monia kummitusjuttuja, mutta nyt kun hän katseli tuota hökkeliä sisältäpäin, se näytti vain hylätyltä talon rauniolta. Adara vilkuili hiljaa ympärilleen ja huomasi sitten pölyyn muodostuneet tassun jäljet, jotka johtivat portaita pitkin suoraan yläkertaan. Adara järkyttyi huomatessaan puolivälissä matkaa, että koiran jäljet olivat muuttuneet laahustaviksi ihmisen jalanjäljiksi. Adaran sydän pomppi lujaa.
Mitä oikein oli tekeillä? Oliko koira kenties sellainen animaagi, joista Adara oli joskus kuullut? Ja jos oli, niin kuka, ja miksi hän asusteli Röttelössä?

Hän ei osannut silloin vielä aavistaakaan oikeaa vastausta, ja voimatta uteliaisuudelleen mitään, hän asteli lähemmäksi yläkerran ovea. Se oli auki. Adara pidätti hengitystään. Portaiden yläpäässä ja oven luona ei ollut pölyä lainkaan, ovi oli luultavasti heiluessaan pyyhkinyt ne pois. Adara raotti ovea hiljaa ja hitaasti...
Tytön sydän tuntui pomppaavan kurkkuun, kun hän tunsi käden olkapäällään. Säikähtäneenä kiljaisten hän kääntyi ympäri ja näki lähes mustat silmät, sekä kalpeat, väsyneet kasvot joita kehysti tummat olille yltävät likaiset hiukset. Adara tunnisti miehen oitis, sillä nyt hän oli lukenut Päivän profeetan otsikoita: Sirius Musta.
Musta näytti tuijottavan tyttöä järkyttyneenä, mutta ilme haihtui kun Adara alkoi kiljua. Musta tukki kädellään hellävaroin Adaran suun.

”Ei kukaan sinun kiljumisista välitä. Tämän on Britannian kummittelevin rakennus”, sanoi hän ja oli tietysti oikeassa; Röttelössä huhuttiin kuuluvan aina ääniä, eikä kukaan varmasti erottaisi Adaran kiljumista aaveiden äänistä. Nyt kun hän asiaa ajatteli, hän ei nähnyt talossa yhtään pelottavaa hahmoa Mustan lisäksi.
”Saanen pyytää että hiljenet, en tohtisi loihtia suutasi kiinni”, Musta jatkoi ja Adara tajusi Mustan napanneen hänen sauvansa tämän järkytyksestä velttona olleesta kädestä. Musta laski kätensä Adaran suun edestä, joka tuntui pysyvän vaiti ilman esteitä.
”Minä kiitän”, Musta sanoi ja tarttui sitten tyttöä hartiasta ja työnsi tämän yläkerran huoneen ovesta sisään.
”Istu alas”, hän käski osoittaen vanhaa pölyistä sänkyä vieressään. Sängyssä oli kuitenkin pölytön kohta, kuin jokin olisi nukkunut siinä jo pari yötä...

Adara ei uskaltanut uhmailla murhaajaa vastaan, joten istuutui kiltisti sängylle. Mitähän Musta hänestä tahtoi? Mielipuolelta saisi odottaa mitä vain... Adara ajatteli ja häntä alkoi viimein järkytyksen jälkeen pelottaa, hän jopa tärisi hieman. Musta taas avasi rauhallisesti kangasnyytin jossa oli omena, pari leivän siivua ja puolikas makkaraa. Hän istuutui lähimmälle penkille, joka narahti kuin vastalauseen huutaen.
”Suonet anteeksi jos en tarjoa sinulle mitään, mutta sinua ruokitaan Tylypahkassa varmasti hyvin”, Musta puhui siihen sävyyn kuin olisi piknikillä puistossa. Adara avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta Musta jatkoi:
”En odottanut näkeväni sinua täällä... Epäilysteni mukaan sinulla ei ole enää lupaa tulla Tylyahoon. Perheesi kai pelkää puolestasi. Nyt kun olen vapaalla.” Hän painotti sanaa ”perhe” niin hämäävästi, että Adara ei tiennyt mitä kysyä. Ja mistä Musta tiesi, että juuri hänen perheensä kielsi häntä tulemasta Tylyahoon?

”Miksi - Miten tiesi- miten niin et odottanut minua?” hän kuitenkin änkytti.
”Sinun perheelläsi jos jollakin on syytä pelätä minua”, Musta sanoi ottaessaan leivän ja makkaran päällekkäin ja haukatessaan palan.
”Miksi? Mitä pahaa he ovat sinulle tehneet?”
”Pelkäävät että löydät totuuden.”
”Mikä totuus?” Adara hämmentyi. Musta pureskeli ja nieli ilmeisesti päivän ensimmäistä ruokaansa kaikessa rauhassa ja jatkoi:
”Sinulla on äitisi nenä. Yhtä suora ja sievä”, Adara hämmentyi. Hänen äidilläänhän on iso kyhmyinen nenä.
”Oletkohan sekoittanut minut johonkuhun muuhun?” hän kysyi arasti.
”En tässä tapauksessa. Nimesihän on Adara, vai kuinka?” Musta jatkoi ja nojautui nyt eteenpäin tuolillaan. Tuntui kuin pala jotain olisi tarttunut Adaran kurkkuun.
”M-mistä tiesit nimeni?” hän kysyi.
”Tiedän paljon muutakin. Mutta henkilöllisyytesi tajusin heti kun näin sinut. Olet ilmetty äitisi”, Musta sanoi syöden loppuun leivän. Makkaran maku ei ilmeisesti ollut miellyttävä sillä sitä maistettuaan Musta irvisti.

Adara ei mielestään näyttänyt lainkaan äidiltään, Adaralla oli pitkät paksut ruskeat hiukset, suora nenä, kapeahkot kasvot ja melkein mustat silmät; äiti taas oli kaiken tämän vastakohta. Eikä Adara sen enempää näytä isältään tai edes veljeltään. Adara avasi jälleen suunsa, mutta Musta keskeytti jälleen;
”Et siis tiedä mitään siitä että sinut on adoptoitu naiselta nimeltä Viola? Ja että tämä nainen on nykyään kuollut minun takiani ja isääsi ei pidetä kelvollisena elättämään mitään tai ketään?” Musta kysyi ja Adara tunsi olonsa siltä kuin hän tukehtuisi. Nuo kaksi ensimmäistä lausetta olivat yhtäkkiä vastaus kaikkiin Adaran epäilyksiin siitä että hän ei kuulu Finniganin perheeseen.
”Miten - Mistä sinä t-tiedät?!” Adara kakoi. Musta näytti jälleen hämmästyneeltä.
”Sinä siis tiesit? Ei tosin yllätys, huomaa kehen olet tullut”, hän totesi ja nousi ylös penkiltään. Adaran sydän hypähti. Kysymykset tulvivat hänen päähänsä.

”Min- minulla oli epäilykseni... Mistä tiesit? Miten niin hänen kuolemansa oli sinun syysi?” Adara kysyi peläten Mustan tulevan lähemmäksi, jonka hän tietysti teki. Musta asteli sängyn kulman luo.
”Totta kai tiesin. Yksi harvoista asioista jotka ovat minulle päivänselviä vielä kahdentoista vuoden Azkabanissa olon jälkeen. Toiseen kysymykseeni en ehtisi vastata vaikka istuisit siinä koko illan ja yön”, hän sanoi ja asteli nyt niin lähelle Adaraa että tämä perääntyi peloissaan taaemmaksi. Musta istuutui Adaran viereen niin lähelle että Adara näki tämän tummat silmät tarkkaan.
”Silmäsi... ovat tosiaan kuin minun”, Musta sanoi ja pieni hymy saavutti hänen kalpeat huulet ja tuntui siltä kuin hän olisi nuorentunut vuosia.
”M-mitä sinä horiset -? Sinä mielipuol-” Adara sanoi koettaen nousta sängyltä ylös ja paeta; pakoyritys epäonnistui jo nousemisen yhteydessä, sillä Musta oli tarttunut tiukasti Adaraa ranteesta ja noussut seisomaan.
”Odota-!”
”EI! Älä -!” Adara huusi ja ajatteli lauseelleen lopun. Älä sano sitä. Hän ei halunnut kuulla sitä. Hän tiesi sen syvällä sisimmässään. Oli tiennyt jo kuullessaan äitinsä huudon ja miettiessään ulkonäköerojaan muuhun perheeseen verrattuna. Ei, hän ei myönnä sitä, hän ei halua kuulla. Sirius ei voi olla... Ei voi...

”Kuuntele, Adara!” Musta huusi anellen ja samalla hiukan... miten? Oliko se pelkoa? Surua?
”En halua kuulla sitä! Älä sano sitä!” Adara kiljui koettaen päästä irti Mustan otteesta. Hän halusi paeta sitä lausetta joka täyttäisi kaikki Adaran kysymykset. Hän ei halunnut vastausta enää. Hän halusi palata takaisin tietämättömyyteen, olla kuin mitään ei olisi tapahtunut päivänä jona hän lähti Tylypahkaan.
”Adara -” Musta sanoi, kun Adara riuhtaisi itsensä irti, mutta Musta ehti tarttua tätä uudestaan ranteesta, yhtäkkiä hän kuitenkin päästi irti, juuri kun oli kiskaissut Adaraa itseään kohti. Adara menetti tasapainonsa ja kaatui päin Mustan rintakehää.

Musta henkäisi kuin järkytyksestä ja Adara ei uskaltanut edes hengittää. Miehen sydän tuntui Adaran kämmenen alla tärisevän lähes yhtä kovaa kuin mies itse. Kuin hän ei olisi ollut näin lähellä ketään vuosiin, ja suurella todennäköisyydellä tämä pitikin paikkansa. Hetken täristen ja värisevästi hengittäen Sirius Musta, velhojen historian ainoa Azkabanista karannut ja jästien murhista syytetty mies kietoi kätensä Adaran ympärille joka nojasi yhä tämän rintakehään liikahtamattakaan.
”En sano sitä. Sinä tiedät sen jo...” hän aloitti mutta Adara oli purskahtanut kyyneliin. Tyttö ymmärsi sen nyt: Sirius oli hänen isänsä. Hänen alkuperäänsä oli valehdeltu 12 vuotta... Valehtelijoita, Finniganit, ministeriö, jopa Lupin... Lupin oli varmasti tiennyt, siksi hän vältti Adaran kanssa keskustelua ankeuttajien muistuttamista peloista. Hän muisti jotain oikeasta äidistään, tästä Siriuksen mainitsemasta Violasta, ja siksi Lupin ei ollut sanonut mitään...
  Adara puristi Siriuksen paidan rinnusta piilottaen päätään tämän näkyvistä. Miehen vaikenemisesta päätellen tämä oli huomannut Adaran itkevän. Sirius rutisti tytärtään tiukemmin tämän nyyhkyttäessä äänekkäästi.
”Adara... Kaikki hyvin. Anna minun selittää kaikki... Kaikki”, Sirius sanoi ja Adara nyökkäsi tämän rinnuksia vasten.

Siitä alkoi pitkä tarina kaikesta mitä Adara halusi tietää. Sirius ja Viola olivat rakastuneet jo Tylypahkassa ja muuttaneet yhteen vuosia myöhemmin, heidän valmistuttuaan Tylypahkasta. Iltana jona Viola kuoli, Sirius ei ollut kotona vaan pakosalla koska häntä oli syytetty Potterien kavaltamisesta Voldemortille. Viola oli kuullut vihiä joltakulta, että Sirius olisi ollut Vuotavassa noidankattilassa edellisenä iltana. Ja niin Viola oli lähtenyt Viistokujalle illalla Adaran kanssa ja kuullut kun heitä seurattiin. Enempää Sirius ei asiasta tiennyt – paitsi tietysti että Viola oli paennut ja saanut surmansa Avada Kedavralla. Pelkkä Violan nimen lausuminen näytti tuottavan kipua Siriukselle. Hän selitti myös kuinka oikeasti Peter Piskuilan oli pettänyt Potterit ja juuri kun Sirius oli aikeissa kostaa tuon veriteon, Piskuilan teki hämäyksen ja tappoi viattomia jästejä ja piiloutui. Adara kuunteli tarkasti koko tarinan, ja uskoi myös kaiken. Kaikki tiedot tuntuivat käyvän järkeen ja Adara ei nähnyt syytä miksi hän ei uskoisi. Jos Sirius olisi oikeasti ollut petturi ja murhaaja, hän olisi varmasti jo tappanut Adaran. Adara sai myös tietää, että Hagrid ja Dumbledorekin olivat tietoisia siitä että Adara oli Siriuksen tytär (pettymys suorastaan kuohahti Adaran sisällä). Koko keskustelun ajan, Sirius tuntui katsovan Adaraa tutkivasti ja tarkasti, kuin hän haluaisi muistaa tämän kasvon jokaisen yksityiskohdan ikuisesti. Hän vaikutti myös hiukan epäuskoiselta. Jossain vaiheessa keskustelua hän sanoikin lähes huvittuneena, ettei hän voinut uskoa että Adara tosiaan istui siinä, aivan häntä vastapäätä.

Oli keskiyö. Sirius muuttui koiraksi ja lähti saattamaan Adaraa koulun pihalle synkkää tunnelia pitkin joka alkoi Rääkyvän röttelön kellarista ja päättyi Adaran hämmästykseksi – suoraan tällipajun alle. Sirius muuttui takaisin ihmiseksi.
”Paina kyhmyä oikealla olevan oksan alta, niin se lopettaa huitomisen”, hän selitti nähdessään Adaran ilmeen kun hän oli tajunnut tällipajun liikkuvan suoraan yläpuolellaan.
”Nyt sanon näkemiin. Tapaamme varmasti vielä”, Sirius kuiskasi ja suuteli Adaraa varoen otsalle - kuin Adara voisi särkyä, tai suuttua tästä lämpimästä eleestä.
”Lähetän pöllöni öisin. L-lähetän vaikka kirjeitä tai – no - ruokaa, sinulla ei näytä olevan paljoa syötävää”, Adara sanoi ja häpesi nyt sitä että oli harvoin ollut kiitollinen Tylypahkan ruoista. Pieni hymy kaareutui Siriuksen huulille
”Kiitos”, hän sanoi ja silitti nopeasti Adaran hiuksia.
”Mene nyt, ettet joudu pulaan takiani”, hän jatkoi kuiskaten. Adara nyökkäsi ja nousi kohti tunnelin suuaukkoa.
”Nähdään”, Adara huikkasi loivasti hymyillen olkansa yli ja tökkäsi kyhmyä.

Otsikko: Luku 7. Riitoja ja haavoja
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 17:53:10

7. Luku
Riitoja ja haavoja

Oli tullut syksy ja Adaralla oli yhä vaikeampaa pitää Seamusia veljenään ja Finniganeja vanhempinaan. Hän ei kirjoittanut enää Finniganeille lainkaan – vaikkakin Siriukselle taas senkin edestä. Tyttö paheksui sitä kuinka he olivat valehdelleet hänelle 12 vuoden ajan, osoittaen silti silkkaa huolenpitoa ja välittämistä häntä kohtaan. Jos he olisivat oikeasti välittäneet, he olisivat kertoneet totuuden, eivätkä jättäneet sitä Adaran itse selvitettäväksi. Tämä kaikki kuvotti Adaraa ja hän tunsi pientä kostonhalua.

Hänen teki mieli kertoa, että hän oli kirjoittanut jo kauan oikealle isälleen, ja kuinka heistä oli tullut jo jollain tavalla sidotut toisiinsa. Adara ei ollut puhunut myöskään enää Lupinille tuntien jälkeen (tai mennyt ehdottamaan ankeuttajilta suojautumisen tuntien aloittamista) tai mennyt edes Hagridille teelle. Adara oli niin vihainen että olisi voinut karjua tunnin kaikille valehtelijoille yhtä aikaa ja silti hetken päästä haljeta siihen vihan määrään. Hän luuli silti Siriuksen takia pystyvänsä pitämään kaiken sisällään, sillä olisi tälle vaarallista jos joku saisi tietää heidän kirjeenvaihdostaan. Eräänä päivänä eräs kuitenkin puuttui Adaran mykkäkouluun...

”Adara, haluaisin puhua kanssasi, nyt, opettajanhuoneessani. Voisitko ilmoittaa että Adara myöhästyy seuraavalta tunnilta, Ted? Kiitos”, Lupin sanoi ja johdatti hiukan vastahakoisesti kävelevän Adaran työhuoneeseensa.
”Istu alas”, Lupin sanoi ystävälliseen sävyynsä ja heilautti sauvaansa että kirjapino lensi pois tuolilta. Adara ei sanonut mitään, eikä edes liikahtanut vaan tuijotti Lupinia vihaisesti. Arvasiko Lupin, että hän tietää? Lupin katsoi kysyvästi Adaraa kun tämä ei istuutunut, mutta kysyi: ”Kuinka voit? Olet ollut hiljaa viime aikoina, olen alkanut huolestua.” Adaran oli pakko kertoa, että hän tiesi. Hän tiesi totuuden. Hän piti suunsa jo vaivalla ja tuskalla kiinni. Hänen sydämensä tuntui puristuvan kuin kahden seinän väliin.
”Adara kiltti, jos sinua vaivaa jokin, kerro minulle”, Lupin sanoi lohduttavaan – sekä huolestuneeseen sävyyn, muttei yhtään anellen.

”Minä tiedän!” Adara huusi voimatta itselleen mitään. Lupinin silmät laajentuivat hämmästyksestä.
”Mistä sinä puhut?”
”Minä-tiedän-että-olen-adoptoitu...” Adara sanoi hilliten äänenvoimakkuuttaan. Lupinin hämmästys muuttui pelästykseksi. Hän astui askeleen lähemmäs Adaraa. Hän avasi täristen suunsa ja sanoi varovasti:
”Adara, minä -”
”ÄLÄ SELITÄ! SINÄ TIESIT JA VALEHTELIT! KUN ESITTELIN ITSENI SINÄ TIESIT HETI KUKA OLEN!!!” Adara huusi kovempaa kuin luultavasti ikinä, mutta olihan hän myös vihaisempi kuin koskaan ennen.
”Kiltti, kuuntele nyt -”
”KÄVIKÖ MIELESSÄSI, ETTÄ MINÄ EPÄILIN JO JOTAIN!? OLIN EPÄILLYT JO KUN KUULIN ”VANHEMPIENI” RIITELEVÄN! NYT SAIN SELVILLE ETTÄ ISÄNI ON 12 VUOTTA AZKABANISSA ISTUNUT MIES JA ÄITINI ON KUOLLUT!” Adara jatkoi antamatta Lupinille tilaisuutta selittää. Miten hän olisi voinut selittää tekonsa ja valheensa? Lupin aukoi suutaan saamatta mitään ulos.
”MIKSI ET KERTONUT!? SINÄ TUNNET MINUT JA TIEDÄT ETTÄ OLISIN HALUNNUT TIETÄÄ! VIHAAN SINUA!” Adara huusi ja paiskasi yhden hyllyllä olleen pikkuvitriinin lattialle. Vitriinissä olleen lohikäärmeen poikasen luurangon palaset ja lasin sirpaleet levisivät lattialle. Lupinia ei tuntunut haittaavan vitriini, vaan viimeisin lause mitä Adara oli hänelle huutanut. Lupin nielaisi vaivalloisesti.

”Adara, se oli Dumbledoren käsky, en halunnut pettää hänen luottamustaan. Tietysti tunsin oloni pahaksi kun et tiennyt, mutta mitä olisin voinut tehdä? Tietämättömänä et olisi voinut suuttua, mutta Dumbledore -”
”Olen TÄYNNÄ sitä mitä Dumbledore käskee! Hän vain piilottelee asioita muilta ja valehtelee päin naamaa!” Adara huusi ääni hiukan hiljaisempana, astuen pari askelta lähemmäs Lupinia; hän astui samalla yhden vitriinin sirpaleen päälle ja lasi tuntui menevän jalkapohjan läpi. Hän ei välittänyt, vaan tuijotti Lupinin vaikeasti luettavia kasvoja odottaen vastausta.
”En ole täysin ulkopuolinen tässä asiassa, päätin itse salata totuuden sinulta”, Lupin aloitti ja nielaisi.
”Ulkopuolinen?! Minun asiani eivät kuulu mitenkään sinu-”

”Minä olen sinun kummisetäsi!” Lupin huusi. Huusi... Adara ei ollut koskaan kuullut Lupinin huutavan, eikä etenkään sillä tavalla. Hän ei tuntunut vihaiselta vain siltä kuin olisi sisäisissä tuskissa. Adara hämmentyi kuitenkin entisestään tajuttuaan mitä Lupin huusi.
”K-kummisetä? Sirius valitsi sinut kummisedäkseni?” hän sanoi ja tunsi ensimmäistä kertaa lasin sirpaleen jalassaan. Adara nosti jalkapohjaansa hiukan lattiasta ilmaan.
”Kyllä, olimme läheisiä ystäviä kun kävimme Tylypahkaa ja vielä sen jälkeenkin. Päätin kummisetänäsi että jätän kertomatta totuuden. Jos minulla olisi ollut varaa kasvattaa itse sinut, asia olisi – totta kai - toinen...” Lupin selitti madaltaen ääntään lauseen loppua kohden. Adara tunsi taas vihan kuohahtavan ja sanoi ajattelemattomasti:
”Sinun olisi silti pitänyt kertoa!” Mutta samassa jokin muukin otti Adarasta vallan; suru. Sirius ei ollut valehdellut, mutta oli ilmeisesti unohtanut kertoa että Lupin oli Adaran kummisetä. Eihän Sirius edes tiennyt että Lupin opetti häntä Tylypahkassa.

Adara oli ollut pitkän aikaa tietämätön totuudesta ja koko ajan tulvi jotain uutta mitä hän olisi halunnut tietää. Hän peitti kyyneleiset silmänsä käsillään ja oli lysähtämässä lasin sirpaleiselle lattialle polvilleen, mutta Lupin nappasi hänet itseään vasten. Adara kuitenkin perääntyi ja koetti juosta pois, mutta jalassa oleva lasinsirpale tunkeutui syvemmälle hänen jalkaansa ja hän kaatui lattiaa vasten. Hän otti itseään käsillä vastaan ja sai vielä toisenkin lasinsirpaleen uppoamaan ihoonsa, oikeaan kämmeneensä. Hän tunsi olonsa surkeaksi: hän itki eikä päässyt ylös. Hänellä ei ollut voimia enää huutaa, ja nyt hän vain näytti säälittävältä Lupinin edessä nyyhkyttäessään. Lupin oli rientänyt hänen vierelleen ja koetti auttaa häntä nyt ylös. Adara ei halunnut nousta. Hän koetti herätä, hän oli aivan varma että näkisi pahaa unta, surullista painajaista. Hän halusi pois siitä huoneesta Lupinin vierestä. Mutta hän ei herännyt tai kadonnut mihinkään.

”A- vien sinut sairaalasiipeen”, Lupin sanoi huomatessaan Adaran kädestä valuvan verta huoneen lattialle.
”Ei tarvitse...” Adara sanoi hiljaa yhä nyyhkyttäen ja koetti nousta itse ylös, joka oli kyllä täysin toivoton yritys. Lupin ei tuntunut ymmärtävän miksi. Hän ei ilmeisesti ollut huomannut toista sirpaletta tämän jalkapohjassa. Hän koetti auttaa tytön jaloilleen, mutta Adara älähti kivusta. Silloin Lupin huomasi veren joka valui Adaran jalkapohjasta lattialle - ja itse asiassa hän näytti melkein ensin haistavan sen kuin näkevän.
”Ei vastaväitteitä”, hän totesi synkästi ja auttoi Adaran ylös, ottaen tämän toisen käsivarren niskansa taakse, ettei Adaran tarvinnut laskea painoaan toiselle jalalleen. Kumpikaan ei puhunut pitkään aikaan mitään. Käytävät olivat tyhjänä, kaikilla oli oppitunti - sillä hetkellä Adaran onneksi, nyt hän ei saanut uteliaita katseita saadessaan apua Lupinilta.

Kun he saapuivat portaille jotka johtivat sairaalasiipeen, Lupin avasi suunsa: ”Mistä tiesit että hän on isäsi?” Adara hätkähti, hän ei ollut ajatellut yhtään miten selittäisi sen, ehkä hän sanoisi totuuden? Mutta Lupin saattaisi kertoa Dumbledorelle... Adara ei keksinyt hetkessä hyvää selitystä, joten hän luovutti; valehtelu ei tekisi Adarasta yhtään Lupinia parempaa.
”Kerron, jos lupaat, ettet kerro kenellekään”, hän sanoi vakavana. Lupin lupasi nyökäten ja Adara pysähtyi istumaan portaille Lupinin kanssa.
”Minä tapasin hänet”, Adara sanoi ja Lupin hätkähti.
”Tapasit Siriuksen? Miten? Missä?”
”Näin hänet Tylyahossa... lähdin vaivihkaa seuraamaan häntä ja seuraavaksi hän yllättikin minut takaapäin... ja kertoi koko jutun”, Adara sanoi kertomatta sen suurempia yksityiskohtia, välttäen tahallisesti Siriuksen piilopaikan nimen.
”Lähdit seuraamaan Sirius Mustaa yksin? Minne järkesi on mennyt?!” Lupin puhui korottaen ääntään.
”En minä tiennyt että hän on Sirius!” Adara puolustautui. Lupin mykistyi hetkeksi. Hän pyyhkäisi sänkistä leukaansa ja sanoi:
”Hän oli koiran muodossa, niinkö?”
”Mistä tiesit?” Adara kysyi.
”Hän ryhtyi animaagiksi takiani”, Lupin totesi synkkänä.
”Sinun takiasi?” Adara kysyi siihen tyyliin kuin olisi juuri saanut halosta päähänsä. Jalassa kirpaisi kovempaa kuin aiemmin ja Adara hätkähti henkäisten. Lupin oli täysin unohtanut Adaran haavat. Hän kavahti ja auttoi Adaran ylös.
”No niin, mennään nyt”, hän sanoi ja talutti Adaran sairaalasiiven ovelle. Ja Adara tiesi, että Lupin salasi jälleen jotain.

Sairaalasiivessä Matami Pomfrey tuli heitä vastaan, ollessaan luultavasti matkalla Suureen saliin syömään.
”Herran tähden! Mitä nyt on tapahtunut?”
”Pieni tapaturma lasinsirujen kanssa”, Adara mutisi ja Lupin auttoi Adaran potilasvuoteeseen jo toistamiseen.
”Menen ilmoittamaan McGarmiwalle, ettet saavu hänen tunnilleen”, Lupin sanoi hymyillen – vaisusti - ja asteli pois.
Viisitoista minuuttia Adara joutui olemaan matami Pomfreyn seurassa kun tämä puhdisti haavoja ja sitoi niitä. Matami ilmeisesti säästi lääkkeitään huomisen huispauspelin takia. Vaikka pelissä olisivat vastakkain Rohkelikko ja Puuskupuh, ei huispaus ollut koskaan silti kovin kaunista katseltavaa...

Seuraavat viisitoista minuuttia kului taas siihen kun matami saarnasi lasin vaarallisuudesta. Matamin puheet ja teot eivät vaikuttaneet Adaraan mitenkään, kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän oli niin ajatuksissaan. Miten niin Sirius ryhtyi animaagiksi Lupinin takia? Animaagiksi opiskelu ja harjoittelu on todella rankkaa ja joskus vaarallistakin. Mitä niin tärkeää Lupin teki, että Sirius ahkeroi tullakseen koiraksi?
Tyypillistä tuuriani, olisin saanut tietää jos tämä jalka ei olisi keskeyttänyt... Adara ajatteli tuhahtaen samassa kun matami ojensi hänelle kävelysauvat.

Otsikko: Luku 8. Huispausta ja herrasmiestä
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 17:54:00

8. Luku
Huispausta ja herrasmiestä

Viimein Adaran hetket hänen omissa ajatuksissaan keskeytyivät, kun hän palasi todellisuuteen sairaalasiipeen. Matami Pomfrey oli hoitanut hänen haavansa ja puhui hänelle. Adara tuntui kuin kääntävän kuulonsa toiselle taajuudelle saadakseen tämän puheista selvää.
”Voit lähteä nyt. Käytä sauvoja pari päivää ettei jalan haava aukea enää. Lääke vaikuttaa melko nopeasti, joten haava menee pysyvästi umpeen pian, mutta kävely saattaa sattua...”
Adara poistui kiittäen ja lähti kohti korkeaa tornia jossa ennustusta opetettiin. Portaiden kävely sauvojen kanssa ei ollut mitään herkkua, mutta hän jatkoi matkaa. Hän saattoi jo arvata kuinka Punurmio ennustaisi hänelle verenmyrkytystä.
Lopulta hän saapui tikapuille ja kiipesi luokkaan vaivalla, kantaen sauvoja kainalossaan. Kesti tovin, että hän pääsi ylös ja lopulta sinne päästyään kaikki kääntyivät katsomaan häntä. Osa alkoi kuiskia ja osa jatkoi vaivihkaa katsomista - Luihuiset nauroivat. Samassa Punurmio saapui takahuoneesta yksi teekuppi kädessään.

”Tässä uusi kultasen- ooh!” Punurmio huudahti, kun huomasi oppilaansa, paidan hiha kuivuneessa veressä, kämmen ja jalka paketoituna ja sauvat kourassa.
”Kultaseni, mitä sinulle on tapahtunut?” hän kysyi.
”Eikö sinun pitäisi tietää se, kun kerta näet kaiken sisäisellä silmälläsi”, Adara tokaisi ja istuutui Rohkelikkojen tyrskähdellessä. Punurmio yskäisi ja luokka hiljeni.
”Kultaseni, en yritä rehvastella sisäisellä silmälläni joka tilaisuuden tullen -”
”Tuota nyt ei usko fletkumatokaan”, Adara sanoi kiukkuisesti kesken Punurmion puheen, ja Punurmion poskipäät tuntuivat saavan punertavan vivahteen. Rohkelikot alkoivat tyrskähdellä entistä kuuluvammin.
Tunti sujui nopeasti Adaran kuunnellessa jälleen Punurmion mielenkiintoisia teorioita siitä miten Adara joutuisi johonkin onnettomuuteen, ja oppitunnin loputtua, tyttö kiiruhti Suureen saliin (miten nyt vain kykeni sauvojensa kanssa) ruokailuun, ja heti ruokailun jälkeen olisi Puuskupuh-Rohkelikko huispausmatsi.

Suureen saliin astellessaan hän keräsi katseita osakseen luultavasti enemmän kuin Neville - joka oli vaatteistaan päätellen tapellut taas taikaeläinten hoidon kirjansa kanssa.
Adara tunsi saliin astellessaan jostain syystä kaikkien muiden katseiden seasta juuri Dracon tuijottavan häntä, joten hän kiiruhti pian sauvojensa kera pöydän ääreen. Fred ja George näyttivät pöllämystyneiltä, mutta tajusivat kuitenkin auttaa Adaran sauvojen kanssa istumaan. He luulivat ensin haavojen tulleen Tylyahossa, koska he eivät olleet nähneet Adaraa ollenkaan sen jälkeen, mutta Adara kiemurteli parista tiukasta kysymyksestä ja selitti muutaman valheen, ettei hänen tarvitsisi selittää mitä oikeasti sattui.

Syötyään, Adara livisti kaksosten välistä ja lähti edellä kohti huispauskenttää, sillä hänen matkansa kestäisi kuitenkin toisia pidempään. Kaksoset eivät olleet vielä syöneet ja heidän täytyi vielä hakea huispausvarusteensa Rohkelikkotornista, joten he jäivät vielä saliin.
Sää oli mitä kamalin. Kauhea myrsky raivosi pitkin linnan tiluksia ja tuuli piiskasi vettä kauhealla voimalla oppilaiden niskaan, jotka yrittivät epätoivoisesti päästä jo huispauskenttää kohti. Adaralla ei ollut ylimääräistä kättä sateenvarjon käyttöä varten, eikä hänellä ollut sattunut sellaista mukaankaan, joten hän huokaisi äänekkäästi ja oli juuri lähdössä sauvojen kanssa urheasti sateeseen, kun joku alkoi pidellä omaa sateenvarjoaan hänen päällään. Adara käännähti ja tajusi yllätyksekseen, että suojan tarjoaja oli Draco.
”Dra- Malfoy - öh... kiitos”, Adara mutisi hämmästyneenä. Draco hymyili ystävällisesti – Adara taasen hämmentyneesti.
”Olisit kuin uitettu rotta, jos lähtisit tuolla säällä ilman varjoa”, Draco sanoi ja lähti kävelemään kohti kenttää Adaran kanssa. Tyttö ei viitsinyt kieltäytyä avusta niin pahalla säällä, joten hän antoi kaunojensa Dracoa kohtaan olla. Pahimmassa tapauksessa hän vielä suututtaisi Dracon ja tämä kiroaisi hänet niin, ettei hän pääsisi enää liikkeelle. Näistä mietteistään Adara heräsi huomattuaan, että Dracon toinen käsi oli yhä paketissa.

”Mitä sinulle on tapahtunut?” Draco kysyi puolivälissä matkaa.
”Mmh... Kaaduin suoraan lasinsirpaleille professori Lupinin tunnin jälkeen”, Adara vastasi ja Draco päästi jotain ”auts”-sanan kuuloista. Adara ei ollut varma olisiko yhä vihainen Lupinille. Hän tuntui olevan pahoillaan, mutta salasi yhä jotain. Mutta jos se salaisuus ei liittynytkään Adaraan, vaan oli jotain henkilökohtaista? Olisiko Adaralla silloin enää oikeutta olla vihainen, jos hän oli valmis antamaan anteeksi aiemmat salaisuudet?
Adara liukasteli viimeiset metrit ja lähti sitten – onnekseen - kuivia portaita pitkin Rohkelikon katsomotornia kohti. Draco tuli perässä, sillä Luihuisten katsomo oli samassa suunnassa. Kun lopulta tuli aika mennä eri suuntiin, Draco ei tehnyt mitään hyökkäävää. Hän taputti Adaraa kerran olkapäälle ja sanoi hymyillen: ”Parane pian.”
Adara hymyili takaisin ja Draco lähti, jättäen yhä hiukan hämmentyneen tytön yksin. Ensin hänen kolme ensimmäistä vuottaan sujuu normaalisti ja yhtäkkiä hän onkin adoptoitu, poissa olleita isiä ja kummisetiä saapuu hänen elämäänsä, Tylypahkan salatunnelit paljastuvat ja Draco Malfoy alkaa olla ystävällinen... Mihin maailma oli oikein menossa?

Viimein oppilaita alkoi tungeksia katsomoihin ja ottelu alkoi. Sää oli mitä hirvittävin pelaamiselle, etsijätkään – varsinkaan Harry - tuskin näkivät kunnolla eteensä. Rohkelikko silti johti, ja yhtäkkiä kesken jo pitkäveteiseksi menneen pelin - Harry syöksähti: hän oli nähnyt siepin. Adara tuijotti innoissaan Harrya eikä edes huomannut, että Rohkelikon katsomoon oli saapunut yksi opettaja. Lupin oli hiipinyt opettajien katsomotornista huomattuaan että Adara oli saapunut vammoistaan huolimatta paikalle. Hän ajatteli että ottelun jälkeen hänelle tulisi hyvä tilaisuus jälleen puhua Adaralle ja auttaa tämä myös kaatosateessa takaisin koululle.

Harry oli jo kaukana korkealla Adaran näköpiiristä, kun yhtäkkiä tuli hyvin kylmä. Kylmempi kuin siinä myrskyssäkään olisi kuulunut olla. Tuntui kuin olisi pakkasta, ja yhtäkkiä Adaran saavutti ontto tunne.
Ei voi olla, Adara ajatteli ja katsoi alas kentälle. Ankeuttajat leijuivat siellä ja tuntuivat kuin tutkivan ympäristöään.

”Saanko huvitella hänellä? Saanko purra häntä?”
”Ei! Tapan hänet tässä ja nyt. Pimeyden lordin käsky. Avada Kedavra!”

Sitten kuului naisen kiljaisu... Ja toisena puhunut mies nauroi, hiukan hermostuneeseen sävyyn.
Adaraa huimasi. Ankeuttajat vaikuttivat jo niin pitkän matkan päästä, luultavasti siksi koska niitä oli monta.
Pysy hereillä, Adara komensi itseään ja samassa hänen silmissä välähti vihreä valo. Vihreän valon kadottua, Adara kääntyi katsomaan poispäin huispauskentästä ja näki Kielletyn metsän edessä ison mustan koiran. Sirius?

Enempää Adara ei ehtinyt ajatella kun maailma pimeni jälleen...
Hän pyörtyi ja kaatui taaksepäin, katsomon reunaa vasten. Yhtäkkiä Lupin havahtui katsomasta ankeuttajia, kun Adara oli vähällä pudota kaiteen yli tajuttomana.
”VÄISTYKÄÄ!” Lupin huusi kovaan ääneen ja oppilaat antoivat tietä säikähdettyään miehen huudahdusta. Kukaan muu ei ollut tuntunut huomanneen että Adara oli tajuttomuuden rajoilla.
Lupin nappasi tytön ajoissa ja nosti tämän syliinsä. Hän valitsi vierestään yhden oppilaan ja pyysi tätä toimittamaan Adaran sauvat hänelle sairaalasiipeen myöhemmin. Samassa Lupinin tarkka katse erotti liikettä Kielletyn metsän siimeksessä.
Hän lähti Adara käsivarsillaan kohti linnaa. Matkalla hän näki myös Dumbledoren, joka oli taikonut paarit joiden päällä leijui nyt Harry tajuttomana.
”Harry! Professori - pyörtyikö hän taas?” Lupin kysyi. Dumbledore katsoi uskomattoman kiukkuisena kentälle päin.
”Jo vain, jo vain. Pyörtyikö Adarakin?” Lupin nyökkäsi.
”Putosiko - putosiko Harry luudalta? Niin korkealta?” Lupin jatkoi.
”Ei toki, hidastin hänen putoamistaan, juuri ajoissa... Ankeuttajat... Ne kuulevat tästä vielä, vaikka eivät ehkä toruista tajuakaan tuon taivaallista”, Dumbledore mutisi raivoissaan ja kuljetti Harryn sairaalasiipeen, Lupin ja Adara kannoillaan.

~*~

Adara heräsi, ja tajusi olevansa jo kolmatta kertaa sairaalasiivessä koko lukuvuoden aikana. Ketään ei näkynyt, sängyn ympärillä oli verhot. Tyttö nousi nopsasti ylös ja aikoi livistää, mutta päässä huimasi niin, että hän lysähti takaisin sängylle, lyöden päänsä sängyn päätyyn.
”Auh!” Adara hieraisi päätään ja samassa verho aukesi. Verhon takaa näkyi käsi, joka ojensi suklaata. Lopulta käden omistaja, Lupin, tuli kokonaan verhon takaa.
”Parempi olo?” hän kysyi, ja Adara nyökkäsi ja otti suklaan käteensä.
”Hyvä...” Lupin totesi istuutuen sängyn reunalle. Yllättäen hän tarttui tyttöä hellästi kädestä - Adara oli niin hämmentynyt, ettei yrittänyt edes kiskaista kättään pois.

”Anteeksi, kun en kertonut Siriuksesta, tai siitä että olen sinun kummisetäsi”, Lupin sanoi matalalla äänellä.
”Tiesin että se järkyttäisi, ja pilaisi välejäsi Finniganeihin”, hän jatkoi ja nielaisi.
”Mistä tiedät, etten ole väleissä Finniganeihin?” Adara kysyi hölmistyneenä.
”Et ole kirjoittanut heille mitään. Seamuskin vaikuttaa tietävän, että sinulla on jokin huonosti”, Lupin vastasi.
”Ei minulla ole mikään huonosti. Nyt tiedän kuka oikeasti olen”, Adara sanoi ja puraisi vahingossa kieltään samalla, kun haukkasi palan suklaata. Lupin vaikutti synkältä.
Yhtäkkiä käytävästä kuului kovaa kolinaa, ja matami Pomfrey säntäsi huoneeseen.
”Lihava leidi – taulu - revitty! Sirius Musta on – on - linnassa!” hän kiljui hengästyneenä. Adara nousi saman tien istuma-asentoon ja Lupin säpsähti seisomaan ja pisti oikean kätensä kaavun taskuun - tarttuen ilmeisesti taikasauvaan.

Otsikko: Luku 9. Piilottelua ja täysikuuta
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 17:54:45

9. Luku
Piilottelua ja täysikuuta

”Missä?” Lupin kysyi heti. Hänen koko olemuksensa oli jollain tavalla varautunut, kuin eläimellä joka aistii olevansa vaarassa. Hänen silmissään pilkahti samalla jotakin, joka toi Adaralle mieleen ehkä parhaiten sanan uteliaisuus. Adara ei sinänsä ollut yllättynyt, sillä Sirius ja Remushan olivat olleet ennen ystäviä, ja Remus oli varmasti jollain tasolla kiinnostunut tapaamaan hänet.

”Emme tiedä", matami Pomfrey vastasi. "Hän koetti päästä Rohkelikkotorniin, mutta kun Leidi ei päästänyt sisään, hän viilteli tämän taulun palasiksi ja karkasi”, Pomfrey selitti ja Lupin syöksähti kohti ovea, kuin hyökätäkseen Pomfreyn kimppuun, mutta sitten hän käännähtikin ympäri, kuin muistaen jotakin. Ennen kuin Adara ehti ymmärtää mitä tapahtui, Lupin oli tarttunut häntä kädestä ja talutti häntä nyt johonkin.
”Professori mitä te teette?!” Pomfrey kiljui. ”Potilaan täytyy saada lepoa!”
”Sitä hän kyllä saa. Tule jo”, Lupin tivasi ja lähti Adaran kanssa johonkin vauhdilla.
”Mitä sinä oikein teet? Haluan mennä hänen -”
”EI IKINÄ!” Lupin ärjähti vihaisesti ja Adara pelästyi. Lupin rauhoitteli hetken itseään ja sanoi sitten rauhallisemmin:
”Pidän huolen, ettei hän pääse sinun kimppuusi. Tiedätkö miksi hän haluaa sinut? Liittymään hänen kostosuunnitelmiinsa - käyttääkseen sinua hyväkseen, että saa Harryn hengiltä”, Lupin sanoi, Adaran teki mieli huutaa vastaan, mutta muisto siitä, että hän lupasi olla kertomatta Siriuksen syyttömyydestä vielä kenellekään, muistui hänen mieleensä.

Tuon muiston palattua, Adara pysyi vaiti. Hän ei ollut vielä varma luottaisiko edes Lupiniin, joka oli nyt jo Siriuksen vuoksi niin kiihtynyt ettei hän taatusti uskoisi totuutta vaikka Adara kertoisikin sen.
Viimein Lupin raahasi Adaran työhuoneeseensa ja pakotti hänet istumaan alas.
”Pysyt täällä kanssani, kunnes tieto Mustan lähdöstä on selvä”, hän sanoi eikä antanut minkäänlaista tilaisuutta vastaväitteille. Adara oli hiljaa kokonaisen tunnin, kunnes Kalkaroksen pää ilmestyi yhtäkkiä Lupinin työhuoneen takan liekkeihin.
”Professori Lupin, ikävä keskeyttää teehetkenne, mutta Sirius Musta on päässyt linnan seinien sisäpuolelle -”
”Olen hyvin tietoinen tästä”, Lupin keskeytti, muttei lainkaan tiuskaisten, vaan hyvin rauhalliseen sävyyn.
”Vai niin. Mutta, tutkimme linnan läpikotaisin ja emme löytäneet häntä. Linna on taas turvallinen, mutta Rohkelikot joutuvat yöpymään Suuren salin lattialla, kunnes löydämme uuden muotokuvan Leidin tilalle”, Kalkaros selitti, äänellä joka ilmaisi kaikkea muuta kuin kiinnostusta tätä kyseistä keskustelua kohtaan.
Lupin nyökkäsi ja oli kääntymässä Adaraan päin sanoakseen ”voit mennä”, mutta Adaraa ei ollut missään. Hän oli livistänyt jo kun Kalkaros oli alkanut puhua. Kalkaros tuhahti.
”Käytöstavaton tapaus.”

Adara juoksi. Mitä Sirius teki täällä? Kai hän olisi ilmoittanut tulevansa - tai jotain... Entä jos jotain on sattunut? Adara rynnisti kohti ulko-ovea, ja oli juuri saavuttanut nurkan jonka takana ovi oli kun – Lupin olikin nurkan takana. Mies näytti hyvin vihaiselta, ja Adaran ollessa vielä hämmästyksestä mykkänä, hän tarttui tyttöä olkapäästä ja lähti saattamaan tätä Suureen saliin.
”Sinä et tunne häntä kuten minä. Hän on oikeasti -” Adara aloitti, mutta Lupin kuitenkin keskeytti:
”Luulin että tunsin... En tiedä mitä valheita hän on sinulle syöttänyt, mutta sinun ei pitäisi luottaa häneen pätkääkään”, hän sanoi ankarasti ja toi Adaran salin ovelle. Adara lähti astelemaan muiden Rohkelikkojen joukkoon - Lupinin tarkasti katsoessa. Hän ei kuitenkaan halunnut alistua Lupinin käskyihin niin helposti, joten hän kääntyi vielä kerran ympäri ja sanoi:
”En halua sinulta mitään yksityistunteja. Ennemmin kuulen äitini viimeiset hetket ja pyörryn, kuin siedän seuraasi”, Lupinin kasvot eivät värähtäneet lainkaan. Hän vain kääntyi ja lähti. Adara tunsi pienen omantunnon pistoksen itsessään ja lähti muiden Rohkelikkojen joukkoon. Eräs Rohkelikko ojensi Adaran sauvat hänelle - tyttö oli ollut niin vihainen, sekä hämmentynyt ja kiireinen koko illan, että hän oli aivan unohtanut jalkansa.

Muutamaa päivää myöhemmin Adara tunsi olevan jälleen turvallista kirjoittaa Siriukselle, vaikka hänestä tuntuikin että Lupin seurasi hänen liikkeitään tavallista enemmän. Ruokailussa hän tunsi aina professorinsa katseen niskassaan, ja tämän tunneilla hän sai kehujen sijaan pelkkiä nopeita vilkaisuja, ja arvosanoja pergamenteille kirjoitettuna.
Adara lähti nyt (jo ilman kävelysauvoja) pöllötorniin ja raapusti pienelle pergamentin palaselle:

Hei Sirius, joku hyökkäsi pari päivää sitten Lihavan Leidin kimppuun. Olitko se sinä? Jos olit, niin miksi?
Jos jokin on hätänä kirjoita minulle. Toivottavasti sinulle ei ole sattunut mitään.
T: Adara

Adara kiiruhti tornista kohti pimeyden voimilta suojautumisen luokkaa, juuri ennen tunnin alkamista. Luokkaan astuessaan muut olivat saapuneet jo sisälle ja opettajan pöydän takaa kuului kolkko ääni:
”Sulje ovi perässäsi, Finnigan. Olet myöhässä, viisi pistettä Rohkelikolta.” Adara sulki hölmistyneenä oven ja katsoi opettajan pöydän luo, jolla istui nyt Lupinin sijaan professori Kalkaros.
”Anteeksi, olenko väärässä luokassa, professori?”
”Et. Professori Lupin on poissa päivän pari, koska hän ei ole opettamiskunnossa... Juuri tähän aikaan”, Kalkaros lisäsi tyypillisen kylmään äänensävyynsä ja osoitti Adaraa istumaan. Muut oppilaat näyttivät happamilta. Kalkaros sen sijaan määräsi melkeinpä tyytyväisenä itseensä:
”Sivu 394.”
”Eikö me oltu eilen sivulla 100?” kuului supinaa, kun Kalkaros alkoi pitää tuntia ihmissusista.

”Kolme pergamenttirullaa... Kolme pergamenttirullaa!” Ted puuskahti vihaisesti tunnin loputtua. ”Hänhän on vain sijainen, ja määrää kolme pergamenttirullaa!”
”Ted... Jos vielä kerran sanot sanat ”kolme” tai ”pergamenttirulla”, tungen tämän maljakoksi muuttaneeni mäyrän -”
”Finnigan, Preath, keskittykää loitsuihin!” McGarmiwa tiuskaisi ja asteli takaisin työpöytänsä taakse. Ted vaimensi ääntään.
”Mikähän Lupinia vaivaa?”
”En tiedä, eikä kyllä kiinnostaisikaan, jos sijaisenamme olisi joku - kuka tahansa muu kuin Kalkaros”, Adara äyskähti ja muutti maljakon takaisin mäyräksi.
”Ette ole hyvissä väleissä? Aiemmin hän vaikutti sinua kohtaan tosi mukavalta”, Ted sanoi vielä hiljempaa, tuskin huuliaan liikauttaen.
”Joo, mutta en vain voi sietää häntä enää”, Adara mutisi. Ted näki parhaaksi olla hiljaa lopputunnin.

”Hei! Särkeekö sinunkin selkää siitä lattialla nukkumisesta, vai miksi olet niin synkän näköinen?” Fred kysyi istuutuessaan Adaran viereen syömään – George perinteisesti toiselle puolelle.
”Ei särje...” Adara mutisi.
”Ooo, vai oliko neiti kävelemässä täyden kuun valossa Lupinin tai Dracon kanssa?” George kysyi virnistäen. Jokin kolahti Adaran päässä, kuin iso halko olisi halkaistu hänen päänsä päällä.
”Minkä - valossa?”
”Täyden kuun, oli juuri eilen. Todella upean näköinen, jossain vaiheessa se näytti jopa punaiselta”, Fred sanoi. Kolahdus iski taas Adaran päähän.
”Voi luoja... Voiluojavoiluojavoiluoja...” Adara sanoi laskien haarukkansa pöydälle ja rynnäten kirjastoon. Kaksoset näyttivät myös saaneen kolahduksen päähänsä, mutta eri syystä.

Adara rynnisti kirjastossa suoraa päätä kuusta kertovien kirjojen luo ja löysi taulukon jossa kerrottiin kuun koko minäkin päivänä.
Täysikuu... Täsmälleen niinä päivinä kun Lupin on ollut poissa koulusta. Adara ei ollut vain ajatellut asiaa aiemmin, sillä vasta nyt professorin poissaolot olivat osuneet hänen tuntiensa kohdalle.
Adara haukkoi henkeään. Voisiko olla, että Lupin on...
Ehei, se on mahdotonta, ei ihmissutta päästettäisi kouluun opettamaan. Jokin hänen päässään sanoi. Toinen ääni taas sanoi:
Miksi hän muuten olisi täysikuun jälkeisinä päivinä poissa?
Jos hänellä on ihmissusiystävä jota hän auttaa. Niin sen täytyy olla. Minulla on vain vilkas mielikuvitus.
Adara sulki kirjan ja pisti takaisin hyllylle. Niinhän se oli, Lupinilla oli varmasti ystävä jota kävi auttamassa muutosten jälkeen.

Maanantaina Lupin oli palannut jälleen töihin. Ja Ted valitti koko tunnin kolmesta pergamenttirullasta.

Otsikko:
Kirjoitti: Cirilla - 03.07.2007 21:55:08

Aah... luin ton Prologin.
(Liekkö se erilainen kuin silloin viimeksi vai oliko sitä ollenkaan)
Mutta se iski ihanasti!
Varsinkin se loppu osa prologista :)
Plussat siitä!

Ihan vain kerron ja kommentoin, jotta tiedät että minä ainakin seuraan tätä (:

Cir*Katwi

Otsikko:
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 22:24:21

Joo, se oli kyllä ennenkin, mutta lisäsin sen vasta jonkun 30. luvun jälkeen ^^' Ihanaa nähdä sut täälläkin :)

Otsikko: Luku 10. Välttelyä ja väittelyä
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 22:30:57

10. Luku
Välttelyä ja väittelyä

Joulu lähestyi hurjaa vauhtia. Adara oli jo pitkään miettinyt, koska uskaltaisi jälleen lähteä Tylyahoon salakäytävää pitkin. Hänen oli pakko ostaa jotakin lahjaksi Siriukselle, Harrylle, Hermionelle, Ronille, kaksosille, Tedille sekä Johnille - Finniganeista hän ei ollut niin varma. Ainakaan vanhemmista. Hän tunsi jonkinlaista omantunnontuskaa siitä, että hän oli etääntynyt Seamusista, sinänsä täysin syyttä. Tottahan se oli, että Seamus ei olekaan hänen veljensä, mutta silti Seamus oli täysin syytön Adaran pahaan oloon, eikä kaiken lisäksi nyt ymmärtänyt miksi Adara ei enää puhunut hänelle. Adaran olisi tehnyt mieli kertoa Seamusille totuus, mutta hän pelkäsi että Seamus kertoisi heti Finniganeille kaiken, ja Sirius olisi jälleen pulassa.

Lopulta ilmoitus Tylyahoon lähdöstä saapui ja Adara kiiruhti kohti salakäytävää, jonka kaksoset olivat hänelle paljastaneet.
”Halkhios”, ja hän oli taas matkalla Tylyahoon. Hän saapui Hunajaherttuan kellariin ja lähti sieltä taskut kilisten ostoksille.
Lahjojen ostaminen ei ollut koskaan ollut Adaralle vaikeaa; Harrylle hän osti oman siepin, sekä huispausyllätyskarkkeja, Hermionelle kirjan Numerologiaa edistyneille, Ronille läjän suklaasammakoita, sekä suklaaryhmyn, joka paketin avauduttua käy kerran avaajan kimppuun, kaksosille hän osti keppostavaroita Sekosta 50% alennuksesta, Tedille ja Johnille jättisuklaasammakot. Ja kaiken varalta – jos kävisi tuuri, että Adara saisi uuden ystävän, Adara osti vielä kolmannen jättisuklaasammakon. Mutta entä Siriuksen lahja? Mikään tavallinen ei kyllä kelvannut - ideat karkin tai vitsitavaroiden ostamisesta lensivät silloin savuna ilmaan, ja Adaran täytyi hetkeksi pysähtyä Kolmeen luudanvarteen kaakaon ääreen miettimään.
Mistä Sirius edes piti? Adara ei ollut ehtinyt puhua hänelle sellaisista asioista... Itse asiassa Sirius ei ollut vastannut Adaran kirjeeseenkään muuta kuin:

Olen pahoillani hämmingistä mitä sain aikaan. Olen kunnossa.
Sirius.

Adara huokaisi. Finniganin isälle ei ollut niin vaikeaa keksiä lahjaa. Hän tykkäsi golfista ja tenniksestä, joten Adara osti jotain niihin liittyvää joka vuosi, mutta ei enää tänä vuonna. Lähdettyään Kolmesta luudanvarresta, hän käveli pienen rojukaupan ohi, ja jokin iski näyteikkunassa hänen silmäänsä: Kauniit hopeiset valokuvakehykset.
Silloin Adaralla välähti; hän voisi etsiä äidistään ja Siriuksesta kuvan koulun vuosikirjoista, ja laittaa ne tuohon kehykseen. Hän ei sen kauempaa asiaa ajatellut kun jo piteli kehyksiä kassan pöydällä ja maksoi sen.
Nyt hän voisi käydä katsomassa Siriusta rauhassa. Hän lähti kävelemään isoja ostoskasseja raahaten kohti Röttelöä. Toisessa kassissa oli jouluostokset, toisessa taas ruokaa Siriukselle.
Hän kuvitteli jo mielessään Siriuksen ilmettä, kun hän ilmestyisi sen pölyisen makuuhuoneen ovelle.

Pian hän saikin nähdä sen; hän kiipesi pölyiset portaat ylös ja raotti makuuhuoneen ovea varovasti. Hänen yrityksensä säikäyttää Sirius kuitenkin epäonnistui, sillä ovi narahti äänekkäästi auetessaan. Ikkunan luona seissyt Sirius käänsi päätään varuillaan, likaiset hiukset heilahtaen. Hän näytti jollain tapaa terveemmältä Adaran silmissä. Hänen poskensa eivät olleet enää niin suurilla kuopilla, ja hänen silmänaluset eivät olleet enää niin tummat, ja jopa hänen kasvonsa olivat saaneet hiukan tervettä väriä. Adara loi tämän nähdessään pirteän hymyn, ja hetkessä Siriuksenkin huulet kaareutuivat hymyyn ja hän rynnisti halaamaan tyttöä, kun tämä oli jo laskenut ostokset lattialle. Adara oli iloinen kun ei tuntenut niin selvästi Siriuksen kylkiluita kuten viime tapaamisessa. Ruoan lähettäminen pöllöllä ei selvästikään ollut turhaa. Sirius vihdoin irrottautui halauksesta ja katsoi Adaran kasvoja arvioiden, kuin hän olisi jo unohtanut miltä tämä näytti.

”Kuinka voit?” hän kysyi.
”Hyvin. Sinä?”
”Mainiosti. Kuule - olen hyvin pahoillani siitä Lihavasta leidistä... Menetin täysin malttini sinä iltana ja koetin päästä makuusaliin - typerä ja harkitsematon teko, mutta en voinut itselleni mitään”, hän selitti ja Adara ymmärsi melko hyvin. Sitten riita Lupinin kanssa muistui mieleen...
”Et kertonut että Lupin on kummisetäni”, hän totesi synkästi. Sirius näytti yllättyneeltä.
”En muistanut mainita, en uskonut että edes tunnet Remusta. Miten -?”
”Hän opettaa minua Tylypahkassa. Pimeyden voimilta suojautumista”, Adara sanoi ja Sirius oli vielä yllättyneempi.
”Remus on opettaja?” hän sanoi hiukan huvittuneen näköisenä. ”Eipä hänestä olisi uskonut. Hän tuli aina huonosti toimeen nuorien ja vallattomien kanssa – ellei itseäni ja Jamesia lasketa”, hän jatkoi. Adara kertoi kuinka hän oli saanut tietää ja kuinka hän riiteli Lupinin kanssa. Mitä pidemmälle tarina eteni, sitä enemmän Siriuksen ilme synkkeni. Lopun tultua hän tarttui molemmilla käsillään Adaraa oikeasta kädestä, ja luullessaan saavansa jonkinlaisen suuren läksytyksen, Sirius puhuikin hänelle rauhallisesti ja suorastaan hellästi.

”Älä syytä Remusta. Hän on todella hyvä ihminen, eikä koskaan pettäisi ystäviään. Tulette varmasti toimeen kunhan annat hänelle anteeksi.” Adaran viha leppyi heti hänen kuultuaan nuo sanat, ja lopulta hän nyökkäsi. Hän ei halunnut edes odottaa uutta anteeksipyyntöä Lupinilta, vaan pyytäisi itse anteeksi. Hän oli ollut turhan töykeä, vaikka Lupinissakin oli tietysti vikaa, kun hän oli ollut niin omapäinen. Samassa Adara muisti jälleen jotain.
”Ai niin, tuota... Onko Lupin tekemisissä ihmissusien kanssa?” hän kysyi. Sirius kohautti olkiaan.
”Hän on itse ihmissusi, muuta en tiedä.”
”Älä pelleile!” Adara sanoi ennen kuin hillitsi suunsa.
”Totta se on, ryhdyin Jamesin ja Peterin kanssa animaageiksi, jotta voisimme olla hänen seurassaan täydenkuun aikaan. Ihmissusihan ei vahingoita eläimiä, pelkästään ihmisiä”, Sirius sanoi ja hymyili. "Ne olivat melkoisia aikoja. Meillä oli hurjan hauskaa. Olimme koulun hurjapäisimmät oppilaat", Hän sanoi ja huomasi samassa Adaran tuoneen ruokaa ja pyysi lupaa alkaa aterioida. Adara nyökkäsi hyväksyvästi.

”Minä arvasin sen. Hän on ollut poissa joka täydenkuun aikaan. Ja näyttää joka kerta väsyneeltä ja sairaalta kun palaa töihin”, Adara sanoi apeasti. Voisiko olla, että Kalkaroskin tiesi tästä? Kaksoset olivat kertoneet että hän oli pitänyt kaikille tunnin ihmissusista ollessaan Lupinin sijaisena. Kalkaros ilmeisesti yritti vihjata oppilaille mikä hän oikeasti on.
”Älä suotta murehdi, hän on ollut sellainen jo nuoresta pojasta lähtien. Hän on tottunut. Äläkä soimaa itseäsi siitä riidasta, kyllä hän ymmärtää. Hän ei ole pitkävihaista tyyppiä”, Sirius sanoi ja taputti Adaraa olkapäälle. Hän nousi ylös ja otti kassista Adaran tuomat ruoat. Hän osoitti toista kassia.
”Mitä tuossa on?”
”Joululahjat”, Adara vastasi, kun Sirius oli juuri vilkaisemassa kassiin. ”Hei! Ei kurkita!” Adara kiljahti, kuin joululahjojen näkeminen etukäteen olisi ollut rikos. Sirius säpsähti ja näytti jotenkin... pikkupojalta hölmistyessään.

”Ostit minullekin lahjan?” hän kysyi kuin imarreltuna, ja hiukan pettyneenä.
”Tietty!” Adara puhahti kuin se olisi ollut itsestään selvyys.
”Mutta... Minä en pysty ostamaan sinul-” Sirius aloitti ja Adara huitaisi kättään:
”Älä murehdi. Ymmärrän täysin, ettet voi lähteä muiden velhojen ja noitien sekaan ostoksille tuosta vaan”, Adara sanoi huvittuneena. Sirius näytti silti synkältä ja Adarasta se tuntui jotenkin... hassulta. Sirius käyttäytyi niin pikkupoikamaisesti, mutta samassa Adara tunsi sääliä. Hän nousi ylös, asteli Siriuksen luo ja halasi tätä tiukasti.

”Minusta sinun ei tarvitse antaa minulle yhtään lahjaa ikinä -” Sirius avasi suunsa heti vastalauseeseen, mutta Adara jatkoi:
”Ikinä... Kunhan et katoa minnekään, jooko?” Sirius aukaisi suunsa ja sulki sen siinä samassa. Hän henkäisi syvään ja halasi takaisin.
”En minä mene minnekään... Lupaan”, hän kuiskasi, ääni ehkä hiukan väristen. Adara hymyili Siriuksen olkaa vasten. Hänen olonsa tuntui jotenkin... kokonaiselta. Kuin hänestä olisi ennen puuttunut jotain, mitälie se olikaan, ja nyt Sirius täytti sen tyhjyyden vain olemalla läsnä.
Adara ei laskenut aikaa, kuinka kauan he siinä seisoivat, mutta lopulta, kun he olivat syöneet jouluisen aterian ja luonut iloiset hymyt toisilleen, Sirius totesi, että Adaran oli aika lähteä. Oli tullut jo myöhä.
Sirius saattoi Adaran taas tällipajun alle, antoi lähtiäissuukon tämän otsalle ja lähti takaisin Röttelöön. Adara hiipi jälleen takaisin linnaan onnellisempana kuin pitkään aikaan… Pian hän ymmärsi, minkä osan Sirius hänessä täytti... Perhe. Se oikea perhe.

Otsikko: Luku 11. Anteeksipyyntö
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 22:35:32

11. Luku
Anteeksipyyntö

Oli jouluaaton aatto. Kaikki (tai melkein kaikki) oppilaat pakkasivat tavaroitaan ja valmistautuivat lähtemään kotiin joulua viettämään ja perhettään tapaamaan. Adara istui yksin tyttöjen makuusalissa ja penkoi kirjastosta lainaamiaan vuosikirjoja, ja ollessaan juuri luovuttamassa etsintöjään, hän löysi sen mitä oli etsinytkin: kuvan isästään ja Violasta. Se oli jopa yhteiskuva, hiukan kehyksiä pienempi. Kuvan alla luki: Kouluvuosi on ohi ja seitsemäsluokkalaiset hyvästelevät toisiaan. Kuvassa Sirius Musta ja Viola Bones, sekä taustalla Remus Lupin.
Adara vilkaisi kuvan taustalle, ja tosiaan, Remus oli kuvassa. Hiukan kauempana kyyhkyläisistä jotka suukottelivat toistensa nenänpäitä kuin vastarakastuneet (vaikka he olivat seurustelleet kuvan oton aikaan jo kaksi vuotta). Lupin oli kuvassa todella nuorekkaan ja iloisen näköinen.

Adara hymyili itsekseen, repäisi kuvan karusti irti kirjasta (ja toivoi ettei matami Prilli huomaisi mitään) ja pisti sen ostamiinsa kehyksiin. Kuva sopi siihen täydellisesti. Adara tuumasi silti vielä, että jotain puuttuu... Aivan, hän itse. Hän penkoi arkustaan valokuviaan ja löysi yhden kuvan hänestä ensilumen sataessa.
Täydellistä, hän tuumi ja laittoi oman kuvansa kehyksen vasempaan alareunaan, niin että Viola ja Sirius silti näkyivät. Hän taikoi kehykset sievään pakettiin, jossa oli sininen kiiltävä nauha. Samassa Hermione asteli makuusaliin.

”Sinä olet tosiaan vielä täällä, hyvä. Seamus etsii sinua”, hän sanoi ja otti uuden kissansa Koukkujalan sängyn vierestä.
”Öh, ai...!” Adara sanoi ja pomppasi ylös. Hän ei ollut edes ajatellut menevänsä Finniganeille jouluksi, mutta ei ollut suunnitellut hyvää valettakaan miksei menisi. Ensin hän päätti kuitenkin mennä puhumaan Lupinille, siten hän välttyisi hetkeksi Seamusilta. Ehkä Lupin jopa suostuisi keksimään hyvän tekosyyn Finniganeille, ettei Adaran tarvitsisi mennä kotiin.
Ja niin Adara kiiruhti oleskeluhuoneeseen ja Seamus oli häntä vastassa.
”Oli jo aikakin, lähtö on tunnin päästä etkä ole syönyt -”
”En ehdi juuri nyt, Seamus. Minun täytyy tehdä yksi tosi tärkeä juttu”, Adara sanoi nopeasti ja kiiruhti äkkiä kohti Lupinin huonetta.

Nurkan takaa ovelle tultuaan, hän huomasi Lupinin jo kävelemässä poispäin työhuoneeltaan, ilmeisesti ollen aikeissa lähteä myös joulunviettoon, sillä hän kantoi laukkua mukanaan.
”Öh, Remus!” Adara sanoi varovasti ja asteli tämän perään. Lupin kääntyi ympäri hiukan yllättyneenä kuullessaan Adaran äänen. Adara asteli hiukan empien häntä lähemmäs, ja samassa sanat tuntuivat takertuneet hänen kurkkuunsa. Hänen vahvimpia puoliaan eivät olleet anteeksipyynnöt... Hän puraisi huultaan kun Lupin sanoi:
”Onko jokin vinossa?”
”Ei... Tai on...” Adara vastasi epävarmasti, Lupin laski laukkunsa maahan ja katsoi Adaraa tarkasti.
”Mihin tämä liittyy?” hän kysyi ja Adara huokaisi. Hänen mahassaan tuntui ikäviä pistoksia.
”Sinuun, tai pikemminkin minuun... Käyttäydyin tosi törkeästi sinulle silloin kun... kun hän tuli koululle...” Adara sanoi ja tunsi silmiään kirveltävän, hän katsoi kenkiinsä, ja Lupin näytti arvanneen mitä Adaralla oli sanottavaa. Hänkin oli juuri sanomassa jotain kun Adara kuitenkin keräsi voimansa ja jatkoi: ”Anteeksi, Remus...” katse yhä kuitenkin kengissään. Lupin hymähti. Adara ei tiennyt oliko se hyvä vai paha asia. Hän ei uskaltanut katsoa Lupinia silmiin.
”Kaikilla on huonoja päiviä”, Lupin totesi ja Adara uskaltautui nostamaan päätään (osittain myös siksi, että Lupin nosti sitä kädellään). Lupin hymyili ymmärtäväisesti. Hymy tosin haihtui vähäksi aikaa.

”Oletko ollut... tiedät ketä tarkoitan... kanssa tekemisissä?” Adaralla jäi hetkeksi pala kurkkuun. Hän pudisti päätään.
”En ole kuullut hänestä Lihavan leidin jälkeen.” Lupinin hymy palasi.
”Hyvä... Haluaisitko yrittää ankeuttajien päihittämistä loman jälkeen?” Adara nyökytti. ”Mainiota. Aloitetaan tammikuussa, kun olen palannut kouluun. Palaan hiukan myöh-”
”Tiedän”, Adara sanoi. Lupin kurtisti kulmiaan. Adara vilkaisi olkansa yli ja kuiskasi sitten: ”Tiedän, että sinä olet... ihmissusi”, Tällä kertaa Lupin kohotti kulmiaan hyvin ihmeissään.
”Miten -?”
”Olet poissa töistä aina täysikuun aikaan, ja näytät aina rasittuneelta kun tulet takaisin”, Adara selitti. Hän ei kuitenkaan tohtinut sanoa, että Siriuksen sanat vahvistivat hänen epäilyksensä. Lupin nyökkäsi, astui lähemmäs Adaraa ja sanoi matalalla äänellä: ”Arvostaisin jos et kertoisi asiasta kenellekään.”
”En tietenkään kerro!” Adara puuskahti. Lupin hymyili jälleen.
”Hyvä... Mutta nyt täytyy rientää. Juna lähtee pian”, hän sanoi ja nosti laukkunsa. Adara nyökkäsi, hyvästeli Lupinin ja lähti takaisin oleskeluhuonetta kohti, sydän tuntuen jälleen hiukan kevyemmältä. Häntä harmitti, että hän joutui yhä valehtelemaan Lupinille, mutta sille ei voinut sillä hetkellä vielä mitään.

Adara oli tyystin unohtanut kysyä neuvoa Lupinilta miten voisi jäädä Tylypahkaan jouluksi. Hän juoksi kuitenkin nopeasti Rohkelikkotorniin, jossa Seamus yhä odotti häntä.
”No? Lähdetäänkö?” Seamus kysyi malttamattomana.
”Minä... en tule kotiin”, Adara sanoi mahdollisimman varmana. Seamusin suu loksahti auki.
”Mitä? Miksi et?”
”Minulla on eräs tosi tärkeä asia...”
”Tärkeämpi kuin joulu?!”
”Kyllä.”
He tuijottivat hetken toisiaan. Seamus kohautti lopulta alistuneesti olkiaan.
”Selvä... Käyttäydyt oudosti nykyään, enkä varmaankaan saa sinua muuttamaan mieltäsi. Joten... Nähdään joululoman jälkeen.”

Adara oli melkeinpä yllättynyt: Seamus luovutti hämmästyttävän helposti. Hän tuijotti Seamusia oudoksuvasti, kunnes tämä oli kadonnut matka-arkkuineen väliaikaisen muotokuvan taakse. (”Tule takaisin sinä ruoja! Pelkäätkö minua, urhoollista ritari -”)
Lopulta Adara rynnisti yläkertaan ja alkoi pakata muitakin lahjoja paketteihin. Myöhemmin illalla selvisi, että Harry, Hermione ja Ronkin olivat jääneet koululle.

Aamulla Adara tuli oleskeluhuoneeseen kolmikon seuraksi ja katsoi kuinka he avasivat lahjojaan (Adara oli jättänyt heidän lahjansa kuusen alle yön aikana). Adara taas sai Harrylta Welhojen wuosisadan witsit-kirjan, Hermionelta kauniin sinikantisen päiväkirjan ja Ronilta sokerisulkakyniä. He viettivät koko jouluaamun ja -päivän erottamattomina yhdessä velhoshakkia pelaten ja muutakin ajankulua keksien. Adara huomasi helpotuksekseen, että Draco ei ollut jäänyt koululle. Hän oli tietysti mennyt rikkaan puhdasverisen perheensä helmoihin ja saanut paljon kalliita lahjoja. Luihuisten pöydässä oli aamulla nelikon yllätykseksi vain yksi juronnäköinen luihuinen, mutta henkilökunnasta suurin osa oli jäänyt koululle, muun muassa professori Kalkaros ja Dumbledore. Adara ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi, oliko Kalkaroksella minkäänlaista perhettä, mutta nyt hänet opettajienpöydässä jouluna nähtyään, hän tunsi saaneensa vastauksen kysymykseensä. Se tuntui Adarasta melkeinpä surulliselta, ellei hän olisi inhonnut Kalkarosta niin paljon.

Vasta iltapäivällä Adara avasi joululahjansa (Ronin kiljuessa ”Miten voit olla noin kärsivällinen?!”). Hän oli juuri saanut avattua viimeisen paketin, kun Hermione poistui lukemaan ja ikkunaan lehahti kaksi isoa pöllöä kantaen isoa pitkää pakettia.
”Kenellehän se on?” Ron sanoi ja vilkaisi lappua pöllön jalassa.
”Se on sinulle, Adara! Ihan takuulla luuta!” Ron huusi innoissaan. Adara tuijotti pöllöjä hölmistyneenä. Paketissa ei lukenut mitään, joten hän vain otti paketin ja avasi sen kaikkien edessä. Paketissa toden totta oli luuta, joka näytti kaiken lisäksi hyvin kalliilta ja nopealta mallilta. Adara ei sitä tietenkään tunnistanut, sillä hän tiesi hyvin vähän luudista tai huispauksesta, mutta eräs kyllä tunnisti sen...
”Ei voi olla. Voiko? On se!” Ron kiljui. ”TULISALAMA! Harry sai tasan samanlaisen aamulla!” hän selitti – ihan kuin Adara ei olisi kuullut sitä jo kymmenen kertaa sinä päivänä. Adara avasi kirjeen hämmentyneenä.

Hyvää joulua! Huomasin, kun mainitsit, ettet omista omaa luutaa joten toivottavasti pidät tästä.
Toivottavasti näemme taas pian.
Kaikella rakkaudella S
PS: En joutunut ongelmiin tätä hankkiessa

Adaran suu oli loksahtanut auki. Ron yritti kurkkia Adaran olan yli kirjettä, mutta hän piilotti kirjeen taskuunsa.
”Uskomatonta. Setäni lähetti minulle Tulisalaman!” hän hihkaisi pienen valkoisen valheen sekaan ripauttaen. Samassa professori McGarmiwa saapui huoneeseen ja tuijotti tiukasti Tulisalamaa.
”Onko tuo se minkä Potter sai?” hän sanoi samalla, kun Hermione asteli portaista alas.
”Ei, tämän on minun”, Adara sanoi. McGarmiwa lähti Hermionen kanssa kohti poikien makuusalia, Harry ja Ron vauhdilla perässä. Adara taas ei halunnut puuttua asiaan vaan vei oman Tulisalamansa tyttöjen makuusaliin, otti Siriukselle tarkoitetun joululahjan mukaansa ja lähti salakäytävää pitkin kohti Tylyahoa, nyt kun kukaan ei häntä hetkeen kaipaisi.

Hän hiippaili kiinni olevasta Hunajaherttuasta vauhdilla kohti Rääkyvää röttelöä. Hän riensi portaat natisten allaan yläkerran makuuhuoneeseen, kuten aina, ja Sirius istui jälleen ikkunan ääressä ja käännähti puukko kädessään kohti ovea. Kuitenkin heti Adaran nähdessään, hän laski puukon taskuunsa.
”Hyvää joulua, isä!” Adara huudahti iloisesti. Sirius näytti yhtäkkiä hämmästyneeltä, ja Adara kai tajusi miksi: hän oli kutsunut Siriusta isäksi.

Samassa Sirius hymyili ja halasi häntä sitten liikuttuneena. Adara hämmentyi itsekin nyt sanomastaan eikä tiennyt mitä muutakaan tehdä kuin vain halata Siriusta takaisin.
”Piditkö luudastasi?” hän kysyi heti ensimmäisenä.
”Oi, se oli upea. Harrykin oli saanut sellaisen”, Adara sanoi.
”Itse asiassa siksi, koska minä lähetin senkin Harrylle”, Sirius sanoi virnistäen. Adara hämmästyi vuorostaan.
”Minä näin mitä hänen Nimbus 2000:lle tapahtui huispausottelussa. Olin siellä”, Sirius sanoi.
”Se olit sinä! Minä näin sinut juuri ennen kuin -” Adara aloitti, mutta lopetti lauseen kesken. Turha Siriuksen on murehtia ankeuttajien vaikutuksista häneen.
”Ennen mitä?” Sirius kysyi.
”Ennen kuin Harry putosi luudalta”, Adara mutisi.
”Ai niin -” hän jatkoi ripeästi kun tajusi Siriuksen katsovan häntä epäilevästi.
”Tässä”, hän sanoi ojentaen paketin Siriukselle. Sirius tuijotti hetken pakettia, kuin haluten tallentaa tämän muiston syvälle sisimpäänsä. Tämähän oli ensimmäinen joululahja jonka hän koskaan sai tyttäreltään. Hän otti paketin hiukan jännittyneesti hymyillen ja avasi sen. Hän hengähti hämmästyksestä nähdessään Violan kauniit, vielä kovin nuoret kasvot liikkuvassa kuvassa, Sirius itse hänen vierellään ja vieläpä Remus taaempana. Adarasta erillinen kuva lumisateessa näytti kuitenkin olevan suurin lahja kaikista, sillä sen huomattuaan Sirius hymyili ja hänen tummat silmänsä näyttivät vetistyvän hiukan. Adara pelästyi tehneensä jotain väärin, mutta Sirius halasikin häntä tiukasti, puristaen yhä kädessään kehystä ja kuvaa.

Sinä iltana Adara nautti tuomistaan jouluruoista isänsä kanssa, kunnes tuli jälleen aika lähteä Tylypahkaan ennen kuin Harry ja muut huolestuisivat.
Lounaan aikana Adara oli pannut merkille, että Sirius oli siivonnut pölyistä makuuhuonetta, pudistellut lakanat ja tyynyt, ja putsannut ikkunoita.

Sama perinteinen saattelu Tällipajun alle tapahtui, kunnes oli jälleen aika hyvästellä.
”Nähdään taas”, Sirius sanoi ja halasi häntä.
”Nähdään, isä”, Adara vastasi ja Siriuksen kasvoille levisi hymy.
”Tietäisitpä kuinka paljon olen halunnut kuulla tuon.”
Adara hymyili ja lähti jälleen vaivihkaa kohti linnaa. Matkalla hän huomasi, että Hagridin mökissä oli valot päällä ja sisältä kuului outoa ulinaa. Se kuulosti jotenkin Hagridilta. Adara poikkesi hiukan reitiltään ja asteli mökin luokse, ja kurkisti ikkunasta sisään. Hagrid se tosiaan oli, itkemässä takan vieressä. Tyhjistä pulloista päätellen hän oli juonut aika paljon. Mutta mitä takan ääressä oli? Täysikasvuinen hevoskotka?!
Adara ei voinut sietää sitä, että Hagrid oli aivan yksin jouluiltana, ja vielä jotain niin jakamisen arvoista kuin hevoskotka olohuoneessaan, joten hän katsoi varovasti ympärilleen, ja koputti sitten varovasti oveen.

Otsikko: Luku 12. Hiinokka ja Suojelius
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 22:44:02

12. Luku
Hiinokka ja Suojelius

”Ku-kuka siellä?” kuului Hagridin nyyhkyttävä ääni, kun tämä oli kuullut Adaran aran koputuksen mökkinsä ovessa.
”Minä, Adara.”
”Et sais olla täällä! Mee linnaan, tai... no mä saatan sut...” Kuului penkin natinaa ja sitten hidasta, raskasta töminää ennen kuin Hagrid avasi oven.
”Mitä sä tähän aikaa pihal hortoilet?”
”Minä... en tiedä, kävelyllä... Mutta, mitä sinulle on tapahtunut? Näytät kurjalta”, Adara kysyi vältellen vastaamasta.
”Mukavasti sanottu, just näin joulun aikaa”, Hagrid murahti, otti ovensa pielestä roikkuvan lyhdyn ja lähti kävellen Adaran kanssa kohti linnaa. Adara ei tohtinut tarjoutua käyttämään taikasauvaansa valon lähteenä, sillä hän tiesi että Hagridin taikasauva oli katkaistu kauan aikaa sitten, Adaralle mysteeriksi jääneestä syystä. Hagrid näytti muutenkin synkältä, eikä hän varmasti kaivannut enempää asioita painamaan mieltään.

”Hagrid hei...” Adara sanoi vaativasti, kun Hagrid oli välttänyt vastaamasta hänen kysymykseensä.
”No, okei... Vaarallisten eläinten hävittämiskomitea luultavasti telottaa Hiinokan, sen takia mitä Malfoylle tapahtu”, Hagrid sanoi kovaa niiskauttaen.
”Voi, Hagrid. Miksi et kertonut?” Adara kysyi ja tunsi olonsa heti vähemmän jouluiseksi. Hagrid kaivoi taskustaan punapilkullisen, melkein pyyhkeen kokoisen nenäliinan ennen kuin vastasi.
”No mitä suotta sua päätäs sellasella masentaa. Nyt on sentäs joulu. Siks mä päästin Hiinokanki sisälle. Ettei se joutus oleen yksin”, hän sanoi ja niisti nenänsä.
”Sua ei oo muutes näkyny vähään aikaa. Onks kaikki kunnossa?” Hagrid kysyi. Adara havahtui: hän oli tyystin unohtanut kaunansa Hagridia kohtaan.
”Öhm, joo, kaikki on tosi hyvin. Kamala kiire vain kokeiden kanssa, ja olen jäänyt jälkeen kun ankeuttajat -”
”Joo, Lupin kerto niistä... Pirunmoisia otuksia ne. Oloni oli kauhee viel viikkoo myöhemmin siitä ku olin ollu Azkabanissa”, Hagrid sanoi ja avasi linnan oven Adaralle. ”Noni, painus nukkuu siitä. Äläkä musta murehdi, en mä saa potkuja”, hän sanoi, ja Adara nyökkäsi ja lähti.

Hagrid-parka... Miksi Draco ei estä Hiinokan tappamista? sanoi ääni Adaran päässä. No, asiahan on selvä. Hän on Malfoy... Sanoi toinen ääni.
   Rohkelikkotorniin päästyään (”Missä sitä ollaan oltu, senkin ruojake!?”) hän lähti suoraa päätä nukkumaan, miettien miksei Finniganeista ollut kuulunut aikoihin mitään. Ehkä Seamus oli keksinyt jonkin hyvän selityksen, miksi Adara ei ollut tullut jouluksi kotiin. Tai sitten Finniganit pelkäsivät pahinta: että Adara tiesi.

Loma oli pituuteensa nähden harvinaisen pian ohi, ja arki alkoi normaalisti, jos ei laskettu sitä että Harryn Tulisalama oli takavarikoitu koska opettajat epäilivät, että se on kirottu.
   Korpinkynsi-Rohkelikko huispausottelu lähestyi huimaa vauhtia, ja Adara harkitsi jo lainaavansa Tulisalamaansa Harrylle ottelun ajaksi. Lupinia taas ei näkynyt koulun ensimmäisenä päivänä, mikä oli tietysti täysin ymmärrettävää.

Vuoden ensimmäisen kouluviikon perjantaina, Adara istui yksin kirjastossa moniin mietteisiin uppoutuneena. Hän luki uteliaisuuttaan kirjaa animaagiksi tulemisesta ja mietti millaisen vaivan Sirius oli nähnyt voidakseen olla Lupinin kanssa kun tämä oli suden muodossa. Ja kuin tilauksesta, Lupin käveli yhtäkkiä hänen viereensä.
"Hei. Oliko mukava joulu?"
"Oli kyllä, kiitos vain kysymästä", Adara vastasi ja huomasi heti Lupinia katsottuaan että tällä oli jotain muutakin asiaa.
"Tuota noin... Ajattelin että kelpaisiko sinulle sittenkin ne ankeuttajatunnit? Voisimme käydä sitä loitsua läpi lauantaisin helmikuussa.”
”Sopii”, Adara vastasi, iloisesti yllättyneenä siitä että Lupin halusi yhä opettaa häntä, vaikka Adara oli loukannut häntä töykeillä sanoillaan.
"Hienoa", Lupin sanoi ja tuntui kuin hänen koko olemuksensa olisi heti kirkastunut. "Käykö kello kolme sinulle hyvin?"
"Käy", Adara vastasi. Hän ei malttanut odottaa, että pääsisi vihdoinkin ankeuttajaongelmistaan eroon. Mutta miten Lupin aikoo hankkia luokkaansa ankeuttajan loitsun harjoittelua varten? Dumbledorehan ei halunnut ankeuttajia linnaan.

Ennen kuin Adara edes huomasi sitä, oli helmikuu, ja ensimmäinen opetus vastauksineen.
”Noniin, muistatko nyt mitä sinun pitää tehdä?” Lupin kysyi. He olivat kerranneet loitsun vaiheet jo kahteen kertaan, ilman että Lupin oli paljastanut miten hän aikoisi tuoda ankeuttajan Adaran eteen keskellä koulua ja hänen omaa luokkaansa.
”Muistella parasta, onnellisinta, muistoani, ja lausua loitsu Odotum Suojelius”, Adara vastasi.
”Hyvä. Onko sinulla jo muisto?”
Tyttö pudisti päätään.
”Mieti nyt. Koska olit erittäin onnellinen? Niin onnellinen että ajatuskin siitä muistosta saa hymyn huulillesi?”, Adara mietti… Oliko hän muka koskaan ollut niin onnellinen? Edes päästyään Tylypahkaan? Se jos mikä on onnellinen, mutta oliko tarpeeksi? Muisto tosiaan sai lievän hymyn Adaran huulille, ja tyttö päätti yrittää sitä.

”Valmis”, hän sanoi.
”Uppoudu siihen muistoon. Anna sen onnen täyttää sinut, kuin olisit juuri nyt siinä hetkessä. Ja lausu sitten loitsu, sauva valmiina?” Adara nyökkäsi, oli hetken hiljaa muistellen sitä onnen tunnettaan ja sanoi: ”Odotum Suojelius.”
Tytön yllätykseksi sauvasta nousi noin mäyrän kokoinen, muodoton valkoinen valo, joka kuitenkin katosi saman tien kun tyttö avasi silmänsä ja katsoi sitä.
”Erittäin hyvä!” Lupin huudahti - Adara ei ymmärtänyt mitä hyötyä pienestä valopallosta oli, ja miksi siitä piti noin riemuita. Kuitenkin heti tämän jälkeen Lupin asteli kaappinsa luo ja kääntyi sitten häneen päin.
”Mitä luulet... jos kohtaat mörön, miksi se muuttuisi?” hän kysyi.
”Varmaankin ankeuttajaksi”, Adara vastasi tovin mietittyään. Pelottavampia asioita hän ei ollut koskaan nähnyt - tai pikemminkin tuntenut.

”Hyvä, sain hankittua meille mörön harjoituskappaleeksi. Muistele sitä muistoa ennen kuin päästän mörön kaapista”, Lupin sanoi, heilautti kättään ja kaapin ovi aukesi. Adara syventyi muistoonsa, ja kaapista ilmestyi mustaan repaleiseen viittaan verhoutunut hirviö, ja maailma tuntui jälleen kylmältä. Adara kuitenkin kohotti sauvansa.
”Odotum suojelius!”
Jälleen muodoton valo tuli sauvasta, mutta se hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin - ankeuttaja ikään kuin nielaisi sen itseensä. Adaraa pyörrytti taas... Hän yritti lausua loitsun uudestaan, mutta sitten hän kuuli sen jälleen: Naisen kiljaisu. Lupin katsoi häntä huolissaan ja taikoi mörön takaisin kaappiin. Adara nojasi takanaan olevaan lipastoon ja tunsi kylmän hien kohoavan otsalleen.
”Adara? Kaikki hyvin?”
”Se ei ollut tarpeeksi onnellinen muisto, siitä se johtui...” Adara mutisi ja mietti. Joulu isän kanssa? Se oli se. Se oli vahva ja ennen kaikkea onnellinen muisto, ja Adara muisti sen yhä kuin se olisi tapahtunut vasta eilen. Tyttö hymyili taas itsekseen - Lupinin pieneksi ihmetykseksi - ja kääntyi taas kaappia kohti.

”Uudestaan”, hän vaati. Lupin katsoi häntä ensin arvioiden ja lopulta päästi kuitenkin mörön ulos. Adara kohotti sauvansa. Joulu isän kanssa, joulu isän kanssa...
”ODOTUM SUOJELIUS!” sauvasta nousi ison koiran muotoinen, kirkas valo joka hyökkäsi ankeuttajan – tai siis mörön - kimppuun ja pakotti sen pakenemaan takaisin kaappiin.
”Mainiota!” Lupin huudahti, silmät ihmetyksestä pyöreinä mutta suu iloisessa virneessä. ”Erinomaista! Ennen sinua en ole tuntenut ketään joka saisi muodollisen suojeliuksen jo toisella yrittämällä! Se on lähes mahdotonta!” Lupin kehui ja Adaran posket punehtuivat. Hänen täytyisi kiittää isäänsä tästä myöhemmin.
”Eipä ole Lipetit turhaan kehunut...” Lupin vielä lisäsi ja istahti Adaran vierelle kun hänen jalkansa eivät enää järkytykseltään kantaneet. Hän hymyili yhä ja tarjosi Adaralle suklaasammakoita.
”Mitä muistoa ajattelit?” hän kysyi uteliaisuuttaan.
”Joulua...” Adara mutisi ja haukkasi suklaasammakkoaan.
Lupin hymyili - ei, hän säteili. Ilmeisesti hän ei ollut osannut edes haaveilla pystyvänsä opettamaan jotakin näin erityistä - ja vieläpä hänen omalle kummitytölleen. Adara ajatteli ensin, että hän vain yritti kannustaa häntä kehumalla, mutta kehujen tulvan venyessä jo vartin pituiseksi, hän viimein käsitti että hän oli tainnut pystyä johonkin hyvin uskomattomaan.
”Äitisikin oli erinomainen loitsuissa, suorastaan nero”, Lupin sanoi vielä lopuksi, Adara hymyili ja tunki loputkin suklaasammakosta suuhunsa.

Harjoitukset jatkuivat rauhallisesti vielä parin viikon ajan, ja Adara pärjäsi joka kerralla vain paremmin ja paremmin (kerran hän tosin sai aikaan vain koiranpennun näköisen valon, koska hän oli saanut huonon numeron Kalkaroksen kokeesta). Ja pian koitti päivä jota kaikki Rohkelikot ja Korpinkynnet olivat odottaneet: Huispausottelu. Jos Rohkelikko voittaisi tämän ottelun, heidän täytyisi enää päihittää Luihuinen – ja Draco - niin mestaruus olisi jälleen heidän.

Sää oli kaikkien onneksi parempi kuin viime ottelussa. Todella upea pelaamiselle. Aurinko paistoi vain välillä suoraan maata kohti, mutta useimmiten sen peitti jokin haalea pilvenriekale, joten ei ollut häikäisevän valoisaa. Jos Harry koskaan nappaisi siepin kädenkäänteessä, se olisi varmasti tänään, Adara tuumi. Asteltuaan ulos lämpimän tuulen siliteltäväksi, tyttö huokaisi tyytyväisenä ja kiiruhti muiden kanssa yleisötorneihin.
   Peliä ei ollut ehtinyt mennä kauaa, kun Harry jo näki siepin ja syöksyi sitä kohti Korpinkynsien etsijä hitaasti kannoillaan. Mutta etsijä-Chon keskittyminen ei enää kohdistunutkaan sieppiin, vaan johonkin mikä liikkui kentällä, maassa. Muutkin kääntyivät lopulta katsomaan mikä pelaajaa niin suuresti häiritsi, Adara mukaan lukien. Kolme pitkää ankeuttajaa liikkui kentän laidalla - taas. Adaraa kiukutti, miten ne kehtasivat tulla tänne uudestaan häiriköimään?
   Hän vetäisi mitään sen suuremmin harkiten sauvan taskustaan, osoitti ankeuttajiin ja lausui: ”ODOTUM SUOJELIUS!” Valkeahohtoinen suuri koira tuli Adaran sauvasta oppilaiden tuijottaessa silmät selällään. Koira hyökkäsi kohti ankeuttajia, samaan aikaan kun Harryn sauvastakin tuli valkeaa, mutta muodotonta valoa joka hyökkäsi myös häiriköiden kimppuun. Adara käänsi katseensa Harryyn. Miten Harrykin osasi loihtia suojeliuksen? Ennen kuin Adara ehti enempää miettiä, Harry oli jo napannut siepin.

”Jes! Jes!” Adara kiljui ja ryntäsi yleisötornista kohti kenttää. Tyttö oli ensimmäisten joukossa halaamassa ja jopa suukottamassa Harrya.
”Harry, sinua ei päihitä kukaan!” hän kiljui onnellisena ja halasi Weasleyn kaksosiakin.
”Entä minä sitten?” George tuhahti.
”Se ryhmyn iskeminen lyöjään oli mahtava! Olisin tehnyt tasan samoin!” Adara kehui.
”Aikamoinen suojelius!” Kuului kuitenkin kaikkia aiempia kehujakin ylpeämmän oloinen ääni. Lupin oli astellut juuri Harryn selän takaa.
”Ankeuttajat eivät vaikuttaneet minuun mitenkään!” Harry huudahti.
”Eivät minuunkaan!” Adara hihkaisi nyt tajutessaan, että Lupinhan se oli Harryakin opettanut.
”Se johtuu siitä että ne – öh - eivät olleet oikeasti ankeuttajia. Tulkaa katsomaan”, Lupin sanoi ja johdatti Adaran ja Harryn olkapäistä pidellen kohti paikkaa missä ankeuttajat olivat liikkuneet.

”Te säikäytitte Malfoyn pahan kerran”, Harry ja Adara tuijottivat suut auki: Maassa rimpuilemassa kasassa oli Malfoy, Crabbe, Goyle ja Marcus Flint. Heidän vieressään kiljui – tai ennemminkin karjui - McGarmiwa.
”Kelvoton temppu! Halpa ja raukkamainen yritys häiritä Rohkelikon etsijää! Jälki-istuntoa kaikille ja viisikymmentä pistettä pois Luihuiselta! Minä puhun tästä rehtori -” Adara ei kuunnellut enempää vaan rynnisti nauravan Harryn edestä Dracon luo.
”Malfoy! Anna anteeksi! Minä en tiennyt - en tiennyt että se olit sinä! En muuten olisi loihtinut sitä!” Harry ja Lupin tuijottivat nyt vuorostaan suut auki Adaraa samassa kun tyttö auttoi Dracon ylös. Rehtorikin oli tullut paikalle ja lähti nyt muiden kanssa kohti linnaa, aikeissaan läksyttää kaikkia kunnolla.
”Malfoy, ala tulla!” McGarmiwa karjui. Draco ei sanonut Adaralle mitään, vaan lähti hiukan nolostuneena muiden perään.
   Adara huokaisi. Hän oli nyt tunaroinut, ja pahasti...
   Se oli Malfoylle oikein! sanoi ääni jälleen hänen päässään.

Otsikko: Luku 13. Sirius ja puukko
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 22:47:33

13. Luku
Sirius ja puukko

Sinä iltana oleskeluhuoneessa oli tavallista suuremmat juhlat, sillä nyt juhlanaiheita oli kaksi: huispausottelun voitto ja Malfoyn nöyryytys. Ajatus Adaralle suuttuneesta Malfoysta ei ehtinyt kauaa kummitella työn itsensä mielessä, kun hän tanssi kaksosten kanssa ja joi kermakaljaa jota he olivat salakuljettaneet Tylyahosta. Adara meni yöllä myöhään nukkumaan, eikä ehtinyt edes kauaa nauttia peittonsa ja tyynyjensä pehmeydestä, kun...

”AAAAAAAAAAAAUUUUUUAAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHH! EEEEEEEEEIIIIIII!”
Adara säpsähti ylös silmänräpäyksessä ja loikkasi pois sängystä. Hätäinen huuto kuului poikien makuusalista. Adara nappasi taikasauvansa yöpöydältään ja ryntäsi oitis ulos makuusalistaan tunnistaessaan äänen lähteen Roniksi.
Poikien makuusalin ovelle tultuaan hän kuuli töminää portaissa, mutta huoli Ronista oli sen verran suuri, ettei hän jaksanut välittää.
”Ron! Mitä nyt?!” hän huusi rynnätessään sisään makuusalin ovesta - joka hänen yllätyksekseen oli jo apposen auki.
”Musta! Sirius Musta! Ja puukko!” Ron huusi istuessaan kauhun vallassa sängyllään, jonka toisella puolella olevat verhot oli revitty.
”Mitä?” Harry sanoi viereisellä sängyllä hölmistyneenä.

Adara vilkaisi kauhuissaan portaisiin, ja kuuli samassa kun muotokuva-aukko paiskautui kiinni jonkun perässä.
”Täällä äsken! Viilsi verhot! Minä heräsin!” Ron jatkoi.
”Oletko varma ettet nähnyt unta?” Dean sanoi.
”Katso verhoa! Takuulla hän oli täällä!” Ron huusi. Pojat nousivat vuoteistansa ja lähtivät Adaran kanssa portaita alas oleskeluhuoneeseen, vaikka Adara tiesi sen jo hyödyttömäksi, tunkeilija - oli se sitten Sirius tai joku muu - oli jo paennut. Tyttöjen makuusalin ovi aukesi jälleen ja muut tytöt kyselivät: ”Kuka huusi?” tai ”Mitä te teette?”

Kun oleskeluhuoneestakaan ei löytynyt minkäänlaisia jälkiä - paitsi Adara huomasi, että huoneessa tuoksui lievästi märälle koiralle.
”Oletko ihan varma ettet nähnyt unta, Ron?” kysyi Harry, joka ei vieläkään ollut uskoa että joku ulkopuolinen oli päässyt heidän makuusaliinsa.
”Mitä täällä metelöidään?”
”McGarmiwa käski mennä nukkumaan!”
"Kuka täällä huusi?"
”Loistavaa! Juhlat jatkuvat?” Fred kysyi virkeänä ja Adara ei voinut olla naurahtamatta. Hilpeys tosin katosi, kun Percy riensi huoneeseen.

”Miksi ette ole nukkumassa? Kaikki heti takaisin ylös!” Percy käski, ja Adara ja kaksoset eivät voineet olla huomaamatta, että tämä piti JP-merkkiä jopa pyjamansa rinnuksessa.
”Percy, Sirius Musta! Meidän makuusalissa! Hänellä oli puukko kädessä!” Ron huusi.
”Joutavia! Sinä olet syönyt liikaa. Näit painajaisen -”
”Itse asiassa, minä kuulin kun joku juoksi kiireellä portaat alas poikien makuusalista”, Adara sanoi - Sirius oli luultavasti jo paennut ja Adara ei halunnut että kaikki luulisivat Ronin tulleen hulluksi. ”Kuulin ne äänet heti Ronin huudon jälkeen, ja poikien makuusalin ovi oli auki."
”Siinäs kuulit!” Ron sanoi kiukkuisena.
”Nyt saa totisesti riittää!” McGarmiwa huusi raivoissaan ja kaikki säpsähtivät sitä, kuinka hiljaa hän oli saapunut.
”Minäkin ilahduin kun Rohkelikko voitti ottelun, mutta tämä menee jo järjettömyyksiin! Percy, minä odotin sinulta parempaa!”
”Minä en taatusti antanut tähän lupaa!” Percy puhisi. ”Olin juuri komentamassa kaikkia takaisin sänkyyn! Ron vain näki painaj-”
”SE EI OLLUT PAINAJAINEN! MINÄ HERÄSIN JA SIRIUS MUSTA SEISOI VIERESSÄNI PUUKKO KÄDESSÄ!” Ron karjui niin että McGarmiwa säpsähti.

”Äläpä puhu järjettömiä, Weasley. Millä kummalla hän olisi päässyt muotokuva-aukosta sisään?”
”Kysy häneltä!” Ron sanoi ja osoitti ritari Cadoganin muotokuvan takapuolta. McGarmiwa katsoi Ronia epäluuloisesti, mutta työnsi kuitenkin muotokuvan auki ja meni käytävän puolelle. Kaikki kuuntelivat hiljaa.
”Ritari Cadogan, päästitkö sinä äsken miehen sisään Rohkelikkotorniin?”
”Kyllä vain, hyvä rouva!” Cadogan huudahti.
”Sinä - sinä päästit? Mutta - mutta tunnussana!”
”Hänellä oli ne! Koko viikolta, rouva! Luki ne pieneltä paperilapulta!”
McGarmiwa kapusi takaisin sisälle - valkeana raivosta.
”Kuka ihminen -” hän sanoi tärisevällä äänellä, kun suoni hänen otsassaan alkoi pullistua jo pelottavan kokoiseksi ”- kuka käsittämättömän typerä ihminen kirjoitti koko viikon tunnussanat paperille ja jätti paperin jonnekin lojumaan?!” Oli haudanhiljaista. Ja pian vapiseva Neville Longbottom nosti hitaasti kätensä ylös.

Rohkelikot eivät nukkuneet sinä yönä lainkaan. Vaikka tällä kertaa he saivat pysyä makuusaleissaan, eivätkä joutuneet yöpymään Suuren salin lattialla, niin kukaan ei saanut unta. Kaikki kuiskuttelivat toisilleen ja yrittivät arvailla syitä miksi Sirius Musta halusi väkisin juuri Rohkelikkotorniin.
"Eikös Musta ollut suurikin tiedät-kai-kenen kannattaja? Ehkä hän haluaa tappaa Harryn", ehdotti yksi.
"Mutta miksi hän sitten repi Ronin verhot? Ei Ronia voi sekoittaa Harryyn edes hämärässä, hiustenvärikin jo kertoo sen", totesi toinen.
"Ehkä Musta on vain tullut hulluksi ja haluaa tappaa kaikki Rohkelikot - ei olisi ensimmäinen kerta kun luihuinen käy rohkelikkojen kimppuun."
"Sirius Musta ei ollut Luihuisessa, hän oli Rohkelikko", Adara totesi.
"Mistä sinä sen tiedät?"
"Tiedänpähän vain", Adara mutisi ja katui päätöstään puuttua koko keskusteluun.

Aamunkoitteessa professori McGarmiwa ilmoitti, että Sirius Musta oli toden totta käynyt Rohkelikkotornissa - ja päässyt jälleen pakoon. Adara huokaisi helpotuksesta, mutta asia yhä vaivasi häntä: Miksi ihmeessä Sirius oli tullut koululle toistamiseen?
Ritari Cadogan sai sinä aamuna potkut, ja hermostunut Leidi palautettiin paikalleen, vain sillä Leidin luomalla ehdolla että häntä vartioitiin.
Se päivä oli suurta sekasortoa, ja opettajat tuntuivat pitävän silmällä oppilaitaan enemmän kuin tavallisesti, joten Adara kesti maltillisesti seuraavaan päivään ja odotti tilaisuuttaan päästä pöllötorniin kirjoittamaan kirjeen Siriukselle.

Mitä ihmettä sinä teit Rohkelikkotornissa keskellä yötä?
Ja vielä puukon kanssa Ronin vuoteen
vieressä?! Onko jotain tapahtunut?
Jos sinua vaivaa jokin, niin puhu minulle.

Terveisin, Adara.

Hän lähetti pöllön melko nopeasti kohti röttelöä, mutta silti joku ehti yllättää hänet.
”Hei Adara!” Ron huudahti astellessaan juuri paikalle.
”Ai, hei”, Adara sanoi hätiköidysti.
”Haluatko lähteä minun ja Harryn kanssa Hagridin luo? Hiinokan tuomiosta päätetään ensi viikolla”, Ron kysyi.
”Ai niin... Hiinokka...” tyttö sanoi apeasti muistaessaan hevoskotka-paran. ”Joo, voinhan minä tulla”, hän jatkoi, ja oli vain kiitollinen ettei Ron ollut kysellyt miksi hän oli hiipinyt yksin pöllötorniin.

He saapuivat eteishalliin jossa Hagrid jo odottikin heitä. Oppilailta oli nyt kiellettyä kulkea ilman aikuista koulun tiluksilla, joten tämä järjestely oli miltei välttämätön. Pian Harrykin saapui paikalle ja he lähtivät yhdessä Hagridin mökkiä kohti.
”No niin, Hagrid! Sinä kai tahdot kuulla lauantaiyöstä?” Ron kysyi. Hän oli syyllistynyt suurentelemaan kyseistä tarinaa eilisen aikana joka kerta kun joku häneltä sitä kysyi.
”Siitä oon jo kuullu kaiken”, Hagrid vain todeta töksäytti.
”Ai...” Ron sanoi pettyneenä ja Adara mietti olisiko seuraavassa tarinassa Siriuksella ollut mukana lohikäärme.

Mökkiin tullessaan he puhuivat hetken Hiinokasta, sitten Hermionesta (Adaran käsityksen mukaan Ron ja hän olivat riidoissa koska Hermionen kissa söi Ronin rotan), sitten taas Hiinokasta, sitten taas Hermionesta (Adara alkoi tuntea olonsa ulkopuoliseksi tässä vaiheessa), ja loput ajasta sujui taas huispauksesta puhuen. Silloin Adara avasikin suunsa ja kehui Harryn taitoja sen verran mitä osasi (Harryn posket helottivat punaisena pariin otteeseen). Kellon lyötyä yhdeksän, Hagrid saattoi heidät takaisin linnaan. Adaran pöllö ei ollut palannut...
Kuitenkin oleskeluhuoneessa tyttö huomasi ilmoitustaululle ilmestyneen mainoksen.
Lauantaina Tylyahoon.

Otsikko: Luku 14. Kutka vai Peter?
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 22:59:25

14. Luku
Kutka vai Peter?

Adara lähti tällä kertaa tällipajun alta suoraan kohti Rääkyvää röttelöä. Hän leijutti kiven päin sitä kyhmyä joka rauhoitti pajun, ja hiipi sitten juurien välistä salakäytävään. Hän kiiruhti vauhdilla tunnelin päähän ja kiipesi sitten jyrkkää ja kapeaa kiviportaikkoa pitkin taloon.
”Sirius?” Adara kuiskasi varovaisesti ja kuuli saman tien oman nimensä vastauksena. Hän kiiruhti yläkertaan, jossa Sirius istui syöttämässä pöllöä. Tytön nähdessään hän kuitenkin nousi ylös ja Adara huokaisi helpotuksesta ja halasi Siriusta.

”Mitä sinä oikein ajattelit? Ryntäämällä Tylypahkaan tuolla tavalla”, hän sanoi yhä halatessaan ja tunsi olonsa aikuiseksi joka toruu lasta. Sirius ei sanonut mitään vaan kaivoi taskustaan lehtileikkeen, jossa oli kuva Ronin perheestä Egyptissä. Hän törkkäsi Ronin olkapään kohdalle sormellaan. Olkapäällä istui Ronin rotta, Kutka.
”Kutka? Mitä siitä?”
”Ei Kutka... Peter Piskuilan”, Sirius sanoi rauhallisesti. Adara tuijotti Siriusta hetken kuin hullua, vaikkei oikeasti tarkoittanut tehdä niin.
”Peter? Oletko ihan varma? Tai siis - rottia on tuhansia joka paikassa. Miksi juuri hän -” Sirius osoitti kuvasta nyt tarkasti Kutkan etutassua - siitä puuttui varvas.

”E- Varvas? Sormi? Tosiaan, Peteristä löytyi vain sormi kun sinä – mukamas - räjäytit hänet”, Adara päätteli ja Sirius nyökkäsi.
”Ja kuinka monta kertaa olenkaan nähnyt Peterin rottana ollessani nuorempi? Tunnistin rotan oitis kun näin sen lehdessä. Se on Peter. Jouduin täysin raivon valtaan silloin kun tulin Tylypahkaan, mutta Peter ei ollut siellä -”
”Silloin? Siis.. Olitko tiennyt jo kauan Peterin olinpaikan?” Adara kysyi hämmentyneenä. Hänen yllätyksekseen Sirius nyökkäsi.
”Tiesin jo Azkabanissa. Sain tämän lehden Toffeelta hänen käynnillään. Mutta... missä Peter oli?”

”Öh.. Ron sanoi että Hermione Grangerin kissa söi Kutkan. Mutta niin Peter ilmeisesti halusi meidän uskovan... Ronin tyynyltä löytyi verta ja kissan karvoja, eikä Kutk- tai siis Peteriä ollut missään.” Sirius tuhahti suutahtaneena.
”Ei ole takuulla kauas karannut. Hän vain arvasi, että olen hänen perässään ja piiloutui väliaikaisesti. Kuullessaan että hyökkäsin Tylypahkaan ja että lähdin saman tien, hän näyttäytyy ja palaa Ronin luo.” hän jatkoi.
”Hyvin todennäköistä... Silloin onkin aika napata hänet. Kun hän sitä vähiten odottaa”, Adara sanoi ja Sirius säpsähti.

”Sinä-! Sinä pysyt poissa tästä!” Adara mulkaisi Siriusta.
”Miten niin?! On hänen syynsä että sinä olit vankilassa 12 vuotta!” hän tiuskaisi.
”Totta, mutta minä hoitelen hänet. En halua, että hän saa selville sinusta, tai pahempaa, satuttaisi sinua”, Sirius sanoi määräilevästi. Adara huokaisi.
”Sinä olet joskus tosi ärsyttävä, tiesitkö sitä? Sitkeä ja paksukalloinen.” hän sanoi jo osittaen huvittuneena.
”Huomaa siis kehen sinä olet tullut”, Sirius totesi, pidätteli hetken hymyään ja lopulta virnisti. Sen suurempaa riitaa Adara ei saanut aikaiseksi Siriuksen kanssa. Sirius silitti Adaran päälakea ja naurahti.

He keskustelivat tunnin verran jälleen aivan tavallisista asioista, koulun käynnistä ja huispauksesta, kunnes oli Adaran aika palata takaisin koululle. Siriuksen sanat kaikuivat koko matkan hänen päässään:

Älä tee mitään Peterille jos näet hänet. Minä hoitelen hänet.

Adara oli juuri kääntymässä Rohkelikkojen muotokuva-aukon luo kun Lupin tuli häntä vastaan – erittäin vihaisen näköisenä.
Adara tuijotti Lupinia, ja Lupin häntä. Tyttö ei osannut aavistaakaan mikä miehen oli saanut noin raivostuneen näköiseksi, ennen kuin Lupin tarttui häntä kädestä ja raahasi työhuoneeseensa mitään sanomatta. Hän otti taskustaan Kelmien kartan ja viskasi sen Adaran nenän eteen. Adara tuijotti sitä mykkänä. Mistä Lupin oli saanut sen?
”Selitä -” Lupin aloitti ääni väristen. ”Selitä, miksi näin pienen pisteen ja nimesi liikkumassa Rääkyvän Röttelön ja Tällipajun välillä menevää salatunnelia pitkin!” Adara nielaisi - Lupin oli nähnyt hänet.
Nyt otti ohraleipä.
”M-minä-”
”Sinulla ei-ole-lupaa mennä Tylyahoon!” Lupin jatkoi.
”Remus -”
”Jälki-istuntoa. En kerro muille opettajille, mutta kaksi tuntia jälki-istuntoa, joka päivä, kunnes huomaan ettet tee sitä toiste”, Lupin sanoi ja osoitti ovea. Hän ei ollut ilmeisesti huomannut kuitenkaan Siriusta kartalla, koska hän ei ollut lähtenyt saattamaan Adaraa koulun tiluksille. Adara riensi kiireellä Rohkelikkotorniin ja jälki-istunnosta huolimatta huokaisi helpottuneena, sillä Sirius oli yhä turvassa. Adara päätti että hän ei takuulla lähtisi Tylyahoon niin kauan kun Lupinilla oli Kelmien kartta.

Päästyään takaisin tyttöjen makuusaliin, hän huomasi että häntä odotti ikkunalla pöllö. Kirje oli Hagridilta.

Hei,
Hiinokka ja mä hävitiin. Hiinokka telotetaan vaikka muutoksenhakuki on mahdollista...
T:Hagrid

Adara huokaisi surkeana. Tänään oli uskomattoman huono päivä. Hän ei uskaltaisi lähteä ilman lupaa edes Hagridia lohduttamaan, kun Lupinilla oli kartta. Tyttö päätti ottaa kaksosten kanssa puheeksi miten heidän arvokas karttansa oli päätynyt opettajien käsiin.

Koeviikko alkoi. Adaralla tuli tuskainen kiire kaikkien kokeisiin lukemisien kanssa, kun hänen piti joka päivä olla tunnin jälki-istunnossa. Ensimmäisenä sillä viikolla oli Lupinin koe, joka oli aiempiin opettajiin verrattuna melko poikkeuksellinen: He menivät erikoista rataa, jossa he kohtasivat mörköjä ja muita pimeydenvoimiin liittyviä haasteita.
Adara sai Lupinin ilmeestä päätellen melko hyvät pisteet, vaikka hän yritti hymyään piilotellakin. Ennustuksen koe meni täysin mönkään - Adara ennusti että hän voittaa vedossa ensi viikolla, ja kuolee huomenna (hän yritti tosin vedota siihen, että ehkä hän löisi vetoa Kuoleman kanssa). Loitsujen koe meni – kuten tavallisesti - odotukset ylittävästi. Ja kaikkien näiden kokeiden jälkeen koitti pian päivä jolloin oteltaisiin huispausmestaruus... Peli oli Adaran apean olon takia mennyt kuitenkin ihan sivu suun. Rohkelikko voitti, ja Adara onnitteli tapansa mukaan Harrya ja kaksosia, lähti Lupinin jälki-istuntoon ja oli siellä koko Rohkelikkojen juhlimisen ajan. Seuraavana päivänä Adara sai taas Hagridilta kirjeen.

Muutoksenhaku meni pielee, Hiinokka telotetaa tänää auringonlaskun aikaa. Mitää ei oo tehtävis, äläkä tuu tänne.
En haluu että näet sen.
Hagrid

Adara huokaisi vielä surkeammin kuin viime viikolla. Hänen olonsa alkoi käydä sietämättömän pahaksi: Hiinokka teloitetaan, Draco ja Lupin tuntuvat vihaavan sekä välttelevän häntä ja Adara ei pääsisi katsomaan Siriusta ties kuinka pitkään aikaan... Kaikki ryöppysi kerralla tytön niskaan. Hänen oli pakko, pakko puhua isälleen. Hän ei halunnut olla lähelläkään Hiinokkaa teloittamaan tulevaa joukkoa. Samassa hän kuitenkin keksi jotain. Huomisyönä olisi täysikuu, jolloin Lupin muuttuisi jälleen sudeksi. Joten...
Miksikäs ei...

Otsikko: Luku 15. Totuus muillekin
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 23:09:08

15. Luku
Totuus muillekin

Adara juoksi. Yhä nopeammin ja nopeammin kohti Tällipajua ja kiireessään melkein liukui juurien välistä alas salakäytävään ja lähti Rääkyvään röttelöön juuri niihin aikoihin kun Hiinokka oli teloitettu.
Hän oli pian röttelössä, mutta Sirius ei ollut paikalla.
”Sirius?” Adara sanoi varovasti, mutta talo oli kuin olikin tyhjä. Tyttö istuutui sängylle niin että sen pölyt pöllähtivät ja saivat hänet yskäisemään.

"Tuskin hän kovin kaukana on", hän mutisi ja jäi odottamaan... Meni yli vartti, ennen kuin Adara kuuli seuraavan kerran minkäänlaisia elonmerkkejä, mutta erotettuaan lopulta äänet tarkemmin, hän toivoi ettei olisi niitä kuullutkaan: ne olivat tuskanhuutoja.
Adara nielaisi hiukan kauhuissaan, mutta erotti sitten, että ääni ei ollut Siriuksen. Hän ryntäsi ovelle vastaan juuri sopivasti kun iso koira tuli huoneeseen raahaten Ronia jalasta. Ronin sormet olivat puristuneet rimpuilevan rotan ympärille ja housut olivat nilkan kohdalta riekaleina Siriuksen hampaiden jäljiltä. Adara kiljaisi nähdessään Ronin verisen jalan.

”Ron! Ron, oletko kunnossa?” hän sanoi, kun koira irrotti otteensa Ronista päästyään pylvässängyn viereen.
”Adara! Mitä sinä täällä -?” Ron aloitti, mutta Adara katsoi kiukuissaan Siriusta joka oli yhä koiran muodossa.
”Miksi sinun piti vetää Ron mukaan tähän?!” hän huusi, Ronin suu loksahti auki kun Sirius muuttui takaisin ihmiseksi.
”Anteeksi, olen - olen vain niin raivoissani. En voi sille mitään”, Sirius selitti ja katsoi pahoittelevasti Ronia.
”Sinun ei sitä paitsi pitäisi olla täällä!” Sirius jatkoi katsoen nyt tiukasti Adaraa, tajuttuaan että tyttö tosiaan oli taas hänen luonaan.

”Mutta halusin nähdä sinut -” Adara aloitti, kun Ron keskeytti kakistellen:
”Sinä - ja hän!” hän sanoi osoittaen syyttävästi Adaraa.
”Ron, kuuntele -” Adara aloitti, mutta alakerrasta kuului natinaa.
”Sirius -” Adara oli sanomassa ja kääntyi Siriukseen päin - poissa.
Mitä ihmettä täällä tapahtuu!?
Samassa Harry ja Hermione ryntäsivät yläkertaan rähjäisen näköisinä, kuin he olisivat tapelleet jonkin kanssa.

”Adara?” Harry sanoi.
”Ron - jaksatko sinä?” Hermione aloitti rynnätessään Ronin luo, joka yritti kakistella jotakin Harrylle.
”Missä koira on?” Harry kysyi.
”Ei mikään koira, Harry. Se oli ansa. Ja tuo -!” Ron osoitti taas Adaraa, mutta Hermione keskeytti hänet.
”Mitä sinä puhut?”
”Hän on se koira... hän on animaagi.”

Ron tuijotti huoneen varjoisaan nurkkaan, joka sijaitsi oven takana. Adara kääntyi ja tajusi Siriuksen seisovan siellä. Mies sulki oven.
”Karkotaseet!” Sirius sanoi – käyttäen Adaran sauvaa, jonka katoamista Adara ei ollut huomannut - ja Harryn ja Hermionen sauvat lennähtivät heidän käsistään.
”Ajattelinkin että tulisit pelastamaan ystäväsi”, Sirius aloitti kohteliaaseen sävyyn. Hän ei silti näyttänyt kovin iloiselta kummipoikansa nähdessään, sillä halu kostaa Peterille oli nyt etusijalla. ”Isäsi olisi tehnyt saman minulle. Olit rohkea, kun et juossut hakemaan opettajaa. Kiitos siitä... Se helpottaa asioita huomattavasti.” Harry syöksähti eteenpäin, mutta Hermione ehti pysäyttää hänet.
”Harry, ei!” Hermione henkäisi kauhistuneena.
”Jos sinä aiot tappaa Harryn, sinun täytyy tappaa meidätkin!” Ron uhitteli. Adara katsoi Ronia kuin tärähtänyttä.

”Käy makaamaan, vahingoitat jalkaasi vielä enemmän”, sanoi Sirius hiljaa Ronille. Ron oli noussut seisomaan ja huojui nyt kivun yltyessä.
”Kuulitko, mitä sanoin? Sinun täytyy tappaa meidät kaikki!”
”Tänä iltana ei tehdä kuin yksi murha”, Sirius sanoi ja virnisti. Adara käänsi katseen nyt Ronista Siriukseen. Aikoiko Sirius tappaa Peterin? Eikä toimittaa häntä Azkabaniin?

”Miksi?” Harry kysyi halveksuvasti ja yritti päästä irti Hermionen otteesta. ”Et piitannut viimeksikään. Teurastit tuosta vain kaikki ne jästit vain päästäksesi käsiksi Piskuilaniin... Mikä hätänä, pehmittikö Azkaban?”
”Harry! Ole vaiti!” Hermione uikutti.
”HÄN TAPPOI MINUN ÄITINI JA ISÄNI!” Harry ärjyi.
Mistä Harry oli tuon tarinan version kuullut? Adara ajatteli, sillä kouluvuoden alussa Harry ei ollut piitannut Siriusta koskevista uutisista tippaakaan.
Vaikka Adara olikin nyt onnellinen siitä että Harry oli väärässä, häntä pelotti yksi asia: Harry näytti niin tuohtuneelta, että hänelle totuuden kertominen tulisi olemaan vaikeaa tuossa tilassa. Harry ei näyttänyt vain tuohtuneelta – vaan raivoisalta.

Yhtäkkiä Harryn toinen käsi puristui Siriuksen ranteen ympärille ja väänsi sauvojen kärjet poispäin.
”Harry! Lopeta!” Adara huusi ja tarttui Harrysta takaapäin koettaen vetää tämän kauemmas Siriuksesta. Harryn toisen käden rystyset iskivät Siriusta päähän ja he kaatuivat kohti seinää.
”HARRY, EI!” Adara kiljui ote yhä Harryssa ja koetti kiskoa tätä irti. Harry löi yhä Siriusta.
”Lopeta!” Adara kiljui ja koetti saada nyt Siriuksen kädestä edes yhden sauvan.
”Älä yritä!” Harry sanoi tönäisten Adaran kauemmas itsestään ja Siriuksesta. Sirius tarttui puolustukseksi Harrya kurkusta.
”Ei... Olen odottanut niin kauan...”

”Sirius! Lopeta jo! Sinä satutat -” Adara huusi, mutta Hermione tuli ja potkaisi Siriusta. Ronkin hyökkäsi Siriusta päin ja sauvat lensivät hänen kädestään lattialle. Harry heittäytyi omaa sauvaansa kohti, mutta Adarakin oli huomannut sauvat. Hän takertui tiukasti Harryn käteen, ettei tämä saisi sauvoja. Harry ehti silti siepata sauvansa ja kääntyi.
”Pois tieltä!”
”Harry älä!” Adara huusi nyyhkyttäen. Harry luultavasti luuli, että Adara oli jonkun loitsun alaisena, koska suostui vapaaehtoisesti auttamaan Siriusta. Tai sitten Harry oli niin tuohtunut, ettei ymmärtänyt mistään mitään. Ron ja Hermione siirtyivät Harryn tieltä - Sirius makasi lattialla kiivaasti hengittäen.

”Aiotko tappaa minut, Harry?”
”Sinä tapoit minun vanhempani”, Harry sanoi kohottaen sauvaansa kohti Siriusta. Adara tunsi kuumat kyyneleet kasvoillaan. Jos Harry vain kuuntelisi edes hetken.
”Harry kiltti...” Adara sanoi hiljaa, kun Sirius avasi suunsa.
”En kiistä sitä”, hän sanoi Adaran yllätykseksi.
”Mutta jos tietäisit koko totuuden -”
”Koko totuuden? Sinä myit heidät Voldemortille, muuta minun ei tarvitse tietää!”
”Sinun täytyy kuunnella minua. Kadut jos et kuuntele - sinä et ymmärrä...” Sirius jatkoi ja Adara hivuttautui Harryn taakse, mutta Harry huomasi hänet ja asteli lähemmäs Siriusta.

”Minä ymmärrän paljon enemmän kuin sinä luulet. Sinähän et kuullut häntä? Minun äitiäni... kun hän aneli Voldemortia säästämään minut... ja sinä teit sen... sinä teit sen...” Harry sanoi. Samassa Adara teki päätöksensä. Harry oli selvästi raivoissaan, niin Adarakin olisi kun tapaisi sen, jonka naurun hän kuulee aina ankeuttajien lähellä, mutta silti tuo raivo ei oikeuttaisi tappamaan jotakuta viatonta, kuten Sirius. Adaralla ei ollut kauaa aikaa miettiä keinoa suojella Siriusta, joten hän vain ryntäsi Harryn ohi, laskeutui polvilleen maahan ja siitä Siriuksen rintakehän suojaksi, kietoen kädet tiukasti tähän kiinni.

”Häivy, hullu! Älä sotkeudu tähän”, Sirius kuiskasi ja yritti työntää Adaran pois. Adara ei hievahtanutkaan. Hän piti vain tiukemmin kiinni Siriuksesta.
”Senkin paksukallo, minä puutun mihin haluan”, hän tiuskaisi ja käänsi päätään Harryyn päin silmät kyynelissä.
”Harry kiltti, yrittäisit kuunnella...” Adara kuiskasi ja Harry tuijotti häntä selvästi hämmentyneenä, kunnes kohotti sauvaansa. Aikoiko Harry silti hyökätä? Vaikka Adara oli hänen ja Siriuksen välissä?

Vaimea askelten ääni kuului lattian läpi – joku oli alakerrassa.
”ME OLLAAN TÄÄLLÄ YLHÄÄLLÄ! TÄÄLLÄ YLHÄÄLLÄ! SIRIUS MUSTA - ÄKKIÄ!” Hermione kirkaisi.
Ovi huoneeseen lennähti auki punaisten kipinöiden saattelemana. Lupin pelmahti huoneeseen kasvot kalpeina, taikasauva koholla.
Hän katsoi kaikkia huoneessa olijoita yksi kerrallaan. Sitten hän osoitti Harryyn.
”Karkotaseet!” Harryn sauva lennähti Lupinin käteen, sekä ne sauvat mitä Hermione piti. Lupin tuijotti nyt Siriusta, vilkaisemattakaan Adaraan.
”Missä hän on, Sirius?” hän kysyi. Adara hämmentyi: tiesikö Lupin Peteristä?

Harry, Ron ja Hermione eivät näyttäneet tajuavan mistä on kyse. Sirius osoitti hitaasti Roniin päin. Kyllä. Lupin tiesi...
”Niin mutta... miksei hän näyttäytynyt ennen kuin nyt? Paitsi jos - paitsi jos hän oli... paitsi jos te vaihdoitte... kertomatta minulle?”
Sirius nyökkäsi. Adara aavisti Lupinin puhuvan nyt Potterien salaisuudenhaltijasta, ja siitä että Peter ja Sirius olivat vaihtaneet. Lupin ei siis ollut tiennyt vaihdosta, mutta uskoisiko hän nyt Siriusta?
”Professori, mitä täällä ta-?” Harry aloitti, muttei saanut kysymystä järkytyksensä takia loppuun. Sillä Lupin oli juuri auttanut Adaran ylös, ja auttoi nyt myös Siriusta ja halasi tätä kuin veljeään. Adara huokaisi helpotuksesta. Lupin ymmärsi...
”MINÄ EN USKO TÄTÄ!” Hermione kiljahti.

Otsikko: Luku 16. Animaagi-Peter
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 23:11:31

16. Luku
Animaagi-Peter

”Sinä - sinä!” Hermione jatkoi, kuurona Lupinin yrityksille selittää. Adara katsoi hämmentyneenä Lupinia ja Hermionea vuorotellen.
”Hermione -” Lupin yritti jälleen.
”Sinä ja hän!” Hermione jatkoi taas.
”Hermione, rauhoitu.”
”Minä en kertonut kenellekään. Minä olen salannut -”
”Hermione, kuuntele minua, ole kiltti! Minä voin selittää.”
”Minä luotin sinuun! Ja koko ajan, sinä olet ollut hänen ystävänsä. Ja sinä myös!!” Hermione huusi raivoissaan Lupinille ja käänsi katseen myös Adaraan. Adara avasi suunsa vastalauseeseen, mutta Lupin keskeytti:
”Sinä erehdyt. Minä en ole ollut Siriuksen ystävä kahteentoista vuoteen. Mutta nyt olen... Anna minun selittää.”

”EI! Älä luota häneen, Harry, hän on auttanut Mustan linnaan, hänkin tahtoo tappaa sinut - hän on ihmissusi!” Hermione kiljui.
Adara säpsähti, mutta hän ei ollut kauaa yllättynyt. Hermione oli harvinaisen fiksu ikäisekseen, joten ei ollut ihme että hänkin oli ymmärtänyt Lupinin poissaolojen ja täysikuun yhteyden.
Syntyi hiljaisuus. Lupin näytti erikoisen tyyneltä, vaikka hänen salaisuus oli paljastunut uusille osapuolille.
”Ei lainkaan sinun totuttua tasoasi, Hermione. Vain yksi oikein kolmesta, ikävä kyllä. Ensinnäkin, minä en ole auttanut Siriusta linnaan. Ja toisekseen, en tahdo mitään pahaa Harrylle. Mutta sitä en kiistä, ettenkö olisi ihmissusi”, hän sanoi. Ron yritti nousta ylös, mutta vajosi takaisin lattialle. Lupin asteli hänen luokseen huolestuneen näköisenä.
”Älä koske minuun, ihmissusi!” Ron sihahti. Jos tilanne ei olisi ollut jo nyt niin sekava, Adara olisi alkanut huutaa Ronille. Sen sijaan hän tyytyi tuntemaan ikävän pistoksen sisällään ja lisää kyyneliä silmissään – Lupin katsoi Adaraa hetken, mutta kääntyi sitten Hermioneen.

”Kauanko olet tiennyt?”
”Iät kaiket”, Hermione kuiskasi. ”Siitä asti kun tein professori Kalkarokselle sen esseen.”
”Hän ilahtui. Hän antoi sen siinä toivossa teille, että joku teistä älyäisi mitä oireeni merkitsivät. Tarkistitko kuukartan ja tajusit siitä, että minä sairastun aina täyden kuun aikaan? Vai älysitkö, että mörkö muuttui teidän tunnilla kuuksi nähdessään minut?” Lupin kysyi.
”Sekä että”, Hermione vastasi ja Lupin naurahti töksähtävästi.
”En ole koskaan tavannut ikäistäsi noitaa, joka olisi yhtä terävä kuin sinä, Hermione. Vaikka yksi liippaakin läheltä”, Lupin sanoi vilkaisten Adaraan, joka oli huomaamattaan hivuttautunut lähemmäs Siriusta, hiukan siinä pelossa että Harry yrittäisi taas jotain.
”Minä en ole terävä. Jos olisin terävä, olisin kertonut kaikille mikä sinä olet!”
”Mutta kaikki tietävät sen jo. Opettajakunta ainakin”, Lupin sanoi tyynesti.
”Dumbledore palkkasi sinut, vaikka tiesi että olet ihmissusi? Hulluko hän on?” Ron henkäisi. Adara tunsi taas pistoksen sisällään, mutta samassa Sirius painoi kätensä hänen olkapäälleen, ikään kuin lohduksi.
”Osa opettajista oli tuota mieltä. Dumbledore joutui tekemään kovasti töitä vakuuttaakseen tietyille opettajille, että minuun voi luottaa", Lupin selitti ja Adara arvasi, että tämä tarkoitti puheillaan lähinnä Kalkarosta. Adara muisti yhä, kuinka happamalta professori oli näyttänyt Lupinin esittäydyttyä oppilaille.

”HÄN EREHTYI! SINÄ OLET AUTTANUT TUOTA KOKO AJAN!” Harry ärjäisi ja osoitti Siriusta, joka oli juuri istuutunut sängylle. Adara istuutui hänen viereensä ja rutisti tätä käsivarresta. Sirius siirsi toisen kätensä tämän käden päälle rauhoittelevasti. Ron pisti asian merkille ja tuijotti heitä - ja etenkin heidän käsiään - tiukasti.
”Minä en ole auttanut Siriusta. Jos annatte minulle tilaisuuden, minä selitän. Kuulkaa -” Lupin sanoi ja jakoi kaikkien sauvat takaisin omistajilleen.
”Te olette aseistautuneet, me emme. Kuunteletteko nyt?”
Harry katsoi Lupinia epäröiden, kun tämä antoi Adaran sauvan takaisin tytölle. Tytöstä tuntui että Harry epäili yhä hänen olevan komennuskirouksen alaisena.
”Jos sinä et ole auttanut häntä, mistä tiesit että hän on täällä?” Harry kysyi Lupinilta.
”Kelmien kartasta. Olin omassa huoneessani tutkimassa sitä -”
”Osaatko sinä käyttää sitä?”
”Totta kai minä osaan käyttää sitä”, Lupin sanoi huitaisten kättään. ”Minä olin tekemässä sitä. Minä olen Kuutamo - sen lempinimen ystäväni antoivat minulle koulussa.”

”Sinä olet Kuutamo?!” Adara hölmistyi. Sirius puristi tytön kättä hiukan lujemmin – ilmeisesti vihjeenä, että hän vaikenisi vielä hetkeksi.
”Tärkeätä tässä on se, että tutkailin karttaa tänä iltana, koska päähäni oli pälkähtänyt, että sinä, Ron ja Hermione saattaisitte livahtaa Hagridin luo ennen Hiinokan teloittamista - Adarasta en olisi sitä uskonut, sillä hän oli jäänyt minulle jo kerran kiinni Tylyahossa salaa käymisestä." Harry ja Hermione vilkaisivat Adaraa hiukan epäröiden. "Mutta teidän suhteen olin oikeassa, enkö vain? Käytit ehkä isäsi vanhaa viittaa, Harry.”
”Mistä sinä viitasta tiedät?” Harry kysyi hölmistyneenä.
”Voi, miten usein näin Jamesin katoavan sen alle. Asia on kuitenkin niin, että te näyitte kelmien kartassa, vaikka teillä olikin näkymättömyysviitta. Minä katselin kun te kuljitte pihan poikki Hagridin mökkiin. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua te poistuitte mökistä ja lähditte takaisin linnaan päin. Mutta teillä oli mukananne muuan uusi henkilö”, Lupin sanoi.
”Mitä? Eikä ollut!” Harry intti.

”En ollut uskoa silmiäni, minä luulin että karttaan oli tullut vika. Miten hän saattoi olla teidän kanssanne?” Lupin jatkoi piittaamatta Harrysta.
”Meidän kanssamme ei ollut ketään!” Harry sanoi.
”Ja silloin”, Lupin sanoi korottaen ääntään. ”Näin taas uuden täplän, joka liikkui kovaa vauhtia teitä kohti, ja sen nimi oli Sirius Musta... minä näin miten hän törmäsi teihin, katselin miten hän kiskoi teistä kaksi tällipajuun -” Adara ymmärsi mihin Lupin oli pyrkimässä.
”Yhden!” Ron puuttui asiaan.
”Ei, Ron... Kaksi. Saisinko vilkaista sitä rottaa?” hän sanoi rauhallisesti.
”Mitä? Miten Kutka tähän liittyy?”
”Olennaisesti. Saanko nähdä sen?” Lupin pyysi uudelleen ja Ron työnsi kätensä kaavun sisään. Rotta tuli esiin vimmatusti potkien ja Sirius puristi Adaran kättä yhtäkkiä lujempaa. Lupin taas asteli lähemmäs Ronia, niin jännittyneenä että hän pidätteli hengitystään.
”Mitä? Miten minun rottani liittyy mihinkään?” Ron kysyi.

”Se ei ole rotta”, Sirius sanoi ja Adara säpsähti kun tämä vihdoin puhui.
”Miten niin ei - totta kai se on rotta”, Ron sanoi. Peter vinkaisi.
”Ei se ole... Se on velho”, Lupin sanoi.
”Animaagi, nimeltään Peter Piskuilan”, Sirius jatkoi.

Otsikko: Luku 17. Syitä ja seurauksia
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2007 23:13:39

Luku 17. Syitä ja seurauksia

”Te olette mielipuolia kumpikin!” Ron huudahti.
”Naurettavaa!” Hermione lisäsi.
”Peter Piskuilan on kuollut! Tuo tappoi hänet kaksitoista vuotta sitten!” Harry säesti osoittaen Siriusta.
”Minä yritin”, Sirius murahti. ”Mutta Peter veti pidemmän korren... Nyt käy toisin!” Sirius nousi nopeasti ylös ja koetti päästä Peteriin käsiksi.
”Sirius, EI!” Lupin huusi ja irrotti Siriuksen irti Ronista.
”ODOTA! Et saa tehdä sitä noin vain – heidän täytyy ymmärtää – meidän täytyy selittää.”
”Selitetään jälkikäteen!” Sirius ärähti ja yritti paiskata Lupinin kimpustaan. Adara ei ollut koskaan nähnyt häntä niin malttamattomana. Peter kiljui kuin pieni kidutettu possu.
”Heillä – on – oikeus – kuulla – totuus!” Lupin sanoi huohottaen ja yritti helpottaa Siriuksen oloa. Adara oli samaa mieltä, joten hän nousi ylös, tarttui Siriusta kädestä ja sanoi: ”Lupin on oikeassa. Ron on pitänyt häntä lemmikkinä, ja Harry ansaitsee kuulla totuuden.”
Sirius rauhoittui kuin lamautettuna. Lupin katsoi häntä hetken tyrmistyneenä.
”Olkoon sitten. Kerro heille mitä tahdot. Mutta kerro äkkiä, haluan tehdä sen murhan josta minut vangittiin”, Sirius sanoi Lupinille.
”Te olette tärähtäneitä”, Ron sanoi ääni täristen. ”Minä olen saanut tarpeekseni, minä häivyn.” Hän koetti päästä seisomaan, mutta Lupin kohotti sauvansa ja osoitti Peteriä.

”Sinä kuuntelet nyt mitä minä sanon, Ron. Pidä vain kuunnellessasi tiukasti Peteristä.”
”SE EI OLE PETER, SE ON KUTKA!” Ron huusi vastaan. ”Piskuilanin kuolemalla oli silminnäkijöitä koko kaduntäysi.”
”He eivät nähneet sitä mitä luulivat nähneensä!” Sirius tokaisi.
”Kaikki luulivat että Sirius tappoi Peterin. Uskoin niin itsekin – kunnes tänä iltana katsoin Kelmien karttaa... Se ei ikinä valehtele... Peter elää, hän on Ronin käsissä, Harry”, Lupin selitti. Harry ja Ron näyttivät yhä siltä kuin Lupin ja Sirius olisivat heidän mielestään seonneet.

”Harry, kiltti. Kuuntelisit mitä heillä on sanottavaa”, Adara sanoi ääni hiukan täristen.
”Adara, heihin ei voi luottaa!” Ron sanoi vakavana.
”Onko hän kommenuskirouksen alaisena?” Hermione kysyi Siriukseen katsoen.
”En ole!” Adara tiuskaisi. ”Sen huomaisi jos olisin. Oikeasti, olen samaa mieltä Siriuksen kanssa. Peter on tuo... tuo rotta. Kuunnelkaa mitä he sanovat, ette te menetä mitään!”
”Mutta kun... Kutka ei voi olla Piskuilan, eihän se voi olla totta. Tietenkään ei voi”, Hermione mutisi.
”Miksei voi?” Adara kysyi.
”Siksi että... tiedettäisiin, jos Peter Piskuilan olisi animaagi. McGarmiwan tunnilla käsiteltiin animaageja. Ja minä etsin ne kaikki, kun tein läksyjä – ministeriö pitää kirjaa noidista ja velhoista, jotka osaa muuttua eläimiksi. Rekisterissä lukee, miksi eläimeksi kukakin pystyy muuttumaan ja mitä tuntomerkkejä heissä on eläiminä ja sen sellaista... ja minä katsoin rekisteristä McGarmiwan tiedot, ja tällä vuosisadalla on ollut vain seitsemän animaagia, eikä Piskuilania ollut siinä joukossa.”
Lupin nauroi.
”Oikein taas, Hermione! Mutta sitä ministeriö ei saanut koskaan tietää, että Tylypahkassa juoksenteli yhteen aikaan kolme rekisteröimätöntä animaagia.”
”Jos aiot kertoa heille koko jutun, Remus, pane jo töpinäksi. Minä olen odottanut kaksitoista vuotta, en jaksa enää kauan”, Sirius ärähti. Adara katsoi häntä myötämielisesti ja tarttui tätä jälleen käsivarresta. Tällä kertaa Harry huomasi asian ja katsoi Adaraa oudosti.

”Hyvä on... mutta sinun täytyy auttaa minua, Sirius. Minä tiedän vain kuinka kaikki alkoi”, Lupin sanoi ja vaikeni yhtäkkiä. Huoneen ovi oli avautunut kovaa narahtaen. Kaikki tuijottivat oviaukkoa. Lupin harppoi ovelle ja kurkisti portaille.
”Ei ketään.”
”Täällä kummittelee!” Ron sanoi.
”Ei kummittele... Röttelössä ei ole koskaan kummitellut. Kyläläisten kuulemat kirkaisut ja ulinat olivat minusta lähtöisin...” Hän vaikeni hetkeksi. ”Siitä tämä tarina alkaa – kun minusta tuli ihmissusi. Koko juttu olisi jäänyt tapahtumatta jos minua ei olisi purtu... jos en olisi ollut niin uhkarohkea.” Ron aikoi sanoa jotain, mutta Adara potkaisi tämän tervettä jalkaa ja Hermione sanoi:
”Shh!”

”Olin vasta pikkupoika, kun minua purtiin. Vanhempani tekivät kaikkensa, mutta tuohon aikaan ei ollut parannuskeinoa. Liemi jota Kalkaros nykyään keittää minulle, on aivan uusi keksintö. Se tekee minusta vaarattoman. Kunhan muistan juoda sitä täysikuuta edeltävällä viikolla, pysyn järjissäni kun muutun... Voin käydä kerälle toimistooni, olen harmiton susi ja odotan että kuu pienenee jälleen... Mutta ennen kuin sudenmyrkkyjuoma keksittiin, minusta tuli kerran kuukaudessa täysi hirviö. Tuntui mahdottomalta, että olisin voinut päästä Tylypahkaan kouluun. Muiden lasten vanhemmat eivät varmasti olisi tahtoneet lastensa joutuvan lähelle minua...
Mutta sitten Dumbledoresta tuli rehtori. Hän suhtautui minuun myötämielisesti ja sanoi ettei mikään estäisi minua tulemasta Tylypahkaan. Kunhan ryhtyisimme tiettyihin varotoimiin”, hän sanoi ja katsoi Harrya.

”Minähän sanoin sinulle, että Tällipaju istutettiin sinä vuonna kun minä tulin Tylypahkaan. Itse asiassa se istutettiin juuri siksi että minä tulin Tylypahkaan. Tämä talo, tunneli, joka johtaa tänne, kaikki rakennettiin minua varten. Kerran kuukaudessa minut salakuljetettiin linnasta tänne muodonmuutokseen. Puu istutettiin tunnelin suulle, jottei kukaan vahingossa törmäisi minuun silloin kun olin vaarallinen... Minun muodonmuutokseni olivat siihen aikaan – ne olivat hirvittäviä. On erittäin kivuliasta muuttua ihmissudeksi.” Adara tunsi omantunnon pistoksen Lupinin kanssa riidoissa olosta. ”Minut eristettiin ihmisistä joten purin ja raavin muiden uhrien puutteessa itseäni. Kyläläiset kuulivat ääneni ja ulinani ja kuvittelivat, että täällä asui erityisen rajuja henkiä. Dumbledore vahvisti huhua... Vieläkään kyläläiset eivät uskalla lähestyä taloa, vaikka täällä on ollut hiljaista jo vuosia.” Adara tunsi olonsa tyhmänrohkeaksi kun oli vain marssinut Röttelöön Siriuksen perässä.
”Mutta muodonmuutoksiani lukuun ottamatta olin onnellisempi kuin koskaan ennen. Ensimmäisen kerran minulla oli ystäviä. Kolme erityisen hyvää ystävää. Sirius Musta... Peter Piskuilan...” Peter vinkaisi. ”ja tietysti sinun isäsi, Harry – James Potter.
Minun kolme ystävääni huomasivat totta kai, että katosin kerran kuukaudessa. Keksin kaikenlaisia tekosyitä. Pelkäsin hirveästi, että he hylkäävät minut siinä silmänräpäyksessä kun saavat tietää mikä olen. Mutta niinhän siinä kävi, että he, kuten tekin Hermione ja Adara, keksivät itse totuuden.” Hermione vilkaisi Adaraa.

”Eivätkä he hylänneet minua. Sen sijaan he tekivät minun vuokseni jotain, mikä muutti muodonmuutokseni paitsi siedettäväksi, myös elämäni parhaiksi ajoiksi. He rupesivat animaageiksi.”
”Minun isänikin?” Harry sanoi ällistyneenä.
”Kyllä vain. Heiltä meni likimain kolme vuotta selvittää, miten se tehdään. Sinun isäsi ja tämä Sirius tässä olivat koulun teräväpäisimmät oppilaat, ja onnekkaitakin he olivat, sillä animaagin muodonmuutos voi mennä kammottavalla tavalla pieleen – yksi syy siihen, että ministeriö pitää niin tarkkaa lukua niistä, jotka yrittävät. Peter tarvitsi kaiken avun, jonka James ja Sirius saattoivat hänelle antaa. Lopulta viidentenä kouluvuotenamme he onnistuivat. Jokainen heistä osasi muuttua tahdonvoimalla joksikin eläimeksi.”
”Mutta miten se sinua auttoi?” Hermione kysyi selvästi ymmällään.
”He eivät voineet pitää minulle seuraa ihmisinä, joten he pitivät seuraa eläiminä. Ihmissusi on vaarallinen vain ihmisille. He livahtivat joka kuukausi linnasta Jamesin näkymättömyysviitan alla. He muuttuivat... Peter, joka oli pienin, pystyi livahtamaan tällipajun mäiskivien oksien alitse ja koskettamaan kyhmyä joka kivettää sen. Sitten he pujahtivat tunneliin ja tulivat luokseni. Heidän ansiotaan minusta tuli vähemmän vaarallinen. Ruumiini oli edelleen susi, mutta mieleni tuntui heidän seurassaan muuttuvan vähemmän susimaiseksi”, Lupin selitti. Adara alkoi ymmärtää miksi Sirius oli niin tiukasti päättänyt ryhtyä animaagiksi. Lupinin tähden... Ettei hän joutuisi kärsimään muutoksia ypöyksin. Adaraa hymyilytti että Sirius oli niin hyvä ystävä.

”Vauhtia nyt, Remus”, Sirius ärähti jälleen. Adara huomasi tämän katsovan Peteriä ahnas ilme kasvoillaan.
”Olen tulossa siihen, Sirius... No, meillähän avautui hurjan jännittäviä mahdollisuuksia, kun osasimme muuttua eläimiksi. Pian poistuimme Rääkyvästä röttelöstä ja vaeltelimme öisin koulun mailla ja kylässä. Sirius ja James muuttuivat niin suuriksi eläimiksi, että pystyivät pitämään ihmissuden kurissa. Epäilen onko yksikään oppilas koskaan tutustunut niin tarkoin Tylypahkan maihin ja Tylyahoon kuin me...” Adara ajatteli heti Frediä ja Georgea, jotka olivat saaneet Kelmien kartan haltuunsa.
”Ja niin me tulimme tehneeksi Kelmien kartan ja allekirjoittaneeksi sen lempinimillämme. Sirius on Anturajalka, Peter on Matohäntä, James oli Sarvihaara.”
”Miksi eläimeksi -?” Harry aloitti, Adara epäili että tätä kiinnostaa miksi James muuttui. Hermione kuitenkin keskeytti.

”Se oli silti hirveän vaarallista! Juoksennella pimeässä ihmissuden kanssa! Entä jos olisit livahtanut toisilta karkuun ja purrut jotakuta?”
”Se ajatus kummittelee yhä mielessäni. Ja monta kertaa piti vähältä. Me nauroimme aina jälkikäteen. Me olimme nuoria ja ajattelemattomia – oman nokkeluutemme lumoissa... Joskus tunsin tietysti syyllisyyttä kun petin Dumbledoren luottamuksen... Hän oli hyväksynyt minut Tylypahkaan vaikka kukaan muu rehtori ei olisi sitä tehnyt, eikä hänellä ollut aavistustakaan että minä rikoin sääntöjä, jotka hän oli laatinut minun ja muiden turvaksi. Hän ei saanut tietää, että olin johtanut kolme oppilastoveriani ryhtymään laittomasti animaageiksi. Mutta minun onnistui aina unohtaa syyllisyydentunteeni kun rupesimme suunnittelemaan seuraavan kuukauden seikkailuja. Enkä ole siitä muuttunut...” Lupinin äänessä vivahti itseinho. ”Koko tämän vuoden olen kamppaillut sisimmässäni ja pohtinut, pitäisikö minun kertoa Dumbledorelle, että Sirius on animaagi. En ole kuitenkaan kertonut. Miksi?
Raukkamaisuuteni tähden. Olisin joutunut tunnustamaan, että petin hänen luottamuksensa silloin kun olin koululainen, myöntämään että vedin häntä harhaan... ja Dumbledoten luottamus on minulle tärkeintä maailmassa.” Adara ymmärsi nyt senkin, miksi Lupin ei ollut kertonut Adaralle kuka hänen oikea isänsä oli...
”Hän otti minut poikasena Tylypahkaan ja antoi minulle töitä nyt, kun minua on koko aikuinen elämäni karteltu enkä ole kyennyt löytämään palkallista työtä koska olen mikä olen... Ja niin minä uskottelin itselleni, että Sirius pääsi kouluun käyttämällä Voldemortilta oppimiaan pimeyden keinoja, ettei hänen animaagiudellaan ollut mitään tekemistä asian kanssa – eli tavallaan Kalkaros oli ollut koko ajan oikeassa moittiessaan minua.”

”Kalkaros? Miten Kalkaros tähän liittyy?” Sirius kysyi hölmistyneenä katsoen Lupinia.
”Hän on täällä, Sirius. Hänkin opettaa Tylypahkassa”, Lupin sanoi ja Sirius katsahti Adaraan joka nyökkäsi.
”Kalkaros kävi koulua meidän kanssamme. Nyt hän taisteli kovasti vastaan, kun minut palkattiin opettamaan. Hän on koko vuoden tolkuttanut Dumbledorelle, ettei minuun voi luottaa. Hänellä on syynsä... Sirius näet teki hänelle kepposen, johon hän oli kuolla, kepposen jossa minä-”
”Kuolla?!” Adara kiljahti ja Sirius sanoi:
”Se oli hänelle aivan oikein. Hiiviskeli ympäriinsä, yritti nuuskia mitä teimme... Toivoi, että pystyisi järjestämään meille potkut.”
Adara katsoi Siriusta moittivasti ja Sirius selvästi huomasi sen. Hän näytti itsekin saaneen omatunnonpistoksen. Toki Adarakin Kalkarosta vihasi, mutta ei nyt sentään tappaisi tätä.
”Severusta kiinnosti kovasti, minne minä menin kerran kuukaudessa.” Lupin jatkoi Harrylle, Ronille ja Hermionelle.

”Me näet olimme samalla vuosikurssilla, mutta me - öh – emme oikein pitäneet toisistamme. Erityisen paljon Kalkaros inhosi Jamesia. Kateellinen hän kai oli, kun James oli niin lahjakas huispauksessa... Kalkaros oli joka tapauksessa nähnyt eräänä iltana minun kävelevän matami Pomfreyn kanssa pihan poikki, kun matami saattoi minut tällipajun kautta muodonmuutokseen. Sirius ajatteli, että olisi - hmm – huvittavaa kertoa Kalkarokselle, että hänen tarvitsi vain tökätä puunrungossa olevaa kyhmyä päästäkseen jäljilleni. No, Kalkaros lähti tietenkin kokeilemaan – jos hän olisi tullut tänne taloon asti, hän olisi kohdannut täysimittaisen ihmissuden, mutta sinun isäsi oli kuullut mitä Sirius oli tehnyt ja hän meni kiskomaan Kalkaroksen takaisin, vaikka vaaransi oman henkensä. Kalkaros ehti kuitenkin nähdä minusta vilauksen tunnelin päässä”, Lupin selitti ja Adara katsoi hiukan järkyttyneenä Siriusta. Tämä ei katsonut lainkaan takaisin.
”Dumbledore kielsi häntä puhumasta siitä kenellekään, mutta siitä pitäen hän on kuitenkin tiennyt mikä minä olen.”
”Ja siksi Kalkaros siis ei pidä sinusta. Koska hän olettaa, että sinä olit mukana kepposessa?” Harry kysyi.
”Niin juuri”, ilkkui kalsea ääni Lupinin takaa. Adara havahtui ja nousi seisomaan. Kalkaros riisui näkymättömyysviitan ja osoitti sauvallaan Lupinia.

Otsikko: Luku 18. Yllätysvieras, yllätyskohtelu
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 15:35:57

Luku 18. Yllätysvieras, yllätyskohtelu

Hermione hätkähti, Sirius pongahti seisomaan Adara heti hänen jäljessään. Adaran mahassa muljahti ikävästi. Hän oli säikähtänyt ja ei tiennyt miten reagoida kun Sirius ja Kalkaros ovat samassa huoneessa.
”Tämä löytyi tällipajun juurelta”, Kalkaros sanoi ja viskasi viitan sivuun osoittaen yhä Lupinia sauvallaan. ”Erittäin käytännöllinen, minä kiitän.” Kalkaroksen kasvoissa näkyi voitonriemua, Adaran kasvoissa pian selvä viha. Hän puristi kättään nyrkkiin miettien mitä Kalkaros aikoi.
”Te kenties ihmettelette, miten tiesin että olette täällä? Käväisin huoneessasi, Lupin. Sinä unohdit tänään ottaa liemesi, joten lähdin tuomaan pikarillista. Ja onneksi lähdin... Pöydällesi oli jäänyt muuan kartta, yksi vilkaisu siihen riitti kertomaan kaiken tarpeellisen”, Kalkaros sanoi.
”Severus -” Lupin aloitti.
”Olen tolkuttanut rehtorille yhä uudestaan ja uudestaan, että sinä olet auttanut Siriuksen sisään linnaan, ja nythän se tuli todistettua. Vaikka en edes minä älynnyt kuvitellakaan, että sinulla olisi otsaa käyttää tätä vanhaa Röttelöä piilopaikkana.”
”Sinä erehdyt, Severus. Sinä et ole kuullut kaikkea – minä voin selittää - Sirius ei tullut tappamaan Harrya -”
”Kaksi miestä Azkabaniin tänä iltana”, Kalkaros sanoi silmät kiiluen. Adara puristi kättään nyrkkiin niin että rystyset hohtivat valkoisena. Jos hän koettaisikin kirota Siriuksen, Adara kyllä...

”Minua kiinnostaa nähdä miten Dumbledore suhtautuu tähän... hänhän uskoi niin vakaasti että sinä olet vaaraton... kesy ihmissusi...”
”Älä ole hölmö. Kannattaako koulupojan kaunan vuoksi lähettää syytön mies Azkabaniin?” Lupin sanoi varoen.
PANG, ohuet narut syöksyivät Kalkaroksen sauvasta kietoen Lupinin suun, ranteet ja nilkat. Lupin horjahti ja kaatui lattiaa kohti.
”Remus!” Adara huudahti ja otti Lupinia varovasti vastaan, ettei tämä tömähtänyt vauhdilla lattialle. Sillä välin Sirius oli karjaissut raivosta ja lähtenyt kohti Kalkarosta. Kalkaros nosti sauvaansa nyt kohti Siriusta suoraan tämän silmien väliin. Lupin katsoi järkyttyneenä Kalkarosta. Adara nousi Lupinin luota Siriuksen vierelle katsoen tilannetta hätääntyneenä.
”Anna minulle syy. Anna minulle syy, niin vannon että teen sen.” Sirius oli pysähtynyt niille sijoilleen. Molempien kasvoissa leimusi suunnaton viha. Harry ja muut seisoivat lamaantuneena sivulla.

”Professori Kalkaros – ei - ei kai se haittaa, vaikka me kuunneltaisiin mitä nuo tahtoo sanoa, e-eikö niin?” Hermione sanoi hengästyneellä äänellä.
”Neiti Granger, sinun edessäsi häämöttää jo pakkoloma. Sinä, Potter, Weasley ja Finnigan olette luvattomilla teillä tuomitun murhamiehen ja ihmissuden seurassa. Pidä kerrankin kielesi kurissa!” Kalkaros tiuskaisi.
”Entä jos - entä jos tässä on erehdys?” Hermione intti.
”TUKI SUUSI TYPERÄ TYTTÖ! ÄLÄ PUHU KUN ET MITÄÄN YMMÄRRÄ!” Kalkaros huusi kuulostaen mielensä menettäneeltä.
”Kosto on suloinen. Kuinka toivoinkaan että juuri minä saan sinut kiinni...” hän jatkoi sanoen sen Siriukselle.
”Sinun nilkkaasi tämäkin pilkka taas osuu, Severus...” Sirius sanoi, sanat vihaa täynnä.
”Kunhan tuo poika tuo rottansa ylös linnaan, minä lähden rauhallisesti mukaan”, hän jatkoi osoittaen Peteriä.
”Ylös linnaan? Enpä usko, että meidän tarvitsee niin kauas lähteä. Minä kutsun ankeuttajat heti kun pääsemme pajusta”, Kalkaros sanoi, Adara henkäisi raivosta. ”Ne ilahtuvat varmasti sinut nähdessään, Sirius... Saattavat antaa pikku pusunkin, melkein luulisin...”
”SITÄ SINÄ ET TEE!” Adara huusi raivoissaan astuen lähemmäs Kalkarosta ja osoitti tätä nyt sauvallaan suoraan kasvoihin. Kalkaros tuijotti ilmeettömänä Adaraa.

”Ihan on isäänsä tullut...” Kalkaros sanoi vilkaisten vihaisesti Siriukseen. Kalkaroskin tiesi?!
Adara oli juuri huutamassa ”karkotaseet” kun sauva lennähti hänen omasta kädestään. Kalkaros oli loihtinut äänettömänä, hän nappasi sauvan tyytyväisenä.
”Tai sitten hän on kommennuskirouksen alaisena... Eikö?” Kalkaros sanoi ivallisesti. Adara tuijotti tätä täristen vihasta. Sirius sihahti hiljaa.
”Sinun on pakko kuunnella, katso rottaa!” Adara huusi osoittaen Peteriä joka vinkui hullun lailla Ronin taskussa. Kalkaros ei ottanut kuuleviin korviinsa.

”Tulkaapa sitten kaikki.” Hän napsautti sormiaan ja narut Lupinin ympäriltä lennähtivät hänen käsiinsä.
”Minä raahaan ihmissuden. Kenties hänkin saa pusun ankeuttajilta”, Kalkaros sanoi sanat voitonriemua täynnä. Adara oli jo vähällä lyödä tätä nyrkillä naamaan kun Sirius takertui tämän käsivarsiin tiukasti.
”Älä!” hän kuiskasi.
Sillä välin Harry oli harpponut paikaltaan huoneen poikki asettuen tukkeeksi ovelle.
”Pois tieltä, Potter! Sinä olet jo tarpeeksi pahassa pulassa nyt”, Kalkaros sanoi vihaisesti. ”Jos minä en olisi tullut tänne pelastamaan nahkaasi -”
”Minä olen ollut yksin Lupinin kanssa vaikka miten usein. Jos hän kerran auttoi Mustaa, miksei hän yksinkertaisesti tehnyt minusta loppua silloin?” Harry sanoi.
”Älä pyydä minua selvittämään miten ihmissuden mieli toimii. Pois tieltä nyt!” Kalkaros sähähti.

”SINÄ OLET SÄÄLITTÄVÄ! VAIN SIKSI ETTÄ HE TEKIVÄT SINUSTA NARRIN KOULUSSA, SINÄ ET SUOSTU EDES KUUNTELEMAAN -”
”VAITI! MINULLE ET PUHU TUOLLA TAVALLA!” Kalkaros ärjyi takaisin. Monen vuoden aikana katkeroituneet tunteet tuntuivat kiehuvan molemmista nyt yli.
”On Potterkin tullut isäänsä! Minä pelastan parastaikaa henkeäsi, sinun pitäisi kiittää minua polvillasi! Olisit saanut ansiosi mukaan jos hän olisi tappanut sinutkin! Olisit kuollut niin kuin isäsi, liian ylimielisenä uskomaan, että olit saattanut erehtyä Siriuksesta -”
Adara uhkui raivoa, mutta Sirius piteli häntä yhä. Adara hivuttautui yhä Siriuksen otteessa, nappasi oman sauvansa Kalkaroksen taskusta helposti tämän huomaamatta.
”Nyt väisty pois tieltä, tai minä pakotan sinut väistymään. POIS TIELTÄ, POTTER!”
”KARKOTASEET!” Kuului neljän ihmisen suusta yhtä aikaa. Hermione, Ron ja Harry olivat ilmeisesti päättäneet puolensa samaan aikaan kun Adara oli aikeissa aseistariisua Kalkaroksen.

Syntyi räjähdys joka tärisytti koko yläkertaa. Kalkaros sinkautui ilmaan ja lensi päin seinää, valui lattialle, otsa veressä. Häneltä oli mennyt taju. Kalkaroksen sauva lennähti sängylle. Adara tunsi suurta mielihyvää nähdessään Kalkaroksen siinä kunnossa. Sirius katsoi Adaraa ja muita hölmistyneenä.
”Tuota sinun ei olisi pitänyt tehdä”, Sirius sanoi katsoen Harrya. ”Sinun - teidän - olisi pitänyt jättää hänet minulle.”
”Sinulla ei ole edes sauvaa”, Adara tuhahti. Hermione uikutti jotain epäselvää. Lupin koetti avata naruja, Sirius kiirehti auttamaan häntä. Lupin nousi viimein hänen avullaan ylös. ”Kiitos, Harry.”
”En tiedä vielä, uskonko sinua”, Harry sanoi.

”Siinä tapauksessa on todisteiden aika”, Sirius sanoi ja ojensi kättään Ronille.
”Sinä, poika – anna Peter minulle. Nyt heti”, Adara huokaisi. Ron ei takuulla antaisi sitä tuollaisen lauseen kuullessaan. Kuten ei antanutkaan.
”Älä yritäkään, väitätkö sinä että karkasit Azkabanista vain päästäksesi Kutkan kimppuun? Tai siis... Okei, sanotaan että Piskuilan osasi muuttua rotaksi - rottia on miljoonia – mistä muka tiesit mitä rottaa jahdata kun olet ollut lukkojen takana Azkabanissa?” Ron kysyi.
”Niin, Sirius, tuo on reilu kysymys. Miten sinä sait selville, missä hän on?” Lupin kysyi. Adara tiesi vastauksen ja nappasi Siriuksen taskusta lehtileikkeen (jossa oli kuva Ronin perheestä Egyptissä) ja näytti sen Lupinille ja Ronille.
”Miten sinä sait tuon?” Lupin kysyi Siriukselta.

”Toffeelta. Hän kävi viime vuonna tarkastusmatkalla Azkabanissa ja antoi silloin minulle lehtensä. Ja siinähän Peter komeili etusivulla... tuon pojan olalla... Tunnistin hänet heti. Montako kertaa olin nähnyt kun hän muutti muotoaan? Ja kuvatekstissä kerrottiin, että poika palaa Tylypahkaan... samaan kouluun jota Harry ja Adara käyvät...”
”Herran tähden...” Lupin sanoi hiljaa ja vilkuili Peteriä ja lehtikuvaa edestakaisin. ”Etutassu...”
”Mitä siitä?” Ron kysyi.
”Siitä puuttuu varvas”, Adara lisäsi.
”Niin tietysti! Yksinkeraista, nerokasta... Hänkö leikkasi sen irti?” Lupin henkäili.
”Juuri ennen kuin muuttui rotaksi. Kun minä ahdistin hänet nurkkaan, hän huusi niin että koko katu kuuli, että minä olin pettänyt Lilyn ja Jamesin. Sitten, ennen kuin ehdin kirota hänet, hän räjäytti kadun sauvalla, joka oli hänen selkänsä takana, tappoi kaikki läheltään – ja kipitti viemäriin muiden rottien sekaan”, Sirius sanoi.

”Etkö ole kuullut, Ron? Peteristä löydettiin vain sormi räjähdyksen jälkeen”, Lupin sanoi.
”Niin mutta Kutka on varmasti tapellut jonkun toisen rotan kanssa! Se on ollut meillä iät ja kaiket -”
”Kaksitoista vuotta, kenties?” Adara tokaisi ja Ron mykistyi.
”Etkö koskaan ihmetellyt kun se eli niin pitkään?” Lupin huomautti.
”Me - me ollaan pidetty siitä hyvää huolta!” Ron sanoi.
”Ei näytä tällä hetkellä oikein hyväkuntoiselta”, Lupin sanoi. ”Arvatenkin rupesi laihtumaan, kun kuuli että Sirius on vapaalla jalalla.”
”Se on pelännyt tuota hullua kissaa!” Ron sanoi ja nyökkäsi Koukkujalkaan päin, Adara nyt vasta huomasi sen läsnäolon.
”Tuo kissa ei ole hullu. Se on älykkäin kissa, jonka olen koskaan tavannut. Ja kun se tapasi minut, se tiesi, etten minä ollut koira. Kesti jonkun aikaa ennen kuin se alkoi luottaa minuun. Lopulta saatoin kertoa sille mitä olin tullut hakemaan ja se on sitten autellut minua.”
”Miten niin?” Hermione henkäisi.
”Se yritti tuoda minulle Peterin, muttei pystynyt... Joten se varasti minulle Rohkelikon tuvan tunnussanat.”
”Mutta Peter pääsi jyvälle siitä mitä oli tekeillä ja kipitti karkuun. Tämä kissa – Koukkujalaksiko sitä kutsutte? – kertoi minulle, että Peter oli tuhrinut lakanaan verta... puri varmaan itseään. Olihan kuoleman lavastaminen toiminut ennenkin.
”Entä miksi hän lavasti kuolemansa? Koska hän tiesi, että sinä tapat hänet kuten vanhempani!” Harry tivasi.

”Ei. Harry -” Lupin aloitti.
”Ja nyt sinä tulit tekemään hänestä selvää!”
”Niin tulin”, Sirius sanoi ja katsoi Peteriä häijysti.
”Sitten minun olisi pitänyt antaa Kalkaroksen viedä sinut!” Harry huusi.
”Harry, etkö käsitä? Koko tämän ajan, me olemme luulleet, että Sirius petti sinun vanhempasi ja Peter etsi hänet käsiinsä – mutta asia olikin päinvastoin. Peter petti sinun äitisi ja isäsi – Sirius etsi Peterin käsiinsä -”
”EI OLE TOTTA! HÄN OLI HEIDÄN SALAISUUDENHALTIJANSA! HÄN ITSE SANOI NIIN ENNEN KUIN SINÄ TULIT, HÄN SANOI ETTÄ HÄN TAPPOI HEIDÄT!” Harry karjui.
”Harry... tavallaan minä tapoinkin heidät... Minä suostuttelin Lilyn ja Jamesin vaihtamaan viime hetkessä Peteriin, suostuttelin heidät ottamaan hänet salaisuudenhaltijakseen, minun sijastani... Syy on minun, minä tiedän sen... Sinä iltana jolloin he kuolivat, oli sovittu, että minä käyn tapaamassa Peteriä, varmistamassa että hän on turvassa, mutta kun saavuin hänen piilopaikkaansa, häntä ei kuitenkaan näkynyt. Kaikki ei olut kohdallaan. Minua pelotti... Lähdin heti paikalla vanhempiesi talon luo... Ja kun näin, että talo oli raunioina ja he olivat kuolleet, tajusin mitä Peter oli tehnyt. Mitä minä olin tehnyt”, Sirius sanoi äänessään itseinhon vivahteita. Hänen ääni värisi. Hän kääntyi poispäin. Adara asteli hänen luokseen ja halasi tätä takaapäin, nojaten päätään tämän selkään.
”Mutta - miten Adara liittyy tähän?” Harry kysyi kuulostaen siltä että vihdoinkin uskoi Siriusta.

Otsikko: Luku 19. Adaran salaisuus, Peter paljastuu
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 15:38:35

Luku 19. Adaran salaisuus, Peter paljastuu

”Sirius oli kihloissa erään naisen, Violan kanssa... Kuolonsyöjät murhasivat hänet viikkoa myöhemmin kun Sirius oli lähtenyt etsimään Peteriä. Adara oli silloin 2-vuotias...” Lupin selitti, Harry ei tuntunut ymmärtäneen.
”Adara on Siriuksen ja Violan tytär”, Lupin lisäsi. Ronin suu loksahti taas auki. Hermione tuijotti Adaraa järkyttyneenä. Harry näytti kuin halolla päähän lyödyltä ja kakoi jotain epäselvää sanaa.
”Mutta - Finniganit -” Hermione aukoi suutaan.
”Minut adoptoitiin Finniganeille, kun Sirius oli tuomittu Azkabaniin ja äitini oli kuollut”, Adara sanoi ja Sirius irtautui hänen halauksestaan katsoen Adaraa. Harry muuttui Hermionen tavoin epäuskoisen näköiseksi.

”Mutta... ei se voi olla...” Hermione sanoi.
”Äh, Hermione! Pystytkö väittämään että näyttäisin keneltäkään Finniganilta? Edes Seamusilta? Katso meitä!” Adara sanoi astuen Siriuksen vierelle. Hermione tuijotti heitä vuoronperään mietteliäänä. Harry selvästi huomasi yhdennäköisyyden heidän tummissa silmissään, ruskeissa hiuksissaan ja kapeissa kasvoissaan sillä nyt hän näytti nyt Ronin tavoin ällistyneeltä.
”Finniganien perhealbumissa ei ole minusta yhtään kuvaa ennen kuin olin yli kahden vanha...” Adara jatkoi.
”Se on totta. Ja Adaran synnyttyä, minusta tuli hänen kummisetänsä”, Lupin sanoi.

”Mutta nyt riittää tätä lajia. On yksi varma keino todistaa mitä todella tapahtui. Ron, anna se rotta.”
”Mitä sinä teet, jos annan sen sinulle?” Ron kysyi epävarmana.
”Pakotan sen näyttäytymään. Jos se on pelkkä rotta, sille ei tapahdu mitään.” Ron ojensi empien hullunlailla rimpuilevan Peterin Lupinille. Adara puristi sauvaa taskussaan, Sirius asteli lähemmäs rottaa.
”Valmista, Sirius?” Lupin sanoi. Sirius otti Kalkaroksen sauvan sängyltä. Hänen kosteahkot silmät täyttyivät nyt jännityksestä.
”Yhdessä?” Sirius sanoi hiljaa.
”Niin”, Lupin vastasi. ”Minä lasken kolmeen. Yksi- kaksi- KOLME!” Sinertävä salama välähti kahdesta sauvasta, Peter jäi hetkeksi ilmaan kun Lupin oli jo päästänyt irti hänestä. Peter kouristeli ja rimpuili –yhä rottana. Valo välähti ja rotan paikalla oli lyhyt, ohuthiuksinen – osittain kalju mies jonka kasvoissa oli yhä jotain rottamaista.

”No mutta hei, Peter”, Lupin sanoi kuin vanhalle ystävälleen. Ronin kasvot olivat kalpeat järkytyksestä.
”S-Sirius... R-Remus... Ystäväni... Vanhat ystäväni...” Peter piipitti, katse karaten ovelle. Sirius kohotti sauvaansa, mutta Lupin ja Adara tarttuivat häntä ranteesta. Adara oli varma, että Sirius olisi tappanut Peterin siinä silmänräpäyksessä.
”Me tässä vähän juteltiin, Peter... Siitä mitä tapahtui yönä kun Lily ja James kuolivat. Sinulta saattoi mennä jokunen hienous ohi korvien, kun vikisit niin kovasti tuolla -” Remus sanoi kepeällä äänellä.
”Remus. Et kai sinä usko häntä. Hän yritti tappaa minut, Remus!” Peter piipitti avuttomana.
”Niin meille on kerrottu. Selvittäisin mieluusti pari pientä asiaa kanssasi, Peter. Jos olisit niin -” Lupin sanoi kalseasti.
”Hän on tullut taas tappamaan minut!” Peter kiljahti ja osoitti Siriusta. ”Hän tappoi Lilyn ja Jamesin, ja nyt minutkin... Sinun täytyy auttaa minua, Remus!” Sirius tuijotti Peteriä raivoissaan. Adara tunsi kuinka Siriuksen ranne tärisi Adaran otteessa.
”Kukaan ei yritä tappaa sinua enne kuin olemme selvittäneet pari seikkaa”, Lupin sanoi rauhallisesti.
”Mitä tässä selvitetään?” Peter vinkaisi ja katsoi taas ovea. ”Tiesin että hän etsii minut käsiinsä! Tiesin että hän tulee takaisin! Olen odottanut tätä kaksitoista vuotta!”

”Sinä tiesit, että Sirius karkaa Azkabanista? Vaikka kukaan muu ei ole sieltä aiemmin karannut?” Lupin kysyi.
”Hänellä on pimeyden voimia, joista me muut voimme vain uneksia! Miten hän muuten pääsi sieltä? Hän-joka-jääköön-nimeämättä opetti hänelle takuulla pari temppua!” Sirius nauroi ilotonta naurua.
”Vai opetti Voldemort minulle temppuja?” Peter vinkaisi. ”Mitä, pelkäätkö entisen isäntäsi nimeä? En ihmettele, hänen porukkansa ei taida olla kovin tyytyväinen sinuun.”
”En tiedä mitä tarkoitat, Sirius...” Peter mutisi.
”Et sinä minua ole kahtatoista vuotta piileskellyt. Sinä olet piileskellyt Voldemortin vanhoja kannattajia. Azkabanissa kuulee monenmoista, Peter... Ne luulevat että olet kuollut, sillä muuten sinä joutuisit vastaamaan heille. He tuntuvat uskovan että petturi petti heidät. Voldemort meni Pottereille sinun neuvostasi ja se koitui hänen kohtalokseen. Jos he vain saavat vihiä, että olet hengissä...”

”En tiedä mistä puhut. Et kai sinä usko tätä - tätä hulluutta, Remus...” Peter piipitti taas.
”Minun on pakko myöntää, etten pysty noin vain ymmärtämään, miksi syytön mies tahtoisi elää kaksitoista vuotta rottana”, Lupin totesi.
”Syytön, mutta peloissaan! Jos Voldemortin kannattajat jahtaisivat minua, se johtui siitä että minä hoidin yhden heidän parhaista miehistään Azkabaniin. Vakoojan, Siriuksen! Ja kaiken lisäksi hänen uskollinen tyttärensä olisi hoidellut minut heti kun olisin paljastunut!” Peter sanoi ja Siriuksen käsi tärisi raivosta.
”Miten sinä uskallat... Minäkö!? Voldemortin vakooja! Milloin minä hiiviskelin itseäni vahvempien kannoilla? Mutta sinä Peter... Minä en ikinä käsitä, miksen heti tajunnut että sinä se vakooja olit. Sinä pidit aina isoista ystävistä, jotka huolehtivat sinusta. Silloin joskus me olimme ne ystävät... Minä, Remus ja James... Lily ja James tekivät sinusta salaisuudenhaltijansa vain koska minä ehdotin sitä. Ajattelin että se olisi aukoton suunnitelma... me bluffaisimme... Voldemort ilman muuta tulisi kovistelemaan minua, ei olisi unissaankaan kuvitellut että he turvautuisivat sinun kaltaiseen heikkoon, lahjattomaan hyypiöön... Se mahtoi olla kurjan elämäsi hohdokkain hetki, kun sait tilaisuuden kertoa Voldemortille että voit kavaltaa Potterit hänelle”, Sirius sähisi niin että Peter perääntyi. Adara piti Siriusta yhä tiukasti kädestä.

”Professori Lupin? Saanko minä sanoa jotain?” Hermione kysyi.
”Totta kai, Hermione”, Lupin sanoi kohteliaasti.
”Tuota.. Kutka – tai siis tuo – tuo mies... Hän on nukkunut Harryn makuusalissa jo kolme lukuvuotta. Miksei hän koskaan yrittänyt tehdä Harrylle pahaa?”
Peter vinkui ja kiitteli Hermionea hyvästä kysymyksestä.
”Minäpä kerron... Siksi että hän ei tee mitään mistä olisi hyötyä hänelle itselleen. Voldemort on piileskellyt kaksitoista vuotta ja hänestä sanotaan että hän on puolikuollut. Ei hän olisi alkanut Dumbledoren nenän alla ketään murhaamaan entisen isäntänsä vuoksi. Hänen olisi täytynyt saada varma tieto että Voldemort on voimissaan, ennen kuin uskaltaisi tehdä mitään”, Sirius sanoi.
”Öh... herra Musta – Sirius?” Hermione aloitti taas. ”Jos et pane pahaksesi, kysyn... Niin miten sinä pääsit Azkabanista pois, jos et käyttänyt pimeää taikuutta?”
Peter vinkui taas kiitoksia. Lupin vaiensi hänet katseellaan.

”Minä en tiedä, miten tein sen. Ehkä ainoa syy miksen menettänyt järkeäni, oli se että tiesin olevani syytön. Se ei ollut onnellinen ajatus eivätkä ankeuttajat siis voineet imaista sitä minusta pois... mutta se piti minut täysjärkisenä ja tietoisena siitä kuka olin... Adaran isä... syytön... Se auttoi minua säilyttämään voimani... eli silloin kun alkoi olla liian raskasta, saatoin muuttaa sellissä muotoa. Ruveta koiraksi... Ankeuttajat eivät nimittäin näe. Ne tunnustelevat ihmisten luo tunteita vaistoamalla, ne vain vaistosivat että tunteeni olivat vähentyneet, joka oli tietysti normaalia, sillä kaikki muutkin menettivät järkeään siellä. Mutta sitten näin Peterin siinä kuvassa... Tajusin että hän on Tylypahkassa... täydellisessä asemassa toimiakseen jos hänen korviinsa vain kiirisi pienikin vihje että Voldemort kerää voimiaan... Hän olisi voinut vapaasti tehdä lopun kaikista – mukaan lukien Adarasta ja Harrysta. Minun oli pakko puuttua asiaan. Vain minä tiesin että Peter on hengissä. Siitä tuli pakkomielle, tuli päähäni enkä osannut sammuttaa sitä. Se puhdisti mieleni. Niin sitten eräänä yönä kun ne avasivat sellin oven antaakseen ruokaa, minä livahdin niiden ohi koirana. Ne menivät hämilleen. Minä olin laiha, joten pystyin livahtamaan kalterien raosta. Uin koirana mantereelle, matkustin pohjoiseen ja saavuin Tylypahkan maille. Olen siitä asti elänyt Rääkyvässä röttelössä, Adara toimitti minulle myöhemmin ruokaa kun oli saanut tietää totuuden itsestään. Poistuin röttelöstä vain katsomaan huispausta. Lennät yhtä hyvin kuin isäsi, Harry”, Sirius sanoi ja tuijotti Harrya.
”Usko minua... Usko minua, minä en pettänyt Jamesia ja Lilyä. Olisin ennemmin kuollut!” Sirius sanoi. Ja vihdoin, Harry osoitti uskovansa. Hän nyökkäsi. Peter kavahti.

”EI! Sirius, minä tässä – Peter tässä... Sinun ystäväsi, ethän vain..” Adara päästi Siriuksen kädestä irti, kuin merkkinä että tehkööt mitä huvittaa Peterille. Sirius potkaisi.
”Minun kaapuni on tarpeeksi saastainen, vaikket sinä koskisikaan siihen”, Sirius sanoi.
”Remus! Ethän sinä usko tuota... Eikö Sirius olisi kertonut sinulle jos he muuttivat suunnitelmaa?” Peter vinkui.
”Ei, jos hän epäili minua vakoojaksi, Peter. Oletan että siksi et kertonut, Sirius?”
”Suo anteeksi, Remus...” Sirius sanoi.
”Ei siinä mitään, Anturajalka, vanha kaveri”, Lupin sanoi ja kääri hihojaan. ”Ja annatko sinä puolestasi minulle anteeksi, että luulin sinua vakoojaksi?”
”Ilman muuta”, Sirius sanoi ja hymyili hetken. Hänkin kääri hihojaan. Adara tuijotti mykistyneenä vieressä.
”Tapetaanko hänet yhdessä?”
”Tehdään se", Lupin sanoi julmasti.

”Ette te voi... ette te...” Peter vinkui kömpien Ronin luo. ”Ron, enkö ole ollut hyvä ystävä? Hyvä lemmikki? Ethän anna niiden tappaa minua, Ron, ethän... Sinähän olet minun puolellani?” Ron tuijotti Peteriä inhoten.
”Minä annoin sinun nukkua vuoteessani!”
”Kiltti poika... Kiltti isäntä.. Ethän anna niiden tehdä sitä... Minä olin rottasi... Olin hyvä lemmikki...” Peter jatkoi yhtä.
”Jos olitkin parempi rotta kuin ihminen, kannattaako sillä leuhkia, Peter?” Sirius äyskähti. Peter kompuroi polvillaan Hermionen luo.
”Suloinen... älykäs tyttö... Sinä – ethän sinä anna heidän... auta minua...” Hermione nykäisi kaavun helmansa pois Peterin käsistä ja perääntyi Adaraan päin.
”Adara... Adara... sinä olet ihan isäsi näköinen, myös kaunis kuin äitisi”, Peter sanoi polvillaan katse tiukasti Adarassa.
”KUINKA SINÄ USKALLAT PUHUA HÄNELLE?! KUINKA KEHTAAT KATSOA HÄNTÄ?! KUINKA KEHTAAT PUHUA VIOLASTA HÄNELLE?!” Sirius karjui kasvot raivoa uhkuen. Adara ei ollut luultavasti ikinä nähnyt häntä niin vihaisena.
”Harry...” Piskuilan jatkoi kääntyen tämän puoleen. ”James ei olisi antanut tappaa minua.... Hän olisi ymmärtänyt, hän olisi armahtanut”, hän vinkui avuttomana. Adaraa kuvotti. Lupin ja Sirius harppoivat Peterin luo, tarttuivat tätä hartioista ja paiskasivat kauemmas lattialle. Peter jäi kauhusta nytkien lattialle istumaan.

”Sinä myit Lilyn ja Jamesin Voldemortille, kiistätkö sen?” Sirius sanoi vapisten. Peter pillahti itkuun.
”Sirius... Remus... Minkä minä mahdoin? Pimeyden lordi... sinä et aavistakaan... Hänellä on aseita joita sinä et osaa kuvitellakaan... Minä pelkäsin Sirius... Minä en ole koskaan ollut rohkea niin kuin sinä ja Remus ja James. En tahtonut että niin käy... Hän pakotti minut...”
”ÄLÄ VALEHTELE! SINÄ OLIT VÄLITÄNYT HÄNELLE TIETOJA JO VUODEN ENNEN KUIN LILY JA JAMES KUOLIVAT! SINÄ OLIT HÄNEN VAKOOJANSA!”
”Hän – hän levitti valtaansa kaikkialle! M-mitä minä olisin hyötynyt kieltäytymällä?”
”Mitä sinä olisit hyötynyt taistelemalla kaikkien aikojen kavalinta pimeyden velhoa vastaan? Olisit pelastanut viattomia ihmishenkiä, Peter!” Sirius karjui raivoissaan.
”Sinä et ymmärrä! Hän olisi tappanut minut, Sirius!”
”SITTEN SINUN OLISI PITÄNYT KUOLLA! KUOLLA ENNEMMINKIN KUIN PETTÄÄ YSTÄVÄSI, NIIN KUIN ME OLISIMME TEHNEET SINUN VUOKSESI!”
”Sinun olisi pitänyt tajuta. Jos Voldemort ei tappanutkaan sinua, me tapamme. Hyvästi Peter.” Lupin sanoi hiljaa.
”Ä-älä!” Adara huusi, samaan aikaan kuin Harry huusi ”Ei.” Sirius jähmettyi, Lupin katsahti Harryyn ja Adaraan.

Otsikko: Luku 20. Ihmissusi
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 16:07:00

Luku 20. Ihmissusi

”Ette saa tappaa häntä. Ette saa”, Harry jatkoi kun oli vilkaissut Adaraan.
”Harry, tuo syöpäläinen on syy siihen, ettei sinulla ole vanhempia. Ja hänen ystävänsä olivat mukana Violankin kuolemassa, Adara”, Sirius ärjähti.
”Siksi juuri...” Adara sanoi.
”Tiedän”, Harry huohotti. ”Me viedään hänet linnaan, me luovutetaan hänet ankeuttajille. Hän saa mennä Azkabaniin... Mutta älkää tappako häntä.”
”Harry! Adara! Te - kiitos – en olisi ansainnut tätä- kiitos.” Peter inisi polvistuen Harryn ja Adaran eteen tarttuen heitä käsistä.
”Näpit irti!” Adara sähähti.
”Emme me tätä sinun vuoksesi tee. Teen tämän siksi etten usko, että minun isäni olisi halunnut parhaista ystäviään tappajia
– tuollaisen takia”, Harry sanoi kiskaisten Peterin käden irti omastaan.
”Sama täällä, äidin puolesta”, Adara mutisi. Sirius ja Lupin laskivat sauvansa.
”Mutta... Ajatelkaa mitä hän teki”, Sirius sanoi.
”Hän saa mennä Azkabaniin. Jos joku sinne ansaitsee mennä, niin hän”, Harry sanoi.
”Hyvä on, väistykää sivuun.” Adara siirtyi, mutta Harry empi.
”Minä sidon hänet. En muuta, vannon sen”, Lupin sanoi ja Harrykin siirtyi.
”Mutta jos muutat muotoa, Peter, me tapetaan sinut. Samaa mieltä?” Sirius sanoi katsoen sidotusta Peteristä Adaraan ja Harryyn. He nyökkäsivät.

”Selvä”, Lupin sanoi. ”Ron, minä en osaa korjata luita likikään niin hyvin kuin matami Pomfrey, joten minusta tuntuu että on parasta sitoa sääresi vain jotenkuten siihen asti, että saamme sinut sairaalasiipeen.”
Hän riensi Ronin luokse, napautti tämän jalkaa sauvallaan ja sanoi: ”Fenkoli.” Ronin jalan ympärille kertyi sideharsoa. Lupin auttoi Ronin seisomaan.
”Se auttoi. Kiitti”, Ron sanoi.
”Entä Kalkaros?” Hermione kysyi.
”Hänessä ei ole mitään vakavaa vikaa”, Lupin totesi. Paitsi mielessään... Adara ajatteli.
”Te vain ehkä vähän – öh - innostuitte liikaa. Taju on yhä kankaalla. Voimme kuljettaa hänet näin...” Lupin sanoi ja mutisi:
”Liikkutisruumis”, ja Kalkaros nousi seisoma-asentoon pää retkottaen ja leijui pari tuumaa lattiaa yläpuolella.
”Kahden meistä kannattaisi kahliutua tähän”, Sirius sanoi tökäten Piskuilania jalallaan.
”Minä”, Lupin sanoi.
”Ja minä.” Adara lisäsi ja Sirius avasi suunsa sanoakseen vastaan, mutta kuitenkin pysyi vaiti. Hän taikoi tyhjästä kahdet käsiraudat, laittoi toisen kiinni Lupiniin ja Peteriin, toisen Peterin toiseen käteen ja - empien - Adaraan.

Tunnelimatka tuntui pitkältä kun he löntystivät hiljaa sitä pitkin. Oli tappavan hiljaista. Sirius alkoi puhua jotain Harryn kanssa.
Lopulta he olivat kaikki ulkona tunnelista. Piha oli pilkkopimeä, Peter pihisi ja uikutti. Adara vaihtoi paikkaa Ronin kanssa. Ron meni kahleeseen kiinni. Adara asteli Siriuksen luo.
”Puhuin juuri Harrylle. Pyysin häntä muuttamaan luokseni, jos hän haluaa”, Sirius sanoi hymyillen.
”Hienoa. Harry ei erityisesti pidä tädistään...” Adara sanoi, muttei maininnut itsestään mitään. Hän ei sietänytkään ajatusta Finniganeista enää. Ei nyt kun hän tiesi Siriuksesta ja Finniganien valehtelusta. Sirius tuntui luulevan että Adara viihtyi Finniganeilla, sillä hän aloitti arasti:
”Jos... jos haluat myös tulla joskus – pidemmäksikin aikaa – niin tietty saat. Saat päättää miten haluat.”
”En kestä Finniganeja...” Adara mutisi.
”Ai... Mutta... Haluaisitko -?” Sirius änkytti.
”Tulla sinun luokse asumaan?” Adara kysyi, Sirius nyökkäsi. Sitten...

Kalkaros törmäsi leijuvaan Lupiniin joka oli pysähtynyt. Sirius pysähtyi, Hermione törmäsi tämän selkään, Adara törmäsi Roniin.
”M-mit-” Adara aloitti mutta Sirius heilautti kättään ja hyshytti. Lupin oli jäykistynyt ja hänen raajansa alkoi täristä.
”Hyvänen aika. Hän ei ottanut lääkettään tänään! Hän on vaarallinen!” Hermione kiljui ja osoitti täysikuuta joka pilkotti pilvien välistä.
”Juoskaa. JUOSKAA! LUJAA!” Sirius huusi. Adara perääntyi, Harry koetti päästä Ronin luo joka oli kiinni Peterissä, mutta Sirius tarttui häntä rinnuksista ja työnsi kauemmas.
”Minä hoidan tämän - JUOKSE!” hän huusi kun Lupinin pää yhtäkkiä piteni, hartiat menivät kumaraan, karvaa tuli hänen käsiinsä ja kasvoihinsa, kädet käpertyivät tassuiksi. Sirius muutti muotoaan koiraksi ja loikkasi eteenpäin ja tarttui ihmissutta niskasta ja veti kauemmas Peteristä ja Ronista jotka olivat yhä kahlittuina toisiinsa. Koira ja susi alkoivat taistella. Peter oli napannut Lupinin taikasauvan. Ron kaatui, tainnuttui kun Peter kirosi tämän, Koukkujalka lensi kauas Peteristä ja putosi pienenä myttynä maahan.
”Karkotaseet!” Harry huusi osoittaen sauvallaan Peteriä. Lupinin sauva lensi kauas näkyvistä.
”Pysy paikoillasi!” Harry huusi lähestyen Peteriä melkein ihmissuden nenän edestä.

”Harry, älä!” Adara huusi pelästyen, ihmissusi oli nähnyt Harryn. Peter muutti muotoaan ja vilahti pois. Kuului ulvahdus ja murinaa, Lupin oli paennut metsään. Adara asteli Harryn luo.
”Sirius! Peter karkasi!” Harry huusi Siriukselle, joka lähti kuono ja selkä verta vuotavana Peterin perään. Harry ja Hermione juoksivat Ronin luo.
”Mitä se teki hänelle?” Hermione kysyi. Adara ei keskittynyt Roniin. Hän huolestui. Pärjäisikö Sirius yksin ihmissudelle? Entä...
Adara havahtui. Ankeuttajat. Hän juoksi metsään sauvaa kovaa rutistaen.
”ADARA! Tule takaisin!” Harry huusi. Adara ei välittänyt. Jatkoi juoksemista. Sitten hän kuuli sen mitä eniten pelkäsi kuulevansa – koiran tuskissaan valittelua.
”Sirius!”
Adaran askeleet kiihtyivät. Hän juoksi hengästyneenä kohti järven rantaa. Hän näki vilauksen ankeuttajista yläpuolellaan. Ne siis olivat tulleet. Adara juoksi kunnes tuli suuren mäen luo. Hän lähti juoksemaan sitä verkkaisesti kun koiramainen hahmo tuli häntä vastaan.
”Sirius?” Adara sanoi. Kuu paljasti otuksen kokonaan. Ei... Lupin...

Otsikko: Luku 21. Pakene
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 16:10:44

Luku 21. ”Pakene”

Ihmissusi lähestyi Adaraa hitaasti, kuin taistellen itsensä kanssa. Adara asteli kauemmas, hyvin hitaasti. Hänellä ei ollut aikaa tapella nyt ihmissuden kanssa. Sirius oli vaarassa.
”Eeeiii... älkää...” kaikui ääni järveltä. Ihmissusi ei tuntunut piittaavan. Ääni oli selvästi Siriuksen.
”Lupin... Päästä minut”, Adara sanoi ääni väristen. Ihmissusi loikkasi – suoraan Adaran päälle tassut edellä. Adara kiljaisi.
”Lupin, älä!” hän huusi. Susi raapi hänen olkapäänsä, kätensä ja yläruumiin verille. Adara päätti tarttua sauvaansa. Mutta mitä loitsua käyttää? Hän ei halunnut satuttaa Lupinia, eikä myöskään tiennyt sopivaa loitsua ihmissutta vastaan. Sitten hän tajusi. Jos hänen suojeliuksensa liikkuu, hyökkää... Susi oli juuri iskemässä hampaansa Adaraan kun -
”ODOTUM SUOJELIUS!” Adara huusi ja valkoinen suuri koira ilmestyi hänen sauvastaan, hyökäten ihmissuden kimppuun. Adara piti sauvaa ojolla kunnes pääsi ylös. Ihmissusi juoksi vinkaisten pois.
”Odotum suojelius!” kuului ääni järveltäkin. Ääni oli Harryn. Hän oli päässyt järvelle helpompaa reittiä.
Adara juoksi kivun vihloessa ruumiissaan. Hänen olisi tehnyt mieli pysähtyä, hengittää kunnolla. Mutta hän ei pysähtynyt, hän ei voinut...

Hän saapui järvelle ja näki Hermionen ja Siriuksen tajuttomina maassa ja Harryn kaatumassa juuri polvilleen maahan. Yksi ankeuttajista laski huppuaan. Se aikoi suudella Harrya... Adara ajatteli. Onnellinen muisto... Tylypahkaan pääseminen... Joulu Siriuksen kanssa...
Adara nosti sauvansa ja huusi voimien rippeillään: ”ODOTUM SUOJELIUS!” Suuri valkoinen koira ilmestyi jälleen, se syöksyi ankeuttajien kimppuun ja ne pakenivat kaikki hetkessä paikalta. Adaran hengitys kohisi, hän oli niellyt huulestaan valunutta verta. Verivana valui hänen otsaltaan poskelle. Hän juoksi Siriuksen luo. Hän hengitti yhä. Samoin Hermione ja Harry. Mutta jos sielu oli poissa... He silti hengittäisivät. Adara ei tiennyt olivatko he täysin kunnossa. Samassa hän tajusikin kuinka kivuissaan hän oli. Verta valui Siriuksen kaavulle. Maailma alkoi pimetä ja tuska tuntui sietämättömältä. Hän pyörtyi.

”MITÄ!?” Kuului Harryn ääni. Adara säpsähti hereille. Hän oli jossain pehmeässä... Lämpimässä... Kipu vihlaisi Adaran päätä.
Hän avasi silmänsä. Sen paikan tunnisti jo monen käynnin jälkeen... Sairaalasiipi.
”Harry, Harry, mitä nyt? Sinun pitää levätä – onko hän saanut suklaata?” Toffeen ääni kuului. Mitä Toffee täällä? Onko... Onko Sirius vangittu!?
”Ministeri! Sirius Musta on syytön! Peter Piskuilan lavasti murhansa! Me nähtiin hänet tänään! Sinä et saa antaa ankeuttajien tehdä sitä juttua Siriukselle, hän on –”
”Harry, Harry, sinä olet sekavassa tilassa, olet käynyt läpi kauhean koettelemuksen. Käypä nyt pitkäksesi, meillä on tilanne hallinnassa... Hän on lukittuna loitsujen opettajien huoneeseen 7-kerrokseen.”
”EIKÄ OLE! TEILLÄ ON VÄÄRÄ MIES!”
”Ministeri kiltti. Minäkin näin hänet. Hän oli Ronin rotta, hän on animaagi, Piskuilan nimittäin, ja -” Hermionen ääni sanoi mutta Kalkaros keskeytti.
”Huomaatko ministeri? Hämäytettyjä kumpainenkin... Musta on hoitanut hommansa hyvin...” Adara sai tarpeekseen. Kivuista viis, hän nousi huojuen ylös, nojaten seinään. Hengitti hetken syvään, otti sauvansa yöpöydältä ja lähti kohti seitsemättä kerrosta, johon pääsi helposti erästä Weasleyden neuvomaa salakäytävää pitkin.
”EI MEITÄ OLE HÄMÄYTETTY!” Kuului Harryn ääni käytävässä kun Adara löysi tiensä salakäytävän suulle. Hän tökkäsi soihdussa olevaa T-merkkiä ja luukku avautui. Adara kuuli askelia ja riensi kiireesti noin Hagridin levyiseen tilaan. ”Liikkumitor, 7.kerros” Adara mutisi ja tila muuttui ikään kuin hissiksi ja liikkui vauhdilla ylös ja sivuille. Lopulta Adara pääsi seitsemänteen kerrokseen. Hän tarkisti käytävän; tyhjä. Hän asteli ontuen kohti Lipetitin huonetta. Lopulta hän saapui tammisen oven luo ja koputti siihen.

”Sirius?” hän kuiskasi.
”Adara?” Sirius vastasi hiljaa. Adara huokaisi. Ankeuttajat eivät ole tulleet vielä.
”Alohomora!” Adara huudahti. Oven lukko aukesi. Sirius avasi loputkin ovesta ja näki Adaran nojaamassa seinään, hengittäen raskaasti, koko yläruumis harsoihin paketoituna ja veren tullessa harsoista läpi. Sirius tuijotti tätä järkyttyneenä. Adara tunsi sietämättömän kivun olkapäässään ja lyyhistyi oven karmia vasten. Sirius nosti häntä seisomaan.
”Mitä on tapahtunut?!” hän huusi kasvot kalpeina. Adara ei ensin pystynyt vastaamaan. Ei edes hengittämään.
”Sinun täytyy paeta - ministeri - ankeuttajat - aikovat suudella sinua”, Adara sanoi jokainen tavu kipua tuottaen. Sirius ei kauaa aikaillut. Hän nosti Adaran käsivarsilleen ja lähti juoksemaan. Hän käytti matkan aikana luultavasti kahdeksaa eri Kelmien reittiä, että pääsi pihamaalle muiden näkemättä. Hän laski Adaran kivipenkille.
”Juokse”, Adara sanoi. Ulkona hapen saaminen oli paljon helpompaa. Sirius tuijotti Adaraa kuin tyhjää.
”MENE!” hän huusi. Hän halusi Siriuksen pois täältä... Johonkin turvaan. Sirius istuutui Adaran viereen ja tarttui ensin tätä kädestä, sitten halasi.

”Mitä tapahtui...” Sirius kuiskasi. Adara tunsi vihlaisun kyljessä olevassa haavassa.
”Sanotaan nyt vaikka, että on vaikeaa kirota ihmisiä joista välittää...” Adara mutisi ja halasi Siriusta.
”Remus?” Sirius kysyi. Adara hymähti tarkoittaen ’kyllä’.
”Entä... purik-” Sirius sanoi ääni väristen.
”Ei.” Adara sanoi ja tajusi vasta nyt olonsa huojentuneeksi. Sirius huokaisi helpotuksesta ja halasi Adaraa tiukemmin. Adara värähti kivusta ja ähkäisi.
”Anteeksi!” Sirius sanoi livahtaen irti Adarasta. Samassa kuului jonkun huutavan:
”Sirius! Adara!” Hermione ja Harry laskeutuivat heidän eteensä Hiinokan selässä.
”Hiinokka! Se-sehän on kuollut!” Adara henkäisi.
”Se on pitkä juttu. Mutta nyt ei ole aikaa selittää. Sirius, ankeuttajat tulevat minä hetkenä hyvänsä. Ota Hiinokka ja pakene. Ne huomaa heti saavuttuaan ettet ole Lipetitin huoneessa.
”Miten sen toisen pojan kävi? Ronin?” Sirius kysyi levottomana.
”Tulee kuntoon – on vielä taju kankaalla, mutta Pomfrey hoitaa kyllä hänet.. Äkkiä nyt, mene!”
”Miten voin milloinkaan kiittää -” Sirius sanoi yhä Harrya tuijottaen. Adara, Hermione ja Harry huusivat yhtä aikaa:
”MENE!” Sirius ohjasti Hiinokan ympäri, suunta kohti taivasta.
”Me tapaamme vielä”, Sirius sanoi, suukotti Adaraa otsalle ja sanoi Harrylle:
”Sinä olet – todella isäsi poika.” Sirius puristi Hiinokan kylkiä kannoillaan.
”Mene...” Adara kuiskasi. Siivet lehahtivat auki, Hiinokka nousi ylös ja lähti lentoon. Adara tunsi silmiensä kostuvan, muttei välittänyt. Hän jäi silti tuijottamaan kun hänen isänsä lensi pois.

Otsikko: Luku 22. Hyvästi
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 16:19:40

Luku 22. Hyvästi

Adara lähti takaisin sairaalasiipeen Harryn ja Hermionen kanssa (kesken matkan Adara tunsi niin kovat kivut, että Harry joutui tukemaan tätä). He kertoivat kuinka he olivat pelastaneet Hiinokan ajankääntäjällä, mutteivät saaneet Peteriä kiinni. Adara antoi sen heille tietysti anteeksi: hän oli tarpeeksi kiitollinen, että Sirius sai paonsa auttamiseksi kulkuvälineen.
He saapuivat sairaalasiiven ovelle, jossa Dumbledore odotti heitä.
”Se onnistui! Sirius lähti Hiinokan selässä”, Harry sanoi. Dumbledore hymyili säteilevästi.
”Hyvin tehty. Te taisitte – Kyllä vain te taisitte lähteä jo. Menkää sisään- minä lukitsen teidät tänne -” Adara ja muut menivät takaisin siipeen. Adara lysähti sängylleen raskaasti hengittäen.
”Mikä on olo?” Hermione kysyi.
”Mahtava... En malta odottaa Kalkaroksen ilmettä”, Adara sanoi ja naurahti. Matami Pomfrey saapui paikalle.
”Joko Dumbledore lähti? Saanko vihdoin hoitaa potilaitani?”

Myöhemmin, syödessään viidettä suklaasammakkoaan, Adara ja muut kuulivat raivoisan karjunnan kajahtavan jossain heidän yläpuolellaan. Adara tyrskähti, Harry piti kasvojaan peruslukemilla, Hermione hihitti kättään vasten.
”Mikä se oli?” Pomfrey hätkähti. Kiukkuiset äänet voimistuivat, tulivat sairaalasiipeä kohti. Matami tuijotti ovea.
”Jopas nyt, he herättävät koko linnan! Mitä he oikein aikovat?” Adara kikatti hiukan, mutta tunki loput suklaasammakostaan suuhunsa että kuulisi mitä äänet huusivat...

”Hän varmaankin kaikkoontui, Severus, meidän olisi pitänyt jättää joku huoneeseen hänen kanssaan. Kun tieto leviää -”
”EIKÄ KAIKKOONTUNUT! TÄMÄN LINNAN SISÄLLÄ EI VOI ILMIINTYÄ EIKÄ KAIKKOONTUA! TÄMÄ – LIITTYY – JOTENKIN – POTTERIIN – JA – FINNIGANIIN!” Adara virnisti Harrylle.
”Ole nyt järkevä, Severus. Harry ja muut ovat olleet lukkojen takana -”
PAM! Ovi lennähti auki.
Toffee, Kalkaros – kasvot vääntyneinä raivosta ja Dumbledore harppoivat osastolle. Vain Dumbledore näytti hilpeältä. Toffee oli vihainen, Kalkaros suunniltaan. Kalkaros rynnisti suoraan Adaran nenän eteen – ihme ettei tarttunut kauluksesta - ja huusi:
”ANNA TULLA! MITÄ SINÄ TEIT!?” hän mylvi raivoissaan. Adara katsoi kysyvästi Toffeeta ja Dumbledorea kuin ei huomaisikaan Kalkarosta.
”Severus Kalkaros!” matami Pomfrey kiljaisi. ”Hillitse itsesi!”
”Ajattele nyt, Kalkaros, ole järkevä. Tämä ovi on ollut lukossa, vastahan me näimme -” Toffee aloitti.
”HE AUTTOIVAT HÄNET PAKOON, MINÄ TIEDÄN SEN!” Kalkaros huusi raivoissaan ja osoitti Harrya ja Adaraa.
”Miksi et saman tien todista?” Adara tiuskaisi.
”Rauhoitu, hyvä ihminen!” Toffee älähti. ”Sinä puhut sekavia!”
”SINÄ ET TUNNE POTTERIA JA FINNIGANIA! HE SEN TEKIVÄT, TIEDÄN ETTÄ TEKI-”
”Riittää jo, Severus”, Dumbledore sanoi rauhoitellen. ”Ajattele vähän mitä puhut. Tämä ovi on ollut lukossa minun jäljiltäni kymmenen minuuttia. Matami, ovatko potilaat poistuneet sängyistään?”
”Ei tietenkään!” Pomfrey sanoi kuin Dumbledore olisi syyttänyt häntä rikoksesta. ”Minä olen ollut heidän luonaan siitä asti kun sinä lähdit!” Adara oli tukehtua suklaaseensa ja yskäisi.

”Noniin, siinä kuulit, Severus. Ellet väitä, että Harry tai Adara osaavat olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, minä en lainkaan käsitä miksi vaivaamme heitä”, Dumbledore sanoi. Kalkaros kihisi kiukusta, hänen otsallaan olisi varmaan voinut paistaa kunnon pekoni-kananmuna-aamiaisen ja pari leipääkin. Kalkaros kääntyi ja lähti vauhdilla pois.
”Kaveri vaikuttaa sangen epätasapainoiselta. Minä pitäisin sinuna häntä silmällä”, Toffee mutisi.
”Voi, ei hän epätasapainoinen ole, hän vain koki suuren pettymyksen”, Dumbledore sanoi ja saattoi Toffeen ulos.
Harry, Ron ja Hermione pääsivät jo seuraavana päivänä ulos sairaalasiivestä. Adaran pyyntöön päästä pois, matamin vastaus oli jyrkkä ei. Hagrid saapui puoliltapäivin Adaran luo tuoden (turhankin kuivia) kuivakakkujaan lahjaksi.
”Arvaa mitä, Adara? Hiinokka karkas eilen!” Hagrid sanoi keskustelun aloitteeksi.
”Mi- mutta sehän on ihanaa!” Adara sanoi esittäen ettei jo tiennyt.
”Oon juhlinu jo monta tuntii, vaik ei ehkä pitäs ku sullekki kävi tollai, Lupin pakkaa jo laukkujaan”, Hagrid sanoi kun Adara joi kurpitsamehuaan. Hän purskautti mehut suustaan.

”Mi-mitä?! Pakkaa?! Miksi?!” Adara huusi. Hagrid pyyhki kasvoilleen lentäneitä kurpitsamehuja ja jatkoi:
”No luuleksä et se haluu jäädä ku teki sulle tollai, se ei haluu ottaa enää mitää riskejä”, Adara nousi ylös ja ryntäsi sairaalasiivestä, Hagridin huudoista huolimatta.
Pian Adara olikin jo Lupinin työhuoneen ovella. Hän koputti ja ovi aukesi. Lupin oli työpöytänsä ääressä pakkaamassa.
”Sinun ei pitäisi olla täällä”, Lupin sanoi vilkaisemattakaan Adaraan. Hän oli selvästi omantunnontuskissa. Hänen kasvonsa olivat väsyneet ja kalpeat, enemmän kuin yleensä siis.
”Hagrid kertoi, että sinä... eroat”, Adara sanoi ontuen huoneeseen sisälle. Lupin näki silmäkulmastaan ontumisen ja näytti kuin hän olisi saanut puukoniskun kehoonsa. Hän irvisti kuin tuskissa.
”Sinä olet paras opettaja mitä meillä on ollut! Älä eroa tällaisen pikkujutu-”
”Pikkujutun?” Lupin sanoi ja katsoi ensimmäistä kertaa Adaraa silmiin, joka sekunti näytti hänelle tuskalta.
”Pikkujutun - Adara - olisin voinut purra sinua! Tehdä sinusta kaltaiseni! Tai jopa pahempaa, tap-” Lupin nielaisi ja kääntyi selkä Adaraan päin peittäen kasvot kätensä taa.
”Hei, Remus... En minä syytä sinua siitä -”
”Mutta minä syytän! En voi ikinä antaa itselleni anteeksi sitä, että unohdin ottaa sen liemen, että olin niin typerä että lähdin illan suussa sinun luoksesi!” Lupin sanoi täristen, katse jälleen poissa Adarasta.

Adara ontui Lupinin taakse, kiersi siitä hänen eteensä ja laski Lupinin kädet tämän kasvoilta. Miehen silmät olivat kostuneet kyynelistä. Adara tunsi pahempaa kipua kuin koskaan ennen – muttei haavoistaan, vaan sitä kun näki Lupinin kärsivän.
Hän kietoi kätensä Lupinin ympärille ja halasi tätä. Lupin tärisi, mutta kietoi toisen kätensä Adaran ympärille ja toisen päälaelle.
”Jos minä en syytä sinua, niin sinunkaan ei pitäisi”, Adara sanoi hiljaa, mahdollisimman hellästi. Lupin hengitti pitkän aikaa syvään ja laittoi kätensä Adaran hiuksilta omaan taskuunsa.
”Kiitos...” hän sanoi, nosti käden taskustaan ja ojensi Adaralle Siriuksen joululahjan, valokuvat ja kehys.
”Hain tämän röttelöstä...” hän sanoi. Adara otti sen ja hymyili kuvaa katsoessaan.
”Annoin sen Siriukselle joululahjaksi...” Adara kuiskasi ja tuijotti äitinsä kuvaa. Lupin hymyili.
”Äitisi oli hyvä ihminen, Adara, ja yksi nerokkaimmista ja ystävällisimmistä noidista keitä olen tuntenut. Hän ei hylännyt minua kun sai tietää mikä olen... Hänellä kesti vain puoli vuotta tajuta se”, Lupin sanoi. ”Sinun olisi paras mennä takaisin sairaalasiipeen. Lupaan että tapaamme vielä”, hän lisäsi hymyillen ja halasi lyhyesti Adaraa.
”Pidä huoli itsestäsi, Kuutamo”, Adara sanoi virnistäen. Lupin naurahti ja pyyhki silmäkulmiaan.
”Tuo pitäisi sanoa sinulle”, hän sanoi.

Adara lähti takaisin sairaalasiipeen, voimatta pidätellä kyyneliä valumasta poskillaan. Lupin lähtisi hänen takiaan... Ja syyttää itseään siitä kun Adara juoksi kuin päätön kana vaikka tiesi että metsässä oli ihmissusi.
Sairaalasiipeen palattuaan matami Pomfrey kertoi että Draco Malfoy oli yrittänyt tulla vierailulle. Adara istuutui takaisin vuoteelleen ja katseli kuvaa äidistään. Hän ei ollut aiemmin edes keskittynyt kuvaan sen erityisemmin. Hän tiesi miltä äiti näytti, vaikkei olisi nähnyt edes yhtä ainoata kuvaa hänestä. Nyt hän tuijotti kuvaa, päästämättä silmiään irti siitä. Nenä oli tosiaan kuin Adaran, suora ja sopiva. Mustat, loivakiharaiset hiukset yltivät häntä yläselkään, tummat sammaleenvihreät silmät sädehtivät kuin tähdet Violan ollessa Siriuksen seurassa. Violan posket punottivat hiukan, kuin hän olisi juuri mielestään nolannut itsensä. Sirius nauroi, Remus virnuili taaempana. Viola näytti onnelliselta, mutta silti hiukan apealta. Ehkä koulun päättyminen aiheutti sen. Hän kai luuli, ettei näkisi Siriusta enää pitkään aikaan. Se luulo oli melko väärä. Sirius kertoi että oli pyytänyt Violan kanssaan ulos kun koulun päättymisestä oli vasta viikko. Ilmeisesti Viola ei ollut ainoa ikävästä kärsivä... Adara virnisti itsekseen. Sirius ja Viola olivat varmasti onnellinen pari, joka ei riidellyt paljoa (ainakin Siriuksen surkean riitelytaidon tuntien) ja vietti yhdessä mahdollisimman paljon aikaa, etenkin Adaran synnyttyä. Adara huokaisi. Kunpa hän muistaisi niistä ajoista jotain...

Otsikko: Luku 23. Dracon ja Adaran laulu
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 16:21:56

Luku 23. Dracon ja Adaran laulu

Draco uusi pian vierailunsa, kun Adarakin oli paikalla sairaalasiivessä.
”Hei... ” Draco sanoi ja katsoi Adaraa, joka oli vielä osittain harsojen peitossa. Dracolla oli kädessään pieni kukkakimppu, sekä suklaasammakko, johon kuului harvinainen kuuluisia noitia ja velhoja-kortti. Draco ojensi ne Adaralle hakien jotakin hymyntapaista ja istuutui tämän sängyn reunalle.
”Mikä on olo?” hän kysyi, kun Adara tuijotti vielä kukkia hölmistyneenä.
”Öh - ihan hyvä... Pääsen varmaan huomenna pois sairaalasiivestä”, Adara sanoi.
”Hienoa. Oppilaat pitävät ylihuomenna juhlat lukukauden loppumisen kunniaksi... Hyvää musiikkia, syötävää, ohjelmaa, laulua jopa... ja tanssia”, Draco sanoi hiukan vihjaavaan sävyyn. Adara katsoi tätä kysyvästi – hiukan odottavasti. Draco tarttui hyvin hitaasti ja varoen tätä kädestä ja kysyi:
”Ha- haluaisitko tulla niihin juhliin? Siis kanssani- minun kanssani”, Draco änkytti hieman ja sen tajuttuaan punehtui kasvoiltaan.
Adara oli hetken aikaa tyrmistynyt – Draco oli pyytänyt häntä seuralaisekseen juhliin?

Hän kuvitteli jo hetken aikaa heräävänsä pian oudosta unesta, mutta sitä ei tapahtunut. Adara nyökkäsi hitaasti ja pakottautui hämmästyksensä keskeltä hymyilemään.
”Tulen”, hän vastasi. Sen kuultuaan, Dracon hymy ulottui luultavasti korviin saakka – kuten hänen punansakin.
”Okei, hienoa, mahtavaa...” Draco sanoi häkeltyneenä ja nousi ylös ja lähti sänkyä ympäröivien verhojen välistä pois – muistuttaen ylisöpöä tomaattia. Adara lysähti kasvot edellä makuulleen sänkyyn hymyillen tyynyään vasten.

Seuraava päivä koitti ja Adara pääsi pois sairaalasiivestä. Monet kuiskuttelivat käytävällä siitä mitä Adaralle oli tapahtunut. Jotkut luulivat hänen kamppailleen Sirius Mustan kanssa. Adara ei välittänyt. Juorut olivat olleet aina Tylypahkalaisten lempihuvi.
Nyt hän keskittyi vain siihen miltä näyttäisi huomenna. Juhlat Draco Malfoyn parina...
Hän penkoi arkkunsa läpi ja etsi jotain mukavaa päälle laitettavaa. Hän päätyi punaiseen skottiruutuiseen hameeseen ja koulupaitaan ja siistiin kaapuunsa. Hiukset hän leikkasi itse sauvallaan aavistuksen verran lyhyemmiksi ja jätti auki. Hän hymyili peilikuvalleen ja vaihtoi normaalit vaatteet taas päälleen ja lähti saliin syömään Fredin ja Georgen kanssa.

Georgen pikari putosi lattialle, Fredin haarukka myös...
”Draco Malfoy pyysi sinut juhliin!?” George huudahti.
”HYS!” Adara sanoi paukauttaen ison uuniperunan Georgen suuhun ja vilkaisten kääntyikö kukaan salissa katsomaan.
”Mehän sanottiin että vedät puoleesi outoa väkeä. Me sentään pysytään tervejärkisinä ja normaaleina enkeleinä”, Fred sanoi ja Adara tyrskähti.
”No... perutaan se enkeli...” Fred lisäsi.
”Aiotko sitten mennä?” George kysyi uteliaana.
”Suostuin, mutten tiedä mitä siitä tulee...” Adara sanoi tuhahtaen. Kaksoset tyrskähtivät vuorostaan.
”No, jos hän käy hermoille, niin me voidaan heittää parit peikonräkä-herjat sen niskaan”, Fred ehdotti toiveikkaana. Adara pudisti päätään.
”Osaan sen itsekin”, hän tokaisi ja lähti tunnille.

Hän ei osannut keskittyä millään tunnilla mihinkään. Hän yhä epäili Dracoa... hieman. Oliko Draco tosiaan vilpitön pyytäessään Adaraa seuralaisekseen? Jos hän sittenkin suunnitteli jotain? Mutta miksi hän näkisi niin suuren vaivan että pyytäisi Adaran juhliin...
”Neiti Finnigan!” Tärähti ääni Adaran korviin.
”Häh? Mitä professori McGarmiwa?” Adara kysyi herätessään ajatuksistaan.
”Kertoisitko miksi tuo lintuhäkki ei ole vielä muuttunut linnuksi niin kuin muilla?” Professori McGarmiwa kysyi.
”Öh..” Adara sanoi ja kuuli Luihuisten tyttöjen tirskuvan takanaan.
Naurakaa vaan... huomenna kyllä näytän teille... Adara ajatteli virnistäen itsekseen kun professori vaihtoi aihetta. McGarmiwa kai oletti että Adara oli vielä järkyttynyt ihmissuden hyökkäyksestä.

Huominen ilta koitti ja Adara oli valmistautunut tunnin etuajassa. Nyt hän käveli edestakaisin tyttöjen makuusalissa tappaakseen aikaa. Hermione Granger saapui myös paikalle.
”Hei, valmistauduitpa aikaisin!” Hermione sanoi hämmentyneenä vilkaistessaan kelloa.
”Joo...” Adara mutisi ja istuutui sängylleen.
”Menetkö jonkun seurassa?” Hermione uteli samalla kun penkoi kirjan laukustaan.
”J-juu... Menen..” Adara sanoi hajamielisesti.
”Jommankumman Weasleyn kaksosen kanssa? Parvati näytti puhuvan jotain siihen suuntaan”, Hermione kysyi.
”Hmm.. Ei... jonkun toisen.. näet sitten”, Adara mutisi ja mietti miten Hermione reagoisi kun näkisi Dracon ja Adaran yhdessä.
”Selvä...” Hermione sanoi ja syventyi kirjaansa.

Viimein oli aika jolloin juhlat alkaisivat. Adara ryntäsi makuusalista oleskeluhuoneeseen, muotokuva-aukon läpi. Juuri kun hän oli sulkenut muotokuva aukon ja kääntynyt valmiina juoksemaan saliin, hän törmäsi Dracoon tasanteella. Kirjaimellisesti törmäsi. Adara oli juuri kääntynyt ja ponnistamassa kun tajusi Dracon olevan edessään, hän koetti pysähtyä, mutta sen sijaan kaatui Dracoa päin. Draco ei hänen onnekseen kaatunut vaan onnistui pitämään tasapainonsa.
”Hupsis”, Draco sanoi kun auttoi Adaran takaisin tasapainoon.
”A-anteeksi, en huomannut sinua”, Adara sanoi nolostuneena.
”Ei se mitään, olisi pitänyt ilmoittaa, että tulen vastaan”, Draco sanoi ja ojensi kättään Adaralle.
”Lähdetäänkö?” hän sanoi. Adara tarttui Dracon käteen, ja he lähtivät yhdessä saliin. Adaraa kummastutti että mistä Draco tiesi Rohkelikkotornin oven sijainnin.

Sali oli koristeltu nuorekkaammin kuin yleensä, hopeisia nauhoja leijui ilmassa ja taustalla soi nuorten noitien ja velhojen lempilauluja, jonkun oppilaan laulamana... Adara katsoi lavalle ja näki ennustuksen parinsa, Mandyn laulamassa. Adara asteli Dracon kanssa salin toiseen päätyyn, Luihuisten ja Rohkelikkojen keskuuteen tuli suuri hiljaisuus. Pansy Parkinson tuhahti äänekkäästi ja häipyi vauhdilla, Parvati ja Lavender kuiskuttivat keskenään, Ronin suu oli loksahtanut auki hämmästyksestä, Hermione katsoi Dracoa halveksuvasti –samoin Harry, kaksoset vain vilkaisivat... Adaraa ahdisti sellainen, mutta päätti olla välittämättä. He istuutuivat yhden pyöreän pöydän ääreen ja kuuntelivat kun Mandy lauloi loppuun.

”Kuinka voit?” Draco kysyi huomatessaan, että Adaran kämmenessä oli vielä harsoside.
”Ihan hyvin... Pomfrey sanoi, että saan ottaa loputkin näistä pois huomenna”, Adara vastasi ja katsoi itsekin kämmeneensä. Hän tunsi ikävän pistoksen muistaessaan Lupinin...
”Mitä tapahtui? Jotkut sanoivat että taistelit Sirius Mustaa vastaan”, Draco sanoi.
”En minä sellaista yksin alkaisi tekemään...” Adara sanoi ja nauroi mielessään ajatukselle itsensä tappelemassa isänsä kanssa. Yksi riitakaan ei tunnu syntyvän aikaiseksi niin entä sitten tappelu?
”Mitä sitten?” Draco kysyi.
”Öh... Se on aika... No, olin kävelyllä yöllä, typerää kyllä... Ja ankeuttajat tulivat sinne ja tunsin oloni – hmm - heikoksi. Ja lähdin niitä karkuun ja törmäsin ihmissuteen.” Draco haukahti henkeä.
”Ihmis-? Tarkoitatko sitä Lupinia? Tuliko sinust-”
”Ei minusta tullut ihmissutta! Ja tiedän, ettei se ollut Lupin... Lupin otti aina täysikuuta ennen sudenmyrkkyjuomaa joka tekee hänestä vaarattoman. Se oli joku muu...” Adara selitti. Draco ei sanonut mitään. Yhtäkkiä kuin tyhjästä – Adaraan tarttui kaksi käsiparia. Weasleyt.
”Fred! George! Mitä te-?”
”Sinä menet laulamaan!” Fred sanoi ja raahasi Georgen kanssa Adaran lavalle.
”Mutta en minä osaa -” Adara intti ja jarrutti jaloillaan, mutta kengätkin liukuivat kiillotetulla kivilattialla, ettei Adarasta ollut mitään vastusta kaksosille.
”Ei auta”, George sanoi ja painoi laululistaa sauvallaan ja musiikki alkoi soida. Tyhjästä ilmestyi Adaran nenän eteen punaiset sanat, jotka vaihtoivat väriä silloin kun piti laulaa. Laulussa oli kuitenkin jotain vikaa... Se oli duolaulu, eikä soolo.
Mutta Adara oli yksin lavalla. Sanat näkyivät koko yleisölle. Häneen iski paniikki, mitä hänen pitäisi tehdä? Musiikki oli alkanut jo! Sanat alkoivat väristä merkkinä että laulu alkaa pian. Kirjain alkoi vaihtaa väriä, ja yhtäkkiä...
Pojan ääni aloitti laulun. Adara säpsähti, kuka lauloi? Lopulta hänen katseensa kohtasi Dracon, joka seisoi lavan reunalla astelemassa lähemmäs Adaraa. Adara alkoi laulaa hiukan hämmästyneenä omia sanojaan ja huomasi kuinka kaksoset katsoivat häntä sekavissa olotiloissa. He eivät tienneet olisiko heidän pitänyt kuunnella ja kannustaa, vai tulla ja heittää Draco alas lavalta.

Kun laulu oli ohi, lähes kaikki ratkesivat kunnianosoituksiin aplodeilla ja huudoilla. Kaksoset auttoivat Adaran alas ja Draco tuli hänen perässään portaita.
”Tuo oli mahtavinta mitä olen kuullut!” Fred sanoi hämmästyneenä.
”Upeaa...! Paitsi Dracon osalta”, George mutisi. Adara ei voinut olla hymyilemättä. Hän palasi pöytänsä ääreen ja Draco suukotti häntä salavihkaisesti poskelle, lievästi punastuen...

Otsikko: Luku 24. Lähtö
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 16:24:26

Luku 24. Lähtö

Juhlat olivat pian Adaran ja Dracon osalta ohi, he kyllästyivät istumaan ja Draco saattoi Adaran Rohkelikkotorniin vieville portaille ja tarttui tätä kädestä.
”Adara... Minulla olisi kysymys”, hän aloitti arasti.
”Niin?” Adara kysyi huolettomasti.
”Tuota... Ajattelin, että...” Draco aloitti, ja Adaran huolettomuus valui kuin vesi tulpattomasta lavuaarista alas.
”Haluaisitko alkaa seurustelemaan kanssani?” Draco kysyi nopeasti, Adaran vatsassa muljahti. Että mitä?!
”Minä -” Adara aloitti hiukan änkyttäen. Nyt hän vasta huomasi kaksi punaista päätä Dracon takana käytävän reunassa. Fred ja George, he tuijottivat Adaraa – ilmeettöminä. Eivät tiukasti, hölmistyneinä, vihaisina tai kannustavasti. Ilmeettöminä...
Adara käänsi katseen taas Dracoon. Jos Adara seurustelisi Dracon kanssa, hän menettäisi taatusti ystävänsä. Harry, Hermione, Ron, Fred, George... Sirius! Mitä Siriuskin ajattelisi kun Adara seurustelisi Malfoyn kanssa? Adaran vatsaan sattui. Hän vilkaisi taas kaksosiin jotka olivat muuttaneet katsettaan uteliaan odottaviksi. Oli tehtävä päätös...

Adara nielaisi ja avasi suunsa:
”E-en voi. Anteeksi”, Adara sanoi, kääntyi nopeasti poispäin ja juoksi Rohkelikkotorniin muotokuva-aukon läpi.
Tyttöjen makuusaliin päästyään hän tunsi olonsa huonoksi. Hän torjui Dracon... Ainoan pojan josta hän koskaan oli pitänyt. Kesken kävelynsä hän jähmettyi. Nyt hän vasta sen tajusi; hän pitää Dracosta. Mutta hän on Malfoy! Dracon isä on kuolonsyöjä, äitikin luultavasti... Sirius ei koskaan hyväksyisi sitä. Helvetti jäätyisi, kun Sirius suostuisi edes kättelemään Luciusta tai tämän jälkeläistä... Adara pudisti päätään.
Hänen on paras unohtaa Draco, lopullisesti. Onneksi kaksoset olivat paikalla! Adara olisi taatusti sanonut ”kyllä” jos hän ei olisi nähnyt heitä...

Muutaman minuutin päästä Adara asteli oleskeluhuoneeseen, jossa kaksoset katsoivat häntä hymyillen.
”Hei! Mitä hittoa se Draco oikein kuvitteli? Että sinä alkaisit tosissaan seurustella hänen kanssaan?” Fred sanoi naurahtaen.
Adara virnisti. Tosiaan, luuliko Draco tosissaan, että Adara suostuisi?
”Noh, nytpä selvisi mitä Malfoy ajoi takaa. Hän voi vihdoin jättää sinut rauhaan”, George sanoi ja istuutui nojatuoliin. Adara ja Fred tekivät samoin.
”Millainen ilme hänellä oli kun lähdin?” Adara kysyi.
”Hmm... hän huokaisi ja me alettiin nauramaan, joten hän muuttui pian vihaiseksi ja häipyi”, Fred sanoi.
”Niinkö...” Adara sanoi ja vaikeni.
”Huomenna kotiin”, George tokaisi apeasti.
”Juuri kun oltiin keksitty uusi kepponenkin. Me ei ehditä tehdä sitä niin että muutkin näkisivät sen”, Fred sanoi tympääntyneenä.
”Pitää kirjoittaa se muistiin ja säästää ensi vuodelle”, George jatkoi. Siitä Adara muistikin... Hänen täytyisi palata Finniganien luo! Adara huokaisi.
”Mitä aiot tehdä lomalla?” Fred kysyi ja Adara kohautti olkiaan.
”En tiedä... Homehdun Fin- tai siis kotona varmaan”, hän sanoi apeasti. Kaksoset vilkaisivat toisiaan.

”Mitä jos -” Fred aloitti.
”Sinä tulisit meille?” George lopetti. Adara kohotti katseensa kysyvästi kaksosiin.
”Siis - oikeasti?” hän kysyi ja pidätteli hymyä, virnistystä, ilosta kiljaisua...
”Joo joo! Me voidaan kysyä äidiltä, voisit nukkua Ginnyn huoneessa”, Fred sanoi itsekin innostuen ideastaan.
”Kiitos!” Adara kiljahti ja loikkasi halaamaan kaksosia.
”Lähetetään kirje äidille varmistukseksi”, George ehdotti.
”Hyvä idea, George”, Fred tokaisi mutta tajusikin sitten jotain. ”Ei ole pöllöä.”
”Saatte minun lainaksi!” Adara sanoi.
”Mainiota. Kipitetään pöllötorniin kun on vielä aikaa”, Fred sanoi ja he lähtivät yhdessä pöllötornia kohti.

Parin sontapommin räjäyttämisen ja Riesun välttelyn jälkeen he olivatkin jo pöllötornissa kirjoittamassa viestiä kaksosten äidille. Molly Weasley oli ystävällinen, pulleanpuoleinen punahiuksinen nainen. Hän lähetti joka vuosi pullia tai itse tehtyä toffeeta lastensa ystäville –sekä orvolle Harrylle Weasley-jumpperin. Adara ajatteli antavansa ensi jouluna Mollyllekin jotain hienoa kiitoksena kaikesta. Hän ei ollut koskaan ehtinyt ajatella tarkemmin kenelle ostaa lahjoja...
”Noniin, kirje lähetetty”, George tokaisi kun Adaran pöllö lähti lentämään kohti pilvetöntä taivasta. Samassa torniin lehahti pieni varpuspöllö, kantaen pientä kirjettä.
”Kellehän tuo on?” Jompikumpi kaksosista sanoi, kun Adara jo asteli pöllön luo. Kirjeen kuoressa luki ”Adara Finnigan.”
Adara hätkähti – Siriuksen käsiala.
”Se on minulle”, Adara sanoi ja otti kirjeen pöllön koivesta sekä pöllön olalleen ja he lähtivät takaisin Rohkelikkotornia kohti.
”Keneltä se on?” Fred kysyi uteliaisuuttaan.
”En tiedä vielä”, Adara mutisi ja pisti kirjeen taskuunsa. Pian he saapuivatkin torniin – jälleen parin sontapommin räjäyttämisen jälkeen ja Adara istuutui nojatuoliin takan viereen. Hän avasi kirjeensä vauhdilla ja luki sen.

Hei
Olen nyt hyvässä piilossa, josta ministeriö ei minua tajua etsiä.
Lähettele kirjeitä minulle vain pimeän tullen ja varmista, että olet yksin kun lähetät kirjeen.
Kouluvuosi loppuu ilmeisesti huomenna? Olen pahoillani, etten saanut puhdistettua mainettani.
Olisit voinut tulla asumaan kanssani samaan kotiin ja jättää Finniganit. Koeta kestää heidän seurassaan,
ilmoittele kuulumisia ettei tarvitse huolestua. Lähetän huomenna Ron Weasleylle uuden lemmikin – pienen pöllön
korvikkeena siitä kun hänellä ei ole enää rottaa. Varmistaisitko että hän pitää pöllöstä? Sano että voin ostaa
rotankin jos hän haluaa...
Toiseen asiaan, Dumbledore tietää että olen kertonut sinulle kaiken oikeasta alkuperästäsi. Hän sanoi, ettei puutu
asiaan millään tavalla nyt kun hän tietää että olen kyvykäs isäksi. Kyllä, Dumbledore tietää että olen syytön. Kerroin
Peteristä hänelle ja hän uskoi kaiken. Hän ehdotti olemaan kertomatta Finniganeille, mutta jos minulta kysytään,
se on täysin sinun päätös. Kerro jos tahdot. Nähdään taas, toivottavasti pian....
Terveisin Sirius ja Hiinokka

Adara huokaisi helpottuneena; Sirius oli turvassa... Adara taitteli kirjeen ja laittoi taskuunsa. Mutta olisiko se turvallista? Jos kirje putoaa johonkin... Hän otti kirjeen taskustaan ja heitti takkaan. Olisi turvallisempaa olla säästämättä kirjeitä. Kaksoset katsoivat häntä kysyvästi, Adara kierteli vastaamasta, nousi ylös ja lähti makuusaliin.

Aamu koitti, ja oli aika lähteä kotiin... tai Weasleylle? Adara puki nopeasti päälleen ja lähti oleskeluhuoneeseen. Kaksoset eivät olleet paikalla vielä. Seamus istui sohvalla Deanin kanssa. Adara asteli tämän viereen.
”Huomenta”, hän sanoi ja Seamus oli yllättyneen näköinen.
”Huomenta vaan...” Seamus sanoi.
”En tule välttämättä kotiin, menen ehkä Weasleylle”, Adara sanoi pirteästi. Seamus näytti yhä yllättyneemmältä.
”Mut- entä isä ja äiti? He olivat tosi pettyneitä kun et tullut jouluna kotiin. Jouduin väittämään että olit jäänyt opiskeluissa jälkeen, koska olit sairaalasiivessä tapaturmien takia niin paljon ja että halusit kiriä muita opiskeluissa. Tule edes pariksi päiväksi kotiin, jooko?” Seamus kysyi. Adara nyökkäsi.
”Olit ihan oikeassa, olin tosi jäljessä opiskeluissa, kävin jopa tukiopetuksessa Pimeyden voimilta suojautumisessa”, Adara sanoi ja Seamuksen suu loksahti auki.
”Otit tukiopetusta siltä ihmissudelta?” hän kysyi ja Dean tuijotti hämmästyneenä vieressä.
”Otin, ja vaikka hän onkin ihmissusi, hän on tosi mukava”, Adara sanoi.

”Miksi muuten et tullut katsomaan minua sairaalasiipeen?” hän kysäisi.
”Ensinnäkin, koska en tiennyt ensimmäisenä päivänä. Toisekseen, matami Pomfrey ei päästänyt! Hän sanoi että tarvitset lepoa”, Seamus sanoi närkästyneenä.
”Ai...” Adara sanoi ja huomasi kaksoset astelemassa portaita alas oleskeluhuoneeseen.
”No, jutellaan myöhemmin”, Adara sanoi ja ryntäsi kaksosten luo. Heidän punaiset hiuksensa olivat ihan sekaisin ja he molemmat haukottelivat leuat pitkälle venyen.
”Hu-huooomenta”, Fred sanoi.
”No?” Adara sanoi.
”No mitä?” George kysyi.
”Saanko tulla teille?” Adara kysyi.
”Aaaai, joo, voit. Pöllösi tuli äsken, me lähetettiin se tyttöjen makuusaliin äsken”, Fred sanoi. Adara hymyili silmät säihkyen.
”Ihanaa”, hän vain totesi ja lähti kaksosten kanssa kohti Suurta salia. Silloin hän muisti mitä eilen oli tapahtunut... Draco.
Adara pudisteli päätään. Ei, nyt hän unohtaisi Dracon, kokonaan...
He astelivat saliin ja Adaran pää kääntyi väkisin Luihuisten pöytään päin –Draco ei ollut siellä. Adara istui Rohkelikkopöytään kaksosten kanssa Hermionea, Ronia ja Harrya vastapäätä.

”Huomenta”, Adara sanoi ja kolmikko katsoi häntä hiukan oudosti.
”Öh...” Adara aloitti.
”Miksi olit Malfoyn kanssa juhlissa?” Ron möläytti ja Hermione ilmeisesti potkaisi Ronia jalkaan –juuri siihen paketoituun, koska tämä huudahti kivusta.
”Älä utele tyhmiä, Ron”, Fred tokaisi ennen kuin Adara ehti vastata.
”Joo, Draco vain pyysi Adaran sinne, mutta ei muuta. Me ajateltiin että se suunnittelee jotain...” George sanoi ja Ronin ilme muuttui tavallisemmaksi.
”Ja arvaa mitä?” Fred jatkoi ja Ron katsoi häntä kysyvästi.
”Adara tulee meille heti tänään kun päästään Kings Crossille”, George sanoi. Ron käänsi katseensa hämmästyneenä Adaraan.
”Ihan tosi? Hienoa!” Ron huudahti.

Pian Dumbledore pitikin vuoden päätteeksi pienen puheensa ja päästi oppilaat lähtemään.
Adara raahasi matka-arkkuaan ja pöllönhäkkiään pitkin junaa kaksosten kantaessa omiaan. Adara sopi kaksosten kanssa, että hän menee Harryn, Hermionen ja Ronin kanssa samaan vaunuosastoon joten lopulta he erkaantuivat ja Adara istuutui kolmikon seuraan.
Adara muisti eilisen Siriuksen kirjeen ja alkoi miettiä missä Ronin pöllö on...
He juttelivat Hermionen ajankääntimestä, sekä huispauksen maailmanmestaruuskisoista, johon Ron kutsui Harrynkin mukaan.

Vasta matkan loppupuolella tapahtui se mitä Adara oli jo odottanut...
”Harry, mitä tuolla ikkunan takana on?” Hermione kysyi Harrylta joka istui ikkunapaikalla. Jokin pieni ja harmaa lenteli välillä ikkunan edessä, välillä se taas putoili ikkunaa alemmas. Harry nousi ylös, veti ikkunan auki ja nappasi pienen harmaan pöllön joka pudotti kirjeensä Harryn istuimelle ja alkoi lennellä ympäriinsä. Ron huomasi Koukkujalan tuijottavan pientä pöllöä ja nappasi sen turvaan.
”Tämä on Siriukselta!” Harry huudahti.
”Arvasin”, Adara sanoi ja Ron käski Harrya lukemaan ääneen.

Hei, Harry
toivottavasti tämä löytää sinut ennen kuin ehdit tätisi ja setäsi luokse.
En tiedä, ovatko he tottuneet pöllöpostiin.
Hiinokka ja minä piileskelemme. En kerro sinulle paikkaa siltä varalta että tämä joutuu vääriin käsiin. Epäilen hieman pöllön luotettavuutta, mutta parempaakaan en löytänyt ja se vaikutti innokkaalta tehtävään.
Uskoakseni ankeuttajat etsivät minua edelleen, mutta täältä niillä ei ole toivoakaan löytää minua. Aion melko pian näyttäytyä jollekin jästeille kaukana Tylypahkasta, jotta linnan turvatoimia voidaan vähentää.
Erästä asiaa en saanut kerrotuksi sinulle lyhyen tapaamisemme aikana. Minä lähetin sinulle sen Tulisalaman. Adaralle myös.

”Haa! Noniin! Minähän sanoin, että hän sen lähetti!” Hermione sanoi voitonriemuisena.
”Mutta ei ollut kironnut sitä... Aih!” Ron sanoi kun pieni pöllö oli näykkäissyt häntä sormesta.
”Sinä muuten sanoit että se oli sedältäsi!” Ron jatkoi katsoen Adaraan. Adara virnisti.

Koukkujalka vei tilauksen puolestani pöllöpostiin. Käytin sinun nimeäsi, mutta käskin ottaa kullan Irvetan holvista numero seitsemänsataayksitoista –omastani. Toivon, että pidät sitä kolmenatoista syntymäpäivälahjanasi kummisedältäsi.
Lisäksi pyydän anteeksi sitä, että säikäytin sinut viime vuonna sinä iltana kun lähdit setäsi talosta. Tahdoin vain niin kovasti nähdä sinut edes vilaukselta ennen kuin lähdin kohti pohjoista, mutta sinä taisit pelästyä minua.
Liitän tähän sinulle vielä jotakin, joka taitaa tehdä seuraavasta vuodestasi Tylypahkassa miellyttävämmän.
Jos tarvitset minua joskus, lähetä sana. Sinun pöllösi löytää minut. Kirjoitan pian taas.
Sirius

Harry luki kirjeen loppuun ja katsoi pergamentin palasta, jossa oli Siriuksen suostumus että Harry pääsee Tylyahoon.
”Tämä varmasti kelpaa Dumbledorelle!” Harry sanoi. ”Hei odottakaa, tässä on jälkikirjoitus...”

Ajattelin, että ystäväsi Ron ehkä tahtoisi pitää tämän pöllön, koska on minun vikani ettei hänellä ole enää rottaa.

Ronin silmät pyörähtivät selälleen. Pöllö huhuili innoissaan tämän käsissä.
”Pitää sen?” Ron sanoi epäillen ja ojensi pöllön Koukkujalan nuuskittavaksi.
”Mitä tuumaat? Onko taatusti pöllö?” Ron kysyi Koukkujalalta joka kehräsi pöllöä nuuhkittuaan.
”Kelpaa vastaukseksi. Pöllö on minun”, Ron sanoi iloisesti. Adara hymyili.
”Onko sinulla taas lupa mennä Tylyahoon, Adara?” Harry kysyi.
”Ei, vielä... Lähetän Siriukselle joku päivä kirjeen niin pyydän sen samalla”, Adara vastasi ja mietti miten kesäloma sujuisi... Näkisikö hän Dracoa koko loman aikana?
Loppumatka sujui – kuten tavallista - mukavasti ja juna saapui asemalle Adaran mielestä liian aikaisin. Hän nappasi matka-arkkunsa ja lähti Ronin perässä laiturin 9 ¾ läpi. Ron huikkasi vielä Harryn perään kyselevänsä huispaus-maailmanmestaruudesta. Adara halasi Harrya vielä hyvästiksi – jonkun lihavan kaulattoman miehen katsellessa vieressä- ennen kuin lähti Ronin perässä kaksosten luo.

Otsikko: Luku 25. Malfoyn sinetti
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 16:28:41

Luku 25. Malfoyn sinetti

Ei kulunut edes täyttä kahtakymmentäneljää tuntia kun Adara sai kirjeen Finniganeilta.

Tule käymään kotona heti kun saat tämän kirjeen.
Äiti ja isä

”Äiti ja isä”, Adara tuhahti. Mutta mikäs siinä. Hänen täytyikin hakea vähän arkivaatteita kotoaan. Adara istui sillä hetkellä aamiais-pöydässä kaksosten ja Percyn kanssa. Rouva Weasley kantoi isoa teekannuaan kohti heitä, Adara ajatteli kysyvänsä lupaa käyttää hormipulveria, ennen kuin rouva Weasley ehtisi kaataa hänelle teetä.
”Öh, rouva Weasley?” hän aloitti.
”Niin, kultaseni?” rouva Weasley sanoi iloisesti.
”Saisinko käyttää hormipulverianne, että pääsen käymään kotona nyt? Äidillä on jotain kiireistä asiaa”, Adara sanoi ja rouva Weasley hymyili ymmärtäväisesti.
”Totta kai saat. Sitä on tuossa takanreunalla”, hän sanoi ja osoitti isoa kukkaruukkua takan reunuksella. Adara nousi ylös ja asteli takan eteen.
”Tulen takaisin ennen kuin tee jäähtyy”, hän sanoi ja Percy ja kaksoset vilkuttivat hänelle nopsasti.
”Kivikukantie 16!” Adara lausui viskatessaan hormipulveria takkaan ja astuessaan vihreisiin liekkeihin.
Hän pelmahti kotinsa takasta vauhdilla ulos ja alkoi pudistella vaatteitaan. Silmeia oli pysähtynyt keittiössä puuhastelultaan Adaran huomattuaan.

”Mitä nyt? Teeni jäähtyy”, Adara sanoi kuin hänellä olisi kovakin kiire.
”Miksi et ilmoittanut, että lähdet Weasleylle?” Silmeia, Adaran äitipuoli kysyi napakasti.
”Päätös Weasleylle lähdöstä tuli vasta eilen. En ehtinyt ilmoittaa”, Adara tokaisi olkiaan kohauttaen ja vilkuili ympärilleen.
”Missä isä on?” hän lisäsi.
”Töissä tietysti. Hän ei ehtinyt odottaa kauempaa sinun tuloasi”, Silmeia sanoi. Adara tunsi unohtaneensa kaiken Finniganeista viime vuoden aikana.
”Entä Seamus?” hän lisäsi.
”Lähti aikaisin aamulla eläintarhaan Deanin kanssa”, Silmeia vastasi jo kyllästyneen kuuloisena. ”Mikä sinua vaivasi jouluna?”
”Öh... Olin niin paljon jäljessä koulunkäynnissä, että päätin jäädä tukiopetuksiin loman ajaksi”, Adara sepitti.
”Vai niin, olisit voinut ilmoittaa.”
”Juu, olisin voinut... Oliko muuta?” Adara sanoi töykeämpään sävyyn.
”Mikä sinua vaivaa nyt?” Silmeia jatkoi ärtyneellä äänensävyllä.
”Sinä”, Adara sanoi ja lähti huoneeseensa, nappasi vaatekaapista siistin pinon vaatteitaan ja tuli takaisin alakertaan.
”Adara kiltti, kerro nyt”, Silmeia jatkoi. Adara huokaisi. Kertoisiko hän nyt Siriuksesta? Ei... Hän odottaisi...
”Ei-minua-vaivaa-mikään! Haluan vain olla kavereiden kanssa, haittaako se?!” Adara sanoi vihaisesti ja asteli takaisin takan luo. Silmeia katsoi häntä epäröiden, kunnes huokaisi. ”Koska tulet takaisin? Haluaisin puhua kanssasi lukuvuodestasi.”
”En tiedä. Tulen käymään vaikka viikon päästä”, Adara tiuskaisi ja heitti hormipulveria takkaan huudahtaen: ”Kotikolo.”

”Täällä taas”, Adara huudahti muuttuen ärtyisästä jälleen iloiseksi, astuessaan takaisin Kotikolon olohuoneeseen. Hän sai yhden hölmistyneen katseen. Adaralle tuntematon mies istui teekuppi kädessä herra Weasleyn vieressä.
”Öh, häiritsinkö?” Adara kysäisi herra Weasleylta.
”Ehei, et tietenkään. Kingsley, tässä on Adara Finnigan, Fred ja George pyysivät hänet tänne vierailulle”, herra Weasley selitti.
”Adara, tässä on Kinglsey Kahlesalpa, hän työskentelee taikaministeriössä”, hän lisäsi ja Kingsley oli noussut seisomaan ojentaen kättään. Adara laski vaatenippunsa vasemman käden varaan ja ojensi oikean kätensä lämpimään kättelyyn Kingsleyn kanssa.
”Hauska tavata”, Adara sanoi ja Kingsley sanoi: ”Samoin.”
”No niin, takaisin asiaan, Kingsley, mitä sanoitkaan?” herra Weasley sanoi ja Kingsley istuutui takaisin paikalleen ja alkoi puhua jotain herra Weasleylle. Adara asteli takaisin keittiöön ja kaatoi kannusta yhä kuumaa vettä kuppiin ja viskasi teenlehdet mukaan. Ron tallusteli hiukset pystyssä huoneeseen pikkuinen pöllö olallaan.
”Nytkö vasta heräsit?” Adara hämmästyi.
”J-joo”, Ron sanoi haukotellen. ”Tuo samperin pöllö piti minut hereillä puoleen yöhön asti.” Adara virnisti huvittuneena.
Hän ja Ron joivat yhdessä kaksi mukillista teetä ja juttelivat huispaus-maailmanmestaruudesta. He kannattivat molemmat Bulgariaa, ja olivat suuria Viktor Krum-faneja. Viktor oli tilastojen mukaan vuosikymmenen paras etsijä.
”Jos Bulgaria pääsee finaaliin, me nähdään Krum! Isä varasi liput finaali-otteluun!” Ron sanoi iloisesti ennen kuin Adara lähti etsimään kaksosia. He olivat – Adaran yllätykseksi- Percyn huoneessa. Percya taas ei näkynyt missään.
”Mitä te teette?” Adara kysyi kaksosten supistessa jotain kylki kyljessä.
”Me muokataan sen työhakemusta ministeriöön”, Fred sanoi.
”Nimi?” George sanoi mietteliäänä.
”Hmm... Penikka Lyllerö?” Fred ehdotti.
”Penikka Vellihousu?” George sanoi. Adara pudisti päätään ja huikkasi kaksosille lähtevänsä Ginnyn huoneeseen.

Hän asteli talon ainoaan tyttömäisesti sisustettuun huoneeseen ja asetti vaatepinonsa sängylle. Adara istuutui lattialle ja huokaisi.
Kauanko hän jaksaisi pitää mykkäkoulua Finniganeille ja asua Weasleyden taakkana? Toisaalta, kaksoset sanoivat että Adara viipyisi heillä pitkään. Olisi luultavasti loukkaavaa jos hän nyt lähtisi. He luulisivat että tyttö ei halua asua heidän ahtaassa talossaan. Adara vähät välitti talon ahtaudesta, Kotikolo oli aina tuntunut hänen mielestä kotoisalta ja lämpimältä talolta. Millaistahan Kotikolossa olisi jouluna? Rouva Weasley laittaisi varmasti paljon hyvää ruokaa ja takassa loimuaisi puna-vihreä-tuli. Lämmintä kaakaota takan ääressä... Adara hymyili itsekseen. Sellaisen joulun hän haluaisi Siriuksen kanssa. Pitäisivätköhän Weasleyt Siriuksesta? Jos he siis uskoisivat että hän on syytön Potterien kuolemaan...
Kauaa Adara ei ehtinyt miettiä kun hän kuuli askeleita portaissa. Ginny asteli huoneeseen kirje kädessään.
”Joku iso lehtopöllö toi tämän. Se on sinulle, ja siinä on Malfoyn sinetti.”

Otsikko: Luku 26. Päätös
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 16:30:27

Luku 26. Päätös

”Malfoyn sinetti?” Adara toisti hölmistyneenä ja Ginny nyökkäsi. Viimeisin asia mitä Adara kaipasi, oli että Draco sinetöisi tämän typerän päivän. Hän nappasi kirjeen ja avasi sen. Viesti oli yllättävän lyhyt.

Hei
Miten ensimmäinen kesäloma-päivä on sujunut?
Isäni sai liput kaikkiin huispausmestaruus-matseihin,
hänellä kun on paljon suhteita ministeriöön.
Haluaisitko tulla kanssani katsomaan? Finaali-matsiin olisi
parhaat paikat. Ilmoita kun olet päättänyt.
Draco

Adara huokaisi. Draco ei ilmeisesti luovuttanut helpolla.
”Saanko lainata sulkakynääsi?” hän kysyi. Ginny nyökkäsi ja antoi Adaralle sulkakynän ja mustetta.

Hei, Draco

Adara aloitti ja mietti tarkkaan mitä sanoisi.

Lomani on alkanut kohtalaisen hyvin...
Anteeksi, mutta en ole kovinkaan kiinnostunut huispauksesta.

Adara valehteli.

Menen kyllä finaali-matsiin Weasleyn perheen kanssa.
Nähdään ehkä siellä..

Adara

Adara taitteli kirjeen ja laittoi kuoreen.
”Lähtikö se lehtopöllö jo?” Ginny nyökkäsi. Adara otti pöllönsä häkistä ja sitoi kirjeen sen jalkaan.
”Vie tämä Draco Malfoylle”, Adara mutisi, pöllö näykkäisi häntä sormesta ja lähti lentoon. Adaraa harmitti kun hän valehteli, ettei pidä huispauksesta, mutta hän lupasi itselleen että hän unohtaisi Dracon.
”MITÄ TE TEITTE!?” Kaikui raivostunut ääni portaista. Adara ja Ginny ryntäsivät huoneen ovelle ja näkivät Percyn hakkaamassa kaksosia jollain joka muistutti erehdyttävän paljon vihreää pitkää lohikäärmepuuta (joka se luultavasti olikin, koska Adara oli nähnyt sellaisen Percyn huoneessa).
”MINUN TYÖHAKEMUKSENI! TULEVAISUUTENI!” Percy karjui ja hakkasi yhä kaksosia jotka nauroivat. Fred alkoi rauhoittua naurultaan ja sanoi:
”Rauhoitu, hyvä veli. Leikkiähän se vaan -”
”MINÄ TEILLE LEIKIT NÄYTÄN!” Percy karjui pää punaisena ja kaksoset lähtivät ”kiljuen” karkuun, Percy heidän perässään.
Adara ja Ginny pudistelivat päätään. Adarasta jotenkin tuntui, että kesästä tulisi ikimuistoinen...

Viikko oli kulunut, joten oli kesäloman ensimmäinen sunnuntai. Adara oli jo syönyt aamiaisensa ja juonut teensä, kun hän asteli takan eteen, otti hormipulveria käteensä ja tuijotti takkaa. Tänään hän kertoisi sen. Hän kertoisi että hän tiesi... hän tiesi kaiken. Kaikki valheet mitä Finniganit olivat hänelle syöttäneet, sekä totuuden. Adara viskasi hormipulverin takkaan ja huusi kotiosoitteensa.
Hän tömähti olohuoneen lattialle ja katsoi ympärilleen. Isä, äiti ja Seamus olivat kaikki olohuoneessa istumassa.
”Oliko kovakin ikävä?” Adara sanoi, muttei yhtään iloiseen sävyyn.
”Millaista Weasleylla on?” Seamus kysyi innossaan, isä kopautti Seamusta päähän varoittavasti.
”Ihan kivaa”, Adara totesi ja katsoi odottavasti Silmeiaa, joka sanoi: ”Seamus, mene huoneeseesi.”
”Häh? Miksi?” Seamus kysyi hölmistyneenä.
”Mene NYT!” Silmeia tiuskaisi ja Seamus juoksi vauhdilla huoneeseensa.
”Noniin... Adara, istu alas. Minulla ja – öh - isällä on jotain kerrottavaa.” Adaran ottoisä näytti happamalta. Adara puristi kättään nyrkkiin. Nytkö he haluavat kertoa totuuden? Tyttö suuttui jo ennen kuin Frank ehti avata suutaan.
”Te ilmeisesti haluatte kertoa, että minut on adoptoitu?” Adara kysyi ja Silmeia hätkähti kuin olisi kuullut Voldemortin nimen.
”Ja että oikea äitini on kuollut?” tyttö jatkoi ja Frankin yleensä punertavat kasvot olivat kalpeat.
”Ja että oikea isäni on kahdentoista vuoden Azkabanissa kärsimisen jälkeen sieltä karannut velho?” Adara lisäsi ja Silmeia lyyhistyi järkyttyneenä nojatuoliinsa.
”Ja että olette valehdelleet minulle kaksitoista vuotta?” än jatkoi katkerana. Silmeia ja Frank eivät tehneet elettäkään eivätkä sanoneet mitään.
”JA ETTÄ AIOITTE SALATA NOIN ISON ASIAN VAIKKA DUMBLEDORE KÄSKI KERTOA TOTUUS?!” hän karjaisi, otti hormipulveria ja lähti takaisin Kotikoloon, nähden vain vilauksen järkytyksestä kalpeina olevista Finniganeista.
Adara saapui takaisin Kotikoloon ja heti sinne tullessaan ja rouva Weasleyn iloisen hymyn nähdessään raivo hiipui pois hänestä kuin ilma ilmapallosta.
”Miten sujui, kultaseni?” rouva Weasley sanoi ja kaatoi herra Weasleylle lisää kahvia.
”Hyvin, ei heillä sinänsä mitään asiaa ollut”, Adara tokaisi hilpeästi ja lähti portaita pitkin kaksosten huonetta kohti. Hän päätti, ettei palaisi Finniganeille koko kesänä...

Otsikko: Luku 27. Harry
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 16:35:20

Luku 27. Harry

Kesäloma sujui yllättävän nopeasti ja Finniganeista ei kuulunut sanaakaan. Paitsi Seamusista joka kyseli koska Adara palaisi kotiin. Finniganit eivät ilmeisesti olleet kertoneet vielä tälle totuutta. Adara puuttui asiaan ja lähetti kirjeen Silmeialle jossa luki vain:
”Kertokaa Seamusille.” Seamusista ei kuulunut sen jälkeen mitään.

Enää oli jäljellä kaksi viikkoa Tylypahkaan palaamiseen, Ron oli puhunut jo pitkään että heidän pitäisi kutsua Harry heille ja huispauksen maailmanmestaruus-finaaliin, Bulgaria vastaan Irlanti.
”He eivät ilmeisesti ole tottuneet pöllöpostiin”, rouva Weasley totesi aamiaispöydässä. Ron pudisti päätään ja muisteli miten Hedwig oli lukittu häkkiinsä ennen toisen kouluvuoden alkua.
”No, pitää sitten lähettää heille postia jästikeinoin”, rouva Weasley totesi ja lähti etsimään postimerkkejä. Adara mietti montako merkkiä rouva Weasley kirjekuoreen liimaisi.

Vastaus tuli hyvin pian. Rouva Weasley palasi yläkerrasta kädessään kirjekuori jonka pinta oli täynnä postimerkkejä. Adara tyrskähti ja lavasti sen yskäksi. Fred läimäytti Adaraa kysyvän näköisenä selkään.
”Älä nyt tukehdu”, hän sanoi ja tyttö purskautti loputkin suussaan olleesta teestä edessään istuvan Georgen päälle. Georgen ilme oli ikimuistoinen, sekoitus säikähdystä ja hölmistyneisyyttä. Fred purskahti raikuvaan nauruun Adaran kanssa ja hetken vihaiselta näyttänyt George tyrskähti ja virnisti.
”Kiitti vaan”, hän sanoi ja otti paitansa pois, heitti sen pyykkikoriin ja lähti hakemaan uutta paitaa. Adara ei voinut olla katsomatta pojan paljasta ylävartaloa hetken aikaa, mutta käänsi katseen sitten räkättävään Frediin, joka oli pudonnut penkiltä.
”Hyvänen aika, Fred, pysy nyt penkillä!” rouva Weasley totesi ja lähti ulos etsien ilmeisesti postilaatikkoa. Fredin nauru alkoi lopulta hiipua, hänen silmistään valui hiukan vettä.
”S-s-se ilme!” poika sanoi ja nauroi jo äänettömästi sillä hänen happensa taisi olla lopussa.
”Koeta nyt hengittää, Merlin sentään”, Adara sanoi, tarttui Frediä kädestä ja auttoi tämän ylös. Pojan virne pysyi korvissa vaikka nauru vihdoin loppui. Hän istuutui takaisin paikalleen.
”Mikä sinua nauratti?” Fred kysyi tarkoittaen Adaran tyrskähdystä.
”No... Äitisi pisti sen kuoren täyteen postimerkkejä.” Fred katsoi häntä kysyvästi.
”Jästit laittaa yleensä vain yhden merkin”, Adara lisäsi ja Fred tyrskähti.
”Hups...” hän sanoi ja alkoi juoda teetään loppuun. Rouva Weasley ilmoitti hetken päästä että he hakisivat Harryn sunnuntaina.

Sunnuntai koitti ja Adara, Fred ja George (jotka vaativat päästä mukaan), herra Weasley ja Ron kokoontuivat takan ääreen.
”Liitin heidän takkansa hormiverkostoon täksi päiväksi. Minä menen ensin, Fred ja George perässä, sitten Ron ja Adara. Osoite on-”
”Likusteritie 4, joo me tiedetään”, Fred sanoi ja muisteli kun he hakivat Harryn lentävällä Ford Anglialla. George huokaisi ja sanoi:”Voi niitä aikoja.”
Keittiössä hääräävä rouva Weasley ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä.
”Noniin, lähdetään”, Ron sanoi ja tuntui saaneen yhtäkkiä kauhean kiireen nähdä Harry.
”Selvä. Likusteritie 4!” herra Weasley huudahti heittäen pulveria takkaan ja astui vihreisiin liekkeihin. Sama toistui kun Fred, George ja Ronkin lähtivät. Adara heidän perässään. Perille tultuaan hän tömähti päin Frediä. Oli pilkkopimeää ja ahdasta.
”Au!” George huudahti, joka ilmeisesti painautui päin seinämää.
”Mitä me täällä tehdään? Menikö jokin pieleen?” Ron kysyi.
”Ei, ei Ron. Ehei, juuri tähän me tahdottiinkin jäädä jumiin”, Fred sanoi pilkallisesti. Adara virnisti pidättäen naurua.
”Joo, meillä on tässä mahdottoman hauskaa”, George sanoi ahtautuneena mahdollisimman pieneksi. Lopulta Adara ei voinut itselleen mitään vaan nauroi.
”No ainakin yhdellä on oikeasti hauskaa”, Ron tokaisi.

”Pojat, pojat... Minä yritän miettiä... aivan... ainoa keino. Väistä, Harry”, herra Weasley sanoi. Kuului kova pamahdus kun sähköhiillos lennähti huoneen poikki, kun laudoitettu takka rämähti auki. Kaikki ahtaassa tilassa olleet Weasleyt ja Adara tömähtivät lattialle sievään pinoon, Ron alimpana lattialla mahallaan, George hänen päällään, Fred osittain Georgen päällä ja Adara taas Fredin päällä. Vain herra Weasley onnistui pysymään tasapainossa. Hän pyyhki tuhkaa vihreästä kaavustaan.
”Nyt on parempi. Ah, te kai olette Harryn täti ja setä?” hän sanoi ja meni käsi ojossa kohti Vernonia. Vernon vetäytyi kauemmas Petunian kanssa. He eivät sanoneet mitään. Adara nousi ylös ja pyyhki vaatteitaan. Hän auttoi kaksoset ja Ronin ylös.
”Öh –niin- anteeksi tuo”, herra Weasley sanoi ja vilkaisi takkaa. ”Vika on kokonaan minun, mieleeni ei kerta kaikkiaan juolahtanut etten pääsisikään toisessa päässä ulos. Liitin nimittäin teidän takkanne hormiverkkoon – täksi päiväksi vain, jotta saatoimme hakea Harryn -” herra Weasley selitti. Adara ei jaksanut kuunnella vaan ryntäsi halaamaan Harrya joka näytti hyvin hämmästyneeltä heidän paikalle tulokeinon takia.
”Kiva nähdä”, Adara sanoi ja katsoi Harrya tarkasti. Tämä oli taas langan laiha. Adara huoahti.
”Hei Harry! Onko matka-arkkusi valmis?” herra Weasley kysyi.
”Se on yläkerrassa”, Harry vastasi.

”Me haetaan se”, Fred huudahti ja lähti Georgen kanssa kohti Harryn huonetta. Adara oli varma, että he halusivat nähdä Harryn kuuluisan lihapullaa muistuttavan serkun, Dudleyn, jota ei näkynyt missään. Syntyi kuolettavan tylsä hiljaisuus, jonka rikkoi lopulta herra Weasley puhumalla jotain töpseleistä ja söhköstä. Dudley syöksähti kuin tyhjästä (hetken Adara jo luuli että Dudley oli ilmiintynyt) olohuoneeseen.
”Ahaa, hänkö on serkkusi, Harry?” herra Weasley sanoi.
”Jep, hän on Dudley”, Harry vastasi ja Adaran olisi tehnyt mieli sanoa jotain mistä olisi taatusti saanut Vernonilta torut. Dudley oli lihonut huomattavasti verrattuna siihen kun Adara näki hänet Kings Crossilla Harryn ensimmäisenä vuotena. Jostain syystä Dudley puristi takamustaan ja Adara hivuttautui naurua pidättelevän Ronin viereen ja kuiskasi:
”Miksi hän puristaa takalistoaan?”
”Hagrid taikoi Dudleylle porsaanhännän ennen Harryn ensimmäistä kouluvuotta. Se poistettiin vasta jossain jästien sairaalassa”, Ron kuiskasi ja Vernon oli ilmeisesti huomannut heidän kuiskutuksensa, sillä hän oli siirtynyt kokonaan Petunian suojaksi. Adara tyrskähti äänekkäästi. Häntä oli taatusti sopinut Dudleylle. Portaista kuului kolinaa ja kaksoset pelmahtivat paikalle Harryn laukkua kantaen. He huomasivat Dudleyn ja virnistivät yhtäkkiä.
Heillä on taas pahat mielessä... Samperin kelmit... Adara ajatteli.

”Sytyjo!” herra Weasley loihti takkaan tulen ja kaivoi taskustaan hormipulveria.
”Alahan sitten mennä, Fred”, herra Weasley sanoi, varmasti aavistaen että he olivat aikeissa tehdä jotain. Mutta he tekivät jo. Fred sanoi viattomasti: ”Voi ei –odota hetki-” ja alkoi kerätä lattialle ”vahingossa” pudonneita – mitä? Ei kai kilokielimellejä joita he suunnittelivat koko kesän Adaran kanssa?
”Psst, George, ei”, Adara kuiskasi Georgelle joka oli Fredin vieressä virne kasvoillaan. George iski vain silmää Adaralle. Fred keräsi karkit ja lähti takan kautta Kotikoloon.
”Selvän teki, Ron, sitten sinä ja matka-arkku”, herra Weasley sanoi sohien Roniin päin. Harry auttoi Ronia kantamaan matka-arkun takkaan. Ronkin katosi liekkeihin.
”No niin... hei sitten”, Harry mutisi ja asteli kohti takkaa. Weasleyn isä ojensi kätensä Harryn olalle ja vetäisi hänet takaisin.
”Harry sanoi teille hei. Ettekö te kuulleet?” hän sanoi toruvaan sävyyn. Adara mietti mitä Vernon piti siitä kun velho neuvoo hänelle käytöstapoja (ja vielä velho joka sotki heidän olohuoneensa tuhkan peittoon). Harry intti jotain vastaan, mutta herra Weasley jatkoi toruvaa sävyään ja kysyi eivätkö he aio hyvästellä Harrya.

Lopulta Vernon sanoi:
”Hei sitten” ja Harry vastasi mutinalla. Poika asteli takkaan samassa kun Petunia kiljaisi. Adara käänsi katseen heti Dudleyyn, George teki samoin. Dudley oli polvillaan lattialla yökkien, kun hänen kielensä oli paisunut jalanmittaiseksi. George ja Adara remahtivat nauruun. Alkoi kauhea kaaos. Petunia ryntäsi Dudleya auttamaan, herra Weasley yritti tarjota heille apua samassa kun George livisti Kotikoloon. Harry oli tullut ulos takasta siksi ajaksi. Vernon viskeli maljakoita kohti herra Weasleyta. Adarasta tuntui, että oli aika poistua. Hän livisti Harryn ohi takkaan väistäen samalla yhden maljakon. Hän häipyi vauhdilla Kotikoloon samalla kun kuuli herra Weasleyn huutavan Harrylle jotain ”mene jo”-tapaista.

George otti hänet Kotikolossa lennosta vastaan kovaan ääneen nauraen. Fred virnuili vieressä.
”Söikö hän sen?” Fred kysyi Harrylta joka oli myös tullut paikalle. Fred ei ollut ilmeisesti saanut käkättävältä Georgelta vastausta.
Charlie ja Bill rynnistivät kättelemään Harrya. Samassa kuului pieni poksahdus kun herra Weasley ilmestyi paikalle ja alkoi raivota Fredille. Herra Weasley ei ilmeisesti aavistanutkaan, että Adara sen oli –melkein- kokonaan keksinyt. Syntyi taas hälinää kun rouva Weasley oli astellut huoneeseen ja kysyi mistä oli kyse. Adara näki parhaaksi livistää Ronin ja Harryn kanssa muualle. Hermionekin oli saapunut ja Adara kohtasi yllätyksekseen kiharahiuksisen tytön katseen astellessaan portaita kohti.

Koko portaita pitkin kävelyyn käytetyn ajan Ron ja Ginny selittivät Harrylle mikä on Weasleyn Welhowitsit ja miksi rouva Weasleyn raivoisa huuto kuului raikuvan juuri sinä hetkenä ympäri koko taloa. Matkalla he törmäsivät Percyyn joka valitti tarvitsevansa hiljaisuutta työntekonsa takia –Adara ja Ron pyöräyttivät silmiään. He painuivat vauhdilla Ronin huoneeseen ja alkoivat jutella niitä näitä. Lopulta rouva Weasleyn huuto vaikeni ja he uskaltautuivat menemään keittiöön auttamaan tätä ruoanlaitossa. Rouva Weasley vaikutti yhä raivostuneelta ja valitteli kaksosten tulevaisuuden pilaamisesta kepposesineillä. Adaraa hiukan hävetti, sillä hän oli auttanut kaksosia koko kesän niiden valmistuksessa. Ruokailu oli yhtä hilpeää – jos ei enemmänkin - ja täyttävää kuin aina ennenkin koko kesäloman ajan. Nukkumaan mennessään Adara oli niin tyytyväinen oloonsa kuin ihminen voi olla. Hän painoi päänsä tyynyyn ja nukahti miltei heti.

Otsikko: Luku 28. Georgen tunteet
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 16:42:17

Luku 28. Georgen tunteet

Adara luuli saaneensa nukkua vain tunnin, kun Fred ja George tulivat -kieltämättä vielä vähän unenpöpperössä- huoneeseen, kolistellen kattilaa ja kauhaa yhteen kuin rumpua ja karjuivat:
”HERÄTYS! ON PÄIVÄ JOLLOIN IRLANTI VOITTAA JA KRUM HAISTAA PITKÄN -”
”FRED! GEORGE!” kuului rouva Weasleyn raivokas huuto Ronin huoneen luota. Fred ja George tukkivat suunsa sekunnin murto-osassa. Adara puki päälleen ja täytti taskunsa Fredin ja Georgen antamilla kilokielimelleillä ja tekotaikasauvoilla, he ilmeisesti aavistivat että rouva Weasley penkoisi heidän taskunsa ennen lähtöä.

Ginny, Hermione ja Adara rämpivät keittiöön aamupalalle –Harry ja Ron olivat luultavasti vielä vaatteita päälle laittamassa.
Aamiainen sujui hiukan väsyneesti ja Harry, herra Weasley ja kaksoset puhuivat ilmiintymisestä.
”George!” rouva Weasley sanoi yhtäkkiä.
”Mitä?” George sanoi mahdollisimman viattomasti.
”Mitä sinun taskussasi on?” rouva Weasley kysyi epäilevästi.
”Ei mitään!”
”Älä valehtele minulle! Tulejo!” rouva Weasley loihti ja kaikki kilokielimellit ja tekotaikasauvat ym. lensivät kaksosten taskuista. Rouva Weasley aloitti pitkän saarnansa ja aamiaispöydän tunnelma vaisuni entisestään. Adara oli ainoa hilpeällä tuulella oleva, sillä kaksoset lupasivat että Adara saa puolet heidän tienaamasta rahasta jos vain Adaran salakuljetetut tavarat selviäisivät huispaus-mestaruusfinaaliin.

Lopulta he lähtivät kävelemään – Adaran tietämättä mihin. Hetken käveltyään he joutuivat tarpomaan korkeaa mäkeä pitkin, kukaan ei väsyneenä ja hengästyneenä halunnut puhua mitään. Adara – jonka reppu oli painavin keppostavaroiden takia, hengästyi eniten ja toivoi että olisi jo täysi-ikäinen – hän loihtisi reppunsa lentämään. Lopulta huippu häämötti. He hajaantuivat etsimään porttiavainta joka oli tuntunut hävinneen johonkin. Yhtäkkiä jostain kuului huuto.
”Täällä, Arthur! Täällä poika, se löytyi!” Adara kääntyi ja näki himmeässä tähtitaivaan valaistuksessa vain kaksi pitkää mieshahmoa.
”Amos!” herra Weasley huudahti ja kaikki lähtivät kohti noita kahta hahmoa. Weasley kätteli ruskearisupartaista miestä jonka vasemmassa kädessä oli homehtunut saapas.
”Tässä on Amos Diggory. Hän on töissä taikaolentojen sääntö- ja valvontaosastolla. Ja hänen poikansa Cedricin varmasti tunnettekin?” herra Weasley esitteli. Adara katsoi nyt toista pitkää miestä ja tajusi että tämä oli tosiaan Cedric Diggory, Puuskupuhin etsijä ja huispausjoukkueen kapteeni. Cedric oli melko hyvännäköinen Adaran mielestä mutta silti jokin hänen kokonaisuudessaan ei viehättänyt Adaraa paljoa. Monet Rohkelikon tytöt antaisivat vasemman kätensä pelkästä pususta hänen kanssaan, Adara ajatteli.
Kaksoset näyttivät happamilta.

Herra Weasley ja Amos juttelivat vähän aikaa ja lopulta Amos kysyi osoittaen kaikkia nuoria:
”Ovatko nämä kaikki sinun?”
”Oi ei, pelkät punapäät. Tässä on Hermione, Ronin ystävä, ja Harry, myös ystävä, sekä Adara, kaksosten ystävä”, herra Weasley vastasi.
”Kautta Merlinin parran!” Amos Diggory sanoi ja Adara oli varma kenen nimi oli kolahtanut Amosin päähän.
”Harry? Harry Potter?”
Bingo... Adara ajatteli. Amos alkoi kehua poikaansa joka oli päihittänyt Harryn huispaus-ottelussa viime vuonna. Kun kaksoset olivat jo raivon rajoilla, herra Weasley kiiruhti sanomaan että on aika lähteä. Kaikki kokoontuivat saappaan –tai siis porttiavaimen- ympärille ja kaikki koskivat sitä yhtä aikaa. Adara tunsi taas epämukavan nykäyksen vatsassaan kun he lennähtivät ilmaan ja kieppuivat vähän aikaa kunnes kaikki paitsi herra Weasley, Amos ja Cedric rämähtivät maahan ketkä mitenkin. Adara osittain Ginnyn päällä, Fred Adaran jalan päällä, George Ronin selän päällä, Harry Ronin alla. Adara muisteli miten itse lensi ruusupuskaan ensimmäisellä porttiavain-matkallaan Finniganien isoäidin luo.

Fred nousi ripeästi ylös ja auttoi Adarankin jaloilleen. He olivat saapuneet sumuiselle nummelle. Heitä vastaan tuli kaksi velhoa jästien vaatteissa (toisella oli yllään kiltti ja poncho, Adara tyrskähti). Herra Weasley ojensi porttiavaimensa heille ja toinen heistä kertoi missä Weasleyn telttapaikka on.
He lähtivät vaeltamaan sumun seassa kohti pientä mökkiä jossa oli taatusti alueen ainoa jästi. Harry oli juuri auttanut herra Weasleyta jästirahojen kanssa kun paikalle ilmiintyi velho.
”Unhoituta!” velho sanoi osoittaen jästiä.
”Vaihtorahanne ja kartta olkaa hyvä”, jästi sanoi kuin transsissa ja Adara ja muut näkivät parhaaksi livistää paikalta.
He jatkoivat matkaa jos jonkinmoisien telttojen välistä kunnes pääsivät metsän reunalle jossa oli kyltti heitä varten (kyltissä tosin luki Weezly).He pystyttivät pienet telttansa metsän reunalle. Harry ja Hermione näyttivät kyseenalaistavan telttojen tilan (Adara onneksi arvasi että teltat on lumottu tilansäästö-loitsulla). Lopulta he telttoja ihailtuaan astelivat sisään ja Adaran teoria oli totta: teltta oli tosiaan iso, kolmihuoneinen ja sisustettu.

”Me tarvitsemme vettä”, herra Weasley lopulta totesi, Ron hiukan intti vastaan mutta lopulta hän, Harry ja Hermione lähtivät hakemaan vettä. Fred lähti auttamaan isäänsä tulen sytyttämisessä, Adara jäi Georgen kanssa telttaan kahden. He alkoivat jutella huispauksesta ja lempi-pelaajistaan. Jossain vaiheessa juttelusta tuli väittely (George väitti että Impoon Ampiaiset perustettiin vuonna 1320 – Adara väitti että 1312). George oli juuri aikeissa taikoa Adaran suun kiinni, kun sauva muuttui kumihiireksi – hän oli ottanut valetaikasauvan. Adara tuijotti säikähtänyttä Georgea ja tyrskähti, tyrskähdyksestä naurua, naurusta naurukohtaus. Georgekin alkoi nauraa.
Adara kurottautui Georgen yli ja nappasi kumihiiren itselleen yhä nauraen. Hänen päänsä oli hänen huomaamattaan vain tuuman päästä Georgen kasvoista, jotka näkyivät Adaran silmäkulmassa punastuvan. Adara käänsi kasvot Georgeen päin ja heidän nenänpäät osuivat yhteen. Adara ei värähtänyt kauemmas – eikä Georgekaan.
Adara tuijotti Georgea silmiin – silmiin joista huomasi Georgen olevan onnensa kukkuroilla, Adaran hymy hälveni uteliaaseen ilmeeseen. George pyyhkäisi hiuksen Adaran huulten yläpuolelta ja yhtäkkiä - Adaran arvaamatta - suuteli tätä pehmeästi huulille.
Nopeasti George tajusi mitä oli tekemässä ja vetäytyi korviaan myöten punastuen kauemmas mutisten jotain anteeksipyyntöä.
Adara katsoi Georgea miettivästi. Hän arvasi että George pitää hänestä. Sen jotenkin huomasi. Mutta omista tunteistaan Adara ei ollut vielä varma. George avasi viimein selvästi suunsa:
”Öhm.. Tuota... Adara – haluaisitko joskus lähteä ulos? Tai siis minun kanssani, joskus... Treffeille?” Adara hymyili ja nyökkäsi. Hän saisi aikaa Georgen kanssa ja tietäisi tulisiko heistä mitään. Georgen kasvot säteili kuin pikkupojalla huvipuistossa.
”George, jos haluat ruokaa, tule itse tekemään omasi!” kuului herra Weasleyn ääni. Hän oli ilmeisesti onnistunut sytyttämään tulen. George lähti teltan suuaukolle, mutta kääntyi vielä:
”Tuletko?” hän sanoi ja ojensi kättään. Adara tarttui siihen, George auttoi Adaran ylös ja he lähtivät ulos teltasta. Hermione, Harry ja Ron olivat palanneet –Hermione ilmeisesti sytytti tulen. Herra Weasley hätiköi hieman kutsunsa kanssa, sillä tuli oli vielä pieni ja kestäisi vielä tunti ennen kuin siinä voisi valmistaa mitään... Fred hymyili ja virnuili kuten yleensäkin, mutta se ei ollut mitään verrattuna Georgeen...

Kun vihdoin päästiin ruokailemaan, Percy, Bill ja Charliekin tulivat paikalle. Ludo Bagmankin liittyi heidän seuraan kummallisissa ampiais-vaatteissaan ja löi Fredin ja Georgen kanssa 37 kaljuunaa, 15 sirppiä ja 3 sulmua (ja yhden valetaikasauvan) vetoa. Kaksoset sanoivat että Irlanti voittaa mutta Krum nappaa siepin. Barty Kyyrykin saapui asiallisen näköisenä paikalle (Adara luuli häntä ensin jästiksi). Percy tuntui palvovan Kyyryä joka sekunti, vaikka Kyyry kutsuikin häntä Weatherbyksi.
”Bulgarialaiset haluaisivat 12 lisäpaikkaa”, Kyyry sanoi Ludolle.
”Aaai, sitä he halusivat! Minä kun luulin että kaveri yritti lainata toista sisäpaitaa tuikkipartioon. Vahva murre veikolla”, Ludo sanoi ja suurin osa Weasleysta ja muista meinasivat tyrskäyttää juomansa tai ruokansa suusta ulos naurua pidätellessään. Percy tarjosi Kyyrylle teetä, mutta:
”Ei kiitos, Weatherby.” Se oli kaiken huippu. Kaksoset poistuivat kauemmas metsään ja alkoivat ulvoa naurusta (aterian luota poistuminen ei auttanut asiaa, sillä nauru kuului hyvin selvästi ja kauas). Kyyry ja Percy puhuivat jostain joka alkoi kiinnostaa kaksosia. He kysyivät Percyltä mistä he puhuivat mutta Percy sanoi vain:
”Se on salaiseksi luokiteltua tietoa, kunnes ministeriö julkistaa sen. Herra Kyyry teki oikein kun ei paljastanut sitä.”
”Äh, kita kiinni Weatherby!”

Otsikko: Luku 29. Häiriköitä
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:04:51

Luku 29. Häiriköitä

Illemmalla Adaran laskut alkoivat mennä sekaisin – hän nimittäin laski hänen luonaan käyvien kauppiaiden määrää. Laskut alkoivat seota myös ostoksien suhteen; hän oli ostanut kaikkarit, Bulgarialaisen huivin, laulavan vihreän apilarinta-korun (kaksosten mieliksi), Tulisalaman lentävän pienoismallin, siihen sopivan Viktor Krumin pienoismallin, Bertie Bottin uusia poksuvia purkkia ja paljon, paljon muuta.
Yhtäkkiä metsässä olevaa polkua alkoi valaista puna-vihreät valot.
”Se alkaa!” herra Weasley huudahti ja he lähtivät innoissaan tuhansien muiden velhojen kanssa kohti stadionia. Lopulta metsän läpi sinne päästyään ainoa mitä Adara pystyi stadionista toteamaan, oli:
”Se on valtava!”
”Mitäs odotit, koulun kaltaista pikkukenttää?” Fred kysyi virnistäen ja ojensi hänen, Georgen ja Adaran liput lipuntarkistajanoidalle. Noita mutisi jotain parhaimmista paikoista ja päästi heidät sisälle.

He loikkivat portaissa Harryn ja muiden perään ja lopulta saavuttivat heidän korkealla sijaitsevat paikat. Näköala oli mahtava, näkymä kentälle oli täydellinen ja yleisössä kuhisi ihmisiä paikoilleen kuin pieniä muurahaisia pesässään. Kestäisi vielä yli tunnin ennen kuin peli alkaisi. Adara istuutui Fredin ja Adaralle tuntemattoman velhon viereen. Velhon toisella puolella istui taas Ron, Hermione ja Harry.

Adaraa harmitti istua jonkun ventovieraan kanssa, etenkin kun hän ei ollut ehtinyt jutella Harryn kanssa lainkaan kesän kulusta.
Hän oli juuri ehdottamassa velholle, että tämä vaihtaisi paikkaa Harryn kanssa, kun taikaministeri, Cornelius Toffee saapui paikalle. Hän istuutui Harryn toiselle puolelle ja alkoi jutustella Harryn kanssa kuin vanhalle tuttavalle. Adaraa hiukan ärsytti kun ministeriö on mielistelemässä heti poikaa joka on onnistunut päihittämään Voldemortin.
Yhtäkkiä ministeri kohotti ääntään.
”Kas, siinä saapuukin Lucius!” Adara kääntyi ja näki Lucius Malfoyn seisomassa vaimonsa kanssa portaiden luona. Heidän takaansa erottui samanlaiset platinanvaaleat hiukset kuin Luciuksella – Draco. Adara nielaisi ja käänsi katseensa Harryyn joka näytti happamalta.

”Ah, Toffee”, Lucius sanoi ja kätteli ministeriä. ”Mitä kuuluu? Et ole tainnut tavata vaimoani Narcissaa? Tai poikaani Dracoa?”
Adara käänsi katseensa Narcissaan joka näytti siltä kuin hänen nenän allaan olisi räjäytetty sontapommi. Toffee tervehti kohteliaasti kumartaen Narcissaa ja esitteli paikalla olijoita. Herra Weasleyn kohdalla tunnelmasta tuli hyvin kireä. Lucius ja herra Weasley tuijottivat toisiaan. Viimein Lucius käänsi katseensa muihin Arthurin rivillä istuviin.
”Hyvänen aika, Arthur. Mitä jouduit myymään että sait paikat huippuaitioon? Et kai talostasi näin paljoa saanut?” Lucius sanoi ja Toffee keskeytti kireän tunnelman kehumalla herra Weasleylle kuinka Lucius oli tehnyt suuren lahjoituksen Pyhän Mungon sairaalalle.

Luciuksen katse oli sillä välin nauliutunut Hermioneen, mies nyrpisti nenäänsä ja käänsi katseensa Adaraan. Hän kuiskasi jotain, ilmeisesti Dracolle, sillä Draco näytti nyökkäävän isänsä takana. Lucius tyrkkäsi poikansa pois piileskelemästä.
”Sinä lienet neiti Finnigan?” Lucius sanoi yllättävän miellyttävällä äänellä ja ojensi kätensä kättelyyn. Kaksoset seurasivat tiukasti vieressä. Adara nyökkäsi ja ojensi vastentahtoisesti – sitä kuitenkin näyttämättä - kätensä Luciukselle, joka käänsi tämän käden kämmenselkä ylöspäin ja kumarsi niin syvään, että hänen huulensa melkein koskettivat Adaran kämmenselkää. Adaran ystävät katsoivat tapahtumaa inhon vallassa.
”Erittäin... miellyttävää tavata”, Lucius sanoi hiukan harkiten sanaa ’miellyttävä’. Hän jatkoi matkaansa istumapaikalleen kuiskaten jotain Dracolle joka näytti pettyneeltä. Kaksoset nyrpistivät neniään pahemmin kuin Narcissa ja tekivät pieniä yökkäilyn merkkejä. Adara irvisti todisteeksi että oli täysin samaa mieltä.

Kesti kauan kun kaikki olivat päässeet paikoilleen ja tulleet tyytyväisiksi oloonsa.
Yhtäkkiä kuitenkin Ludo Bagman pelmahti paikalle, sanoi Toffeelle jotain ja taikoi melutus-loitsun kurkkuunsa. Hän avasi suunsa ja hänen äänensä kuului ympäri stadionin: ”Hyvät naiset ja herrat... Tervetuloa! Tervetuloa neljännensadannenkahdennenkymmenennentoisen kerran järjestettävien huispauksen maailmanmestaruuskisojen loppuotteluun!” Alkoi kova kiljuminen ja taputtaminen.
”Ja nyt, pitemmittä puheitta, saanko esitellä Bulgarian joukkueen maskotit!” Adara kurottautui katsomaan ovelle josta Bulgarian maskotit saapuivat. Kuunhohtoisia vaaleahiuksisia naisia lipui hiukset hulmuten kentälle ja alkoivat tanssia. Adara haukotteli. Hän oli nähnyt veeloja eri kirjoissa, eikä häntä kiinnostanut ne pätkääkään. Mutta Harry näytti olevan eri mieltä, sillä hän kuin hypnoosissa kurottautui enemmänkin reunan yli. Hänet saatiin kuitenkin kiskottua pois.
Tanssi loppui ja Ludo avasi jälleen suunsa:
”Ja nyt, nostakaapa taikasauvanne tervehdykseen... Irlannin maajoukkueen maskoteille!”
Stadionille lennähti jokin joka muistutti epäilyttävän paljon pyrstötähteä. Se kiersi kentän kerran ympäri ja halkesi kahdeksi pienemmäksi pyrstötähdeksi. Kentän ylle ilmestyi sateenkaari joka yhdisti kaksi pyrstötähteä. Sitten ne muodostivat taivaalle ison apilan joka liiteli katsomon yllä tiputellen kultakolikoita katsomoon. Sitten Irlannin joukkueen maskotit astelivat esille, suuri porukka metsinkäisiä. Seuraavaksi Ludo esittelikin pelaajat jotka tulivat yksitellen kentälle luudillansa, ja peli alkoi...

Suuri tappio Bulgarialle. Adara ja Ron huokailivat pettyneenä, kaksoset riemuitsivat. Mutta olipa tässä hyväkin puolensa; Krum nappasi siepin. Bulgaria oli niin pahasti häviöllä, että Krum oli luultavasti arvioinut, ettei voittomahdollisuuksia ole. Voittoa tosin tuli Kotikoloonkin sillä kaksoset voittivat vedon Ludo Bagmanin kanssa. He eivät tosin löytäneet häntä mistään.

Teltoille saavuttuaan kukaan ei kaivannut nukkumaan, ja ympärillä oli niin kova meteli, ettei kukaan nukkumaan pystyisikään. Herra Weasley valmisti kaikille kupilliset kaakaota ennen nukkumaanmenoa. Juttutuokiota kesti niin kauan kun Ginny nukahti pöydän ääreen. Silloin herra Weasley käski koko porukan nukkumaan yhdellä käskyllä ja kukaan ei väittänyt vastaan. Kaikki olivat väsyneitä. Adara, Hermione ja Ginny menivät omaan telttaansa ja Adara tuskin ehti painaa päätään tyynyyn kun hän jo nukkui...

”Ginny! Adara! Äkkiä ylös!” suorastaan karjui herra Weasleyn ääni.
”Häh? Joko on aamu?” Ginny kysyi unenpöpperössä. Adara nousi vaivalla ylös ja tuijotti väsyneenä herra Weasleyta.
Leiriltä kuului kiljumista, huutoja, paukkeita, itkua ja juoksuaskelia. Jokin ei ollut nyt kohdallaan...
”Nouskaa ylös, nyt! Lähdetään äkkiä!” herra Weasley karjui ja Fredin naama kurkisti teltan oven takaa. Adara totteli, jokseenkin puoliunisena ja asteli ulos. Kymmenet velhot ja noidat juoksivat metsää kohti kauhuissaan kiljuen. Adara hölmistyi. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Hän käänsi katseensa niitylle, josta kuului naurua ja omituista paukahtelua. Ääni lähti velhojoukosta joka käveli tiiviinä ryhmänä sauvat ojossa taivasta kohti. Velhoilla oli naamiot ja huput kasvojen peitteenä. Ilmassa leijui heidän yläpuolellaan neljä ihmishahmoa. Yksi heistä oli herra Roberts. Ainoa jästi jonka Adara oli koko päivän aikana tavannut.
”Menkää! Me autamme ministeriötä!” herra Weasley huusi ottaessaan sauvan esiin, mutta Adara ei sillä hetkellä kuunnellut. Velhot olivat ilmeisesti ottaneet myös herra Robertsin vaimon ja kaksi lasta sairaaseen leikkiinsä mukaan, nyt nainen käännettiin niin että hänen yöpaitansa valahti korviin.
”Lähdetään, äkkiä!” George huusi ja tarttui Adaraa ranteesta ja he juoksivat metsään.

”Keitä nuo ovat?” Adara kysyi tarkoittaen velhoja naamareissa, kun he arvioivat olevansa tarpeeksi kaukana hälinästä. George kohautti olkiaan. Oli pilkkopimeää ja huudot ja itkut kaikuivat pitkin metsää. Adara ei kuvitellut että näin mukava päivä saisi tällaisen käänteen... Adara huokaisi. George istuutui kivelle, Adara hänen viereensä.
”Hieno päivä, vai mitä?” George sanoi ja Adara hymähti.
”Joo, siihen asti kun kauneusunet menivät kaikilta pilalle. Sen verta voin sanoa että minulle ne tekisivätkin hyvää”, Adara mutisi ja aavisti Georgen jostain syystä hymyilevän. Adara tuijotti pimeää metsää ympärillään. Monista oksista, kivistä ja kasveista muodostui pelottavia tummia kuvioita ja Adara oli kiitollinen että oli juuri silloin Georgen seurassa. Hän jopa päätti sanoa sen ääneen.
”Onneksi sinä olet siinä. Kiljuisin varmaan peloissani pitkin metsää jos olisin yksin...” hän sanoi ja George hymähti huvittuneena.
”On siinäkin rohkelikko”, hän sanoi ja koetti kiskoa puolipitkiä paidan hihojaan edes vähän pidemmiksi, oli aika kolea yö ja Adarankin kädet ja nilkat palelivat tuulen takia. Paitakaan ei paljoa tuulta pitänyt.
”Olisi pitänyt ottaa takki...” Adara tokaisi ja hieroi käsiään yhteen. George hymähti jälleen, myöntämisen merkiksi ja kietoi kätensä Adaran ympärille lämmitteeksi. Adarakin kiersi kätensä Georgen ympärille ja huokaisi. Pelokkaita huutoja kuului yhä.

”Koskahan on turvallista palata...” Adara sanoi.
”En tiedä... Isä tulee varmasti hakemaan kun on turvallista”, George sanoi luottavaisena ja nojasi päätään Adaran päälakea vasten. He olivat pitkän aikaa hiljaa ja kuuntelivat huutoja jotka kantautuivat yhä metsässä. Keitä ne naamioidut velhot olivat? Liittyisivätkö he jotenkin Voldemortiin?
”Sopisiko Tylyaho sinulle?” George kysyi yhtäkkiä. Adara havahtui ajatuksistaan.
”Häh?”
”Treffipaikaksi. Tylyaho”, George toisti.
”Ai, tietty käy”, Adara sanoi hajamielisesti.
”Jos sinua siis vielä kiinnostaa lähteä”, George sanoi ehkä hiukan epäluuloisesti.
”Totta kai kiinnostaa”, Adara sanoi ja tunsi kun iso ja kylmä tuulenpuuska heilautti hänen hiuksiaan. Hän tiukensi otettaan Georgesta joka teki samoin, laittaen myös toisen kätensä Adaran niskalle hiuksien sekaan. Kun tuulenpuuska meni, Adara nosti päätään ja katsoi Georgea – tai ainakin mitä hänestä erotti siinä pimeydessä. Hän tunsi yhtäkkiä halua suudella tätä. Hänen onnekseen oli pimeää, sillä hän tunsi punastuvansa. Hänen ei onnekseen tarvinnut tehdä mitään, sillä George oli tuntenut samoin ja painanut huulensa Adaran omia vasten. Adara vastasi suudelmaan pehmeästi ja kietoi kätensä tiukemmin Georgen ympärille.

”Kas kas, Weasleykin on löytänyt jonkun kaltaisensa – surkean madon toisin sanoen”, kuului Adaralle liiankin tuttu pilkallinen ääni. Hän irtautui Georgesta joka oli kääntänyt päänsä nyt äänen suuntaan. Pimeydestä erottui vain vaaleat hiukset, joille heikko kuunsirpin valo loi kiiltävää hohtoa.
”No, pitääpä katsoa millaisen luuserin olet iskenyt”, ääni sanoi ja valo syttyi kun poika sytytti jonkinnäköisen velholyhdyn. Valo paljasti kylmän siniharmaat silmät ja platinanvaaleat hiukset. Draco, jonka silmät pyöristyivät järkytyksestä nähdessään Adaran kasvot. Hän ei selvästikään tiennyt mitä sanoa, sillä hän vain lähti pois mutisten jotain epäselvää, kasvot puolukanpunaisina. Hetken ajan kuului Dracon vikkelät askeleet, ja hän katosi näkyvistä. Adara ja George eivät ehtineet sanoa mitään, sillä samassa taivaalle lemahti jotain kirkasta ja vihreää. Se oli kuvio. Pääkallo, jonka suusta tuli käärme.
”Adara, mennään”, George sanoi hiukan hätiköiden ja nousi ylös.
”Mitä nyt?”
”Se on tiedät-kai-kenen merkki! Se tehdään vain kun kuolonsyöjät – eli tiedät-kai-kenen kannattajat ovat tappaneet jonkun. Meidän täytyy lähteä katsomaan ovatko muut kunnossa”, George sanoi, huolestuneeseen sävyyn. Adara nyökkäsi ja he lähtivät juoksemaan kohti metsän toista laitaa.

Matkan puolivälissä George törmäsi johonkin, joka huudahti: ”AU!”
”Valois!” Adara huudahti osoittaen sauvallaan kohti sitä kehen George törmäsi. Fred, ja hänen takanaan vapiseva Ginny.
”Ai, te”, Fred sanoi ja auttoi veljensä ylös – hän oli kellahtanut törmäyksen takia maahan ja hieroi nyt päätään. Adara säikähti nyt, sillä hän oli käyttänyt taikuutta koulun ulkopuolella. No, ehkäpä hän saisi tämän anteeksi kun he olivat ehkä jopa hengen vaarassa.
”Näittekö sen merkin?” Adara kysyi ja Fred nyökkäsi.
”Olimme menossa juuri katsomaan olisiko telttamme luo tullut ketään”, Fred sanoi.
”Sinne mekin”, George sanoi. He lähtivät yhdessä kohti metsän reunaa, ja lopulta löysivätkin sinne. Kauhunhuudot olivat vaimentuneet. He saapuivat telttansa luo. Sen edessä seisoi Charlie, Bill ja Percy. Charliella oli palkeenkieli paidassa, Billin käsivarsi oli täysin veressä, samoin Percyn nenä. Naamioidut tunkeilijat olivat kaikki poissa, mutta velhojen ja noitien kauhua pahensi merkki taivaalla.
”Fred, George, luojan kiitos olette -” Bill aloitti mutta Ginny kiljui Billin käden nähdessään. Adara nappasi teltasta lakanan, repäisi sen Charlien kanssa osiin ja sitoi tiukasti Billin käsivarren lakanan osalla, että verenvuoto tyrehtyisi.
”Kiitos”, Bill sanoi ja halasi nyt siskoaan joka näytti yhtä kalpealta kuin lakana Billin käden ympärillä. He astelivat poikien telttaan ja odottivat että herra Weasley saapuisi takaisin. Lopulta teltan seinään palaneesta reiästä Charlie näki isänsä kävelemässä metsästä telttaa kohti. Hän lähti isäänsä vastaan ja tuli hetken päästä takaisin telttaan isänsä, Harryn, Hermionen ja Ronin kanssa.
”Jäivätkö ne kiinni, isä?” Bill kysyi. ”Ne jotka loihtivat piirron?”
”Eivät”, herra Weasley sanoi. ”Barty Kyyryn kotitonttu löytyi Harryn taikasauva kädessään, mutta emme vieläkään tiedä, kuka loihti piirron.”
”Mitäh?!” vanhimmat veljekset huudahtivat ääneen.
”Harryn taikasauvan?” Fred sanoi hölmistyneenä.
”Herra Kyyryn tonttu?” Percy sanoi vielä hölmistyneempänä. Herra Weasley selitti pitkän tarinan siitä, kun Harry, Ron ja Hermione olivat kuulleet jonkun lähellään loihtivan piirron, mutta he olivat varmoja että tekijä oli mies. Winky oli löytynyt tajuttomana metsästä Harryn sauva kädessään, suoraan pimeän piirron alla. Kyyry oli erottanut Winkyn ja ministeriön työntekijät menivät täysin ymmälleen. Hermione ja Percy alkoivat väitellä ja muut puhumaan siitä kuka piirron olisi voinut loihtia. Adara oli niin väsynyt ja kyvytön ajattelemaan asiaa sen enempää, joten hän hiippaili teltasta ulos, kellahti nurmikolle selälleen ja jäi katselemaan tähtiä. Voldemortin merkki oli yhä taivaalla. Käärme liukerteli ja heilutteli päätään uhmaavasti. Adara sai kylmiä väreitä.
Lopulta kuului herra Weasleyn määräys mennä nukkumaan, vasta silloin muut huomasivat Adaran puolinukuksissa nurmikolla.
”Adara hei, telttaan nukkumaan eikä siihen nurmelle”, Fred sanoi tökäten Adaraa olkapäähän. Adara hätkähti hereille.
”Mitäh? Jaa, joo, juu...” hän mutisi, kipitti vauhdilla tyttöjen telttaan, kaatui sängylleen ja nukahti saman tien vaikka hänen päässään pyöri jos jonkinmoisia ajatuksia ja huolia kuolonsyöjiä koskien...

Otsikko: Luku 30. Tylypahkaan
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:09:01

Luku 30. Tylypahkaan

Aamulla he pakkasivat telttansa ja tavaransa ja lähtivät Kotikoloon. Heitä vastassa oli erittäin huolissaan ollut rouva Weasley. Hän rutisti miestään ja kahmaisi kaksoset lähes keuhkot liiskaavaan halaukseen, kaksoset kopauttivat päänsäkin yhteen.
He kaikki ahtautuivat keittiöön, paitsi Adara joka meni olohuoneeseen. Hän istuutui nojatuoliin ja tuijotti tyhjää mustaa takkaa. Kysymyksiä oli syntynyt hänen mieleensä... Pitäisikö hänen käydä kotona? Kaipaisiko kukaan häntä siellä?
Harry asteli myös olohuoneeseen katsoen Adaraa kysyvästi. Adara havahtui ajatuksistaan ja katsoi Harrya.
”Haluat käydä kotona, vai mitä?” hän sanoi vilkaisten takkaa ja hormipulveripurkkia.
”E-en... kai... tavallaan.. ehkä...” Adara änkytti ja huokaisi. Harry istuutui hänen eteensä nojatuoliin.
”Seamuskin oli maailmanmestaruus-finaalissa. En tainnut muistaa mainita.” Harry sanoi.
”Ai... miten hän voi?” Adara kysyi ja tunsi mahaansa kivistävän, joko sitten nälästä tai jostain hiukan muusta.
”Näytti hyvin.. hmm.. iloiselta. Hän oli Irlannin kannattajien telttojen läheisyydessä”, Harry sanoi.
”Joo... Hän on Irlannin kannustaja”, Adara sanoi hymähtäen.
”Siltä hän kyllä näyttikin, usko pois”, Harry sanoi ja Adara hymähti jälleen huvittuneena. Hetken Harry tuijotti Adaraa arvioiden ja lisäsi: ”Mene vaan, kerron Weasleylle.”
Lopulta Adara nyökkäsi myöntyessään ja nousi ylös. Hän otti hormipulveria purkista ja kohdisti suuntansa Finniganeille...

TUMPS! Adara tömähti olohuoneen lattialle rouva ja herra Finniganin istuessa olohuoneen sohvalla. He säikähtivät Adaran tullessa kuin tyhjästä ja tuijottivat nyt silmät hölmistyneisyydestä pyöreinä Adaraa joka puhdisti housujaan tuhkasta. Adara ei tiennyt mitä sanoa, tai edes mitä tuntea. Rouva Finniganin alahuuli alkoi täristä ja silmät vetistyä. Ennen kuin Adara sitä tajusi, rouva Finnigan oli loikannut halaamaan häntä.
”Anna anteeksi!” hän kiljui kyyneleiden valuessa poskilleen. Adara oli hämillään, eikä tiennyt mitä ajatella. Mitä hän haluaisi sanoa ennen kuin lähtee Tylypahkaan? Herra Finnigan istui sohvalla tietämättä mitä tehdä.
”Olin niin huolissani kun kuulin että sinäkin olit Huispauksen maailmanmestaruus-finaalissa! Ties mitä olisi tapahtunut!” rouva Finnigan sanoi pyyhkien kyyneleitään nenäliinaansa – yhä Adaraa halaten. Nyt Adara tiesi mitä sanoa, se helpottaisi kaikkea paljon.
”Silmeia -” Adara aloitti, kutsumatta tätä äidiksi. ”Sirius on syytön niihin murhiin. Hän ei ole hullu. Hänet lavastettiin syylliseksi-”
”Mitä sinä oikein selität? Sirius Musta tappoi kaduntäydellisen.. öh.. ”jästejä”, sekä entisen ystävänsä, Peter Piskuilanin”, herra Finnigan sanoi.
”Ei, Peter Piskuilan suunnitteli kaiken, hän lavasti kuolemansa, tappoi ne jästit ja jätti Siriuksen pidätettäväksi”, Adara selitti. Finniganit katsoivat toisiaan hölmistyneinä, mutta suostuivat kuuntelemaan koko tarinan. Adara selitti mahdollisimman tarkasti kaiken mitä tiesi. Mitä lähempänä loppua tarina oli, sitä hölmistyneempiä Finniganit olivat. Lopulta he istuivat täysin hiljaa, Adaran tuijottaessa tiiviisti heitä.

”Täytyy sanoa, että tuo on hyvin mahdollista. Kaikki asiat täsmäävät”, rouva Finnigan sanoi.
”Minä olen ymmälläni, en tiedä läheskään kaikkea... teidän maailmasta”, herra Finnigan sanoi ja pyyhki silmälasejaan paidanhelmaansa.
”Mutta silti, tarina oli tosi mutkikas ja Sirius Mustalla on ollut 11 vuotta aikaa ajatella tuota teoriaa”, Silmeia jatkoi.
”Teidän täytyy uskoa! Kuinka joku voi ajatella jotain kunnolla Azkabanissa? Ankeuttajat tekevät heistä selvää”, Adara sanoi kimmastuneena.
”Totta tuokin...” Silmeia sanoi ja näytti mietteliäältä. Adara huokaisi ja istuutui nojatuoliin.
”Suoraan sanottuna, en ole antanut anteeksi sitä että olette valehdelleet kaikki nämä vuodet. Mutta haluaisin silti teidän ymmärtävän, että olette suojelleet minua Siriukselta turhaan. Hän on oikeasti hyvä ihminen, eikä tahdo Harryllekaan mitään pahaa”, hän sanoi.

”Sanoit äsken että olet kirjoitellut hänelle, ja sait siten tietää nämä asiat Peteristä ja muusta”, herra Finnigan totesi.
”Niin?” Adara kysyi.
”En oikein usko että hän vakuuttaisi sinut kirjeillä. Eli.. oletko tavannut hänet?” herra Finnigan kysyi kohottaen toista kulmaansa. Adaran teki mieli kääntää aihe säähän tai Ponter Pellorin uuteen taikatoffeeseen. Mitähän he pitävät siitä että hän tapasi Siriuksen? Ja monestikin. Kertomatta heille asiasta sanaakaan.
”No... tuota... itse asiassa...” Adara aloitti katse sormissaan. ”Olen tavannut hänet.”
Finniganien silmät laajenivat hiukan järkytyksestä.
”Ihan... vapaaehtoisesti? Ja tietoisena että olet menossa tapaamaan mielipuolta murhaajaa -” Adara mulkaisi rouva Finnigania ”–tai siis siksi häntä silloin luulit”, Silmeia korjasi.
”En... Olin Tylyahossa, näin hänet – mutten tunnistanut -” siinäpä olisikin selittämistä, että Sirius on animaagi. ”- ja seurasin häntä. Hän yllätti minut takaapäin ja kertoi koko jutun minkä kerroin teille”, Adara sanoi. Silmeia nyökkäsi. Oli hetken hiljaista, tappavan hiljaista. Lähes pelottavaa. Finniganeilla pyöri taatusti nyt aivojen rattaat ylikierroksilla, kuten Adaralla silloin. Adara halusi jo palata Weasleylle...
”Minun täytyy pyytää teiltä yhtä asiaa... Älkää kertoko tästä kenellekään”, hän sanoi ja rouva ja herra Finnigan juttelivat pitkän aikaa keskenään, kunnes totesivat sen olevan parasta. He vannoivat etteivät kerro kenellekään – ei edes Seamusille.
Adara palasi nyt helpottunein mielin takaisin Weasleylle. Hänestä oli hyvä puhua vähän Finniganeille ja kertoa Siriuksesta. Silti hän kantoi vielä kaunaa...

Seuraavan viikon aikana Adara hädin tuskin näki herra Weaselyta. Hän oli kotikolossa vain aamut ja illat, ja silloinkin hän viuhahteli kuin kaksosten keksimä raketti joka paikkaan. Herra Weasley taisi pudottaa jopa kilon pari sinä aikana. Pian koitti kesäloman viimeinen päivä, sunnuntai. Illalla Weasleyt ja kaikki heidän luonaan olevat istuskelivat kuka missäkin juttelemassa. Percy valitteli kaaoksesta ministeriössä, aihe vaihtui Rita Luodikoon, Luodikosta kaksosten touhuihin –kaksoset olivat nimittäin istuneet tähän asti hiljaa nurkassa supisemassa ja väittivät äidilleen tekevänsä läksyjä. Herra Weasleykin saapui väsyneenä kotiin. Rita Luodiko oli saanut selville erään ministeriön työntekijän katoamisen, joka oli tapahtunut jossain vaiheessa kesälomaa. Percy alkoi jauhaa Kyyrystä, yllätys yllätys. Adara livisti Ginnyn huoneeseen pakkaamaan.
Hänen tavaransa olivat päässeet hiukan levittäytymään Ginnyn tavaroiden joukkoon. Hän taitteli vaatteensa ja kääri tavaransa niihin ja laittoi ne nätisti laukkuun. Juuri vaivalla arkun kiinni saatuaan hän huomasi vielä pöllönhäkkinsä vieressä olevan pankkiholvin avaimen. Siriuksen holvin, itse asiassa. Hän oli antanut sen Adaralle että tämä saa koulukirjat, nyt kun hän ei halunnut olla Finniganeihin tekemisissä. Hän avasi jälleen arkkunsa kannen, pisti avaimen sinne ja laittoi arkun taas vaivalla kiinni.

Samassa Ginny asteli huoneeseensa.
”Hermione ja Percy alkoi riidellä. Äiti hääti kaikki yläkertaan”, hän sanoi virnistäen vaisusti. ”Joko pakkasit?” Adara nyökkäsi.
”Meidän kouluvuoden tarvike-listassa luki iltapuku ja pojilla juhlakaapu. Mistähän siinä on kyse?” Ginny kysyi kun Hermione asteli huoneeseen nyrpeän näköisenä. Adara kohautti olkiaan ja muisteli kuinka oli saanut Siriukselta kasan kultaa mekkoa varten. Se oli yönsininen, se kimalsi kaula-aukon reunoilta ja helmaosassa oli läpinäkyvää mustaa kangasta, ja sen alla pikimusta kangas. Yläosa oli korsettimainen ja kasviköynnöskuvioinen. Kiireidensä keskellä hän ei ollut ehtinyt edes ajatella mistä on kyse.
”Tylypahkan historiassakaan ei lukenut muutaman vuoden välein pidettävistä tanssiaisista mitään!” Hermione sanoi haihduttaen nyrpeyden kasvoiltaan. Adara pidätteli naurua, tyypillistä Hermionea, tutkia nyt 2000-sivuinen kirjan lohkare yhden tiedon takia. Adara tosin olisi saattanut tehdä samoin, jos omistaisi Tylypahkan historian.

Seuraava aamu oli yhtä hulinaa ja vilskettä. Kaikki söivät yhtä aikaa aamupalaa ahtaassa keittiössä, Ron tajusi kolme kertaa unohtaneensa jotain, Hermione ei löytänyt Koukkujalkaa ensin mistään, kaksoset olivat unohtaneet yhden valetaikasauvan sohvalle ja rouva Weasley torui heitä siitä hyvästä ja Percy jauhoi herra Kyyrystä Billille. Jossain vaiheessa Adara oli varma että oli nähnyt Amos Diggoryn pään olohuoneen takassa.
Lopulta oli aika lähteä. Joukko lähti kolmella taxilla kohti Kings Crossia, Adara istui kaksosten ja Billin kanssa samaan autoon. Bill oli tarjoutunut saattamaan heidät laiturille 9 ja ¾. Adara istui Georgen ja oven välissä takapenkillä. Puolivälissä matkaa George oli Adaran huomaamatta ujuttanut kätensä Adaran käden päälle. Bill huomasi asian, sillä hän istui Georgen vieressä ja tuijotti vaivihkaa Adaraa ja Georgea vuorotellen.

Perille tultuaan he riensivät ruuhkaisen ja savuisen (yksi jästien vetureista oli hajonnut ja tuprutti nyt mustaa sakeaa savua) Kings Crossin aseman halki laiturin 9 ja 10 välille. He livahtivat vaivihkaa sen saman vanhan piilotetun portin läpi laiturille 9 ja ¾.
”Minä haen meille paikat”, Adara sanoi, halasi rouva Weasleya, kätteli Billiä ja hyvästeli Charlien vain käden heilautuksella sillä Charlie raahasi Ginnyn matka-arkkua. Adara lähti junaan. Hän raahasi matka-arkkunsa ja pöllönhäkkinsä tyhjään osastoon ja istuutui hetkeksi hengittämään. Samassa osaston ovi aukesi –Draco. Hän asteli osastoon, mutta jähmettyi heti kun huomasi Adaran. Hän kääntyi ympäri ja lähti sanaakaan sanomatta pois. Adara pudisti päätään huokaisten, otti matka-arkustaan uusimman päivän profeetan ja alkoi lueskella. Kesti hetken kun Fred ja Georgekin ilmestyivät paikalle. George istuutui Adaran viereen, Fred tätä vastapäätä.
”Mikä Malfoyta vaivaa?” Fred kysäisi. Adara havahtui lehden lukemiseltaan.
”Häh? Miten niin?”
”No hän pamautti nyrkillä vaunuosastonsa ovea niin että siihen tuli kauhea painauma. Näytti tosi kiukkuiselta”, Fred totesi mietteliäänä. Georgen korvat punehtuivat yhtäkkiä. Adara kohautti olkiaan ja tokaisi ettei tiedä.
Heidän auki jääneen vaunuosaston oven luota kuului kahden pojan puhetta ja askelia.
”Ostin siellä matsissa itse pesevän hammasharjan, se pesee kielenkin jos sitä käskee. Aika käytännöllinen vai mitä?”
”Vau.” Askeleet lähestyivät vaunuosaston ovea ja Adara näki tutut ruskeat hiukset ja hiukan mustasta tuhkasta tummuneen naaman. Seamus. Seamus vilkaisi Frediä joka näkyi ensimmäisenä ovelle tultua.
”Ai hei, Fred”, Seamus sanoi virkeästi ja Adara näki Dean Thomasin seuraavan häntä ovelle. Seamus katsoi muita vaunussa olevia ja huomasi Adaran.
”Hei”, hän sanoi vaisusti. Adara vastasi tervehdykseen käden heilauteksella. Seamus jatkoi matkaansa.
”Olipas se hyytävää”, Fred totesi ja katsoi Adaraan. ”Onko teillä riitoja?”
”Ei...” Adara kielsi ja käänsi katseen takaisin lehteensä. Seamuksesta tulikin mieleen... Voisiko Adara vaihtaa sukunimensä? Adara Musta... Kuulostaa paljon luonnollisemmalta kuin Adara Finnigan. Toisaalta Mustaksi muuttuminen saattaisi herättää huomiota koulussa. Ehkä Adara jättäisi sen siihen kun Siriuksen maine on saatu puhdistettua. Koskahan sekin tapahtuu? Siriuksen pitäisi saada joku muukin uskomaan häntä, kuin pelkkä hänen tyttärensä, yksi parhaista ystävistään ja kummipoikansa ystävineen. Missäköhän Sirius asuu nykyään? Hän vastaa kirjeisiin hyvin hitaasti, eli luultavasti kaukana... Jossain Etelässä luultavasti. Onkohan Mustien suvulla omaa taloa? Sellaista missä pitkälle historiaan ylettyvä velhosuku eläisi sukupolvesta sukupolveen? Malfoyllakin kuulemma on sellainen...
”Adara”, Kuului yhtäkkiä kovalla äänellä Adaran korvissa.
”Häh?” Adara vastasi havahtuen ajatuksistaan.
”Mitä mietit? Vai oletko vain niin hidas lukemaan että sinulla kestää kolme minuuttia lukea tuo kahden rivin ilmoitus juuri syntyneestä noitavauvasta?” George kysyi ja Adara käänsi katseensa Juuri Syntyneet Noidat ja Velhot-ilmoitukseen. Tosiaan, hän oli tuijottanut ajatuksissaan tuota yhtä ilmoitusta.
”Heh, minä mietin...” Adara myönsi.
”Mitä?” Fred kysyi.
”Öh...” Adara mietti. ”V.I.P-kokeita.”
Fred heilautti huolettomasti kättään.
”Plääh, ne on ihan helppoja. Meidänkin kaltaiset tumpelot onnistuttiin kahmaisemaan kourallinen Upeita.”
”Asiasta toiseen, mistä ihmeestä Percy ja Charlie puhuivat? Jostain tapahtumasta Tylypahkassa?” George sanoi. Adara kohautti olkiaan sillä hän ei ollut edes ollut paikalla.
”Ja miksi meitä pyydettiin ostamaan juhlakaavut?” Fred kysyi. Adara kohautti taas olkiaan.
”Se on ilmeisesti aika iso juttu, ei sitä muuten salattaisi noin paljon...” George totesi.
”Hmm...” Adara sanoi vain merkiksi että kuunteli.

Juna saapui Tylyahoon, kamalan piiskovan rankkasateen saattelemana. Adara ja muut astelivat lätäkköiselle laiturille käärien huppuja päidensä päille. He syöksyivät vauhdilla vaunuihin – hiukan toisluokkalaisia etuillen ja pääsivät viimein sisälle linnaan.
”Hitto mikä keli, Kalmarikin yltää kohta koulun portille kun vesi nousee”, Fred mutisi.
”Toivottavasti ei!” Adara sanoi ja muisti kuinka oli ensimmäisenä vuotenaan nähnyt Kalmarin lonkeron vedenpinnalla. Hän oli säikähtänyt sitä mielettömän paljon.
He väistelivät Riesun viskomia vesi-ilmapalloja ja kiiruhtivat saliin, joka oli vielä melko tyhjillään. Opettajat istuivat jo paikallaan, paitsi vararehtori McGarmiwa ja Rubeus Hagrid, jotka olivat joka vuosi 1-luokkalaisia auttamassa. Hattu istui vanhalla paikallaan jakkaralla salin edessä. Se ei liikahtanutkaan. Minkälaisen runon se oli täksi vuodeksi tehnyt?
Kaksoset ja Adara istuutuivat Rohkelikkojen pöydän keskiosaan ja tuijottivat apeina kultaisia lautasia ja maljoja –jotka lähes hohtivat tyhjyyttään.
”Aa, Adara, minulla olikin sinulle asiaa. Sopisiko että tulet huomenna huoneeseeni seitsemältä? Minä sitten tykkään salmiakkijauheesta...” Keskimmäisimmän ja selvästi hienoimman tuolin omistava rehtori Dumbledore sanoi lopettaessaan keskustelun professori Lipetitin kanssa. Adara hölmistyi.
”Öh... selvä, professori”, Adara vastasi ja sai kaksosilta kysyvät katseet. Salmiakkijauhe, se oli luultavasti salasana.
”Hienoa, ja siinä saapuukin loput oppilaista!” Dumbledore sanoi riemuissaan. Ja oli oikeassa: salissa alkoi suuri puheensorina ja askelten remakka kun oppilaat tulvivat saliin ja alkoivat asettua omiin tupapöytiinsä. Dumbledoren mielestä meteli oli ilmeisesti miellyttävää, sillä hän hymyili silmät puolikuulasien läpi säihkyen.
Viimein kun Sali oli täynnä ja 1-luokkalaiset salin edessä, hattu liikahti. Se avasi paikatun suunsa ja alkoi laulaa:

”Yli tuhat vuotta sitten kun
oli vasta ommeltu mut,
eli neljä velhoa kuuluisaa,
jotka yhä tunnetut:
Rohkelikko urhea nummen mies,
ah, Korpinkynsi rotkosta,
sulo Puuskupuh jokilaaksosta,
suolta Luihuinen tuo ovela.
Oli heillä haave, unelma,
hurja aikomuskin kai:
he kouluttaisivat taikojia
-niin Tylypahka alun sai.
Nuo mahtivelhot jokainen
tuvan omanlaisensa loi,
sillä täysin eri hyveitä
kukin kasvateilleen soi.
Rohkelikko arvosti urheutta
yli melkein kaiken muun;
Puuskupuh tahtoi ahkerille
mieluiten oppia kantaa;
valtaa kaipaava Luihuinen
sitä kaltaisilleen antaa.
Eläessään he jakoivat itse
oppilaat hyviin ja kultiin,
mut miten löytyy oikeat tuvat,
kun heidät pantu on multiin?
Rohkelikko sen keinon keksi,
tempaisi päästään minut,
aivot he mulle loihtivat ja
nyt määrään tupaan sinut!
Siis lopsauta mut korvillesi,
en vielä ole erehtynyt,
mielesi sisään kurkkaan vain
-saas nähdä, jos yllätyt!”

Salissa raikui aplodien ääni kun hattu vaikeni. Kaksosten viimeisten taputusten loputtua McGarmiwa aloitti perinteisen lajittelun, joka tuntui ikuisuudelta nälkäisten vatsoissa. Adara ei keskittynyt lainkaan uusiin oppilaisiin, ainoat sanat mitä hänen päässään pyöri olivat ”nälkä”ja ”ruokaa.”
Lopulta Dumbledore nousi seisomaan.
”Haluan sanoa teille vain kaksi sanaa: Käykää käsiksi.” Useat kannattivat ajatusta kovaan ääneen raikuvilla aplodeilla ja alkoivat täyttää lautasiaan jos jonkinmoisilla herkuilla...
Kun juhlallinen lounas oli vihdoin nautittu viimeistä kanankoipea myöten, olikin aika taas nukkumaanmenolle. Tai niin Adara luuli.
”No niin!” Dumbledore huudahti. ”Nyt kun meidät on ruokittu ja juotettu, minun on vielä kerran pyydettävä huomiotanne, sillä minulla on jokunen ilmoitusasia. Vahtimestari Voro on pyytänyt kertomaan, että linnan sisätiloissa kiellettyjen esineiden luetteloon on tänä vuonna lisätty kirkujojo, torahammasfrisbee ja alati hakkaava bumerangi.” George tunki jotain paremmin kaapunsa taskuun.
”Luettelossa on noin neljäsataakolmekymmentäseitsemän esinettä, jos olen oikein ymmärtänyt, ja se on nähtävissä Voron toimistohuoneessa, mikäli joku tahtoo tarkistaa siitä jotakin. Kuten aina, muistuttaisin että koulun mailla sijaitseva metsä on oppilailta kiellettyä aluetta, samoin kuin Tylyahon kylä alle kolmasluokkalaisilta – sekä muilta kouluaikana”, Dumbledore jatkoi ja viimeisten sanojen kohdalla vilkaisi hiukan pidempään Adaraa. Adara piiloutui Fredin taakse ja alkoi hörppiä kurpitsamehuaan.
”Tuskallinen tehtäväni on myös ilmoittaa, että tänä vuonna ei pelata lainkaan tupien välistä huispausta”, Dumbledore jatkoi, Adara purskautti mehunsa melkein Puuskupuhien pöydälle asti, oppilaat metelöivät vastalauseita, kaksoset nauroivat ja huusivat yhtä aikaa.
”Tämä johtuu tapahtumasta, joka alkaa lokakuussa, jatkuu koko kouluvuoden ja vie opettajilta runsaasti aikaa ja tarmoa –mutta olen varma että nautitte siitä suunnattomasti. Minulla on suuri ilo ilmoittaa, että tänä vuonna Tylypahkassa -”
Koulu oli odottanut täysin hiljaa jatkoa, mutta samassa Suuren salin ovet paukahtivat auki ja ukkonen jylläsi lumotussa katossa. Oviaukolla oli mies, nojaten pitkään sauvaan. Kaikki kääntyivät katsomaan tuota erikoista ja pelottavaa näkyä: Salamat piiskoivat lumotulla katolla ja miehen arpiset kasvot ja kaksi erikokoista ja väristä silmää kiiluivat tämän arpisen nenän molemmilla puolilla. Nenästä näytti puuttuvan palanenkin. Miehellä oli harmahtavat hiukset ja ilmeisesti toinen jalka oli jotain muuta kuin ihmislihaa ja luuta, sillä se aiheutti pienen kajahduksen lattiaan osuessaan. Adaran selkäpiitä tuntui karmivan tuo näky. Moni muukin tuntui tuijottavan muukalaista joko peloissaan tai muuten vain karmivuudesta kananlihalla ollessaan. Muukalainen tallusteli muina miehinä Dumbledoren luo ojentaen kättään. Dumbledore kätteli miestä, he mutisivat jotain hetken toisilleen, kunnes mies istuutui Dumbledoren toiselle puolelle.

”Saanko esitellä uuden pimeyden voimilta suojautumisen opettajamme. Professori Vauhkomieli”, Dumbledore ilmoitti pirteästi.
”Vauhkomieli? Aurori jota isä auttoi eilen?” George supisi Fredille ja Adaralle.
”Kuten olin sanomassa”, Dumbledore jatkoi taas ilmoitustaan. Adaralla oli aavistus että tuo ilmoitus olisi jotain suurta, ja liittyisi tietysti niihin juhlakaapuihin jotka piti tänä vuonna hankkia...
”Meillä on tulevien kuukausien kuluessa kunnia isännöidä erittäin jännittävää tapahtumaa, tapahtumaa jota ei ole järjestetty yli sataan vuoteen. Minulla on valtavan suuri ilo ilmoittaa teille että tänä vuonna Tylypahkassa järjestetään kolmivelhoturnajaiset."
”Se oli vitsi!” Fred huudahti että salissa kaikui. Monet nauroivat ja Dumbledore myhäili.
”Minä en kerro vitsejä, Weasley hyvä. Vaikka nyt kun tulit maininneeksi, niin kuulin kyllä kesällä loistojutun peikosta, noita-akasta ja metsinkäisestä, jotka menevät baariin -”
McGarmiwa yski äänekkäästi.
”Öh –mutta nyt ei taida olla sopiva hetki... ei... Mihin minä jäinkään? Ai niin, kolmivelhoturnajaiset aloitettiin seitsemisensataa vuotta sitten ystävällismielisenä kisailuna Euroopan kolmen suurimman velhokoulun välillä – Tylypahkan, Beauxbatonsin ja Durmstrangin. Jokaista koulua edustamaan valittiin yksi ottelija, ja nämä kolme ottelijaa kisasivat kolmessa taikakoetuksessa. Koulut isännöivät turnajaisia vuorotellen viiden vuoden välein ja yleisesti oltiin sitä mieltä, että turnajaiset olivat mitä parhain keino solmia siteitä eri maista saapuneiden nuorten noitien ja velhojen välille – kunnes sitten turnajaisten vaatimien kuolonuhrien määrä kohosi niin suureksi, että turnajaiset päätettiin lakkauttaa. Vuosisatojen vieriessä turnajaiset on useasti yritetty aloittaa uudestaan, mutta melko huonolla menestyksellä. Nyt ovat kuitenkin kansainvälisen taikayhteistyön osastoja taikaurheiluosasto päättäneet, että on kypsä aika uudelle yritykselle. Olemme rehkineet koko kesän, sillä olemme halunneet varmistaa, ettei tällä kertaa yksikään kilpailija joudu hengenvaaraan. Beauxbatonsin ja Durmstrangin rehtorit saapuvat lokakuussa tänne mukanaan koulujensa karsinnoista selvinneet ehdokkaat, ja kolmen ottelijan valinta tapahtuu kurpitsajuhlan päivänä. Puolueeton tuomari päättää, ketkä oppilaista parhaiten soveltuvat kisaamaan kolmivelhopokaalista, kunniasta koululleen ja tuhannen kaljuunan henkilökohtaisesta palkkiosummasta.”
Alkoi kauhea puheensorina. Fred sanoi haluavansa mukaan, George oli täysin samaa mieltä. Monet näyttivät uppoutuneen jo tuohon haaveeseen ja osa supisi ystävilleen.

”Tiedän että te kaikki tahdotte kiihkeästi voittaa kolmivelhopokaalin Tylypahkaan, mutta osallistuvien koulujen rehtorit ovat yhdessä taikaministeriön kanssa päättäneet, että tänä vuonna osallistujille asetetaan ikärajoitus. Vain täysi-ikäiset oppilaat – toisin sanoen seitsemäntoistavuotiaat ja sitä vanhemmat- saavat antaa nimensä harkittavaksi. Tämä -” Nousi suuri meteli kun oppilaat osoittivat mieltään. Dumbledore korotti ääntään ja puolusti tätä päätöstä. Vastalauseita tuli yhä, joten Dumbledore käski kaikki nukkumaan.

”Miksi Dumbledore haluaa puhua sinulle?” Fred kysyi harppoessaan joka toisen portaan yli matkalla Rohkelikkotorniin.
”En tiedä...” Adara vastasi, vaikka tiesi vallan hyvin: Dumbledore halusi luultavasti puhua Siriuksesta. Harry kertoi että Dumbledore neuvoi häntä ja Hermionea pelastamaan Siriuksen, pelastamalla Hiinokan. Uskoiko Dumbledore todella Siriuksen syyttömyyden? Jos uskoo, Siriuksen maineen puhdistaminen voi osoittautua paljon helpommaksi...
Adara ei pannut yhtään haitakseen että Percy hääti hänet ja kaksoset heti oleskeluhuoneesta makuusaleihin; hän oli rättiväsynyt. Hän painoi pään untuvaiseen pehmeään tyynyynsä mutta silti jokin painoi hänen mieltään. Jokin, joka ei antanut Adaran nukahtaa. Olikohan Sirius kunnossa? Adara ei koskaan ollut tuntenut sellaista.. no.. kiintymystä kehenkään muuhun kuin Siriukseen. Totta kai, olihan Sirius hänen isänsä, mutta samaahan hän oli luullut herra Finniganista, eikä silti piitannut paljoa tämän seurasta. Hän oli aina töissä tai pitämässä hauskaa vaimonsa kanssa kaupungissa. Sirius taas pysyi aina siellä missä Adara häntä tarvitsi, kuunteli mitä Adara halusi sanoa, auttoi häntä murheiden kantamisessa... Kukapa Päivän profeettaa lukenut uskoisi että Sirius Musta olisi hyvä ja ymmärtäväinen isä. Adara virnisti itsekseen. Mutta kuinka kauan tätä pitäisi salata? Että Adara ei ole oikeasti Finnigan. Moni siitä itse asiassa jo tiesi... Harry, Ron, Hermione, Dumbledore, Seamus, Hagrid, Kalkaros, Lupin... Mutta silti. Entä Fred ja George? He eivät aavistaneetkaan mitään... Lopulta Adaran mieli alkoi sumentua, eikä hän saanut oikein otetta mistään ajatuksesta kunnolla.

Otsikko: Luku 31. Mörkö ja Dumbledore
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:16:54

Luku 31. Mörkö ja Dumbledore

”Huo-oo-menta”, George toivotti ja istuutui Adaran viereen ja nappasi paahtoleivän tarjoilulautaselta.
”Huomenta”, Adara toivotti takaisin. ”Missä Fred?”
”Juuttui Voron kanssa keskustelemaan”, George vastasi huolettomasti. Voron kanssa keskustelu tarkoitti tasan samaa kuin jälki-istunnon ja kidutus-uhkauksien saaminen. Adara huokaisi.
”Ensimmäinen koulupäivä ja heti hän on viskomassa sontapommeja. Toivotonta!” hän totesi ja kaatoi tuoremehua lasiinsa.
”Itse asiassa se oli peikonräkä-herja. Se meni tosin vähän pieleen, sillä se lima muuttui pinkiksi Norriskaan osuttuaan”, George sanoi ja Adara pyöräytti vaivihkaa silmiään. Hän vilkaisi kelloaan ja nousi ylös.
”Minun tuntini alkaa kohta. Nähdään myöhemmin”, hän totesi ja lähti Rohkelikkotorniin hakemaan koululaukkuaan.

Ensimmäinen tunti, Vauhkomieltä. Adara ei oikein osannut arvioida mitä odottaa, seiniä päin kävelevää kahjoa vai muuten vain mielipuolta? Saa nähdä mitä on luvassa, ensimmäinen opettaja hukkasi yhden raajansa kesälomalla, yksi kuoli kantaessaan Voldemortin kasvoja takaraivossaan, yksi menetti muistinsa ja yksi – sekä se paras - erosi vapaaehtoisesti. Kuitenkin, Adara hiukan epäröi uuden opettajansa taitoja, joten hän istuutui taaimmalle pöytäriville, mahdollisimman kauas opettajan pöydästä. Luokka oli täynnä omituisia vempeleitä ja peilejä, otuksia ja ötököitä. Adara olisi voinut katsella niitä koko tunnin sillä niissä olisi varmasti ollut tarpeeksi mielenkiinnon aihetta. Muutkin oppilaat saapuivat luokkaan ja opettaja heidän perässään, sulkien samalla oven. Hän ontui vanhan naarmuisen kaapin – joka oli ollut siinä viime vuonnakin - luokse ja katseli oppilaitaan molemmilla silmillään.
”Ensinnäkin, olen erittäin pahoillani etten ole valmistanut täksi päiväksi tuntia”, Vauhkomieli aloitti ja oppilaat katsoivat toisiaan. Pistäisikö Vauhkomieli heidät lukemaan?
”Mutta pistäkää silti kirjat pois, ajattelin että kertaisimme vähän viime vuoden hupia jota professori Lupin oli teille järjestänyt. Muistatte varmaan tunnin möröistä?” Vauhkomieli jatkoi ja ontui kaapin eteen. Oppilaat virnuilivat ja hymyilivät kuka mitenkin, ilmeisesti muistellen sitä mitä he tekivät viime vuonna mörölle.
”Muodostakaa jono, muuten taidatte tietääkin mitä tehdä”, Vauhkomieli sanoi ja käänsi loitsulla kaapin oven oppilaisiin kohti. Oppilaat järjestäytyivät jonoon ja toistivat samaa kuin viime vuonna. Adara huomasi että joidenkin pelkojen aiheet olivat muuttuneet, esimerkiksi Talian pelko näytti nyt naamioituneelta kuolonsyöjältä, sekä Peiden pelko oli muuttunut ihmissudeksi (Adaran vatsassa muljahti).

Adaran vuoro, hän nosti sauvansa valmiiksi ja katsoi Peiden ihmissutta –joka oli muuttunut koiranpennuksi joka jahtasi häntäänsä. Mörkö pysähtyi, kräts, se oli kadonnut. Adara katseli hetken yläpuolelleen, missään ei leijunut ankeuttajaa.
”Katsokaa!” Talia kiljahti ja osoitti lattialle. Adarakin käänsi katseensa sinne. Maassa makasi jotain. Kädet verillä, sekä lattialla ruumiin alla oli suuri verilammikko. Adara katsoi tarkemmin, tummanruskeat hiukset kehystivät miehen kalpeita kasvoja, harmaana auki olevia kuolleita silmiä. Sirius, kuolonkankeana lattialla. Adaran sydän hypähti kurkkuun. Kyynel valahti hänen kasvoilleen. Hän pudisti päätään.
”Ei, ei...” Hän kuiskasi ääni vapisten. Ei Sirius voinut olla...
”Naurettavus!” kuului yhtäkkiä möreä ääni ja ruumis muuttui pelleksi vesilammikossa.
Sehän oli mörkö. Adara ei ollut edes tajunnut sitä. Hän oli liian järkyttynyt näkemästään, sillä hän oli odottanut Ankeuttajan ilmestyvän.
”Neiti Finnigan istuutukaa hetkeksi”, Vauhkomieli sanoi kun muut jatkoivat joko Adaran tuijotusta tai mörön kanssa pelleilyä. Adara istuutui lähimmälle tuolille täristen ja huokaisi syvään helpotuksesta. Äkkiä hän tunsi jotain raskasta olkapäällään, joka näytti olevan Vauhkomielen arpinen käsi.
”Kaikki hyvin?” hän kysyi möreästi ja hiljaa. Adara nyökkäsi ja pyyhkäisi kasvojaan.
”Noin käy joskus, kun ihmisen suurin pelko on menettää joku”, hän sanoi ja palasi vahtimaan muita.
Suurin pelko menettää joku...

Sen tunnin jälkeen Adaran suurin pelko oli, että hänen salaisuutensa paljastuisi. Jos joku näki kenen ruumiiksi mörkö muuttui, Adara olisi pian pulassa. Hän joutuisi pahimmassa tapauksessa pyytämään Dumbledorea pyyhkimään oppilaiden muisteja.
Suureen saliin ruokailuun tultuaan Adarasta tuntui että joka ikinen silmäpari siinä salissa tuijotti häntä, mutta eihän se ollut mahdollista.

Taikaliemiä ja Kalkaroksen ilkkuvaa puhetta, loitsuja ja Lipetitin kehuja, lounas, ilta. Adara ei pysynyt vauhdissa tunneissaan ja ruokailuissaan. Hän tunsi olonsa typeräksi. Hän luuli mörköä aidoksi ja kaiken lisäksi joku saattoi nähdä kuka ruumis oli. Adara yritti ajatella ulkopuolisen silmin. Jos hän näkisi jonkun tytön mörön muuttuvan Azkabanista karanneeksi murhaajaksi kuolleena, mitä hän ensin ajattelisi? Ehkä tämän epäilemistä tytön isäksi olisi hiukan kaukaa haetun oloista, mutta mitä muutakaan se voisi tarkoittaa?
Huokaus. Kello oli varttia vaille seitsemän.
Adara nousi oleskeluhuoneen sohvalta ja lähti kävelemään kohti rehtorin huonetta.
”Salmiakkijauhe”, Adara sanoi ja patsas ovensuussa väistyi.

Rehtori istui huoneen päädyssä tuolissaan ja silitteli pöydällä seisovaa feeniks-lintuaan, Fawkesia. Adara muisti kuinka oli pelännyt sitä ensimmäisellä luokallaan yli kaiken. Etenkin kun sillä oli joskus yskä ja se kuulosti siltä kuin se tukehtuisi. Dumbledore tosin kertoi että se kuoli seuraavana päivänä ja syntyi uudestaan yskättömänä. Siitä lähtien Adara on ajatellut että feeniksinä olisi kivaa.
”Aa, tule sisälle neiti Finnigan. Vai haluaisitko tulla kutsutuksi Mustana?” Dumbledore sanoi ja Fawkes lennähti orrelleen.
”En vielä vähään aikaan”, Adara sanoi ja asteli Dumbledoren pöydän luo.
”Hyvä niin, se ei olisi turvallisuutesi kannalta viisasta, ennen kuin Siriuksen maine on puhdistettu”, Dumbledore sanoi ja heilautti pikkurilliä ja nimetöntään. Pöydälle ilmestyi kulhollinen hedelmä-toffeita.
”Ei kiitos”, Adara sanoi vääntäen pienen hymyn kasvoilleen.
”Älähän nyt. En ole koskaan tavannut oppilasta joka ei pitäisi toffeesta tai ottaisi sitä minulta vastaan”, Dumbledore sanoi katsoen Adaraa puolikuulasiensa läpi ja hymyili. Adara hymyili takaisin ja otti yhden toffeen kulhosta.
”No niin. Olet varmasti väsynyt ensimmäisestä koulupäivästä joten en vaivaa sinua kauaa. Asiani koskee tietysti Siriusta”, Dumbledore jatkoi ja Adara näpräsi toffeen käärepaperia käsissään.
”Syö toki samalla kun puhun”, Dumbledore sanoi ohimennen ja jatkoi taas: ”Sain Siriukselta kirjeen. Hän kertoi että parasta olisi kun mahdollisimman harva tietäisi häntä ja sinua yhdistävästä.. hmm.. siteestä. Koska tosiaan, koko taikamaailma luulee häntä yhä kylmäveriseksi murhaajaksi, eikä sen tiedon kumoaminen tule olemaan helppoa ilman Peter Piskuilania, jota ei ole karkaamisen jälkeen nähty... Vaistoni kuitenkin sanoo että Peter on palannut Voldemortin hoiviin ja hän tulee jossain vaiheessa kyllä esille. Sitä odotellessa ei ole paljoa mitä voin tehdä, paitsi auttaa Siriusta piileskelemään. Uskon ettei häntäkään enää paljoa etsitä kun Tylypahkassa on kolmivelhoturnajaiset menossa, ja tietysti huispauksen maailmanmestaruus-ottelussa tapahtuneet kauhutkin vaikuttavat asiaan, ministeriö on hyvin kiireinen nyt. Haluaisin kuitenkin kysyä ketkä tietävät tästä?” Adara oli saanut syötyä juuri sopivasti toffeensa.
”Öh.. Harry, Hermione Granger, Ron Weasley, Remus Lupin, Kalkaros -”
“Professori Kalkaros”, Dumbledore huomautti.
“N-niin. Ja professori Lupin tietysti... Ja kerroin Finniganeille”, Adara lisäsi.
”Niin on paras. Uskon ettet asunut heidän luonaan kesällä?”
”En, olin Wesleyden luona.”
”Kuten arvelin... Onko muita jotka tietävät?” Dumbledore jatkoi.
”Öh... Ei... Mutta”, Adara kakoi.
”Mutta?” Dumbledore sanoi.
”No.. Käsittelimme tänään mörköä pimeyden voimilta suojautumisessa ja... mörköni muuttui Siriukseksi”, Adara sai sanottua, Dumbledore kohotti kulmiaan.
”Kuolleena siis...” Adara lisäsi ja Dumbledore ymmärsi.
”Näkikö kukaan Siriuksen kasvoja?”
”Hmm... Ei kai, hänen päänsä oli kallellaan poispäin”, Adara sanoi miettien.
”Hyvä. Tuskin on syytä huoleen”, Dumbledore sanoi hymyillen. ”Olen itse asiassa yllättynyt että sinun ja Siriuksen välit tulivat noin läheiseksi muutamalla tapaamisella. Mutta olen iloisesti yllättynyt. Sirius on varmasti onnellinen”, Dumbledore sanoi ja katsoi Adaraa kuin arvioiden.
”En vaivaa sinua tämän enempää. Voit lähteä.” Adara nyökkäsi ja lähti. Oleskeluhuoneeseen päästyään häntä oli vastassa Fred, George, Ron ja Harry. He nauroivat. He kaikki nauroivat päät punaisina kippurassa sohvalla.
”Mikä nyt noin hauskaa on?” Adara uteli hölmistyneenä.
”Vauhkomieli muutti Malfoyn hilleriksi! Ja paiskoi häntä kattoon ja lattiaan!” Ron sai sanottua naurukohtaukseltaan.
”Mitäh?” Adara sanoi hölmistyneenä.
”Sinun olisi pitänyt nähdä se. Vuoden hauskin juttu ja sinä hilluit muualla!” Fred sanoi ja taputti Georgea selkään, sillä hän oli alkanut yskiä kesken naurun.
”Mut- mutta Vauhkomielihän on opettaja! Ei hän saisi käyttää muodonmuutoksia oppilaisiin”, Adara änkytti.
”Malfoy sen aloitti. Hän yritti kirota Harryn tämän selän takana”, Ron sanoi.
”Aai, no sitten..” Adara sanoi ja virnisti.
”Ai niin, missä olit äsken?” George kysyi saatuaan yskänsä loppumaan.
”Dumbledoren luona?” Fred kysyi.
”Hm. Joo...” Adara mutisi. George katsoi häntä kysyvästi.
”Ei se mitään tärkeää ollut, pari selvitystä todistusnumeroistani ja kursseista”, Adara vastasi katseeseen huolettomasti ja venytteli.
”Taidan mennä nukkumaan... Öitä”, hän sanoi ja kipitti nukkumaan tyttöjen makuusaliin, jossa Hermione luki tapansa mukaan sängyssä kirjaansa.

Otsikko: Luku 32. Matkalla Pohjoiseen
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:20:43

Luku 32. Matkalla Pohjoiseen

Seuraavana päivänä Adara tunsi olonsa yhä vainoharhaisemmaksi. Aamiaisella tuntui kuin joku tuijottaisi häntä. Katse tuntui kaiken lisäksi tulevan opettajien pöydästä, jossa istui professorit Dumbledore, McGarmiwa, Lipetit, Vauhkomieli, Kalkaros ja Hagrid. Adara ei tiennyt ketään jolla olisi syytä tuijottaa häntä, joten hän koetti unohtaa asian. Mutta sama toistui ruokailun aikana, samojen opettajien kanssa.

Lopulta illalla Adara kapusi pöllötorniin ja päätti kirjoittaa Siriukselle, kertoa hiukan huispauksen maailmanmestaruus-ottelusta, kuolonsyöjistä ja kolmivelhoturnajaisista. Loppujen lopuksi Adara kuitenkin lisäsi kirjeen loppuun:

Minusta muuten tuntuu kuin joku tuijottaisi minua. Se tapahtui aamiaisella ja ruokailussa. Katse tuntui tulevan opettajan pöydän luota, pöydän ääressä istui Dumbledore, Lipetit, McGarmiwa, Kalkaros, Hagrid ja uusi opettajamme, entinen aurori Villisilmä Vauhkomieli, hän on muuten aika karmiva tyyppi...
Terveiset Hiinokalle, Adara

Parin päivän päästä Siriukselta tuli vastauskirje, kun Adara oli aamiaisella. Adara tuskin malttoi syödä aamiaistaan loppuun että pääsisi jonnekin lukemaan kirjeen. Lopulta kaksoset hyvästeltyään hän asteli tyhjälle käytävälle ja avasi kirjeen:

Adara, olen matkalla Pohjoiseen. Olen kuullut kuolonsyöjistä maailmanmestaruuskisoista, sekä Kyyrystä ja kolmivelhoturnajaisista. Aistini sanoo minulle, että minun pitäisi olla mahdollisimman lähellä Tylypahkaa juuri nyt, ja aistini harvoin ovat väärässä. Dumbledorekin varmasti aavistaa jotain, koska hän kutsui Vauhkomielen eläkkeeltä töihin. Aavistelen jotenkin pahaa. Kirjoitellaan myöhemmin. Pidä silmäsi auki.

Sirius

”Matkalla Pohjoiseen?!” Adara kuiskasi järkyttyneenä.
”Ai, sinäkin kuulit”, kuului ääni Adaran oikealla puolella. Harry.
”J-joo...” Adara vastasi hajamielisesti ja pisti kirjeen taskuunsa.
”Voisitko yrittää kääntää hänen päänsä?” Harry kysyi hiukan toiveikkaana. Adara pudisti päätään.
”Tuskin se toimisi. Sirius on oikea luupää joka ei kuuntele kun on päättänyt jotain...” hän vastasi vaisusti ja Harry virnisti.
”Voin kyllä yrittää”, Adara sanoi ja lähti heti pöllötorniin, että ehtisi vielä seuraavalle tunnille.

Hei Sirius

Anteeksi jos kuulostin pelokkaalta tai jotain. Tuskin se on vakavaa jos joku tuijottaa minua. Varsinkin kun kyseessä on opettajat, joista suurin osa tietää kuka oikeasti olen. Ja voisit unohtaa nuo aistisi ja käyttää vähän päätäsi! Mitä jos jäät kiinni?

Adara

Adaran pöllö näytti nyrpeältä saadessaan heti uuden kirjeen vietäväksi. Se kuitenkin huoli sen ja lähti liihottamaan kauas pois. Adara kiiruhti taikajuomien tunnille Kalkaroksen kiusattavaksi, ja muistuteltavaksi V.I.P-kokeista (Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävä tutkinto) jotka olisivat sen lukuvuoden keväällä.

Otsikko: Luku 33. Tarvehuone
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:25:28

Luku 33. Tarvehuone

Pari viikkoa oli kulunut eikä Siriuksesta kuulunut sanaakaan. Adara pystyi jo kuvittelemaan kuinka Sirius juoksisi koiran muodossa täyttä vauhtia kohti Tylypahkaa ja jäisi kiinni matkalla... Ajatuskin hirvitti, mutta silti hän ajatteli sitä. Ajatteli itse asiassa niin paljon ettei ehtinyt keskittyä Vauhkomielen toteamuksiin että he ovat jäljessä kirouksissa ja käytännössä. Itse asiassa niin ajatuksissaan ettei hän kuullut kun Vauhkomieli pyysi hänet luokan eteen.
”Neiti Finnigan!”
”Äh, häh?” Adara sanoi hölmistyneenä ja muutama luihuinen tirskui hänen takanaan.
”Tulisitko tänne eteen?” Vauhkomieli sanoi ystävällisesti.
”O-selvä...” Adara vastasi epäluuloisesti ja käveli luokan eteen. Vauhkomieli nosti sauvan taskustaan.
”Noniin, nyt näette miten komennuskirouksessa oleville käy”, hän sanoi ja Adara hätkähti täydellisesti ajatuksistaan.
”Komennu!” Vauhkomieli ehti huudahtaa ennen kuin Adara ehti sanoa vastalausetta väliin. Adaran täytti käsittämätön onnen tunne, hän leijui, ainakin omasta mielestään. Yhtäkkiä jostain kaukaa kuului vaimeana käsky: Jonglööraa näillä... Villisilmä sanoi ja ojensi kaksi lasipurkkia Adaraa kohti. Adara otti purkit käteensä, mutta yhtäkkiä hän mietti. Miksi pitäisi jonglöörata? En ole mikään pelle! Hän suoristi taas kätensä sivuilleen ja piteli purkkeja käsissään, mutta käsky kuului taas: Jonglööraa. Adara koukisti jälleen käsiään valmistautuen heittämään, mutta taas hänen mielensä väitti vastaan. Jonglööraa itse! toinen ääni sanoi. Adara suoristi taas kätensä, ja tällä kertaa sai ne myös pysymään, vaikka ääni hoki: Jonglööraa! Jonglööraa nyt!
Vauhkomieli laski sauvansa ja alkoi taputtaa käsiään. Muu luokka teki samoin vaikkei ehkä ymmärtänytkään miksi.
”Loistavaa! Mainiota taistelua vastaan! Sinun mielesi on vahva!” Vauhkomieli kehui ja Adara tunsi päänsä vihdoin selkenevän.
”Voit mennä takaisin paikallesi, kiitos”, Vauhkomieli sanoi ja kutsui muita oppilaita testattavaksi.

”Voiko päivä mennä enää pahemmaksi?” Adara kysyi tunnin jälkeen Frediltä ruokailussa. Fred vertaili Adaran lukujärjestystä omaansa ja tokaisi: ”Voi. Sinulla on Binnsiä seuraavaksi.”
Adara vilkaisi tuskastuneena kelloa ja otti lukujärjestyksensä Frediltä.
”Hyvää yötä sitten...” hän mutisi ja lähti Binnsin tunnille – nukkumaan.
Tuntien loputtua Adara asteli tokkuraisena Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen ja huomasi että kaikki olivat kokoontuneet ilmoitustaulun luo. Hän raivasi itselleenkin tietä ja katsoi mitä ihmeellistä taululla oli.

KOLMIVELHOTURNAJAISET
Beauxbatonsin ja Durmstrangin koulujen edustajat saapuvat perjantaina 30. lokakuuta kello 18:00. Oppitunnit päättyvät puoli tuntia aikaisemmin, jotta oppilaat ehtivät ottamaan vieraat vastaan edustavan näköisinä. Oppilaat vievät laukkunsa ja kirjansa makuusaleihin ja kokoontuvat linnan eteen tervehtimään vieraita ennen tervetuliaispitoja.

”Adara, sinulle on pöllö”, kuului oleskeluhuoneen toiselta puolelta. George istui sohvalla takan ääressä ja katsoi vuoroin ikkunalla istuvaa pöllöä, vuoroin Adaraa.
”Ai, kiitos”, Adara sanoi ja riensi pöllön luo. Kirje oli Siriuksen käsialaa.

Turha yritys. Olen jo Englannissa ja piilossa. Pidä minut ajan tasalla Tylypahkan tapahtumista. Muista vaihdella pöllöjä, kuten sovittiin. Äläkä minusta murehdi, pidä itse ne silmäsi auki.

Sirius

PS: Kuka sanoi että en ajattele muilla kuin aisteillani? En ole koira, tiesitkö sitä?

Adara tyrskähti PS:lle, mutta sekin ilo valahti nopeasti pois. Sirius oli taas Englannissa. Vain siksi että Adara meni puhumaan vähän ohi suunsa. Adara huokaisi. George oli kävellyt hänen taakseen vaivihkaa.
”Onko jokin hätänä?” hän kysyi ja Adara hätkähti ajatuksistaan.
”Ö-äh ei. Kaikki on ihan hyvin”, Adara vastasi ja väänsi hymyn kasvoilleen. George katsoi häntä tutulla ”en usko sinua”-ilmeellään. Adara huokaisi toistamiseen.
”Olenko noin surkea valehtelija?” hän kysyi ja George nyökkäsi. Seurasi hetken hiljaisuus.
”Sinä tarvitset piristystä”, George tokaisi ja Adara katsoi tätä hölmistyneenä.
”Tervejärkinen perhekin riittäisi. Isä on sellainen luupää, että...” Adara sanoi tietäen että George olettaa Adaran puhuvan Finnigan-isästään. George virnisti ja tarttui Adaraa kädestä.
”Tule”, hän sanoi ja lähti raahaamaan Adaraa ulos oleskeluhuoneesta.
”Minne?” Adara kysyi hölmistyneenä koettaen pysyä Georgen tahdissa.
”Kohta näet”, George sanoi ja kiskoi Adaraa mukanaan useita portaita alas ja ylös. He saapuivat tyhjälle käytävälle.
”Sulje silmäsi”, George pyysi. Adara totteli ja kuuli kun George lähti kävelemään eteenpäin käytävällä, päästäen irti Adaran kädestä.
”Et kai jätä minua tänne yksin?” Adara kysyi.
”En tietenkään”, George vastasi huvittuneena, ja kuulosti siltä että hän käveli nyt takaisinpäin, ja taas kauemmas, ja taas takaisin päin. Kuului kolahdus, George oli avannut jonkin oven. Hän tarttui Adaraa jälleen kädestä ja ohjasi tämän ovesta sisään.
”Nyt voit avata”, George sanoi ja sulki oven perässään. Adara avasi silmänsä ja hänen näkemänsä sai hänet henkäisemään hämmästyksestä. Se oli iso huone, jonka päädyssä oli ikkuna, ikkunan juurella suuri teleskooppi, toisella seinällä oli takka jossa roihusi tuli, takan edessä oli sohva ja pöytä. Pöydällä oli kaksi kuppia täynnä – tuoksusta päätellen - kaakaota, sekä yksi suklaarasia. Takan vieressä oli kirjahylly, pullollaan Adaraa kiinnostavia kirjoja.
”M-mikä huone tämä on?” Adara kysyi ja asteli peremmälle.
”Tarvehuone. Me löydettiin se Fredin kanssa Kelmien kartan avulla. Se muuttuu aina sinne astuvan ihmisen halujen mukaan”, George selitti ja asteli ikkunalle. Taivas oli täysin kirkas. Lähes täysikuu loisti taivaan ainoana valaistuksena, ja tähdet kimaltelivat kauniisti. George kurkisti teleskooppiin ja kohdisti linssin kuuta kohti.
”Haluatko katsoa kuuta?” George kysyi ja Adara asteli teleskoopille, Georgen väistyessä pois. Hän katsoi linssin läpi, muttei nähnyt kuuta.
”En näe sitä”, hän sanoi.
”Äh, heilautin sitä kun väistyin”, George sanoi ja tuli Adaran viereen, kohdisti linssin taas kuuta kohti ja jäi katsomaan vierestä kun Adara ihaili kuuta.
”Vau... Olisipa itsellänikin tällainen teleskooppi, vanha reistailee”, hän sanoi ja George hymähti. Adara käänsi päänsä Georgeen päin ja tajusi vasta silloin kuinka lähellä heidän kasvonsa olivat toisiaan.
”Kiitos kun toit minut tänne”, Adara sanoi hymyillen. George virnisti.
”Eipä kestä”, hän vastasi ja katsoi Adaraa silmiin. Hän pyyhkäisi pari hiusta Adaran silmien edestä ja hivutti kätensä tämän leualle hellästi. Hän lähestyi Adaran kasvoja ja sulki silmänsä. Adara teki samoin ja he antautuivat hetkeksi pehmeään suudelmaan.

He nauttivat illan aikana tähtitaivaasta, kaakaosta, suklaasta, ja toistensa seurasta. Adarasta tuntui kuin kaikki huolet olisivat painuneet muualle. Hänellä oli niin hauskaa Georgen kanssa jutellessa että jopa läksyjen teko jäi unholaan. Tosin sen tajuttuaan Adaralle tulikin kiire palata Rohkelikkotorniin. Sille saavuttuaan Adara halasi Georgea hymyillen.
”Kiitos ihanasta illasta.”
”Kiitos itsellesi. Ihana nähdä sinun hymyilevän taas”, George sanoi virnistäen ja suukotti Adaraa poskelle.
”Kauniita unia”, hän kuiskasi.
”Öitä”, Adara sanoi ja katsoi kun George lähti poikien makuusaliin. Sen tehtyään Adara penkoi koulukirjansa esille ja alkoi tehdä läksyjä, pystymättä keskittymään. Hän hymyili ja hihitteli itsekseen, Georgen huulet olivat maistuneet Bertie Bottin uudelle joka maun toffeelle. Vadelmalle.

Otsikko: Luku 34. Vieraat saapuvat
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:29:16

Luku 34. Vieraat saapuvat

Viikon kuluttua oli se kauan odotettu päivä, kun Beauxbatonsin ja Durmstrangin oppilaat saapuisivat Tylypahkaan. Koulu oli puhdistettu, kiillotettu, pyyhitty ja koristeltu tyrmiä myöten. Voro näytti uupuneelta ja väsyneeltä kuuratessaan eteisen lattiaa kiiltäväksi. Joskus Adara mietti, miksei hän käyttänyt taikuutta siivoamiseen? Miksi vaivautua kuuraamaan itse?

Adara istui suuressa salissa lounaalla kaksosten kanssa, kaksoset näyttivät nyrpeiltä.
”Mikäs teitä vaivaa?” Adara kysyi kauhoessaan kaksi perunaa lautaselleen.
”Ludo Bagman”, Fred sanoi. ”Mehän lyötiin vetoa huispauksen maailmanmestaruuskisoissa ja me voitettiin. Mutta hän ei suostu maksamaan meidän voittorahoja, vaikka kyseessä oli kirjallinen sopimus.” Adara tuhahti.
”Typerää. Jos lyö vetoa niin kannattaa itse vastata teoistaan”, hän totesi.
”Kurjaahan se on, mutta jos hän ei puhu meille suoraan, meidän on pakko lähettää kirje. Tai voidaan tökätä se hänelle käteen, ei hän ikuisesti voi meitä vältellä.”
”Kuka teitä välttelee?” Ron kysyi istuutuessaan kaksosten viereen.
”Kunpa sinä välttelisit”, Fred sanoi ärsyyntyneenä.
”Mikä on kurjaa?” Ron kysyi Georgelta.
”Kun veli on tuollainen utelias mäntti”, George sanoi.

”Joko te olette keksineet jotain kolmivelhoturnajaisiin?” Harry kysyi. ”Vieläkö aiotte mukaan?”
”Kysyin McGarmiwalta miten ottelijat valitaan, mutta hän ei kertonut. Hän vain käski minun sulkea suuni ja jatkaa pesukarhun muodonmuutosta”, George vastasi. Adara paukautti kurpitsamehu-pikarinsa ehkä turhankin lujaa pöytään.
”Vieläkö te aiotte mukaan?! Dumbledore sanoi että se on hengenvaarallista! Minähän pyysin ettette yrittäisi”, hän sanoi.
”Et sinä minulle ole mitään sanonut?” Fred sanoi hölmistyneenä. Adara nielaisi. Tosiaan, hän oli sanonut sen Georgelle tarvehuoneessa. Adara lehahti hiukan punaiseksi, George tuijotteli kattoa.
Fred katsoi vuoroin Georgea, vuoroin Adaraa.
”Pitäisikö minun tietää jotain?” hän kysyi, mutta samassa Adaran lautaselle laskeutui pöllö. Adara säpsähti.
”Ei kai tähän aikaan pitäisi tulla postia?” George huomautti vaihtaen aiheesta toiseen. Adara katsoi kirjekuorta. Siriuksen käsiala. Hän nappasi kirjeen taskuunsa ja lähetti pöllönsä pöllötorniin.
”Minkähänlaisia koetuksia kolmivelhoturnajaisiin kuuluu?” Ron sanoi. ”Kyllä me varmaan Harryn kanssa selviydyttäisiin niistä, ollaan me ennenkin oltu vaarallisissa paikoissa...”
Adara nousi ylös ja kiiruhti salista lukemaan kirjeensä.

Tässä ainoat ohjeet joita voin tähän hätään antaa: Varo Irkoroffia, välttele Vauhkomieltä (hän ei ehkä ole oma itsensä sen hyökkäyksen jälkeen) ja pidä silmäsi yhä auki.

Sirius

PS: Voisitko olla klo 1 yöllä 22. marraskuuta Rohkelikkotornin oleskeluhuoneessa takan ääressä?

Adara hölmistyi. Takan ääressä? Hän kirjoitti paperin kääntöpuolelle vastauksen ja lähti pöllötorniin.

Loppupäivä sujui melko rennosti, kukaan ei jaksanut keskittyä tunneilla mihinkään tai kehenkään. Jopa Binnsin tunnilla jotkut pysyivät hereillä, keskustelemassa Beauxbatonsin ja Durmstrangin kouluista ja edustajista. Adara ei tosin ollut yksi niistä.
Kun kello lopulta soi, Adara totesi, ettei hän jaksaisi viedä laukkuaan rohkelikkotorniin (joka oli sillä hetkellä Tylypahkan toisessa päässä), vaan hän menisi suoraan jonolle, jossa heidät vietiin pihamaalle riviin. Oppilaat tähyilivät liikkumattomalle pihalle etsien jotain merkkiä saapuvista vieraista.
”Ahaa! Jollen pahasti erehdy, Beauxbatonsin seurue lähestyy!” Dumbledore huudahti.
”Tuolla!” kiljaisi eräs kuudesluokkalainen ja osoitti metsän ylle. Ne olivat suuret hevosvaunut, joita veti norsun kokoiset siivekkäät hevoset. Suuruus ei loppunut siihen, sillä vaunuista asteli suurin nainen jonka Adara oli koskaan nähnyt. Hänellä oli kauniit kasvot, mustat, isot silmät ja terävä nenä. Hän oli pukeutunut mustaan satiiniin ja hänen sormissaan oli monta opaalisormusta.
”Rakas madame Maxime, tervetuloa Tylypahkaan”, Dumbledore sanoi suudellessaan naisen kättä.
”Dumblidorr, toivon että voit ’yvin?” madame Maxime sanoi.
”Vointini on erinomainen, kiitos kysymästä”, Dumbledore vastasi.
”Oppilaani”, Maxime sanoi ja noin tusina poikaa ja tyttöä saapui vaunusta ja tuijottelivat Tylylpahkaa peloissaan. Oppilaat ja Maxime lähtivät sisälle kouluun, muut jäivät odottamaan Durmstrangia.

”Järvi!” huudahti Lee Jordan. Järvestä nousi suuri laiva, joka lähti lipumaan rantaa kohti. Laiva ankkuroitiin, ja lankku laskettiin rantapenkereelle. Ihmisiä asteli laivasta, Irkoroff ensimmäisenä.
”Dumbledore! Miten menee kuomaseni, miten menee?” Irkoroff huudahti astellessaan Dumbledoren luo.
”Kukkeasti, kiitos kysymästä, Irkoroff”, Dumbledore sanoi ja Adara mietti onko ’kukkea’ edes oikea sana. Irkoroff kätteli Dumbledorea kaksin käsin. Adaran katse kääntyi katsomaan Durmstrangin oppilaita. Kaikilla oli paksut takkuiset viitat, jotka saivat heidät näyttämään jykeviltä. Yksi oppilaista asteli Irkoroffin luo. Oppilas jonka Adara tunnisti heti. Viktor Krum.

Otsikko: Luku 35. Neljäs ottelija
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:31:28

Luku 35. Neljäs ottelija

Oppilaat astelivat suureen saliin, Ron etsi kuumeisesti sulkakynää.
”Sattuuko sinulla olemaan sulkakynää, Harry?”
”Ehei, laukku on yläkerrassa”, Harry tokaisi samalla kun Adara tajusi kantavansa laukkuaan yhä mukana.
”Minulla on, Ron”, hän sanoi ja ojensi repustaan sulkakynän. Ron otti sulkakynän kiitollisena, muttei löytänyt katseellaan enää Krumia. Harmistuneena hän antoi kynän takaisin Adaralle ja meni Rohkelikko-pöytään istumaan. Adara seurasi heitä vanavedessä. Ruuhkan takia hän jäi sen verta jälkeen että ehti nähdä Krumin menevän luihuisten pöytään Dracon viereen.

Ruokailupöydässä oli jos jonkinmoista ruokaa. Ranskalaista sisälmyspiirakkaa ja muita joita Tylypahkassa oli tuskin koskaan Adaran aikana ollut. Kaksoset katsoivat sisälmyspiirakkaa epäillen.
Adaran tunnettua olonsa täydeksi, hän vilkaisi opettajien pöydän luo. Joku tuijotti häntä taas. Pöydän ääressä oli enemmän väkeä kuin ennen. Dumbledoren vasemmalla puolella istui Irkoroff ja Maxime, oikealla Kyyry ja - Ludo Bagman?
”George, Fred!” Adara huudahti. Kaksoset lakkasivat tökkimästä sisälmyspiirakkaa haarukallaan ja katsoivat Adaraa kysyvästi.
”Ludo Bagman!” Adara huudahti ja osoitti opettajien pöytään. Kaksoset käänsivät päitään niskat naksahtaen pöydälle päin.
”Hoo!” Fred huudahti. Samassa Dumbledore aloitti puheensa. Koko puheen ajan George ja Fred vahtivat, ettei Ludo Bagman huomaisi heitä ja lähtisi karkuun. Lopulta saavuttiin puheen kohokohtaan, jolloin Voro toi jalokivikoristeisen puuarkun Dumbledoren luo. Dumbledore kopautti kolme kertaa arkun kantta, kansi avautui ja Dumbledore otti sieltä esiin puupikarin, joka oli täynnä sinisenvalkeita liekkejä. Dumbledore laski pikarin arkun päälle.
”Se joka tahtoo pyrkiä ottelijaksi, kirjoittaa pergamentti-liuskalle nimensä ja koulunsa ja pudottaa liuskan pikariin. Ottelijaehdokkailla on tasan vuorokausi aikaa panna nimensä pikariin. Huomisillan kurpitsajuhlassa pikari palauttaa niiden kolmen nimet, jotka se on arvioinut kykenevimmiksi edustamaan koulujaan. Pikari sijoitetaan tänä iltana eteishalliin niin että jokainen, joka mielii mukaan kilpaan, voi lähestyä sitä. Varmistaakseni ettei alaikäisten oppilaiden houkutus käy ylivoimaiseksi, vedän pikarin ympäri ikälinjan heti kun olen sijoittanut sen eteishalliin.” Fred ja George näyttivät pettyneiltä, mutta toiveikkailta. Heillä oli taatusti jo jotain suunnitelmia ikälinjan ylittämiseksi. Adara pudisteli epätoivoisesti päätään.

”Ikälinja! No, eiköhän sitä voi petkuttaa vanhetusliemellä? Ja kun nimi on pikarissa, hahhaa – se ei tiedä onko ihminen seitsemäntoista vai alle!”
”Sano mitä sanot, Fred, mutten haluaisi teidän edes yrittävän päästä kilpaan mukaan”, Adara sanoi ja väisti kun Beuxbatonsin oppilaat astelivat hänen ohitseen vauhdilla –luultavasti pysyäkseen lämpiminä. Samassa Adara kuulikin kun Irkoroff oli saapunut oville ja jäänyt tuijottamaan Harrya.
”Aivan hän on Harry Potter”, kuului Vauhkomieli sanovan Harryn takaa. Irkoroff kurottautui Harryn olan yli katsomaan Vauhkomielen kahta – hyvin erilaista - silmää.
”Sinä!” hän huudahti järkytyksestä nähdessään hänet.
”Minä. Ja jollei sinulla ole Potterille asiaa, liiku eteenpäin. Sinä tukit oviaukon”, Vauhkomieli vastasi tyynesti. Irkoroff pyyhälsi ulos ja lähes törmäsi Adaraan ja kaksosiin. Irkoroffin katse viipyi Adarassakin hetken ennen kuin hän jatkoi matkaansa.
”Karmiva tyyppi”, Fred sanoi ja hytisi.
”Mennään jo, haluan ajatella virkeästi kun teen vanhetuslientä”, George sanoi ja he lähtivät Rohkelikotorniin nukkumaan.

Seuraavana päivänä Adara näkikin kaksoset vasta heidän kilpailuun pyrkimisensä jälkeen - he olivat matkalla matami Pomfreylle poistattamaan partojaan. Lee seurasi heitä ulvoen naurusta.
Kaksosten partojen saaminen ei ollut Adaran kannalta hyvä, sillä oli viikonloppu, ja Adaran suosituin seura ei olisi hänen kanssaan sinä päivänä. Hän päätti lopulta viettää aikaansa kirjastossa.

Vasta illalla Adara sai silmänsä irti Ministeriön aikakausista ja lähti kohti suurta salia, kurpitsajuhlaan. Ruoka oli yhtä täyttävää ja herkullista kuin aina, mutta harva tuskin jännityksissään niistä nautti.
Viimein lautaset pyyhkiytyivät tahrattomiksi ja koko sali puhkesi puhumaan. Dumbledore nousi seisomaan.
”No niin, pikari alkaa olla valmis kertomaan ratkaisunsa. Arvioisin että se miettii vielä minuutin.”
Fred ja George katsoivat Angelina Johnssoniin (joka oli pistänyt nimensä pikariin) ja näyttivät hänelle pystyssä olevia peukaloitaan. Kaikki kynttilät salissa sammuivat, paitsi kaiverrettujen kurpitsojen sisällä olevat. Pikarin liekit leimahtivat punaisiksi, ja pikari sylki yhden hiiltyneen pergamentin palasen Dumbledorelle.

”Durmstrangin ottelija... Viktor Krum!” Dumbledore huudahti. Sali puhkesi aplodeihin. Viktor nousi pöydän äärestä ja käveli opettajien pöydän vierestä takaovesta naapurihuoneeseen. Toinen pergamentti-liuska lennähti pikarista.
”Beauxbatonsin ottelija. Fleur Delacour!” Dumbledore ilmoitti ja sali puhkesi jälleen aplodeihin. Fleur asteli Krumin perässä naapurihuoneeseen. Kolmas pergamentti...

”Tylypahkan ottelija on... Cedric Diggory!” kuului viimeinen ilmoitus. Fred ja George näyttivät kuin olisivat syöneet sitruunan. Tylypahkan oppilaat puhkesivat huutoihin ja aplodeihin. Puuskupuhit olivat loikanneet seisomaan. Pikarin punaiset liekit sammuivat. Kesti hetken ennen kuin Dumbledore sai taas äänensä kuuluviin: ”Erinomaista! No niin, nyt meillä on kolme ottelijaa. Olen varma että voin luottaa teidän kaikkien, myös jäljelle jääneiden Beauxbatonsin ja Durmstrangin oppilaiden, antavan omille ottelijoilleen kaiken mahdollisen tuen. Kannustamalla ottelijaanne te osallistutte hyvin todelliseen-” Dumbledore aloitti, mutta vaikeni yhtäkkiä. Pikarin liekit olivat taas punaiset. Kipinöitä lensi ja pikari sylki vielä yhden pergamentin.
”Arvotaanko varaottelijat?” Fred sanoi toiveikkaana. Dumbledore nappasi pergamentin ja tuijotti siihen kirjoitettua nimeä. Hän rykäisi ja luki lapusta: ”Harry Potter.”

Adara käänsi hämmentyneenä päänsä Harryyn päin –joka näytti yhtä hämmentyneeltä.
”Minä en pannut nimeäni pikariin. Te tiedätte etten pannut”, Harry sanoi muuttuen ilmeettömäksi. Adara ei osannut sanoa mitään. Hän kakoi ja yritti saada edes jotain sanottua.
”Harry Potter! Harry, tulepa tänne, ole hyvä!” Dumbledore huusi hillitysti. Hermione tuuppasi Harrya ja kuiskasi tälle jotain. Harry asteli järkyttyneenä naapurihuoneeseen.
”Mitä hittoa?” Fred kuiskasi. Adara tuijotti seinää kuin tyhjää. Harry on neljäs kolmivelhoturnajaisten ottelija... Ei voi olla!

Adara oli hölmistynyt. Harry näytti selvästi siltä, ettei hän ollut pannut nimeään pikariin. Kuka sen sitten teki? Samassa Adaran mieleen tulvahti Siriuksen varoitus: Varo Irkoroffia, välttele Vauhkomieltä. Olisiko jompikumpi heistä tämän takana?
Vauhkomieli on kuuluisa aurori. Miksi hän sellaista tekisi?! Adara ajatteli ja alkoi epäillä nyt Irkoroffia entistä enemmän.
Adara asteli ajatuksissaan Rohkelikkotorniin, ja painui heti nukkumaan. Juuri ennen nukahtamistaan, hän toivoi heräävänsä ja tajuavansa tämän kaiken olleen outoa unta...

Otsikko: Luku 36. Tapaamispaikalla
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:38:15

Luku 36. Tapaamispaikalla

Seuraavana päivänä mikään ei ollut muuttunut. Harry oli yhä neljäs ottelija. Fred kertoi että häntä oli jopa juhlittu mutta Adara oli silloin jo nukkumassa.
Harryn ja Ronin välit olivat kuulemma menneet sen takia rikki.
Adara kiiruhti pöllötorniin ilmoittamaan Siriukselle kaikesta.

Hei Sirius
Et kyllä usko tätä, mutta Tylypahkan ottelija kolmivelhoturnajaisiin ilmoitettiin eilen.. Ainoa ongelma on että heitä on kaksi. Cedric Diggory Puuskupuhista (hänen isänsä on ministeriössä), sekä Harry. Harry kieltää pistäneensä nimensä pikariin, ja mahdotontahan se onkin, sillä Dumbledore pisti pikarin ympärille loitsun joka esti alaikäisiä astumaan pikarin luo. Minua pelottaa Harryn puolesta.
Voi hyvin.

Adara.

Seuraavat päivät oli Adaran mielestä järkyttäviä –Harryn kannalta. Kaikki paitsi Rohkelikot olivat kääntyneet Harrya vastaan, Luihuiset olivat tehneet rintamerkkejä joissa luki ”POTTER HAISEE” ja Rita Luodikon haastattelu Harryn kanssa oli kuulemma kaiken huippu, Rita oli väärennellyt Harryn sanomisia hurjasti. Adara ei vielä tiennyt mitä odottaa Päivän Profeetalta.
Siriuksen vastauskirje tuli eräänä iltana:

Hei
Asiat alkavat tosissaan käydä uhkaaviksi. En voi puhua sen enempää siltä varalta että tämä kirje joutuu vääriin käsiin. Keskustellaan asiasta silloin yhdeltä yöllä.
Harry lähetti minulle myös kirjeen ja kertoi samaa kuin sinäkin. Hän ei pistänyt nimeään pikariin.

Sirius

Kaksi viikkoa kului tuskaisan hitaasti, Punurmio ennusti jälleen kuolemaa Adaran rakkaille, Vauhkomieli testaili jos jonkinmoisia kirouksia Adaraan, Irkoroff katseli häntä mietteliäänä ruokailujen aikana, joku muukin tuijotteli häntä kuten ennenkin, VIP-kokeisiin valmistautuminen stressasi. Adara tunsi olonsa täysin puhki kulutetuksi. Hän halusi jonkun jolle puhua. Hän halusi Siriuksen. Ennen heidän tapaamistaan oli kuitenkin Tylyahoviikonloppu. George oli kuitenkin sairastunut kuumeeseen, joten heidän treffinsä jäivät väliin. Adara sopi Ronin kanssa lähtevänsä hänen kanssaan, sillä Ron oli nykyään aika yksin.

”En ymmärrä tätä sinun ja Harryn mykkäkoulua”, Adara totesi katsellessaan Hunajaherttuan antimia Ronin kanssa. ”Sanoit että sinua kismittää se, ettei Harry kertonut sinullekin miten päästä kisaan, vai mitä?”
”Niin”, Ron mutisi ja otti pari itsestään liikkuvaa käärme-hedelmäkarkkia.
”No minä voin kertoa miten olisit päässyt kisaan. Ole Voldemortin ja kuolonsyöjien lähes vihatuin vihollinen joka halutaan tappaa. Noin pääset jokaiseen hengenvaaralliseen juttuun mukaan, ja saat Rita Luodikon kirjoittamaan sinusta sontaa Päivän profeettaan”, Adara sanoi ehkä turhankin tiuskivasti, sillä Ronin korvat lehahtivat punaisiksi. ”Harry ei pistänyt nimeään pikariin itse. Joku haluaa selvästi saada hänet hengiltä ja siksi ilmoitti hänet turnajaisiin mukaan ja hämäytti pikaria jopa niin että Harry joutuu joka tapauksessa turnajaisiin.” hän jatkoi ja Ron näytti jäykistyneen niihin sijoihinsa.
”M-mutta kuka niin tekisi?” Ron kysyi. Adara kohautti olkiaan.
”Isäni käski varoa Irkoroffia ja Vauhkomieltä.”
”Vauhkomieltä!? Hänhän on aurori!”
”Mutta, joku hyökkäsi hänen kimppuunsa päivää ennen koulunalkua, eikö? Hän ei ehkä ole oma itsensä”, Adara sanoi ja Ron hiljeni.
”Koittaisit tehdä sovinnon Harryn kanssa, hän ei jaksa sitä sontaa mitä hän saa niskaansa nykyään... Ei ilman ystäviään.” Ron pysyi vaiti. Adara pudisti päätään ja meni maksamaan liköörisauvansa.

Illalla Adara kirjoitti läksynsä sellaisella hätiköinnillä, ettei hän ollut varma tekikö hän edes läksyjään. Hän tuijotti joka välissä takkaan ja odotti... Kello oli vasta kaksitoista ja silti hän odotti ajatellen: Ei enää kauaa.
Creeweyn veljekset yrittivät saada POTTER HAISEE-rintamerkeistä HAISEE-sanan pois ja jotain positiivista tilalle, mutta siitä ei tuntunut tulevan mitään, joten he painuivat puoli yhdeltä nukkumaan.

Juuri ennen kello yhtä, Harry asteli oleskeluhuoneeseen, pelkkä pää näkyvissä näkymättömyysviitan alta.
”Ai, moi”, hän sanoi Adaran huomatessaan.
”Hei”, Adara vastasi ja tuijotti taas takkaa.
”Öh, sinä siis tiedät että Sirius---?” Harry aloitti ja Adara nyökkäsi. Harry istuutui hänen seurakseen ja he katselivat molemmat takkaa odottelevina.

Otsikko: Luku 37. Itsekkyyttä
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:42:45

Luku 37. Itsekkyyttä

Harry vilkaisi liekkeihin ja säpsähti. Adarakin käänsi katseensa takkaan, ja näki Siriuksen pään leijuvan tulessa. Hän näytti paljon nuoremmalta kuin viime tapaamisella. Hänen hiuksetkin olivat lyhentyneet ja siistityt. Adara hymyili jo pelkästä Siriuksen näkemisestä.
”Sirius – miten menee?” Harry kysyi.
”Vähät minusta... Miten teillä menee?” Sirius kysyi ja käänsi katseensa hymyillen Adaraan. Muuta hän ei pystynytkään tekemään. Hän vain hymyili Adaralle, tämän hymyillessä takaisin.

Samassa Harry pulputti kaikki huolensa kolmivelhoturnajaisista, Rita Luodikosta, Ronista ja lohikäärme-haasteesta. Koko puheen aikana Adara pysyi täysin hiljaa ja antoi Siriuksen kuunnella Harryn murheita. Hän ei halunnut häiritä, sillä Harry oli pahemmassa liemessä kuin hän. Toisaalta, Adara oli luullut saavansa tavata Siriuksen kahden, ja kertoa omista asioistaan...

Adara havahtui keskustelun kuunteluun kun Sirius kertoi Irkoroffista:
”Hän oli kuolonsyöjä. Tehän tiedätte mitä kuolonsyöjät ovat?”
”Joo hän - mitä?” Harry hölmistyi.
”Hän jäi kiinni, hän oli Azkabanissa samaan aikaan kuin minä, mutta hänet vapautettiin. Veikkaan että siksi Dumbledore tahtoi Tylypahkaan täksi vuodeksi aurorin –pitämään häntä silmällä. Vauhkomieli pidätti Irkoroffin. Järjesti hänet Azkabaniin.”
”Irkoroff vapautettiin? Miksi hänet vapautettiin?” Harry kysyi.
”Hän teki sopimuksen taikaministeriön kanssa. Hän sanoi että ymmärsi toimineensa väärin ja sitten hän nimesi ihmisiä... hän järjesti koko joukon muita tilalleen Azkabaniin... hän ei ole siellä kovin suuressa suosiossa, ei totta tosiaan. Ja vapauduttuaan vankilasta hän on opettanut pimeyden juonia joka ainoalle oppilaalle joka on hänen kouluaan käynyt. Niin että varo Durmstrangin ottelijaa myös”, Sirius vastasi.

”Okei... Mutta.. väitätkö että Irkoroff pani nimeni pikariin? Koska jos hän pani, hän on tosi taitava näyttelemään. Hän näytti raivostuneelta sen takia. Hän halusi estää osallistumiseni.”
”Tiedämme että hän on hyvä näyttelemään, koska hänhän vakuutti taikaministeriönkin niin että hänet vapautettiin. Kuule, minä olen pitänyt silmällä Päivän Profeettaa -”
”Sinä ja koko muu maailma”, Harry tuhahti.
”- ja kun lukee sen Luodikon viime kuukauden artikkelin rivinvälejä, niin käy ilmi, että Vauhkomielen kimppuun hyökättiin edellisenä päivänä ennen hänen lähtöään Tylypahkaan. Aivan, tiedän että Luodiko väittää että se oli taas väärä hälytys, mutta minä en jostain syystä usko sitä. Luultavasti joku yritti estää hänen tulonsa Tylypahkaan. Luultavasti joku tiesi että hänen oma tehtävänsä vaikeutuu suuresti, kun Vauhkomieli on lähettyvillä. Eikä kukaan tutki asiaa kovin tarkasti, koska Vauhkomieli on havainnut tunkeilijoita hiukan liian usein. Mutta se ei merkitse sitä, ettei hän edelleen pystyisi hoksaamaan aitoa tunkeilijaa. Vauhkomieli oli ministeriön paras aurori kautta aikojen -”

”Eli mitä sinä yrität sanoa? Irkoroff yrittää tappaa minut? Mutta – miksi?” Harry keskeytti.
”Olen kuullut sangen kummallisia juttuja. Kuolonsyöjät ovat ilmeisesti olleet tavallista toimeliaampia viime aikoina. He näyttäytyivät huispauksen maailmanmestaruuskisoissa. Joku loihti pimeän piirron... ja – kuulitko siitä ministeriön noidasta joka katosi?”
”Bertha Jorkinsista?” Harry sanoi.
”Niin juuri... Hän katosi Albaniassa, ja juuri siellä Voldemort on huhujen mukaan viimeksi nähty... ja kaipa Jorkins tiesi, että kolmivelhoturnajaiset aiotaan järjestää?”
”Niin mutta... ei kai ole kovin todennäköistä että hän olisi kävellyt suoraan Voldemortin syliin?” Harry ehdotti.
”Kuule, minä tunnen Bertha Jorkinsin. Hän oli Tylypahkassa samaan aikaan kuin minä, muutaman luokan ylempänä kuin sinun isäsi ja minä. Ja hän oli ääliö. Hirveän utelias, mutta täysin aivoton. Se on paha yhdistelmä. Sanoisin että hänet on hyvin helppo houkutella ansaan.”

”Eli... eli Voldemort on ehkä kuullut turnajaisista? Sitäkö sinä tarkoitat? Epäiletkö että Irkoroff on täällä hänen käskystään?”
”Minä en tiedä. Minä en kerta kaikkiaan tiedä... Irkoroff ei minusta vaikuta siltä tyypiltä joka palaa Voldemortin luo ellei hän tiedä että Voldemort on kyllin vahva suojelemaan häntä. Mutta kuka sinun nimesi pikariin panikin, hän pani sen sinne jostain syystä, enkä minä saa päästäni ajatusta että turnajaisissa on helppo hyökätä kimppuusi ja naamioida se onnettomuudeksi”, Sirius sanoi ja Adarasta alkoi tuntua että hänen VIP-koe murheensa ovat pikkujuttu.

”Vaikuttaa minustakin hyvältä suunnitelmalta. Heidän ei tarvitse kuin astua sivuun ja antaa lohikäärmeiden hoitaa hommansa.”
Lohikäärmeet. Tosiaan, Ron kertoi Adaralle että Harryn ensimmäinen vastus on lohikäärme.
”Aivan - ne lohikäärmeet. On olemassa keino. Älä lankea tainnutustaikaan – lohikäärmeet ovat niin vahvoja ja väkevästi taikaisia, etteivät ne kaadu yhdellä tainnuttajalla. Lohikäärmeen voittamiseen tarvitaan puolisen tusinaa velhoa -”
”Joo tiedän, näin äsken.”
”Mutta voit tehdä sen yksinkin. On olemassa keino, joka ei vaadi kuin yksinkertaisen loitsun. Sinä vain -”

”Hys”, Adara keskeytti yhtäkkiä. Kierreportaista kuului askelten ääniä.
”Mene! Mene! Joku tulee!” Harry sihahti Siriukselle. Kuului poksahdus ja Sirius oli poissa, poissa olivat myös Adaran toiveet keskustelusta hänen kanssaan. Ron asteli huoneeseen ja katseli ympärilleen, hän ei huomannut Adaraa pimeässä huoneen nurkassa.
”Kenelle sinä puhuit?” Ron kysyi Harrylta ja Adara tuijotti haikeana takkaan. Hän ei sanonut Siriukselle sanaakaan, eikä Sirius hänelle. Adara tunsi kirvelyä silmissään.
Sillä välin Harry oli ehtinyt viskata POTTER HAISEE PAHALTA-rintamerkin Ronin otsaan, ja juosta poikien makuusaliin. Ron oli jäänyt niille sijoilleen seisomaan, eikä sanonut mitään.

Adara nyyhkäisi ja pyyhki silmiään hihaansa. Ron havahtui ja koetti nähdä nyyhkäisijän.
”Kuka siellä?” Ron kysyi. Adara asteli lähemmäs takkaa erottuakseen.
”Ai, sinulle Harry puhui, mik-” Ron aloitti mutta erotti kiiltävät kyyneleet Adaran kasvoilta.
Adara lysähti nojatuolille takan eteen. Ron asteli lähemmäs.
”O-onko kaikki hyvin?” hän kysyi. Adara oli hetken hiljaa.

”Ei Harry minulle puhunut... Vaan Siriukselle.” Ron näytti hölmistyneeltä.
”Hän oli tuossa takassa hetki sitten... Harry puhui hänen kanssaan ensimmäisestä koetuksesta, ja siitä kuka pisti Harryn nimen liekehtivään pikariin”, Adara jatkoi.
”No... Mitä Sirius sanoi?” Ron kysyi.
”Tavallaan paljonkin... tavallaan ei mitään.”
”Mitä tuo tarkoitti?”
”Hän ei sanonut minulle mitään. Annoin Harryn puhua kaikki huolensa Siriukselle ja pysyin itse hiljaa. Sirius ei puhunut minulle vaan kuunteli Harrya... Luulin saavani puhua kahden Siriukselle, mutta...” Adara sanoi ja nosti polvet syliinsä ja painoi otsansa polviaan vasten. Ron istuutui nojatuolin käsinojalle.
”Tunnen oloni itsekkääksi. Harry on kuolemanvaarassa ja minä odotin saavani puhua Siriukselle kahden... Typerää...” Adara sanoi ja tunsi kyynelten valuvan silmistään. Ronkin ilmeisesti huomasi sen Adaran tärinästä, sillä hän laskeutui Adaran viereen istumaan ja halasi tätä.
”Se on ihan normaalia... Sirius on sinun isäsi”, Ron sanoi kun Adara nojasi tämän olkapäähän.
”Mutta Harrylla ei ole isää ollenkaan, tunnen oloni itsekkääksi kun yritän omia Siriuksen itselleni”, Adara sanoi kyyneltensä lomasta. Ron hyssytteli.
”Et sinä ole yrittänyt Siriusta omia. Olet vain mielessäsi toivonut saavasi puhua hänelle... Siksi oletkin niin kiltti, koska et tee aina sitä mitä itsekkäästi haluaisit”, Ron sanoi ja livahti halauksesta ja tarjosi Adaralle nenäliinaa. Adara hymyili lievästi.
”Kiitos, Ron.”
”Eipä mitään, tätä varten ystävät on”, Ron sanoi ja hymyili. Hän nousi ylös, painoi vielä kätensä Adaran olkapäälle hetkeksi ja toivotti hyvää yötä.
”Öitä”, Adara sanoi ja Ron lähti nukkumaan. Adara istui hetken yksin ja lähti sitten itsekin sänkyyn.

Otsikko: Luku 38. Ensimmäinen koetus
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:44:59

Luku 38. Ensimmäinen koetus

Oli tiistaiaamu. Adara ei tiennyt miten päin olisi ja missä. Sunnuntai oli vilahtanut kuin pikakelattu filmi hänen silmiensä edessä. Hän kiepuskeli sängyssään ja yritti nukkua vielä hetkisen lisää, mutta päätyikin vain ajattelemaan montaa asiaa yhtä aikaa.

Tunnit alkoivat ja Adara oli täysin turta. Hän ei tiennyt mitä tehdä tai sanoa kenellekään. Tunneista ei tullut mitään. Koko koulussa tuntui olla pingottunut tunnelma. Tunnit lentelivät jälleen kuin filmi Adaran silmien edessä. Viimein tuli ruokatunti ja kilpailijat lähtivät jo pihamaalle.
Hetken päästä Hagrid tuli johdattamaan oppilaatkin ulos.

Yleisössä kuhisi kuin muurahaispesässä. Kaikki pyörivät edestakaisin ja huusivat. Adara istuutui melko hyville paikoille Fredin ja Georgen kanssa. Turnajaisten työntekijät toivat suuren – ja äkäisen näköisen - lohikäärmeen ottelijoiden areenalle. Yleisö vaikeni.
Kesti aikansa kun ottelijat valmistautuivat, ja lopulta esiin astui Cedric. Cedricin ystävät ja ihailijat kiljuivat riviä taaempana ja saivat Adaran ja kaksosten tärykalvot koetuksille. Ludo Bagman oli selostanut että kilpailijoiden on napattava kultainen muna oikeiden lohikäärmeenmunien seasta.
Cedric aloitti.

Hän nosti sauvansa ja osoitti sillä... kiveä? Kivi muuttui labradorinnoutajaksi ja alkoi juoksennella poispäin Cedricistä. Lohikäärmeen mielenkiinto iskeytyi koiraan ja se alkoi seurata sitä katseellaan. Sillä välin Cedric hivuttautui hitaasti kohti munia, mutta kesken matkan lohikäärme kääntyikin takaisin Cedriciin päin ja alkoi syökseä raivoisasti tulta. Cedric väisti täpärästi –osa hänen hihastaan paloi. Hänen ystävänsä äänehtivät jotain ”ooh”-suuntaista. Lohikäärmeen käänneltyä päätään koirasta Cedriciin, Cedric ei aikaillut: hän syöksyi kohti pesää ja nappasi munan.

Ihmiset hurrasivat ja taputtivat käsiään. Cedric vietiin ensiapu-telttaan. Tuomarit nostelivat sauvojansa: Madame Maxime antoi Cedricille seitsemän pistettä kymmenestä. Herra Kyyry antoi myös seitsemän, Dumbledore kahdeksan, Ludo Bagman yhdeksän, Irkoroff kuutosen.
Puolueellista! Adara ajatteli ja tuhahti.

Seuraavana oli Fleur Delacour. Hän asteli tyynen rauhallisena areenalle uuden lohikäärmeen tultua edellisen paikalle, sekä uusien munien tultua. Fleurkin otti sauvansa esiin ja mutisi jotain joka sai sauvasta lentelemään sinisiä kipinöitä ja omituisia huojuvia. Fleur heilui hitaasti sauvaa heilutellen edestakaisin, vaivuttaen lohikäärmettä uniseksi. Se tepsi, juuri kun Fleur oli laskenut sauvansa ja lähtenyt kohti munia, lohikäärme kuorsasi ja sen sieraimesta syöksyi tulisuihku joka sytytti Fleurin hameen palamaan. Nyt Fleurin kannattajat päästelivät ”ooh”-äännähdyksiään. Hetken hätiköityään tyttö sai sammutettua hameensa ja jatkamaan matkaansa. Hänkin sai munan ja jatkoi matkaansa ensiapu-telttaan. Tuomarit antoivat taas pisteensä. Madame Maxime: yhdeksän, Kyyry: seitsemän, Dumbledore: kahdeksan, Ludo Bagman: seitsemän, Irkoroff: seitsemän.

Viktor Krum. Hän säästyi eniten vammoilta, sillä hän tökkäsi loitsulla lohikäärmettä silmään. Ongelma oli vain se että lohikäärme alkoi ravata edestakaisin tuskissaan ja tallasi vahingossa osan oikeista munista kokkeliksi. Krum joutui väistelemään lohikäärmeen jalkoja ja välttelemään en äkkipikaisia liikkeitä. Lopulta hän sai munan mutta huomautuksen ettei lohikäärmeitä olisi saanut vahingoittaa. Tuomarit antoivat taas pisteensä: Madame Maxime: seitsemän, Kyyry: seitsemän, Dumbledore: kahdeksan, Ludo Bagman: kahdeksan, Irkoroff: kymmenen.

”Sikamaisen puolueellista!” Fred huusi ja buuasi Irkoroffille. Krum oli johdossa. Seuraavaksi olisi Harryn vuoro. Areenalle tuotiin piikkihäntäinen, valtava, ilkeännäköinen unkarilainen sarvipyrstö. Ja siinä saapui Harry. Hän tuijotti hetken sarvipyrstöä, kohotti sauvansa ilmaan ja huusi loitsun. Kaikki hiljenivät. Ensin mitään ei tapahtunut, Draco oli jo alkanut nauramaan, kunnes.. jotain lensi metsän reunaa hipoen paikalle. Harryn Tulisalama!
”Loistavaa! Nerokasta!” huusi Bagman ja yleisö alkoi osoittaa suosiotaan. Harry syöksyi korkealle ilmoihin, syöksyi takaisin alas ja väisteli lohikäärmeen lieskoja.
”Hyvät hyssykät, poikahan osaa lentää! Katseletko sinä, Krum?” Bagman kuulutti ja Fred ja George naureskelivat. Krum näytti happamalta. Harry liisi ylemmäs sarvipyrstön seuratessa. Harry syöksyi jälleen jyrkästi alas, lohikäärme heilautti häntäänsä ja syöksi tulta yhtä aikaa. Tulen Harry väisti, mutta hännän yksi piikki osui häntä olkapäähän. Yleisö haukkoi henkeään ja kiljui. Harry ei näyttänyt välittävän, hän jatkoi hämäytystään ja yritti houkutella lohikäärmettä munien luota pois. Hän meni liekkien kantamattomiin ja alkoi lennellä edestakaisin. Lohikäärme tuijotteli häntä tarkasti. Harry kaartoi niin ylös että sarvipyrstö joutui venyttelemään kaulaansa. Lopulta se nousi takajaloilleen ja levitti siipensä. Samassa Harry syöksähti ja - nappasi munan!

Yleisö ratkesi suosionosoituksiin. Kaksoset nostivat Adaran olkapäilleen istumaan ja alkoivat loikkia yleisössä.
”Katsokaa! Katsokaa tarkasti! Ottelijoistamme nuorin nappaa munan nopeimmin! Tämä lisää kummasti Harry Potterin mahdollisuuksia voittoon!” Bagman huusi.
Harry laskeutui ja häntä vastassa oli Hagrid, McGarmiwa sekä Vauhkomieli. Kaikki näyttivät iloisilta ja onnittelivat Harrya, joka lähti ensiapu-telttaan.
Tuomarit antoivat pisteensä. Madame Maxime: kahdeksan, Kyyry: yhdeksän, Dumbledore: yhdeksän, Ludo Bagman: kymmenen!

”KYMMENEN!?” Fred huudahti ja alkoi tuulettaa. ”Voisin melkein sanoa Ludoa hyväksi tyypiksi mutta maksaisi nyt ensin ne velkansa!”
Ja vielä Irkoroffin pisteet: neljä.
”NELJÄ?! Puolueellinen paska!” Fred huusi nyt ärtyisänä. Mutta silti, Adaran laskelmien mukaan...
”Harry on jaetulla ykkössijalla! Krumin kanssa!”
”Mitä? on vai?” Fred huudahti ja kaksoset alkoivat loikkia taas hullunlailla.

Illalla Rohkelikkotornissa oli yllätysjuhlat Harrylle. Ennen niitä Adara kuitenkin hiipi tyttöjen makuusaliin ja kirjoitti Siriukselle raportin ottelijoista.

Otsikko: Luku 39. Ikävä
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:46:08

Luku 39. Ikävä

Räntäsateet ja tuulet alkoivat yhtä nopeasti kuin joulukuukin. Taikahistorian tunneillakin oli vaikea nukkua, sillä linnassa oli aina kylmä ja vetoista. Adara istui pulpettinsa ääressä, kiskomassa hihoja mahdollisimman paljon käsiensä lämmikkeeksi. Hän kärsi professori Binnsin kaksoistunnista. Juuri kun hän oli saanut unenpäästä kiinni, kaksoistunti oli ohi.

Ollessaan matkalla saliin, Adara törmäsi kulman takaa tulevaan henkilöön.
”Auh!” hän huudahti ja hänen käsissään olleet koulukirjat putosivat lattialle.
”A-anteeksi.” Harry sanoi ja nosti Adaralle kirjat.
”Ei se mitään. Itse en katsonut eteeni”, Adara sanoi ja laittoi kirjat laukkuunsa. Harry oli hetken hiljaa ja Adara ihmetteli mihin kaikki muut oppilaat olivat käytävältä kadonneet.
”Mitä sinulla on seuraavaksi?” Harry kysyi.
”Öh.. Muodonmuutoksia. Kuinka niin?”
”Meillä oli äsken. McGarmiwa kertoi että kolmivelhoturnajaisiin kuuluu joulutanssiaiset. Ja ottelijoiden pitää tanssia seuralaistensa kanssa ensimmäinen tanssi...” Harry sanoi ja autiolle käytävälle eksyi Harryn luokkalaisia, muun muassa Patilin kaksoset jotka kikattelivat ja tähyilivät Harrya. Adara huokaisi.
”Otan osaa”, hän sanoi ja Harry muuttui hiukan vaisummaksi.
”N-niin... Ja ajattelin kun... no, minulla ei ole ketään erityistä jonka haluaisin pyytää tansseihin niin.. jos sinä tulisit minun kanssani – ihan vain ystävänä?” hän kysyi. Adara hämmästyi.
”Öh.. Minä - en osaa sanoa. Minä tavallaan odotan kutsua...” hän mutisi ja ajatteli tietysti Georgea.
”Mutta jos en saa häneltä kutsua niin voin minä sitten tulla.” Harry tuntui jostain syystä siltä kuin olisi saanut jo selvän ’ei’n.
”Noh.. Ilmoita sitten kun tiedät”, Harry sanoi. Adara nyökkäsi ja huomasi silmäkulmastaan että ikkunalaudalla ujuttautui ikkunan raosta koppakuoriainen ulos sateeseen.
”Okei.. Joko olet selvittänyt sen munan arvoituksen?” Adara kysyi tarkoittaen kultamunaa jonka Harry oli saanut ensimmäisestä koetuksesta. Harry katseli vähän välttelevästi ympärilleen.
”Tuota noin... en... Mutta Hermione auttaa minua selvittämään sen.”
”Kannattaisi alkaa miettimään”, Adara kehotti kun koulukello soi.
”Jooh, nähdään sitten”, Harry sanoi ja lähti tunnille. Adara jatkoi matkaansa saliin.

Adara istuutui tapansa mukaan kaksosten viereen. He puhuivat suu vaahdossa siitä kuinka uskomattomasti Harry päihitti lohikäärmeen.
”Harrylla on varmasti monta seuralaisehdokasta tyrkyttämässä itseään”, Fred sanoi haaveilevasti.
”Luultavasti. Harry yritti pelastautua heiltä pyytämällä minut seuralaisekseen”, Adara mutisi voidellessaan leipäänsä. Fred ja George näyttivät halolla päähän lyödyiltä. Adara katsoi heitä kysyvästi.
”Mitä? Ei siinä mitään väärää ole”, Adara sanoi.
”Onko Harrykin ihastunut sinuun?!” Fred huudahti. Adara huokaisi.
”Ei! Hän vain halusi lähteä sinne kanssani ystävänä, ja pelastautua kaikilta faneiltaan”, hän ärähti vastaväitteeksi. Kaksoset näyttivät yhä epäileviltä.
”Kuka lie Harryn seuralaiseksi päätyykin, saa varmasti oman osansa Rita Luodikolta ja hänen lehtiartikkeleiltaan”, George totesi. Adaran vatsassa muljahti. Tosiaan, jos Rita alkaisi penkoa kunnolla Adaran menneisyyttä, saattaisi paljastua että Adara on adoptoitu. Ja siitä ei hyvää seuraisi...

Lukukauden viimeisen viikon ajan Adara koki suuria yllätyksiä, jotka alkoivat sillä että eräs Durmstrangin koululainen poika pyysi häntä tanssiaisiin kanssaan. Adara oli luullut että Luihuiset olivat loihtineet pojan jotenkin, mutta luulo osoittautui vääräksi. Adara torjui pojan vaivautuneena.
Ja ei kulunut edes neljää tuntia kun eräs pitkä ja hoikka enkelikiharainen korpinkynsi pyysi myös Adaraa seuralaisekseen. Jälleen vaivautuneet pakit.
Pyyntöjä pyyntöjen perään, kieltäytymistä kieltäytymisen perään. Adara ei pysynyt edes laskuissa että kuinka moni häntä oli pyytänyt. Ahdistusta lisäsi vielä Rita Luodiko, joka oli käynyt kuvaajan kanssa kuvaamassa ”Tylypahkan arkea” - tosiasiassa Rita halusi Adaralta haastattelun.

”Millainen suhde sinulla on Harry Potterin kanssa? Oletteko hyviä ystäviä vai vielä läheisempiä?”
”Me ollaan ihan vain kavereita.”
”Vai niin, mutta kuulin luotettavalta taholta että Harry pyysi sinut joulutanssiaisiin.”
”Öh.. joo, mutta vain ystävänä.”
”Niin tietenkin... Oletteko käyneet treffeillä usein?”
”Minähän sanoin että olemme vain -”
”Ah, aika rientää, kiitos haastattelusta!”

Seuraavassa lehdessä olikin jo juttu kauheasta draamakuviosta: Harry seurusteli Hermionen ja Adaran kanssa yhtä aikaa sekä flirttaili kaikille koulun tytöille, Hermione petti Harrya Viktor Krumin kanssa ja Adaralla on suhde jonkun Weasleyn pojan kanssa. Adaraa hämmästytti kuinka lähelle Rita oli osunut viimeisessä osassa. Kaksoset olivat myöhemmin kyselleet oliko Ritan jutuissa perää (etenkin George). Adara ei ollut vastannut sillä hän yhä jännitti kutsuisiko George sittenkään häntä tanssiaisiin. Turhaan hän sitä murehti...

Torstaina kaikkien tuntien jälkeen, Adara käveli ihmisruuhkassa vastavirtaan ja tunsi kun jokin nykäisi häntä koululaukusta. Georgen käsi.
”Sainpas sinut kiinni.” Adara hätkähti.
”Ai, hei.”
”Hei, tuota noin, minulla on kiire jälki-istuntoon joten kysyn nopeasti ja töksähtävästi: kai sinä tulet kanssani tanssiaisiin?” George puhui nopeasti ja kivi Adaran sydämeltä vierähti pois.
”O- totta kai”, Adara sanoi ja George hymyili.
”Hienoa, nähdään”, hän sanoi ja käännähti kohti suuntaa josta oli saapunutkin.
”Tulkitsenko jälki-istuntosi sillä että et pääse tänään Tylyahoon?” Adara kysäisi vielä nopeasti.
George virnisti olkansa yli.
”Ei sitä koskaan tiedä..” hän sanoi ja lähti.
Adara kävi rohkelikkotornissa tyhjentämässä laukkunsa ja lähti sitten sen kanssa kohti Tylyahoa.

Hän käveli ympäriinsä etsien jotain uutta Sekon pilapuodista ja Hunajaherttuasta, joululahjoja ystävilleen. Siriuksen lahja olisi taas se haastavin, etenkin kun Adara ei vieläkään tiennyt Siriuksesta mitään pikkutietoa. Harrylle Adara löysi Huispaukseen liittyvän kirjan, Ronille perinteisesti karkkia, sillä Ron ei lue, Hermionelle taas tietokirjoja, ja Georgelle taskukellon johon voi loihtia sekä ajan kertomisen, että sen missä kunnossa Georgen rakkaat ovat (rouva Weasleyllakin on perheestään sellainen). Taskukellon kannessa oli kaiverrettuna sydän ja tribaali-kuvioita. Kellon sisäpuolelle Adara ajatteli kaivertavansa ”Hyvää joulua, rakkaudella Adara.”

Laukku painoi niin että olkaa hiersi, ja Adara ei ollut vieläkään keksinyt mitään Siriukselle. Ollessaan matkalla Kolmeen luudanvarteen kermakaljalle, Adara huomasi Rita Luodikon kävelevän myös kohti ovea. Se tiesi täyttä U-käännöstä Adaralle. Hän riensi pois ja päätti lähteä lyhyelle kävelylle.
Muutamaa minuuttia myöhemmin hän löysi itsensä Rääkyvän röttelön edestä.
Talo oli yhtä rähjäinen kuin ennenkin, mutta Adaran silmissä ei lainkaan pelottava.
Hän asteli ulko-ovesta sisään ja kiipesi tutut portaat ylös makuuhuoneeseen. Huone oli jälleen pölyttynyt ja tunkkainen, ja näytti siltä kuin siellä ei olisi koskaan asunut kukaan. Huone oli eloton ja tyhjä. Tosiaan, tyhjä. Miksi edes tulin tänne, Adara ajatteli. Ei Sirius täällä ole.
Adara asteli pölyttyneelle sängylle ja nosti rispaantuneen tyynyn syliinsä ja rutisti sitä sylissään.
Ei Sirius täällä ole, hän toisti itselleen ja tajusi vasta nyt ikävöivänsä Siriusta niin paljon.

Otsikko: Luku 40. Hän ei ikinä tekisi niin
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:50:25

Luku 40. Hän ei ikinä tekisi niin

Adara ryhdistäytyi ja lähti takaisin kaupungin vilinään. Hän oli päättänyt olla lannistumatta, sekä lahjan että ikävänsä suhteen. Hän näkisi Siriuksen vielä... joskus.
Hän etsi ja etsi, mutta mitään ei löytynyt. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään josta Adara kuvittelisi Siriuksen pitävän. Adara huokaisi epätoivoisesti, alkoi tulla jo pimeää ja kaupat alkoivat sulkeutua. Adara toivoi syvästi, että George ilmestyisi jostain kuten oli hiukan vihjaillutkin, mutta toivoksi se jäi. Hän lähti pettyneenä takaisin Tylypahkaan.

Matkalla rohkelikkotorniin, Adara näki Ronin istuskelemassa portailla kolmannen ja neljännen kerroksen välissä.
”Hei!” Adara sanoi ehkä turhankin tekopirteästi. Ron heilautti kättään ja näytti ankealta.
”Noh, miksi naamasi on kuin olisit syönyt sontaa?” Adara kysäisi ja istuutui seuraksi. Ron mutisi jotain epäselvää.
”Anteeksi -?” Adara sanoi ja Ron toisti kovempaa:
”Joulutanssiaiset.”
”Ai. Et löydä seuralaista?”
”En. Harrylla on jono faneja kyselemässä ja minä en saa itse edes kysyttyä ketään”, Ron sanoi ja näytti vaivaantuneelta. Ehkei Ronilla ole niin helppoa puhua tytölle tällaisista asioista...
”Mutta... Adara... Sinähän voisit -” Ron aloitti toiveikkaana, mutta Adara arvasi mitä tämä oli sanomassa.
”Minulla on jo seuralainen”, hän sanoi ja Ron näytti pettyneeltä.
”Kuka?” hän kysyi ja Adara punehtui hiukan kasvoiltaan. Pelkkä Georgen ajattelu aiheutti joskus sen.
”Öh - Georgen..” Adara sanoi ja Ron näytti yllättyneeltä.
”Ai, sinusta George siis puhui. Hän sanoi vain pyytävänsä jotakuta tänään ohimennen”, Ron sanoi.
Ohimennen?! Adara ajatteli ja päätti että George saisi kuulla tästä vielä.
”Pidätkö sinä Georgesta?” Ron kysyi ja Adara heräsi ajatuksistaan.
”No.. minä...” Adara änkytti ja Ron näytti virnistävän mukamas vaivihkaa.
”Minä vähän arvelinkin”, Ron sanoi ja nousi ylös. ”Noh, hyviä öitä sinulle.”
”Öitä”, Adara vastasi ja Ron lähti kohti rohkelikkotornia. Adara päätti käydä vielä kirjastossa lainaamassa läksyjen tekoon tarvittavia kirjoja.

Matkalla kirjastoon hän näki muun muassa Seamuksen juoksemassa sairaalasiipeen palaneiden kulmakarvojensa kanssa, sekä Viktor Krumin kävelemässä kohti ulko-ovia, fanijoukko hiipimässä perässään.
Kirjastossa oli autiota, vain Dean Thomas ja hänen uusi ystävänsä, sekä Hermione istumassa pöydän ääressä, uppoutuneena kymmeniin kirjoihin. Adara päätti olla häiritsemättä ja vetäytyi yhden hyllyn taakse.

”Hei", kuului hiljainen ääni Adaran selän takaa kun tämä etsi Animaagit ja muutokset-kirjaa. Adara käännähti ja oli hyvin yllättynyt tajutessaan äänen lähteen. Draco Malfoy.
”Öh - hei”, hän vastasi ja Draco ei näyttänyt siltä kuin hänellä olisi muuta sanottavaa.
”Oliko sinulla asiaa, vai sanoitko muuten vain hei?” Adara kysyi mahdollisimman hillitysti ja kohteliaasti.
”Ei - tai siis kyllä. Joulutanssiaiset ovat melko pian ja.. tuota.. minä haluaisin lähteä sinne sinun.. seuralaisena”, Draco sanoi välillä hiukan tauoten kuin hänen pitäisi pitää happitaukoja kokoajan.
”Ai - no.. minulla on kyllä jo seura-”
”Weasleyn kaksonenko?” Draco keskeytti.
”N-niin”, Adara sanoi ja ihmetteli eikö Draco ollut vielä uskonut hänen ja Georgen seurustelevan, vaikka yllätti heidät huispauksen maailmanmestaruuskisoissa.
”Minä luulin että teillä on mennyt poikki”, Draco sanoi mahdollisimman epätulkittavaan äänensävyyn.
”Miksi niin?” Adara kysyi uteliaisuuttaan.
”No... ette te näytä siltä... ja Weasley pyörii vielä sen yhden Beauxbatonsilaisen puoliveelan kanssa”, Draco selitti.
”Fleur Delacourin? Ehkä sekoitit hänet Frediin”, Adara tokaisi ja käänsi katseensa takaisin kirjaan.
”Ei Delacourin, yhden toisen. Ja se oli George, kuulin kun hän esittäytyi hänelle”, Draco jatkoi Adaran välttelyistä huolimatta.
”Tiedätkö mitä... en usko sinua”, Adara sanoi ja käänsi katseensa sekunnin murto-osaksi Dracoon ja lähti pois kirjastosta –Dracon seuratessa.
”Usko pois, hän etsii uutta seuraa selkäsi takana”, Draco sanoi yrittäessään pysyä Adaran tahdissa.
”Usko itse mitä lystäät, minä tiedän ettei hän tekisi niin”, Adara tiuskaisi ja koetti päästä nopeampaan kävelytahtiin.
”Niin kaikki sanovat. ’Minä tiedän’ vaikka tosiasiassa heillä ei ole aavistustakaan”, Draco sanoi ja Adaraa saavuttaessaan tarttui tämän ranteesta eikä päästänyt tätä eteenpäin.
”Päästä irti”, Adara sanoi kylmästi, muttei huutaen.
”Minä todistan sinulle. Joku päivä”, Draco lupasi ja päästi irti. Adara jatkoi matkaansa rohkelikkotorniin Dracon jäädessä seisomaan paikoilleen.

George ei ikinä tekisi niin, Adara hoki itselleen. Mitä enemmän hän hoki, sitä enemmän hän epäili. Mutta silti, se voisi olla vain Dracon juoni saada Adara seuralaisekseen tanssiaisiin, ja siitäkös Adaran ja Georgen välit kärsisivätkin.
Yrittäen pyyhkiä kuvan Georgesta ja jostain kauniista puoliveelasta, Adara käpertyi sänkyynsä ja nukahti.

Pian koitti joulupäivä. Adara ei ollut uskaltanut kysyä Georgelta mitään puoliveelasta – eikä hän ollut mitään todisteita Dracon lisäksi kuullutkaan. Adara jätti asian sikseen ja vältteli nyt kiihkeästi Dracon seuraa. Jokin Dracossa sai yhä Adaran sydämenlyönnit tihentymään ja kuulumaan omissa korvissaan. Se oli selittämätöntä. Kuin Dracossa olisi vielä joku puoli jonka Adara haluaisi löytää ennen kuin totaalisesti unohtaisi tämän. Adara vakuutteli usein itselleen, ettei sellaista puolta enää löydy, mutta turhaan. Jokin silti käski Adaraa jatkamaan uskomista.

Otsikko: Luku 41. Joulukirje
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:55:48

Luku 41. Joulukirje

Vasta tultuaan aamupalalta, Adara palasi sänkynsä luo ja availi lahjansa. Weasleyn perheeltä hän sai Weasley-jumpperin ja kasan kotitekoista toffeeta – samassa Adara muistikin lähettää rouva Weasleylle ostamansa Noitien kodinhoidon ilot ja hyödyt-kirjan. Hän kävi pöllölässä lähettämässä sen ja palasi taas lahjojen ääreen. Harrylta Adara oli saanut hienon hopeareunaisen päiväkirjan ja Hermionelta Ennustusten muunnellut tarkoitukset-vitsikirjan. George ei ollut lähettänyt lahjaa - hän ilmeisesti halusi antaa sen tanssiaisissa tai tanssiaisten jälkeen. Samaa Adarakin oli ajatellut jättäessään Georgen lahjan matka-arkkuunsa. Juuri ennen lähtöään kirjastoon tekemään läksyjä, pöllö lehahti hänen sängyn viereiselle ikkunalle. Se oli Adaran pöllö.

Adara asteli pöllönsä luo, silitti sen päälakea hetken ja otti sitten sen jalassa roikkuvan paketin, jossa oli lappu ”Adaralle” Siriuksen käsialalla. Adara huokaisi, hän ei vieläkään ollut keksinyt mitä ostaa Siriukselle, hän joutuisi varmaan menemään salakäytävää pitkin Tylyahoon, jollei hän itse tekisi jotain. Hän avasi paketin ja ensimmäinen asia mitä hän huomasi, oli tusinoittain sinisiä silkkipaperi-perhosia, jotka lehahtivat lentämään Adaran ympärille. Se oli kaunista, ne lensivät tiettyä kuviota noudattaen, hitaasti kauemmas ja lähemmäs Adarasta.

”VAU!” Kuului tyttöjen makuusalin ovelta. Parvati Patil ja Lavender Brown olivat tulleet Adaran huomaamatta paikalle. Lavenderilla oli kamera joten hän ikuisti hetken jona perhoset liitelivät Adaran ympärillä.
”Saitko nuo lentämään ilman sauvaa?!” Parvati henkäisi. Adara ärähti.
”En, ne tulivat joululahjan mukana ja lehahtivat ympärilleni kun avasin paketin.”
”Ai, keneltä se paketti on? Varmaan joku erityinen...” Parvati vihjaili.
”Niinkö, niinkö? Onko sinulla joku?” Lavender kysyi ja Adaran olisi tehnyt mieli heittää heidät kaivoon.
”Ei tämä sellainen ole”, Adara mutisi, juorujen kuningattaret poistuivat kun heitä kutsuttiin ja perhoset alkoivat laskeutua takaisin laatikkoon. Adara penkoi perhosten joukosta jotain joka saattaisi olla lahja Siriukselta. Sitten hän löysi sen. Kirja, ei, valokuva-albumi. Adara avasi sen ja totesi ensimmäisten sivujen olevan tyhjiä - tai sitten hän piti kirjaa väärin päin. Hän käänsi kirjan toisin päin ja huomasi että ensimmäisillä sivuilla olikin kuvia.

Yhdessä kuvassa oli nukkuva pieni vauva käärittynä huopaan. Vauvaa piti sylissään ilmiselvä Sirius. Kuten kaikki velhokuvat, tämäkin liikkui. Joku oli juuri ojentanut vauvan – eli tietysti Adaran - Siriuksen syliin. Hän näytti pelästyneeltä, hämmentyneeltä, onnelliselta ja itkuiselta yhtä aikaa. Hän piti Adaraa varovasti sylissään ja näytti puhuvan jollekin, kuin kysyäkseen miten hänen pitää pidellä Adaraa. Sitten hän keinutteli tätä varovasti ja tuijotti pientä nyyttiä lumoissaan.

Seuraava sivu, vauva oli yhä pieni, nyytissä. Ympärillä hyöri paljon ihmisiä, joista Adara tunnisti Remuksen ja Harryn näköisen miehen - James Potterin, sekä selvästi Jamesin vaimon Lily Evansin. Kyseessä oli selvästi juhlat, vaikkei missään ollutkaan vaaleanpunaista julistetta jossa luki: Se on tyttö. Sirius näytti nyt edelliseen kuvaan nähden vain yhtä tunnetta omaavalta: onnelliselta. Hän nauroi ja silitti Violan sylissä olevan vauvan päälakea hellästi. James näytti pitävän juuri maljapuhetta, Lilyn ollessa hänen käsikynkässään. Kukaan ei näyttänyt kuuntelevan - ainakin Remus ja muutamat muut vain katselivat vauvaa haltioituneina ja taputtelivat Siriusta olkapäälle.

Seuraava sivu, vauva istui nyt jo vauvantuolissa, ja Viola yritti epätoivoisesti saada tämän syömään perunamuusia. Vauva näytti siltä kuin olisi syönyt pollomuhkun mätää. Viola nauroi vedet silmissä.
Samassa kyyneleet kihosivat Adaran silmille, mutta hän ei välittänyt. Hän pyyhki ne nopeasti pois ja käänsi sivua. Vauva oli jo vähemmän avuttoman näköinen, sillä hän nousi juuri ylös ja alkoi kävellä kohti isäänsä joka oli kädet ojossa valmiina ottamaan tämän vastaan. Vauva ei kaatunut vaan pääsi onnellisesti isänsä luokse. Sirius pyyhki silmiään hihaansa - itse asiassa ihan samalla tavalla kuin Adara hetki sitten kuvia katsoessaan.
Seuraava sivu, ei mitään.

Adara huokaisi. Hän ei osannut sanoin kuvailla kuinka huojentavilta ne kuvat tuntuivat – kuin ne vihdoin todistaisivat että Adara ei tupsahtanut maailmaan kaksi vuotta täyttäneenä.
Hetken silmäkulmiaan pyyhittyään Adara oli päättänyt jättää tavaralahjan sikseen, ja päätti kirjoittaa Siriukselle kirjeen. Kirjeen jossa hän kertoisi kaiken mitä vain sanoiksi voisi muodostaa. Hän ryhtyi heti tuumasta toimeen ja otti kirjoitusvälineet ja vetäytyi verhojen sisään sänkyynsä. Hän asetti kirjoja kirjoitusalustakseen ja aloitti.

Hei Sirius
En osannut lainkaan päättää mitä sinulle tänä vuonna ostaisin, etenkin kun en tiedä lempiasioitasi tai muista.

Adara myönsi suoraan.

Ajattelin siis kirjoittaa sen mitä sanoiksi saan muodostettua. Nyt en tosin tiedä mistä aloittaisin mutta...
Ensin haluaisin kertoa suoraan ja lyhyesti kokemukseni näiden kahdentoista vuoden ajalta kun olin Finniganeilla. Se oli normaalia perhe-elämää, muttei mitään ihmeellistä. Ei mitään, josta olisin voinut joka ilta nukkumaan mennessä todeta että ”näin kaikkien elämän pitäisi olla”, sillä niin ei pitäisi olla. Se tuntui tyhjältä, ontolta, kuin en kuuluisi sinne. Jokainen katse jonka ”vanhemmiltani” sain, tuntui hiukan siltä kuin he eivät katsoisi minuun kunnolla, kuin he eivät katsoisi minua kuin lastaan, kuin he eivät katsoisi sisimpääni.
Seamus oli hiukan toista maata, johtuen kai siitä että hän ei tiennyt. Hän kohteli minua aina kuin oikeaa siskoaan, ärsytti ja kiusasi välillä ja toisaalta sanoi lohdunsanoja kun niitä kaipasin. Silti hänkään ei tuntunut siltä mitä oikeasti hain... Aina jotain puuttui.
Kävin viime Tylyaho-käynnilläni Rääkyvässä röttelössä. Tiedän, ei siinä mitään ideaa ollut, kun et sinä siellä enää ole, mutta halusin silti käydä siellä. Se ei näyttänyt enää vanhalta, pölyiseltä, pelottavalta ja risalta röttelöltä kuin ennen, vaikkei siellä ollut mikään muuttunut, enemmän pölyä vain sinun lähdettyäsi. Mietin sitä eräänä yönä että miksi se on niin usein juttujen aiheena, ja että sitä kutsutaan nimenomaan pelottavaksi ja purkamisen arvoiseksi. Minä näen sen paljon paremmassa valossa nyt. Ja ymmärsin samalla miksi näin sen niin. Koska vietin elämäni parhaimpia päiviä siellä. Koska sinä olit siellä. Asut sitten Huispauskentän rakennuksessa luutakomerossa tai suuressa kartanossa, minä koen sen kodikseni niin kauan kuin sinä olet siellä. Ymmärrettyäni kuka oikeasti olen ja tutustuttuani sinuun, tuntui kuin minulla olisi vihdoin koti, ja perhe. Vaikka onhan meidänkin perheemme pahasti rikki, koen sen silti parhaimpana perheenä jonka voisin saada. Se että sinä olet kanssani, riittää hyvin. Ja vaikka et välillä voisikaan olla kanssani, kuten nyt, ei se haittaa. Kunhan voit hyvin sen ajan kun olemme erillämme.

Adara piti tauon sillä hänen kyynärpäästään oli kadonnut tunto, pehmeään tyynyyn upottuaan nojaamisen myötä. Hän verrytteli hetken kättään ja jatkoi.

Nyt kun olen kirjoittanut käteni puuduksiin, niin on vain yksi asia jonka haluan nyt suoraan ilmoittaa: Minä rakastan sinua, isä. Sinä olet aito perheeni ja toivon että voimme vielä jonain päivänä asua yhdessä jossain.

Terveisin: Adara

Samassa Adara tajusi. Hänhän voisi lähettää ruokaa Siriukselle!

PS: Tässä pieni jouluateria, ja hyvää joulua
PPS: Kiitos albumista

Saatuaan kirjeen päätökseen, Adara kiiruhti Georgen neuvomaa reittiä kotitonttujen keittiöön ja pyysi saada kunnon jouluaterian yhdelle. Tontut tottelivat innoissaan ja tarjosivat kaiken mahdollisen joulukinkusta kermakaljaan.
Adara kiiruhti takaisin makuusaliin ja lähetti kaiken Siriukselle. Pöllö-parka ei päässyt vielä ihan joulutunnelmiin...

Otsikko: Luku 42. Pois sen tammen luota
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 17:57:53

Luku 42. Pois sen tammen luota

Adaran asteltua vihdoinkin ihmisten keskuuteen, George ja Ron pyysivät häntä tulemaan ulos heidän, Hermionen, Harryn ja Fredin kanssa.

Lumi peitti paksusti koko pihamaata ja kimalsi kauniisti auringon valon osuessa siihen. Vain Durmstrangilaisten ja Beauxbatonilaisten jalanjäljet halkoivat muuten sileää lumen pintaa.
Pian syntyi suuri lumisota, joka alkoi vain siitä että Ron oli heittänyt Harryn niskaan lumipallon. Harry oli kostanut ja Fred esitti kilttiä isoveljeä ja alkoi kostaa veljensä puolesta, George oli alkanut puolustaa Harrya, mutta Adara saikin ideakseen heittää Georgea lumipallolla muuten vain. Pian kaikki heittelivät kaikkia – paitsi Hermione joka tyytyi katselemaan. Lopulta kello lähestyi viittä ja Hermione totesi menevänsä valmistautumaan tanssiaisiin. Hänen lähdettyään Adara totesi olevan parasta että hänkin lähtee.

Pian Adara ymmärsi miksi Hermione oli halunnut laittautua kolme tuntia aikaisemmin: hän oli aikeissa saada hiuksensa sileiksi. Adara puolestaan päätti lyhentää reilusti hiuksiaan ja laittaa niitä hiukan kiharalle. Adaraa tosin pelotti leikata hiuksiaan loitsulla joten hän pyysi Hermionea tekemään sen. Tulos oli erittäin hieno, etenkin latvojen kihartamisen jälkeen. Nyt hiukset yltivät olkapäille.
”Näytät ihan Siriuksen parrattomalta ja kauniilta versiolta”, Hermione totesi jossain välissä. Adara virnisti ja alkoi penkoa mekkoaan matka-arkustaan.
Hetken he huokailivat toistensa mekkoja ja vaihtoivat ne sitten ylleen.
”Kenen kanssa sinä muuten menet?” Adara kysyi silittäessään loitsulla mekkonsa helmoja. Hermione virnisti.
”Näet sitten.”

Pian ihmiset alkoivat vetäytyä saliin. Adara otti matka-arkustaan Georgen kellon ja lähti sitten Hermionen perässä. George ei ollut odottamassa oleskeluhuoneessa, mutta Adara aavisti että hän olisi salissa.
Ollessaan juuri menossa saliin, McGarmiwa ilmestyi puhumaan Hermionelle. Hermione heilautti Adaralle kättään merkiksi että hän voi lähteä saliin ilman häntäkin.
Adara nyökkäsi ja astui sisään. Hän henkäisi hämmästyksestä.
Salin seinät olivat hopeisessa kimaltavassa huurteessa ja mustan lumotun katon alla leijaili misteli ja murattiköynnöksiä. Tupapöytien sijaan salissa oli satakunta pienempiä pyöreitä pöytiä, joita valaisi lyhdyt. Tuomarien pöydässä istuivat tutut tuomarit, paitsi... Kyyryn paikalla istui Percy Weasley!
Adara käveli ihmisjoukon läpi tuomarien pöydän luo.
”Hei Percy, mitä sinä täällä teet?”
”Sain ylennyksen ja olen nyt Kyyryn henkilökohtainen avustaja”, Percy totesi ylpeänä.
”Ja pidät hänelle paikkaa--?” Adara tokaisi huvittuneena.
”Ei, minä edustan Kyyryä täällä hänen sijastaan. Kyyry on nimittäin rasittunut liikaa ja on nyt sairaslomalla”, Percy vastasi huomaamatta Adaran huvittuneisuutta.
”No voih..” Adara sanoi pahoittelevasti ja tirskahti kun Percyn katse vältti.
”Sinä näytät upealta tänään”, Percy tokaisi yhtäkkiä kohteliaasti.
”Kiitos”, Adara sanoi.
”Adara!” Kuului huudahdus ihmisjoukon keskeltä. George oli tullut. Hänellä oli upouusi, musta juhlakaapu jossa oli kullanväristä lankaa hihojen suussa ja kauluksessa.
George ojensi käsivarttaan ja Adara tarttui siihen. Percy katsoi heitä hetken leuka lähes lattiatasolla.
”Mennäänkö istumaan?” George kysyi. Adara nyökkäsi hymyillen.

Kun kaikki olivat istumassa, kolmivelhoturnajaisten kilpailijat saapuivat saliin aplodien säestämänä. Cedric Diggory ja Cho Chang, Harry ja Parvati Patil, Fleur Delacour ja Adaraa tansseihin kysynyt poika (Roger Davies) , sekä Viktor Krum ja - Hermione!?
”Onko tuo Hermione?!” George kuiskasi Adaralle. Adara ei ensin saanut sanaa suustaan.
”Miksei hän kertonut että hän menee Krumin kanssa?” hän kysyi hölmistyneenä. Ei siinä mitään häpeämistä ainakaan ole.
Lounaan jälkeen ottelijoiden oli tarkoitus tanssia ensimmäinen tanssi. Kohtalottaret marssi lavalle ja alkoivat soittaa hidasta sävelmää. Ottelijat tanssivat hetken kunnes muutkin oppilaat alkoivat tulvia lavalle.

Adara oli niin keskittynyt katseluun, ettei ensin huomannut että George oli ojentanut kättään. Havahduttuaan, Adara tarttui siihen hellästi ja he lähtivät myös tanssimaan, Adaran tuntiessa taas jonkun katselevan häntä. Tällä kertaa katse ei tullut opettajien pöydästä, vaan yhdestä oppilaiden pöydästä. Draco, näyttäen kurjemmalta kuin koskaan. Hän katsoi Adaraa apeana, mutta huomattuaan Adaran katsovan takaisin, hän lähti hakemaan itselleen ja Pansy Parkinsonille juotavaa.

Tanssin loputtua, George saattoi Adaran takaisin pöydän ääreen.
”Haen meille juotavaa, mutta ennen sitä minun täytyy käydä jossain. Älä suotta istu siinä yksin, hae itsellesi seuraa”, George sanoi ja oli lähdössä.
”Mihin sinä menet?” Adara kysyi.
”Tuonne vain”, George vastasi ja lähti salin ovesta, ja samassa väkijoukosta lähti eräs beauxbatonsilainen pitkä, hoikka puoliveela-tyttö salin ovien läpi samaan suuntaan kuin George.
Adaran sydän hypähti, vatsa tuntui heittäneen voltit.
Kuvittelen vain, kuvittelen vain, kuvittelen vain... Adara hoki itselleen. Hän tajusi lopettaa vasta kun oli seurannut Georgea linnan pihamaalle. Lumesta erotti kahdet jalanjäljet jotka menivät samaan suuntaan. Adara seurasi jälkiä lammen rannalle asti, suuren tammen alle. Jäljet tuntuivat loppuvan jonnekin tammen varjoon, sillä varjoista ei lähtenyt enää jälkiä pois. Adara hiipi mahdollisimman varovasti narskuvaa lunta pitkin tammen juurelle. Siellä hän erotti heidät. He puhuivat hiljaa toisilleen, vain puhuivat. Ehkä he ovat vain ystäviä...
Samassa George astui aivan tytön eteen ja kietoi kätensä tämän ympärille, laskien päänsä tytön omaa vasten. Adara ei erottanut kunnolla mitä he tekivät, eikä ollut varma halusiko edes.

Hän juoksi. Pois sieltä, pois sen tammen luota, pois Georgen luota...
Hän juoksi linnan takapihalle ja sieltä takaoven kautta sisään. Silloin hän vasta tajusi että hänen täytyy mennä suuren salin läpi päästäkseen Rohkelikkotornille. Kyyneleet alkoivat sumentaa hänen silmiään, mutta hän ei välittänyt, vaan juoksi. Sen suuren tönivän ihmisjoukon läpi niin nopeasti kun pääsi. Este torniin pääsylle tuli vasta salista ulos tulon jälkeen. Adara törmäsi tähän täydestä vauhdista ja mutisi jotain anteeksipyyntöä katse lattiassa. Poika ei siirtynyt mihinkään.
”...Sinä näit sen, vai mitä?” poika sanoi. Adara nosti katseensa jäänharmaisiin silmiin, Dracon silmiin. Adara käänsi katseensa jonnekin muualle, silmien sumentuessa taas kyynelistä. Sitten hän tunsi kuinka Draco kietoi kätensä hänen ympärilleen ja painoi tämän silkkistä juhlakaapuaan vasten.

Otsikko: Luku 43. Ymmärrys
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 18:01:04

Luku 43. Ymmärrys

Adara itki Dracon olkapäätä vasten, ties kuinka kauan. Lopulta Draco sanoi: ”Tule” ja he lähtivät kävelylle käytäville. Molemmat olivat hiljaa. Draco piti lohduttavasti kättään Adaran olkapäällä.
Kierrettyään muutamat käytävät läpi, he menivät ulos. Tammen luota johtivat jäljet pois, merkkinä siitä että Georgen ja puoliveelan hellyyden hetki oli ohi.
Draco ja Adara kävelivät lammen rannalle, muttei tammen lähelle. He seisoivat hiljaa paikallaan hetken. Adara puristi yhden sanan suustaan: ”Anteeksi.”
Draco katsoi häntä tulkitsemattomalla ilmeellä.
”En uskonut sinua... Anteeksi”, Adara sanoi ja puristi kättään nyrkkiin, ettei alkaisi itkeä. Draco huokaisi.

”Minun tässä pitäisi anteeksi pyytää. Ei se asia kuulunut minulle -”
”Olisi pitänyt jättää minut luulemaan että kaikki on hyvin? Ja antaa Georgen liehakoida sitä puoliveelaa selkäni takana? Teit ihan oikein, mutta minä -” Adara aloitti, pitäen vaivalla ääntään vakaana, lopulta se alkoi väristä kuin lehti tuulessa, ja yhtä nopeasti kuin lehti putoaisi puusta, hänen äänensä petti. Hän kääntyi poispäin Dracosta ja veti syvään, täristen henkeä. Draco kietoi kätensä varovasti tämän ympärille takaapäin. Adara otti taskustaan silkkikankaaseen käärityn kellon, joka hänen piti antaa Georgelle. Hän puristi sitä nyrkissään, pidätellen uusia kyyneleitä. Draco laski toisen kätensä Adaran kädelle ja avasi hellästi tämän nyrkin. Hän otti kellon ja avasi silkkihuivin sen ympäriltä. Hän avasi kellon ja samassa Adara muisti ettei ollut ehtinyt kaivertaa siihen mitään. Draco nojasi päätään Adaran niskaa ja olkaa vasten, ei sanonut sanaakaan kellosta. Hän silitti vapaan käden peukalollaan Adaraa. Adara tunsi olonsa lämpimäksi, Dracon hengittäessä hänen ihoaan vasten. Adara huokaisi hiljaa ja sulki silmänsä.

Tuokion jos toisenkin jälkeen, he päättivät palata linnaan. Draco ei tehnyt yhtään hyökkäävää liikettä, oli vain tukena. He astelivat portaita pitkin rohkelikkotornin lähelle. Siinä he tuijottivat hetken aikaa toisiaan. Adara ojensi Georgen kelloa Dracolle. Draco näytti hölmistyneeltä.
”Ota se, en halua pitää sitä”, Adara sanoi ja Draco myöntyi yllättävän helposti. Hän vain nyökkäsi ja otti kellon taskuunsa. Syntyi taas hiljaista.
”Tuota.. Kiitos, Malfoy..” Adara sanoi vaivalloisesti. Draco pudisti päätään kuin merkiksi ettei häntä pidä suotta kiitellä.
”Sano Draco.”
”No, kiitos Draco”, Adara sanoi ja päästi pienen hymyn kasvoilleen. Draco nosti tämän leukaa kädellään hiukan.
”Niin sitä pitää. Hyvää yötä... Ja hyvää joulua”, hän sanoi ja lähti.
”Hyvää joulua...” Adara sanoi ja totesi että joulu oli tänä vuonna kaikkea muuta kuin hyvä. Vaikka Draco olikin pieni valon pilkahdus sen synkkyyden keskellä.

Tapaninpäivänä Adara makasi sängyssä tavallista pidempään –kuten monet muutkin. Lopulta muut tytöt lähtivät makuusalista aamiaiselle ja tekemään joululomaksi tulleita läksyjään. Adara oli menettänyt ruokahalunsa ja läksyt hän oli tehnyt heti ensimmäisenä lomapäivänä.
Hän ei tullut ulos makuusalista koko päivänä.

Seuraavana päivänä sama toistui, mutta päivällisen aikaan Parvati Patil tuli makuusaliin.
”Hei, Draco Malfoy käski sanoa että hän on kirjastossa kuudelta, odottamassa sinua.”
Adara nosti päätään tyynystä.
”Ai, joo.. Kiitos”, hän mutisi ja Parvati lähti. Adaran mieltä lämmitti että edes joku kaipasi häntä puolentoista päivän piileskelyn jälkeen. Se antoi hänelle sen verta voimia että hän päätti lähteä päivälliselle.
George istui syömässä Rohkelikkopöydässä – Adara aloitti taas piileskelynsä. Hän istuutui ison oppilasjoukon viereen mahdollisimman piiloon Georgelta. Harry, Hermione ja Ron eivät olleet paikalla. Draco istui luihuisten pöydässä ja näytti huomanneen Adaran, muttei tehnyt mitään.
Adara söi sen mitä sai alas, nousi ylös ja lähti salista, vaikka näkikin silmäkulmastaan että George heilutti kättään hänelle. Hän palasi rohkelikkotorniin ja tuli pois vasta kello kuudeksi kirjastoon, tapaamaan Dracoa.

”Hei”, Draco sanoi huomatessaan Adaran. Hän istui ison kirjapinon keskellä pöydän ääressä.
”Hei. Mitä etsit?” Adara vastasi. Draco huokaisi ja rapsutti päätään. Sitten hän ojensi Numerologiaa keskiverroille Adaran kasvojen eteen.
”En tajua pätkääkään”, Draco huokaisi ja katsoi anelevasti Adaraan. ”Auta.”
Adara tyrskähti.
”Siksikö kutsuit minut tänne?”
”Niin. Olen pulassa jos en tajua näitä ylihuomiseen mennessä.”
Adara huokaisi, istuutui alas ja alkoi neuvoa.
Kello oli vähän vaille seitsemän kun Draco ymmärsi yskän, ja kello oli vähän yli yhdeksän kun he saivat loppuun Dracon viiden pergamentin pituisen numerologian läksynsä. Sinä aikana Adara oli saanut todettua monta asiaa: Vaikka Draco näyttikin pyörivän usein vapaa-aikanaan milloin missäkin, hänkin silti opiskeli ahkerasti. Toiseksi, Draco on hyvä tyyppi – ihan ystävänäkin.
Lopulta he päättivät levätä ja palkita itsensä illallisella.
Salissa he kuitenkin havahtuivat taas todellisuuteen - eli siihen että he ovat eri tuvissa. Joten he istuutuivat omiin tupapöytiinsä ja toivottivat hyvät yöt toisilleen.

Adara latoi hiukan illallista lautaselleen ja alkoi syödä. Samassa Fred loikkasi Adaran viereen istumaan.
”Pöö”, hän sanoi ja virnisti.
”Hei vain”, Adara sanoi ja jatkoi syömistä.
”Näytät kauhealta”, Fred tokaisi. Adara potkaisi tätä jalkaan.
”Ei siis sillä tavalla, vaan näytät siltä kun olisit valvonut monia öitä putkeen ja kuin et olisi nähnyt hiusharjaa hetkeen”, Fred korjasi, ja oli täysin oikeassa. Adara kohautti olkiaan. Oli hetken hiljaista, Adara söi, Fred katseli lumottua kattoa.
”George etsi sinua tanssiaisissa. Katosit jonnekin”, hän mutisi.
”Ai jaa...” Adara sanoi välinpitämättömästi.
”Te siis seurustelette?”
”En nyt tiedä.”
”Miten niin et tiedä?”
Adara vaikeni. Taas oli hetken hiljaisuus.
”En viitsinyt kertoa Georgelle että lähdit Malfoyn kanssa tanssiaisista. Se on sinun oma asiasi.”
”Ihan sama vaikka olisit kertonutkin...” Adara mutisi, toivotti hyvät yöt ja lähti. Fred tosin seurasi.

”Hei, kerro nyt mikä sinua riivaa. Et ole pyörinyt ystäviesi kanssa joulun jälkeen –ja sen sijaan olet tapaillut Malfoyta kuin tämä olisi hyväkin ystäväsi.”
”Hän on”, Adara sanoi rauhallisesti astellessaan portaita kohti rohkelikkotornia.
”Et ole tosissasi, viime vuonna me vielä pilkattiin häntä täysillä”, Fred sanoi epäuskoisesti.
”Draco ymmärtää minua juuri nyt paremmin kuin kukaan teistä. Se siitä”, Adara sanoi ja hidasti kävelyvauhtiaan.
”Mekin ymmärrettäisiin jos kertoisit!” Fred sanoi.
”En voi kertoa teille, en nyt”, Adara totesi ja sanoi salasanan lihavalle leidille. He astelivat tyhjään oleskeluhuoneeseen. Fred tuijotti Adaraa tiukasti. Adara katsoi Frediä näyttämättä sitä kuinka tuskaiselta tuntui puhua Georgesta.
”Sitten kun voit kertoa... Niin kerrothan minulle?”
Adara nyökkäsi ja lähti nukkumaan. Makuusalissa häntä odotti tuntematon pöllö jolla oli jalassaan lappu:

Tavataan huomenna keskiyöllä. Lammen vieressä suuren tammen alla.

Adara ei keksinyt ketään muuta kirjeen taakse kuin Georgen.

Otsikko: Luku 44. Sekaisin
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 18:04:36

Luku 44. Sekaisin

Seuraavana päivänä Adara ei nähnyt Georgea missään, joten hän ei voinut kysyä kirjeestä. Binssin kaksoistunti oli yhtä uuvuttava kuin aina, ja kaiken lisäksi tuntien loputtua Adara tunsi olonsa yhä uupuneeksi. Hän kävi ruokailussa ja meni makuusaliin hetkeksi nukkumaan.
Kyseinen hetki venyi ja venyi, kunnes Adara heräsi yhdeksältä illalla, eikä saanut enää unta. Hän teki läksynsä poikkeuksellisesti sängyssä puoli yhteentoista asti, ja hiipi sitten ulos makuusalista ja rohkelikkotornista, kantaen jostain syystä koululaukkua mukanaan. Koululaukussa oli tosin vain yksi kirja, tarina ihmissudesta.

Adara laski koululaukkunsa maahan ja jäi seisomaan tammen juurelle ja katseli lammen hopeisena kiiltävää pintaa. Adaran teki mieli lukea, mutta näkymä oli liian kaunis että hän voisi katsoa kirjan sivuja. Oli hiljaista, vain tuuli kahisutteli puun oksia ja aallot lammessa litisivät hiljaa jäisiä kaisloja vasten. Tuuli riepotti Adaran hiuksia ja sai tämän tärisemään kylmästä. Adara toivoi Georgen tulevan pian paikalle, pyytäen syvästi anteeksi, halaten Adaraa kuin ennenkin.
Halaten samalla tavalla kun sitä tyttöä silloin... Adara ei kuitenkaan tuntunut olevan varma antaisiko hän anteeksi Georgelle. Sen verta pahalta se oli tuntunut kun Adara katsoi sivusta sitä.

Kuin salamaniskusta Adaran toive tuntui toteutuvan. Vahvat käsivarret tarttuivat Adaran vyötäröstä takaapäin ja vetivät tämän hellästi tätä vasten. Adara hymyili hiukan, vaikkei sitä pimeässä nähnytkään. Tunne oli niin lämmin, pehmeä... Adara unohti koko Georgen petturuuden siinä sekunnissa kun ne kädet lipuivat hänen vyötäröä pitkin, hitaasti. Kädet kietoutuivat hänen ympärilleen ja hän kurottautui olkansa yli lämpimään ja kiihkeään suudelmaan. Adara avasi silmänsä ja koki suuren yllätyksen.

”Draco! Mitä hittoa sinä teet!?” hän kiljaisi ja irrottautui tämän otteesta. Poika näytti hölmistyneeltä.
”Miten niin?”
”Miksi sinä hiiviskelet toisten selän taakse ja-ja-”
”Minä sinut tänne kutsuin”, Draco totesi.
”Sinä? Mutta - minä luulin että...” Adara änkytti hämmentyneenä.
”Weasleyn kutsuneen sinut?” Draco kysyi ennen kuin Adara ehti vastata.
”Kyllä. Miksi sinä kutsuit minut tänne keskellä yötä ja vielä - no - teet noin!” Adara sanoi ärtyneenä. Draco pyyhkäisi alahuultaan peukalolla.

”Eipä sinua tuntunut haittaavan yhtään”, hän totesi virnistäen. Adaran olisi tehnyt mieli läimäyttää häntä ja lujaa. Vaikka eipä suudelmassa ollut valittamista, suudelma tuntui jopa paremmalta kuin Georgen kanssa... Kiihkeämmältä ja...
Hitto! Mitä minä taas ajattelen!?

”Koska luulin sinua toiseksi!” hän lopulta sanoi tuhahtaen, asteli Dracon taakse ja nosti maasta laukkunsa lähteäkseen paikalta. Noustuaan Adara tunsi taas kädet vyötäröllään, tiukemmin kuin aiemmin. Draco kietoi toisen kätensä Adaran vyötärölle, toisen hellästi hiukan ylemmäs, melkein rinnalle, ja hivutti sitä hiljaa Adaran kaulalle, niin pehmeästi ja hiljaa että Adaran iho meni kananlihalle.
”Haluan sinut... En ole koskaan muita halunnutkaan...” Draco kuiskasi Adaran korvaan ja hivutti päätään alemmas, tytön niskalle.
”Lope-” Adara kuiskasi toimeettomana, mutta sana kuoli ennen loppuaan, sillä Draco painoi huulensa Adaran kaulaa vasten, ensin pehmeästi, sitten kiihkeästi. Adara oli avuton, hän ei pystynyt työntämään häntä pois, hän ei halunnut... Kaikki ajatukset tuntuivat lennähtävän kauas pois.

Hänen vatsassa kihelmöi polttelevasti, kunnes se tunne ylti hänen kehonsa joka sopukkaan. Hän painoi silmänsä kiinni, jalkojen tuntuessa kuin ne sulaisivat siihen paikkaan. Miten joku voikin tuntua noin hyvältä...
Ei, tämä on väärin. Entä George...? Sanoi ääni Adaran mielessä.
Mutta hän petti... Sitä luottamusta ei voisi voittaa enää takaisin. Tuntui taas toinen ääni sanovan, ja Adara tiesi ettei koskaan antaisi sitä anteeksi, ei ikinä...
Pienoinen koston maku tuntui Adaran suussa, hänen painaessaan huulensa Dracon huulia vasten, ja antautuessa kiihkeään suudelmaan. Draco hivuttautui Adaran takaa eteen, huulien pysyessä yhä kömpelösti yhdessä. Adaran koko ruumista kihelmöi, täysin eri tavalla kuin Georgen kanssa, täysin erilailla kuin Oliver Woodin kanssa kolmannella luokalla, ensimmäisen luokan pususta Fredin kanssa puhumattakaan...

Draco kietoi kätensä Adaran selälle ja painoi tämän itseään vasten, Adaran painaessa toisen käden pojan rintakehälle ja toisen vyötärölle, ja sitä pitkin selälle. Draco hivutti käsiään välillä hitaasti alemmas ja ylemmäs Adaran selkää pitkin, tämän mennessä hiukan kananlihalle, sekä raotti huuliaan työntäen kielensä Adaran kieltä vasten, suudelman kiihtyessä. Adara olisi huokaissut jos olisi pystynyt. Draco hivutti kätensä lopulta alaselkääkin alemmas, painaen Adaraa itseään vasten.
Se sai Adaran havahtumaan todellisuuteen.

Hän ja Draco, kiihkeässä suudelmassa avoimella paikalla. Joku saattaisi nähdä heidät, ja vaikkei näkisi, mihin tämä johtaisi?
”Ei”, Adara sanoi ääni väristen ja irrottautui Dracosta. Draco katsoi tätä kysyvästi.
”Tämä on väärin. George ja minä ei... en voi”, Adara sanoi hajanaisesti.
”Te ette mitä? Ole vielä eronneet?” Draco kysyi.
”Niin. Tai siis - emme me ole eroamassa - tai..” Adara änkytti. Olivatko he eroamassa?
”Jos saan arvata... Se Weasley satutti sinua niin, ettet ole valmis ikinä antamaan anteeksi”, Draco sanoi, astuen lähemmäs Adaraa. Adara käänsi katseensa nurmikkoon, puristaen kättään nyrkkiin. Draco laski toisen kätensä Adaran olkapäälle, ja silitti tätä peukalollaan. Toisella kädellä hän nosti Adaran kasvoja itseensä päin, leuasta hellästi pidellen.

Miksi... Miksi Adarasta tuntui että ainoa joka häntä ymmärtää nyt, on Draco? Miksi hän lohduttaa Adaraa nyt? Vastaus tuli jo ennen kuin Adara ehti kysyä.
”Minä... minä rakastan sinua”, Draco sanoi hitaasti ja vilpittömästi, painaen sen jälkeen huulensa hitaasti Adaran otsalle. Adara sulki silmänsä, päästäen kyyneleet poskilleen. Samassa hän tunsi kuinka Dracon kädet kietoutuivat jälleen hänen ympärilleen, tällä kertaa vain lämpimään halaukseen.

Otsikko: Luku 45. Minä näin sinut
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 18:27:56

Luku 45. Minä näin sinut

Adara heräsi aamulla viimeisenä, vaikka luulisi kaikkien nauttivan viimeisestä lomapäivästä ennen opiskelujen alkua. Pilvet olivat matalalla, kielletyn metsän puiden latvojen korkeudella, auringosta ei näkynyt vilaustakaan ja kylmä tuuli puhalsi Tylypahkan pihaa ja sekoitti beauxbatonilaisten ja durmstrangilaisten tekemät polut.
Laittauduttuaan Adara asteli oleskeluhuoneeseen, luultuaan huonetta tyhjäksi, hän jatkoi matkaansa muotokuva-aukolle kun kuuli ikkunan luota: ”Huomenta.”
George. Adara kokosi itsensä ja vastasi.
George asteli ikkunan luota Adaran nenän eteen. He tuijottivat hetken toisiaan mykkänä.
”Mitä?” Adara sanoi ehkä turhankin ärsyyntyneeseen sävyyn.

”Miksi välttelet minua?” George kysyi. Adara käänsi katseensa muualle. Mitä tässä tilanteessa pitäisi sanoa? Möläyttää suoraan?
”Katso minua kun puhun sinulle!” George sanoi tarttuen Adaraa kärsimättömänä olkapäistä.
”Miksi?!” hän kysyi. Molemmat olivat hetken hiljaa.
”...Minä näin sinut.”

Vaikka kyseisen lauseen olisi pitänytkin tulla ensin Adaran suusta, lauseen sanoi kuitenkin George.
Adara katsoi tätä järkyttyneenä.
”Minä näin sinut Malfoyn kanssa!” George huusi. Adara ei tiennyt mitä sanoa. George ei selvästikään ollut kuullut kuinka Draco ja Adara olivat sopineet, etteivät tapaa toisiaan, elleivät asiat ole selvitetty Georgen kanssa.
”Näin sinut... suutelemassa sitä - sitä -” George sanoi, pitäen yhä kiinni Adaran olkapäistä.
”Minäkin näin sinut”, Adara lopulta sanoi. George oli puolestaan järkyttyneen näköinen.
”Sen puoliveelan kanssa jouluna, tammen alla”, Adara jatkoi ja George irrotti kätensä Adaran olkapäiltä silmänräpäyksessä.

George vapisi. Kirjaimellisesti vapisi, ja tuijotti Adaraa.
”S-se ei ollut mitä näytti...” hän sanoi katkonaisesti.
”Mitähän te sitten teitte, kasvot niin lähekkäin toisianne...?” Adara sanoi hiukan katkerasti. George kiristi hampaitaan yhteen ja katsoi muualle.
”Katso minua!” Adara huusi. Häntä suututti. Miten George itse oli käskenyt Adaraa katsomaan häneen, ja nyt teki samoin, oli katsomatta. Georgen katse viipyi hetken takassa, ja kääntyi sitten Adaraan. Syntyi syvä hiljaisuus. Ehkä olisi ollut sittenkin parempi että George olisi katsonut muualle. Adarasta tuntui ahdistavalta vain seisoa hiljaa ja tuijottaa tätä silmiin.

”... Me sovittiin Dracon kanssa ettemme tee mitään sen illan jälkeen. Ei, ennen kuin minulle selviää mitä sinä aiot”, Adara sanoi hiljaa. George näytti kuin ei saisi enää mitään sanottua. Lopulta hän ojensi hiukan kättään Adaraan päin, ilmeisesti odottaen että Adara tarttuisi siihen.
”Mene pois”, Adara kuiskasi ja katsoi tiukasti lattiaan. George veti kätensä pois, muttei sanonut tai tehnyt muuta.
”Mene pois!” Adara huusi. George perääntyi hiukan, ja lähti pois muotokuva-aukosta.
Adara huokaisi ääni vapisten ja lyyhistyi polvilleen lattialle.
Ei sen näin pitänyt mennä... Adara ajatteli. Hänen vihansa oli saanut vallan.
Hän huokaisi surkeasti ja tuijotti käsiään. Hänen olisi tehnyt mieli läimäyttää itseään, sekä läimäyttää Georgea. Tai läimäyttää ensin itseään ja sitten Georgea.
Ikkunasta kuului koputusta. Adaran pöllö oli saapunut, kirje jalassaan.
Adara nousi ylös ja kiiruhti päästämään pöllön sisälle. Hän nappasi kirjeen ja istuutui nojatuolille. Pöllö lehahti hänen olalleen näykkimään hänen hiuksiaan. Adara luki.

Hei Adara
Kiitos pitkästä kirjeestä. Piristit jouluani. Ja kiitos ruoasta! Koulun tontut ovat parhaita kokkeja ikinä.

Adara oli erottavinaan ”jouluani”-sanan levinneen hiukan, jonkin pisaran vaikutuksesta. Ja jostain syystä Adaraa ei ollut yllättynyt siitä että Sirius tiesi Tylypahkan kotitontuista.

Koska sinulla on seuraava Tylyaho-viikonloppu? Koska tahansa se onkin, tule viideltä iltapäivällä Kolmen Luudanvarren eteen.

Adara hölmistyi. Ei kai Sirius ole Tylyahossa?

Mitä sinulle muuten kuuluu? Tylypahkassa oli kuulemma joulutanssiaisetkin kolmivelho-turnajaisten kunniaksi. Kateeksi käy, meillä ei koskaan sellaisia ollut. Tuntuuko Harry pärjäävän seuraavan haasteensa suhteen? Miten muut voi?
Ja muistuikin mieleeni, sinullahan on tänä vuonna VIP-kokeet. Älä ota niistä turhaa stressiä, minä ja Jameskin kahmaistiin aikoinamme niitä iso määrä. Remus vielä enemmän. Ja Remuksen puheista päätellen sinä olet oikein nerokas opiskelija, joten sinulla ei ole huolen häivääkään.
Pidän pöllöäsi päivän pari täällä ettei se palaa heti Tylypahkaan, saattaisi herättää epäilyksiä että se palaa hetkessä täältä missä olen.
Muista ilmoittaa Tylyaho-päivä.

Sirius

Ps: Melkein jo unohtui. Minäkin rakastan sinua.

Adara virnisti. Että melkein unohtui, vai?
Hän kaivoi taskustaan pergamenttia ja alkoi kirjoittaa vastauksia sitä mukaa kun löysi kysymyksiä Siriuksen kirjeestä.

Hei Sirius.

Oletko sinä Tylyahossa? Seuraava viikonloppuni siellä on tammikuun toisena lauantaina. Aiotko tosissasi ilmestyä paikalle? Jos joku näkee sinut?
En tiedä Harrysta, en ole ehtinyt juttelemaan hänelle. Mutta kysyn kun ehdin.
Tanssiaiset eivät olleet mikään iso juttu, turha olla kateellinen. Kohtalottaret olivat siellä esiintymässä mutta eipä sen enempää. Kyyry oli tosin poissa, hänen paikallaan oli hänen henkilökohtainen avustajansa. Kyyry on kuulemma sairas.
Muut voivat luultavasti oikein hyvin. Ainakin Harry, Ron ja Hermione. Ja minä itsekin. Mitä nyt hiukan tullut oltua huonolla päällä –johtuu kai juuri VIP-kokeista. En tiedä pystynkö edes stressaaman niiden takia kun sinäkin aiheutat minulle jo harmaita hiuksia.

Adara virnisti itsekseen.

Ja ”älä ota stressiä?” helppoa sinun on sanoa kun olitte Jamesin ja Remuksen kanssa koulun neropatit!
Kirjoittelen myöhemmin lisää.

Adara

”Anteeksi, saat heti lisää kuljetettavaa”, Adara sanoi pahoittelevasti pöllölleen joka ojensi kiltisti jalkaansa.
Adara lähetti pöllön ikkunasta takaisin ulos. Se tosiaan kohdisti suuntansa kohti Tylyahoa.
Adara ei ehtinyt edes jatkaa murehtimistaan kun hän huomasi sen, sohvalla lojuvan Päivän profeetan. Adara poimi sen ja huomasi etusivulla otsikon:
DUMBLEDOREN JÄTTILÄISVIRHE
Mitä ihmettä? Adara ajatteli ja käänsi sivulle 7.

Tylypahkan noitien ja velhojen koulun omalaatuinen rehtori Albus Dumbledore ei ole milloinkaan pelännyt kiistanalaisia ratkaisuja valitessaan henkilökuntaa, kirjoittaa erikoiskirjeenvaihtaja Rita Luodiko. Viime syyskuussa hän palkkasi surullisenkuuluisan pahanilmalinnun ja entisen aurorin, Alastor ”Villisilmä” Vauhkomielen, opettamaan suojautumista pimeyden voimilta, vaikka taikaministeriössä moni kohottelikin kulmiaan tuon päätöksen vuoksi, sillä Vauhkomielen tiedetään hyökkäävän kenen tahansa kimppuun, joka vain liikahtaa äkisti hänen läsnä ollessaan. Villisilmä Vauhkomieli vaikuttaa kuitenkin vastuulliselta ja ystävälliseltä henkilöltä verrattuna siihen puoli-ihmiseen, jonka Dumbledore on värvännyt opettamaan taikaolentojen hoitoa.

”MITÄ?!” Adara huudahti voimatta uskoa silmiään, ja joutui lukemaan viimeisen lauseen uudestaan. Villisilmäkö ystävällinen Hagridiin verrattuna?

Rubeus Hagrid, joka myöntää saaneensa potkut Tylypahkasta kesken kolmannen kouluvuotensa, on erottamisestaan lähtien toiminut koulun riistanvartijan tehtävässä, jonka Dumbledore on hänelle järjestänyt. Viime vuonna Hagrid kuitenkin käytti salaperäistä vaikutusvaltaansa rehtoriin ja hankki itselleen lisäksi taikaolentojen hoidon opettajan viran monen pätevämmän ehdokkaan nenän edestä.

Enempää Adara ei kestänyt lukea. Hän hyppeli lauseiden yli erottaen vain hajanaisesti lauseita.
Julmannäköinen Hagrid... pelotellut... tosi pelottaviksi... Ei ole aikeita lopettaa... erittäin vaarallisia... ei olekaan puhdasverinen velho... ei edes puhdasverinen ihminen... Ridwulfa-jättiläinen...
Adara viskaisi lehden huoneen kauimmaiseen nurkkaan. Se Luodiko alkaa tosissaan käydä maanvaivaksi.

Otsikko: Luku 46. Kyllästynyt juoksemaan
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 18:32:13

Luku 46. Kyllästynyt juoksemaan

Koko kouluviikon ajan Hagridista ei näkynyt jälkeäkään. Taikaolentojen hoidossa hänellä oli sijainen, Matoisa-Lankku. Adaraa huolestutti että Hagrid oli ottanut tosissaan Luodikon iljettävän lehtijutun. Hän keskusteli asiasta Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa ja he lupasivat käydä Hagridin luona Tylyaho-lauantaina, joka lähestyi hidasta vauhtia.

Oli Tylyaho-viikon maanantai. Adara ei ollut puhunut Georgelle, eikä George Adaralle. He hädintuskin näkivät toisiaan. Adara ja Draco eivät olleet myöskään tavanneet toisiaan, ennen kuin vasta maanantai-iltana kirjastossa. Adara oli lukemassa kirjaa feeniks-linnuista kun Draco ilmestyi paikalle.
”Hei”, Draco sanoi heilauttaen kättään.
”Hei”, Adara mutisi ja kirjoitti pergamentille muistiin feeniksien erityispiirteitä. Oli hetken aikaa hiljaista. Draco rapsutti hajamielisenä takaraivoaan.
”No..?” hän lopulta sanoi. Adara kohotti katseensa kirjan yläreunaan.
”En tiedä. Hän näki meidät, minä näin heidät. Huusimme hetken ja nyt emme puhu toisillemme”, hän sanoi ja Draco pysyi hetken vaiti.
”Sen voisi tulkita, että te..”
”Niin.”
Draco painoi kätensä hetkeksi Adaran kädelle.
”Ota aikaa niin paljon kuin haluat. Minä odotan”, hän kuiskasi ja lähti.
Adara huokaisi. Mitä ihmettä hän tekee?

Viimein koitti lauantai. Adara tuli puoli tuntia etuajassa Kolmen luudanvarren eteen. Tuumittuaan ettei siellä lumihangessa ole mitään järkeä seistä puolta tuntia, hän asteli sisälle ja tilasi matami Rosmertalta kermakaljan. Juuri päästyään istumaan ja takin pois otettuaan, hänen vieressä oleva tuoli narskahti liukuessaan lattiaa pitkin. Rita Luodiko oli kiskonut tuolia taaksepäin ja oli nyt aikeissa istua siihen, Adaran viereen.
”Älä - edes - kuvittele”, Adara sanoi hitaasti ja raivoissaan. Rita istuutui silti.
”No mutta mutta, onko neidillä ongelmia perheen kesken, vai kenties rakkaudessa?” Rita sanoi pirteällä äänellään ja naputti pitkiä kirkkaanpunaisia kynsiään pöytää vasten. Samassa sähäkkä sitaattisulka – joka oli Adaralle jo liian tuttu - lennähti Ritan käsilaukusta.
”Ehkä voisin auttaa, kertoa suruistasi maailmalle ja ehkäpä joku yksinäinen poika kiinnostuisi tavata sinut...” Rita sanoi vihjaavasti. Adara tuhahti.

”Ei kiitos. Ei sen jutun jälkeen mitä teit Hagridille.”
Rita huokaisi ja rapsutti päätään yhdellä kynnellään.
”Jo toinen pettynyt lukija, Potterin poikakin äsken purki turhautumistaan minuun. Minähän teen vain työtäni -”
”Ja mustamaalaat ihmisiä”, Adara sanoi hampaitaan kiristellen, Rita esitti ettei kuullut.
”Jospa Harryn tyttöystävänä kerrot hiukan elämäsi kolhuista ja sotkuista lehteen - Harrykin oppisi arvostamaan sinua enemmän”, Rita jatkoi sitkeästi. Viimeisin asia mitä Adara olisi kaivannut, oli juttu hänestä ja Azkabanista karanneesta isästään.
”Minä en ole Harryn tyttöystävä! Sinä keksit sen päästäsi!” Adara tiuskaisi.
”Mutta hän pyysi sinut tanssiaisiin, vai mitä? Ja annoit hänelle jyrkän ’ei’n ja menit Weasleyn Fredin kanssa tansseihin”, Rita sanoi hiukan kysyvästi.
”Harry pyysi minut ystävänä. Ja se oli George, ei Fred”, Adara sanoi, ja tajusi vastanneensa Ritan kysymyksiin. Sitaattisulka ei tosin löytänyt asiasta mitään ytyä, sillä se ei kirjoittanut.
”No voih, tunsit ilmeisesti olosi vähäiseksi kun Harry ei pyytänyt sinua muuta kuin ystävänä?”
”En”, Adara sanoi ja joi kermakaljastaan puolet yhdellä kulauksella.
Siinä vaiheessa sitaattisulka alkoi kahista paperia vasten. Adara katsoi sulkaa epäilevästi.
”Mitä se kirjoittaa?”
”Ei mitään, kultapieni, ei mitään”, Rita sanoi heilauttaen kättään huolettomasti, niin että hänen useat rannekorunsa kilisivät. Adara sai tarpeekseen. Hän nousi ylös, otti takkinsa ja laukkunsa ja käveli ripeästi ulos, jättäen kermakaljansakin loppuun juomatta.

Satoi lunta, hyvin hennosti. Adara laittoi takin ylleen ja jäi seisomaan pubin eteen. Hän sulki silmänsä ja nautti, kun pienet hiutaleet hipoivat hänen kasvojaan. Hän seisoi pitkään paikallaan, kunnes kuuli jonkun puhuvan hänelle.
”Hei”, kuului Adaran olan takaa. Draco.
”Ai, hei”, Adara sanoi hyväntuulisesti.
”Voit hyvin, oletan?” Draco kysyi hymyillen. Adara nyökkäsi. Draco näytti helpottuneelta ja käänsi katseensa taivaalle. He seisoivat siinä hetken aikaa, molemmat katsellen vain lumisadetta, sanomatta sanaakaan. Lopulta Adara tunsi Dracon tarttuvan häntä kädestä.
Adara käänsi katseensa Dracoon, Dracon hymyillessä hänelle.

Adara oli varma että Draco olisi tehnyt sen, painanut huulensa Adaran omia vasten, ellei...
TUMP!
Kolmen luudanvarren jyrkältä katolta valui iso lumikasa Dracon niskaan.
”Äh”, Draco ähkäisi ja alkoi putsata lunta niskastaan. Adara pidätti nauruun purskahtamista.
Samassa kuului koiran haukuntaa. Adara kääntyi äänen suuntaan ja näki mustan ison koiran, Siriuksen, seisomassa ja heiluttamassa häntäänsä.
Adara ojensi kättään koiralle ja yritti leikkiä Dracon läsnä ollessa, ettei tietäisi koiran oikeaa henkilöllisyyttä. Sirius asteli lähemmäksi ja antoi Adaran silittää häntä korvan takaa. Samassa Sirius näykkäisi varovasti hampaillaan Adaran kädestä tumpun ja lähti juoksemaan.
”Hei!” Adara huudahti. Koira kääntyi Adaraan heiluttaen häntäänsä.
”Minä haen sen sinulle”, Draco sanoi ja oli lähdössä koiran perään.
”Öh - Ei tarvitse, haen sen itse. Nähdään taas!” Adara sanoi hätiköidysti ja juoksi koiran perään yksin.

Ovela veto, Sirius... Adara ajatteli ja juoksi tämän perässä. Juoksi ja juoksi, kunnes he saapuivat jyrkkään kallioiseen mäkeen. Siinä ei enää paljoa juostu. Adara käveli niin nopeasti kuin pääsi ja juuri hengästyttyään, Sirius oli kadonnut pieneen koloon kalliossa.
”Sirius?” Adara sanoi varovasti ja seurasi koiraa koloon. Sana ”kolo” ei ollut enää oikea sana, sillä paikka laajeni kiviseinäiseksi luolaksi. Lattia oli täynnä vanhoja Päivän profeettoja, ja eläinten luita. Perimmäisessä nurkassa makasi Hiinokka. Luolan keskellä seisova koira muuttui iloisesti virnistäväksi Siriukseksi.

Sirius ryntäsi halaamaan Adaraa.
”Hei”, hän sanoi hymyillen. Adara halasi ja tervehti takaisin.
”Tuossa tumppusi”, Sirius sanoi palauttaessaan tumpun omistajalleen ja alkoi nyppiä kielestään jotain tumpusta irronneita langan palasia. Adara virnisti ja alkoi kaivaa repusta tuliaisaan.
”Kuka se poika seurassasi oli?” Sirius kysyi ennen kuin Adara ehti edes ojentaa tuomiaan sämpylöitä.
”Öh - Draco”, Adara vastasi hätiköidysti ja ojensi Siriukselle tuomansa ruoat. Sirius laski ne pienen sanomalehti-nipun päälle.
”Draco kuka? Saattaisin tuntea hänen isänsä”, Sirius jatkoi ja tarjosi Hiinokalle kanankoipia.
Varmasti tunnetkin... Adara ajatteli ja nielaisi. Kuitenkin välttyäkseen valehteluilta- joita hän ei unissaankaan halua kohdistaa isäänsä- hän myönsi suoraan.
”M-Malfoy.”

Sirius jähmettyi niille sijoilleen. Hiinokka näykkäisi Siriusta sormesta merkiksi että tämä antaisi lisää kanaa. Sirius ei reagoinut. Hän kääntyi katsomaan Adaraa hölmistyneenä.
”Malfoy?” Hän toisti. Adara nyökkäsi. ”Narcissan ja Lucius Malfoyn poika?” Sirius kysyi. Adara nyökkäsi toistamiseen.
”Oletko ihan varma?” Sirius kysyi vielä. Adara nyökkäsi taas.
”Kuulin kun Toffee sanoi Dracon isää Luciukseksi. Ja Lucius esitteli vaimonsa Narcissaksi, Huispauksen maailmanmestaruus-ottelussa.”
”Ja mitä ihmettä sinä teit sen Malfoyn kanssa?” Sirius kysyi. Adara nielaisi.
”Me vain juteltiin”, Adara mutisi. Valhe lipsahtanut, Adaran vatsassa muljahti. Sirius katsoi häntä epäilevästi.
”Korvasi punehtuvat”, hän totesi. Adara jähmettyi hetkeksi. Luuliko hän tosiaan pystyvänsä huijaamaan Siriusta?
Adara hengitti kerran syvään ja painoi katseensa luolan lattiaan.
”Hän... sanoi rakastavansa minua.”
Sirius tuijotti Adaraa hetken, sitten asteli tämän luo ja laski kätensä tämän kädelle.
Adara käänsi katseensa Siriukseen. Sirius pudisti päätään hitaasti, hymyillen hiukan surullisesti.

”Usko minua. Malfoysta ei seuraa mitään hyvää.”
”M-mutta Draco on -”
”Isänsä poika.”
Adara vaikeni. Sirius käänsi hiukan päätään koiramaisesti ja katsoi Adaraa tutkistelevasti.
”Malfoyn suku on ollut sukupolvesta toiseen pimeyden velhoja, kaikki Luihuisten tuvasta. Lucius on kuolonsyöjä. Oli neljätoista vuotta sitten, ja tulee aina olemaan. Kukaan ei lakkaa olemasta kuolonsyöjä. Sama kohtalo odottaa kaikkia Malfoyn jälkeläisiä”, Sirius sanoi ja puristi Adaran käsiä hellästi. ”En ole koskaan pyytänyt sinulta mitään, mutta nyt pyydän; älä ole tekemisissä Malfoyn kanssa.”
Adara tuijotti Siriusta hetken. Sirius näytti tietävän mistä puhuu. Ja tottahan se oli, Adara ei tiennyt Dracosta paljoakaan, eikä varmasti tiennyt hänen tosiluonnettaan vielä.

Adara ei voinut tai osannut uhmata isänsä käskyä, joten hän nyökkäsi myöntyvästi.
”Hyvä. Usko että sanon tämän omaksi parhaaksesi. Malfoyn suku on kieroutunut ja paha, jos Draco ei vielä ole kieroutunut, niin pian on. Itseäni hävettää että olen heille edes sukua”, Sirius sanoi ja silitti Adaran kämmenselkää.
”Sukua Malfoylle?” Adara kysyi hämmentyneenä. Sirius nyökkäsi.
”Pikkuserkkuja Narcissan ja Luciuksen avioliiton kautta. Puhdasveriset pyrkivät lisääntymään vain keskenään. Erikoista että Draco on sinun kanssaan edes tekemisissä, hänhän luulee sinun olevan puoliverinen”, Sirius sanoi ja Hiinokka murahti hermostuneesti. Sirius nousi ja asteli silittämään Hiinokkaa rauhallisesti. Adara oli hetken hiljaa ja katseli Siriusta.
”Minä uskon...” Hän sanoi hiljaa. Sirius katsoi häntä kysyvästi.
”Että sanoit äskeisen vain parhaakseni. Minä.. pysyn erossa Dracosta”, Adara sanoi ja tunsi jonkin musertuvan sisällään. Miten hän koskaan pystyisi uhmaamaan isäänsä, joka ei ole tarkoittanut muuta kuin hyvää?
Sirius hymyili ja nyökkäsi.

Adaran palattua takaisin Tylyahoon, Draco oli yhä Kolmen luudanvarren edessä, odottamassa häntä. Draco virnisti ja vilkutti hänelle. Adara asteli suoraan hänen eteensä, tietämättä mitä sanoa.
Mitä tässä tilanteessa edes voi sanoa? ’Anteeksi mutta isäni ei salli meidän jatkavan.’ tai ’Anteeksi mutta kun olet Malfoy’... Adaralla tuli mieleen Romeon ja Julian suku-riidat. Samassa hänen mielessään kummitteli miten Romeon ja Julian kävi.
Lopulta, hän halasi Dracoa, suuteli tätä nopeasti huulille ja kuiskasi kyyneleiden valuessa poskillaan: ”Tämä on viimeinen... Malfoy.”
Draco näytti hölmistyneeltä. Adara työnsi Dracon kauemmas itsestään ja lähti juoksemaan.

Olen kyllästynyt juoksemaan... Juoksemaan ongelmiani ja totuutta karkuun... Adara ajatteli pysähtyessään vasta Tylypahkan pihamaalla hengittämään. Hän pyyhki kyyneleet kasvoiltaan ja hengitti syvään.
Aloitan uuden sivun elämässäni... Ja unohdan Dracon ja Georgen... Ja lopetan juoksemasta.

Otsikko: Luku 47. Kultamunan ja kartan haitat
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 18:35:16

Luku 47. Kultamunan ja kartan haitat

Illalla Adara istui tapansa mukaan oleskeluhuoneen pimeässä nurkassa, muiden mennessä jo nukkumaan. Hän istuskeli ja mietti, katse takkatulessa. Jokin kuitenkin herätti hänet ajatuksistaan. Portaista kuului hiipiviä askelia. Adara oli hiljaa ja odotti tulijaa, mutta sitä ei tullut. Portaat olivat tyhjät. Mutta äänet kuuluivat silti, menivät Adaran ohi, ja samassa muotokuva-aukko aukesi.
Adara istui hetken hölmistyneenä paikallaan, nousi ylös ja hiipi äänien perään.

Hän hukkasi ne, jo neljännen kerran. Äänet katosivat linnan käytävien huminaan ja soihtujen rapinaan. Adara pysähtyi hetkeksi tuijottamaan yhtä käytävää, lähti kävelemään sitä pitkin ja löysi tiensä lumotuille portaille. Hän istuutui niille, unohti mitä oli ylipäätään seurannut ja jäi tuijottamaan lumottuja tauluja ja niissä kuorsaavia hahmoja. Adara huokaisi ja mietti... Mitä hän tekee jo George tai Draco alkavat taas puhua hänelle? Jatkaa heidän kanssaan ystävinä? Ei, Dracon kanssa ei edes ystävänä, Siriushan kielsi... Adaran ajatukset kääntyivät Siriukseen. Koska hänen piilottelunsa ja pakenemisensa päättyisi? Koska hänet saadaan ihmisten silmissä syyttömäksi? Koska Peter Piskuilan saadaan kiinni?

Adara huokaisi toistamiseen, nyt hyvin syvään. Hän nojasi kylkeään seinään ja ummisti hetkeksi silmänsä. Hän näki unta, unta siitä että hän sai Peterin kiinni ja toimitti Azkabaniin, auttoi Siriuksen reiluun oikeudenkäyntiin jossa hänet todettiin syyttömäksi.

Kolahdus, Adara säpsähti hereille. Kolahdus, kolahdus, kolahdus, kolahdus.
Adara siristi silmiään ja näki kuinka kultainen muna kieri portaita pitkin alas, samassa näkymän peitti hetken aikaa pikimusta hiuspehko ja jonkun selkä. Se joku oli jäänyt jumiin rikkonaiseen portaaseen ja yritti napata jonkin pergamentin palasen joka oli lennähtänyt kauemmas. Samassa muna avautui itsestään ja alkoi ulvoa hirvittävällä äänellä. Adara tunnisti mustan hiuspehkon omistajan.
”Harry! Mitä ihmettä sinä -?” Adara aloitti, mutta käytävästä kuului:
”RIESU!”
Adara kuuli kun Harry kääntyi, vaikka ei enää nähnytkään tätä.
”Adara! Äkkiä, tänne viitan alle!” Harry kuiskasi. Adara kiiruhti rikkinäisen portaan luo ja Harry auttoi tämän näkymättömyysviitan alle. Samassa Voro astelikin kuvakudoksen taakse johon muna oli matkansa lopettanut.

”Mitä hittoa sinä teet tähän aikaan täällä?” Adara kysyi, hänen äänensä tuskin kuului munan ulvonnan yli.
”Samaa voisi kys-” Harry aloitti, mutta Voro sulki munan ja syntyi syvä hiljaisuus.
”Muna? Misuseni! Tämä on kolmivelhovihje! Tämä kuuluu jollekulle ottelijalle! RIESU! Sinä varastit tämän!” kuului Voron karjunta. Voro avasi kuvakudoksen ja alkoi tuijottaa pimeään autioon portaikkoon.
”Piileskelet, vai? Minä löydän sinut, Riesuseni... sinä olet erehtynyt varastamaan kolmivelhovihjeen.. Dumbledore höykyttää sinut tästä hyvästä, senkin saastainen näpistelevä räyhähenki...”
Adara pidätteli hengitystään, ja äänestä päätellen, niin pidätteli Harrykin. He vilkaisivat sekunnin murto-osaksi toisiaan, kun he tajusivat että Voro jatkoi portaita ylös – suoraan kohti heitä. Adara yritti Harryn kanssa saada tämän jalan irti portaasta, mutta tilanne vain paheni – se vajosi syvemmälle, Adaran vasen jalka mukanaan! Kuului pieni risahdus, mutta yhtä aikaa kuului jonkun ääni: ”Voro? Mitä täällä tapahtuu?”

Adara ei tiennyt mitä ajatella, kun tajusi että portaiden alapäässä seisoi Kalkaros, vihaisen näköisenä. Harry ja Adara vilkaisivat taas toisiaan, molempien ilmeet ilmaisivat samaa: Me kuollaan.
”Riesu se on. Se paiskasi munan portaita alas”, Voro selitti, Kalkaroksen kavutessa kiireesti portaita ja pysähtyen Voron viereen.
”Riesu? Mutta eihän Riesu olisi voinut päästä minun työhuoneeseeni...”
”Oliko muna sinun työhuoneessasi?”
”Ei tietenkään. Kuulin pauketta ja ulinaa -”
”Niin, professori, se oli tämä muna -”
”- päätin tulla tutkimaan -”
”- Riesu sen heitti, professori -”
”- ja kun kuljin oman työhuoneeni ohi, näin että soihdut paloivat ja kaapin ovi retkotti auki! Joku oli käynyt penkomassa siellä!”
”Mutta ei Riesu voi -”
”Minä tiedän ettei voi, Voro! Huoneeni on sinetöity taialla, jonka vain velho voi murtaa! Saat luvan tulla mukaani etsimään sitä tunkeutujaa, Voro.”
”Minä – kyllä, professori – mutta –” Voro änkytti ja katsoi portaisiin suoraan heidän lävitseen. Adara katsoi Harryn pudottamaa pergamentin palasta, se oli kelmien kartta!

”Tässä nyt on vain sellainen asia, että rehtorin on tällä kertaa pakko kuunnella minua, kun Riesu on varastanut oppilaalta, ja tämä saattaa olla tilaisuuteni heittää mokoma räyhähenki kokonaan ulos linnasta -”
”Kuulehan Voro, minä en piittaa pahuksen vertaa mistään kurjasta räyhähengestä, tässä on nyt minun työhuoneeni -” Kalkaros alkoi, mutta vaikeni yhtäkkiä. Käytävästä kuului tasaista kolinaa. Klank, klank, klank.
Kuvakudoksen takaa ilmestyi paikalle Villisilmä Vauhkomieli. Adara kuuli kuinka Harry henkäisi pakokauhun vallassa. Adara tarttui hiljaa tätä ranteesta merkiksi että rauhoittuu.
”Pyjamakutsutko täällä on?” Villisilmä mörähti.
”Professori Kalkaros ja minä kuulimme ääniä, professori. Riesu paiskoi taas tavaroita – ja sitten professori Kalkaros huomasi, että joku oli murtautunut hänen työh-” Voro aloitti mutta Kalkaros sähähti: ”Kita kiinni!”
Vauhkomieli käveli lähemmäs Kalkarosta ja taikasilmä pyöri vimmatusti ympäriinsä, ja pysähtyi hetkeksi Harryyn ja Adaraan. Adaran sydän tuntui heittävän voltit – näkikö Vauhkomielen taikasilmä näkymättömyysviittojen läpi?!
Villisilmä käänsi katseensa takaisin Kalkarokseen.
”Kuulinko oikein, Kalkaros? Murtautuiko joku sinun työhuoneeseesi?” hän kysyi hitaasti.
”Se ei ole tärkeää”, Kalkaros totesi kalseasti.
”Päinvastoin, se on hyvinkin tärkeää. Kuka tahtoisi murtautua sinun työhuoneeseesi?”
”Joku koululainen, väittäisin”, Kalkaros vastasi. ”Sitä on sattunut ennenkin. Liemien ainesosia on kadonnut yksityisestä varastokaapistani... oppilaat ovat epäilemättä keitelleet laittomia sekoituksia...”
”Liemiaineksiako sinä oletat jonkun hakeneen?” Vauhkomieli sanoi hölmistyneeseen sävyyn. ”Ettet vain piilottelisi työhuoneessasi jotain muuta?” Adara ja epäilemättä Harrykin näkivät Kalkaroksen kasvojen punehtuvan ja ohimosuonen tykyttävän.
”Kyllä sinä tiedät etten minä mitään piilottele, kun olet itse tutkinut työhuoneeni sangen perinpohjin”, Kalkaros totesi kylmästi.
”Aurorin etuoikeuksia, Kalkaros hyvä. Dumbledore pyysi minua pitämään silmällä –” Vauhkomieli totesi hymyillen hiukan.
”Dumbledore sattumoisin luottaa minuun. En suostu uskomaan että hän käski sinun tutkia työhuoneeni!”
”Totta kai Dumbledore luottaa sinuun. Hänellä on luottavainen luonne. Hän uskoo uuteen yritykseen. Minä sen sijaan – minä väitän, että on niitäkin tahroja, jotka eivät kulu pois. Tahroja, jotka eivät milloinkaan kulu pois, ymmärrätkö sinä mitä tarkoitan?” Vauhkomieli sanoi tyynesti. Kalkaros tarrasi yhtäkkiä oikealla kädellään vasempaan, kuin jokin olisi satuttanut häntä. Vauhkomieli nauroi.

”Painu takaisin pehkuihin, Kalkaros!”
”Sinulla ei ole valtaa käskeä minua minnekään! Minulla on sama oikeus kuljeksia pimeän tultua ympäri koulua kuin sinulla!” Kalkaros sähisi ja irrotti otteen kädestään.
”Kuljeksi pois. Minä oikein odotan, että tapaamme joskus pimeässä käytävässä... sinulta on sivumennen sanoen pudonnut jotain...” Vauhkomieli jatkoi ja osoitti kelmien karttaa. Harry kohotti kätensä ja viittilöi vimmatusti Vauhkomielelle ja huusi äänettä ”Se on minun!”
Adara takertui tätä ranteesta ja sanoi äänettä: ”Oletko tullut hulluksi?!”
Kalkaros ojensi kättään ymmärryksen ilme kasvoillaan kohti karttaa, kun Vauhkomieli toimi:
”Tulejo pergamentti!” ja kartta lennähti Kalkaroksen nenän edestä vauhkomielen käteen.
”Minä erehdyin, tämä onkin minun – se on tainnut pudota aiemmin –” Vauhkomieli korjasi, mutta Kalkaroksen katse vaelsi Vauhkomielestä kultamunaan, munasta karttaan, ja selvästi hän oli saanut palapelin palaset loksahtamaan paikoilleen, sillä hän lausui hiljaa: ”Potter.”
Harry säpsähti. Adara puristi tätä yhä ranteesta.
”Mitä nyt?” Vauhkomieli sanoi tyynesti ja taittoi kartan taskuunsa.
”Potter! Ja... varmasti, Finnigan! Tuo muna on Potterin. Tuo pergamentti on Potterin tai Finniganin. Olen nähnyt sen ennenkin, minä tunnistan sen! Potter on näkymättömyysviitassaan ja luultavasti Finnigan mukanaan! He käyttävät tuota pergamenttia laittomuuksiin!” Kalkaros ärjähti ja ojenteli käsiään kuin sokea ja alkoi nousta portaita.
”Ei siellä ketään ole! Mutta minä oikein mieluusti kerron rehtorille miten äkkiä sinun ajatuksesi hypähtivät herra Potteriin ja Finniganiin!”
”Voi ei, Vauhkomieli. Ei Finniganien poikaan, vaan siihen tyttäreen! Ties kuinka usein hän on ravannut kielletyillä alueilla ja uhkaillut minua!”
”Viisitoistavuotias tyttökö? Uhkailisi sinua? Nyt minua tosissaan alkaa kiinnostamaan kuka Potteria ja sitä tyttöä oikein kiusaa. Ja varmasti kiinnostaa Dumbledoreakin”, Vauhkomieli totesi ja Kalkaros laski kätensä hitaasti.

”Minä vain ajattelin että jos Potter ja Finnigan vaeltelevat yöllä romanttisilla retkillään, heidät on pysäytettävä. Heidän turvallisuutensa tähden.”
”Ahaa, vai niin”, Vauhkomieli sanoi epäilevästi mutta pehmeästi. ”Olet ottanut heidän edut ihan oikein sydämellesi, vai?”
Syntyi hiljaisuus.
”Minä taidan mennä nukkumaan”, Kalkaros totesi.
”Paras ideasi tänä yönä”, Vauhkomieli totesi takaisin. ”No niin, Voro, jospa antaisit minulle sen munan -”
”En! Profeossri Vauhkomieli, kun tämä on todistekappale Riesun petollisuudesta!”
”Se on sen ottelijan omaisuutta, jolta Riesu sen varasti. Anna se tänne”, Vauhkomieli totesi tyynesti. Kalkaros lähti, Voro antoi munan Vauhkomielelle ja lähti Norriskan kanssa pois.
Vauhkomieli tuijotti hetken Harrya ja Adaraa, sitten hän alkoi astella portaita pitkin.
”Läheltä piti, Potter... Finnigan.”
”Joo... Minä – ööh... kiitti”, Harry sanoi heikosti. Adara yritti päästä omin voimin irti portaasta.
”Mikä tämä on?” Vauhkomieli kysyi, veti kelmien kartan taskustaan ja taitteli sen auki.
”Tylypahkan kartta”, Adara vastasi ja luovutti jalkansa suhteen.
”Kautta Merlinin parran! Tämä... tämä onkin melkoinen kartta!”
”Joo, se on... aika hyödyllinen”, Harry vastasi ja pidätteli selvästi virnettä muodostumasta kasvoilleen. ”Tuota noin – voisitkohan sinä auttaa -?”
”Mitä? Ai! Niin.. niin tietysti...” Vauhkomieli sanoi ja auttoi ensin Harryn, sitten Adaran irti portaasta, sitten hän siirsi katseensa taas karttaan.
”Kumman tämä on?” hän sitten kysyi.
”Öh... minun ilmeisesti”, Harry sanoi ja katsoi Adaraa hiukan kysyvästi.
”Kummalla tämä oli ennen tuota kohtausta?”
”Minulla”, Harry sanoi.
”Satuitko näkemään kuka murtautui Kalkaroksen työhuoneeseen?”
”Joo, näin minä... Se oli herra Kyyry”, Harry vastasi.
”Kyyry? Oletko - oletko varma?”
”Aivan varma.”
”No, enää häntä ei näy kartalla”, Vauhkomieli totesi katse vaellellen kartassa. ”Kyyry... sepä erittäin - erittäin mielenkiintoista.” Syntyi pitkä hiljaisuus.

”Öh.. professori, miksiköhän Kyyry haluaisi tutkia Kalkaroksen työhuonetta?” Adara lopulta kysyi, asian vaivatessa häntä tarpeeksi kauan.
”Sanotaan vaikka näin, että väitetään, että vanhalla Villisilmällä on pakkomielle napata pimeyden velhoja... mutta Villisilmä ei ole mitään – ei mitään – verrattuna Barty Kyyryyn”, Villisilmä vastasi.
”Professori Vauhkomieli? Mitä luulet... voisiko tämä jotenkin liittyä... ehkä herra Kyyry ounastelee, että jotakin on tekeillä”, Harry taas jatkoi.
”Kuten mitä?” Villisilmä kysyi. Adara tallasi jalallaan Harryn varpaille. Adara pelkäsi että Harry sanoisi jotain mistä heidän ei pitäisi tietää, jotain mistä he tietävät Siriuksen kautta. Harry mutisi jotain, ettei tiedä.
”Olette fiksuja kummatkin, ette luota tietojanne minun haltuuni noin vain. Kyyry tosiaan saattaa epäillä jotain. Viime aikoina on vilissyt outoja huhuja – osittain Ritan juttuja tietenkin...” Villisilmä sanoi ja hymyili hiukan. ”Äh, jos minä jotain vihaan... niin vapaaksi jäänyttä kuolonsyöjää.”
Harry vilkaisi Adaraan, Adaran kääntäessä katseensa lattiaan mietteliäänä.
”Ja minä haluan kysyä teiltä erästä asiaa”, Villisilmä jatkoi ja nosti kelmien karttaa heihin päin. Adara ja Harry nielaisivat.
”Saanko lainata tätä?”

”Ai! J-joo, lainaa vain”, Harry sanoi, Adara huokaisi sisäisesti.
”Hyvä poika. Minulle on tästä hyötyä... tämä saattaa olla juuri se mitä olen etsinyt... selvän teki, nukkumaan Potter, menehän jo... Neiti Finniganille minulla on vielä asiaa”, Vauhkomieli sanoi. Harry katsoi Adaraa sekunnin murto-osan ajan kysyvästi ja lähti sitten kohti Rohkelikkotornia.
Kun Harry oli kadonnut näkyvistä, Vauhkomielen molemmat silmät kohdistuivat Adaran kasvoihin.
”Kerropas, neiti Finnigan, miksi tässä kartalla nimeksesi näkyy Adara Musta?”
Adaran sydän loikkasi, voi hitto!
”Oletko sinä siis se Sirius Mustan tytär joka adoptoitiin toiseen perheeseen Viola Mustan kuoltua ja Siriuksen jouduttua Azkabaniin?”
Adara takelteli hetken mitä sanoisi, mutta lopulta nyökkäsi. Vauhkomieli laski arpisen kätensä Adaran olkapäälle.
”Ilmankos näytitkin niin tutulta. Mutta en ole muuta aikeissa sanoa. En tuomitse toisia vanhempiensa virheiden takia. Nyt sinäkin, pehkuihin siitä.”
Adara nyökkäsi helpottuneena ja kiiruhti Rohkelikkotorniin.

Otsikko: Luku 48. Kalmari
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 18:38:38

Luku 48. Kalmari

Adara kuuli, että Harry oli raportoinut Siriukselle viimeyön tapahtumista, joten hän jätti Siriukselle kirjoittamisen väliin. Sen sijaan Adara tyytyi miettimään muutamia seikkoja; mitä Vauhkomieli tarkoitti vapaalle jalalle jääneestä kuolonsyöjästä? Mikä Kalkaroksen vasenta kättä vaivasi? Ja miksi Kyyry murtautuisi Kalkaroksen huoneeseen?
Hän ei pystynyt niitä kovin kauaa miettimään, kun kuuli että Harryn seuraava koetus vaatisi tunnin veden alla pysymistä. Adara ei harmikseen tiennyt asiaan vastausta, joten hän tarjoutui auttamaan Harrya, Ronia ja Hermionea kirjaston kirjojen läpi käymisessä.

Koetus-päivä lähestyi, Adara käytti kirjanvälinään Siriukselta saatua kirjelappua:

Tule ensi Tylyaho-viikonloppuna tiedät kyllä minne.

Keinoa ei ollut löytynyt, vaikka oli koetusta edeltävä ilta. Harry näytti jo epätoivoiselta, Adara taputti tätä vitsillä päähän ja Hermione oli nenä kirjaa vasten. Ron ehdotteli typeriä ja Adara koetti miettiä viimeisen viiden vuoden opiskeluaan – eikö missään tosiaan ollut mitään apua veden alla hengittämiseen?!
”Kuka kumma tahtoo kasvattaa nenäkarvansa kiharaisiksi?” Hermione sanoi paiskaten Oudot velhopulmat kiinni.
”Minä en panisi pahakseni. Siitähän saisi hyvää jutunjuurta”, paikalle ilmestynyt Fred totesi, vieressään synkän näköinen George. Adara esitti olevansa keskittynyt Veden eläviin.
”Mitä te täällä teette?” Ron kysyi.
”Etsitään sinua. McGarmiwa kaipaa sinua, Ron. Ja sinua, Hermione”, Fred vastasi. George tuijotti jonnekin poissaolevana.
”Miksi?” Hermione kysyi hämmentyneenä.
”En tiedä... mutta aika synkältä hän näytti. Meidän täytyy viedä teidät McGarmiwan työhuoneeseen”, Fred vastasi. Hermione ja Ron lähtivät Fredin mukaan, George jäi hetkeksi katsomaan taakseen ja lähti sitten heidän mukaansa.
Adara ja Harry huokaisivat lähes yhtä aikaa, sitten käänsivät katseensa kysyvinä toisiinsa.
”Onko sinulla ja Georgella ongelmia?” Harry kysyi.
”Yhtä paljon kuin sinulla tämän koetuksen kanssa”, Adara totesi synkästi.

Matami Prilli hääsi heidät kirjastosta kahdeksalta. He ottivat mahdollisimman paljon kirjoja mukaansa Rohkelikkotorniin. He vetäytyivät lukemaan ja vahtimaan koska Hermione ja Ron palaisivat –tai koska kaksoset tulisivat ja heiltä voisi kysyä missä Ron ja Hermione ovat. Adara tosin ei ollut aikeissa kysyä Georgelta yhtikäs mitään.
Luettuaan oman alle metrin korkuisen kirjapinonsa läpi, Adara jäi tuijottamaan takkatulta ja miettimään...

Hän hätkähti hereille, kätensä lopahtaessa pitelemästä päätä paikoillaan. Harry, poissa.
Oli aamu, ensimmäiset oppilaat saapuivat juuri makuusalista oleskeluhuoneeseen. Adaran epäonneksi nuo ensimmäiset olivat kaksoset.
”Fred- m-missä Harry on?” Adara kysyi jättäen mykkäkoulunsa sikseen.
”Eikö hän ollutkaan sinun kanssasi?” Fred totesi hölmistyneenä. Adara pudisti päätään.
”Nukahdin illalla kun etsimme koetukseen ratkaisua.”
”Nukuit tässä koko yön?! Eikö sinun tullut kylmä?” Fred totesi ällistyneenä.
Tosiaan, oli hiukan vilpoista, oleskeluhuoneen ikkuna oli auki, ollut luultavasti koko yön. Fred auttoi Adaran ylös nojatuolista ja potkaisi tätä kohti makuuhuoneeseen vieviä portaita.
”Haet sieltä nyt lämmintä puettavaa ja tulet sitten meidän kanssa saliin aamiaiselle. Harrykin on varmaan siellä”
Adara ei vastustellut, vaikka näkikin kuinka George katsoi veljeään murhaavasti hetken aikaa. Hän kävi hakemassa kaulahuivinsa ja pisti päälle lämpimämmän puseronsa ja lähti kaksosten kanssa kohti salia. Harry ei ollut sielläkään. Oli puoli tuntia aikaa koetukseen. Cedric, Fleur ja Krumkin olivat syömässä. Adara kääntyi salin ovella ympäri ja lähti Fredin huudoista huolimatta etsimään Harrya.

”Harry!! Harry!!” Adara huuteli käytävillä, juoksi ympäriinsä kysellen Rohkelikoilta onko kukaan nähnyt Harrya. Adara kävi jopa kirjastossa (tosin ei uskaltanut huutaa Prillin kuullen), muttei nähnyt häntä. Oli viisi minuuttia aikaa koetukseen, kun Adara törmäsi päistikkaa käytävällä juoksevaan Harryyn.
”Harry! Siinähän sinä, etsin sinua joka paikasta! Missä ihmeessä sinä-?”
”Ei nyt ole aikaa, minun täytyy ehtiä järvelle!” Harry huusi ja alkoi jatkaa matkaansa, Adara vanavedessä.
”Mutta ei sinun ole järkeä mennä sinne jos et tiedä -”
”Minulla on ratkaisu! Ala tulla nyt!” Harry huusi ja he juoksivat vauhdilla nurmirinteelle ja sitä pitkin järvelle.

Kyyry oli jälleen poissa, Percy hänen paikallaan tuomarinaitiossa. Adara istuutui katsomoon ja katsoi kun Harry hengästyneenä asteli veteen. Muut ottelijat sukelsivat kun Harry jäi paikalleen hetkeksi. Yleisössä alkoi kuulua naurua. Yhtäkkiä Harry tarttui kädellä kurkkuunsa ja haukkoi henkeä. Adara oli jo nousta paikaltaan kun Harry heittäytyi veteen eikä palannut pintaan. Vauhkomieli istuutui Adaran taakse istumaan, ja Adara tunsi kuinka tämän taikasilmä tuijotti visusti häntä.
Noin vartin päästä Vauhkomieli tarttui Adaran olkapäähän.
”Jos haluat, voit mennä ottelijoiden ystävien kanssa tuonne laiturille. Voit olla Harrya vastassa.”
”Ai - joo, kiitos”, Adara sanoi ja lähti laiturille. Tosiaan, siellä olivat Weasleyn kaksoset ”Potter voittoon!”-julisteiden kanssa, muutama ranskalainen tyttö Beauxbatonsista, Krumin muutama jykevän näköinen ystävä sekä Cedricin pari tupatoveria – ja Draco. Adara ihmetteli mitä Draco siellä teki, muttei välittänyt vaan hakeutui johonkin Dracon takaoikealle ja kaksosten takavasemmalle heidän huomaamattaan.

Kesti puoli tuntia, yleisö alkoi vihdoinkin hiljentyä ja tuijottamaan järven pintaa. Vartin sisällä kaikkien kilpailijoiden pitäisi tulla suorittamasta tehtäväänsä. Draco oli Adaran tulkintojen mukaan tullut laiturille Puuskupuhien kutsusta. Kaikkialla oli hiljaista, veden pinta oli lähes tyyni, muutaman kerran se väreili heikossa tuulessa. Adara mietti kuinka kylmää vesi mahtoi tähän aikaan vuodesta olla – kun kuuli yhtäkkiä pienen loiskahduksen takaansa, laiturin reunan luota. Jokin tarttui Adaraa jalasta ja hän kääntyi katsomaan näkisikö Harryn tai jonkun muun ottelijan - mutta näkikin kalmarin lonkeron! Se kiskaisi Adaraa taaemmas. Adara älähti ja yritti päästä siitä irti. Kukaan ei ollut vielä huomannut tapahtumaa. Lopulta kalmari otti toisen lonkeronsa esiin ja tarttui sillä Adaran vasempaan ranteeseen ja kiskaisi; Adara putosi veteen äänekkäästi kiljaisten.
Adara ehti nähdä kuinka kaikki kääntyivät katsomaan häntä, kun hän upposi syvälle sysimustaan järveen.

Hän pidätteli hengitystään ja yritti rimpuilla irti kalmarista. Kalmaria ei näkynyt, se oli jossain järven pimeässä pohjassa. Adara rimpuili ja rimpuili, muttei saanut kalmarin otetta irti. Se kiskoi Adaraa hitaasti kohti pohjaa. Adara tunsi kuinka hänen päässään alkoi huimata, kohta hän avaisi suunsa... Samassa kuului vaimeita loiskahduksia ja Adara erotti hahmon, sukeltamassa häntä kohti. Adara vääntelehti epätoivoissaan ja tunsi kuinka happi loppuu pian...
Hahmo kurottautui kädellään Adaraan ja osoitti toisessa kädessä olevalla sauvallaan kalmarin lonkeroita ja lausui jotain, joka kuului vain kuplien pulinana vedessä. Sauvasta lensi jotain joka hellitti kalmarin otteen Adarasta. Kuului toinen vaimea loiskahdus pinnalta päin. Adara ei katsonut sinne, vaan tarkkaili viimeisillä voimillaan, ettei kalmari hyökkäisi uudestaan. Hahmo otti Adaran vasemman käsivartensa ympärille ja alkoi polskutella kohti pintaa. Puolivälissä matkaa joku muukin tarttui Adaraa ranteesta, ja onnekseen Adara tunsi että se oli käsi.
Happi loppui, Adara menetti tajuntaansa ja hänen suunsa aukesi, päästi kylmää vettä keuhkoihin.

Viimein hän tunsi kuinka raikas ilma pääsi hänen kasvoilleen. Hän kuuli vaimeita ääniä ja tunsi kuinka hänet kiskottiin laiturille. Adara avasi hiukan silmiään, valo sattui häntä silmiin, mutta hän näki jonkun märän käden nojaavan laituria vasten aivan Adaran vieressä. Adaraa pelotti, kuolisiko hän? Vesi painoi hänen sisällään eikä hän saanut henkeä. Adara hivutti hitaasti kätensä kohti näkemäänsä kättä, ja tarttui siihen tiukasti. Jos hän kuolee, hän halusi kohdata kuoleman pitämällä jotakuta kädestä. Onnekseen hän vain menetti tajuntansa.

Otsikko: Luku 49. Sairaalasiivessä
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 18:40:24

Luku 49. Sairaalasiivessä

Adara havahtui hereille, jossain pehmeässä ja lämpimässä. Hänet oli kääritty ainakin neljän peiton ja huovan sisälle. Adara tunsi puristavansa jotakin kädessään. Hän kääntyi ja näki sen jonkin olevan käsi, ja sen käden omistajalla oli punaiset hiukset ja tutut kasvot. George, joka nukkui vuoteen vieressä, pää retkottaen hiukan sivulle.
Adara yritti sanoa jotain, mitä vain joka saisi Georgen hereille, mutta saikin aikaiseksi vain kauhean yskäkohtauksen. No, se ainakin toimi, sillä George heräsi ja katsoi Adaraa kalpeana. Adara nojasi vuoteen reunaan ja yski kohti lattiaa. George ponnahti seisomaan ja otti pöydällä olevasta kannusta jotakin lasiin ja tarjosi sitä Adaralle. Hän otti lasin varovaisesti ja joi sen sisällön. Se virvoitti ihanasti kylmiä jäseniä ja aukaisi hengitystiet, lämmittäen tämän kurkkua niin että Adara oli varma että hänen suustaan voisi lennähtää höyryä koska tahansa. Adara lyyhistyi selälleen takaisin vuoteeseen. Syntyi hetken hiljaisuus.

”Mitä tapahtui?” Adara kysyi ääni hiukan rahisten, kuin vanhassa mustavalko-elokuvassa.
”Kalmari sekosi, se tarttui sinuun ja vetäisi pinnan alle”, George vastasi kalpeampana kuin koskaan.
”Ja sitten?” Adara kysyi.
”M-minä hyppäsin veteen, loihdin sen sinusta irti”, George sanoi kääntäen katseen lattiaan.
”Sinä?” Adara sanoi ja katsoi nyökäyttävää Georgea tarkemmin. Tämä oli tosiaan sen näköinen kuin ei olisi kammannut hiuksiaan yhtäkkisen uintireissun jälkeen. Hiukset olivat kuivuneet pötkylöille ja kouluvaatteista päälimmäiset olivat Georgen takana kuivumassa, muut roikkuivat ryttyisinä tämän päällä. Georgen tuolin selkänojalla roikkui paksu huopa.

”Sinä autoit minut laiturille?” Adara lisäsi. George nyökkäsi taas.
”Minä ja Malfoy. Hän hyppäsi veteen hiukan jälkeeni”, George sanoi. Hän siis oli se toinen... Adara ajatteli.
”Sinut tuotiin heti tänne. Matami Pomfrey sanoi että suurin osa vedestä keuhkoissasi saatiin pois. Ja jos sitä jäisi, joisit tuota”, George sanoi ja osoitti lasia Adaran kädessä. Hän otti lasin Adaralta ja laski sen pöydälle.
”Sinä siis odotit koko ajan että minä heräisin että voisit antaa tuota?” Adara kysyi, hiukan mielenliikuttuneena.
”Niin, no... taisin torkahtaa, joten minusta ei ilmeisesti ollutkaan niin hyötyä...” George mutisi. Adara vaikeni hetkeksi. Muistikuvat alkoivat palailla, hän muisti kuinka kylmältä vesi oli tuntunut, kuinka hän vajosi syvemmälle pimeään veteen...
Kyynel vierähti Adaran poskelle, hän nyyhkäisi. George kohotti kysyvästi katseensa tähän.
”H-hei, miksi sinä -?” George sanoi varovasti, ilmeisesti tietämättä saisiko hän kysyä vai ei.
”Minä pelkäsin.. pelkäsin että kuolen..” Adara sanoi hiukan täristen, nousi ylös ja käänsi päätään nolostuneena pois Georgesta päin ja pyyhki silmiään. Adara tunsi kuinka George istuutui hänen vuoteensa reunalle ja kietoi kätensä Adaran ympärille.
”Ei hätää enää, sinä selvisit... Ihan kuin sinä noin helposta häviäisit”, George kuiskasi ja Adara purskahti itkuun ja nojasi päätään Georgen olkapäähän.
”Kiitos, George... Sinä pelastit minut”, Adara kuiskasi ääni väristen. George vain hymähti.
Adara olisi halunnut sen hetken kestävän ikuisesti. Hän Georgen käsivarsien ympäröimänä, tähän nojaten.

”A-ai niin, entä Harry ja -?” Adara sanoi havahtuessaan ajatuksistaan ja pyyhki silmänsä kuiviksi. Georgen ilme oli melko tulkitsematon.
”Harry tuli viimeisenä pinnalle, Fleur ei selvinnyt kirskuristajista joten Harry halusi pelastaa Fleurin pikkusiskonkin Ronin lisäksi. Cedric tuli ensimmäisenä pinnalle ja sai ensimmäisen sijan. Harry sai luonteenlujuutensa ansiota toisen sijan.”
”I-ihanko totta?” Adara sanoi hämmentyneenä.
”Joo, Krum tuli kolmanneksi ja Fleur viimeiseksi. Kaikki jotka onnistuivat tehtävässään, ylittivät aikarajan... Seuraava ja viimeinen koetus on kesäkuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä”, George sanoi. Syntyi hetken hiljaisuus. Adara ei tohtinut kysyä missä Draco oli, että voisi kiittää häntä. Georgen ja Adaran mykkäkoulu oli ilmeisesti kuollut siihen, Adara oli Georgelle henkensä velkaa, eikä voisi olla kuin sitä ei olisi tapahtunut.

Nyyhkäisy. Mutta se ei kuulunut Adarasta. Adara katsahti hölmistyneenä Georgeen.
George pyyhkäisi kasvojaan hihaansa ja katseli muualle kuin Adaraan.
”George? Mikä sinulle -?” Adara aloitti, mutta tajusi että George itki. Adara hätkähti. George käänsi päänsä muualle täristen.
”Ge- sattuuko sinuun? Mikä sinua -” Adara aloitti kun kuuli Georgen sanovan: ”H-hölmö.”
”Häh?” Adara sanoi, epäillessään kuuliko oikein.
”Hölmö”, George toisti ja kääntyi Adaraan ja kietoi tämän käsillään jälleen itseään vasten.
”Geor-”
”Luulin... Luulin että menetän sinut iäksi!” George sanoi ääni itkusta täristen. Adara jähmettyi niille sijoilleen. George ei ollut koskaan käyttäytynyt näin.
”Minä pelkäsin, että sinä tosiaan - kuolisit ilman, että tiedät... että tiedät, että rakastan sinua! Se veela oli typerä erehdys, en koskaan tarkoittanut mennä niin pitkälle...Olen pahoillani... Tajusin sen vasta kun menetin sinut... Pelkäsin että kuolet tietämättä...” George sanoi ja ääni murtui kyyneliin.
”M-mitä sinä horiset? sinähän sanoit, etten minä niin helposta häviäisi”, Adara sanoi hiukan tekopirteästi, piristääkseen Georgea. George hellitti otettaan ja katsoi Adaraa kyyneleisillä vihreillä silmillään. Adara tunsi omien silmiensäkin kostuvan. George sulki omansa ja painoi huulensa Adaran huulia vasten. Adarakin sulki silmänsä ja koki suolaisen suudelman Georgen kanssa, tartuttuaan tätä hellästi kädestä.
Ollaan mekin aikamoisia itkupillejä, vai mitä? Adara ajatteli hetken päästä, nojatessaan Georgen rintakehää vasten. Hetken päästä hän toisti ajatuksensa ääneen ja George hymähti huvittuneena.

George lähti vasta illalla pois sairaalasiivestä, Adaran täytyi (matami Pomfreyn sanojen mukaan) jäädä vielä yöksi sairaalasiipeen, joka tarkoitti sitä että Adara jäi paitsi Harrylle osoitetuista juhlista.
Käytävästä kuului hitaita askelia. Adara nousi istumaan ja näki kuinka Draco asteli sairaalasiipeen. Hän käväisi matami Pomfreyn huoneen luona, palasi sieltä jokin pullo kädessään ja tuli sitten katsomaan Adaraa.
”Hei”, hän sanoi vaimeasti. Adara tervehti hiljaa takaisin.
”..Oliko sinulla jotain asiaa?” Adara kysyi varovaisesti, hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Ei sinänsä, tulin vain katsomaan miten voit”, Draco mutisi.
”Voin hyvin... pääsen huomenna pois”, Adara vastasi vaivaantuneena. Miksi Dracon täytyi tehdä tästäkin niin vaikeaa? Adara jätti hänelle jo hyvästit, hän ei voisi koskaan tulla ystäväksi Malfoyn kanssa. Draco ojensi kätensä varovasti kättelyyn. Adara katsoi tätä kysyvästi.
”Voi hyvin. Tule onnelliseksi”, Draco sanoi ja hymyili heikosti. Hän oli siis kuullut...
Adara tarttui Dracon käteen hetkeksi ja nyökkäsi. Draco kääntyi ja lähti sinne mistä oli tullutkin.
Adara painoi päänsä hitaasti tyynyyn. Näin on parempi, Draco... hän ajatteli ja tiesi nyt mitä halusi, kaipasi ja rakasti. Kuten George sanoi, ’Tajusin sen vasta kun menetin’, hänkin tajusi sen kun sai sen takaisin. Hän rakasti Georgea. Uusi sivu elämässä alkaisi jälleen hänen kanssaan.

Otsikko:
Kirjoitti: Cirilla - 04.07.2007 18:43:14

Odottelen tässä että pääset sinne lukuun (oisko ollu) 57/58, nii sitte kommaan iha oikiasti.
Mut tämmöne väliaika tieto tässä välissä :)

Cir*Katwi

Otsikko:
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 19:21:15

Ihanaa ^^ pidän nyt hetken tauon, pitää pakata pari muuttolaatikkoa

Otsikko: Luku 50. Mietteitä luolissa
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 20:00:31

Luku 50. Mietteitä luolissa

Seuraavana päivänä Adara pääsi pois sairaalasiivestä – vasta kun kaikki oppitunnit olivat loppu. Hän saapui oleskeluhuoneeseen ja kohtasi monta helpottunutta katsetta, sekä yhden päivänsädettä muistuttavan, joka oli George. Poika oli saapunut juuri makuusalista ja seisoi nyt portaiden suulla tien tukkeena. Oppilaat hiljenivät hetkeksi helpotuksen huokaisuistaan, kun huomasivat että jotain merkittävää oli tekeillä. George tuijotti Adaraa hymyillen ja tyttö tuijotti takaisin. Lopulta George kiiruhti halaamaan tätä tiukasti ja painoi nopean suudelman tämän huulille. Syntyi kauhea hihitysten ja hölmistyneiden äänien sorina. Parvati Patil ja Lavender Brown suorastaan syöksyivät ulos Rohkelikkotornista – kertomaan kaikille päivän juorut, Fred katsoi Adaraa ja Georgea hetken aikaa kuin halosta päähän saaneena mutta teki lopulta ’no, jaa’-ilmeen ja Hermione näytti tyytyväiseltä virnistäessään.

Harry ilmoitti kertoneensa Adarasta Siriukselle ja lievennelleen hiukan tarinaa, ettei Sirius syöksähtäisi Tylypahkaan. Adara kiitti Harrya lämpimästi ja vetäytyi tämän, Hermionen ja Ronin kanssa sohvalle takan ääreen, huomatessaan samalla koppakuoriaisen lentävän pois ikkunalaudalta.
He istuskelivat ja juttelivat Harryn toisesta koetuksesta kunnes Adara tunsi olonsa väsyneeksi ja vetäytyi nukkumaan.

Tuli maaliskuu, ja sitä myötä Tylyaho-viikonloppu. Adara ei tietenkään ollut unohtanut menevänsä Siriuksen luokse, joten hän kieltäytyi hienovaraisesti Georgen treffiehdotuksesta. Tullessaan illalliselle, Tylyaho-viikonloppua edeltävänä päivänä, syntyi suuri kuiskausten meri, muiden kuin Rohkelikkojen kesken. Harry ja Hermione viittoivat Adaran istumaan heidän seurakseen.
”Hei, mistä täällä supistaan?” Adara kysyi. Harry viskaisi uusimman Me Noidat-lehden hänelle.

HARRY POTTERIN SUURI SYDÄNSURU

Ainutlaatuinen poika kenties – mutta samoja tuskia hän kärsii kuin muutkin nuoret. Vanhempiensa traagisen kuoleman jälkeen rakkaudetta kasvanut neljätoistavuotias Harry Potter luuli löytäneensä Tylypahkassa lohdun vakituisesta tyttöystävästään, Adara Finniganista, mutta toisin kävi, kun kyseinen kaunotar loikkasi erään Weasleyn suvun pojan käsivarsille kolmivelhoturnajaisten toisen koetuksen jälkeisenä päivänä, jolloin tyttö pääsi pois sairaalasiivestä kun Tylypahkan Kalmari hyökkäsi hänen kimppuunsa (mielipidekysely Kalmarin poistamisesta sivulla 7). Kuinka ollakaan, tytön pelasti juuri tämä Fred tai George Weasley (pojat ovat identtiset kaksoset) ja siitä lähtien tyttö on ollut kuin sulaa vahaa hänelle. Menetettyään toivonsa, Potter-rukka alkoi tulla taas läheisemmäksi hehkeän kauniin jästi-syntyisen Hermione Grangerin kanssa, mutta joutui taas kokemaan suuren takaiskun elämässään. Harry yksin ei riittänyt tyydyttämään kunnianhimoisen neiti Grangerin mieltymystä kuuluisiin velhoihin. Sillä neiti Granger on nähty nyt pyörivän usein kuuluisan komistuspojan, Viktor Krumin, kuuluisan huispaajan ja kolmivelhoturnaajan kanssa.

”Jaa siksi kaikki Harryn fanit katsoivat minua ilkeästi tänään?” Adara tokaisi. Harry punehtui poskiltaan.
”Asiasta toiseen...” Harry mutisi. ”Näin jotain omituista tänään.”
Adara katsoi Harrya kysyvästi. Harry kertoi nähneensä Irkoroffin ja Kalkaroksen juttelevan, Irkoroff oli nostanut vasemman käden hihaansa ylös ja näyttänyt Kalkarokselle jotain, joka oli saanut Kalkaroksen raivostumaan.
Adara myönsi, ettei hänellä ollut aavistustakaan asiasta, ja lähti sitten nukkumaan. Hän halusi lähteä aikaisin Siriuksen luo. Mutta ennen nukahtamistaan hän muisti Kalkaroksen ja Vauhkomielen välisen keskustelun, jonka aikana Kalkaros oli puristanut vasenta käsivarttaan.

Herättyään aikaisin ja pakattuaan ruokaa mukaansa, Adara lähti tällipajun alta lähtevää salakäytävää pitkin Tylyahoon. Hän saapui Rääkyvään röttelöön, ja jatkoi sieltä matkaansa kohti sitä jyrkkää mäkeä jonne Sirius hänet viimeksi johti. Hän löysi luolan hetkessä ja hiipi sisään. Sirius istui luolan lattialla nojaten Hiinokan kylkeen. Hän oli ummistanut silmänsä, mutta hengityksestä päätellen ei nukkunut.
”Huomenta!” Adara totesi ja Sirius säpsähti, ehkä hiukan pelästyen. Pelästys kaikkosi kasvoilta nopeasti ja muuttui hymyksi. Sirius nousi ylös ja halasi Adaraa yhtä lämpimästi kuin aina.
”Huomenta”, hän vastasi ja hänen äänensäkin heijasti päivänsädemäistä onnea. Adara antoi tuomansa ruuat Siriukselle ja tämä istuutui vilkuilemaan uusinta Päivän profeettaa jonka oli saanut napattua joltakin Tylyaholaiselta velholta.
”Harry kertoi siitä kalmarista, ja pystyin rivien välistä lukemaan ettei se vain takertunut sinuun ja kaatanut sinua järveen”, Sirius totesi ehkä hiukan synkästi. ”Mitä tapahtui?”
Adara nielaisi, mutta ei ollut järkeä piilotella totuutta, jos Harrykin oli kerta surkea valehtelija – jopa kirjeissä. Joten Adara kertoi, kuinka kalmari oli napannut häntä jalasta ja kädestä, kiskonut syvälle veteen kohti pohjaa ja kuinka Adara oli lähellä hukkua – Sirius oli valahtanut kalpeaksi - ja kuinka Adara oli pelastettu ja toimitettu sairaalasiipeen.

”...Kuka sinut pelasti?” Sirius lopulta kysyi.
”George Weasley, ja se toinen joka auttoi minut laiturille oli – Draco Malfoy”, Adara tunnusti hiukan takeltaen. Sirius rapsutti hetken kädellä niskaansa.
”Vieläkö te olette kavereita? Malfoy ja sinä”, hän kysyi hiukan epävarmana miten sanansa muodostaisi. Adara pudisti päätään.
”Hän vain auttoi minua, ei me edes puhuta toisillemme enää”, Adara sanoi mahdollisimman piittaamattomasti. Sirius hymyili ylpeyden vivahdus kasvoillaan.
”Onneksi olet kunnossa...” hän sanoi. ”Harryn olisi pitänyt kertoa minulle koko juttu.”
”Hän pelkäsi että teet jotain harkitsematonta – ryntäät Tylypahkaan suinpäin tai muuta”, Adara sanoi ja osoitti äänensävyllään olevansa täysin samaa mieltä Harryn kanssa. Sirius tuhahti.
”Varsinkin kun Vauhkomieli on opettajana, hänen taikasilmänsä näkee kaikenlaisia asioita. Näki minut ja Harrynkin taikaviitan läpi”, Adara lisäsi.
”Tiedän kyllä Vauhkomielen, tunsinkin hänet silloin kun velhoja ja noitia kokoontui taistelemaan Voldemortin kannattajia vastaan”, Sirius totesi synkkänä. ”No, ei hän koskaan ystäväni sinänsä ollut, mutta tunsi minut melko hyvin.” Adaralla muistuikin samassa jotain mieleen.
”A-ai niin... Tuota noin... Vauhkomieli tietää”, Sirius katsoi Adaraa kysyvästi.
”Että olen sinun tyttäresi”, Adara mutisi. Sirius näytti hölmistyneeltä.
”Miten hän sen sai tietää?” hän kysy oitis.
”Öh.. Hän sai Kelmien kartan käsiinsä ja huomasi minun täplässä oikean nimeni... Sinä iltana kun Harry ja minä juututtiin sinne portaaseen. Hän sanoi, ettei tuomitse muita perheen perusteella”, Adara selitti. Sirius haroi hetken hiuksiaan.

”Tuo ei kuulosta Vauhkomieleltä. Oletin osittain hänen tietävänkin, hän oli ministeriössä niihin aikoihin. Ja mitä epäilyksiin tulee, yleensä hän odottaa pahinta kaikista joiden suvussa on jonkinlaista mustaa magiaa, ja usko pois, meidän suvulla niitä riittää, minun veljestäni lähtien”, Sirius sanoi.
”Veljestä?” Adara toisti hölmistyneenä.
”Niin, minulla oli veli. Oikea pelle, liittyi kuolonsyöjiin, mutta heti kun sai ikävän tehtävän, hän ei suostunut sitä tekemään ja Voldemort tapatti hänet.”
”Minä en tiennyt..” Adara sanoi. Sirius hymyili ja asteli Adaran eteen.
”Mustan suvussa ei ole mitään kehumisen aihetta – en ainakaan ole sellaista löytänyt. Jos näkisit joskus millainen isoäitisi – minun äitini - oli niin ymmärtäisit. Mutta nyt riittää tästä aiheesta. Sanoiko Vauhkomieli jotain muuta?” Adara mietti hetken ja pudisti päätään.
”Se minua vain vaivaa... että mitä hän tarkoitti vapaalle jääneellä kuolonsyöjällä?” Adara kysyi. Sirius kohautti olkiaan ja näytti mietteliäältä.

”Kaiken logiikan mukaan sen vihjauksen olisi pitänyt viitata Kalkarokseen -” sanottuaan tuon nimen, Sirius irvisti ”- mutta ei kai Dumbledore palkkaisi entistä kuolonsyöjää liemien opettajaksi. Ja mitä Kyyry teki Kalkaroksen työhuoneessa?”
Adara pudisti päätään.
”Ei aavistustakaan... Vauhkomieli sanoi, ettei häntä näkynyt kartalla enää silloin kun hän katsoi.”
”Kyyry on tunnettu halustaan pidättää kuolonsyöjiä, pisti oman poikansakin siitä syystä Azkabaniin, poika kuoli sinne ja äiti kuoli suruun”, Sirius totesi. Adara ei ehtinyt kuin värähtää. ”Ja tosiaan, Vauhkomieli... Hän ei sinun kertomasi mukaan tunnu nyt ihan itseltään. Onko hän tehnyt jotain tavallisuudesta poikkeavaa?” Adara mietti taas hetken aikaa.
”Jos ei lasketa sitä että hän muutti oppilaan hilleriksi ja opetti heti ensimmäisillä tunneilla kolme anteeksiantamatonta kirousta...” Adara mutisi. Siriuksesta se ei ollut mikään yllätys.
”Hän tosin neuvoi minua menemään sille laiturille, josta kalmari sieppasi minut”, Adara tokaisi kuin se ei olisi mitään, mutta Sirius näytti yhtäkkiä epäilevältä. Hän nousi ylös ja alkoi kävellä ympyrää pitkin luolaa.

”Onko mitään muuta? Edes pientä yksityiskohtaa?” Sirius jatkoi.
”Öh.. hän testasi niitä kirouksia oppilaisiin, mutta hänen mielestään -”
”Hän teki mitä?” Sirius sanoi ja näytti yhtäkkiä raivostuneelta.
”Hän testasi komennuskirousta oppilaisiin tunneilla”, Adara sanoi ja tunsi kuinka Siriuksella kiehahti jokin yli.
”Testasiko hän sitä sinuun?”
”J-joo, kerran tai pari, mutta -”
”Pari?” Sirius toisti ja Adarasta tuntui, ettei hänen pitäisi kertoa enää sanallakaan mitään.
”Siihen on syy, miksi ne ovat anteeksiantamattomia! Niistä voi jäädä ikuiset - Dumbledore ei taatusti sallisi, että niitä -”
”Ministeriökin oli kieltänyt Vauhkomieltä, mutta hänen mielestään meidän on hyvä tietää mitä meillä on vastassa.”
”Vastassa? Ihan kuin te kaikki opiskelisitte jo auroreiks-”
”Rauhoitu nyt, ei minulle sattunut mitään”, Adara totesi lopulta. Sirius oli hetken vaiti, ja henkäisi syvään.
”Olet oikeassa, anteeksi... Ylireagoin. Minua vain huolestuttaa tämä kaikki. Turnajaisten tapahtumat, Vauhkomieli, kalmari, Kyyry, Irkoroff ja Kalkaros... Jokin tuntuu uhkaavan sinua ja Harrya ja minua pelottaa teidän puolesta”, Sirius sanoi ja huokaisi. Adara kurottautui Siriukseen päin ja tarttui tätä kädestä.

”Kyllä minä pärjään. Olen varovaisempi tästä lähin.”
Sirius hymyili ja polvistui Adaran eteen, silitti tämän hiuksia vapaalla kädellä hetken ja kuiskasi sitten: ”Voisinpa vain lukita sinut jonnekin turvaan, missä tietäisin sinun pysyvän myös onnellisena”, Adara hymähti.
”Tylypahka on luultavasti paras siihen”, hän totesi ja Siriuksen hymy hiukan synkkeni.
”Tylypahkakaan ei tunnu enää turvalliselta paikalta. Siksi onkin paras että pidät silmäsi auki kaikkien vähemmän tuntemiesi suhteen, Irkoroff, Vauhkomieli, muut kolmivelhoturnajaisiin osallistuvat”, Sirius suositteli. ”Mutta nyt riitti. Sinun on paras lähteä, ettet tuhlaa koko päivääsi täällä.”
”Mutta sinä jäät sitten yksin...” Adara totesi synkästi.
”Onhan minulla Hiinokka, sitä paitsi, Harry ja hänen ystävänsä tulevat käymään iltapäivällä”, Sirius totesi hymyssä suin. Adara nyökkäsi ja lähti koiramuodossaan olevan Siriuksen saattamana kohti Tylyahoa.

Otsikko: Luku 51. Kyyry
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 20:02:20

Luku 51. Kyyry

Seuraavana päivänä Adara sai ikävää postia, kuten Hermionekin.
Tiedot Ritan keksimistä draamakuvioista olivat levinneet ympäri velhomaailmaa. Hermione sai postissa laimentamatonta pollomuhkun mätää, joka sai hänen kätensä paiseille. Adara onnekseen säästyi sellaisilta, mutta sai sen sijaan Päivän profeetasta leikatuilla kirjaimilla tehtyjä kirjeitä joissa luki esimerkiksi:

JäTä viAtTomat vElhOrauKat rAUhaaN, ei SiNuA kaivAta. Mene PoIs.

Dumbledore tosin tarjosi Vauhkomieltä heidän avukseen sellaisten kirjeiden tunnistamisessa. Vauhkomieli pystyi tunnistamaan missä kirjeissä oli ylimääräisiä liemiä ja kirouksia – muttei näkemään viestien sisältöjä. Adara oli tiedosta melko kiitollinen, sillä hän ei tiennyt millä selittäisi sen että hän saa kirjeitä joiden lopuissa lukee Sirius.

Adaran viimeinen tunti oli ennustusta. Hän kapusi vastahakoisen, tuskallisen hitaasti tikapuita pitkin professori Punurmion luokkaan, jossa haisi taas kymmenen eri suitsuketuoksua yhtä aikaa. Hirveimmältä ja pökerryttävämmältä yhdistelmältä tuntui vahva ruusun ja kanelin tuoksu.
Adara istuutui tuijottamaan kristallipalloaan. Ei kulunut kauaa kun Punurmio säntäsi hänen luokseen ja näytti kauhistuneelta.
”Voi rakas lapsi...” hän aloitti utuisella äänellään. Adara muljautti silmiään.
”Mitä tänään? Kalmakoira? Kalkaros huitomassa kirveen kanssa, vai kenties jopa Me Noidat-lehti, tai George ja Harry taistelemassa?” Adara kysyi, Punurmio yskäisi ja jatkoi matkaansa kohti muita pöytiä. Adara tyrskähti ja jatkoi pallossa näkyvän sumun tuijotusta. Hän tosin huomasi sivusilmällä kun Punurmio heitti uusimman Me Noidat-lehden roskiin.

Pääsiäisloma koitti, ja Adara kulutti sen suuremmaksi osaksi Georgen kanssa kirjastossa tai oleskeluhuoneessa. Päivän profeetan ja Me Noidat-lehden lukijat alkoivat pikkuhiljaa rauhoittua postin lähettelyltään ja rauhaa oli saanut Siriuksenkin mieli sen verran, että tämä oli pyytänyt pitämään silmällä Harryn ympäristöä. Kolmas koetus lähestyi uhkaavaa vauhtia, ja pian koittikin toukokuun viimeinen viikko, ja Harry kutsuttiin huispauskentälle kuulemaan viimeisestä koetuksestaan.
Adara joko liioitteli Siriuksen pyyntöä, tai tunsi olonsa uteliaaksi, lähtiessään seuraamaan Harrya.
Hän pysytteli kuuloetäisyydellä, kun Bagman kertoi ottelijoille viimeisen koetuksen olevan labyrintti, mutta kadotti sitten sen etäisyyden, kun huomasi että Harry lähti Krumin kanssa kohti metsää. Adara seurasi heitä varovaisen matkan päästä

”Minä näin sinut huispauksen maailmanmestaruuskisoissa. Wronskin harhautus, sinä tosiaan -” Adara kuuli Harryn sanovan, kun jokin kuului liikkuvan Krumin takana metsässä. Adara asteli Harryn takaa esiin, tämän säpsähtäessä.
”Sinäkö se vain olit, minä tosissani -” Harry aloitti, mutta huomasi mihin Adara tuijotti.
Kyyry, herra Kyyry, hoippui suuren tammen takaa esille. Hänen aina siistit hiukset olivat hapsollaan, parransänkeä oli päässyt kasvamaan ja hänen puhtaat hienot vaatteensa olivat nyt kaikkea muuta kuin mitä aiemmin mainittu. Ne olivat hajallaan ja rosoiset, kuin Kyyry olisi kierinyt pitkin teräväkivistä kalliota alas.

”Eiko han ollut tuomari? Eiko han ollut teidan ministeriossa?” Krum kysyi. Harry nyökkäsi ja asteli Kyyryä kohti. Kyyry ei katsonut heihin vaan jutteli puulle johon hän nojasi kaksin käsin.
”Ja kun olet sen tehnyt, Weatherby, lähetä Dumbledorelle pöllö, jossa vahvistat turnajaisiin tulevien Durmstrangin oppilaiden luku-”
Adara tarttui Harrya kädestä merkiksi, ettei astelisi lähemmäs. Kyyry oli selvästi tullut hulluksi. Harry katsahti päätään pudistavaan Adaraan ja katsoi taas Kyyryyn.

”Herra Kyyry?” Harry sanoi varovaisesti. Kyyry jatkoi puhettaan kuin ei kuulisi mitään, sitten hän hoippui hetken sivuttain kuin rapu, ja lysähti polvilleen.
”Herra Kyyry, mikä hätänä?” Harry jatkoi ja asteli Adaran kanssa puolentoista metrin päähän Kyyrystä. Kyyryn silmät pyörivät päässä ja suupielestä valui sylkeä. Hän tosiaan oli kuin mielensä menettänyt. Yhtäkkiä hän henkäisi: ”Dumbledore!” ja kurotti kädellään kohti Harrya ja Adaraa. Harry uskaltautui lähemmäksi ja Kyyry tarttui oitis tätä kaavun helmasta.
”Minun täytyy.. tavata... Dumbledore...”
”Hyvä on, jos nouset ylös voidaan mennä -” Harry sanoi rauhoittelevasti, mutta Kyyry jatkoi:
”Olen tehnyt... typerän... tempun... Täytyy... kertoa.. Dumbledorelle.”
”Nouse ylös, niin vien sinut Dumbledoren luo!” Harry sanoi, hänen äänestään erottui hiukan varovaisuutta, ehkä jopa pelkoa. Yhtäkkiä Kyyryn silmät rauhoittuivat ja pysähtyivät Harryyn.
”Kuka sinä...?” hän kuiskasi Harrylle. Krum seisoi yhä hermostuneena paikallaan kauempana.
”Olen koulun oppilas”, Harry vastasi.

”Ethän ole... hänen?” Kyyry sanoi. Harry vastasi ”en” ja katsoi Adaraa kuin apua pyytäen. Harrylla ei selvästi ollut hajuakaan kenestä Kyyry puhui.
”Vaan Dumbledoren?” Kyyry jatkoi.
”Niin”, Harry sanoi ja Kyyry vetäisi häntä lähemmäs kaavusta tiukasti pitäen.
”Varoita... Dumbledorea...”
”Minä haen Dumbledoren jos päästät irti”, Harry sanoi rauhallisesti. Kyyryn silmät alkoivat taas pyöriä.
”Kiitos Weatherby, ja kun olet tehnyt sen, ottaisin kupposen teetä. Vaimoni ja poikani saapuvat tuota pikaa, menemme tänä iltana konserttiin herra Toffeen kanssa”, Kyyry jatkoi taas hullun lailla puhumista. Adara astui lähemmäksi, irrotti Kyyryn otteen Harryn kaavusta ja piteli tätä rauhallisesti kädestä.
”Sinun poikasi on kuollut, herra Kyyry. Hän kuoli Azkabanissa, ja vaimosi kuoli suruun sen jälkeen”, Adara sanoi rauhallisesti. Harry perääntyi ja sanoi: ”Pysykää te hänen luonaan! Minä haen Dumbledoren.”

”Han on hullu”, Krum sanoi tuijottaen Kyyryä varuillaan.
”Minä... pakenin...” Kyyry aloitti silmät taas tuijottaen visusti Adaraan. ”Täytyy varoittaa.. täytyy kertoa... nähdä Dumbledore... minun syytäni... minun syytäni... Bertha kuollut... kokonaan minun syytäni... kerro Dumbledorelle... Pimeyden lordi...” Kyyry sanoi ja silmät alkoivat taas pyöriä päässä.
”Kerro mitä, mitä Voldemortista?” Adara kysyi ja ilmeisesti vain sen nimen kuulemisen säikähdyksestä Kyyry palasi järkiinsä hetkeksi.
”Vahvistunut”, Kyyry sanoi kun menetti taas järkeään. Krum asteli nyt lähemmäksi ja katsoi Kyyryä hämmentyneenä.
”Mika hanta vaivaa? Han on kuin järkensä sulattanut”, hän kysyi. Adara kohautti olkiaan ja tajusi Kyyryn otteen hänen käsistään heikentyneen. Yhtäkkiä Adaran ja Krumin takaa kuului jotain.
Shhhvui
Ja samassa jokin hyökkäsi heidän edestään. Jokin joka sai Adaran menettämään heti tajuntansa.

”Herpaannu”, Adara kuuli ja heräsi oitis. Hän oli yhä metsässä, siinä samassa paikkaa mihin oli kaatunutkin. Krum oli myös tajuton. Adara katsoi yläpuolelleen ja näki Dumbledoren ja Harryn tuijottamassa häntä.
”Mitä tapahtui?” Dumbledore kysyi rauhallisesti.
”M-minä en tiedä, ensin minä ja Krum kuulimme takaamme äänen, ja kun olimme kääntyneet katsomaan, Kyyry tai joku hänen takaansa hyökkäsi kimppuumme!” Adara sanoi ja tajusi nyt ettei Kyyryä ole missään. Sen sijaan Hagrid seisoi hölmistyneenä heidän luonaan.
”Hagrid, hakisitko Irkoroffin? Hänen oppilaansa kimppuun on hyökätty. Kun olet tehnyt sen, hälyttäisitkö ystävällisesti professori Vauhkomiel-”
”Ei tarvitse, olen täällä jo”, kuului möreä ääni.
”Meidän täytyy löytää Kyyry, Hagrid kiltti, hae nyt Irkoroff”, Dumbledore sanoi ja Hagrid lähti etsimään Irkoroffia. Vauhkomieli lähti metsään sauva ojossa etsimään Kyyryä. Harry auttoi Adaran istumaan ja Dumbledore herätti Krumin loitsullaan. Vauhkomieli tuli pian takaisin ja Dumbledore pyysi tätä saattamaan Harryn ja Adaran takaisin Rohkelikkotorniin. He ehtivät nähdä kuinka Irkoroff tuli hysteerisenä metsälle Hagridin kanssa.
Saavuttuaan Rohkelikkotorniin he riensivät kertomaan Hermionelle ja Ronille kaiken.

Otsikko: Luku 52. Porttiavain
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 20:04:23

Luku 52. Porttiavain

Adara sopi Harryn kanssa, että Adara kirjottaisi tällä kertaa kirjeen, sillä hän oli Kyyryn kanssa loppuajan ja tiesi tarkkaan mitä Kyyry oli sanonut. Hermione oli ehdottanut että he menevät Vauhkomielen puheille heti päivällisen aikaan kysymään löytyikö Kyyry. Adaraa ei huvittanut tulla mukaan, sillä hän tiesi mikä häntä vielä odottaa...

Juuri kun Hermione oli seuraavan päivän oppituntien jälkeen kertonut Adaralle että Kyyryä ei oltu löydetty, kirje saapui. Adara oli jo kuvitellut sen räyhääjäksi kun tajusi että se olikin vain tavallinen kirje.

Adara – mitä hittoa sinä luulet tekeväsi?! Hiivit yksin metsään Harryn ja Krumin perässä? Minun teoriani mukaan teidän kimppuunne hyökkäsi joku, joka ei missään nimessä halunnut Kyyryn pääsevän Dumbledoren puheille, ja sinä olit selvästi hänen tiellään eilen. Vanno että oli viimeinen kerta kun hiivit metsään yöllä!
Ja pysyttele poissa pihamaalta kouluajan jälkeen, pysy aina jonkun seurassa. Ja unohda se mitä sanoin Harryn vahtimisesta, nyt pidät itsesi hengissä ja turvassa, tuliko selväksi?

Adara huokaisi. Hän arvasi että Sirius suuttuisi. Hän kuitenkin lähetti paluuviestin ja lupasi pysyä linnan seinien sisäpuolella vapaa-aikanaan.
Samassa Harry säntäsi paikalle ja hänellä oli selvästi paljon asiaa. Ensinnäkin hän kertoi nukahtaneensa ennustuksen tunnilla ja nähneensä unta Voldemortista kiduttamassa Peter Piskuilania (Adara tunsi pienoista mielihyvää siinä vaiheessa tarinaa) sekä että Harry oli käynyt Dumbledoren luona kertomassa asiasta, ja osuneensa ajatusseulaan, jossa hän näki kuinka Kyyry tuomitsi oman poikansa vankeuteen, ja Irkoroff ilmiantoi kuolonsyöjiä – muun muassa Kalkaroksen. Ja että Ludo Bagman oli (Adaran yllätykseksi) syytetty kuolonsyöjänä olosta.
Kokonaisuudessaan tuo tarina ei tuonut paljoa uutta tietoa, paitsi että Voldemort oli sanonut jonkun kuolleen. Vaihtoehtoina olivat Bertha Jorkins, Kyyry tai jästi jonka Dumbledore oli maininnut Harrylle.
Hermione ja Adara kiipesivät makuusaliin eivätkä puhuneet aiheesta sen enempää vaan menivät nukkumaan.

Kolmannen koetuksen päivä koetti, ja etenkin Rohkelikon ja Puuskupuhin pöydät valtasi kauhea puheen solina. Rita oli tehnyt taas järjettömän lehtijutun Harrysta, mutta se ei lannistanut Harrya lainkaan. Ottelijoiden perheet olivat kuulemma saapuneet kannustamaan ottelijoita, Harry oli lähtenyt uteliaana katsomaan keitä olivat tulleet häntä katsomaan.
Lounastauolla Adarakin sai vastauksen, kun näki Bill ja Molly Weasleyn istumassa Harryn kanssa ruokailussa. Adara sai kolean tervehdyksen rouva Weasleylta ja istuutui Georgen viereen. Rouva Weasley katsoi heitä tuimasti.
”Et kai sinä tosissaan usko, että Adara pelleilisi kaikkien poikien kanssa?” Fred kysyi äidiltään lopulta lähes halveksivaan sävyyn. ”Adara on ollut vain ja ainoastaan Georgen kanssa”, Fred vielä lisäsi hyvin sinisilmäisesti. Adara toivoi mielessään, että se olisi totta. Rouva Weasley näytti paremman tuuliselta sen jälkeen, ja kohteli Adaraa kauniimmin.

Saavuttuaan koulun pääovelle, Adara jäi odottelemaan muita. He lähtisivät pian katsomoon, ja kolmas koetus alkaisi.
Klank, klank, klank.
Kuului käytävästä, Vauhkomieli asteli paikalle ja tervehti kättään heilauttaen Adaraa.
”Terve, neiti Finnigan. Voisinko pyytää teiltä jotain?” hän sanoi.
”Tietty”, Adara sanoi huolettomasti.
”Hyvä. Seuraa minua”, Vauhkomieli sanoi ja lähti melko ripein askelin pihamaalle. Adara ei empinyt linnan sisätilojen jättämistä, hänhän olisi Vauhkomielen seurassa, ja kaiken lisäksi näytti siltä että Vauhkomieli oli matkalla kolmannen koetuksen pitopaikalle.
Adara seurasi häntä ja päätyi – kuten oli epäillytkin - kolmannen koetuksen pitämispaikalle, labyrintin viereen. Matalalla alustalla labyrintin juurella, lepäsi kolmivelhopokaali. Vauhkomieli ojensi sen Adaralle.
”Viitsisitkö kiillottaa tämän, sillä välin kun minä etsin paikan johon se kuuluu?” hän kysyi. Adara nyökkäsi ja tarttui kolmivelhopokaalin kahvaan. Samassa Vauhkomieli vilkaisi kelloaan, tarttui Adaraa tiukasti kädestä ja laski ääneen hiljaa mutisten: ”Neljä... kolme... kaksi... yksi.”
Yhtäkkiä Adara tunsi kuin koukku olisi kiskaissut häntä navan takaa, jalat ponnahtivat ilmaan ja värien sekoitus pyöri heidän ympärillään. Lopulta Adara tömähti maahan, jalat pettivät ja Adara kaatui polvilleen. Vauhkomieli oli pysynyt pystyssä, ja laski kolmivelhopokaalin maahan.

”Pr-professori, mitä ihmettä äsken-?” Adara aloitti kunnes tajusi minne oli joutunut. Hautausmaa, rikkaruohojen täyttämä, täynnä lahoja kivestä ja marmorista tehtyjä hautakiviä. Ympärillä oli synkkää ja sumuista, kaukana kukkulalla erottui mahtavan näköinen suuri talo, kartano.
”Mit- missä me ollaan?” Adara kysyi ja oli nousemassa ylös, kun Vauhkomieli tönäisi hänet tiukasti niskasta pitäen maahan. Adara tajusi, ettei Vauhkomielellä ollut hyvät mielessä. Adara koetti saada sauvan taskustaan, mutta Vauhkomieli astui oikealla jalallaan kaikin voimin Adaran kyynärpään päälle. Adara älähti kivusta ja Vauhkomieli irrotti otteensa Adaran niskasta. Adara kierähti selälleen ja yritti nousta ylös. Syntyi hetken taistelu, kun Vauhkomieli löi tai potkaisi Adaraa takaisin kohti maata ja Adara yritti päästä ylös. Lopulta Vauhkomieli osoitti häntä sauvallaan.
”Kidutu!”

Adarasta tuntui kuin tuhannet kuumat veitsenterät lävistäisivät hänen ihonsa, sentti sentiltä. Pää ei tuntunut osaavan käsitellä sitä järjetöntä kipua. Adara käpertyi polvet syliinsä ja huusi, luultavasti niin lujaa että joku tulisi jostain apuun. Sitä tuntui kestävän iäisyyden, vaikka todellisuudessa se kestikin viisi minuuttia. Lopulta Vauhkomieli laski sauvansa ja tuijotti tärisevää Adaraa. Hän laskeutui Adaran viereen ja pyyhkäisi sauvallaan Adaran poskea. Poskeen syntyi haava, vaikka sauva ei ollut edes terävä.
”Voi miten ikävää kun tässä kävi näin, neiti Musta. Mutta en voi sallia pitkän suunnitelmani kaatua siihen että olet kuullut muutaman sanan liikaa. Kalmari valitettavasti epäonnistui antamassani tehtävässä. Mutta ei hätää, on sinusta täälläkin hyötyä, Pimeyden lordi löytää varmasti sinulle jotain käyttöä, jos ei muuten, niin huvikkeena”, Vauhkomieli kuiskasi ivallisesti ja mutisi jonkun loitsun. Se lisäsi Adaran tuskia. Koko ruumis täyttyi yhtäkkiä syvistä viilloista ja verta lennähti jopa Vauhkomielen leualle. Hän pyyhkäisi veren sormellaan pois ja nuolaisi sen sormestaan.
Sitten hän tarttui kolmivelhopokaaliin ja katosi.

Siinä hän nyt makasi, suussa maistui veri, verta valui hänen ruumiinsa joka haavasta, vasen käsi oli luultavasti murtunut tai kyynärpää oli sijoiltaan sillä siinä tuntui pusertava kipu. Nilkka oli nyrjähtänyt, hengittäminen vaikeaa. Hän oli melkein tajuton, hän sinnitteli ja katsoi ympärilleen liikuttamatta päätään, hän oli täräyttänyt päänsä kiveen.
Miten saatoin olla niin tyhmä... Adara ajatteli samassa kun totesi, ettei pääsisi yksin ylös.

Adara ei tiennyt kuinka kauan hän siinä makasi ja koetti huutaa apua, kun hän kuuli askelia nurmella. Joku lähestyi. Adara puri hampaitaan yhteen ja koetti kääntyä. Samassa hänen kasvojen yläpuolella näkyi tutut kasvot. Miehellä oli hiirenharmaat kaljuuntuvat hiukset, pitkät kellertävät hampaat ja hiirimäiset piirteet. Peter Piskuilan.
”SINÄ!” Adara kiljaisi ja koetti epätoivoisesti päästä ylös. Peter virnuili tyytyväisenä.
”En odottanut sinua paikalle, mutta ei se mitään”, Peter sanoi ääni hiukan piipittäen ja kumartui Adaran viereen ottaen Adaran sauvan tämän taskusta. Hän mumisi jotain ja Adara tunsi kun hänen jalat ja kädet lukkiutuivat yhteen, ja hän lensi Peterin sauvan osoittamana kauemmas hautakivien muodostamasta aukiosta, suuren hautakiven taakse. Adara oli vihainen, raivoissaan, hän halusi kuristaa Peterin siihen paikkaan eikä voinut tehdä mitään.

”Älä häviä minnekään”, Peter sanoi ja naurahti. Adara sylkäisi häntä kasvoille raivon vallassa. Peter näytti ensin hiukan säikähtäneeltä – pelkuri kun oli - ja sitten vihaiselta. Hän puraisi huultaan ja nousi ylös. Hän osoitti Adaraa sauvallaan ja sanoi:
”Kidutu.” Adaran ruumiin valtasi taas sietämätön kipu. Hän huusi jälleen. Äsken saadut haavat ja murtumat eivät olleet mitään siihen verrattuna. Adaran olisi tehnyt mieli käpertyä kokoon mutta hänen jalat ja kädet oli lukittu. Peter tunki sauvansa taskuunsa ja kipu loppui. Peter käveli ripeästi pois Adaran näkyvistä. Adara oli liian hengästynyt kysyäkseen mihin hän lähtee.
Taas hän oli yksin. Pahemmassa jamassa kuin äsken. Hän käänsi päätään vaivoin ja näki vain lisää hautakiviä.
Mitähän muut tekevät nyt? Eikö kukaan huomaa että olen kadonnut? Eikö kukaan kaipaa minua? Edes George... Hänkin varmaan katselee labyrinttikoetusta kun Harry vaeltaa labyrintin läpi kohti pokaalia... Pokaalia! Pokaalihan on porttiavain! Mutta miksi? Pyrkiikö Vauhkomieli –ja Peter- saamaan Harryn?
Adara rimpuili ja yritti päästä lukituksesta irti, tuloksetta.

Otsikko: Luku 53. Hän on noussut
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 20:09:40

Luku 53. Hän on noussut

Adara makasi paikallaan iäisyyden, kun vihdoin kuuli jotain. Tömähdys ja pieni kolahdus. Ja sitten... tuttu ääni.
”Missä me ollaan?”
”H-Harry! Sinäkö-?” Adara huusi varovasti. Askeleet lähestyivät ja Adara näki Cedric Diggoryn ja Harryn tulevan luokseen.
”Adara! M-mitä sinulle on tapahtunut?!” Harry huudahti ja polvistui tämän viereen.
”Ei ole aikaa selittää”, Adara sanoi ja nielaisi vertaan kurkusta alas. ”Harry, pokaali on porttiavain, pääset takaisin Tylypahkaan kun tartut siihen. Täällä olet suuressa vaarassa.”
”Vaarassa? Miten niin?” Cedric kysyi. Ja Adara sanoi sen mitä hänen vaistonsa oli koko ajan sanonut.
”Hän on täällä.”
”Hän?” Harry toisti.
”Voldemort.. Ja Peter Piskuilan”, Adara sanoi ja Cedric värähti. Jostain kuului askeleita.
”Hän tulee. Harry, juokse! Paetkaa kun pystytte!” Adara huusi ja tunsi yhtäkkiä kun haavat tuntuivat entistä tuskallisemmilta.
”M-mutta entä sinä?” Harry sanoi. Adara kakoi saamatta ääntä aikaiseksi, veri valui pitkin Adaran kasvoja, kylkiä, jalkoja.. Harry ja Cedric vetivät sauvansa esille. Peter asteli paikalle viittaan kääriytyneenä, toisessa kädessään nyytti.

Yhtäkkiä heidän yläpuoleltaan kuului kylmän kimakka ääni: ”Tapa turha.”
Peter osoitti sauvallaan Cedriciä ja sanoi ne sanat joita Adara eniten pelkäsi sillä hetkellä kuulevansa: ”Avada kedavra!” Vihreä valo leimahti ja osui Cedricin rintakehään.
”EI!!” Adara kiljaisi. Cedric kaatui kaarevasti hiukan Adarasta kauemmas. Harry kiemurteli tuskissaan pidellen otsaansa ja lopulta oksensi pahoinvoinnin seurauksena. Lopulta Harry avasi silmänsä ja näki kuolleen Cedricin.
Peter ryntäsi Harryn luo ja tyrkkäsi tämän hautapaatta vasten. Adara ehti nähdä että hautapaadessa luki Tom Valedro.
Peter sitoi Harryn nilkoista kaulaan asti tiukoilla köysillä hautapaateen. Harry rimpuili ja Peter löi tätä kädellään, josta puuttui sormi. Viimein Harry tunnisti Peterin.
”Sinä!” Harry henkäisi. Peter ei puhunut vaan varmisti että köydet ovat tiukalla, tunki kankaanpalan Harryn suuhun ja poistui sitten. Kangasmytty lojui Harryn lähellä maassa, liikkuen välillä. Adara näki tämän kaiken vaivalloisesti, sillä hän ei edelleenkään pystynyt liikkumaan, hän näki hautakiven takaa hädin tuskin suurta pataa Harryn edessä. Adara yritti puhua, muttei pystynyt. Harry kääntyi katsomaan häneen päin. Se oli tulkitsemattomin katse mitä Adara oli koskaan saanut. Toisaalta siitä uhkui vihaa, toisaalta siinä piili pelkoa, ja toisella tavalla taas kärsimystä ja tuskaa.

Kylmän kimakka ääni huudahti nyt: ”Vauhtia!”
Adara kuuli kuinka Peter liikkui jossain padan luona, muttei nähnyt häntä.
”Se on valmis, isäntä”, Peter sanoi.
”Nyt...” sanoi kimakka ääni. Peter palasi näkyviin, Harryn jalkojen juureen ja nosti kangasmytyn paljastaen samalla sen sisällön. Adara erotti vain punertavan mustan, ja suomuisen olion, joka muistutti ällöttävän näköistä ihmislasta. Sen punaiset silmät kiiluivat ja kasvon muodoista erotti että se ei tosiaan ollut lapsi, tai ei ikinä ole ollutkaan.
Peter nosti oliota ylemmäs ja pudotti kattilaan.
”Isän luu, tietämättä annettu, sinä uudistat poikasi!” sanoi Peter yhtäkkiä kohottaen sauvansa, sulkien silmänsä. Maa Harryn jalkojen juuressa alkoi liikkua ja hienoinen tomuvana nousi haudasta ja lensi kattilaan.

”Palvelijan – liha – auliisti annettu – sinä – elvytät – isäntäsi”, Peter sanoi uikuttaen, otti hopeatikarin taskustaan ja teki jotain mitä Adara ei olisi halunnut nähdä. Peter katkaisi kätensä, yhdellä iskulla, tuskasta karjaisten. Se putosi maahan tömähtäen ja Peter huohotti tuskissaan, veren valuessa ranteestaan runsaana. Hän nosti jäljellä olevalla kädellä kätensä ja pudotti sen kattilaan. Sitten Peter asteli silmänsä ummistaneen Harryn eteen.
”Vihollisen... veri... väkisin vuodatettu... sinä... herätät henkiin.. vastustajasi”, hän kuiskasi tuskasta ahdistuneesti hengittäen. Peter lävisti puukolla Harryn vasemman kyynärtaipeen, ja otti Harryn verta lasipulloon. Hän horjui noidankattilan luo ja kaatoi veren sinne. Adara erotti vain kuinka noidankattilasta sinkoili timanttimaisia kipinöitä. Sitten, yhtäkkiä ne sammuivat. Kattilasta nousi sakeaa höyryä, jonka seasta Adara ei erottanut ensin mitään.

Kun höyry alkoi hälvetä, Adara näki luurankomaisen laihan mieshahmon nousemassa kattilasta.
”Anna kaapu”, mies käski, Peter poimi maasta mustan kaavun ja pujotti sen isäntänsä pään yli. Mies kiipesi pois kattilasta, Harrya tiukasti tuijottaen. Harry tuijotti takaisin, silmissä nyt selvästi erottuvan kauhun vallassa. Miehen iho oli valkoinen, punaiset silmät ja litteä käärmemäinen nenä tekivät hänestä vielä pelottavamman.
Voldemort.

Voldemort käänsi katseensa Harrysta ja tutki omaa ruumistaan. Hän koetti käsillään kasvojaan, rintakehäänsä, otti taskusta sauvansa ja siveli sitä hetken. Hän käänsi katseensa taas Harryyn ja nauroi kimeää, kylmää naurua.
Peter, joka vuoti edelleen verta, intti nyt hiljaa: ”Herrani... sinä lupasit.. olet luvannut...”
Voldemort katsoi häntä ja sanoi: ”Ojenna kätesi.”
”Oih, isäntä... kiitos, isäntä”, Peter vikisi.
”Toinen käsi, Matohäntä”, Voldemort sanoi naurahtaen.
”Isäntä, minä pyydän... anelen”, Peter vikisi taas. Voldemort nosti Peterin vasemman hihan ylös ja tutki hänen kädestään jotain, mitä Adara ei nähnyt.
”Se on palannut. He ovat huomanneet sen.. ja nyt, nyt näemme... nyt saamme tietää”, sanoi Voldemort hiljaa, tyytyväisen näköisenä. Hän painoi etusormensa Peterin kättä vasten, Peter ulvahti. Voldemort suoristautui ja heitti päätään taakse.
”Kuinka moni on kyllin rohkea palaamaan kun tuntee sen? Ja moniko on kyllin typerä pysymään poissa?”

Voldemort käveli hetken aikaa edestakaisin ja katseli koko ajan hautausmaata. Lopulta hän kuitenkin pysähtyi ja katsoi Harryyn.
”Sinä Harry Potter seisot minun edesmenneen isäni jäännösten päällä... Jästi ja houkka... muistutti paljon sinun rakasta äitiäsi. Mutta heillä kummallakin oli käyttönsä, eikö vain? Sinun äitisi kuoli puolustaessaan sinua kun olit lapsi... ja minä tapoin isäni, ja näetkö miten hyödylliseksi hän osoittautui minulle kuolleena...” hän kuiskasi ja alkoi nauraa. Peter vinkaisi jotain hiljaa Voldemortille, ja samassa Voldemort käänsi päätään Adaraan.
”No mutta”, hän sanoi ja asteli taioilla lukitun Adaran luo. ”eikös se olekin Regulus Mustan veljen tytär? Houkka oli hänkin, vaikka puhdasverinen olikin. Ja houkkamaisempi on rakas isäsi, missähän hän nyt luuraa? Hänestä oli toki hyötyä kun hän sai syyt niskoilleen Potterien kuolemasta ja päästi Matohännän karkaamaan, mutta nyt olisi aika kiittää häntä, eikö vain?” Voldemort sanoi ja näki Adaran katseesta silkkaa vihaa, aavistuksen pelkoa.
”Et taida pitää ideasta? Ei sen väliä, ei väliä... Huomaat kyllä kuinka vähän iloa hänestä on elossa, kun tajuat että hän ei tule tänne sinua pelastamaan... Mutta katso! Minun oikea perheeni saapuu nyt.”

Hautojen väleihin ja marjakuusten varjoihin ilmestyi yksi toisensa perään velhoja, kaikilla oli huput ja naamio. Kaikki astelivat hitaasti, varuillaan kohti Voldemortia. Yksi kuolonsyöjä lankesi polvilleen, konttasi kohti Voldemortia ja suuteli tämän kaavun helmaa mumisten: ”Isäntä... isäntä...”
Muut tekivät samoin ja perääntyivät yksitellen piiriin, jonka keskelle jäivät Harry, Peter, Valedrojen hauta, Voldemort ja Adara. Piiriin jäi tosin Adaran näkemän mukaan aukkoja.
”Tervetuloa, kuolonsyöjät”, Voldemort lopulta sanoi. ”Kolmetoista vuotta... kolmetoista vuotta viime tapaamisestamme. Kuitenkin vastasitte kutsuuni kuin eilisen jälkeen... pimeän piirto yhdistää meitä yhä! Vai yhdistääkö... Minä haistan syyllisyyden. Ilmassa löyhkää syyllisyys”, Voldemort sanoi ja nuuhkaisi käärmemäisillä sieraimillaan.
”Näen teidät kaikki terveinä ja hyväkuntoisina, yhä voimissanne – saavuittekin täsmällisesti! – ja kysyn itsekseni... miksi tämä velhojoukko ei tullut auttamaan isäntäänsä, jolle se oli vannonut ikuista uskollisuutta?”

Kukaan ei vastannut.
”Ja vastaan itsekseni, että he luulivat että olin murtunut. Että olin mennyttä. He luikahtivat takaisin vihollisteni pariin ja väittivät että olivat viattomia, tietämättömiä, noiduttuja... Ja sitten kysyin itsekseni, miten he saattoivat uskoa, etten nousisi uudestaan? He, jotka tiesivät mihin olin ryhtynyt kauan sitten suojautuakseni kuolevaisen kohtalolta? He, jotka olivat nähneet todisteita voimieni suunnattomuudesta silloin kun olin mahtavampi kuin yksikään elävä velho? Ja vastaan jälleen itsekseni, että kenties he uskoivat että on olemassa vielä suurempi voima, voima joka kukistaa pahan lordi Voldemortin... kenties he nyt vannovat uskollisuutta toiselle... kenties tuolle moukkien, kuraveristen ja jästien valtiaalle, Albus Dumbledorelle? Tämä on minulle pettymys, tunnustan pettyneeni.”
Yksi kuolonsyöjistä yritti anoa anteeksiantoa, mutta Voldemort purskahti nauruun, kohotti sauvansa ja alkoi kiduttaa kuolonsyöjää kirouksella. Lopulta hän laski sauvansa ja käski hiljaa: ”Ylös Avery. Nouse, sinä pyydät anteeksiantoa? Minä en anna anteeksi. Minä en unohda. Kolmetoista pitkää vuotta... Minä haluan kolmentoista vuoden hyvityksen ennen kuin annan anteeksi. Matohäntä on jo maksanut osan velkaa, etkö vain, Matohäntä?” Peter nyyhkytti maassa. ”Sinä palasit luokseni, et uskollisuuttasi vaan koska pelkäsit entisiä ystäviäsi. Muun muassa hänen isäänsä”, Voldemort sanoi ja nyökäytti Adaraan päin. ”Sinä ansaitset tuskasi, Matohäntä, tiedäthän sen?”

”Tiedän, isäntä... auta, isäntä...” Peter uikutti.
”Sinä kuitenkin autoit minut takaisin ruumiiseeni. Niin arvoton ja petollinen kuin oletkin, sinä autoit minua... ja lordi Voldemort palkitsee auttajansa”, Voldemort sanoi tyynesti, kohotti sauvansa, kiepautti sitä ja sauvasta nousi sulalta hopealta näyttävä linja, joka muokkautui ihmisen käden muotoiseksi ja kiinnittyi Peterin vertavaluvaan ranteeseen.
”Herrani... isäntä, se on kaunis... kiitos...” Peter sanoi ihaillen kättään epäuskoisena.
”Älköön uskollisuutesi enää milloinkaan horjahtako”, Voldemort sanoi kylmästi.
”Ei herrani, ei ikinä, herrani”, Peter vakuutteli.

Otsikko: Luku 54. Voldemortin historiaa
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 20:10:49

Luku 54. Voldemortin historiaa

Voldemort lähestyi yhtä miestä.
”Lucius lipevä ystäväni, minulle on kerrottu, ettet ole luopunut vanhoista tavoistasi, vaikka näytätkin muulle maailmalle sen kunnioittamaa naamaa.”
Adaran vatsassa muljahti, Dracon isä.
”Uskoakseni olet yhä valmis astumaan johtoon, kun tulee tarve kiduttaa jästejä? Mutta kertaakaan et yrittänyt etsiä minua, Lucius... urotekosi huispauksen maailmanmestaruuskisoissa olivat toki hauskoja... mutta eikö sittenkin olisi ollut parempi koko tarmollaan etsiä ja auttaa isäntäänsä?”
”Herrani, minä olin alituisesti varuillani. Jos sinulta olisi tullut pienikin merkki, jos olinpaikastasi olisi edes kuiskattu, olisin rientänyt rinnallesi tuota pikaa, mikään ei olisi voinut minua estää –”
”Ja kuitenkin sinä pakenit minun piirtoani, kun muuan uskollinen kuolonsyöjä leimautti sen viime kesänä taivaalle?” Voldemort keskeytti. ”Aivan, minä tiedän siitä kaiken, Lucius... minä petyin sinuun... minä odotan vastedes uskollisempaa palvelusta.”
”Totta kai herrani, totta kai... olet armollinen, kiitos...”

Voldemort tuijotti nyt kahden ihmisen kokoista tyhjää tilaa Malfoyn oikealla puolella.
”Lestrangien kuuluisi seistä tuossa. Mutta heidät on haudattu Azkabaniin. He olivat uskollisia. He menivät Azkabaniin ennemmin kuin kielsivät minut... Kun Azkaban murretaan auki, Lestranget saavat kunniaa enemmän kuin ovat osanneet uneksiakaan. Ankeuttajat liittyvät meihin... ne ovat luonnostaan liittolaisiamme... me kutsumme karkotetut jättiläiset takaisin... kaikki minun hartaat palvelijani palaavat luokseni ja armeijallinen olentoja joita kaikki pelkäävät.”
Hän jatkoi eteenpäin. Jotkut palvelijansa hän ohitti, toisia pysähtyi puhuttelemaan.

Pian hänellä oli edessään suurin aukko.
”Ja tästä meiltä puuttuu kuusi kuolonsyöjää... kolme kuoli palveluksessani. Yksi oli liian pelkuri palatakseen... hän saa maksaa. Yksi on käsittääkseni hylännyt minut ikuisiksi ajoiksi... hänet tietysti surmataan... ja yksi on edelleen palvelijoistani uskollisin ja on jo palannut palvelukseeni. Hän on Tylypahkassa, tuo uskollinen palvelija, ja hänen ponnistustensa ansiota nämä nuoret ystävät saapuivat tänne tänään...” Voldemort sanoi ja osoitti sauvallaan Adaraan, joka leijui lähemmäs, sidotun Harryn eteen.
”Kyllä vain, Harry Potter on ystävällisesti tullut uudelleensyntymisjuhliini, seuralaisenaan Adara Musta. Regulus Mustan veljen, Sirius Mustan ja Viola Bonesin tytär. Vaikka puhdas veri virtaa hänen suonissaan, hän ei eroa pettureista millään lailla”, Voldemort sanoi hymyillen huulettomalla suullaan. Lucius astui askeleen lähemmäksi, vilkaisten sekunnin murto-osan ajan Adaraan päin.
”Isäntä, me janoamme tietoa... anelemme sinua kertomaan miten sait tämän aikaan... tämän ihmeen... miten onnistuit palaamaan luoksemme...”

”Ah, siinäpä onkin tarinaa, Lucius. Ja se saa alkunsa – ja loppunsa – tästä nuoresta ystävästäni”. Voldemort sanoi ja asteli Harryn viereen. ”Tehän tietysti tiedätte että yritin tappaa hänet sinä iltana, jolloin menetin voimani ja ruumiini. Hänen äitinsä kuoli tahtoessaan pelastaa pojan – ja tietämättään soi hänelle suojan, jota en ollut ennakoinut, sen myönnän... en voinut koskea poikaan.”
Voldemort sanoi ja kohotti pitkän kalpean sormensa ja työnsi sen liki Harryn poskea. ”Hänen äitinsä jätti häneen uhrauksensa jäljet... se on vanhaa taikuutta, minun olisi pitänyt muistaa se, olin typerä kun en ottanut sitä huomioon... mutta ei se mitään. Nyt voin taas koskea häneen.” Voldemort hipaisi Harryn poskea, Harry näytti kärsivän tuskista.
”Minä laskin väärin, ystäväni, myönnän sen. Tuon naisen typerä uhraus käänsi kiroukseni suunnan ja se kimposi takaisin minuun. Aah... tuskaa kauheampi tuska, ystäväni; mikään ei olisi voinut valmistaa minua siihen. Minä repeydyin irti ruumiistani, olin vähäisempi kuin henki, vähäisempi kuin surkein aave... mutta elossa minä yhtä kaikki olin. Mikä olin, sitä en itsekään tiedä... minä, joka olen kulkenut kuolemattomuuteen johtavaa tietä pitemmälle kuin kukaan. Te tunnette tavoitteeni – aion voittaa kuoleman. Mutta silloin minua koeteltiin ja kävi ilmi että yksi tai useampi kokeiluni oli onnistunut... sillä minä en kuollut, vaikka kirouksen oli määrä tappaa. Olin kuitenkin voimaton kuin heikoin elävä olento ja vailla keinoja auttaa itseäni... sillä minulta puuttui ruumis ja jokainen taika, jolla olisin ehkä saanut apua, vaati taikasauvan käyttöä....”

”Minä muistan miten pakotin itseni, nukkumatta, loputtomasti, sekunnista toiseen olemaan olemassa... asetuin kaukaiseen paikkaan, metsään, ja jäin odottamaan... varmasti joku tulisi ja tekisi taiat joihin en pystynyt ja hankkisi ruumiini takaisin... mutta odotin turhaan... Vain yksi voima jäi minuun. Saatoin ottaa haltuuni jonkun toisen ruumiin. Mutta en uskaltanut mennä sinne, missä muita ihmisiä on runsaasti, sillä tiesin että auroreita oli yhä toimessa ja etsimässä minua. Joskus asetuin eläimiin – mieluiten tietysti käärmeisiin – mutta niiden sisässä minun oli vain vähän parempi olla kuin silkkana henkenä, sillä niiden ruumiit eivät oikein sovellu taikomiseen... ja kun asetuin niihin, niiden elinikä lyheni eikä yksikään kestänyt kauan... Sitten neljä vuotta sitten.. paluuni keinot näyttivät löytyneen. Muuan velho – nuori, typerä ja hyväuskoinen – sattui kohdalleni metsässä, josta olin tehnyt kotini. Oi, hän vaikutti juuri siltä tilaisuudelta, josta olin uneksinut... sillä hän oli opettaja Tylypahkan koulussa... hän taipui helposti tahtooni... hän toi minut takaisin tähän maahan ja vähän ajan kuluttua otin hänen ruumiinsa haltuuni, jotta saatoin valvoa häntä läheltä, kun hän noudatti käskyjäni. Mutta suunnitelmani epäonnistui. En onnistunut varastamaan viisasten kiveä. En saanut taattua kuolemattomuuttani. Minut kukisti... minut kukisti jälleen kerran Harry Potter...”

”Palvelija kuoli kun minä poistuin hänen ruumiistaan, ja minä vajosin taas entiseen heikkouteeni. Palasin kauas piilopaikkaani, enkä viitsi teeskennellä, etten olisi silloin pelännyt, etten enää milloinkaan saa voimiani takaisin... niin, se oli ehkä synkin hetkeni... en voinut toivoa, että eteeni osuisi toinenkin velho riivattavakseni... ja olin jo luopunut toivosta, että kukaan kuolonsyöjistäni välittäisi kohtalostani...” Muutama kuolonsyöjä liikahteli vaivaantuneena. ”Ja sitten, noin vuosi sitten, kun olin jo melkein luopunut toivosta, se lopulta tapahtui... muuan palvelija palasi luokseni: tämä Matohäntä, joka oli lavastanut oman kuolemansa paetakseen oikeutta, kaivettiin esiin piilosta, tämän tytön ja hänen isänsä toimesta”, Voldemort sanoi ja osoitti Adaraa, Adara tunsi kuinka kaikki kuolonsyöjät tuijottivat häntä. ”Kiitän sinua siitä”, Voldemort sanoi katse hänessä. Adaran teki mieli tappaa Voldemort, kaikki kuolonsyöjät siihen paikkaan, mutta hän oli loitsun alaisena, haavoittunut ja tuskissaan, ja ilman sauvaa. Adara oli tuskin koskaan tuntenut oloaan niin avuttomaksi.

”Mutta Matohännän paluu luokseni ei sujunutkaan kitkatta. Sillä nälissään ja typeryyksissään hän eräänä iltana pysähtyi syömään majataloon sen metsän laitaan, josta hän toivoi löytävänsä minut... ja kenet hän siellä tapasikaan, ellei Bertha Jorkinsin, taikaministeriön noidan? Nyt huomaatte miten kohtalo suosii Lordi Voldemortia. Tämä tapaaminen olisi voinut tehdä lopun Matohännästä ja viimeisestä mahdollisuudestani elpyä. Mutta Matohäntä – osoittaen harkintakykyä jota minä en ikinä olisi häneltä odottanut – houkutteli Berthan iltakävelylle. Hän nujersi hänet.. hän toi hänet minulle. Ja Bertha, joka olisi voinut pilata kaiken, osoittautuikin lahjaksi jonka veroista en ollut hurjimmissa unissanikaan toivonut... sillä – pikkuisen suostuteltuna – hänestä kehkeytyi varsinainen tiedonlähde. Hän kertoi että Tylypahkassa järjestetään tänä vuonna kolmivelhoturnajaiset. Hän kertoi tuntevansa erään uskollisen kuolonsyöjän, joka hyvinkin mieluusti auttaisi minua jos minä vain ottaisin häneen yhteyden. Hän kertoi minulle monenmoista... mutta keinot, joilla mursin häneen langetetun muistiloitsun, olivat tehokkaat, ja kun olin pusertanut hänestä kaiken hyödyllisen irti, hänen mielensä ja ruumiinsa olivat vahingoittunet korjauskelvottomiksi. Hän oli tehnyt tehtävänsä. En voinut riivata häntä. Hankkiuduin hänestä eroon”, Voldemort kertoi hymyssä suin, punaiset silmät ilmeettöminä ja säälimättöminä. Adara yritti keksiä keinon paeta, mutta tajusi olevansa täysin loukossa. Harry oli hänen ainoa toivonsa.

”Matohännän ruumishan ei sopinut riivattavaksi, koska hänen luultiin kuolleen ja hänen ruumiinsa olisi kiinnittänyt liiaksi huomiota. Hän kuitenkin oli työkuntoinen palvelija, jota olin kaivannut, ja niin kehno velho kuin Matohäntä onkin, hän kykeni noudattamaan ohjeitani, joiden avulla palasin omaan surkastuneeseen ja heikkoon ruumiiseeni, ruumiiseen jossa saatoin oleilla odotellessani todellisen uudelleensyntymän välttämättömiä ainesosia.. paria itse kehittämääni taikaa... pikkuisen apua rakkaalta Naginiltani, taikalientä joka kehitettiin yksisarvisen verestä ja Naginilta lypsetystä käärmeenmyrkystä. Pian palauduin miltei ihmismuotoon ja jaksoin jo matkustaa. Viisasten kiveä ei voinut enää varastaa, sillä tiesin että Dumbledore oli huolehtinut sen tuhoamisesta. Mutta olin valmis omaksumaan kuolevaisen elämän siihen saakka kunnes saavutan kuolemattomuuden. Madalsin tavoitettani... päätin tyytyä entiseen ruumiiseeni ja entisiin voimiini, jos ne saisin. Tiesin että saisin ne – tämä on vanhaa pimeyden taikuutta, tämä liemi joka virvoitti minut tänä iltana – kolmella väkevällä ainesosalla. No, yksi niistä oli jo hyppysissä, eikö vain, Matohäntä? Palvelijan antama liha...

”Isän luu merkitsi tietysti sitä, että taika oli tehtävä täällä, minne hänet on haudattu. Mutta vihollisen veri... Matohäntä ehdotti että käytän ketä tahansa velhoa, etkö vain? Ketä tahansa joka oli vihannut minua... kuten niin moni heistä yhä vihaa. Mutta minä tiesin, ketä minun oli käytettävä, jos aioin nousta jälleen ja olla voimakkaampi kuin ennen kukistumistani. Minä halusin Harry Potterin verta. Minä halusin sen ihmisen verta, joka oli kolmetoista vuotta sitten riistänyt minulta voimani, sillä kestävä suoja, jonka hänen äitinsä kerran antoi hänelle, piilisi sen jälkeen minunkin suonissani... Mutta miten päästä käsiksi Harry Potteriin? Sillä hänet oli suojattu paremmin kuin hän varmaan itsekään tietää, suojattu keinoin, jotka Dumbledore kehitti kauan sitten, kun tehtäväkseen lankesi järjestää pojan tulevaisuus. Dumbledore turvautui ikivanhaan taikuuteen, jolla varmisti että poika oli turvassa niin kauan kuin oli sukulaistensa hoivissa. Edes minä en voi kajota häneen silloin... sitten olivat tietysti huispauksen maailmanmestaruuskisat... arvelin että pojan suojaus voisi olla heikompi siellä, poissa sukulaisten ja Dumbledoren luota, mutta itse en ollut vielä niin vahva että olisin yrittänyt siepata hänet paikasta, jossa parveili ministeriön velhoja. Sitten poika palasikin Tylypahkaan, missä hän oli yötä päivää sen jästejä rakastavan houkan kyhmyisen nenän alla. Miten siis sain hänet?”

”Hyvänen aika... Bertha Jorkinsin tiedoilla tietenkin. Otin avukseni erään uskollisen kuolonsyöjän, joka toimi Tylypahkassa ja varmisti että pojan nimi tulee liekehtivään pikariin. Sama kuolonsyöjä varmisti myös, että poika voittaa turnajaiset – että hän koskee kolmivelhopokaalia ensimmäisenä – pokaalia jonka tämä uskollinen kuolonsyöjä oli muuttanut porttiavaimeksi ja joka toi pojan tänne Dumbledore avun ja suojan ulottumattomiin ja minun odottavaan syliini. Suunnitelmia muutti se, että tämä Adara tässä tiesi enemmän kuin olisi pitänyt. Hän olisi voinut selvittää totuuden sillä välin kun muut miettisivät missä heidän sankarinsa Harry Potter on. Joten kuolonsyöjäni toimitti hänetkin tänne, varmistaen ettei mikään, mikään mene pieleen”, Voldemort sanoi, nosti sauvansa ja osoitti sillä Harrya.
”Kidutu.”
Harry olisi karjunut, jos hänen suuta ei olisi tukittu. Vain tuskainen tukehtunut huuto pyrski hänen sisältään ulos. Voldemort kidutti Harrya hetken ja lopetti sitten.
”Te varmaan ymmärrätte nyt, miten älytöntä oli kuvitella, että tuo poika voisi olla minua vahvempi. Mutta en halua että kenenkään mieleen jää epäselvyyttä. Harry Potter pakeni minulta vain hyvää tuuriaan. Ja nyt aion todistaa voimani surmaamalla hänet, tässä ja nyt, teidän kaikkien nähden, kun hänellä ei ole Dumbledorea apunaan eikä äitiä kuolemassa puolestaan. Minä annan hänelle tilaisuuden. Hän saa taistella, ettekä te sen jälkeen enää epäile, kumpi meistä oli vahvempi. Malta vielä vähän, Nagini... Avaa köydet, Matohäntä, ja anna pojalle taikasauva takaisin. Siirtäkää tuo muualle”, Voldemort sanoi ja viittaisi viimeisenä Adaraan. Kuolonsyöjät tarttuivat Adaraan ja siirsivät kauemmas, lähelle kolmivelhopokaalia.

Otsikko: Luku 55. Turvaan
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 20:12:19

Luku 55. Turvaan

Voldemortin punaiset silmät kiiluivat, tämän kysyessä Harrylta onko hänet opetettu kaksintaistelemaan. Harry piti päänsä pystyssä eikä vastannut. Sellainen rohkeus oli Adaran silmissä hyvin ihailtavaa. Voldemort pakotti Harryn kumartamaan hänelle, kidutti häntä hetken ja aloitti kaksintaistelun. Harry kierähti Voldemortin isän hautapaaden taakse väistäen kirouksen. Voldemort asteli lähemmäs, kyyristyi Adaran puolustuskyvyttömän ruumiin luo ja nosti tämän kurkusta pitäen istuma-asentoon. Ote yhä tytön kurkulla hän sanoi rauhallisesti:
”Noh, noh, Harry. Vereni kiehuu halusta taistella, kiduttaa, tappaa... älä pakota minua purkamaan sitä häneen.”
Hän puristi Adaraa kovakouraisemmin kaulasta ja Adara tunsi tämän iljettävän hengityksen korvansa juuressa. Harry asteli hautapaaden takaa vihaisen näköisenä.
”Älä-koske-häneen”, Harry sanoi jokainen sana vihaa uhkuen. Voldemort naurahti hiljaa Adaran korvaan, hellitti otettaan ja Adara lysähti takaisin maahan. Samassa hän tunsi hänen ruumistaan pitelevän loitsun katoavan. Tekikö Voldemort sen, vai katosiko loitsu itsestään?

Harry osoitti Voldemortia sauvallaan ja huusi: ”Karkotaseet!”
Voldemort vastasi heti: ”Avada Kedavra!”
Voldemortin sauvasta lensi vihreä valosuihku, Harryn sauvasta punainen. Ne törmäsivät ilmassa ja muodostuivat kultaiseksi valojuovaksi Voldemortin ja Harryn sauvojen välille. Valojuova nostatti Harryn ja Voldemortin ilmaan ja kuljetti jonnekin Adaran näköpiiristä. Kuolonsyöjät juoksivat kaikki heidän peräänsä. Adara kääntyi kyljelleen ja näki kolmivelhopokaalin, kauempana Cedricin. Adara raahautui kosketusetäisyydelle kolmivelhopokaalin luo, jos se toimi porttiavaimena ja toi heidät tänne, se veisi heidät myös pois... Joten Adara odotti, Harry palaisi varmasti. Hän keksisi keinon paeta Voldemortia, eikä se olisi hyvästä onnesta kiinni.
Adara huohotti ja pyyhki verta huulestaan. Hän vuoti yhä verta, ei niin paljon kuin loitsun iskiessä mutta vuoti kumminkin. Adara alkoi kaivata sairaalasiiven lämmintä, turvallista vuodetta.
Yhtäkkiä Adara kuuli huutoja, askeleita, ja näki kuinka Harry juoksi henkensä edestä häntä kohti.
”Pian, Harry”, Adara huusi heikosti, hän oli saanut äänensäkin takaisin. Harry tarttui Cedricin kalpeasta ranteesta ja kurottautui tarttumaan Adaran käteen.
”Valmis?” Harry sanoi.
”Valmis”, Adara vastasi ja tarttui kolmivelhopokaaliin. He kuulivat kuinka Voldemort karjui raivoissaan, porttiavain toimi. He olivat matkalla pois sieltä...

Adara tunsi kuinka hän rämähti maahan, ja kuinka Harry puristi häntä yhä kädestä. Adara yski huonovointisena ja pelkäsi avata silmänsä. Syntyi suuri äänien ryöppy. Joku asteli heitä kohti ja Adara tunsi kuinka Harryn käsi irrottautui otteestaan.
”Harry!” Kuului Dumbledoren huuto. Adara avasi silmänsä ja näki rehtorinsa tuijottavan heitä järkyttyneenä. Dumbledoren takana näkyi katsomo ja tähtitaivas.
”Hän on palannut. Voldemort”, Harry sai kuiskattua tartuttuaan Dumbledorea ranteesta.
”Mitä on tekeillä? Mitä on tapahtunut?” Cornelius Toffee kysyi ja ilmestyi paikalle.
”Varjelkoon – Diggory! Hän on kuollut, Dumbledore!” hän huusi nähtyään Cedricin kuolonkalpeat kasvot, raollaan olevat silmät. Katsomosta kuului huutoja: Diggory! Kuollut!
”Ja Finnigan! Mitä hän tääl- Mitä on tapahtunut!?” Toffee huusi ja kyyristyi nyt Adaran viereen ja käänsi Adaran pidellen varovasti ihon haavattomista kohdista selälleen. Adaran hengitys kohisi, haavat tuntuivat kuin uudestaan auenneilta siinä polttelevassa kivussa mitä hän tunsi. Hänen tajuntansa hiipui välillä, ja välillä taas palasi. Tajunnan ollessa parhaimmillaan, hän tunsi oman pulssinsa sormen päissään.
”Hän vuotaa kohta kuiviin! Viekää hänet sairaalasiipeen!” Toffee huusi ja Adara tunsi kun jokin loitsu nosti hänet ilmaan ja lähti kuljettamaan kohti linnaa. Se oli professori Lipetit. Hän kipitti vauhdilla linnaan, käytäville ja sairaalasiipeen. Koko matkan aikana hän ei sanonut Adaralle mitään, eikä Adara ollut vastaamiskunnossakaan.

”HERRAN TÄHDEN!” Kiljaisi matami Pomfrey heti ensimmäisenä. ”Mitä on tapahtunut!?”
”Minä en tiedä vielä, matami hyvä, mutta rukoilen nyt että teet kaikkeesi, nopeasti!” Lipetit sanoi ja lennätti Adaran sairasvuoteeseen. Matami Pomfrey juotti kahta eri lientä Adaralle, toinen häivytti kaikki kivun tunteet hänen ruumiistaan ja toinen vei hänen tajuntaansa lähelle nukahtamista. Adara ei tuntenut lainkaan kuinka matami sitoi hänen haavojansa, juotti kaikenlaisia liemiä hänelle ja käytti erilaisia voiteita hänen haavoihinsa. Muutamaa tovia myöhemmin Adara makasi paikallaan vuoteessaan, kipuja kadottava liemi oli loppu, Adara alkoi taas tuntea kidutusloitsun jättämän kivun ruumiissaan, haavojen polttelun, jomotuksen päässään.

Puoli tuntia kipujen uudelleen alkamisen jälkeen, McGarmiwa asteli kalpeana ovesta sisään, mukanaan iso musta koira. Sirius. Koira loikkasi yhdellä hypyllä Adaran vuoteen jalkopäähän ja katsoi tätä silmät pyöreinä, vinkaisten hiljaa. McGarmiwa vilkuili koiraa hetken ja lähti sitten matami Pomfreyn kanssa jonnekin sulkien oven perässään. Adara jäi yksin sairaalasiipeen Siriuksen kanssa. Sirius loikkasi alas vuoteelta ja muuttui takaisin ihmiseksi.
”Voi, Adara, mitä he tekivät sinulle!” Sirius huudahti järkyttyneenä, silmät kostuneina. Adara avasi suunsa ja yritti puhua, mutta saikin aikaiseksi suuret kivut rintakehänsä alueelle. Hän hengitti katkonaisesti ja pidätti kivun aiheuttamia kyyneleitä. Sirius tuijotti häntä hengittäen epätasaisesti, silmät myös lähellä kyyneleiden vuodattamista. Adara hengitti syvään hetken.
”V-voisitko auttaa minut... istumaan?” hän sai sanottua hitaasti ja nielaisi.

Sirius nyökkäsi ja teki parhaansa, ettei satuttaisi tytärtään kun auttoi tämän istuma-asentoon. Hän laittoi lisää tyynyjä Adaran selän taakse että tämä saattoi nojata taaksepäin. Adara huokaisi hiljaa syvään. Veren maku suussaan, hän kääntyi katsomaan isäänsä, joka näytti yhä hätääntyneeltä.
”Ei t-tämä ole mitään vakavaa, isä... Olen kunnossa”, Adara sanoi hymyillen, ehkä turhankin rohkeasti. Sirius purskahti kyyneliin ja tarttui varovasti Adaraa kädestä ja painoi tämän kämmenselän karheaa poskeaan vasten.
”Mitä he tekivät sinulle...” Sirius kuiskasi puristaen yhä Adaran kättä omassaan. Adara sulki hetkeksi silmänsä ja muisti sen, vihreän väläyksen joka tappoi Cedricin. Vain muistellessaan sitä, Adara henkäisi kauhusta.

”...pystynyt pelastamaan häntä”, Adara sanoi katkonaisesti. Sirius näytti kyyneleiden lomasta hiukan kysyvältä.
”En pystynyt pelastamaan häntä. Cedric... En voinut tehdä mitään, se tapahtui niin nopeasti, en pystynyt liikkumaan, en puhumaan, en loihtimaan”, Adara sanoi purskahtaen itkuun.
”Hän tappoi Cedricin, enkä voinut tehdä mitään!”
Sirius hyssytteli ja laittoi Adaran käden nätisti vuoteen reunaa vasten ja silitti tämän kämmenselkää hellästi.
”Entä Harry?” Sirius kysyi kuiskaten.
”Hän on satuttanut jalkansa, mutta -” Adara sanoi ja nielaisi.
”- hän voi muuten hyvin”, Sirius jatkoi loppuun. He kuulivat käytävästä askelia. Sirius muuttui hetkessä takaisin koiraksi.

Sairaalasiipeen saapui äänistä päätellen (sairaalavuoteen ympärillä oli verho) rouva Weasley, Bill Weasley, Ron, Hermione ja matami Pomfrey.
”Potter saapuu pian tänne. Olkaa huoleti”, matami Pomfrey sanoi ja vilahti verhon takaa Adaran sairasvuoteen luo. Sirius istui lattialla Adaran vieressä. Pomfrey tarkasti että Adaran sideharsot pitivät ja juotti tälle lisää juomaa, joka tuntui antavan Adaralle lisää voimia pysyä hereillä.
”Entä Adara? Onko hän kunnossa?” Kuului Ronin ääni.
”Te tunnette hänetkin? Hän on täällä näin”, Pomfrey sanoi. ”Sopiiko että he tulevat tänne?”
Adara nyökäytti ja katsoi Siriusta, joka loikkasi tämän vuoteen jalkopäähän. Pomfrey päästi rouva Weasleyn, Ronin, Billin ja Hermionen Adaran luo. Rouva Weasley nyyhkytti järkyttyneenä, Bill painoi kätensä äitinsä olalle. Ron ja Hermione katsoivat Adaraa ja koiraa järkyttyneinä.
”Mitä tapahtui?” Bill kysyi. Adara nielaisi. Matami Pomfrey puuttui keskusteluun: ”Hän ei ole nyt sellaisessa kunnossa että voisi puhua.”
Bill nyökkäsi ymmärtävästi. Rouva Weasley itki jo täyttä häkää.
”Kun George kuulee -” rouva Weasley sanoi ja parkui taas enemmän. Bill lohdutti häntä. Adara ummisti hetkeksi silmänsä.
George...

Otsikko: Luku 56. Lyhytnäköinen ministeri
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 20:14:32

Luku 56. Lyhytnäköinen ministeri

Sirius herätti Adaran aatoksistaan vaihtamalla asentoaan Adaran jalkopäässä. Rouva Weasley oli viimein rauhoittunut ja kysyi nyt Hermionelta ja Ronilta miksi Adaran vuoteessa on likainen koira.
”Se on Adaralle hyvin tärkeä”, Hermione vain sanoi. Sirius nousi ja tassutteli Adaran kyljen viereen ja lysähti siihen makaamaan. Adara hymyili heikosti, palasi makuuasentoon ja silitti Siriuksen päätä. Vaikka Adaralla ei ollutkaan kokemusta koirien elekielestä, Adara näki kuinka Sirius oli suruissaan ja huolestunut.

Samassa sairaalasiiven ovi aukesi, Sirius käänsi päätään ovelle. Rouva Weasley avasi vuoteen verhon ja ryntäsi ovelle tullutta Dumbledorea vastaan. Dumbledoren takana asteli Harry. Dumbledore kielsi heitä kyselemästä Harrylta mitään, sillä hän oli pistänyt Harryn kertomaan koko jutun alusta. Sirius ei liikkunut paikaltaan mihinkään. Harry näytti voivan hyvin, käsivarressa olevaa haavaa lukuun ottamatta.
Harry siirsi Adaran vuoteen ympäriltä verhon pois, ja lysähti makaamaan Adaran vieressä olevalle vuoteelle.
”Ei hätää, se valevauhkomieli saatiin kiinni”, Harry sanoi ja hymyili. Adara nyökkäsi ja silitti Siriuksen korvaa.
”Hei, Nuuhku”, Harry kuiskasi kun muut kokoontuivat hänen ympärilleen.
”Ron, menisitkö hakemaan Fredin ja Georgen?” Bill kysyi. Ron nyökkäsi ja lähti käytävään.
Matami Pomfrey toi jotain unilääkettä Harrylle, ja tämä nukahti oitis sitä juotuaan.
”Miksi ette anna sitä Adarallekin?” rouva Weasley kysyi nyyhkyttäen.
”Hän on nyt sellaisessa tilassa, ettei hän saisi menettää tajuntaansa”, matami Pomfrey vastasi. Adara tunsi kuinka Siriuksen korva heilahti. Adarasta tuntui että hän ei nukahtaisi niissä tuskissaan vaikka mitä lientä joisi.

Ovet aukesivat ja kaksoset ryntäsivät sisälle. George pysähtyi kauhistuneena nähdessään Adaran, Fred ryntäsi eteenpäin ja katsoi Adaraa järkyttyneenä. He eivät kysyneet mitä on tapahtunut, Bill oli ilmeisesti kieltänyt. George asteli hitaasti Adaran vuoteen vierelle ja istuutui tuoliin. Fred tuijotti Adaraa kuin toivoen heräävänsä jostain painajaisesta. George painoi päänsä käsiinsä.
Tuntikausia Adara makasi siinä, silittämässä Siriusta. Joka kerta kun hän lopetti, Sirius avasi silmänsä varmistaakseen että Adara on kunnossa. Pelätessään huolestuttavansa Siriuksen, hän silitti tätä koko ajan. Kaksoset joivat matami Pomfreyn tarjoamaa kaakaota hiljaa ja niin hitaasti, että kaakao oli varmasti kylmää kun George veti siitä viimeisen kulauksen.
Käytävästä kuului huutoa, ja ne lähestyivät kohti sairaalasiipeä.

”Valitettavaa, mutta silti, Minerva -” kuului Toffeen ääni.
”Sinä et olisi saanut tuoda sitä linnaan!” McGarmiwa huusi. Adara lopetti Siriuksen silittämisen. Siriuskin höristi korviaan.
”Kunhan Dumbledore kuulee –”
Sairaalasiiven ovet lennähtivät auki.
”Missä Dumbledore on?” Toffee tivasi rouva Weasleylta.
”Hän ei ole täällä”, rouva Weasley vastasi kiukkuisesti. ”Tämä on sairaalasiipi, ministeri hyvä, eikö sinun olisi parempi –”
Samassa Dumbledore asteli sairaalasiipeen.
”Mitä on tapahtunut?” hän kysyi tiukasti. ”Miksi te häiritsette täällä ihmisiä? Minerva, olen hämmästynyt – minä pyysin sinua vahtimaan Barty Kyyryä –”
”Minun ei tarvitse enää vahtia häntä! Ministeri otti sen huolekseen!” McGarmiwa vastasi otsassa suoni tykyttäen ja kasvot punehtuen raivosta.

”Kun kerroimme ministeri Toffeelle, että olimme ottaneet kiinni sen kuolonsyöjän, joka oli vastuussa tämän illan tapahtumista, ministeristä tuntui että hänen turvallisuuttaan uhattiin, joten hän tahtoi välttämättä kutsua saattajakseen ankeuttajan, kun hän tuli linnaan. Hän toi ankeuttajan siihen huoneeseen, jossa Barty Kyyry nuorempi -” jossain Adaran näköpiiristä poissaoleva Kalkaros sanoi matalalla äänellä. Sirius höräytti korviaan ja nosti päätään. Adara painoi kätensä Siriuksen päätä vasten. Barty Kyyry nuorempi? Eikö hän ollutkaan kuollut? Vai... oliko hän kenties se kuolonsyöjä, valevauhkomieli? Adara ajatteli.
”Shh”, hän hyssytti Siriukselle. Jos he eivät näe Kalkarosta näköpiirissään, ei Kalkaroskaan näe heitä.
”Minä sanoin hänelle, ettei Dumbledore hyväksy sitä!” McGarmiwa keskeytti. ”Minä sanoin ettei Dumbledore ikimaailmassa päästäisi niitä otuksia astumaan tähän linnaan, mutta –”
”Voi rakas nainen! Taikaministerinä minä päätän itse, hankinko itselleni turvaajan kun haastattelen mahdollisesti vaarallista-”
”Sinä silmänräpäyksenä kun se otus tuli huoneeseen -” McGarmiwa kiljui. ”se rynnisti Barty Kyyryn päälle ja – ja –”

Adaran vatsassa muljahti.
Kukalie sitten olikaan kyseessä, Adara tiesi tämän saaneen ankeuttajan suudelman, joka irrottaa sielun ruumiistaan.
”Se ei kaikesta päättäen ole mikään suuri menetys! Hänen vastuullaan oli selvästikin useita kuolemia!” Toffee ärähti.
”Mutta Cornelius, hän ei voi nyt todistaa. Hän ei voi todistaa, miksi hän tappoi ne ihmiset”, Dumbledore sanoi.
”Miksi hän tappoi heidät? No sehän ei ole mikään arvoitus! Hän oli raivopäinen mielipuoli! Siitä päätellen, mitä Minerva ja Severus ovat kertoneet, hän ilmeisesti kuvitteli toimivansa tiedät-kai-kenen käskystä!” Toffee sanoi.
”Lordi Voldemort antoi hänelle käskyjä. Nämä kuolemat olivat pelkkää sivujuonnetta suunnitelmassa, jonka tarkoitus oli saattaa Voldemort jälleen voimiinsa. Suunnitelma onnistui. Voldemort on palannut ruumiiseensa”, Dumbledore sanoi. Toffee näytti halolla päähän lyödyltä.
”Tiedät-kai-kuka... palannut? Tolkuttomuuksia. Ajattele nyt, Dumbledore...” Toffee änkytti.
”Kuten Minerva ja Severus ovat eittämättä kertoneet sinulle, me kuulimme Barty Kyyryn tunnustuksen. Hän kertoi totuusseerumin vaikutuksen alaisena, miten hänet salakuljetettiin ulos Azkabanista ja miten Voldemort – kuultuaan hänen olemassaolostaan Bertha Jorkinsilta – meni vapauttamaan hänet isältään ja sieppasi hänen avullaan Harryn, Cedricin ja Adaran. Suunnitelma onnistui, minä vakuutan. Kyyry on auttanut Voldemortin takaisin”, Dumbledore vakuutti rauhallisella äänellään. Adara ymmärsi nyt, Barty Kyyry nuorempi oli siis karannut Azkabanista ja esiintyi koulussa Vauhkomielenä koko tämän vuoden.

”Kuulepas nyt, Dumbledore. Sinä – sinä et voi tosissasi uskoa sitä. Tiedät-kai-kuka – palannut? Älähän nyt... tietysti Kyyry on voinut uskoa toimivansa hänen käskystä – mutta että sinä luotat mokoman hullun sanaan –”
”Kun Harry tänä iltana kosketti kolmivelhopokaalia, hän kulkeutui suoraan Voldemortin luo. Hän näki lordi Voldemortin uudelleensyntymän. Minä selitän sen kaiken sinulle, jos tulet kansliaani”, Dumbledore sanoi, vilkaisten heränneeseen Harryyn, sekä Adaraan ja pudisti päätään.
”Minä en valitettavasti voi antaa sinun kysellä Harrylta tai Adaralta yhtään mitään tänään.”
Toffee katsahti Harryyn.
”Sinäkö – öh – olet valmis uskomaan Harryn ja – ja neiti Finniganin – kahden nuoren sanaan?”
Syntyi hetken hiljaisuus, Sirius rikkoi sen murisemalla vihaisesti, hän paljasti hampaansa Toffeelle ja Adaran hellästi silitetyt niskakarvat nousivat pystyyn.
”Totta kai minä uskon heitä. Minä kuulin Kyyryn tunnustuksen ja kuulin myös Harryn selostuksen tapahtumista sen jälkeen kun hän oli koskenut kolmivelhopokaaliin; nuo kaksi tarinaa käyvät järkeen, ne selittävät kaiken mitä on tapahtunut sitten Bertha Jorkinsin katoamisen. Totta kai olen valmis myös kuulemaan Adaran version, kunhan hän tokenee tuosta”, Dumbledore sanoi ja katsahti Adaraan jonka koulupuku oli täynnä palkeenkieliä ja veritahroja.

”Sinäkö suostut uskomaan, että lordi Voldemort on palannut, kun sen kertovat sinulle mielipuoli murhaaja, selvästikin mielensä vahingoittanut tyttö, ja poika joka on.. tuota noin...”
”Sinä olet lukenut Rita Luodikon juttuja”, Dumbledore totesi ykskantaan.
”Entä sitten vaikka olisinkin?” Toffee vastasi, uhittelevan näköisenä. ”Vaikka olisinkin saanut tietää, että sinä olet visusti salannut tiettyjä seikkoja tuosta pojasta? Vai että kärmessuu? Ja saa hassuja kohtauksia ties missä –”
”Oletan että tarkoitat kipuja, joita Harry on tuntenut arvessaan?” Dumbledore sanoi – ihmeen koleasti.
”Sinä siis myönnät että hänellä on ollut sellaisia?” Toffee sanoi nopeasti. ”Päänsärkyä? Painajaisia? Ehkä – harhanäkyjä?”
”Kuuntele nyt, Cornelius. Harry on yhtä järjissäänkin kuin sinä tai minä. Arpi hänen otsassaan vihloo silloin kun lordi Voldemort on lähettyvillä, tai erityisen murhanhimoinen.”
Toffee astui puoliaskelta taaemmas.
”Suo anteeksi, Dumbledore, mutta olen aiemminkin kuullut kirousarvesta joka toimi hälytyskellona...”
”Hei, minä näin että Voldemort palasi!” Harry huusi yhtäkkiä. ”Minä näin kuolonsyöjät! Minä voin luetella heidän nimensä! Lucius Malfoy –”
”Malfoy vapautettiin! Erittäin vanha suku – lahjoituksia erinomaisiin tarkoituksiin –” Toffee sanoi. Adara ärähti.

”Ihan kuin et itse tietäisi kuinka helppoa ihmisen on esittää jotain mitä ei syvimmässäänkään ole? Sinun luulisi tietävän”, Adara sanoi ärtyisästi, mutta vaihtoi takaisin aiheeseen: ”Heitä oli muitakin, Macnair, Avery, Nott, Crabbe, Goyle-”
”Sinä vain toistelet niiden nimiä, jotka vapautettiin kolmetoista vuotta sitten syytteistä! Te olette voineet löytää nuo nimet vanhoista oikeudenkäyntijutuista! Taivaan tähden, Dumbledore – poika höpisi jotain pöljää edellisenkin lukuvuoden lopussa Sirius Mustasta – hänen tarinansa kasvavat ja sinä yhtä vain nielet ne – poika osaa puhua käärmeille, Dumbledore, ja sinä vain pidät häntä luotettavana? Nyt hän on saanut tuon tytönkin puolelleen”, Toffee siunaili.
”Senkin tolvana!” McGarmiwa huudahti. ”Cedric Diggory! Herra Kyyry! Nuo surmat eivät olleet kenenkään hullun umpimähkäisiä tekoja!”
”Minä en näe todisteita muustakaan! Minusta tuntuu, että te yritätte ehdoin tahdoin synnyttää hätäännystä ja horjuttaa kaikkea minkä eteen me olemme viimeiset kolmetoista vuotta tehneet töitä!”
”Voldemort on palannut. Jos hyväksyt sen tosiseikkana saman tien ja ryhdyt tarvittaviin toimiin, me voimme ehkä vielä pelastaa tilanteen. Ensimmäinen ja tähdellisin tehtävä on ottaa Azkaban pois ankeuttajien valvonnasta –”
”Tolkuttomuuksia! Poistaisimme ankeuttajat! Minähän saisin potkut jos edes ehdottaisin sellaista!”
”Ne ovat Voldemortin puolella, etkö tajua!?” Adara karjui, Siriuksen muristessa kohti Toffeeta.
”Ne eivät ole uskollisia sinulle, Toffee! Voldemort kykenee tarjoamaan niiden voimille ja mieliteolle enemmän liikkumavaraa kuin sinä! Kun ankeuttajat ovat hänen puolellaan ja hänen vanhat tukijansa ovat palanneet hänen luokseen, sinulla on kova tekeminen, jos aiot estää hänen uuden nousunsa yhtäläiseen valtaan kuin kolmetoista vuotta sitten!” Dumbledore jatkoi. Toffee aukoi suutaan raivoissaan. Sirius murisi yhä äänekkäämmin, Kalkaros oli kadonnut johonkin.

”Toinen asia, joka sinun tulee tehdä – ja heti: sinun on lähdettävä jättiläisten luo.”
”Lähdettävä jättiläisten luo? Mitä hulluutta tämä on?”
”Ojennat heille ystävän kättä nyt kun vielä ehdit, tai Voldemort saa ne taas uskomaan, että hän on velhoista ainoa joka kykenee turvaamaan niiden oikeudet ja vapauden!”
”Sinä – sinä et voi olla tosissasi! Jos taikayhteisö saa vihiä että minä lähestyn jättiläisiä – ihmiset vihaavat niitä. Urani loppuisi siihen.”
”Sinä olet sokaistunut. Olet liian kiintynyt nykyiseen asemaasi, Cornelius! Kuten aina, sinä panet taas liikaa painoa veren niin sanotulle puhtaudelle! Sinulta jää huomaamatta, ettei sillä ole merkitystä, millaiseksi joku syntyy, vaan millaiseksi hän kasvaa! Sinun ankeuttajasi on juuri tuhonnut erään hyvinkin puhdasverisen suvun viimeisen vesan – ja katso miten se mies oli päättänyt elää elämänsä! Minä sanon sinulle nyt – tee ne toimet joita minä ehdotin, niin sinut muistetaan niin ministeriössä kuin muuallakin yhtenä kaikkien aikojen rohkeimmista ja suurimmista ministereistä. Jätä toimimatta – ja historia muistaa sinut miehenä joka astui sivuun ja antoi Voldemortille toisen tilaisuuden tuhota se maailma, jonka me olemme yrittäneet rakentaa uudelleen!”

”Mielipuoli. Hullu...” Toffee kuiskasi. Syntyi pitkä hiljaisuus, jota rikkoi vain Siriuksen murina.
”Jos sinä menet näin pitkälle, jottet joudu avaamaan silmiäsi kun olet päättänyt pitää ne kiinni, meidän tiemme erkanevat tässä. Sinun on toimittava niin kuin sinä näet parhaaksi. Ja minä – minä toimin niin kuin minä näen parhaaksi”, Dumbledore sanoi toteavasti.
”Kuulepa nyt Dumbledore. Olen aina antanut sinulle vapaat kädet. Olen kunnioittanut sinua suuresti. En ole ehkä ollut samaa mieltä kaikista päätöksistäsi, mutta olen vaiennut. Moni ei olisi antanut sinun palkata ihmissutta, ei pitää Hagridia eikä päättää mitä oppilaillesi opetat ilman ministeriön suomia valtuuksia. Mutta jos aiot toimia minua vastaan –”
”Ketään muuta vastaan en aio toimia, kuin Lordi Voldemortia. Jos sinä vastustat häntä, me pysymme samalla puolella.”
”Hän ei ole voinut palata, Dumbledore, ei ole voinut...” Toffee sanoi vakuuttavasti. Kalkaros harppoi hiljaa hetken olon jälkeen Toffeen eteen, veti vasemman käden hihansa ylös ja näytti kättään Toffeelle. Toffee kavahti.
”Siinä. Pimeän piirto. Se ei ole enää niin vahva kuin noin tunti sitten, jolloin se paloi mustana, mutta yhä se näkyy”, Kalkaros sanoi. Sirius nosti päätään, hiljeni ja tuijotti Kalkaroksen käsivartta.

”Pimeyden lordi poltti saman merkin jokaiseen kuolonsyöjään. Niin me saatoimme tunnistaa toisemme ja hän saattoi kutsua meidät luokseen. Kun hän kosketti jonkun kuolonsyöjän piirtoa, meidän oli määrä kaikkoontua sieltä missä olimme ja ilmiintyä välittömästi hänen vierelleen. Tämä piirto on vahvistunut koko vuoden. Samoin Irkoroffin piirto. Miksi luulet Irkoroffin paenneen tänä iltana? Me kumpikin tunsimme piirron polttelevan. Me kumpikin tiesimme että hän oli palannut. Irkoroff pelkää pimeyden lordin kostoa. Hän petti niin monta toveriaan, että häntä tuskin enää toivotetaan tervetulleeksi siihen laumaan.”
Toffee kavahti kauemmas Kalkaroksesta pudistaen päätään epäuskoisena. Hän tuijotti inhoten pimeyden piirtoa ja katsoi sitten Dumbledoreen.
”Minä en tiedä mitä peliä sinä ja sinun henkilökuntasi Tylypahkassa pelaatte, mutta olen saanut kyllikseni. Minulla ei ole muuta sanottavaa. Otan huomenna yhteyttä sinuun keskustellakseni tämän koulun johtamisesta. Minun on palattava ministeriöön”, Toffee sanoi, oli melkein ovella kunnes pysähtyi ja kääntyi vielä ja palasi Harryn vuoteen luo ja heitti tämän yöpöydälle ison kultapussukan.
”Voittosi. Tuhat kaljuunaa. Luovutusseremoniat piti järjestää, mutta näissä olosuhteissa...”
Hän mutisi ja tunki knallin päähänsä ja lähti paukauttaen oven kuuluvasti perässään.
”Ihmisen on helppo esittää jotain mitä ei syvimmässäänkään ole?” George toisti Adaran aiemmin sanotut sanat. ”Mitä tarkoitat?”
”Sitä vain, että Toffee ei sisimmässäänkään ole... hyvä taikaministeri”, Adara tuhahti ärtyneenä. George tyrskähti.

Otsikko: Luku 57. Siriuksen tehtävä
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 20:15:57

Luku 57. Siriuksen tehtävä

Heti Toffeen lähdettyä, Dumbledore ryhtyi toimiin. Hän pyysi Billiä ottamaan yhteyttä isäänsä, joka vakuuttelisi kaikki ministeriössä, jotka eivät ole niin lyhytnäköisiä kuin Toffee. Bill lähti oitis ja otti Dumbledoren pyynnöstä mukaansa myös Fredin ja – vastahakoisen - Georgen. McGarmiwaa Dumbledore pyysi noutamaan Hagridin ja Madame Maximen kansliaansa. McGarmiwakin lähti pyynnön saatuaan. Matami Pomfrey sai tehtäväkseen auttaa Barty Kyyryn kotitonttua, Winkyä, joka oli Vauhkomielen työhuoneessa. Matami Pomfreykin poistui.

”Ja nyt, on kahden meistä aika tunnistaa toisensa todellisina. Sirius... muuttaisitko muotosi tavalliseksi”, Dumbledore sanoi. Sirius loikkasi sängyltä ja muuttui ennen lattiaan osumistaan takaisin ihmiseksi.
Rouva Weasley kiljaisi kauhuissaan. ”Sirius Musta!”
”Äiti, ole hiljaa! Ei hätää!” Ron huusi.
”Hän! Mitä hän täällä tekee!?” Kalkaros ärjähti. Sirius huomasi kuinka Adara halusi nähdä paremmin huoneen läsnäolijat, joten hän tarttui hellästi Adaraan ja auttoi tämän jälleen istumaan. Hän pöyhi muutaman tyynyn Adaran selän taakse ja käänsi sitten inhoavan katseensa Kalkarokseen. Rouva Weasley tuijotti visusti Siriusta ja Adaraa.
”Hän on täällä minun kutsustani, kuten olet sinäkin, Severus. Minä luotan teihin kumpaankin. Teidän on aika siirtää erimielisyytenne sivuun ja luottaa toisiinne.”
Adarasta tuntui että todennäköisempää oli se, että Kalkaros ja Sirius tappaisivat toisensa siihen paikkaan.

”Minä tyydyn ensi alkuun avoimen vihamielisyyden puuttumiseen. Te kättelette. Te olette nyt samalla puolella. Aikaa on vähän eikä kenelläkään ole toivoa, jollemme me harvat jotka tunnemme totuuden pysy yhdessä”, Dumbledore jatkoi. Hitaasti toisiaan mulkoillen Sirius ja Kalkaros lähenivät toisiaan ja puristivat kättä pikaisesti. Sirius pyyhki kätensä takkinsa helmaan heti (ikäänkuin Kalkaroksen käsi olisi ollut saastaisempi kuin se takki).
”Tuo riittää tässä vaiheessa. Nyt minulla on töitä teille kummallekin. Toffeen asenne ei toki ollut odottamaton, mutta se muuttaa tilanteen. Sirius, sinun on lähdettävä liikkeelle nyt heti. Hälytät Remus Lupinin, Arabella Figgin, Mundungus Fletcherin – koko vanhan sakin. Pysytte vähän aikaa vähin äänin Lupinin luona, minä otan teihin yhteyden sinne."
”Mut- vastahan hän tuli”, Adara sanoi. Sirius käännähti hitaasti Adaraan päin, hänen huulilleen levisi hienoinen hymy.
”Me tavataan vielä. Vannon sen”, Sirius sanoi ja asteli Adaran vuoteelle, painoi kämmenensä Adaran kalpeille poskille ja painoi hitaan suudelman tämän otsalle - Rouva Weasley oli vähällä huutaa jotain. Adara halasi Siriusta tiukasti, välittämättä siitä kivusta mitä se tuotti hänen haavoihinsa. Sirius silitti Adaran hiuksia hetken, irrottautui halauksesta, silitti Adaran poskea vielä kerran ja nousi ylös.
”Nyt, nyt riitti!” Rouva Weasley kiljahti.

Sirius ja Adara tuijottivat tätä hölmistyneenä – kuten kaikki muutkin huoneessa olijat.
”Sirius Musta – ja Adara. Mitä ihmettä tämä on?! Dumbledore, miten sinä olet voinut sallia tuollaisen – tuollaisen suhteen!? Heillä on niin valtava ikäero ja –”
”Nyt sinä olet käsittänyt aivan väärin, rakas Molly”, Dumbledore sanoi rauhallisesti.
”Siriuksen ja Adaran suhde ei ole lainkaan sellainen.”
”Minä olen Adaran isä”, Sirius sanoi painaen kätensä Adaran olkapäälle. Rouva Weasleyn suu loksahti auki. Ron tyrskähti huvittuneena. Adarakin tunsi heikon hymyn kaareutuvan huulilleen.
”Hän – hän on siis se, joka adoptoitiin kun – kun –”
”Aivan niin, ja nyt jos suot anteeksi, Molly, Siriuksen täytyy lähteä”, Dumbledore sanoi ja katsoi Siriusta puolikuulasiensa läpi. Rouva Weasley punehtui nolostuneena kasvoiltaan. Sirius nyökkäsi, kääntyi vielä hymyilemään Adaralle ja muuttui koiraksi. Hän kipitti sairaalasiiven ovelle, avasi oven tassullaan ja katosi näkyvistä. Adara tunsi silmiään polttelevan joten hän pyyhkäisi niitä kädellään. Dumbledoren katse viipyi hetken hänessä, kun hän antoi viimeisen ohjeensa Kalkarokselle.

Dumbledore lähti puhumaan Cedricin vanhemmille. Harrylle määrättiin lisää nukuttavaa lientä.
”Sinun täytyy juoda liemesi loppuun, Harry. Nukut hyvin ja pitkään. Yritä ajatella välillä jotain muuta... ajattele vaikka mitä ostat voittorahoillasi!” Rouva Weasley sanoi Harrylle.
”En halua noita rahoja. Ota sinä ne. Kuka vain saa ottaa ne. Minun ei olisi kuulunut voittaa niitä. Ne olisivat kuuluneet Cedricille”, Harry sanoi ilmeettömällä äänellä. Hän selvästi kärsi omantunnontuskista. Adara tunsi silmiään taas polttelevan.
”Se ei ollut sinun syysi, Harry”, rouva Weasley kuiskasi.
”Minä ehdotin että hän tarttuu pokaaliin yhdessä kanssani”, Harry sanoi.
Ja minä en varoittanut heitä ajoissa... Adara ajatteli ja tuijotti ilmeettömänä Harryyn, ilmeettömänä, mutta kyyneleet valuivat vuolaina hänen poskillaan.

Rouva Weasley kumartui halaamaan Harrya. Harry pidätteli kyyneliä. Adara mietti miltä Harrysta mahtoi tuntua sillä hetkellä. Harrylla ei ollut ketään perheenjäsentä joka halaisi häntä tällaisten tapahtumien tullen.
Hermione paukautti yhtäkkiä nyrkillään ikkunalautaan, katkaisten Adaran mietteet. Harry ja rouva Weasley irtautuivat halauksesta.
”Anteeksi”, Hermione kuiskasi.
”Sinun liemesi, Harry”, rouva Weasley sanoi ja pyyhki silmiään.
Harry joi liemensä ja nukahti heti.

Adara huokaisi syvään, pyyhki silmiänsä hihaansa ja uppoutui taas ajatuksiinsa. Barty Kyyry nuorempi oli siis esiintynyt Vauhkomielenä koko lukuvuoden, pyrkimyksenään napata Harry ja saada Voldemort taas voimiinsa. Adara sai selville että Kyyry oli käynyt Kalkaroksen työhuoneessa, ja siten vaaransi tämän suunnitelmat. Siksi hän joutui mukaan tähän. Jos hän ei olisi kuullut sitä, Kyyry ei olisi ottanut häntäkin hautausmaalle.

George ja Fred tulivat takaisin sairaalasiipeen. Bill oli lähtenyt kotiin ja sieltä ministeriöön.
Adara tuijotti huolestuneen näköistä Georgea hetken, ja avasi sitten päättäväisenä suunsa:
”George... Fred... minun täytyy kertoa teille jotain.”
Kaksoset vilkaisivat toisiaan ja sitten taas Adaraan. Matami Pomfrey lähti sairaalasiivestä, rouva Weasley istuutui Adaran sängyn päädyssä olevalle tuolille, Hermione ja Ron lähtivät hakemaan itselleen juotavaa ja ruokaa.
Adara kertoi heille kaiken. Viola Mustan kuolemasta sekä siitä miten Sirius lavastettiin Potterien pettäjäksi. Kuinka Sirius joutui Azkabaniin, ja hänen lapsensa adoptoitiin velhon ja jästin perustamaan perheeseen, kuinka tuo lapsi tapasi neljäntenä kouluvuotenaan vankilasta karanneen Siriuksen ja he ovat olleet siitä lähtien yhteydessä. Kuinka Peter Piskuilan karkasi heiltä ja palasi Voldemortin luo ja Sirius on ollut siitä lähtien piilossa. Hän päätti tarinansa lauseeseen:
”Minä olen se lapsi, Sirius Mustan tytär.”

Oli hetken hiljaista, Fredin ja Georgen suut olivat loksahtaneet auki. Fred kakoi jotain, muttei saanut sanaakaan aikaiseksi. George aukoi suutaan äänettömänä ja sai lopulta sanottua:
”S-sinä et olekaan Finnigan? Vaan Musta?”
Adara nyökkäsi ja George näytti halosta päähän saaneelta. He eivät saaneet sanaakaan aikaiseksi pitkään aikaan.
”M-mutta, miksi häntä ei ole todistettu syyttömäksi?” Fred lopulta kysyi ja ravisteli päätään järkytyksestä.
”Se on lähestulkoon mahdotonta ilman Peter Piskuilania. Hän on ainoa todiste”, Adara sanoi ja puristi kättään nyrkkiin, muistaessaan kohtaamisensa Peterin kanssa hautausmaalla.

”Minä näin hänet tänään... Olisin voinut napata hänet jos Kyyry ei olisi...” Adara sanoi katkerasti.
”Kyyry?” George toisti hölmistyneenä.
Adara kertoi heille aiempia tapahtumia ja kaiken mitä hautausmaalla tapahtui. Oli keskiyö kun Adara sai tarinansa kerrottua loppuun. George tarttui Adaraa hellästi kädestä, eikä sanonut mitään. Fred katsoi heitä vierestä ensin hiukan tulkitsemattomalla ilmeellä, kunnes pieni hymy kaareutui hänen huulilleen. Vaikka Adara ei osannut ajatusten lukua, Fredistä näki että hän ajatteli: Parempi näin.

Matami Pomfrey tuli kaksosten luo ja alkoi häätää heitä ulos.
”Mutta – paraneeko Adara?” George kysyi.
”Hänellä ei ole enää hengenhätää. Nyt nukkumaan siitä. Hänkin tarvitsee lepoa.”
Kaksoset lähtivät nyrpeinä ulos kun matami sulki ovet. Adara kääntyi katsomaan Harrya, joka nukkui levollisena. Heti kun matami katosi omaan huoneeseensa, Adara päästi tunteensa ulos. Hän itki. Hän oli niin peloissaan hautausmaalla, vaikkei sitä ollut ensin tajunnutkaan. Hän oli niin shokissa. Oikeasti hän pelkäsi koko ajan, pelkäsi että hän kuolisi. Hän muisti kuinka Voldemort tarttui häntä kurkusta ja hengitti hänen korvansa juurella. Adara vapisi. Hän oli ollut niin avuton Voldemortin edessä. Adarasta tuntui että hän ei ansaitsisi paikkaa Rohkelikossa.
Kuului pieni köhähdys, kuin joku yrittäisi avata ääntään. Adara havahtui ja katsoi sairaalasiiven ovelle. Siellä seisoi hopeanharmaa partaansa sointuva kaapu päällään... Dumbledore.

Otsikko: Luku 58. Dumbledoren kunnioitus ja kiitos
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 20:18:02

Luku 58. Dumbledoren kunnioitus ja kiitos

Adara tuijotti hetken mykistyneenä professoria.
”Anteeksi kun vielä häiritsen tähän aikaan yöstä”, Dumbledore sanoi silmät lempeästi hymyillen puolikuulasiensa takaa.
”Oletetaan että olet pyytänyt minut istumaan alas”, Dumbledore jatkoi Adaran ollessa yhä mykistynyt. Hän asteli Adaran vuoteen vierelle ja istuutui penkille jossa George oli viimeksi istunut.
Adara oli viimein avaamassa suunsa kun professori jatkoi: ”Saanen sanoa, että olit tänään käsittämättömän suuressa vaarassa... Ja olen ylpeä siitä miten selviydyit siitä.”
Adara hölmistyi. ”Professori, minä en pystynyt tekemään mitään Cedricin hyväk-”
”Harryn kertoman mukaan, sinut oli loihdittu haavoille ja ruumislukittu loitsulla. Ja luunmurtumista päätellen Kyyrykin kohteli sinua väkivaltaisesti. Siinä kunnossa mitä silloin olit, on ihme että pysyit tajuissasi, tai ylipäätään.. hengissä”, Dumbledore sanoi. Adara muisti lyöneensä päänsä, ja muiston iskiessä Adara tunsi jälleen jomotuksen takaraivossaan.
”Olen hyvin pahoillani siitä mitä sait kokea tänään”, Dumbledore sanoi pehmeään äänensävyynsä.

”Se oli omaa syytäni”, Adara myönsi. ”Jos en olisi ollut niin typerä että lähdin Kyyryn kanssa labyrintille muita aikaisemmin -”
”Harry ei ehkä olisi selvinnyt”, Dumbledore sanoi. Adara hämmentyi.
”Sinä tiesit että kolmivelhopokaali toisi teidät takaisin Tylypahkaan. Jos Harry ei olisi saanut tietää sitä, hän ei olisi välttämättä selvinnyt. Olen kiitollinen Harryn pelastamisesta”, Dumbledore sanoi silmät sädehtien sitä lämmintä ja lempeää katsetta, jota hän osoitti usein puhuessaan Harrylle.

”Ja nyt, toiseen asiaani”, Dumbledore jatkoi. Adara katsoi häntä kysyvästi.
”Kuolonsyöjille on selvinnyt oikea alkuperäsi, joka tarkoittaa epäilemättä sitä että Siriuksen tyttärenä olet suuressa vaarassa. Peter Piskuilan on varmasti kertonut Voldemortille kaiken sinusta ja Siriuksesta. Joku kuolonsyöjistä saattaa käyttää tätä hyväkseen. Hän saattaa lavastaa sinut Sirius Mustan, kylmäverisen murhaajan auttajaksi ja paljastaa tämän kaiken nimettömänä viestinä Rita Luodikon kaltaisille toimittajille. Joten, paras asia tehtäväksi nyt, on kertoa totuus itse. Myöntää olevasi Sirius Mustan tytär”, Dumbledore sanoi rauhallisesti.
”Mutta - Siriusta pidetään yhä syyllisenä -” Adara aloitti. Professori Dumbledore kuitenkin jatkoi:
”Sinun on vakuutettava että et ole ollut missään tekemisissä Siriuksen kanssa hänen karattuaan Azkabanista. Joku kuolonsyöjistä saattaa silti yrittää kumota tuon väitteen, mutta jos niin käy, minä astun tueksesi. Sanon että Remus Lupin vartioi sinua tarkasti – minkä hän useimmiten tekikin – eikä päästänyt sinua minnekään missä saattaisit törmätä Siriukseen”, Dumbledore vastasi. Adarasta tuntui että suunnitelma oli aukoton. Hän nyökkäsi.
”Hyvä. Voit kertoa koska tahdot, mutta suosittelisin viimeistä päivää, kun kokoonnumme suureen saliin. Siellä kerron Voldemortin vahvistumisesta ja Cedricin kuolemasta”, Dumbledore sanoi ja nousi ylös.

”Ai niin”, hän sanoi vielä ollessaan ovella. Sauvan heilautuksella hän sai Adaran yöpöydälle purkillisen Bertie Bottin joka maun rakeita.
”Nuo eivät taatusti korvaa tänään tapahtunutta, mutta ajattelin silti...” Dumbledore hymyili ja sulki oven. Adara hymyili itsekseen joka maun rae-purkille ja otti sieltä yhden.
Irvistys, peikon räkää.

Samassa kuului narahdus kun sairaalasiiven ovi aukesi taas. Kaksi punaista päätä kurkisti oven raosta.
”Onko reitti selvä?” kuului hiljaistakin hiljaisempi kuiskaus.
”On”, Adara sanoi ja kaksoset hiipivät Adaran sairasvuoteen luo. He kiskoivat verhot sängyn ympärille ja istuutuivat Adaran vuoteen vierelle.
”Mitä Dumbledore halusi?” Fred kysyi.
”Hän haluaa että kerron totuuden... alkuperästäni”, Adara vastasi ja nappasi toisen rakeen. Kaksoset näyttivät hölmistyneiltä.
”Miksi ihmeessä? Ministeriö voi luulla sinua kuolonsyöjien liittolais-”
”Jos niin käy, Dumbledore vakuuttaa, etten ole ollut tekemisissä Siriuksen kanssa.”

Kaksoset vaikenivat.
”Tuota... Haittaako se teitä jotenkin? Että olen Sirius Mustan -”
”Ei”, kaksoset sanoivat yhteen ääneen. Adara hymyili hiukan.
”Mitä minä tekisin ilman teitä?” Adara kysyi. Fred virnisti.
”Sitä saatkin miettiä pitkän tovin.”
Kaksoset pysyivät Adaran vierellä koko yön, jopa silloin kun Adara nukahti ja tuhisi unissaan.
Vaikka Adara näytti tyytyväiseltä nukkuessaan, sisimmässään George tiesi että kestäisi kauan... ennen kuin Adara oppisi elämään tapahtuneen kanssa.

Otsikko:
Kirjoitti: Cirilla - 04.07.2007 22:22:25

Aaaww <3

Ihana..

Tuli yhessä kohtaa mieleen yks juttu (:

Lainaus

Dumbledore sanoi silmät lempeästi hymyillen puolikuulasiensa takaa.

Hmm.. sanoi silmät lempeästi hymyillen?
Rakentavaa, kenties pitkään aikaan ensimmäistä kertaa (:

Mut joo. Nyt sitä ihkutusta (:

Loppu! Aivan ihana (olen kenties jo aika monesti sanonut että arvostan loppuja, olen tahi en aiva sama)

Lainaus

”Onko reitti selvä?” kuului hiljaistakin hiljaisempi kuiskaus.

Toi oli aivan ihana! Siitä plussat!
Ja hyvin olet edelleenkin saanut tuon Adaran seikkailemaan tuonne.
Ei kuulosta tunkevalta (:

Riittääkö kommentti? Jos ei nii pyydä lisää (:

Kiitoksii

Cir*Katwi

Otsikko:
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2007 23:09:28

Kyl silmätki voi hymyillä :/ ja missähän kaikki vanhat lukijat on? *snif* ikävä

Otsikko:
Kirjoitti: Jigsaw - 05.07.2007 10:33:36

Juu tällähän me Jigsaw= EX Pontikka \,,/
Jatkoa oli tullut aika kiitettävään tahtiin on pakko myöntää ;) Edellenkin toivon Adara/George Paritusta. Se on niin suloinen <3
Mutta en saa nyt mitään järkevää kommenttia aikaiseksi. ;)

Otsikko:
Kirjoitti: Belloutska - 05.07.2007 15:38:19

Täällä ollaan! Aah, ihana Finfanfunini <33.. Mikään ei erota enään meitä!

Olet kirjoitellut niin paljno jatkoa että aloin jo miettiä lukea ykkösestä eteenpäin :D Mud joo, ihanaa oli <3 olen ihan pihalla kun Fini palasi, joten rakentava saa luvan tulla myöhemmin.

<3

Otsikko: Luku 59. Diggoryn malja
Kirjoitti: Lokitar - 06.07.2007 23:06:21

A/N: Noh, pistä rakentava kommentti kun olet lukenut luvun 59 :D

Luku 59. Diggoryn malja

Kuukausi kului Adaralla sairaalasiivessä. Vasta päivää ennen koulun päättymistä matami Pomfrey salli hänen lähteä. Silti Adaralla oli kyynärpää paketissa ja osa haavoista siteissä.
Kaksoset halusivat auttaa Adaraa pakkaamisessa, mutta tyttöjen makuusalia suojaava loitsu hätyytti heidät tiehensä, joten Hermione auttoi Adaraa.
He puhuivat harvakseen, kuin Hermione olisi pelännyt muistuttamasta Adaraa hautausmaasta.

”Hagrid lähtee madame Maximen kanssa suorittamaan myös jotain tehtävää”, Hermione sanoi. Adara kohotti kysyvänä katseensa.
”En tiedä mitä, Hagrid ei kertonut.”
Sen enempää he eivät puhuneet koko iltana. Adara sai laukkunsa pakattua ja kävi hakemassa illan pimeydessä pöllönsä pöllötornista. Sirius ei ollut lähettänyt yhtään pöllöä. Joko hän piileskeli Lupinin luona tai sitten... ei vain tiennyt mitä kirjoittaa.

Seuraavana päivänä ensimmäinen asia minkä Adara otti huomioon, oli se että salia ei oltu koristeltu juhlavaksi. Cedricin muistoksi ikkunoita koristeli vain mustat verhot.
Ruokailu tuntui kestävän iäisyyden. Adara ei syönyt mitään, hän odotti. Odotti hetkeä kun saisi sanoa sen mitä oli pitänyt sisällään pitkään. Kiven joka oli painanut hänen taakkanaan yli vuoden. Yli vuoden, Adara ajatteli. Tuntui oudolta ajatella että siitä on jo yli vuosi kun hän tapasi Siriuksen. Se tuntui kuin eiliseltä. Kuin eilen Sirius olisi tarttunut Adaran olkapäähän Rääkyvän röttelön toisessa kerroksessa. Adara oli tosissaan säikähtänyt silloin.
Adara hymyili itsekseen hiukan. Lopulta hän keskittyi katsomaan ympärilleen. Moni oppilas - eikä ainoastaan Tylypahkalainen – vilkuili häntä välillä. Jopa Viktor Krum.

Viimein, Albus Dumbledore nousi ylös. Sali hiljeni.
”Loppui taas tämäkin vuosi”, hän sanoi katseen vaellellessa pitkin salia.
”Minulla olisi teille paljonkin asiaa tänä iltana, mutta ensin minun on pahoiteltava, että olemme menettäneet erittäin hienon ihmisen, jonka kuuluisi olla täällä nauttimassa pidoista kanssamme”, hän sanoi ja katsoi Puuskupuhin pöytään. Adaran vatsassa muljahti kun hän näki, että Cedricin vakiopaikka oli jätetty tyhjäksi, vieressä istui nyyhkyttävä Cho Chang.
”Pyydänkin että nousemme seisomaan ja kohotamme Cedric Diggoryn maljan”, Dumbledore jatkoi. Kaikki nousivat ylös, kohottivat pikarinsa ja sanoivat kovalla äänellä: ”Cedric Diggorylle.”
Adarasta tuntui että hänen äänensä katosi metelin joukkoon, hänen äänensä oli hiljainen ja tärisi.

”Cedric edusti esimerkillisesti monia Puuskupuhin tuvalle tunnusomaisia piirteitä. Hän oli hyvä ja uskollinen ystävä, ahkera ihminen, joka arvosti reilua peliä. Hänen kuolemansa on vaikuttanut teihin kaikkiin, tunsittepa hänet hyvin tai ette. Mielestäni teillä on sen vuoksi oikeus kuulla mitä tapahtui.”
Harry, joka istui muutaman oppilaan päässä Adarasta, kohotti päänsä ja tuijotti Dumbledorea.
”Lordi Voldemort murhasi Cedric Diggoryn”, Dumbledore julisti. Hätääntynyt kuiskina kiiri suureen saliin.
”Taikaministeriö ei halua että kerron teille tämän. On mahdollista että teistä joidenkuiden vanhemmat kauhistuvat, kun kuulevat että olen kertonut – joko koska he eivät usko että Lordi Voldemort on palannut tai koska heidän mielestään minä en saisi kertoa sitä teille, jotka olette niin nuoria. Itse kuitenkin uskon että totuus on yleensä valhetta parempi ja että yritykset teeskennellä, että Cedric kuoli tapaturmaisesti tai jonkin oman kömmähdyksensä takia, loukkaavat hänen muistoaan.”

Adara oli täysin samaa mieltä, vaikka Dumbledore ei kertonut täysin totuutta. Peter Piskuilan murhasi Cedricin, ja Adara vannoi mielessään, että Peter saisi maksaa.
”Eräät kaksi henkilöä on myös mainittava kun puhutaan Cedricin kuolemasta”, Dumbledore sanoi.
Älä sano sitä... Adara ajatteli ja tunsi kuinka hänen sydäntään puristi.
”Tarkoitan nyt tietysti Harry Potteria... ja Adara Mustaa.”
Adara tunsi kuinka häntä ja Harrya tuijotettiin tiiviisti. Sitten alkoi kuiskausten suhina.

”Syy miksi sanoin Adaraa Mustaksi, selviää pian, mutta jatkan ensin loppuun...” Dumbledore jatkoi, tuli taas hiljaista. ”He onnistuivat pakenemaan lordi Voldemortin kynsistä. Harry toi Cedricin ruumiin oman henkensä kaupalla takaisin Tylypahkaan. Hän osoitti kaikin puolin sellaista rohkeutta, jota vain harva velho on milloinkaan osoittanut lordi Voldemortin edessä, ja tästä syystä minä kunnioitan häntä. Adara taasen yritti hengestään samalla taistellen pelastaa Cedricin ja Harryn. Hänet oli pahoinpidelty kiduttamalla ja haavoittamalla, mutta silti hän jatkoi ja teki kaikkensa. Olisi väärin keneltäkään syyttää häntä siitä, etteikö hän olisi tehnyt kaikkeaan. Ja mikäli hän ei olisi päässyt yhä omin voimin auttamaan itsensä pakoon, Harry olisi luultavasti saanut surmansa jos hän olisi yrittänyt pelastaa Adarankin. Juon nyt heidän maljan.”
Kaikki nousivat jälleen ylös ja joivat heille maljan.
”Ja nyt, on Adaran vuoro kertoa syyn siihen miksi kutsuin häntä eri nimellä, kuin millä hänet yleensä tunnetaan.”

Adara tunsi kuinka Seamus tuijotti häntä, hänen noustessaan ylös. Hän tunsi kuinka kaikki katsoivat häntä ja hänen harsositeistä kehoaan päästä varpaisiin. Adara hengitti syvään ja aloitti:
”Syy siihen, miksi minua kutsuttiin hetki sitten Mustaksi, eikä Finniganiksi – kuten teistä suurin osa teistä minut sillä nimellä tuntevat. On se, että minä tosiaan... en ole Finnigan.”
Alkoi suuri kuiskausten sorina. Adara ummisti hetkeksi silmänsä ja jatkoi:
”Viisitoista vuotta sitten... minut adoptoitiin. Syy siihen oli se että äitini oli murhattu kuolonsyöjien toimesta, ja isäni suljettiin Azkabanin vankilaan. Tuomionaan pysyä siellä loppuikänsä.
Olette varmasti kuulleet tästä henkilöstä, hänestä oli paljon lehdissä viime vuonna, sillä hän karkasi.”
Syntyi syvä hiljaisuus.
”Mies, josta puhun, on Sirius Musta. Minun isäni.”
Puheensorina kantautui pitkin salia, Rohkelikot näyttivät suuri osa järkyttyneiltä.

”Syy miksi kerron tämän avoimesti nyt, on kertoakseni, että en ole ollut hänen kanssaan tekemisissä vankilasta karkaamisen jälkeen, enkä ole aikeissa liittyä häneen millään tavalla. Toivon teidän ymmärtävän sen.”
Adara lopetti ja istuutui kaksosten avustamana alas. George kietoi sormensa Adaran sormien ympärille ja kuiskasi: ”Hyvin tehty.”
Dumbledore piti vielä loppupuheen, ja oppilaat olivat vapaita lähtemään. Lee Jordan tuli ensimmäisten joukossa sanomaan Adaralle, että tämä oli tehnyt viisaasti ja rohkeasti. Saman tekivät monet muut Adaran läheiset tutut. Patilit ja muut juoruilua rakastavat oppilaat taas supisivat ja kiirehtivät pois Adaran lähettyviltä.
Adara oli osannut odottaa sitä, vaikka hänestä tuntui että oikeiden kuolonsyöjien lapset ansaitsisivat ennemminkin tuollaisen tunnustuksen kertomisen. Adaran vatsassa kierähti kun Draco Malfoy kiiruhti hänen ohitsensa kohti tyrmiä.

Adara istui hetken aikaa vaiteliaana Lee Jordanin, Fredin ja Georgen kanssa samassa vaunuosastossa, kun he näkivät Dracon, Crabben ja Goylen kävelevän kohti Harryn vaunuosastoa. Kaksoset ja Adara tuijottivat hetken toisiaan, ja lähtivät yhtäkkiä rynnäköllä heidän peräänsä.
”- sanoin, että älä pyöri tällaisessa roskasakissa! Myöhäistä jo, Potter! Tuollaiset menee ensimmäisinä nyt kun pimeyden lordi on noussut taas! Kuraveriset ja jästinrakastajat ensin! Tai no – toiseksi – Diggory oli e-”
Adara ei kestänyt kuunnella. Draco oli täysin erilainen kuin hänen seurassaan.
Adara nosti sauvansa ja – tuntui kuin koko vaunuosastossa olisi räjähtänyt kun loitsut ja kiroukset sinkoilivat ympäriinsä. Niiden loputtua Draco, Crabbe ja Goyle makasivat tajuttomina lattialla. Fred asteli ensimmäisenä hölmistyneen kolmikon luo vaunuosastoon.
”Ajateltiin tulla katsomaan mitä nuo meinaa.”
”Mielenkiintoinen ilmiö”, George totesi astuttuaan Dracon päältä vaunuosastoon.
”Kuka käytti pattiajoskirousta?”
”Minä”, Harry sanoi.
”Outoa, minä käytin löllösääriä. Niitä kahta ei näköjään pidä käyttää yhtä aikaa. Häneen on puhjennut pieniä lonkeroita pitkin naamaa.” Adara katsoi Crabbea ja totesi tämän olevan oikeassa.
”No, eipä jätetä noita tuohon. Eivät sovi sisustukseen”, George jatkoi ja yllättävän hyväntuulisena Adara potki ja töni muiden kanssa Dracon, Crabben ja Goylen käytävän puolelle.

He pelasivat hetken aikaa räjähtävää näpäytystä kunnes Harry kysyi kaksosilta ketä he olivat kiristäneet lukuvuoden ajan. Kaksoset kertoivat viimein Ludo Bagmanin metsinkäiskullasta jonka hän oli heille antanut vedonlyönnissä hävittyään.
Kun juna pysähtyi, Harry jäi kaksosten kanssa vaunuosastoon, kun Adara lähti tavaroidensa kanssa laiturille. Heti astuttuaan ulos junasta, hänen olalleen lehahti pöllö, jalassaan kirje.
Adara otti kirjeen, jossa luki tutulla käsialalla vain yksi lause:

Olen ylpeä sinusta.

Adara hymyili ja pisti kirjeen taskuunsa.
Kaksoset ryntäsivät hölmistyneinä junasta ja kertoivat että Harry oli antanut heille kaiken kolmivelhokultansa. Adara hymyili entistä leveämmin.
Ehkä – jopa näiden kaikkien vastoinkäymisten jälkeen – Adara osaisi nauttia kesästään... Weasleyn perheen luona.

Otsikko:
Kirjoitti: Cirilla - 07.07.2007 11:20:17

Olenko yllättynyt? Olen!
Olet taas saanut hyvän luvun aikaan (:
Hih, mutta taidan olla pilkun viilaaja (: Mutta joo, kyllähän ne silmätki voi hymyillä (:
Että näin..
Mutta koska olen pilkun kaunis viilaaja, niin sanon yhden kohdan:

Lainaus

Parvati Patilit ja muut taas supisivat ja kiirehtivät pois Adaran lähettyviltä.

Pilkku kenties unohtui Parvati Patilit välistä?
Mutta mutta (:
Ihana oli (:
Pidin tuosta Adaran puheesta (jos sitä puheeksi voi sanoa)
Oliko rakentavaa?
Ei kenties, mutta yritys oli kova (:
Kiitos! Ja jatkoa (tuo kuulostaa jo hieman kulutetulta siis tuo "Jatkoa". Koita kestää)

Cir*Katwi

Otsikko:
Kirjoitti: pullarusina - 07.07.2007 14:00:18

Olen lukenut tätä monta päivää. Miksi? Koska RAKASTAN tätä! Välillä olen oikeasti itkenyt tätä lukiessani. Ja minä en koskaan itke. Oikeasti. En ainakaan kirjoja lukiessani.

Muutamia (huom. muutamia) kirjoitusvirheitä olen löytänyt. Niiden määrä on pieni ottaen huomioon sen että lukuja on 59 (tähän mennessä)

ör. Kaipaann jatkoa! KILTTI JATKOAAA!

Otsikko: vastaus
Kirjoitti: Lokitar - 07.07.2007 14:14:41

*halii pullarusinaa* ihanaa! Uusi lukija!
Ja Cirilla; totta, pilkku jäi.. vai jäikö? Onko Parvatin sukunimi Patil? Mikä sen siskon nimi sitten oli?

Otsikko:
Kirjoitti: Chikyo - 07.07.2007 19:06:45

Mun mielestä Parvatin sukunimi on Patil, mutten muista sen siskon nimeä ;<

Mutta musta tää on aivan iha fic <3 Siriuksella tytär, hienoa :) Tykkään tälläsist joihin on käytetty paaljon mielikuvitusta, vaikka tää meneeki paljon kirjan mukaan.

Ihana silti, Sirius osaa olla huolehtivainen isä. Aika hassua kuvitella että Sirius ois aikuistunut, mutta hyvä sekin :)

Jatkoa pian.

Otsikko:
Kirjoitti: wiidii - 07.07.2007 19:13:46

Parvati ja Padma Patil. ;)

(terveisin vahingossa tämän kerkustelun lukenut)

Otsikko:
Kirjoitti: Nettis - 08.07.2007 00:37:46

ISO sydän ja toinenkin <3

Sanoin joskus ex-finissä, että kirjoitus on muuttunut tökkiväksi ja "huonoksi", mutta näissä uudemmissa osissa tökkivyys oli kadonnut kokonaan ja lukeminen taas todella nautittavaa =) Pidin todellakin näistä uusista osista ja finin kadotessa tämä fikki olikin yksi niistä, joita jäin suuresti kaipaamaan.

Erityisesti pidin Sirius - Molly kohtauksesta, minua on aina häirinnyt se, että kirjassa ei heidän osaltaan selitetä muuta - olihan tapahtuma kuitenkin järkytys Mollylle.

Jään innolla odottamaan seuraavia osia, joita tosin pääsen lukemaan vasta elokuun alussa. Katsokkin, että siihen mennessä on tullut monta osaa lisää!

-Nettis (Neiti.N)

Otsikko:
Kirjoitti: Terri - 08.07.2007 01:16:40

Myönnetään, olen ikuinen romantikko.
Ja ehkä asiaan vaikuttaa että olen Draco-fani.
Mutta se oli hirveän surullinen se Adaran ja Dracon "ero".
Käytän tuota sanaa koska en keksi parempaakaan.
Itketti.. :'(

Mutta.
Kai tästä tulee vielä jatkoa?

Otsikko: vastaus
Kirjoitti: Lokitar - 08.07.2007 02:04:47

Kiitos Wiidii, korjaan sen kohdan.
Ja sori Terri, mutta parempi näin :D

Otsikko:
Kirjoitti: Amlae - 08.07.2007 11:54:28

Olen tai siis oli jo pitemmän aikaa kierrellyt ja kaarrellut tätä ficciä miettien että lukisinko vai en?
No päätin sitten alkaa lukemaan, kun uteliaisuuteni vei voiton ja aloitin urakan. No nytten kun olen saanut luettua tämän ( ja perse ihan puuduksissa XP ) niin harmittaa kun en ollut alkanut lukemaan tätä jo aikaisemmin.

Pidän Adarasta todella paljon ja on (minusta ainakin) mukavaa että hänen ja Georgin suhteessa on ollut mutkia matkassa, eikä sillain että: "he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti the end"

Ja Adaran yms. juttujen sulauttaminen on onnistunut todella hyvin potteriin, eikä tämä tunnu (parempaa sanaa kun en keksinyt niin tunnu saa kelvata) siltä että Adara oltaisiin tähän punkemalla pungettu mukaan.

Joo tykkään tästä <3
jatkoa jään odottelemaan :D

Otsikko:
Kirjoitti: Lokitar - 08.07.2007 19:46:56

Kiitoksia ^^ Ihana avatar sulla muuten, repesin :D

Otsikko:
Kirjoitti: Cirilla - 08.07.2007 21:06:10

Juups Padmahan sen sisko oli (:

että tämmöstä pientä (:

Cir*Katwi

Otsikko:
Kirjoitti: Vivilah - 08.07.2007 22:08:51

Aaaawwghhhgggaagagagagagagaafjajaj <3

Lumottua ihanaa kaunista, surullista, hyvin surullista (kirottu ripsiväri), ilosita ihanaa ihanaaihanaaihanaa.

Okeijöö. Luin vasta ekaa kertaa tätä (Vivilah sanoo: '' minähän en enää IKINÄ aloita keskeneräisiä ficcejä NIIH! '') ja luinkin kerralla putkeen. Aloitin aamulla ja lopetin täsäs illalla ~ <3 lumottua sanoisinko ihanaa.

Hmm.. Kirjoitusvirheitä en oikeastaan etsinyt enkä niitä khyl löytänytkään.

Odotan jo seuraavaa osaa 8DD tämä on niin ahhhihana. Olen iha ded.

~ Uusi lukijasi vivilah >8D

editt/ Pakko lisätä lemppari kohta tähän <3

Lainaus

”Nyt, nyt riitti!” Rouva Weasley kiljahti.

Sirius ja Adara tuijottivat tätä hölmistyneenä – kuten kaikki muutkin huoneessa olijat.
”Sirius Musta – ja Adara. Mitä ihmettä tämä on?! Dumbledore, miten sinä olet voinut sallia tuollaisen – tuollaisen suhteen!? Heillä on niin valtava ikäero ja –”
”Nyt sinä olet käsittänyt aivan väärin, rakas Molly.” Dumbledore sanoi rauhallisesti.
”Siriuksen ja Adaran suhde ei ole lainkaan sellainen.”
”Minä olen Adaran isä.” Sirius sanoi painaen kätensä Adaran olkapäälle. Rouva Weasleyn suu loksahti auki. Ron tyrskähti huvittuneena. Adarakin tunsi heikon hymyn kaareutuvan huulilleen.

Naah jotain niin ihanaa <3

Otsikko: Luku 60. Kalmanhanaukio 12, Lontoo
Kirjoitti: Lokitar - 09.07.2007 03:31:47

A/N: Tuli todettua että tämä viikko on yhtä hullunmyllyä etten ehdi pistää jatkoa. Joten päätin pistää sen nyt. Olkaatten hyvät

Luku 60. Kalmanhanaukio 12, Lontoo

Adaran kesän ensimmäinen lomaviikko sujui Fredin ja Georgen kanssa uusia keppostavaroita keksiessä. Rouva Weasley oli raivokohtauksen partaalla heidän keksittyään pimennyskirouksen. Kirous toimi pulverin avulla ja sai huoneen pimentoon. Rouva Weasley erehtyi luulemaan sitä jauhoiksi leipoessaan - ja niin Georgen ja Fredin uudet keksinnöt saivat äkkilähdön roskakoriin. Adara onnistui pelastamaan ne rouva Weasleyn huutaessa kaksosille. Finniganeista ei ollut kuulunut mitään, mutta Päivän profeetasta saattoi päätellä jo jotain:

Adara Finnigan – Mustan tytär?
Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa koettiin suuri yllätys: Adara Finniganina tunnettu tyttö ilmoitti olevansa kuuluisan Azkabanista karanneen kuolonsyöjän – Sirius Mustan tytär. Tyttö kielsi olleensa tekemisissä isänsä kanssa millään tavalla tämän karattua vankilasta. Silti osa velhomaailmasta pelkää tytön vakoilevan isänsä hyväksi. Ministeri Cornelius Toffee on kieltäytynyt kommentoimasta asiaa. ”Adara on todella Sirius Mustan tytär”, hän vain myöntyi kertomaan. Cornelius Toffee on yksi harvoista jotka osallistuivat tytön adoptioon. Muita osallisia ei olla tavoitettu kommentoimaan. Adara Musta oli myös paikalla kun yksi kolmivelhon ottelijoista, Cedric Diggory (lisää sivulla 7)

Kaksi päivää koulun loppumisen jälkeen, Adara oli ilmestynyt hormipulverin avulla Finniganien kotiin ja vienyt haluamansa tavarat mukanaan. Herra Weasley oli tarjoutunut säästämään niitä varastossaan kunnes Adara löytäisi uuden paikan jossa asua. Adara ei ollut palaamassa Finniganien luo, se oli selvää.

Toisen kesälomaviikon alussa, Adara, Fred ja George kokeilivat uusia keksintöjään. Loppu viikon he kärsivät ties mistä pahoinvointi-sairauksista ja lyhytaikaisista halvaantumisista.

Kolmannella kesälomaviikollaan Adara sai Siriukselta kirjeen.

Hei, Adara
Miten kesälomasi on sujunut? Hyviä uutisia, olen päässyt turvallisempaan ja mukavampaan asuinpaikkaan, haluaisitko viettää loppukesäsi täällä? Remus voi järjestää sinulle saattajia jotka tuovat sinut tänne koska vain haluat. Älä toki pidä kiirettä – tämä paikka kaipaa remontointia ja siivousta. Nauti ajastasi Kotikolossa kaikessa rauhassa.
Sirius

Adara huokaisi, ihan kuin hän jättäisi Siriuksen siivoamaan sitä – mikä se paikka sitten olikaan – yksin. Adara lähetti vastauskirjeen jossa sanoi haluavansa tulla jo ensi viikolla.
Lounaalla Adara otti asian puheeksi kun Weasleyt olivat kuulolla:
”Isäni lähetti kirjeen. Hän on löytänyt jonkun paikan missä minäkin voisin asua.”
Rouva Weasley lopetti kuin salamaniskusta lihapadan latomisen Fredin lautaselle.
”Joko sinä lähdet?” herra Weasley kysyi. Adara hymähti myöntyvästi.
”Pyysin Remusta hakemaan minut ensi viikolla. Olen tainnut käyttää liian kauan teidän vieraanvaraisuutta hyväkseni”, hän sanoi virnistäen. Rouva Weasley halasi Adaraa yhtäkkiä tiukasti ja sanoi: ”Höpsis! Olisit saanut olla meillä vaikka koko kesän.”
”Jäisit nyt vielä, pariksi viikoksi”, Ron sanoi. Adara pudisti päätään samalla kun rouva Weasley irtautui halaamasta.
”Haluaisin viettää aikaa isänikin kanssa...”
”Antaa hänen mennä. Hän on ollut meidän kanssa jo kuukausia täällä, isänsä kanssa vietettyä aikaa voisi laskea tunneissa”, George sanoi hymyillen ymmärtäväisesti. Adara hymyili takaisin.

Weasleyn perhe myöntyi ideaan. Jo seuraavana päivänä Adara sai Siriukselta kirjeen:

Remus ja muutama muu hakee sinut ensi viikon maanantaina, keskiyöllä. Ole silloin valmiina ja varmista että luutasi toimii.

Sirius

Adara huokaisi, iloisesti. Hän pääsisi pois Kotikolosta toisten niskoilta, isänsä luo.

Seuraavan viikon maanantaina, Adara oli pakannut kaiken tarvittavan mukaansa, ja luuta oli valmiina ulko-oven vieressä. Adara nukkui sikeästi Ginnyn huoneessa kun kuuli kolinaa alakerrasta.
”Hys nyt! Ei herätetä koko taloa”, kuului naisääni.
”Joo, joo, jalka jäi kiinni tuohon lautojen rakoon”, kuului möreä miesääni.
”Käyn etsimässä Adaran”, kuului Remuksen ääni. Adara oli väsynyt Fredin ja Georgen kanssa huispauksen pelaamisesta, joten hän vasta tässä vaiheessa tajusi alkaa nousta ylös. Kuului portaiden natinaa, ja oven kahvan narahdus, Remus vilkaisi Fredin ja Georgen huoneeseen. Taas natinaa ja oven narahdus, nyt Remus vilkaisi Percyn tyhjään huoneeseen, taas natinaa, ja nyt Ginnyn makuuhuoneen ovi aukesi. Adara oli ollut jo päiväpukeissa mennessään nukkumaan, joten hän vain nousi ylös ja asteli ovelle. Remuksen tummat kasvonpiirteet erottuivat hämärästi portaikossa.
”Hei”, Remus kuiskasi.
”Hei”, Adara vastasi ja lähti Remuksen kanssa portaita alas.

Alakerrassa heitä odotti Villisilmä Vauhkomieli, sekä nainen jota Adara ei tunnistanut. Naisella oli tummanvioletit hiukset, hiukan kaareutuva nökönenä ja tummanvihreät silmät.
”Ei puhuta vielä täällä, ettemme herätä heitä”, Remus kuiskasi muille ja Adara otti matka-arkkunsa, pöllönhäkkinsä ja luutansa ja lähti muiden kanssa ulos. He astelivat Kotikolon lähellä sijaitsevan niityn reunalle, kunnes he pysähtyivät puhumaan. Adara laski laukkunsa ja ryntäsi ensitöikseen halaamaan tiukasti Remusta. Remus halasi hellästi takaisin.
”Kiva nähdä sinua, Remus. Pitkästä aikaa”, Adara sanoi ja irtautui hymyillen halauksesta.
”Sinua myös”, Remus sanoi hymyillen takaisin. Adara oli iloinen että Remus ei näyttänyt enää niin surkealta kuin silloin vuosi sitten, kun hän oli hyökännyt suden muodossa Adaran kimppuun ja kärsi omantunnontuskia sen jälkeen.

”Tässä ovat Alastor Vauhkomieli – kuten varmasti tunnistat, sekä Nymfadora Tonks”, Remus esitteli. Adara kätteli Vauhkomielen arpista kättä, sitten Nymfadoran hentoa kättä.
”Kutsu vain Tonks”, Nymfadora sanoi ja muutti hiustenvärinsä ilman mitään loitsua mustaksi.
”M-miten sinä teit tuon?” Adara kysyi.
”Olen metamorfimaagi”, Tonks sanoi. Adara muisti lukeneensa joskus siitä – noita tai velho joka pystyy muuttamaan ulkomuotoaan lähes millaiseksi tahansa.
”No niin, eiköhän lähdetä. Vauhkomieli lentää edellä, minä Adaran vierellä ja Tonks takana. Älä Adara sido arkkuasi luutaasi, minä hoidan sen”, Remus sanoi ja sitoi Adaran arkun omaan luutaansa. Adara laittoi pöllönsä omaan luutaansa kiinni.
”Olis pitäny ottaa Kingsleykin mukaan, Adaran toiselle puolelle”, Vauhkomieli sanoi.
”Kingsley on meidän matkamme varrella kuten muutama muukin, vahtimassa että jos joku meistä kuolee, hän tulee puuttujan tilalle”, Tonks sanoi huolettomasti.
”Kuolee?” Adara toisti järkyttyneenä. Remus katsoi Tonksia ilmeellä joka tuntui sanovan: ’Senkin lörpöttäjä’
”Varotoimi vain”, Vauhkomieli sanoi ja Remus puuttui nopeasti keskusteluun:
”Ihan kaiken varalta vain, ei mitään syytä huoleen.”
”Remus, voin olla vasta viisitoistavuotias, mutta tyhmä en ole”, Adara sanoi. Remus näytti hetken mykistyneeltä.
”No.. Tämä on suurimmaksi osaksi Siriuksen ide-”
”REMUS!” Adara tiuskaisi tietäen että tämä valehtelee taas.
”Hyvä on! Dumbledoren idea. Karkasit kuolonsyöjien kynsistä ja tunnustit vielä olevasi Siriuksen tytär, joten olet melko varmasti vaarassa. Dumbledore määräsi meidät suojelemaan sinua tämän matkan – tai itse asiassa koko kesän ajaksi... Jos et olisi ollut Weasleyden luona joku meistä olisi vahtinut sinua nämä viimeiset neljä viikkoa”, Remus tunnusti. ”Mutta me vahditaan sinua nyt tämä matka. Ja voitaisiin itse asiassa lähteä nyt. Ei kuluteta liikaa aikaa täällä.”

He nousivat luutiensa selkään, Vauhkomieli nousi ensimmäisenä ilmaan, Remus ja Adara perässä, Tonks viimeisenä.
Matkattuaan kymmenisen minuuttia heidän seuraansa liittyivät kaksi muuta noitaa, jotka vilkuttivat Adaralle.
”Siinä ovat Emmeline Vance, ja Amelia Bones. Amelia on äitisi serkku ja taikalainvartioston päällikkö”, Remus sanoi. Adara katsoi Ameliaa tutkivasti ja mietti oliko tämä ollut joskus Adaran äidin kanssa ystävä.

He saapuivat kohti asutettua seutua ja pysähtyivät hetkeksi maankamaralle.
”Adara! Siitä on iäisyys kun sinut näin viimeksi”, Amelia Bones sanoi iloisesti.
”Muistan kun Viola piti naisten kesken pienet juhlat sinun kunniaksesi. Voi kuinka pieni olit silloin... Noh, aika kuluu nopeasti...” Amelia huokaisi.
”Anteeksi myöhäinen esittelyni, olen Amelia Bones. Äitisi serkku”, Amelia jatkoi ja ojensi kätensä kättelyyn. Adara kätteli ja nyökkäsi Amelialle.
”Olet kyllä kasvojesi muodolta aivan äitisi, ja nenä on kuin identtinen jäljennös Violan nenästä... Mutta silmäsi ja hiuksesi kyllä ovat isältäsi.”
Adara ei oikein tiennyt miten reagoida Ameliaan. Totta kai hän oli mukava ihminen, mutta puhui enemmän kuin Weasleyn kaksoset yhteensä ja vieläpä ajoista joista Adara ei muista mitään.
Viimeisin Amelian sanoma lause iski Adaraan pienen uteliaisuuden, miten huolettomasti Amelia oli sanonut Adaran muistuttavan Siriusta.
”Minä tiedän Siriuksesta. Hän on yhtä syytön kuin sinäkin”, Amelia sanoi hymyillen. Adara hymyili takaisin. Tuntui hyvältä kun joku asiasta ulkopuolinenkin uskoisi sen erikoisen tarinan, joka oli kaiken lisäksi totta.

Oltuaan maankamaralla hetken, he saivat vihreitä kipinöitä jostain, jotka ilmeisesti kertoivat että he voivat jatkaa matkaa kaupunkiin päin. He nousivat takaisin luudilleen ja lähtivät taas matkaan. Kingsley Kahlesalvaksi kutsuttu velho liittyi heidän seuraansa jossain matkan varrella. Matkaa kesti pitkän tovin - luultavasti siksi että Vauhkomieli teki äkkinäisiä suunnan vaihtoja ja ympyrässä pyörimisiä ”hämätäkseen vihollisia jotka heitä mahdollisesti seurasivat”. Lopulta he kuitenkin saavuttivat päämääränsä.
”Lue tuo, ja ajattele tuota osoitetta mielessäsi kun kävelemme tuonne”, Vauhkomieli murahti ja ojensi Adaralle paperilapun. Käsiala oli erittäin tuttu. Lapussa luki:

Feeniksin killan päämaja sijaitsee osoitteessa Kalmanhanaukio 12, Lontoo.

Vauhkomieli otti lapun itselleen ja poltti sen loitsulla.
Adara ajatteli osoitetta kävellessään samalla Kalmanhanaukio yhden- ja kolmentoista välissä sijaitsevalle kujalle. Heti ajatellessaan osoitetta, kujalle ilmestyi vanha kolhuinen ovi, likaiset seinät ja nuhruiset ikkunat kuin tyhjästä. Adara asteli kiviä portaita pitkin ovelle, Lupinin seuratessa lähes kiinni Adaran selässä. Lupin kopautti sauvallaan oveen, ovi aukesi narahtaen.
”Sisälle, nopeasti... Mutta älä koske mihinkään”, Lupin kuiskasi.
Adara asteli eteisaulaan. Oli pilkkopimeää. Muut seurasivat Adaraa sisälle, Tonks kantaen Adaran matka-arkkua.
Vanhat öljylamput syttyivät yhtäkkiä ja valaisivat kolkkoa käytävää, pölyistä kattokruunua, rispaantuneita tapetteja ja lahonneita kenkätelineitä ja naulakoita.

Adara asteli Remuksen perässä käytävää pitkin ja näki matkallaan monia ovia, mutta he astelivat käytävän päädyssä olevalle, raollaan olevan oven luo. Remus avasi oven Adaralle.
”Sinua odotetaan. Te muut voitte lähteä, minä jään vielä tänne.”
Muut nyökkäsivät, Amelia Bones väläytti ystävällisen hymyn Adaralle ja lähti muiden mukana ulos.

Remus ja Adara jatkoivat oven takana jatkuvia portaita pitkin alas. Mitä alemmas he tulivat, sitä valoisampaa oli. He saapuivat korkeakattoiseen, suureen keittiöön. Seinät oli karkeasta kivestä tehty ja kirkkain valo tuli suuresta tulisijasta huoneen perällä. Ruokapöydällä lojui paljon kynttilöitä, ja Adara huomasi niitä leijuvan myös metrin korkeammalla tasolla siitä missä Remuksen pää oli.
Tulisijan vierestä kuului kolinaa. Adara käännähti katsomaan tarkemmin. Pitkähiuksinen mies laitteli puuhalkoja sievään pinoon tulisijan eteen. Mies kääntyi ja Adaran huulille levisi hymy. Sirius.

Otsikko:
Kirjoitti: Cirilla - 09.07.2007 10:13:25

Aaaww <3

Ihana loppu. Ja muutenkin luku oli ihana ja sellainen rento ja hmm..
joku sana on vielä mielen päällä. Äsh, nyt se meni hukkaan (:

Joo, mutta nyt sanon yhden paikan, mikä tarttui silmään:

Lainaus

Ruoka pöydällä lojui paljon kynttilöitä

Yhdyssana virhe.. (anteeksi, mutta harrastan pilkun viilausta)
ruokapöydällä -> yhteen
(:

Tällä hetkellä olen töissä leikkimässä koneella, ja voi olla että jään kiinni tästä kommentoimasta,
mutta aivan pakko kommentoida (oman henkeni uhalla :P)
Näin paljon siis rakastan tätä ficciä (ja toivon myös että huomaat sen)

Noh, kuitenkin. Jos jatkaisin töitä tässä (:
Päivän jatkot!
Kiitos

Cir*Katwi

Otsikko:
Kirjoitti: Lokitar - 09.07.2007 11:45:40

Oho, miten mä nyt noin oon kirjottanu o.O

Otsikko:
Kirjoitti: pullarusina - 09.07.2007 12:56:56

Hoojhoojhooj ;_; ihana lukuu! tyksin tyksin kovasti...Odotan innolla seuraavaa lukua! jej!

[size=75]Miksi kirjoitan lyhyitä kommentteja?
Miksi kaikki halii mua?
Miksi Malfoy ja Adarda ei voi enään halia vakituisesti?
Miksi olen tyhmä?[/size]

Otsikko:
Kirjoitti: Chikyo - 09.07.2007 13:16:31

Ihana loppu. Mä niin rakastan tätä ficciä .. <3 Mun sydän on jo omistettu tälle (:

Kaiken lisäksi, sä osaat kirjottaa hyvin ja mielenkiintoisesti. Eikä töki yhtään kirjoitus.

Jatkoa pian (:

Otsikko:
Kirjoitti: akinnah - 10.07.2007 14:52:00

Kolme päivää oon nyt lukenut tätä. IHANA <3 ihan sairaan hyvä. Rakastan! Pari kirjoitusvirhettä huomasin, mutta en sen pahempaa. Aluksi vähän häiritsi kun niin nopeasti meni asia eteenpäin, mutta ei nyt enää lopussa :) En jaksnaut odottaa, että laitat tän ficin Mustaan Helmeen. Oli pakko tulla tänne lukemaan 8D Ja siis juu, esiinnyn mustassa helmessä nickillä nasu :) Tykkäsin tosta Adara/George parituksesta. Aivan ihana. Kaikki tässä on liian ihanaa!

Tuleeko tähän vielä jatkoa :D Liian hyvä ficci. Kauheeta ihkutusta koko viesti xD

Otsikko:
Kirjoitti: Amlae - 10.07.2007 15:27:23

Loppu oli ihana *teinisydämi*
Mitäs muuta sanoisin... No en taida sanoa mitään muuta kuin : Jään odottamaan JATKOA :o

Otsikko: vastaus
Kirjoitti: Lokitar - 10.07.2007 22:16:44

akinnah, sinämokomamerirosvonvetelys, et malttanut odotella :D
dead_rose, jatkoa lupaan huomiseksi (mulla on näytelmäharkat tosin 12-18 ja sen jälkeen kaverille että... no, näkee sitte)

Otsikko:
Kirjoitti: MiMMuski - 11.07.2007 05:29:29

iiiiiiiiiiiihanaaaaa, löysin tämän vihdoinkin <3 tätä jäin eniten kaipaamaan kun fini kuoli, ja nyt löysin sen kun oli aikaa tutustua tähän uuteen. Tai no, samanlainenhan tämä melkeinpä on. Etsin tätä jo livejournalista, mihin useimmat laittoivat ficcejään, mutta tätä ei ollut siellä :/ Mutta sainpahan ainakin nyt lukea neljä lukua putkeen kun oli mennyt pidempi aika siitä etten ollut kerennyt tätä etsiä :D

Tykkäsin kovasti kovasti kovasti <3 (niin kuin kaikista edellisistäkin) :D

Joten JATKOA!!!!!!

Otsikko:
Kirjoitti: Belloutska - 13.07.2007 01:15:22

Olen maailman hidasälyisin olio >.< Näin kolmesti Adaran uuden jatkon tulleen jo, mutta tietysti! Maailman tyhjäpäisin olio ei älynnyt lukea sitä! Sitä pitää avata DVD ja tunkea siihen joku typerä musiikkivideo ja katsoa sitä kunnes oksentaa, sillä aikaa, kun lahjakas kirjailija odottaa rakentavaa, jota ei minulta -ikinä- tule. MIKSI MINUSTA TULI BLONDI?!?!?!?!?!?! :o

Onks muka Sirius pitkä? O.o Oon saanu sellasen käsityksen että se on joku 176cm.. Äm joo.. >.< :D
Se Ruokapöydällä juttu ihmetytti, kun joku quotetti sen niin aloin *blndimaisesti* alkaa älyämään mitä hemmetiiä tarkoittaa ruoka pöydällä lojua paljon kynttilöitä. Olin varmaan 5min et siis hää? kyl sitten lopult älysin, kun luin loput kommenttista. :o

Mut siis laita ny sitä jatkoo, kun minä blondina unohdit älytä lukea? :o :roll: :D

Otsikko: Luku 61. Feeniksin kilta
Kirjoitti: Lokitar - 21.07.2007 00:11:26

A/N:Noniiiin!!! Vihdoinkin luku 61!! Seiskakirjan kunniaksi nyt <3

Luku 61. Feeniksin kilta

Sirius nousi ylös tulisijan edestä, katse tyttäressään. Adara ryntäsi tapansa mukaan halaamaan häntä ja Sirius kietoi kätensä tytön ympärille ja hymyili.
”Senkin kelmi, olet kasvanut ja muuttunut taas”, Sirius mutisi. Adara tuhahti.
”Itse olet muuttunut”, hän totesi huomattuaan kuinka paljon siistimmiltä Siriuksen hiukset näyttivät, niitä oli myös lyhennetty hieman.
”Väitätkö että vanhenen?” Sirius tokaisi esittäen loukkaantunutta. Adaran kasvoille levisi tällä kertaa hymy, joka selvästi ilmaisi että hän oli pakahtua onnesta ollessaan taas isänsä kanssa. Sirius naurahti ja silitti Adaran hiuksia hetken. Lopulta hän irtautui halauksesta ja katsoi Remusta.
”Kuutamo, kauanko olet seissyt siinä?”
”Koko ajan”, Remus vastasi virnistäen ja istuutui keittiön pöydän ääreen.
”Ai, anteeksi”, Sirius sanoi, muttei kuulostanut olevan kovin pahoillaan - hän kuulosti yhä hyväntuuliselta. Remus heilautti huolettomasti kättään.
”Ei se mitään, hänellä on sellainen vaikutus”, hän tokaisi ja Adaralla kesti hetken ennen kuin ymmärsi kenestä puhuttiin.

Sirius ja Adara istuutuivat myös pöydän ääreen. Samassa Adaran mieleen ryöppysi monia kysymyksiä.
”Mikä on Feeniksin kilta?” hän kysyi ennen kuin osasi hillitä itsensä.
”Dumbledoren perustama salaseura, joukko Voldemortin vastustajia”, Sirius sanoi. ”Luovutin tämän talon heille päämajaksi, kun en itsekään tarvitse tätä kuin asumiseen.”
”Luovutit?” Adara toisti hölmistyneenä.
”Aivan, tämä on minun taloni. Tai sukuni talo, mutta Mustia ei ole enää jäljellä kuin minä ja sinä, joten talo kuuluu minulle”, Sirius vastasi.
”Tämä on siis Mustien talo?”
”Joo. Karmiva, eikö?” Sirius sanoi ja virnisti.
”Ehkä vähän...” Adara sanoi, eikä ihmetellyt enää miksi talo kaipasi remonttia.

”Joten, Feeniksin kilta alkaa käydä täällä kun talo saadaan kuntoon?” Adara kysyi. Sirius nyökkäsi.
”Täällä on itse asiassa jo kerran käyty. Keskustelemassa sinun ja Harryn suojelemisesta. Sinua ei tosin tarvinnut suojella kun asuit Feeniksin kiltalaisten luona kesän kaksi ensimmäistä viikkoa, ja nyt vielä muutit päämajaan”, Sirius sanoi.
”Ovatko Weasleytkin Feeniksin killassa?”
”Totta kai”, Sirius sanoi. ”Meitä on melko paljon; minä, Remus, Tonks, Kahlesalvat, Weasleyt, Alastor, Amelia, Mundungus, Sturgis, Hagrid, Elfias ja – Kalkaros”, Sirius luetteli. Adara oli juuri kysymässä mitä ihmettä Kalkaros teki heidän joukossaan, kun tajusi mihin Sirius katsoi. Keittiön ovella seisoi mustahiuksinen, koukkunenäinen Adaran taikaliemienopettaja, eli kukapa muukaan kuin itse Kalkaros.

Kalkaroksen kylmä katse viipyi sekunnin murto-osan ajan Adarassa, kunnes hän kääntyi Remukseen päin: ”Dumbledore ei ilmeisesti ole vielä saapunut?”
”Ei”, Remus vastasi ehkä hiukan pingottuneella äänellä. Kalkaros nyökkäsi ja sanoi odottavansa häntä eteishallissa. Siriuksen ilme oli muuttunut nyrpeäksi.
Kalkaros poistui.
”Täytyykö tuonkin tulla tänne? Ihan kuin talo ei olisi jo muutenkin saastainen...”
”Noh, noh, Sirius”, Remus vastasi ehkä hiukan huvittuneena.
”Täällä on pian kokous muutaman ihmisen kesken, niille joilla ei ole nyt erikoista tehtävää”, Sirius sanoi Adaralle joka oli juuri kysymässä jotain.
”Dumbledore tulee antamaan ohjeet”, Remus lisäsi.
Adara katseli tarkemmin ympärilleen, astiakaapin sisältö oli tyhjennetty pöydälle, lautaset, haarukat, veitset, lusikat ynnä muut lojuivat kaikki pöydällä. Kun Adara oli jo kääntänyt katseensa muualle, Sirius ähkäisi yhtäkkiä ja paukautti pöytää.
Yksi haarukoista oli lähtenyt leijumaan itsekseen Adaran kättä kohti. Sirius paukautti sen pysymään paikallaan ennen kuin se oli osunut tähän.
”Minä jo luulin siivonneeni kaikki kirotut astiat pois!” Sirius ärähti, otti sauvansa taskustaan ja kadotti haarukan loitsulla.

Portaista kuului ääniä ja samassa Kalkaros palasi, perässään Dumbledore, Tonks, sekä lyhyenläntä mies, jolla oli pitkä inkiväärinvärinen tukka, punoittavat lurppasilmät, suurehko nenä ja lyhyet länkisääret.
”Neiti Mustakin on näköjään päässyt tulemaan tänne”, Dumbledore totesi kesken keskustelunsa Tonksin kanssa. Tonks nyökkäsi hyväntuulisena. Dumbledore istuutui pöydän päähän ja mittaili katseellaan Adaraa.
”Olet ilmeisesti jo toipunut kesäkuussa tulleista haavoista ja murtumista?” hän totesi tyytyväisenä.
”Olen kyllä”, Adara vastasi. Siriuksen ilme ja olemus tuntui yhtäkkiä muuttuvan vaisummaksi.
”Se on hyvä”, Dumbledore totesi ja muut istuutuivat pöydän ääreen.

”Mundungus, en oleta että olet tavannut Siriuksen tytärtä?” Dumbledore jatkoi ja katsoi nyt lyhyen läntää miestä.
”En oo, professori”, Mundungus sanoi ja katsoi Adaran kasvoja tutkivasti.
”Pirhana, on kyllä isänsä näköne. Mutta on jotain Violaakin, näytäs profiilias vähä”, Mundungus sanoi ja Adara kääntyi katsomaan hiukan huvittuneena Siriusta.
”Joo, on kyl äites nenä. Näin äitiäs useinkin kun oli vanha Feeniksin kilta koolla -”
”Ohjaan sinut huoneeseesi niin voit purkaa tärkeimmät tavarasi ennen kuin menet nukkumaan”, Sirius totesi yhtäkkiä Adaralle ja nousi pöydän äärestä. Adara lähti seuraamaan tätä ylös eteishalliin, ja sieltä matka-arkun kera portaita pitkin ylöspäin. Portaiden puolivälissä Sirius avasi yhden ovista.
”Tämä on siivottu jo ja muutettu hiukan kotoisammaksi”, Sirius sanoi jo taas hiukan hymyillen. Adara laski arkun oven viereen ja katsoi huonetta. Se oli paljon suurempi mitä Finniganeilla, ovea vastapäätä olevalla seinällä oli yksi ikkuna, josta ei sillä hetkellä nähnyt mitään, oli jo yö. Oikealla seinällä oli sänky, jota peitti jonkun käsintehty värikäs peite. Sängyn vieressä oli yöpöytä. Vasemmalla seinällä oli vaatekaappeja ja lipasto.

”Pidätkö siitä?” Sirius kysyi. ”Voimme sisustaa sen miten haluat, kunhan olemme saaneet-”
”Kyllä minä tässä pystyn elämään”, Adara sanoi virnistäen. Ei häntä haitannut millaisessa huoneessa hän nukkui, kun Sirius nukkui saman katon alla.
”Hyvä. Minun huoneeni on tuossa vieressä, pari porrasaskelmaa alempana”, Sirius sanoi ja päästi Adaran pöllön häkistä, tutkimaan huonetta tarkemmin. He olivat hetken hiljaa ja katselivat pöllön touhuja.
”Asettaudu taloksi, minä menen kokoukseen”, Sirius sanoi rikkoen lopulta hiljaisuuden.
”Enkö voi liittyä seuraanne?” Adara kysyi.
”Kokous on vain killan jäsenille”, Sirius vastasi pahoittelevasti.
”Sitä tarkoitinkin, enkö voisi liittyä kiltaan?” Adara korjasi kysymyksensä. Sirius jähmettyi hetkeksi.
”Ehkä vuoden päästä sitten.. Kun olet täysi-ikäinen”, Sirius vastasi hiukan vaitonaisesti.
”Saatan joutua Voldemortin kanssa tekemisiin jo ennen täysi-ikää muutenkin, miksi siis -”
”Kun minä sanon, että sinä et liity...” Sirius aloitti yhtäkkiä hyvin kireällä sävyllä. Hän keskeytti lauseensa ja hengitti hetken syvään ja jatkoi: ”Sinulla on vielä opiskeluja, et pysty toimittamaan tehtäviä Tylypahkassa. Sinulla on aikaa -”
”Sirius... mikä on?” Adara kysyi. Hän huomasi että Siriuksella ei ollut kaikki hyvin. Hän näytti kalpealta.

Sirius hieroi otsaansa hetken kädellään.
”Ei mikään, olen vain ärtyisällä päällä... Menen nyt.”
Sen sanottuaan tämä lähti keittiöön. Adara huokaisi. Koska Sirius lopettaisi ylisuojelemisensa? Kauanko kestäisi että hän tajuaisi Adaran kyllä pystyvän kuuntelemaan hänen huoliaan, jaksavan kantaa tämänkin ongelmia harteillaan...?

Otsikko:
Kirjoitti: lostlife - 21.07.2007 00:20:35

IIIIIIIIIIIIIIIKKKKKKKKKK!!! mä justb lähetin viestin, mut ku katoin, nii sä olit samaan aikaa laittanu, hiihihhiii...

Aijjuu: tääl sataa, eikoo hienoo? Eiku siis uh.. öh... Jatka!

Otsikko:
Kirjoitti: Dizzy - 21.07.2007 14:14:54

Vihdoinkin jatkoa! :D Luin tätä jo ennen kuin rekisteröidyin, ja nyt on pakko kommentoida jotain. ;) Tykkään kamalasti tästä, kirjoitat hyvin. Jatkoa vaan kehiin!! <3 :D

Otsikko:
Kirjoitti: Lokitar - 23.07.2007 13:07:40

jees jees, lisää kommenttia vaa!

Otsikko:
Kirjoitti: Jenni - 23.07.2007 18:43:11

Ihanaa, oot jatkanu! Oli muuten silmät tippua päästä ku selailin yhtä sivustoa ja siel luki, että Adara on kreikkalainen nimi ja meinaa kaunista ja neitsyttä. En tiiä tiesitkö mut kuitenkin. :D

Otsikko:
Kirjoitti: Lokitar - 24.07.2007 16:04:49

En itseasiassa tienny, mut Adara on myös tähti samassa tähtikuviossa kuin Sirius

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 21.7: luku 61!!
Kirjoitti: Cirilla - 25.07.2007 10:19:03

Jatkoa ilmestynyt :o
Ja minä en ole vielä huomannut :o
No voin sen antaa puolustukseksi, että olen isäni luona enkä ole käynyt täällä kuin kaksi kertaa koneella (tämä on siis toinen kerta)
Täällä on valitettavasti aika kakka kone.

Mutta joo.. (:
Alku oli aivan ihana!
Varsinkin se ensimmäinen kappale

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

Sirius nousi ylös tulisijan edestä, katse Adarassa. Adara ryntäsi tapansa mukaan halaamaan Siriusta. Sirius kietoi kätensä Adaran ympärille ja hymyili.
”Senkin kelmi, olet kasvanut ja muuttunut taas.” Sirius mutisi. Adara tuhahti.
”Itse olet muuttunut.” hän totesi huomattuaan kuinka siistimmiltä Siriuksen hiukset näyttivät, niitä oli myös lyhennetty hieman.
”Väitätkö että vanhenen?” Sirius tokaisi esittäen loukkaantunutta. Adaran kasvoille levisi tällä kertaa hymy, joka selvästi ilmaisi että Adara oli pakahtua onnesta. Sirius naurahti ja silitti Adaran hiuksia hetken. Lopulta hän irtautui halauksesta ja katsoi Remusta.
”Kuutamo, kauanko olet seissyt siinä?” Sirius sanoi hyväntuulisesti.
”Koko ajan.” Remus vastasi virnistäen ja istuutui keittiön pöydän ääreen.
”Ai, anteeksi.” Sirius sanoi, muttei kuulostanut olevan kovin pahoillaan, hän kuulosti yhä hyväntuuliselta. Remus heilautti huolettomasti kättään.
”Ei se mitään, hänellä on sellainen vaikutus.” hän tokaisi ja Adaralla kesti hetken ennen kuin tajusi että tarkoitettiin häntä.

En osaa kuvata tätä muuten kuin sanomalla: Aivan ihana ja upeasti kirjoitettu!

Mutta sitten huomasin yhden kohdan:

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

”Sitä tarkoitinkin, enkö voisi liittyä kiltaan?” Adara korjasi kysymyksensä. Sirius jähmettyi hetkeksi.
”Ehkä kahden vuoden päästä sitten.. Kun olet täysi-ikäinen.” Sirius vastasi hiukan vaitonaisesti.

Eikös velhomaailmassa täysikäisyys ollut 17 vuotta?
Ja eikös Adara ole tässä lähemmäs 16 vuotta? (Riippuen toki siitä, että milloin Adara täyttää 16)
Mutta olettaisin Adaran olevan 16 (tietenkään ei saa olettaa mitään, mutta oletin nyt vaan).

Näin ollen, en keksi muuta.
Kiitän!

Cir*Katwi

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 21.7: luku 61!!
Kirjoitti: Lokitar - 25.07.2007 13:50:52

hyvä huomautus, *muokkaa*

Otsikko: Luku 62. Kauniita muistoja
Kirjoitti: Lokitar - 25.07.2007 23:32:47

A/N: Noniin, ensinnäkin; anteeksi kun jatkoa on tullut nyt hitaasti, mutta täällä uudessa asunnossa on kauhea sotku! *Raahasi tämän jatkonkin muistikortilla äidin koneeseen koska omassa ei ole nettiä* Mutta niin, tässä sitten jatkoa!

Luku 62. Kauniita muistoja

Adara huokaisi ja istuutui sängylleen. Siriuksen auki jättämästä ovesta kuului Kalkaroksen ääni, hiljaisena ja epäselvänä. Tämän ääntä seurasi Siriuksen ärtynyt ääni ja ripeä kävely takaisin keittiöön. Adara mietti, mikä oli saanut Siriuksen niin tolaltaan? Adaran saavuttua hän oli ollut vielä iloisen kuuloinen.

”Pirhana, on kyllä isänsä näköne. Mutta on jotain Violaakin, näytäs profiilias vähä. Joo, on kyl äites nenä. Näin äitiäs useinkin kun oli vanha Feeniksin kilta koolla -”
”Ohjaan sinut huoneeseesi niin voit purkaa tärkeimmät tavarasi ennen kuin menet nukkumaan.”

Adara havahtui. Se johtui äidistä... Sirius oli kertonut kuinka hänen äitinsä oli kieltänyt jyrkästi Siriusta tapailemasta Violaa. Ja Violan vanhemmat olivat vielä enemmän Siriusta vastaan, ennen kuin tutustuivat tähän kunnolla. Siriusta vaivasivat muistot perheestään, siinä talossa.
Sirius oli karannut 16-vuotiaana ja hylännyt sukunsa tekemällä sen.

Adara ymmärsi. Häntäkään ei kiinnostanut käydä edes vilkaisemassa Finniganien taloa.
Hän nousi ylös ja lähti kävelemään ympäri taloa. Hän asteli portaita ylemmäs ja kuuli erään huoneen oven takaa surinaa. Hän avasi oven ja vilkaisi sisälle. Surina tuntui kuuluvan verhoista, mutta jokin muu vei Adaran huomion.
Vastakkaisella seinällä oli suuri seinäkudos, sukupuu. Adara asteli lähemmäs ja näki että kudoksen yläreunassa luki

Jalo ja ikivanha Mustan suku
”Toujours Pur”

Adara katseli yläoksia, mikään nimistä ei tuntunut sanovan hänelle mitään, jos Phineas Nigeliusta ei laskettu. Phineas oli Tylypahkan toistaiseksi viimeinen rehtori joka oli kotoisin luihuisista.
Alemmilla oksilla näkyi olevan kolme sisarusta (yhden nimi oli kuin poltettu pois); Yksi sisaruksista oli Narcissa, josta lähti viiva Lucius Malfoyhyn ja heidän nimistään kultasäie nimeen Draco. Tosiaan, olen sukua Malfoylle. Adara ajatteli muistaessaan asian. Pian Adara löysi isoäitinsä ja –isänsä nimen, ja heistä lähtevät kaksi kultasäiettä Regulukseen ja polttojälkeen. Polttojälki oli epäilemättä Sirius. Siriuksesta lähti vaakatasossa viiva toiseen polttojälkeen ja heistä lähti kultasäie kolmanteen polttojälkeen, josta erottui vain kirjain A.
Adara oli osittain hämmästynyt, hänet oli poltettu sukupuusta irti jo kun hän oli syntynyt.

Hän havahtui tuijottamasta kudosta, kun kuuli Siriuksen äänen selkänsä takaa:
”Sinun pääteltiin tulevan isääsi, joten ei ollut mitään järkeä pitää sinua osana sukua.”
Adara hätkähti ja kääntyi Siriukseen päin.
”Illallinen on valmis”, hän ilmoitti ja lähti. Adara juoksi hänen peräänsä.

”Sinä et taida pitää tästä talosta, vai mitä?” Adara totesi, mutta Sirius jatkoi matkaansa alakertaan.
”Isä?” Adara sanoi, Sirius pysähtyi.
”...Tämä talo muistuttaa minua kaikesta, mitä minä en nuoruudessani saanut. Huomiota, kunnon vanhempia, edes rakkautta”, Sirius kuiskasi. ”Tai saada seurustella äitisi kanssa.”
Sirius kääntyi katsomaan Adaraa.
”Tiedän että on epäreilua sanoa tämä juuri sinulle, mutta minulla oli äitisi vain muutaman vuoden. Ja James, Lily... Jos vanhempani olisivat olleet mukavia ihmisiä, kaikki olisivat voineet asua tässä talossa. Salaisuudenhaltijat olisivat olleet minä, isä ja äiti. He olisivat olleet turvassa täällä. Peter ei olisi tiennyt asiasta. Kenenkään heistä ei olisi tarvinnut kuolla vain jos -” Sirius lopetti lauseensa kesken ja pyyhki silmiään hihaansa.
”Anteeksi, kun olin tyly aiemmin.”
Adara heilautti kättään huolettomasti.
”Ei tuo ollut mitään Kalkaroksen oppitunteihin verrattuna.” Sirius naurahti ja he lähtivät kohti keittiötä.

”Kummallista jos Kalkaros on tyly sinulle... Hän oli Violan kanssa ystävä”, Sirius sanoi kun he ohittivat olohuonetta.
”Mitä?”
”Viola oli aina puolustamassa Kalkarosta kun James ja minä – öh – teimme hänestä hiukan pilkkaa. He asuivat melko lähekkäin lapsina. Ja Violan tiedetään olevan ainoa joka liikkui Kalkaroksen kanssa koulussa. En tiedä mitä hän siinä limaletissä näki ystävän arvoista...” Sirius mutisi lauseen loppuun ja asteli keittiöön edeltä. Adara kuuli kolahduksen ja ehti nähdä Kalkaroksen mustan viitan selkämyksen ennen kuin tämä lähti ovesta ulos, sulkien oven nopeasti mutta hiljaa perässään.
Kalkaros oli kuullut.
Adara ymmärsi täysin miksi Kalkaros oli tyly hänelle. Siriuksen takia. Mutta eikö hän edes Violan muiston takia voinut yrittää olla mukava hänelle?

Adara oli vaitonainen lounaan aikana. Heitä oli pöydän ääressä Sirius, Remus, Mundungus ja hän. Dumbledore oli lähtenyt heti kokouksen päätyttyä, Tonks heti perässään.
Sirius ja Remus juttelivat keskenään, Mundungusin puuttuessa välillä mukaan mitä syömiseltään ehti. Adara tökki lusikalla perunaa keitossaan. Hänen äitinsä ja Kalkaros olivat olleet ystäviä, oliko vielä jotain mitä Adara ei tiennyt? Itse asiassa paljonkin, hän ei tiennyt ovatko Violan vanhemmat enää edes elossa, ketkä muut olivat olleet hänen ystäviään ja ketkä vihollisiaan.
Mundungus poistui ensimmäisenä, hänen tehtäväkseen oli tullut vahtia Harrya loppuloman ajan. Remus lähti siivottuaan Mundungusin ja oman astiansa pois ja toivotettuaan hyvät yöt Adaralle ja Siriukselle.
Pelottava hiljaisuus laski keittiöön. Sirius vilkuili välillä Adaraa, joka oli tökkinyt nyt perunansa muusiksi. Adara oli hädin tuskin huomannut olevansa kahden Siriuksen kanssa.
”Adara”, Sirius sanoi, ja Adara heräsi ajatuksistaan.
”Hm?” hän vastasi.
”Et ole syönyt palaakaan”, Sirius sanoi hiukan huolestuneena.
”Ai, ei ole nälkä...” Adara vastasi hiukan hajamielisesti. Sirius katsoi Adaraa, mutta ei lainkaan kuin hän katsoisi tätä silmiin, vaan kuin hän tutkisi Adaran mielen sopukoita, tuijottaisi tätä muutaman tuuman silmien taakse.

”Mikä sinulla on?” Sirius kysyi, kuin pettyneenä ettei ollut saanut Adaran kasvoista luettua mitään.
”Ei mitään, vähän väsyttää vain...” Adara sanoi välttelevästi. Hän pelkäsi purkavansa turhautumisensa väärin Siriukselle, alkavansa huutaa. Ehkä hän tosiaan oli väsynyt, kun oli niin lähellä huutaa Siriukselle.
”Sinun valehtelutaitosi ovat yhtä hyvät kuin fletkumadolla kävelyn taito. Joten -” Sirius sanoi ja veti penkkinsä lähemmäs Adaraa ja painoi kätensä tämän olkapäälle.
”- mikä on?”
Adara huokaisi syvään.
”Olen vain niin... pettynyt, tai turhautunut.. en tiedä”, Sirius katsoi Adaraa hiukan kulmaansa kohottaen.
”On niin paljon mitä en tiedä! Ensin minulta piilotellaan totuutta neljätoista vuotta ja sitten minulla onkin eri vanhemmat, eri suku, eri taustat, eri menneisyys... Ja kaiken lisäksi en tiedä sinun ja äidin menneisyydestä mitään. Minulle ripotellaan tietoa niin pienissä osissa – kuin keräisin suolakiteitä lattialta yksi kerrallaan ja -” Adara aloitti purkautumisensa, hän jatkoi pitkään ja tunsi kuinka Siriuksen ote häneen tuntui kuin hehkuvan erilailla – kuin kosketuksellaan Sirius välitti myötätuntoa häneen. Lopulta kun Adara lopetti, Sirius oli hetken hiljaa.

”Mitä jos tekisimme näin: huomenna, me keitämme ison kannullisen kaakaota, istuudumme tuonne olohuoneen sohvalle, ja kerron sinulle kaiken?” Sirius ehdotti ja hymyili. Adara nyökkäsi ja hymyili takaisin.
”No niin, nukkumaan siitä, pentu”, Sirius sanoi virnistäen ja painoi suukon Adaran otsalle.
”Pentu?” Adara toisti kuin häntä olisi kutsuttu kuraveriseksi – mutta hänen äänessä oli huvittuneisuutta. Sirius nauroi. Adara tökkäsi nyrkillä Siriusta kylkeen. Sirius lopetti naurunsa ja esitti vuorostaan loukkaantunutta.
”Jaa aletaan sitten väkivaltaiseksi, häh?” hän sanoi ja tökkäisi Adaraa takaisin. Adara tökkäisi takaisin, Sirius taas. He tökkivät toisiaan nopeammin, kunnes Sirius alkoi kutittaa Adaraa kyljistä. Adara putosi penkiltä ja Sirius seurasi häntä jatkaen kutitusta.

”Okei, okei!! Antaudun!” Adara huusi naurukohtauksen vallassa. Sirius tuuletti ja kehuskeli voitollaan.
Hän auttoi Adaran ylös lattialta ja he lähtivät yhteistuumin nukkumaan.
Adara tuijotti ovensuussa huoneettaan. Yön tullen se tuntui melko pelottavalta.
”Mikä nyt? Me häädettiin se mörkö jo pois lipastosta”, Sirius sanoi. Adara ei ollut varma oliko hän tosissaan vai ei.
”Se on silti pelottava”, Adara sanoi suoraan. Sirius hymähti huvittuneena, asteli Adaran huoneeseen, laittoi valot ja vilkaisi ympärilleen.
”On se kieltämättä hiukan ankea. Voimme sisustaa sen huomenna uudestaan jos haluat. Arthur tuo huomenna loput tavarasi tänne”, Sirius sanoi. Adara nyökkäsi.
”Molly teki sinulle tuon päiväpeitteen. Uuden kotisi kunniaksi”, Sirius sanoi nyökäten sängylle. Adara arvasi, ettei se voinut olla kirkkaine väreineen ja raitoineen Mustan suvun perintöä.
Adara ei jaksanut penkoa pyjamaansa huonosti pakatusta matka-arkustaan, joten hän käpertyi arkivaatteissaan sänkyyn. Sirius oli juuri sammuttamassa huonetta valaisevan öljylampun, kun Adara tunsi, ettei hän halunnut jäädä yksin.

”Tuota...” Adara sanoi, yrittäen keksiä syyn Siriukselle jäädä. ”Voisitko kertoa minulle jotain jo nyt? Vaikka – juhlista jotka pidettiin syntymäni jälkeen.”
Sirius myöntyi, sammutti valot ja istuutui tuolille joka lojui Adaran vuoteen päädyn vieressä.
”Noh, juhlat pidettiin heti seuraavana päivänä kun Viola ja minä toimme sinut kotiin. Juhlat oli itse asiassa Jamesin idea – mutta olin hänen kanssaan samaa mieltä. Kutsuimme Remuksen, Jamesin, Lilyn, Peterin, Amelia Bonesin ja hänen miehensä, Villisilmän – hän ei tosin tullut kiireidensä takia, Longbottomit ja muutaman Violan ystävän ja serkun joista en muista paljoa. Ja tietysti Violan vanhemmat.”
”Tulivatko hekin?”
”Totta kai, heidän ensimmäinen ja viimeinen lapsen lapsensa oli heille suurin ilo pitkään aikaan. Violan veli kuoli viittä kuolonsyöjää vastaan taistellessaan, puolisen vuotta ennen syntymääsi. Hän oli aurori, Albert nimeltään", Sirius sanoi ja mietti mihin oli jäänyt.
”Ovatko äidin vanhemmat yhä elossa?” Adara kysyi, kysymyksen vaivattua häntä pitkään.
”Eivät... Violan äiti kuoli suruunsa muutaman kuukauden päästä siitä kun minut oli heitetty Azkabaniin ja Viola oli... Niin, ja Violan isä seurasi vaimoaan pian sen jälkeen. Hän yritti etsiä käsiinsä kuolonsyöjät jotka tappoivat Violan, mutta hänet surmattiin Viistokujalle. Jätettiin samaan paikkaan jossa Viola oli löydetty.”
Adara oli hetken vaiti, mietti mitä hän aina kuuli ankeuttajien läsnä ollessa, kuullessaan äidin kuolevan – piipittävän miehen äänen sekä jonkun vahvemman, varmemman miehen...
”Minä tiedän miltä he kuulostivat”, Adara sanoi. Sirius näytti hämmentyneeltä.

”Kun olen ankeuttajien lähellä, kuulen äidin.. äidin viimeiset hetket.”
Sirius osoitti selvästi kiinnostusta.
”Toinen, joka puhui silloin... kuulosti ihan... Peteriltä”, Adara sanoi tajutessaan itsekin asian. Sirius näytti järkyttyneeltä.
”Peter?” hän toisti, varmistaen että kuuli oikein. Adara nyökkäsi.
”Peter lausui Avada kedavran... Mutta ennen sitä... Oli toinen mies, hänen äänensä oli matala ja vahva... Hän kysyi saako hän...hän..”
”Kerro, Adara. Saako hän mitä?” Sirius sanoi janoten tietoa.
”Saako hän purra häntä... Huvitella hänellä...” Sirius puristi kätensä nyrkkiin.
”Tiedätkö kuka se oli?” Sirius kysyi.
”En... en tunnistanut. Tiedätkö kuka se olisi voinut olla?” Sirius pudisti päätään.
”En tiedä... Mutta kiitos kun kerroit.”
Syntyi kiusallinen hiljaisuus. Sirius varmasti mietti päätään puhki, että kuka haluaisi tehdä Violalle sellaista.

”Jatka kertomusta juhlista”, Adara sanoi lopulta, kun ei kestänyt hiljaisuutta.
”Ai, niin... Kaikki toivat lahjoja. James ja Lily antoivat sinulle kehdon yläpuolelle ripustettavan sellaisen.. öh.. mikä se sana nyt olikaan.. sellainen josta riippui luutien pienoismalleja ja se soitti rauhallista melodiaa.”
”Mobile.”
”Se juuri. Ja Remus antoi kehdon, kummisedän perinne... Bonesit antoivat satukirjan, Longbottomit kirjan johon voi kirjoittaa muistiin ensimmäiset taikatekosi ja kasvutahtisi. Violan ystävät ja serkut antoivat myös satukirjoja ja vauvanvaatteita.”
Siriuksen kasvoille levisi loiva hymy. ”Violan eräs hajamielinen serkku osti sinulle poikien haalarit, hän unohti että olet tyttö”, Sirius naurahti. Adara hymyili.
”Sinä itse asiassa pidit niistä, enemmän kuin röyhelömekoista”, Sirius sanoi ja virnisti. Adara naurahti. Hän ei edelleenkään pitänyt mekoista, paitsi joissakin juhlatilaisuuksissa.
”Peter antoi muistaakseni tutin, johon oli kirjattu nimikirjaimesi...” Sirius sanoi vaisusti.
Sirius jatkoi tarinointiansa, Adara painoi jossain vaiheessa päänsä Siriuksen syliin ja sulki silmänsä. Sirius huomasi tarinan lopetettuaan, että Adara oli nukahtanut levolliseen uneen.

Hän laski Adaran pään hellästi tyynyä vasten, peitteli kunnolla ja painoi suukon tämän otsalle. Asteltuaan ulos huoneesta ja suljettuaan oven perässään, Sirius purskahti hyvin hiljaa kyyneliin.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 25.7, 62:Kauniita muistoja
Kirjoitti: pullarusina - 26.07.2007 12:56:59

;_;

rakastan tätä oikeesti niin paljon että kuoleeeeeeeeeeen..

tahtoo tietää lisää violan elämästä! TAHTOO!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 25.7, 62:Kauniita muistoja
Kirjoitti: Lokitar - 26.07.2007 15:19:02

Eiköhän Violastakin tule piakkoin ;)

Come ooon, lisää kommenttia! Tein teille lahjuksena (=anteeksipyyntönä hidasteluista) pikkuficin:
Umbrella: http://www.finfanfun.fi/viewtopic.php?f=13&t=1308

Ja kiitän pullarusinaa idean antamisesta. Avataris inspas mua ^^

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 25.7, 62:Kauniita muistoja
Kirjoitti: Cirilla - 27.07.2007 21:56:38

Tänne on tullut jatkoa!
Jei!!
Hiemän erilainen kuin osasin odottaa. Ei siinä että se olisi huonolta kuulostanut, ei ei.
Päinvastoin!
Luku oli pysähdyttävä ja haikea.
Erilainen.
Ja tarkoitan hyvällä, usko pois!
Tätä lukua voisi kuvata myös sana: Kaunis.
On erityisen mielenkiintoista saada tietää lisää Adaran suvusta.
Mihin kaikkialle tämä ficci meneekään :o
Toivon mukaan johonkin hyvään suuntaan (:

Mukava jatko, ei kepeä eikä nopealukuinen, mutta mukava ja hyvä (:

Kelpaako kommentti? (;

Minä Kiitän!

Cir*Katwi

Otsikko: Luku 63. Siriuksen ja Violan tarinat
Kirjoitti: Lokitar - 30.07.2007 16:23:57

A/N: No niin! Siinä jatkoa ^^

Luku 63. Siriuksen ja Violan tarinat

Adara heräsi virkeänä – ehkä siksi ettei ollut enää aamu, vaan kello yksi päivällä.
Saavuttuaan olohuoneeseen hän huomasi, että heillä oli vieraita, paljon vieraita. Tonks ja Remus seisoivat keittiölle johtavan oven luona, rouva Weasley raahasi matka-arkkuaan miehensä kanssa olohuoneeseen, heidän perässään tulivat Hermione, Ginny, Ron, Fred ja - George.
Adara kääntyi sinne mistä oli tullutkin, mutta liian myöhään.
”Huomenta unikeko!” Kuului Remuksen huudahdus. Adara siisti hätiköiden hiuksiaan ja kääntyi sitten tervehtimään vieraita.

”Remus, huomenta! Rouva Weasley... mitä te kaikki teette täällä?”
”He muuttavat tänne”, Sirius vastasi astellessaan portaita pitkin Adaran perässä. ”Viikon etuajassa tosin”, hän jatkoi ja katsoi merkitsevästi Remukseen.
”No, tuota noin...” Remus änkytti.
”Se oli meidän syy, Sirius”, rouva Weasley sanoi.
”George oli niin malttamaton heti kun Adara oli lähtenyt ja –”
”Äiti!” George sähähti varoittavasti, poskiensa punehtuessa. Sirius käveli Adaran ohi olohuoneeseen, kuiskaten mennessään: ”Me jutellaan kyllä tänään, älä huoli.”
Adara nyökkäsi, ja Sirius alkoi näyttää heille vapaita huoneita.
”George tietenkin haluaa Adaran huonetta lähimpänä olevaan...” Fred mutisi tökäten Georgea kyynärpäällä kylkeen. Sirius katsoi heitä kohottaen kulmiaan ja kääntyi sitten Adaraan päin. Adara virnisti.

Päästyään lounaalle (joka oli Adaralle aamiainen), muut kertoivat syyn heidän tuloonsa; he halusivat auttaa talon kunnostamisessa. Ja pitää Siriuksen kanssa huolta Feeniksin killan päämajasta. Weasleyt päättivät kaikki muuttaa ainakin väliaikaisesti Kalmanahanaukiolle.
”Mutta, missä Percy on?” Adara kysyi. George ja Fred antoivat varoittavan katseen hänelle. Herra Weasley paukautti kermakalja-mukinsa ehkä tarkoitettua kovemmin pöytään, rouva Weasley lopetti porkkanoiden pilkkomisen kuin seinään ja alkoi täristä. Kukaan ei vastannut.
Kerron myöhemmin, George muodosti sanat huulillaan, samalla kun herra Weasley käänsi aiheen viimeisten päivien säähän.

Ovi kolahti heidän perässään kun kaksoset johtivat Adaran heidän makuuhuoneeseensa.
”Älä mainitse Percystä äidin tai isän kuullen enää ikinä”, Fred sanoi.
”Miksi?”
”Percy ja isä riitelivät, ja hyvin verisesti. Tai siis eivät he toisiaan kironneet tai mitään sellaista, mutta niin... Percy tuli kotiin ennen lähtöämme ja kertoi että hänet on ylennetty. Hän oli niin itseään täynnä, hänelle oli tarjottu töitä Toffeen toimistosta. Mutta isä ei ollut kovin ylpeä asiasta. Hän epäili että Toffee palkkasi hänet vain vakoilemaan Feeniksin kiltaa, koska tiesi isän olevan jäsen. Percy sai raivarin ja sanoi paljon kaikkea mitä olisi voinut jättää sanomatta... Juttu loppui siihen kun hän irtisanoi itsensä perheestä, voidakseen edetä ministeriössä.”
Adara oli tyrmistynyt.
”Että niin... Percyn sana on nyt yhtä paha meidän perheessä kun tiedät-kai-kenen”, George sanoi.
”Pahempi, äiti ilmeisesti jatkaa itkemistään johon jäi ennen lähtöämme”, Fred jatkoi.
”Ja Siriuksen astiasto on vaarassa isän käsissä”, George lisäsi.

Loppupäivän he siivosivat Weasleyn perheelle antamia huoneita täydellä touhulla. Rouva Weasley olisi jatkanut vielä olohuoneen tyhjennystä, mutta Sirius suorastaan komensi hänet nukkumaan – rouva Weasley näyttikin nuutuneelta.

Lopulta illan tullen, Remuksen ja Tonksin lähdettyä koteihinsa ja muiden nukkuessa, Sirius tuli keittiöstä mukanaan kannullinen kaakaota. Hän kaatoi sitä kahteen mukiin ja istuutui Adaran viereen sohvalle.
”No niin...” Sirius sanoi, eikä hetkeen jatkanut. Hän ei tiennyt mistä aloittaa.
”Kerro itsestäsi ensin”, Adara sanoi. Sirius huokaisi.
”Noh, synnyin 11. heinäkuuta ja asuin elämäni ensimmäiset 16 vuotta täällä... Kun olin kolmen, Regulus syntyi. Jo 5-vuotiaana osoitin tietynlaista erilaisuutta muuhun sukuuni nähden.. ja 9 vuotta täytettyäni, Regulus olikin se perheen ylpeys ja minä musta lammas.”
Pikemminkin valkoinen mustien seassa... Adara ajatteli.
”11-vuotiaana olin muuttunut mustasta lampaasta häpeäpilkuksi, minut lajiteltiin Rohkelikkoon. Koko muu suku oli Luihuisia, paitsi Andromeda-serkkuni sekä pari muuta... Hekin ovat nykyään pelkkiä polttojälkiä sukupuussa.”
Adara tunsi pienen kouristuksen vatsassaan.

”16-vuotiaana sitten karkasinkin kotoa.. Muutin Jamesin luo Godricin notkoon asumaan, ja tultuani täysi-ikäiseksi, ostin setäni jättämillä perinnöillä itselleni talon Lontoosta. Kuulin että 16-vuotiaana Regulus oli liittynyt Voldemortin joukkoihin, mutta eipä se minua kiinnostanut. Itse liityin Feeniksin kiltaan juuri ennen kuin täytin kahdeksantoista. Feeniksin killassa oli silloin paljon enemmän ihmisiä kuin nyt...” Sirius laski sormillaan. ”Meitä oli Marlene McKinnon, Frank ja Alice Longbottom, Benji Fenwick, Edgar Bones, Armas Dearborn, Gideon Prewett, Fabian Prewett, Aberforth, Tabita Niittu, James, Lily ja Peter... Entisiä ja edelleen kiltalaisia ovat Vauhkomieli, Emmeline Vance, Remus, Amelia Bones, Sturgis Podmore, Hagrid, Elfias Doze, minä sekä tietysti Dumbledore.”
”Mitä entisille jäsenille tapahtui?” Adara kysyi ja hörppäsi kaakaotaan.
” Suurin osa kuoli Voldemortin joukkoja vastaan taistellessa. Dearborn katosi, mutta kuollut hänkin varmasti on. Aberfoth erosi jostain syystä... Frank ja Alice Longbottom kidutettiin niin että he tulivat hulluiksi”, Sirius vastasi. Adara nielaisi kaakaonsa.
”Kidutettiin hulluiksi?!”
Sirius nyökkäsi.
”Hänen poikansa pitäisi olla nyt Tylypahkassa. Neville-niminen muistaakseni..”
”Neville?! Hän on Rohkelikossa, samalla vuosiluokalla kuin Harry”, Adara sanoi ja vaikeni hetkeksi.

”Hän ei koskaan kertonut että... Hän asuu isoäitinsä luona, mutta en osannut pitää sitä tarpeeksi outona että olisin kysynyt miksi...”
”Hän ei luultavasti haluakaan kertoa”, Sirius sanoi. ”Kuolemakin olisi ollut parempi kohtalo heille... Nyt he eivät tunnista lihansyöjäkasvia kirskuristajasta, eivätkä omaa poikaansa hoitajista.”
Adaran kävi Nevilleä sääliksi, oli varmasti hirveää kun omat vanhemmat eivät tunnistaneet häntä – siltäkö Siriuksesta oli tuntunut kun Adara ei ensin tunnistanut häntä Rääkyvässä röttelössä?
”Varmasti kauheaa...” Adara sanoi. Sirius mymähti.
”Nevillen vanhempia kiduttivat useat kuolonsyöjät. Muun muassa serkkuni Bellatrix.”
Adara havahtui. Bellatrix, hän oli nähnyt sen nimen sukupuussa.
”Bellatrix on Nymfadoran täti. Nymfadoran äiti nai jästin joten hänet pyyhittiin sukupuusta, kuten heidän kuraverinen lapsensakin.”
Adara puristi kätensä nyrkkiin. Moni oli erotettu suvusta vain siksi että he rakastivat jotakuta ei-puhdasveristä, ja lapset pyyhittiin suvusta koska he olivat ’kuraverisiä.’

”Takaisin tarinaan”, Sirius jatkoi. ”Palataan takaisin kouluaikoihini. Rohkelikossa ollessani sain sieltä parhaat ystävät joita saatoin toivoa, James ja Remus. Peter liittyi myöhemmin porukkaamme, mutta vain heikkouttaan. James oli huispausjoukkueemme etsijä, me muut emme huispanneet. Remus katosi kerran kuussa jonnekin, ja neroutemme ansiota saimme pian selville että hän oli ihmissusi. Emme tietenkään hylänneet parasta kaveriamme vaan opiskelimme animaageiksi ja pidimme seuraa Remukselle kun hän oli ihmissusi. Aloimme sitten tutkiskella koulun maita ja lopulta tiesimme Tylypahkasta enemmän kuin kukaan muu oppilas. Teimme Kelmien kartan ja laitoimme siihen toisillemme keksimät lempinimet. Minä Anturajalka, Remus Kuutamo, Peter Matohäntä ja James Sarvihaara. Olimme nuorina melko ylimielisiä, tiesimme olevamme lahjakkaita neroja, kiusasimme usein ruikulia – tarkoitan Severusta. Hänellä tuntui olevan jotain pahasti Jamesia vastaan, kateutta kai”, Sirius sanoi.

”Koulun jälkeen ostin itselleni moottoripyörän – elämäni ensimmäinen oma kallis ostokseni, josta päätin vain minä itse. Ja kohtelinkin sitä sen arvoisesti. Tein siihen pari loitsua joiden avulla sain sen lentämään ja muuttumaan näkymättömäksi kuskinsa kanssa. Lainasin sitä Hagridille sinä yönä kun... kun James ja Lily kuolivat. Vaadin ensin Harrya itselleni, kummisetänään hän olisi ollut minun vastuulla, mutta Hagrid oli saanut Dumbledoren käskyn. Annoin hänelle moottoripyöräni lainaan ja kun Hagrid palasi sitä palauttamaan, en ollutkaan enää Godricin notkossa. Lähdin etsimään Peteriä. Ja loput sitten tiedätkin... Viola kuoli, Peter karkasi ja minut heitettiin syyttömänä vankilaan..” Sirius sanoi lopun katkerasti.

”Entä äidin tarina?”
”Noh, Violan sukunimi oli alun perin Bones. Hänen vanhempansa elivät onnellisessa avioliitossa ja työskentelivät kumpikin ministeriössä taikaolentojen osastolla. He hoitivat yksisarvisten levinneisyyttä. Violalla oli kaksi sisarusta, isoveli Albert ja isosisko Kirsten. Kirsten katosi 16-vuotiaana, Violan ollessa ensimmäisellä luokalla Tylypahkassa. Häntä ei koskaan löydetty. Viola kertoi, ettei Kirsten taatusti ollut karannut, hän oli aina ollut kiltti eikä tapellut vanhempiensa kanssa. Albert taas kuoli puoli vuotta ennen syntymääsi. Hän oli aurori, sai oman muistokilven siihen paikkaan jossa hän kuoli sankarillisesti. Violankin haave kouluaikoina oli tulla auroriksi, mutta lopulta hän koki sauvojen valmistuksen kiehtovana työnä. Hän meni töihin Ollivandersille ja oli siellä töissä loppuun asti... Kouluaikoinaan Viola oli samanlainen kuin sinä. Kiltti, avulias, ajattelevainen, täydellinen”, Sirius sanoi ja Adara hymähti huvittuneena.
”Ja hän tosiaan oli rui- Severuksen ystävä. Hän olisi kutsunut tämän häihimmekin, mutta... no... en ole ylpeä sanoessani tämän, mutta minä en postittanut sitä kutsua”, Sirius sanoi ja hörppäsi kaakaotaan. Adara ei tiennyt mitä sanoa. Ei hänkään koskaan ole pitänyt Kalkaroksesta, mutta jos hän olisi Georgen ystävä ja George haluaisi hänet häihin niin - mitä hittoa?! Minä ajattelen Georgen ja minun häitä? Adara ajatteli ja tunsi kasvojaan hiukan kuumottavan.

”Tiedän että minun ei olisi pitänyt tehdä sitä... Mutta vaikka Severus olisi ilmaantunutkin paikalle, James olisi aloittanut hirveän mekkalan. En yksinkertaisesti halunnut pilata sitä päivää sellaisella...”
”Mutta jos hän oli Violan ystävä, sinun olisi -”
”Tiedän, tiedän...” Sirius sanoi ja huokaisi.
”Loppujen lopuksi häitähän ei edes pidetty... Viola kuoli viikkoa ennen häitä. Hän halusi silti Mustan sukunimekseen jo ennen kuin sanoo ’tahdon.’” Sirius jatkoi ja Adara näki kuinka Siriuksen silmien syvyyksistä loisti vilpitöntä surua.
”Pidin häntä kummallisena. Kun hän halusi typerän sukuni nimen”, Sirius lisäsi, hymähtäen lauseen perään hiukan huvittuneena.

”Totta kai hän halusi...” Adara sanoi. Sirius katsoi Adaraa kysyvästi.
”Ehkä sinä et ymmärrä... mutta jos minä menisin naimisiin rakastamani henkilön kanssa, haluaisin hänen sukunimensä, muistuttamaan joka päivä siitä että rakastan häntä. Vaikka olisi joskus vastoinkäymisiäkin... sukunimi muistuttaisi minua”, Adara sanoi katsoen Siriusta käsiin. Jotain putosi Siriuksen hihan reunalle. Kyynel.
Adara katsoi Siriusta ja näki pienen kyynelvanan tämän poskella.
”I- sanoinko jotain väärin?” Adara sanoi säikähtäneenä. Sirius sulki hetkeksi silmänsä ja pudisti hiukan päätään. Sitten hän kietoi kätensä tiukasti Adaran ympärille ja nojasi päätään Adaran olkapäähän. Adara painoi kätensä isänsä selälle ja hymyili itsekseen. Sirius ei tietenkään ollut ajatellut asiaa siltä kannalta... Sirius tuskin ikinä oppisi ymmärtämään naisten ajatusmaailmaa.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
Kirjoitti: pullarusina - 30.07.2007 19:23:03

Rakastan tätä.
Tämä on ihana, suloinen, täydellinen, juuri sopivaa minun hömppä-minälleni.

Muutamia kirjoitusvirheitä, muttaa. Eivät ne häiritse.

Jatkoa odottelemaan jään.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
Kirjoitti: Cirilla - 31.07.2007 12:00:27

Oi!
Tämähän muuttuu jännäksi (;
Mutta mutta, ennen kuin sanon yhtään mitään, luulin löytäneeni erään pienen kirjoitusvirheen.
Hetkinen kun ensin löydän sen...
*etsii kuumeisesti*

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

”Hän ei luultavasti haluakkaan kertoa.” Sirius sanoi.

Tuleeko tuo 'haluakkaan' yhdellä koolla vai onko se noin?
Ajattelin että yhdellä mutta oma kirjoitusohjelmani sanoo että se ei ole väärin noinkaan... :S
Mutta siinäpä tuo...

Hyvin olit keksinyt Siriukselle omaa elämäntarinaa!
Ja mukava kuulla Violastakin jotain uutta.
Sitten on tämä yksi kohta:
Violan ja Severuksen ystävyys..
Kai siitäkin tulee jossain vaiheessa jotain lisätietoa? Tuo on vain niin jotenkin yllättävää, ja siihen pitää saada selitys
Vaikka tosin eihän ystävyyssuhteet selityksiä vaadi.
Mutta siitä olisi mielenkiintoista saada lisää selvitystä (;

Eiköhän tässä kaikki?
Ja lopuksi näin vielä sanon: Mukava luku (taas hieman erilainen) ei huono ollenkaan!
Jatkoa tulee...?

Cir*Katwi Kiittää

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
Kirjoitti: Lokitar - 31.07.2007 16:21:07

pullarusina, kiitos ettet nosta mitään haloota pikkuvirheistä :)
Kiitos kommentista, Akinnah, hyvä ku tykkäät <3
Cirilla, samaa mieltä. On se minun mielestä haluakaan. Kirjoittajan ajatusvirhe jonka varmaan saan anteeksi?

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
Kirjoitti: Cirilla - 31.07.2007 18:06:33

Anteeksi annettu (;

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
Kirjoitti: Lokitar - 01.08.2007 14:50:04

Hyvä hyvä ^^ Ihmettelin kun ei kommentointi onnistunu mut se johtuki tuosta sivun tyylistä, vaihtakaa tyyli nii voitte kommentoida. Asetukset--> tyyli---> subsilver tai se toinen

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.7, luku 63!!!
Kirjoitti: Lokitar - 04.08.2007 14:40:11

A/N: No pistetää sitte, ku eilen sain jatkoo aikaseks...

Luku 64. Harry Kalmanhanaukiolle

Aamulla ensimmäiset asiat mitä Adara tajusi herättyään, olivat nämä: hän ei nukkunut omassa huoneessaan, joku hengitti hänen niskaansa ja että hän nukkui hyvin ahtaasti jossakin.
Hän avasi silmänsä ja tajusi makaavansa olohuoneessa, se niskaan hengittävä henkilö oli Sirius ja että se ahdas paikka oli sohva. He olivat nukahtaneet sohvalle. Sirius makasi kyljellään, hengitti tasaiseen tahtiin ja oli painanut vasemman kätensä Adaran hiuksiin. Adara muisteli mitä viimeiltana oli tapahtunut. He olivat halauksen jälkeen väsähtäneet, käyneet makaamaan ja Adara oli vielä jutellut jotain Siriukselle, nojaten Siriuksen olkapäähän. Lopulta Adara oli vaiennut ja tuntenut vain rauhalliset sydämenlyönnit päänsä lähettyvillä... ja ilmeisesti nukahtanut.

Hänen olisi pitänyt herättää! Adara ajatteli ja tunsi sääliä Siriusta kohtaan, jonka selkä olisi taatusti jumissa epämukavasti nukutun yön jälkeen. Keittiön suunnalta kuului ääniä ja Remus asteli näkyviin.
”Heräsittehän te - tai näköjään vain sinä”, Remus totesi huomattuaan Siriuksen nukkuvan vielä levollisena. Adara venytteli jäseniään ja haukotteli. Remus näytti huvittuneelta.
”Katso nyt tuota...” Remus sanoi ja nyökkäsi Siriukseen päin. Adara katsoi Siriusta, joka nukkui sikeästi, tyytyväisen näköisenä ja ehkä aivan hiljaa tuhisten.
”Kuin pikkulapsi. En tiedä koska hän olisi viimeksi nukkunut noin pitkään ja tyytyväisen oloisena”, Remus sanoi ja virnisti. ”Ai niin, otimme teistä suloisen yhteiskuvan kun nukuitte.”
”Anteeksi mitä?” Adara sanoi hölmistyneenä. ”Missä se kamera on?”
”Kaksosilla.”
”Voi ei...”

Kaksoset olivat käynnistäneet pienen valokuva-kehitys operaation huoneessaan. Kun Adara saapui huoneeseen, he olivat juuri saaneet kuvan kehitettyä.
”Söpöä”, Fred totesi katseltuaan kuvaa Adaran olan takaa. Adara tuijotti kuvaa huvittuneena.
Molemmat makasivat tyytyväisen näköisinä sohvalla, rintakehät vain liikkuen. Siriuksen vasen käsi lepäsi kuvassa vielä Adaran olkapäällä, eikä hiuksissa. Adaran toinen käsi roikkui sohvan reunan yli kuolleen näköisenä.
”George taatusti kadehtii Siriusta”, Fred vinkkasi iskien silmää.
”Täh?! Sulje suusi, Fred!” George äyskähti.
”Huhuui, pelottaa”, Fred sanoi huvittuneena ja piiloutui Adaran selän taakse.
”Kohta pelottaa kunnolla”, George sanoi uhmaavasti ja heitti Frediä virnuillen tyynyllä. Kaksosten kesken syntyi kova tyynysota, jonka alta Adara pakeni valokuvan kanssa. Hän meni huoneeseensa lisäämään valokuvan albumiinsa ja oli juuri lähdössä keittiöön kun Sirius tuli häntä portaissa vastaan.

”Huo-omenta”, Sirius totesi haukotellen. ”Mikset herättänyt kun nukahdin sohvalle?”
”Minähän nukahdin! Miten olisin voinut herättää? Sinä olisit voinut herättää minut ennen kuin nukahdin”, Adara sanoi huvittuneeseen sävyyn.
”Eli molemmat nukahdettiin...” Sirius totesi ja hieraisi silmiään.
”Molly käski sanoa että aamiainen on valmis”, hän lisäsi.
”Selvä”, Adara sanoi ja lähti keittiöön.

Kahden viikon kuluttua oli toinen samankaltainen lounas, kaikki koolla ja puheensorina soi huoneessa.
”Ai niin, Harry pitäisi hakea tänne myös”, totesi herra Weasley yhtäkkiä. Adara tökkäsi haarukallaan hiukan ohi suunsa.
”Harrykin tulee tänne? Nyt jo?” hän kysyi ja hieraisi poskeaan johon oli pistänyt.
”Niin, tämän viikon sisällä. Kiltalaiset muodostavat saattueen ja -”
”Minä tulen mukaan”, Sirius ilmoittautui.
”Pyh, sinä pysyt täällä”, Rouva Weasley sanoi ja latoi munakasta Siriuksen lautaselle. Sirius muljautti silmiään tylsistyneenä.
”... Jos saattue on kerta salainen, niin miksei Sirius voisi tulla mukaanne?” Adara kysyi, yrittäen hiukan auttaa. Sirius vaikutti haluavan ulos edes hetkeksi talostaan.
”Mikäli saattue ei pysy salassa, miten me selitämme sen, että lensimme samassa saattueessa vankikarkurin kanssa?” herra Weasley kysyi.
Sori, minä yritin. Adara ajatteli ja osoitti ilmeellään sen Siriukselle. Sirius heilautti kättään eisemitään-tyyliin ja jatkoi aamiaisen syömistä.

Illalla Dumbledore saapui pitämään kokousta, ja Adara, Ron, Hermione, Ginny, Fred ja George jäivät keskenään yläkertaan. Fred ja George olivat keksineet kaukokorvat ja menivät salakuuntelemaan keittiön keskusteluja. Ginny meni hoitamaan pöllöään ja Adara, Hermione ja Ron jäivät Ronin huoneeseen juttelemaan.
”Koskahan Harry haetaan tänne?” Ron mietti.
”Riippuu koska saadaan tarpeeksi iso saattue että hänet voidaan tuoda...” Hermione vastasi katse uusimmassa kirjassaan (Hirviöt ja niiden taikakeinot).
”Minä en tajua sitä saattue-touhua. Helpompaa olisi jos Harry lentäisi vain tänne”, Ron sanoi.
”Ja jästit näkevät hänet? Älä ole tyhmä, Ron. Harry tarvitsee vähintään Vauhkomielen tarkkailemaan, ettei häntä nähdä. Ja toisekseen, jos joku tiedät-kai-kenen kannattaja vahtii häntä, Harry olisi helppo saalis ilman saattuetta”, Hermione selitti.
”Niin kai sitten...” Ron mutisi. ”Miksei hän tule hormipulverilla?”
”Koska jästitaloja ei ole liitetty hormiverkkoon, eikä tähän taloon pääse hormipulverilla noin vain. Isä kertoi”, Adara sanoi.
He juttelivat pitkään aiheista maan ja taivaan väliltä, kunnes rouva Weasley kutsui heidät illalliselle.

Herra Weasley oli jäänyt ylitöihin, joten hän ei ollut paikalla.
Kesken illallisen, keittiöön lehahti pöllö herra Weasleylta.

Harryn kimppuun hyökkäsi kaksi ankeuttajaa. Ei hätää, hän on kunnossa mutta käytti suojeliusta jästin nähden. Dumbledore järjestää hänelle erottamisen sijaan kunnon oikeudenkäynnin.

”Mitäh?” kaksoset sanoivat yhteen ääneen.
”Ankeuttaja? Harryn kodin lähellä?” rouva Weasley sanoi kauhuissaan.
”Ne tuskin olivat siellä muuten vain”, Sirius sanoi. ”Joku - luultavasti Voldemort lähetti ne sinne.”
Rouva Weasley vingahti. ”Älä – sano – sitä – nimeä!”
”Voldemort”, Sirius sanoi kuin kyseinen sana olisi yhtä yleinen kuin huispaus. Rouva Weasley tuijotti Siriusta hetken vihaisesti.

Puolisen tunnin kuluttua, Ron, Hermione ja Sirius saivat Hedwigiltä samat viestit:

Ankeuttajat hyökkäsivät kimppuuni ja minut ehkä erotetaan Tylypahkasta. Haluan tietää mitä on tekeillä ja milloin pääsen pois täältä.

Hermione ja Ron eivät saaneet vastata, Sirius ei edes halunnut vastata. Siitä hyvästä Hedwig nokki Ronia ja Hermionea seuraavat kolme päivää, ennen kuin Harry tuotiin Kalmanhanaukiolle.

Saattue lähti myöhään yöllä, neljäntenä päivänä ankeuttajien hyökkäyksestä laskettuna. Saattue oli paljon suurempi kuin Adaralla oli ollut, joka tosin johtui siitä että suurin osa innokkaista ilmoittautujista olivat Harry Potterin ihailijoita.
Adaralla oli hiukan nuhainen olo ja päätä särki välillä, joten hän päätti ottaa nokoset ennen kuin Harry tulee. Hän heräisi kyllä kun Harry saapuisi. Killalla sitä paitsi olisi kokous heti Harryn tuomisen jälkeen, joten Adara ei pääsisi edes keittiöön Siriuksen seuraksi.

”TE SIIS ETTE OLE OLLEET KOKOUKSISSA, MITÄ SIITÄ? OLETTE SILTI OLLEET TÄÄLLÄ! OLETTE SILTI OLLEET YHDESSÄ! MINÄ OLEN NYHJÄNNYT DURSLEYILLA KOKO KUUKAUDEN! VAIKKA OLEN SELVINNYT ENEMMÄSTÄ KUIN TE KAKSI IKINÄ, JA DUMBLEDORE TIETÄÄ SEN – KUKA PELASTI TEIDÄN KUMMANKIN NAHAN ANKEUTTAJILTA?”
Tuohon huutoon Adara heräsi säpsähtäen. Ääni kuului Ronin huoneesta, ja kuului selvästi Harrylle.
Adara nousi ylös ja pyyhki silmiään. Hän nousi ylös ja asteli Ronin huoneen ovelle, kun huuto jatkui:
”KUKA JOUTUI VIIME VUONNA MENEMÄÄN LOHIKÄÄRMEIDEN JA SFINKSIEN JA TIES MINKÄ KAMALAN OHI? KUKA NÄKI KUN HÄN PALASI? KUKA JOUTUI PAKENEMAAN HÄNTÄ? MINÄ!”
Ja minä... Adara ajatteli, muttei viitsinyt astella sisälle ja sanoa sitä.

”MUTTA MIKSI MINUN PITÄISI TIETÄÄ, MITÄ ON TEKEILLÄ? MIKSI KUKAAN MINULLE VAIVAUTUISI KERTOMAAN MITÄ TAPAHTUU?”
Kuului Hermionen vaimeaa puhetta, ja taas:
”ETTE TE KOVIN KOVASTI VOINEET HALUTA, KOSKA MUUTEN TE OLISITTE LÄHETTÄNEET MINULLE PÖLLÖN, MUTTA KUN DUMBLEDORE PAKOTTI VANNOMAAN -”
Taas Hermione keskeytti, mutta..
”MINÄ NYHJÄSIN NELJÄ VIIKKOA LIKUSTERITIELLÄ, NÄPISTIN ROSKIKSISTA SANOMALETIÄ JA YRITIN SAADA SELVILLE MITÄ ON TAPAHTUNUT –”
Nyt vuorostaan Ronin hiljaista ääntä, mutta Harry jatkoi:
”TE OLETTE VARMAAN NAURANEET MAKEASTI TÄÄLLÄ YHTEISESSÄ PIILOSSA –”

Viimein Hermione ja Ron saivat suunsa auki. Syntyi pitkä hiljaisuus, jonka Adara päätti rikkoa. Hän astui sisään. Harry käveli hetken aikaa edestakaisin tätä huomaamatta, kunnes havahtui katsomaan ovelle.
”Kuinka kauan sinä olet ollut -” Harry kysyi.
”Kesäloman alusta lähtien”, Adara sanoi.
”Ei, kun kauanko olet seissyt siinä?” Harry sanoi, ja tuntui sanovan sen hiukan kireästi, kun Adara tunnusti olleensa muiden kanssa jo neljä viikkoa.
”Ai, pari kävelykierrostasi sitten tulin sisälle”, Adara sanoi.
Syntyi taas hetken hiljaisuus.
”Mikä tämä paikka on?” Harry kysyi.
”Feeniksin killan päämaja”, Ron vastasi.
”Ja minun sukuni talo”, Adara lisäsi.
”Mikä on feeniksin kilta?”
”Salaseura, Dumbledore johtaa sitä, hän perusti sen. Siinä on niitä, jotka taistelivat tiedät-kai-ketä vastaan viime kerralla”, Hermione vastasi.
”Keitä siinä on?”
”Aika paljon väkeä –”
”Me ollaan tavattu parikymmentä. Ja Adara vielä enemmän”, Ron sanoi. Harry tuijotti heitä hetken.
”No?”
”Öh.. mitä no?” Ron kysyi.
”Voldemort! Mitä on tekeillä? Mitä hän aikoo? Missä hän on? Miten me pysäytetään hänet?”
Harry latoi kysymyksiä.
”Mehän kerrottiin jo, ettei kilta laske meitä kokouksiin. Niin että me ei tiedetä yksityiskohtia – mutta yleiskuva meillä on...” Hermione sanoi.
”Fred ja George keksivät nimittäin kaukokorvat”, Ron sanoi. ”Ne on tosi hyödylliset.”
”Kauko -?” Harry toisti.
”Korvat, joo. Paitsi että niitä ei voi enää käyttää, koska äiti äkkäsi ne ja sai raivarin”, Ron sanoi.
”Mutta hehän menivät taas kuuntelemaan –” Adara sanoi.
”Menivät vai? Oi voi..” Ron sanoi ja huokaisi. ”Mutta me ollaan kuultu tähän asti aika paljon, ennen kuin äiti huomasi. Jotkut kiltalaiset seuraa tunnettuja kuolonsyöjiä, pitää niitä silmällä siis –”
”Jotkut värvää kiltaan lisää väkeä”, Hermione lisäsi.
”Ja jotkut vartioi jotain.. Ne puhuvat alinomaa vartiovuoroista.”
”Etteivät sattumoisin Harrysta?” Adara kysyi.
”Ai.. joo.” Ron vasta tajusi.

Kuului kaksi kovaa kräts-ääntä, ja kaksoset ilmiintyivät Adaran nenän eteen. George suoraan Adaran varpaille.
”Auh!” Adara huudahti.
”Ai! Anteeksi!” George sanoi äkättyään mihin oli tallannut. Adara istuutui nojatuoliin ja George kyykistyi hänen viereensä.
”Terve Harry. Arveltiinkin että sinun sulosointuinen äänesi me kuultiin”, Fred sanoi.
”Älä turhaan tukahduta kiukkuasi, Harry. Jossain viidenkymmenen mailin päässä saattaa olla parikin tyyppiä, jotka eivät kuulleet”, George lisäsi virnistäen. Adara tyrskähti.
Fred ja Ron alkoivat hetken aikaa jutella. George oli taas keskittynyt muihin asioihin.
Hän oli tarttunut Adaraa kädestä ja painanut huulensa Adaran kämmenselkää vasten. Hiljaa, hitaasti ja muiden huomaamatta George tutki huulillaan Adaran kämmenselän joka sopukan ja katsoi välillä hymyillen Adaraan. Adara tunsi poskiaan punottavan jo ajatuskin että joku huomaisi Georgen touhut.

Lopulta Fred huudahti: ”Lähdetään” ja kaksoset kaikkoontuivat muualle, Georgen luotua viimeinen lämmin silmäys Adaraan ja kuiskattua: ”Tulen huoneeseesi ruokailun jälkeen.” Adara lähti omaan huoneeseensa, Harryn, Hermionen, Ronin ja juuri saapuneen Ginnyn aloittaessa keskustelua keskenään.

A/N: Kommenttia prkl :(

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 64, 4.8!!!
Kirjoitti: pullarusina - 05.08.2007 18:40:53

Byhyy. En kestä sitä että Georkella ja Adaralla on suhde ;__________; EI EI EI SE EI VAIN KÄY.

Joo mutta hyvä luku ja jatkoa toivon *3*

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 64, 4.8!!!
Kirjoitti: akinnah - 05.08.2007 20:59:48

Miksei käy että ne on yhessä o.O Sehän on vaan ihanaa <3

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 64, 4.8!!!
Kirjoitti: Lokitar - 06.08.2007 15:23:09

pullarusina taitaa olla Draco/Adara-kannalla :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 64, 4.8!!!
Kirjoitti: Ihmissusi - 06.08.2007 19:53:42

Ihana <3 Uskotko jos sanon, että kesti kauvan lukea tää? Oot jaksanu kirjottaa ^^Mutta tuossa alussa puhuttiin Kalmanhanaukio kolmestatoista? Eikös se olluk Kalmanhanaukio kaksitoista? En ole varma...
* Menee tarkistamaan asian-- >

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 64, 4.8!!!
Kirjoitti: Lokitar - 07.08.2007 12:43:22

Luku 65. Vuoteen oma

Adara otti toiset nokoset, kunnes rouva Weasley asteli huoneeseen.
”Ruoka on valmis ja kokous päättynyt. Taasko sinä kultaseni nukut? Oletkohan tulossa kipeäksi?” rouva Weasley kysyi huolestuneena ja painoi kätensä Adaran otsalle.
”Hmm.. kuumetta ei ainakaan tunnu olevan. Muista syödä nyt hyvin”, rouva Weasley jatkoi ja lähti hakemaan muita ruokailuun. Adarasta tosiaan tuntui hiukan siltä, että hän oli tulossa kipeäksi, nuha vain paheni ja korvat tuntuivat olevan hiukan lukossa, kurkkuunkin hiukan sattui. Yhtäkkiä hän kuuli pieniä askelia ja näki vilahduksen Oljosta kipittämässä alakertaan.
Jostain syystä en olisi yllättynyt, jos Oljo olisi laittanut myrkkyä ruokaani... Adara tuumi ja lähti keittiötä kohti. Saavuttuaan olohuoneeseen hän näki Kalkaroksen loittonevan selän eteishallissa. Hän oli nähnyt sen selän joka kerta kokousten jälkeen. Kalkaroksella tuntui aina olevan kiire lähteä pois.

Adara kiirehti keittiöön, Sirius ei ollut siellä. Ilmeisesti hän oli saattamassa vieraita ulos. Olohuoneesta kuului kolahdus, ja sen jälkeen Adaran isoäidin järkyttävää kiljuntaa.
”Eikö tuota akkaa saisi jo irti seinästä..?” Adara mutisi itsekseen.
”Se on jotenkin loihdittu kiinni...” kuului vastaus. Muutama päivä sitten Kalmanhanaukiolle muuttanut Bill Weasley vastasi, ja sekoitti äitinsä puolesta keittoa hellan ääressä. Herra Weasley istui taas pöydän ääressä tutkimassa jotain paperia. Adara tiesi, että hän kysyisi turhaan, jos hän nyt avaisi suunsa ja kysyisi mitä paperin asia koskee. Hän oli tottunut, ettei kiltaan liittyviin kysymyksiin vastattu.
Toisella puolella pöytää nukkui Adaralle jo tuttu Mundungus.

Sirius istuutui vakiopaikalleen, Harry häntä vastapäätä ja muut summittaisesti johonkin. Sirius silitteli sylissään makaavaa Koukkujalkaa hajamielisesti ja jutteli Harryn kanssa. Fred ja George sähelsivät tapansa mukaan taikojensa kanssa ja saivat huudot äidiltään. Muut alkoivat syödä lihapataa tyytyväisinä.
Rouva Weasley alkoi sepustaa Siriukselle mitä talossa tehtäisiin seuraavaksi, Hermione ja Ginny naureskelivat Tonksille joka muunteli nenänsä muotoa, Bill ja Lupin juttelivat maahisista, Mundungus kävi keskustelua kaksosten kanssa mutta Georgen katse karkaili välillä Adaraan päin.
Jälkiruoan jälkeen ihmiset osoittivat kaikki kovaa väsymystä. Mundungus nojasi päätään käteensä jo puoliunessa ja Tonks haukotteli koko ajan.
Vaikka rouva Weasleyn mielestä oli aika mennä nukkumaan, Sirius kysyi Harrylta haluaisiko tämä tietää jotain.

Siriuksella ja rouva Weasleylla alkoi suuri sanaharkka siitä kuinka paljon Harrylle saisi kertoa. Adara huokaisi ärtyneesti ja koetti ajatella jotain muuta. Pian riidan aihe vaihtuikin Jamesin ja Harryn eroihin ja Dumbledoren ohjeisiin. Sirius alkoi äänestä päätellen tosiaan ärtyä.
”Hän ei ole sinun poikasi”, Sirius sanoi hiljaa.
”Hän on kuin oma poikani”, rouva Weasley vastasi raivoisasti. ”Keitä muita hänellä on?”
”Hänellä on minut!” Sirius huudahti jo ärtyneenä.
”Niin. Asia vain on niin, että sinun on ollut aika vaikea pitää hänestä huolta, kun olet ollut telkien takana Azkabanissa”, rouva Weasley sanoi. Se oli Adaralle viimeinen pisara, hän nousi seisomaan ja katsoi vihaisesti rouva Weasleyta.
”JA SEKÖ ON HÄNEN SYYNSÄ!? HÄNEN SYYNSÄ ETTÄ HÄNET LAVASTETTIIN SYYLLISEKSI?!” hän huusi niin että kaikki muut hiljenivät.
”Adara, istu alas”, Lupin sanoi tiukasti ja kääntyi rouva Weasleyyn päin. ”Mitä sinuun tulee, tämä meni hieman pitkälle.”
Rouva Weasley näytti järkyttyneeltä kun Adara oli huutanut hänelle. Sirius tarttui Adaraa ranteesta ja veti tämän hitaasti istumaan. Siriuskaan ei näyttänyt tyytyväiseltä, Adara oli luultavasti tehnyt sen mihin Sirius olisi pian ollut valmis.

Rouva Weasley määräsi Fredin, Georgen, Ronin, Hermionen ja Ginnyn nukkumaan, että Harry saa kysellä asioitaan rauhassa. Fred ja George vetosivat täysi-ikäisyyteensä, ja Ron ja Hermione siihen että Harry kertoo heille kaiken kumminkin. Joten Ginny oli ainoa joka loppujen lopuksi poistui. Adara huomasi vasta nyt että Siriuksen käsi oli yhä hänen ranteensa ympärillä.
Harrylle kerrottiin sen verta tietoa, mitä rouva Weasley salli, sitten hän käski kaikki nukkumaan ja pakotti kaikki menemään omiin huoneisiinsa. Adara luuli jo hetken, että Georgen tulo-aikeet jäivät vain haaveeksi, mutta ei kulunut kauaa kun tämä ilmiintyi Adaran makuuhuoneeseen.

”Hei”, George kuiskasi ja ennen kuin Adara edes vastasi, tämä oli painanut huulensa Adaran huulille. Hetken he suutelivat toisiaan ja kietoivat kätensä toistensa ympärille, kun portaista kuului ääniä.
”Äiti...” George kuiskasi hiukan pelästyneenä.
”Tai isä...” Adara mutisi. Portaissa kävelijä tuntui pysähtyneen Adaran huoneen oven lähelle. Kuului pieni kräts, ja George oli poissa. Heti sen jälkeen joku koputti Adaran oveen.
”Niin?” Adara sanoi ja ovesta asteli Sirius.
”Hei... Kaikki hyvin?” Sirius aloitti hiukan huolestuneeseen sävyyn.
”Joo.. ei tässä mitään...” Adara vastasi ja häpesi nyt hiukan kiukun puuskaansa.
”Varmasti?” Sirius sanoi epäilevään sävyyn. Adara nyökkäsi mahdollisimman vakuuttavasti, mutta Sirius ei tehnyt elettäkään lähteäkseen.
”Molly meni tosiaan hiukan pitkälle, mutta se johtuu vain siitä että hän on huolissaan Harrysta. Ei hän pahaa tarkoittanut”, Sirius sanoi, mutta hänen äänensävystään erotti sen, ettei Mollyn sanat olleet häntäkään miellyttänyt.
”Tiedän.. Menetin vain hiukan malttini”, Adara sanoi.
”Minullakin liippasi läheltä”, Sirius sanoi, hiukan huvittuneena.
Adaraan iski yhtäkkiä kova tunne kurkussa, mutta hän vain yskäisi.

”Sinä ja George olette -?” Sirius sanoi vaihtaen aihetta.
”Niin”, Adara sanoi eikä kestänyt enempää. Hän alkoi yskiä kunnolla, mutta puuska ei tuntunut loppuvan vieläkään. Adara kuitenkin lopetti, ettei huolestuttaisi Siriusta. Ehkä hän tosiaan oli hiukan kipeä.
”Toivottavasti teillä menee hyvin. Hän vaikuttaa hyvältä tyypiltä”, Sirius lisäsi ja oli juuri lähdössä.
”Hän on”, Adara sanoi ja alkoi taas yskiä.
”Mikä nyt? Oletko sairas?” Sirius kysyi.
”En, johtuu varmaan pölystä”, Adara mutisi ja alkoi taas yskiä.
”En oikein usko”, Sirius sanoi ja koetti Adaran otsaa kädellään. ”Sinähän olet tulikuuma!” hän sanoi ja vertasi vielä Adaran otsaa omaansa.
”Käyn kysymässä Mollylta onko hänellä jotain lääkettä”, Sirius sanoi ja lähti kiireellä huoneesta.
”Mut- ei sin- tarvit-.. äh..” Adara änkytti, mutta Sirius oli jo mennyt. Hän vaihtoi vaatteensa ja rojahti sänkyynsä, lämpimän peiton alle.

Hetken päästä Sirius palasi rouva Weasleyn kanssa, joka tarjosi Adaralle jotain juotavaa lääkettä. Vastentahtoisesti Adara otti rouva Weasleyn avun vastaan (lähinnä siksi että Sirius käski) ja joi lääkkeensä. Pian sen jälkeen he lähtivät nukkumaan ja Adarakin nukahti, niin syvään uneen, ettei hän kuullut pientä kräts-ääntä, ja toista sen merkiksi että huoneeseen saapunut oli poistunut.

Seuraavana päivänä Adarasta ei ollut apua siivouksessa. Rouva Weasley oli määrännyt hänet sänkyyn koko päiväksi. Kaksoset ilmiintyivät paikalle vähän väliä ja Oljo kulki oven ohi mutisten jotakin kuolemantaudista. Sirius toi Adaralle aamiaisen, lounaan ja päivällisen, joista Adara sai vain lounaan kunnolla alas.
Illemmalla Sirius toi hänelle iltapalaa ja rouva Weasleyn raparperipiirakkaa. Sirius kysyi hänen vointiaan rouva Weasleyn häivyttyä.
”Paljon parempi”, Adara päästi valkoisen valheen. ”Voin jo huomenna auttaa siivouksessa.”
Sirius painoi kätensä Adaran otsalle.
”Ei taida onnistua.”
Adara huokaisi.
”On tylsää maata sängyssä koko päivä...” Adara totesi.
”Tylsää olla ylipäätään tässä talossa...” Sirius mutisi. Adara havahtui kuullessaan tietyn sävyn Siriuksen äänessä.

”Ei kai sinun täällä kauaa tarvitse olla? Kunhan saamme Peterin kiinni voimme todistaa –”
”Se siinä onkin. Peteristä ei näy jälkeäkään. Hän on tietysti jossain piilossa... pelkuri...” Sirius sanoi viimeisen sanan halveksuvasti. Adara halusi piristää Siriusta jotenkin.
”Mutta heti kun hän tulee piilostaan, kilta nappaa hänet, vai mitä? Sitten sinä olet vapaa”, Adara sanoi toiveikkaasti. Siriuksen ilme tuntui kirkastuvan sanalle vapaa.
”Niinpä kai”, hän vastasi itsekin toiveikkaana.
”Sitten me voidaan muuttaa pois täältä. Jonnekin missä ei roiku kotitonttujen päitä seinillä”, Adara sanoi, Sirius naurahti.
”Jonnekin missä verhot ei vilise hutsuista”, Sirius lisäsi.
”Ja jossa ei ole maalausta joka kiljuu ja karjuu pienimmästäkin äänestä...” Adara lisäsi.
”Ja jossa ei ärsyttävä kotitonttu puhu sinusta kuin rutosta”, Sirius lisäsi. He molemmat hymyilivät.

”Kunpa se aika koittaisi pian”, Adara sanoi huokaisten. Sirius hymyili leveämmin, muttei sanonut mitään. Oli hetken hiljaista, Sirius näytti miettivältä ja naputti etusormella yöpöytää.
”Sitten kun paranet, muistuta minua niin menemme yhteen paikkaan”, Sirius sanoi.
”Paikkaan? Ethän sinä saa poistua talosta –”
”Ei huolta. Ei kukaan näe meitä”, Sirius sanoi.
”Ai.. No sitten se käy... kai”, Adara myönsi. Sirius lähti jatkamaan siivousta, Adara otti vanhan pimeyden voimilta suojautumisen kirjan esille ja alkoi selailla sitä.
Tylsää...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
Kirjoitti: pullarusina - 07.08.2007 18:16:48

Ihihiiiiiii! AAH. ihana luku jälleen ^.^ Odotan täällä aivan kiim- innoissani että milloin Draco - poju löytää Adaran luokse taas. =D AAH! Tee se minun takiani, saata heidät taas yhteen...

Nojuu, mutta Hieno Luku taas kerran ja Jatkoa odottelen >D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
Kirjoitti: Jigsaw - 07.08.2007 22:38:45

Ihan ekaksi pyydän anteeksi etten ole jättänyt kommenttia pitkään aikaa. Yllätyin iloisesti kuin huomasin että taas on sitä jatkoa tullut. ;) Koska olen huomannut että jatkoa tulee nopeammin kuin laki sallii. :D Ja EN todellakaan halua että Draco tulee häiritsemään Adaraa ja Georgea. >:( Niin suloinen pari. <3
Edelliset osat ovat olleet "ihan ok" tasoa, mutta odotukset olivat todella korkealla tuota George/Adara kohtausta varten. Mutta sitten se kerpeleen Sirius tuli siihen. ;D Mutta ei mitään vikaa...
Hyvin tämä on edennyt ja nytten alkaa jo lukujakin kertyä ihan kiitettävästi. ;)
Jatkoa odotelessa...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
Kirjoitti: Lokitar - 07.08.2007 23:58:31

*Ei tiedä kumpaa kuuntelisi, George/Adara vai Draco siihen häiriköimään*
Voi mun pipiä päätäni >_<
Kiitos nopeasta kommentista pullarusina.. ja jigsaw :D
Kesälomaa on tosiaan vaikea kirjoittaa tapahtumarikkaaksi, mutta eniten nyt haluaisin että Sirius ja Adara viettäisi aikaa keskenään kuin isä ja tytär ^^ Koetan saada jotain tapahtumaakin.. kunhan keksin mitä xD

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
Kirjoitti: Cirilla - 10.08.2007 18:48:28

Kaksi jatkoa? :o
oho..
Ja ite oon missannu molemmat!
Noh, vetoan nyt siihen etten oo käyny koneella ku joskus kaua aikaa sitte!
Oli vieraita kylässä ja sitte piti muuttaa ja tällästä..
Mut kuiteski.

Oli muute aivan tosi ihanaa ja mukavaa lukia kaks jatkoa peräkkäi (:
Ja nää jatkot oli muute tosi hyviä (äsh, taas tätä ihkutusta, mut kestätkö?)

Ja oli muute iha kiva ettet kaikkea juttuja laittanu tähä siitä kirjasta (siis ku jokku kohat oisin varmaa hypänny yli tai jtn)
eli voin sanoa et osaat laittaa oikeat asiat.
Eli toisinsanoen:
Osaat kirjoittaa ja laittaa kirjasta asioita, ja ne ei tunnu nii tönköiltä!

Riittääkö kommentti?
Hope so! Koska multa loppu sanat (:

Cir*Katwi Kiittää

ite yritän kyllä kommata..
mut nyt ei oo ehtiny ku kone kotona ja ite oon luuraillu kämpillä, jonne ei oo hankittu nettiä..
):
ite yritän kommata aina sillo ku pystyn ja kykenen
koita nyt väsätä jatkoa
pliiiiiiiis... *koiranpentuilme*

Cir*Katwi

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
Kirjoitti: Salmiska - 12.08.2007 00:04:33

Tähän on tullut niin paljon jatkoa sen jälkeen kun olen viimeksi lukenut tätä.Ainakin 30 uutta lukua joita luin innolla ! Ja olen erittäin kiinostunut siitä mihin Sirius suunnittelee vievänsä Adaran ! Joten sen voi ymmärtää myös tällä tavalla [size=200]KOSKA JATKOA ON TULOSSA???? MIELELLÄÄN MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI SAIT MUT KOUKKUUN!!!!!![/size] :D :D :D :D :D :D :) :D :D :)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
Kirjoitti: Lokitar - 12.08.2007 17:00:58

Oho, uusi lukija (?) jee \o/

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 12.08.2007 18:45:21

Tämä on ihana!! :D Sirius antamassa ns. hyväksyntää Adaran ja Gergen suhteelle, jotenkin niin söpöä.. Nop, toivottavasti laitat pian jatkoa, sillä tää on ihan loistava, hyvin kirjotettu ei kirjotusvirheitä, ja mukavasti Adaran ja HArryn elämässä tapahtuu samanlaisia asioita... Ja niitä tapahtuu ihan sopivasti ei yhtään liikaa, ja tosta vielä, että Adara ja George tosiaan on söpö pari, ja toivottavasti Adarakin tajuu sen eikä haikaile Dracon (ei hyvä Adaralle ja kaikenlisäksi Malfoyn sukua)
perään vaan on onnellinen Gerogen kanssa SIiruksen kuoleman (*nyyhkis*) jälkeenkin... Sitä vaan, että näyttäsköhän Sirius Hiinokan Adaralle, kun se sano et se vie sen johonkin? Ja muuten vielä aikasemmasta osasta, SIrius ja Adara sohvalla nukkumassa, ja George oli ihan oikeesti varmaan kateudesta vihree siitä, no ainahan se voi koittaa taikoo ittensä siihen valokuvaan Siriuksen tilalle! <3

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
Kirjoitti: Lokitar - 12.08.2007 19:35:35

ihanan pitkä kommentti, *hali* teen kohta jatkoa, ei kestä kauaa

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
Kirjoitti: SutsannaP - 15.08.2007 16:46:11

KOHTA saadaan jatkoaaa *laulaa tanssien* :) ihanaa siitä olikin niin kamalan pitkä aika!! odotamme innolla, vai mitä lukijat?!! ei huolen häivää...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.8, luku 65!!!
Kirjoitti: Lokitar - 15.08.2007 18:55:02

A/N: Noniin!! Pitkästä aikaa jatkoa. On hiukan laiskottanut kun koulut alko, heheh... Ja nyt hämmästelkää omituisen 66. luvun nimen parissa ja alkakaa sitten lukea

Luku 66. Enkelin pää

Kuumetta jatkui kokonaiset kolme päivää, kunnes neljännen päivän aamuna Adaran olo tuntui virkeältä ja terveeltä. Hän auttoi Lupinia korjaamaan kaappikelloa jolla oli paha tapa ampua nuolia ohikulkijoita kohti. Valitettavasti seuraavana parina päivänä Kilta piti tavallista enemmän kokouksia ja Adara vietti enemmän aikaa Harryn ja muiden kanssa. Fred ja George alkoivat käydä kokouksissa joten Georgestakaan ei ollut Adaralle paljoa seuraa. Kaikesta huolimatta, Adaralla oli hauskaa siivotessaan taloa muiden kanssa. Harryn mieliala tuntui laskevan päivä päivältä, mitä lähempänä kuulustelua oltiin.

Pian koitti kuulustelupäivä, ja Harry lähti herra Weasleyn kanssa ministeriöön. Adara ja Sirius istuivat keittiössä kahdestaan, juoden teetä. Huoneessa vallitsi sellainen hiljaisuus, kuin talossa ei taaskaan asuisi ketään. Siriuksen ja Adaran teekuppien kolinaa ja Oljon mutinaa lukuun ottamatta talo tuntui kovin kuolleelta. Muut olivat huoneissaan odottamassa Harryn paluuta.
”Ai niin.. Sinun piti viedä minut jonnekin”, Adara totesi rikkoen hiljaisuuden. Sirius taukosi hetkeksi teen juomisensa.
”Tosiaan... Ehkemme kuitenkaan tänään, kun Harry on kuulustelussa. Parasta olla täällä kun hän palaa, kävi miten hyvänsä”, Sirius vastasi. Adara nyökkäsi ehkä hiukan pettyneenä, muttei ilmaissut sitä mitenkään Siriukselle.

”Vapautus, vapautus, vapautus...” Lauloivat ja tanssivat Fred, George ja Ginny.
”Nyt riittää Fred – George – Ginny!” rouva Weasley huusi ja alkoi tarjota Harrylle lounasta. Adaralla ei ollut nälkä joten hän livahti keittiöstä hetkeksi omille teilleen. Hän asteli portaista joka toisen yli ja päätyi oman huoneensa ovelle. Hän asteli sänkynsä luo – jo tylsistyneenä ajatuksestakin että hän makaisi siinä vielä yhdenkin ylimääräisen tunnin. Hän alkoi siivota hiukan lattialle eksynyttä omaisuuttaan autioon matka-arkkuunsa.

”Pyhimys-Potter pääseekin Tylypahkaan... Hyvä vain, yksi kuraveristen rakastaja vähemmän tässä talossa”, kuului mutinaa ovelta. Oljo oli päättänyt omin luvin tulla kiillottamaan Adaran ovenkarmia – mikä tuskin oli se pääsyy miksi Oljo oli siihen tullut.
”Mitä sinä haluat?” Adara kysyi. ”Täällä ei ole mitään Mustan suvulle kuuluvaa, joten suosittelen että menet muualle”, hän jatkoi mahdollisimman kohteliaasti, mutta kuuluvasti.
”Sirius-herran tyttö puhuu Oljolle kuin tutulleen... Voi jos vanha emäntä tietäisi -” Oljo aloitti sitä tuttua vaikerrustaan.
”Tuki suusi ja siirry muualle siitä!” kuului Siriuksen ärtyisä huuto.
”Kyllä, herra”, Oljo sanoi ja poistui saman tien. Sirius jatkoi matkaansa yläkertaan, huoneeseen jossa Hiinokkaa pidettiin. Adara huokaisi pettyneenä.

Tylypahkan alku lähestyi nopeammin kuin Adara luulikaan. Loman viimeisinä päivinä kirjalistat viimein tulivat, ja Ronin ja Hermionen valvojaoppilas-merkit. Rouva Weasley piti hienot juhlat heidän kunniakseen, mutta Siriusta ei näkynyt kuin vilahduksina juhlissa. Ron oli täysin ulkona asioista, hän ei näyttänyt millään uskovan että hän on valvojaoppilas. Jos totta puhutaan, Adara oli olettanut että Harrysta tulisi valvojaoppilas. Ja Hermionen sijaan hän oli pelännyt uhriksi itseään, mutta onnekseen säästyi siltä ongelmalta. Kaksoset olisivat varmasti olleet riemuissaan saadessaan pilkata Adaraa V-merkistä.

Kun oli lähtöä edeltävä yö, Adara heräsi huoneensa oven natinaan.
”Adara? Nukutko?” kuului Siriuksen kuiskaus.
”En enää...” Adara mutisi.
”Lähdetään.”
”Mihin?”
”Sinne mihin lupasin sinut viedä.”
Sirius kuuli vain pientä mutinaa ja narinaa kun Adara nousi vuoteestaan, yllään päivävaatteet. Se oli hänen tapansa varmistaa, ettei hän myöhästy Tylypahkan junasta.
”Mennään, mutta hiljaa”, Sirius kuiskasi.
”Miksi? Eikö meillä ole lupaa lähteä?” Adara kuiskasi takaisin.
”Öh... Teoriassa kyllä...” Sirius mutisi.
”Teoriassa?” Adara sanoi painottavasti.
”Totta kai minulla on lupa lähteä omasta kodistani, en ole mikään vanki... enää”, Sirius kuiskasi kun he saavuttivat viimeisen porrasaskelman.
”Niinpä kai”, Adara kuiskasi, mutta niin hiljaa ettei Sirius kuullut. He saapuivat ulko-ovesta ulos kujalle. Sirius tuntui napanneen tyhjästä kypärän ja ojensi sen nyt Adaralle.
”Häh?” Adara sanoi, ennen kuin näki sen. Mustan Harley Davidson tuhatkuusisataisen seisomassa heidän edessään. Adara pisti sanaakaan sanomatta kypärän päähänsä.

He ajoivat pitkän matkaa hämäriä katuvalojen valaisemia katuja, kunnes Adaran arvaamatta nousivat ilmaan. He lensivät korkealle Lontoon ylle, Siriuksen kytkettyä näkymättömyys päälle.
Talot näyttivät kuin pienoismalleilta, ja katu- ja mainosvalot näyttivät pieniltä tulitikkujen päiltä, joissa näkyi vielä hiukan kituvaa valoa.
Adara oli häkeltynyt kauniista näkymistä, että melkein unohti pitää Siriuksesta kiinni.
Lopulta he laskeutuivat pienelle nurmelle. Puisto oli pieni ja vaatimaton, mutta keskellä sitä lojui kuin siihen unohdettu suihkulähde. Puistoa ympäröivät paksut vanhat tammet, joiden yläpuolella lehdille haaleaa loistetta antamassa, näkyi valkoinen puolikuu.

He istuutuivat puiston penkille ja Adara katsoi ihaillen kaunista yömaisemaa.
”Vau...” hän kuiskasi. Sirius hymyili.
”Tulimme Violan kanssa usein tänne... Sovimme tulevamme tänne myös häiden jälkeen”, hän sanoi ja siveli sormillaan mustan kypäränsä pintaa. Hän vilkaisi Adaran käsissä olevaa kypärää.
”Viimeksi tuo kypärä oli suojaamassa hänen päätään...” Sirius jatkoi ja huokaisi lähes huomaamattoman hiljaa. ”Anteeksi, ei pitäisi vaivata sinua näin... Sinua varmaan harmittaa kun sinusta ei tullut valvojaoppilasta?”
”Ei toki. Päinvastoin, George ja Fred olisivat pilkanneet minua jos olisin saanut merkin”, Adara sanoi helpottuneena. Sirius naurahti.
”Tosiaan.. George”, hän sanoi mietteliäänä. Adara odotti jännittyneenä.
”Hän vaikuttaa... kelpotyypiltä”, Sirius sanoi ja virnisti.
”Hän ja Fred ovat kuulemma yhtä pahoja kuin kelmit...” Adara sanoi. Sirius kohotti kulmiaan.
”McGarmiwa sanoi niin joskus... Sanoi että he ovat lähes kelmien veroisia.”
”Se merkkaa paljon se... Toivotaan vain ettei heillä jää se päähän.”
”Päinvastoin... He suunnittelevat omaa kepposkauppaa”, Adara sanoi. Sirius oli vähällä pyöräyttää silmiään. ”Mutta ei se minusta ole huono juttu... Heillä on niin paljon ideoita ja unelmia... He varmasti menestyvät”, Adara sanoi luottavaisesti. Sirius hymyili taas.
”Sinä tosiaan uskot heihin.”
”Totta kai.”

Syntyi hetken hiljaisuus, jota rikkoi vain suihkulähteen veden lotina. Adaran katse keskittyi nyt enkeliin, joka piteli vettä tulvivaa maljaa kädessään. Enkeliltä puuttui vasen puoli päästä.
”Huomasit sen, vai mitä? Enkelin pää...” Sirius kysyi. Adara nyökkäsi.
”Sen itse asiassa rikoin minä...”
”Sinäkö?” Adara hölmistyi.
”Tai Kalkaros. En ole ihan varma...” Sirius korjasi. ”Me kaksintaisteltiin täällä kerran. Viola oli sen jälkeen pitkän aikaa tuohtunut minulle. Ensinnäkään hän ei pitänyt siitä että sanoin taistelupaikaksi tämän, meidän vakiotapaamispaikan. Ja toisekseen hän ei pitänyt siitä, että taistelin Ruikul- Kalkaroksen kanssa”, Sirius sanoi, ja tuntui olevan hiukan vihainen itselleen.
”Syy miksi tähän asti olen kestänyt Kalkaroksen ainaista vinoilua, on se, että Viola olisi varmasti halunnut minun tekevän niin...”
Adara hymyili ymmärtäväisesti ja tarttui toiseen kypärää sivelevään Siriuksen käteen.
”Hassua kyllä, mutta... olen joskus yrittänyt löytää Kalkaroksesta hyviäkin puolia”, Sirius mutisi.
”En vain ole koskaan onnistunut”, hän totesi synkästi.
”Äiti ilmeisesti löysi... mutta se on heidän salaisuutensa”, Adara arveli.
”Ilmeisesti... Mutta en vieläkään ymmärrä, että mitä ystävän arvoista hän Kalkaroksessa näki.”
”Jotkut asiat on tarkoitettu jäämään salaisuuksiksi. Niin se vain on”, Adara totesi ja vilkaisi heidän yllään loistavaa tähtitaivasta, mustaa samettia jota koristivat kymmenet timantit.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: SutsannaP - 15.08.2007 21:06:54

inaha hoppu, oli niin söpis ja silleen. (taas tulee niin paljon rakentavaa että pää hajoaa :)) hyvää työtä jatka

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: Lokitar - 15.08.2007 21:27:03

Heh, rakentavaa joo ^^ Hyvä jos tykkäsit

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: SutsannaP - 16.08.2007 16:47:14

eik olluki:D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: Mya Musta - 16.08.2007 17:01:18

Tää oli ihana luku, tosi sulonen jotenki... :D Laitathan pian taas uutta jatkoa?
AI, että nyt George oli enää vaan kelpotyppi :) kelminveroisia melkein, ja toivottavasti se ei jää päälle.. Mikä Siriusta oikeen vaivaa :D NOp, mutta luku oli taas hyvin kirjotettu, eikä kirjotusvirheitä, kuvailu oli hyvää jälleen kerran (ei niin että olisin maistanut) Se Oljon juttu oli aika hauska :D Tää oli myös koskettavaa hei, enemmän SIiruksen herkkää puolta :')

Jatkoa!!

Mya Musta

Ihanaa kun Sirius pääsi välillä ulos sieltä talosta <3

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: Lokitar - 16.08.2007 19:36:05

Jeejee, kommenttia \o/

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: Salmiska - 17.08.2007 17:54:14

Kerrassaan suloista, en malta odottaa uutta lukua. Joten koska jatkoa on tulossa? :D :o ;D :roll:

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: Cirilla - 18.08.2007 12:22:44

Joudun taas pahoittelemaan, koska en ole kommentoinut.
Mutta valitettavasti minun on sanottava, että en ole päässyt nettiin. Elän kämpillä, jossa ei ole nettiyhteyttä..
Vielä..

Mutta sitten asiaan.

Jäikö tämä jotenkin vajaaksi? Miten minulla on sellainen olo.. :S
Ei siinä, mutta tuntui että tämä jäi puoleksi..
Vai olenko tottunut sitten lukemaan enemmän? Voi olla.
Sisällöltään tämä oli.. ihan kiva.. Lopussa tapahtui vähän enemmän.
Ja hieman outo tämä Adaran sairastuminen, koska siitä ei enää sitten puhuttu lopulta.
Loppu oli paras. Kuten olen jo monta monta kertaa aiemminkin sanonut, että pidän lopuista ja arvostan niitä.
Tämä loppui hyvin.
Sanon vain, että jos ei kirjoitus luista niin ei kannata pakottaa itseään kirjoittamaan, vaikka moni haluaisi.
Koska tiedän itse (kokemuksesta) että se ei kannata.. Tulee joko tönkköä tai vajaata tekstiä.
Pidän tästä ficistä! Aivan valtavasti! Ehkä tätä pitäisi lukea pötköön monta lukua niin saisi enemmän.
En nyt sano sitä, että tämä luku olisi ollut huono. Ei ei.. kyse ei ole siitä..
Kommentoin vain tätä (: Kerrankin voin kommentoida ihan kunnolla :P
Ei pahalla.. Eihän? (:

Cir*Katwi Kiittää

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: Lokitar - 18.08.2007 22:56:02

Joo, mul on nyt koulun alettua se ei-inspiroi-kausi menossa, toivottavasti menee pian ohi.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: Cirilla - 19.08.2007 11:32:01

Älä Fubuki ota paineita! Ihan rauhassa vain (:
Mulla oli kesällä (varsinki alussa) ei-inspiroi -kausi. Ja se jatku koko kesän, yhden kirjoituksen parissa.
Toista ficciä sainki sitte iha kunnolla väsättyä (:
Mut iha rauhassa vaan, ei mitään paineita (:

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: Lokitar - 19.08.2007 23:31:19

Joojoo :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: Mya Musta - 20.08.2007 18:44:54

*nyyh*
Mutta on Cirilla kyllä ihan oikeessa, (mäkin alan nyt jankuttaa tätä :)) ei mitään kiirettä, mä nimittäin haluan lukea hyvää tekstiä, en mitään sellasta missä tuntuu, et se on niiin väkisin kirjoitettua, inspiraatio on se kaikkein tärkein :D

kuitenkin jatkoa odotellen.. :D

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: Amlae - 20.08.2007 19:00:41

Äkkks! Olin KUUSI lukua jäljessä! :o Mutta en minä tahallani! Annetaanhan minulle anteeksi? *koiranpentuilme*

Se kun Adara ja Sirius nukku siinä sohvalla oli tosi söpö kohta <3
Ja paljon muita söpöjä kohtia<3
Toi vika luku oli todelle ehana <3

Jep taas jotain todella järkevää... :P

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Luku 66: Enkelin pää
Kirjoitti: Lokitar - 26.08.2007 03:16:10

Huhhoih, on ollut kauhea kirjoitustauko menossa >_< Keksin äsken kyl jatkoa mutta oon nii väsyny (larppasin koko illan/osan yöstä) et paras etten yritäkkää kirjottaa sanaa Dumblerode (noni..) tähän aikaa yöstä. Huomiseen jääkööt siis kirjoitukseni.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.8 Extra: Uni
Kirjoitti: Lokitar - 01.09.2007 13:26:55

Apua!! Ihan kamalaa kun ei inspaa YHTÄÄN!!! tein tälläisen tarinaan liittymättömän lisän kun en tiennyt mihin sen laittaisin, ehkä se olisi sopinut jo azkabanin vangin tapahtumiin.

”Oon juhlinu jo monta tuntii, vaik ei ehkä pitäs ku sullekki kävi tollai, Lupin pakkaa jo laukkujaan.” Hagrid sanoi kun Adara joi kurpitsamehuaan. Hän purskautti mehut suustaan.

”Mi-mitä?! Pakkaa?! Miksi?!” Adara huusi. Hagrid pyyhki kasvoilleen lentäneitä kurpitsamehuja ja jatkoi:
”No luuleksä et se haluu jäädä ku teki sulle tollai, se ei haluu ottaa enää mitää riskejä.” Adara nousi ylös ja ryntäsi sairaalasiivestä, Hagridin huudoista huolimatta.
Adara ehti juuri käytävän toiseen päähän, Lupinin seistessä laukku kädessä ulko-ovella.
”Remus!” Adara huusi, Hagridin tullessa Adaran perässä paikalle. Lupin ei kääntynyt äänen suuntaan.
”REMUS!” Adara huusi uudestaan ja aikoi juosta Lupinin luo, mutta Hagrid tarttui häntä käsivarsista eikä päästänyt tätä liikkumaan.
”REMUS!!!” Adara huusi taas, Lupin kääntyi katsomaan Adaraa, silmät hehkuen pimeyttä, synkkyyttä jota ei saisi koskaan hänen mielestään pois.
”Hyvästi.” Lupin kuiskasi ja lähti ulos ovesta, keskelle valkoista tyhjyyttä.
”REMUS!”

Kuului koputusta Adaran ovea vasten ja hän havahtui hereille.
Se olikin vain unta..

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 31.8: Extra
Kirjoitti: Lerosa - 04.09.2007 16:00:08

Tää on mun lempificci kautta aikojen!Kirjota oikeesti lisää ja nopeesti.Sä oot tosi hyvä kirjottaan.

Koska jatkat tätä ficciä?

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 31.8: Extra
Kirjoitti: Lokitar - 09.09.2007 19:39:26

Sitten kun saan inspistä, koulu pilasi sen väliaikaisesti :D

Otsikko: Luku 67. Thestralit
Kirjoitti: Lokitar - 12.09.2007 16:34:23

A/N: TERVETULOA INSPIS!!! WOHOO!! Sain jatkoa aikaiseksi! \o/

Luku 67. Thestralit

Siriuksen pyynnöstä Adara kertoi kaiken mahdollisen aikaisemmista Tylypahkan vuosistaan, ennen kuin hän oli edes tavannut Siriusta. Tarinaa kesti pitkään, mutta kylmänä puhaltava länsituuli häiritsi heidän jutteluaan, taivas alkoi kirkastua ja puiston taikamainen olemus haihtua. He päättivät palata kotiin.
Lontoon valot näyttivät silti pieniltä tulen kipinöiltä reunustamassa tummia langanpätkiä jotka jatkoivat matkaansa kauas kaukaisuuteen, vaikka taivas olikin jo menettänyt mustan verhonsa ja muuttunut ikävän harmaaksi. Horisontissa kiilsi oranssia ja punaista taivasta.

Sirius piilotti mustan Harleynsa ja avasi sitten kodin oven. He pääsivät ääneti kuistille ja sieltä kohti portaita, mutta...
”MISSÄ TE OLETTE OLLEET?! OLIN JO VÄHÄLLÄ KIRJOITTAA MINISTERIÖÖN!” Kuului rouva Weasleyn raivoisa ja erittäin kova ääni. Rouva Weasleyn ja Mustan äänet sekoittuivat kun Musta heräsi taulukehyksissään ja alkoi kiljua: ”KURAVERISET! VERENPETTURIT!”
Eikä kulunut kuin hetki niin kaikki talossa nukkuneet.. eivät enää nukkuneet.
Kaikki ryntäsivät alakertaan ja ihmettelivät mistä meteli johtui.
”Mitä nyt, Molly kultaseni? Miksi sinä -”
”Olen ollut niin huolissani viimeiset neljä tuntia! Hiinokka piti meteliä ja ajattelin että Sirius osaisi auttaa. Mutta kun menin hänen huoneelleen, kukaan ei vastannut ja ketään ei ollut sisällä! Tarkistin kaiken varalta myös Adaran huoneen ja löysin vain Georgen -”
Adara hölmistyi. Mitä George oli tehnyt hänen huoneessaan? Oliko hän odottanut Adaraa takaisin?
”- ja ajattelin että Sirius olisi - olisi KARANNUT Adara mukanaan johonkin tai että he –”
”Rauhoitu!” Sirius karjahti samalla kun Lupin peitti verholla rouva Mustan.

”No niin, rauhoitutaan kaikki. Mitä siis oikeasti tapahtui?” Lupin sanoi rauhalliseen sävyynsä.
Rouva Weasley tuhahti.
”Me olimme vain ulkona, hiukan juttelemassa”, Sirius sanoi olkiaan kohauttaen.
”Hiukan? Hiukan?! Teidän keskustelunne kesti neljä tuntia jos ei kauemminkin!! Minä ajattelin jo herättää kaikki muutkin että löytäisimme –”
”Molly”, Remus painotti ja rouva Weasley hiljeni.
”Sirius taas, sinä et saisi lähteä ulos tuosta vain -”
”Ei meitä kukaan nähnyt, olimme Harleylla”, Sirius sanoi huolettomasti.
”Harley?” rouva Weasley kysyi.
”Har-le-y Dav-id-son. Minun moottoripyöräni. Sain sen viimeinkin Hagridilta takaisin.”
”Moottoripyörä!? Te olitte sillä rotiskolla liikkeellä?! Mitä jos se olisi sammunut ja – ja pudonnut?!” rouva Weasley kysyi. Adarasta tuntui että tämä oli menossa jo lievästi sanottuna hiukan yli.
”Ei mitään hätää, korjailin sitä koko viikon”, Sirius sanoi. ”Ja jos nyt suonette anteeksi, minä –” Sirius sanoi ja tarttui Adaraa käsivarresta. ”- ja minun tyttäreni painumme nukkumaan. Hänellä on pitkä päivä edessä huomenna.” Rouva Weasley kakoi ääneti, herra Weasley rauhoitteli häntä ja George mutisi äidilleen jotain ylireagoinnista.
”Jos liikapuhumisesta saisi sakot...” Sirius haaveili painuessaan omaan huoneeseensa.

Seuraavana aamuna Adaran tuli kiire pakata tavaroitaan kuntoon. Onneksi Tonks osui paikalle ja auttoi häntä pakkausloitsulla. Sen ansiota Adara ehti jopa syödä aamiaisensa.
Kalmanhanaukio oli niin suuressa tohinassa että Oljokin vetäytyi koloonsa, pois toisten jaloista. Ron ei löytänyt pöllöään, Harry ei löytänyt taikahistorian kirjaansa, Fred ei löytänyt valesauvaansa, George taas nenänvuotonugaata –Hermione ei tapansa mukaan ollut hukannut mitään, mikäli ei laskettu erästä Hermionen saamaa Mustan suvun vanhaa rintakorua jonka Oljo varmasti vei.

He joutuivat kävelemään Kings Crossille, sillä ministeriö ei suostunut lainaamaan enää yhtään autoa Harryn kuljettamiseen. Sirius liittyi vaivihkaa heidän seuraansa koiran muodossa. Rouva Weasley ei vaikuttanut lainkaan tyytyväiseltä.

Ja pian oli hyvästien aika. Rouva Weasley kahmaisi heidät kaikki läpi lämpimiin halauksiin, Tonks ravisteli Adaran kättä säteillen. Sirius nosti tassunsa hetkeksi Adaran polville ja katsoi tätä tummilla silmillään epäkoiramaisesti.
Vihdoinkin, he olivat matkalla kotiin.

George ja Fred hylkäsivät Adaran seuran Leen kanssa tapahtuvan neuvottelun takia, George näytti olevan asiasta melko pahoillaan, mutta heillä olisi koko lukuvuosi aikaa erossa vanhemmista.
Hermione ja Ron menivät johtajaoppilaiden vaunuihin ja samassa Adara muistikin kuinka häntä harmitti että hän oli ollut kipeänä kun heitä oli juhlittu. Harry, Ginny ja Adara törmäsivät Nevilleen ja päättivät mennä samaan vaunuosastoon Luna Lovekivan kanssa.

Luna Lovekiva oli erikoisen näköinen tyttö. Tai ainakin hän pukeutui erikoisesti. Hän piti sauvaa korvansa takana, kaulassaan hänellä roikkui kermakaljakorkeista tehty kaulakoru ja korvissa jotkin, jotka näyttivät erehdyttävästi retiiseiltä. Adaraa ei olisi yllättänyt vaikka ne olisivat olleetkin oikeat.
Kaiken tuon lisäksi Luna luki Saivartelija-lehteä ylösalaisin. Neville alkoi esitellä uutta lahjaansa samalla kun Adara päätti hakeutua hetkeksi kaksosten seuraan. Onnekseen hän ehti juuri ulos kun Nevillen mimbulus mimbletonia-kasvi ruiski erikoisen väristä mahlaa Harryn päälle.

Epäonnekseen Adara ei löytänyt kaksosia, vain Lee Jordanin yksin vaunuosastossaan. Lee oli sanonut että kaksoset olivat jatkaneet matkaansa johonkin. Adara huokaisi ja päätti palata Harryn ja muiden seuraan.
”Pää kiinni, Malfoy”, oli ensimmäinen lause mitä Adara kuuli astellessaan vaunuun. Draco, Crabbe ja Goyle seisoivat Adaran vaunuosaston edessä, Draco jälleen tyytyväisen ja ilkkuvan näköisenä.
”Taisin osua arkaan paikkaan, mutta pidä varasi –” Draco aloitti juuri, kun Adara käveli hänen ohitseen vaunuosastoonsa kuin Draco olisi ilmaa. Draco hiljeni sillä sekunnilla ja muuttui asenteeltaan erilaiseksi.
”Arasta paikasta puheen ollen, taidettiin osua vyön alle”, kuului Georgen ääni käytävästä. Draco käännähti katsomaan kaksosia hetkeksi, varsinkin Georgea.
Katseesta oli vaikea sanoa mitä Draco tunsi katsoessaan häntä suoraan silmiin. Oliko se inhoa? vihaa? välinpitämättömyyttä? kateutta? vai kenties jopa kunnioitusta?
Vaunuosasto hiljeni, kun Draco kääntyi hitaasti sinne mistä oli tullutkin, mutta kääntymishetkellä Dracon ilme oli selvä - hän olisi varmasti halunnut sylkeä Georgen jalkoihin.

Vaunun oven kolahtaessa kiinni, George näytti tyytyväiseltä ja alkoi jutella Fredin kanssa uudesta ideastaan.
Matkan loppupuolella, Adara pistäytyi vaihtamassa vaatteensa ja takaisin tullessaan George oli vallannut hänen paikkansa. Eipä se Adaraa kovasti haitannut, sillä hän istui Georgen syliin.
Lopulta asema näkyi jokaisen vaunun ikkunasta ja he poistuivat kaikki kiireellä ulos, ennen kuin tungos ehtisi syntyä ekaluokkalaisten takia.
Hagrid oli poissa, hän ei ollut perinteisesti heiluttamassa lyhtyä ja huutelemassa ”Ekaluokkalaiset tännepäin!” -huutoaan, sen sijaan ekaluokkalaisten liikkumista hoiti johtajatytöt ja pojat.
”Missähän Hagrid on?” Adara kysäisi Georgelta. George kohautti olkiaan ja yritti nähdä muiden päiden yläpuolella näkyvää tuuheapartaista päätä, mutta turhaan. He etsivät Fredin väentungoksesta ja lähtivät niille vanhoille vaunuilleen, mutta niissä oli jotain outoa. Vaunut eivät olleetkaan hevosettomat, kuten aina ennen. Nyt aisojen välissä seisoi mustia, hevosen muotoisia otuksia, joilla oli siivet eikä lainkaan lihaa luiden ympärillä. Ne näyttivät erittäin pelottavilta pupillittomine silmineen.
”George, mitä nuo ovat?” Adara kysyi ja asteli hiukan lähemmäs otusta.
”Mitkä?” kaksoset kysyivät.
”No nuo!! Nuo otukset aisojen välissä!” Adara sanoi osoittaen heidän vaunun edessä olevaa otusta joka oli kääntänyt katseensa Adaraan päin.
”Ei siinä ole mitään, ei ole koskaan ollutkaan.” Adara hölmistyi. Oliko hän tulossa taas sairaaksi? Oliko tämä taas niitä kuumeisen harhanäkyjä?
”Adara hei, oletko ihan ok?” Fred kysyi.
”Öh.. Joo, olen...” Adara mutisi ja asteli vaunuun, saamatta ajatuksiaan irti uusista Tylypahkan otuksista.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 12.9: luku 67. Thestralit
Kirjoitti: Dizzy - 13.09.2007 16:05:46

Hiih.. ^^ Vihdoinkin jatkoa! Tämä oli ihan hyvä osa, vaikka olisin voinut lukea enemmänkin, mutta toivottavasti jatkoa tulee pian. :) Jotain tästä puuttui, mutta pidin silti. Rouva Weasley oli taas niin ihana itsensä. :D Mitään rakentavaa minulta ei saa, anteeksi. :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 12.9: luku 67. Thestralit
Kirjoitti: Amlae - 13.09.2007 20:18:49

Joo tämä luku oli oikein kiwwa<3
Tämä eteni kyllä aika nopea tempoisesti... että olisi voinut olla hitusen enemmän kuvailua... tjoo tyksin tästä siltikin<3

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 12.9: luku 67. Thestralit
Kirjoitti: Lokitar - 13.09.2007 20:44:31

Sori, mut halusin Adaran Tylypahkaan mahdollisimman äkkiä, ettei inspis taas katoa :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 12.9: luku 67. Thestralit
Kirjoitti: Chikyo - 13.09.2007 21:24:56

hohihi<3 tää oli aivan ihana jatko.

adara ja george, nam mikä pari<3 älä missään nimessä yritä saada enää dracoa ja adaraa enää pariks, nimittäi sit mie järkytyn ja tulee itkunyyhkyparku .. :<

jatkoa piakoin. :)

Otsikko: Luku 68. Pimennon pimeä puoli
Kirjoitti: Lokitar - 15.09.2007 16:53:27

A/N:Wohoo!! inspisputki päällä taas! Viime lukuun tuli aika vähän kommenttia, mutta toivottavasti tulee nyt vähän enemmän. Olen kommenttiriippuvainen >_<

Luku 68. Pimennon pimeä puoli

”Vastatulleille tervetuloa! Vanhoille tekijöille – tervetuloa takaisin! Joskus on puheiden aika, mutta ei nyt. Käykää käsiksi!” Dumbledore kajautti hymyillen säteilevästi. Vasta nyt Adara ymmärsi, että ensimmäistä kertaa kun hän on palannut kesälomalta Tylypahkaan, hänellä ei ollut nälkä. Häntä vaivasi monikin asia, missä Hagrid on? Kuka on tuo epämiellyttävän näköinen nainen opettajien pöydässä (nainen näytti pinkkiin pukeutuneelta rupisammakolta) ja mitä ne vaunuja kiskovat otukset olivat? Ennen kuin Adara ehti ajatella tai kysellä enempää keneltäkään, hän tunsi jonkun katselevan häntä, opettajien pöydän luona. Adara käännähti katsomaan ja ehti nähdä vain Kalkaroksen pään kääntyvän ripeästi vastaamaan professori Verson kysymykseen.
Ei kai Kalkaros nyt minua katsonut, paitsi ehkä murhaav – Adara ajatteli ja havahtui taas jonkun katseeseen. Tällä kertaa ei ollut vaikea arvata kuka oli kyseessä. Draco istui Luihuisen pöydässä ja tuijotti Adaraa yhtään arkailematta, onton ja kylmän näköisenä. Adara katsoi takaisin ja kumpikaan ei kääntänyt katsettaan, ei ennen kuin George pujotti sormensa Adaran sormien lomaan ja loi säteilevän hymyn tälle. Adara hymyili takaisin Georgelle ja tunsi kuinka Dracon katse kääntyi muualle.

Dumbledore aloitti perinteisen ei saa mennä metsään eikä taikoa käytävillä –puheensa, sekä ilmoitti uudet opettajat.
”Olemme erittäin hyvillämme, kun voimme toivottaa tervetulleeksi takaisin professori Matoisa-Lankun, joka opettaa taikaolentojen hoitoa, samoin esittelemme ilahtuneina professori Pimennon, koulun uuden pimeyden voimilta suojautumisen opettajan.”
Oppilaat taputtivat melko innottomasti, Adaraa kävi jo suorastaan sääliksi Kalkarosta jonka unelmaviran vei tällä kertaa pinkki rupikonna... Tai no ei nyt sentään sääliksi.
”Huispausjoukkueiden koelennot pidetään -” Dumbledore jatkoi, mutta kaikkien hämmästykseksi hänet keskeytettiin. Pimento oli noussut seisomaan ja selvitti kurkkuaan: ”Höm höm” ja ilmeni että hän aikoi pitää puheen. Opettajat kuin oppilaatkin olivat hyvin hämmästyneitä, kukaan ei luultavasti koskaan ollut keskeyttänyt Dumbledoren puhetta, ainakaan heidän aikanaan!

Dumbledore istuutui kohteliaasti tuolilleen ja näytti siltä kuin olisi osannut odottaakin Pimennon puhetta.
”Kiitos, rehtori ystävällisistä tervetuliaissanoista”, Pimento sanoi mielistellen. Hänen äänensä oli kimakka ja pikkutyttömäinen, Adaran mielestä suorastaan vastenmielinen.
”Täytyy sanoa, että onpa ihanaa olla taas Tylypahkassa! Ja nähdä noin iloisten pikku kasvojen katselevan minua!” Adara ei nähnyt yhtään iloista kasvoa sillä hetkellä. Kalkaros oli kaikkea muuta kuin iloisen näköinen.
”Odotan kovasti, että saan tutustua teihin kaikkiin, ja varmasti meistä tulee oikein hyviä ystävyksiä!” hän jatkoi. Osa oppilaista ei pystynyt pidättämään virnettään. Kaksoset katsoivat toisiinsa ja Fred kuiskasi: ”Rupimahla-kirous.”
”Ei niitä rupia erottaisi tuosta naamasta”, Adara kuiskasi heille ja George oli vähällä pudota penkiltä. Pimento kuitenkin jatkoi yhtäkkiä asialliseen äänensävyyn:
”Taikaministeriö on aina pitänyt nuorten noitien ja velhojen koulutusta elintärkeänä asiana. Teidän harvinaisista synnyinlahjoistanne ei kenties kehittyisi mitään, jos niitä ei vaalittaisi ja hiottaisi tarkasti opastaen. Velhoyhteisön ainutlaatuiset ikivanhat taidot on siirrettävä seuraavalle sukupolvelle, jottemme menetä niitä tyystin. Esi-isiemme kokoama taikatieto on aarre, jota opettamisen jaloon tehtävään kutsuttujen on varjeltava, täydennettävä ja parannettava.”
Siitä alkoi iäisyyden kestävä puhe.

Lopulta kun puhe loppui, vain harva taputti kovin pitkään. Dumbledore nousi ylös ja kiitti Pimentoa valaisevista sanoista.
”Tosi valaisevaa”, Adara totesi ja haukotteli.
”Minusta se oli maailman tylsin puhe”, Fred sanoi.
”Noh noh, Percy voi saada alemmuuskompleksin jos sanot noin”, George sanoi veljelleen.
”Ettekö te lukeneet rivien välistä tätä?” Adara kysyi hölmistyneenä. Kaksoset kohauttivat olkiaan.
”Pimento tarkoitti että ministeriö aikoo puuttua Tylypahkan kehitykseen”, Adara sanoi ja kaksoset näyttivät saaneen halosta päihinsä. Alkoi kovaa tohinaa ja kolinaa kun oppilaat alkoivat lähteä salista. Kaksoset näyttivät kyllästyneiltä ainaiseen ruuhkaan, joten he nostivat Adaran olkapäilleen ja huusivat: ”Tietä, yliväsynyt kuorma tulossa!”
Ja ihme kyllä, se toimi.

Seuraavana aamuna Adara oli juuri lukenut kaksosten tekemän ilmoituksen koehenkilöistä heidän uusilla pinnauspurtavilleen, Seamus asteli Deanin kanssa poikien makuusalista.
”En voi uskoa että Ronkin on sellainen pälli, että uskoo kaiken mitä Harry tai Dumbledore sanoo. Kuulisinpa joltain edes hiukan luotettavammalta taholta että niin oikeasti tapahtui.”
Samassa Seamus huomasikin Adaran ja jämähti niille sijoilleen.
”Hei, Adara! Haluaisitko kertoa.. öh.. siitä mitä tapahtui kun -”
Läimäys.
Adara löi Seamusta avokämmenellä kaikin voimin kasvoihin ja kääntyi saman tien ulos oleskeluhuoneesta. Hänen perässään tulivat kaksoset jotka molemmat kumauttivat Seamusta nyrkillä päähän, mutteivät liian kovaa.

Saliin saavuttuaan kaksoset menivät hetkeksi juttelemaan Ronille, Hermionelle ja Harrylle. Adara istuutui pitämään heille paikkaa ja alkoi syödä aamiaista, kihisten kiukusta Seamuksen takia.
Miten hän kehtasikin olla sellainen… Kaksoset palasivat ja Seamus asteli toinen poski punaisena saliin. Adara lähti liemien kaksoistunnilleen.
Hän istuutui luokan perimmäiselle pulpettirivistölle. Kun kaikki olivat istuutuneet paikoilleen, Kalkaros sanoi: ”Kaikki takariviläiset siirtyvät eteen ja edessä istuvat taakse.”
Moni mutisi vastalauseita, mutta Kalkaroksen kolkon ilmeen nähtyään, kaikki tottelivat.
Adara joutui suoraan Kalkaroksen pöydän eteen, ja siitä hän oli vähemmän kuin mielissään.
Varsinkin kun hänen mielialajuomansa väri oli muutamaa sävyä liian tumma kuin pitäisi.
”5 pistettä Rohkelikolta kun neiti Musta ei kuunnellut ohjeita tarkemmin”, Kalkaros sanoi. Muutamilla oppilailla kesti hetken tajuta että Kalkaros puhui Adarasta. Vasta kolme kuukautta sittenhän hänet tunnettiin neiti Finniganina...

”Musta, toistatko mitä äsken sanoin?”
”Ai häh? Että 5 pistettä siitä kun en kuunnellut”, Adara sanoi. Luihuiset tyrskähtelivät takarivillä.
”Musta taisi sammuttaa aivonsa siksi aikaa kun kerroin luokalle elävien kuolleiden juoman vaikutuksista, jos se valmistetaan väärin millään lailla”, Kalkaros sanoi. ”Toiset 5 pistettä Rohkelikolta.”
Ja tuon kanssa äiti oli hyvää pataa… Adara tuumi, painoi sulkakynänsä pergamentille, esittäen kopioivansa taululta tekstin.

Adara luuli jo kärsineensä tarpeeksi, mutta sai todeta olevansa väärässä astuessaan Pimennon tunnille.

      Pimeyden voimilta suojautuminen
        Paluu perusteisiin

1.   Suojaavan taikuuden perusperiaatteiden ymmärtäminen.
2.   Niiden tilanteiden tunnistaminen, joissa suojaavaa taikuutta on lupa käyttää.
3.   Suojaavan taikuuden sijoittaminen käytännön yhteyksiin.

”Kai kaikilla on kirjat?” Pimento kysyi pikkutyttömäisellä äänellänsä. Luokka mutisi myöntymisen merkkejä.
”En nyt oikein saanut selvää. Sanokaa kyllä, professori Pimento, tai ei, Professori Pimento.”
Luokka vastasi hyvin tympääntyneesti kyllä.
”Hyvä. Sivu viisi, ei puhetta.”
Adara luki ensimmäiset seitsemän riviä ja kyllästyi. Kirja oli pitkäveteisempää kuin Binssin luennot. Lopulta käsiä alkoi nousta viittaukseen.
”Niin, herra -?” Pimento aloitti Jason-nimisestä Luihuisesta.
”Sparrow. Ymmärsinkö oikein että me ei taiota ollenkaan näillä tunneilla?”
Syntyi suuri vastalauseiden ääniryöppy, joka vain nousi Pimennon vastatessa myöntävästi.
”Vastatkaa viitattuanne. Niin, neiti -?”
”Chanela”, vastasi eräs Rohkelikoista, jonka kanssa Adara oli harvoin jutellut.
”Mitä hyötyä on pelkästä teoriasta jos meidän kimppuun joskus hyökätään?”
”Kuka teidän kimppuunne hyökkäisi?” Pimento kysyi vastenmieliseen äänensävyyn.
”Jaa-a…” Adara sanoi.
”Neiti ei viitannut, mikä nimesi on?”
”Kukahan meidän kimppuun hyökkäisi…” Adara jatkoi piittaamatta.
”Viittaa!”
”Ehkä Voldemort, ja hänen kuolonsyöjänsä?” Adara jatkoi sarkastisesti lauseen loppuun.
”Viisi pistettä Rohkelikolta, neiti...?”
”Musta”, Adara vastasi.
”Musta? Tosiaan, sinä taisit olla lehtien pääotsikoissa viime lukuvuoden aikana. Potterin kanssa.”
Pimento totesi kuin se olisi ollut U-saavutus kokeessa.

”Ja se liittyy asiaan miten? Puhuimme muistaakseni Vol-”
”Se liittyy asiaan siten, että vain sinulla ja Potterilla on tämä typerä teoria siitä että –”
”Typerä teoria? Typerä teoria?! Ja Cedric siis kupsahti tuosta vain!? Minä näin sen! Se tapahtui silmieni edessä!”
”Nyt riitti! Takaisin oikeaan aiheeseen. Totta, me opiskelemme vain teoriaa, sillä tämä on koulua, ei sitä aikaa kun teidän pitäisi toteuttaa näitä loitsuja –”
”Sota tulee, haluttiin tai ei. Miksi siis me ei opiskella kunnolla ja valmistauduta -”
”Ei tule mitään sotaa!” Pimento huusi niin lujaa että luokka hiljeni. Hän veti hetken syvään henkeä ja jatkoi puhumista: ”No niin, nyt kun kaikki ilmeisesti ovat lukeneet alkeet aloittelijoille? Hyvä. Ja nyt, kerron teille opintosuunnitelmastani.”
”Jippii…” Adara mutisi, Pimento ei kiinnittänyt huomiota.
”Viimeisen muutaman vuoden aikana teillä on näyttänyt olevan melko epätasapainoisia opettajia tämän aineen kanssa. Siihen tulee nyt muutos.”
”Ai, tulitko ihan jäädäksesi?” Adara kysyi. Pimento ei taaskaan kiinnittänyt huomiota.
”Viimeisin jolla näyttäisi olleen kunnon opetussuunnitelma, oli professori Orave, mutta –”
”Orave?” Adara toisti ymmällään.

”Niin, sen jälkeen työhön onkin astunut vain rauhattomia, teeskentelijöitä ja puolirotuisia”, Pimento sanoi niin hunajamaiseen äänensävyyn, että Adara hetken luuli sen hunajan valuvan hänenkin kurkussaan. Mutta kun hän tajusi, mitä Pimento oli sanonut ja kenestä, hän nousi ylös niin että tuoli kaatui kovaa kolahtaen taaksepäin.
”Jos neiti Mustalla on asiaa, hän voi vain viitata.” Adara nosti kätensä.
”Niin?”
”Mitähän professori Pimento tarkoitti puolirotuisella..?” Adara sanoi täristen hiukan raivosta, puristaen kättään kaavun taskussa nyrkkiin. Pimento kääntyi pois päin kirjoittaen sauvansa avulla taululle jotain imelin kaunokirjaimin.
”Eiköhän se ole jokaiselle jo selvää, ketä minä tällä tarkoitan. Hän osoittautui hengenvaaralliseksi jo ensimmäisenä opetusvuotenaan, joten oli vain asiallista, että hänet heitettiin –”
PAM.

Professori Pimennon sauva lensi luokan toiseen päähän ja Pimento itse kellahti liitutaulua päin.
”Sinä-! Minua ei ole koskaan -!”
”Haluaako… professori toistaa sanansa?” Adara kuiskasi tuskin kuuluvasti. ”Haluaako?”
”Mistähän asiasta, kultaseni?” Pimento sanoi, muttei imelän äänensävynsäkään avulla saanut peitettyä sitä inhoa tai pelkoa mitä sillä hetkellä tunsi.
”Asiaanne puolirotuisista, professori”, Adara sanoi asialliseen äänensävyyn.
”Mutta kultaseni, sehän on itsestään selvää että sellaisten puolirotuisten täytyisi kadota –”
Adara asteli ripein askelin lähemmäs Pimentoa, osoittaen sauvaansa häntä kohti.
”Vielä sanakin minun kummisetäni opetustaidoista vain hänelle sattuneen onnettomuuden takia, ja löydät sauvasi jostain paikasta mihin edes Pyhän Mugnon parantajatkaan eivät halua koskea”, Adara kuiskasi vain niin että Pimento kuuli. Sormet kihelmöiden raivosta, hän kääntyi, pakkasi reppunsa ja lähti kohti ovea.
”Sinulla ei ole minun luokkaani enää mitään tulemista!”
”Ja minähän sinulta opetusta huolisinkin…” Adara mutisi, paiskasi oven perässään ja lähti kohti Rohkelikkojen tornia.

Hän tuskin oli ehtinyt tehdä ensimmäistä pergamentillista liemien läksyistään, kun professori McGarmiwa astui oleskeluhuoneeseen.
”Onko totta mitä tässä lapussa sanotaan?” hän kysyi tiukasti.
”Se riippuu mitä siinä lukee, professori McGarmiwa”, Adara vastasi tyynesti.
”Että aseistariisuit professori Pimennon ja poistuit luokasta ovet paukkuen?”
”Osapuilleen noin, mutta professori Pimento tuskin mainitsi sitä kuinka hän suorastaan sylki lattialle puhuessaan Remuksesta ja hänen puolirotuisuudestaan.”
McGarmiwa oli hiljaa hetken, mutta jatkoi nopeasti: ”Hän määräsi sinulle joka illaksi jälki-istuntoa työhuoneessaan huomisesta lähtien, ja jotenkin minulla on sellainen aavistus että saat tehdä niitä Potterin kanssa. Ja nyt varoitan: älä suututa Pimentoa. Hän tulee ministeriöstä ja työskentelee yhä Toffeelle. Paras antaa asioiden edetä omaa tahtiaan. Teinkö asian näinkin lyhyillä lauseilla selväksi?”
Adara nyökkäsi yhä hämmentyneenä siitä, kuinka ahdistuneelta professori kuulosti. Se ei ollut sitä tyypillistä McGarmiwan tiukkaa tai reipasta sävyä.
”Monelta jälki-istuntoni on?”
”Puoli viisi. Hyvää päivänjatkoa.”
”Sitä samaa…” Adara vastasi kun professori poistui, hänestä tosin tuntui että se päivän jatko tuskin pahenisi enää millään.

Hän oli väärässä. Harry oli huutanut Pimennolle ensimmäisellä tunnillaan ja saanut myös joka illaksi jälki-istuntoa… Mutta kaksi tuntia myöhemmin kuin Adara.
Adara päätteli että jälki-istunto tuskin olisi kovin hirveää, kun se kesti vain kaksi tuntia.
Hän oli siinäkin väärässä, ja sen hän sai todeta seuraavana päivänä…

”Istuudu. Kutsuin sinut tänne tekemään laiskanläksyjä –” Pimento aloitti ja Adara oli jo kaivamassa reppuaan. ”Ei ei, et omalla sulkakynälläsi, vaan minun erikoisella kynälläni. Etkä tarvitse mustetta.”
Adara otti professorin ohuen, pitkän kirkkaanpunaisen sulkakynän ja pinon pergamenttia.
”Kirjoitat siihen: En saa uhmata opettajaa, enkä valehdella järjettömyyksiä.”
Hän ryhtyi töihin. Ensimmäisellä kerralla, teksti ilmestyi haaleasti verenpunaisella paperille, ja samassa Adara tunsi kipua kämmenselässään. Teksti ilmestyi siihen hetkeksi kuin terävällä veitsellä viillettynä, mutta katosi pian ja jätti punertavan läikän käteen. Hän ei halunnut sanoa valituksen sanaakaan Pimennolle, joten hän jatkoi kivusta huolimatta.
Reilut kaksi tuntia myöhemmin, Pimento vilkaisi Adaran kättä.
”Viesti ei ilmeisesti ole uponnut vielä. Näemme huomenna uudestaan samassa paikassa ja samaan aikaan.”
Adara poistui huoneesta vaitonaisena ja törmäsi ovella Harryyn, joka näytti siltä että oli odottanut siinä jo jonkin aikaa. Harry ei sanonut mitään, eikä sanonut Adarakaan.
Päästyään nurkan taakse hän tihensi hiukan askeliaan, että pääsi mahdollisimman pian valittamaan asiasta jollekulle – luultavasti Georgelle.
Ei, hän ei kertoisi tästä kenellekään, sillä joku hänen ystävistään menisi varmasti kantelemaan Dumbledorelle ja silloin Pimento saisi sen tyydytyksen että Adara ei kestäisi pientä kipua kädessään. Kaiken aiemman kärsimisensä jälkeen, Pimennon jälki-istunnot eivät olleet mitään, yhtikäs mitään.

Kun Adara saapui Rohkelikon oleskeluhuoneeseen, kaksoset kysyivät mitä heidän pitää tehdä viimeistään ensi viikolla jälki-istuntoon joutuessaan. Adara nielaisi. Tosiaan, kyse oli kaksosista, joten he eivät selviäisi ilman jälki-istuntoa kovin kauaa. Tuskin viikkoa.
”Öh, ei mitään ihmeitä, itse jouduin kirjoittamaan paperille kymmeniä kertoja ’en saa uhmata opettajaa, enkä valehdella järjettömyyksiä’ ja sitä rataa. Harry joutui jälki-istuntoon heti jälkeeni. Typerää ettei Pimento anna meidän tehdä niitä tehtäviä edes yhtä aikaa”, Adara sanoi melko huolettomasti ja alkoi kirjoittaa läksyjänsä, käden kirveltäessä polttelevasti. Kaksoset saisivat kyllä tietää, muttei vielä…

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Mya Musta - 15.09.2007 17:38:35

Tosi hyvät kaksi jatkoa, Mollykin oli taas ihan omassa elementissään tuolla kun Sirius ja Adara olivat poissa, vaikkakin ihmettelen sitä, että Molly ois kirjottanu ministeriöön, kun miettii sitä, et Sirius on sentään etsintäkuulutettu.. miksei se ois vaik kirjottanu Dumbledorelle?

Adara, George ja Draco mustasukkaisuutta *virnistelee hullusti*
Kertooko Adara muuten näistä jälki-istunnoista Siriukselle, tuskinpa, kun Harrykaan ei kertonu, eli mun mielestä tää oli ihan ok, et Adarakin joutu heti tollaseen jälki-istuntoon, äluks kun se alko kehittymään siellä luokassa, nii luulin jo, et sä teet sen samalla tavalla, kun Harryllekkin kävi, mut onneks olit keksiny siihen sellasen, et se riisu sen aseista, ja uhkas työntää se taikasauvan "jonnekkin minne pyhän mungon parantajatkaan ei halua koskea" se oli hauska kohta!!! Mut varmana Pimentoa hävetti kertoa se McGarmivalle, et oppilas oli riisunut hänet aseista..no, ei sitä tiedä :D

Oliko toi Harley Davidsonin tavuttaminen muuten tarkotuksella väärin, et Siriuksella ois se tavutus vähän heikompaa, vai oliko se menny vahingossa, mua se jäi vähän nimittäin häiritsemään..
Mut Sirius oli kyl niin ihana...

Ihanaa, että sulla on inspis kausi menossa!!!! Eli koitahan sitten jatkaa sitä, ja laita jatkoa taas nopsaan :D

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Cirilla - 15.09.2007 19:28:36

Anteeksi!
Kun en ole kommentoinut tähän!
Syyhän on vain se että en ole voinut käydä netissä viikolla!
Anteeksi!

Ihanaa<3 Olet saanut inspiraatiota kirjoittaa lisää (:
Aivan ihania nuo jatkot!
Rakastuin tuohon toiseen jatkoon. Aivan mahtava.
Varsinkin:

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

”Eiköhän se ole jokaiselle jo selvää, ketä minä tällä tarkoitan. Hän osoittautui hengenvaaralliseksi jo ensimmäisenä opetusvuotenaan, joten oli vain asiallista, että hänet heitettiin –”
PAM.

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

”Sinulla ei ole minun luokkaani enää mitään tulemista!”
”Ja minähän sinulta opetusta huolisinkin…” Adara mutisi, paiskasi oven perässään ja lähti kohti Rohkelikkojen tornia.

Nuo! Aivan ihania!
Hyvä Adara!!

Muuta kovin erikoista en osaa oikein sanoa (:
Adara on kyllä ihan paras tuota Pimennon akkaa vastaan!
Kunnon kissatappelu noiden kahden välille (;

Cir*Katwi Kiittää[/color]

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Lokitar - 15.09.2007 20:16:44

Kiitoksia Mya, ja kyllä, Siriuksen tavuttaminen oli tarkoituksellinen.
Ja kiitos Cirilla, ajattelin ensin että Adaran käytös menee liian angstiseksi, mutta kun mietin itseni tilanteeseen kun mun (yli-ihanaa Teemu Selänteen näköistä) kummisetääni haukuttais, mä tekisin kyllä tasan saman kuin Adara :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Cirilla - 15.09.2007 23:16:03

Kyllä itekin tekisin Adaran tilanteessa täysin saman!
Ihanaa varmaan jos on yli ihanan Teemu Selänteen näköinen kummisetä.. tai jos ees ois yli-ihanan näkönen nii seki kelpais c(:

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Amlae - 16.09.2007 17:00:06

Jes! Adara sai oikein kunnon raivarin!
Tykkään siitä kohasta aivan mielettömästi<3

Muuta en söhlääkkään tähän... :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Hopbandop - 17.09.2007 17:35:20

Täällä on näköjään ihmiset jakautunut George/Adara vs Draco/Adara :D Itse kannatan dracoa, George on niin sopiva ja mikäs sen hauskempaa kuin kielletty rakkaus ;) Ja Dracon mustasukkaisuus ja surullisuus Adarasta oli niiiin suloista!
Hienoa, että sait inspiksen takaisin, toivottavasti se jatkuu. Hyvää ficciä on aina ilo lukea :) Eli jatkoa, kiitos!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Lokitar - 17.09.2007 22:55:10

Heh, itsekin olen hiukan hukassa näiden paritusten suhteen kun tykkään Dracosta hirmuisesti mutta toisaalta noi Weasleyn kaksoset on jotain aivan ihania x)

Heheh, pitääpä alkaa kirjoittaa lisää jatkoa... 69 luvusta on puolet tehtynä... heeh... 69... hehe...

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: pullarusina - 19.09.2007 20:42:37

Aww tämä on ihana :3 Aah helppoa luettavaa, ragastan tätäh<3

Juu odotan lukua numeroa 69. Hih-hiih.

MIKSEIIIII DRAKOOO JA ADARAA VOI HALIA TAAS ;__; ne oli niin hywa pari pirhana ^^ mutta jatkoa beibs.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Lokitar - 19.09.2007 22:01:56

te ootte oikeesti ihan ristiriitasia! Jotkut fanittaa Dracoa ja jotkut Georgea jne. ARGH! *menee pää sekaisin*

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Synagooganuoli - 22.09.2007 21:22:19

Oioioioioioioioioioi... Rakastan tätä ficciä.... On tätä tullut luettua aiemminkin, mutta ei koskaan viimeisimpään jatkoon asti ole kerennyt, joten en varmaan olekaan kommannut aiemmin.. Mutta siis toivoisin, että saisit jatkoa mahdollisimman pian aikaiseksi... :) *puppyeyes* Kirjoita kuitenkin kaaaikessa rauhassa....

// Muoks muoks... Georgen ja Adaran on PAKKO pysyä yhdessä! Jos paritat Dracon ja Adaran niin nirhaan sinut *murhaava katse*

(Ps. Mua ei kannata ottaa aina tosissaan, mutta tykkään George/Adara -parituksesta ihan hulluna, joten....)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Lokitar - 23.09.2007 02:06:24

Ihanaa, uusi kommentoija ^^ Koetan huomenna saada taas kirjoiteltua jatkoa, luku on melkein valmis.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Synagooganuoli - 23.09.2007 10:57:32

Oih, ihanaa! *hyppii riemusta kunnes putoaa tietokonetuolilta maahan*

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Taki - 24.09.2007 15:00:14

Minulla meni monta päivää tämän lukemiseen, mutta luinpahan kuitenkin ja ajattelin nyt jättää vähän sitä 'rakentavaa' palautetta :D

Teksti on suurimmaksi osaksi sujuvaa, mukavan helppolukuinen kirjoitustyyli. Ihailen suuresti pitkäjänteisyyttäsi, kun olet näin valtavan pitkän ficin kirjoittanut!

Luin tämän lähinnä siksi, kun olen halunnut lukea pitkän ficin kirjojen tapahtumista jonkun toisen kuin Harryn näkökulmasta. Sen takia tämä olikin oikein mielenkiintoinen, seurasi tarkasti kirjojen juonta, mutta tähän oli lisätty juuri sopivasti kaikkea omaa ja Adara oli hyvin sujuvasti pistetty mukaan melkein kaikkiin tapahtumiin. Siriuksen ja Adaran isä-tytär-suhde on mielestäni parasta tässä ficissä, heidän välinsä on kuvattu todella ihanasti, erityisesti Kalmanhanaukion aikana.

Suurimmaksi osaksi hahmot ovat IC, esim. Remus, Dumbledore, Molly, Sirius, kaksoset... Ainoa, joka on mielestäni harmittavan OoC, on Draco. Hänestä puuttuu kokonaan se lapsellinen ja naljaileva koulukiusaaja, joka hän on kirjoissa (ainakin viiden ensimmäisen kirjan ajan). No okei, tuo junakohtaus, jossa Draco ja George riitelivät, oli jo sitä tuttua Dracoa, siitä plussaa, mutta Adaran kanssa Draco on turhan romanttinen, herkkä, hyväkäytöksinen. Itse en pysty näkemään sitä Dracona. Tämän takia kallistunkin ehdottomasti Georgen kannalle tässä parinvalintajutussa. George on pysynyt omana itsenään siitä huolimatta, että on suhteessa, ja suhde on ihan mukavaa ja söpöä luettavaa. Ehdottomasti plussaa myös siitä, että tämä tarina ei keskity pelkkiin Adaran poikasuhteisiin, ja nuo suhteet jäävätkin sopivan taka-alalle (ainakin nyt tuntuu siltä että Sirius olisi tässä suuremmassa roolissa, mistä plussaa!). Suhteet eivät kehity liian nopeasti, mikä on aina hyvä.

Välillä bongasin pieniä kielioppivirheitä, mutten jaksanut niitä alkaa ottaa ylös (kirjoitusvirheitä ei ollut melkein ollenkaan). Useimmat virheet olivat yhdyssanavirheitä, lauseenvastikkeihin liittyviä pilkkuvirheitä ja erityisen paljon näitä:
"Kommentti." sanoi henkilö X.
Oikeasti siihen kuuluisi pilkku, ei siis piste. Eli näin: "Kommentti", sanoi henkilö X.
Alkupuolen luvuissa oli vähän enemmänkin tökkiviä lauseita ja sellaista, mutta tässä tarinassa on kivasti huomattavissa myös kehitystä ja uudet luvut ovatkin olleet paljon parempia ja melkein virheettömiä.

Mutta sitten se ongelma, joka minua häiritsi erityisesti: Adara on melko täydellinen esimerkki Mary Suesta. Olisi mahtavaa, jos hahmoon tulisi tarinan edetessä jotain syvyyttä, jotain huonoja puolia ja virheitä. Nyt hän on kaunis, fiksu, rohkea, salaperäisen perhetaustan omaava, useamman pojan kiinnostuksen kohteena oleva, aina oikein tekevä tyttö, eli liian täydellinen. Tietenkään en tiedä, oletko suunnitellut jotain hahmokehitystä hänen kohdalleen tulevissa luvuissa. Se olisi mahtavaa, koska toisi jotain syvennystä Adaran hahmoon!

Toivottavasti et loukkaannu tästä kommentistani. Haluan korostaa, että pidin tarinasta; jos se olisi ollut mielestäni huono, en olisi varmastikaan jaksanut lukea loppuun. Kirjoitahan lisää (:

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Lokitar - 24.09.2007 19:33:44

*Nostaa Takin kaikkien nähtäville* Tässä on ehkä maailman ihanin kommentoija!!! Niin rakentavaa ja hyvää palautetta ja osoittaa negatiivisetkin palautteet hellävaraisesti ja sanoo suoraan jos ei pidä jostain ja ja ja... *halirutistaa* Tämä ei sitten karkaa mihinkään!
*Pistää Takin koiran talutushihnaan*

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 15.9: luku 68
Kirjoitti: Synagooganuoli - 25.09.2007 23:05:52

Iih iih... Minä vain kärtän, koskas sitä jatkoa saapuilee... Olen nimittäin aivan täpinöissäni täällä odottaessani jatkoa.
(OT/ Minkähän takia tulee aina käytyä täällä illalla...?)

No jaa, tuli tuosta Takin kommentista mieleen, että kehitystä on kyllä tässä ficissä näkynyt ja paljon *yrittää nostaa pisteitänsä kommentoijana* ;)

Plääähhh... Olenko minä tosiaan näin epätoivoinen? Oikeasti... :D

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Luku 69. Mutkittelua
Kirjoitti: Lokitar - 28.09.2007 22:45:40

Luku 69. Mutkittelua

Seuraavana päivänä kaikkien tuntien jälkeen Adara tapasi Harryn yksin oleskeluhuoneessa. Harryn punoittavasta kämmenselästä päätellen, he olivat saaneet saman kohtalon.
”Melkoinen jälki-istunto, vai mitä?” Harry sanoi.
”Jep. Kauanko jouduit kirjoittamaan?” Adara kysyi.
”Yli puoleen yöhön”, Adara vislasi hiljaa.
”Minä sain vain kaksi tuntia”, hän totesi ja istuutui Harrya vastapäiselle
tuolille ja erotti jotakin Harryn kädestä.
”En.. a.. ehd.. a?” Adara mutisi.
”En saa valehdella”, Harry sanoi.
”Minä jouduin kirjoittamaan ’en saa uhmata opettajaa, enkä valehdella’” Adara sanoi.
”Auts”, Harry sanoi ja huomasikin kuinka Adaran punainen jälki kädessä riitti ranteeseen asti.
”Kerroitko Ronille ja Hermionelle?”
”En. Entä sinä Georgelle?”
”En…” Adara huokaisi.
”En anna Pimennolle sitä tyydytystä että menisin kavereiden patistamana Dumbledoren puheille.”
”Sama täällä.”
”Kenen patistama ja miksi?” kuului Hermionen ääni oleskeluhuoneen ovelta.
”Ei mitään”, Adara ja Harry sanoivat kuin yhdestä suusta. Hermione katsoi heitä epäilevästi, Adara kiskoi hiljaa paitansa hihan paremmin kämmenselkänsä päälle.

Perjantai saapui harvinaisen nopeasti, kauhean läksypinon ja kipujen kera. Nyt Adara joutui lavastamaan että yrttitiedon tunnilla hoidettu kasvi puri häntä, että hän sai laittaa omatoimisesti siteen käteensä. Valitettavasti hän joutui jättämään Rohkelikon huispausjoukkueen uuden pitäjän etsintä-tilaisuuden väliin, koska oli väittänyt Georgelle että sairaalasiivessä kestää melko kauan.
Palattuaan oleskeluhuoneeseen, Ronia juhlistettiin uuden pitäjän paikan johdosta. Kaksoset olivat kähveltäneet kermakaljaa lähimmille kavereilleen ja huispausjoukkueelle. Adara onnitteli Ronia pikaisesti ja oli juuri makuusaliin johtavien portaiden puolivälissä, kun George pysäytti hänet ranteesta kiinni ottaen.

”Auh! Ai hei, George”, Adara sanoi, yrittäen vetää huomion äskeisestä kivun älähdyksestä. Adaran yllätykseksi Georgen kämmenselässä oli aivan samanlaiset jäljet kuin hänellä ensimmäisen jälki-istunnon jälkeen. Ennen kuin hän ehti tajutakaan, George riuhtaisi Adaran kämmenen ja ranteen ympärillä olevan siteen irti ja näki tekstin.

”Miksi et kertonut?” hän kysyi hämmentyneenä. Adara kääri siteen takaisin kämmenensä ympärille.
”En ikimaailmassa anna hänelle sitä kuvaa että pelkäisin tällaista pikkukipua.”
”Pikkukipua? Se ensimmäinenkin tunti oli tuskaa! Ja sinä olet kärsinyt jo koko viikon -”
”George, tämä kipu ei ole mitään verrattuna siihen mitä koin viime lukuvuoden lopussa”, Adara totesi rauhallisesti, mutta Georgelle sekin äänensävy tuntui olevan pelottava hälytys siitä, että Adara alkaisi itkeä tai huutaa. Ja se hälytys oli ihan oikeassa, sillä Adaran silmät kostuivat hiukan, tämän muistaessa miten hän makasi yksin hautausmaalla, kidutettuna. Ja kuinka Cedric tapettiin hänen silmiensä edessä, siksi että hän vain oli siellä.

George otti Adaran lämpimään syleilyynsä ja silitti tämän päätä toisella kädellä.
”Ei kerrota Dumbledorelle”, hän kuiskasi ja painoi huulensa hetkeksi Adaran otsalle.
”Kostetaan sammakolle ihan omin keinoin, vai mitä?” hän lisäsi ja katsoi hymyillen Adaraa silmiin. Adara nyökkäsi tyytyväisenä.
”Minun täytyy mennä nyt tekemään läksyt”, hän sanoi ja oli palaamassa makuusalille päin kun George sanoi: ”Mentäisiinkö tarvehuoneeseen?”
”Mutta läksyt –”
”Ne pärjäävät kyllä ilman sinua tämän illan.”
Adara mietti hetken, myöntyi ja lähti Georgen kanssa pois oleskeluhuoneesta.

He istuivat tarvehuoneen sohvalla, jutellen niitä näitä, monta tuntia. Adara istui välillä Georgen sylissä, George makasi välillä sohvalla pää nojaten Adaran jalkaa vasten. Jossain vaiheessa he pääsivät puhumaan kolmivelhoturnajaisista.
”Et arvaakaan kuinka säikähdin sitä kalmaria”, Adara sanoi.
”Et arvaakaan kuinka säikähdin että menetän sinut”, George sanoi ja painoi otsansa Adaran otsaa vasten. Syntyi hetken hiljaisuus kun he katsoivat käsiään, jotka olivat tarttuneet hellästi toisiinsa.
”Muistan kun tartuin sinua kädestä ennen pyörtymistäni, ja kun heräsin, olit yhä siinä”, Adara sanoi hymyillen. George henkäisi hiljaa.
”Tosiaan, minun piti kertoa sinulle jotain, jo ajat sitten...” hän mutisi vaivaantuneena.
”Mitä?” Adara sanoi ja he irtaantuivat toisistaan. George rapsutti takaraivoaan hiukan sen näköisenä, ettei tiedä mitä sanoa.
”No... Se jota tartuit kädestä, oli Malfoy. Mutta kun me molemmat oltiin sairaalasiivessä, niin me riideltiin ja Malfoy häipyi joten tartuin sinua kädestä... Ettet olisi yksin.”
”Ai...” Adara totesi. Miten hänen tuohon olisi pitänyt reagoida?
Adara reagoi jo tietämättään punastumalla, hän oli tarttunutkin Malfoyta kädestä.
Hiljaisuus laskeutui taas huoneeseen.

”Etkö ole vihainen?” George kysyi.
”Häh? Mistä muka?” Adara hölmistyi.
”No kun tavallaan huijasin sinua...” George sanoi hiukan vaivaantuneen oloisena.
”En tietenkään, höpsö”, Adara sanoi ja painoi hitaasti suukon Georgen poskelle. ”Olisi ollut ikävää herätä yksin.”
George hymyili ja painoi huulensa Adaran huulia vasten. He suutelivat pitkään, Georgen kietoessa arasti kätensä Adaran ympärille. Lopulta se taianomainen hetki loppui, kun kello löi yksi.
”Oho, pitäisi kai lähteä”, Adara sanoi ja muisti häntä odottavan läksypinon.
”Niinpä kai...” George sanoi, ja Adara aisti hänessä pienen pettymyksen äänensävyn.

Pian he olivat taas oleskeluhuoneessa ja vielä ennen makuusaleihin menoaan, he suutelivat pikaisesti ja halasivat toisiaan hiljaa hetken.
”Öitä, prinsessani”, George kuiskasi.
”Öitä”, Adara sanoi hiukan huvittuneena. Päästyään portaille, hän lisäsi vielä: ”Prinssi”, ja häipyi makuusaliin.

Seuraavana aamuna Adara kiiruhti aamiaiselle ja kuuli Hermionen, Ronin ja Harryn keskustelemassa.
”No, hän ei vain voi poistua enää talosta, siinä kaikki. Dumbledore varoitti häntä poistumasta.”
”Kenestä puhutte?” Adara kysyi, Ronin suu loksahti kiinni.
”E-ei kenestäkään”, hän mutisi.
”Ron, käytä aivojasi”, Hermione sähähti ja kääntyi sitten Adaraan päin.
”Sirius on havaittu Lontoossa. Lucius Malfoy luultavasti asialla.”
”Mitä?”
”Joo, Lucius tunnisti Siriuksen kai laiturilla... Tai sitten teidät nähtiin kun olitte Siriuksen kanssa ulkona”, Harry sanoi.
”Tuskin, emme kuulleet tai nähneet missään vaiheessa ketään.”
”Sitäkin epäilyttävämpää. Olitte sentään monta tuntia poissa”, Hermione sanoi. Adara hiljeni. Jospa se sitten olikin hänen syytään? Heidät oli nähty ja nyt Siriuksesta on päivän profeetassa tiedotus...
”Hei, katso tuota pikkujuttua tuossa...” Harry sanoi Ronille ja he lukivat jotain minkä otsikon Adara erotti: TUNKEILIJA MINISTERIÖSSÄ
”Sturgis Podmore? Eikö se ole se tyyppi, jonka tukka näyttää olkikatolta? Hän on kil-”
”Ron, Shh!” Hermione sihahti vilkaisten ympärilleen.

He keskustelivat hetken ja totesivat että ministeriö oli luultavasti pidättänyt Sturgisin ilman mitään selitystä, vain siksi että Sturgisin epäiltiin olevan killassa. Harry ja Ron lähtivät pelaamaan huispausta, Adara palasi läksypinonsa ääreen. Myöhemmin hän näki vain vilahduksen Georgesta ja Fredistä jotka lähtivät huispaustreeneihin.

Tunteja myöhemmin kaksoset lopulta palasivat.
”Hei, miten harjoitukset menivät?”
”Surkeasti”, George sanoi.
”Katiella alkoi tulla verta nenästä, meidän piti antaa luomamme vastalääke, mutta annoimmekin rupirakkopalkoa -”
”Joka olikin rupirakkopalon käärinpaperiin joutunut verenvuotonugaa -”
”Ja homma hajosi totaalisesti”, Fred lopetti.
”Ja kaiken lisäksi Ron oli ihan hermona...” George mutisi ja vilkuili poikien makuusalia kohti.
”Ajatteletko samaa, unet tekisivät terää?” Fred sanoi haukotellen.
”Totta vie, veliseni”, George sanoi ja vilautti vielä hetkellisen hymyn Adaralle ja häipyi veljensä perässä makuusaliin. Adara sai lopulta viimeisteltyä liemien aineensa ja siirtyi nyt takan viereen harjoittelemaan tulen suurentamis-loitsua.

Harjoiteltuaan hetken, Adara luuli nähneensä Siriuksen kasvot hetken liekeissä. Räpyteltyään silmiään hän ei taas nähnyt mitään normaalista poikkeavaa. Juuri kun hän oli aloittamassa uudestaan loitsua, Siriuksen pää palasi taas hänen silmiensä eteen, tällä kertaa pysyvästi.
”Sirius?” Adara sanoi hölmistyneenä.
”Iltaa. Tai yötä...” Sirius sanoi virnistäen.
”Mitä ihmettä sinä teet?” Adara kysyi ja varmisti, ettei huoneessa ollut ketään heidän lisäkseen.
”Olen käväissyt tässä jo pariin kertaan odottaen että tapaisin sinut ja Harryn. No, mitä sinne päin kuuluu?” Sirius kysyi huolettomasti.
”Ei ihmeellistä... Se uusi Pimennon akka on hirveä.”
”Tiedän henkilön... Mitä hän sitten on tehnyt?”
”Äh... Ei mitään, paitsi kieltäytyi opettamasta loitsuja tunneillaan. Pelkkää teoriaa.”
”Sopii hyvin kuvaan. Millaisia rangaistuksia hänellä on?”
”M-mistä minä tietäisin? Oletitko että joudun heti jälki-istuntoon?” Adara vältteli.
”No se ei olisi ihme, sinä ja Harry olette ministeriölle oikea uhka kun näitte Diggoryn kuoleman ja Voldemortin paluun.”
”Niinpä kai...” Adara mutisi. Siriuksen pelkkä lyhyt katse kertoi, että hän tiesi Adaran jättäneen jotain kertomatta. Adara huokaisi, mutisi jotain ’vihaan kun teet noin’ tapaista ja näytti kämmenselkänsä.

”Mitä ihmettä tuo on?” Sirius sähähti.
”Hän antoi sellaisen sulkakynän jolla kirjoitin paperiin omalla verelläni ’En saa uhmata opettajaa, enkä valehdella.’ ja kirjoitus upposi ihooni yhtä aikaa."
”Tuohan on laitonta nykyään! Fyysisiä rangaistuksia ei ole enää! Nyt kerrot kaiken Dumbledore-”
”Osoittaakseni Pimennolle että olen heikko? Ei kiitos”, Adara sanoi yhtä itsepäiseen sävyyn kuin aina. Sirius huokaisi. Samassa oleskeluhuoneeseen astelivat Harry, Ron ja Hermione.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 28.9: luku 69
Kirjoitti: Amlae - 30.09.2007 09:55:39

George ja Adara söpöstelivät ;D
Tosin tunnelmaa saattoin hiaman pilata (siis heidän kahden välillään) aihe Dracosta...
Njoo nua kaksi on kummiskin söpöjä yhdessä ^__^

Mutta jätit kyllä aika jännään kohtaan oikeestaan.
Nytten saan spekuloida mielesäni seuraavaan lukuun asti tuleeko kolmikolle jotain erityistä taistoa, jos he saavat tiätää niistä rupikonnan rangaistus metodeista ( onko tua oikea sana? O_o) Harrya ja muita kohtaan...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 28.9: luku 69
Kirjoitti: Mya Musta - 30.09.2007 12:41:36

Ihana jatko! Ja vieläpä pitkästä aikaa!
Kaikki olivat taas ihan itsensä, Ronkin taas sellainen "unohtelevainen" ja käy kyllä silti vähän sääliksikin Ronia, kerrankin hän oli varovainen tämän salaisuuden kanssa, ja nyt sitten ei olisi edes tarvinnut olla.. :D

Aika järkytys tuo, että Adara ottikin Malfoyn kädestä kiinni.. Ad taisi väähn pettyä, mutta silti se sopii Georgen kanssa paremmin yhteen kuin Malfoyn kanssa!!!

Ihanaa kun Siriuskin saatiin taas tuonne mukaan, ja turhaan Adara on syyllisyydentuntoinen, kumpa hän vain ymmärtäisi sen, ellei sitten Sirreä nähty silloinkin.

Adara ja George söpöstelemässä <33

Jatkoa!!!

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 28.9: luku 69
Kirjoitti: Synagooganuoli - 30.09.2007 20:09:08

Oih, ihanaa, olit jatkanut! ;)

Nyt en saa aikaan mitään järkevää kommenttia, joten...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 28.9: luku 69
Kirjoitti: Cirilla - 01.10.2007 14:50:24

Uuh..
Jatkoa on tullut..
Tosiaan, tämä oli hieman vaillinainen luku.
Ei tapahtunut mitään kovin syvällisempää.
Sitä samaa söpöilyä George-Adara jne.
Olihan se aika mukavaa luettavaa, kun George ja Adara oli tarvehuoneessa ja juttelivat.
Sirius tuli mukaan kuvioihin.
Harry, Ron ja Hermione vain käväisivät luvussa..
Blaa blaa blaa.
Aika tylsää! Näin suoraan sanottuna.
Ja ilmaan mitään kiertelemisiä ja kaartelemisia.
*TYLSÄÄ
Ei millään pahalla.
Tosiaan olisin toivonut jotain muutosta.
Eli jos tämä tosiaankin oli jujuton luku, niin seuraavassa sietääkin jo tapahtua jotain.
En minä halua lukea tylsää ficciä :S

Cir*Katwi Kiittää ja ihmettelee kommentin laadusta, joka on aika erilaista entä ennen.
Ethän ota pahalla?

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 28.9: luku 69
Kirjoitti: Lokitar - 01.10.2007 21:27:29

Dead_Rose, kiitos kommentista ^^ samoin Mya Mustalle. Herm-oo-nini, odotan yhä sitä rakentavaa ;)
Cirilla, en suuttunut mutta se vaan hämää kun joka luvussa pitäisi tapahtua jotain suurta, koska eihän se koululaisen arkikaan joka päivä seikkailu ole :)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 28.9: luku 69
Kirjoitti: pullarusina - 02.10.2007 09:19:50

Buahaa! Kivakiva, uusi lukuliini ^^ Hmmmm. *alkaa kehitellä päässään kaikenlaista Adaran ja Malfoun välille tuon punastumisen perusteella* >D Buhahaa. Nojooo. Hyvä luku oli khyl, vaikka tapahtumia ei niin hirveästi ollutkaan :--3 Yaaap. Nojuu. Jatkoa odotellessa voisin vaikka tanssia sadetanssin.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 28.9: luku 69
Kirjoitti: Cirilla - 02.10.2007 12:11:54

No ei tarvitse aina tapahtua. Ei ei, mutta se ei ole pointtini. Eikä ees joka luvussa saa tapahtua mitään kovin suurta. Sekin olisi tylsää. Mutta tämä luku oli tällainen, mistä minä en kovin pitänyt. Mutta kyllähän tämä sopii kokonaisuuteen. Pysyn kommenttini takana (:

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 28.9: luku 69
Kirjoitti: lumisuli - 03.10.2007 17:53:34

koska tulee uus luku????? :D Eikä sen tarvii olla ees pitkä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

T. lumisuli :'(

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 28.9: luku 69
Kirjoitti: Lokitar - 03.10.2007 19:46:47

yks sivu jo 70. luvusta valmiina, mutta jatkan sitä vielä :)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 28.9: luku 69
Kirjoitti: Synagooganuoli - 04.10.2007 16:34:40

No tässäpä nyt edes hiukan sitä rakentavaa:

Teksti on kohtalaisen sujuvaa, ja yleensäkin tämä on mukavaa luettavaa... Muutamia virheitä löysin:

Lainaus

”Minä sain vain kaksi tuntia.” hän totesi ja istuutui Harrya vastapäiselle
tuolille ja erotti jotakin Harryn kädestä.
”En.. a.. ehd.. a?” Adara mutisi.
”En saa valehdella.” Harry sanoi.

Tuossa olisi pitänyt olla repliikit näin:

”[/b]Minä sain vain kaksi tuntia”, hän totesi ja istuutui Harrya vastapäiselle
tuolille ja erotti jotakin Harryn kädestä.
”En.. a.. ehd.. a?” Adara mutisi. (Oli ihan oikein)
”[/b]En saa valehdella”, Harry sanoi.

Eli jos lause päättyisi pisteeseen, tulee puhe tässä järjestyksessä:

"repliikki", sanoi joku.

Toivottavasti tajusit :)

Eli siis jos lauseessa tulee tavallisesti piste, tulee siihen pisteen sijaan pilkku, mutta vasta lainausmerkkien jälkeen.
Jos taas puheenvuoro päättyy kysymys- tai huutomerkkiin, ei pilkkua tule. Silloin lainausmerkkien jälkeinen sana alkaa pienellä (paitsi tietysti erisnimet yms...)

Esim. "Tuletko päivälliselle?" kysyi Adara.
Tai "Tuletko päivälliselle?" Adara kysyi.

Eli ihan niin kuin olit kirjoittanut. Kolme pistettä vastaa tavallaan kysymys- tai huutomerkkiä.

Tässä oli ihan oikein:

Lainaus

”Etkö ole vihainen?” George kysyi.
”Häh? Mistä muka?” Adara hölmistyi.
”No kun tavallaan huijasin sinua...” George sanoi hiukan vaivaantuneen oloisena.

Odotan kyllä innolla jatkoa, anteeksi pelkät virheistä nalkuttamiset, mutta kun innostuin selittämään. Saatat kyllä tietääkin nämä jo... Ja jos sinulla on beta, niin suosittelen hänellekin olemaan noissa tarkkana. Itsellä tulee kauhean helposti virheitä pilkuissa yms.

//muoks muoks... Huomasin vain, kun luin omaa viestiäni vielä kertaalleen läpi, niin pitäisikö tuossa erotti jotakin Harryn kädestä -kohdassa olla, että erotti jotakin Harryn kädessä? En ole ihan varma, mutta mietipäs asiaa...

Otsikko: Luku 70. Yli-inkvisiittori
Kirjoitti: Lokitar - 07.10.2007 17:43:14

Luku 70. Yli-inkvisiittori

Sirius käännähti hetkeksi katsomaan tulijoita ja jatkoi keskustelua: ”Mutta tietäisitpä miten Remus puhuu Pimennosta.”
”Tunteeko Remus -”
”Ei suoranaisesti, mutta Pimento on vaikeuttanut ihmissusien töiden saantia hahmottelemiensa lakien takia.”
Harry, Ron ja Hermione istuutuivat hölmistyneinä takan ympärille, kukaan ei kuitenkaan keskeyttänyt keskustelua. Hermione sen sijaan osallistui mukaan:
”Mitä Pimennolla on ihmissusia vastaan?”
”Pelkää niitä, luultavasti... Hän käsittääkseni halveksii osin-ihmisiä, hän kampanjoi viime vuonna senkin puolesta, että vedenväki kerättäisiin yhteen ja merkattaisiin. Kuvittele millaista ajan haaskausta jahdata vedenväkeä, kun Oljon kaltaisia jalkarättejäkin juoksentelee vapaana.”
Adara tyrskähti, Ron nauroi, Hermione tapansa mukaan suuttui.
”Sirius! Jos sinä ihan totta yrittäisit edes vähän Oljon kanssa, se varmasti reagoisi siihen. Sinä olet sentään ainoa, joka sen perheestä on jäljellä, ja Dumbledore sanoi –”
”Syy siihen miksi Pimento opettaa pelkkää teoriaa, on luultavasti se, että ministeriö pelkää Dumbledoren perustavan oppilaista armeijaa.” Syntyi järkyttynyt hiljaisuus. Sirius oli selvästi pyrkinytkin siihen, että Hermione sulkisi suunsa.

”M-mitäh?” Harry sanoi.
”Se on hyvin todennäköistä, sillä Toffee pelkää nyt sitä että Dumbledore on menettänyt järkensä ja aikoo vallata ministeriön”, Sirius sanoi olkiaan kohauttaen.
”Tuo oli typerintä mitä olen eläissäni kuullut, vaikka laskisin mukaan sen mitä Lovekivasta irtoaa”, Ron totesi ja oli hetken hiljaa.
”Muuten, tiedätkö onko päivän profeetassa jotain Dumbledoresta huomenna? Veljeni Percy sanoi –”
"En tiedä, en ole tavannut ketään kiltalaista koko viikonloppuna. Kaikki kiireessä... Olen ollut täällä kaksin Oljon kanssa.”
Adara aisti kuinka pahoillaan Sirius oli asiasta.

”Et siis ole kuullut Hagridistakaan mitään uutta?” Harry kysyi.
”Ah... hänen olisi pitänyt tulla takaisin ja kukaan ei oikein tiedä mitä hänelle kuuluu”, Sirius vastasi. Muut vaihtoivat huolestuneet katseet.
”Mutta Dumbledore ei ole huolissaan, joten ei teidänkään tarvitse”, Sirius sanoi pikaisesti.
”Mutta jos hänen olisi pitänyt tulla takaisin –” Hermione aloitti.
”Madame Maxime oli hänen kanssaan; olemme olleet yhteydessä häneen ja hän sanoo että he erosivat paluumatkalla – mutta mikään ei viittaa siihen, että Hagrid olisi loukkaantunut tai – no, mikään ei viittaa siihen ettei hän olisi täysin voimissa.”
Kolmikko vaihtoi taas huolestuneita silmäyksiä, Adara puri huultaan mietteliäänä.
”Älkää kyselkö kauheasti Hagridista siellä päässä. Se vain vetää lisää huomiota siihen, ettei hän ole palannut, ja sitä Dumbledore ei halua. Hagrid on sitkeä ja pärjää kyllä”, Sirius sanoi hymyillen mutta ilmapiiri oli edelleen hermostunut. Sirius katsoi Adaraa hetken.

”Milloin teidän seuraava Tylyaho-viikonloppu on? Mietin vain, että se valeasu meni siellä asemalla täydestä, eikö vain? Ajattelin että –”
”ÄLÄ!” Harry ja Hermione huudahtivat, Adarasta idea ei ollut vaikuttanut kovin pahalta.
”Etkö sinä lue Päivän Profeettaa?” Hermione kysyi.
”Ai sitä, koko ajanhan ne arvuuttelevat, missä minä olen. Oikeasti, niillä ei ole hajuakaan –”
”Joo, mutta tällä kertaa me uskotaan, että niillä on”, Harry sanoi. ”Malfoy sanoi junassa jotakin mistä me ajateltiin, että hän tiesi että se olit sinä, ja hänen isänsä oli laiturilla. Niin että älä missään nimessä tule tänne, jos Malfoy näkee sinut taas –”
”Hyvä on, hyvä on, viesti meni perille”, Sirius sanoi melko tyytymättömästi. Adaraa harmitti.
”Se oli vain ajatus, ajattelin että olisi hauska taas tavata.”
”Niin olisikin, en vain tahdo että sinut heitetään takaisin Azkabaniin!” Harry sanoi. Sirius huokaisi ja hiljaisuus laski huoneeseen.

”Olet vähemmän isäsi kaltainen kuin luulin. James olisi nauttinut juuri riskeistä”, Sirius tuumi.
”Kuule –”
”No niin, täytyy mennä, Oljo kuuluu laskeutuvan portaita”, Sirius sanoi, melko varmasti valehdellen.
”Kirjoitan teille sitten kun voin tulla taas, sopiiko? Jos siedät sen verran riskiä?”
Pieni poksahdus ja hän oli taas poissa. Adara pidätti huokauksensa nielaisulla. Ron näytti huomaavan Adaran pettymyksen ja teki pahoittelevan ilmeen hänelle.

Seuraavana aamuna Päivän Profeetassa toden totta oli mullistava juttu.

MINISTERIÖ PYRKII UUDISTAMAAN OPETUSTA
DOLORES PIMENTO NIMITETTY YLI-INKVISIITTORIKSI

”Voi luoja”, kaksoset henkäisivät lukiessaan artikkelin.
”Tässä sanotaan että Pimento on onnistuneesti mullistanut pimeyden voimilta suojautumisen opetuksen!!! Mitä helkkaria?” Fred tuhahti.
”Tässä haukutaan Lupiniakin”, George mutisi.
”Tiedän erittäin hyvin, luin tuon artikkelin viidesti ennen kuin tajusin olevani hereillä”, Adara sanoi ärtyneenä ja hieraisi väsyneitä silmiään.
”Voi kunpa Pimento tarkastaisi meidän tunnilla Kalkaroksen”, Fred sanoi silmät toiveikkaana sädehtien. ”Jos hän kysyy Kalkarokselta sanallakaan siitä, miksi hän ei ole saanut haluamaansa pimeyden voimilta suojautumisen opettajan työtä...”
”Pimento ei ehdi edes tajuta olleensa kuollut”, George viimeisteli veljensä lauseen. Adarasta ajatus ei kuulostanut lainkaan hassummalta. Ennemmin hän oli Kalkaroksen jälki-istunnoissa kuin Pimennon.

Kaksoset Adara tapasi ruokailussa ensimmäisten tuntiensa jälkeen.
”Pimento oli loitsuissa”, Fred sanoi siihen äänen sävyyn että hän oksentaa.
”No, miten meni?” Adara kysyi.
”Ei mitenkään kummemmin, Pimento kyseli Alicialta hiukan tuntien laadusta. Alicia kehui Lipetitin taivaisiin ja Pimento kysyi vain muutaman asian Lipetitiltä. Tuskin hänellä on hätää Pimennonkaan silmän alla”, George sanoi.
”Ihmekös se, Lipetit osaa opettaa”, Adara sanoi ja söi ruokansa loppuun. Kaksoset menivät juttelemaan Harrylle, Adara lähti rohkelikkotorniin hakemaan loppupäivän kirjoja.

Pimento ilmestyi Adaran liemien tunnille. Adara otti muistiinpanovälineensä ennätysajassa esille, että voisi kirjata parhaimmat tilanteet ylös – jos niitä vain sattuisi. Adaraa ei ainakaan haittaisi muutama ylimääräinen Pimennon pää kierimässä alas portaita.
Saapuessaan luokkaan, Pimento keräsi Kalkaroksen huomioon itseensä tyypillisellä ”Höm, höm” yskäisyllään. Kalkaros kääntyi kolkosti hänen puoleensa.
”Niin?”
”Kai sait viestini että tulen seuraamaan oppituntiasi tänään? Yli-inkvisiittorin tehtävissä.”
”Jos en olisi saanut viestiäsi, minä varmasti kysyisin että mitä sinä teet luokassani”, Kalkaros sanoi kylmästi. Adara muisteli koska Kalkaros on viimeksi sinutellut jotakuta. Kalkaros vilkaisi Adaraan päin ja kääntyi nopeasti takaisin liemiainesten puoleen ja heilautti sauvaansa, että ainekset leijuivat kaikki oppilaiden pöydille järjestykseen. Adaraa hämäsi kun Kalkaros vilkaisi häntä aina nopeasti milloin missäkin välissä, vaikka Adara ei olisi edes tehnyt mitään.
Pimento kyseli hetken Tediltä mitä mieltä hän oli Kalkaroksen tunneista ja vetäytyi sitten seinän viereen tuolille seuraamaan tuntia ja tekemään merkintöjä lehtiöönsä.

”Neiti Musta voisi keskittyä hiukan enemmän siihen että hänen liemensä savu on vihreää vaikka sen pitäisi olla sinertävää”, Kalkaros sanoi ja luihuiset alkoivat tyrskähdellä. Pimento näytti tyytyväiseltä kun Adara sai noottia muiltakin opettajilta.
Huolimatta siitä, että Adara oli viimeksi uhannut tunkea Pimennon sauvan jonnekin hyvin huonoon paikkaan, tämä saapui silti Adaran pöydän luo ja kysyi:
”Mitä mieltä olet Kalkaroksen tunneista?”
Adara puristi vasemman kätensä nyrkkiin ja yritti niellä kiukkuansa. Mutta nyt kun hän tarkemmin asiaa ajatteli... Ei Kalkaroksen opetus huonoa ollut, hänen käytöksensä ja suhtautumisensa Adaraan vain. Jospa hän yllättäisi Pimennon erikoisella lausunnollaan.

”Minun mielestäni? hmm... Minusta professori Kalkaros on todella hyvä opettamaan”, Adara sanoi noin vain. Kalkaros tuntui lopettaneen hyllyjen luona järjestelynsä hetkeksi. Muutama rohkelikko tuijotti Adaraa erittäin järkyttyneenä.
”Niinkö sinusta?” Pimento kysyi kohottaen kulmiaan. Adara nyökkäsi. ”No sepä hienoa. Entä asiat joita hän opettaa? Ovatko ne mielestäsi mieluisia?”
”Osa niistä on erittäin hyödyllisiä, en tosin ole keksinyt itselleni vielä käyttöä elävien kuolleiden juomalle, mutta...” Adara mutisi mietiskelevän näköisenä. Pimento tuntui hiukan säpsähtävän, luultavasti Adaran käytöksen takia, eikä sen että heille opetetaan elävien kuolleiden juoman tekoa.
”Eli kokonaisuudessaan professori Kalkaroksen opetus on...?”
”Erittäin palkitsevaa”, Adara sanoi ja hymyili leveästi. Pimento nyökkäsi, hymyili takaisin ja palasi paikalleen ripeästi. Kalkaros jatkoi pullojen lajittelemista hyllylle kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kun muut jatkoivat itsenäistä työskentelyään ja Kalkaroksella ei tuntunut olevan muuta tekemistä kuin vahtia ettei kukaan tapata itseään, Pimento siirtyi haastattelemaan häntä.
”No niin, professori, kuinka kauan olette työskennelleet täällä?”
”Melkein viisitoista vuotta”, Kalkaros vastasi.
”Eli melkoisen kauan, Dumbledore nimitti sinut virkaan?”
”Kyllä”, Kalkaros sanoi ja hänen huulensa tuntuivat yhtäkkiä menevän viiruksi.
”Vaikka hait Pimeyden voimilta suojautumisen opettajan virkaan?”
”Niin”, Kalkaros sanoi ja viimeinenkin väri hänen kasvoissaan tuntui katoavan. Pimento tuntui olevan nyt hiukan vaarallisilla vesillä... Adara kirjoitti kysymykset ja vastaukset muistiin vihkonsa takasivulle.
”Menestyksettä?” Pimento jatkoi ja Kalkaroksen huuli vääntyi vinoon. Adara päästi pienen hihityksen kättään vasten.
”Ilmeisesti”, Kalkaros vastasi, Pimento raapusti lehtiöönsä jotain.
”Ja olet käsittääkseni hakenut pimeyden voimilta suojautumisen opettajan virkaa säännöllisin välein siitä saakka kun liityit opettajakuntaan?”
”Niin”, Kalkaros sanoi, näyttäen hyvin kiukkuiselta.
”Osaatko ollenkaan sanoa, miksi Dumbledore on kieltäytynyt nimittämästä sinua mainittuun virkaan?”
Pelleilikö Pimento hänen kustannuksellaan, vai koetti kuinka kauan kestäisi ennen kuin hän räjähtäisi Kalkaroksen sauvan avustuksella palasiksi?
”Kehottaisin kysymään häneltä”, Kalkaros töksäytti.
”Voi, minä kysyn”, Pimento sanoi.
”Onko asia niin olennainen?” Kalkaros kysyi, ja Adarasta tuntui että jos katse tappaisi niin...
”On toki, toki ministeriö haluaa ymmärtää perusteellisesti opettajien taustat”, Pimento sanoi herttaisesti hymyillen ja istuutui takaisin tuolille raapustamaan lehtiöönsä.

”Neiti Musta, liemesi savu on sukunimesi mukaista – mustaa ja haiskahtaa”, Kalkaros sanoi yhtäkkiä häijysti, heilautti sauvaansa ja liemi katosi.
”Teet liemesi uudestaan minun jälki-istunnossani tänä iltana. Ymmärretty?”
”On, professori”, Adara sanoi, kihisten kiukusta. Miksi Pimennon käytöksen piti kostautua juuri häneen?!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.9, luku 70!!!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 07.10.2007 21:01:49

Ih-ih-ih-ihanaa! Jatkoa! Ja vielä tänään, kun en ole minään muuna päivänä oikeastaan täällä käynytkään tänä viikonloppuna... Kerrankin mun onnetar jätti pettämättä mut... ;)

Mutta jatkoa vain, en todellakaan jaksa keksiä rakentavaa tuosta sun loistavasta tekstistäs.

Paitsi että et ole korjannut pilkkuvirheitä vielä uudesta jatkosta... :o

Lainaus

”Se on hyvin todennäköistä, sillä Toffee pelkää nyt sitä että Dumbledore on menettänyt järkensä ja aikoo vallata ministeriön.” Sirius sanoi olkiaan kohauttaen.

... Kuuluu olla:

”Se on hyvin todennäköistä, sillä Toffee pelkää nyt sitä että Dumbledore on menettänyt järkensä ja aikoo vallata ministeriön”, Sirius sanoi olkiaan kohauttaen.

// muoks muoks... Et ole korjannut vielä edellisistäkään jatkoista virheitä, mikä mättää? :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.9, luku 70!!!
Kirjoitti: SutsannaP - 08.10.2007 13:44:05

tiekkö ton vikan luvun huonopuoli oli se että se on harvinaisen lyhyt luku sun tuotannosta tiekkö vaikka se hyvä olikin.olet hyvä kirjoittamaan silti ja jos sitä uutta lukua ei ala tuleen niin sun lukijoilla kiehahtaa yli..

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.9, luku 70!!!
Kirjoitti: Lerosa - 08.10.2007 17:20:10

Ihanaa kun sait inspistä mutta kappale oli vähän lyhyt. Tuskin maltan odottaa sitä kun sirius kuolee koska tykkään voimakkaista tunteista. Ei mitään rakentavaa tällä kertaa sori.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.9, luku 70!!!
Kirjoitti: Lokitar - 08.10.2007 22:29:38

SutsannaP, seuraava luku on pitkä, usko pois

Roosa, julmaa odotella Siriuksen kuolemaa, mä ainakin itken sitä kirjottaessani :'( tai itseasiassa olen kirjoittanut sitä jo..

Herm-oo-nini, beta hoitaa ton pilkkuvirheen piakkoin :D

Otsikko: Luku 71. Määräyksiä
Kirjoitti: Lokitar - 10.10.2007 17:07:23

A/N: Noniin, taas uusi luku!! En tiedä saanko jatkoa laitettua tän jälkeen ennen ens viikon sunnuntaita (Lähden Lontooseen viikoksi tän viikon sunnuntaina, wihii!) että lueskelkaa tätä hitaasti ja jos ootte lukenu tarpeeks hitaasti, niin saatte jatkoo melki heti sitten ku palaan :D Tässä luvussa Adara on hiukan kiukkuinen, varautukaa

Luku 71. Määräyksiä

Samana päivänä Adara palasi liemien luokkaan kirjat mukanaan. Kalkaros odotti jo häntä, ja kuultuaan oven kolahduksen, hän heilautti sauvaansa taululle, ohjeet ilmestyivät siihen.
”No niin, ota kattilasi ja ainekset ja ryhdy töihin”, hän sanoi kolkosti ja tutkiskeli suurta paperipinoa, ilmeisesti jonkin vuosiluokan kokeita.
Adara alkoi annostella noidankattilaan granaattiomenan mehua. Muuta ääntä luokassa ei edes kuulunut, kuin pisaroiden ääni ja Kalkaroksen sulkakynän rapina.

Liemi oli jo puolimatkassa valmiutta, eikä virheitä ilmaantunut. Kalkaros vilkaisi harvasen kerta liemen savun väriä ja jatkoi taas kokeiden tarkistusta.
Adara uppoutui ajatuksiinsa. Miksi Kalkaroksen piti olla tuollainen... tuollainen...
Hän ei edes keksinyt sanaa kuvaamaan Kalkaroksen luonnetta.
Ja miksi hänen piti olla sellainen juuri Adaraa kohtaan? Tai pahempi kuin muita kohtaan...
Hänhän oli ollut Adaran äidin kanssa ystävä, tai ainakin kaveri. Miksi?
Adaran olisi tehnyt mieli kysyä, mutta tuskinpa Kalkaros vastaisi. Toisaalta, mitähän Kalkaros sanoisi jos Adara kysyisi? Ei hän voisi olla vain hiljaa vastaamatta, vai voisiko?
Adara mietti kuumeisesti kysyisikö hän jotain vai ei, ja mitä hän kysyisi.
Sinähän olit äitini kaveri, miksi? Ei todellakaan. Mitä yhteistä sinulla ja äidilläni oli? Ei.

”Ajatuksesi vaeltelevat taas, neiti Musta. Liemesi alkaa muistuttaa aamupuuroa”. Kalkaros huomautti. Adara heräsi aatoksistaan ja lisäsi salamanterin verta oikean määrän.
”Tätä menoa S.U.P.E.R:isi jäävät täysin haaveeksi, jos et osaa ajatella ennen kuin teet”, hän lisäsi kolkosti.
”Anteeksi...” Adara sanoi ennen kuin edes tajusi mitä oli sanonut. Miksi hän pyysi anteeksi? Johtuiko se siitä kun hän yritti ajatella Kalkaroksen inhimillisempiä puolia?
Kalkaroskin näytti hiukan hölmistyneen tuosta lausahduksesta, mutta ei sanonut mitään.
Hetkonen, mistä Kalkaros tiesi että Adaran ajatukset vaeltelivat? Oliko hän niin helposti luettavissa ilmeiden perusteella?
Häiritsevää.

Adara sai liemensä jotenkuten onnistuneen näköiseksi, Kalkaros testasi lientä yhteen koesammakkoon. Sammakko vaihteli hetken väriään ja muuttui lopulta kameleonttimaisesti ympäristöön sulautuvaksi.
”Kelpaa, saat poistua”, Kalkaros sanoi.
Adara pesi patansa, järjesti tavarat laukkuunsa ja heitti ylijääneet ainekset takaisin paikalleen. Kun kaikki oli valmista, hän lähti, mutta ovelle päästyään hän pysähtyi hetkeksi ja kääntyi katsomaan Kalkarosta. Kalkaros ei ensin huomannut asiaa, mutta kun huomasi, hän katsoi Adaraa kolkosti ja sanoi: ”Oliko vielä jotain?”
”E-ei”, Adara kakisti ja käänsi katseensa muualle.
”No ala mennä sitten”, Kalkaros töksäytti ja Adara kiiruhti ulos luokasta.

Hiton hitto. Miten joku voi olla noin vaikeasti lähestyttävä? hän mietti ja harmitteli kun ei ollut saanut kysyttyä mitään. Kalkaroskin oli vain ihminen, ei hän voisi asialle mitään jos Adara kysyisi yhden vaivaisen kysymyksen. Jos hän vielä saisi tilaisuuden, hän kysyisi jotain, mitä tahansa.

Tylyaho-viikonloppua edeltävänä torstaina, Adaran istuessa yksin syömässä, Hermione tupsahti paikalle kuin tyhjästä.
”Hei, asiani on melko kiireinen joten sanon nopeasti”, Hermione aloitti kauhealla vauhdilla.
”Kiinnostaisiko sinua saada pimeyden voimilta suojautumisen tunteja Harrylta? Ajateltiin kerätä pieni porukka niitä joita kiinnostaisi muu kuin Pimennon teoriatunnit.”
”Öh - tietysti.”
”Hyvä, puhutaan asiasta myöhemmin, menen kyselemään muilta”, Hermione sanoi. ”Tapaaminen Tylyahon Sianpäässä sitten.”
”Okei”, Adara huikkasi ja mietti mitä mieltä Pimento olisi, jos saisi tietää.

Tylyaho-viikonloppuna, Adaran ollessa matkalla Sianpäähän, hän mietti: miten Siriuksella menee?
Hänestä ei ollut kuulunut mitään takkaan ilmestymisen jälkeen. Adara toivoi suunnattoman paljon, ettei tämä tupsahtaisi Tylyahoon Malfoyn nenän alla.
Adara löysi tiensä Sianpäähän ja havaitsikin pöydän jonka ympärillä oli jo suuri väkijoukko. Harry, Hermione ja Ron, sekä Neville, Dean, Lavender, Parvati, Padma, Cho, Luna, Katie, Alicia, Angelina, Colin, Dennis, Ernie, Justin, Hannah, Anthony, Michael, Terry, Ginny, Fred, George, Lee, sekä kaksi joita Adara ei tunnistanut. Harryn idea oli ilmeisesti saanut suosiota. George vilkutti Adaralle ja opasti tämän viereiselleen tuolille. He olivat ilmeisesti aloittaneet jo jutustelun.

”Mikä todistaa että tiedät-kai-kuka on palannut?” kysyi Puuskupuhilainen hyökkäävään sävyyn.
”Minä todistan”, Adara sanoi päättäväisen kuuluvalla äänellä ja istuutui paikalleen. Puuskupuh vaikeni hetkeksi, mutta Ron töksäytti: ”Kuka sinä olet?”
”Zacharias Smith, ja olen sitä mieltä että meillä on oikeus tietää millä perusteella nuo kaksi väittävät että tiedät-kai-kuka on palannut.”
”Kuule, siitä meidän ei oikeastaan ollut määrä keskustella -” Hermione aloitti, mutta Harry keskeytti: ”Ei se haittaa, Hermione... Niin että millä perusteella väitän, että tiedät-kai-kuka on palannut? Minä näin hänet. Mutta Dumbledore kertoi viime vuonna koko koululle, mitä tapahtui, ja jos sinä et uskonut häntä, niin et usko meitäkään, enkä minä tuhlaa tätä iltapäivää siihen että yritän vakuuttaa ketään.”
”Varsinkaan tuollaista mulkeroa...” Adara mutisi ja George tyrskähti.

”Dumbledore kertoi viime vuonna vain, että tiedät-kai-kuka surmasi Cedric Diggoryn ja että sinä toit Diggoryn ruumiin takaisin Tylypahkaan. Hän ei kertonut yksityiskohtia, hän ei kertonut, miten Diggory tarkalleen sanottuna murhattiin, minusta tuntuu että me kaikki halutaan tietää –”
”Jos sinä oletit että saat täältä jonkinlaisen satutunnin siitä millainen Voldemort on tappaessaan jonkun, painu suolle”, Adara sanoi kolkkoon sävyyn. ”Sama koskee kaikkia jotka odottavat Harrylta muuta kuin pimeyden voimilta suojautumisen opettamista”, hän lisäsi. Kukaan ei noussut ylös, Zacharias tuijotti Adaraa ja Harrya vuorotellen.

”No niin, takaisin asiaan. Jos me aiotaan tosiaan tehdä tämä juttu, niin meidän pitää sopia missä, miten ja kuinka usein me kokoonnutaan”, Hermione jatkoi hiukan epävarmasti.
”Onko totta, että sinä osaat tehdä aineellisen suojeliuksen?” kysyi eräs puuskupuh, katsoen Harryyn.
”Joo.”
”Aineellisen suojeliuksen?” tyttö lisäsi. Harry kurtisti kulmiaan ja katsoi tyttöä.
”Öh - et suinkaan satu tuntemaan matami Bonesia?”
”Hän on tätini. Olen Susan Bones, hän kertoi kuulustelustasi. Niin että – onko se oikeasti totta? Sinä loihdit suojeliuksen, ja se on uroshirvi?”
”Joo”, Harry sanoi. Syntyi ihaileva puheensorina. Muut alkoivat kysellä Harryn urotöistä ja tapaamisen pääsyy alkoi unohtua, kunnes Hermione jatkoi:
”No niin, pointti on nyt se, että ollaanko me kaikki yhtä mieltä siitä, että halutaan oppitunteja Harrylta?”
Kuului yksimielistä mutinaa.
”Selvä. Seuraavaksi pitää miettiä, miten usein me tavataan. Minusta ei ole oikein mieltä tavata harvemmin kuin kerran viikossa –”
”Hetkinen, täytyy sitten katsoa, ettei tapaaminen osu meidän huispaustreenien päälle.” Angelina sanoi.
”Eikä meidän”, Cho lisäsi.
”Eikä meidän”, lisäsi Zacharias.
”Kyllä me varmasti löydetään sellainen ilta, joka sopii kaikille”, Hermione sanoi. ”Mutta tämä on kuulkaa aika tärkeää, tässä on kyse siitä että me opitaan suojautumaan V-Voldemortin kuolonsyöjiltä –”
”Hyvin sanottu!” Ernie sanoi. ”Omasta puolestani olen sitä mieltä, että tämä on todella tärkeää, kenties tärkeämpää kuin mikään mitä me tänä vuonna tehdään, vaikka meillä onkin VIP:t tulossa!”
Kaksoset näyttivät tyytyväisiltä kun heillä oli VIP:t jo ohi.

Ernie ilmaisi pitkällä puheellaan olevansa täysin samaa mieltä Hermionen kanssa. Hermione kertoi lopulta itsevarmemman oloisena Siriuksen päätelmän Dumbledoren yksityisarmeijasta (mainitsematta tietenkään Siriusta). Luna alkoi selittää Toffeen heliopaatti-armeijasta ja syntyi väittely Hermionen ja hänen välille. Ginny lopulta muistutti mitä he olivat tekemässä.
Lopulta he sopivat että harjoitukset on kerran viikossa, heti kun joku keksii sopivan paikan missä voi harjoitella manauksia. Kaikki kirjoittivat nimensä paperille sitoutuen siten olemaan hiljaa asiasta muille.
Lopulta kaikki poistuivat pienissä ryhmissä, Adara Georgen, Fredin ja Leen kanssa suunnittelemaan kaksosten pilapuotiin uusia tuotteita.

TYLYPAHKAN YLI-INKVISIITTORIN MÄÄRÄYS

Oppilaiden järjestöt, seurat, joukkueet, ryhmät ja kerhot lakkautetaan tästä alkaen.

Järjestö, seura, joukkue, ryhmä ja kerho määritetään näin kolmen tai useamman oppilaan säännölliseksi kokoontumiseksi.

Lupaa uudelleenmuodostamiseen voi anoa yli-inkvisiittorilta (professori Pimento).

Oppilaiden järjestö, seura, joukkue, ryhmä tai kerho ei voi olla olemassa yli-inkvisiittorin tietämättä ja hyväksymättä.

Oppilas, jonka tiedetään perustaneen järjestön, seuran, joukkueen, ryhmän tai kerhon, jota yli-inkvisiittori ei ole hyväksynyt, tai kuuluvan sellaiseen, erotetaan koulusta.

Yllä oleva perustuu opetusasetukseen numero kaksikymmentäneljä.

Allekirjoitus: Dolores Jane Pimento, yli-inkvisiittori

”Tämä ei ole sattumaa”, kaksoset tuumasivat luettuaan kaikkien muiden ilmoitukset peittävän julisteen kokoisen pergamentin Rohkelikon oleskeluhuoneen ilmoitustaululta.
”Ei me tämän takia luovuteta, vai mitä? Harry ei ainakaan anna sen akan pompotella meitä”, Adara sanoi varmasti.
”Totta. Ei tämä lopu tähän”, Fred sanoi ja lähti aamiaiselle. Adara jäi viimeistelemään liemien läksynsä, ajatusten harhautuessa taas Kalkarokseen.
Mitä hänen pitäisi tehdä? Tätä menoa hänen S.U.P.E.R:insa on tosiaan turha toivo jos hän alkaa miettiä Kalkaroksen ajatuksia joka liemien tunti. Hän halusi selvittää miten Kalkaroksesta ja Violasta oli tullut ystäviä, ja miksi. Miksi Kalkaros oli osoittanut ystävällisyyttään vain Violaa kohtaan?

”Sama aika, sama paikka”, Harry sanoi, Adaran tajutessa että hän ylipäätään oli siinä.
”Häh?”
”Sirius lähetti viestin, sama aika, sama paikka.”
”Ai”, Adara sanoi ja tunsi heti painon rinnaltaan haihtuvan. Hän pääsisi puhumaan Siriuksen kanssa.

Vai pääsikö sittenkään? Tietysti Harryn, Hermionen ja Ronin muodostama kolmikko oli jälleen paikalla ja alkoi keskustella pimeydenvoimilta suojautumis-ryhmästään. Mundungus oli ollut Sianpäässä kokoontumisen aikaan ja pitänyt heitä silmällä. Sirius ilmaisi selvästi mielipiteensä heidän ryhmästään: loistoajatus. Mutta heillä ei edelleenkään ollut paikkaa jossa harjoitella, sillä kaksikymmentäkahdeksan ihmistä tuskin mahtuisi helposti mihinkään. Siriuksen puhe keskeytyi yhtäkkiä kuin seinään. Sirius käänsi päätään hiukan taaksepäin ja katosi. Liekkien keskelle ilmestyi käsi, joka haroi ympärilleen sokkona. Adara tunnisti käden liiankin hyvin, nuo töppösormet jotka usein pitivät teekuppia sivistyneesti hyppysissään sillä välin kun Adara kirjoitti jälki-istunnoissa kättään verille. Pimento.
Kaikki neljä pakenivat makuusaleihin vauhdilla, Adaran purressaan hampaitaan yhteen kiukusta. Eikö hän saisi edes kerran puhua Siriuksen kanssa ilman heitä kolmea?

Hermione tuntui huomaavan Adaran käytöksessä jotain kiukuntapaista, tai silmissä hiukan lasittuneen katseen, sillä hänen katseensa viipyi pitkään Adarassa ja lopulta hän kysyi:
”Onko kaikki ihan – öh – hyvin?”
”Joo, loistavasti, tämähän oli vasta kolmas kerta kun tunnen olevani vähemmän hänen lapsensa kuin te kolme”, Adara sanoi hampaitaan kiristellen. Hermione tuntui tajuavan heti asian ja hiukan säpsähti.
”O- A-... Anteeksi, emme yhtään tajunneet –”
”Kuka nyt tajuaisi...” Adara päästi suustaan, veti verhot sänkynsä ympärille ja änkesi peiton alle. Hermione ei sanonut sanaakaan. Adara katui hetkessä sanojaan, mutta ei silti suostunut perumaan niitä, vielä.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 10.10: luku 71!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 10.10.2007 18:35:35

EKA!! :P
Tosi hyvä taas, mä oon oikeesti surullinen Adaran puolesta, Harry vie ihan liikaa Siriuksen huomiota, kyllähän Sirius toki on Adaraankin kiinnittänyt huomiota muiden ollessa paikalla, mutta.. Tossa kohtaa Sirre vois ajatella, että tokihan Adarallakin on murheita, eikä vain pojalla-joka-elää (en ois ikinä uskonu sanovani/kirjottavani noin...:D).
Toisaalta nyt kun oo lukenu näitä lukuja ja tätä ficciä muutenki, nii mä alan toivomaan et Sirius ois mun isäni, ilman niitä mitään kuolemisjuttuja..
No, mutta hyvin oot taas kirjottanu, hienoa kun saatiin Adarastakin vähän uutta puolta esiin eikä vaan sitä "ilopilleriä", no okei ei se aina oo ollu ilone.. Mut hienoa et se suuttu just noille kolmelle!
Luvut ovat vähän lyhyitä, mutta kyllä tuokin ihan riittää, ei makeaa mahan täydeltä.
Ihan jännästi etenee taas.
Voi kumpa Adara pääsis enemmän tapaamaan Siriusta ennen sitä traagista onnettomuutta, tokihan ois hienoa tietää mitä Adara sitten sillon tuntee, mutta kiltti, lykkää sitä tapahtumaa niin paljon kun mahdollista, mä en tahdo sen tapahtuvan enää ikinä.
Mäkin itkisin jos joutusin kirjottamaan Siriuksen kuoleman uudestaan.. :/

Kerro sitten oliko siellä Lontoossa kivaa, näitkö Rowin linnaa :P
Laita sitten hetipian jatkoa kun oot tullu sieltä :D

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 10.10: luku 71!!!
Kirjoitti: Lokitar - 10.10.2007 20:13:24

Kerron kerron, jos muistan jotain, mä luultavasti hypin Kings Crossin 9 ja 10 laitureiden välissä ja kiroon; "MIKSEN MÄÄ PÄÄÄÄSEEEE!!!! TAHTOOOOO TYLYPAHKAAAAAN!!!!"

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 10.10: luku 71!!!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 12.10.2007 20:12:32

Ookeii... :D Jatkoa tietysti odottelen edelleen *vinkvink* ;)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 10.10: luku 71!!!
Kirjoitti: Lerosa - 13.10.2007 14:21:35

Aivan ihana luku ! Kivaa että Adara on välillä ärtyisä. Kirjota mahdollisimman pian jatkoa. Olis kiva tietää miks Kalkkaros ja Viola oli ystäviä mulla on omat epäilykseni...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 10.10: luku 71!!!
Kirjoitti: Cirilla - 13.10.2007 17:22:42

Luku 70..
Kommenttia siitä näin aluksi.
Yksi sana: MAHTAVA!
Jotenkin se luku sai ajatukset pysähtymään ja jopa unohdin että olen lukemassa ficciä.
Onnistunut kerronta ja juoni!
Varsinkin se Kalkaroksen ja Adaran tunti juttu.
Ihme kun Adara kehu Kalkarosta..
Olin otettu.
Tämä luku oli paljon edellisempää parempi.
Jotenkin se Pimennon kysely Adaralta Kalkaroksesta sai syvyyttä tähän.
Mutta!
Jos oikein muistan siellä taisi pieniä kirjoitusvirheitä löytyä.
Mutta enpä muista että missä ne on (:
Hyvä minä!

Luku 71..
Tämäkin oli aivan ihana.
Kalkaros ei enää ollutkaan sellainen kylmä ja välinpitämätön.
Onko tästä kehkeytymässä jotain suurempaakin juttua?
Hmm.. sopii miettiä aivan rauhassa..
Mutta tämäkin.
Ihana.
Alku oli tässä luvussa paljon parempi kuin loppu.
Lopusta en niinkään välitä kommentoida (anteeksi!)
Mutta rakastuin alkuun.
Voit ehkä kuvitella sen.

Kyllä nämä kaksi viimeisintä lukua kannatti odottaa.
Kun luku 69 oli sellainen mistä en tykännyt.
Hyvää kannatti odottaa (:
Joten nyt ymmärränkin että miksi se luku (69) oli sellainen.
Saitko minkäänlaista rakentavaa tästä?
Jos et niin en tiedä että mihin ne rakentavat palautteet on sitten mennyt (:
Hih..

Cir*Katwi Kiittää ja Kumartaa ja Taputtaa iloisesti näistä kahdesta antoisesta luvusta
*Kiitos* ja *Halirutistus*

Otsikko: Luku 72. Hagrid on palannut
Kirjoitti: Lokitar - 14.10.2007 18:04:36

Noniin, en mä voi lähtee Lontooseen ilman et mua odottaa lukemattomat kommentit!! Pistän luvun 71, ensimmäisen osan!! Woho! *Vilkuttaa valkoista nenäliinaa* näkemiin, näkemiin! Palaan sunnuntaina!

Luku 72. Hagrid on palannut

”Neiti Musta, jälki-istuntoa.”
”Mitä? Mistä hyvästä?” Adara kysyi hölmistyneenä.
”Siksi että neiti Frealyrin kädet ovat paiseilla kun sinä et varoittanut häntä että hänellä oli kädessään akonikumin lientä eikä lohikäärmeen verta”, Kalkaros vastasi tyypilliseen äänensävyynsä, joka kertoi jokaisella solullaan siitä vastenmielisyyden tunteesta jota hän tunsi Adaraa kohtaan.
”Onko Frealyrin hyvinvointi muka minun vastuulla?” Adara kysyi.
”Ei, ellei neiti Frealyr istuisi sinun vieressäsi. Viisi pistettä Rohkelikolta, jälki-istunto seitsemältä”, Kalkaros sanoi ja käski yhden luihuisista toimittamaan tupatoverinsa sairaalasiipeen. Adara tärisi raivosta ja kellojen soitua suorastaan juoksi luokasta.
Portaiden yläpään luona hän törmäsi Harryyn.

”Hei, Harry. Sinulle olikin juuri asiaa...” Adara mutisi raivon jälkivaiheissa.
”No?”
”En pääse meidän ensimmäiseen... öh.." Adara katsoi ympärilleen. "siihen kokoukseen, sain juuri Kalkarokselta jälki-istuntoa.”
”Ai, no ei se mitään. Voimme kertoa myöhemmin mitä siellä tapahtui. Etkä sinä paljoa pimeyden voimilta suojautumistunteja tarvitsisikaan”, Harry totesi ja virnisti hyväntuulisesti.
”Hah, vaikka osaankin suojeliuksen niin en minä silti ekspertti ole”, Adara sanoi ja huomasi kellon lähestyvän jo tasan kahta, jolloin muu hänen luokastaan menisi Pimennon tunnille.
”Eikö sinulla ole kiire tunnille?” Harry kysyi.
”Öh.. ei... en saa mennä enää Pimennon tunneille”, Adara sanoi hiukan nolostuneena.
”Miksi ihmeessä?” Harry hämmästyi.
”Poltin hihani hänen tunnillaan ja.. noh, aseistariisuin hänet ja uhkailin hiukan...” Adara myönsi, Harry taputti häntä kädellään olkapäälle.
”Hyvin toimittu!”

Hiukan piristyneempänä Adara suuntasi kirjastoon tekemään ennustuksen läksyjä. Punurmio ei tosin näyttänyt enää edes välittävän oppilaiden läksyistä. Hänen Pimennon kanssa käyty kuulustelu oli kuulemma mennyt kehnosti.
Tuntui siltä että Pimennon takia moni asia oli mennyt huonoon suuntaan, Punurmion tunnit kaiken lisäksi huonosta huonompaan. Adaraa kummastutti, miksei Dumbledore tee asialle mitään. Syy saattoi löytyä siitä että kukaan ei ole kertonut Pimennon jälki-istuntotavoista. Jos Dumbledore saisi tietää niistä, tapahtuisi luultavasti suuri muutos.

Suuri muutos Adaran jälki-istuntoihinkin tuli, sillä hänen yllätyksekseen liemien luokassa olikin professori Pimento.
”Professori Kalkaros hoitaa eräitä kaavakkeita jotka yli-inkvisiittorina hänelle annoin, joten minun täytyy pitää sinulle jälki-istunto tänään. Sulkakynäni on jo varmasti tuttu? Ala heti töihin”, Pimento sanoi hörppien rauhassa teetä. Adara katsoi pulpetilla uhkaavan näköisenä odottavaa sulkakynää, joka raastaisi jälleen sanoja hänen ihoonsa.
”En tiedä miksi ansaitsit tämän jälki-istunnon, joten voit jatkaa sitä samaa vanhaa lausetta”, Pimento vielä lisäsi. Adara istuutui ja alkoi heti kirjoittamisen.
Haavat aukesivat jälleen, sanat upposivat syvemmälle Adaran lihaan ja hän tunsi siitä hyvästä kirvelevää kipua, muttei valittanut. Kuten hän aiemminkin totesi, se kipu ei ollut mitään, yhtikäs mitään verrattuna siihen mitä hän oli ennen kokenut. Ihmissusi joka raateli hänet verille, Peter hautausmaalla, Cedricin kuolema...

Adarasta tuntui jo kuin haava vihloisi luussa asti, kun Kalkaros asteli luokkahuoneeseensa.
”Mitäs tämä on? Enkö pyytänyt teitä täyttämään niitä kaavakkeita?” Pimento kysyi hämmästyneenä.
”Käskitte, ja täytin ne jo”, Kalkaros vastasi kolkosti ja laski Pimennon eteen pinon papereita. Adarasta tuntui kuin Pimento olisi järjestänyt ne paperit Kalkarokselle vain siksi, että pääsisi kiduttamaan Adaraa. Ja Adara oli melko kiitollinen siitä että Kalkaros oli ollut niin nopea.
”Voin hoitaa jälki-istunnon siis loppuun tästä hetkestä lähtien”, Kalkaros totesi Pimennon katsoessa vielä hölmistyneenä täydellisesti täytettyjä papereita.
”Aivan, aivan. Anna se sulkakynä tyttöseni”, Pimento sanoi imelästi ja kävi Kalkaroksen paperit kainalossa hakemassa sulkakynän Adaralta ja poistui saman tien, heittäen vielä vastenmielisen hymynsä heihin.

Kalkaros tuijotti hetken Adaran kämmenselkää joka valutti vuolaasti verta papereille, joihin hän oli kirjoittanut sitä samaa lausetta, uudestaan ja uudestaan.
”Ulos”, Hän sanoi.
”Anteeksi?” Adara sanoi.
”Ulos, et sinä pysty tekemään liemiä jos oma veresi valuu kattilaan ainesten joukkoon”, Kalkaros oikaisi. Adara pakkasi tavaransa ja lähti luokan ovelle, painaen hihaansa vuotavaa kämmenselkäänsä vasten. Mutta ovelle päästyään hän muisti, hänen täytyisi kysyä Kalkarokselta. Hän kääntyi ovella katsomaan Kalkarosta joka oli selkä häneen päin, näyttäen siltä ettei hän tee mitään. Miksi hän vain seisoi siinä?

Adara aukoi ääneti suutaan. Mitä hän sanoisi? Mitä, mitä, mitä?!
”N-näytänkö minä sinusta... häneltä?” Adara sai sanottua. Kalkaros käännähti ja tuijotti Adaraa ja raotti hiukan huuliaan, aavistuksen hämmästyneenä. Adara nielaisi ja tuijotti takaisin hiljaa, tuskin hengittäen. Kalkaroksen ilme oli jotain ennen näkemätöntä, siinä ei ollut sitä vastenmielisyyttä ja inhoa kuin ennen, se oli kuin kuolonisku, loitsu joka olisi osunut häntä rintaan ja tehnyt hänet jähmettyneeksi ja ilmeettömäksi. Adara ei hengittänyt hetkeen.
Lopulta Kalkaros heilautti sauvaansa ja luokan ovi sulkeutui Adaran nenän eteen, jättäen Kalkaroksen yksin luokkaan. Adara veti ilmaa keuhkoihinsa huokaisten ja löi otsansa hitaasti oveen.
Oven toisella puolella, Kalkaros painoi hitaasti päänsä käsiään vasten, nojaten seinään kyynärpäillään.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 14.10: luku 72 osa 1
Kirjoitti: Synagooganuoli - 15.10.2007 15:08:44

Jees! :) Ihanaa, jatkoa jälleen... ;)

Pidin luvusta (tai luvun alusta) todella paljon. :) Toivottavasti palaat pian.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 14.10: luku 72 osa 1
Kirjoitti: Hopbandop - 16.10.2007 19:27:08

Höm, höm...
Kalkaros näyttää uusia puolia, hmmm...
Olin jo unohtanut, miten hyvin kirjoitat. Olen nimittäin viimeaikoina lueskellut lähinnä englanninkielisiä ficcejä, ja niistä ei oikein osaa sanoa onko ne taidokasta tekstiä vai ei, kun ei ole oma äidinkieli :D Mutta haluat varmaankin kuulla palautetta omasta tekstistäsi jonkun muun tekstin sijaan? No en haluaisi toistaa itseäni, mutta hyvää työtä. Vaikka tämä luku olikin lyhyt, onnistuit saamaan siihen syvyyttä. Muuta rakentavaa ei nyt irtoa.

Pitää muuten sanoa, että en voisi olla kateellisempi siulle kun pääset Lontooseen... Sieltä on sitten parempi tulla uusien mahtavien ideoiden kanssa.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 14.10: luku 72 osa 1
Kirjoitti: Chikyo - 18.10.2007 23:22:31

Ehkä olen outo, mutta mie nään omissa silmissäni joittenki ficcien tapahtumat. Ja nyt näin kuinka Pimento kidutti Adaraa jne, ja se teki pahaa. Mutta se että näin kuin Severus tollein reagoi siihen mitä Adara hänelle sanoi hämmästytti minua tosi paljon.
En ole ikinä nähnyt Severuksen käyttäytyvän tuolla lailla. Tämä on hieno fic.

Kirjoitusvirheitä en ole pahemmin bongaillut. Enkä muitakaan kielioppi virheitä. Tämä on näin lyhyesti kerrottuna niin hieno fic että sydän pakahtuu ku luen tätä. Välillä olen iloinen tätä lukiessani Georgesta ja Adarasta, tai Dracosta ja Adarasta. Mutta sitten kun esiin astuu Pimento korvistani tulee savua, ihan kuin olisin joku juna, joka käy kuumana. ^^

Rakastan tätä ficciä. <3 Jatkoa piakoin.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 14.10: luku 72 osa 1
Kirjoitti: Lokitar - 20.10.2007 22:09:16

Helloo!! Täällä taas, ajattelin et selviän koneelle vasta sunnuntaina mut jaksan mä jo nyt.. Jooh, jatkoa ei vielä ole mutta kyllä sitä kohta syntyy ^^ Hopbandop, huomioi että tämä on vasta luvun 1. osa!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 14.10: luku 72 osa 1
Kirjoitti: Justinee - 24.10.2007 01:22:29

Ääh! oon lukenu tätä ficciä jo jonkun aikaa. en vaan oo saanu kommenttia aikaseks ;P nojoo.
Sitä piti sanomani, että tämä on kyllä kieltämättä paras ficci mitä oon koskaan lukenu :) lisää lisää LISÄÄ!!! ooon ihan koukus tähä XD Adara/Georgea enemmän pliis? ;)

muutamia kirjoitusvirheitä spottasin mutta WHO CARES!! ihana ihana ihanaaaaa<333

aijoo. JATKOA

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 14.10: luku 72 osa 1
Kirjoitti: Lokitar - 24.10.2007 10:21:51

Ihanaa ^^ Koitan tänään kirjotella lisää

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 14.10: luku 72 osa 1
Kirjoitti: Cirilla - 24.10.2007 11:27:23

Aaw..
Tämä luku sai hymyn huulille.
Oli jotenkin ihanaa saada Kalkaroksesta hieman erilaisempi puoli esiin.
Vaikka nyt voisin kyllä vähän viilata pilkkua:

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

Pimento sanoi imelästi ja kävi Kalkaroksen paperit kainalossa hakemassa sulkakynän Adaralta ja poistui saman tien, heittäen vielä vastenmielisen hymynsä heihin.

Toisen ja-sanan voisi ottaa pois ja korvata pilkulla.
Pimento sanoi imelästi, kävi Kalkaroksen paperit kainalossa hakemassa sulkakynän Adaralta ja poistui saman tien...
Koska tuo on lievästi toistoa ja lauseesta ei saa kovin hyvin selvää.

Mutta kuitenkin...
Ihana luku!
Kuten edellä jo sanoin.
Tämä sai hymyn huulille (:
Kiitos!

Cir*Katwi Kiittää[/color]

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 14.10: luku 72 osa 1
Kirjoitti: Chili_Jo - 24.10.2007 14:23:54

Oon lukenu tän jo kahesti, mutta nyt vasta uskaltauduin kommentoimaan. (mitähän tästä tulee ?)
Netissä on vain kolme fikkiä jotka on koukuttanut mut: Memory, In too deep ja tämä. Olet saanut Adaran sotkettua tosi hyvin kirjojen tapahtumiin.

Adaraan olisi hyvä saada jotain.. epätäydellistä. On kauhean epäreilua muita fikin tyttöhahmoja kohtaan, että niiden joukosssa pyörii täydellisen kaunis, fiksu, mysteerinen tyttö. ;) eikö ?

G/A paritus on mahtava ! Ei mitään Dracoa sinne välejä sotkemaan, nuo kaksi on vain niin... Mahtavia !

anteeksi että tästä tuli nyt jotenki ei-rakentava-mutta-outo kommentti : DD

-Pippuri Jo-

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 14.10: luku 72 osa 1
Kirjoitti: Lerosa - 24.10.2007 19:50:02

IHANA LUKU !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! SÄ KIRJOTAT TOSI HYVIN!!! jatka vaan!

Otsikko: Luku 72, osa 2:
Kirjoitti: Lokitar - 25.10.2007 00:29:19

A/N: Dodiih, sain luvulle lopun!

Luku 72, osa 2:

Seuraavan päivän, viikon, koko kuukauden ajan ei saanut Adara yhtäkään jälki-istuntoa, tuntien loputtua Kalkaros käveli pois luokasta ennen kuin oppilaat ehtivät edes kaikki poistua. Adara tiesi osuneensa nyt johonkin, henkilökohtaiseen, kipeään aiheeseen jota hänen ei ehkä olisi pitänyt useastakaan syystä kiskoa esille. Mutta hän halusi tietää, mitä yhteistä Kalkaroksella ja Adaran äidillä oli? Miksi Kalkaros pelkäsi puhua siitä? Vai pelkäsikö? Miksi edes Sirius ei tiennyt heistä, muuta kuin että he olivat olleet ystäviä kouluaikana?
Jos jotain Adara ei kestänyt, niin epätietoisuutta. Sen jälkeen kun hän oli saanut tietää olevansa adoptoitu, syttyi hänen päähänsä sellainen pakkomielle, liekki, joka ei tarvinnut mitään palaakseen, mutta se tuli sai hänet itsensä tarvitsemaan. Tarvitsemaan tietoa. Adaralta vain puuttui erittäin tärkeä asia, joka estäisi häntä hermostumasta; kärsivällisyys.
Minusta ei kyllä tule jästi-salapoliisi. Hän tuumi itsekseen, kävellessään kohti huispauskenttää, Rohkelikon ja Luihuisen välistä ottelua katsomaan.

Luonnollisesti Rohkelikko voitti, mutta tapahtumat sen jälkeen olivat tuhoisat. Pelin viimehetkellä Goyle läimäytti ryhmyn Harryn kättä päin, Harryn saadessa silti siepin kiinni. Sen jälkeen he laskeutuivat ja Draco Malfoy alkoi puhua Harrylle. Adara ei kuullut mitä, mutta paikalle saavuttuaan, hän näki Georgen ja Harryn käyvän Dracon päälle. Matami Huiski keskeytti taistelun ja lähetti Georgen ja Harryn saman tien McGarmiwan puheille. Draco nousi ylös, oikoi kaapunsa, heilautti platinanvalkean hiussuortuvan otsaltaan ja sanoi: ”Sen siitä saa kun kaveeraa kuraveristen kanssa, niiltä tarttuu kaikki –”
Kova läimäys kajahti huispaus-kentän nurmella, kun Adara oli astellut lähemmäs ja lyönyt Dracoa kasvoihin. Draco näytti tyrmistyneeltä, sanattomalta. Crabbe ja Goyle lähestyivät Adaraa uhmaavan näköisinä.
”Älkää koskeko häneen...” Draco sanoi katse heissä, hyvin painottavalla äänellä, niin painottavalla, että Crabbe ja Goyle jäätyivät paikalleen kuin Dracon silmien kylmyyden voimasta. Adara hämmästyi hiukan tästä käskystä, mutta Dracoon kohdistuva kiukku ei laantunut. Draco katsoi häneen hetkisen, käänsi toisenkin posken hänelle. Adara hämmästyi entisestään, mutta kiukuissaan vain kutsui tätä idiootiksi ja tönäisi tämän selälleen nurmelle ja lähti ripein askelin linnaa kohti.

”Höm höm”, kajahti Adaran korviin, tämän astellessa jo kohti rohkelikkotornia, hakien katseellaan samalla Georgea. Hän pysähtyi niille sijoilleen ja näki muiden oppilaiden ja opettajien seassa olevan vaaleanpunaiseen pukeutuneen opettajansa.
”Minusta olisi jälleen jälki-istunnon aika, neiti Musta. Ja varmasti herra Malfoyllekin sopii jos järjestäisin sinulle – hmm – miten sen nyt ilmaisisi, ah, aivan! Lähestymiskiellon”, Pimento sanoi painottaen viimeistä sanaa. Adara oli enemmän kuin mielissään tästä kiellosta, mutta samassa...
”Se ei todellakaan ole tarpeen.”
Adara kääntyi katsomaan taakseen ja näki Dracon seisomassa hänestä metrin päässä, huispaus-asu vielä päällään.
”Minusta se olisi kyllä tarpeen, kuka tietää mihin tämän neidin väkivaltaisuudet johtaa –”
”Mitkä väkivaltaisuudet?” Draco tiukkasi, nostaen leukaansa ehkä liiankin isänsä tavalla. Adara seurasi tapahtumia kuin tennisottelua, katse kääntyen välillä Dracoon, välillä Pimentoon.
”No hyvänen aika, löitkö poikaparka pääsi? Hänhän löi teitä ja –”
”Kun minä sanon, että en ole kokenut mitään väkivaltaa, niin silloin en ole kokenut väkivaltaa. Selvä?” Draco ei luovuttanut. Pimennon ohimossa suoni pullistui ja hänen kasvonsa punehtuivat.
”Kuten sanotte”, hän sanoi enemmän kuin vihaisena ja lähti vauhdilla pois.

Draco kääntyi lähteäkseen takaisin huispauskentälle. Adara lähti Dracon perään. Hän oli hämmentynyt, vihainen, ärsyyntynyt ja tunsi olonsa nöyryytetyksi.
”Pitääkö minun erikseen käskeä sinuakin pysymään poissa asioistani?” Adara sai sanottua. Draco jatkoi kävelyään.
”Kuuntele kun puhun sinulle! Idiootti!” Adara kimpaantui hämmästyttävän nopeasti.
”En minä puuttunut sinun asioihisi, pidin vain itseni pois ongelmista.”
”Mitä ongelmaa sinulle koituu jos minä joudun jälki-istuntoon?” Adara kysyi.
”Sitä että seuraavaksi Prinssi Urheasi tulee ja silpoo minut palasiksi”, Draco sanoi kylmän tyynesti. Adara keskeytti Dracon seuraamisensa siihen paikkaan. Hän tuhlasi taas aikaansa Malfoyhyn, sen tajuttuaan hän jatkoi Georgen etsimistä, piittaamatta vähääkään Dracon sanoista.

Georgen ilme oli erittäin hapan, Adaran nähdessä hänet.
”No? Mitä?” Adara kysyi, varautuen jo siihen että hän hoitaisi Georgen jälki-istunnon seurauksia – haavoja kämmenselässä.
”Pelikielto.”
”Siis- mitä?!” Adara järkyttyi.
”Pelikielto, koskien minua, Frediä ja Harrya”, George sanoi synkkänä.
”Frediä? Eihän hän tehnyt mitään –”
”Koska kolme muuta piteli hänestä kiinni, hän olisi takuulla kyllä tehnyt saman kuin minä jos Alicia ei olisi tajunnut takertua häneen”, George totesi synkkänä. ”Se riitti Pimennolle syyksi kieltää häneltäkin pelaaminen...”
Adara huokaisi ja tuijotti pihamaalle. Valkeaa savua tuprutti riistanvartijan, Hagridin mökistä.. hetkonen... Hagridin mökistä?
Adara aukoi hetken suutaan, iloisesti ja hämmentyneenä.
”Mitä nyt?” George kysyi ihmetellen Adaran käytöstä.
”Hagrid on palannut”, Adara sai sanottua. Hän melkein kuuli naksahduksen Georgen niskasta kun tämä käänsi katseen ikkunaan.
”Loistavaa! Edes jotain hyvää tässäkin päivässä”, hän totesi, virnisti jälleen vanhaan tapaansa ja painoi suukon Adaran otsaan.
”Minusta tuntuu, että meidän olisi aika tehdä se kosto Pimennolle...” George kuiskasi.
Adara nyökkäsi ja virnisti.
”Samaa mieltä.”

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 72 osa 2, 25.10!!
Kirjoitti: Hopbandop - 25.10.2007 13:19:44

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

”Minusta tuntuu, että meidän olisi aika tehdä se kosto Pimennolle...”
Adara nyökkäsi ja virnisti.
”Luulen kanssa.”

On pakko huomauttaa, etää tuo töksähti aika pahasti. Tiedän, ettet viitsi viilata pilkkuja, mutta tuon kaltaiset isommat virheet kannattaisi korjata. Muuten tekstisi oli totutun hyvää.

Hyvä, että otit Dracon taas mukaan kuvioon, se saa tähän lisää kiinnostavuutta. Taitaa tosin täytyä luopua toiveesta, että Dracon ja Adaran välille tulisi jotain :)
Olisi mukava tietää, miksi Kalkaros suhtautui noin Adaran kysymykseen, mutta se varmaankin selviää ajallaan.
Jatkahan, kun kerkeät, kiitos.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 72 osa 2, 25.10!!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 25.10.2007 15:06:18

Luvun loppuosakin oli mukavaa luettavaa... :) Mukavaa, että olet jaksanut kirjoittaa näin pitkästi... Ai niin, pitkitäthän aikaa ennen Siriuksen kuolemaa, pitkitäthän? Kunpa se ei olisi kuollut *haaveellinen ilme*

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 72 osa 2, 25.10!!
Kirjoitti: Mya Musta - 25.10.2007 17:12:17

Joo hyvä idea Herm-oo-nini pitkitäthän sitä Siriuksen kuoleman tuloa, kiltti, en tahdo elää ilman Siriusta, teen jo nyt itsekin kuolemaa... :D
Luku oli taas tosi hyvä, jännä toi Dracon juttu, tuskimpa George sitä nyt ihan silpomaan tai vastaavaa ois menny, pikemminkin vaan läimäyttäny, tai sitte ei sitäkään, ois ollu vaan onnellinen, et se ei voi lähestyä adaraa, ne saa olla rauhassa yhdessä <3
Taaskaan en huomannu yhtään kirjotusvirhettä, koitin kyllä kattoa, voi silti johtua siitäkin et en oo aina niin tarkka ;D
Pimento on tosi raivostuttava!!
Mitähän siinä Kalkaroksessa on? *miettii päätään puhki*

laittelethan taas sitten jatkoa kun ehdit? :)

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 72 osa 2, 25.10!!
Kirjoitti: Lokitar - 25.10.2007 18:02:51

Hobpandop, en ihan ymmärtänyt mitä meinasit, mutta onko nyt parempi?
Herm-oo-nini, et arvaakkaan kuinka vaikeeta tulee oleen kun kirjotan sen kuoleman >_<
ja Mya, George olisi kyllä silponut Dracon siitä hyvästä jos Adara olisi joutunut Pimennon ihanaan jälki-istuntoon. Lähestymiskiellosta George olis varmaan juhlinut :D

Otsikko: Luku 78. Adara ei luovuta
Kirjoitti: Lokitar - 27.10.2007 13:34:06

A/N: Noniin, hiukan tylsähkö luku, mutta päästäänpähän pian siitä eroon niin tulee sitten mielenkiintosempi luku sen jälkeen ;)

Luku 73. Adara ei luovuta

Lunta oli satanut lisää viimeyön aikana, sitä ulottui pieniä ensiluokkalaisia polviin asti, ja aiheutti heille ongelmia kun he pyrkivät ulkona johonkin. Hermione lähti myös rämpimään lumihankeen, käymään Hagridin mökillä: varoittamaan Pimennosta. Adaralla oli niin suuri läksypino, ettei hän harmikseen voinut lähteä tämän mukaan. Hän lähetti lämpimät terveisensä Hagridille ja palasi harjoittelemaan muodonmuutosloitsua. Harry ja Ron jäivät hänen seurakseen, sillä heilläkin oli tehtävä jos toinenkin rästissä.
Hetken päästä heidän opiskeluitaan häiritsivät mäiskähdykset oleskeluhuoneen ikkunaa vasten: joku loihti lumipalloja ikkunaa päin.
Lopulta Ron menetti hermonsa ja huusi ikkunasta: ”Hoi! Minä olen valvojaoppilas, ja jos yksikin lumipallo vielä osuu tähän ikkunaan – AIH!”
Ron sai lumipallosta naamalleen.
”Ne on Fred ja George...” hän mutisi ”Mäntit...”
Adara virnisti ja kuuli kun muotokuva-aukko kolahti kiinni ja Hermione asteli sisään. Hän kertoi epäonnistuneensa Hagridin taivuttelussa, tämä ei ollut lainkaan ottanut kuuleviin korviinsa Hermionen varoituksia. Adara huokaisi pettyneenä ja mietti mitä syntyisi hänen huomisella taikaolentojen hoidon tunnillaan.

Harryn vuosiluokalla oli tunti ennen häntä. Pimennon oli nähty myös kävelevän kohti tunnin pitämispaikkaa. Valitettavasti Adara ei ehtinyt vaihtaa sanaa Harryn ja muiden kanssa tapahtuneesta, sillä välitunti oli sietämättömän lyhyt ja hänellä itsellään oli sitten taikaolentojen hoitoa. He suuntasivat matkansa metsään, edellisen luokan jälkiä seuraten. Siellä oli jonkin eläimen ruho, ja sen jäännöksiä järsivät mustat, siivekkäät, nahkaiset ja luiset otukset, joita Adara oli nähnyt Tylypahkan vaunujakin vetämässä.
”No niin, ekaks, kuka näkee ne?” pääsi Hagridin ääni puiden lomasta kun tämä saapui oppilaidensa eteen. Hän näytti kamalalta: hänen kasvojaan peittelivät violetinsävyiset mustelmat, toinen silmäkulma oli turvonnut ja sen aiheuttamana silmä oli melkein kiinni. Kaikki tuntuivat vaienneen Hagridin kunnon nähdessään. Hagrid tunsi selvästikin olonsa kiusaantuneeksi.
”Kysyin; kuka näkee ne?” hän lopulta toisti. ”Niitä ei ihan jokanen näekkää... Nähkääs vain ne, jotka ovat nähneet kuoleman, eli jonkun kuolevan silmiensä edessä, voivat nähdä ne. Kuinka moni siis näkee?” Adara ja muutama muu nosti kätensä. Hagrid katsoi myötätuntoisesti hetken Adaraan. Muutama oppilas Adaran takana alkoi kuiskailla kiihkeästi.

Adaran onneksi, tunnilla kukaan ei menettänyt raajojaan. Pian Adara pääsi keskustelemaan Harryn kanssa, ja tämä kertoi kuinka hirveällä tavalla Pimento oli kohdellut Hagridia. Kohdellut tätä kuin vähä-älyistä, haastatellut pelkkiä luihuisia ja kirjoittaneensa lehtiöönsä negatiivista palautetta sulkakynä sauhuten.
”Se johtuu siitä että hän on ’puoliverinen,’ ihan varmasti sen takia!” Adara suutahti; hän vihasi Pimentoa vieläkin enemmän. Ja se oli jo melkoinen saavutus.
Harry huokaisi apeasti ja sanoi toivovansa ettei Hagrid saa potkuja.
Kellot soivat ja Adara riensi seuraavalle tunnille: liemiä.

Adara epäonnistui pahasti liemensä teossa, mutta taaskaan ei hän saanut jälki-istuntoa. Kalkaros vain häivytti juoman ja käski aloittaa alusta. Moni luihuinen katsoi tuvanjohtajaansa kuin tärähtänyttä. He olivat niin tottuneet, että saisivat nauraa Adaran virheille ja tavalle jolla Kalkaros häntä kohteli.
”Lähtekää nyt, viisi minuuttia aikaisemmin. Yli-inkvisiittorilla on minulle asiaa.”
Kaikki pakkasivat laukkunsa ja lähtivät. Adara empi ovelle tultuaan. Nyt olisi hänen tilaisuus. Kalkaros ei voisi lähteä luokasta kun Pimento oli aikeissa tulla paikalle. Adara mietti ja kokeili kädellä rintakehäänsä hämmästyneenä; hänen sydämensä hakkasi levottomasti.
Mitä minä näin hermoilen...? Tämä on aivan naurettavaa.. hän ajatteli ja katseli, kun Kalkaros heilautti sauvaansa pariinkin otteeseen järjestellen pulloja liemihyllyn luona, selkä ovelle päin. Adara oli vielä luokan sisäpuolella ja oli hyvin tietoinen siitä; nyt Kalkaros ei voisi sulkea ovea hänen nenänsä eteen. Adara asteli hiljaa lähemmäs, pulpettirivien keskitienoille ja laski laukkunsa lattialle. Hän tiesi mitä sanoa, kerrankin.

”Onko se niin tuskallista puhua hänestä?” hän kysyi ääni vavahdellen. Kalkaros kääntyi nopeasti häneen päin. Adara tuijotti häntä läpitunkevasti. Hän halusi vastauksen, hän halusi tietää...
Jostain syystä Adaran silmät kostuivat hiukan. Hän puri hampaitaan yhteen pidätellen kyyneliä valahtamasta poskilleen. Kalkaros oli yhä hiljaa kuin etsien pakoreittiä, sitten hän oikoi selkänsä takaisin tyypilliseen ryhtiinsä ja katsahti ovelle.
”No mutta? Taasko neiti Musta on teidän vaivananne?” kuului hunajamaisen imelä äänensävy ovelta, Pimento oli saapunut.
”Ilmeisesti...” Kalkaros sanoi, ääni erikoisen hiljaisena.
”No, häipykäähän nyt, neiti Musta, minulla on yli-inkvisiittorina ministeriön asiaa professorille”, Pimento sanoi, äänensävyyn joka sopisi hänelle jos hän yrittäisi hätyyttää epämiellyttävän näköistä hiirtä huoneestaan.

Adara painoi katseensa hetkeksi lattiaan nyökätessään, tunsi kyyneleen nyt valahtavan poskelleen, mutta pyyhkäisi sen heti häpeissään pois. Kalkaros ei ilmaissut mitään liikettä.
Adara käännähti, otti laukkunsa ja juoksi ulos luokasta. Hän oli turhautunut, vihainen...

Hei Nuuhku.

Hän kirjoitti pienille pergamenttiliuskalle, jonka hän oli repinyt ennustuksen esitelmä-pergamenttinsa kulmasta.

Anteeksi kun en ole kirjoitellut vähään aikaan. On ollut muuta ajateltavaa: Harry, Fred ja George saivat pelikiellon käydessään Malfoyn kimppuun, kun tämä härnäsi heitä, Pimento ärsyttää minua jatkuvasti, vaikken saa olla edes hänen tunneillaan – olet varmasti kuullut McGarmiwalta tai Dumbledorelta asiasta...

Adara joutui repäisemään toisen liuskan pergamentistaan.

Kaiken lisäksi minua on mietityttänyt äitini ja Kalkaroksen suhde, etkö sinä tiedä mitään? Minusta tuntuu jotenkin oudolta, että he ovat olleet ystäviä. Miksi minusta tuntuu että heitä yhdisti jokin salaisuus, tai side?
Toivottavasti voit hyvin, terveiset siivekkäälle ystävällemme.

Adara.

Hän taittoi liuskat, pisti pieneen kirjekuoreen ja antoi oleskeluhuoneen ikkunalla istuvalle Iigor-pöllölleen ne vietäväksi. Iigor oli lihonut viimeisen kuukauden ajan, sillä talvivarastonsa lisäksi, se ei ollut päässyt paljoakaan lentämään pitkille matkoille.
Naureskellessaan itsekseen Iigorin pienelle pömppömahalle, Fred ja George astelivat oleskeluhuoneeseen. He kantoivat isoa nahasta tehtyä laukkua, jonka Adara tunnisti heti heidän keppostavaroiden varastolaukuksi. He lämäyttivät sen Adaran eteen pöydälle, avasivat sen ja alkoivat penkoa.
”Kilokielimelliä? Rupinaamajauhetta? Nenänvuotonugaata?” George ja Fred hokivat ja jakoivat sitä mukaa kepposvälineitään kahteen osioon laukun pohjalle.
”Mitä te touhuatte? Testaatte noita minuun?” Adara kysyi.
”Ei, ei!! Kun Pimennolle!” Fred totesi kuin itsestäänselvyytenä.
”Ajateltiin tehdä veteen liukeneviakin tuotteita ja myrkytetään sen tee kun katse välttää”, George sanoi.
”Rupinaamajauhe taitaa liueta muutenkin, jos kokeillaan aluksi sitä?” Fred ehdotti.
”Hyvä idea, veliseni”, George totesi ja muotokuva-aukko aukeni.

McGarmiwa asteli sisälle. Kaksoset pamauttivat laukun kiinni salamannopeasti. McGarmiwa ei kiinnittänyt heihin kovastikaan huomiota.
”Neiti Musta, minun täytyisi pitää kanssasi ammatinvalintatapaaminen. Sinulla jäi se viimevuoden keväällä olosuhteiden takia tekemättä...” McGarmiwa sanoi äänessään jotakin myötätuntoisen ja pahoittelevan väliltä.
”Ai? Joo, selvä. Koska vain, en ole Pimennon jälki-istunnoissakaan toistaiseksi”, Adara vastasi. Fred ja George virnistivät käsiään vasten. McGarmiwa ei osannut nauraa vitsille, vaan ehdotti torstai-iltaa kello seitsemän.
”Sopii”, Adara sanoi ja varmisti että McGarmiwa poistui kokonaan muotokuva-aukon läpi. Sitten he jatkoivat Pimennon kiusaamisaineiden valitsemista, ilkikurinen virne kasvoillaan.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.10; luku 73!!!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 27.10.2007 16:53:13

Loistava luku, sä oot oikeasti hyvä kirjoittaja :D Tuo rupinaamajauhe+Pimento= jotain todella kutkuttavaa. Hekottelen täällä yksinäni kun mietin minkä näköinen pimennösta tulisi jos tuon lisäksi se saisi vielä muutaama muuta hyvin valikoitua kepposjauhetta.. kjäh.. järkevää en vieläkään osaa antaa, aneeksi siitä. mutta hei, jatkoa *koiranpentu ilme*

-Myyrä

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.10; luku 73!!!
Kirjoitti: Justinee - 27.10.2007 19:44:15

Iih jatkoa :> Kiva luku. Ehkä hiukkasen tylsähkö mut ei se haittaa :) Sulla on kiva kirjotustyyli ja OSAAT, toisinkuin eräät. Ja kuinkahan tylsiksi nämä mun kommat käykään kun AINA vain pyydellään jatkoa? Noh, ei voi mitään. JATKOA :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.10; luku 73!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 27.10.2007 21:05:42

Luku oli taas ihan hyvä, hivenen ehkä tylsä, mutta ei se haittaa, se vasta kamalaa olisikin jos aina tapahtuisi!
Yksi sanan taivutus jäi vähän ihmetyttämään:

Lainaus

”Kilokielimelliä? Rupinaamajauhetta? Nenänvuotonugaata?” George ja Fred hokeilivat ja jakoivat sitä mukaa kepposvälineitään kahteen osioon laukun pohjalle.

tuo hokeilivat on hivenen outo, siihen sopisi paremminkin:
George ja Fred hokivat / kertoilivat....
Luulisin ainakin, mutta ehkäpä sä silti tiedät paremmin noi taivutus jutskat :D
Mitähän Sirius sanoo siitä Severus ja Viola jutusta... Mielenkiintoinen juttu, tahtoo tietää!!

Mutta, (taas tämä vanha juttu... :P) laittelehan sitten taas pian jatkoa!

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.10; luku 73!!!
Kirjoitti: Hopbandop - 29.10.2007 18:03:41

Joo, ny tuo edellinen luku on parempi.
Tääkin luku oli ihan hyvä, aika vähä tapahtumainen, niin kuin varoititkin. Odotan jatkoa.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.10; luku 73!!!
Kirjoitti: Lokitar - 30.10.2007 07:59:37

A/N: Noniin! Tapahtumarikkaampi luku! Olkaatten hyvät!

Luku 74. Arthur Weasley vaarassa

Seuraavana päivänä Siriukselta tuli kirje.

Hei Adara, kuulin tosiaan, vaikka olisit voinut sen itsekin kertoa kun tapasimme oleskeluhuoneen takassa.
Kuulin myös Harryn ja muiden pelikiellosta ja mietin millaiselta Pimento näyttäisi sen jälkeen, jos olisi tehnyt saman Jamesille. Te kai suunnittelette jotakin vastaiskua Weasleyen kanssa? Älkää sitten jääkö kiinni.

Adaraa nauratti kuinka Adaramaisen vastuuton Sirius oli, vaikka heillä oli ikäeroa sentään ties kuinka monta vuotta.

Ja Kalkaroksesta sen verran – en tiedä. Viola ei koskaan kertonut miksi hän pyöri Kalkaroksen seurassa, mutta kuudennen ja seitsemännen luokan välillä he eivät enää paljoa tapailleet. Kesti muutama vuosi ja he tapasivat taas parisen kertaa kuussa, kunnes Kalkaroksesta ei kuulunut tämän kuolonsyöjätöiden takia mitään.
Viola ilmaisi usein heidän sidettään suureksi salaisuudeksi, enkä tiedä vieläkään mitä hän tarkoitti. Minusta oli vain hyvä jos he pysyivät kaukana toisistaan, sen verta mustasukkainen myönnän olleeni. Älä vaivaa päätäsi liikaa asialla, Kalkaros ei sinulle rupea tarinoita selittämään, se on varmaa. Voi hyvin, terveiset Harrylle ja muille.

Nuuhku

Ps: Jutellaan joulunvietosta myöhemmin, en ole vielä varma siitä mitä muut touhuavat jouluna

Adara varovaisuudessaan poltti kirjeen ja asteli hermostuneena McGarmiwan työhuoneeseen, vain todetakseen että Pimento istui yhdessä huoneen nurkassa lehtiö käsissään, McGarmiwan katsellessa tätä kaikkena muuna kuin tyytyväisenä.
”Istu vain”, McGarmiwa sanoi. Adara istuutui McGarmiwaa vastapäätä tuolille.
”No niin... Syy miksi tämä tapaaminen täytyy tehdä nyt pian, on se että voit jatkaa tarkemmin opiskelujasi tämän vuoden koeviikkoihin, ja keskittyä ensi vuonna vain niihin jotka opastavat sinua tulevaan ammattiisi. Oletko miettinyt mitä aiot tehdä, kun pääset Tylypahkasta?” McGarmiwa sanoi ja selaili joitakin Adaran arvosanapapereita. Adara mietti hetken.
”Mielessäni on käynyt aurorin ura... toisaalta kiinnostaisi tehdä jotain ministeriön ulkopuolella.” Adara virnisti.

”Ja mitähän se mahtaisi olla?” McGarmiwa kysyi. ”Toivottavasti et pistä tulevaisuuttasi Weasleyn kaksosten pilapuodin varaan.”
”En toki, minua kiinnostaisi ihan oma puotini... taikasauvapuoti nimittäin...” Adara myönsi. McGarmiwa selvästi muisti kuinka Violaakin oli taikasauvat kiinnostaneet, sillä hänen kasvoillaan hehkui ymmärrys.
”Aurorin ura on vaikea valinta, tarvitset huippuarvosanat ja vaaditaan myös luonne- ja soveltuvuuskokeita”, McGarmiwa sanoi, Pimento yskäisi hyvin hiljaa. ”Mutta jos onnistut saamaan S.U.P.E.R-kokeissasi kaikista ainakin O:n, sinun on helppo siirtyä taikasauvaa tekevälle alalle, tarvitset vain materiaaleihin perehdyttävän kurssin jollaisia on tarjolla joka paikassa. Se vaatii parin vuoden opiskelua ja vuoden työssä tutustumista. Mutta palatakseni aurorin uraan... se on tosiaan vaativa ura johon valitaan vain parhaat. Luuletko pystyväsi sellaiseen?”
”Pystyn siihen, varmasti”, Adara sanoi, Pimento yskäisi taas.

”Aineita joissa sinun täytyy olla erittäin vahvoilla, ovat tietysti Pimeyden voimilta suojautuminen, muodonmuutokset, loitsut ja taikajuomat”, McGarmiwa sanoi, piittaamatta Pimennosta.
Adara irvisti tuskin huomaavasti.
”Taikajuomia lukuun ottamatta sinulla on näistä aineista Odotukset ylittävä tai Upea. Sinun pitäisi hiukan parantaa taikajuomissa. Kalkaros ei hyväksy ketään S.U.P.E.R:eihin perustuville tunneilleen mikäli hänellä ei ole vähintään Upeaa. JA koska joudut vielä tekemään V.I.P:si näin jäljessä keväällä sattuneiden esteiden takia, sinulla on mahdollisuus parantaa vielä.” Pimento yskähti taas. McGarmiwa katsoi tätä vastenmielisellä katseella.
”Ajattelin keskeyttää ihan hetkeksi, Minerva. Kai se sopii?” Pimento kysyi mielistelevästi.
”Kai sinä voit kun kerta jo keskeytit”, McGarmiwa sanoi hiukan nyrpeän näköisenä.
”Soveltuukohan neiti Mustan luonteenlaatu aurorille?”
”Niin vähäpätöisiä asioitako te mietitte? Niin, takaisin asiaan Musta. Jos pyrit auroriksi niin suosittelen niitä aineita jotka jo sanoin. Pimeyden voimilta suojautumisessa sinulla ei tunnu olevan mitään ongelmia, varsinkaan professori Lupinin ajoilta”, McGarmiwa sanoi. Adaraa väkisinkin hymyilytti. Pimento yski taas ja hymy oli tiessään.

”Niin?” McGarmiwa sanoi.
”Saanen huomauttaa, että tältä vuodelta neiti Musta ei tule saamaan edes arvosanaa”, Pimento sanoi.
”Silti hänellä on Odotukset ylittävät viideltä vuodelta”, McGarmiwa sanoi.
”Mutta ne asiahaarat, jotka estävät häntä saamasta tänä vuonna edes arvosanaa, ovat sen verta vakavat, että häntä tuskin hyväksyttäisiin –”
”Minusta se vakava asiahaara olet vain sinä. Ja Adaralla on ne hyvät arvosanat kaikilta tähän asti olleilta opettajilta, jotka ovat yhtään silmiänsä avanneet neiti Mustan taidoille”, McGarmiwa sanoi jättäen teitittelyn sikseen. Pimennon pää punehtui raivosta, ja hän avasi lehtiöstä uuden sivun ja alkoi kirjoittaa.
”Rikosrekisteriäkään sinulla ei ole, joten –”
”Ministeriö tarkastaa myös perhetaustat.”
”Sinulla ei ole ongelmia muuttamattomien asioiden suhteen.”
”Hänen isänsä on vankikarkuri!” Pimento parahti.
”Isä jota hän ei ole koskaan tavannut. Hän on ollut lapsuudesta lähtien Finniganien perheessä”, McGarmiwa sanoi vahvasti vastaan. ”Viimeisimpien tietojen mukaan Sirius Musta on Tiibetissä.”
”Sitä ennen Lontoossa.”
”Päivänä jona neiti Musta oli jo junassa matkalla Tylypahkaan.”
”He ovat voineet tavata ennen sitä.”
”Ja löytyykö sinulta todisteita?” McGarmiwa hämmästyi. Pimento vaikeni.
”Musta, ammatinvalinnanopastus päättynee tähän.”
Adara suorastaan hykerteli naurun pidättelystä kävellessään ulos luokasta.

Pian koitti joulukuun loppu, ja Adara viimeinkin ehti A.K:n tapaamiseen, jolloin aiheena oli pelkkää kertausta. He harjoittelivat estomanausta – Adara päihitti onnekseen nenäkkään Zacharias Smithin vaikka tämä oli harjoitellut tuntikaupalla aiemmissa kokouksissa. Tainnutuksessa sama juttu, Zacharias näytti happamalta.
Tuntia myöhemmin oppilaat alkoivat lähteä pakkaamaan joululomaa varten. Adara mietti millaista olisi viettää joulu Siriuksen kanssa – tai siis olihan hän viettänytkin joulua Siriuksen kanssa, mutta millaista se olisi jossakin, jonka seinät eivät nirskuisi ja pöly ei kutittaisi nenässä koko ajan.

Yöpuulla hetken aikaa oltuaan, Adara kuuli töminää portaista. Hän nousi ylös ja raotti hetkeksi tyttöjen makuusalin ovea. Hän näki McGarmiwan, Ronin, sekä Harryn, joka oli hiestä märkä ja juuri heränneen näköinen. Hän asteli rohkeasti heitä lähemmäs ja kysyi McGarmiwan huomaamatta Ronilta: ”Mitä tapahtui?”
”Harry näki jonkinlaisen näyn, jossa.. jokin.. käärme hyökkäsi isän kimppuun”, Ron sanoi hiukan pökertyneen kuulosesti. Adara ilmoitti läsnäolostaan McGarmiwalle ja tämä suostui ottamaan hänetkin mukaan rehtorin huoneeseen.

”Miten sinä näit sen?” Dumbledore sitten kysyi, kun he olivat päässeet tämän luo ja selittäneet tilanteen.
”Tuota... en tiedä. Pääni sisässä kai –”
”Ymmärsit väärin.. Tarkoitan... muistatko sinä – öh – missä sinä olit kun katselit hyökkäystä? Seisoitko kenties uhrin vieressä tai katselitko näkymää ylhäältä?” Dumbledore korjasi kysymyksensä. Harry näytti hetken hölmistyneeltä ja myönsi: ”Minä olin se käärme. Minä näin kaiken käärmeen kannalta.”
Syntyi odottamaton hiljaisuus.
”Onko Arthur loukkaantunut pahasti?”
”On.”
”Everard! Ja sinä, Dilys!” Dumbledore puhui tauluille, joista tuli ikään kuin ruutua lähemmäksi yksi velho ja yksi noita.
”Kuuntelitteko te?” Dumbledore kysyi. Velho nyökkäsi.
”Miehellä on punainen tukka ja silmälasit”, Dumbledore selitti. ”Ja sinä Everard. Sinun on tehtävä hälytys, varmista että oikeat ihmiset löytävät hänet.”
Tauluhahmot katosivat ilmeisesti toisiin kehyksiinsä, joiden sijainneista Adara ei tiennyt. He istuutuivat kaikki tuoleille ja odottivat.

”Dumbledore!” saapui velho, Everard.
”Mitä uutisia?”
”Huusin kunnes joku tuli juosten, sanoin että olin kuullut liikettä alakerrasta – he eivät oikein tienneet uskoako minua, mutta lähtivät kuitenkin tarkistamaan – alhaallahan ei ole muotokuvia, joista katsella. Hetken kuluttua he joka tapauksessa kantoivat hänet ylös. Hän ei näytä hyvältä, on yltä päältä veressä! Juoksin Elfrida Craggin muotokuvaan nähdäkseni kun he lähtivät –”
Ron oli ponnahtanut ryhdikkääseen istumisasentoon sen kuultuaan. Harry näytti huolestuneelta, McGarmiwa kalpealta.
”Hyvä. Dilys on kaiketi sitten nähnyt, kun hän saapui –” ja silloin noita palasi muotokuvaansa.
”Kyllä, hänet vietiin Pyhään Mungoon... kannettiin minun muotokuvan ohi... näyttää huonolta...”
”Kiitos”, Dumbledore sanoi ja katsoi McGarmiwaan.
”Minerva, voisitko mennä herättämään muut Weasleyn lapset.”
”Tottahan toki...” McGarmiwa lähti heti, mutta kysyi ovella vielä Mollysta.
”Fawkes saa hoitaa hänet, kunhan lakkaa tähystämästä lähestyjiä. Mutta hän saattaa jo tietääkin.. hänellä on se erinomainen kello.”
Adara muisti Kotikolossa asuessaan nähneensä kellon, jossa näytettiin perheenjäsenten tila... Hän puistatti ajatella että nyt Arthur Weasleyn kohdalla lukisi kuolemanvaara.

”Phineas, Phineas”, Dumbledore huusi yhdelle tauluhahmolle, jonka Adara tunnisti joksikin isoisoisäkseen tai vastaavaksi. Hänen muotokuvansa oli Kalmanhanaukiollakin.
”Kutsuiko joku?” Phineas heräsi.
”Sinun täytyy käydä toisessa muotokuvassasi. Minulla on jälleen viesti.”
”Toisessa muotokuvassani?” Phineas kysyi. ”En tänä yönä, minua väsyttää.”
Muut taulujen hahmot alkoivat osoittaa mieltään Phineakselle. Kun eräs noita otti esiin koivupiiskaa muistuttavan sauvansa, Phineas kääntyi katsomaan muita huoneessa olijoita – katse pysähtyen Adaraan.
”Äh.. Kai minä sitten menen... Mutta hän on voinut ihan hyvin tuhota sen muotokuvan, hän on hävittänyt lähes koko suvun tämän syksyn aikana –”
”Sirius tietää olla tuhoamatta sinun muotokuvaasi”, Dumbledore sanoi. ”Sinun on vietävä viesti: Arthur Weasley on loukkaantunut vakavasti ja hänen vaimonsa, lapsensa, Harry Potter, sekä Adara ovat tulossa Kalmanhanaukiolle. Ymmärrätkö?”
”Arthur loukkaantunut, vaimo, lapset, Potter, sekä lapsenlapsenlapsenlapsenlapseni tulossa kylään. Selvä.”
Hän livahti muotokuvastaan ja katosi näkyvistä.
Fred, George ja Ginny saapuivat McGarmiwan saattelemana sisään.

”Mitä tämä on? Mitä on tapahtunut?” George kysyi Adaralta, mutta Dumbledore selitti tilanteen.
”Odotellaan vain Phineaksen merkkiä, että reitti on selvä. Menette porttiavaimella Kalmanhanaukiolle, äitinne odottaa siellä, tai tulee sinne teidän jälkeen.”
Phineas palasi muotokuvaansa.
”Hän sanoo että tervetuloa. Minun lapsenlapsenlapsenlapsellani on aina ollut omituinen maku kyläilijöiden suhteen.”
”Tulkaapa tähän sitten. Äkkiä ennen kuin tänne tulee muita”, Dumbledore sanoi.
He kokoontuivat pöydän ympärille.
”Te olette varmaan käyttäneet porttiavainta ennenkin? Hyvä - Lasken siis kolmeen... yksi... kaksi... kolme.”

Kun he rämähtivät keittiöön, kuului ensimmäisenä Oljon ääni: ”Ja taas verenpetturit täällä! Onko totta että isänne tekee kuolemaa?”
”ULOS!” Oljo katosi aulaan vievästä ovesta ulos, vilkaistuaan Siriusta pahansuovasti.
Sirius asteli heidän luokseen huolestuneen näköisenä. Hänen partansa oli ajamatta ja hän oli edelleen päiväpukeissa. Hänen ympärillään haiskahti hiukan vanha viina. Adaraa hämmästytti nähdä isänsä sellaisena, mutta hajusta sun muusta piittaamatta hän ojentautui ylös lattialta Siriuksen avulla ja heittäytyi tämän syleilyyn.
”Mitä tapahtui?” Sirius kysyi, kätensä vielä ollessa Adaran ympärillä, silitellen tämän hiuksia hitaasti. ”Phineas kertoi että Arthur on loukkaantunut pahasti –”
”Kysy Harrylta”, Fred sanoi.
”Joo, minäkin haluan kuulla tämän omin korvin”, George sanoi. Adara katsahti varoittavasti Georgeen päin ja Sirius tulkitsi tämän pään liikkeen sillä että tämä halusi jo pois viinalta haisevan isänsä halauksesta, joten hän hellitti otteensa tytöstään.

Harry kertoi toistamiseen unestaan ja Weasleyt halusivat lähteä heti Pyhän Mungon sairaalaan, piittaamatta seurauksista tai muiden mielipiteistä. Adara ymmärsi heitä hyvin, hän tuntisi samoin jos kyseessä olisi Sirius. Itse asiassa häntähän ei estänyt edes ihmissuden aiheuttamat haavat, kun hän syöksyi pelastamaan Siriuksen neljäntenä vuotenaan.
”Tällaista tämä on – tästä syystä te ette ole killassa – te ette ymmärrä – on asioita, joiden puolesta voi vaikka kuolla!” Sirius sanoi kiukkuisesti Fredille, joka oli hetki sitten huutanut hänelle.
”Helppohan sinun on sanoa, kun kyhjötät täällä! Enpä näe, että sinä vaarantaisit oman pääsi!” George karjaisi.
”GEORGE!” Adara huusi järkyttyneenä. George näytti yhä uhmakkaalta. Siriuksen kasvoista oli kadonnut sekin vähä väri mitä niissä yleensäkään oli. Silti hän jatkoi rauhallisena: ”Onhan tämä vaikeaa, mutta meidän kaikkien on oltava vielä kuin emme tietäisi mitään. Meidän on pysyttävä täällä ainakin siihen asti, että kuulemme teidän äidistänne, ymmärrättekö?”
Ginny lysähti istumaan, samoin Ron. Hetken päästä myös kaksoset, yhä vihaisen näköisinä.

Sirius taikoi heille kermakaljat ja kaikki joivat niitä sanaakaan sanomatta. Adara istuutui mahdollisimman kauas Georgesta Siriuksen kanssa. Tärisevin käsin hän odotti jonkinlaista viestiä. Lopulta hän hädin tuskin pystyi pitämään pulloa kädessään, joten hän laski kätensä pöydälle. Sirius laski oman kätensä hänen kädelleen ja hymyili tälle lohduttavasti.
Adara ei kestänyt ajatusta että herra Weasley kuolisi... Hän ei halunnut että niin hieno ja mukava mies kuolisi kun Lucius Malfoykin loikki vielä terveenä ympäriinsä... Hän ei kestänyt ajatusta kaikista herra Weasleyn lapsista kärsimässä surussaan jos niin kävisi...

Viimein tuli viesti, pieni pergamenttikäärö ja feeniksin sulka.
”Tämä ei ole Dumbledoren käsialaa – varmaankin teidän äitinne sitten... ” Sirius sanoi ja antoi käärön Georgelle. George repäisi sen auki ja luki ääneen: ”Isä on vielä hengissä. Minä lähden Pyhään Mungoon. Pysykää te siellä. Lähetän tietoja heti kun voin. Äiti.”
”Vielä hengissä... Sehän kuulostaa...” Fred sanoi jatkamatta loppuun, hänen ei tarvinnut.
Nyt he eivät voineet muuta kuin odottaa.. ja odottaa.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.10; luku 73!!!
Kirjoitti: Sierra - 30.10.2007 09:04:45

Olenkos ikinä tätä ficciä kommentoinut? En luultavasti, joten teenpä sen nyt.

Aluksi oli suuret ennakkoluulot, minusta suurin osa kirjoittajan itsekeksimistä hahmoista ovat ärsyttävän pinnallisia, mutta ei todellakaan tässä ficissä! Adara on aivan uskomattoman, miten sen nyt sanoisi? Hmm, aito. Olet kirjoittanut hänet hyvin tapahtumien keskelle! Kirjoitat hienosti ja toivon jatkoa!

// muokss AINIIN, ET SAA MISSÄÄN NIMESSÄ EROTTAA ADARAA JA GEORGEA! ET MISSÄÄN NIMESSÄ, TAI MINÄ TULEN YÖLLÄ KIRVEEN KANSSA KOTIISI JA HAJOTAN KIRJAHYLLYSI JA TIETOKONEESI! KATKON KYNÄSI! Sierra on puhunut. :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: pullarusina - 30.10.2007 14:14:16

>___> TAHDON LUKEA TÄTÄ LISÄÄ. : D Hihhei ja edelleen tykkään. ERO ADARALLE JA GEORGELLE! : D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: teelkis - 30.10.2007 17:45:42

Ai ai ai, olen lukenut tätä ficciä todella kauan ja oli pakko tehdä tunnus kertoakseen kuinka hyvä tämä on.

Pientä draamaa voisi saada aikaan, jolloin Adara päätyisi Dracon syliin ;). George on liian lepsu.

Teksti on minusta todella sulavaa ja Adara on hyvin ujutettu tapahtumiin. Sirius on yksi lempi hahmoistani, joten seki pelkkää plussaa vaan, koska näissä tapahtumissa hän on isosti esillä sekä Adaran rakkaus isäänsä kohtaan on jotaki niin suloista. Teksti tuntui jotenki toistelulta alussa, mutta koko ajan näkee pientä kehitystä mennessä eteenpäin. Jatka ihmeessä tätä tekstiä niin pitkälle kuin pystyt, ehdottamasti lempificcini.

Jatkoa odotellessa (toivottavasti pian).

-teelkis

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Lokitar - 30.10.2007 23:09:55

Oi oi, tätä on kohta katsottu 4000 kertaa! vähän siistiä :O

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Sierra - 31.10.2007 08:56:53

VAU! :D Sinä oot finin oma julkkis! > 8D Eivaan, oikeesti, vähä siistii! Yli 4000!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Lokitar - 31.10.2007 17:02:07

Ihanaa kuulla taas "uusista" lukijoista ^^

Ja järkyttävä määrä lukijoita nyt paikalla!! Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Arte, avada, Carolynne, Celeporn, Chili_Jo, Fubuki, miiuu3, Nemo ja 3 vierailijaa
ohho

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 03.11.2007 20:09:28

Ohhoh, jo kaksi lukua tullut niin, etten ole käynyt täällä.

No, rakentavaa en keksi, ehen, milloinkas minä sellaista? ;D

Mutta jatkoa kaipailisin, hyvin olet kirjoittanut. :)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Cirilla - 04.11.2007 11:24:16

Ohhoh!
Mitä kaikkea täällä onkaan sattunut!
Ihan jännittäväksi menee (:
Kommenttini ovat nyt lähiaikoina hiipuneet hyvin pieniksi, joten pahoittelen jälleen kerran kun mitään suurta ei tule.
Kommentoin sitten kun saan oikeanlaiset sanat suuhuni ja samalla saan ne kirjoitettua.
Nyt voin sanoa vain sen että tykkäsin näistä luvuista (enkä edes muista milloin olen kommentoinut viimeksi!)
Ja luen jatkoa heti kun on mahdollista (:

Cir*Katwi Kiittää ja Kumartaa

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Mya Musta - 04.11.2007 15:00:51

Tosi ihana luku! Noi Adara ja Sirius on niin ihania, ihanaa kun Siriuksella ois ollu tytär oikeestikkin...
Toivottavasti tosta ei nyt synny ton suurempaa kiistaa Adaran ja Georgen välille..
Haluisin lukee sellasesta kohdasta kun Sirius rupee tenttaamaan Georgea, et onko se sopiva sen tyttärelle, voi luoja semmonen ois hienoa!! :D
Tää on kyl niin ihana ja hyvin kirjotettu, juoni on loistava!!!
Harmi kyllä kun Sirius upottaa suruaan viinaan, se on niin ihana tyyppi oikeesti, viina tekee siitä jotenkin niin oudon ja tavallaan....kamalan....... (vaik kyl se varmaan kaikista tekee, mut....)
Se Siriuksen kirje oli kyl niin ihana *nyyh* "Älkää sitten jääkö kiinni." Niin Siriusmaista.. :D
Myös se huomautus jos se ois kieltäny Jamesilta pelaamisen.. :)
Tuo Viola ja Kalkaros muuten tosiaan ovat HYVIN suuri salaisuus, eikö se jo vois paljastua pian :)

Hyvä ettei Adaran ainoa ns. vaihtoehto ollut aurori, ois ollu liian Harrymaista, ja hienoa kun sillä on sama ammattitavoite äitinsä kanssa loppujenlopuks, vaik tosin muuten sen ammatinvalinta-jutun jälkeen sai vähän sellasen käsityksen, et McGarmiwa ois väkisin tekemässä Adarasta auroria? :P
Ja siinä tuli taas yksi todiste McGarmiwan huumorintajustakin:
”Toivottavasti et pistä tulevaisuuttasi Weasleyn kaksosten pilapuodin varaan.”
Ja toi Pimento on kyllä niin Veemäinen akka, että tekis mieli kuristaa joku! Mitä sen on väliä vaik Sirius onkin vankikarkuri, sitä paitsi se on syytön!!!! Pimentohan ei tosin tiedä sitä, mut, mut.... :D

Hyvä kun Ad päihitti sen Smithin siellä AK:ssa, tosin onhan Adara paljon parempi!

Olin jo tavallaan unohtanu, et Phineas on jotain sukua Adaralle, ihan oikeesti, aika kummallista, Phineas on varmaan Siriuksen kouluaikoina nauttinut siitä kun Sirius on siellä melkein säännöllisesti vieraillut :D

Ei mutta tuo Siriuksen ja Adaran jälleennäkeminen oli niin koskettava, Siriuskin näytti selvästi ikäväänsä, onkohan George kateellinen vähän tai jotain kun Ad ja Sirre heti rupesivat niin halailemaan ;)
Adaran ja Siriuksen keskinäinen rakkaus on niin hellyyttävää, vaikka ne onkin tuntenu toisensa vasta niin vähän aikaa, niin silti ne niinku tavallaan tuntee toisensa jo tosi hyvin.. (en oikeen osaa selittää sitä)

Ja Oljon tervehdys oli kyllä niin mukava :D

Toisaalta oon tuosta kohdasta hyvin vihainen Georgelle, kun se huusi Siriukselle, George tosiaan on ihan liian nuori kiltaan tuossa vaiheessa, samoin Fred...

Kyllä muuten ärsyttää kun jo torstaina koulussa näin, että on tullu jatkoa, mutten ehtinyt tätä siellä lukemaan ja aattelin jättää sen kotiin, mut sitte fini ei toiminukkaan kun vasta nytten :/

Elikkäs, juonellisestihan tämä oli aika tärkeä luku, ja tässä tapahtui melko paljon, ihan hyvä juttu sinänsä.

Okei, ei sun tarvii sitä sanaa vaihtaa :D

Mutta kunhan laitat taas pian jatkoa meille malttamattomille lukijoille!!!

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Lokitar - 04.11.2007 15:31:54

Kiva kuulla sustakin vaihteeks, Cirilla ^^

Kiitos pitkästä kommentista Mya, suunnittelinkin tässä hiukan sellaista Georgen tenttaamishetkeä mutten ole vielä täysin keksinyt miten sen tekisin ^^

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Lerosa - 04.11.2007 16:48:34

AIVAN IHANA LUKU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Siis tää on varmaan koko finin luetuin ficci enkä yhtään ihmettele. Mä... kuten varmaan monet muutkin tahdon lisää NOPESTI!!!!!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Lerosa - 04.11.2007 16:50:07

Siis oli tarkotus kirjottaa nopeasti lisää.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Cirilla - 04.11.2007 17:15:38

apua?
eikö minua ole täällä näkynyt pitkiin aikoihin? :o
olen kuitenkin lukenut kaikki luvut..
mutta nähtävästi en ole kommentoinut..
tuhma tyttö soosoo!
pahoittelen vielä kerran kun en ole kommentoinut..
Anteeksi

Cir*Katwi Kumartelee Pyydellen Tuhannesti Anteeksi

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Lokitar - 05.11.2007 12:01:08

No kiva silti että muistit taas tulla kommentoimaan :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.10 luku 74!!
Kirjoitti: Lokitar - 05.11.2007 12:22:05

A/N: Noniin, nyt kun on tullut lunta paikoitellen niin sen kunniaksi voisi pistää joulutunnelmaisen luvun. Eli luku 75. Olkaa hyvät!

Luku 75. Joulun odotusta

Adara nukahti jossakin vaiheessa pää pöytää ja omaa kättään vasten, Siriuksen silittäessä tämän päätä rauhoittelevasti peukalollaan. Seuraavan kerran kun hän heräsi, kello oli viiden paikkeilla ja hänen päällään oli paksu viltti. Viimein hän tajusi, että rouva Weasley seisoi keittiön ovella.
”Isä toipuu”, hän sanoi väsyneenä. ”Hän nukkuu. Myöhemmin voimme mennä yhdessä katsomaan häntä. Bill on nyt hänen luonaan, hän ottaa aamupäivän vapaata töistä.”
George ja Ginny halasivat äitiään, Fred valahti takaisin tuolilleen helpottuneena, Ron naurahti ja joi kermakaljansa loppuun.
”Aamiaista!” Sirius sanoi iloisesti ja pomppasi ylös. ”Missä se kirottu kotitonttu on? Oljo! OLJO! Äh, olkoon. Aamiaista... siis – hetkinen – seitsemälle... pekonia ja munia varmaankin... ja teetä ja paahtoleipää...” hän mutisi ja meni liedelle. Adara riensi hänen avukseen ja alkoi laittaa lautasia pöydälle.
Rouva Weasley kiitteli Siriusta kun tämä oli pitänyt lapset täällä koko yön. Sirius taas tarjoutui asuttamaan heitä niin kauan kuin Arthur on sairaalassa.
”Voi Sirius... suurkiitos...” rouva Weasley sanoi, laittoi essun päälleen ja hääti Siriuksen ja Adaran lieden ääreltä. Adara oli uupunut ja tunsi yhtäkkiä vetoa olohuoneen sohvaan.

Hän lähti tallustamaan keittiön portaita ylös ja istuutui hetkeksi sohvan reunalle. Sirius seurasi häntä ja sulki hienovaraisesti portaiden yläpään oven kiinni. Hän hieraisi sänkistä leukaansa ja näytti ajattelevan samaa kuin Adara... parranajoa.
Kun Sirius oli luonut hymyn Adaraan ja näyttänyt siltä, että hän lähtisi kohti kylpyhuonetta, Adara kuitenkin, kuin automaattisesti sanoi: ”Älä mene.”
Sirius pysähtyi ja ei voinut olla hymyilemättä. Hän halasi tytärtään ja Adaran oli tällä kertaa pakko huomauttaa: ”Haiskahdat viinalle.”
Sirius hymähti huvittuneena, ja muuttui samalla hiukan nolostuneeksi.
”Et kai sinä paljoa ole juonut?” Adara kysyi huolestuneesti.
”En, en.. ehkä parina iltana ollessanne poissa. Nyt sattui olemaan vain sellainen ilta”, Sirius sanoi ja virnisti. Adara tiesi ettei tämä valehdellut. Hän vain tiesi.
”Sinun täytyisi nukkua vähän. Päivällä lähdette käymään sairaalassa”, Sirius sanoi. Adara haukotteli syvään.
”Kerrankin olet oikeassa”, hän sanoi, Sirius katsoi häneen mukamas vihaisesti.
”Leikki leikkinä”, Adara virnisti ja lysähti takanaan olevalle sohvalle pitkälleen. Sirius hymyili ja lähti ajamaan partaansa ja peseytymään. Adara nukahti saman tien sohvalle.

Hän heräsi paahtoleivän tuoksuun, jota George piti hänen nenänsä alla. Hän havahtui hereille ja huitaisi kohti leipää.
”Menetkös siitä...” hän mutisi. George ei luovuttanut vaan heilutteli leipää Adaran edessä. Samassa Adara muistikin miten George oli puhunut – tai pikemminkin huutanut - Siriukselle viimeyönä... Hän suutahti nopeasti ja käänsi kasvonsa sohvatyynyä vasten.
”Hei, leikillä vaan. Saat sinä sen syödä, me muut syötiin kun sinä olit jo nukahtanut”, George sanoi hyväntuulisesti. Adara ei vastannut.
”No? Mikä nyt?” George kysyi.
”Ihan kuin et tietäisi”, Adara mutisi ärtyneeseen sävyyn.
”Siis.. tarkoitatko sitä kun huusin Siriukselle? Hei, olin peloissani isän puolesta ja todella vihainen kun en voinut tehdä asialle mitään. Kai sinä sellaisen ymmärrät?” George sanoi.
”Ymmärsin niin kauan kun et mennyt henkilökohtaisuuksiin”, Adara tiuskaisi.
”... Ehkä menin hiukan yli.” George myönsi ja nousi ylös. ”Käyn pyytämässä häneltä anteeksi”, hän sanoi ja lähti. Adaraa ihmetytti kuinka helposti George antoi periksi, mutta antoi asian olla. Myöhemmin George palasi: ”Tehty.”
Adara painoi anteeksiantavana suukon hänen huulilleen ja lysähti takaisin sohvalle.
”Söisit jotain ennen lähtöä. Me lähdetään kai tunnin päästä.”
Adara huokaisi hiljaa ja nyökkäsi. George hymyili puoliksi, ja lähti pukeutumaan. Adara suuntasi keittiöön, nappasi pöydältä yhden leivän Georgen antaman seuraksi ja vaivautumatta edes voitelemaan niitä, pisti suuhunsa.

Adara ei ollut koskaan käynyt noitien ja velhojen sairaalassa, joten kokemus oli hänelle erittäin kiehtova ja hän tunsi olonsa uteliaaksi. Hän ei voinut olla ihmettelemättä opastaulua:

OMAEHTOISET ONNETTOMUUDET ............................................................ Ensimmäinen kerros
Noidankattiloiden räjähdykset,
taikasauvojen takapotkut, luutakolarit jne.

OTUSTEN AIHEUTTAMAT ONNETTOMUUDET .................................................. Toinen kerros
Puremat, pistokset, polttamat,
juuttuneet piikit jne.

TAIKABASILLIT ... Kolmas kerros
Tarttuvat taudit, esim käärmerokko,
hälvetystauti, risasieni jne.

LIEMI- JA KASVIMYRKYTYKSET ........................................................................... Neljäs kerros
Kuumanrakkulat, yletön ylenanto,
hillitön hihitys jne.

TAIKAVAHINGOT ... Viides kerros
Sitkeät manaukset, herjat, hutiloitsut jne.

VIERAILIJOIDEN TEEHUONE / SAIRAALAN PUOTI .......................................... Kuudes kerros

JOS ET TIEDÄ MINNE MENNÄ, ET KYKENE PUHUMAAN NIIN ETTÄ SIITÄ SAA SELVÄÄ TAI ET MUISTA MIKSI TULIT TÄNNE AULANOITA AUTTAA KERNAASTI.

Weasleyt ja Harry menivät sisään. Adara päätti jäädä heitä saattaneiden Tonksin ja Villisilmän kanssa käytävään. Tonks näytti hyväntuuliselta ja hyräili itsekseen.
”Miten koulussa on sujunut, Adara?” hän lopulta kysyi. Adara kohautti olkiaan.
”Ihan hyvin, olen vain hiukan jäljessä koska keväällä opiskeluni jäivät vähän kesken”, Tonks hymyili, muttei iloisesti, pikemminkin myötätuntoa hehkuen. Vauhkomielen taikasilmä kieppui ja tämä kysyi: ”Mitä sinun kämmenselkääsi on sattunut?”
Adara hätkähti tajutessaan miten hyvin Villisilmä näki.
”Ei yhtikäs mitään”, hän sanoi ja pisti kätensä selän taa. Tonks katsoi vuoroin Vauhkomieltä, vuoroin häntä. Vauhkomieli nyökkäsi ja Tonks otti Adaran ranteesta kiinni ja kiskaisi hihaa ylemmäs, niin että Adaran kämmenselässä oleva, verinen teksti paljastui. En saa uhmata opettajaa, enkä valehdella.

Tonks näytti hetken tyrmistyneeltä.
”Mitä tämä on?” hän kysyi kun Vauhkomielen taikasilmä tutkaili haavaa.
”Pimennon hieno jälki-istuntomuoto”, Adara mutisi.
”Sellainen sulkakynä?” Vauhkomieli kysyi. Adara nyökkäsi.
”Mutta tuollaiset on laittomia!! Ei fyysistä kidutusta käytetä nykyään rangaistuksena”, Tonks sihahti vihaisesti.
”Tuo jälki ei ehkä koskaan katoa”, Vauhkomieli mörähti.
”Näin taas toimii ministeriön sakki”, Tonks sanoi ja näytti siltä että hänen teki mieli sylkäistä.
”Ketkä muut ovat saaneet jälki-istuntoa?”
”Harry... Fred ja George. Muita en tiedä”, Adara sanoi. Tonksin hiukset muuttuivat tulipunaisiksi ja tämä päästi suustaan muutaman sellaisen sanan mitä Adara ei olisi kehdannut toistaa.
Lopulta Tonks hengitti syvään, ja tarvitsi rauhoittuakseen kahvia. Adara lähti hänen mukaansa kuudenteen kerrokseen hakemaan juotavaa. Tonks kirosi vielä portaissakin ja uhkaili kertovansa Dumbledorelle. Adara ei kuunnellut, sillä hän ei ollut uskoa silmiään nähdessään eräästä viidennen kerroksen potilashuoneen ovesta sisään. Gilderoy Lockhart.

Adara asteli lähemmäs, potilashuoneen oven luo ja tuijotti suu ammollaan tätä. Gilderoy hyräili hyväntuulisena jotakin ja kääntyi katsomaan Adaraa.
”No hei! Olemmeko tavanneet?” hän kysyi, Adara tuijotti ympärilleen varmistaakseen että Gilderoy puhui juuri hänelle.
”Öh.. kyllä. Te opetitte minua Tylypahkassa.”
”Niinkö?” Gilderoyn silmät säihkyivät uteliaisuutta ja hämmästystä ”No niin tietysti opetin! Siksi näytätkin niin viisaalta! Haluatko nimikirjoitukseni?”
”En.. kiitos..” Adara änkytti ja totesi että Gilderoyn muisti ei ilmeisesti ollut palautunut sen Ronin rikkinäisen sauvan tekemän tempun jälkeen. Tai ainakin Gilderoy muisti jaella nimikirjoituksia. Takahuoneesta tuli parantaja joka katsoi Adaraan.
”Ai, Gilderoylla on vieras! Eikö olekin hienoa, Gilderoy?” tämä sanoi iloisesti ja katsoi Gilderoyhyn päin. Gilderoy nyökkäsi hyväntuulisesti.
”Hänen luonaan harvoin käy ketään, totta puhuakseni...” parantaja sanoi hiljaisella äänellä Adaralle.
”Tunnistiko hän sinut?”
”Öh.. ei, kysyi olemmeko tavanneet”, Adara sanoi ja katsoi kun Gilderoy tuijotti kattoa.
”Vai niin, vai niin.. No mutta, toivottavasti käytte useamminkin. Hän on aika yksinäinen täällä.” nainen sanoi ja katsoi säälien Gilderoyta.
”Minä taidan... tästä lähteä”, Adara sanoi ja lähti kohti kuudetta kerrosta, parantajan ja Gilderoyn vilkutellessa hänelle.
Se oli kummallinen tapaaminen, eikä Adara halunnut kokea vastaavaa uudestaan. Gilderoy Lockhart ei vieläkään muistanut kuka oli, eikä kukaan vaivautunut edes auttamaan häntä siinä, koska häntä pidettiin vain huijarina. Ja... no... sitähän hän oli.

Adara palasi Tonksin kanssa Arthur Weasleyn huoneen ulkopuolelle, nuoret Weasleyt ja Harry olivat tulleet ulos ja Vauhkomieli mennyt sisään Arthurin ja Mollyn seuraksi. Tonks meni myös sisään ja sulki oven perässään. Kaikki penkoivat taskuistansa kaukokorvat ja pistivät ne oven ali.
”...koko alue tutkittiin, mutta käärmettä ei löytynyt mistään. Se näyttää kerta kaikkiaan kadonneen sen jälkeen kun se hyökkäsi kimppuusi... mutta ei kai tiedät-kai-kuka ole voinut olettaa, että käärme pääsee sisään?” kuului Tonksin kuiskaus.
”Minusta tuntuu, että hän lähetti tähystäjän, koska tähän mennessä häntä ei ole oikein onnistanut. Minusta tuntuu, että hän yrittää saada selvemmän kuvan siitä, mikä häntä on vastassa, ja jos Arthur ei olisi ollut siellä, pedolla olisi ollut enemmän aikaa katsella ympärilleen. Potter siis sanoi nähneensä, kun se tapahtui?” Vauhkomieli mörähti.
”Niin”, rouva Weasley sanoi. ”Dumbledore tuntuu melkein kuin odottaneen, että Harry näkee jotain tällaista.”
”Joo, niin. Potterin pojassa on jotain hassusti, kaikkihan me se tiedetään”, Vauhkomieli myönsi.
”Dumbledore tuntuu olevan huolissaan Harrysta, kun puhuin hänen kanssaan tänä aamuna.”
”Totta kai hän on huolissaan. Poika näkee asioita tiedät-kai-kenen käärmeen sisästä. Potter ei tietenkään itse ymmärrä, mitä se tarkoittaa, mutta jos tiedät-kai-kuka on ottanut hänet valtaansa -”
Kaikki säpsähtivät ja osa löi kätensä suulleen. Harry näytti pöllämystyneeltä, kaikkien kääntäessä katseensa häneen.

Harry oli seuraavan viikon ajan hiljainen, välttelevä ja vetäytynyt. Hän harvoin ilmaantui ruokailuun tai toisten tekemisiin mukaan. Kukaan ei oikein tiennyt mitä sanoa hänelle, joten he antoivat hänen olla rauhassa. Adaran tai muiden ei tarvinnut palata Tylypahkaan enää, kun joululomat alkoivat.
Muut paitsi Harry ripustelivat joulukoristeita koko aamupäivän, Sirius oli hyvällä tuulella kun hänen ei tarvinnut viettää joulua yksin, hän vihelteli ja lauleskeli itsekseen. He pistivät velhoradion päälle ja kun Garwald Bleurin ”joulun taikaa” alkoi soida, Sirius lauloi sitä hetken hiljaa mukana samalla koristellessaan kultaköynnöstä portaikon alapäähän. Sitten hänen riemunsa tuntui kasvavan äänen tehdessä samoin. Hän alkoi tanssahdella ja pyöriä, kietoen samalla käsivartensa Adaran ympärille. Adara ei voinut muuta kuin nauraa hillittömästi ja roikkua jalat ilmassa isänsä mukana. Lopulta kun Sirius päästi irti, Adara tajusi tulleensa sidotuksi kultaköynnöksiin. Hän loikki tasajalkaa pyytämään apua Georgelta, joka meinasi tukehtua piparkakkuunsa hänet nähdessään.
Hän kuitenkin otti juuri kaatuvan Adaran vastaan ja kaatui tämän mukana lattialle nauraen.
Tunnelma oli loistava, iloinen ja hauska... Suorastaan täydellinen.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.11. Luku 75
Kirjoitti: teelkis - 05.11.2007 16:54:14

Tunnelma ei voinut olla täydellinen ilman Dracoa! no ei, luku vaikutti hiukan hätäisesti kirjoitetulta, Tonksin ärtyneisyys oli kiva heitto väliin! Jatko on mukavaa aina tähän ficciin, seuraavaa siis odotellessa. moro!

teelkis

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.11. Luku 75
Kirjoitti: Hopbandop - 05.11.2007 18:57:30

En tainnut kommentoida viime kappaleen jälkeen? No nyt kommentoin :)
Pidän todella paljon Adaran ja Siriuksen suhteesta, se on niin aidon tuntoinen. Käy sääliksi kun tietää, että Sirius kuolee pian :'(
Yhdyn edellisiin kommenteihin, että George on liian lepsu. Mikäs siinä nyt on kun hän vain pehmenee ja pehmenee. George on ihan tossun alla, kun Adaran ei tarvitse kuin hiukan mököttää, että saa Georgen tekemään niin kuin tahtoo. Eli laita joko luonnetta Georgelle tai vielä miulummin kehitä kunnon kolmiodraama George-Adara-Draco!
Draamaa, kiitos!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.11. Luku 75
Kirjoitti: Lokitar - 05.11.2007 20:37:50

Ihmisen luonteeseen voi kuulua myös se että jää tossun alle (nimim. tunnen ks jätkiä)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.11. Luku 75
Kirjoitti: Mya Musta - 06.11.2007 19:23:18

Ihana luku, hienoa kun Sirius on taas iloinen itsensä! harppasit muuten lopussa aika pitkän pätkän yli, olisit vaikka voinut kertoa Adaran ja Georgen kuhertelusta, tai Siriuksen ja Adaran juttelusta kun Sirre kertoo vähän mitä joskus muinoin on Violan ja hänen välillä tapahtunut ;)
Minusta luku ei ollut mitenkään hutiloiden kirjoitettu, se oli oikein hyvä!
Tuo Tonksin hermostuminen tosiaan oli hyvä!
Adara olisi myöskin voinut kertoa Siriukselle mitä Pimennon jälki-istunnoissa on tapahtunut, tai sitten Sirius olisi voinut myöskin huomata ne jäljet, ja sitten se olis ruvennu haukkumaan Pimentoa niin rumilla sanoilla, että!!!!
Vai tietääks Sirius jo jälki-istuntojen sisällön? Ei mun muistaakseni...

No jatkathan taas pian tätä niin iki-ihanaa Adaraa, kilttiiii... *matelee ja anelee*

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.11. Luku 75
Kirjoitti: Lokitar - 06.11.2007 20:49:08

Tietää se jo, se selvisi jo takkakeskustelussa.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.11. Luku 75
Kirjoitti: Lerosa - 08.11.2007 15:37:15

Hyvä luku. Ei millään pahalla mutta george on vähän liian lepsu. Jatka mahdollisimman nopeesti... :roll: :roll:

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.11. Luku 75
Kirjoitti: Lokitar - 09.11.2007 07:32:47

Yksi kommentti vielä joltain niin kirjoitan seuraavan luvun loppuun ja pistän tänne. ^^

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.11. Luku 75
Kirjoitti: Charm - 09.11.2007 09:22:06

Haa tässä sulle kommentti ! Tää on mahtava! meni 5 tuntia kerran lukea luvusta 1-69 :D mutta ! JATKOA!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.11. Luku 75
Kirjoitti: Cirilla - 09.11.2007 18:27:35

ÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!
Nyt pistää vihaksi! Nyt pistää vihaksi!!
Aaarrrggghhh!!!
Kirjoitin niin ihanan kommentin!
Niin pitkänkin ja mukavan! MUTTA kaikki meni hukkaan! Kone tilttasi!
EEEIII!!

Yritän aloittaa alusta.. )':

Jeii!
Olen taas täällä kommentoimassa (:
Tässä muutamia kohtia joista tykkäsin:

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

Sirius seurasi häntä ja sulki hienovaraisesti portaiden yläpään oven kiinni. Hän hieraisi sänkistä leukaansa ja näytti ajattelevan samaa kuin Adara... parranajoa.

Tästä tuli jotenkin sellainen lämmin tunnelma. Jotenkin sellainen aito ja jotenkin... Hmm.. Lämmin (:

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

Vauhkomielen taikasilmä kieppui ja tämä kysyi: ”Mitä sinun kämmenselkääsi on sattunut?”
Adara hätkähti tajutessaan miten hyvin Villisilmä näki.
”Ei yhtikäs mitään.” hän sanoi ja pisti kätensä selän taa.

Tämä oli jotenkin niin ihana kohta, vaikka onkin kenties hieman lohduton. (kirjoitin tästä edellisellä kerralla ihanamman kommentin, mutta nyt en saa mitään irti)

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

Hän heräsi paahtoleivän tuoksuun, jota George piti hänen nenänsä alla. Hän havahtui hereille ja huitaisi kohti leipää.
”Menetkös siitä..” hän mutisi. George ei luovuttanut vaan heilutteli leipää Adaran edessä.

Hih (: tämä unohtui välistä (: Tämän voisin ihan hyvin kuvitella ihan oikeastikin, että näin taoahtuisi (: Jotenkin olet saanut tämän niin hyvin kuvattua (: Hienoa! Pidin!

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

”No hei! Olemmeko tavanneet?” hän kysyi, Adara tuijotti ympärilleen varmistaakseen että Gilderoy puhui juuri hänelle.
”Öh.. kyllä. Te opetitte minua Tylypahkassa.”
”Niinkö?” Gilderoyn silmät säihkyivät uteliaisuutta ja hämmästystä ”No niin tietysti opetin! Siksi näytätkin niin viisaalta! Haluatko nimikirjoitukseni?”
”En.. kiitos..” Adara änkytti

Hih (: Tämä oli todella hauskasti kirjoitettu ja tuli hymy huuliin (: Jotenkin rento ja mukava. (ja tästäkin kirjoitin viime kerralla jotain todella fiksua.. nyt kaikki on mennyt hukkaan)

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

Hän alkoi tanssahdella ja pyöriä, kietoen samalla käsivartensa Adaran ympärille. Adara ei voinut muuta kuin nauraa hillittömästi ja roikkua jalat ilmassa isänsä mukana. Lopulta kun Sirius päästi irti, Adara tajusi tulleensa sidotuksi kultaköynnöksiin. Hän loikki tasajalkaa pyytämään apua Georgelta, joka meinasi tukehtua piparkakkuunsa hänet nähdessään.
Hän kuitenkin otti juuri kaatuvan Adaran vastaan ja kaatui tämän mukana lattialle nauraen.

Aaaww <3 Ihana ja lämmin lopetus <3 Jotenkin todella hilpeä ja sellainen ihana (: <3 Aaaww.. Rakastuin ja olit todellakin onnistunut kuvailemaan kauniisti ja mukavasti (: Onnistuit ja muutenkin (: Onnea tästä!

Sitten yhteenveto: Olit todellakin onnistunut! Ja pidin tästä luvusta. Olit saanut todellakin onnistumaan. Tässä ei tapahtunut liikaa eikä liian vähän.
Todella hyvä juttu! Siis että olet onnistunut!
Ja jotain muutakin piti vielä sanoa.. Niin! Olit todella onnistuneesti osannut liittää omaa tarinaa ja kirjasta (liekö olet ottanut suoraan kirjasta vai oletko muokannut?)

Jotain kuitenkin tästä aina välillä puuttuu.. Voisit välillä laittaa enemmän omaa tekstiä tänne. Sitä jään kaipaamaan aina välillä. Jotenkin olet liian liittynyt kirjaan, vaikka on toki hyvä että pitäydyt kirjassa. Välillä voisit enemmän laittaa omaa.. Se oli pointtini (:

Ja vielä kerran Aaarrrggghh!!! Koska tämä kone söi minun ihanan kommenttini!! Räyh.. Mur..

Mutta minä annan itselleni pienet aplodit, koska olen saanut tämän kommentin kuitenkin melko lähelle sitä edellistä. Ja vielä toiset aplodit, koska sain tästä niin pitkän. Ja vielä yhdet, koska kommentti sisältää kenties rakentavaakin palautetta (:

Siis Cir*Katwi Kiittää ja Kumartaa[/color]

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.11. Luku 75
Kirjoitti: Lokitar - 09.11.2007 19:42:16

A/N: Noniin!! Kommenttia tuli jopa kaksin kappalein joten tässä uusi luku

Luku 76. Joulu

Sinä päivänä Adara kävi Viistokujalla jouluostoksilla. Hän ei viipynyt kovin kauaa, ja liikkui kokoajan Lupinin seurassa. Lupinkin vaikutti olevan joulumielin sillä hänen yleensä kalpeat kasvot olivat saaneet väriä, joka ei johtunut pelkästä kylmyydestä joka aiheutti useille punaiset posket ja nenänpään.
Kuuden maissa illalla, Hermione saapui Kalmanhanaukiolle. Hän oli kuullut Arthur Weasleysta ja päätti jättää vanhempiensa kanssa laskettelun väliin ja tulla heidän kanssa joulua viettämään, lähinnä piristämään Harrya. Ginny kertoi hänelle pyhän Mungon keskustelusta jonka he olivat kuulleet ja Hermione lähti tapansa mukaan Harryn luo puhumaan hänelle järkeä. Sirius näytti aina vain paremman tuuliselta, eikä onneksi haissut enää vanhalle viinalle.
Sirius teki kaikkensa että Kalmanhanaukio ei näyttäisi entiseltään. He koristelivat päivät pitkät taloa niin, ettei jouluaattona kukaan tunnistanut sitä samaksi.

Aamulla herättyään, Adara huomasi sänkynsä jalkopään pursuavan paketeista. Ikkunan takana huhuili muutama pöllö paketit jaloissaan, sulkiaan pörrötellen kylmässä tuulessa. Adara päästi pöllöt sisään ja avasi niiden paketit ensimmäisenä. Yksi oli suuri lehtopöllö, joka piti jalassaan kämmeneen mahtuvaa pakettia, jossa oli Malfoyn sinetti kannessa.
Adara pysähtyi liikkeiltään hetkeksi ja avasi paketin epäluuloisena. Sisällä oli taskukello, jonka hän oli ostanut edellisenä vuonna Georgelle. Sen alla oli kirje, tai pikemminkin pieni paperilappu jossa luki: Anna anteeksi, kun en palauttanut tätä aiemmin. Hyvää joulua.
Adara huokaisi, sulki paketin kannen ja laski sen yöpöydälleen. Hän antaisi sen Georgelle myöhemmin.

Adara vilkaisi toista pöllöä, ja otti sen jalasta melko taidottomasti pakatun ja koristellun paketin. Se oli Hagridilta. Se oli siniharmaan värinen, läpikuultava esine, joka näytti nyrkin kokoiselta hevoskotkalta. Adara laski koristeen varovaisesti yöpöydälle kellon viereen ja lukaisi Hagridin kirjeen. Sitten hän syöksyi muiden lahjojen kimppuun. Lupinilta Adara sai seinälle koristepeilin, jonka reunoilla luki joka päivä erilainen viisas lause. Peili myös valaisi itse itseään että Adara näkisi pimeässäkin peilikuvansa paremmin. Frediltä ja Georgelta yhteisesti Adara sai tuttuun tapaan keppostavaroita kassillisen. Ginnyltä itse muistiinpanoja tekevän sulkakynän, Hermionelta läksykalenterin, Ronilta suklaasta tehdyn huispaussetin, Harrylta ennustuspalloa muistuttavan lasipallon, mutta se näyttikin tulevaisuuden sijaan taikamaailman historiasta tuttuja kuvia. Rouva Weasleylta Adara sai - kuten aina - Weasley-jumpperin, joka oli tällä kertaa samanvärinen kuin kaksosilla aina oli. Siriuksen lahjaa ei ollut siellä.

Adara oli juuri menossa keittiöön kun George tuli sieltä.
”Älä mene sinne nyt, äiti itkee taas”, hän sanoi apeasti.
”Miksi?”
”Percy lähetti joulujumpperinsa takaisin. Ei mitään kirjettäkään.”
Adara tunsi myötätuntoa rouva Weasleya kohtaan. George kuitenkin piristyi ja halasi tätä, painaen suukon tämän otsalle, poskelle ja lopulta huulille.
”Hyvää joulua”, hän toivotti hymyillen Adaran huulia vasten.
”Hyvää joulua”, Adara vastasi ja kietoi kätensä Georgen ympärille ja nojasi päätään tämän olkapäälle. Kuului kolinaa portailta ja Sirius saapui olohuoneeseen.
”Ai sinä oletkin hereillä, ajattelin tulla herättämään juuri”, Sirius totesi hymyillen vain hieman. Ehkä itkevä rouva Weasley laski hänen mielialaansa.
George irrotti otteensa Adarasta nopeasti. Sirius naurahti.
”Kyllä te saatte minun nähden halailla.”
Adara halasi Siriusta ja toivotti tälle hyvää joulua. Sirius silitti pikaisesti Adaran hiuksia ja kysyi sitten missä Harry on. Adara neuvoi tätä käymään Ginnyn huoneessa. Sirius oli juuri päässyt portaille kun hän käännähti: ”Ai niin, saat lahjasi sitten myöhemmin. Ja George –”
George säpsähti.
”- minulla on sinullekin asiaa illemmalla.” George nyökkäsi ja omituista kyllä näytti säikähtäneeltä. Sirius lähti yläkertaan.

”Koska olen nähnyt sinut noin pelokkaana?” Adara hölmistyi. George tuskin ikinä oli pelännyt opettajiaan tai vanhempiaan (paitsi äitiä), mutta Siriuksen sanat tekivät aina jotain vaikutteita Georgeen.
”Jos olen tehnyt jotain?” George tuumi mutisten. Adara virnisti.
”Ei Sirius sinua syö. Todennäköisempää olisi että näkisit Percyn tanssimassa polkkaa pöydällä.”
George virnisti ja kuului taas askelia keittiön suunnalta. Lupin saapui ja sanoi aamiaisen olevan valmis. Adara kuitenkin lähti Georgen kanssa omaa huonettaan kohti, hän halusi antaa kellon Georgelle mahdollisimman pian.

”Tässä”, Adara sanoi ja ojensi paketin. George avasi sen ja katsoi sitä hämmästyneenä.
”Se näyttää ihan sellaiselta suvussa kulkevalta kellolta”, George sanoi ehkä hiukan kysyvään sävyyn kuin peläten että se on joku Mustan suvun sormet pureva kello.
”Se on ihan uusi... Tai siis vuoden vanha. Mutta siitähän voisi tulla suvussa kulkeva perintö”, Adara sanoi ja hymyili. George vilkaisi Adaran yöpöydälle, jossa lojui vielä Adaran irrottama Malfoyn sinetti.
”Miksi tuo lojuu tuossa?” George kysyi. Adaralla kesti hetken tajuta mitä hän tarkoitti.
”Ai... öh... se on aika pitkä juttu”, Adara mutisi, hän halusi hiukan vältellä viime vuoden joulutanssiaisten tapahtumia.
”Kerro silti”, George vaati, ja Adara kertoi miten kello oli päätynyt Dracolle ja kuinka Draco vasta nyt palautti sen.
”Olisi pitänyt arvata. Hipelöi tätä varmaan vuoden koska tiesi tämän joskus olleen sinun käsissäsi. Ällöttävää”, George sanoi. Adara tuhahti epäuskoisesti.
”En yhtään ihmettelisi jos hänellä olisi jokin pakkomielle sinuun”, George sanoi ja ajatuskin Dracosta taisi saada hänet ärtyneeksi. Adara sai vaihdettua aihetta ja he lähtivät aamiaiselle.

”Etsin sitä myöhemmin, todennäköisesti se on yläkerrassa parkumassa äitini vanhojen puhvihousujen perään tai jotain. Tietenkin se on voinut kömpiä tuuletuskanavaan ja kuolla... mutta ei pidä toivoa liikoja”, kuuli Adara Siriuksen sanovan. Hän arvasi että puhuttiin Oljosta.
Fred, Ron ja paikalle juuri saapunut George nauroivat. Hermione näytti toruvalta.
Joululounaan jälkeen ryhmä päätti lähteä käymään herra Weasleyn luona.
He lähtivät lentävällä autolla, jossa oli tilaloitsu. Mundungus oli kuskina ja Adara istuutui tämän viereen etupenkille. Mundungus antoi Adaran yllätykseksi tälle joululahjan: Hopeinen, paksu kaulaketju.
”Voi, se on kaunis!” Adara henkäisi hiukan hämmästyneenä. ”Kiitos, Mundungus.”
”Eipä kestä, se on vähän kuin kiitos myös sinulle siitä kuinka isäs on ollu reilu mua kohtaa.”
Adara hymyili ja pisti ketjun heti kaulaansa.

Pian he olivat perillä Mungossa, siellä ei ollut kovinkaan paljoa väkeä, ja kaikki käytävät oli koristeltu jouluisen punaisella ja kullalla.
Herra Weasleyn vuorokautta liian aikaisin vaihdetut haavan siteet herättivät rouva Weasleyssa epäilyjä ja tämä alkoi heti ahdistavan kuulustelun.
”No – älä nyt hermostu Molly, mutta Augustus Sepsis sai idean... hän on se apulaisparantaja, viehättävä nuori mies ja erittäin kiinnostunut... öh... täydentävästä parannustieteestä... tai siis, jotkut vanhat jästihoidot... no, niiden nimi on tikit, Molly, ja ne toimivat oikein hyvin – jästihaavoissa –”
Siinä vaiheessa Lupin kuin harkitusti nousi ylös ja lähti juttelemaan yksinäiselle ihmissudelle joka makasi tylsistyneenä vuoteessaan, Bill mutisi jotakin teestä ja melkein syöksyi ulos, kaksoset nauraen perässään. Rouva Weasley tiukensi äänensävyään ja Harry, Ginny, Ron ja Hermione juoksivat ulos hakemaan teetä. Adara jäi katsomaan avuttomana ympärilleen, meneekö hän Remuksen seuraan, vai juoksisi muiden perään? Remus, kaverit, Remus, kaverit..?
”MITEN NIIN SUUNNILLEEN SIITÄ OLI KYSE?!” kiljaisi rouva Weasley niin että Lupininkin tärykalvot varmaan tunsivat jotain kauempana.
Kaverit.
”Harry, muut, odottakaa!!!”

Hän saavutti muut viidennessä kerroksessa, he tuijottivat järkyttyneinä taikavahinkojen osastolle.
”Hei, Adara! Lockhart on täällä!” Ron huudahti. Adara näki miehen tuijottamassa oven lasin takana hampaat valkoisina hymyillen heihin päin. Adaran nähdessään miehen hymy leveni ja tämä taisi huudahtaa jotain.
”Öh.. Tiedän... Minä näin hänet täällä jo viimekäynnillä”, hän mutisi ja asteli oven luo. Adara erotti Lockhartin sanat: ”Voi, otitko ystäväsi tällä kertaa mukaan? Voin antaa heillekin nimikirjoitukset jos haluat!” Adara raotti ovea kuullakseen paremmin ja samassa Lockhart olikin jo käytävässä.
”No niin, kuinka monta nimikirjoitusta tahdotte? Minä opin kaunokirjoitustakin!”
Muut jäivät hetkeksi juttelemaan Lockhartille, Adara näki jotakin järkyttävämpää Lochartin potilashuoneella. Neville, Nevillen isoäiti ja vanhemmat. Adara tunnisti heidät vaikka oli nähnyt Alice ja Frank Longbottomit vain killan valokuvassa. Neville oli ilmeisesti tapaamassa heitä.
”Neville! Neville!” huudahti Ron ennen kuin Adara ehti estää. Nevillen kasvot lehahtivat punaisiksi ja muut syöksyivät juttelemaan hänelle. Lockhartin hoitaja katsoi hölmistyneenä kun kaikki syöksyivät muualle. Adara päätti säästää Neville-parkaa ja jäi seisomaan paikoilleen.
”Haluaisitko kävellä kanssani? Kai se sopii, Ofelia-kulta?” Lockhart katsoi toiveikkaana parantajaa. Parantaja nyökkäsi hyväksyvästi, hymyili ja puhui äänettömästi Adaralle: ”Älä päästä häntä silmistäsi.”
Adara nyökkäsi ja lähti hiukan vastentahtoisesti kävelemään Lockhartin kanssa käytäviä.

”Onko täällä muita jotka haluaisivat nimikirjoitukseni? Onko sinulla lisää ystäviä täällä?” Lockhart kysyi hyväntuulisesti.
”Tuota noin... on minulla vielä kuusi muuta, mutta kolmella heistä on pienoinen.. kiistely meneillään toisessa kerroksessa. Ei mennä sinne”, Adara sanoi ja hänestä tuntui kuin hän ei puhuisi entiselle opettajalleen, pikemminkin pikkulapselle.
”Niinkö? Entäs ne kolme muuta?”
”He ovat kai kahviossa, mutta ehkä meidän pit-” Adara ei saanut lausetta loppuun kun he jo kääntyivät kuudenteen kerrokseen vieviin portaisiin. George, Fred ja Bill tosiaan olivat kahviossa, ja he katsoivat hölmistyneinä kun Lockhart raahasi Adaraa käsikynkässä mukanaan.
”Professori Lockhart!” huudahti Fred.
”Nämäkö ovat ystäväsi? Miksi näen yhden heistä kahtena?” Lockhart sanoi ja koetti otsaansa. ”Ei, kuumetta ei...” hän mutisi hajamielisesti.
”He ovat kaksoset”, Adara oikaisi.
”Ah! Niin tietysti. Aivan, erilaiset paidatkin... Joten, haluatteko nimikirjoitukseni?”
Kaksoset eivät tienneet pitäisikö nauraa vai ei, mutta Lockhart kirjoitti jo heidän servetteihin nimikirjoituksiaan.
Viimein Adara sai palautettua Lockhartin sinne minne kuului, kaksoset alkoivat nauraa ja ihmetellä: ”Vieläkään hänen muistinsa ei pelaa? Siitähän on iäisyys kun hän sai sen tällin.”
”Niinpä, mutta se loitsu taisi olla aika sitkeä”, Adara sanoi ja he lähtivät takaisin kotia kohti, toisen kerroksen potilashuoneen kautta.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 76, 9.11!!
Kirjoitti: Cirilla - 09.11.2007 22:27:28

Tästä kommentista ei taida tulla niin pitkä kuin edellisestä
(kommenttini yleensä ovat melko lyhyitä, mitä nyt joskus sattuu vahinkoja)
Mutta yksi kohta ponkaisi silmieni eteen:

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

George tuskin ikinä oli pelännyt opettajiaan tai vanhempiaan (paitsi äitiä), mutta Siriuksen sanat tekivät aina jotain vaikutteita Georgeen.

Tuossa kuulostaisi paremmalta, jos sanoisit paitsi äitiään, koska olet kirjoittanut opettajiaan ja vanhempiaan.

Ja sitten muihin aiheisiin (:

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

Mundungus antoi Adaran yllätykseksi tälle joululahjan: Hopeinen, paksu kaulaketju.

Haa!! Tuossa ketjussa on jotain epäilyttävää. Ainakin se vaikuttaa siltä. Sellainen kutina selässäni on.
Voi toki olla, että se on ihan tavallinenkin koru.. Who knows?

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

”Professori Lockhart!” huudahti Fred.
”Nämäkö ovat ystäväsi? Miksi näen yhden heistä kahtena?” Lockhart sanoi ja koetti otsaansa. ”Ei, kuumetta ei..” hän mutisi hajamielisesti.
”He ovat kaksoset.” Adara oikaisi.
”Ah! Niin tietysti. Aivan, erilaiset paidatkin... Joten, haluatteko nimikirjoitukseni?”

Tämä oli hauskasti laitettu (: Pidin oikein kovasti. Jotenkin se istui tähän tekstiin niin hyvin.

Mitähän muuta oli..
No taas minut löytää kommentoimasta (:
Mutta tällä kertaa kommentti jää edellisempää lyhyemmäksi (:

Cir*Katwi Kiittää[/color]

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 76, 9.11!!
Kirjoitti: Lokitar - 10.11.2007 00:14:54

Joo, mä nauroin ittekseni tälle viimeisimmälle quotellesi xD Miten mä senkin repäsin? Mut joo, tosta "George tuskin ikinä oli pelännyt opettajiaan tai vanhempiaan (paitsi äitiään)"... eikse kuulosta liian iäään iaaan:ilta?

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 76, 9.11!!
Kirjoitti: Cirilla - 10.11.2007 16:09:38

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

"George tuskin ikinä oli pelännyt opettajiaan tai vanhempiaan (paitsi äitiään)"... eikse kuulosta liian iäään iaaan:ilta?

Voi olla.. En tiiä.. Saat ihan itse päättää että miten haluat laittaa (:[/color]

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 76, 9.11!!
Kirjoitti: Mya Musta - 11.11.2007 14:34:32

Luku oli taas tosi hyvä, hauskaa luettavaa! Ihme muuten kun George tavallaan pelkää Siriusta, kai se tykkää Adarasta niin paljon ettei se tahdo mokailla siriuksen nähden ainakaan, joten se pelaa varman päälle :D

Ensimmäinen lause muuten vähän ihmetytti:

Lainaus

Sinä päivänä Adara kävi Likusteritiellä jouluostoksilla.

Siis likusteritiellä, mä kun oon käsittänyt, et Harry asuu siellä, tarkotit varmaankin viistokujaa?

No kuitenkin on hienoa kun Sirius ja kaikki muutkin ovat hyvällä tuulella, eikä kukaan murjota!
Ja tässä luvussa sai taas vähän naureskella sillon tällöin, hienoa!

Piti vielä kauheasti jotain muutakin kirjoittaa, mutta sitten se niinkun tavallaan katosi *puf*

No laita silti jatkoa pian!

Ah, luin noita kommentteja tuosta ylempää heti kun olin tämän lähettänyt, ja mikäs se sieltä tulikaan silmiin? Ni tietenkin se Mundunguksen joululahja! Siitä minun piti tosiaan sano, että se vaikuttaa epäilyttävältä, jos ei siinä muuta ole niin ainakin se on varastettu, silla ei Dungilla olisi ollut siihen varaa, köyhä kun mikä!
Mieleeni tuli sellainen, entäpä jos Viola on joskus omistanut sen korun??? Who Knows?
Mitähän Sirius siitä korusta sanoo, alkaa tietenkin heti kyselemään mistä se on tullut, meneeköhän siinä Dungin ja Siriuksen hyvät välit?

Mya Musta

Muoks: Eli siis se kaulakoru :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 76, 9.11!!
Kirjoitti: Lokitar - 11.11.2007 15:21:54

Oho! Likusteritie xD hupsis hupsis *korjaa heti*

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 76, 9.11!!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 11.11.2007 15:59:40

Taas kaksi lukua. :)

Oli ihana lukea jouluaiheista, sillä täällä ainakin on luntakin jo hiukan, ja maisemat talvisia. No, eipä tässä oikein mitään erikoisempia, ihan hyviä lukuja nuo molemmat. ;) Jatkoa luen tietysti mielelläni.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 76, 9.11!!
Kirjoitti: Lokitar - 13.11.2007 12:37:11

*Heiluttelee uutta lukua toisten nenän edessä kiusoittelevasti* Vielä yks kommentti niin saatte tän :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 76, 9.11!!
Kirjoitti: Dizzy - 13.11.2007 15:50:25

Koska haluan pian lukea uuden luvun, niin tässä vähän kommenttia edellisestä: Pidin siitä kovasti, kuten koko ficistäsi. Kirjoitat hyvin ja sujuvasti enkä huomannut paljoakaan virheitä, en oikeastaan huomaa niitä koskaan, no todella harvoin kumminkin. :) Pidin siitä Lockhart (mitenikinäkirjoitetaankin) kohdasta, jossa tämä Lockhart-tyyppi näkee yhden heistä kahtena. Ihan loistava, nauroin täällä yksikseni.. :D Mutta, eiköhän tämä jo riitä ja annat sen uuden luvun luettavaksemme, eikö vain? *puppyeyes*

Otsikko: Luku 77. Erikoinen jouluilta
Kirjoitti: Lokitar - 13.11.2007 16:35:18

A/N: Noniin! Olkaatten hyvät!!

Luku 77. Erikoinen jouluilta

Iltapäivällä George antoi Adaralle lahjansa. Se oli pehmeä, isohko paketti. Adara avasi sen ja ei voinut muuta kuin nauraa ja päästää tyttömäisen ”Oih”-äänen. Se oli iso valkoinen nalle, jolla oli päällään paita jossa oli sydän. Sydämessä luki Adara & George. Adara painoi hitaan, kiitollisen suudelman Georgen huulille ja puristi nallea toisen kätensä kainalossa.
”Muista halailla sitä jos tulee ikävä”, George sanoi virnistäen.
”Ethän sinä ole mihinkään lähdössä?”
”Totta kai, pakkohan minun on käydä syömässä ja tunneilla ja veljen kanssa Tylyahossa.. Ja sinunhan tulee minua joka minuutti ikävä vai kuinka?” George sanoi esittäen hyvin omahyväistä. Adara törkkäsi häntä kylkeen nallella.
”Senkin hölmö”, hän sanoi ja painoi vielä suukon Georgen huulille.

Pian oli ilta ja Sirius saapui olohuoneeseen, jossa Adara häntä odotti. Siriuksella oli kädessään pieni paketti siniseen paperiin käärittynä ja kullan värisellä nauhalla solmittuna. Hän antoi sen hymyillen Adaralle.
”Hyvää joulua”, hän sanoi ja Adara ojensi Siriukselle oman paketin. He avasivat ne yhtä aikaa. Adaran paketissa oli hopeinen sormus johon oli upotettu kolme pientä timanttia, sekä niihin sopiva hopeinen, perhosen muotoinen hiuskiinnike. Adara tuijotti sormusta ihaillen. Sirius taas katsoi Adaralta saamiaan kultaisia kalvosinnappeja, sekä niiden kanssa samaa sarjaa oleva kultainen sormus, johon oli upotettu tummansininen kivi.
”Miten meidän lahjat ovat näin samanlaiset?” Adara hämmästeli.

”Katso sormustasi tarkemmin”, Sirius sanoi. Adara tutkiskeli sitä, sen sisään oli kaiverrettu:
Ikuisesti sinun.
”Kenen.. tai miksi –?”
”Se oli Violan sormus, joka minun piti antaa hänelle 16 vuotta sitten”, Sirius sanoi hymyillen ehkä hiukan surullisesti.
”Haluan, että joku pujottaa sen sinun sormeesi, komeiden häiden kera, ja voin vain toivoa että se kyseinen henkilö on sinulle se oikea.”
Adara hymyili ja katsoi hiuskiinnikettä. Perhosen silmät olivat safiiria ja siivessä luki 1.8.1979 Adara
”Se oli sinun ristiäislahjasi.. En tosin tiedä mistä se tuli, Viola sanoi löytäneensä sen juhlien aikana meidän kotioven portailta”, Sirius sanoi ja selvästi ajatuksissaan yhä kummasteli keneltä se oli tullut. Sirius katsoi nyt tutkivasti omaa lahjaansa ja huomasi että paketissa, sormuksen ja kalvosinnappien allakin oli vielä jotain. Se oli kehystetty kuva, Adarasta ja Siriuksesta kuorsaamassa olohuoneen sohvalla. Sirius nauroi ja he juttelivat hetken.

”Nyt nukkumaan siitä”, hän sanoi lopulta ja halasi tytärtään. ”Ja pyydä George tänne.” Adara nyökkäsi ja lähti yläkertaan.
George vaikutti hermostuneelta lähtiessään olohuoneeseen Adaran välitettyä viesti Siriukselta. Adara meni makuuhuoneeseensa, vaihtoi uuden pyjaman ylleen (jonka oli saanut Tonksilta) ja siivosi vielä illan päätteeksi lahjapaperit huoneestansa. Hän juuri sänkyyn päästessään muisti unohtaneensa pestä hampaansa, joten hän vaivalla nousi ylös ja hiipi portaita pitkin kohti alakertaa, kylpyhuone sijaitsi olohuoneen lähellä.
Olohuoneesta kuului Siriuksen ja Georgen puhetta, ensin vaimeana, mutta lähemmäs päästyään hän pysähtyi ja kuuli Siriuksen sanovan:
”Oletko joskus satuttanut Adaraa?”
Kuului hetken hiljaisuus ja lopulta George sanoi: ”Kyllä.”
Adaran vatsassa muljahti, George tarkoitti varmasti joulutanssiaisten tapahtumia.
”Miksi? Mitä sinä teit?” Sirius kysyi, ehkä turhan rauhattomasti sillä George oli taas hiljaa.
”Minä… tapasin yhden tytön, ja joulutanssiaisissa me... En minä tarkoittanut mennä niin pitkälle, mutta hän oli puoliveela, ja hän piti minusta eikä –”
”Mitä sinä teit?” Sirius toisti.
”Se... se oli vain yksi suudelma, yksi virhe. Ja Adara näki sen”, George sanoi hermostuneena.
Tuli pitkä hiljaisuus.

”Kadutko sitä?” Sirius kysyi.
”Totta kai! En enää ikinä katsonut sen tytön – tai kenenkään muun perään. Opin läksyni”, George sanoi.
”Ja mitä tapahtui sen suudelman jälkeen?” Sirius kysyi taas rauhallisemmin.
”Meillä meni hetkeksi välit poikki… Eikä vain minun töppäilyni takia, sillä näin Adaran –” Georgen puhe keskeytyi kuin seinään. Hän tajusi puhuneensa ohi suunsa.
”Adara mitä?” Sirius sanoi. George kakoi hetken itsekseen, muttei vastannut.
”George...” Sirius sanoi vaativasti. George huokaisi ja sanoi hyvin hiljaa:
”Näin heidät… he suutelivat.”
”Ketkä? Adarako?” Sirius kysyi hämmästyneenä. George ilmeisesti nyökkäsi, sillä Sirius jatkoi hetken päästä: ”Kenen kanssa?” George oli taas pitkän aikaa vaiti, kuin taistellen itsensä ja omatuntonsa kanssa.
”Tiedätkö, ei sillä ole väliä. Hän pisti välit poikki sen pojan kanssa, he eivät ole tavanneet enää -”
”George, sano”, Sirius vaati taas. ”Kenen kanssa Adara suuteli?” Jälleen pitkä hiljaisuus.
”Draco Malfoyn.”

”Draco Malfoyn?” Sirius toisti järkyttyneenä. Hän selvästikin yhdisti ajan jolloin oli kieltänyt Adaraa olemasta Malfoyn seurassa, ja kuinka paljon sen jälkeen Adara oli kuitenkin Georgen nähden suudellut tätä. Adara kurkisti olohuoneeseen. Geoge nyökkäsi ja Sirius hieroi leukaansa.
”Olivatko he olleet pitkään yhdessä?”
”Ei, vain sinä iltana. Adara oli surullinen siitä mitä olin tehnyt, Draco oli osunut paikalle ja ilmeisesti käytti tilaisuutta hyväkseen, ja iski kun hän oli… ei-niin-kunnossa”, George sanoi. Sirius nyökkäsi.
”Sovitte sitten välinne?” George nyökkäsi.
”Ja olemme olleet tähän asti yhdessä. Ilman ongelmia”, hän lisäsi. Sirius nyökkäsi taas.
”Rakastatko sinä Adaraa?” hän kysyi yllättäen. George hätkähti huomaamattomasti ja tuijotti vuoroin Siriusta, vuoroin käsiään. Sirius antoi tälle aikaa vastata, hän katsoi Georgea odottaen rauhallisena. George nyökkäsi.
”Rakastan.”

Adaran jalat melkein notkahtivat hänen altaan, joko hermostuneisuuden, tai Georgen niin vahvan ja totisen vastauksen jälkeen. Sirius näytti yllättyneeltä, mutta hymyili.
”Voit lähteä. Olen tyytyväinen rehellisyyteesi”, hän sanoi ja George nousi hitaasti ja lähti kohti portaita. Adara piiloutui seinäsyvennykseen ja George käveli häntä huomaamatta ohitse.
Kuului oven kolahdus kun George pääsi huoneeseensa, sen jälkeen Siriuksen huokaisu. Adara kurkisti taas olohuoneeseen ja Sirius huomasi hänet, sillä hän oli juuri katsomassa siihen suuntaan.
”Mitä sinä vielä hereillä olet?” hän kysyi.
”Unohdin pestä hampaani”, Adara vastasi. ”Ja kuulin keskustelunne.” Sirius nolostui silmiin nähtävästi. Adara ei oikein tiennyt suuttuako vai ei, sillä Sirius oli kuitenkin ajatellut vain hänen parastaan.

”Halusitko varmistaa, että George voisi olla se, joka sen sormuksen minulle antaa alttarilla?” Adara kysyi ja virnisti hiukan. Sirius haroi hiuksiaan.
”Otan Georgen kernaasti vävykseni, ennemmin kuin sen Malfoyn pojan.”
”Ei Malfoy ole lähelläkään vävyksi tulemista...” Adara sanoi.
”Eikö varmasti? Viimeksi kun huoneessasi kävin, niin pöydällä oli Malfoyn sinetti, eikä mitään mihin se olisi kiinnitetty.”
”Se oli Georgen lahjapaketti, kello… Annoin sen Malfoylle koska en kestänyt katsoa sitä silmissäni sen jälkeen kun olin nähnyt mitä George teki. Malfoy lähetti sen tänään takaisin.” Sirius näytti nyt ymmärtävän ja oli hetken vaiti.
”Eli sinä olet päässyt Malfoysta yli?” Adara nyökkäsi, vaikka ei ollutkaan varma. Ihan sama kuinka paljon Adara Georgea rakasti, silti Draco sai hänet aina tuntemaan jotain erilailla, ylireagoimaan asioihin tai tuntemaan olonsa hämmentyneeksi. Sirius katsoi Adaraa epäilevästi.

”Varmastiko?” hän kysyi. Adara ei voinut muuta kuin kohauttaa olkiaan.
”Hänessä on jotain hyvääkin, vaikket ehkä sitä usko”, Adara kierteli.
”Se ei ollut kysymykseni”, Sirius sanoi. Adara nielaisi.”Oletko sinä päässyt yli Malfoysta?” Adara huokaisi.
”Minä en pidä hänestä enää sillä tavalla, mutta-”
”Niin?”
”Hän saa oloni jotenkin... epämukavaksi, vaivaantuneeksi, hämmentyneeksi.. Enkä ymmärrä miksi.”
He vaipuivat taas hetken hiljaisuuteen.

”Kiusaako hän sinua koulussa?” Sirius kysyi.
”Päinvastoin.. On kuin minua ei olisikaan.”
Sirius mietti hetken ja nousi sitten ylös.
”Sinä pidät Georgesta, vai mitä?”
”Tietysti.”
”Ja olette onnellisia yhdessä?”
”Tietysti.”
”Hyvä”, Sirius sanoi ja hymyili. ”Unohda se Malfoy, ja keskity sinuun ja Georgeen”, hän jatkoi astellessaan Adaran luo ja silitti tämän hiuksia ja poskea kerran kädellään. Adara nyökkäsi, muttei uskonut hetkeäkään siihen että hän tuosta vain pääsisi tuosta ”Malfoyn pojasta” ja tämän jäänharmaista silmistä eroon…

Seuraavan viikon aikana Siriuksen mieliala tuntui laskevan, kun joulu oli ohi. Hän selvästikin ajatteli jo aikaa kun Adara ja muut taas lähtisivät takaisin Tylypahkaan. Adara oli jo niin kypsynyt koko Pimennon touhuihin, että vain se periaate että Tylypahka oli hänen toinen kotinsa, piti Adaran sidottuna tähän. Adara ei kertonut Georgelle kuuleensa heidä keskustelunsa, eikä Geroge kertonut keskustelusta.
Oli aamupäivä. Adara asteli jo täysissä päiväpukeissa kohti alakertaa. Päästyään olohuoneeseen, kuului ovelta koputusta. Adara vilkaisi ikkunasta ulos oven eteen. Kalkaros!
Hän avasi oven hiukan epäröiden ja joutui nyt kasvotusten tämän kanssa. Hän katsoi tätä silmiin hetken, Kalkaroksen tehdessä samoin, yhtäkään tunnetta kasvoissa ilmenevänä.
”Potter on täällä?”
”On.”
”Minulla on sinulle ja hänelle asiaa.”
”Selvä.”
”Hakisitko Potterin?”
”Hetki...” Adara sanoi ja lähti takaisin yläkertaan, hämmentyneenä äskeisestä tilanteesta.

”Harry, Kalkaroksella on asiaa.”
”Liiskaa se, se on pelkkä solttu!” Harry sanoi, pelattuaan velhoshakkia Ronin kanssa ja hänen torninsa liiskattua Ronin sotilaan. ”Niin mitä sanoit?”
”Kalkaroksella on asiaa, hän odottaa alakerrassa.”
”Mitä? Kalkaros?” Harry toisti. Hermione, Ginny ja Ron näyttivät puulla päähän lyödyiltä.
”Keille hänellä on asiaa?”
”Minulle ja sinulle.”
He laskeutuivat hermostuneina portaita alas, ja koska Kalkaros ei ollut olohuoneessa, he jatkoivat alas keittiöön. Siellä heitä odottivat Sirius ja Kalkaros. Siriuksen edessä oli pöydällä kirje.

”Öh”, Harry sanoi hölmistyneenä.
”Istu alas, Potter”, Kalkaros käski.
”Kuule, tämä on minun taloni, joten älä komentele täällä”, Sirius sanoi kovalla äänellä, keikkuen tuolinsa takajaloilla katse katossa. Kalkaroksen kasvoille levisi aavistamattoman pieni puna.
Potter istuutui Siriuksen viereen.
”Minun oli määrä tavata teidät molemmat kahden, mutta Musta – ”
”Minä olen oikeutettu kuulemaan asiasi.”
”Minä olen täällä Dumbledoren käskystä, mutta jää toki siihen Musta, jututan ensin Potteria. Neiti Musta, jos viitsisitte poistua, kutsun sinut myöhemmin”, Kalkaros sanoi. Adara nyökkäsi ja lähti olohuoneeseen. Häntä hermostutti. Mitä asiaa Kalkaroksella saattoi olla? Ja Dumbledoren asialla? Epäilikö Dumbledore Harryn ja Adaran kertomuksia illalta hautausmaalla, kun Voldemort palasi? Ei kai sentään...

Pitkää tovia myöhemmin Harry palasi ja nyökkäsi hyväksyvästi Adaralle. Adara asteli keittiöön ja odottamatta käskyä, istuutui alas Siriuksen viereen.
”No niin, asiani on osittain sama kuin Potterille, mutta tämä on killan tehtävä.”
”Killan tehtävä?” Sirius sihahti. ”Kuka sanoi, että hän on liittynyt kiltaan?”
Adara katsoi varoittavasti Siriukseen päin. Sirius vaikeni hetkeksi.
”Eli siis... Dumbledore – ja kilta, tarjoaa sinulle tehtävän. Kukaan ei pakota sinua siihen, mutta tietysti toivotaan, että suostut.” Adara huomioi kuinka Kalkaros vältti sanomasta ’toivomme.’
”Sinun tulee oppia okklumeusta tätä tehtävää varten”, hän jatkoi.
Sana herätti Adarassa jotakin, mutta hän ei muistanut missä oli sen kuullut.
”Okklumeus on mielen suojaamista taikoja vastaan. Aloitat sen opiskelun heti Tylypahkaan päästyäsi, kerran tai kaksi viikossa. Etkä saa kertoa asiasta kenellekään, et edes Dolores Pimennolle.”
”Ja hänen tehtävänsä?” Sirius kysyi, selvästi vastustaen koko ideaa.
”Hänen tehtävänsä, on vakoilla kuolonsyöjiä”, Kalkaros sanoi, hitaasti. Syntyi hetken hiljaisuus.
”Ja miksi hän tekisi sen? Ja miten muka?” Sirius kysyi.
”Ja sinua sanottiin yhdeksi vuosiluokkasi fiksuimmaksi Tylypahkassa, Musta. Liittymällä heihin tietysti”, Kalkaros sanoi ivallisesti. Sirius nousi ylös.
”Minä en hyväksy sitä. En ikinä”, hän sanoi uhmaavasti.

”Se on killan pyyntö hänelle, ei sinulle.”
”Minä olen hänen isänsä!” Sirius karjaisi.
”Liikuttavaa, taidan tarvita nenäliinaa”, Kalkaros sanoi, ja hänessä kaikki näytti juuri päinvastaista kuin se mitä hän oli sanonut. Sirius asteli lähemmäs.
”Ja sinäkö opetat häntäkin? Päästäisin sinut penkomaan hänen muistojaan kuin valokuvia?” hän sanoi uhmakkaana.
”Kyllä, minä opettaisin häntä. Ja ikävä kyllä joudun katselemaan niitä vastenmielisiä muistoja”, Kalkaros sanoi ilme värähtämättä. Sirius selvästi puristi sauvaa taskussaan.
”Minä en edelleenkään salli sitä. En sinun oppituntejasi, enkä killan tehtävää! Minä en salli hänen joutua sinun kaltaisten joukkoon, se koituisi hengenvaaraksi.”
”Jos et ole huomannut täällä somassa piilopaikassasi, Musta… Sota on lähellä, pidit siitä tai et, mutta hänen tehtävänsä voisi koitua vielä enemmän kuin hyödylliseksi.”
”Sinä olet jo killan vakooja, miksi hänetkin täytyisi vetää tähän mukaan?”
”Minä en tiedä muusta kuin Pimeän lordin itsensä aikeista, ja niistäkin murto-osan. Hänen tehtävänsä olisi katsoa mitä Pimeän lordin selän takana tapahtuu.”
Sirius sylkäisi lattiaan.
”Tähän asti... olen tehnyt kaiken mitä Kilta on pyytänyt, antanut kaikkeni. Mutta tytärtäni – ainoaa lastani – te ette saa!”
”Oletko varma, ettei niitä nenäliinoja ole täällä? Ja minun on todettava että sinulta ei tässä asiassa kysytä, vaan neiti Mustalta itseltään.”
Sirius ja Kalkaros käänsivät kumpikin odottavina kasvonsa häneen.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 13.11: Luku 77!!
Kirjoitti: Dizzy - 13.11.2007 17:07:30

Voi kiitos! ^^ Tämä loppui ihan typerästi, siis hyvällä tavalla; En jaksa odottaa seuraavaa lukua! :D Tämä oli taas ihan loistava luku, se Siriuksen ja Georgen keskustelu oli jotenkin kamalan söpö. ^^

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 13.11: Luku 77!!
Kirjoitti: pullarusina - 13.11.2007 20:51:53

Aah! Kuolen! Odotan innokkaasti seuraavaa lukua!!1 XD

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 13.11: Luku 77!!
Kirjoitti: Chikyo - 14.11.2007 14:47:05

Tää on nii ihana <3 Ja jatkoa <3 Nam.

Musta toi Siriuksen ja Georgen keskustelu oli hauska ja pidin siitä kun George oli rehellinen ((: Lisäälisää<3

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 13.11: Luku 77!!
Kirjoitti: Mya Musta - 14.11.2007 17:09:12

Luku oli taas tosi hyvä, mä tykkäsin, Georgen ja SIriuksen hieman vaivaantunut keskustelu oli kuvailtu hienosti! :D

Siis ei ikinä Adarasta kuolonsyöjää, ei ikinä, jos se alkaa siihen niin sen ja Siriuksen välit menee ihan varmasti huonoiks!
Miten Siriukselta voidaan edes pyytää noin kohtuutonta asiaa??? Siis se on sen ainoa lapsi, vaikka se pian kuoleekin niin silti!

EIKÄ!!! SINÄ ET SAA TEHDÄ SITÄ, ADARA EI SAA MASENTUA SIRIUKSEN KUOLEMASTA NIIN PALJON, ETTÄ RUPEAA KUOLONSYÖJÄKSI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ENTÄ MITEN ADARAN JA GEORGEN SILLON KÄVIS??????????????????????????????????????????????????????????????????????

Aika kivat ne niiden lahjat toisilleen, ja Georgenkin lahja oli hieno, mutta varsinkin se Siriuksen antama sormus oli niin <3

Mä niin rakastan tätä, en voisi elää ilman joten pistäthän taas todella nopeasti jatkoa, kuten olet aina ennenkin laittanut, kilttiiii!!!
Mut tää oli oikeesti tosi ihana, vaik toi Kalkaros onkin tollanen raivostuttavan sarkastinen, niin silti se on ihan kiva toisinaan.............. Mutta tuo on jo kohtuutonta! Miksei Dumbledore muuten opeta Adaralle okklumeusta, eihän Voldu Adaran kautta mitään tietoja saa?

Mulla on kyllä omat epäilykseni Adaran tulevaisuuden suhteen, mutta pidetään ne nyt vielä salassa, ettei muut pety.. :)

No sitä jatkoa sitten....

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 13.11: Luku 77!!
Kirjoitti: Lokitar - 14.11.2007 17:23:05

Huomaa nyt, Mya, että jos Adara polvistuu Voldemortin eteen, tää voi lukea Adaran kuin kirjan jos tämä ei osaa okklumeusta ;)
Ja kiva kun tykkäsit sormus-ideastani, en oikein keksinyt muutakaan mitä Sirius vielä voisi antaa Adaralle, hiuskiinnikkeen lisäks :)

Otsikko: Luku 78. Okklumeus
Kirjoitti: Lokitar - 15.11.2007 01:23:22

Luku 78. Okklumeus

Adara oli kahden seinän välissä, suorastaan liiskaantumassa niiden väliin, eikä hän löytänyt pakotietä. Mitä hän voisi tehdä? Hän halusi tietysti auttaa kiltaa, mutta Sirius ei koskaan antaisi hänen tehdä sitä.
Päätös on sinun, ei hänen. Ajatukset hänelle sanoivat. Sirius asteli lähemmäs Adaraa.
”Adara, älä tee sitä”, hän sanoi. Adara tuijotti hetken kivilattiaa ja käänsi sitten katseensa Kalkarokseen.
”Koska aloitamme okklumeus-tunnit?”
Kalkaroksen huulilla kävi nopea, tulkitsematon hymy. Sirius huojahti ja näytti sekalaisen tunteen valtaamalta.
”Onnittelut, Musta. Kasvatit hänestä itseäsi paremman, hän ei sentään piiloudu pelkurimaisesti”, Kalkaros sanoi. Sirius menetti lopullisesti malttinsa ja kiskaisi sauvansa taskustaan. Adara nousi ja juoksi heidän lähettyville.

”Isä älä, tämä ei ratkaise mitään!” hän huusi, Sirius ei puhunut hänelle.
”Kehtaatkin sanoa minua pelkuriksi!”
”Niin kehtaan”, Kalkaros sanoi. Adara änkesi enemmän heidän väliinsä. Sirius yritti vapaalla kädellä työntää häntä kauemmas.
”Adara – painu – pois – tieltä! Minä liiskaan tuon –” samassa ovi kävi ja koko Weasleyn perhe ja Hermione astelivat sisälle. Rouva Weasley huudahti: ”Parannettu! Kokonaan!” Mutta nähtyään mitä keittiössä tapahtui, hän meni täysin hiljaiseksi.
”Merlinin parta, mitä täällä tapahtuu?” Arthur Weasley sanoi päästyään ovelle. Sirius tuijotti uhmakkaana itseään lyhyempää Kalkarosta. Adara takertui Siriusta käsivarresta, mutta Sirius sai työnnettyä tämän pois tulilinjalta. Hän selvästikin ajatteli jo loitsua, sillä sauvan kärki hohti valkoisena. Kalkaros puristi sauvaansa tiukemmin.
”Lopettakaa!” Adara huusi ja astui kokonaan heidän väliinsä. Siriuksen sauvasta pääsi katkonainen vaalea valosuihku joka osui Adaraa hartiaan. Hän tunsi sen lävistävän hänen lihansa, mutta ei aiheuttanut jälkiä, vain pelkän vihlovan kivun. Hän polvistui lattialle pidellen hartiaansa.

”A- Adara”, Sirius sanoi säikähtäen täydellisesti. Hän pudotti sauvansa ja samassa Kalkaros pisti omansa takaisin viitan taskuun.
”Kello kuusi tiistai-iltaisin”, hän sanoi hiljaa että Adara ja Sirius kuulivat, ja poistui sitten. Sirius pudottautui polvilleen Adaran eteen.
”Adara, anteeksi! En tarkoittanut osua sinuun – en ikinä -!” hän sanoi hätiköiden.
”Tiedän...” Adara sanoi, ja oli iloinen kun sai lopetettua noiden kahden taiston.
”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Arthur kysyi.
”Ei mitään. Mukava juttutuokio vanhojen koulukavereiden kesken”, Adara sanoi ja kivuissaankin pakottautui virnistämään. Siriuksenkin huulet kaareutuivat hieman, vaikka silmät hehkuivat anteeksipyyntöä hiukan kyynelistä kiiltävinä.

Kipu hälveni pikkuhiljaa iloisen ruokailun myötä. Tai ainakin suurin osa väestä oli iloisia.
Sirius nauroi kaksosten vitseille ja tarjosi välillä kaikille lisää syötävää, mutta silloin kun hän ei sitä tehnyt, hänen ilmeensä oli ankea, suorastaan synkkä. Adara halusi lohduttaa tätä, muttei pystynyt parempaan kuin pitämään tätä vapaasta kädestä. Jossain vaiheessa hän tunsi Siriuksen puristavan hänen kättään kuin vastauksena ja luoden pienen hymyn häneen päin. Adaraa oli tuskin koskaan harmittanut niin paljon Tylypahkaan palaaminen. Tai isän mielipidettä vastaan tekeminen.
Häntä pelotti edessä oleva tehtävä. Miten hän liittyisi kuolonsyöjiin? Milloin? Täytyikö hänen tehdä jotakin todistaakseen lojaaliutensa Voldemortille? Näkisikö hän Peterin?
Häntä puistatti. Miten hän koskaan oppisi olla hyökkäämättä Peterin kurkkuun jos näkisi tämän?

Sirius nousi pöydästä, ja Adara heräsi ajatuksistaan kuullessaan Siriuksen sanovan jotain hetkestä tyttärensä kanssa.
Hän automaattisesti nousi ylös ja lähti tämän perässä olohuoneeseen, ja sieltä yläkertaan Hiinokan huoneeseen. Hiinokka kuorsasi, mutta heidän astuttua huoneeseen se avasi toisen silmänsä ja tuijotti Adaraa hiukan varuillaan, vaikka Adara olikin ruokkinut sitä useasti Kalmanhanaukiolla ollessaan. Adara kumarsi Hiinokalle ja Hiinokka sulki taas silmänsä.
Sirius jäi seisomaan ikkunan eteen. Oli pitkään hiljaista, Hiinokan tuhinaa lukuunottamatta.
”Sinä tiedät etten pidä saamastasi tehtävästä.”

”Tiedän.”
”Ja siksi vaadinkin, ettet tekisi sitä. Ei, pyydän”, Sirius sanoi, ääni värähtäen viimeisen sanan kohdalla. ”Älä tee sitä, sinä tiedät mihin kuolonsyöjät pystyvät, sinä tiedät miten käy jos jäät kiinni.”
”Siksi opiskelenkin okklumeusta. Opin sulkemaan mieleni -” Adara sanoi.
”Se ei ole mitä tarkoitan!” Sirius huusi. Adara ei värähtänytkään. Sirius hengitti hiukan raskaasti ja kietoi kätensä Adaran ympärille. Adara kuuli itkun hänen äänessään.
”Älä tee sitä, en kestä jos jotain sattuu...” hän sanoi. Adara painoi kätensä Siriuksen selälle ja sanoi:
”Ikävä kyllä, Kalkaros on oikeassa. Sota on tulossa. Ja nyt jos koskaan on paras aika tehdä mitä voidaan. Jos minusta on jotain hyötyä killalle ja pystyn estämään jonkun kuoleman, tahdon tehdä kaiken mitä voin.”
”Ja jos sinulle sattuu jotain, mitä minä teen..?” Sirius kysyi. Adara ei voinut olla pelkäämättä sillä hetkellä sitä mahdollisuutta että hän jää kiinni.
”No sitten sinä pelastat minut kuten aina, vai mitä?” hän sanoi hymyillen. Sirius nyyhkäisi ja hymyili.
”Minä suojelen sinua...”
”Tiedän..”

Seuraavana päivänä he lähtivät. Sirius halasi Adaraa tiukasti heidän hyvästellessään ja pisti Adaran viitan taskuun jotakin.
”Tämän kautta voimme jutella ilman että Pimento huomaa mitään”, hän kuiskasi ja katsoi varuillaan rouva Weasleya.
”Näemme taas”, hän lupasi ja rouva Weasley halasi Adaraa kun Sirius oli päästänyt irti.
Seuraavaksi he olivatkin lumisateessa. ja Kalmanhanaukio kaksitoista katosi heidän näkyvistään. Adara huokaisi syvään, huokauksen muuttuessa ilmassa huuruksi. Pian rouva Weasleyn kutoman lapasen peittämä käsi tarttui häntä vasemmasta, ja he lähtivät yhdessä Georgen kanssa tienvarteen kutsumaan Poimittaislinjaa.
Tylypahkalle päästyään, he hyvästelivät Lupinin ja Tonksin. Adara halasi Lupinia viimeisenä tekonaan, ennen kuin astui pois Poimittaislinjasta, miettien koska Lupin saisi tietää Adaran tehtävästä…

Koitti tiistaipäivä ja Adara tunsi itseään heikottavan. Hän oli tärissyt viimeyön peloissaan sängyssä, herättyään hirveään painajaiseen jossa hänet paljastettiin vakoojaksi, ja Kalkaroksen käskettiin tappaa petturi. Onnekseen Adara heräsi ennen kuin näki toteuttiko Kalkaros käskyn. Ennen heräämistään hän oli nähnyt nopean väläyksen äitinsä kasvoista.
Hän päätti kertoa suunnitelmasta lähipäivinä Georgelle, mutta nyt oli okklumeuksen aika.

Hän asteli Kalkaroksen ovelle, koputti ja asteli hitaasti sisään. Kalkaros istui pöydän ääressä ja loi vain nopean silmäyksen Adaraan päin.
”Olet myöhässä”, hän sanoi. Adara katsoi kelloa, hän oli viisi minuuttia myöhässä.
”Anteeksi, professori”, hän sanoi.
”Osaat puhua vielä kunnioittavasti, harvinaista”, Kalkaros totesi kolkosti ja Adara alkoi kaivata jo pois sieltä huoneesta. Seuraava tunti ei tulisi olemaan kovin mieluisa.
”Tiedät siis mitä on okklumeus ja lukilitis?”
”Kyllä, luin niistä eilen...” Adara myönsi ja Kalkaros ei näyttänyt kovinkaan yllättyneeltä.
”Eli osasit päätellä, että okklumeus on vakoojalla hyvin tärkeä ase, ase jonka ei sovi pettää pahimmankaan paikan tullen.” Adara ei tiennyt oliko kyseessä kysymys, joten hän vain nyökkäsi. Kalkaros nousi ylös.

”Ota sauvasi, minä yritän murtautua mieleesi ja sinun täytyy jotenkin estää se, vaikkapa aseistariisumalla minut. Terästä mielesi.”
Adara otti sauvan taskustaan ja valmistautui.
”Lukilitis!” Kalkaros iski ennen kuin Adara ehti tajuta. Hän tunsi olonsa pökertyväksi, kuvat pyörivät hänen päässään, hänen elämänsä erilaiset hetket. Joulu Kalmanhanaukiolla, hän käärittynä jouluköynnökseen, hän ruokkimassa Hiinokkaa, istumassa keittiön pöydän ääressä odottamassa miten Arthur Weasley voi, taluttamassa Lockhartia pyhä mungossa, hän uhkailemassa Pimentoa, istumassa Siriuksen kanssa puistossa puhumassa.
Tätä sinä et katso… Et saa! Adara ajatteli ja yritti loihtia karkotaseet. Lukitilus katkesi ja Adara tunsi kuin hengittävänsä. Kalkaros hieroi oikeaa käsivarttaan, Adara oli ilmeisesti saanut sauvastaan edes jotakin tätä päin. Hän tunsi jalkojaan heikottavan, hän hengitti syvään.
”Tuhlasit paljon aikaa, sinun täytyy keskittyä enemmän aivojen käyttöön kuin sauvan. Sauva ei pelasta sinua pimeyden lordin lukilitukselta.”
Adara nyökkäsi ja veti syvään henkeä.
”Näitkö sinäkin ne..?”
”Välähdyksiä. Uudestaan.”

”Lukilitis!”
Adara huusi Finniganeille heidän salailuistaan, halasi Siriusta rääkyvässä röttelössä, makasi sairaalasiivessä melkein hukuttuaan kalmarin kiskaistua hänet lampeen, hän metsässä ja ihmissusi käy hänen kimppuunsa raadellen häntä...
”Eih!” Adara henkäisi ja yritti jälleen loihtia karkotaseet. Jälleen loitsu katkesi ja Adaran jalat tärisivät.
”Sinun täytyy oppia olla pelkäämättä noita muistoja! Muuten olet helppo saalis!”
Adaran hengitys tärisi kuin ihmissusi olisi taas käynyt hänen päälleen. Hän nyökkäsi ja pyysi että he yrittäisivät uudestaan.
”Lukilitis!”
Cedric kuolleena hautausmaalla, Voldemort tarttuu veristä Adaraa kurkusta.
”Noh noh, Harry. Vereni kiehuu halusta taistella, kiduttaa, tappaa… Älä pakota minua purkamaan sitä häneen.”
”EII!” Adara kiljaisi ja putosi polvilleen lattialle, täristen kauhusta. Kalkaros tuntui vaienneen hetkeksi, mutta hän näytti ärtyneeltä ja kalpealta. Adara tärisi ja tunsi hikikarpalon valuvan otsallaan.
”Riittää tältä päivältä. Seuraava tunti torstaina...” Kalkaros sanoi ja avasi sauvan heilautuksella oven. Adara nosti sauvansa ja yhä raskaasti hengittäen käveli pois. Hän ei tiennyt mitä odottaa seuraavilta tunneilta.

Saavuttuaan oleskeluhuoneeseen, George ja Fred olivat hänen onnekseen yhä hereillä. Ja niin oli moni muukin, heidän yleisönään. He esittelivät pinnauspurtavia, George oksensi juuri ämpäriin ja kuin taikaiskusta myös lopetti. Oppilaat alkoivat penkoa taskujaan ja tarjota rahaa Fredille. George livisti heidän joukosta Adaran luo ja yritti painaa suukon Adaran huulille. Adara perääntyi.
”Yök. Sinähän oksensit juuri!”
”Hm, totta...” George sanoi ja pettyi kun ei saanutkaan suukkoa.
”Missä sinä olit?”
”Liemien tukiopetuksessa”, Adara mutisi.
”Et sinä niin surkea voi olla!”
”Niin.. Puhutaan tästä kun muut menevät nukkumaan. Fredkin saa jäädä”, Adara kuiskasi Lavenderin tuijottaessa ja kikattaessa sekä puhuessa Parvatille jotain.

Pian väki kaikkosi nukkumaan ja Adara jäi Fredin ja Georgen kanssa kolmisin oleskeluhuoneseen.
”Minä opiskelen okklumeusta”, Adara sanoi.
”Mitä se on?” kysyivät kaksoset.
”Mielen lukitsemista, niin että kukaan ei voi loitsuilla pyrkiä mieleni sisään. Tarvitsen sitä taitoa pian, koska...”
”Koska..?”
”Sain killalta tehtävän. Ja melko riskialttiin sellaisen...” Adara sanoi mahdollisimman hiljaa. Kaksoset näyttivät pelokkailta.
”Minun täytyy liittyä kuolonsyöjiin ja vakoilla heitä”, Adara kertoi. George näytti entistä pelokkaammalta.
”Miksei Kalkaros tee sitä?” Fred kysyi.
”Hän tietää enemmänkin Voldemortin teoista, minun täytyy vakoilla mitä Voldemortin selän takana tapahtuu.” Kaksoset säpsähtivät kuullessaan Voldemortin nimen.
”Mutta jos jäät kiinni –”
”Siksi opiskelen okklumeusta. Kun opin sen, ei edes hän voi nähdä mieleeni”, Adara sanoi rauhallisesti.
”Mitä muuta tehtävääsi kuuluu?” Fred kysyi.
”En tiedä vielä. Kalkaros ja Dumbledore kertovat kai pian lisää.”
”Kalkaros?”
”Kalkaros opettaa minulle okklumeusta. Se ei itseasiassa ole kovinkaan lystiä..”

”Mitä hän tekee?” George kysyi.
”Käyttää lukilitis-loitsua minuun. Ja näkee muistoihini tuosta vain, ellen katkaise yhteyttä.”
”Hän siis näkee mitä vain?”
”Saman mitä minäkin näen. Ne ovat kuin pieniä välähdyksiä muistoistani.”
”Iljettävää, Kalkaros penkomassa pääkoppasi sopukoita”, Fred sanoi ja tämän selkäpiitä taisi karmia, sillä hän värähti.
”Niin”, Adara mutisi, ja päätti jättää mainitsematta että se tuntui siltä kuin joku repisi aivojasi pääkopasta.
”Se tehtävä tulee olemaan silti vaarallinen...” George sanoi hiljaa.
”Tiedän, mutta haluan silti tehdä osani”, Adara sanoi ja tiesi Georgen ymmärtävän.
”Kenen kautta sinä sitten liityt kuolonsyöjiin?” Fred kysyi. Adara kohautti olkiaan ja toivotti lopulta hyvät yöt molemmille. Hän jäi odottamaan hiukan peloissaan, mitä huominen toisi tullessaan, ja varsinkin, mitä hänen tehtävänsä sisältäisi.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 78, 15.11!!!
Kirjoitti: Lerosa - 15.11.2007 15:56:33

ÄLÄ TEE ADARASTA KUOLONSYÖJÄÄ!!! Öhom anteeksi mutta et saa tehdä Adarasta kuolonsyöjää koska hän kuitenkin paljastuu. Aivan ihana luku. Jatka pian kiltti.... ;D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 78, 15.11!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 15.11.2007 19:48:51

Luku oli taas tosi hyvä, tunteet oli aidosti kuvailtuja, varsinkin se, mitä Adara tunsi nähdessään ne kaikki muistot uudelleen, hyvin kirjoitettu!!!
Ei nyt taida tulla tämän pidempää, sori.....
Mutta laita silti pian jatkoa, kiitos

Mya Musta

PS. vaihdan melkein heti tämän kirjoitettua kuvaani, joka toivottavasti ei haittaa :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 78, 15.11!!!
Kirjoitti: Lokitar - 16.11.2007 00:05:28

A/N: Ou jes!! Mä oon vauhdissa ;D Tässä taas jatkoa ^^ Ja kommenttia, kiitos!

Luku 79. Tehtävästä

JOUKKOPAKO AZKABANISTA
MINISTERIÖ PELKÄÄ MUSTAN YHDISTÄVÄN
VANHOJA KUOLONSYÖJIÄ

Taikaministeriö ilmoitti myöhään eilisiltana, että Azkabanin vankilasta on tapahtunut joukkopako.
Työhuoneessaan toimittajille puhunut taikaministeri Cornelius Toffee vahvisti, että kymmenen huippuvartioitua vankia pakeni eilen alkuillasta ja että hän on jo tiedottanut näiden henkilöiden vaarallisuudesta jästien pääministerille.
”Olemme valitettavasti samassa tilanteessa kuin kaksi ja puoli vuotta sitten, kun murhaaja Sirius Musta karkasi”, Toffee sanoi eilen illalla.
”Uskomme myös, että nämä paot liittyvät toisiinsa. Näin mittava pako viittaa ulkopuoliseen apuun, ja on syytä muistaa, että Musta ensimmäisenä Azkabanista milloinkaan paenneena henkilönä olisi ihanteellisessa asemassa auttamaan muita seuraamaan hänen jalanjälkiään. Pidämme todennäköisenä että karanneet vangit, joiden joukossa on Mustan serkku Bellatrix Lestrange, ovat yhdistäneet voimansa ja pitävät Mustaa johtajanaan. Me teemme kuitenkin kaiken voitavamme pidättääksemme nämä rikolliset, ja pyydämme taikayhteisöltä valppautta ja varovaisuutta. Ketään mainituista henkilöistä ei pidä missään olosuhteissa lähestyä.

Adara tunsi kuinka häntä tuijotettiin suuressa salissa, ja luettuaan artikkelin hän ymmärsi miksi. Sirius Musta, niin tietysti, kaikkihan on hänen syytään, niin he luulevat.
Adara huokaisi tuskastuneesti ja kääri lehtensä. Ja tietysti Sirius Mustan tytär saa jälleen negatiivista huomiota osakseen.
Ja kaiken lisäksi oli torstai. Hänellä olisi taas okklumeusta, mukavan päivän loppuhuipennus.

Hän suuntasi taas kohti Kalkaroksen työhuonetta. Matkalla hän mietti päätöstään tehtävästä, millaiseen vaaraan hän itsensä asetti. Mutta toisaalta, millaisessa vaarassa muut olisivat mikäli hän ei ottaisi tehtävää, tai ei suoriutuisi siitä? Sitä hän ei tiennyt, mutta ei halunnut ottaa riskejä.
”Lukilitis!”
Ihmissusi raateli häntä, Sirius lähtee Hiinokan selässä pois, Finniganit käskevät Adaraa lähteä poimittaislinjalle, Adara lyö Seamusia, astelee ensimmäistä kertaa Tylypahkan ovista, suutelee Georgea-
Hänen onnistui katkaista loitsu.
”Sinun täytyy keskittyä! Älä antaudu muistojen tunteisiin!” Kalkaros sanoi. Adara nyökkäsi ja vaati uusintaa.
”Lukilitis!”
Hän istui takan ääressä Siriuksen kanssa ja – sai ajatuksesta kiinni, hän pääsi irti muistosta.
”Karko-” hän ehti sanoa, mutta muisto vaihtui.

”Saanko huvitella hänellä? Saanko purra häntä?”
”Ei! Tapan hänet tässä ja nyt. Pimeyden lordin käsky! Avada Kedavra!”
Naisen kiljaisu... Pimeänpiirto taivaalla, kuollut, tummahiuksinen nainen kadulla.

”EI!” Adara putosi polvilleen täristen, painaen päänsä käsiinsä. Kalkaros nojasi työpöytäänsä hengittäen hiukan normaalia raskaammin.
”Pidetään tauko”, Kalkaros sanoi. Adara pudisti päätään. Hän ei saisi luovuttaa. Hänen äitinsäkin varmasti olisi sitä mieltä…
”Uudestaan. Minun täytyy oppia tämä.” Kalkaros näytti hetken empivän, mutta hän teki loitsun.
Lupin muuttumassa ihmissudeksi, ja hän sai taas ajatuksesta kiinni. Kuin hän katsoisi vain elokuvaa, filmin pätkää jonka tapahtumat eivät koskettaneet häntä tunteiden tasolla. Se tuntui vapauttavalta, kuin hän pääsisi veden alta ja saisi hengittää jälleen.
”Karkotaseet!” hän loihti ja lukilitis loppui. Kalkaroksen sauva oli lentänyt lattialle, Adaraa heikotti.
”Hyvä”, Kalkaros sanoi ja nosti sauvansa. ”Olet ymmärtänyt.” Adara hengitti raskaasti ja tunsi itseään heikottavan. Hikikarpalot nousivat hänen otsalleen ja hänellä oli kylmä. Hän nojasi viereiseen pöytään ja hänestä tuntui kuin se pettäisi, liikkuisi hänestä kauemmas. Hän kaatui lattialle menettäen hitaasti tajuntansa, nähden viimeisenä Kalkaroksen jalat astelemassa ripeästi hänen viereensä.

Hän heräsi aamulla sairaalasiivessä. Pöydällä oli kaksi kukkakimppua ja aamiainen. Adara hieraisi väsyneitä silmiään ja nousi hitaasti, varovasti ylös. Hän söi aamiaisen ja samassa matami Pomfrey saapui paikalle. Hän sai saarnan siitä kuinka oppilaiden pitäisi syödä paremmin ja stressata vähemmän, ja sai sitten lähteä sairaalasiivestä. Kalkaros ilmeisesti oli väittänyt muutaman valheen Pimennolle ja muille.
Saavuttuaan rohkelikkotorniin, ilmoitustaululla oli uusi asetus.

TYLYPAHKAN YLI-INKVISIITTORIN MÄÄRÄYS

Opettajia kielletään antamasta oppilaille mitään tietoa,
joka ei liity tiukasti aineisiin, joita heidät on
palkattu opettamaan.

Adara huokaisi; kun Pimento vain tietäisi, mitä Adara opiskelee tämän selän takana. Hän mieluusti päihittäisi Pimennon lukilitiksen.
Muutamaa viikkoa myöhemmin oli Pimennon lakisäädökset koulun kesken suuria vitsejä. Mutta mitä enemmän ne vitsit tulivat kuuluviin, sitä enemmän oppilaat saivat jälki-istuntoa. Adara kehittyi hitaasti okklumeuksessa, eikä ollut vieläkään Kalkaroksen mielestä valmis. AK:n kokouksissa kaikki opiskelivat ahkerammin kuolonsyöjien karattua, mutta Neville kaikista ahkerimmin. Harry kertoi että Nevillen vanhemmat hulluiksi kiduttanut kuolonsyöjä oli karanneiden joukossa, ja Adaran yllätykseksi kyseessä oli juurikin Bellatrix Lestrange, Tonksin täti.
Tammikuu kului hirveän nopeasti ja pian koitti ystävänpäivä, helmikuun neljästoista. Adaran ikäväksi se päivä oli torstai, joten hän ei päässyt Tylyahoon muiden kanssa vaan joutui jälleen käymään läpi muistojaan, harvinaisen paljon viimeaikoina hän oli nähnyt hetkiä äitinsä kuolemasta, mutta pikkuhiljaa onnistui päihittämään ne.

”Kuinka vahva tiedät-kai-kenen lukilitis on?”
”Vahvempi, mutta se ei aiheuta sinulle muistojen kertaamista, eikä muutakaan. Pääasia on että suljet mielesi muistoilta jotka ovat ristiriidassa valheidesi kanssa, kun pimeyden lordi katsoo sinua silmiin”, Kalkaros sanoi heidän pitäessään taukoa. Adara hieraisi päätään ja istuutui.
”Dumbledore testaa lukilitistaan sinuun kun olet mielestäni valmis.”
Adara nyökkäsi hyväksyvästi.
”Nyt olisi aika puhua sinun tehtävästäsi”, Kalkaros sanoi ja nousi ylös. ”Sinä liityt kuolonsyöjiin tämän vuoden kesällä, toisen kuolonsyöjän kautta. Sinä teet mitä käsketään, ja pidät korvasi tarkkana kaikkien keskusteluiden aikana ja raportoit niistä sitten päämajaan Kalmanhanaukiolle, joko isällesi tai muulle kiltalaiselle joka on paikalla. Pääasia että saat koottua tietoa siitä mitä pimeyden lordin selän takana puhutaan ja tapahtuu. Mikäli löytyy kuolonsyöjiä jotka haluavat paeta tämän alaisuudesta, sinä raportoit nimet heti kiltaan ja teemme kaikkemme saadaksemme kyseiset kuolonsyöjät puolellemme. Ymmärrätkö?”
”Ymmärrän”, Adara nyökkäsi.
”Saat luultavasti pimeän piirron vasempaan käsivarteesi melko pian liittymisesi jälkeen”, Kalkaros sanoi. Adara värähti. ”Se on pieni hinta siitä kuinka monta ihmishenkeä saatat pelastaa.”

”Sinä et tietenkään saa luottaa kehenkään heistä. Sinun täytyy pitää luottamus vain itseesi, ja saat kertoa vain harvalle tehtävästä. Kilta tietää, mutta heidän lisäksi et saa kertoa kovinkaan monelle. Oletko kertonut jo jollekulle?”
”Fredille ja Georgelle”, Adara sanoi.
”Heidän perheensä kuuluu kiltaan joten sillä ei ole kovin suurta merkitystä. Varsinkin kun he salakuuntelevat kokouksia muutenkin…”
Adara punehtui kasvoiltaan muistaessaan kaukokorvat.
”Potter luultavasti kuulee suunnitelmasta muutenkin, joten ei ole väliä kuuleeko hän sen sinulta vai joltakulta muulta. Sama koskee Grangeria ja Weasleya”, Kalkaros lisäsi, ja sanoi sitten hitaasti: ”Kenellekään muulle heidän lisäkseen, sinä et saa kertoa. Et edes sille kuolonsyöjälle jonka kautta liityt pimeyden lordin joukkoihin. Hänkään ei varsinaisesti vielä ole kuolonsyöjä...”
Adara nosti kysyvänä päätään.
”Kenen kautta minä sitten liityn, professori?” Kalkaros katsoi häntä ja totesi kuin itsestäänselvyytenä:
”Draco Malfoyn.”

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 16.11: Luku 79!!
Kirjoitti: Justinee - 16.11.2007 07:45:35

Kääks täällähän on jatkoa vaikka kuin paljon! Hyviä lukuja oli. Pelottavaa toi Adaran tehtävä, mutta positivinen puoli: DRACO PALASI KUVIOON<333
Joo rakentava hukuttautui eilen.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 16.11: Luku 79!!
Kirjoitti: serafina II - 16.11.2007 16:58:13

Aivan mahtavan loistava ficci! Olen nyt viikonpäivät tätä lueskellut, ja koukussa olen pahemman kerran! :D
Hattua täytyy nostaa tämän ficin pituudelle. Mielestäni luvut ovat sopivan pituisia. Jatkoakin saat kirjoitettua kivaa vauhtia. :)
Adarasta olet luonut loistavan hahmon ja saanut hänet tungettua kirjojen tapahtumiin tosi uskottavasti. Ihmissuhde kuviot olet saanut kuvailtua aivan loistavasti, mielestäni oli tosi hyvä, että erotit Adaran ja Georgen tuossa yhdessä vaiheessa ja Draco kävi kuvioissa. Dracostakin olet saanut hienon hahmon, hän ei ole tässä ficissäsi se pelkkä paha luihuispoika, kuten yleensä. Ja mahtavaa, että tuot hänet nyt takaisin! :D
Tykkäilin siitä, kun olit kertonut tuosta Kalmanhanaukion joululomasta noin paljon. :)
Kiittelen oikein kovasti tästä upeasta ficistä, lisäilehän pian jatkoa ennen kuin saan vieroitusoireita! ;D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 16.11: Luku 79!!
Kirjoitti: Hopbandop - 16.11.2007 18:30:33

Tiesin, tiesin! Mie tiesin, että Draco ois se yhteskontakti! Saa nähdä, pystyykö Adara hilitsemään itsensä Dracon seurassa :D Loistava juonenkäänne, täytyy sanoa. Muuta en nyt jaksa kirjoittaa. Jatkoa!

Ai niin, pitää vielä lisätä yksi juttu. Puoliverisessä prinssissä Kalkaroshan sanoo, että Voldemort on kaikkien aikojen paras lukitiliksen taitaja. Eli Adaran pitäisi oppia ihan tajuttoman hyväksi, että pystyis vastustamaan sitä.
Ihan vaan tällasena sivuhuomatuksena.

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 16.11: Luku 79!!
Kirjoitti: pullarusina - 16.11.2007 19:01:54

OOH ODOTAN LISÄÄ. Tämä paljastus oli niin shokki etten malta odottaa! Jatkoa, kultaseni, jatkoa.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 16.11: Luku 79!!
Kirjoitti: Merimoi - 16.11.2007 22:57:44

TÄTÄ TAHTOO LISÄÄ!

Rakentavan kommentin kirjoitustaitoni taisi mennä lehtikeräykseen muutaman vanhan lehden mukana, pitääkin käydä hakemassa se.

Otsikko: Luku 80. Pimennon vastoinkäymisiä
Kirjoitti: Lokitar - 17.11.2007 15:19:19

Luku 80. Pimennon vastoinkäymisiä

”Draco Malfoyn?” Adara toisti.
”Niin. Hän liittyy kuolonsyöjiin tämän kevään aikana ja saa uskollisuuttaan koettelevan tehtävän”, Kalkaros sanoi.
”Ja mikä se tehtävä on?”
”Sitä ei kukaan vielä tiedä.”
Adara oli järkyttynyt.
”Hänessä on jotain hyvääkin, vaikket ehkä sitä usko.”
Niin hän Siriukselle oli sanonut, ja nyt Draco oli liittymässä kuolonsyöjiin…!
”Herra Malfoy on löytänyt uuden kumppanin Pansy Parkinsonista sen jälkeen kun sinä kieltäydyit tapailemasta häntä, mutta uskon että asia on korjattavissa”, Kalkaros sanoi.
”Anteeksi? Miten Pansy tähän liittyy, professori?”
”Sinun täytyy saada herra Malfoy kiinnostumaan sinusta jälleen ja raivata neiti Parkinson pois tieltäsi”, Kalkaros sanoi hitaammin.
”Mit- miten minä –”
”Toisin sanoen tehtävääsi kuuluu esittää… rakastunutta. Sinä alat seurustella herra Malfoyn kanssa voittaaksesi hänen luottamuksensa, ja kun aika on sopiva, minä kehoitan häntä kutsumaan sinut kuolonsyöjien joukkoon.”

Huoneessa valtasi pitkä hiljaisuus. Hänen täytyisi seurustella Dracon kanssa, ja sehän tarkottaisi..
”Saat tapailla herra Weasleyta vain kun tehtävästä tietämättömät eivät ole paikalla. Muuten, olette toisillenne vieraita muiden edessä.”
Adara ei tiennyt mitä sanoa, hän kakoi puolinaisia sanoja ja lopulta tyytyi nyökkäämään.
”Tehtävän onnistumiseen kuuluu herra Malfoyn luottamuksen voittaminen, ilman sitä tehtävä on tuhoon tuomittu. Ymmärrätkö?”
Adara nyökkäsi lasittuneet silmät tuijottaen kivilattiaa.
”Jatketaan, sinun täytyy oppia pyyhkimään tämä hetki muistoistasi pimeyden lordin edessä.”
Adara nousi ylös nostaen sauvan taskustaan. Muistojen alkaessa hänen päässään, hän ei voinut olla tuntematta kyyneliä poskillaan, ja ei voinut olla häpeämättä sitä että Kalkaros näki ne…

Kahden päivän päästä oli viikonloppu, ja Rohkelikon pöydän luona oli kaaos. Harryn luokse lensi kymmeniä pöllöjä joista yksi käväisi myös Adaran luona, ojentaen Saivartelijan uusimman lehden hänelle. Adara avasi sen ja luki pääotsikon:

HARRY POTTER PUHUU SUUNSA PUHTAAKSI:
TOTUUS HÄNESTÄ-JOTA-EI-PIDÄ-NIMETÄ
JA ILLASTA JOLLOIN NÄIN HÄNEN PALAAVAN

Kirjoittanut: Rita Luodiko

”Hermione, mitä tämä on?” Adara hölmistyi.
”Me saatiin Luodiko kirjoittamaan totuus!” Hermione sanoi hyväntuulisena ja luki Harrylle tulleita kirjeitä, suurin osa ilmoitti uskovansa Harrya!!
George, Fred, Ron, Hermione, Harry, Luna ja Adara alkoivat availla kirjeitä, mutta Adara lopetti jossakin vaiheessa – hän ei saisi näyttää enää niin ystävälliseltä muille Dracon edessä. Ja mikä pahinta, Adaran täytyisi kertoa Georgelle – ja muille - tehtävästä.
Juuri kun Adara jatkoi aamiaisen syömistä, Pimento saapui pöydän luokse.
”Mitä täällä tapahtuu?”
Ja niin kävi, että joka luokan, käytävän, tuvan ja suuren salin seinissä oli jo samana päivänä juliste:

TYLYPAHKAN YLI-INKVISIITTORIN MÄÄRÄYS

Oppilas, jonka hallusta tavataan Saivartelija-lehti,
erotetaan koulusta.

Yllä oleva perustuu opetusasetukseen numero kaksikymmentäseitsemän.

Allekirjoitus: Dolores Pimento, yli-inkvisiittori

Ja se tiesi sitä, että kaikki varmasti uteliaisuuttaankin lukivat sen jutun. Joten ei kestänyt kauaa kun Luna ilmoitti että Saivartelija joutui tekemään toisen painoksen sen kuukauden lehdestä.
”Isä on onnessaan!” hän ilmoitti eräänä välituntina.
Ja pian olikin niin, että koko Tylypahka oli lukenut jutun, eikä Pimento saanut ketään rysän päältä kiinni, sillä kaikki olivat loihtineet kyseisen haastattelun muistuttamaan esimerkiksi läksypergamenttia.

Muutamaa päivää myöhemmin Adaran ollessa juuri matkalla suuresta salista pois, hän kuuli naisen kirkaisun. Adara tarttui kuin automaattisesti sauvaansa. Hän katsoi hölmistyneenä ympärilleen, ja kuuli taas kirkaisun – se tuli eteishallista. Juuri kun hän oli lähtenyt ripeästi sinne päin, Kalkaros ja Harry tulivat hänen perässään.
”Professori – eteishalli –”
”Tiedän”, Kalkaros sanoi ja jatkoi Adaran ohi halliin. Halli oli tupaten täynnä ihmisiä, jotka olivat kokoontuneet professori Punurmion – humalaisen ja vinksahtaneen näköisenkin vielä – ympärille. Tämä tuijotti kauhuissaan Pimentoa joka oli portaiden alapäässä ja loihti juuri toisen matkalaukun Punurmion jalkoihin. Punurmio puristi rystyset valkoisina sherrypulloaan ja hikkasi.
”EI! EI! Ei näin voi tehdä.. ei voi.. minä en suostu!” Punurmio nyyhkytti ja hikkasi yhtä aikaa. Kalkaros tuijotti tilannetta mykistyneenä.

”Etkö arvannut, että tämä on edessä? Niin kelvoton kuin oletkin ennustamaan edes huomisen säätilaa, olet varmasti käsittänyt, että surkuteltava suoriutumisesi tarkastuksistani ja edistymisen täydellinen puute johtajat vääjäämättä erottamiseesi?” Pimento sanoi kimakalla äänellään. Adaraa kuvotti, niin paljon kuin hän tunsikin vastenmielisyyttä Punurmiota kohtaan, se ei silti estänyt häntä säälimästä tätä nyt, ja vihaamasta Pimentoa yli kaiken.
”Sinä e-et voi! T-Tylypahka on m-minun kotini”
”Se oli sinun kotisi kunnes tunti sitten taikaministeri kirjoitti nimensä eromääräykseesi. Ole hyvä ja poistu tästä hallista. Sinä nolostutat meitä.”
Adara koki niin suurta kuvotusta että hän yritti käydä Pimentoa lähemmäksi ja kirota tämän jollain. Valitettavasti ensimmäisen askeleen astuessaan Kalkaroksen kalpea käsi kävi hänen tielleen.
”Älä tee mitään harkitsematonta, Musta.”
”Tuo sairas, ällöttävä... ansaitseekin saada –” Adara aloitti ja yritti ohittaa Kalkaroksen, mutta tämä tarttui häntä käsivarresta.
”Hillitse itsesi!” hän sihahti.
”SINÄ KUVOTTAVA ÄMMÄ! ETKÖ OSAA MUUTA KUIN RANGAISTA MUITA?! SIINÄKÖ KAIKKI MITÄ OSAAT?! SINÄ OLET SÄÄLITTÄVÄ!” Adara huusi että kaikki varmasti kuulivat. Pimento käänsi katseensa häneen, tuli hiljaista. Hän yritti rimpuilla Kalkaroksen otteesta, mutta Kalkaros tarttui toisella kädellään tämän vapaasta käsivarresta ja käänsi molemmat kädet tämän selän taakse, että hän ei päässyt eteenpäin. Pimento asteli väkijoukon reunalle ja katsoi Adaraa vahingoniloisesti hymyillen.

”Nyt kun sievä neiti Musta muistutti rangaistuksista – kaksi viikkoa, joka arkipäivä minun jälki-istunnossani. Viikonloput pyhitän yli-inkvisiittorin työlleni...”
”SINÄ JA SAIRAS MINISTERIÖSI!” Adara huusi, Kalkaros puristi hänen käsivarttaan tiukemmin.
”Hillitse itsesi tällä sekunnilla!” hän sihahti. Adaran hengitys tärisi raivosta, hän hengitti hetken syvään. Pimento ei näyttänyt kuuntelevan häntä enää, hän oli kääntynyt takaisin Punurmioon päin. McGarmiwa oli kävellyt Punurmion luokse ja lohdutti tätä.
”Ei sinun tarvitse lähteä Tylypahkasta...”
”Eikö tosiaan, professori McGarmiwa?”

Adara yritti yhä riuhtaista itsensä irti Kalkaroksen otteesta, mutta tämä päästi vain toisen käsivarren irti, ja lähti taluttamaan tätä poispäin muusta väestä. Hän painoi Adaran selkä seinää vasten.
”Katso nyt! Kaksi viikkoa! Kaksi viikkoa istut kirjoittamassa papereita täyteen - musteen ja sulkakynän kera turhanpäiväisiä kirjoituksia tekemässä kun sinun täytyisi harjoittaa okklumeusta!” Kalkaros sanoi hiljaa, mutta siihen sävyyn kuin hän olisi voinut sanoa asiansa huutamallakin.
”Pystyn tekemään okklumeuksen viikonloppuisin, professori”, Adara sanoi ja näki parhaaksi olla mainitsematta ettei hän kirjoittaisi musteella…
”Ja rukoilla ettei hän huomaa sitä!” Kalkaros sihahti ja päästi irti. Eteishallista kuului hämmennyksen ja pelästymisen ääniä, kun ulko-ovista asteli sisään kentauri, jonka Dumbledore esitteli uudeksi ennustuksen opettajaksi.

Seuraavana päivänä oli sunnuntai. Adara istui Harryn, Hermionen, Ronin ja kaksosten kanssa oleskeluhuoneessa. Hän paukautti kirjansa kuuluvasti kiinni ja katsoi heihin.
”Minulla on kerrottavaa.”
Kaikki kokoontuivat sohvan ympärille, George Adaran vierelle. Hermione loihti heidän ympärilleen ääniloitsun Adaran pyynnöstä, nyt heitä ei kuulisi kuin he itse.
”Minä sain killalta tehtävän”, Adara sanoi ja George puristi häntä kädestä.
”Minun täytyy liittyä kuolonsyöjiin ja vakoilla mitä he tekevät johtajansa selän takana.” Ronin ja Harryn suut loksahtivat auki. Hermione rypisti otsaansa.
”Harjoitan Kalkaroksen kanssa okklumeusta, että voin sulkea mieleni kuolonsyöjien – tai Voldemortin – läsnä ollessa. Liityn heihin ensi kesänä, Draco Malfoyn kautta.”
”MALFOYN?!” Ron parahti.
”Niin. Minun tehtävääni kuuluu esittää… Dracoon rakastunutta”, Adara änkytti hieman. George päästi hänen kädestään hetkeksi. Adara ei tiennyt oliko se hyvä vai paha asia.
”Minun täytyy alkaa seurustella Dracon kanssa, ja kun Draco liittyy tämän kevään aikana kuolonsyöjiin, Kalkaros rohkaisee häntä ottamaan minut mukanaan”, Adara selitti. Hermione näytti olevan kauhuissaan. George painoi kätensä Adaran olkapäälle.

”Se merkitsee sitä, että minä saan vain ja ainoastaan teidän läsnä ollessa olla oma itseni, Georgen tyttöystävänä. Minun täytyy kaveerata luihuisten kanssa ja saada Draco jälleen ihastumaan minuun.”
Kaikki tuntuivat ymmärtävän tehtävän tärkeyden, ja antoivat kaiken tukensa Adaralle. George näytti hiukan surulliselta, mutta hän ymmärsi silti.
He päättivät keskustelunsa ja muut painuivat nukkumaan, paitsi George ja Adara.
”Tiedäthän, etten tee tätä huvikseni?” Adara kysyi. George hymyili.
”Totta kai. En voi väittää etteikö tästä tulisi minulle vaikeaa.. mutta minä ymmärrän.”
Adara hymyili ja painoi suudelman tämän huulille.
”Muista silti, että minä rakastan vain sinua.”
”Muistan...” George lupasi ja he pitivät toisiaan kädestä puoleen yöhön asti.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 80, 17.11!!
Kirjoitti: teelkis - 17.11.2007 15:55:59

Paljon hyvää ja uskomatonta jatkoa! Ihanaa, kun toimintaa tuntuu löytävän ja tämä Dracoon rakastuminen kuolonsyöjä-jutun takia on hyvä, juuri tämän tapaista ajattelinki. Oli ihanaa lukea paljon jatkoa, kun kiireiltä ei ole kerennyt, sama vauhti kävis kyllä aina. Tämä idea on tainut olla ajatuksissasi paljon, teksti vaikuttaa todella luonnolliselta ja Adaran pitäisi olla oikeissakin kirjasarjoissa, todella hyvä hahmo. Jatka samaan malliin.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 80, 17.11!!
Kirjoitti: Mya Musta - 17.11.2007 18:49:01

;( Epäreilua kun Adara ja George tavallaan joutuvat eroamaan, miksei Draco ja Adara vaan voisi olla ystäviä ja silleen...?
Ja Sirius, mitä se tästä sanoo??? Se ei tosiaankaan tule tykkäämään :/
No toisaalta luku oli ihan hyvä, vaikka tulikin paljon "pahaa" informaatiota...
Ja ihan niinkuin Adaran elämä ei sitten kesällä jo olisi tarpeeksi vaikeaa, täytyy vielä esittää kuolonsyöjääkin!!
Noh... Rauhoitutaanpas....

Kalkaros esitti väähn inhimillisempää puoltaan näissä kahdessa vimmeisessä osassa, ihan kuin se olisi ollut ystävällinen Adaralle, mielenkiintoista, ehkä Viola yhdistää niitä?

Siis sinulla on KAHDEKSAN lukua jo valmiina?!?! Laitahan nyt ihmeessä niitä tänne niin nopeasti kuin nyt olet laittanutkin!! :D Ja voit ne luvut jättää väliin missä Sirius kuolee....
Tulee muuten hankalaa siitä, kun Adara varmaan myöskin menee keväällä mukaan ministeriöön taistelemaan, mutta kummalla puolella hän joutuu esittämään olevansa, sillä Sirius on sentään Adaran isä, ei se voi jäädä sieltä pois, ei millään!!
Surettaa jo valmiiksi, paitsi jos tosiaan voisit jättää ne luvut väliin :D?
Mutta laita sitä jatkoa sitten... Tämä on NIIIIIN hyvä!!! *nyyh* Vaikka en tykkääkkään tuosta Adaran tehtävästä.. :)

Mya Musta

PS. niin, minun siis piti vaihtaa tuo ava, mutta yllätys, yllätys, tämä fini ei hyväksynyt sitä, oli kuulemma liian iso >:(

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 80, 17.11!!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 17.11.2007 21:02:14

Oih, ihanaa, jo monta lukua tullut huomaamattani! Luin juuri tänään taas viitosen loppuun, tuli hiukan kertausta minullekin vielä. :D

Mutta jatkoa vain! Todella loistavia lukuja, tietysti, olisi mukavaa lukea lisää. Vaikka joudunkin taas pillittämään Siriuksen kuolemaa..

Hetkonen, tuolla taitaa lukea aika monessa kohtaa lukilitus... Kuuluisi olla lukitilis

//Vaikka eipä sillä niiiiin hirvittävästi väliä ole, pisti vain silmään tuo virhe

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 80, 17.11!!
Kirjoitti: Lokitar - 18.11.2007 02:09:16

Se on vaikee sana, ei voi kirjottaa aina oikein >_<

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 80, 17.11!!
Kirjoitti: Cirilla - 18.11.2007 13:44:10

Kolme lukua. KOLME!
Enkä pysty paljoa kommentoimaan.
Joissakin paikoissa oli joko siirappia tai kliseetä
ja jotkut oli aivan mahtavia!
Ja sitten oli kohtia jotka sopivat tekstiin todella hyvin!
Ja oli kohtia jotka sai hymyn huulille.
Kohtia jotka oli tosi epäreiluja
ja sitte oli huippukohtia!

Ei muuta kommenttia tällä kertaa c(:

Cir*Katwi Kiittää (:

Otsikko: Luku 81. Vastoinkäymiset jatkuvat
Kirjoitti: Lokitar - 18.11.2007 14:18:06

Luku 81. Vastoinkäymiset jatkuvat

Tehtävästään huolimatta, Adara päätti käydä AK:n kokouksissa niin kauan kunnes hän alkaisi julkisesti seurustella Dracon kanssa, jos onnistuisi siinä.
Kului viisi arkipäivää Pimennon jälki-istunnoissa, joissa hän joutui kirjoittamaan jälleen samaa lausetta uudestaan ja uudestaan. Sitten hän meni Kalkaroksen okklumeus-tunnille lauantaina, jonka jälkeen hän ehtisi vielä AK:n tapaamiseen.

”Viesti ei ilmeisesti ole uponnut vielä. Näemme huomenna uudestaan samassa paikassa ja samaan aikaan.”

Sanat uppoamassa hänen ihoonsa ensimmäistä kertaa.
Ja muisto katkesi.
Kalkaros katsoi Adaraa hiukan kysyvästi tämän muiston nähtyään.
”Professori Pimennon jälki-istuntomuoto...” Adara vastasi. Kalkaros ei sanonut mitään vaan teki taas lukilitiksen.

Päästyään Kalkaroksen huoneesta hän kiiruhti tarvehuoneelle AK:n kokoukseen. He harjoittelivat suojeliusta. Adaran näytettyä muille esimerkkinä omansa, hän tajusi olevansa hurjan väsynyt. Hän harjoitteli muiden kanssa hetken ja päätti sitten lähteä nukkumaan. Hän toivotti muille öitä ja lähti.
Päästyään käytävällä hetken aikaa eteenpäin, kuului pamahdus ja hän kaatui lattialle, jonkin töytäistessä häntä.
”Professori, täällä on yksi!” kuului tuttu huudahdus ja Adara nosti päätään huutajaa kohti. Draco.
Tämän ilme muuttui huomatessaan että se oli Adara, jonka hän kaatoi. Pimento ryntäsi paikalle riemusta huudahtaen.
”Loistavaa! Kaksikymmentä pistettä Luihuiselle!” Draco oli yhä järkyttynyt.
”Pidä kiinni hänestä, emme halua että hän pääsee varoittamaan tovereitaan.”
Adaran sydän loikkasi: he tiesivät AK:sta!

Draco tarttui Adaraa käsivarresta ja nosti tämän seisomaan. Sitten hän tarttui molemmin käsin tiukasti hänestä eikä päästänyt irti.
”No niin, kerrohan, ovatko muut vielä sisällä huoneessa?” Pimento kysyi. Adara ei vastannut sanallakaan. Pimennon ilme synkkeni.
”Kuulehan, jos suostut kertomaan nyt mitä tiedät, ohitan sen että olet rikkonut yli-inkvisiittorin säädöksiä.”
”Tee se”, Draco kuiskasi että Pimento ei kuullut. Adara pysyi hiljaisena, ja huomasi kotitonttu Dobbyn seisovan Pimennon takana. Adara katsoi varoittavasti tähän ja kotitonttu oli samantien kadonnut tarvehuoneelle päin.

”Vie tuo ministerin valvontaan, jäämme odottamaan Voron ja inkvisitiopartion kanssa muita. Sano että AK:n varajohtaja on napattu.”
Draco lähti Adaraa kiinni pidellen rehtorin kansliaa.
”Draco kiltti, päästä minut”, Adara sanoi ja yritti irrottautua tämän otteesta.
”Olen pahoillani”, Draco sanoi vaitonaisesti, ei millään lailla inhoa kuvastaen. Adara ei tiennyt mitä tehdä, hän voisi vain kirota Dracon ja juosta – mutta Pimento tiesi jo hänen osallisuutensa, ja hänen tehtävänsä menisi vaikeampaan suuntaan jos hän kiroaisi Dracon.

”Viuhpiipore”, Draco sanoi Dumbledoren ovella seisovalle kivipatsaalle ja se siirtyi syrjään. He kiipesivät portaat ylös.
Kansliassa oli väkeä. Dumbledore pöytänsä ääressä, hänen vieressä professori McGarmiwa. Takan ääressä ministeri Toffee. Oven molemmin puolin ikään kuin vartijoina kaksi velhoa, joista toisen Adara tunnisti kiltalaiseksi. Ja seinän vieressä Georgen isoveli, Percy!

”Inkvisitiopartio onnistui napata paikalta aikaisemmin poistuneen… varajohtajan”, Draco sanoi.
”Erinomaista, nuori herra Malfoy. Saatte poistua.”
Draco perääntyi ovelle ja häipyi empien ensin hiukan.
”Kas kas, olisi se pitänyt arvata. Varajohtaja.. Musta!” Toffee sanoi tyytyväisenä. Adara ei kehdannut katsoa Dumbledoren suuntaankaan, sen sijaan hän katsoi murhaavasti Percyä joka näytti melkein yhtä tyytyväiseltä kuin ministeri itse. Percyn ilme värähti hiukan.
”Odottakaamme johtajaa itseään ennen kuin aloitamme kuulustelun”, Toffee sanoi ja asettui mukavammin nojatuoliinsa.
”Istu toki, neiti Musta”, Dumbledore sanoi ja Adaran viereen ilmestyi nojatuoli. Adara mietti istuutuessaan tekikö Dumbledore siitä tahallaan niin mukavan ja pehmeän.
Toffee katsoi epäröivästi Dumbledorea.
”Niin, Cornelius? Onko joku lakisäädös kieltänyt oppilasta istuutumasta?” Dumbledore sanoi katsoen Toffeeta puolikuulasiensa läpi silmät tuikkien.
Toffee mutisi jotain 'ei' tapaista, ja tuli hiljaista.

Muutamia minuutteja myöhemmin saapui Pimento, pitäen tiukassa otteessaan Harrya. Adara nousi vauhdilla ylös, Percyn rynnätessä tämän luo ja tarttuen tätä käsivarresta, kuin peläten Adaran tekevän jotain harkitsematonta.
Harry riuhtaisi itsensä Pimennon otteesta ja katsoi huoneessa olijat läpi. Toffee nousi ylös ja katsoi heitä kahta tutkivasti.
”Kas, kas, kas… Satutteko tietämään miksi olette täällä?” Toffee kysyi. Harry kielsi, joten Adara teki samoin.
”Te ette tiedä, miksi olette täällä?” Toffee sanoi hämmästyneenä.
”Ei”, Adara sanoi.
”Ei aavistustakaan, miksi Pimento toi teidät tänne kansliaan? Ette ole mielestänne rikkoneet mitään koulun sääntöjä?” Toffee varmisti.
”Ei nyt viimeaikoina ole tullut rikottua..” Adara sanoi ja esitti ylinäytellen mietteliästä. ”Ellei..”
”Ellei?” Toffee toisti.
”Lasketa sitä räkäherjaa jonka heitin Goylea päin viime viikolla, nykyäänhän ei saa taikoa edes luokassa paitsi loitsujen tunneilla ja liemissä kun –”
”Hiljaisuus!” Pimento huudahti pää punaisena. Harry tyrskähti, vaikka tilanne ei ollutkaan kovin otollinen sille.

”Te ette siis ole kuullutkaan, että tästä koulusta on löydetty luvaton oppilasjärjestö?” Toffee sanoi, Pimennon käydessä oven takana, ja tuotuaan AK:sta tutun Mariettan käytävästä. Marietta piilotteli kasvojaan käsillään. Pimento ja Toffee vaihtoivat sanasen Mariettan äidistä joka oli asentanut Tylypahkan takkoihin hormiverkkovalvonnan. Marietta nosti kasvot käsistään. Adara ei voinut olla naurahtamatta kovaan ääneen. Hermionen sopimuspaperiin laittaman loitsun tarkoitus selvisi: Mariettan otsassa luki isolla, märkärakkuloiden muodostamana: KIELIJÄ
Marietta piilotti kasvonsa viittansa huppuun.

”Tämä tyttö tässä kävi luonani ja ilmoitti että seitsemännen kerroksen tarvehuoneessa olisi minulle jotakin nähtävää. Hän myönsi että siellä pidetään luvaton kokous ja sen johtaja on Harry Potter, ja varajohtajana Adara Musta, mutta sitten kyseinen loitsu pääsi valloilleen ja tyttö vaikeni, otin sitten itse selvää asiasta. Sitten löysin nämä kaksi tulossa tapaamisesta, partioni saa luultavasti lisääkin kiinni”, Pimento kertoi.
Toffee kysyi Marietalta mikä kokouksen tarkoitus oli, mutta Marietta ei uskaltanut loitsujen pelossa sanoa sanaakaan.
Pimento kuitenkin kertoi, kuinka Harry ja muut oltiin kuultu Sianpäässä, heidän suunnitellessa kerhoa. Dumbledore hymyili ja sanoi: ”Huomaat varmasti pian, että olet erehtynyt tässä asiassa, Dolores.”

Toffee huoahti.
”Kuunnellaanpa sitten uusi mielikuvitustarina! Anna tulla vain, Dumbledore. Mitähän tällä kertaa? Todistajamme valehteli vai? Potterilla on kaksoisolento? Vai selittyykö asia jollain yksinkertaisella tavalla, johon kuuluu ajan kääntämistä, henkiin herännyt kuollut mies ja pari näkymätöntä ankeuttajaa?”
”Oi, tosi hyvä ministeri, tosi hyvä!” Percy huudahti ja alkoi nauraa. Adara potkaisi tätä jalkaan.
”Ohoh! Neiti Mustalla näyttää olevan jotain sanottavaa!” Pimento huudahti Percyn irrottaessa otteensa hänestä ja hieroessaan jalkaansa. Dumbledore yskähti ja tuli hiljaista. Percy tarttui uudestaan Adaraan.

”En kiistä etteikö Harry olisi ollut Sianpäässä. Mutta huomautan että kerho ei siihen aikaan ollut luvaton, sillä luvattoman kerhon kieltämistä koskeva asetus, pantiin täytäntöön vasta kaksi päivää myöhemmin Sianpäässä käynnin jälkeen!” Dumbledore sanoi huvittuneena.
”Onko teillä siis todisteita että kokouksia olisi ollut sen jälkeen?”
Pimento maanitteli Mariettaa ja käski tämän nyökätä, mikäli kokouksia oli ollut sen jälkeen. Marietta – Harryn ja Adaran yllätykseksi – pudisti päätään. Samassa Adara huomasi Kingsley Kahlesalvaksi muistaneensa kiltalaisen pitelevän sauvaansa, kärki hiukan osoittaen Mariettaan.

”No, ei se mitään. Sillä tänään kokoonnuttiin!” Pimento sähähti. ”Ja minulla on todisteita.”
Hän otti taskustaan nimiluettelon ja Adaran sydän heitti voltin.
”Erinomaista”, Toffee sanoi ja otti paperin ja hänen kasvonsa muuttuivat järkytyksen vääntämiksi. ”Taivaan vallat.”
”Näetkö minkä nimen he ovat antaneet kerholleen?” Pimento kysyi.
”Albuksen kaarti”, Toffee lausui hiljaa. Harryn ja Adaran mielialat putosivat.
”No niin, peli on pelattu”, Dumbledore sanoi. ”Haluatko kirjallisen tunnustuksen, Cornelius – vai riittääkö lausunto näiden todistajien läsnä ollessa?”
Kingsley ja McGarmiwa vaihtoivat pelokkaat katseet.

”Lausunnon? Mitä – minä en -?”
”Albuksen Kaarti, Cornelius”, Dumbledore sanoi ja heilautti Toffeen kasvojen edessä nimiluetteloa. ”Ei Harryn tai Adaran, Potterin tai Mustan, tai edes Potterin ja Mustan kaarti. Albuksen Kaarti.”
”Mutta.. mutta...” Toffee änkytti, ja yhtäkkiä näytti pelästyneeltä. ”Sinä!”
”Niin juuri.”
”Sinäkö perustit tämän?”
”Minä.”
”Sinä värväsit oppilaat sinun kaartiisi?”
”Tänään oli tarkoitus kokoontua ensimmäisen kerran. Ihan vain jotta näkisin, kiinnostaisiko heitä liittyä puolelleni. Huomaan nyt tietenkin, että oli erehdys kutsua neiti Edgecombe.”
Adara ymmärsi mitä oli tekeillä. Dumbledore otti heidän syitään niskoilleen.
”Ei! Professori!” Adara huudahti.
”Hiljaa, neiti Musta, tai sinun on poistuttava”, Dumbledore sanoi.
”Niin, suu kiinni, Musta!” Toffee äyskähti.

”Luulin että tänne tullessani saan erotettua Potterin ja Mustan koulusta, mutta sen sijaan –” Toffee aloitti ja Dumbledore lopetti lauseen: ”Saatkin pidättää minut. Ihan kuin olisit kadottanut sulmun ja löytänyt kaljuunan, eikö vain?”
”Weasley! Onko sulkakynäsi ottanut kaiken muistiin?” Toffee sanoi hykerrellen ilosta.
”On, ministeri”, Percy sanoi ja katsoi heidän takanaan itsekseen kirjoittavaa sulkakynää.
”Kopioi teksti ja laita pöllö Päivän Profeettaan”, Toffee määräsi. Percy irrotti otteensa Adarasta ja meni kirjoituspöydän ääreen. Toffee käänsi katseensa Dumbledoreen.
”Sinut saatetaan nyt ministeriöön, missä saat muodollisen syytteen, ja sieltä Azkabaniin odottamaan oikeudenkäyntiä!”
”Ah, niin. Niin, ajattelinkin että tämä pikku pulma tulisi eteen”, Dumbledore sanoi.
”Pulma? Minä en näe mitään pulmaa, Dumbledore!” Toffee sanoi.
”No, minä näen.”
”No?”
”No – sikäli että sinä näköjään toimit olettamuksen varassa, että minä lähden – miten sitä sanotaankaan? – tekemättä vastarintaa. Minä en valitettavasti taida lähteä tekemättä sitä, Cornelius. Minulla ei ole vähäisintäkään aikomusta lähteä vankilaan. Voisin tietysti karata sieltä – mutta ajan hukkaa sekin olisi. Ja osaan ajatella kokonaista joukkoa asioita joita teen mieluummin”, Dumbledore sanoi ja hymyili.

Kesti hetken kiusaantunutta hiljaisuutta, kukaan ei uskaltanut tehdä mitään. Lopulta Toffee sanoi:
”Dawlish! Kahlesalpa! Pidättäkää!”
Ja samassa kuului pamaus, hopeainen valojuova välähti ja lattia tärisi. Joku tönäisi Adaran lattialle ennen toista pamausta. Fawkes kirkui, taulut huusivat ja ilmaan tuli lävitse näkemätön pölypilvi. Joku kuului kaatuvan lattialle, joku huusi ”ei!” ja särkyvän lasin helinä saatteli hiljaisuuden huoneeseen. Pöly hälveni ja Adara katsoi ympärilleen. Dumbledore asteli hänen, Harryn, Mariettan ja McGarmiwan luo.
”Kaikki kunnossa?” hän kysyi.
”Olemme”, McGarmiwa sanoi ja he nousivat ylös. Toffee, Pimento, Percy, Kingsley ja Dawlish makasivat lattialla, liikkumattomina. Pöydät ja tavarat olivat hujan hajan ja nurin tai rikki.
”Jouduin ikävä kyllä noitumaan Kingsleynkin, koska olisi muuten näyttänyt turhan epäilyttävältä”, Dumbledore sanoi. ”Hän teki erinomaisen nokkelasti muokatessaan neiti Edcecomben muistia muiden katsoessa muualle. Kiitä häntä siitä, Minerva. No niin. He heräävät tuota pikaa, joten parempi poistua etteivät he saa tietää meidän keskustelleen. ”
”Minne sinä menet? Kalmanhanaukiolleko?” McGarmiwa kysyi.
”Voi en, en ala piileskellä. Mutta Toffee toivoo pian ettei olisi ajanut minua täältä, sen lupaan.”

”Professori”, Harry sanoi, mutta ei tiennyt mitä sanoa sen jälkeen.
”Kuule Harry, sinun täytyy opiskella okklumeusta niin ahkerasti kuin voit, ymmärrätkö? Sama koskee sinua, Adara. Opiskelkaa, tehkää kuten Kalkaros sanoo.”
He nyökkäsivät. Dumbledore tarttui Fawkesia pyrstöstä ja he olivat molemmat tulen leimauksessa poissa.
Toffee ja muut alkoivat heräillä.
”Missä hän on?” Toffee kysyi raivoissaan. Muut nousivat ylös ja Kingsley ja Dawlish ryntäsivät Pimento perässään portaikkoon. Toffee nousi ylös ja pudisteli pölyä hienoilta vaatteiltaan.
”No niin, Minerva. Tämä taitaa olla ystäväsi Dumbledoren loppu.”
”Luulet vain”, Adara mutisi. Toffee ei kuunnellut.
”Vie heidät nukkumaan”, Toffee sanoi McGarmiwalle ja he poistuivat ovelle pikkuhiljaa. Adara vilkaisi vielä sotkuista huonetta ja tauluja joiden hahmoista osa sähisi Toffeelle, osa näytti jopa käsimerkkejä. Phineas – Adaran isoisoisoisä ei ollut heidän joukossaan. Hän hieroi partaista leukaansa ja sanoi katse Adarassa.
”Tiedätkö, neitiseni.. En ole monessa suhteessa samaa mieltä Dumbledoren kanssa, mutta hänessä on tyyliä!”
Adara hymyili, Toffeen näyttäessä hölmistyneeltä kun taulu puhui juuri pelkästään Adaralle.
Hän nyökkäsi isoisoisoisälleen ja lähti Harryn perässä ulos kansliasta.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 18.11: Luku 81!!!
Kirjoitti: pullarusina - 18.11.2007 15:18:54

En voi muuta sanoa kuin että luin ja tykkäsin ja jatkoa odottelen 88D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 18.11: Luku 81!!!
Kirjoitti: Lerosa - 18.11.2007 15:28:23

I-HA-NA LUKU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Tosi upeaa. Nää 3 lukua on parhaita varsinkin se kun tuli Vähän farssiakin mukaan. Jatkoa! !

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 18.11: Luku 81!!!
Kirjoitti: Lokitar - 18.11.2007 18:27:05

Oi voi, enää kolme lukua Siriuksen kuolemaan >_< lisätäkseni mielenkiintoa lisään lukujen nimet tähän: 82. Kaksosten lähtö, 83. Sirius ei vastaa, 84. Salaperäisyyksien osasto. Ja Siriuksen kuoleman luku on kirjassakin niin hieno että päätin että luvusta 85 tulee Verhon taakse. Lisää kommenttia niin saatte luvun 82!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 18.11: Luku 81!!!
Kirjoitti: Cirilla - 18.11.2007 18:35:02

Mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä?????
Noin jännittäviä nimiä tulossa???
Mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä mitä???

ÄÄÄÄ!! Tämä tyttö ei pysy nahoissaan!!
Et VOI pitää näin kamalassa jännityksessä!
ET VOI!!
TÄMÄ ON KIDUTUSTA!!
(anteeksi caps lokin raiskais)

Cir*Katwi Tahtoo Uuden Luvun Nyt Heti!!!!
(kiukuttelee kuin viisivuotias)

Otsikko: Luku 82. Kaksosten lähtö
Kirjoitti: Lokitar - 18.11.2007 19:20:56

*Säikkyy Cirillan lapsimaista käytöstä ja tunkee 82-luvun työhuoneensa oven ali*

Luku 82. Kaksosten lähtö

TAIKAMINISTERIÖN MÄÄRÄYS

Yli-inkvisiittori Dolores Jane Pimento on nimitetty
Albus Dumbledoren tilalle Tylypahkan noitien ja velhojen
koulun rehtoriksi.

Yllä oleva perustuu opetusasetukseen
numero kaksikymmentäkahdeksan.

Allekirjoitus: Cornelius Oswald Toffee, taikaministeri.

”Se siitä sitten”, Fred totesi. ”Aika toteuttaa suunnitelmamme, veliseni.”
Fred katsoi nyt Georgeen. George nyökkäsi hiukan vaitonaisesti. Adara katsoi heitä kysyvästi.
”Suunnitelma?”
”Me Georgen kanssa mietittiin, että tällä koululla ei ole oikein mitään tarjottavaa meille enää. Joten nyt kun kerta Dumbledore on poissa, voimme pistää kunnolla haisemaan ja lähteä täältä komein tempaisuin. Saat sinäkin helpommin hoidettua sen tehtäväsi kun George ei ole täällä.”
Adara ei osannut olla hyväksymättä heidän ideaansa. Häntä helpottaisi huomattavasti jos George ei näkisi häntä tehtäväänsä suorittamassa.
”Koska siis suoritatte suunnitelmanne?”
”Sanotaanko niin, että sinun kannattaisi olla kello yksi suuressa salissa, ettei Pimento saa syytettyä sinuakin”, Fred sanoi, ja kaksoset molemmat virnistivät, kiille silmissään.
Kuitenkin, Adaran ollessa juuri suuren salin ovella, Voro pysäytti hänet.
”Rehtorilla on asiaa.” Adara hätkähti.

Ja pian hän istui Pimennon huoneessa.
”Mitä juotavaa haluat?” Adara katsoi epäilevästi pöydälle, teekuppien seassa oli vihreä erikoisen näköinen pullo. Totuusseerumia?
”Teetä, kiitos”, Adara sanoi ja tiesi tasan tarkkaan olla juomatta.
Pimento ojensi hänelle kupin, Adara esitti juovansa.
”No niin, missä on Dumbledore? Hän kertoi sinulle mihin hän piiloutuisi, vai mitä?”
”En tiedä missä hän on”, Adara sanoi.
”Vai niin, no sitten minä kysyn missä isäsi Sirius Musta on”, Pimento sanoi. Adaran vatsassa muljahti.
”Minä tiedän että olet puhunut hänelle tulisijan kautta. Joten, missä hän on?” Adaran selkäpiitä karmi.
”Minä en tiedä missä hän on”, hän vastasi, ja jostain syystä sulki mieltään, vaikkei Pimento osannut lukilitusta.

”Minä toistan.. Missä on Sirius Musta?”
”En tiedä.”
”Hyvä on.. Luotan tällä kertaa sanaasi.”
Ja samassa alkoi lattia väristä, alakerrasta kuului järisyttävä pamahdus.
”Mikä… mikä se oli?” Pimento ihmetteli. Adara tyhjensi teekuppinsa Pimennon matolle pöydän alle.
”Mene syömään siitä!” hän huudahti ja lähti itsekin kiireellä pois huoneesta. Mitä tahansa tapahtui, Adaraa ei voitu onneksi pitää syyllisenä. Käydessään suuressa salissa, Adara kävi pikaisesti vaihtamassa sanan Harryn kanssa.
”Harry.”
”No?”
”Pimento saattaa kysellä sinulta jotain työhuoneessaan. Jos hän tarjoaa jotain, älä juo sitä. Se on varmasti totuusseerumia. Hän koetti kysyä minulta missä Sirius on, joten älä missään nimessä juo.”
”Okei, kiitos. Pidetään mielessä”, Harry sanoi ja Adara meni ihailemaan käytävissä paukahtelevia ikuisia ilotulitteita. George ja Fred löytyivät nauramassa kyyneleet silmissään.
”Voi luoja kun on hauskaa”, Fred sanoi ja pyyhki silmiään. Adara katseli ihaillen kun Pimento ja Voro jahtasivat ilotulitteita, Pimennon yrittäessä pysäytellä niitä loitsuilla, Voro luudalla.

Pian koitti seuraavan päivän ilta, ja Adara kuuli kaksosten nauravan oleskeluhuoneessa.
”Mitä nyt?” Adara kysyi.
”Montague – se luihuinen – hehe - jonka viskasimme häivytyskaappiin, - hehe he - löytyi Myrtin vessanpönttöön – heh - jumittuneena”, Fred sai sanottua nauruiltaan. Adara pudisteli päätään mukamas toruvasti. Samassa Harry saapui oleskeluhuoneeseen, kasvot kalpeana. Kaksoset lähtivät kasaamaan seuraavan kepposen tarvikkeita paikoilleen ja Harry ja Adara jäivät kahden huoneeseen.
”Mikä hätänä?” Adara kysäisi.
”Minä.. öh.. katsoin Kalkaroksen ajatusseulaan”, Harry mutisi. Adara ei tiennyt mitä sanoa. Hän tiesi kyllä Kalkaroksen laittavan ajatusseulaan muistojaan ennen okklumeustunteja, mutta ei ihan käsittänyt syytä.
Harry kertoi nähneensä kuinka Sirius ja James olivat kiusanneet Kalkarosta järkyttävällä tavalla. Pääsyyllisenä Harry piti enemmän Jamesia, mutta Adaraa harmitti silti kuulla Siriuksesta sellaista.
”Kalkaros käski minun häipyä, eikä ikinä tulla enää siihen huoneeseen. Rivien välistä: hän ei opeta enää okklumeusta minulle”, Harry sanoi.
”Mutta - Dumbledore –”
”Tiedän... Öitä”, Harry huokaisi ja painui poikien makuusaliin, vaikkei ollut edes yö.

Oli pääsiäisloma ja Adaran kahden viikon jälki-istunnot olivat ohi. Ohi tuntuivat olevan myös kaksosten kepposet, mutta Adara päätteli heidän suunnittelevan jotain paljon suurempaa ja hauskempaa. Adaran teki mieli jutella Siriukselle, siispä hän otti matka-arkustaan paketin jonka Sirius oli pistänyt hänen taskuunsa joulun jälkeen. Hän avasi sen ja ihmetyksekseen tajusi sen olevan peili. Tavallisen näköinen peili, johon Sirius oli jättänyt lapun: Sano peilille jotain ja omani vastaa. Adara katsoi ympärilleen ja varmisti olevansa yksin. Kun ketään ei näkynyt, hän sanoi:
”Haluan puhua Siriukselle.” Peilin heijastus muuttui yhtäkkiä synkäksi, Adara kuuli ääniä peilin sisältä.

”Haloo? Isä?” hän sanoi. Kuva muuttui, kuin jokin olisi nostanut sen jonkin asian taskusta ja samassa kuvaan ilmaantui Siriuksen kasvot.
”Adara? Kaikki hyvin?”
”Joo, ihan hyvin, olosuhteet huomioon ottaen...” Adara sanoi.
”Kuulin ministeristä ja Dumbledoresta”, Sirius sanoi. ”Eihän Pimento ole antanut jälki-istuntojansa?”
”Ei, mutta hän koetti totuusseerumilla saada minut puhumaan olinpaikastasi”, Adara sanoi. ”Voit sanoa Vauhkomielellekin että kiitos vinkistä, ettei pidä juoda toisten tarjoamia juomia.”
Sirius naurahti.
”Sirius.” kuului yhtäkkiä ääni. Sirius kääntyi.
”Ai, Remus. Mitä nyt?”
”Harry on hormipulverin avulla olohuoneen takassa. Hänellä on sinulle asiaa”, Remus sanoi.
”Harry? Miksei hän puhu tämän kautta?” Sirius ihmetteli.
”Tuota.. taisin unohtaa kertoa tästä”, Adara sanoi pahoittelevasti. Sirius nyökkäsi.
”No, menen puhumaan Harrylle. Oliko sinulla jotain asiaa?” Sirius kysäisi.
”Ei, ajattelin että olisi kiva nähdä...” Adara mutisi. Sirius hymyili.
”Kiitos kun ilmoitit vointiasi. Hei hei”, hän sanoi.
”Hei vain”, Adara vastasi ja kuvastus muuttui hänen omiksi kasvoikseen.
Hetkonen, miten ihmeessä Harry oli heidän takassaan kun hormiverkkoa vartioitiin?

”Voi helvetti”, Adara päästi hyvin harvinaisesti pahan sanan suustaan ja ryntäsi pois rohkelikkotornista. Hän käveli pitkin käytäviä ja etsi Ronia tai Hermionea. Lopulta hän löysi suunnilleen kaikki koulun oppilaat seisomassa joukkona Itäsiivessä, Pimennon työhuonetta vastakkaisessa suunnassa.
Siellä oli täyskaaos, kaikki koululaiset olivat kokoontuneet sinne, kaksosten, Pimennon ja Voron ympärille.
Pimento oli juuri saanut kaksoset kiinni jostakin teosta.
”Te kaksi saatte nyt oppia, miten väärintekijöiden minun koulussani käy”, Pimento kimitti, Voro piteli jotakin lomaketta kourassaan tyytyväisenä ja samassa Adara huomasi vastakkaisilla portailla seisomassa Harryn. Hän ilmeisesti oli lopettanut juttutuokionsa Siriuksen kanssa.

”Tiedätkö mitä? Enpä oikein usko”, Fred sanoi. ”George, minusta tuntuu että me ollaan kasvettu jokapäiväisen opiskelun ohi.”
George vilkaisi yleisön joukkoon ja huomasi sieltä Adaran.
”Joo, sellainen tunne minullakin on”, George vastasi, silmien sanoessa Adaralle Näkemiin.
”On aika kokeilla kykyjämme oikeassa elämässä, vai mitä?”
”Edottomasti”, George sanoi. He kohottivat sauvansa ja sanoivat yhteen ääneen: ”TULEJO LUUTA!”
Harry ehti sopivasti kumartua kun Georgen ja Fredin luudat lensivät Pimennon työhuoneelta kaksosten käsiin.
”Me ei nähdä enää”, Fred sanoi.
”Joo, älä turhaan pidä yhteyttä”, George lisäsi noustessaan omalle luudalleen, Fredin tehdessä samoin.
”Jos jonkun tekee mieli ostaa kannettava räme, jollainen on esillä yläkerrassa, osoite on Viistokuja yhdeksänkymmentäkolme – Weasleyn Welhowitsit. Uudet toimitilamme!” Fred huudahti. Adara henkäisi hämmästyksestä. He olivat saaneet toimitilat! Kaksoset eivät olleet kertoneet hänelle mitään!
George katsahti vielä Adaraan. Adara muodosti huulillaan lauseen:
”Olen iloinen puolestasi.” ja George vastasi melkein ääneen: ”Kiitos.”

”Erikoisalennuksia Tylypahkan oppilaille, jotka vannovat että käyttävät tuotteitamme tuon vanhan lepakon karkottamiseen!” George lisäsi ja osoitti Pimentoa.
”PYSÄYTTÄKÄÄ HEIDÄT!” Pimento rääkäisi, kaksoset ponnahtivat luudillaan ilmaan.
”Näytä tuolle taivaan merkit meidän puolesta, Riesu”, Fred sanoi Riesulle. Riesu otti hatun päästään ja teki kunniaa kaksosille, kun he lensivät luudillaan avoimista etuovista ulos auringonlaskuun. Adara hymyili.
”Me nähdään vielä..”

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 18.11: Luku 82!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 19.11.2007 15:20:23

Tässä pikkuriuselle Fubukille kommenttia. :D Hyvä luku, jatko oli huippusyperhyper mahtava juttu. Aktiivinen kommentoija en ole, mutta aktiivinen lukija kylläkin. Tämä ficci on yksiparhaimmista (ja parhaita on arviolta parikymmentä) mitä tiedän. Saanhan jakoa, kilttiii? Ihan vain siksi uskaltauduin laittamaan kommaa. Mutta hi, rakentava lomailee yhä, mielikuvatuksen tapainen lähti läkimään ja kädet haisee perunoilta, elikkäs lähden hipsdhimään kohti alakertaa ja herkullista mansikkakakkua.. Joo eli jatko olisi kiva, Tykkään todella paljon ficistä ja jaj ja toistan itseäni..

-Myyrä

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 18.11: Luku 82!
Kirjoitti: pullarusina - 19.11.2007 16:44:23

Hyvä luku.

MUUTEN, eikai tämä lopu Siriuksen kuolemaan?? 8D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 18.11: Luku 82!
Kirjoitti: Lokitar - 19.11.2007 19:45:56

Myyrä, ihanaa! uusi kommentti!!
Ja pullarusina: Ei tietenkään! Millaisena sä mua pidät? O_O

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 18.11: Luku 82!
Kirjoitti: pullarusina - 19.11.2007 20:22:54

Ugh, luoja, ehdin jo säekähtää : O Onneks jatkuu jeejeejee.

Jatkoa odotellessa. Tunge jo sitä jatkoa lisää jooko fupukiii-kulta.

Otsikko: Luku 83. Sirius ei vastaa
Kirjoitti: Lokitar - 19.11.2007 20:29:27

No kai mä sitte...

Luku 83. Sirius ei vastaa

Parina seuraavana päivänä ei puhuttukaan muusta kuin kaksosten tempauksesta. Moni uhkasi tekevänsä Weasleyt tai hyppäävänsä luudan selässä auringonlaskuun. Adara harvoin oli kokenut sellaista vahingoniloa nöyryytettyä Pimentoa kohtaan. Eikä vastoinkäymiset siihen loppuneet, monet alkoivat viskoa sontapommeja käytäville ja mikä parasta - Pimennon tunneilla olevat oppilaat alkoivat kuumeilla, pyörtyillä, oksennella ja vuotaa verta molemmista sieraimistansa ja kaiken syyksi he pistivät Pimentorokon. Riesu oli seonnut lopullisesti ja toteutti Fredin opastusta vieläkin; se kaatoi patsaat, syöksyi seinien ja liitutaulujen läpi, sulki Norriskan haarniskaan, särki lyhdyt, sammutti kynttilät, pani pergamentit takan lämmikkeeksi, avasi vessojen hanat ja kiskoi ne lopulta irti, pudotteli tarantelloja suureen saliin ja seurasi Pimentoa huvikseen.
Ihania aikoja.

Pian oli Rohkelikon ja Korpinkynnen ottelu, ja Adara ei tietenkään päässyt siitäkään nauttimaan. Hän oli okklumeustunnilla. Kalkaros puhui normaaliakin vähemmän ja sanoi välillä vain ”hyvä” tai ”keskity.”
Kalkarosta ilmeisesti piinasi se, että Harry oli nähnyt sen muiston ajatusseulassa, mutta Adaraa ei haitannut, eipä hän muutenkaan mitään juttutuokioita Kalkaroksen kanssa pitänyt. Hän vain piti erityisen hyvää huolta että Kalkaros ei nähnyt sitä muistoa jossa Harry kertoi Kalkaroksen muistosta. Ja jostain syystä hän onnistuikin siinä, pian hän huomasi onnistuvansa monen muunkin muiston piilottelussa.
”Erinomaista”, Kalkaros totesi illan päätteeksi ja Adara lähti taas rohkelikkotorniin, jossa juhlittiin Rohkelikon voittoa.

Koeviikot koittivat Adaralle etuajassa Harryn vuosiluokkaan nähden. Hän onnekseen suoriutui niistä melko hyvin, mutta se ei ollut nyt ongelma, vaan Adaran tehtävä. Hän ei tiennyt miten lähestyä Dracoa näin pitkän ajan jälkeen, varsinkin kun hänellä oli nyt Pansy.
Kalkaros eräänä okklumeustunti-iltana painosti Adaraa tekemään jotakin, ja että olisi todennäköistä, että kuolonsyöjiin liittyminen viivästyisi loppukesään joistakin syistä, joita Kalkaros ei suostunut mainita.
Pian koitti Harryn vuosiluokan V.I.P-kokeet ja Adara ei saanut heistä sen takia paljoakaan seuraa, kun he lukivat hiki hatussa. Adaraa huvitti, koska hänellä oli V.I.P:t jo ohi, vaikkakin hän teki ne erikoisolosuhteissa, koska Durmstrangit ja Beuaxbatonsilaiset asuivat Tylypahkassa. Silti hän onnistui saamaan seitsemän V.I.P:tä.

Seuraavan viikon iltana, Adara oli matkalla salista rohkelikkotorniin. Saavuttuaan käytävään, hän näki ikkunasta ulos pihamaalle, hänen silmäkulmassa näytti pilkahtavan punaista. Hän katsoi tarkemmin ja näki peräti kuuden ihmisen – Pimento mukaan lukien - yrittävän tainnuttaa Hagridia tämän mökin luona. Samassa McGarmiwan huutava hahmo pilkahti esiin.
”Antakaa hänen olla! Antakaa olla, minä sanoin!! Hän ei ole tehnyt mitään!” hän huusi ja neljä näistä tainnuttajista osoittivat McGarmiwaan tainnutusloitsunsa ja tämä kaatui nurmelle. Adara nosti kätensä suunsa eteen peittääkseen kiljaisunsa. Hagrid nosti maasta liikkumattoman koiransa ruumiin ja alkoi huutamaan ja raivoamaan.
”PELKURIT! HELKUTIN PELKURIT!! TÄSTÄ SAATTE!! JA TÄSTÄ!”
Adara ryntäsi ulko-oville ja käveli hitaasti muiden huomaamatta McGarmiwan luo.
”Professori?” hän varmisti, ettei tämä ollut tajuissaan. Lopulta hän varmisti selustansa olevan selvä, loihti McGarmiwaan leijutusloitsun ja kuljetti tämän muiden huomaamatta sairaalasiipeen, järkytyksestä nyyhkyttävän matami Pomfreyn hoitoon.
Palattuaan pihamaalle, siellä ei ollut ketään. Adara kiiruhti takaisin sisälle toivoen, ettei kukaan Pimennon porukasta ollut huomannut hänen läsnäolonaan.

Seuraavan päivän iltana Adara istui oleskeluhuoneessaan lukemassa, kun Harry, Hermione ja Ron säntäsivät hänen luokseen.
”Mitä nyt? Eikö teillä ole koe?” Adara kysyi. Kaikki näyttivät haudan vakavilta.
”Sirius”, Harry sanoi hengästyneenä.
”Mitä hänestä?” Adara kysyi hiukan pelokkaana.
”Voldemort on napannut hänet”, Harry sanoi.
”MITÄ?!” Adara huusi ja nousi ylös. ”Oletko tosissasi? Mutta mistä sinä – miten?”
”Näin unen Voldemortin mielestä... He ovat salaperäisyyksien osastolla ministeriössä”, Harry sanoi. Adara tuijotti tätä, anoen sanoitta että tämä vain huijaisi.
”Meidän täytyy ensin tarkistaa, ettei hän ole kotona”, Hermione sanoi. Adara nyökkäsi, haki makuusalista peilin ja puhui siihen.
Kuvastus muuttui, mutta se näytti vain pimeän huoneen lattiaa.

”Sirius? Sirius!” Harry huusi peiliin, ei vastausta.
”Peili on saattanut unohtua – tai pudota johonkin”, Hermione sanoi. ”Täytyy tarkistaa jollain muulla keinolla.”
”Pimennon takka”, Harry sanoi, Adaran käydessä viemään peili takaisin makuusaliin.
Sitten he lähtivät yhdessä etsimään apujoukkoja. Luna ja Ginny suostuivat tähystämään Pimennon liikkeitä, sillä välin kun Ron lähti hämäämään Pimentoa. Harry, Hermione ja Adara lähtivät Pimennon työhuoneeseen. Sinne päästyään Harry ilmoitti kurkistavansa Kalmanhanaukiolle.

Kun Harry oli ollut hetken pää takassa, Adara kuuli vain tömähdyksen ovelta ja samassa Pimento seisoi ovella inkvisitiopartionsa kanssa. Adara ei pystynyt huutamaan, joku oli loihtinut häneen äänettömyysloitsun. Sama Hermionelle. Samassa Pimento ryntäsi takan luo ja kiskoi Harryn hiuksista pitäen ulos tulesta.
”Kuvittelitteko todella että minä vielä kahden haiskun jälkeen annoin jonkun kurjan tonkijan päästä huoneeseeni?” Pimento kysyi. Adara tunsi jonkun tarttuvan häntä käsivarsista takaapäin.
”Ottakaa heidän sauvansa”, Pimento käski ja Adara tunsi sauvansa otettavan pois taskusta.

”Nyt haluan tietää, miksi olette minun huoneessani. Kenen kanssa keskustelit?” Pimento kysyi.
”En kenenkään.”
”Valehtelet!
Samassa sisään tuli inkvisitiopartion jäseniä, jotka pitelivät Ginnyä, Ronia, Lunaa ja Nevilleä otteissansa. Adara ei nähnyt partion joukossa Dracoa joten hän päätteli olevansa itse taas tämän otteessa.
”Saatiin kaikki”, Warrington-niminen luihuinen ilmoitti.
”Hyvä, hyvä... Kas vain, vaikuttaa että Tylypahka on kohta weasleytön vyöhyke”, Pimento totesi hyväntuulisena katsoessaan Ginnyä ja Ronia. Adaraa ihmetytti kun hän ei kuullut Dracon nauravan korvansa juuressa.
”Jaaha, Potter ja Musta. Te ilmeisestikin järjestitte tähystäjän työhuoneeni ympäristöön ja tämän pellen –” hän osoitti Ronia. ”kantelemaan minulle, että Riesu tekee tuhojaan muodonmuutossiivessä, vaikka minä tiesin oikein hyvin, että parhaillaan se tuhri mustetta koulun kaukoputkiin. Teille oli selvästikin tärkeää puhua jonkun kanssa. Albus Dumbledorenko? Vai sen puolilajisen Hagridin?”

”Minä puhun kenen kanssa haluan”, Harry totesi.
”Olkoon menneeksi, olkoon menneeksi… Draco – hae professori Kalkaros”, Draco päästi irti Adarasta ja Pimento tarttui sen sijaan häneen ja ohjasi tämän ja Harryn istumaan.
”Sinä ilmeisesti arvasit, että yritin käyttää totuusseerumia että kertoisit isäsi olinpaikan, vai mitä? Fiksu tyttö, muttet tarpeeksi...” Pimento sanoi, itseensä tyytyväisenä. Adara katsoi tätä paheksuvasti.
Huoneessa oli pitkään hiljaista, kunnes Kalkaros saapui Dracon jäljessä huoneeseen.

”Rehtorilla oli asiaa?” hän totesi koleasti. Adaran sydän loikkasi. Tietysti, Kalkaros! Hän on Tylypahkan viimeinen kiltalainen, jos sairaalasiivessä makaavaa McGarmiwaa ei lasketa.
”Ah, professori Kalkaros”, Pimento sanoi ja hymyili. ”Niin, tahtoisin taas pullollisen totuusseerumia, niin pian kuin suinkin.”
”Sinä veit viimeisen pulloni kun kuulustelit Mustaa. Et kai sinä käyttänyt sitä kaikkea? Minähän sanoin, että kolme tippaa riittää.” Kalkaros sanoi silmäillen tyynesti huoneessa olevia, varsinkin Pimentoa, joka sillä hetkellä punastui.
”Kai sinä voit valmistaa sitä lisää?”
”Totta kai, se kypsyy täyden kuunkierron, joten enköhän saa sen valmiiksi noin kuukaudessa.”
”Kuukaudessa? Kuukaudessa? Mutta Kalkaros, minä tarvitsen sitä tänään. Olen juuri tavannut Potterin ja Mustan juonimassa minun selkäni takana, ja Potter pää minun takassani puhumassa jonkun tai joidenkuiden kanssa Mustan vahtiessa!”
”Niinkö? No, minä en siitä ylläty. Potter ei milloinkaan osoittanut taipumuksia noudattaa sääntöjä, eikä liiemmin Mustallakaan kun on isäänsä tullut.”

”Minä haluan kuulustella heitä! Haluan että toimitat minulle taikajuomaa, jolla voin pakottaa jommankumman heistä puhumaan minulle totta!” Pimento tulistui.
”Minähän sanoin jo, ettei varastoissani ole enää totuusseerumia. Jos et aio myrkyttää Potteria – ja vakuutan, että sympatiani ovat kokonaan puolellasi jos aiot mutta muuten en voi olla avuksi. Useimmissa myrkyissä on kuitenkin se ongelma, että ne tehoavat niin nopeasti, ettei uhrille jää paljonkaan aikaa totuuden puhumiseen.”
”Joudut koeajalle!” Pimento sihahti. ”Kieltäydyt tahallasi auttamasta! Odotin sinulta enemmän, Lucius Malfoy ylistää sinua aina! Ja nyt häivy minun huoneestani!”
Adara halusi tehdä jotain, kertoa Kalkarokselle Siriuksesta, vaikkei tiennyt oliko tämä edes kotona, jos Harry vain olisi kertonut…

”Hänellä on Anturajalka!” Harry huusi ja Adaran pelot kävivät toteen, hän ummisti silmänsä ja toivoi heräävänsä pahasta unesta. ”Hänellä on Anturajalka, siellä missä se on piilossa!” Harry jatkoi. Kalkaros pysähtyi käsi Pimennon oven kahvalla.
”Anturajalka?” Pimento toisti. ”Mikä anturajalka? Missä mitä on piilossa? Mistä hän puhuu, Kalkaros?” Kalkaros katsoi Harryyn, sitten kyynelsilmäiseen Adaraan.
”Ei aavistustakaan”, Kalkaros sanoi kylmästi. ”Potter, silloin kun tahdon, että minulle huudellaan hölynpölyä, juotan sinulle lörpötyslitkua. Ja Crabbe, höllennä hieman otettasi. Jos Longbottom tukehtuu, sitä seuraa kasapäin pitkäpiimäistä paperityötä ja meidän on valitettavasti mainittava se suosituksissasi, jos haet töitä.” Hän sulki oven perässään ja Adaran viimeinen toivo oli mennyttä.
”Olkoon menneeksi… muita vaihtoehtoja ei ole… tässä on kyse enemmästä kuin koulukurista… tämä on ministeriön turvallisuusosaston asia… aivan”, hän puhui itsekseen ja osoitti yhtäkkiä sauvallaan Adaraan.

”Sinä pakotat minun, en tahtoisi… mutta joskus olosuhteet oikeuttavat käytön.. olen varma että ministeri ymmärtää, etten voinut muuta.. Eiköhän kidutuskirous hellitä kielenkantasi.”
”EI!” Draco huudahti ja astui askeleen lähemmäs.
”Mitä nyt, herra Malfoy? Onko teillä parempi idea?”
”Ei, professori, mutta.. mutta...” Draco änkytti.
”No älkää sitten häiritkö! Kidutu!” Pimento sanoi osoittaessaan Adaraa.
Adara kiljui tuskasta, tuskasta jota hän koki viimeksi ollessaan hautausmaalla vuosi sitten. Voldemortin kasvot tuntuivat kummittelevan hänen silmissään hetken...

”Ei!” Hermione kirkaisi. Pimento jatkoi hetken ja lopetti sitten. Adara tajusi makaavansa lattialla kyyryssä. Hän hengitti raskaasti ja hikoili.
”Kenen kanssa hän jutteli takassa? Albus Dumbledoren? Puhu!”
Adara pudisti päätään ja sylkäisi Pimennon jalkoihin.
”Hyvä on, äskeinen ei ilmeisesti ollut tarpeeksi. Kidutu!”
Adara kiljui taas, mutta tuska loppui nopeasti. Hermione oli huutanut Pimennolle:
”Hyvä on! Me kerrotaan!”
”Hermione, älä...” Adara kähisi Dracon tuijottaessa häntä avuttomana, puristaessaan kättä nyrkkiin. Viimein Draco auttoi Adaran ylös, tuolille. Hermione jatkoi puhumistaan: ”Hän yritti puhua Dumbledorelle.” Adara hölmistyi, kuten kaikki muutkin jotka suunnitelmasta tiesivät.
”Dumbledorelle? Tiedätte siis missä hän on?” Pimento sanoi.

”Ei.. me yritettiin eri paikoista… meidän täytyy kertoa hänelle tärkeä asia!”
”Niin? Mitä halusitte kertoa hänelle?”
”M-me haluttiin kertoa että se on valmis!” Hermione sopersi.
”Mikä on valmis?”
”A-ase...”
”Ase? Ase!?”
Tätä Pimennon johdattelua kesti pitkään, kunnes Hermione sanoi aseen olevan kielletyssä metsässä. Pimento otti Harryn ja Hermionen mukaansa ja lähti kiellettyyn metsään.
Adara jäi muiden kanssa huoneeseen. Hän hengitti raskaasti ja kärsi vieläkin kivusta luuytimissään.
Draco otti taskustaan nenäliinan ja ojensi sen Adaralle.
Loistava tilaisuus tulla läheiseksi Dracon kanssa. Adara hetken tuumi, mutta muisti taas Siriuksen – ei nyt ole aikaa tällaiselle, hänen täytyisi toimia Dracoa vastaan jos hän haluaisi pakoon, auttamaan Siriusta. Tai sitten…

Adara esitti, ettei jaksanut ottaa nenäliinaa käteensä, joten Draco pyyhki itse hien Adaran kasvoilta. Hän sopersi jotain anteeksipyyntöä, niin että muut eivät kuulleet. Se hetki tuntui iäisyydeltä. Ron yritti syödä karamellin, mutta inkvisitiopartio otti kaikki karamellit itselleen ja alkoivat syödä. Draco tuijotti Adaraa ajatuksissaan.
”Mitä katselet..?” Adara sanoi.
”Sinua”, Draco vastasi ja Adara tiesi hetkensä tulleen; inkvisitiopartio alkoi huojua pyörtymäisillään Ronin pinnauspurtavien ansiota. Adara otti kädellään Dracoa niskasta ja painoi tämän kasvot lähemmäksi itseään. Hän suuteli Dracoa hitaasti, eikä Draco tehnyt vastarintaa. Hän suuteli hämmennyksissään takaisin… niin kauan kunnes Ron tainnutti hänet.
”Loistava hämäys!” Ron huudahti.
”Loistavaa pinnauspurtavan käyttöä!” Adara sanoi ja ponnahti seisomaan. He tainnuttivat tai muuten vain kirosivat loputkin inkvisitiopartiosta ja säntäsivät ulos suoraan kohti kiellettyä metsää. Adaran sisuskalujen alkaessa pikkuhiljaa joutua pelon valtaan.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 83, 19.11!!
Kirjoitti: Dizzy - 19.11.2007 21:16:52

Voi eii.. Tämä menee ihan liian jännäksi, joka on siis pelkästään hyvä juttu.
On mukava lukea tekstiä joka ei ole liian ennalta-arvattava. Loistava luku taas. :)
Ja rakentava meni kiven alle piiloon...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 83, 19.11!!
Kirjoitti: Lerosa - 20.11.2007 10:31:33

Iik!Tää on yhtä hyvä tarina kun oikeet Harry Potterit sun kannattais näyttää tätä jopa ROWLINGILLE!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 83, 19.11!!
Kirjoitti: pullarusina - 20.11.2007 17:15:48

Voi luoja voi luoja voi luoja äkkiä jatkoa voi luoja.

=D

Otsikko: Luku 84. Salaperäisyyksien osasto
Kirjoitti: Lokitar - 20.11.2007 22:06:21

Taidan pistää ny... mut tän jälkeen odotan paljon kommenttia ^^

Luku 84. Salaperäisyyksien osasto

He juoksivat kiellettyyn metsään ja löysivät kuin löysivätkin Harryn ja Hermionen, jotka onnistuivat hukkaamaan Pimennon – hieman kentaurien avustuksella, asia johti siihen että Pimento oli nyt kentaurien käsissä ja Adara ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen.
He palauttivat kaikille omat sauvansa ja juttelivat hetken tilanteesta.
”Onko Voldemort saanut Siriuksen?” Adara varmisti.
”On, ja olen varma että hän on yhä hengissä”, Harry sanoi. ”Mutta en käsitä, miten me päästään auttamaan häntä.”
Kaikki näyttivät pelokkailta.
”No, meidänhän täytyy tietysti lentää”, Luna sanoi.
”Ensinnäkin, meidän ei täydy yhtään mitään, jos lasket itsesi mukaan meihin”, Harry sanoi. ”Ja vain Ronilla on luudanvarsi, jota ei vartioida. Joten –”
”Minulla on luuta!” Ginny sanoi.
”Joo, mutta sinä et tule mukaan”, Ron sanoi.
”Anteeksi nyt, mutta minä olen yhtä huolissani Siriuksesta kuin tekin!”
”OLKAA NYT HILJAA!” Adara huusi. Hän oli menettänyt malttamattomuutensa. ”Minulle –” hän sanoi kun kaikki hiljenivät. ”- on ihan se ja sama kuka lähtee ja mihin, kunhan edes joku tulee kanssani pelastamaan hänet.”

”Minä tulen”, Ginny sanoi vankasti.
”Minä myös”, Harry sanoi ja lopulta kaikki olivat tulossa.
”Joten, millä me saamme meidät – kaikki seitsemän ministeriöön?”
”Lennetään!” Luna aloitti taas.
”Miten?” Adara kysyi.
”Noilla”, Luna sanoi ja osoitti kahden puun väliin. Siellä seisoi kolme thestralia.
”Loistavaa, Luna!” Harry sanoi.
”Onko ne niitä hulluja hevosjuttuja, joita ei näe ellei ole nähnyt jonkun heittävän veivinsä?” Ron kysyi.
”On”, Harry sanoi.
”Montako?”
”Vain kolme.”

”No meille riittää vain kolme”, sanoi Hermione joka oli ilmeisesti taas päättänyt että heitä lähtee vain Adara, Harry, Ron ja hän itse.
”Meitä taitaa olla seitsemän, kuten Adara sanoi”, Luna mutisi.
”Lopettakaa jo!” Adara sanoi, asteli yhden thestralin luo ja nousi varuillaan sen selkään.
”Minä lähden vaikka ilman teitä, minä en piittaa tuleeko teistä kukaan perässäni, mutta en aio vain seistä tässä ja odottaa että Harry näkee näyn jossa isäni kuolee!” hän huusi. Thestrali kopsutti hiukan kavioitaan maahan.
”Vie minut taikaministeriöön, Lontooseen”, Adara kuiskasi sille, ja ihmetyksekseen, thestrali avasi siipensä ja lähti muiden huutaessa lentoon. Adara ei piitannut, ei pätkääkään. Ainoa mitä hän nyt halusi, oli pelastaa Sirius.

Tuli iltahämärä, Adaran käsiä palelsi, mutta hän ei oman henkensä – ja Siriuksen – takia voinut päästää irti. Matka tuntui kestävän iäisyyden. Hän hengitti pelkästään pelon takia katkonaisesti ja täristen. Hän ei tiennyt mitä tekisi ministeriöön päästyään, mutta se oli sen ajan murhe.
Samassa thestrali muutti suuntaansa kohti maata. Lontoon valot alkoivat erottua koko ajan vain suurempina. Hän kuuli ääniä takaansa. Harry ja muut olivat saavuttaneet hänet. Hän hymyili hiukan laskeutuessaan maankamaralle, muiden tehdessä pian samoin. Adara asteli puhelinkopille ja odotti että Harry, Ron ja Hermionekin tulivat.
”Tulkaa te seuraavalla. Me odotetaan”, Harry sanoi muille. Adara paineli: kuusi, kaksi, neljä, neljä, kaksi.
”Tervetuloa taikaministeriöön. Olkaa hyvä ja ilmoittakaa asianne”, kuului kalsea naisääni.
”Adara Musta, Harry Potter, Hermione Granger ja Ron Weasley. Tulimme – pelastamaan erään henkilön”, Adara sanoi kiireellä.
”Kiitos.”
Hissi liikkui alaspäin.
”Vierailijat, olkaat hyvät ja ottakaa nimilappu ja kiinnittäkää se kaapunne etumukseen.”
He kiinnittivät kaiken varalta nimilaput kaapuihinsa. ”Ministeriön vierailijat, teidän on alistuttava tutkimukseen ja esitettävä sauvanne kirjattavaksi turvatiskille, joka sijaitsee atriumin perällä.”
Samassa, hissi pysähtyi.

He ottivat sauvansa esiin ja ryntäsivät kopista. Koppi nousi saman tien ylös ja hetken päästä toi loput ryhmästä mukanaan. Atriumissa ei näkynyt ketään. Vain pieni suihkulähteen solina kuului.
Kun loputkin saapuivat, he jatkoivat Harryn johtamina matkaansa. He jatkoivat toisella hissillä kohti salaperäisyyksien osastoa. He astuivat hissistä ulos, ja sieltä mustasta ovesta pyöreään huoneeseen, jonka seinillä oli suuria – mustia täysin samannäköisiä – ovia. Huoneen ovet alkoivat pyöriä ja lopulta he eivät erottaneet mistä olivat tulleet.
”Pitäisikö meidän hajaantua? Lähetetään suojelius toisillemme jos löydämme jotain”, Adara ehdotti, mutta kukaan ei suostunut ideaan, joten he jatkoivat yhdessä. He menivät yhteen huoneeseen, jonka seinillä olevilla hyllyillä lojui purkeissa… aivoja?
”Mitähän niillä mahdetaan tehdä?” Ron mietti.
”Häivytään täältä. Tämä ei ole oikea”, Harry sanoi ja he lähtivät.
He merkkasivat huoneen oven rastilla, että erottivat oven muista kun ovihuone pyöri taas.

He astelivat taas yhteen huoneeseen, joka oli isompi kuin edellinen, ja hämärästi valaistu, neliskanttinen ja keskeltä matalampi niin, että huoneessa oli parinkymmenen jalan syvyinen kivinen kuoppa. He seisoivat sen ylimmällä rivillä, jonkinlaisilla kivipenkeillä. Kuopan keskellä oli kivinen koroke, jolla oli kivinen, mureneva holvikaari, josta roikkui musta repaleinen verho. Verho lepatti yhtäkkiä. Harry kuiskasi Siriuksen nimen kurkistaessaan holvikaareen lähempää. Siellä ei ollut mitään tai ketään.
”Lähdetään pois. Tämä ei ole oikea paikka, Harry, lähdetään täältä”, Hermione huikkasi kuulostaen pelokkaalta.
”Okei”, Harry sanoi ja oli juuri palaamassa, kun hän kysyi: ”Mitä sanoit?”
”En sanonut mitään.” Hermione sanoi.
”Joku kuiskailee tuon takana”, Harry sanoi katsoen holvikaarea. ”Sinäkö se olit, Ron?”
”En.”
”Ettekö te muut kuule sitä?” Harry tivasi. Adara kuunteli tarkemmin. Hän tosiaan kuuli jotakin, hyvin hiljaista supinaa.

”Siellä ei ole mitään, siinä on pelkkä holvikaari, ei sinne mahdu ketään. Älä viitsi, Harry, tule pois – Me tultiin tänne Siriuksen takia!” Hermione jatkoi. Adara hätkähti ja lähti ovelle. Muut tulivat perässä. He merkkasivat taas oven vääräksi. Seuraava ovi oli lukossa.
”Alohomora!” Hermione yritti, mitään ei tapahtunut. Harry yritti Siriukselta saatua veistä, mutta terä suli. Ovi oli ja pysyi kiinni.
”Antaa sen oven olla”, Hermione sanoi ja merkkasi sen.
”Mutta entä jos se on se?” Ron kysyi.
”Ei voi olla, koska unissaan Harry pääsi ovista”, Hermione sanoi. He avasivat uuden oven.
”Se on tämä!” Harry henkäisi. Huoneessa oli hyppelehtiviä valoja, jotka loistivat kirkkaasti. Hyllyillä kimalsi kelloja, isoja ja pieniä, kaapeissa ja koteloissa. Huoneessa tikitti tauotta, ja Adaraa alkoi pelottaa se aika jota he olivat kuluttaneet jo hukkaan.

”Tätä tietä!” Harry sanoi ja muut seurasivat häntä.
”Tämä se on”, hän totesi päästyään ovelle.
Kaikki pitivät sauvojaan esillä, huolestuneina ja totisina. Harry avasi oven.
Huone oli korkea kuin kirkko, täynnä pelkkiä hyllyjä, jotka olivat puolestaan täynnä pölyisiä, pieniä lasipalloja. Pallot kimmelsivät sameasti valossa. Huoneessa oli kylmä.
”Sinä sanoit, että rivillä yhdeksänkymmentäseitsemän”, Hermione kuiskasi. Adara ei tiennyt mistä he puhuvat.
”Pitäkää sauvat valmiina”, Harry sanoi ja he jatkoivat viisikymmentäneljä-hyllyltä oikealle. He kävelivät pitkää hyllyjen muodostamaa kujaa eteenpäin, seuraten vanhoja lappuja joissa luki aina hyllyn numero.
”Yhdeksänkymmentäseitsemän!” Hermione kuiskasi. He olivat saapuneet kujan päähän ja kurkistivat nyt viereisen kujan toiseen päähän. Ei ketään.

”Hän on tuolla kauimmaisessa päässä”, Harry kuiskasi. ”Häntä ei näe tänne asti… Hänen pitäisi olla tässä lähellä.” Ja niin he jatkoivat kohti toista päätä.
”Harry… minä en usko, että Sirius on täällä”, Hermione sanoi varoen. Adara katsoi valppaana ympärilleen.
”Harry?” Ron huikkasi. ”Oletko nähnyt tämän?”
”Minkä?” Harry kysyi kiihkeästi.
”Tuossa – tuossa on sinun nimesi”, Ron sanoi ja osoitti yhtä lasipalloa, johon oli kiinnitetty lappu:

S.P.P. A.P.W.B.D:lle
Pimeyden lordi
ja (?) Harry Potter

”Miksi sinun nimesi on täällä? Kenenkään muun ei ole”, Ron ihmeteli.
”Minusta sinun ei pidä koskea siihen”, Hermione kuiskasi.
”Miksei? Sehän liittyy minuun jotenkin”, Harry kysyi.
”Älä, Harry”, Nevillekin sanoi. Adara ei nähnyt merkkiäkään Siriuksesta, hän huokaisi. Ehkä kaikki olikin väärinkäsitystä... unta? Ja hän heräisi pian...
”Siinä on minun nimeni”, Harry sanoi ja otti pallon hyllyltä ja tuijotti sitä.
”Oikein hyvä, Potter. Käännypä nyt hitaasti ja nätisti ympäri ja anna se minulle”, kuului ääni.

Mustia hahmoja ilmestyi kuin tyhjästä, kaikkialta heidän ympärilleen. Hetkessä heidät oli saarrettu.
”Minulle, Potter”, totesi Lucius Malfoyn ääni ja tämä astui edemmäs muiden seasta, ojentaen kättään. Vaikka hänellä oli naamio, hänet tunnisti silti äänestä ja käärmesormuksesta pikkurillissään.
”Missä Sirius on?” Harry kysyi. Kuolonsyöjät nauroivat ja karski naisääni sanoi voitonriemuisesti: ”Pimeyden lordi tietää aina!”
”Aina”, Malfoy toisti. ”Annapa nyt se ennustus minulle, Potter.”
”Missä Sirius on?” Harry toisti kysymyksensä.
”Missä Sirius on?” matki nainen. Kuolonsyöjät astelivat lähemmäs heitä, olivat enää jalan päässä.

Ron liikahti hiljaa.
”Älä tee mitään, vielä”, Harry kuiskasi. Nainen nauroi taas.
”Kuulitteko? Kuulitteko? Jakelee toisille lapsille ohjeita ihan kuin aikoisi taistella meitä vastaan!”
”Voi Bellatrix, sinä et tunne Potteria niin kuin minä”, Lucius sanoi. Bellatrix, Tonksin täti ja Nevillen vanhempien kiduttaja. ”Hänellä on heikkous sankaruuteen ja pimeyden lordi ymmärtää sen. Annapa nyt se ennustus minulle, Potter”, Lucius jatkoi.
”Minä tiedän sen, Sirius on täällä. Minä tiedän että hän on teillä!” Harry jatkoi. Taas kuolonsyöjät nauroivat, Adara puristi sauvaansa tiukemmin.
”Sinun on jo aika oppia elämän ja unien välinen ero, Potter. Annapa nyt se ennustus, ettei meidän tarvitse ruveta käyttämään taikasauvoja”, Malfoy jatkoi.
”Sen kun rupeatte”, Harry sanoi ja kohotti omaa sauvaansa. Muut tekivät samoin kuka mihinkin suuntaan.
”Luovuta ennustus, niin ketään ei tarvitse vahingoittaa”, Malfoy jatkoi. Harry nauroi vuorostaan.
”Joo, niin varmaan! Minä annan teille tämän – ennustusko tämä on? Ja sinä annat meidän häippästä kotiin vai?”

Bellatrix yritti kutsua ennustusta tulejo-loitsulla. Harry oli nopeampi: ”Varjelum.”
”Oho, tuohan osaa pelata. Tuo pikkilillinen Potter-vauva”, Bellatrix sanoi. ”Olkoon menneeksi sitten –”
”MINÄHÄN SANOIN ETTÄ EI!” Malfoy karjui tälle. ”Jos särjet sen -!” Bellatrix asteli lähemmäs ja laski huppunsa.
”Eikö suostuttelu riitä vielä? Napatkaa tuo säälittävä serkkuni äpärä, Potter-poika saa katsoa kun kidutan häntä.”
Adara tunsi kahden kuolonsyöjän hengitykset niskassaan.
”Minä särjen tämän jos sen teet”, Harry sanoi. Kuolonsyöjät eivät koskeneet häneen.
”Mistä ennustuksesta me oikein jutellaan?” Harry kysyi.
”Millainen ennustus? Sinä pilailet, Potter” Bellatrix sanoi.
”Ei, en pilaile. Mitä varten Voldemort haluaa sen?” Harry sanoi, Bellatrix henkäisi.

”Sinä uskallat lausua hänen nimensä?”
”Joo. Joo minulle ei tuota mitään ongelmia sanoa Vol-”
”Sulje suusi!” Bellatrix kirkaisi. ”Sinä uskallat lausua hänen nimensä arvottomilla huulillasi, sinä uskallat tahrata sen puoliverisen kielelläsi, sinä uskallat - ”
”Tiesitkö sinä, että hänkin on puoliverinen?” Harry sanoi. ”Voldemort, niin. Voldemortin äiti oli noita mutta isä oli jästi – vai onko hän väittänyt teille, että on puhdasverinen?” Harry jatkoi.
”TAINNU-”
”EI!” Bellatrixin sauvasta tuli punainen valosuihku, mutta Malfoy muutti sen suunnan.
”ÄLÄ HYÖKKÄÄ! ME TARVITSEMME ENNUSTUKSEN!”
”Hän uskalsi! Hän uskaltaa –” Bellatris kirkui sekavasti, ”hän seisoo tuossa – saastainen –”
”VASTA KUN ENNUSTUS ON MEILLÄ!” Malfoy mylvi. Adaraa ihmetytti tämä varovaisuus, johtuiko se pallosta vai siitä että hänen poikansa ihastus seisoi Harryn takana?

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 20.11, luku 84!!
Kirjoitti: Cirilla - 21.11.2007 12:08:00

Anteeksi Fubuki kun en sillo heti kommentoinu :D
Luin sen kyllä mutta aika ei riittänyt kommentoimiseen (prkleen tietokoneajat)
Mutta ihana jatko se oli..
Valitettavasti en ole ehtinyt lukea näitä/tätä uusinta tulokasta. Mutta heti kun ehdin niin (;

Kiitos kun jaksat kirjoittaa. Tämä nimittäin on todellakin menossa hyvään suuntaan (;
Sillä mennään!

Cir*Katwi

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 20.11, luku 84!!
Kirjoitti: Lerosa - 21.11.2007 15:51:39

Upeeta tekstiä. Muuten oliko Ginny, Neville ja Luna siellä kato kun kirjas ne oli siellä. Odottelen innokkasti jatkoa

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 20.11, luku 84!!
Kirjoitti: Mya Musta - 21.11.2007 16:17:27

Jos vaan jättäsit sen seuraavan luvun väliin??? Kilttiiiiiii, en halua lukea sitä!!!! *itku silmässä*

Nämä luvut mitä en vielä ole kommentoinut ovat olleet hyviä, onhan se ihan kiva kun Adaran tehtävä.....
Ainut huono tässä on, tunnut etenevän välillä kovin nopeasti, kuin sinulla olisi kiire, hiljaa hyvä tulee, että ihan rauhassa vaan, ja koska sinulla kuitenkin on lukuja valmiina kirjoitettuna, joten voit niitä sitten laittaa :D

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 20.11, luku 84!!
Kirjoitti: pullarusina - 21.11.2007 16:44:52

UGH! Kivaatekstiätaaslaitathanjatkoa FUPUKII kulta :3

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 20.11, luku 84!!
Kirjoitti: Lokitar - 21.11.2007 17:09:26

Se on FuBuki... B:llä!! x(

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 20.11, luku 84!!
Kirjoitti: pullarusina - 21.11.2007 17:42:21

Tierän khyl miten se kirjoitetaan mutku se o ni hauska kirjotta peelä. Ku oon pohojammaalta nii meikä tapaa laittaha kaikki suomenkielisempähä muotoho. Joten FUPUKII, laitas jatkoa ;__; Eres vähä.

Otsikko: Luku 85. Verhon taakse
Kirjoitti: Lokitar - 22.11.2007 00:00:10

A/N: No niin, 22.11. klo 12 yöllä tulee luku jota on joko odotettu, tai sitä ei haluta missään nimessä lukea. Itkin ihan hirveästi tätä ja seuraavaa lukua tehdessäni ja sain parhaan kaverinikin vollottaan kuin vauva kun hän luki sen. Toivotaan että jos olette herkkiä niin että teillä on nenäliinoja, tai jos ette oo niin ei mitään hätää :) Odotan kommentteja enemmän kuin pitkään aikaan ja siksi aionki pysyä poissa täältä ainakin 24 tuntia tämän jälkeen ja ehkä kauemmin. Harkitsin hetken luvun nimeksi "Hyvästi Sirius", mutta tässä silti on:

Luku 85. Verhon taakse

”Te ette ole kertoneet, mitä erityistä tässä ennustuksessa on”, Harry sanoi.
”Älä pelaa meidän kanssamme, Potter”, Malfoy sanoi.
”En minä pelaa”, Harry sanoi.
”Eikö Dumbledore ole kertonut, että sinun arpesi syy on kätketty salaperäisyyksien osastolle?” Malfoy ilkkui.
”Tä? Mitä -? Mitä minun arvestani?” Harry kysyi.
”Voiko tämä olla totta? Dumbledore ei kertonut? No, se selittää sen, ettet tullut tänne jo aiemmin, pimeyden lordi ihmetteli jo mikset sinä juossut tänne heti kun –”
Samassa Hermione kuiskasi Adaralle hyvin hiljaa: ”Kun Harry sanoo nyt… hyllyt.”
”- hän näytti kätköpaikan unessasi. Hän arveli, että olisit luonnostasi utelias kuulemaan tarkan sanamuodon..”
”Niin vai? Vai halusi hän, että tulen tänne hakemaan sen? Miksi?” Harry kysyi.
”Miksikö? Koska kenenkään muun ei sallita hakea ennustus kuin sen, kenelle se on laadittu, kuten pimeyden lordille paljastui, kun hän yritti panna jotkut muut hakemaan sen puolestaan.”
”Mutta miksi hän halusi varastaa minulle laaditun ennustuksen?” Harry kysyi yrittäen voittaa aikaa. Adara keskittyi vain siihen, koska Harry sanoisi ’nyt’, hän halusi pois sieltä ja äkkiä.

”NYT!” Ja kuusi poistujo-loitsua kajahtivat Adaran lisäksi ilmoille. Hyllyt alkoivat vapista, ja niiden sisältämät lasipallot räjähdellä.
”JUOSKAA!” Harry huusi ja he peittivät päänsä käsillään sirpaleilta, Adara juoksi katse Nevillessä, mutta erään sirpaleen lennettyä Adaraa kohti, hän ummisti hetkeksi silmänsä ja hukkasi Nevillen näköpiiristään. Hän juoksi satunnaisesti eräiden hyllyjen taakse ja käveli kauemmas.
Hän kuuli kun kuolonsyöjät hajaantuivat, ilmeisesti siksi että he olivat nähneet osan jäävän huoneeseen, vaikka Adara oli kuullut oven kalahtavan kiinni.
Hän perääntyi hitaasti, miltei hengittämättä. Yhtäkkiä hän tunsi käden suullaan, mutta oli myöhäistä. Hän oli tiukassa otteessa, eikä päässyt irti.

”Hiljaa”, sihahti ääni ja Adara tunnisti kalliin partaveden tuoksun, ja hänen olkapäälleen eksyneen platinanvaalean hiuskiehkuran
”Kuuntele, päästän sinut menemään jos hankit ennustuksen minulle”, hän kuiskasi ja päästi kätensä Adaran suun edestä.
”Ja miksi juuri minä saan tämän edullisen tarjouksen?” Adara kuiskasi.
”Koska Draco pitää sinua suuressa arvossa...” Lucius kuiskasi lähes kuulumattomasti Adaran korvaan. Adara tunsi kuinka Nevillen hahmo oli hänen viereisen hyllyn takana. Tainnuta hänet, Neville.. Tainnuta.. Hän ajatteli mutta mitään ei tapahtunut, Nevillen hahmo katosi kauemmas.
”Suostun”, hän vastasi, aikeinaan vain päästä lähtemään.

Ikävä kyllä, se ei onnistunut niin vain, sillä hän lähti Luciuksen kanssa etsimään Harrya. Etsintä tuntui kestävän iäisyyden niissä huoneissa joita tuntui olevan tusinoittain.
Lopulta jostain kauempaa kajahti ääni: ”ME SAIMME HEIDÄT! HE OVAT TÄÄLLÄ!” Adara säntäsi Luciuksesta piittaamatta äänen suuntaan. Huonetta huoneen perään, lopulta hän löysi holvikaarihuoneen jossa kymmenen kuolonsyöjää, ja Harry ja Neville olivat. Adara oli niin hiljaa ettei häntä huomattu. Bellatrix osoitti sauvallaan Nevilleä ja huusi: ”Kidutu!”
”Karkotaseet!” Adara loihti Bellatrixiin ja juoksi kauemmas, kuolonsyöjien alkaessa kirota häntä eri loitsuin. Hän juoksi Harryn luokse holvikaaren taakse, Nevillen tehdessä samoin. Samassa korkealla heidän yläpuolellaan pamahti kaksi ovea auki ja paikalle juoksi viisi ihmistä: Kingsley, Tonks, Vauhkomieli, Lupin ja... Sirius!

Adara aseistariisui yhden kuolonsyöjistä, joka oli juuri aikeissa kirota Kingsleyn selän takana. Sitten Kingsley itse tainnutti tämän ja kiitti pikaisesti Adaraa. Sirius alkoi kaksintaistella yhden kuolonsyöjän kanssa niin että sauvat olivat yhtä sumua. Adara näki Vauhkomielen makaavan pää veressä lattialla, taikasilmä kierien lattialla. Dolohov-niminen kuolonsyöjä yritti saada ennustuksen Harrylta, mutta Sirius ehti hätiin työntämällä Dolohovin kauemmas Harrysta. Harry kangisti Dolohovin.

”Hieno, Harry! Adara, pysyttele poissa taistelusta”, Sirius sanoi astuessaan Adaran eteen suojaksi. Adara puristi hänen oikeaa käsivartta ja pysytteli tämän takana suosiolla. Yksi kuolonsyöjistä syöksähti kohti heitä mutta Sirius oli nopeampi äänettömässä loitsussa. Kuolonsyöjä kaatui maahan ulvaisten.
”Mene turvaan, heti kun voit. Mitä tahansa tapahtuukin”, Sirius sanoi ja tarttui hetkeksi Adaraa kädestä. Adara nyökkäsi ja kohdisti suuntansa kohti ovea, samalla kuin Tonks hävisi kaksintaistonsa Bellatrixin kanssa ja Sirius ryntäsi Tonksin paikalle.

”DUBBLEDORE!” Kuului Nevillen nenään puhuttu huudahdus. Adara kääntyi toisen oviaukon suuntaan ja näki Dumbledoren, kasvot kalpeana raivosta. Kuolonsyöjät huomasivat myös Dumbledoren ja yksi heistä yritti juosta karkuun, mutta Dumbledore taikoi hänet sekunnin murto-osassa takaisin. Sirius ja Bellatrix näyttivät olevan ainoat jotka eivät tapahtumaa huomanneet, sillä he taistelivat yhä. Adara tuijotti nyt heitä varuillaan ja lähti kuolonsyöjiä vältellen kohti heitä, käsi taskussa puristaen sauvaa. Sirius väisteli leikiten Bellatrixin valosuihkuja ja nauroi kaikuvassa huoneessa: ”Älä viitsi, pystyt parempaankin!”
Seuraava valosuihku osuikin suoraan Siriuksen sydämen kohdalle. Adaran sydän pysähtyi hetkeksi kuin valo olisi osunutkin häneen.

”EI!” Adara kiljaisi niin että huoneessa kaikui, hän juoksi vasta puolivälissä huonetta kohti Siriusta. Siriuksen silmät laajenivat ja nauru hyytyi järkytykseltä. Hän kaatui kaarevasti taaksepäin ja vajosi holvikaaren verhon taakse, kadoten näkyvistä. Adara pysähtyi niille sijoilleen, Bellatrixin riemunkirkaisu ei kuulunut hänen korvissaan. Hän oli kuin hyytynyt paikalleen.

Hän ei voi... Hän ei voi... Hän ei voi!

Adara jatkoi taas juoksemista, kompuroiden ja sekaisen olon vallassa. Hän saapui holvikaarelle samalla kun kuuli Harryn huudon: ”SIRIUS!”
Bellatrix oli kadonnut jonnekin kauemmas. Adara katsoi holvikaareen, ilma holvikaaressa kieppui hitaasti, kuin jonkinlainen taikaportti, eikä Siriusta näkynyt missään. Sinnekö Sirius oli pudonnut? Tuohon taikaporttiin? hän ei ajatellut, hän oli juuri astumassa itsekin holvikaareen, Siriuksen perään, pelastamaan hänet. Harryn vaimea huuto kuului Adaran korvissa ja hän astui korokkeella kohti holvikaarta. Samassa joku tarttui häntä olkapäästä ja kiskaisi taaksepäin.

”Adara, ei!” hän kuuli Dumbledoren huutavan.
”Päästä irti! Haen hänet!” Adara huusi ja yritti päästä irti Dumbledoren otteesta, tämä vain kiskoi Adaraa kauemmas holvikaaresta, kohti Harrya ja Lupinia.
”Liian myöhäistä, Sirius on -”
”EI!” Adara kiljaisi samassa kun Malfoy oli heilauttanut sauvaansa Adaraa kohti, Adara väisti –melkein. Loitsu osui häntä jalkaan ja hän tunsi kun jalka petti hänen altaan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
”Pysy matalana!” Dumbledore huusi ja riensi yhden kuolonsyöjän kanssa kaksintaisteluun. Hän pysyi matalana lattialla mielestään ikuisuuden. Hän halusi päästä Siriuksen luo, muttei olisi pystynyt edes ryömimään holvikaarelle siinä tilassa. Kesti vielä hetken, kunnes Lupin ryntäsi Adaran luokse ja koetti auttaa tätä ylös –Harry ja Bellatrix olivat kadonneet. Adaran ajatukset eivät toimineet kunnolla. Mihin Sirius hävisi? Mikä loitsu häneen iskeytyi?

Hän ei välittänyt hälystä ympärillään, mikään ei merkinnyt juuri silloin mitään. Adara halusi vain päästä tuonne holvikaareen, auttaa Siriuksen pois sieltä. Lupin sanoi jotain, mutta Adara ei kuunnellut. Lopulta hän sai ajatuksensa kasaan että kuuli Lupinin toistavan aavistuksen pelokkaalla ja särkyneellä äänellä:
”Nojaa minuun, yritä nousta!” Silloin Adara tajusi, ettei hän ollut edes koettanut nousta ylös toisella jalallaan, hän oli kuin transsissa hetki sitten.
”Vien sinut pois täältä, ei hätää”, Lupin sanoi ja väisti Malfoyn sauvasta tulleen valosuihkun samalla kun Dumbledore syöksyi tämän kanssa varmasti helposti voitettavaan kaksintaisteluun, mutta Malfoy riensi ulos huoneesta ennen kuin Dumbledore sai tämän kiinni loitsullaan.
”Ei, vie minut tuonne”, Adara sanoi hiljaa ja viittasi holvikaarelle päin. Lupin nosti Adaran seisomaan yhdelle jalalle.

”Ei, se ei auta mitään, Adara. Sirius on poissa. Hän ei palaa”, hän sanoi ääni vaimeana, surusta karheana. Adara pudisti päätään.
”Hän ei voi olla, ei voi. Hän tulee takaisin jos autamme hänet pois sieltä!” Adara huusi vastaan. Miksei Lupin suostu auttamaan? Edes parasta ystäväänsä?
”Adara, älä. Hän putosi sinne -”
”EI! SIRIUS! KUULETKO?!” Adara kiljui kääntäen katseen holvikaarelle ja tunsi yhtäkkiä kyyneleet valumassa poskillaan.
”Tule nyt”, Lupin käski ja osittain kantoi Adaran ulos huoneesta. Adara rimpuili minkä pystyi.
”EI!!! SIRIUS! TULE POIS SIELTÄ!” hän kiljui heidän saapuessa huoneen ovelle ja astuessa ulos siitä taistelun tohinasta. Sirius olisi tullut jo ulos sieltä jos hän olisi kunnossa. Hän oli aina rientänyt Adaran luo kun tämä oli pienimmässäkin hädässä. Onko hänelle sattunut jotain? Jos hän makaa siellä tajuttomana eikä pääse pois?
”Isä...” Adara kuiskasi kyynelten tulviessa poskilleen.

Jos Sirius ei vastaisi edes Adaran kutsuun, kun tämä kutsui isäänsä niin...

”ISÄ!!!”

Ehkä hän sitten..

”Adara, oletko kunnossa?” kuului Ginnyn ääni kun he olivat tulleet huoneeseen.
”Missä Harry?” Lupin kysyi. Ginny osoitti huoneen ovelle.
”Pidä huolta Adarasta”, Lupin käski, rynnisti ovelle, mutta samassa kuului miehen ääni ja Lupin kaatui selälleen maahan eikä liikkunut.
”REMUS!” Adara kiljaisi ja koetti päästä ylös, Ginny asteli nyt lähemmäs ja samassa hänkin kaatui maahan. Adara henkäisi kun Lucius Malfoy asteli ovesta sisään, potkaisten Lupinin velttoa ruumista ja asteli Adaran luo. Lucius tarttui häntä tiukasti hiuksista ja raahasi kohti holvikaari-huonetta.

”Sinun avullasi pääsen pois täältä”, Lucius sanoi huulet tuskin liikkuen, potkaisi oven auki ja muut kääntyivät katsomaan Luciukseen päin. Lucius etsi katseellaan Dumbledorea samalla kun Adara yritti rimpuilla Luciuksen otteesta. Lucius nosti Adaran väkisin seisomaan, kietoi käsivartensa tytön kurkun ympärille ja osoitti tämän sydäntä kohti sauvalla. Osa kuolonsyöjistä oli sidottu lattialle, muutama vielä taisteli, mutta jähmettyi kuten Kiltalaisetkin.
”Noniin, Albus, päästä heidät kiltisti pois niin tälle ei käy mitään”, Lucius sanoi kylmästi. Dumbledore laski sauvansa osoittamaan lattiaa.
”Älä tee sitä”, Adara sanoi ja Lucius kovensi otettaan, Adara älähti kivusta.
”Olisi sääli tappaa hänet, juuri kun hänen säälittävä isänsäkin koki saman kohtalon. Vai olisiko se helpotus?” Lucius sanoi kääntäen katseensa Adaran kasvoihin. ”Haluatko verenpetturi-isäsi luokse?”
Hän ei ole kuollut, Adara kielsi sen taas hetkeksi itseltään. Ei voi... ei voi... mutta miksi hän ei tule auttamaan? Voin kuolla ja hän vain piileskelee siellä verhon takana? Vai onko hän todella...?

VIUH! Luciuksen sauva lennähti tämän kädestä, kun joku hänen takanaan mumisi karkotaseet-loitsun.
Lupin, kasvot raivoa täynnä, osoitti Luciuksen kasvoja kohti, mutta Lucius kääntyi selkä seinää vasten, että näki kaikki vihollisensa yhtä aikaa. Nyt hän kietoi sauvakätensä Adaran kurkulle ja kuristi niin kovaa että Adara kakoi, yrittäen saada happea. Lupinin kasvot muuttuivat vielä raivoisimmiksi ja hän huusi: ”Päästä-hänet-NYT! TAI MINÄ TAPAN SINUT!”
Adarasta tuntui että hänen päänsä räjähtäisi, hän ei saanut happea. Hän koetti saada Luciuksen ranteesta kiinni ja riuhtoa tämän käden irti kurkustaan, muttei pystynyt.
”Päästäkää heidät -” Lucius sanoi nyökäten kuolonsyöjiin ”- niin tämä saattaa saada vielä tilaisuuden”, Lucius sanoi. Adarasta tuntui, ettei hän kestä enää hetkeäkään. Lupinin ilme muuttui yhtäkkiä rauhalliseksi, samassa joku huusi, Lupiniin päin kääntyneen Luciuksen takana: ”TAINNUTU!” ja Lucius kaatui maahan, Adara kaatui mukana koska Luciuksen käsivarsi oli hänen ympärillään. Hän löi päänsä Luciuksen olkapään yli lattiaan ja tuntui kuin elokuvasta olisi katkennut filmi. Oli täysin pimeää, äänetöntä, tunnotonta.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
Kirjoitti: serafina II - 22.11.2007 12:04:11

SURULLISTA, Mutta Loistavaa. :'( :'( Poraan täällä kuin joku vesiputous, enkä pysty lopettamaan. Ihme että sain luettua tuon luvun loppuun järkytykseltäni. Hienosti olit kirjoittanut tuon koko luvun, vaikka olen ihan down Siriuksen kuolemasta. :(
Tuo loppu oli tosi hyvä, vaikken kunnolla siihen pystynyt keskittymään.
Anteeksi lyhyn sekoilukommenttini, olen vain niin järkyttynyt. :D :(
Kiitos tästä luvusta, jatkoa odotan.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
Kirjoitti: Lerosa - 22.11.2007 14:50:22

nyyh... Surullista. Kun luin tämän kyyneleet alkoivat valua silmistä.Eikai Adaralle sattunut lopussa mitään vakavaa? JJJJJJJJJAAAAAAATKKKKKKKKOOOOOAAAAAA!<3

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
Kirjoitti: Justinee - 22.11.2007 17:49:54

Voi ei. Leffassa en itkeny Siriuksen kuolemalle mutta nyt... Sä... Sä kirjotat niin hyvin ja ja... Ihana<3 Täytyy tunnustaa että tarttin nenäliinaa :o Oli ihana, toivottavasti Adaralle ei käyny mtn kamalaa tos lopussa. Kiitos ja JATKOAHH :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
Kirjoitti: Mya Musta - 22.11.2007 18:08:59

:'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''(

Siriuuuuuuussss, tule pois sieltä verhon takaa ja yllättä meidät!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

noh............................................................................................................................................
Luku oli siis taas ihan hyvä, JA SINÄ SITTEN LAITOIT SEN TÄNNE, VAIKKA MINÄ RUKOILIN ETTET LAITTAISI SILLÄ OLISI PALJON PAREMPIAKIN KUN TOLLASET KAUHEET KUOLEMAT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Adara tavallaan hukkas yhden tilaisuuden tossa... Sehän ois loistavasti voinu luikerrella Luciuksen suosioon, mutta oli se tietysti hädissään Siriuksesta....
Siis taas kerran... luku oli hyvin kirjoitettu enkä bongannut kirjoitusvirheitä....

I cried when he died........................................................... Myönnän sen........................................... :(
Tosin en siinä elokuvassa, se taistelu oli muutenkin niin typerästi kuvattu, ja Siriuksen kuolema ei saanut mitään oikeutta siinä, se tavallaan sekoittui siihen taustahämminkiin (mikä tosin siinä kohtaa oli vähäistä)
Nii ja kumpa Adaralle ei sitten ois mitään päävaurioita tullut....

jatkoa sitten vaan taas.....

Mya Musta

Ihme kun tuli näinkin pitkä vaikka oon näin surullisessa mielentilassa :)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
Kirjoitti: Cirilla - 23.11.2007 10:26:27

Tuo otsikko olisi voinut ihan hyvin olla Hyvästi Sirius.
Koska jo tuo otsikkoehdotuksen nimi sai minut hieman hmm.. kaihoisaksi..
Melkein aloin jo pillittää..

En siis ole vielä lukenut tuota mutta aloittamassa olen.

Onko kellään nenäliinoja?

Cir*Katwi

EIIIIIII!!!
Mi.. mi... mi..
Sanat loppuu!
Prkl..
Äsh..
Mi.. mi.. mi..
En minä osaa kertoa yhtään mitään.
Mi.. mi.. mi..

Aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa.
Todellakin rakastuin! Aivan mahtavaa!
En osaa kertoa kuinka hyvin osasit tämän viimeisimmän luvun kertoa.
Olen enemmänkin kuin myyty..
Olen aivan äimistynyt..

Miten sinä osaat?

Aivan todellakin mahtavaa tekstiä!

Ja missä hitossa rakentava palaute on?
Jos joku näkee sellaista niin ilmoittaa suoraan minulle (:

Cir*Katwi Kiittää pyyhkien kyyneleitä ja onnittelee todellakin onnistuneesta luvusta.
*Suuri Kiitos Tästä!*

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
Kirjoitti: Lokitar - 23.11.2007 15:24:12

6 kommenttia jo tullut! ihanaa! Ja anteeks kun saan teijät pillittään mutta muistakaa että luette omalla vastuulla. Minä en vastaa silmissä katkenneista verisuonista tai vastaavaa :D Ajattelin joko tänää tai huomenna laittaa vielä sen toisen itkettävän luvun

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 22.11. Verhon taakse
Kirjoitti: Lokitar - 23.11.2007 21:49:21

A/N: No niin, tässä sitten se toinen suruluku. :(

Luku 86. Syyllisyyden tuska

Adara heräsi jossain, pehmeän peiton alla. Hetken levättyään hän nousi istumaan ja tunnisti paikan Georgen huoneeksi Kotikolossa.
Mitä ihmettä? Untako..?
Adara kokeili päätään, ja siinä olevaa kuhmua. Ei unta..?
Ovi aukesi ja Fred ja George astelivat sisään. Adara tuijotti heitä mykistyneenä hetken. He tuijottivat häntä surullisesti.
”George... Näin pelottavaa unta. Olimme Harryn ja muiden kanssa ministeriössä ja Sirius –”
George katsoi häntä lasittunein silmin. Adara katsoi takaisin niin pitkään, että Georgen täytyi kertoa totuus jotenkin. Hän pudisti hitaasti päätään. Adara tunsi kyyneleiden valuvan poskilleen.
”Ei.. se ei ole totta.. ei...” hän sanoi ja peitti kasvonsa käsiinsä. George ryntäsi halaamaan häntä.
”Ei, ei, EI!” Adara huusi painaessaan kasvonsa Georgen weasleyjumpperia vasten.
”Sano että se oli unta, George... Vaikka se olisi valhe, sano että se oli unta...” Adara kuiskasi, Georgen pudistaessa päätään hänen olkapäätään vasten.

Hän istui yksin Kotikolon portailla, viileä tuuli heilutti hänen olille ulottuvia hiuksiaan ja sai hengityksen tärisemään kun hänen sormensa palelivat. Hän tuijotti pientä lammikkoa, josta heijastui hopeinen kuunsirppi. Heinät huojuivat tuulessa ja vesipisarat kimalsivat niillä sinisinä. Kyyneleet sumensivat Adaran näköä ja tulvivat tämän poskille. Jokin kolahti hänen takana. Ovi.
George asteli portaille ja istuutui Adaran taakse ylemmälle portaalle. Hän kietoi kätensä tämän ympärille takaapäin. Adara nojautui hitaasti Georgen syliin ja nielaisi.
Siinä he istuivat pitkään, täysin hiljaa. Adara pyyhkäisi kyyneleitä kasvoiltaan ja George rutisti häntä tiukemmin itseään vasten. Tähdet tuikkivat kirkkaina taivaalla. George katsoi taivaalle.

”Tiedätkö mikä tähti tuo on?” George sanoi osoittaen yhtä kymmenistä tähdistä jotka tuikkivat taivaalla. ”Se on Sirius. Sirius on tähti, kirkkain tähti koko kuviossaan. Mutta tiedätkö mikä on toiseksi kirkkain?” hän kysyi. Adara pudisti päätään.
”Adara...” George kuiskasi. Adara tärisi kylmästä ja pidätti uusia kyyneleitä valumasta kasvoilleen.
”Hän elää sinussa. Ja katsoo aina jälkeesi... Aina”, George sanoi. ”Meitä rakastavat eivät koskaan hylkää meitä.”
Adara purskahti itkuun. George halasi tätä yhä, tiukentaen vain otettaan.
”Olisin voinut pelastaa hänet. Oli minun syyni, että hän kuoli. Jos en olisi tullut sinne, hän ei olisi seurannut”, Adara sanoi ääni itkusta väristen.
”Älä sano noin. Luuletko että hän olisi vain istunut kotonaan kun tiesi että olet hengenvaarassa?” George kysyi.
”Hänen olisi pitänyt”, Adara kuiskasi.

”Mutta ei tehnyt niin... koska niin perhe ei tee. Perheenjäsenet suojelevat toisiaan, uhraten mieluummin oman henkensä heidän takiaan.” George sanoi. ”Sinäkin menit ministeriöön kun luulit että hän on siellä. Teitte molemmat virheen. Ole onnellinen ettette molemmat maksaneet virheistä hengellänne.”
”Mieluummin minä kuin hän”, Adara sanoi.
”Älä... Mitä tekisin ilman sinua?” George kysyi ääni hiukan värähtäen. Värähdyksestä päätellen George oli vähällä itkeä. Adara ei tiennyt mitä vastata.
”Adara, minä rakastan sinua”, George kuiskasi ja silitti tämän poskea kerran. ”Enemmän kuin mitään. Ja jos olisin menettänyt sinut sinä yönä ministeriössä... Maailmani olisi hävinnyt.” hän sanoi ja Adara käänsi kyyneleiset kasvonsa Georgeen päin.
”Minusta tuntuu nyt samalta. Sirius oli... hän oli ainoa perheeni. Ainoa jonka kanssa tunsin itseni kokonaiseksi. Tunnen samanlaista sinun kanssasi, mutta...”
”Se ei ole sama asia? Ymmärrän täysin, ei isää voi korvata mitenkään”, George sanoi. Adara ei vastannut mitenkään vaan hengitti syvään, täristen. He istuivat taas hiljaa hetken.

”Miltähän kuolema tuntuu?” hän sai kysyttyä. George kohautti olkiaan.
”Silloin pitää kai valita kahdesta polusta toinen... Sir Nicholas sanoi kerran. Kuolemaa pelkäävät jäävät aaveiksi maan päälle”, George sanoi.
”Sirius ei pelännyt... tiedän sen”, Adara kuiskasi.
”Siriuksella ei jäänyt mitään hävettävää. Hän kuoli pelastaessaan sinua. Eniten koko maailmassa hän halusi että sinä olet turvassa... Sitä minäkin haluan”, George sanoi hiljaa ja katsoi kun kaukana pellon toisella puolella naapuri sammutti viimeisenkin valonsa.
”Tule, mennään.” hän sanoi noustessaan ylös ja ojensi kätensä Adaralle.
”Minne?”
”Kalmanhanaukiolle”, George vastasi. Adara tarttui Georgen käteen. George auttoi hänet ylös ja johdatti heidän Kotikolon takan luo...

Kalmanhanaukiossa oli pilkkopimeää, pelkkä valonkajo keittiöstä näytti missä portaat sijaitsevat. He puikkelehtivat sohvien ja pöytien välistä portaille ja astelivat niitä pitkin keittiöön. Paikalla oli Lupin ja rouva Weasley. Lupin istui tuolilla pöydän ääressä ja rouva Weasley hellan ääressä sekoittaen kauhallaan jotain mikä tuoksui taivaalliselle. Adara ei tuoksuihin tosin mitenkään keskittynyt.
Lupin pongahti seisomaan Adaran nähdessään. Hänen otsassa oli verivana, ja hänen silmäkulmansa oli aavistuksen verran punainen ja turvonnut. Kasvoilla ei ollut hymyn häivääkään. Adaran sydäntä satutti nähdä Lupin sellaisena. Hitaasti ja varmasti Lupin käveli Adaran luo ja halasi tätä tiukasti. Adaran vaivalla pidätellyt kyyneleet ottivat viimein voiton ja valuivat Lupinin takin olalle. Lupinkin itki. Puristus tuntui Adaran sydämen ympärillä, hän haluaa olla nyt yksin. Itkeä surunsa pois, jos se vain voisi olla mahdollista...

Lupin irrottautui täristen Adarasta ja rouva Weasley asteli halaamaan Adaraa. Hänenkään kasvoissa ei vilahtanut mitään iloa. Hän rutisti Adaraa tiukasti tämän sulkiessa silmänsä, lämpimien kyynelten valuessa kasvoilleen.
”Olen niin pahoillani”, rouva Weasley kuiskasi.
”Molly, ruoka palaa pohjaan”, Lupin totesi ääni vaimeana ja pyyhki kyyneleet poskiltaan. Adara irrottautui rouva Weasleyn halauksesta kun tämä meni takaisin hellan äärelle. Siinä he kaikki nyt seisoivat, Lupin täysin hiljaa, katsoen jonnekin kohti Oljon pesää, rouva Weasley niiskuttamassa hellan äärellä katse tiukasti kattilassa, George ovella katse lattiassa. Adara pyyhki silmänalusiaan ja käänsi katseensa johonkin kauemmas Lupinista. Hänen oli päästävä pois siitä hiljaisuudesta. Ei väliä kuinka kauas tai lähelle, kunhan ei ole siinä huoneessa...

”Haluaisin olla hetken yksin...” hän lopulta sanoi. Lupin nosti katseensa Adaraan, muttei sanonut mitään, vain nyökkäsi. Adara asteli keittiön ovelle, Georgen hipaistessa kädellään Adaran sormia. Hän sulki oven mennessään ja kiipesi portaat ylös. Hän asteli takaisin pimeään olohuoneeseen ja katseli ympärilleen. Sohva, jolla hän ja Sirius istuivat juoden kaakaota, sohva jolle he nukahtivat.. Adara hymyili hyvin heikosti sohvalle ja asteli olohuoneen keskelle.

Silloin se iski häneen. Totuus. Sirius on poissa, kuollut, eikä ikinä palaa. Hän kuoli koska halusi pelastaa Adaran hengen. Se oli Adaran syytä...
Adara puristi silmänsä kiinni. Hänen ei pitäisi ajatella niin, hän olisi tehnyt täysin samoin Siriukselle. Ja niinhän hän luuli tekevänsä, pelastavansa Siriuksen, mutta se olikin ansa...
Jos hän ei olisi ollut niin typerä, hän olisi sanonut Harryllekin ja muille ettei se näky välttämättä merkitse mitään. Nyt Sirius oli poissa. Silti Adarasta tuntui kuin Sirius voisi pelmahtaa takasta vihreiden liekkien saattelemana ja kysyä myöhästyikö hän illalliselta. Tuntui kuin hän olisi yhä läsnä, kuin hän olisi vain jossain eri huoneessa ja tulisi sieltä kohta. Tosiasia oli että se toinen huone oli se mistä Adara ei häntä voinut saavuttaa.

Adara peitti kasvot käsiinsä ja itki. Se oli hänen syytään, ei väliä mitä George tai muu sanoisi, se oli hänen syynsä. Tuntui kuin tuhannet puukot olisivat iskeneet totuuden muodossa hänen kehoonsa. Puristus tuntui ottaneen täysin Adaran sydämen haltuunsa. Tuntui kuin hänen sydämensä puristuisi pieneksi ja elottomaksi, sen se Adaran mielestä olisi ansainnutkin. Hänen oli vaikea hengittää, tuntui kuin joku kuristaisi häntä kurkusta. Hän ei halunnut avata silmiään, nähdä sitä olohuonetta. Hän haluaisi avata silmänsä huomatakseen että onkin nähnyt unta ja olisi nyt turvallisesti Tylypahkassa, ja mitään ei olisi tapahtunut ministeriössä. Mutta Adara tiesi ettei niin käy. Hän kaatui polvilleen olohuoneen lattialle yrittäen tasoittaa hengitystään. Jos Sirius eläisi, hän olisi jo juossut hänen luokseen ja kysynyt mikä on hätänä. Nyt kukaan ei tule. Kukaan ei osaisi parantaa sitä tuskaa minkä Adara tunsi nyt.

Hän halusi kadota, pois tästä maailmasta, lakata tuntemasta sitä tuskaa, lopettaa itkeminen. Mikään näistä ei ollut mahdollista. Hän painoi kätensä päätään vasten ja huusi. Tuntui kuin hän eläisi painajaisessa. Olo oli sietämätön. Hän huusi niin kovaa kuin mahdollista. Vähäinen mahdollisuus hengittämiseen oli kadonnut. Adara ei enää yrittänytkään hengittää. Hänhän halusi pois. Miksi siis yrittää?
Lopulta hän avasi silmänsä, näki sen muistoja täynnä olevan olohuoneen, sen sohvan, sen takan... Keittiöstä kuului ääniä ja Adara tunsi itseään kohdistuvan vihan ottavan osaa kun hän huusi taas, heikommin ja kivuliaammin, sydän tuntui olevan vankina neljän seinän sisässä, kuin Sirius oli ollut sukunsa talossa.
Adara vihasi itseään, hän ei kuvitellut olevansa niin typerä että saattaisi rakkaansa vaaraan, kuolemaan.

Mutta minä olen typerä.

Hän nousi polvilleen, tarttuen olohuoneen pikkupöytään, ja sen sijaan että hän olisi käyttänyt sitä noustakseen ylös, hän kaatoi sen kumoon jälleen huutaen. Hän halusi hajottaa jotain, kuvitellen että se auttaisi asiaa. Pöydällä olleet vaasit ja lasit hajosivat kymmeniksi sirpaleiksi, kuten Adaran sydän tuntui särkyvän. Keittiöön vievistä portaista kuului ääntä. Adara nousi ylös, löi hyllyltä alas yhden vaasin lattialle ja huusi vielä kerran. Silloin happi tuntui olevan niin loppu, että Adara luuli vihdoinkin kuolevansa. Hän lyyhistyi jälleen lattialle.

”Ja jos sinulle sattuu jotain, mitä minä teen..?”
”No sitten sinä pelastat minut kuten aina, vai mitä?”

Lupin, George ja rouva Weasley ryntäsivät olohuoneeseen. Hän itki pystymättä lopettamaan, haukkoi happea turhaan. George kiiruhti Adaran oikealle puolelle, rouva Weasley vasemmalle, ja Lupin Adaran eteen. Adaran kasvot alkoivat muuttua kalpeiksi, muut katsoivat hätääntyneinä vieressä.

”Hän tukehtuu!” Rouva Weasley kiljaisi.
”Adara, hengitä!” George huusi ottaen käsillään Adaran olkapäistä kiinni ja auttoi tämän istumaan lattialle. Adara sulki hetkeksi silmänsä ja pudisti päätään. Hän ei pystynyt. Hän ei pystynyt hengittämään. Hän kuitenkin yritti, hän yski saadakseen jotain aikaiseksi. Se vain pahensi asiaa, kipu kurkussa yltyi ja Adara oli varma että oksentaisi kohta. Lupin painoi kätensä Adaran poskille ja käänsi tämän päätä enemmän itseensä päin.
”Keskity hengittämiseen, yritä rauhoittua”, Lupin sanoi. Se ei auttanut. Hän ei pystynyt.

Minä haluan pois! Miksi he eivät sitä ymmärrä?! Miksi?! Päästäkää minut pois!!

George kiersi Adaran eteen siirtäen Lupinin hiukan tieltään. George painoi huulensa Adaran huulia vasten ja puhalsi hiukan ilmaa Adaran keuhkoihin.

George...

Adara pinnisteli ja lopulta tunsi kuinka paine lähti kurkusta, hapen kulkevan keuhkoihinsa. Samassa hän ei kuullut mitään, näkö alkoi sumentua, muuttua pimeäksi... Hän tunsi pyörtyvänsä Georgea vasten.

”Mitä minä tekisin ilman sinua? Adara, minä rakastan sinua. Enemmän kuin mitään...”

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
Kirjoitti: teelkis - 23.11.2007 22:03:22

Kuinka upean koskettavasti kirjoitettu. Kaikki tämä suru tuntuu painavan minuakin ja itku pyrkii ulos, olet kuvaillut tapahtumat todella hyvin. Hitto tämä on niin surullista. Miksi Siriuksen piti kuolle...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
Kirjoitti: Lerosa - 24.11.2007 11:15:47

Uskomatonta itkin jopa enemmän kuin 85 luvulle luin tämän jo silloin kun laitoit sen tänne ja itken vieläkin sori ei rakentavaa en jaksa keskiittyä oikein kirjoittamiseen itkultani........

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
Kirjoitti: Dizzy - 24.11.2007 13:11:23

Voi Fubuki minkä teit, pistät ihmiset itkemään... Hyi sinua, saisit hävetä! No ei vais, hienosti olit kirjottanut ja kuvaillut Adaran tunteita ja tuskaa, muuta ei osaa nyt oikein sanoa...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
Kirjoitti: pullarusina - 24.11.2007 14:32:22

Itse en itkenyt, mutta hienot luvut silti ^^ Jatkoa orottelen!
PS. ;_________________________________; George puhu nätisti.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 24.11.2007 22:25:54

Ihana, mä itkin tässäkin, niin kauniisti kirjoitettu, eikä kirjoitusvirheitä jotka ois pilannu tunnelman, ihanaa
Ja George tosiaan puhui niin nätisti, lohduttvasti, kiitos tästä.

Laita taas pian jatkoa, joka toivottavasti on jo vähän iloisempaa eikä saa minua jälleen kyyneliin :)

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
Kirjoitti: Hopbandop - 26.11.2007 19:19:33

Upeaa. Mahtavaa. Aivan uskomatonta, kuinka hämmästyttävän paljon olet kehittynyt kirjoittajana. Oikeasti, nämä viime luvut ovat upeat taidonnäytteet sinun kirjoitustaidostasi. Onnittelut, olet onnistunut kuvaamaan vaikeat tilanteet äärimmäisen hyvin. Ei voi muuta sanoa, kuin onnittelut.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 23.11 luku 86!!!
Kirjoitti: Cirilla - 27.11.2007 14:10:28

Voooouuuu..
Taas meen ihan sanattomaksi..
Surullista erittäin surullista.
Mutta sitlti niin ihanaa luettavaa.
Rakastuin uudelleen (taas kerran)
Nyt vaan voin jäädä kyttäilemään lisää.
Voihan pipari..
Taidan olla aika koukussa tähän (:

Cir*Katwi

Otsikko: Luku 87. Auringon paisteessa
Kirjoitti: Lokitar - 30.11.2007 19:21:20

A/N: Noniin, sain viimeinkin tän luvun valmiiksi! Eikä ollut kuin kahdesta kappaleesta kiinni ^^'

Luku 87. Auringonpaisteessa

Hän heräsi oman huoneensa vuoteessa, tuijotti ilmeettömänä kattoa, kunnes käänsi katseensa huoneen ikkunalle. Lupin seisoi ikkunan ääressä, nojaten leukaansa toiseen käteensä. Hetken Adara oli luullut häntä Siriukseksi, mutta se oli vain hetken toiveajattelua. Lupin kääntyi katsomaan Adaraa ja tajusi tämän olevan hereillä. Hän asteli ripein askelin Adaran vierelle.
”Millainen olo?” Hän kysyi, ja oli vähällä läimäyttää itseään otsaan heti kysymyksen jälkeen.
Ihan kuin hän sanoisi voivansa hyvin. Lupinin kasvot tuntuivat sanovan.

”On sitä paremminkin voitu”, Adara mutisi ja käänsi kasvonsa poispäin hänestä. Miten hän kehtasi näyttää naamaansa hänelle, kun tämän parhaan ystävän kuolema oli hänen vikansa..?
”Dumbledorella on sinulle asiaa. Hän tahtoo puhua kanssasi nyt”, Lupin sanoi. Adara nyökkäsi ja nousi istuma-asentoon vuoteelleen. Lupin poistui huoneesta ja piti ovea auki Dumbledorelle, joka asteli hitaasti huoneeseen, katsellen ympärilleen puolikuulasiensa läpi. Lupin sulki oven perässään.
Oli hetken hiljaisuus. Adara tuijotti tiukasti lattiaa Dumbledoren astellessa tämän vuoteen viereiselle nojatuolille, jossa Sirius istui monesti juttelemassa Adaralle.
Dumbledore tarttui hitaasti Adaraa kädestä, se kosketus sai hänet värähtämään, jostain selittämättömästä tunteesta. Se kosketus oli niin.. isällinen, lämmin, sympaattinen - ja samalla surullinen.
Adara nielaisi itkunsa ja katsoi nyt ensimmäistä kertaa Dumbledorea silmiin.

”Ensiksi haluan sanoa, että olen hyvin, hyvin pahoillani.. Siriuksen kuolema oli minun syytäni.”
”Professori, ei –”
”Ei, ei. Anna minun kertoa ensin”, Dumbledore sanoi rauhoittelevasti. ”Ilahduttavat uutiset ensin, kukaan ystävistäsi ei vahingoittunut vakavasti viimeyönä. Nymfadora Tonks saattaa joutua Pyhään Mungoon joksikin aikaa, mutta hänkin toipuu täysin.”
Adara nyökkäsi. Samassa Adaran huoneen seinällä olevaan rouva Mustan siihen kiinni loihtimaan tauluun ilmestyi Phineas Nigelius, tönäisten jonkun lihavan ja ruman isotätinsä pois muotokuvasta.
”Täällä!” Phineas huudahti ja katseli Adaraa.
”Professori Dumbledore, ette kai aiemmin ollut tosissanne? Että – että tämä tyttö on sukuni viimeinen vesa?”
”Kyllä, Phineas, minä harvoin vitsailen sellaisesta asiasta”, Dumbledore totesi rauhallisesti. Phineas katseli Adaran kalpeita kasvoja ja vaikeni.

”Nyt siihen ikävämpään asiaan. Niin, on tosiaan minun syyni että Sirius kuoli.”
”Professori, minä en –”
”Sanoinhan, että anna minun kertoa ensin”, Dumbledore keskeytti.
”Viime iltana et saanut yhteyttä Siriukseen, et peilin etkä takan kautta. Miksi? Koska Oljo oli järjestänyt asian niin. Oljo josta minä en ollut ymmärtänyt varoittaa tarpeeksi Siriukselle. Hän petti Siriuksen ja valehteli ettei hän ollut kotona. Hän oli palvellut jo pitkään erästä toista, nimittäin Narcissa Malfoyta, Bellatrixin siskoa ja Mustan yhtä viimeisintä suvun veren - vaikkeikaan nimen omistajaa. Joten kun se oli saanut huijattua Harrya että Sirius ei ole Kalmanhanaukiolla, te tietysti lähditte Harryn uneen uskoen kohti ministeriötä. Harryn sanottua arvoituksensa Kalkarokselle, Kalkaros tarkisti kiltalaisten varmemmalla keinolla että Sirius on kotona. Niin kuin olikin. Ja koska teitä ei kuulunut takaisin kielletystä metsästä, hän otti muihinkin kiltalaisiin yhteyden ja me tietysti kiiruhdimme kohti salaperäisyyksien osastoa. Siksi, että minä en ollut tajunnut sanoa Siriukselle, että Oljoa pitää kohdella paremmin, ja sitä täytyy kieltää kertomasta pieniäkin asioita muille. Sirius kielsi sitä tietysti kertomasta killan kokouksista, mutta yhtä asiaa Siriuskaan ei tullut ajatelleeksi sitä kieltää.”

”Mitä se sitten oli?”
”Että Sirius tekisi mitä vain sinun ja Harryn puolesta. Sitä tietoa kuolonsyöjät käyttivät hyväkseen viimeyönä, johdattivat teidät sinne, ettei Sirius varmastikaan voisi jäädä Kalmanhanaukiolle turvaan.”
”Mutta miksi he Siriuksen halusivat?” Adara kysyi.
”Luultavasti siksi että hän oli heidän tiellään. Sirius tarjosi meille piilopaikan kodistansa ja kaiken lisäksi oli Harrylle kuin isä ja veli. Ja Voldemort tiedettävästi yrittää iskeä Harryn heikkouksiin, saadakseen tämän jonain päivänä voitettua.”
Adara vaikeni hetkeksi. Dumbledore jatkoi: ”Tiedän että on kohtuutonta kysyä sinulta enää yhtään mitään, mutta killan puolesta minun valitettavasti täytyy... Pystytkö toteuttamaan tehtäväsi?”
Adara mietti hetken. Sirius oli poissa, ainoa joka sitä tehtävää niin paljon vastusti..

”Ja jos sinulle sattuu jotain, mitä minä teen..?”
”No sitten sinä pelastat minut kuten aina, vai mitä?”
”Minä suojelen sinua..”
”Tiedän...”

Enää ei Sirius häntä suojelisi, Adara tiesi sen vallan hyvin.. Mutta toisaalta, Sirius ei varmasti haluaisi hänen luovuttavan hänen vuokseen. Adara punnitsi hartaasti vaihtoehtojaan, ja lopulta nyökkäsi.
”Pystyn.” Dumbledore katsoi häntä pitkään.
”Sinun ei ole pakko –”
”Pystyn siihen”, Adara vahvisti.
”Nyt ei ole kyse siitä pystytkö. Sanoin ettei sinun ole pakko. Haluatko sinä tehdä tehtäväsi?”
”Killan puolesta, haluan”, Adara sanoi. Dumbledore nyökkäsi.
”Hyvä on. Jos pystyt, palaat tänään Tylypahkaan. Etene hitaasti Malfoyn kanssa -”
”Miten saan hänen luottamuksensa? Hänen tätinsä tappoi Siriuksen, miten pystyn ohittamaan sen tosiasian?”
”Älä huoli, asia on korjattavissa”, Dumbledore sanoi. ”Lucius Malfoy joutui Azkabaniin eilen kaikkien muiden – paitsi Bellatrixin - kanssa. Harry kohtasi Voldemortin eilen ministeriössä.”
Adara hätkähti ja oikaisi selkänsä.
”Mit- miten Harryn kävi?”
”Hän on kunnossa, kuten aina”, Dumbledore sanoi hymyillen. ”Harry on vahva.”
Adara huokaisi helpottuneena.

”Takaisin tehtävääsi.. Sinä olet yksi niistä joiden liittymisestä kuolonsyöjiin Voldemort ei osaisi uneksiakaan. Sinä, killan tuleva jäsen ja Tylypahkan oppilas, Mustan suvun talon omistaja ja suvun viimeinen. Kaikkien luotettavissa oleva henkilö – jopa minun. Jos sinä vaadit vain pientä palvelusta Voldemortilta liittymisesi hintana, hän suostuu.”
”Eli -?”
”Eli, jos pyydät saada Bellatrixin kanssa kaksintaistelun palkkioksi uskollisuudestasi, Voldemort tekee sen ennemmin tai myöhemmin.”
”Siis, jos minä liityn kuolonsyöjiin sillä ehdolla että Voldemort luovuttaa Bellatrixin haltuuni...”
”Hän tekee sen. Muttei heti. Varmasti sitten kun Bellatrix osoittautuu vähänkin hyödyttömämmäksi.”
Adara ei tiennyt mitä sanoa. Hän saisi kostonsa Bellatrixille...

”En nyt halua että sokaistut koston himostasi, varsinkin kun Siriuksen kuolema oli enemmän minun syytäni. Mutta jos teet Bellatrixia koskevan sopimuksen Voldemortin kanssa, hän varmasti pitää huolen että Bellatrix ei kyseenalaista sinua ja motiivejasi kuolonsyöjiin liittymisen suhteen.”
Adara nyökkäsi. Voldemort luulisi että Adara liittyy vain Dracon ja kostonhimonsa takia… Suunnitelma toimisi varmasti, jos Adara vain -
”Kalkaros jatkaa loppukevään okklumeustuntejasi, jos haluat niin vielä kesälläkin täällä.” Dumbledore sanoi. Adara nyökkäsi taas.

”Kun löydämme Siriuksen testamentin, otan sinuun taas yhteyttä”, Dumbledore sanoi ja nousi ylös.
”Makuuhuoneen kaapissa, keskikokoisessa tammirasiassa”, Adara sanoi. ”Mutta se on suojattu loitsulla, vain minä voin avata sen.” Dumbledore kohotti kulmiaan.
”Taisin aliarvioida sen ajan, jossa opit tuntemaan hänet.”
”En minä tiennyt hänestä mitään… en tarpeeksi”, Adara mutisi. Dumbledore hymyili.
”Ehkä ei ole vielä myöhäistä saada tietoa. Tämä on loppujen lopuksi hänen talonsa.”
Adara hyvästeli Dumbledoren ja lysähti takaisin vuoteeseensa.
Jo samana päivänä hän halasi Lupinia tiukasti hyvästiksi ja lähti Poimittaislinjasta Tylypahkaan.

Hän sai jälleen katseita osakseen, mutta ei lainkaan negatiivisia, vain myötätuntoisia. Adara tutki päivän profeetan läpi ja huomasi artikkelin jossa kerrottiin Sirius Mustan syyttömyydestä kaikkiin murhiin ja joukkopaon avustukseen, ja että päivän profeetta ja ministeriö ottaa osaa Adara Mustan suruun. Artikkelin lopussa luki, että joku haastatelluista Adaran tuttavista oli myöntänyt Adaralla ja Siriuksella olevan lämmin isä-tytär-suhde jo Siriuksen karkaamisvuodesta lähtien.
Jostain syystä Adara epäili että kyseisen asian oli kertonut Amelia Bones.
Saavuttuaan rohkelikkotorniin, hän ensinnäkin totesi ettei siellä ollut ketään paitsi yksi poika ikkunan edessä. Adara oli juuri menossa tämän ohi kun poika kääntyi.
”Adara.”
Adara käänsi kasvonsa tähän päin ja tunnisti vasta sitten pojan Seamukseksi.
”Seamus”, Adara totesi takaisin. Seamus näytti siltä kuin ei olisi nukkunut hyvin, ja hänen pukeutumisensa viimeistään kertoi sen, sillä hänen toinen sukkansa oli nurinpäin.

”Olen niin pahoillani. Dumbledore kertoi suurimman osan ministeriön tapahtumista – äiti on täällä”, Seamus sanoi. Adaran teki mieli paeta sillä sekunnilla jonnekin, mutta oli myöhäistä. McGarmiwa saapui kävelykeppiin nojaten oleskeluhuoneeseen, mukanaan Finnigan. Adaran adoptioäiti säntäsi halaamaan häntä.
”Voi kulta...” hän kuiskasi ja alkoi itkeä.
”Oletko kunnossa?” äiti kysyi.
”Joo. Ei minulle käynyt mitään...” Adara mutisi.
”En minä sitä tarkoittanut.”

”Se ei ole mitä tarkoitan!”

Muisto Siriuksesta Hiinokan huoneessa välähti hänen silmiensä edessä. Kuin joku olisi tehnyt häneen lukilituksen.
”Joo, ei minulla mitään ole...” Adara sanoi ja katsoi jostain syystä McGarmiwaan, joka ei näyttänyt yhtään nauttivan tilanteesta. Ei sillä että hän olisi inhonnut tilannetta, mutta se sai hänet ilmeestä päätellen surulliseksi. Adara käveli ikkunalle ja katsoi ulos. Draco Malfoy seisoi yksin nurmella.
Finniganien läsnäolo ei nyt lainkaan helpottanut sitä tosiasiaa että Adaran täytyisi mennä juttelemaan Dracolle, toteuttaa ensimmäinen osa tehtävästään.
”Menen ulos”, Adara sanoi.
”O-odota nyt, me lähdemme kohta ja haluaisimme -”
”EI KIINNOSTA!” Adara huusi ja juoksi ulos muotokuva-aukosta.
Hän käveli ripein askelin pihamaalle, luopui ajatuksesta etsiä Draco ja lyyhistyi polvilleen nurmikolle.
Hän ei itkenyt, hän ei saisi… Hänen silmiään kuumotti ja kirvelsi, katse sumentui pikkuhiljaa.
”Jos kyyneleitä kerta tulee kun ihminen on surullinen, mikseivät
ne auta mitenkään?” Adara kuiskasi itsekseen ja pyyhki silmiään hihaansa.

”Adara?” kuului kysyvä ääni hänen takaansa. Adara kääntyi ja huomasi Dracon tuijottavan häntä, siitä hetkestä lähtien sanattomana. Hän ei varmaankaan ollut nähnyt Adaraa koskaan niin kurjan näköisenä.
”D-draco.. Hei”, Adara änkytti ja pyyhki taas silmiään. Draco asteli empien lähemmäksi. Adara nosti polvensa syliinsä ja jäi tuijottamaan nurmen vihreää, huonosti hoidettua ja rosoista pintaa. Draco istuutui hänen viereensä.
”Olen oikeasti pahoillani isästäsi... Minä en tiennyt –”
”Älä sano mitään, jooko?” Adara pyysi. ”Minä puolestani olen pahoillani kun sinut tainnutettiin, se en ollut minä.”
”Tiedän”, Draco sanoi ja he molemmat vaikenivat.
Aurinko paistoi kirkkaana ja oppilaat olivat osa menneet uimaan kalmarin kanssa ja osa lepäili puiden varjoissa. Kaikki tuntui olevan heille ennallaan. Kaikki hyvin. Kuolonsyöjiä oli vangittu, koulussa ei ollut sattunut mitään. Kaikki oli siis hyvin. Muttei Adaralle.

”Melkoista tämä.. sota.. vai mitä?” Draco sanoi. Adara nyökkäsi.
”Kohta kukaan ei ole enää vapaa päättämään asioistaan ja millä puolella olla”, Draco jatkoi ja nyppi ruohonkorsia sormillaan ja pilkkoi niitä palasiksi.
”Minulle kävi päinvastoin”, Adara sanoi tietäen, miten saada Draco luottamaan häneen lisää. Hän tajusi jälleen tehtävänsä. Draco katsoi häntä ymmällään.
”Nyt kun isäni kuoli, minä nimenomaan saan valita puoleni. Olen vapaa”, Adara sanoi hiukan huolettomaan sävyyn ja suoristi jalkansa nurmelle ja nojasi taaksepäin käsillään.
”Haluan olla sinun puolellasi, mikä tahansa se onkin”, hän jatkoi. Draco hämmentyi entisestään ja änkytti jotain epäselvää. Hetken kuluttua hän vaikeni ja lähestyi hitaasti Adaran kasvoja.
Adara oli sulkemassa juuri silmänsä kun Draco vilkaisi yhtäkkiä taakseen.

”Mitä nyt?”
”Varmistin vain, ettei Weasley ole taas takanani”, Draco sanoi, Adara yritti nauraa, muttei pystynyt. Hän ei kyennyt. Sirius oli poissa, ja jäljellä elämisen arvoisista asioista oli George ja tehtävä. Draco ummisti silmänsä ja painoi huulensa Adaran huulia vasten. Niin hellästi ja varovaisesti, että Adara tiesi tämän olleen tosissaan. Draco oli pahoillaan siitä tuskasta jota Lucius ja muut kuolonsyöjät aiheuttivat Adaralle, mutta samalla Draco halusi ottaa hänet mukaansa kuolonsyöjiin. Hänen mielestään voittajien puolelle, jossa he saisivat olla yhdessä ja turvassa. Hän halusi ottaa Adaran mukaansa, ja ehkä...

Jonain päivänä, hän ottaisikin...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
Kirjoitti: Cirilla - 01.12.2007 11:11:32

Aaaww..
ihanaa ja surullista.
Surullista ja ihanaa.
Miten tätäkään voisi kommentoida?
Olet taas ylittänyt itsesi (:
Ja minä todellakin jään odottamaan lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää jne...
Olen todellakin koukussa tähän (:
Mitä tähän voisi muuta sanoa.
Pidin todellakin tästä luvusta. Niin herkkää..
Ymmärrät pointtini?
(: Jatkoa?

Cir*Katwi Kiittää

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
Kirjoitti: Mya Musta - 02.12.2007 12:22:04

oih! olit sen lähettänyt kuin synttärilahjaksi minulle (mutten tosin huomannut sitä kuin vasta nyt...) :D
Luku oli taas melko surullinen, mutta loppuun päin tuntui jo vähän helpottavan :)
Siriuksen kuolema on niin surullinen asia...
Finniganit!!!! Aivan raivostuttavia, toisen isä on just kuollut ja heidän täytyy tulla sinne tekemään surunvalitteluita *murr*
Muuten ihan tykkäsin, toi Siriuksen tunteminenkin oli niin...koskettavaa...
Ja Malfoyn huoli Adarasta myös...

Lainaus

”Ja jos sinulle sattuu jotain, mitä minä teen..?”
”No sitten sinä pelastat minut kuten aina, vai mitä?”
”Minä suojelen sinua..”
”Tiedän..”

*rakastan*

Pian jatkoa, kiltti!

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
Kirjoitti: Lokitar - 03.12.2007 17:53:45

viewtopic.php?f=6&t=2995

Siriuksesta pikku oneshot ^^

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 06.12.2007 19:52:11

oioioi, jatkoa pian? järkevän ei pysty, kolme tuntia korkkareissa ja minarissa vetää ihan väsyksi :D mutta jatkoa? kiltti Fubuki?

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 07.12.2007 22:58:04

Oivoi... Jäi pitkän aikaa käymättä netissä, kun on ollut hulluna kokeita ja kaikkea. Maanantaina kyllä taas kemian koe, mutta...

Oli mukavaa lukea jatkoa, lisää vain, jookosta?

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
Kirjoitti: Lerosa - 11.12.2007 14:28:15

Kuules Fubuki! Tuun hulluksi :o kun Adaraan ei ilmesty jatkoa. Etkö voisi olla kiltti ja laittaa jatkoa
(sori ei rakentavaa tällä kertaa).

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 16.12.2007 23:26:18

Ih... Yks on täällä aiva täpinöissään, oottaa jatkoa. Onko kenelläkään lunta siellä? Jos on, niin tänne vois viskata aimo kinokset, jookosta...

Luin ton äskösen luvun vielä uudestaan nyt, kun oikeasti teki kauheena mieli jatkoa... Upeaa tekstiä, vaikka minua edelleen tökkäs silmään se lukilitus, vaikka ei se edes paha virhe ole. Katoin muuten tänään Feeniksin kilta -elokuvan, huippu se oli, vaikkakin paaaaljon huonompi kuin kirja, ihan niin kuin yleensäkin... Vaikka oonhan mä se leffan jo kerran aikasemminkin nähny, käytiin kaverin kans kattoon se joskus kesällä... Mutta toivoisin tosiaan jatkoa...

Hauskaa joulun odotusta teille kaikille (ja joulua, jos en käy ennen sitä täällä)!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
Kirjoitti: Lokitar - 17.12.2007 08:20:56

Samoin ^^

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
Kirjoitti: Mya Musta - 17.12.2007 20:53:32

Fubukiiiiiii'iiiii'iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii *anoo polvillaan jatkoa*
Laita nyt seuraava luku, mulla ei oo mitään ajanvietettä, enkä pääse vuotiksesa lukemaan athenea, tosin siihen on tuskin tullut jatkoakaan *muminaa* en kestä, laita äkkiä lisää *hullunkiilto silmissä*

xD

Mya Musta

PS Laita nyyyyy

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 30.11. Luku 87!!
Kirjoitti: Lokitar - 17.12.2007 21:32:18

Ei mulla ole valmiina jatkoa, kuin vasta puolet luvusta :( on ollut niin kiire Sheryl De Thorntonsin tapauksen ja Rommiakin vahvemman kanssa :D

Otsikko: Luku 88. Siriuksen testamentti
Kirjoitti: Lokitar - 18.12.2007 14:58:57

Luku 88. Siriuksen testamentti

Muutamaa tuntia myöhemmin aurinko alkoi painua mailleen, ja Adara asteli hitain askelin sairaalasiipeen. Hän ohitti vuoteen jossa itse oli maannut Voldemortin paluun jälkeen, Sirius koirana hänen jalkopäässään. Adara ei edes katsonut siihen vuoteeseen vaan käveli katse Ronissa ja Hermionessa heidän luo.
"Hei", Hermione sanoi ja hymyili melko vaisusti. Ron tyytyi nyökkäämään.
"Hei.. mikä on vointi?" Adara kysyi. Hermione heilautti kättään.
"Viis siitä. Miten sinä voit? Tai siis..." Hermione yritti sanoa hyvin varovaisesti.
"Sano se vaan", Adara sanoi. Hermionen silmät kostuivat hieman.
"Olen todella pahoillani", hän sanoi ääni väristen. Ron nieleskeli itsekseen ja pyyhki punehtuneita kasvojaan hihaansa.

"Ei se ollut teidän syytä. En minä syytä ketään..." Adara sanoi mahdollisimman vahvasti, hän halusi olla kuin isänsä ja osata hymyillä vaikeissakin tilanteissa.
"Paitsi itseäsi?" Hermione päästi suustaan. Seurasi hetken hiljaisuus, Adara piti lievän hymyn yllään, mutta hädintuskin.
"Se on oma ongelmani, ei teidän tarvitse murehtia siitä", hän sanoi ja käänsi selkänsä heille ja heilautti kättään hyvästiksi.

Seuraavana päivänä Adaran, Harryn, Hermionen ja Ronin ympärillä meni ikään kuin aura, joka piti muut loitolla. Kukaan ei kehdannut kysyä heiltä ministeriön tapahtumista, mutta Nevilleltä, Lunalta ja Ginnyltä sitäkin enemmän. Adara käveli yksin käytävillä ja ei ollut luultavasti koskaan toivonut enempää olevansa Georgen seurassa. Sen sijaan hän tapasi Dracon kirjastossa, mutta vain hetkisen. He lukivat pöydän ääressä kirjoja, toisiaan vastapäätä. Draco painoi kätensä Adaran kädelle ennen kuin hän lähti suureen saliin lounaalle. Adara taas meni rohkelikkotorniin pakkaamaan tavaroitaan.
Hän pakkasi lähes kaiken valmiiksi, juuri suljettuaan arkun ja istuuduttuaan vuoteelle, hänen kätensä osui johonkin.
Adara kiskaisi peitteen sen esineen päältä ja tajusi katsovansa omaa kuvajaistaan. Se oli Siriuksen antama peili.

Hän tutkaili siitä itseään. Silmien alla olivat kuin tummat varjot, hiukset tuntuivat nekin surullisilta, roikkuessaan miten saattuu kehystämässä tytön kalpeita kasvoja. Adara katsoi peiliä nyt toiveikkaana. Siriushan piti omaa peiliään aina taskussaan! Se olisi hänellä nytkin!
"Haluan puhua Siriukselle", Adara sanoi peiliin. Mitään ei tapahtunut.
"Haluan puhua hänelle!" Adara toisti, eikä mitään edelleenkään tapahtunut. Hänen sydäntään tuntui taas painavan se tuska kuin Kalmanhanaukiolla. Hän päästi kyyneleet valumaan poskilleen ja heitti peilin kaikin voimin päin vastakkaista seinää, niin että se hajosi kymmeniksi sirpaleiksi.

Hetkeä myöhemmin hän keräsi sirpaleet lattialta, ilman mitään taikoja. Hän nosti jokaisen sirpaleen itse käsin, piittaamatta verestä joka valui vuolaana hänen sormistaan, kun sirpaleet viilsivät haavoja hänen lihaansa.
Ovi kolahti huoneeseen saapuneen henkilön perässä. Adara laski sirpaleet vuoteelle ja istuutui niiden viereen nopeasti. Tulija oli Albus Dumbledore.
Niin viisaalta mieheltä kuin Dumbledore, ei tarvinnut odottaa edes kahta sekuntia kun tämä oli tajunnut mitä Adara oli huoneessa tehnyt. Hän käveli silti tyynesti Adaran vuoteen luo ja istuutui tämän viereen. Adara ei uskaltanut sanoa sanaakaan, eikä hänellä sanottavaa ollutkaan.
Dumbledore otti toisella kädellä sauvansa ja osoitti Adaran käsiin. Sormien ympärille ilmestyi harsot jotka estivät verta vuotamasta enää enempää. Adara ei lausunut edes kiitosta.

"Siriuksen testamentti avataan kun saavut Kalmanhanaukiolle", Dumbledore sanoi. Adara nyökkäsi hyväksyvästi.
"Voit joko muuttaa takaisin Kalmanhanaukiolle, tai... takaisin Finniganeille", Dumbledore sanoi varoen. "He haluaisivat että tulet heidän luokseen."
"Kiitos, mutta menen Kalmanhanaukiolle", Adara sanoi hädintuskin kuuluvasti ja otti sirpaleet vuoteeltaan, avasi arkkunsa ja laski sirpaleet koulukaapunsa huppuun ja kääri kaavun mytyksi arkun sisällön päälimmäiseksi.
"Kuten haluat", Dumbledore sanoi ja syntyi pitkä hiljaisuus.

"Minulla olisi yksi kysymys, professori", Adara sai lopulta sanottua. Dumbledore osoitti kuuntelevansa. "Se holvikaari... mihin se johtaa?"
"Sitä ei moni tiedä, tai itseasiassa kukaan ei taida tietää. Se ei kai olisi Salaperäisyyksien osastolla jos se olisi selvitetty", Dumbledore sanoi. "Enkä toivo että alat edes selvittämään, sillä Siriuksen kohtalo jo tiedetään -"
"Tiedän kyllä.. Mutta minusta hän - hän ansaitsisi edes hautajaiset", Adara sanoi ja puraisi huultaan välttääkseen kyyneliä.
"Sirius haluaisi varmasti, että murehtisit nyt omasta hyvinvoinnistasi", Dumbledore sanoi noustuaan ylös, ja painoi kätensä hetkeksi Adaran olalle. Hän katsoi Adaraa lohduttavasti ja lähti sitten pois. Adara oli taas yksin. Hän vihasi sitä, hän vihasi myös sitä ettei häntä kuunneltu, nyt kun hän olisi sitä halunnut. Mutta kaikesta huolimatta hän hautasi ajatuksen Siriuksen ruumiin hakemisesta.

Seuraavana päivänä Adara istui jo junassa matkalla Kings Crossille. Viimeinen päivällinen oli ollut kaikkea muuta kuin mieluisa Adaralle, muiden tuijottaessa häntä joko myötätuntoisesti tai kuumeisesti. Nyt hän istui yksin vaunuosaston osassa ja tuijotti maisemia ohuen lasin läpi. Hänen päässään ei sillä hetkellä liikkunut ajatuksia lainkaan. Ei murheita tulevasta tehtävästä, okklumeus-tuntien jatkosta, testamentista, Siriuksen ruumiista, Dracosta, Georgesta, ystävyyssuhteista Harryn ja muiden kanssa, Kalmanhanaukiolle muutosta, Finniganeista.. Ei yhtikäs mistään. Hän tunsi olonsa - tai pikemminkin mielensä - lähes lamaantuneeksi. Maisemat liikkuivat värien massana hänen edessään ja veivät häntä kauas Tylypahkasta ja ahdistavista katseista.

Juna-asemalle saavuttuaan häntä ja Harrya oli vastassa oikea joukko: Vauhkomieli, Tonks, Lupin, herra ja rouva Weasley, Fred, George sekä Adaran äidin serkku Amelia Bones. He astelivat ääneti Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa junan odotushuoneeseen joka oli tyhjillään. Siellä he viimein käyttäytyivät normaalisti: George ryntäsi ottamaan Adaran syleilyynsä, Fred taputti Adaraa olkapäälle. Lupin asteli myös halaamaan Adaraa, Tonks perässään, ja heti tämän jälkeen Amelia. Rouva Weasley jopa suukotti Adaraa otsalle ja rutisti äidillisesti sylissään. Sen tehtyään he kaikki tervehtivät myös Harrya melko samalla tavalla - paitsi George joka ei päästänyt Adaran kädestä irti sekunniksikaan.

"Miten tehtäväsi Dracon kanssa sujuu?" George kysyi melko kitkerästi, heidän ajaessa myöhemmin kohti Kalmanhanaukiota.
"Hän luottaa minuun pikkuhiljaa", Adara sanoi.
"Seurusteletteko jo?" Fred kysyi etupenkiltä.
"Ei virallisesti, Draco halusi antaa minulle aikaa", Adara sanoi vaitonaisesti ja tuijotteli ikkunasta ulos. Lamaantunut mieli oli enää vain muisto, hän muisti taas kaikki murheet joita hänellä on edessään, mutta onnekseen George piti häntä yhä kädestä.

Saavuttuaan Kalmanhanaukiolle, Dumbledore oli jo odottamassa heitä. Hän piti Siriuksen testamenttia sisältävää rasiaa pöydällä itseään vastapäätä ja odotti rauhassa kun Weasleyt astelivat omiin suuntiinsa, ja jättivät huoneeseen vain Adaran, rouva ja herra Weasleyn, Georgen ja Lupinin. Dumbledore osoitti Adaran istumaan eteensä.
"Avaa se nyt", hän sanoi, muttei lainkaan käskevään sävyyn. Adara nyökkäsi ja painoi sormensa lippaan pintaa vasten ja avasi sen kantta. Kultaiset juovat tarttuivat lämpöä hehkuen hänen käsiinsä hetkeksi, ja sitten haihtuivat. Adara avasi kannen kokonaan, ja otti sen sisällä olevan sinetöidyn pergamentin. Rikottuaan pergamentin sinetin, hänen kurkkunsa oli aivan kuiva. Hän nielaisi, avasi testamentin ja luki:

Sirius Mustan testamentti

Laadittu uudelleen 17. maaliskuuta, vuonna 1994.
Kirjoitusta oli valvomassa luotettuni, Albus Percival Wulfric Brian Dumbledore. Vanha testamentti on tuhottu luotetun läsnäollessa.

Rahallinen omaisuuteni, joka koostuu noin kahdeksastakymmenestätuhannesta kaljuunasta, jaetaan kolmeen osaan.
Viisikymmentätuhatta tyttärelleni Adara Viola Mustalle, joka käyttäköön sen kuten tahtoo. Hyvän sydämensä tuntien hän käyttää sen muiden auttamiseen.
Kaksikymmentätuhatta jätän suurelle Weasleyn perheelle, kiitoksena tyttäreni hyvin kohtelusta ja hoitamisesta.
Kymmenentuhatta jätän parhaalle ystävälleni Remus Lupinille. Syy miksi en anna omaisuudestani osaa kummipojalleni Harry James Potterille, on se että hän on jo kaksi ihmistä perinyt ja on siitä syystä jo hyvissä varoissa.

Luettuaan tämän kohdan, rouva Weasley alkoi kiitollisena nyyhkyttää miehensä olkaa vasten ja Lupin hieraisi otsaansa ja sänkistä leukaansa.
Dumbledore nyökkäsi jatkamisen merkiksi. Adara jatkoi:

Materiaalisesta omaisuudestani, jätän myös kaiken tyttärelleni (erityisesti moottoripyöräni), muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, jotka ovat siis seuraavat:
Makuuhuoneeni sängyn alla on kirstu kouluajoiltani, se on loitsuilla lukittu ja loihdittu kiinni lattiaan. Luovutan sen sisältöineen herra George ja Fred Weasleylle toivoen, että he löytävät sieltä jotain hyödyllistä uraansa varten. Kirstu aukeaa, kun sille sanoo: "Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni."
Huoneeni lipaston laatikossa on pieni tummansininen rasia, jonka luovutan George Weasleylle. Hän pitäköön sen itsellään niin kauan kun hän ja Adara ovat yhdessä, ja todella toivon että se aika on hyvin pitkä.
Hiinokan huoneen viereisessä vierashuoneessa on taulu Andromeda Tonksin äidistä. Sen luovutan joko Nymfadora Tonksille, tai Andromedalle. Riippuen siitä kumpi sen haluaa pitää. Taulun loitsu on nyt tekijänsä kuoltua haihtunut, ja sen voi irrottaa seinästä niin ettei seinä lähde mukana.

Adara hymyili hetken ja jatkoi:

Näkymättömyysviittani jätän Remus Lupinille, hän löytää sen huoneeni vaatekaapista. Jätän hänelle myös huoneen seinällä olevista kuvista sen ylimmäisen. Kuvan saa irti seinästä samalla tavalla kuin kirstun lattiasta.
Albus Dumbledorelle jätän kirjan, josta eräänä iltana keskustelimme olohuoneessa. Hän löytää sen hyllystä.
Ja lopuksi, Harry Potterille ja hänen ystävilleen Ron Weasleylle ja Hermione Grangerille: Grangerille jätän kirjastoni sisällöstä puolet, mitkä hän vain ikinä haluaa. Ron Weasleylle jätän ystäväni Hiinokan, joka varmasti viihtyy Kotikolon läheisyydessä. Ja Harry Potterille, tietämättä lainkaan mitä hänelle antaa, jätin huoneeseeni hänen otettavaksi sinisen pienen pullon yöpöydälleni. Hän tietää kyllä mitä tehdä sillä.

Adara katsoi huoneen läsnäolijoihin hetkeksi ja jatkoi taas:

Viimeisenä toiveenani haluaisin ilmaista, että tyttäreni Adara pitäisi Kalmanhanaukion talon itsellään. Vaikka hän luovuttaisi sen Killan päämajaksi, jollaisena se on toiminut tähänkin asti, haluan hänen silti omistavan sen, ja asuvan edes osan vuodesta sen seinien sisällä.

Allekirjoitus: Sirius Musta

Viimein Adara kääri pergamentin kokoon ja painoi sydäntään vasten, hiljaisuuden hallitessa koko huonetta.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 88, 18.12!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 18.12.2007 19:11:21

Ihana tosi surullinen <3 *nyyh* Hienosti taas kirjoitettu, koskettavasti, luku ei ollut mielestäni yhtään liian lyhyt, juuri sopiva :)

Siriuksen testamentti oli aivan loistava, rakastettava, voisin lainata sen tänne kokonaan, mutta voisi olla turhaa kun voin sitä tässä muutenkin "ihkuttaa"
Hienoa kun se antoi talon Adaralle ja myös rahaa ja sitten rahaa myös Weasleyille, kun ne on niin köyhiä, ja samaten Remus.
Ja sitten se arkku siellä sängyn alla, tosi ihana, kertoo tosi hyvin Siriuksen kelmeydestä <3
Ja sitten se rasia, siellä on sormus eikö niin?
Mutta oikeastaan ainut arvoitus onpi se pullo... Tahtoo pian tietää mitä sillä tehdään!!

Laita siis pian jatkoa!! Ja voit laittaa vaikka puolivalmiin luvunkin, kunhan saa vain jotain ajateltavaa :)

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 88, 18.12!!!
Kirjoitti: Lokitar - 18.12.2007 19:26:53

Kiitos kommentista ^^ Ja kattoo nyt sen jatkon kanssa... Arvaa tuleeko mulla muuten ongelmia tunnistaa sut Amy Malfoysta joka finissä pyörii? Mya ja amy melki sama asia >_< ja sukunimi menee sekasi vaikka on silti eri

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 88, 18.12!!!
Kirjoitti: Justinee - 19.12.2007 17:04:00

Awws...So sad... :/ Mutta hyvin sä kirjotat, voin kertoo. Hirmu hyvä fic. Tykkään<3 Adarahan on ny sitte aikas....rikas? :P Kiits jatkosta ja lisää tietty pyytelisin ;D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 88, 18.12!!!
Kirjoitti: Cirilla - 20.12.2007 12:50:25

Ahihii (:
Ensiksi pyydän anteeksi tämän kommentin lyhyyttä.
Ja seuraavaksi syytän edellistä ruotsintuntia ja edessä olevaa kahvia (:
Näiden kahden takia en pysty kunnolla kommentoimaan.
Jopa puhuminen on hankalaa (;
Sönkötän koko ajan jotain.

Pidin tästä jutusta, mutta koska ajatuksen harhailee niin kommentin pituus jää tähän (:
(ahihii.. enkä ole tällä hetkellä yhtään hauskassa olotilassa, joten nauran itsekseni tälle kommentille)
(:

Näin juuri.

Cir*Katwi Kiittää ja Kumartaa ja poistuu hihitelllen takavasemmalle

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 88, 18.12!!!
Kirjoitti: BlueIce - 21.12.2007 15:58:53

Ainut, mitä minä sanon, on: ''WOW!''
Aloitin kaksi päivää sitten lukemaan (alusta) ja nyt sain ''loppuun'' .(Ja tämähän EI LOPU)
Jatkatko seuraavia lukuja, PP:hen perustuen? Ja jos jatkat, niin osaatko arvioida kuinka paljon on fiktiota?
Ja olisi vielä kolmaskin kysymys, mikä on Dracon uskollisuustesti, onko se Dumbledoren murhaaminen??

Haluan vielä kommentoida, kuinka hyvin olet saanut Adaran mahtumaan Harry Potter kirjoihin!
Minä olen kyllä ihan koukussa tähän tarinaan, siksi (mielenterveyteni takia) pyydän jatkoa mahdollisimman pian!

-----------------------------------------------------

Minun on nyt ihan pakko kehua sinun avaasi, ensimmäisen kerran, kun näin sen, purskahdin hillittömään nauruun!

BlueIce

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 88, 18.12!!!
Kirjoitti: Lokitar - 21.12.2007 16:01:37

BlueIce, Puoliveriseen prinssiin ja Feeniksin killan ja PP:n välillä olevaan kesään perustuvaa jatkoa tulossa (PP:ssähän kesästä kerrottiin vain loppua). Fiktiota tulee..noh.. sen verta kuin aina tulee kun tunkee Siriuksen tyttären sekaan :D
Kolmanteen kysymykseen löytyy varmaan vastaus PP:ssäkin
Ja kiitooos ^^ yritän saada jatkoa jouluksi

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 88, 18.12!!!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 22.12.2007 15:45:35

Juu, minä täällä taas häiriköin... ^^

Mutta en taaskaan osaa sanoa oikein mitään (olen surkea kommentoija, kuten olet takuulla huomannut)... Upea luku, jäi mietityttämään että mitäköhän siellä pullossa on...

//Oon muuten käynyt täällä tänään (23.12) varmaan viis kertaa kattoos, ootko laittanu jatkoa...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 88, 18.12!!!
Kirjoitti: Cho - 25.12.2007 22:43:35

Ihana, ihana, ihana.

Luin koko tarinan alusta asti kolmessa päivässä. Olen mykistynyt (ja koukussa)

Olen hirveän surkea antamaan rakentavaa palautetta, mitä nyt voisi parista kirjoitusvirheestä huomauttaa, mutta kun en jaksa, tarina on liian loistava jotta voisin valittaa.

Siriuksen kuolema oli ihan hirveä. Arvaa kuka ulvoi sitä lukiessaan ): Ethän myöskään erota Adaraa ja Georgea toisistaan? (kuin ehkä joskus väliaikaisesti?) Ovat niin suloinen pari (:

Kaiken kaikkiaan, tarina on ihana, sydämmellinen, suloinen, kaunis, herkkä.. (En keksi enempää ylistäviä adjektiivejä tähän aikaan illasta.)

Jatkathan pian!

Cho

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 88, 18.12!!!
Kirjoitti: Lokitar - 26.12.2007 21:05:54

ihanaa, taas uusi lukija!! *haliruttaukset ja hyvän tapaninpäivän toivotukset*

Otsikko: Luku 89. Nöyrin palvelijanne
Kirjoitti: Lokitar - 03.01.2008 21:37:20

Luku 89. Nöyrin palvelijanne

Seuraavana päivänä hoidettiin perinnön jako. Fred ja George avasivat kirstun ja saiva yllätyksekseen Kelmien vanhoja keppostavaroita, jokainen toistaan harvinaisempi ja nerokkaampi. George lupasi Adaralle, että he pistävät niitä myyntiin uudessa puodissaan, ja niiden merkiksi tulisi Kelmien kirstu - kunhan kaksoset ovat oppineet tekemään niitä lisää.
Tonks vei isoäitinsä muotokuvan äidilleen ja ilmoitti jäävänsä sinne loppuviikoksi.
Lupin otti näkymättömyysviitan ja Kelmien valokuvan, jossa he olivat juuri lähdössä Tylypahkaan viimeiselle lukuvuodelleen, Adara huomasi kuinka tämän silmät kostuivat sitä katsellessa, joten hän jätti Lupinin hetkeksi rauhaan.
Dumbledore taas otti Vanhojen taikuuksien kirjan olohuoneen hyllyltä ja lähti samantien takaisin Tylypahkaan hoitelemaan asioita.
Hermione ilmoitti tulevansa joskus hakemaan kirjansa, kunhan hän pääsisi lomalta jolle hän lähtisi seuraavana päivänä vanhempiensa kanssa.
Kun taas Ron, herra ja rouva Weasley, Fred ja George päättivät lähteä takaisin Kotikoloon viikoksi hoitamaan taloa. Ron pääsisi silloin myös viemään Hiinokan ulkoilemaan ja totuttelemaan uuteen kotiinsa.
George vetäytyi illalla huoneeseensa avattuaan Siriuksen hänelle jättämän rasian. Hän ei tullut illalliselle.

Seuraavana aamuna Weasleyt ja Hermione lähtivät. Adara hyvästeli heidät ulko-ovella, Georgen poistuessa viimeisenä ja halatessa Adaraa.
Adara ei silloin kysynyt mitä rasiassa oli, sillä hän aavisti ettei George ollut valmis puhumaan siitä. Hän ei itsekään ollut valmis puhumaan.
Joten, hän jäi nyt yksin Lupinin kanssa Kalmanhanaukiolle, mutta samana iltana heille tuli yllätysvieras. Mundungus, ja hän teki hyvin harvinaisen ja varsinkin Mundungusilta erikoisen eleen, ja toi kukkia Adaralle.
"Kiitos", Adara sanoi ja koetti löytää jostain päin olohuonetta maljakon. Hän kun rikkoi sen mikä pöydällä oli ennen ollut.
"Eipä kestä, aattelin et pakko mun on jotain tehdä, vaikken yleensä ookkaan hyvä tälläses..." Mundungus sanoi ja katseli vaivaantuneena ympärilleen.
Adara löysi vihdoin maljakon ja osoitti Mundungusia seuraamaan häntä keittiöön.

Hän täytti maljakon vedellä ja asetteli kukat sitten maljakkoon, maljakon hän laittoi keittiön pöydälle, paikalle jossa Siriuksen lautanen yleensä oli.
Mundungus istuutui vakiopaikalleen ja katseli ympärilleen.
"Missäs Remus on?"
"Yläkerrassa kai... Hän tulee kohta", Adara vastasi ja puhdisti takan reunalta pölyjä liinalla.
"Sirius jätti sulle kaiken, vai?" Mundungus kysäisi, muttei tuntunut ajavan mitään takaa.
"Niin.. Ajattelin jatkaa tämän paikan siivoamista kaikesta turhasta rojusta. Mustan suvun vaakunoimat hopea-astiat ja muut, en minä niillä mitään te- itseasiassa, Mud.." Adara havahtui saadessaan idean. "Haluaisitko sinä osan niistä tavaroista? Löydät niille kai jonkinlaista hyötyä."
"En minä voisi, jotain rajaa mullakin on", Mundungus sanoi heilauttaen kättään.
"Siriusta tuskin olisi haitannut", Adara vakuutti. "Minä käyn ne läpi ennen syksyä ja annan ne sitten sinulle."
"Sä oot liian kiltti. Vanhempiis tullu", Mundungus sanoi ja hymyili hämmästyttävän vilpittömästi.
"Olisinkin..." Adara mutisi ja siivosi kuivatut astiat kaappiin.

"Kyl sä olet, usko pois", Mundungus sanoi. Adara ei silti uskonut, millainen kiltti ihminen johdattaisi oman isänsä kuolemaan? Millainen kiltti ihminen leikkisi toisen tunteilla? Millainen kiltti ihminen janoaisi niin paljon kostoa Bellatrixia kohtaan?
Adaran käsi vapisi kun hän otti juomakarahvin kaapista. Se tuntui kovin painavalta yhtäkkiä. Hän oli vähällä pudottaa sen, kun jonkun toisen käsi esti sen.
"Anna minä otan sen", kuului Lupinin ääni ja paino nousi pois Adaran kädeltä.
"Mundungus, koska sinä tulit?"
"Just äsken. Toin Adaralle nuo."
"Sepä... hienosti tehty."
"Mitä? Vihjaakko etten osais joskus olla mukavakin?"
"En, en, tuo oli vain aika harvinaista sinulta."
"Julmaa, hei -"

Heidän keskustelunsa tuntui Adaralle kaukaiselta. Hän ei kuunnellut, hänen korvissaan kohisi kummallisesti, ja häntä huimasi.
Hän istuutui kaapin vieressä olevalle penkille ja hieraisi päätään.
"Adara? Kaikki hyvin?" Lupin kysyi huomattuaan tämän olevan kalpea.
"Joo... huimaa hiukan", Adara mutisi ja Lupin oli selvästi huolissaan. Hän koetti Adaran otsaa.
"Kuumetta ei ainakaan ole. Pitäisikö sinun syödä? Et syönyt paljoa eilen."
"Ei ole nälkä."
Lupin ei kuunnellut vastaväitteitä vaan meni hellan ääreen valmistamaan sanaakaan sanomatta jotakin.
Ovikello soi.
"Kuka tällä kertaa?" Lupin ihmetteli, mutta Adara ehti nousta ylös.
"Minä menen avaamaan."
Hänen ihmetyksekseen oven takana seisoi Kalkaros. He eivät kumpikaan liikkuneet hetkeen, tai sanoneet mitään. Lopulta Kalkaros sanoi tyypillisen tylyllä äänensävyllä: "No, päästätkö minut sisälle vai et?"
Adara siirtyi oven edestä ja päästi tämän sisään. Häntä huimasi taas, huojahtaessaan eteenpäin hän sulki samalla oven johon nojasi. Hän kääntyi selkä ovea vasten.
"Oliko teillä kenties asiaa, professori?" hän kysyi ja hieraisi silmiään.

"Asiani koskee okklumeus-tuntejasi. Dumbledore ilmoitti, että jatkamme niitä täällä."
"Selvä. Koska aloitamme?"
"Vaikka heti, riippuen koska sinulle sopii. Dumbledore mainitsi ettet ole ehkä vielä... kykenevä, jatkamaan vähään aikaan. Hän sanoi että vointisi on ehkä turhan heikko", Kalkaros sanoi hyvin kolkosti ja hänen ilmeestään saattoi huomata että hän oli hiukan vahingoniloinen sanoessaan sanan heikko. Adaraa se ärsytti suunnattomasti. Sitäkö Kalkaros tuli tänne tekemään? Haukkumaan häntä heikoksi?
"Aloitetaan nyt", Adara sanoi päättäväisesti. Kalkaros näytti hiukan yllättyneeltä, mutta myöntyi.
Adara raivasi olohuoneen nojatuolin, sohvan ja pöydän sivummalle, että heille saatiin tilaa.
"Valmis kolmannella", Kalkaros sanoi ja osoitti häntä sauvalla. "Yksi, kaksi, kolme.."
Hän seisoi puun takana katsomassa kun George oli puoliveelan tytön kanssa, hän ratsasti thestralilla kohti ministeriötä, hän asteli pimeässä huoneessa ennustusten keskellä, Sirius kaatui holvikaareen -
"EII!" Adara kiljaisi ja putosi polvilleen lattialle, melkein tajuttomana. Keittiön portaista kuului kolinaa ja ovi päästi pelkän rysähdyksen kun Lupin ryntäsi olohuoneeseen.
"Kalkaros! Mitä sinä teet?!" hän karjaisi huomattuaan tämän.
"Opetan okklumeusta. Nouse ylös, Musta", Kalkaros sanoi tylysti. Adara nousi vaivoin ylös, hengästyneenä.
"Hän ei ole vielä valmis!" Lupin rähjäsi järkyttyneenä.
"Hän itse sanoi pystyvänsä siihen, kysy vaikka häneltä", Kalkaros sanoi ja Lupin kääntyi katsomaan Adaraa kysyvästi.
"Ei hätää, Remus... Minä - minä pystyn kyllä", Adara vakuutti tuskanhien laskiessa hänen otsaltaan. Lupin katsoi Adaraa kuin omantunnontuskissa.
"J-jos jätetään tämä myöhemmälle, Adara", hän sanoi. Adara pudisti päätään ja katsoi Kalkarokseen.
"Uudestaan."

"Lukilitis."
Hän istui yksin koulun pihalla, kunnes huomasi Dracon olevan takanaan, hän näki Georgen lentämässä luudalla pois Tylypahkasta, hän oli Pimennon kidutuskirouksen alaisena tämän työhuoneessa, Sirius kaatui jälleen holvikaareen, naisen kiljaisu ja Peter Piskuilanin nauru -
Ei... ei enää.. ei enää.. Adara ajatteli. Hän juoksi kohti holvikaarta ja oli juuri menossa sen sisään kun Dumbledore kiskaisi hänet pois. Sirius kaatui taas, kuin hidastettuna, uudestaan, uudestaan...
Adara kaatui polvilleen lattialle ja vajosi sitten hitaasti pimeyteen.
Lupin säntäsi tämän luo ja otti tämän kalpean ja vapisevan kehon syliinsä.
"Hän aloittaa okklumeuksen myöhemmin, hän ei pysty siihen nyt."
Kalkaros ei sanonut Lupinin yllätykseksi mitään tylyä takaisin. Vähäkin väri mitä Kalkaroksen kasvoilla joskus oli, tuntui kadonneen. Hän laski sauvansa ja lähti.

Adara heräsi olohuoneen sohvalla hetken päästä. Hän nousi istumaan ja katsoi hölmistyneenä ympärilleen.
"Lähetin Kalkaroksen matkoihinsa." Lupin sanoi nojatuolissa Adaran vieressä ja ojensi nyt tälle tarjottimen, jonka Lupin oli täyttänyt itsetekemällään ruoalla.
"Ai..." Adara sanoi ja otti tarjottimen syliinsä. Lupin vahti, että Adara söi kaiken ja otti tarjottimen sitten pois.
"Sinun pitäisi keskittyä omaan vointiisi nyt, eikä ryhtyä tuollaisiin hetken mielijohteesta", Lupin sanoi.
"Hän sanoi minua heikoksi. Hän on tyytyväinen saadessaan nöyryyttää minua."
"Vähät Kalkaroksesta. Koska sinua muka on vaivannut se mitä Kalkaros sinusta ajattelee?" Lupin kysyi, eikä Adara keksinyt vastausta.
"Koeta saada voimiasi takaisin ja..." Lupin ei keksinyt sanottavaa enempää. Miten hän voisikaan? Käskeä isänsä juuri menettänyttä pääsemään yli?
Adara nyökkäsi ja lähti huoneeseensa, sulkeutuen sinne loppupäiväksi.

Hän istui ikkunasyvennyksessä ja katseli sateen pisaroittamaa ikkunaa ja tummaa taivasta lasin toisella puolella.
Niin. Sirius on kuollut... Mitä nyt tapahtuu? Minä jatkan tehtäväni suorittamista kuten ennenkin, opiskelen okklumeusta koko kesän ja liityn kuolonsyöjiin, kostan Bellatrixille.. ja sitten? Kenen hyväksi minä tätä kaikkea teen? Kenet minä enää yritän tehdä ylpeäksi saavutuksillani? Ei kukaan voi enää sanoa minusta "Se oli minun tyttäreni, joka sai tämän tärkeän tiedon kuolonsyöjiltä.
Adara huokaisi raskaasti. Hänen täytyi vain hyväksyä asia, mutta miten? Hän ei osannut lopettaa Siriuksen ajattelemista tuosta vain.
Pöllö lehahti Adaran ikkunalle kuin tyhjästä.
Adara päästi sen sisälle ja otti kirjeen sen jalasta.

Adara Musta oli ainoa mitä kirjeen kuoressa luki. Adara avasi kirjeen (ja huomasi sen sinetittömäksi) ja luki sitten vahvalla, paksulla sulkakynällä kirjoitettua käsialaa:

Parahin neiti Musta

Korviini on kantautunut tieto isänne Sirius Mustan traagisesta kuolemasta, ja yksityiskohdasta että hän kaatui Salaperäisyyksien osastolla olevaan mystiseen Holvikaareen ja katosi. Kysymykseni siis kuuluu: toivotteko löytävänne hänet?
Nimittäin minä tiedän, mihin se holvikaari johtaa.

Adaran kädet tärisivät.

En itse ole kyseisessä paikassa käynyt, mutta kuitenkin tiedän varmaksi mihin se holvikaari johtaa. Se kaari nimittäin löytyi vuonna 1978, vanhasta metsästä joka on sukupolvien ajan kuulunut velhojen ja noitien alueeksi. Kuitenkin, se fakta että holvikaareen voi astua sisään, muttei tulla ulos, oli hyvin vaarallinen. Useita velhoja, noitia ja heidän lapsiaan katosi kylässä ja jäljet johtivat aina tavalla tai toisella holvikaarelle, jotkut liukastuivat sinne kävellessään sen reunalla, jotkut lapset piiloutuivat sinne leikkiessään.
Joten holvikaari siirrettiin Salaperäisyyksien osastolle ja ministeriö alkoi tutkia sitä. Selvisi, että holvikaaria oli kaksi. Toinen on se joka ministeriöllä on hallussaan, mutta toisen sijainti ei ole muiden kuin itseni tiedossa.
Mutta kuunnelkaa tämä: Salaperäisyyksien osaston holvikaarella ette pääse hengissä toiseen päähän. Vaikka ette tiedä kuka olen, uskokaa minua tässä asiassa. Te ette selviä toiselle puolelle sen holvikaaren kautta. Siksi kerronkin teille toisen reitin.
Tavatkaa minut kello kaksitoista puistossa johon isänne teidät vei ennen paluutanne Tylypahkaan.

Terveisin nöyrin palvelijanne

Adara oli hölmistynyt. Miksi kirjeen kirjoittaja ei samantien kertonut missä toinen holvikaari sijaitsi? Olisiko se ansa? Ja mistä kirjeen kirjoittaja tiesi, että Sirius vei Adaran puistoon?
Adara punnitsi vaihtoehtojaan, ja päätti riskeistä huolimatta mennä tapaamaan nöyrintä palvelijaa.

Yön hämärtäessä, Adara hiipi ulos ovesta, sauva kädessään ja jästivaatteet yllään.
Hän nosti kätensä tielle saavuttuaan ja Poimittaislinja otti hänet kyytiin.
Hän saapui puistolle sopivasti kello kahdeksitoista, mutta vielä ei ketään näkynyt. Hän istuutui puiston penkille ja tuijotteli suihkulähdettä.

”Huomasit sen, vai mitä? Enkelin pää..”

Muisto välähti hänen mielessään.

”Sen itse asiassa rikoin minä...”
”Sinäkö?”

"Mene pois..." Adara sanoi ja painoi pään käsiensä väliin.

”Tai Kalkaros. En ole ihan varma.. Me kaksintaisteltiin täällä kerran. Viola oli sen jälkeen pitkän aikaa tuohtunut minulle. Ensinnäkään hän ei pitänyt siitä että sanoin taistelupaikaksi tämän, meidän vakiotapaamispaikan. Ja toisekseen hän ei pitänyt siitä, että taistelin Ruikul- Kalkaroksen kanssa.”

"Mene pois..." Adara sanoi uudestaan ja heräsi muistosta rahinaan oikealla puolellaan. Penkille oli ilmestynyt samanlainen kirje.
Adara vilkaisi taakseen eikä nähnyt ketään ympärillään. Hän avasi kirjeen.

Kultaisen ponin majatalo
St Gallen
Sveitsi

Kysy Trysan-vuoresta.

Nöyrin palvelijanne.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 89. 3.1!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 04.01.2008 19:56:29

Tosi jännä!!!
Haluun tietää kuka se nöyrin palvelija on!!! Ja myös saako Adara Siriuksen takasin :D luonnollisesti.
Tää oli taas hyvä jatkoa, jännittävä.

Remus yrittää nyt esittää Adaralle isää ihan selvästi, toisaalta aika ärsyttävää, jotenki Remus ei sovi Adaran isäks yhtään mitenkään, mä en tiiä kui, mut ei vaan sovi... Ois kyl nii ihanaa ku Ad sais Sirren takasin <3

Dung, mitä hittoa sä teet???? Koittaako se vikitellä Adaraa? :O Vai mitä se kukkakimppu tarkotti? Tahtoo pian tietää, siinä oli ihan varmasti jotain takana!!

Joo, mutta vastaa pyyntöihini ja laita pian jatkoa!!

Nöyrin lukijasi xP

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 89. 3.1!!!
Kirjoitti: Reiji - 05.01.2008 02:41:02

Tää on aivan ihana ficci, en voi lopettaa lukemista, Mudungus oli sulonen <3 8DD
Hyvä tarina jatkoa jatkoa... 8DD

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 89. 3.1!!!
Kirjoitti: Lokitar - 05.01.2008 20:13:06

Kiitti Mya ja Reiji. Katsotaan koska jaksan tehdä jatkoa kun pitäisi unirytmi saada toimimaan ennen koulun alkua >_<

Otsikko: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 89. 3.1!!!
Kirjoitti: Sierra - 06.01.2008 10:16:28

Hittolainen, olen ihan unohtanut kommentoida tätäkin! Eli minusta tämän ficin idea on loistava, en ole varma olenko jo niin sanonut. Alussa luvut olivat vähän - erilaisia, mutta alkoivat sitten huimasti parantua. En nyt ala sen kummempia selittelemään, kuin että JATKOA. Sitähän me kaikki toivomme, vai mitä? ;)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 89. 3.1!!!
Kirjoitti: Julia Musta - 06.01.2008 11:37:38

Tämmä on varsin laadukas ficci ja luen sen suurela todennäköisyydellä lopuun asti.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 89. 3.1!!!
Kirjoitti: Lerosa - 06.01.2008 17:03:17

Hei Fubuki! Ihana luku. Ihana saada jatkoa pitkästä aikaa (tai no... musta se tuntui pitkältä).
Niin siitä viestistä en oo käyny pitkään aikaa kattoos viestejäninii et sori :o
Niistä epäilyksistä.... en kerro vielä.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 89. 3.1!!!
Kirjoitti: Zuvi - 06.01.2008 23:02:52

Menee ihan sanattomaksi kun lukee tekstiäsi :o
Luin tän ficin tähän mennessä tulleet 89 lukuu kahdessa päivässä...
Olet järjettömän hyvä kirjoittamaan,kiitos tästä ficistä!
Tuli kyll itku, kun luki noita kappaleita, jossa käsiteltiin Siriuksen kuolemaa :'( Onneksi löysin tän ficin,tää on jotain tosi upeeta!
Jatkoa odotellen
Zuvi

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 89. 3.1!!!
Kirjoitti: Lokitar - 07.01.2008 08:17:15

Kiitos ^^ Seuraava luku onkin sitten hyvin... hmm.. valaiseva

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) Luku 89. 3.1!!!
Kirjoitti: SutsannaP - 07.01.2008 13:45:31

Vähänkö toi sun juttus valaisi meitä jo :D No jatkoa odotellessa.

Otsikko: Luku 90. Sirius
Kirjoitti: Lokitar - 07.01.2008 15:59:42

A/N: Noniiiin, ihmeen nopeasti sain lopeteltua tän luvun! Itseäni itketti hirveästi kirjoittaa tätä, mutta koettakaa kestää kirjoitusvirheitä, en oikein nähnyt tietokone-ruutua kyyneleiltäni.

Luku 90. Sirius

Lupin ja Adara istuivat aamiaisella, Mundungus oli lähtenyt jo illalla, kun Adara oli vetäytyneenä huoneeseensa.
Lupin latoi hiukan munakasta Adaran lautaselle ja alkoi sitten itse syödä, lukiessaan samalla Päivän profeettaa.
Oli kiusallisen hiljaista. Adara väänteli käsiään mietteliäänä ja nosti sitten päätään Lupiniin päin.
”Remus”, Adara sanoi, Lupin mymähti merkiksi että kuunteli, sillä hänellä oli juuri ruokaa suussa.
”Haluaisin pyytää palvelusta sinulta, ja muilta”, Lupin nielaisi ruokansa.
”Kerro toki”, hän sanoi ja näytti yhtäkkiä sanavalmiimmalta, kun Adara viimein pyytäisi tältä jotain.
”Haluaisin lähteä lomalle”, Adara sanoi, Lupin näytti hölmistyneeltä. ”Ei kauaksi aikaa, viikkokin riittää. Jos menisimme vaikka – vaikka – Sveitsiin. Sinne kylään jossa asuu pelkkiä velhoja ja noitia”, Adara sanoi toiveikkaana. Lupin näytti yhä yllättyneeltä, mutta sanoi:
”Jos sinä niin haluat. Keitä muita tulisi mukaan?”
”No, vaikkapa Fred ja George, Harry, Hermione, Ron ja ehkä muita Weasleyn perheestä”, Adara luetteli, Lupin ei näyttänyt epäilevän mitään.

”Minä kirjoitan Weasleylle, Harrylle ja Hermionelle ja kysyn asiasta. Milloin lähtisimme?”
”Mahdollisimman pian”, Adara sanoi harkitsemattomasti. ”Tai siis, kun minullahan alkaa okklumeus-tunnit pian niin olisi hyvä että käymme lomalla sitä ennen”, Adara korjasi ja Lupin ei voinut väittää vastaan. Loma saattaisi tehdä Adaralle hyvää, hän tuumi.
”Hyvä on. Minä kysyn muilta.”
Adara hymyili ja Lupinista tuntui että hän pitkästä aikaa teki Adaran suhteen jotain oikein.

Seuraavana päivänä tulivat vastaukset. Harry ilmoitti heti aamulla, että hän on enemmän kuin tyytyväinen jos pääsee pois Likusteritieltä, Weasleyt sopivat että rouva Weasley, Fred, George, Ron ja Ginny lähtisivät mukaan matkalle. Hermionen vastaus saapui vasta illalla, koska Hermione oli sillä hetkellä jo ulkomailla. Hänkin lupautui silti mukaan.
Kukaan ei väittänyt vastaan kun ehdotettiin, että he lähtisivät jo ensi viikolla. Weasleyn perheenkään ei tarvinnut säästää rahaa, sillä sitähän heillä nyt oli Siriuksen ansiosta.

Adara ei malttanut pysyä paikoillaan loppuviikon aikana. Hän ravasi edestakaisin huoneessansa, siivosi portaikon ja huoneiden pölyjä, kävi siivoamassa Hiinokan huoneen täysin siistiksi, repi vanhat rumat verhot pois huoneiden ikkunoista ja päätti hankkia uusia tilalle, poisteli tapetteja muutamasta huoneesta ja päätti nekin korvata, hän yritti repiä tauluja irti että saisi vaihdeltua niiden paikkoja, mutta vain Phineas Nigeliuksen kuva irtosi, ja koska sillä ei ollut paikkaa jonka kanssa vaihtaa, se sai jäädä siihen. Adara myös kokkasi koko loppuviikon ruoat ennen kuin Lupin ehti edes ajatella ruoan valmistamista.

Häntä nimittäin jännitti. Kuka oli tuo nöyrin palvelija? Miksi hän halusi auttaa Adaraa? Vai halusiko? Jos se olisikin ansa, nöyrin palvelija olisi luultavasti kuolonsyöjä.
Pian se selviäisi, ja mikäli se ei olisi ansa, hän luultavasti löytäisi Siriuksen.
Näistä aatoksistaan Adara heräsi viillettyään itseään vahingossa sormeen kesken porkkanoiden pilkkomisen. Oli sunnuntai ja huomenna he lähtisivät.

”Adara sinulle tuli vielä muutama osanotto-kortti”, Lupin sanoi saapuessaan keittiöön ennen kuin huomasi Adaran verta vuotavan sormen. Kun hän huomasi, hän otti nenäliinan laatikosta ja tarttui Adaraa hellästi kädestä ja alkoi pyyhkiä tämän haavaa hitain liikkein.
”Uuvutat itsesi tätä menoa. Kyllä minä voin hoitaa ruoan laiton, ei sinun tarvitse joka asiasta murehtia”, Lupin sanoi ja katsoi hiukan toruvasti Adaraa.
”Ei minulla ole hätää. Huomenna kaikki on taas paremmin… Varmasti.”

Seuraavana päivänä he siis lähtivät. Matka sujui Poimittaislinjalla ministeriöön, ministeriössä he ilmoittivat lähtönsä ja menivät sitten ministeriön hormiverkoston kautta suoraan Sveitsiin. Ministeriössä Adara sai jälleen katseita osakseen, yhtä paljon kuin Harrykin. Adara ei vain jaksanut enää välittää.
He saapuivat St Gallenissa sijaitsevaan velhojen ja noitien kylään ja suuntasivat sitten kohti Kultaisen ponin majataloa, jonka Adara oli heille etukäteen varannut. He valtasivat koko ensimmäisen kerroksen tuosta suuresta kolmikerroksisesta majatalosta, jonka huipulla oli yksi huteran näköinen hassu savupiippu. Majatalo itsessään oli erittäin hieno ulkoa että sisältä. Talo oli sisustettu vanhanaikaisesti ja suorastaan hehkui 1800-lukua, kuten emäntänsäkin, joka heidät huoneeseen johdatti. Hän oli tukevahko, ruskeahiuksinen nainen jolla oli yllään korsettimekko. Huomattuaan Adaran ja Hermionen, hän kysyi: ”Kumpi teistä on Adara Musta?”

”Minä olen”, Adara sanoi ja hänen sydämensä hypähti. Nainen kävi vastaanottotiskillä ja toi kirjeen.
”Minun käskettiin antaa tämä teille heti kun saavutte.” Adara otti kirjeen ja avasi sen saman tien.

Parahin neiti Musta

Onnittelen teitä pikaisesta toiminnastanne. Tässä saatte lisätiedot:
Trysan-vuoren juurella on luola, jonne teidän täytyy astua päästäksenne määränpäähän. Luola päättyy umpikujaan, mutta älkää luottako siihen. Löydätte varmasti keinon avata se, kun olette kuulleet majatalon emännältä Trysan-vuoresta enemmän.
Kun pääsette vuoren sisään, minä varoitan: Ette saa olla siellä kauaa. Sillä mikä tahansa sinne luolaan pääsee sisään, sen tai hänen aikansa hidastuu. Kaikkien aika pysähtyy sen vuoren uumenissa pikkuhiljaa, ja sitä pysähdystä häiritsee vain se hetki kun sinne tulee jokin uusi esine tai henkilö. Suosittelen, että vain etsitte isänne ja lähdette saman tien pois. Ylimääräinenkin minuutti voi olla kohtalokas.

Terveisin nöyrin palvelijanne

Muut katsoivat Adaraa kysyvästi, Adara huomasi sen ja katsoi heitä hetken hölmistyneenä.
”Öh, Dumbledore toivotti hyvää lomaa”, hän sanoi ja muut alkoivat taas tehdä omia puuhiaan ja kiittelivät toivotuksesta.
Pian talon emäntä pyysi heidät talon pihalle lounaalle, joka oli katettu puutarhan tapaiselle alueelle, sen keskellä olevalle hienolle hirsipöydälle.
Kaikki söivät ja joivat tyytyväisenä ja keskustelivat. Emäntä liittyi heidän seuraansa ja tarjoili aina lisää juotavaa, kun se jonkun lasista loppui.
Adara katseli mietteliäänä vuorta joka häämötti puiden takana muutaman kilometrin päässä.
”Anteeksi, mutta miksi tuota vuorta kutsutaan?” Adara kysyi emännältä.
”Se on Trysan, nimetty johtajansa mukaan”, emäntä sanoi. ”Se oli entinen velhojen ja noitien piilopaikka vainon ajoilta. Nykyään siitä on todisteena vain luolan suu, joka sen juurella on. Se päättyy tosin umpikujaan, mutta ennen sitä kautta pääsi valtavaan saliin ja suuriin huoneisiin ja asuntoloihin, jotka oli louhittu velhojen ja noitien asuinpaikoiksi.”
”Niinkö? Kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta”, rouva Weasley puuttui keskusteluun.

”Niin, mutta jästit tietysti löysivät sinnekin, mutta vuoren johtava velho Trysan pysäytti koko paikan ajan välttääkseen hälinää. Sitten hän yksitellen vapautti velhon tai noidan loitsusta ja johdatti tämän ulos loihtimansa holvikaaren kautta.”
Kaikki vaikenivat sanalle holvikaari. Adara esitti, ettei tiennyt asioista, vaan painoi päänsä matalaksi ja tuijotti käsiään. Emäntä ei tuntunut huomaavan asiaa vaan jatkoi:
”Sitten hän sulki salin sisäänkäynnit ja räjäytti yhdellä kirouksella koko jästijoukon niin että vuoreen rakennettu toinen kerros lahosi. Aika raa’asti tehty mutta sellaisia otteita siihen aikaan käytettiin. Sanotaan että vuori olisi yhä kirottu elämään hitaassa ajassa.”

Lounaan päätyttyä useat menivät lepäämään tai lukemaan. Adara istuutui Georgen kanssa puutarhassa sijaitsevaan keinuun.
”Täytyy sanoa, että olin aika yllättynyt tästä lomaideasta”, George sanoi yhtäkkiä. Adara hymähti vastaukseksi. He olivat hetken vain hiljaa ja antoivat tuulen heilutella heidän hiuksiaan.
Lopulta George venytteli väsyneesti jäseniään.
”Jospa mentäisiin ruokalevolle, täällä on niin kuumakin”, hän ehdotti. Adara katseli taivasta.
”Kohta alkaa sataa”, hän päätteli synkistä sadepilvistä jotka eivät vielä olleet peittäneet aurinkoa.
”No sitä suuremmalla syyllä, mennään sisälle.” George sanoi ja nousi keinusta.
”Minun tekisi mieli käydä eräässä kaupassa jonka näin matkan varrella. Käyn siellä ja palaan sitten”, Adara sanoi. George ei viitsinyt väittää vastaan, joten hän lähti sisälle.
Adara kävi naulakolla hakemassa matkaviittansa ja lähti sitten kävelemään metsään, kohti Trysan-vuorta. Hän ei jaksanut enää odottaa.

Hänen ajatuksensa oli turta, hän vain käveli ja käveli. Katsoi välillä kuinka pitkä matka vielä oli, ja jatkoi taas kävelyään. Kylä häämötti takana yhä pienempänä, kunnes se katosi kokonaan näkyvistä.
Alkoi sataa ja tie muuttui raskaammaksi ja liukkaammaksi. Adara ei jaksanut välittää palelevista jäsenistään vaan jatkoi. Hänestä tuntui välillä, että häntä seurattiin. Hän vilkuili taaksensa ja puristi sauvaa kädessään.
Hän kuitenkin heräsi aatoksistaan ilmaannuttuaan suoraan luolan suulle.

Pimeää käytävää tuntui jatkuvan iäisyyden, mutta se ei hajaantunut kertaakaan. Meni vain suoraan eteenpäin. Luolan seinämät olivat rosoisia kuin hakulla huolimattomasti louhittu.
Lopulta, tuli umpikuja.
Adara tutkiskeli seinämää etsien jotain mikä saattaisi avata salaoven josta nöyrin palvelija oli puhunut.
Lopulta Adara totesi, ettei löytänyt mitään. Ei ovenkahvaa, ei koloa, ei jälkiä, ei mitään.
Hänen viimeiseksi vaihtoehdokseen jäi taikuuden käyttö. Vaikka se olikin hänen ikäiseltään kiellettyä, hän ei välittänyt sillä hetkellä pätkääkään, vaan kohotti sauvansa kohti seinämää ja viimeisenä toivonaan sanoi: ”Alohomora!”
Seinämä siirtyi, aukesi kuin ovi ilman kahvaa. Adaran sydän jätti yhden lyönnin väliin.

Näkymä joka avautui Adaralle, oli erikoinen, pelottava ja harmaa.
Paikka oli entinen sali, josta johti käytäviä eri huoneisiin. Se oli kuin kaatopaikka, täynnä jos jonkinmoista vanhaa taikatavaraa. Kirjoja, esineitä, koristeita, pysähtyneitä velhotauluja.. Ja jotain aivan muuta. Adara henkäisi säikähdyksestä kun tajusi että esineiden seassa oli joku. Noidan ruumis. Sirius ei ollut siis ainoa joka oli jotenkin joutunut tänne.
Armas Dearborn katosi, mutta kuollut hänkin varmasti on...
Siriuksen sanat muistuivat mieleen. Adara kyykistyi ruumiin viereen. Noidan rinnassa oli ministeriön lappu; Armas Dearborn, salaperäisyyksien osaston ylihoitaja
Tänne hän siis oli kadonnut. Joku oli tappanut hänet ja työntänyt holvikaareen.

Samassa Adara tajusi että ilman mitään apuvälinettä, luolassa olisi silti valoa. Adara katsoi ylöspäin ja näki lahonneen toisen kerroksen yläpuolellaan. Vain puolet lattiasta oli jäljellä, ja siellä se seisoi. Holvikaari. Sen sisällä oleva loihdittu portti hohti valkoista valoa, joka valaisi salia. Holvikaari oli juuri sopivasti niin, että jos sen kautta saapuisi joku, hän putoaisi suoraan ensimmäiseen kerrokseen lattia-aukosta.
Luolan lattia oli jotakin joka heijasti valoa, ei peili, ei vesi, vaan kuin hiekkaa joka on tehty peilinsirpaleista. Se peitti suurimman osan marmorilattiasta.
Adara jatkoi matkaansa etsien sitä mitä tuli etsimäänkin. Hän seurasi mahdollisimman vähätavaraisia kohtia lattiasta, jotka myös heijastivat hiukan valoa, valoisaa polkua Adaralle.

Hän jähmettyi hetkeksi, katsomaan eteensä. Siinä hän makasi: holvikaaren alapuolella, keskellä lattiaa. Kuin hän olisi tehnyt lumienkeliä siinä ja raivannut tavaroita ympäriltään.
Adara käveli hitaasti Siriuksen liikkumattoman ruumiin viereen. Silmät olivat kiinni, pää retkotti hiukan Adaran suuntaan, kasvoillaan hänellä oli rauhallinen ilme. Toinen käsi oli melko lailla suorassa ja toinen taipuneena päänviereen. Hän näytti siltä kuin olisi juuri hetki sitten pudonnut. Ruumis ei ollut muuttunut kalpeaksi, mädäntynyt, tai kangistunut.

Adara polvistui tämän viereen eikä voinut muuta kuin tuijottaa. Kyyneleet kirposivat silmille.
Hän silitti käsi täristen Siriuksen poskea, pyyhkien muutaman hiussortuvan tämän kasvoilta. Sirius oli kylmä. Kylmä kuin kuollut, mutta silti hän näytti siltä kuin hän heräisi hetkenä minä hyvänsä.
Adara itki ja nosti Siriuksen yläruumiin syliinsä.
”Mitä sinä teet? Ei nyt pidä nukkua”, Adara sanoi ääni täristen. ”Sinun täytyy nousta!”
Sirius ei liikkunut. Hänen päänsä retkotti Adaran käsivarrella. Adara tunsi kuinka hänen sydämensä särkyi toistamiseen. Tunne oli sama kuin silloin... kun Adara hyväksyi että Sirius on poissa. Ehkä silti sisimmässään hän oli elättänyt toiveita. Turhia toiveita.
Adara halasi Siriusta, itkien tämän olkapäätä vasten. Tunne oli sanoin kuvaamaton. Jos joku olisi osoittanut häntä sauvallaan lausuen kuoleman kirousta, Adara ei olisi väistänyt. Hänestä tuntui kuin hän olisi menettänyt kaiken. Kaiken, jonka puolesta hän olisi taistellut. Kaiken, jonka puolesta olisi kuollut...

Adara viimeisenä toivonaan kosketti isänsä rintakehää ja etsi sydämen sykkeitä sen alta. Sydän ei tietenkään lyönyt.
”Mennään kotiin...” Adara kuiskasi Siriuksen korvaan ja nosti tämän selkäänsä niin, että Adara piti Siriusta käsistä jotka menivät Adaran olkapäiden yli ja pää retkotti Adaran päätä ja olkaa vasten. Siriuksen jalat laahasivat hiukan lattiaa.
Adara pujotteli hitaasti tavaroiden seasta oviaukolle, oviaukosta käytävälle.

Hän ei pysähtynyt hetkeksikään lepäämään. Hän ei voinut...
Saavuttuaan päivänvaloon - jota ei kyllä ollut nimeksikään synkkien pilvien takia - Adaran silmät lähes sokaistuivat hetkeksi. Hetken hän jo luuli saapuneensa johonkin aivan eri paikkaan isänsä kanssa, mutta kun kylmä tuuli heilautti hänen hiuksiaan, hän palasi todellisuuteen. Hän ei pääsisi isänsä luo.
Hän jatkoi matkaansa, kantaen Siriusta selässään. Hän olisi voinut loihtiakin tämän leijumaan, mutta hän ei halunnut, tai pystynyt... Halut loitsimiseen olivat kadonneet ja Adara tunsi velvollisuudekseen tuntea hänen vuokseen kuolleen ihmisen paino harteillaan. Hän ei halunnut olla erillään Siriuksesta hetkeäkään.

Hän käveli ja käveli, taakan tuntuessa koko ajan raskaammalta. Sade jatkui yhä ja tie oli liukas.
Pitkän ajan päästä Adara totesi mielessään, ettei hän välttämättä pystyisi jatkamaan majatalolle asti, mutta hän ei pysähtynyt. Hän halusi silti jatkaa kunnes näkisi Harryn, Hermionen, Remuksen, Georgen...
Päästyään kylään johtavaan alamäkeen, hän alkoi olla tosissaan uupunut, hän tiesi, ettei jaksaisi kauaa, mutta uskoi silti kestävänsä loppuun saakka. Lopulta hän liukastui kasvot edellä maahan, pidellen silti tiukasti Siriuksesta kiinni. Adara nousi hitaasti ja vaivalloisesti ylös.

Olinko minäkin sinulle tällainen taakka... isä...?

Hän ajatteli ja tunsi kyyneleiden valuvan poskilleen.

Anna anteeksi...

Saavuttuaan viimein kylään, velhoja ja noitia kokoontui katselemaan kadun reunoihin. Adara ei piitannut. Jotkut kysyivät mitä oli tapahtunut ja mikä häntä, eli Siriusta, vaivaa.
Adara ei vastannut, vaan jatkoi matkaansa majatalolle. Hän ei kuullut mitä muut sanoivat tai kysyivät. He puhuivat kuuroille korville, sillä Adara keskittyi toisiin ääniin. Hänestä kuulosti kuin jossain syvällä hänen sydämensä uumenissa, Sirius laulaisi hänelle. Hidasta ja surumielistä sävelmää. Surullisempaa kuin mitä feenikslintu koskaan osaisi.

Eräs velhoista koski Adaran olkapäähän ja toisella kädellä Siriuksen selkään ja kysyi tarvitseeko Adara apua.
”En tarvitse! Hän on jo kuollut!” Adara huusi ja kyyneleet valuivat vuolaina hänen kasvoillaan, sekoittuen pieniin hikikarpaloihin. Velho perääntyi ja jäi tuijottamaan heitä suu ammollaan.
Ei enää pitkä matka... Majatalo näkyi jo.

Sen pihalla, pöydän ääressä loihditun katoksen alla istuivat Harry, Hermione, Ron ja Remus juomassa teetä. Remus huomasi Adaran ensimmäisenä ja hänen kasvonsa kalpenivat hetkessä.
”A- Sirius!” Remus sai sanottua. Adara tunsi olevansa voimiensa äärirajoilla. Hän lyyhistyisi koska vaan. Hänen polvensa tärisivät ja hänen niskansa ei pystynyt liikkumaan. Ron kutsui kaksosia ja äitiään majatalosta ulos, Remus ryntäsi kohti Adaraa. Harry seisoi hämmentyneenä paikallaan, Hermionen katsoessa järkyttyneenä heitä. Adara laskeutui polvilleen märälle nurmikolle, laski Siriuksen makaamaan viereensä, ja lyyhistyi sitten hitaasti hänen viereensä, pää isänsä olkaan nojaten.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 07.01.2008 16:18:04

Todella surullinen luku, tuli kyyneleet silmiin kun luin.... Upeasti kuvailit. Ei keksi mitään järkevää sanottavaa, olen jo sanonut niin usein kaikenlaista. Mutta siis, upea luku, joskin surullinen.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 07.01.2008 17:29:01

Palan halusta saada tietää kuka tuo nöyrin palvelija on.. loistava luku taas, surullinen, kuten Herm-oo-nini sanoi. ja upeasti kuvailtu, pakko myöntää. taas kerran voni todeta kateellisena, että jotkut vain osaa kirjoittaa! Jos joskus kirjoitat kirjan niin haluan lukea sen!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Dizzy - 07.01.2008 19:23:06

Olipas taas niin hienosti kirjoitettu luku ja surullinen, mutta hyvä todellakin... Kovasti minuakin kiinnostaa tietää kuka tuo nöyrin palvelija on, selviäähän se pian?

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Lokitar - 08.01.2008 07:28:08

Ei vielä vähään aikaan ^^

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Lerosa - 08.01.2008 15:12:41

Mä.... en osaa sanoo mitään muuta: to-tosi koskettavaa. ihan kyyneleet tuli silmiin kun luin :'(
Sun on pakko laittaa sirius jotenki heräämään...nyyh. Sori rakentava on piilossa jossain. Taidan. lähteä kuivaamaan kyyneleet.*Lähtee silmät täynnä kyyneliä*

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 08.01.2008 18:02:15

Tosi surullinen, mut ihana, miksei Sirius ois vaan voinu elää????????
Voisin vaikka maksaa siitä, tosin en ihan älyttömiä summia, kun en oo rikas :D
Mut nyt ne saa onneks pitää sille kunnon hautajaiset, millaset se ansaitteeki!!!! <3
Luku oli muutenkin tosi ihana, tykkäsin tosi paljon, en oikeen osaa nyt sanoo muuta... Tää luku veti mut niin hiljaseks.....

Paitsi, että hienoo kun ne lähti lomalle :)

Ja sitte, tahdon HETI (sorg caps) tietää kuka se nöyrin palvelija on???

Hitsit, olin jo melkein kirjottamassa "nimmaria kun muistin kopsanneeni sieltä tekstistä yhden kohdan:

Lainaus

Talo oli sisustettu vanhan aikaisesti ja suorastaan hehkui 1800-lukua, kuten emäntänsäkin, joka heidät huoneeseen johdatti.

Vanhanaikaisesti tulee yhteen ;)

Laita taas pian jatkoa, toivottavasti hyvää sellaista ;P

Mya Musta[/color]

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Cirilla - 08.01.2008 19:09:05

Olen luultavasti taas lievästi myöhässä.
En ole käynyt täällä vähään aikaan.

Mutta nuo kaksi viimeisintä lukua!
Tämä tyttö rakastui niihin aivan kokonaan! <3
Jotenkin nuo oli sellaisia lukuja että ai jai<3
Nami nami nami!
En edes halua laittaa tähän että mitkä olivat hyviä kohtia koska ne olivat kaikki
Tähän tuli sellainen jännä tunne.
Ei surullinen mutta kenties haikea.
Aivan ihanaa tekstiä.

Mutta minäKIN haluan palavasti tietää että kuka tuo nöyrin palvelija on!
Tahtoo tahtoo tahtoo! (no niin olisi kenties aika mennä nukkumaan kun alkaa tuo päiväkotivaihe tulla päälle)

Kiitos silti näistä kahdesta upeasta luvusta!
Rakastuin

Cir*Katwi Kiittää ja Kumartaa

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Lokitar - 10.01.2008 16:54:02

Saako kysyä lukijoilta että mitä tuumitte kun luitte luvun nimen "Sirius" ? Saitteko jonkun ennakkoluulon ennen kun aloitte lukea pidemmälle?

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 10.01.2008 20:49:35

Mie ainakin ajattellin että Sirius on elossa, tai vastaavaa. Tai sitten jotain muuta sen tyyppistä. En ole varma..Tuotah, järkevä pakko lomalla, tuli traumat enkun kokeesta..

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Justinee - 11.01.2008 14:45:17

Ääk mikä luku :O Tosi hyvin kirjoitetty. Alko melkeen jo itkettään tossa lopussa ;( Tosi hyvä fic EDELLEEN ja tykkään hirmuna. Jatkoa vaan toivon :)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Azusa - 12.01.2008 13:55:50

Wow... oletpas saanut todella paljon tekstia aikaan tahan! Rispektia siita, etta olet jaksanut tehda tata, silla kun mina kirjoitan jotain, mielenkiintoni pysyy siina noin 10 luvun verran, jonka jalkeen mieleni lahtee vaeltelemaan muille maille vierahille... On kylla tosi ihanaa, etta olet jaksanut kirjoitella tata, silla nythan minulla oli paaljon luettavaa tassa! (Vaikka lukeminenkin venyi yomyohaan ja nukahtelin tunneille koulussa^^' Se oli kylla sen arvoista, silla paivalla en ehtinyt liiemmin lukea)

Aluksi tama tarina hieman kylla arvelutti, taytyy myontaa. Syyna paritus, silla itse en ole kovinkaan suuri Draco/OC fani (Draco on muuten hurjan OOC tassa), mutta loitkin tekstiin kaanteen, joka muutti kaiken! Suorastaan rakastan jonkikumpikaksonen/OC parituksia joten melkein hyppasin kattoon, kun luin sen:) Pidan muutenkin kamalasti tarinoista, joissa kerrotaan Siriuksen tyttarista, joten taha ficcihan on kuin minulle tehty!^^

Tekstissa huomaa hyvin, miten kirjoittamisesi on kehittynyt ficin aikana. Aluksi se oli hieman toksahtelevaa, mutta loppua kohden sanavarastosi tuntuu laajenneen ja kohtausten kuvailun parantuneen. Teksti etenee muutenkin sujuvammin.

Minusta Lupin ei ole arsyttava. Kait sita nyt kummisetana kokee olevansa jonkinnakoinen isahahmo, vasinkin jos kummilapsi on menettanyt oikean isansa. Olihan Siriuskin harrylle isahahmo. Dumbledore on kylla tassa saanut minut hieman hammentyneeksi. Koen hanet jostain syysta, jota en oikein itsekaan osaa selittaa, OOC:ksi. Minusta hanen myotatuntonsa ja saalinsa on aina ollut jotenkin enemman psyykkista kuin fyysista. Tassa se tuntuu olevan enemman fyysista (esimerkiksi kun han ottaa Adaran kadet omiinsa ja tallasta) Toivottavasti tajusit, mita tarkoitin^^' Ei se kyllakaan kamala asia ole, kylla siihen jossain vaiheessa tottuu varmasti.

Itse Adara on minusta ihan ok hahmo. Mary Suen piirteita hanella kylla on. Han tuntuu osaavan lahes kaiken, han on kaunis, taitava, viisas, monen pojan paivaunien kohde... Kukaan ei koskaan tunnu suuttuvan hanelle kunnolla. Voisit keksia hanelle jotain vikoja ja juttuja jossa han ei aina onnistukaan. Olisi myos piristavaa jos jossain vaiheessa tulisi oikein kunnon tappelu;) Han on kylla kuitenkin kohtalaisen tasapainoinen, ei liian kestava, (sellainen etta ei koskaan nayta tunteitaan tms.) eika toisaalta liian heiveroinenkaan (joka itkee ja valittaa koko ajan) Olet kyllakin saanut hanet todella hyvin ujutettua kirjan tarinoihin. Han ei tunnu irraliselta vaan on sopeutunut hyvin Harryn ja kumppanien elamaan. On myos tosi mielenkiintoista nahda, miten hanelle ja kuolonsyojasuunnitelmalle kaykaan!

Uih, tarinahan menee jannaan suuntaan! Kukakohan tuo salaperainen noyrin palvelija on...? Minulla on aikas paljon epailyksia tahan liittyen, mutta pidampa ne ominani. Seuraavan luvun nimesta sain taas paljon ajatuksia paahani ja mistakohan se perhospinni on peraisin? Siitakin minulla on epailykseni, samoin kuin siita, mita Georgen saamassa rasiassa on! Janna nahda, osuuko mikaan oikeaan^^ Lisaksi minua kiinnostaa aivan kamalasti Kalkaroksen ja Violan salaperainen suhde, mista on kysymys? (taytynee myontaa, etta olen siihenkin keksinyt jotan enemman tai vahemman naurettavaa^^'...)

Olen kylla totaalisesti koukussa tahan tarinaan. Todennakoisesti joudun nyt tulemaan paivittain koneelle katsomaan, onko jatkoa tullut. (Luen kylla jatkon aina, ala huolestu, et ole menettanyt lukijaasi, vaikka en kommentoikaan. Kommentoin erittain harvoin muutenkaan^^)
Toivottavasti saat kirjoitettua jatkoa pian. Alapas kuitenkaan ota turhia paineita siita kirjoittamisesta! emmehan halua, etta tekstin laatu karsii, emmehan^^

Toivottavasti sait tasta palautteesta edes jotakin irti!
Azusa

P.S. Pahoittelen suomalaisten aakkosien puuttumista. Minulla ei ole tassa koneessa niita. (Kuulostan siis ihan Victor Krumilta...yay...)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 7.1: Luku 90!!!
Kirjoitti: Lokitar - 17.01.2008 15:45:59

Kiitos rakentavasta ja erityisen pitkästä palautteesta ^^

Ja pahoittelut kun jatkoa ei ole hetkeen tullut, syynä siihen on kiireeni Harry Potter-larppini kanssa. Tänään on deadline hahmojen valmiudessa joten kiirettä on pitänyt. Huomenna olen taas vapaa kirjoittamaan muitakin kuin hahmoja ja pelisääntöjä.

Otsikko: Luku 91. Ullakkohuone
Kirjoitti: Lokitar - 17.01.2008 21:16:37

Luku 91. Ullakkohuone

Adara seisoi yksin marmorikorokkeella tuijottaen tyhjään. Tuuli liehutti hitaasti hänen mustan mekkonsa helmaa ja muutti kyyneltensä suuntaa poskillaan. Hänen takanaan seisoi ihmisiä, rouva ja herra Weasley, Ginny, Ron, Fred, George, Bill, Charlie, Hermione, Lupin, Amelia Bones, Dumbledore, McGarmiwa, Vauhkomieli, Tonks, Kahlesalpa, sekä Adaran yllätykseksi Luna ja Neville, sekä muutama Adaralle aivan tuntematon velho ja noita.

Adara puristi kädessään seppelettä, toisessa kädessään kirjettä.

Hyvä neiti Musta

Olen iloinen, että löysitte etsimänne. Suokaa toki anteeksi, etten tule hautajaisiin, mutta pysyäkseni salassa, on parempi tehdä niin.
Mikäli ministeriö kysyy teiltä miten saitte selville holvikaarien salaisuudet, kerrotte luottaneenne vaistoihinne sekä kirjaan Taikamaailman mysteerit. Älkää mainitko minulta saamaanne apua.

Terveisin ja hyvästi, Nöyrin palvelijanne.

Adara laski seppeleen korokkeella olevalle arkulle. Muut tekivät samoin ja laskivat kukkakimppunsa ja seppeleensä Adaran seppeleen vierelle.
Kun kaikki olivat sen tehneet, Lupin nosti sauvansa ja arkun alla oleva koroke aukeni ja arkku lipui kukkien kanssa hitaasti sen sisään, ja koroke sulkeutui. Arkun laskeuduttua, sen takaa paljastui leveä hautakivi, jossa luki vasemmalla:

Viola Selene Musta

1960-1981

Lahjakkain ja hyväsydämisin, rakastettu nainen.
Jätti jälkeensä kaipaavat vanhemmat, miehen ja tyttären.

Enkeli joka palasi kotiin.

Nyt oikealle, Siriuksen yläpuolelle ilmestyi sinisin, hohtavin kirjaimin:

Sirius August Musta

1960-1996

Maailman paras mies, isä ja ystävä.
Rohkeasti taistellut ja hävinnyt.

Rohkelikko ikuisesti.

Adara kuuli Dumbledoren feenikslinnun laulun. Se istui kauempana hautakivellä, siivet levällään ja lähti pian lentoon, loppuun laulettuaan. Ihmiset alkoivat jakaantua ryhmiksi juttelemaan. Adara katsahti äitinsä haudalle ja näki sen päällä yhden, kirkkaanpunaisen ruusun.

Hän kääntyi ja lähti kävelemään hautuumaata pitkin. Hän huomasi tuntemattomat velhot ja noidat ja asteli heidän luokseen. He loivat Adaraan kummastuneen katseen, ennen kuin tajusivat kuka hän on.
”Adara, eikö?” yksi velhoista sanoi. Adara nyökkäsi.
”On kyllä Violan näköinen, ihan luulin häntä haamuksi”, totesi yksi noita ja hymyili myötämielisesti.
”Isänsä silmät kyllä, ja hiuksissa samanlaista vahvuutta”, sanoi toinen velho.
”Emme ole tainneet esittäytyä”, sanoi kolmas velho ja osoitti kolmea noitaa ja kahta velhoa seurassaan.
”Olimme kaikki Siriuksen tupakavereita Tylypahkan ajoilla. Minä olin vuotta ylemmällä luokalla, muut olivat samalla vuosiluokalla”, velho kertoi. ”Emme koskaan uskoneet, että Sirius olisi pettänyt kaikki silloin… mutta ministeriön tuntien, ei meidän sanoja ja vastaväitteitä otettu todesta. Nyt se toki on liian myöhäistä puhdistaa hänen maineensa…”

”Niin. Kiitän kun tulitte tänne, ja suonette anteeksi...” Adara sanoi ja lähti kohti Harrya joka seisoi yksin hautuumaan reunalla.
”Harry”, Adara sanoi ilmoitukseksi, että oli hänen takanaan. Harry pyyhki kasvot hihaansa ja kääntyi sitten, paljastaen hiukan punoittavat silmänsä.
”Tuli vain mieleeni… Että heidän hautansa ei ole täällä”, Harry mutisi. Adara ymmärsi, että hän puhui Lilystä ja Jamesista.
”Ehkä pääset katsomaan heitä joskus”, Adara sanoi lohduttavasti. Harry ei vastannut, sillä hän viimein avasi silmänsä. Hän avasi silmänsä viimeinkin ymmärtäen, että Adara oli se osapuoli joka oli Siriuksen kuolemasta kärsinyt eniten. Adaran kasvot olivat kalpeat, silmät vain synkät kuopat, joista tuntui kaikki valo ja aurinkoisuus kadonneen, kuin hän olisi kärsinyt ne vuodet Azkabanissa Siriuksen paikalla. Hänen hiuksensa oli kammattu huolimattomasti ja kasvot olivat kuin malmipatsaasta, joka ei koskaan hymyillyt.
Harry halasi tätä aivan yhtäkkiä ja he seisoivat vaiti pitkän aikaa, siinä viileässä kesäsateessa.

Adara oli siivonnut Kalmanhanaukion ullakkoa tavaroista. Puolet tavaroista oli huoneen ulkopuolella valmiina Mundungusin haettavaksi, puolet jäivät huoneeseen katseltavaksi myöhemmin. Adara lopetti siivoamisensa ja istuutui tyhjän laatikon päälle hetkeksi. Hän ei ollut aiemmin edes käynyt ullakolla, mutta siisteydestä päätellen rouva Weasley oli. Huone oli pölytön, mutta sotkussa tavaroista. Huoneen päädyssä oli pieni ikkuna, josta näkyi pientä päivänvaloa joka valaisi hämärästi huonetta. Adara sulki silmänsä ja kuvitteli itsensä hetkeksi muualle. Hän halusi pois, pois sieltä talosta. Mutta minne hän menisi? Finniganeille hän ei menisi mistään hinnasta, omaa asuntoa hän ei viitsinyt hankkia, varsinkaan siksi koska Sirius oli testamentissaan määrännyt että Adara pysyy Kalmanhaukiolla edes osan vuodesta. Hän ei vieläkään käsittänyt miksi, miksi Sirius halusi hänen pysyvän siellä, niitä tuskallisia muistoja sisältävässä paikassa? Sirius itsekin vihasi sitä. Hänhän vihasi perhettään, vihasi sitä kotia, vihasi sukuaan ja heidän puhdasverisyysvimmaansa. Miksi Adaran siis täytyi olla siellä talossa, vaikka hän ei edes halunnut?

Ei hän varsinaisesti vihannut sitä taloa ja muistoja sieltä, mutta onnelliset muistot niistä hetkistä, mitä hän vietti Siriuksen kanssa, satuttivat häntä silti. Hän muisti aina portaita kävellessään kohdanneensa Siriuksen siellä, hän muisti keittiöön astuessaan halanneensa isäänsä, kun hän ensimmäistä kertaa saapui sinne. Hän muisti olohuoneessa ollessaan sen illan, jonka he viettivät sohvalla jutellen. Hän muisti omassa huoneessaan ollessaan, kuinka hän oli ollut kuumeessa ja Sirius oli vahtinut hänen vointiaan koko ajan. Hän muisti kuinka he olivat hoitaneet Hiinokkaa yläkerran huoneessa ja riidelleet Adaran tehtävästä.

Adara nosti polvet syliinsä ja huokaisi. Hän viimein avasi silmänsä ja yllätyksekseen koki ullakon huoneen paljon valoisammaksi paikaksi. Siellä hänellä ei ollut muistoja.
Silloin hänen mieleensä iski ajatus: Jospa Sirius nimenomaan halusi Adaran muistavan hänet, siinä talossa. Jos hän ajatteli olevansa jollain tavalla läsnä siinä talossa, Adaran ollessa siellä.
Hän hymyili hyvin hauraan ja vapisevan hymyn itsekseen. Tuntui kuin Sirius yhtäkkiä olisikin läsnä.

Hän nousi yhtäkkiä ylös, asteli omaan huoneeseensa ja otti pergamentin ja alkoi kirjoittaa:

Hei Draco

Kuulit kai isäni hautajaisista. Olisi ollut mukava nähdä sinut siellä, mutta ei se haittaa ettet tullut. Sen sijaan kysyisin ehtisitkö kanssani Viistokujalle jokin päivä? Kerro vastauksessasi mikä päivä sinulle sopisi.

Terveisin Adara

Hän sitoi kirjeen pöllönsä jalkaan ja lähetti sen matkoihinsa. Hän jäi tuijottamaan hetken sen perään ja tapasi sitten alakerrassa Mundungusin ja antoi tälle pari laatikkoa vietäväksi pois.
”Sä oot kans yks oikee kultasydän”, Mundungus sanoi kadotessaan parin laatikon kera. Adara hymyili itsekseen.
”En ihan niinkään…” hän sanoi itsekseen ja sulki oven.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 17.1 Luku 91!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 18.01.2008 15:33:00

Koskettava luku, todella surullinen taaskin. Harryn ja Adaran juttutuokio oli mielenkiintoinen, sillä Harry on tässä ficissä - tietysti, kun Adara on Siriuksen tytär - jäänyt vähän Adaran varjoon. Mutta nyt Harryn ajatukset avartuivat minullekin hieman paremmin... Edelleen vuorosanoissa minua häiritsee tämä virhe:

Lainaus

”Olimme kaikki Siriuksen tupakavereita Tylypahkan ajoilla. Minä olin vuotta ylemmällä luokalla, muut olivat samalla vuosiluokalla.” velho kertoi.

Vuorosanoissa tulee pisteen sijaan pilkku, lainausmerkkien jälkeen siis. Tuokin virke pitäisi olla: "Olimme kaikki Siriuksen tupakavereita Tylypahkan ajoilla. Minä olin vuotta ylemmällä luokalla, muut olivat samalla vuosiluokalla", velho kertoi.
Ei tuo suuremmin häiritse, mutta sanoin siitä sinulle jo ajat sitten. Tuntuu vain tyhmältä kommentoida "rakentavasti", kun rakentava palaute torjutaan saman tien...
Myös tuossa alussa tökki:

Lainaus

Tuuli liehutti hitaasti hänen mustan mekkonsa helmaa ja muutti hänen kyyneltensä kurssia hänen poskillansa.

Yhdessä virkkeessä kolme hänen-sanaa ei kuulosta hyvältä. Tuon virkkeen olisi voinut kirjoittaa vaikkapa näin:
Tuuli liehutti hitaasti hänen mustan mekkonsa helmaa ja muutti kyynelten kurssia hänen poskillansa.

Kurssi-sana ei minusta tuohon sopinut kovinkaan hyvin, mutta en minä tiedä... Ei siihen oikein keksi mitään hyvää sanaa, mutta ehkä ihan vain suunta olisi ollut hiukan parempi.

Kuvailua oli melko sopivasti, tai ehkä sitä voisi hiukan lisätäkin, vaikka kyllä tuokin on jo hyvä. Itse luvusta pidin paljon, olet todella hyvä kirjoittamaan.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 17.1 Luku 91!
Kirjoitti: Lokitar - 18.01.2008 15:43:50

Lainaus käyttäjältä: "Herm-oo-nini"

Tuntuu vain tyhmältä kommentoida "rakentavasti", kun rakentava palaute torjutaan saman tien...

En mä ole torjunu, mä en vaan opi xD

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 17.1 Luku 91!
Kirjoitti: Mya Musta - 19.01.2008 16:11:09

Tosi ihana luku taas, kuvailit mielestäni hyvin Adaran tunteita, juuri sopivasti, tunnelma oli niin ihanan rauhallinen, ja olit saanut sen juuri sopivaksi hautajaisiin....
Mulle ainakin tuli sellanen surullinen fiilis.
Luku ois voinu olla hivenen pidempikin, mutta kyllä kai tällä nyt hetken pärjää, kunhan seuraava sitten ilmestyy taas pian!!

Tosta sai tavallaan sellasen käsityksen, että sä aiot jättää kertomatta tän nöyrimmän palvelijan, ei kai se vaan ole totta? Vai paljastuuko se vasta joskus aikojen päästä?? Kerro se kiltti heti, kyllä me silti tätä seurataan :D mut hei, nyt mulle tule mieleen karmee ajatus siitä palvelijasta, ei kai se vaan oo se yks tyyppi?? :D en kerro ettei mulle suututa :P

Mut laita kuitenkin pian taas jatkoa, esim. tämän vaivaisen kommentin jälkeen, kunnen ehdi kirjoittaa enempää...

Mya Musta

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 17.1 Luku 91!
Kirjoitti: Lokitar - 23.01.2008 17:50:24

Ilmoitusasiaa: Olen vihdoinkin hankkinut BETAN! Jee \o/

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 17.1 Luku 91!
Kirjoitti: Mya Musta - 23.01.2008 18:00:46

Hyvä Fubukiiii!! Vaikka et sä sitä periaatteessa tarttis, ei näissä mitään kauheesti virheitä oo ollu, oikeestaan ei paljon mitään, eikä ne mua kyl niinkään oo haitannu xD ;D

Mya

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 17.1 Luku 91!
Kirjoitti: Lokitar - 23.01.2008 18:50:28

no, tuleepahan ne muutamat pilkkuvirheetkin pois häiritsemästä herm-oo-niniä

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 17.1 Luku 91!
Kirjoitti: otarie - 25.01.2008 16:49:47

Vihdoinkin sain luettua tän. Kiitoksia kovasti mahtavasta ficistä. aluksi en pitänyt ajatuksesta että ujutit Adaran Harryn ja kumppaneiden tapahtumiin, mutta kyllä se menetteli. Adara ja George on ihana pari. :) Pidin siitä kun kun George ja Sirius juttelivat.. ja monesta muusta kohdasta, mutta kun olen 91 lukua lukenut enkä kommentoinut ennen kuin nyt niin en voi muistaa kaikkea. :)

Jatkoa odotellen, Otarie

Otsikko: Luku 92. Oikeasti onnellinen
Kirjoitti: Lokitar - 26.01.2008 19:27:24

A/N: Heiii mussukat! Olen tänään kyllä ihan tuon lukuni nimen kaltainen kun olin nimittäin Kalmokalvaus-larpissa. Eli kuolonsyöjien kokous peli jossa mä olin petturi ja kaiken lisäks Siriuksen tädin tytär <3 Koijasin Bellatrixia kympillä ja kiusasin Rodolphusta päästämällä muita pettureita karkuun ^^ Hihihi, oli kivaa <3

Luku 92. Oikeasti onnellinen

”Lukilitis!”
Hän istui taas penkillä puistossa Siriuksen kanssa, makasi kuumeessa sängyllään –
”Karkotaseet!”
Sauva lennähti kaarena Kalkaroksen kädestä, tämän katsoessa hiukan hämmästyneenä Adaraa, joka hengitti hiukan tavallista raskaammin. He olivat harjoitelleet jo kolme tuntia salaa, kun Lupin oli poissa Killan asioilla.
”Uudestaan”, Adara vaati Kalkaroksen nostettua sauvansa.
”Lukilitis.”
Hän seisoi hautausmaalla Siriuksen ja Violan haudan luona ja käänsi katseensa äitinsä haudalla lojuvaan punaiseen ruusuun, halasi Harrya hautausmaan reunalla –
”Karkotaseet!”
Sauva lennähti taas Kalkaroksen kädestä.
”Vieläkin liian hidas”, Kalkaros totesi nostaessaan taas sauvaansa. ”Jatkamme ensi kerralla.”
”Selvä, professori”, Adara mutisi Kalkaroksen ollessa jo ovella.

Ovi kalahti kiinni ja Adara lyyhistyi makaamaan sohvalle. Hän pyyhki hikeä otsaltaan ja avasi suunsa päästääkseen sieltä syvän, tuskaisen huokauksen. Hän ei koskaan enää aikonut lyyhistyä Kalkaroksen nähden, ei ikinä.
Melkein samassa ovi aukesi ja Lupin asteli sisälle.
”Ai, huomenta – tai pikemminkin päivää. Nukuit vielä kun lähdin”, Lupin sanoi.
”Joo…” Adara vastasi pyyhkiessään kasvoiltaan synkän ilmeen ja hien.
”Rouva Weasley tulee tänne kohta. Hän valmistaa lounaan, kun kiltalaisia tulee käymään”, Lupin jatkoi ja jätti ulkovaatteensa naulakkoon.
”Keitä on tulossa?” Adara kysyi ja viimein hänen uteliaisuutensa heräsi Lupinin puheisiin.
”Dumbledore ja Mundungus vaihtavat pari sanaa. Sitten seuraan liittyy luultavasti Tonks, Villisilmä, Kingsley ja Arthur.”
”Ai, minulla olisi Mundungusille taas jotain annettavaa”, Adara sanoi ja vilkaisi olohuoneen nojatuolissa lojuvaa laatikkoa, jossa oli suuri osa Siriuksen äidin koruvarastosta.
”Oljo tosin kävi taas varastamassa jotain, pitää käydä hakemassa se takaisin”, hän lisäsi.
”Oletko nähnyt sitä? En ole itse nähnyt sitten – Siriuksen hautajaisten…” Lupinin ilme synkkeni lauseen loppua kohden. Adara esitti, ettei huomannut.

Tunnin kuluttua rouva Weasley olikin saapunut ja ruoka oli melkein valmis. Adara auttoi tätä pöydän kattamisessa, mutta hänen katseensa tarkkaili valppaana Oljon pesän suuntaan. Hän ei tosiaan ollut nähnyt vilaustakaan Oljosta Siriuksen hautajaisten jälkeen, mutta hän kuuli sen askeleet, pienen kuiskuttelun portaissa ja tavaroiden kolistelun kun se varasti jotain laatikoista.
Kun pöytä oli juuri katettu, astelivat Mundungus ja Dumbledore olohuoneesta keittiöön. He olivat keskustelleet jo olohuoneen puolella, eivätkä löytäneet sitten mitään sanottavaa. Lupin asteli heidän perässään ja istuutui pöydän ääreen. Adara vilkaisi väsynyttä Mundungusia, joka ilmeisesti oli saanut jälleen Dumbledorelta hiukan viisaita neuvoja tämän käytökseen ja tekoihin liittyen, sillä hän näytti aavistuksen verran pettyneeltä tai loukkaantuneelta.

Adaraa alkoi ahdistaa keittiössä vallitseva hiljaisuus. Hänestä tuntui, kuin hän häiritsisi jotain tärkeää pelkällä läsnäolollaan. Hän nosti Mundungusin tuomat kukat pöydältä, mutisi jotain niiden olohuoneen viemisestä ja poistui keittiöstä olohuoneeseen. Hän laski kukat olohuoneen pääpöydälle ja palasi keittiön raollaan olevan oven taakse.
”Ihan hirveää…” kuului Mundungusin matala ääni. Adara pysähtyi kuuntelemaan.
Rouva Weasley ilmeisesti äänestä päätellen paukautti kauhan turhan lujaa pöydälle ja äyskäisi: ”Siriuksen kuolemako? Mitä sinä siitä välität?!”
”Luuleksä et mä en välittäny Siriuksesta? Parempaa kaveria saa kuule hakea!” Mundungus sanoi loukkaantuneena ja korotti ääntään.
”Älkää viitsikö huutaa, Adara saattaa kuulla”, Lupin sanoi vaivaantuneesti.

”No niin, Mundungus! Ajattelisit hiukan Adarankin tunteita ja olisit hiljempaa!” rouva Weasley huusi ja Adara erotti Dumbledoren hiljaisen huokaisun.
”Kuka se tässä huutaa, häh? Ja kehtaatko väittää että mä en välitä Siriuksen tyttärestä!? Toi on jo aika paksua!” Mundungus karjui.
”Niin väitän. Syy miksi käyt täällä, on vain saadaksesi pahaa aavistamattomalta Adaralta niin paljon perintöä kuin vain suinkin lähtee talosta irti! En ole kuullut sinun sanovan yhtään lohdunsanaa hänelle Siriuksen kuoleman jälkeen!” Adara tuhahti mielessään.
”No anteeks, mut mä en ole kovin hyvä lohdunsanoissa!”
”No et todellakaan!” rouva Weasley tivasi.
”Jos saan keskeyttää, Adara tuskin on poistunut täysin kuuloetäisyydeltämme”, Dumbledore huomautti ja kaikki hiljenivät.

”Ei kenenkään lapsen pitäisi menettää toistakin vanhempaansa tuossa iässä…” rouva Weasley huokaisi hiljaisuuden vallitessa hetken.
”Adarasta minulla olikin kysyttävää, että onko hän ostanut asunnon?” Dumbledore kysyi.
”Ei ole. On tuskin aikeissakaan”, Lupin vastasi.
”Siriuksen rahoilla sais kyl loistokämpän jos hän ei viihdy täällä…” Mundungus huomautti.
”Taasko sinä ajattelet pelkkää rahaa?!” rouva Weasley rähjäsi.
”Lopeta ny toi mun vainoaminen! Mitä pahaa mä nyt oon tehnyt?!” Mundungus kysyi.
”Hyötynyt toisen kuolemasta!”
”Adara ite halusi ne antaa! Voin mä sanoo Adaralle, etten ota niitä!”
”No sano!” Molly sanoi haastavasti.

Samassa Adara kuuli töminää ja kolinaa, kun Tonks kohelsi olohuoneen läpi.
”Ai hei, Adara!” Tonks huudahti tämän huomatessaan. Adara tervehti tätä ja asteli tämän edellä keittiöön, ennen kuin Tonks tapansa mukaan kompastuisi ja kierisi portaat alas. Adaran yllätykseksi hän ei kuitenkaan sitä tehnyt vaan selvisi ehjänä keittiöön.
”Päivää kaikki”, hän toivotti. Kaikki tervehtivät häntä ja samassa Villisilmä, herra Weasley ja Kingsley astelivat keittiöön.
”Ai niin, Adara. En mä voi ottaa enempää Siriuksen tavaroita, ne on sun”, Mundungus sanoi ja rouva Weasley näytti tyytyväiseltä.
”Ei sinun tarvitse sanoa noin vain siksi, että Molly käski. Ota ne vaan”, Adara totesi välinpitämättömästi kättään heilauttaen. Rouva Weasley katsoi säikähtäneesti Adaraa.
”Kuulin kaiken”, Adara lisäsi ja virnisti. Lupinin ilmeestä saattoi päätellä kuinka paljon hänen virnistyksensä muistutti Siriusta, sillä Lupin hymyili itsekseen.

Samassa pöllö lehahti keittiöön, pelkällä siipiensä äänellä toisten huomion herättäen ja tiputti Adaralle kirjeen. Muut alkoivat jutella, paitsi Lupin joka katsoi kirjettä Adaran avatessa sitä.

Hei Adara

Luin kyllä isästäsi Päivän profeetasta. Sinusta on tullut heidän pääotsikkonsa nyt.
Haluaisin tavata mahdollisimman pian. Jos sinulle sopii niin ensi viikon maanantaina. Tavataan Ollivandersin edessä.

Draco

Adara ei ollut aikoihin katsonut Päivän profeettaa, joten hän kävi hakemassa yhden ja luki jutun jossa häntä ylistettiin ja ennustettiin tulevaksi taikaministeriksi nerokkuudellaan.
Hän tuhahti ja heitti lehden pois. Kaikki oli Nöyrimmän palvelijan ansiota, ja kaiken kukkuraksi Adara ei tiennyt kuka hän oli.
Hän vastasi lyhyesti Dracon kirjeeseen ja meni sitten ilmoittamaan Lupinille lähtevänsä Viistokujalle maanantaina.

Maanantaina Adara seisoi Ollivandersin edessä ja katseli ikkunasta herra Ollivandersia, tämän lajitellessa sauvoja paikoilleen oikeisiin hyllyihin hyvin vaikean asiakkaansa jäljiltä. Nyt kyseinen asiakas juoksenteli innoissaan äitinsä perässä kohti Säilä & Imupaperia. Adaraa hymyilytti nähdä joku niin innoissaan Tylypahkaan menosta, sillä hän itse ei halunnut enää sinne. Hän tiesi tarkalleen millaisia sympaattisia katseita hän saisi, kun kaikki jälleen näkisivät hänet ja hänen hymyttömät kasvonsa.
Juuri sellaisia sympaattisia katseita kun hän juuri sai, Dracolta nimittäin.
Hän huomasi Dracon vasta kun tämä oli parin metrin päässä ja katseli häntä hiukan säälien kävellessään. He eivät kumpikaan sanoneet hetkeen mitään.

Hetken päästä he istuivat vierekkäin syömässä jäätelöä, molemmat hyvin rennon oloisina. Draco kertoi juuri miten hän oli mokannut VIP-kokeissansa. Adara vain kuunteli, eikä muistanut lainkaan nauraa tai hymyillä. He olivat juuri saaneet syötyä Dracon saatua tarinansa loppuun.
Yhtäkkiä Dracon hymy laski ja hän katsoi käsiinsä vaivaantuneena.
”Mitä nyt?” Adara kysyi. Draco tuijotti kämmenselkäänsä ja sanoi sitten:
”Sinä kärsit.”
”Mitä sinä höpiset? Voin ihan hyvin”, Adara sanoi hiukan tekopirteästi hymyillen. Draco katsoi häneen pistävästi. Nyt Adara vuorostaan katsoi käsiinsä ja sanoi: ”Ei sen ole väliä, ei se ole sinun vikasi.” Draco tarttui Adaraa kädestä ja puristi sitä hellästi.

”Oletko yhä varma, että haluat olla meidän… tai siis minun puolellani?” hän kysyi.
”Olen”, Adara sanoi varmasti ja käytti okklumeusta mielessään suorastaan refleksinä, vaikka Draco ei edes osannut lukea ajatuksia. Dracon ilme pysyi silti vakavana.
”Isäni luultavasti pääsee Azkabanista pian”, hän jatkoi ja näkyi selvästi välttävän ilmaisua karkaa.
”Otin häneen yhteyttä aikaisemmin ja hän lupasi hoitaa sinut… no, tiedäthän, tapaamiseen.”
Adara nyökkäsi, vaikkei tiennyt mitä tämä tarkoitti. Tapaisiko hän lisää kuolonsyöjiä? Vai kenties Voldemortin itsensä?
Sitä hän ei saanut tietää, sillä he pysyivät vaiti, kunnes ilta alkoi piilottaa aurinkoa ja tuli hämärää. Adara nousi ensimmäisenä ja oli juuri aikeissa hyvästellä Dracon, kun tämä nousi ylös, kietoi kätensä Adaran selälle ja painoi suudelman tämän huulille. Adara ei tuntenut mitään.
Hän seisoi kädet suorana sivuillansa ja vastasi vain heikosti suudelmaan. Draco lopetti suudelman hitaasti ja veti Adaran itseensä kiinni.
”Olen onnellinen, ihan oikeasti. Koska sinä olet siinä…” hän kuiskasi Adaran korvaan. Adara halasi tätä takaisin ilmeettömänä, katse purppurassa taivaassa ja mutisi: ”Niin minäkin…”

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 27.01.2008 16:47:25

Luku oli ihana, tykkäsin siitä miten sait Adaran ajatukset hienosti tuotua esille, ja myös kuvailu oli sopivaa.
Hyvä kun Adara harjottelee okklumeusta, ja vieläpä ilman Lupinin lupaa, hyvä kunnei se rupea esittämään mitään kunnon tyttöä :)

Se Adaran pikku salakuuntelu oli hyvä, hienoa kun Adara kuuli sen, ja Dung saa edelleen viedä pois Mustan suvun perintökalleuksia.. Dung on ihan hyvä tyyppi siis :D kaikesta huolimatta

Adaran ja Dracon treffit oli hienosti kuvailtu siis myös, ne säälivät katseetkin oli hyviä, tykkäsin siis luvusta :D

Laita pian uutta jatkoa, että pääsen taas kehumaan, kun tämä on niin ihana <3 :P:D

Mya

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Lokitar - 27.01.2008 17:23:14

Pakko kysyä tässä vaiheessa että ovatko lukijat huomanneet silti Adaran tunteiden kuvailun vähentyneen? Koska pyrin hiukan kuvaamaan sitä että Adarasta tulee hieman ontto ja tyhjä, joka vaan tekee mitä täytyy.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Cirilla - 27.01.2008 21:24:29

woouu..
Olen tainnut taas missata edellisenkin luvun kommentoinnin?
Raah! Voi minua (:
Pitäisi harrastaa kirjoittamista/kommentointia enemmän (:

No kuitenkin..
Tässä viimeisimmässä luvussa oli jotain todella jännää.
En osaa kertoa mitä, mutta tämä oli todella hyvä!
Eikä edellinenkään mikään huono ollut (:
Jätän nyt vain sen kommentoinnin vähän vähemmälle.
Anteeksi siitä (:

On mielenkiintoista seurata, että kuka tuo "Nöyrin palvelija" on.
Koska periaatteessa, hän voi olla kuka vain!
Ja nyt tuo Dracokin liittyi seuraan (:
Ihan kuin Draco ei haluaisi Adaraa liittymään omalle puolelleen (?)
No tämä on taas näitä minun omia päätelmiäni (:

Mutta kuitenkin. Jatkoahan minä tässä toivon (:

Cir*Katwi Kiittää ja Kumartaa

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: ExtraTerrestrial - 29.01.2008 16:50:07

Ficcisi on ihan hyvää viihdettä, mitä nyt tähän asti olen lukenut.
Se vain häiritsee, että ensimmäisessä luvussa taisi lukea että vuotta Adaran syntymän jälkeen ilmestyi lehtileike jne, mutta muutoin on selitetty että hänen vanhempansa kuolivat kun hän oli kahden vanha.
Lisäksi kukaan ei todellisuudessa käyttäytyisi vanhempiaan kohtaan, olivat he sitten kasvattivanhempia tai eivät, niin kuin Adara. Se vähän häiritsee.
Ja se etteivät vanhemmat muka sano/ihmettele mitään vaikka Adara jäi joulu- ja kesälomiksi kouluun ja weasleyille.
Monia muitakin tuollaisia virheitä/kirjoituksellisia epäkohtia on tullut havaittua, mutta mutta.
Ihan viihdyttävää, kuten jo sanoin. :>
Ja tähänhän mennessä olen lukenut siihen asti, kun he ovat lähdössä huispauksen maailmanmestaruuskisoihin.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Lokitar - 29.01.2008 17:25:08

En osaa vastata muuhun kuin tuohon vanhempien kohtelemiseen, että voi kyllä ihmiset voivat olla tuollaisia vanhemmilleen.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Luthien - 31.01.2008 20:14:30

Hihii.... Olen vihdoinkin saanut luettua kaikki 92 lukua!! :D (Enkä vieläkään ymmärrä mistä ihmeestä pystyit keksimään tälläisen idean)

En nyt jaksa kaikista luvuista erikseen kommentoida, mutta laitan nyt jotakin yleistä...

Tarinan alussa minua häiritsi, aika paljonkin, se että olit minun mielestäni tehnyt Adarasta vähän ärsyttävän, vähän hieman liian täydellisen (Jos ymmärrät mitä tarkoitan :roll: ), mutta asia muuttui kyllä tarinan edetessä enkä ole enää sitä mieltä.

Gerge ja Adara on ihana pari <3
Lisää söpöilyä niiltä, jos saan pyytää... ;)

Kirjoitusvirheisiin en nyt jaksa mitenkään puuttua, koska niistä sinulle on jo sanottu, aika montakin kertaa, enkä muutenkaan yleensä kiinnitä niihin paljon huomiota lukiessani

Minulla on jo oma aavistukseni siitä kuka se nöyrin palvelija on, mutta en nyt laita sitä tähän esille että en pilaa jännitystä (en myöskään halua jälkeenpäin huomata että arvaukseni oli väärin...;))

Tuntuu, että unohdin nyt laittaa tähän jotakin tärkeää, mitä aioin, mutta koska en nyt millään muista mitä se voisi olla niin...

Sitten vielä tämä klassinen pyyntö eli kirjoitathan jatkoa niin pian kuin mahdollista! :)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Lokitar - 31.01.2008 20:36:26

Luthien, Adaran muuttuminen täydellisestä ei-niin-täydelliseksi (=normaaliksi) kuvaa lähinnä Adaran kasvua murrosikään ;) Kiva jos onnistuin senkin selvästi näyttämään.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 01.02.2008 15:35:03

Kyllähän Adarassa on huomattavissa tietynlaista konemaisuutta joissakin asioissa, onneksi ei tietenkään ihan kaikesa, esim. Georgen kanssa, ainakaan ihan niin paljoa..
Koska muuten seuraava luku ilmestyy, odotan sitä jo ihan intona <3

Mya

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Lokitar - 01.02.2008 16:49:37

Luku 93. Kolme päivää

Viikkoa myöhemmin Adara kertoi Kalkarokselle mitä Draco oli luvannut, eikä Kalkaros näyttänyt kovinkaan tyytyväiseltä. Päinvastoin, hän oli tavallista pahemmalla päällä.
”Hän tarkoitti tapaamisella Pimeyden lordin tapaamista henkilökohtaisesti”, Kalkaros sanoi.
”Mutta et ole vielä valmis. Sinun täytyy oppia okklumeus täydellisesti tai koko suunnitelmamme on tuhoon tuomittu. Jatketaan harjoittelua.”
Adara jatkoi monta tuntia sujuvasti torjumistansa, mutta Kalkaros ei silti pitänyt häntä valmiina.
”Tulen huomenna taas”, hän sanoi ja oli juuri poistumassa kun Lupin saapui ulko-ovi kolahtaen.
”Severus! Enkö käskenyt sinua pysymään poissa, kunnes hän on valmis?” Lupin kysyi.
”Hän itse väitti olleensa valmis, ja olemme edistyneet jo lähelle haluamaamme lopputulosta.”
”Tässä yhdessä päivässä muka? Mahdotonta”, Lupin sanoi epäilevästi. Adara katsahti välttelevästi lattiaan.
”Palaan huomenna, samaan aikaan kuin tänään”, Kalkaros sanoi hymyillen hiukan vinosti ja lähti sitten ulos. Lupin katsoi tiukasti Adaraan, joka vain käveli pois huoneeseensa.

Seuraavana päivänä Adara asteli keittiöön, jossa Lupin jo istui syömässä aamiaista ja lukemassa lehteä. Heti kun Adara oli sulkenut oven perässään, Lupin kysyi:
”Kauanko olet harjoitellut tietämättäni?”
”Aloitimme pari viikkoa sitten, mutta emme ole tavanneet kuin –” Lupin huokaisi raskaasti.
”Et pysty pian jatkamaan tehtävääsikään jos rasitat itsesi noin.”
”Voin ihan hyvin”, Adara sanoi.
”Et, et voi. Sirius on juuri kuollut ja edessäsi odottaa hengenvaarallinen tehtävä, josta sinun on pakko suoriutua, sinä et todellakaan voi hyvin! Yrität unohtaa tuskasi raatamalla okklumeuksen kanssa.” Adara puraisi huultaan välttääkseen tunteidensa näkyvän ulospäin. Lupin nousi seisomaan ja asteli hiukan lähemmäksi.
”Me – minä ja kiltalaiset – tuskin tunnemme sinua enää. Olet kuin kävelevä patsas, et koskaan hymyile ja olet koko ajan henkisesti poissa. Sinä hukkaat itseäsi”, Lupin sanoi ja Adara ei vastannut.

”Etkö muka enää yhtään kaipaa Siriusta?” Adara kohautti olkapäitään.
”Enpä oikeastaan. Hänhän oli Harrylle kuin isä. Rakasti varmaankin enemmän ’poikaansa' kuin –”
Adara tunsi yllättäen kovan kivun poskessaan Lupinin nyrkin osuessa siihen. Hän kaatui taaksepäin ja löi selkänsä seinään.
”Mikä sinua vaivaa?! Missä on se Adara jonka tunsin?! Hän jota opetin kolme vuotta sitten, joka teki aina kaikkensa rakkaidensa ja ystäviensä puolesta! Joka ylipäätään tunsi jotain! Missä?!” Lupin karjui ja Adara painoi kätensä poskelleen katse lattiassa, hiukset peittivät hänen silmänsä joten Lupin ei nähnyt hänen ilmettään.

Lupin ehti nähdä vain kyyneleen vierähtävän Adaran poskelle, kun tämä kääntyi poispäin hänestä. Lupin viimein ymmärsi mitä hän oli tehnyt. Hän katsoi kättään kuin se olisi veren tahrima ja saastainen.
”Minä… Adara, en tarkoittanut –” Lupin kakoi ja katsoi mielipuolisena kättään. Mitä hän olikaan tehnyt?
Hän kääntyi sanoakseen Adaralle jotain, mutta hän oli poissa.
”ADARA!” Hän huusi, mutta kuuli ulko-oven paukahtavan kiinni.

Adara juoksi ja juoksi, kunnes hänen hengityksensä ei tuntunut kulkevan. Hän pysähtyi nojaamaan puiston reunalla olevaan puuhun ja huomasi olevansa juuri Siriuksen ja Violan lempipuiston luona. Hän hengitti raskaasti ja tuijotti jalkoihinsa.
En itke, en itke… hän ajatteli itsekseen ja tärisi kylmästä tuulen henkäistessä hänen päälleen. Tuulta seurasi sade, joka hääti kaikki lapset ja heidän vanhempansa pois puistosta. Adara jäi yksin.
Hän näki puiston toisessa päässä suihkulähteen jonka lähellä oli istunut Siriuksen kanssa.
Hän asteli suihkulähteelle ja istuutui sen reunalle. Pisarat piirsivät väreitä lähteen veden pintaan ja saivat Adaran ihon nousemaan kananlihalle kylmästä. Hän kuuli askeleita takaansa ja kääntyi. Kalkaros.

”Mitä sinä täällä teet?” Adara kysyi.
”Seurasin sinua. Olin juuri tulossa Kalmanhanaukiolle kun juoksit ohitseni”, Kalkaros sanoi.
”Ai…” Adara mutisi ja käänsi katseensa maahan ja pyyhkäisi nuhaista nenäänsä, kuitenkin arastaen koskea poskeensa.
”Meillä piti olla okklumeusta”, Kalkaros huomautti.
”Ai niin… unohdin”, Adara sopersi nolostuneena kääntämättä katsettaan.
”Palaisimmeko tästä sateesta sisätiloihin… Kalmanhanaukiolle?” Kalkaros sanoi kolkosti ja hiukan ivallisesti.
”Ei!” Adara huudahti ja Kalkaros kohotti kulmiaan.
”Jos… jos mentäisiin johonkin muualle”, Adara ehdotti. Adaran yllätykseksi Kalkaros nyökkäsi enempää kyselemättä.
”Miten vain. Tartu käsivarteeni”, hän sanoi, Adara nousi ylös ja tarttui hiukan arkaillen opettajansa käsivarteen. Pian he kaikkoontuivat paikalta.

Adara ei tiennyt missä he olivat, vaikka tiesikin paikan nimen tienviitasta: Kehrääjänkuja.
”Tänne päin”, Kalkaros sanoi ja käveli edellä. Adara seurasi mukisematta.
He saapuivat harmaalle, hyvin ankean näköiselle talolle. Kalkaros mutisi jotain ja ovi aukesi itsestään. Talo oli sisältäkin synkkä, ja kylmä. Olohuoneen pöydällä lepäsi viinipullo ja muutama lasi, eikä mitään muuta. Huone oli muuten siisti ja sisälsi sohvan ja nojatuolin, sekä kaappeja ja hyllyn, eikä mikään ollut pölyssä. Kuin tyhjyydestä huolimatta talossa oikeasti asuisi joku.
”Harjoitellaan täällä”, Kalkaros sanoi ja nosti sauvansa.
”Valmis? Lukilitis!”
Adara oli taas Kalmanhanaukiolla omassa huoneessaan – sitten hän tunsi kuinka Kalkaros etsi hänen mielestään jotain. Jotain tiettyä muistoa. Se tuntui kuin joku sorkkisi sormillaan hänen aivojaan. Yhtäkkiä Adara oli taas keittiössä ja Lupin löi häntä.
”Karkotaseet!” hän torjui ja palasi viimein todellisuuteen, jossa Kalkaros katsoi häntä tuimasti. Adara ei vastannut katseeseen.

”Etsit tuon muiston ihan tahallasi.”, Adara sanoi.
”Hyvä että tunsit sen. Se on hyödyllinen taito.. Olemme edistyneet”, Kalkaros sanoi kolkosti.
”Tuon takia et siis halunnut Kalmanhanaukiolle, mutta tiedoksesi: Lupin tulee asumaan vielä pitkään kanssasi siellä, joten suosittelen teitä sopimaan typerät erimielisyytenne niin minun ei tarvitse tuoda sinua kotiini.”
”Kotiisi? Sinä asut täällä?” Adara sanoi hölmistyneenä.
”Niin asun”, Kalkaros vastasi. ”Jatketaan.” Ja Adara esti tämän loitsun ennen kuin ehti nähdä vilaustakaan muistoista.
”Edistystä”, Kalkaros totesi ja nosti sauvansa lattialta.
He harjoittelivat pitkään, kunnes ilta hämärsi ulkona ja Adara oli väsynyt.
”Lopetetaan tähän”, Kalkaros totesi lopulta. ”Saatan sinut Kalmanhanaukiolle.”
”Ei, ei tarvitse. Löydän sinne itsekin”, Adara sanoi.
”Me ilmiinnyimme tänne, etkä edes tiedä missä Englannin kolkassa tämä paikka on”, Kalkaros huomautti, kun ulkoa kuului pieni poksahdus, kun joku ilmiintyi pihalle.
”Piiloudu”, Kalkaros käski nopeasti ja Adara piiloutui keittiön oven taakse.

Kalkaros odotti kunnes oveen koputettiin, ja meni sitten avaamaan.
”Lupin, mikä yllätys”, Kalkaros totesi kolkosti ja Lupin asteli sisälle hengästyneenä.
”Oletko nähnyt Adaraa?” hän kysyi.
”Kuten tiedät, niin en ole sokea”, Kalkaros sanoi kylmästi. Lupinin kasvoilla hehkui yhtäkkiä toivo.
”Näit hänet tänään? Missä? Mitä hän sanoi? Missä hän nyt on?”
”Rauhoitu”, Kalkaros kehotti, muttei lainkaan lohduttavaan sävyyn, ”Vastaan tuossa järjestyksessä kuin kysyitkin. Kyllä, näin hänet tänään, hän juoksi minun ohitseni kun olin tulossa Kalmanhanaukiolle. Hän ei sanonut mitään erikoista, paitsi että hän ei halunnut missään nimessä palata Kalmanhanaukiolle. Ja hänen olinpaikkansa nyt –” Kalkaros vilkaisi lattiaan ja sanoi: ”En tiedä.”
Lupin horjahti istumaan Kalkaroksen sohvalle.
”Menetin malttini”, hän sanoi ja hieraisi päätään.

”Ja löit”, Kalkaros sanoi mitään ilmaisevalla äänellä.
”Mistä sinä sen tiesit?” Lupin kysyi.
”Sen näki poskesta ja hänen käytöksestään”, Kalkaros sanoi ja asteli sulkemaan keittiön oven kokonaan kiinni. Adara ei kuullut mitään.

”Hän vihaa minua varmasti nyt”, Lupin sanoi ja huokaisi raskaasti.
”Tuskin”, Kalkaros tuhahti.
”Mistä tiedät?”
”Olettaisin hänen ennemminkin pelkäävän.”
”Pelko muuttuu ajan myötä vihaksi.”
”Tuskin. Kyllä sinä tiedät, ettei hän ole aivan niin.. taipuvainen vihaan.”
”Mutta hän on muuttunut… Hän ajattelee pelkkää tehtävää ja hän – hän kadottaa itsensä. Etkö voisi lopettaa okklumeuksen opettamista siksi aikaa että teen hänelle selväksi, ettei se haittaa jos hän epäonnistuu?”
”En tuolla perusteella, koska se todellakin haittaa jos hän epäonnistuu.”
”Sitten teen selväksi, että välitän hänestä vaikka hän epäonnistuu!”
”Liikuttavaa, Lupin. Voin suorastaan pahoin”, Kalkaros sanoi pilkallisesti, mutta Lupin ei sanonut mitään.

”Me menetämme hänet…” Lupin totesi myöhemmin ja huokaisi. ”En tiedä mistä enää etsiä.”
”Hän on keittiössä”, Kalkaros totesi yhtäkkiä.
”Mitä?” Lupin sanoi hölmistyneenä.
”Hän on keittiössäni. Ja pysykööt siellä kunnes päättää itse tulla –” Kalkaros oli sanomassa kun Adara asteli keittiöstä ulos.
”- esiin.”
”Adara”, Lupin sanoi ja nousi ylös katse tytössä.
”Olen todella pahoillani, en tarkoittanut –”
”Ei se mitään”, Adara vastasi tyynesti. ”Lähdetäänkö?”
Lupin katsoi tämän kävelevän ovesta ulos, asteli tämän perässä ovelle mutta jäi ovenrakoon sanomaan Kalkarokselle: ”Anna hänelle muutama päivä. Kolme päivää, pyydän…”
Ovi kalahti kiinni ja Kalkaros jäi seisomaan paikalleen, katse ovessa kunnes kuuli heidän poistuneen.
”Ihmissuhteet… Onneksi eivät ole minun ongelmani. Sinulla ne taitavatkin rajoittua siihen, että moni maksaisi päästäsi, vai mitä, Matohäntä?”

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 01.02.2008 17:17:02

Vou. Upeaa tekstiä taas. Lupin löisi? Ei, en oikein voi kuvitella sellaista. Joteskin se ei vain ole Lupinin tyylistä.. Siun tekstisi vain paranee paranemistaan, ihan huippu hyvä ficci! Tööt.. Lukulomalla pitäisi olla, mutta kun ei pysty.. Offia..

-Myyrä ( jonka pitäisi olla tekemässä ussan ja äikän profekteja, eikä lukemassa ficcejä -.- )

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Luthien - 01.02.2008 17:44:58

:o Lupin löi Adaraa!
Anteeksi vain, mutta en todellakaan pysty kuvittelemaan Lupinia lyömään ketään... :|
Muuten taas kyllä todella hyvä luku :>
(Paljastuisipa se nöyrin palvelija jo, haluan tietää arvasinko oikein)
Rakentavaa ei nyt tälläkään kertaa tule yhtään...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Mrs Black - 01.02.2008 19:48:36

Tää on ihana ficci!!! <3 Kirjoitat todella hyvin. :D
Aluksi pidin Lupinin lyömis- juttua aika outona, mutta oikeastaan se sopi ihan hyvin tähän. Toivottavasti Adara ei anna sitä ihan heti anteeksi Lupinille. Tykkään siitä, että Adara on muuttunut tuollaiseksi sisäänpäin kääntyneeksi. Kuvailet häntä tosi hyvin.

Toivottavasti kirjoitin tämän oikeeseen paikkaan, koska tein itselleni tunnuksen tänne noin kaks minuuttii sitten.. :P

Joka tapauksessa kirjoita jookos nopeesti jatkoa! <3

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Lokitar - 01.02.2008 19:58:40

oikeaan osoitteeseen tuli :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: starry-eyed - 01.02.2008 23:36:32

Tämä on tosi hyvä. Ensin katsoin, että hui kauhea kun pitkä, mutta käytin 2 päivää tämän lukemiseen kokonaisuudessaan, enkä kadu yhtään! Pitkä ja loistava! Toivottavasti jatkoa tulee taas pian :)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Lokitar - 01.02.2008 23:48:58

Kiitos ^^ En ees ite meinaa tajuta kuinka pitkä tästä on tullu o_O tästä piti tulla joku miniprojekti jonka lopuks Adara vain elää happily ever after mutta ei se nyt ihan sujunutkaan niin. Toisaalta harkitsin et Adara kuolee jossai vaihees mut en mä uskalla sitä tehdä :S

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Mrs Black - 02.02.2008 12:34:43

Ihanaa Fubuki!!
Nyt ei enää tavitse pelätä mitää et Adaralle tapahtuis jotain. :D
Huh.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: ExtraTerrestrial - 02.02.2008 23:53:18

Heheipsan taas.

Vanhemmista; tiedän kyllä että (varsinkin murrosikäiset) voivat olla aika veemäisiä vanhemmillee, mutta silti. Adaran reaktiot tuntuivat menevän aivan yli.
Muttajoo. Olen nyt lukenut ficistäsi sen mitä on tähän mennessä ilmestynyt, ja täytyy sanoa samaa mitä moni muukin on sanonut: olet kehittynyt kirjoittajana huimasti.
Muutamia virheitä löytyy toki, mutta en nyt niistä jaksa selittää, hermoonini on tainnut niistä jo aivan tarpeeksi huomautella ;> Eivätkä ne ole niin pahoja että lukunautintoa sen enempää häiritsisivät.

Että jatkoa vaan (:

- ExtraTerrestrial

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Lokitar - 03.02.2008 00:41:50

Kiitos, ja noista virheistä muistui mieleen että saatan pistää betani oikeen isoon työhön betailemaan noita vanhojakin lukuja ;D en vaan kehtaa vielä häntä rasittaa sellaisella rojektilla...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: raparper - 03.02.2008 19:34:02

Luin tän kokonaan ihan putkeen. Oon ihan sanaton. Tää oon vaan niin loistava ku joku voi vaan olla.
Vierastin tätä ensin, koska en tykänny ideasta et Siriuksella olis tytär,mut olin aivan väärässä. Sirius
oli mitä loistavin isä, unelma isä,jonka jokainen haluis. Valehtelematta itken puol tuntia sen jäleen
ku Sirius kuoli. Tää tuntuu vaan niin aidolta. Ihan niinku ei oliskaan Harry Potteria vaa Adara Musta.
Kaikki henkilöt on todella aitoja, sellasia et tuntuu ku ne olis aina tuntenu. En vaan voi käsittää miten
voit olla noin hyvä. Tää on nyt kyl parhain ja aidoin ficci minkä oon lukenu. Mä toivon et Adara ja
George menee viel naimisiin ja saa lapsia ja et siit kellosta tulee viel suvussa kiertävä<3

Nyt haluan,pyydän ja rukoilen jatkoa.

Rakastan tätä.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Lokitar - 03.02.2008 19:59:45

raparper, hienoa jos ylitin odotuksesi. Olen hyvin iloinen kommentistasi :)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Lynx - 06.02.2008 19:14:39

EAAARGH!
Miksi minä en pidä Adarasta? Opettakaa hyvät ihmiset minut pitämään hänestä!!
Joo mutta asiasta viidenteen, on aivan mahtava ficci ja ihanaa että sait Kalkaroksen noin ihanasti mukaan.
Mutta jos Adara rupee Harryn ja Dumbledoren yksityis tunneille ja hirnyrkin metsästyksiin sekaantumaan niin minä tulen ja murhaan sinut vuoteeseesi, Fubuki!
[size=85]SADISTI! MURHAAJA! Minä siis.[/size] Vai että kuolee Adara. *hieroo käsiänsä yhteen* [size=85]SADISTI! MURHAAJA! Minä siis edelleen.[/size]

Joo, olen pahoillani tästä viestin sadistimaisuudestani, mutta luonteeni on mikä on.

Vielä kerran MAHTAVA ficci![size=50]Paitsi Adara. Damn, joku lyökää minua!![/size]

JATKOAAA!!!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Lokitar - 06.02.2008 19:42:18

Lynx, hyvä tietää että kaikkia ei miellytä :D Mikä Adarassa on niin hirveää? Liian täydellinen vai liian angst?

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 26.1 Luku 92!!!
Kirjoitti: Lynx - 06.02.2008 19:50:48

Minulla ei ole mitään hajuakaan. Olen outo.

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.3 luku 93!
Kirjoitti: raparper - 07.02.2008 16:36:16

Lupaatko et 1.3 tulee 93. luku? Se on mun syntymäpäivä <3 odotan innolla!

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.3 luku 93!
Kirjoitti: Lokitar - 07.02.2008 21:35:43

Luku 93 on tullut jo :D mutta katsotaan saanko kohdistettua jonkun luvun silloin julki

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.3 luku 93!
Kirjoitti: starry-eyed - 08.02.2008 12:21:18

En oikein edelleenkään malttaisi odottaa sitä jatkoa, mutta nyt haluan vain huomauttaa tuosta pikkuvirheestä, nimittäin otsikossa lukee 1.3 luku 93. Eikö sen pitäisi olla 1.2 luku 93? Jatkoa olisi pian mukava lueskella :)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.3 luku 93!
Kirjoitti: Lokitar - 08.02.2008 15:31:32

whooops! menin sekaisin raparperin edellisestä kommentista

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Mya Musta - 08.02.2008 16:48:08

Luku oli taas kiva, mutta toi kun Lupin löi Adaraa saattoi mennä vähän yli jotenkin, mutta kai sen nyt kestää :D
Kalkaroksestakin läyty vähän kiltimpi puoli, onneksi, se varmaan tavallaan lohdutti Adaraa.. :) Kumpa pieni tauko auttais sitä palautumaan suurinpiirtein takasin ennalleen, kohta se on muuten ihan tyhjä kuori, ihan niinku oli Azkabanissa ollu, vaikkei ole edes nähnyt koko paikkaa :/

Kumpa Adaran ja Lupinin riita nyt selviäis sitteen seuraavassa osassa, eikä ne tappelis enää hetkeen, sitä on jotenki kamala seurata..
Laita sitten siis pian sitä seuraavaa osaa täne päin,tahtosin lukea vielä ainakin yhden ennen rippileiriä :D

Mya

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Reiji - 08.02.2008 18:21:46

miks mulla ei näy lukua 93???

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Lokitar - 09.02.2008 03:27:11

Luku 93. Kolme päivää on sivulla 28 aika lopussa

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Sierra - 09.02.2008 16:31:11

Remus löi Adaraa? Meni ehkä vähän liian yli. Olen aina kuvitellut Remuksen tiukkana mutta lempeänä persoonana, joka ei ikinä, ikinä löisi ketään, varsinkaan parhaan ystävänsä tytärtä. Mutta muuten tämä fic on vallan mainio.

Pahoittelen, mutta en kamalan paljon tykkää Adarasta, enemmän nyt kuin vaikkapa 50. luvussa, mutta hän on edelleen minusta liian - mikä se sana on? Tietävä? Äh, väärä sana... No kuitenkin. Onneksi hän kuolee 8) Eivaan, tosi hyvin oot kyl onnistunut saaman Adaran mukaan juoneen, ei kyllä minulla mitään valittamista siitä.

Odotan paljon seuraavaa lukua, milloin mahtaa ilmestyä?
Ja kuinka monta lukua tähän kaiken kaikkiaan ilmestyy?

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Lokitar - 09.02.2008 16:39:39

Se riippuu paljonko jaksan kirjoittaa :) Jatkoa tulee kunhan ehdin kirjottaa, tänään on hiukka kiire ku menen Kornin keikalle

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Sierra - 09.02.2008 16:41:22

Kornin keikalle? Tampereelle? Minäkin olen menossa ;)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Lokitar - 09.02.2008 16:45:25

Really?! Oh, pieni maailma :D tuli heti idea et ois kiva nähdä edes vilaukselta kun on mahdollisuus

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Sierra - 09.02.2008 16:51:29

Jep. Mutta on kyllä pieni mahdollisuus löytää sieltä ketään, onhan se sentään niin iso paikka... :/ Enkä minä tunnista ketään ulkonäkökuvausten perusteella, ellet sä sitten tee isoa kylttiä, missä on sun nimes ja nuoli alaspäin, ja pidä sitä pääs yläpuolella. ;)

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Lokitar - 09.02.2008 16:52:28

Joo teen ison kyltin "SIERRA TUU TÄNNE!!!"

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Sierra - 09.02.2008 16:54:25

Joo, hyvä idea ;) En kyllä siltikään löytäis sun luokse, sokeaksikin on haukuttu meinaan :D
Mutta tämähän menee ihan offaamiseksi nyt :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Lokitar - 09.02.2008 17:00:55

Joo niin menee :/ no ehkei me sit nähdä.. möks

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 22.02.2008 14:53:54

Juu, taas minä täällä. Sori jos oon valittanut liikaa noista virheistä yms. :D Ei ole ollut tarkoitus... Mutta joo, jatkoa taas olisi kiva lukea, en osaa sanoa oikein mitään tuosta luvusta...

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Justinee - 22.02.2008 23:08:05

onkos jatkoa tulossa piakkoin? ei oo tarkotus painostaa tai mitään. olis vaan kiva lukee taas näitä adaran juttuja :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.2 luku 93!
Kirjoitti: Lokitar - 27.02.2008 14:14:52

Luku 94. Jää sulaa

Kolme päivää myöhemmin Adara istui aamiaispöydässä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän söi aamiaistaan rauhallisena ja Lupin istui häntä vastapäätä lukemassa lehteä. Ei hän oikeasti lukenut. Hän mietti kuumeisesti mitä hänen pitäisi sanoa tai tehdä, hän oli yrittänyt kaikkensa sen kolmen päivän aikana. Hän oli jutellut (kuin kuuroille korville), yrittänyt vitsailla, tehnyt Adaran mieliruokia, keksinyt paikkoja jonne he voisivat mennä, mutta turhaan…
Adara siivosi kesken jääneen ruokansa roskiin, astiansa pöydältä ja lähti huoneeseensa. Suljettuaan oven perässään hän lyyhistyi ovea vasten lattialle. Hän oli pidätellyt heikkoa oloaan jo pitkään. Hän puristi kätensä nyrkkiin.
”En saa itkeä… En saa itkeä…” hän hoki itsekseen ja huokaisi syvään. Minä itse halusin muuttua tällaiseksi… En saa päästää tunteita tielleni, minun pitää hoitaa tehtäväni… Jos päästän tunteet tielleni, minua alkaa pelottaa…

Mutta toisaalta, minähän pelkään kuitenkin.

Hän huokaisi hengitys täristen. Se tärinä oli kuin musta pilvi ennustaen sadetta, itkua. Hän puraisi huultaan, ettei niin pääse käymään ja sulki silmänsä.

Pitkästä aikaa hän nukahti niin nopeasti, ettei edes tajunnut sitä. Hän heräsi kaksi tuntia myöhemmin kun hänen ruumiinosansa alkoivat puutua ja hänen päänsä oli huojahtanut ja kolahtanut polvea vasten. Hänestä oli hetken tuntunut kuin hän olisi pudonnut johonkin. Häntä heikotti enemmän, pyörrytti. Ihmekös tuo, hänhän söi melko vähän. Kuului tömähdys huoneen oven toiselta puolelta kun joku koputti.
”Adara? Oletko siellä?” Lupinin ääni kantautui portaikosta.
”Joo, olen…” Adara sanoi ja samassa ovi aukesi. Adara meinasi lentää selälleen nojattuaan oveen ja joutui tarttumaan äkkiä oven pielestä, ettei tehnyt niin. Lupin katsoi häntä hölmistyneenä, muttei viitsinyt kysyä mitä hän teki lattialla oven edessä.
”Ajattelin vain kysyä, jospa haluaisit jo jotain syötävää kun et syönyt aamulla paljoa, ja että –”
”En tarvitse”, Adara sanoi ja nousi ylös hiukan huojahtaen. Koko huone pyöri hänen silmissään.
”Adara…” Lupin sanoi itsepintaisesti. ”Älä pakota itseäsi tähän.”
”En minä pakota, tämä oli minun päätökseni”, Adara totesi ja istuutui sängylleen.
”Oliko sinulla muuta asiaa?”

”Oli, nimittäin… sinulle tuli vieras”, Lupin sanoi, hymyili hiukan ja väistyi oven ulkopuolelle kun George asteli sisään huoneeseen. Adara raotti huuliaan hämmästyneenä, ja yritti silti kaikin voimin pitää kovan ulkokuorensa yllä. Lupin sulki oven perässään ja häipyi äänistä päätellen alakertaan.
Adara kääntyi katsomaan tyynyään joka lojui koskemattomana, siististi paikallaan. George katsoi huoneen lattiaa. Oli pitkän aikaa hiljaista. George nielaisi ja sanoi: ”Remus kertoi, ettet ole voinut kovin hyvin…”
Adara ei vastannut. Miksi Georgen piti olla täällä? Miksi George oli tullut sinne? Miksi?
George asteli heidän välissään olevan matkan ja polvistui lattialle. Hän tarttui Adaraa kädestä ja painoi otsansa sille. Adara vapisi ja nieli kaikki tunteensa, tuskalla. Yhtäkkiä hän ymmärsi, että Georgen otsa oli tulikuuma.
”George, sinun otsasi on kuuma… Sinulla saattaa olla kuumetta”, hän totesi ja George tuhahti.

”Minulla onkin… mutta silti, nousin vuoteeltani heti kun kuulin että sinulla ei ole kaikki hyvin”, George sanoi ja Adara kuuli kuinka hän huohotti puhuessaan.
”Älä ole typerä”, Adara sanoi kylmästi. ”Mene takaisin kotiisi lepäämään –”
”En mene!” George sanoi ja nosti viimein päänsä Adaran kädeltä.
”Sinusta erossa oleminen… teki minut sairaaksi… Joten en aio lähteä tästä mihinkään”, George sanoi päättäväisesti ja Adara puri hampaansa yhteen. Hänen vahva ulkokuorensa alkoi pettää.
”Minä en kestä… Etkä kuulemani mukaan kestä sinäkään. Minä erossa sinusta… ja sinä itse erkanet itsestäsi, koetat piiloutua kuin verhon taakse ja olla joku muu, me ei kummatkaan kestetä, vai mitä? Tämä koko tehtävä ei ole yhtään reilu meitä kohtaan… vai mitä?” George sanoi. Adara jäykisti koko ruumistaan, ettei alkaisi täristä taas.
”Kalkaros sanoi, että sinulta olisi liikaa pyydetty tätä, mutta…” George takelteli.
”Ajattelin kysyä sinulta itseltäsi: Olisiko… olisiko liikaa pyydetty, jos me olisimme yhdessä, aina kun mahdollista… Tiedän, että sinulla olisi sitten enemmän pyyhittävää pois muistoistasi, kun V-Voldemortin kohtaaminen tapahtuu. Mutta haluan olla kanssasi siihen asti.”
Adara ei kestänyt enää. Hän käänsi päätään hiukan poispäin Georgesta ja George näki kyyneleiden virtaavan hänen leualleen ja siitä sängyn peitteelle.

”Adara…” George sanoi arasti ja Adara nyyhkytti ja käänsi päänsä takaisin Georgea kohti, hänen silmänsä kiilsivät kyynelistä ja hänen huulensa tärisivät. George veti Adaraa kädestä ja Adara tuli polvilleen lattialle tämän eteen ja halasi poikaa tiukasti, itkien kovaan ääneen. Kaikki sisällä pidetty tuska ja ikävä valui ulos. Hän itki äänekkäästi, tahrasi kyynelillään Georgen puseron olkapäätä ja rutisti tiukasti tätä käsivarsillaan eikä halunnut päästää irti. Tyttö sopersi pojan nimeä välillä ja jatkoi taas itkemistään. George painoi kätensä tytön selälle ja hymyili. Adaran sydämen peittänyt jääkerros suli ja särkyi. Portaikossa seissyt Lupin painoi kätensä kaiteelle ja hymyili itsekseen.
Adarasta on tulossa oma itsensä…
Seuraava ääni mitä Lupin kuuli, ei ollutkaan niin mieluinen.
”George? Oletko tajuissasi? George? Herää!” kuului Adaran hätäinen huuto. Lupin ryntäsi huoneeseen.
”Mitä tapahtui?” hän kysyi ja näki kuinka George nojasi velttona Adaraan.
”Hän menetti tajuntansa! Hänellä on kuumetta ja –” Adara sanoi hätiköidysti ja Lupin säntäsi heti auttamaan.

Pian George lojuikin Adaran vuoteessa märkä, kylmä pyyhe otsallaan ja kaksi peittoa päällään. Adara istui hänen vieressään tarkkaillen. Samassa pöllö lehahti ikkunaan jalassaan kirje, jossa oli Malfoyn sinetti. Adara puraisi huultaan ja avasi kirjeen.

Hei,

haluaisitko tulla jonain päivänä Malfoyn kartanolle?

Draco

Adara sulki kirjeen ja laski sen lipastonsa laatikkoon. Hän katseli Georgea joka makasi levollisena vuoteella. Adara tarttui hänen käteensä ja pitkästä aikaa antoi hymyn valaista kasvojaan.
”Senkin hölmö…” hän kuiskasi ja siirtyi vuoteen reunalle istumaan ja silitti pojan punaisia hiuksia.
”Itse olet”, poika tuhahti ja avasi silmänsä. Adara pyyhkäisi hiuskiehkuran pojan silmiltä ja kysyi miten tämä voi.
”Ihan hyvin nyt”, George vastasi virnistäen. ”Et vastannut kysymykseeni.”
Adara hymyili taas hiukan ja nyökkäsi.
”On se mahdollista. Minä voin – ja haluan – olla kanssasi. Tulen hulluksi ilman sinua.”
”Tiesin olevani vastustamaton”, George sanoi ja Adara naurahti.
”Itserakas ja hölmö”, Adara totesi.
”Itserakkaus on tervettä, harrastaisit sinäkin joskus”, George totesi ja Adara tökkäsi tätä leikkisästi kylkeen.

”Keneltä sait äsken kirjeen?”
”Dracolta. Hän kysyi haluaisinko mennä Malfoyn kartanolle käymään…” Adara sanoi harmistuneena.
”Aiotko mennä?”
”En vielä… Ensin sinut täytyy saada terveeksi”, Adara sanoi ottaessaan Georgen otsalta liinan ja kasteli sen vadissa joka oli täytetty kylmällä vedellä. Hän asetti sen takaisin Georgen otsalle, Georgen hymyillessä.
”Mikä hymyilyttää?” Adara kysäisi.
”Sinä. Alkoi olla jo ikävä tätä…”
”Älä totu minun orjuuttamiseen noin nopeasti”, Adara sanoi virnistäen ja kuuli alakerrasta kolahduksen.
”Käyn katsomassa kuka tuli…” Adara sanoi ja lähti olohuoneeseen.

Siellä häntä odotti Kalkaros, Lupinin seurassa. Lupin katsoi tätä hiukan vihaisesti ja Kalkaros oli kuin ei olisi huomannut.
”Aloitamme okklumeuksen välittömästi. Meillä ei ole enää aikaa hukattavana teidän suhdesotkuihinne, Musta”, Kalkaros sanoi tylysti. Adara nyökkäsi, hänestä tuntui kuin hän olisi saanut Georgesta voimia.

”Lukilitis!” Adara torjui loitsun heti eikä ehtinyt nähdä mitään muistoa. Kalkaros ei kehunut.
”Lukilitis!” Ja tätä jatkui pitkään, yli kolme tuntia kunnes Kalkaros laski sauvansa ja sanoi:
”Olemme edistyneet. Jos pysyt samassa tahdissa vielä –” Yhtäkkiä, ovi kävi.
”Professori”, Kalkaros sanoi katsahdettuaan ovelle. Adara käänsi myös katseensa ja näki tosiaan Dumbledoren seisomassa eteisessä. Hän asteli lähemmäs heitä ja näytti päätelleen että he olivat juuri harjoitelleet.
”Anteeksi tämä tunkeutuminen tänne”, hän sanoi ja katsoi sitten yksin Adaraan. ”Hyvä, että olette jo harjoitelleet. Asiani nimittäin koskee okklumeusta.”
”Niin, professori?” Adara kysyi.
”Haluan testata okklumeuksen taitojasi. Nyt”, Dumbledore sanoi ja Adaran suu loksahti auki.
”Mitä?” Adara sanoi.
”Kuulit oikein. Haluan testata taitojasi nyt”, Dumbledore toisti. Adara järkyttyi ja lyyhistyi istumaan takanaan olevalle sohvalle. Hän viimein ymmärsi sen: tehtävä ei ollut enää kaukana…

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.2 luku 94!!!
Kirjoitti: Mrs Black - 27.02.2008 16:48:31

Ääk! Jäi aikas jännään kohtaan. Lyhyesti sanottuna: hyvä luku, ei virheitä ja Adara ja George<3
Kiitos

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.2 luku 94!!!
Kirjoitti: Luthien - 27.02.2008 19:35:56

Aaargh!! Miksi en tykkää Adarasta?! Miksi?! Adara tuntuu taas jotenkin niin ärsyttävän täydelliseltä! En voi sille mitään, mutta minusta vain tuntuu siltä, että Adara vie kaiken hienon mitä Harrylla on (jos ymmärrät), varsinkin Siriuksen. Anteeksi, ei millään pahalla sinulle (kirjoitat yhä todella hyvin ja pidän tästä tarinasta), mutta Adara ei ole tarpeeksi hyvä Georgelle... >:(

Okei, ja nyt kunnon kommenttia. Niin kuin jo äsken sanoin kirjoitat todella hyvin, vaikka tässä tarinassa yksi kohta kyllä töksähti... :| Nimittäin tämä

Lainaus käyttäjältä: "Fubuki"

”George, sinun otsasi on kuuma… Sinulla saattaa olla kuumetta”, hän totesi ja George tuhahti.

”Minulla onkin… mutta silti, nousin vuoteeltani heti kun kuulin että sinulla ei ole kaikki hyvin”, George sanoi ja Adara kuuli kuinka hän huohotti puhuessaan.
”Älä ole typerä”, Adara sanoi kylmästi. ”Mene takaisin kotiisi lepäämään –”

Ei muuten kauhean paha, mutta ei yhtään Georgen tyylistä....

Niin ja luku oli aika lyhyt, että toivottavasti seuraava on pidempi. Eli jatkoa odottelen (:

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.2 luku 94!!!
Kirjoitti: Cirilla - 27.02.2008 21:59:11

Olen huomannut että kommentoin nykyään joka toisen luvun jälkee (:
Ja siltikään ei paljoa ole sanottavaa.

Tuossa luvussa 94 taisi olla muutama pilkkuvirhe
(minä kun harrastan pilkun viilausta) (;

Mutta sisällöltään, nämä kaksi lukua ovat hyviä.
Tosin kaipaisin jo jotain muutakin.
Tässä koko ajan jauhetaan samaa ja pysytään paikallaan
(minun mielestäni).
Kaipaisin jo jotain...

Tai sitten olen vain tylsistynyt odottamaan uutta lukua (:

Nyt tämä kommentti jää tähän (:

Cir*Katwi Kiittää ja Kumartaa

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.2 luku 94!!!
Kirjoitti: Lokitar - 28.02.2008 03:28:15

Cirilla, Agh!! Nyt pitää sanoa betalle asiasta :(
Luthien, puheesi menivät ristiin: eka Adara on liian täydellinen ja sitten se ei ole tarpeeksi hyvä Georgelle? Ja Georgen puheista sen verta että onneksi tämä on ficci, eikä J.K. Rowlingin kirjoitusten väärennöstä :D

Otsikko: Re: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.2 luku 94!!!
Kirjoitti: Luthien - 28.02.2008 17:24:05

Joo tiiän, että on aika ristiriitasta, mutta en osaa oikein selittää kunnolla. Yksinkertaisesti vain en taas yhtään tykkää Adarasta, enkä voi sille mitään... :roll:
Pöh! En halua vaikuttaa liian ristiriitaiselta joten yritän nyt hieman selittää sittenkin. Eli: Adara ei ole täydellinen vaan liian täydellinen, joka ei ole hyvä juttu. Se on ärsyttävää. Ja koska Adara on mielestäni ärsyttävä en pidä häntä tarpeeksi hyvänä Georgelle. Ymmärsitkö? Toivottavasti...
Niin ja ei se Georgen puhe kamalan pahasti häirinnyt, töksähti vaan vähäsen lukkiessa, mutta olisi aika ihme jos ei tekstisi tökkisi missään kohtaa kun on 94 lukua! :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 27.2 luku 94!!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 06.03.2008 21:23:19

uuu :)
Luin tämän hiihtolomalla kerralla ja todella upeaa tekstiä kyllä oli :)
Tästä tulee todella lyhyt kommentti mutta eipä voi mitään kun yritän katsoa frendejä samalla :D
Mutta upea ficci ja en malta odottaa mitä Adaralle tapahtuu ja onnistuuko tehtävä ja kaikkea.. :)

Jatkoa odottelen todella innolla, vaikka olenkin uusi lukija

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) TAUOLLA
Kirjoitti: Mya Musta - 11.03.2008 16:53:57

Luku oli taas tosi hyvä, harmi kun George vaan on kipeenä :-\
Jännään kohtaan jäi taas, toivottavasti Adara ei taas koveta itteään liikaa tätä tehtävää varten, eikä mee sähläämään mitään ylimääräsiä juttuja Malfoyn kanssa. Mieluiten silti ois silleen et se tehtävä ei ihan vielä alkais ;D

Kumpa tää tauko ei kestäis nyt sitten kovin kauaa, vaan jatkasit taas mahdollisimman pian, oon aika pahasti koukussa tähän :) eli kiltti, jatka pian

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) TAUOLLA
Kirjoitti: Lokitar - 11.03.2008 17:58:40

Tauko loppuu huhtikuun puolen välin aikoihin, nyt olen kauhean kiireinen teatterin kanssa etten millään ehdi kirjoittaa, opiskella, näytellä ja järjestää animeconin kaltaisia tapahtumia yhtä aikaa :/

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) TAUOLLA
Kirjoitti: Merimoi - 20.03.2008 22:10:36

ET VOI OLLA NOIN SYDÄMETÖN! Ei oo reiluu pitää meitä jonkun sortin jännityksessä HUHTIKUUN PUOLEENVÄLIIN asti!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) TAUOLLA
Kirjoitti: Lokitar - 21.03.2008 00:19:34

Kiitti vaan, mutta ei se kyllä sydämettömyydestä johdu vaan siitä et mulla ei simppelisti ole aikaa.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) TAUOLLA
Kirjoitti: Merimoi - 21.03.2008 12:56:31

Anteeksanteeksanteeksanteeks :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
Kirjoitti: Lokitar - 26.03.2008 18:56:42

A/N: Noniin! Uusi jakso alkanut koulussa ja keskiviikkoisin pääsen YHDELTÄ! Keskiviikko on siis virallinen ficci-päivä, ja siksi lahjoitankin lukijoilleni nyt trailerin, joka paljastaa tämän ficin loppusuoraa (ei se toki ole niin lähellä kuin ajattelette, mutta lähempänä tässä vaiheessa kuin alku on)

Traileri 2 - "Loppusuoralla"

Hän oli nuori tyttö…

”En aio koskaan palata Finniganeille. Sirius antoi minulle kodin, mutta menetin senkin.”

Joka kohtasi totuuden.

”Kaipaan Siriusta, kaipaan häntä joka päivä.”
”Me kaikki tiedetään se.”

Mutta nyt hän on jo aikuinen…

”Dumbledoren testamentissa oli sinullekin jotain, neiti Musta, osaatteko sanoa miksi?”

”Kaikella kunnioituksella ministeri, tunkekaa tuo arvokkuutenne sinne missä aurinko ei paista!”

Ja hän saa toisenkin tehtävän…

”Minulla on mahdollisuus pelastaa Sirius?”
”Kyllä.”

Onnistuuko hän?

”Kerro minulle miten.”
”Kaikki mitä tarvitset, on tämä.”

Olemme seuranneet häntä tänne asti...

”Mitä minä teen?!”
”Sen, mikä sinusta tuntuu oikealta.”

Mutta miten hänen käy?

”Avada Kedavra!”
”Adara, EI!”

Fubuki toivottaa teidät tervetulleeksi seuraamaan Adaran tarinan hitaasti lähestyviä viimeisiä hetkiä.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
Kirjoitti: Luthien - 26.03.2008 19:54:45

Onko tämä tarina jo niin lopussa? :o Mihin asti kirjoitat tätä?
Toivottavasti kirjoitat jatkoa pian ;D en malttaisi odottaa...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
Kirjoitti: Lokitar - 26.03.2008 20:11:28

Minähän sanoin ettei se nyt niin lähellä ole, kuuntele mitä mä sanon ;D Mutta loppu on kyllä lähempänä kuin alku, että ei nyt yli yhdeksääkymmentä lukua ole tulossa ennen kun tämä on loppu.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 27.03.2008 16:01:08

Oih!!!
Traileri vaikutti hyyyyyvin lupaavalta, ja hienoa kuulla, ettei olla niin kovin lähellä loppua, koska haluan niiin kovasti tietää mitä kaikkea vielä tapahtuu :)

Jatkoa sitten vaan keskiviikkona eiks jeh?! :D

~Amy ja hänen niin turhaa täynnä olevat kommenttinsa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
Kirjoitti: Lokitar - 28.03.2008 08:42:51

Laitan tänään jatkoa ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
Kirjoitti: Lokitar - 28.03.2008 15:41:44

Luku 95. Malfoyn kartano

”Mutta professori, hän ei ole vielä valmis –” Lupin yritti, mutta Dumbledore keskeytti hänet pehmeän sointuisaan äänensävyyn.
”Hänen täytyy jo etukäteen tietää mitä hänellä on edessä. Ei tämä tarkoita että hänen täytyy osata nyt heti torjua minun lukilitukseni”, hän sanoi lämpimästi hymyillen. ”Joten ota ihan rauhallisesti, Adara.”
Adara nyökkäsi helpottuneena ja nousi ylös. Hetken hän oli jo luullut…
Dumbledore ei antanut varoitusta, ei nostanut sauvaansa, ei mitään. Adara vain tunsi kun tämä tunkeutui hänen mieleensä ja Adara torjui sen heti tajuttuaan.
”Erittäin hyvä”, Dumbledore totesi. ”Oletko opettanut häntä torjumaan vain tiettyjä muistoja, Severus?”
”Se taito tuntuu kehittyvän pikkuhiljaa itsekseenkin, mutta alamme opettelemaan sitä pian”, Kalkaros vastasi ja Adaran posket punehtuivat. Totta kai hän halusi piilottaa muistonsa Georgen kanssa vietetyistä hetkistä. Eivätpä ne Kalkarokselle kuuluneet.
”Hyvä”, Dumbledore totesi uudestaan. ”Palaan asiaan viikon kuluttua, toivotaan parasta, ettei Adaralla ole vielä kiire oppia täydellisesti okklumeusta. Severus, minulla olisi sinulle vielä asiaa”, hän lisäsi ja kääntyi keittiön suuntaan. Adara vilkaisi heidän peräänsä ja huokaisi. Lupin ei sanonut mitään vaan lähti kohti yläkertaa. Adara odotti että kuuli Lupinin sulkevan oven perässään ja lähti sitten itse portaita pitkin Georgen sairasvuoteelle. George nukkui taas, joten Adara vain vaihtoi hänen otsallaan lepäävän pyyhkeen vedet ja meni yhteen vierashuoneista. Hän kirjoitti vastauskirjeen Dracolle:

Kummisetäni on sairas, joten tulen sitten kun hän on parantunut.

Ainakin melko lähellä totuutta, Adara tuumi.
Kaksi päivää myöhemmin George voi jo paremmin ja Adara lähetti Dracolle uuden kirjeen jossa kertoi voivansa tulla käymään. He sopivat että he tapaisivat seuraavana päivänä Poimittaislinjassa kello kolme. Siihen asti George ja Adara viettivät yhteistä aikaa ja kun viimein tuli eron aika: Adaraa hermostutti. Eihän hän varsinaisesti pettänyt Dracoa, mutta silti hän pelkäsi. Hän kävi jopa suihkussa vain siinä pelossa, että hän tuoksuisi Georgelta ja Draco saisi siitä tietää heidän olleen yhdessä… vaikka tuskinpa Draco oli Georgea paljoa haistellut.
Adara kuivasi lopuksi hiuksensa, laittoi normivaatteensa päälle, suukotti Georgea pikaisesti kun tämä oli juuri kaikkoontumassa ja lähti sitten kohti tienreunaa, jossa hän nosti sauvakätensä ilmaan.

Adara huomasi heti platinanvaaleat hiukset takapenkkirivillä ja heilautti ehkä turhankin iloisesti kättään niiden suuntaan. Poika vastasi hymyillen heilautukseen, mutta ei ehtinyt sanoa mitään kun Poimittaislinja jo pysähtyi osoitteeseen johon Adara oli käskenyt: Malfoyn kartano.
He laskeutuivat kapealle maantielle ja samassa Pomittaislinja oli kadonnut.
”Tännepäin”, Draco sanoi ja lähti johtamaan tietä edes tervehtimättä kunnolla. He kävelivät hetken matkaa, kunnes Adara näki takorautaiset portit tien päässä. Draco napautti sormellaan porttia ja portin raudasta muodostui Dracon eteen kasvot.
”Kuka siellä?” kuului naisääni.
”Draco Malfoy”, Draco vastasi ja portti aukesi. He astelivat laajaan puutarhaan ja pensaista tehtyyn käytävään, jolla heitä vastaan tuli albiinoriikinkukko. Draco yskäisi vaivaantuneesti sen nähdessään.
”Isän idea, hän tykkää niistä”, hän mutisi ja he jatkoivat matkaansa pääovelle. Draco avasi oven, antoi Adaran astella edellään, ja seurasi sitten perässä.

He nousivat kivisiä portaita pitkin vasemmalle eteiskäytävään. Adara huomasi heidän perässään liikkuvan naulakon ja antoi sille farkkutakkinsa. Naulakko pysähtyi ja alkoi siistiä takkia parhaansa mukaan ja asettui sitten takaisin oven viereen. He saapuivat seurusteluhuoneeseen, joka oli hyvin avara, avarampi kuin Mustan suvulla. Katossa roikkui suuri kristallikruunu, seinät olivat purppuran sävyiset ja niillä roikkui paljon Malfoyn suvun naamoja isoissa kultaisissa kehyksissään (Adara meni kananlihalle kun niin moni jäänharmaa silmä seurasi häntä). Huoneen päädyssä oli marmorinen takka, jonka edustasta päätellen sitä on käytetty hormiverkostossa kulkemiseen, nytkin sen edessä oli selvät tuhkaiset kengän jäljet. Marmoritakan päällä oli suuri kultakehyksinen peili, ja edessä lepäsi röykkiö nojatuoleja ja yksi sohva. Kuinka monta ihmistä heillä oikein vieraili?

Hän asteli Dracon perässä seurusteluhuoneen läpi portaisiin ja oli sen jälkeen täysin hukassa: he kulkivat jättimäisen kirjaston läpi. Sen katto oli korkealla parven yläpuolella ja alemmassa kerroksessa oli jälleen marmoritakka. Sitten he kulkivat punaista mattoa pitkin käytävällä ja ohittivat vierashuoneita, joiden ovet olivat kaikki suljetut. Keittiötä ei tietenkään ollut, sehän oli kotitonttujen hallussa. Sitten he nousivat portaita pitkin rakennuksen torniin jossa oli Dracon vanhempien makuuhuone, jonka ovi oli raollaan. Draco avasi yhtenä harvoista kerroista suunsa ja alkoi kertoa Narcissan äidistä jonka muotokuva lepäsi makuuhuoneen oven toisella puolella Narcissan isän muotokuvan vierellä.

Adara otti riskin ja hipaisi sormillaan makuuhuoneen ovea, joka aivan hiljaa aukesi hiukan enemmän. Adara tirkisteli sisälle ja näki tumman naishahmon istuvan vuoteella selkä ovelle päin. Naisen edessä oleva peili paljasti naisen kasvot.
Dracon äiti oli kaunis. Täysin erilainen kuin hän oli ollut huispausottelussa kauan sitten, hänen ihonsa oli maidonvalkea, hiukset kultaisena kiiltävät ja hänen lähes suljettujen silmien alustat kiilsivät – kyynelistä. Pulleat kyyneleet valuivat Narcissan kalpeita poskia pitkin ja Adara ymmärsi sopivasti siirtyä käytävää pitkin pois ovelta, kun nuo kirkkaan siniset silmät nostivat katseensa peiliin.

He astelivat vähän matkaa ja saapuivat taas portaille. He menivät ne alas ja jatkoivat matkaansa kohti Dracon huonetta: Adaran vatsassa muljahti jostain syystä, mutta hänen onnekseen hänet pysäytti valkea käsi jonka nimetöntä koristi timanttinen sormus.
Adara käännähti ja huomasi iloisesti hymyilevät kasvot, jotka hetki sitten olivat valuttaneet kyyneleitä poskillaan.
”Tämä on siis Adara, eikö niin, Draco?” nainen kysyi ja Draco nyökkäsi ja sanoi jotain. Adaraa hämmästytti naisen mielialamuutokset, hän tosiaan osasi näytellä.
”Minä olen Narcissa, Dracon äiti, kuten varmaan tiesitkin. Tapasimmehan huispauksen maailmanmestaruuskisoissa… Tulkaahan, pyysin teille jo ennen saapumistanne teetä, mennään seurusteluhuoneeseen juomaan”, hän sanoi ja painoi kätensä Adaran selälle rohkaisevasti ja he lähtivät takaisin kohti seurusteluhuonetta.

Kun Adara asteli seurusteluhuoneeseen, hän huomasi heti ensimmäisenä että takan edusta oli siivottu, nojatuoleja oli aseteltu eri tavoin ja niiden keskelle oli ilmestynyt pieni pöytä, jolla lepäsi hopeatarjottimella neljä teekuppia, yksi kannu, sokeripurkki, maitokannu ja jopa hunajaa sisältävä lasipullo. He istuutuivat ja Narcissa nosti taskustaan sauvan, näpäytti sillä ilmaan pikaisesti ja kannu alkoi kaataa teetä kuppeihin. Narcissa katsoi neljättä kuppia ja huokaisi, ei lainkaan ärtyneesti kuten hänen kaltaiseltaan naiselta ensitapaamisen perusteella olisi luullut, vaan pettyneesti, surullisesti. Draco vilkaisi myös kuppia ja Adaraa ihmetytti tämä tilanne, kunnes hän ymmärsi että se oli kotitonttujen tekemä virhe: kupin kahvassa luki kultaisin kirjaimin Lucius.
Narcissa hymyili pikaisesti Adaralle, otti täytetyn kupin käsiinsä ja vilkaisi Dracoa rohkaisevasti. Hetken huoneessa vallitsi hyvin kiusallisen tuntuinen hiljaisuus. Adara puhalteli teetään rauhallisesti ja katseli ympärilleen, vältellen kuitenkin Narcissan katsetta.

”Niin…” Narcissa sanoi yhtäkkiä ja yskäisi. Adara katsoi tätä ensi kertaa silmiin, mutta syntyi jälleen hiljaista ja katse vaelsi muualle. Adara naputti hiljaa teekuppiaan etusormella.
”Severus”, Narcissa totesi jälleen yhtä äkkiseltään kuin aikaisemman sanansa ja Adara havahtui hiukan säikähtäen. Draco katsoi seurusteluhuoneen ovelle ja Adarakin käänsi katseensa sinne. Kalkaros tosiaan seisoi siellä, katse hiukan hämmentyneenä Adarassa.
”Mitä sinä täällä teet?” tuli kysymys Adaran ja Kalkaroksen suista yhtä aikaa. Adara vilkaisi käsiinsä vaivaantuneena tilanteesta ja Kalkaros vastasi: ”Ajattelin käydä vierailulla, Dracohan sentään on kummipoikani.”
Adara yllättyi uudesta tietoiskusta, muttei sanonut mitään.
”Adara taas on meidän vieraanamme ihan kutsuttuna, Severus-hyvä”, Narcissa sanoi, muttei lainkaan kylmästi, kuten lauseen sanoista olisi voinut päätellä.
”Näemmä. Itse asiassa minulla oli sinulle asiaa, Narcissa, koskien eilistä vierailuasi luonani”, Kalkaros vastasi.
”Hyvä on”, Narcissa sanoi ja nousi ylös. ”Draco, pidä huoli vieraastamme sillä välin.”

Jälleen syvä hiljaisuus, jota kesti hyvin pitkään.
”Hän on ollut tuollainen sen jälkeen kun isä joutui Azkabaniin.”
Adara ei tiennyt mitä vastata. Mitä hän olisikaan voinut sanoa?
Onneksi sinulla sentään yhä on isä ja äiti.
”Hän halusi, että kutsun sinut tänne. Ehkä hän haluaisi jo tietää, oletko sinä valmis… tuota…”
”Olen minä valmis.”
”Oletko varma?” Draco kysyi epäröiden.
”Olen!” Adara sanoi varmana ja Draco näytti vain entistä huolestuneemmalta.
”Hyvä”, kuului ääni ovelta, jolla Narcissa ja Kalkaros seisoivat.
”Oletko sinä valmis vannomaan valan, joka sitoo sinut Pimeyden lordiin?” Narcissa kysyi.
”Olen”, Adara vastasi vielä yllättyneenä kuinka hiljaa hän oli saapunut takaisin.
”Sittenhän… Severus, sinun täytyy tuoda hänet piakkoin tänne tapaamaan Pimeyden lordi. Suoritamme valan ennen koulun alkua.” Kalkaros nyökkäsi ja vilkaisi Adaraan, yrittäen tunkeutua hänen mieleensä – ilman sauvaa! Adara hämmentyi, kurtisti kulmiaan ja torjui Kalkaroksen aikeet. Kalkaros käänsi katseensa muualle eikä sanonut mitään.
”Äiti!” Draco huudahti kuin tämä olisi sanonut jotain sopimatonta.
”Miksi viivytellä?” Narcissa kysyi kohottaen kulmiaan.
”Olen samaa mieltä äitisi kanssa”, Adara sanoi Dracolle. ”Minä olen valmis.”

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 95.luku 28.3!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 28.03.2008 16:45:36

Olin eka!! Olin eka!! (ja Tuoko oli ilmoitusluontoinen asia?)
Mutta oi kun vaikuttaa entistä lupaavammalta tämä!
Mitenköhän Adaran ja Voldemortin tapaaminen menee... huuu...
Jatkoa saa laittaa, vaikka sanoitkin, että keskiviikko on virallinen ficinlisäys päivä, mutta silti =)
prettyprettypleasee!! *swee puppy eyes*

~Amy

Taaspa tuli semmosta tekstiä ettähh... :D

//muoks: Aaaa, okei hyvä, että Fubuki selitit, koska minä taas nähtävästi tajusin jotain iiiihan omiani :D Mutta jatkoa toivonmukaan tulee taas kohtapuolin =)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 95.luku 28.3!!
Kirjoitti: Mrs Black - 28.03.2008 16:51:12

Tosi hyvä luku!! Oli vähän muita pidempikin, mikä on iiiso plussa.
Jännittää aikas paljon se tuleva tapaaminen.
Toivottavasti se menee hyvin. :-\ Kumpa Adara olisi parempi sulkemaan mielensä, kuin Harryl.
Tästä ei nyt tullut mikään rakentava kommentti, mutta kirjoita pian jatkoa.

Mrs Black

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 95.luku 28.3!!
Kirjoitti: Luthien - 28.03.2008 20:03:16

Apua! En alussa meinannut muistaa yhtään, mitä tässä on tapahtunut! Onneksi nyt alkaa taas jo valottua hieman. ;D
Olen yhä sitä mieltä, että olet erittäin hyvä kirjoittaja ja luvut ovat hyviä, mutta välillä tuntuu, että luvut ovat aika lyhyitä (Tai sitten luen ne todella nopeasti, tai ne ovat niin hyviä, että ne tuntuvat hyvin lyhyiltä, tai olen tottunut pitempiin lukuihin muissa ficeissä)....ehkä keskimmäinen ;)...
Tämä todellakin vaikuttaa lupaavalta. :D
En malta odottaa, että Adara tapaa Voldun ;D Toivottavasti se on seuraavassa luvussa!
Jatkoajatkoajatkoa!
Muuten! Kun tuossa trailerin yhteydessä sanoit, että keskiviikko on virallinen ficci-päivä niin tarkoititko, että teet uuden luvun joka viikko, niin kuin Amy Malfoy sanoi, vai että sinulla on aikaa kirjoittaa keskiviikkona, mutta silloin ei aina ilmesty uutta lukua niin kuin minä asian käsitin? ???

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 95.luku 28.3!!
Kirjoitti: Lokitar - 28.03.2008 21:17:40

Joo, Amy Malfoy käsitti väärin, siis keskiviikkona minä kirjoitan kun muulloin ei ole aikaa :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 95.luku 28.3!!
Kirjoitti: Lokitar - 29.03.2008 12:17:30

Luku 96. He sylikkäin

Pian Adara palasi kotiinsa ja huomasi keittiön pöydällä lojuvan päivän profeetan, jonka kannessa loisti suuri otsikko ja liikkuva valokuva, jossa mies käveli salkku kädessään pitkin taikaministeriön hallia.

CORNELIUS TOFFEE ERONNUT VIRASTAAN

Adara ei ollut kovinkaan yllättynyt joten hän taitteli lehden ja laski sen vanhojen joukkoon Oljon pesän viereen.
Oljoa ei ollutkaan aikoihin näkynyt. Adara oli käskenyt sitä olemaan puhumatta Narcissa Malfoylle, Bellatrix Lestrangelle tai kenellekään muulle kuin kiltalaiselle, joten se ei ilmeisesti ollut ainakaan karkuteillä. Kalkaros asteli keittiöön Adaran perässä melko jäykin liikkein.
”Meidän täytyy harjoitella okklumeus-taitosi täydelliseksi nyt mahdollisimman pian”, Kalkaros totesi.
”Tiedän”, Adara vastasi.
”Aloitetaan nyt tiettyjen muistojen sulkeminen mielestä”, Kalkaros sanoi ja otti sauvansa. Adara huokaisi hiljaa ja kääntyi tähän päin.
”Valmis? Yritä poistaa muististasi äskeinen Malfoylla käyminen”, hän sanoi ja iski loitsun. Adara yritti kuten aina, kun hän ei halunnut Kalkaroksen näkevän hänen ja Georgen yhteisiä hetkiä, mutta yksi asia tulvahti hänen mieleensä, eikä hän ehtinyt poistaa sitä ajatuksistaan: albiinoriikinkukko.
”Epäonnistuit”, Kalkaros totesi ja laski sauvansa. ”Näin sen riikinkukon.”
”Uudestaan”, Adara sanoi ja he jatkoivat harjoittelua, kunnes Lupin asteli keittiöön. Hänen ilmeensä näytti sanovan taasko te harjoittelette, mutta hän ei sanonut mitään. Hän siivosi loitsulla astioita kaappiin ja jäi sitten katsomaan, kun Adara harjoitteli.

Tunnin harjoittelun jälkeen, Kalkaros lähti, luvattuaan tulla huomenna uudestaan. Adara tunsi itsensä väsyneeksi. Hänellä oli pitkä päivä takanaan. Narcissa Malfoyn tapaaminen, tieto että hänestä tulee pian Voldemortin palvelija, okklumeus…
Hän huoahti ja istuutui tuolille.
”Kauanko sinun täytyy vielä harjoitella?” Lupin kysyi.
”Sitten kun osaan poistaa tietyt muistot mielestäni. Minulla ei ole enää aikaa laiskotella…”
”Kuinka niin?” Lupin kysyi hiukan pelokkaaseen sävyyn.
”Puhuimme Narcissa Malfoyn kanssa… Ilmeisesti hän järjestää minulle tapaamisen Voldemortin kanssa”, Adara vastasi. Lupin tipautti kädessään olleen juomalasin lattialle ja se särkyi kovaan ääneen kilahtaen.
”Nyt jo?!” hän huudahti. Adara nyökkäsi.
”Aika on lentänyt kuin siivillä, vai mitä?” Adara totesi, Lupin ei vastannut.
”Noh, menen tästä nukkumaan. Olen ihan rätti…” Adara sanoi, mutta tultuaan ovelle Lupin täräytti kätensä kömpelösti hänen ja oviaukon välille. Adara katsoi hölmistyneenä kummisetäänsä.

”Lupaa minulle yksi asia”, Lupin sanoi.
”Riippuu asiasta”, Adara sanoi uteliaasti.
”Älä tee mitään harkitsematonta… Ja jos tarvitset apua, tulet heti puhumaan minulle, sovittu?” Lupin sanoi. Adara kurtisti kulmiaan.
”Luulin että nuo olivat ihan itsestään selviä asioita.” Lupin hymyili hiukan.
”Ei sinusta ikinä tiedä.”
”Kiitos vain, ja lupaan olla varovainen”, Adara sanoi ja toivotti hyvät yöt.

Harjoittelu jatkui, ja kolmen päivän kuluttua Malfoyn kartanolla käynnistä, oli profeetassa jälleen suuri otsikko:

RYMISTYIR TOFFEEN SEURAAJAKSI

Taikalainvartijaosaston auroriviraston entinen päällikkö Rufus Rymistyir on valittu taikaministeri Cornelius Toffeen seuraajaksi.

Tämän luettuaan Adara katsoi tutkivasti kannessa olevaa kuvaa miehestä, jolla oli leijonanharjamainen paksu hiuspehko ja uurteiset kasvot. Adara jatkoi taas lukemistaan.

Suurin osa velhoyhteisöä on tervehtinyt nimitystä innostuksella, joskin huhut uuden ministerin ja Albus Dumbledoren välirikosta lähtivät liikkeelle Rymistyirin oltua virassaan vasta muutaman tunnin.
Rymistyirin edustajat myönsivät, että ministeri tapasi Dumbledoren heti saatuaan nimityksen huippuvirkaan, mutta kieltäytyivät kommentoimasta keskustelun aiheita.

Adara mietti hetken ja päätteli Rymistyirin olevan samanlainen idiootti kuin Toffee oli. Tai ainakin melko samanlainen. Ei voitu muuta kuin toivoa että hän olisi edes kyvykkäämpi suojelemaan velhomaailman jäseniä kuin jästejäkin, toisin kuin Toffee.
Päivä päivältä Adaraa hermostutti enemmän. Lomaa olisi enää vähän aikaa – tai ainakin se tuntui vähältä, ja Adara oli saanut kutsun Kotikoloon loman loppuajaksi, juhlimaan muun muassa Harryn syntymäpäivää, ja tietysti Adaran omiakin. Adara vastasi kutsuun että tulee mielellään, mutta jätti kertomatta että hän tapaisi Voldemortinkin sen kesäloman aikana. Häntä hiukan pelotti kertoa asiasta rouva Weasleylle, tai Georgelle.
Samassa Kalkaros asteli keittiöön ja he aloittivat sanaakaan sanomatta jälleen okklumeuksen harjoittelun.

Adaraa pelotti, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Hänen ajatuksensa harhailivat kaikkiin tilanteisiin joissa hän voisi jäädä kiinni petturuudesta, jos hänen ystäväänsä kidutettaisiin, tai häntä käskettäisiin satuttamaan jotakuta…
Kalkaroksen lukilitis-loitsu iski aivan yhtäkkiä uudestaan ja Adara säikähti: hänen sauvansa reagoi siihen ja loi yllättäen suojakilven Kalkaroksen ja Adaran välille. Adara hämmentyi ja näki kun Kalkaros keinahti hiukan taaksepäin seinää vasten. Osuiko loitsu takaisin Kalkarokseen?

Samassa, kaikki pimeni. Nousi hämärä valonkajo ja Adara ymmärsi, ettei hän ole enää keittiössä. Hän seisoi Tylyahon laidalla ja huomasi edessään kaksi hahmoa – toinen oli hän itse.
Toinen hahmo taas oli mustahiuksinen, koukkunenäinen, noin Adaran ikäinen poika, joka oli kietonut kätensä hellästi Adaran ympärille. Adara siristi silmiään ja huomasi mustahiuksisen pojan halaavan sittenkin jotakuta muuta: Adaran äitiä. Tyttö oli nimittäin juuri avannut silmänsä ja paljastanut niistä pähkinänruskean sävyn, kun Adaran silmät taas olivat tummat kuin tähdetön yötaivas. Adara kurtisti kummastuneena kulmiaan. Mitä ihmettä hän näki?

Yhtäkkiä Kalmanhanaukion keittiö tuli takaisin ja Adara huomasi olevansa polvillaan lattialla. Kalkaros nousi takaisin ryhdikkääseen seisontaan, nojattuaan juuri seinään.
”Loihdit ilman että sanoit loitsun?” Kalkaros sanoi.
”En tiedä… Kuin sauvani olisi tehnyt sen ihan itse…” Adara sanoi ja nousi ylös.
”Mitä tapahtui?”
”Näin…” Adara empi, ”jotain.”
”Minun muistoistani?” Kalkaros kysyi yhtäkkiä kylmästi. Adara tiesi että nyt täytyi varoa sanojaan.
”En mitään erikoista, näin vain sinut Tylypahkaikäisenä seisomassa jossain…” Adara ei voinut vastustaa, piinaava uteliaisuus alkoi iskeä häneen.
”Hänen kanssaan… minun äitini”, hän lisäsi loppuun. Kalkaros ei sanonut mitään vaan laski sauvansa.
”Tunsitteko te toisenne, professori?”
”Kävimme yhtä aikaa Tylypahkaa, samalla vuosiluokalla… Siinä kaikki”, Kalkaros vastasi.
”Huomiseen”, Kalkaros lisäsi ja poistui.
Siinä kaikki…? Ja silti näin teidät… Adara ajatteli ja omituiset muistot tulvivat hänen mieleensä.

Kummallista jos Kalkaros on tyly sinulle... Hän oli Violan kanssa ystävä.

Viola oli aina puolustamassa Kalkarosta kun James ja minä – öh – teimme hänestä hiukan pilkkaa. He asuivat melko lähekkäin lapsina. Ja Violan tiedetään olevan ainoa joka liikkui Kalkaroksen kanssa koulussa.

Olimme nuorina melko ylimielisiä, tiesimme olevamme lahjakkaita neroja, kiusasimme usein ruikulia – tarkoitan Severusta. Hänellä tuntui olevan jotain pahasti Jamesia vastaan, kateutta kai.

Jospa Kalkaros ei ollutkaan vain ystävä? Ja jospa se kateus ei kohdistunutkaan Jamesiin, vaan hänen kilpailijaansa?
Ei, ei, mahdotonta! Adara ajatteli ja kieltäytyi ajattelemasta asiaa enää pidemmälle. Hän huokaisi ja lähti saman tien makuuhuoneeseensa, toivoen heräävänsä oudosta unesta…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 29.3 luku 96!!!.
Kirjoitti: Luthien - 29.03.2008 12:42:24

Wuhuu!! Jatkoa! <3<3
Tämä on tällä hetkellä yksi parhaimmista seuraamistani ficeistä :D
Alan jo tosissani jännittää sitä Voldemortin tapaamista ;D

Yksi asia jäi muuten häiritsemään. Kun tuossa muistossa Kalkaros halasi Violaa ja Sirius sanoi, että Viola oli ainoa, joka ainoastaan oli Kalkaroksen kanssa koulussa ja puolusti häntä, niin... (tiedät kyllä mitä tarkoitan....)
No, mitäpä tuosta, ei se minua kamalasti häiritse. Tuli vain mieleen...

Ja nyt sitten taas jatkoa kehiin heti kun ehdit kirjoittaa!!
(Miten niin painostan? ;))

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 29.3 luku 96!!!
Kirjoitti: Lokitar - 30.03.2008 02:06:51

Luthien ja Amy spoilasivat, viestit nyt muokattu. ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 29.3 luku 96!!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 31.03.2008 10:19:24

Fubuki: Hyvä huomio, välillä sitä aina unohtuu, että tuollaisetkin asiat on huomioitava =)
Poistin nyt varmuuden vuoksi tuon oman viestin, vaikka siinä ei paljon ollutkaan..
Ihana luku oli taas kerran! <3

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 29.3 luku 96!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 31.03.2008 16:25:44

Vau, kaks uutta hyvää osaa tullu enkä mä tienny mitään! Alkaa pikkuhiljaa jännittämään se Voldun tapaaminen, toivottavasti se menee hyvin ja Adara osaa kunnolla okklumeusta..
Adaran vierailu Malfoyn kartanolla oli hyvin kirjotettu, just sellasta vaivaantuneisuutta oli sopivasti ilmassa :D
Toi Kalkaros halailemassa Violaa toi jotenkin niin mieleen tälläsen ajatuksen: "Mitä Sirius tohon sanois?" Jotenki alko karmimaan toi, en tiiä yhtään kyllä miks :)
Mut luvut oli kyllä taas kirjotettu oikeen hyvin, aika lyhyitä ne oli, mutta ei se mitään jos ne on vähän lyhempiä, mut osia tulee useemmin...vaikkakin sit tää loppuuki nopeemmin, aika hankala juttu :D

Mut laita sitten taas heti kun saat valmiiks, nii se seuraava osa tänne, kilttiiii

Mya

Otsikko: Luku 97. Tervetuloa
Kirjoitti: Lokitar - 31.03.2008 22:53:44

Luku 97. Tervetuloa

Seuraavana aamuna Adara sai kirjeen suurelta lehtopöllöltä. Kirjeessä oli Malfoyn sinetti ja Dracon hento käsiala.

Tule heinäkuun 31. päivä Malfoyn kartanolle kello yhdeksän illalla. Tiedät kyllä miksi.

Draco

Tuntui kuin kylmä käsi olisi puristanut Adaran sisuskaluja ja rutistanut niistä ylimääräiset nesteet ulos: heinäkuun 31 päivähän olisi ylihuomenna. Ja kaiken lisäksi Harryn syntymäpäivä oli silloin.
Adara lähetti myöntävän vastauksen ja kirjoitti saman tien Dumbledorelle ja Kalkarokselle että hän on saanut ”sen”, joka heidän kesken tunnettiin jo kutsuna Voldemortin tapaamiseen. Dumbledorelta tuli hyvin pian vastaus:

Severus ja minä olemme matkalla sinne. Odota kotonasi.

Mitäpä muutakaan siinä tilanteessa olisi voinut tehdä? Adara istui kiltisti keittiön pöydän reunalla ja lopulta kuuli Kalkaroksen ripeät ja Dumbledoren hitaat, rauhalliset ja hiukan laahustavat askeleet.
Kalkaros saapui ensimmäisenä ovesta ja piteli sitä auki Dumbledorelle.
Dumbledore oli normaalia kalpeamman ja väsyneen näköinen, Adara katsoi tätä hiukan huolissaan kun Kalkaros asteli hänen edellään ja istuutui pöydän ääreen. Adarakin istuutui, ja huomasi kun rehtori tarttui kädellään tuolinselkämykseen: käsi oli myrkyn violetin sävyinen, sormen päistä aivan musta, kuin mätä ja palanut ruumiin käsi.
”Professori, mitä teidän kädel-?”
”En usko että tulimme keskustelemaan tästä”, Dumbledore sanoi ja heilautti suorastaan välinpitämättömästi sairaan näköistä kättään. Adara sulki suunsa.
”Tulin nyt testaamaan, oletko todella valmis.”

Adara tunsi, kun Dumbledore iski hänen mieleensä. Adara tyhjensi muistonsa Siriuksesta testiksi. Dumbledore kohotti kulmiaan.
”Poistitko Siriusta koskevat muistot?” hän kysyi. Adara nyökkäsi.
”Erinomaista, nyt, yritä pyyhkiä kaikki okklumeustuntejasi koskevat asiat”, Dumbledore totesi ja hymyili. Hän iski Adaran muistoihin taas, ja taas, ja taas, kunnes…
”Loistavaa!” hän sanoi hyvän tuulisesti. ”Severus, hyvää työtä, ja mainiota työtä, Adara. Ja nyt, vastaa rehellisesti – oletko valmis toteuttamaan tehtäväsi?”
”Olen”, Adara sanoi varmana ja Dumbledore nyökkäsi.
”Enää ei voi perääntyä, kun olet tavannut Voldemortin. Olet siis aivan varma?”
”Aivan varma”, Adara vahvisti.
”Hyvä… Sitten en näe mitään ongelmaa siinä että tapaat Voldemortin. Koska tapaaminen on?”
”Sunnuntaina.”
”Niin pian? Se oli tosin odotettavissa… Severus, oletko saanut Voldemortilta kutsun tuohon tapaamiseen?”

Kalkaros joka oli tähän asti ollut aivan hiljaa, kohotti nyt katseensa.
”Uskon että pimeyden lordi kutsuu meidät vasta viime hetkellä, kuten aina.”
”Todennäköisesti…” Dumbledore totesi.
”Suosittelen, että viet jo koulutavarasi ja muut Kotikoloon ja lähdet sitten suoraan Voldemortin tapaamisesta sinne. Aavistan että kaipaat seuraa vielä sinä iltana.”
Adara nyökkäsi.
”Olen pakannut.”
”Hyvä… Näemme siis jälleen, en tiedä koska, mutta viimeistään Tylypahkassa. Toivotan onnea ylihuomiselle”, Dumbledore sanoi ja nousi ylös. Kalkaroskin nousi jaloilleen ja lähti rehtorin perässä portaita ylös.
Adara nielaisi ja hieraisi päätään: miten hän kertoisi Lupinille?

Seuraavana päivänä Adara ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin kertoa. Hänen täytyi joka tapauksessa tehdä selväksi ettei hän palaisi sunnuntaina enää Kalmanhanaukiolle.
Illalla Adara istuutui aivan tavallisesti illallisen ääreen ja söi, odotti että Lupinkin olisi syönyt ja aukaisi sitten suunsa:
”Menen huomenna Malfoyn kartanolle.”
”Ai, miksi? Juurihan sinä olit”, Lupin sanoi ja nosti astiat tiskialtaaseen.
”Minä tapaan… Voldemortin.”
Lupin pysähtyi kaikilta liikkeiltään, kääntyi hitaasti Adaraan ja aukoi suutaan tietämättä mitä sanoa.
”T-tietääkö Dumbledore?”
”Tietää, ja toivotti onnea”, Adara vastasi ja piirteli näkymättömiä kuvioita sormellaan pöydän reunaan. Lupin huokaisi tuskastuneesti.
”On niin vaikea uskoa että se tapahtuu näin pian.”
”Sanos muuta…” Adara mutisi ja Lupin istuutui hänen viereensä.

”Pelottaako sinua?”
”Pelotti silloin, kun sain tietää tehtävästä… Ei enää niin paljoa”, Adara vastasi.
”No… muistat vain, että minä olen aina tukenasi kun sitä kaipaat”, Lupin sanoi ja Adara hymyili hänelle kiitollisena.
”Voisitko… odottaa Kotikolossa? Kun tulen sinne suoraan Malfoyn kartanolta”, Adara ehdotti ja muisti mitä Dumbledore oli sanonut seuran tarpeesta. Lupin nyökkäsi.
”Tietysti.”
”Kiitos…”

Seuraavana päivänä Adara nukkui myöhään: hän sai nukahdettua vasta aamuneljältä.
Iltapäivän muuttuessa illaksi, Adaran sydän hakkasi vain lujempaa. Mitä jos hän pilaisi kaiken? Entä jos hän saisi samanlaisen paniikin kuin hautausmaalla nähdessään Voldemortin?
Adara vapisi pelosta. Hän muisti vieläkin, miltä tuntui kun Voldemortin kylmät pitkät sormet olivat kietoutuneena hänen kurkulleen, miltä Voldemortin hengitys tuntui hänen korvansa juuressa – Adara meni kananlihalle. Hän asteli huoneessaan edes takaisin, lattia allaan hiukan natisten. Hän vapisi taas ja pysähtyi kävelyltään. Ovi aukesi ja Lupin astui esille. Hän katsoi tärisevää tyttöä hiukan säälien ja asteli sitten lähemmäksi halaamaan tätä. Adara tärisi yhä, mutta pikkuhiljaa se loppui kun hän sai olla kummisetänsä käsivarsien suojassa. Adara toivoi että Malfoyn kartanolla hän osaisi kuvitella itselleen Lupinin suojelevat kädet lähelleen.
”Hyvin se menee…” Lupin lupasi ja Adara hymähti myöntävästi.

Adara nousi Poimittaislinjan kyytiin, katsoi vielä kerran kotinsa ulko-ovea ja lähti kohti Malfoyn kartanoa.
Tie oli paljon vaikeampi erottaa pimeällä. Adara siristi silmiään ja lähti matkaamaan kohti kartanoa.
Ollessaan noin puolivälissä matkaa, hän kuuli rahinaa läheisestä pusikosta. Adara painoi kätensä taskuunsa ja puristi sauvaansa. Varjoista käveli kookas mies, jolla oli harmaa tukka ja viikset, hänen kasvonsa olivat arpiset kuin Lupinilla ja hänellä oli kellertävät pitkät kynnet. Jokin miehen ulkomuodossa sai Adaran inhon valtaan. Liekö syynä sitten tämän kylmät silmät vai raa’an näköinen ulkomuoto.
”Sinä olet Musta, vai mitä?” hän sanoi käheällä, Adaran ihoa puistattavalla äänellä. Se kuulosti lähinnä koiralta jonka kurkkua oli revitty auki. Adara ei vastannut tälle muuta kuin nyökkäämällä.
”Totta kai hän on”, kuului toinen ääni ja Adara katsoi vasemmalle puolelleen, äänen omistaja oli roteva mies jonka kasvoilla oli hyvin kieroutuneen näköinen virne.

”Ollaan odoteltu sinua jo hetki. Lähdetään”, roteva mies sanoi ja he lähtivät kävelemään kohti kartanoa.
”Se tuoksuu paremmalle kuin sinä, Amikus”, totesi karheaääninen mies kun he kävelivät.
”Älä nyt, Fenrir, ei sitä saa syödä”, Amikus-niminen mies naurahti ja Adara ymmärsi vihdoin: Fenririksi kutsuttu mies oli ihmissusi.
He saapuivat portille ja Fenrir napautti sormellaan sitä kerran. Jälleen rautaiset kasvot muodostuivat heidän eteensä ja kysyi: ”Kuka siellä?”
”Fenrir ja Amikus, tuodaan Mustaa sinne”, Fenrir vastasi ja portti aukesi kalahtaen.
He kävelivät pensasaitojen välistä kohti pääovea, kun samainen albiinoriikinkukko osui Adaran tielle, kuin viimeksikin.
”Jos Lucius pröystäilee enää tuota pahemmin, niin vannon että syön tuon riikinkukon”, Fenrir sanoi ärtyisästi, sekä vitsikkäästi. Amikus nauroi mielipuolisesti.

He astelivat sisälle ja miehet johdattivat Adaran vasemmalle kohti seurusteluhuonetta.
Sinne saavuttuaan Adara huomasi että lähes samainen määrä kuolonsyöjiä oli odottamassa häntä, kuin Voldemortia oli tullut tapaamaan hautausmaalle vuosi sitten. Huone oli pimeä, pelkkä takkatuli toi valoa saliin ja huoneiden perimmäiset nurkat olivat aivan näkymättömissä.
Kaikilla kuolonsyöjillä oli huput päissään, Amikuskin veti omansa päänsä päälle ja osoitti Fenririä lähtemään. Adara jäi keskelle huonetta ja katsoi kuolonsyöjiä jotka olivat pieninä ryhminä kuka missäkin. He huomasivat Adaran ja astelivat lähemmäksi, melkein piiriksi Adaran ympärille.
Adara tunnisti kävelytyylistä Kalkaroksen vasemmalla puolellaan häntä lähellä. Kalkaroksesta kahden henkilön päässä seisoi ruumiinrakenteesta päätellen Narcissa, ja hänen vieressään Bellatrix. Adara ei reagoinut mitenkään Bellatrixin nähdessään vaan keskittyi katsomaan eteensä. Salin toisessa päässä olevasta ovesta asteli joku.
Adara katseli huoneen pimeyteen kunnes Voldemort näkyi liekkien tuomassa valossa.
”Tervetuloa, Adara Musta.”

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
Kirjoitti: Luthien - 01.04.2008 07:26:38

Et voi jättää tuollaiseen kohtaan!! :o
Mitähän tulee tapahtumaan....;D
Luku oli taas kerran oikein hyvä. Kirjoitusvirheitä ei näin nopealla lukemisella ainakaan löytynyt ja teksti oli helposti luettavaa ja sujuvaa. :)
Jos minä olisin ollut Adara olisin varmasti hyökännyt Bellatrixin kimppuun (vaikka se olisi tietysti pilannut koko tehtävän ;))
JatkoaJatkoaJatkoaJatkoa!!!!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
Kirjoitti: Chikyo - 01.04.2008 10:50:30

Heei, ei saa jättää tollaseen kohtaan :o
Luku oli taas jälleen kerran huippu jännä, ja tässä on se hyvä puoli ettei tässä olla siinä yhessä ja samassa kohdassa koko ajan. Tässä koko ajan tapahtuu jotain, ja siitä minä pidän. :)
Kirjoitat hyvin, jatka samaan malliin.

Mutta, jatkoa pian :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
Kirjoitti: Mya Musta - 01.04.2008 16:04:32

Luku oli tosi hyvä, en voinu olla kuvittelematta mitä Sirius ois tossa tilantessa tehny..... Onneks Adaralla on kuitenki Remus joka pitää siitä huolta, mutta lupaathan, kun tossa trailerissa oli et Adara vois pelastaa Siriuksen, niin saahan se sen pelastettua, saahan :)
Mut et ois kylläkään saanu jättää lukua tohon kohtaan, ellei seuraava sitte ilmesty mahdollisimman pian!!
Se varmaan sattuu tosi paljon, kun Adaraan laitetaan Pimeän piirto, ainakin luulisin niin.
Sitä en ymmärrä milleen Adara sai hillittyä ittensä eikä hyökänny Bellatrixin kimppuun, seki voi silti olla et oklumeus on jotenki rauhottanu tai jotain..
Mutta siis, laitat taas pian sen seuraavan luvun, ei ihmistä saa pitää tälläsessä jännityksessä

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
Kirjoitti: Cirilla - 01.04.2008 18:02:03

Ööm..

Nyt tulee erittäin lyhyt palaute.
Ja tämäkin koskee viimeisintä lukua.

Aloitit luvun 97 näin:

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 31.03.2008 22:53:44

Seuraavana aamuna hän sai kirjeen suurelta lehtopöllöltä.

Minusta lukua ei koskaan saa aloittaa kertomalla hänestä, koska kenestä hänestä siinä sitten puhutaan?
Että luvun sisällä olevissa kappaleissa voi puhua ihan hyvin hänestä, mutta luku itsessään pitäisi aloittaa kertomalla tietystä henkilöstä nimellä.
Ymmärsitkö pointin?

Muuten todella hyvä/hyviä lukuja on tullut (:
Luen näitä innolla ja odotellen, että mitä seuraavaksi (:

Muu palaute on lukemassa kokeisiin (:

Cir*Katwi Kiittää

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
Kirjoitti: Lokitar - 01.04.2008 18:33:35

Cirilla, hyvä huomautus jonka korjasin ;)
Mya, kiitos pitkästä kommentista! Jatkoa tulee varmasti pian kun saan jatkettua niin että olen teitä lukijoita vähän edellä pahan inspiraatiottomien päivien varalle.
Luthien, hyvä että sua jänskättää oikee hengessä mukana ^^
Chikyolle sama juttu, ja laitan jatkoa varmaan piakkoin ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
Kirjoitti: Calylith - 02.04.2008 12:48:36

Jäi kyllä jännään kohtaan :D. Ahistaa ehkä hieman, kun ei tiedä, että mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta ei nyt pahasti (ahdistuksellani on suurempi kohde tällä hetkellä - terveyskeskuksen ajanvaraus puhelimella tunti -.-).

Ficci on mielestäni aikasta hyvä, mitä nyt aluksi häiritsi pahasti, kun tuntui, että Adara on jotain ylimääräistä, kun seurasit aika tarkasti (mielestäni) kirjojen juonta ja sitten siellä oli joku ylimääräinen, mutta totuin häneen jossain vaiheessa. Ihan hyvä sinällään, koska onhan hän päähenkilönä :D. Ajatus siitä, että Siriuksella olisi lapsi on mielenkiintoinen ja omalla tavallaan herkullinen ^^. Ääh... Ei tule mitään järkevää. Jatkan terveyskeskukseen soittelua, jos tänään tärppäisi ja pääsisin läpi..

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
Kirjoitti: Lokitar - 02.04.2008 18:53:40

Ohhoh, lukukertoja on tullut ajat sitten jo 8000 täyteen :o Mutta joo, kaipaan ehkä yhtä tai kahta kommenttia ja sitten saatte ei-kovin-kauan odotetun luvun ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
Kirjoitti: Mya Musta - 02.04.2008 19:02:42

jee :D

Otsikko: Luku 98. Kuvotus
Kirjoitti: Lokitar - 02.04.2008 19:07:15

A/N: no, tuo riittää kun Mya on niin kiva <3

Luku 98. Kuvotus

Voldemort asteli Adaran lähelle, piirin sisäpuolelle ja kiersi tytön ympäri kerran, punaisten silmien katse hänessä.
”Kiitän, että olet tullut tänne tänään”, hän sanoi ja hänen viivamainen, huuleton suunsa vääntyi pieneen hymyyn.
”Ilo on minun”, Adara vastasi katse kiertäen kuolonsyöjissä.
”Jättäkää meidät”, Voldemort sanoi kuolonsyöjilleen. Kaikki katsoivat toisiaan kummastuneina ja poistuivat ovista muualle.
”Tiedän miksi olet täällä… mutta näen suuren aukon toiveissasi”, Voldemort sanoi ja Adara katsahti tähän vastahakoisena, mieli suljettuna kaikelta mitä hän ei Voldemortin halunnut näkevän.
”Mitä toivot vastineeksi, jos minä otan sinut joukkoihini, yhtenä tärkeimmistä jäsenistä?” Voldemort kysyi hyvin neutraaliin äänensävyyn.

”Kaksintaistelun. Bellatrixin kanssa”, Adara sanoi. ”Ja vastineeksi saatte uskollisuuteni elämäni loppuun asti.”
”Toiveesi ovat vähät, ja siksi tietysti hyväksyn ne”, Voldemort sanoi tuskin kuiskaten ja kiersi Adaran selän taakse.
”Saat Bellatrixin heti kun haluat”, hän lisäsi ja oli jälleen Adaran edessä. Adara polvistui Voldemortin eteen.
”Kiitän, mutta en tarvitse Bellatrixia… vielä.”
”Nouse”, Voldemort kuiskasi ja Adara nousi takaisin jaloilleen. Voldemort katsoi tätä silmiin hetken ja heilautti kättään. Pieni kellon ääni kilahti ja kaikui salissa. Kaikki kuolonsyöjät palasivat huoneeseen.
”Adara Musta – on tästä päivästä lähtien nyt yksi meistä”, Voldemort sanoi ja riemukkaat äännähdykset täyttivät salin. Voldemort nosti kätensä kasvojensa tasolle ja kaikki vaikenivat.
”Ja siksi…” hän sanoi kuuluvalla äänellä. ”Hän saakoon pimeän piirron. Nyt heti.”

Salin seinissä kaikui nyt hämmentyneet äänet ja kuolonsyöjät katsoivat toisiaan kummastuneina. Voldemort ei koskaan ilmeisesti ollut antanut pimeän piirtoa heti.
”Onko täällä joku, joka haluaa luovuttaa osan piirtoaan häneen?” Voldemort kysyi katsellen ympärilleen. Bellatrix astui askeleen eteenpäin, mutta Voldemort ei katsonut häneen;
”Severus. Sinä kelpaat.”
Adara katsoi kun Kalkaros asteli häntä lähemmäs ja laski huppunsa ja naamionsa.
”Luovuttaisitko sinä osan merkistäsi? Haluaisitko hänen opettajanaan opettaa hänelle myös oikean kivun merkityksen?” Voldemort kysyi melkein kuiskaten.
”Totta kai, herrani”, Kalkaros vastasi.
”Hyvä. Kääri hihasi, Severus, samoin sinä.”
Adara teki työtä käskettyä ja kääri vasemman käden hihansa, Kalkaros paljasti hihansa alta pikimustan Pimeän piirron, joka muodostui pääkallon ja käärmeen kuvasta. Voldemort otti sauvansa ja Kalkaros asteli lähemmäs Adaraa, aivan häntä vastapäätä. Voldemort seisoi Adaran oikealla puolella, Kalkaroksen ja hänen välillä. Kuolonsyöjät liikkuivat levottomina taustalla, mutta he olivat kuin tyhjää Adaralle. Hän odotti sisäisesti kauhun vallassa mitä seuraisi.

Voldemort painoi sauvan kärkensä Kalkaroksen pimeän piirtoa vasten, ja kuva alkoi liikkua. Kuva vahvistui ja käärme, joka tuli pääkallon suusta, luikersi ja näytti kuin imeytyvän sauvan sisään, Kalkaros värähti kuin kivusta ja hänen kasvonsa olivat kalpeammat kuin yleensä. Adaraa pelotti, sattuisiko se?
Kallon suusta tuli uusi käärme, ja Voldemort irrotti sauvansa Kalkaroksen kädestä. Voldemort katsahti Adaraan punaisilla silmillään, tarttui pitkillä laihoilla sormillaan Adaraa ranteesta ja painoi sauvansa tämän käsivartta vasten. Syntyi hiljaisuus, kun kaikki tuijottivat heitä. Ensin ei tuntunut miltään, mutta yhtäkkiä käärme luikersi Adaran ihoa pitkin polttaen jokaista millimetriä jota se kosketti. Polte laajeni koko käsivarteen, koko ruumiiseen, ja käärme katosi jonnekin syvemmälle häneen. Tuntui kuin joku olisi vetänyt Adaraa kasaan langoista hänen sisällään, kuin joku vetäisi joka ikistä verisuonta kohti sydäntä. Kipu yltyi ja Voldemort vilkaisi käskevästi Kalkarokseen. Kalkaros nyökkäsi ja piteli Adaran käsivarresta ja olkapäästä ettei tämä kivuissaan rimpuilisi.

Kipu oli sietämätön, Adarasta tuntui yhä kuin hänen suoniaan olisi revitty yhteen ja häntä pyörrytti. Yhtäkkiä kaikki kipu painoi sydämeen – Adaran valtasi omituinen, murhanhimoinen tunne - ja kipu purkautui sieltä hänen keuhkoihinsa: hän ei pystynyt hengittämään, tuska oli lamaannuttanut hänen keuhkonsa. Tuskan hiki nousi hänen otsalleen ja hän tunsi taas hengittävänsä. Kipu yltyi hänen vasemmassa käsivarressaan ja Adaran sisältä, lihasta ja verestä nousi mustaa verta, kuin myrkkyä joka oli Adaran sisältä, eikä mistään loitsusta. Mustuus oli kuitenkin muodoton, joten Voldemort painoi sauvaansa kovemmin Adaran kättä vasten ja piirsi hitaasti kalloa hänen iholleen. Se poltti, poltti niin paljon että Adara luuli sen olevan liekeissä. Sitä mukaa kun kallo muodostui hänen iholleen, verta alkoi valua kallon ääriviivoista.
Mustaa verta.

Adara ymmärsi nyt kivun merkityksen, se oli varma. Hänen koko ruumistaan poltti luuytimiä myöten. Veri valui ja kallo oli valmis. Käärme luikersi Adaran sydämen lähellä ja palasi sitten käsivarteen, pääkallon kautta ulos näkyviin, niin että vain käärmeen pää kurotti ulos pääkallon suusta. Kipu ei silti lakannut, vaikka merkki oli valmis.
Voldemort irrotti otteensa Adarasta ja laski sauvan viittansa uumeniin. Adara lyyhistyi hiukan taaksepäin ja Kalkaros piti tätä yhä otteessaan. Kaiken sen tuskan jälkeen, Adara ihmetteli, miksei hän ollut huutanut tuskasta. Voldemort hymyili julmaa hymyään ja sanoi: ”Vie hänet kotiinsa, Severus.”
Kalkaros nyökkäsi ja lähti saattamaan shokissa mukana kulkevaa Adaraa ulos.
”Älä huuda tuskaasi… vielä”, Kalkaros kuiskasi portaissa.
He astelivat alas ulko-ovelle, jonka luona Fenrir seisoi nojaten seinään. Fenrir nuuhkaisi ilmaa sieraimiinsa kuin nautiskellen.
”Veren tuoksu…” Adara tuijotti vain eteensä tyhjänä, hän vapisi kivusta. Fenrir avasi heille oven, mutta Kalkaroksen ja Adaran tultua tarpeeksi lähelle, Fenrir tarttui Adaran käsivarteen, painaen hiukan kynsiään tytön ihoon.
Fenrir kumarsi – tai niin Kalkaros ensin luuli, ennen kuin tajusi tämän nuolleen Adaran kämmenselässä valuvaa verta pois ahnaasti, ylös verivanaa pitkin piirtoon asti.

”Fenrir, RIITTÄÄ!” Kalkaros huudahti melkein raivoissaan ja kiskaisi Adaran mukaansa. Fenrir puraisi terävällä hampaallaan alahuultaan, nuolaisi sitten suupieliään irstaasti ja virnisti heidän loittoneville selilleen.
”Älä huuda vielä”, Kalkaros toisti Adaralle kun he astelivat pensasaitojen välistä.
Saavuttuaan ulos portista, he kaikkoontuivat Kotikolon olohuoneeseen. Kalkaros laski Adaran kuin painavan repun sohvalle – tai sillä tavalla Adara sohvalle retkahti - ja jäi sitten seisomaan paikalleen, kuin miettien mitä tehdä. Kello oli jo yksitoista yöllä. Adara puri huultaan ja ei tiennyt painaako kätensä piirrolle vai olla koskematta siihen.
”Nyt saat huutaa”, Kalkaros sanoi, mutta Adara ei halunnut huutaa.
”Otan sinuun yhteyttä kun minua käsketään, menen hakemaan Lupinia”, kuului Kalkaroksen lause ja pieni poksahdus kun hän oli poissa. Adara ei tosin kuunnellut shokkinsa jälkimainingeissa ja tuskissaan.
Hän painoi kätensä piirron päälle ja järkyttävä tuska iski piirtoon.
Hän huusi. Nyt hän tosissaan huusi tuskissaan ja tunsi kuumat kyyneleet valuvan silmistään. Hän nosti kätensä piirrolta yhä huutaen. Hän katsoi käteensä tarttunutta verta. Se oli yhä mustaa. Adara vaikeni, hakkasi päätään takana olevaan seinää kuin toivoen menettävänsä tajuntansa ja nousi ylös.
Hän juoksi keittiöön ja otti pyyhkeen, kasteli sitä kylmään veteen ja kuuli samassa portaista ääniä. Hän oli varmasti herättänyt koko talon.

Adara asteli muina miehinä olohuoneeseen ja painoi pyyhkeen haavalleen: tuska palasi kaksinkertaisena. Hän huusi taas eikä tiennyt miten istua tai seistä ja missä. Hän pyörähti ympäri, kyyristi selkäänsä ja lopulta vajosi polvilleen lattialle kovaan ääneen huutaen. Nyt kaikki olivat äänistä päätellen portaissa ja ensimmäisenä Adara näki Georgen harppovan viimeiset portaat melkein kompastellen alas.
”Adara! Mikä hätänä!?” hän kysyi paniikissa ja Adara painoi pyyhettä piirtoa vasten vielä tiukemmin. Hän ei uskonut että kipu voisi siitä enää yltyä, mutta kyllä se vain yltyi. Hänen koko ruumistaan poltteli taas. Hän huusi jälleen ja Fred seurasi veljeään alakertaan, perässään Ron, Harry, Hermione, Ginny, rouva Weasley, nuori mies - jonka Adara tunnisti Georgen isoveljeksi, sekä Fleur Delacour. Adara painoi päänsä lattiaa vasten tuskissaan ja yritti käpertyä mahdollisimman pieneksi.
”Adara, kerro! Mitä on tapahtunut?” George huusi yhä ja Harry ja Ron kumartuivat Adaran molemmille puolille. Rouva Weasley taas asettui Adaran eteen Georgen kanssa. Rouva Weasley painoi kätensä Adaran pään molemmin puolin ja yritti saada katsekontaktia tähän, mutta Adara sulki silmänsä…
Jos kipu vain lakkaisi, lakkaa jo!

”Hänen kädessään on jotain”, totesi isoveli-Bill ja Harry painoi kätensä Adaran piirtoa peittävän käden päälle. Kipu tuntui taas hiukan vahvempana ja Adara ei voinut muuta kuin huutaa. Samassa hän viimein tajusi mitä Fenrir oli tehnyt. Adara nousi huojuen ylös, alkoi voida pahoin muistettuaan Fenririn kielen riipivän kättään pitkin – hän yökkäsi ja juoksi takaovesta äkkiä ulos. Hän kaatui taas polvilleen ja oksensi. Kaikki juoksivat hänen peräänsä ulos.
”Mikä ’äntä vaivaa?” kysyi Fleur huolestuneeseen sävyyn.
Adaraa kuvotti: hän ymmärsi mitä se musta veri oli. Se oli ollut hänen sisällään koko ajan, kaikki pahuus mitä hänessä oli. Se oli muodostunut nyt rumaksi kuvaksi hänen iholleen ja sai hänet voimaan pahoin. Adara oksensi taas.
”Viedään hänet sisälle. Bill, hae ämpäri, Fleur, hae kylmää vettä ja pyyhe!” rouva Weasley käski ja muut auttoivat Adaran ylös ja saattoivat takaisin sisälle. Hänet laskettiin sohvalle ja Bill toi Adaran eteen ämpärin, mutta oksettava olo oli jo ohi, ehkä hän voisi kohta paremmin?

Fleur toi isossa vadissa kylmää vettä ja pyyhkeen. Rouva Weasley kastoi pyyhkeen ja alkoi sitten pyyhkiä tuskan hikeä Adaran otsalta. Se tuntui viileältä, hyvältä… Jospa hän upottaisi piirtonsa veteen, ilman että hän koskisi millään pyyhkeellä siihen.
Ei, nyt hän ei koskisi siihen enää, mitä tahansa hän oli tehnyt niin kipu vain yltyi.
”Adara, pystytkö keskittymään siihen mitä sanomme?” Bill kysyi. Adara pudisti päätään ja puri leukojaan yhteen, ettei huutaisi enää.
”Adara, yritä… Kiltti, kerro mitä on tapahtunut!” George yritti ja Adara itki tuskaansa kun ei halunnut enää huutaa. Häntä kuvotti taas. Hän tarttui ämpäriin ripeästi ja oksensi. Yksi hiussuortuva eksyi hänen tielleen ja se oli nyt oksennuksen peitossa. Adaraa kuvotti, hävetti… Hän tunsi olonsa saastaiseksi. Häntä hävetti olla siinä kunnossa Georgen edessä.
Siksi hän yritti: mitä nopeammin hän lakkaa kitumisen, sitä nopeammin hän pääsisi peseytymään ja ehkä jopa nukkumaan.

Hän hengitti syvään, Bill avasi olohuoneen ikkunoita että ilma olisi raittiimpaa. Fleur taikoi oksennukset ämpäristä kadoksiin. Adara niiskautti ja huokaisi syvään, hengitys havisten.
”Voitko jo vähän paremmin, kultapieni?” rouva Weasley kysyi. Adara nyökkäsi.
”Mitä kädellesi on tapahtunut? Otetaan tuo pyyhe pois”, Bill sanoi. Adara pudisti päätään. Veri oli taatusti kuivunut piirtoon kiinni ja jos he nyt repäisisivät pyyhkeen pois, iho hajoaisi uudestaan… Ei.. Mitä tahansa muuta.

”Lasketaan käsi ensin veteen ja otetaan pyyhe sitten pois.” Adara oli kiitollinen Harryn ehdotukselle, kun muut toivat vadin lähemmäs. Adara laski kätensä vatiin ja tunsi kun piirto poltteli häntä taas. Hän ei huutanut; kipu ei ollut niin kauhea kuin aiemmin.
”Tuntuuko yhtään paremmalta?” Fred kysyi. Adara pudisti päätään.
”Voimmeko silti ottaa pyyhkeen pois?” George kysyi, Adara empi, mutta nyökkäsi lopulta. Fred ja George tarttuivat pyyhkeen kulmista kun Adara oli ottanut kätensä pois tieltä. Hitaasti he nostivat pyyhkeen pois käden päältä ja paljastivat siten huoneessa olijoille veden alla lepäävän pimeän piirron.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 98, 2.4!!!
Kirjoitti: Luthien - 02.04.2008 20:22:56

Apua! Olen ihan innoissani täällä! ;D
En ymmärrä miten ehdit kirjoittaa jatkoa noin nopeasti?!
Tämä oli erittäin hyvä luku. Harmi, että se loppui niin nopeasti ;)
Kuvailit erittäin hyvin Adaran tuskan...
Lisäksi lopetit luvun hyvään kohtaan. Ei tällä kertaa niin jännittävään, mutta todella hyvään. Ei oli se lopu tllakin kertaa jännittävä! En malta odottaa jatkoa! ;D :D ;) :) *kallistaa päätään ja luo hellyttävän koiranpentuilmeen*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 98, 2.4!!!
Kirjoitti: Calylith - 02.04.2008 22:46:55

O.O EI TOMMOSEEN KOHTAAN SAA JÄTTÄÄ!!! O.O
Aivan järkyttävän ihana luku <3. Upeaa kuvailua.
Nyt ei saa mitään järkevämpää.
Olen sanaton.
Yksinkertaisesti - upeaa.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 98, 2.4!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 03.04.2008 17:03:00

järkyttävää..... todella järkyttävää....... siis ei tietenkään mitään muu kun toi kipu, sen pysty melkein tuntemaan.. hyi kamala, tekee oikeen pahaa kun miettii enemmän.... kuvailit sen niin hyvin, milleen oikeesti pystyy.. Mut ei ajatella sitä kipua enää sen enempää ;D
Toivompa vaan et toi piirto ei tee Adarasta sellasta kylmää ihmistä, et se pystyis silti olemaan oma ittensä, eikä menis liikaa noihin pimeyden voimiin. Tulee Adaralle rankkaa kyllä, mut onneks sillä on ihmisiä jotka tukee sitä :) ja siitä tässä nyt voiskin puhua, miksi ihmeessä jätit luvun tollaseen kohtaan, kidutat oikeen meitä lukijoita, tahdon tietää mitä ne sanoo siihen ku sillä on nyt se piirto!!
Onneks Voldemort valitsi Kalkaroksen eikä Bellatrixia, siitäpä oiskin tullu hauskaa, se ois kiduttanu sitä oikeen kunnolla, voisin lyödä siitä ihan vaikka vetoa. Mut toi Adaran vaatimus kaksintaistelusta Bellan kanssa, oishan se voinu jotain enemmänki pyytää, niinku Volduki sano, et se on aika pieni pyyntö. Mitähän se sitten meinas kun ne muut kuolonsyöjät siellä oli ihan ihmeissään ku Voldun antaa jo nyt sen piirron, jos se halus varmistaa ettei Adaran mieli muutu? Jospa mä nyt jätän nää arvelut taas tonne jonnekkin iltaan ja säästän sut mun omituisilta jutuilta :D
Laita seuraava luku pian <3

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) luku 98, 2.4!!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 03.04.2008 18:20:00

MITÄÄHH!!! Voi eeiii... Kuinka sä voit jättää meidät tällaiseen kohtaan... Haluan niiiiin tietää mitä tapahtuu seuraavaksi!
Ja argh se Fenrir, voisi oikeasti purra itseään ja kuolla.. murh..

Täytyy sanoa, että se miten olit kertonut aluksikin sen, miten Pimeän piirto annettiin Adaralle ja se kipu mitä hän käpi läpi, oli kerrottu todella lahjakaaksi.. Tuntui, kuin itsekin voisi tuntea sen mitä Adara (paaljon pienemmässä mittakaavassa tosin)

Jatkoa olisi ihana lukea mahdollisimman pian, mitä Weasleyt ja muut sanovat, janoan tietoa =)

~Amy

Otsikko: Luku 99. Sairastunut Kalkaros
Kirjoitti: Lokitar - 05.04.2008 14:57:46

Luku 99. Sairastunut Kalkaros

”Onko tuo…” Ron yritti sanoa.
”On se”, Hermione vastasi. Rouva Weasley oli lyönyt käden suulleen estääkseen kiljaisunsa, George katsoi vuoroin Adaran kasvoja ja piirtoa, Fred tuijotti pelkkää piirtoa, Harry näytti sanattomalta, Fleur oli myös painanut kätensä suulleen, Bill näytti järkyttyneeltä.
Samassa kuului poksahdus ja Lupin oli ilmestynyt olohuoneeseen.
”Anteeksi Adara kun olen myöhäs-” hän aloitti, mutta sanat loppuivat siihen paikkaan kun hän näki mitä Adara piteli vadissa veden alla.
”M-merlin…” Lupin sai sanottua ja polvistui Adaran etuoikealle.
”He tekivät sinulle heti pimeän piirron?!”
”Älä kysele, Remus. Adara on shokissa”, Bill sanoi. Lupin näytti järkyttyneeltä.
”Adara, saatko selvää mitä sanon?” hän kysyi, Adara nyökkäsi.
”Pystytkö puhumaan?” Adara pudisti päätään. Häntä kuvotti hänen koko oma olemuksensa, ettei hän voinut sanoa kenellekään sanaakaan. Rouva Weasley otti käden veden alta ja alkoi pyyhkiä mustaa verta piirron ympäriltä, hikeä Adaran kasvoilta ja pesi samalla oksennuksessa olevan hiussuortuvankin äidillisen varovasti.
”Adara, voitko muuten hyvin? Sinua ei satutettu muuten?” Lupin yritti.
”Pelkkä tuo merkki näytti hyvin tuskalliselta”, Hermione vastasi. ”Olisit kuullut kuinka hän huusi!”

Lupin painoi käsivartensa Adaran ympärille. Tosiaan, Adara oli unohtanut kuvitella Lupinin suojakseen.
Häntä väsytti, hän halusi nukkua, nukkua pitkään…
”Hän huojuu… Hänen täytyy saada lepoa”, rouva Weasley sanoi.
”Mutta entä piirto? Eikö sitä saisi vähemmän kivuliaaksi?” Harry kysyi.
”Enpä usko, se on tehty mustalla magialla, joten uskon että vain aika näyttää mitä siitä tulee”, rouva Weasley vastasi.
Adaralle pedattiin vuode sohvalle ja Lupin ja George jäivät hänen vierelleen koko yöksi. Painettuaan päänsä tyynylle, Adara nukahti oitis. Kivun tunne oli vienyt häneltä kaiken energian.

”Ei herätetä häntä pannujen kolinalla, syökää noita tekemiäni leipiä yläkerrassa”, kuului rouva Weasleyn kuiskaus keittiöstä kun Adara oli juuri herännyt. Hän ei avannut silmiään ihan vielä vaan kuunteli.
”Enkö minä äiti ole sanonut etten pidä tonnikalasta?” kuului Ginnyn kuiskaus.
”Hys nyt ja syö, vie muutama Harryllekin –” rouva Weasley jatkoi, mutta Adara avasi silmänsä ja rouva Weasley näki sen.
”Mikä on vointi, kultapieni?” rouva Weasley sanoi ja asteli tätä lähemmäs. Lupin ja George heräsivät istumasta sohvalla ja George säntäsi unenpöpperöisenä Adaran vierelle, kompastuen matkalla maton kulmaan ja lattialle rämähtäen.
Adara nosti vasenta kättään ja katsoi pimeän piirtoa.
”Siihen polttelee vieläkin…” Adara mutisi ja George kompuroi ylös lattialta ja tarttui tätä kädestä.

”Mitä tarkalleen ottaen tapahtui?” Lupin kysyi ja istuutui Adaran jalkopäähän sohvalle.
”Se tapahtui niin nopeasti. Lupauduin Vol…” Adara empi sanoa enää sitä nimeä. ”Siis pimeyden lordin alaiseksi sillä ehdolla, että saan kaksintaistelun Bellatrixin kanssa. V- Pimeyden lordi suostui ja antoi minulle heti pimeän piirron kaikkien edessä.”
”Miten hän teki sen?” George kysyi.
”Hän… otti toiselta kuolonsyöjältä pimeän piirrosta käärmeen sauvaansa ja siirsi sen minuun. Se luikerteli sisääni… ja lopulta palasi sydämeni kautta käsivarteen mukanaan jotain… mustaa verta. Ja pimeyden lordi piirsi siitä kallon jonka suuhun käärme meni ja kuva pysähtyi.”
”Keneltä Voldemort otti käärmeen?” Lupin kysyi.
”Kalkarokselta.”
”…Kalkarokselta?” Lupin toisti, Adara nyökkäsi.
”Missä hän nyt on?”
”Eikö hän hakenut sinut Kalmanhanaukiolta?” Adara kysyi hölmistyneenä. Lupin pudisti päätään.
”Tulin tänne ihan itse.”

Adaraa huolestutti: missä Kalkaros oli?
”Mitä piirron teon jälkeen tapahtui?” Lupin jatkoi hiukan huolestuneena Kalkaroksesta.
”Pimeyden lordi käski Kalkarosta viemään minut kotiin, kai… En ollut ihan selvillä sillä hetkellä tapahtumista.”
”Ihan ymmärrettävää… Ja paluumatka sujui hyvin ja tulitte tänne?”
”Me… törmäsimme Fenrir-nimiseen mieheen ovella, mutta ei muita ongelmia.” Lupin kalpeni silmiin nähtävästi ja tuijotti Adaraa.
”Fenrir Harmaaselkä?” Lupin kysyi, Adara kohautti olkiaan.
”Vanha harmaantuva mies, arpiset kasvot ja pitkät kynnet?” Lupin sanoi.
”Juuri hän! Tunnetko hänet?” Adara kysyi.
”En tunne, mutta tiedän… Hän on –”
”Ihmissusi, tiedän… Tai päättelin kun hän puhui tuoksustani Amikukselle”, Adara sanoi ja Lupin hätkähti.

”Tekikö Fenrir sinulle jotain?”
”Ei mitään väkivaltaista tai sellaista, varsinaisesti…” Yhtäkkiä Lupin tarttui Adaraa olkapäistä.
”Mitä hän teki?”
”Hän… hän vain tarttui käteeni ja – nuolaisi piirtoani, maistoi vertani”, Adara vastasi hiukan säikähtäneenä. Häntä puistatti sanoa se ääneen, Fenrir tuntui erittäin sairaalta henkilöltä ja sisimmässään Adara toivoi, ettei tapaisi tätä enää ikinä. Lupin kalpeni entisestään ja päästi irti Adarasta.
”Testaakohan hän… Miten hyvin ihmissuden piirteet tarttuvat”, Lupin sanoi.
”Tarttuu? Miten niin?” Adara kysyi.
”Jospa hän haluaa testata miten helposti ihmissuden ominaisuudet tarttuvat normaaleihin ihmisiin.”
”En usko – tai siis, luulen että hän vain halusi maistaa vertani –”
”Sinä et tiedä millainen Fenrir on! Hän haluaa saastuttaa muita ihmissusiksi niin nuorina kuin mahdollista, että he kasvavat vihaamaan velhoyhteisöä ja muita! Hän on sairas!” Lupin huusi.
”Remus, miten sinä tiedät hänestä niin paljon?” Adara kysyi. George katseli heidän keskusteluaan vierestä, mutta ei hellittänyt otettaan Adaran kädestä.

”Koska hän puri minua!” Lupin huusi, Adara kavahti. Lupinin lihaan uppoutuneet hampaat, kieli… se samainen kieli nuolaisi viimeyönä Adaran kättä.
Hän voi taas hiukan pahoin.
Lupin palautti itsehillintänsä ja istuutui taas rentoutuneesti sohvan selkänojaan nojaten.
”Mitä sitten tapahtui?” hän kysyi.
”En muista… Kalkaros taisi keskeyttää Fenririn ja talutti minut portille ja kaikkoonnuimme tänne.”
”Ja Kalkarosko vain jätti sinut tänne? Tyhmäkö hän on?” George kysyi nyrpeänä.
”Hän taisi puhua jotain Remuksen hakemisesta, ja lähti.”
”No, minä en koskaan nähnytkään häntä”, Lupin sanoi.
”Pitäisikö häntä etsiä?” Adara ehdotti.
”Minä voin etsiä…” Lupin sanoi ja näytti yhtäkkiä hölmistyneeltä. ”Kummallista, että sinä huolehdit Kalkaroksesta.”
”Niin, no… jostain syystä minusta tuntuu että minun pitäisi kiittää häntä”, Adara vastasi.

”Koeta levätä nyt, minä etsin Kalkaroksen”, Lupin sanoi ja häipyi.
”Millainen on olo?” George kysyi heti.
”Ihan hyvä, piirtoa polttelee vielä”, Adara vastasi. George silitteli Adaran kättä peukalollaan.
”En osaa oikein sanoa tätä… mutta olen ylpeä sinusta”, George sanoi hiukan miettien sanojaan. Adara kohotti kulmiaan.
”Minulla on varmaan velhomaailman vahvin tyttöystävä”, George lisäsi ja Adara nauroi, ensimmäistä kertaa piirron teon jälkeen.
”Siriuskin olisi ylpeä sinusta.” Adaran hymy haihtui.
”Minä tein tämän Siriuksen takia.”
”Tiedän”, George sanoi ja syntyi hetken hiljaisuus, kuin hiljainen hetki Siriuksen muistoksi.
”Mitä muuten Fleur tekee täällä?” Adara kysyi.
”Hän menee naimisiin Billin kanssa ensi kesänä”, George sanoi ja virnisti. Adara oli yllättynyt.
”Koeta nyt levätä vielä, ettei äiti käskenyt meitä leipäkuurille turhaan”, George sanoi. Adaralle se tehtävä oli harvinaisen helppo.

Seuraavana päivänä kaikki tuntui taas melko normaalilta. Adara asui Kotikolossa Ginnyn huoneessa ja kaikki tuntuivat tekevän kaikkensa että Adara piristyisi: eikä siihen paljoa tarvittu. Adara oli iloinen kun se oli ohi, hän oli nyt kuolonsyöjä.
Lupin saapui iltapäivällä kertomaan, että Kalkaros ei vain ollut löytänyt häntä Kalmanhanaukiolla ja oli jatkanut matkaansa Dumbledoren luo.
Mutta Kalkaros oli sairastunut johonkin ja makasi nyt vuodepotilaana Tylypahkan sairaalasiivessä.
Adarasta tuntui kummalliselta ajatella Kalkarosta heikkona, vuoteessa. Se oli jotenkin… harvinaista, Kalkaroksen kaltaiselle vahvalle velholle.
Häntä kuitenkin nauratti ajatella Kalkaros jästien valkoisessa sairaskaavussa.

Lähipäivien aikana kaikki jatkui taas samaan malliin. Fred ja George kävivät Kotikolossa minkä ehtivät pilapuotibisneksensä takia ja Adara tuli jälleen kaikkien kanssa toimeen… paitsi Harryn.
Adara oli huomannut, että Harry katseli häntä välillä vaivihkaa ja jos Adara katsoi takaisin, tämä käänsi katseensa heti pois. Harry harvoin puhuikaan hänelle mitään ja oli vaivautuneen oloinen Adaran seurassa. Häntä pelotti että Harry oli vihainen hänelle: Adarallahan olisi ikuisesti sen henkilön merkki käsivarressaan, joka tappoi Harryn vanhemmat…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.4 luku 99!!
Kirjoitti: Luthien - 05.04.2008 17:25:45

En tiedä mitä sanoa! Pidän tästä ficistä todella paljon<3 Rakastan tätä!
En saa itsestäni tänään mitään järkevää irti.... ::)
Kirjoitathan pian jatkoa ;D ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.4 luku 99!!
Kirjoitti: Calylith - 06.04.2008 22:02:01

Pidän tästä ficistä nyt paljon enemmän, kun olet ns. päässyt irti kirjoista ja olet vain omillasi :). Tämä luku oli hyvä, mitä nyt olisin ehkä toivonut, että se olisi ollut hieman pidempi, että oltaisiin ajallisesti päästy enemmän eteenpäin, mutta kirjoittajalla on vapaus tehdä niin pitkiä lukuja kuin hän haluaa ja kunnioitan sitä :). Odotan innolla jatkoa tähän ficciin. Olet kyllä ansainnut kunnioitukseni kirjoittamalla näin pitkän ficin, joka vielä jatkuu. Moni ei olisi pystynyt tähän :).

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.4 luku 99!!
Kirjoitti: Lokitar - 06.04.2008 22:24:22

Hei, don't worry, koska seuraava luku on 100. niin se on extra-pitkä ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 5.4 luku 99!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 07.04.2008 16:25:00

Oi, hieno luku taas kerran! =)

Harryn synkkyyden tottakai ymmärtää, eihän sitä ole helppo noin vain niellä, että ystävä on yhtäkkiä Voldemortin kannattaja..
ja toivottavasti Kalkaros paranee pian, pitänee lähettää hänelle Parane Pian-kortti, jotta proffalla ei olisi niin huono mieli, kun joutuu siellä sairaalasiivessä yksin makailemaan...

Mutta oi vitsi!! 100 luku jo! ohhhoh, se on paljon se!! No jatkoa toivotaan!!

~Amy

Otsikko: Luku 100.
Kirjoitti: Lokitar - 07.04.2008 17:07:58

A/N: No niin, mun pitäisi kai pitää jonkinlainen juhlallinen puhe. *Kröhömmää ääntään kuuluvaksi*
Elikkäs... Olin juuri täyttänyt viisitoista vuotta kun tutustuin fanfictionin maailmaan ja totesin tietysti että minäkin haluan kirjoittaa. Joten, aloitin kirjoittamaan ensimmäistä tarinaani Siriuksen tyttärestä. Tytön nimi vaihteli useaan otteeseen ja kirjan tapahtumiin puuttuminen oli ensin vähäistä koska tytöllä oli niin isot ja kliseiset suhdesotkut Dracon kanssa. Lopulta poistin kaiken ja aloitin ihan alusta ja tytön nimeksi tuli Sharonin sijaan Adara. Jessus kun tuntui oudolta kirjoittaa nuo kaksi nimeä samaan lauseeseen... No mutta kuitenkin, pian olin kirjoittanut kymmenen lukua ja päätin että en malta enää vaan laitan ensimmäisen luvun muidenkin nähtäväksi. Teksti oli hiukan tönkköä nykyiseen nähden mutta sain silti suotuisat kommentit ja innostuin jatkamaan että kehittyisin paremmaksi. Kasvuni huomaa taatusti tekstin laadusta, olenhan kohta 17 v.
Ensin ajattelin että Adaran tarina päättyisi Siriuksen kuolemaan, että Adara päätyisi lopulta traagiseen kuolemaan kärsittyään isänsä menetyksen, mutta Adara pääsi sittenkin asiasta yli: enkä voinut päästää Adarasta vielä irti. Sain monia visioita mitä Adara tekee millaisissakin tilanteissa, ja vielä Potterien kutoskirjan luettuani, päätin että Adaran pitää puuttua pariin seikkaan. Noh, ja tässä sitä ollaan. Kohta kaksi vuotta taivallettu Adaraa kirjoittaen ja nyt on 100. luku tullut. En olisi koskaan uskonut. Ja nyt kiitän kaikkia lukijoita, jotka ovat seuranneet Adaraa tähän asti ja jaksaneet aina antaa palautetta! Kiitos! Jatketaan vain matkaamme Adaran elämän parissa jatkossakin! *Kiitos ja kumarrus* ja PS: päätin että luku 100 on niin hieno ettei luku tarvinnut nimeä :D

Luku 100.

Kaksi viikkoa ennen koulun alkua, Adara istui lounaalla kaikkien kanssa ja tunsi taas Harryn katsovan häntä. Kuitenkin käännettyään päänsä Harryyn päin, tämä oli jo kääntynyt pois.
”Harry, voitaisiinko me puhua kohta?” Adara kysyi.
”Öh – okei”, Harry vastasi ja söi juuri jälkiruokalautasensa tyhjäksi.

”Vihaatko sinä minua?”
”Häh?”
”Vihaatko?” Harry näytti hölmistyneeltä. Adara veti vasemman käden hihansa ylös ja näytti pimeän piirtoa.
”Tämä on sinun vanhempiesi murhaajan merkki, jonka minä otin iholleni ikuisiksi ajoiksi vapaasta tahdostani. Eli vihaatko sinä minua?” Adara toisti. Harry pysyi hetken vaiti.
”En.” Adara huokaisi helpottuneena.
”Minä olen pahoillani puolestasi”, hän lisäsi. ”Tuon merkin omistajat tappoivat sinunkin vanhempasi, ja tehtäväsi takia sinä jouduit ottamaan tuon merkin.”
Adara ei tiennyt mitä sanoa, Harry olikin ollut pahoillaan Adaran puolesta, melkeinpä säälinyt häntä.

”Tuo merkki leijui sinun äitisi ruumiin yllä kun hän oli kuollut, ja voin vain kuvitella kuinka se sinuun sattuu”, Harry sanoi. Adara kurtisti kulmiaan.
”Äitini ruumiin yläpuolella?”
”Etkö sinä tiennyt?” Harry kysyi. Adara pudisti päätään.
”Tule”, Harry sanoi ja johdatti Adaran Ronin huoneeseen. Hän nosti kaapin päältä ison, pölyisen laatikon, jossa oli sormen jälkiä kuin joku olisi avannut sen parin päivän sisällä.
Harry avasi sen ja etsi sekalaisten tavaroiden joukosta vanhan ruskean kansion.
Kansiossa oli paljon pergamentteja ja päivän profeetan tai muiden lehtien leikkeitä, kuten esimerkiksi Harryn antama haastattelu Voldemortin paluusta Saivartelijalle. Harry selasi papereita ja etsi sieltä yhden lehtileikkeen ja antoi sen Adaralle.

Viime viikolla murhatun velhopariskunnan ystävätär, Viola Musta murhattu!

Tänään kello 2:38 yöllä löydettiin eilisiltana kadonneen Viola Mustan ruumis Iskunkiertokujan läheltä.
Hänet oli selvästi murhattu anteeksiantamattomalla kirouksella sillä ruumiissa ei ollut minkäänlaisia väkivallan jälkiä.
Ruumiin yläpuolella leijaili suuri vihreä pimeänpiirto julistaen velhomaailman surusanomaa.
Viola Musta oli tunnetusti erittäin hyvä ystävä viime viikolla kuolleiden James ja Lily Potterin kanssa. Ministeriössä mietitään kuinka joku on voinut murhata jonkun niin taitavan sekä hyväsydämisen noidan.
Violan aviomies Sirius Musta on yhä etsintäkuulutettu ja häntä ei ole löydetty. Viikko takaperin Sirius Musta murhasi viattomia jästejä sekä yhden velhon, Peter Piskuilanin juuri Potterien murhan jälkeen. Viola Mustaa ei silloin tavoiteltu kommentoimaan tilannetta. Murhan pääepäiltynä on hänen miehensä Sirius Musta itse, tai joku muu kuolonsyöjä.
”Tämä on suuri surun kuukausi...” kommentoi taikaministerimme Cornelius Toffee. ”Hän-joka-jääköön-nimeämättä on kadonnut mutta hänen seuraajansa jatkavat hänen veritekojaan.”
Kuolonsyöjien tiedetään tappaneen tässä kuussa lukuisia jästejä sekä kaksi ministeriön jäsentä. Suunnilleen uhrien lukumäärän verran on myös kuolonsyöjiä saatu kiinni ja toimitettu Azkabaniin.
Viola Mustan työnantajaakaan, kuuluisaa sauvojentekijää, Ollivanderia, ei ole tavoiteltu kommentoimaan tilannetta.
”Hän on luultavasti surun murtama”, kommentoi asiaan Viola Mustan serkku Amielia Bones.
Tämä surunpäivä aiheutti myös pahaa viattomalle lapselle.
Viola ja Sirius Mustalla on juuri kaksi vuotta täyttänyt tytär, Adara, jonka olinpaikasta ei olla vielä varmoja.
”Tutkimme ensisijaisesti Mustien kodin. Lapsen turvallisuus on nyt tärkeintä sillä lapsi on hengenvaarassa yksin”, kertoo ministeriössä juuri aloittanut työntekijä Arthur Weasley. Lapsi annetaan mahdollisesti adoptioon velhoperheelle kun hänet löydetään. (Lisää sivulla 20)

”En ihmettele, miksei rouva Weasley ole näyttänyt tätä minulle… Hän ei kai halua muistuttaa minua siitä, että olen nyt yksin”, Adara sanoi ja taitteli lehtileikkeen ja laittoi takaisin kansioon.
”Et sinä ole yksin”, Harry sanoi ja hymyili pikaisesti. Adara hymyili takaisin.
”Kiitos, Harry.”
”Eipä kestä.”

Seuraavana päivänä, Adaran noustua vuoteestaan, hän ei löytänyt ketään huoneistaan.
Hän vilkaisi portaiden seinällä olevaa kalenteria: oli Adaran syntymäpäivä.
Adara hymyili itsekseen ja melkein arvasi mitä Weasleyt, Harry, Hermione ja Fleur olivat tehneet. Hän asteli tietämättömän näköisenä alakertaa kohti, mutta George asteli häntä vastaan portaissa.
”Adara, pue päivävaatteet yllesi”, George käski nopeasti kuiskaten nähdessään että Adaralla oli yhä pyjama yllään.
”Miksi? Mitä nyt?” Adara kysyi. George tarttui häntä olkapäistä ja johdatti Ginnyn huoneen ovelle.
”Pue nyt vain, ja pidä piirto piilossa”, George kuiskasi ja sulki oven että hän itse jäi huoneen ulkopuolelle.
Adara kurtisti kulmiaan, mutta totteli. Hän puki vakosamettihousut ja valkoisen pitkähihaisen puseron ylleen ja astui ulos huoneesta. George oli poissa.

Adara asteli taas alakertaa kohti ja nyt ymmärsi, mitä George oli tarkoittanut: Weasleyn keittiössä istui keltasilmäinen, ison hiuspehkon omistava mies, jolla oli kävelykeppi.
Alakerta oli koristeltu syntymäpäiväjuhlien mukaisesti: väriä vaihtelevaa serpentiiniä ja ilmapalloja joissa oli kaikissa yksi äkäinen haisku rimpuilemassa (kaksosten idea taatusti), ja keittiön pöydällä lojui suuri kakku johon oli kirjailtu Adaran nimi ja numero seitsemäntoista.
Adara katsoi nyt yllätysvierasta, joka jutteli Arthur Weasleyn kanssa, rouva Weasleyn seistessä kauempana ja kaksosten, Harryn, Hermionen, Ronin, Fleurin ja Billin istuskellessa pöydän ääressä.
Mies käänsi katseensa Adaraan ja Adara viimein tunnisti hänet: Rufus Rymistyir, uusi taikaministeri.

”Kappas, päivän sankari itse”, mies sanoi hyvän tuulisesti. ”Olen pahoillani, että pilasin yllätyksen jota ystäväsi olivat suunnitelleet, mutta en ollut tietoinen mistään juhlista.”
”Ei se mitään, taisin saada silti jonkinmoisen yllätyksen…” Adara sanoi ja tarkoitti miestä itseään. Rymistyir naurahti ja nousi ylös.
”Noh, minä menen tästä häiritsemästä. Harkitse tarjoustani Arthur, et sinä häviä sillä mitään.”
”Tottahan toki, en minä näe mitään ongelmaa. Kiitos tarjouksestanne, ministeri”, Arthur sanoi hymyillen posket leveinä. Harry ja kaikki muut lähtivät pöydän äärestä.
”Näkemisiin”, Rymistyir toivotti, nosti tuolilla lepäävän hatun päähänsä, nyökkäsi Adaralle hento etusormen ja peukalon ote hatussaan ja kaikkoontui.

”Mitä ministeri täällä teki?” Adara kysyi.
”Hän tarjosi minulle koeaikaa, jossa minun toimiani katseltaisiin ja jos osoittaudun hyväksi – saatan saada ylennyksen”, Arthur Weasley sanoi.
”Sehän - sehän on hienoa!” Adara sanoi. Rouva Weasley löi kauhalla pannua kovaan ääneen.
”NYT!” hän huudahti ja Adara ihmetteli.
”Mitä –”
Yhtäkkiä syntymäpäivälaulu raikasi olohuoneessa ja Adara kääntyi katsomaan: Harry, Ron, Hermione, Ginny, Fleur ja Bill olivat alkaneet laulaa, ja heidän taakseen oli ilmestynyt myös Tonks, Lupin, Kingsley, Villisilmä Vauhkomieli, Hagrid ja punahiuksinen, ruskettunut mies, jonka Adara epäili olevan Weasleyn perheen toisiksi vanhin poika, Charlie.

Laulu oli pian ohi ja Adara hymyili. Hän ei tiennyt mitä sanoa, kun Lupin ensimmäisenä halasi häntä, sitten George, Fred, Harry, Ron, Hermione, Ginny, Hagrid, rouva Weasley, Fleur (joka antoi myös poskisuudelman), sekä loput kättelivät tai painoivat kätensä Adaran olkapäälle.
”Onneksi olkoon”, sanoi viimeisenä Tonks, joka kättelyn jälkeen päätti sittenkin halata Adaraa kunnolla.
”Kiitos kaikki”, Adara sanoi ja kaikki alkoivat kysellä Adaran kuulumisia. Adara tyytyi vain hymyilemään ja sanomaan voivansa hyvin.
Vain Lupin, Harry ja kumppanit sekä Weasleyt tuntuivat tietävän pimeän piirrosta – Charlieta lukuun ottamatta. Vauhkomielen taikasilmän katse oli kiinnittynyt Adaran vasempaan käsivarteen ja Adara tiesi, mitä tämä katsoi.
Kaikki alkoivat vaihdella nyt keskenään kuulumisia ja ihailemaan rouva Weasleyn tekemää kakkua. Rouva Weasley alkoi puhua, että heidän pitäisi mennä ulos syömään kuten Harryn syntymäpäivänä, mutta kukaan ei vielä malttanut lähteä ulos.

Vauhkomieli tarttui Adaraa olkapäästä arpisella kädellään muiden huomaamatta. Adara tyytyi katsomaan tätä, mutta Vauhkomieli ei sanonut mitään.
”Sinä näit sen, vai mitä?” Adara kysyi.
”Näin. Koska se tehtiin?”
”Harryn syntymäpäivänä”, Adara vastasi ja Vauhkomieli puristi Adaran olkapäätä hiukan tiukemmin.
”Pidä varasi nyt, ne vahtivat sinun liikkeitäsi. Alituinen valppaus”, Adara nyökkäsi ehkä hiukan huvittuneena ja Vauhkomieli meni juttelemaan Charlie Weasleylle.

Syntymäpäiväjuhlat päättyivät illan hämärtäessä, ja muuttuivat Feeniksin killan kokoukseksi.
Koska Adara oli nyt täysi-ikäinen, hän sai jäädä Fredin ja Georgen kanssa kokoukseen. Ron, Hermione, Harry ja Ginny lähtivät yläkertaan, Georgen kerrottua heille missä kaukokorvat olivat. Charlie lähti takaisin kohti Romaniaan ja Fleur meni nukkumaan.

Juuri kun kilta oli istuutunut keittiöön pöydän ääreen, Dumbledorekin ilmestyi paikalle. Hänen kätensä oli yhä hirveän näköinen, mutta kukaan ei kysynyt siitä mitään.
Tonks otti lattialle tiputtaneensa lasin takaisin pöydälle (taiottuaan sen takaisin kasaan), ja pyysi saada vesikannua häntä lähemmäksi, kun Dumbledore aloitti kokouksen:
”No niin, nyt kun olemme kaikki paikalla, paitsi tehtävissään olevat, sekä Severus joka on sairaana –”
”Kalkaros on yhä sairas?” Adara kysyi.
”Niin, mutta ei se ole mitään vakavaa, hän on vain väsynyt”, Dumbledore sanoi, eikä voinut olla hymyilemättä Adaran huolenpidolle.

”Uskon, että sinullakin on kokouksessa oma ilmoitusasia, Adara.”
Adara nyökkäsi ja kiskoi vasemman paidan hihansa ylös. Tonks, joka oli saanut kannun nyt haltuunsa ja oli juuri kaatanut vettä lasiinsa, jatkoi vain kaatamistaan kunnes tunsi veden valuvan pöydältä syliinsä. Lupin ei edes katsonut piirtoon enää vaan taikoi Tonksin läikyttämät vedet kadoksiin, Villisilmä katsoi piirtoa molemmilla silmillään, Kingsley nojautui enemmän pöytää vasten, Bill ei reagoinut enää mitenkään, Fred ja George katsoivat piirtoa molemmat omituisen vakavina ja Dumbledore tuntui huokaisevan hiljaa.
”Kertoisitko nyt mitä sinä iltana tapahtui?”
Adara nyökkäsi.

”Menin Malfoyn kartanolle – Dracon kutsusta, ja polulla minua oli vastassa Fenrir Harmaaselkä –” osa läsnäolijoista kavahti. ”- ja Amikus, en tiedä sukunimeä –”
”Amikus Carrow, hänkin on Azkabanista karannut”, Dumbledore sanoi ja nyökkäsi Adaraa jatkamaan.
”He saattoivat minut kartanolle ja kartanon sali oli täynnä kuolonsyöjiä. V-… Pimeyden lordi saapui myös ja käski muiden häipyä hetkeksi salista. Hän kysyi mitä haluaisin vastapalveluksena ja sanoin toivovani kaksintaistelua Bellatrixin kanssa. Lordi suostui ja kutsui kaikki takaisin. Sitten hän ilmoitti minun olevan yksi heistä ja kaikki tuntuivat olevan riemuissaan. Kun hän kertoi antavansa minulle piirron heti, kaikki menivät hämilleen. Sitten hän teki minulle piirron ja Kalkaros toi minut tänne.”

”Sattuiko se?” Tonks kysyi. Adara puri leukojaan yhteen ja nielaisi.
”Vähän.”
George, joka oli istunut koko tämän ajan hiljaa Adaran vieressä, hivutti kätensä Adaran syliin jossa Adaran sormet näpräsivät pöytäliinan helmaa.
”Pimeän piirron tekemisen on sanottu sattuvan enemmän kuin kidutuskirous”, Dumbledore sanoi ja he, jotka eivät olleet nähneet Adaraa tuskissaan sinä yönä, kavahtivat suurieleisesti.
”Kalkaros kertoi joka yksityiskohdan piirron teosta minulle, ja kertoi että sinä et edes huutanut. Olet ansainnut jälleen kunnioitukseni.”
Moni näytti olevan samaa mieltä. Adara erotti kiiltävät kyyneleet Lupinin silmissä. Adara käänsi äkkiä katseensa käsiinsä, joita ympäröi Georgen käsi. Hänestä tuntui että hän häiritsisi jotain henkilökohtaista katsomalla Lupinin kyyneleitä.

”Antoiko Voldemort sinulle mitään tehtävää?” Dumbledore kysyi. Adara pudisti päätään.
”Ei minkäänlaista.”
”Sitten en näe muuta vaihtoehtoa, kuin että sinä lähdet Tylypahkaan viimeiselle oppivuodellesi ja odotat kunnes sinuun otetaan yhteyttä. Jos jotain tulee ilmi, ilmoita siitä Kalkarokselle niin Kalkaros tuo tiedon minulle”, Dumbledore sanoi. Adara nyökkäsi. Muut alkoivat keskustella omista sen hetken tehtävistään ja tilanteistaan ja lopulta kokous oli ohi. Dumbledore nousi ylös lähteäkseen, mutta Adara kysyi vielä: ”Onko se Kalkaroksen sairaus vakava?”
”Ei mitään, mitä matami Pomfrey ei osaisi hoitaa”, Dumbledore vakuutti hymyillen ja kaikkoontui.

Seuraavana päivänä saapuivat Tylypahkan kirjeet ja kirjaluettelot lukuvuodelle, sekä Harryn, Ronin ja Hermionen V.I.P-tulokset. Adara katsoi heidän arvosanojaan ja mietti, että hänen pitäisi suorittaa vielä liemien V.I.P, ennen kuin hän saisi oman todistuksensa. Kolmivelhoturnajaisten tapahtumat keskeyttivät Adaran opiskelut ja Kalkaros ei koskaan ottanut Adaraan yhteyttä viime lukuvuoden aikana, että Adara pääsisi uusintakokeeseen.
Rouva Weasley päätti, että he lähtisivät sen viikon lauantaina heti Viistokujalle, jotta he ehtisivät käymään Weasleyn Welhowitsejä katsomassa. Tämän päätöksen sanottuaan, Harry huomasi kirjekuoressaan vielä jotain ylimääräistä: Huispauskapteenin merkki.
”Loistavaa!” Ron totesi ja ihaili merkkiä. ”Muistan kun Charliella oli tällainen...”

Seuraavat päivät kaikki odottivat innolla Weasleyn Welhowitsien näkemistä. Fred ja George eivät ehtineet käymään Kotikolossa niinä päivinä joten odotus kävi vain piinaavammaksi Adaralle, joka halusi nähdä Georgen pian.
Lauantai saapui ja aamulla Bill ojensi Adaralle ja Harrylle pussilliset kultaa.
”Hain nämä teidän holveista, koska maahiset ovat tiukentaneet turvatoimia Irvetassa ja kestäisi iäisyyden jos te menisitte itse sinne rahojanne hakemaan.”
”Kiitti, Bill”, Adara sanoi Harryn kiittäessä myös ja pistäessään kultapussin taskuunsa.
”’Än on aina niin ’uomaavainen”, Fleur totesi ihaillen ja silitti Billin nenää. Ginny esitti oksentavansa muroihinsa ja Adara peitti kasvonsa kädellään estääkseen naurun pyrähdystä.

He lähtivät jälleen kohti Vuotavaa noidankattilaa ministeriön autoilla, Harrya suojelevien turvatoimien vuoksi. Adara istuutui Ronin ja Harryn väliin yhteen autoon ja matka sujui melko levollisesti rupatellen. Matkalla tosin Adara pelästyi että hänen täytyisi käydä matami Malkinilla hankkimassa uudet kouluviitat, mutta hän muistikin, ettei viittoja hankkiessa tarvitse ottaa pitkähihaista paitaa pois sovituksen ajaksi.

Kun he olivat perillä, Harrya oli odottamassa aurorien sijaan vain yksi isokokoinen mies: Hagrid. He tervehtivät kaikki toisiaan ja jatkoivat matkaa tyhjän Vuotavan noidankattilan läpi Viistokujalle.
Viistokujan kaikki ikkunat olivat täynnä ministeriön purppuran punaisia julisteita joissa oli turvallisuusohjeita velhokoteihin. Muutama puoti oli suljettu, muun muassa Ollivandersin kauppa sekä jäätelöpuoti, jossa Adara olisi mielellään sinäkin päivänä käynyt.
Adara sai täysi-ikäisenä nyt mennä omin neuvoin ja yksin minne halusi. Ron katsoi kateellisena kun tämä lähti omaan suuntaansa ja Ron joutui kävelemään melkein isänsä kyljessä kiinni.
Hän suuntasi ensimmäisenä askeleensa Säilä & Imupaperille, jonka edessä seisoi kojua pitelevä nainen. Kojussa oli pahvikyltti:

Amuletteja: Tehoavat ihmissusiin, ankeuttajiin ja manliuksiin.

Adaraa ärsytti suunnattomasti. Nainen yritti tyrkyttää ihmissusia karkottavaa amulettia Adaralle. Adara otti amuletin käteensä ja sanoi äärimmäisen vakavasti: ”Kappas, ei minulla tunnu missään.”
Naisen silmät laajenivat järkytyksestä kun Adara heitti korun takaisin tämän käteen ja asteli kirjakauppaan. Sisälle päästyään hän nauroi kämmentään vasten nerokkuudelleen. Samassa hän kuuli jonkun muunkin nauravan.
”Tuo oli nerokasta.” Adara kääntyi ja yllätyksekseen huomasi Dracon seisomassa takanaan.
”Draco! Hei! Oletko sinäkin ostoksilla?”
”Miltäs näyttää? Tämähän on Viistokuja”, Draco totesi virnistäen. Adara huomasi hiukan kauempana Narcissan puhumassa kirjakauppiaalle.
”Äitisi kanssa?”
”Joo. Hän ei jätä minua rauhaan hetkeksikään”, Draco sanoi ja syntyi hetken hiljaisuus.

”Ai niin… Ajattelin vain sanoa, että – öh… jos sinulle tulee vaikeuksia minun kanssani olosta - Rohkelikkojen kesken, tiedäthän – niin ehkä olisi hyvä, että me tavattaisiin silloin kun kukaan ei näe.”
”Ai, joo… Tosi huomaavaista sinulta”, Adara sanoi hiukan yllättyneenä. Dracon korvat punehtuivat.
”No… ei siinä mitään…”
”Tulehan Draco”, kuului Narcissan ääni ovelta.
”Joo joo… Nähdään koulussa”, Draco huikkasi ja lähti. Adara huokaisi. Hänestä tosiaan tuntui pahalta huijata Dracoa sillä tavalla…

Ostettuaan kirjat, Adara osti lisää aineksia taikajuomien tunneille ja uuden tähtikartan tähtitietoa varten. Sitten hän meni matami Malkinille ja päästyään juuri sieltä ulos, hän huomasi kaikki muut matkalla Weasleyn Welhowitseihin, joten hän liittyi heidän seuraansa. Ron ja Harry olivat tosi happaman näköisiä.
”Mikäs teidät on saanut pahalle päälle?”
”Malfoy.” Vastaus tuli kuin yhdestä suusta.
”Ai, minä näin hänet Säilä & Imupaperissa –”
”Joo, me nähtiin hänet matami Malkinilla, olisit nähnyt miten hän käyttäytyi”, Ron sanoi.
”No, siinä ei ole mitään uutta että Draco piilottelee pahaa puoltaan minulta…” Adara sanoi ja samassa he pysähtyivät löydettyään Fredin ja Georgen puodin.

Se erottui selvästi kaikista muista puodeista, sillä Weasleyn Welhowitsit eivät olleet huolineet yhtään ministeriön julistetta ikkunaansa. Sen sijaan siellä oli samanvärinen purppuranpunainen juliste jossa luki:

Miksi murehdit häntä~joka~jääköön~nimeämättä?
Sinun PITÄISI murehtia
KAKKAA~JOKA~JÄÄKÖÖN~TULEMATTA –
sensaatiomaista ummetusta, joka pitää maan otteessaan!

Adara lavasti naurun pyrähdyksensä aivastukseksi ja tarkkaili nyt rouva Weasleyn järkyttynyttä ilmettä.
”Heidät murhataan vuoteisiinsa!”
”Eikä murhata!” sanoi Ron nauraen Harryn kanssa.

Adara meni Ronin ja Harryn kanssa ensimmäisenä kauppaan, joka oli täynnä asiakkaita. Laatikkoja oli lattiasta kattoon asti ja kaikki myyntihyllyjen vierustat olivat niin tulvillaan asiakkaista, ettei Adara nähnyt paljoa mitään. Eikä hän siellä tavaroiden takia ollut – hänhän oli auttanut niiden tekemisessä. Hän etsi nyt punapäistä, pitkää hoikkaa poikaa, joka ei todellakaan ollut Ron, vaikka läheltä liippasi. Adara oli tuskin ehtinyt nauraa loppuun Syötäville pimeän piirroille, kun joku nappasi häntä takaapäin vatsan alueelta ja nosti vähän matkaa ilmaan.
Adaran ei edes tarvinnut katsoa, tietääkseen että kyseessä oli George.
George kantoi Adaraa vähän matkaa takahuoneen ovelle ja päästi sitten alas.
”Mitäs pidät?” hän kysyi.
”Upeaa. Asiakkaitahan on – ”
”Kuin kärpäsiä sonnassa, tiedän”, George sanoi virnistäen. Adara vilkaisi puodin ikkunalle ja huomasi Dracon kävelemässä juuri katua pitkin. Adara perääntyi takahuoneeseen nopeasti ja George tuli kummastuneena perässä.

”Mitä nyt?”
”Malfoy vain – meni ikkunan ohi”, Adara sanoi ja George vilkaisi ikkunalle takahuonetta peittävän verhon välistä.
”Meni jo”, George totesi ja palautti katseensa Adaraan.
”Voitko uskoa, että koulu alkaa reilun viikon päästä?” kuului kaupan puolelta hiukan masentuneen kuuloisen pojan ääni.
”Joo, kesäloma meni jo…” vastasi toinen ääni.
Adara ja George katsoivat toisiaan.
Niin, viikko vielä ja Adara olisi taas Tylypahkassa ja George täällä.
He näyttivät ajattelevan ihan samaa asiaa, sillä kumpikaan ei hetkeen sanonut mitään.

”Hei, leuka pystyyn ja huulet virneeseen”, George sanoi ja tökkäsi Adaran leukaa ylöspäin. Adara hymyili hiukan.
”Tuo on jo säälittävää”, George sanoi ja tarttui Adaraa poskista ja pakotti tämän huulet hymyilevään asentoon. George nauroi ja Adaraakin nauratti. Hän tarttui Georgea käsistä, ettei tämä voinut enää venytellä hänen poskiaan ja sanoi: ”Olet sinäkin taas reilu-”
Mutta lause keskeytyi kun Georgen ote hänen kasvoistaan muuttui helläksi, avokämmenten kosketukseksi ja George painoi huulensa Adaran omille.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 100. LUKU! 7.4!
Kirjoitti: Calylith - 07.04.2008 20:10:13

AAW ^^.
Tää oli ihana luku ja loputus oli <3. Sadas luku on kyllä jo aikasta saavutus :D. En saa kyllä itsestäni mitään järkevää ulos. Taidan vain sanoa, että pidin luvusta ja nostan sinulle hattua, kunhan semmoisen ostan, siitä, että olet tehnyt näin pitkän ficin :). WWW:n mainos on kyllä hulvaton :D.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 100. LUKU! 7.4!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 07.04.2008 20:24:41

Wau!

Olin jo unohtanut kuinka hauska kaksosten mainos oli :D ja Mollyn kommentti "Heidät murhataan vuoteisiinsa" En vain tiedä, mutta nauroin ihan kippurassa... Pitänee lukea kuutoskirja tässä lähiaikoina uudestaan =)

Mutta ihana luku! Vaikka kovasti yhä toivon jotain Adaran ja Dracon välillä, mutta luulen, että se toivo on jo menetetty... George on kyllä ihana myös, siitä ei voi kiistellä..

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 100. LUKU! 7.4!
Kirjoitti: Luthien - 07.04.2008 21:33:02

Ihana lopetus <33<3 :D

Olen nyt hyvin ylpeä itsestäin, sillä keksin viimeinkin jotain rakentavaa, vaikka se onkin aika pieni juttu ;D

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 07.04.2008 17:07:58

Seuraavana päivänä, Adaran noustua vuoteestaan, hän ei löytänyt ketään huoneistaan.
Hän vilkaisi portaiden seinällä olevaa kalenteria: oli Adaran syntymäpäivä.

Eikö "oli hänen syntymäpäivänsä" olisi kuulostanut paremmalta tuossa kohdassa? Ei sillä kamalasti väliä, mutta jäi vain hiukan häiritsemään...

Tiedätkö, en ymmärrä itseäni. Ensin en pidä Adarasta yhtään, sitten hän on ihan ok, seuraavaksi pidän hänestä jo aika paljon, sitten taas en pidä yhtään ja nyt taas pidän. Kamalaa vuoristorataa!! No, ihan hyvä vain, että nyt taas pidän :) Toivottavasti pidät hänet kivana enkä tee tyhmiä mielenmuutoksia ;)
En myöskään osaa päättää kumpi on tällä hetkellä parempi pari Adaralle. George vai Draco. He ovat niin erilaisia, mutta ihania kumpikin ;)

Menenpä tästä selvittelemään hyvin sekaisia ajatuksiani, joita en itsekään aina ymmärrä.

Jatkoa, kiitos! ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 100. LUKU! 7.4!
Kirjoitti: Mya Musta - 08.04.2008 16:22:13

Vau, 100. luku, on ihan pakko kommentoida!
Tykkäsin kovasti, loppu oli ainakin niin ihana.. toisaalta tiedätkös toivoisin, että Adaran ja Draconkin välillä tapahtuisi jotain, mutta toisaalta taas en toivo, kumpihan mahtaisi olla parempi vaihtoehto? En oikeestaan yhtään ihmettele miksei Adara kertonu, että se sattu ihan järjettömästi, sehän siinä just onki ku se haluu aina olla tavallaan niin kova..

Lainaus

Seuraavana päivänä, Adaran noustua vuoteestaan, hän ei löytänyt ketään huoneistaan.
Hän vilkaisi portaiden seinällä olevaa kalenteria: oli Adaran syntymäpäivä.

Tohon on kyllä pakko sanoa, että toi tummennetulla oleva tossa, on jotenki omituisesti ilmastu, mutta kyllä se varmaan sitten on oikein, mulla kun ei ole siitä mitään hajuakaan :D

Mutta toivottavasti laitat pian taas jatkoa, niin hyvin jo edistyny!!

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 100. LUKU! 7.4!
Kirjoitti: Cirilla - 09.04.2008 18:04:14

Aww<3
Olipas tuo luku 100 oikea hempeily (;
Ja onnittelut luvusta 100! Aikamoinen saavutus (:

Hmm.. Kolme lukua on mennyt, mutta mitään asiaa en osaa sanoa.
Koeviikko syönyt kaikki voimat! (:
Mutta mukavasti olet osannut kirjoittaa. Tykkään kirjoitustyylistäsi.
Olet sitä paitsi edistynyt tämän Adaran aikana kirjoituksellisesti todella paljon!
Hienoa hienoa (:
Toivoisin tällä hetkellä vain lisää lisää lisää!!!

Cir*Katwi Kiittää ja Kumartaa (: ja pyytää lisää

Otsikko: Luku 101. Sinutellaan
Kirjoitti: Lokitar - 12.04.2008 13:49:38

Luku 101. Sinutellaan

”Minä tulen Kotikoloon jouluna”, Adara lupasi.
”Totta hitossa tulet, muuten saat muutaman kääpiöpalluran kirouksen niskaasi”, George sanoi.
”Mikä on kääpiöpallura?” Adara kysyi hölmistyneenä.
”Näet kohta”, George sanoi ja Adara oli jo lähdössä kaupan puolelle kun George vielä pysäytti hänet pitkään suudelmaan.

Kääpiöpallurat olivat niin suloisia pieniä karvapalloja, että Adarakin halusi yhden. George antoi hänelle ilmaiseksi yhden kirkkaanpunaisen ja kaupanpäälle vielä hyvästisuukon. Adara toivoi että George ehtisi vielä viimeisellä lomaviikolla Kotikoloon, mutta jos ei.. niin nämä olisivat hyvästit.
Adara kääntyi vielä puodin ovella katsomaan pikaisesti Georgea, joka oli myös pitänyt katseensa hänessä. Adara soi hänelle pienen hymyn ja George nyökkäsi hyvästiksi.
Oven sulkeuduttua Fred läimäisi Georgea selkään lohduttavasti.

Pian koitti Tylypahkaan lähtö, eikä Adara ollut nähnyt Georgea lainkaan Weasleyn welhowitseissä käynnin jälkeen. He matkustivat jälleen ministeriön autoilla Kings Crossille ja menivät laiturille 9 ja ¾. He hyvästelivät heitä saattamaan tulleen Lupinin ja Tonksin, sekä rouva ja herra Weasleyn.
”Pitäkää huoli itsestänne”, rouva Weasley nyyhkytti rutistaessaan Harrya itseään vasten. Adara nyökkäsi heille ja jätti hyvästit. Hän haki Harryn kanssa tyhjän vaunuosaston kun Ginny lähti poikaystäväänsä Deania etsimään.

He olivat tuskin ehtineet istuutua, kun Luna ja Nevillekin osuivat paikalle.
”Moi Harry ja Adara!” Neville sanoi ja Luna nosti nenänsä irti Saivartelija-lehdestään.
”Ai, moi”, Luna sanoi jälkijunassa ja he molemmat astuivat vaunuosastoon.
”Sopiiko, että tullaan tänne?” Neville kysyi ja Harry nyökkäsi. Vaunuosaston oven takana syttyi yhtäkkiä kuisketta.
”Kysy sinä!”
”En, sinä!”
”Minä kysyn!”
Adara vilkaisi ovelle ja huomasi kun yksi kuiskineista, rohkean näköinen tyttö, tuli ovesta sisään.

”Moi Harry”, tyttö sanoi. Olisi pitänyt arvata… Adara tuumi.
”Minä olen Romilda, Romilda Vane”, tyttö esittäytyi. ”Tulisitko istumaan meidän vaunuosastoon? Ei sinun tarvitse noiden kanssa olla.” Tyttö vilkaisi halveksuen Nevilleä, Lunaa ja Adaraa.
”He ovat ystäviäni”, Harry totesi hyvin koleasti.
”Ai”, tyttö vastasi hölmistyneenä. ”Ai, okei…”
Tyttö ei kuitenkaan häipynyt vaan silmäili Harrya flirttailevasti.
”Oliko muuta asiaa vai kaipaatko kasvojen muodon muutosta?” Adara kysyi, Harry tyrskähti ja tyttö näytti säikähtävän. Hän paiskasi oven kiinni ja lähti ystäviensä kanssa pois.

Keskustelun aihe vaihteli milloin V.I.P:stä milloin Huispaukseen. Lopulta Ron ja Hermionekin tulivat vaunuosastoon ja he joutuivat tiivistämään roimasti.
”Arvatkaa mitä, Malfoy ei hoida valvojaoppilaan hommia! Hän vain istuu luihuisten kanssa vaunuosastossaan. Me nähtiin hänet kun mentiin ohi!” Ron sanoi. Samassa osaston ovi aukeni ja kasvoiltaan täysin punainen tyttö astui sisälle.
”An-nteeksi. Minun käskettiin toimittaa nämä Neville Longbottomille, Adara Mustalle ja Harry P-Potterille.”
Tyttö ojensi heille kolmelle violetilla nauhalla sidotut pergamenttirullat ja katsottuaan Harrya, hän lehahti vieläkin punaisemmaksi. Tyttö mutisi jotain ja lähti. Adara avasi oman pergamenttinsa:

Adara Musta,
Olisin otettu, jos saapuisit lounastamaan kanssani osastoon C.
Terveisin professori H.E.F. Kuhnusarvio

”Kuhnusarvio? Se uusi opettaja?” Adara kysyi. Harry nyökkäsi hyvin ilottomana.
”Miksi hän minut sinne tahtoo?” Neville kysyi. Adara ja Harry kohauttivat täysin samaan aikaan olkiaan ja nousivat ylös.
”Parasta kai mennä katsomaan, mitä hän tahtoo”, Harry sanoi ja he kolme lähtivät kohti C-osastoa.
Kun he saapuivat sinne, he tiesivät heti, etteivät he olleet ainoat kutsutut. Paikalla oli myös Blaise Zabini Luihuisesta, Cormac McLaggen Rohkelikosta, Marcus Belby Puuskupuhista, sekä Ginny, joka näytti tylsistyneeltä.
”Harry kuomaseni! Mukava nähdä taas!” harmaantunut, kaljuuntuva mies jolla oli muhkeat viikset ja maha, sanoi huomattuaan Harryn saapuneen.
”Ja sinä olet kaiketi Longbottom!” hän lisäsi ja kätteli Nevilleä.
”Aa, Adara! Mukava tavata viimeinkin!” hän sanoi ja kätteli Adaraakin. Hän ei kuitenkaan päästänyt irti vaan opasti tämän hiukan lähemmäksi itseään ja katsoi tyttöä tutkivasti.
”Kyllä on äidiltä perityt kasvot, sen voin sanoa”, hän totesi hymyillen ja Adara irrottautui tylysti kättelystä.
”…Mutta on näköjään isääkin”, Kuhnusarvio lisäsi. ”Olivat kummatkin suosikkejani Rohkelikon oppilaista, Viola ja Sirius nimittäin. Sirius oli aina keppostelemassa ja äitisi taas oli se mukava ja jutteleva osapuoli.”

Tässä vaiheessa Adara kuuli tuhahduksen ja huomasi tuijottavansa Dracon ystävää, Zabinia.
”Mutta ei hän sitä mielistelyn kannalta tehnyt, osaan onneksi nähdä sellaisten läpi”, Kuhnusarvio lisäsi ja Zabini sulki suunsa. ”Viimeisenä vuotena Viola oli tosin hyvin syrjään vetäytynyt, koulu kait rasitti –”
”Miksi kutsuitte meidät tänne, professori?” Adara keskeytti hiukan tylysti. Muisto hänen äidistään Kalkaroksen syleilyssä oli muistunut hänen mieleensä.
”En mistään erityisestä syystä, halusin vain nähdä mitä lempioppilaideni jälkikasvusta on tullut”, Kuhnusarvio sanoi ja hymyili. ”Zabini, mitenkäs enosi?”

Keskustelu muuttui pelkäksi sanahelinäksi Adaran ympärillä. Hänen piirtoonsa sattui taas, muttei niin paljoa että kyseessä olisi Voldemortin kutsu.
Voldemortista muistuikin Adaran mieleen; miten Kalkaros oli sairastunut? Matami Pomfrey oli varmasti hoitanut hänet jo kuntoon…
”Adara?” Adara havahtui ajatuksistaan.
”Hm?” hän hymähti ja katsoi Kuhnusarvioon.
”Anteeksi kun kysyn, mutta minne Sirius haudattiin?”
”Ai – öh, äitini viereen…”
”Aa, sinne…” Kuhnusarvio sanoi ja jatkoi jonkinnäköistä keskustelua hautausmaista kalpean Nevillen kanssa. Adara painoi kätensä vasemmalle käsivarrelleen ja puraisi huultaan. Sattui.
Harry painoi yhtäkkiä kätensä Adaran kädelle ja ohjasi tämän käden pois käsivarrelta.
”Sattuuko siihen?” hän kuiskasi. Adara nyökkäsi.

”Pitäisikö meidän lähteä?” Harry kysyi ehkä turhan äänekkäästi, sillä Kuhnusarvio havahtui.
”Lähteä? Nyt jo?”
”Adara ei voi kovin hyvin”, Harry sanoi.
”No voi… Ehkä on sitten parasta että saatat Adaran vaunuosastoonsa lepäämään. Nähdään taas!” Kuhnusarvio heilutti heille ja Adara sulki vaunuosaston oven perässään.
”Tarvitsetko apua?” Harry kysyi.
”En, pärjään kyllä… Menen yksin”, Adara mutisi ja raapi käsivarttaan. Rouva Weasleyn pistämä side ei ilmeisestikään parantanut hänen oloaan.
”Minä voin kyllä saattaa sinut –”
”Ei tarvitse”, Adara sanoi ehkä turhankin tylysti. Hän nielaisi.
”Anteeksi… mutta – tämä on minun taakkani, pärjään kyllä yksin.”
”Enkö minä tehnyt jo selväksi, ettet sinä ole yksin?” Harry kysyi ja virnisti.
”Harry, ihan oikeasti. Olet tehnyt jo tarpeeksi”, Adara sanoi ja lähti jättäen Harryn hiukan avuttomana käytävään.
Adara saapui tyhjään vaunuosastoon. Ilmeisesti Luna oli lähtenyt hetkeksi johonkin.

Adara kävi makuulleen ja huokaisi. Se sattui yhä. Heti kun hän pääsisi Tylypahkaan, hän menisi käymään sairaalasiivessä etsimässä jotain kivun lievityslääkettä ja repimässä siteen pois.
Luna saapui takaisin vaunuosastoon ja katsoi kummissaan Adaraa. Adara vakuutti olevansa vain hiukan kipeä ja Luna jatkoi mukisematta Saivartelijan lukemista.
”Tiedätkö. Ehkä täällä tosiaan on rikkokiri.”
”Mikä?” Adara kysyi.
”Rikkokiri, ne sumentavat aivoja pörrättyään pään sisälle korvan kautta”, Luna sanoi.
”Aha… ei minun aivot kyllä ole sumentuneet”, Adara sanoi.
”No, ei sitten. Ehkäpä se lähti jo.”

Juna pysähtyi viimein ja Adara ja Luna ottivat matka-arkkunsa.
”Missähän Harry on?” Luna kysyi. Adara kohautti olkiaan ja juuri suljettuaan vaunuosaston ovea perässään, ovi ei mennytkään kiinni ja Adara kuuli jonkun näkymättömän parahtavan: ”Au!”
Luna ei kiinnittänyt ääneen huomiota vaan jatkoi matkaansa. Adara avasi vaunuosaston ovea ja nosti sauvansa esille.
”Ei hätää, ei hätää, Adara! Se olen minä!” kuului tuttavallinen ääni.
”Tonks?” Adara sanoi ja tunsi nykäisyn kun hänet kiskaistiin vaunuosastoon sisälle ja ovi sulkeutui hänen perässään. Verhot menivät vaunuosaston lasien eteen ja Tonks laski näkymättömyysviitan huppuaan.
”Oletko vahtimassa minua?” Adara kysyi.
”Sinua ja Harrya. Missä Harry on?”
”En tiedä, en ole nähnyt sen jälkeen kun lähdin Kuhnusarvion kutsuilta.”
”No, ei hätää. Minä etsin hänet. Menehän nyt”, Tonks kehotti ja pisti viitan taas kokonaan päälleen. Adara avasi vaunuosaston oven, pahoitteli kun hänen matka-arkkunsa oli tukkinut käytävän ja lähti sitten arkkua ja pöllöä raahaten Tylyahon vaunuihin, joita Thestralit kiskoivat kohti Tylypahkaa.

Päästyään koulun ulko-ovista sisään, hän jätti arkkunsa ja muut tavaransa oven viereen kuten muutkin, ja säntäsi kohti sairaalasiipeä.
Matami Pomfreya ei näkynyt, joten Adara hiipi peremmälle ja katsoi vaivihkaa matami Pomfreyn parantajakirjaa. Hän oppi sieltä loitsun jolla siteet sidotaan ja otetaan pois.
Hän käytti sitä, ja juuri saatuaan rouva Weasleyn tekemän siteen irti, hän kuuli ääniä yhdeltä potilasvuoteelta, jota peittivät verhot. Verhot hulmahtivat ja Adara näki Kalkaroksen astuvan hiukan kalpean ja sairaan näköisenä esiin.
”Professori –” Adara ehti sanoa, kun Kalkaros huomasi hänet.
”Musta, mitä sinä täällä teet?”
”Otin tämän pois”, Adara vastasi näyttäen sidettä. ”Minun – käteni – kaipasi happea.” Adara vältti sanomasta piirtoa, sillä Kalkaros kyllä tiesi, mitä hän tarkoitti.
”Arvelinkin, ettei Weasleyn avuttomat siteet siihen mitään auta. Parasta on kuin vain annat sen olla, iho kuivuu ja palaa normaaliksi pikkuhiljaa ja kipukin loppuu”, Kalkaros sanoi. ”Sattuuko siihen vielä?”
”Välillä, vähän”, Adara sanoi ja Kalkaros alkoi yskiä hyvin kuivaa ja karheaa yskää.
”Oletteko kunnossa, professori?” Adara kysyi. Kalkaros selvensi hiukan kurkkuaan voidakseen vastata.
”Eiköhän me voida sinutella kun olemme kahden, tai – samoissa piireissä”, hän sanoi ja Adara tiesi tämän tarkoittavan kuolonsyöjiä.
”Selvä, Severus”, Adara sanoi ja Kalkaros ei näyttänyt olevan ihan tyytyväinen vieläkään. Hän lähti ovelle ja kääntyi vasemmalle kohti Suurta salia.

Adara lähti hänen peräänsä, mutta huomasi käytävällä oikealla jotain joka vei hänen huomionsa.
”Severus”, hän sanoi ennen kuin ehti edes ajatella. Kalkaros kääntyi ja näki saman. Valkoisen, koiran tai suden muotoisen suojeliuksen seisomassa käytävällä. Suojelius avasi suunsa ja Tonksin ääni tulvi käytävään: ”Löysin Harryn, tule avaamaan portti.”
Kalkaros kääntyi sanaakaan sanomatta ja jatkoi matkaansa ulko-oville. Adara jäi katsomaan hänen jälkeensä ja lähti sitten saliin.

Ei kestänyt kauaa, kun Harry astelikin jo saliin – kasvot aivan veressä. Hän käveli ripeästi Adaran ja Hermionen väliin ja Hermione katsoi tätä kauhuissaan: ”Olet ihan veressä!”
Hermione teki loitsun jolla veri katosi ja Harry kiitti tätä.
”Miltä nenäni näyttää?” hän lisäsi.
”Tavalliselta?” Adara sanoi kohottaen kulmiaan. ”Pitäisikö siinä olla vikaa?”
”Kerron myöhemmin”, Harry mutisi ja vilkaisi Luihuisien pöytää. Adara katsoi myös sinne ja näki Dracon virnuilemassa kavereilleen ja osoittelemassa Harrya. Adara huokaisi huomaamattomasti ja pudisti päätään. Loistavaa olla Harryn ystävä ja Dracon tyttöystävä yhtä aikaa.
Jotain rajaa…

Harry kyseli mitä häneltä jäi väliin, mutta Adara kiinnitti huomiota enemmän lihapiiraaseensa, vaikkakin hän törkki sitä enemmän kuin söi.
Hän tunsi taas kuinka häntä tuijotettiin ja kohtasi samassa Kalkaroksen katseen käännettyään päätään opettajien pöytää kohti. Kalkaros käänsi katseensa rasvaiset hiuksensa hiukan hulmahtaen ja keskittyi kuuntelemaan mitä McGarmiwa hänelle sanoi. Adara tuijotti tätä vielä pitkään, mutta keskeytti puuhansa osuttuaan haarukalla lihapiirakan sijaan Harryn sormeen.
”Sori Harry!”
”Mitä parhainta iltaa teille!” Dumbledore toivotti kädet levällään kuin syleilläkseen kaikkia. Hermione näki ensimmäistä kertaa Dumbledoren käden ja henkäisi.
”Mitä hänen kädelleen on tapahtunut?” hän kysyi. Adara kohautti olkiaan.

”No niin… tervetuloa uudet oppilaat, tervetuloa takaisin, vanhat oppilaat! Teillä on edessänne jälleen yksi vuosi täynnä taikaopetusta…”
”Hänen kätensä on ollut tuollainen jo kesän lopulla”, Harry kuiskasi.
”Jo kesäloman alussa, kun tapasin hänet Kalkaroksen kanssa saatuani kutsun Malfoylle”, Adara lisäsi.
”Se näyttää kuolleelta”, Hermione totesi ja häntä selvästi kuvotti. Adaraa ihmetytti, oliko Pomfrey ollenkaan Tylypahkassa kun Kalkaroskin sairasti monta viikkoa ja Dumbledoren käsi oli yhä tuossa kunnossa.

”Olemme mielissämme voidessamme tänä vuonna toivottaa tervetulleeksi uuden henkilökunnan jäsenen. Professori Kuhnusarvio -”, Dumbledore sanoi ja Kuhnusarvio nousi ylös.
”- on entinen kollegani, joka on suostunut palaamaan vanhalle paikalleen juomamestariksi.”
”Juoma?” Harry, Hermione, Adara ja Ron sanoivat yhteen ääneen. Ja pian moni muukin hoki sanaa kummissaan.

”Professori Kalkaros sen sijaan ottaa hoitaakseen pimeyden voimilta suojautumisen opettajan tehtävät”, Dumbledore lisäsi kovempaan ääneen ja Adara oli pudonnut penkiltä. Kirjaimellisesti.
Harry ei järkytykseltään tajunnut nauraa (sen sijaan hän huusi kovaan ääneen ”Ei!”), eikä tajunnut kukaan muukaan nauraa Adaran kömmähdykselle. Adara kiipesi äkkiä omin voimin takaisin penkille, leuka alas loksahtaneena.
”No on tässä yksi hyvä puoli. Kalkaros on mennyttä kun vuosi päättyy”, Harry sanoi.
”Miten niin?” Ron kysyi.
”Se hommahan on kirottu. Pidän peukkuja Kalkaroksen kuoleman puolesta”, Harry mutisi ja Adara potkaisi tätä nilkkaan niin kovaa, että Harryn silmät vetistivät.
”Aih! miksi sinä tuon teit?”
”En miksikään”, Adara totesi ja katsoi kuinka tyytyväiseltä ja melkeinpä iloiselta Kalkaros näytti.

”No niin, kuten kaikki läsnäolijat tietävät, lordi Voldemort ja hänen kannattajansa ovat vapaalla jalalla”, Dumbledore sanoi korottaen taas ääntään. Salissa hiljeni ja kaikki kuuntelivat Dumbledoren pitkän puheen varovaisuudesta ja muusta. Lopulta hän lopetti puheensa sanoihin, joissa hän kehotti kaikkia menemään nukkumaan.
Adaraa ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaan hän nousi ylös ja lähti innolla ulos salista. Hän kuitenkin ehti käytävää vain pari metriä eteenpäin, kun joku tarttui häntä käsivarresta.
Kaikki katsoivat kummissaan, kuinka tuttavallisesti Kalkaros sanoi Adaralle: ”Meidän täytyy puhua, nyt.”
Adara nyökkäsi, vältti naureskelevien Luihuisten katseen ja lähti Kalkaroksen kanssa kohti autiota käytävää.

Lopulta Kalkaros pysähtyi ja katsoi Adaraa tarkkaavaisesti.
”Onko Draco kertonut sinulle tehtävästään?”
”Mikä tehtävä?” Adara kysyi hämmentyneenä.
”Minä tiedän, että hänellä on jokin tehtävä, joten jos sinä tiedät mikä se on, parasta että kerrot sen minulle.”
”En tiedä mistä puhut, Severus.”
”Etkä varmasti, Musta?” Kalkaros kysyi.
”Eikö meidän pitänyt sinutella kun olemme kahden, Kalkaros?” Adara näpäytti takaisin. Kalkaros vaikeni.

”Hyvä on, Adara –” Jessus, että Adara tahtoikin sillä hetkellä olla sittenkin pelkkä Musta.
”- kysy Dracolta mitä hän on saanut tehtäväkseen, ja kysykin pian. Minun kuuluu auttaa häntä.”
”Miksi?”
”Koska minua pyydettiin tekemään niin, mutta on vaikea auttaa asiassa josta ei tiedä, joten hanki tietoa Dracolta.”
”Selvä”, Adara vastasi ja lähti sitten kohti rohkelikkotornia.
Draco oli siis saanut tehtävän, mutta Adara ei. Ja miksei Adaraa käsketty auttamaan Dracoa, vaan Kalkaros pistettiin siihen hommaan?
Omituista…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 101. luku 12.4!
Kirjoitti: Luthien - 12.04.2008 14:10:17

Miten voit kirjoittaa jatkoa aina noin nopeasti?! Ja vielä noin hyvin!
Pidin tästä(kin) luvusta. :) Tuntuu hassulta, että joku oppilas kutsuisi Kalkarosta Severukseksi ;)
Kirjoitathan pian jatkoa ;D
Ai mikä rakentava??

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 101. luku 12.4!
Kirjoitti: Mya Musta - 12.04.2008 18:50:47

Tosi hyvä luku taas, kuvailua oli sopivasti kuten aina, myöskin hauskoja kohtia edelleen riittää, yhdeksi hauskoista asioista tässä luvussa lasken sen, kun Adara kutsuu Kalkarosta Severukseksi ja kun Kalkaros sanoo Adara :) jotenkin niin mukava juttu.

Tästä ilmeisesti puuttuu toinen koo:

Lainaus

Pian koiti Tylypahkaan lähtö, eikä Adara ollut nähnyt Georgea lainkaan Weasleyn welhowitseissä käynnin jälkeen.

Olen tuota Kalkaroksen sairautta miettinyt, ihan varmana se liittyy jotenkin siihen kun Adaralle annettiin osa sen piirrosta..
Varsin kamala se piirto homma sitten, jos se kestää vieläkin kamalan kauan että se kipu menee pois, varmaan aika tuskasta.
Kuhnusarvion kutsut oli melko samanlaiset kuin kirjassa, sillä erotuksella että välissä kysyttiin jotain Adaraltakin, silti se oli hyvin tehty.
Sen tajuaa vasta nyt kuinka vaikeaa Adaralle tulee kun hän on toisen vihamiehen "tyttöystävä" ja toisen ystävä, on siinäkin kestämistä.

Jotain piti vielä kirjottaa, mutta ei nyt tule taas mieleen, muuta että pian jatkoa taas, nykyään on ollut tosi hyvä tahti tässä ;)

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 101. luku 12.4!
Kirjoitti: Lokitar - 12.04.2008 20:29:50

Lainaus käyttäjältä: Mya Musta - 12.04.2008 18:50:47

Tästä ilmeisesti puuttuu toinen koo:

Lainaus
Pian koiti Tylypahkaan lähtö, eikä Adara ollut nähnyt Georgea lainkaan Weasleyn welhowitseissä käynnin jälkeen.

Mya

ööh, meinasit kai t? ei k?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 101. luku 12.4!
Kirjoitti: Mya Musta - 13.04.2008 12:09:52

Joo niin meinasin :P oon kai ittekkin vähän pimpom taas vaihteeksi xD

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 101. luku 12.4!
Kirjoitti: Lokitar - 17.04.2008 21:55:42

Luku 102. Puoliverinen prinssi

Seuraavana aamuna, Adaran ollessa suuressa salissa ja syötyään paahtoleipänsä loppuun, professori McGarmiwa saapui tuomaan kaikille rohkelikoille lukujärjestykset. Adaralla olisi se päivä pelkästään tunti Binssiä, kaksoistunti Kuhnusarviota ja kolmoistunti Kalkarosta.
”Oi kun kiva…” Adara huokaisi ja tunki lukujärjestyksen taskuunsa. Hän toivoi, että kaksoset loikkaisivat hänen molemmille puolilleen ja vinoilisivat hänelle Kalkaroksen kolmoistunnista – mutta eivät he tietenkään tulleet. Koko kouluvuosi tuntui olevan nyt ankea ilman heitä.
Adara vilkaisi vaivihkaa yhden Harryn vuosiluokkalaisen lukujärjestystä ja huomasi, että heillä oli samat opettajat sinä päivänä, mutta eri järjestyksessä. Ensin tunti Kuhnusarviota, sitten Kalkarosta kaksi tuntia ja tunti Binssiä. Harrylla on paljon opiskelua edessä, sillä toisiksi viimeinen vuosi Tylypahkassa olisi rankka viimeisenä vuonna suoritettavien S.U.P.E.R-tutkintojen takia. Adaralla ne kokeet olivat jo melkein nenän edessä. Ensimmäinen koe olisi helmikuun puolessa välissä.

”Ai niin, professori –” Adara sanoi ja McGarmiwa pysähtyi.
”En koskaan saanut taikajuomien V.I.P-tulosta.
”Ja onko sen niin väliäkään? Pääsit selvästikin läpi, koska Kalkaros huoli sinut S.U.P.E.R-tutkintoihin.”
”Niin, mutta… minä en koskaan suorittanut edes koetta – kolmivelhoturnajaisten takia.”
McGarmiwa heilautti kättään.
”Kalkaros varmaankin tiesi että olisit suorittanut kokeen hyväksytyksi, joten hän vain päätti jättää uusintakokeesi väliin, säästäkseen sinut kokeiden turhalta rasi-tuk-sel-ta…” McGarmiwa sanoi ja jäi miettimään viimeistä sanaansa. Adara oli varma, että McGarmiwa olisi seuraavaksi sanonut: ”Merlin, eihän Kalkaros koskaan tee niin”, mutta eräs ensiluokkalainen huusi tupajohtajaansa avuksi ja hän poistui.
Adara kurtisti kulmiaan, mutta päätti jättää kyseisen asian sikseen. Sen sijaan hän lähti hakemaan sen päivän kirjoja ja lähti sieltä kohti tornia jossa Binssin uuvuttava tunti olisi...

”Aa, Adara! Voitkos jo paremmin? Näytit aika kalpealta junassa.”
”Joo, ei minulla enää mitään. Kiitos vain, professori”, Adara sanoi ja laski tyrmiin päästyä kirjansa takimmaisen rivin pulpetille.
”Mitä mitä? Ehei, tyttöseni, sinä tulet eturiviin, että näen työpöydältäni että edes joku on tehnyt läksynsä!” Kuhnusarvio sanoi.
Adara huokaisi ja siirtyi eturiviin.
”No niin, onko kaikki oppilaat paikalla? On? Hyvä, aloittakaamme siis tunti huonomuistisuusjuomalla -”
Voi kun unohtaisin tämän tunnin saman tien. Adara ajatteli jo puolessa välissä oppituntia kun Kuhnusarvio kyseli Adaran kuulumisia lähes kolme neljäsosaa ajastaan.

Adara säntäsi nälkäisenä suureen saliin ja hakeutui Harryn ja Ronin väliin. Harryn katse oli tosin Hermionessa kun he kiistelivät jostakin.
”Mistä nyt kiikastaa?” Adara kysyi ja Harry vihdoin huomasi hänet.
”Ai, hei. Minä sain Kuhnusarviolta yhden vanhan koulukirjan johon on merkitty kaikennäköisiä… ohjeita, ja Hermione sanoi että huijasin kun toteutin niitä ja olin paras luokassa!” Harry sanoi nyrpeänä.
”Ai, no jospa se kirjan omistaja oli parempi taikajuomissa kuin kirjojen tekijät.”
”Nimenomaan, miksen sitten saisi totella näitä ohjeita?” Harry kysyi ja näytti kirjaa, johon oli merkitty kaikennäköisiä neuvoja.

”Kenen tuo kirja on?” Adara kysyi ja etsi etukannesta jotakin nimeä.
”Takakannessa lukee että ’Puoliverinen prinssi’, tiedätkö kuka se voisi olla?” Harry kysyi. Adara kohautti olkiaan.
”Ei hajuakaan, kirja on jo melko vanha, joten veikkaan että se on kuulunut jollekin Lucius Malfoyn ikäiselle.”
”No Lucius ei ainakaan sanoisi itseään puoliveriseksi edes maksusta…” Harry tuumi.
”Ehkä kysyn Severukselta?” Adara ehdotti. Harry ja Ron katsoivat häntä tyrmistyneinä.
”Mitä?” Adara hämmentyi.
”Severus?” Ron toisti. ”Piru vie, aletaanko jo järjestää häitä? Voisitte pitää ne yhtä aikaa Billin ja Fleurin kanssa.”
Adara tökkäsi Ronia kylkeen kyynärpäällään ja Ron ähkäisi.

”Tiedät-kai-mitkä tuskin kutsuvat tovereitaan professoreiksi. Kalkaros itse sanoi, että voimme nykyään keskustella sinutellen ja nimellä.”
”Kalkaros sanoi niin?” Hermione kysyi hämmästyneenä.
”Niin.”
”Tosi… epäkalkarosta”, Hermione totesi.
”Eipä olisi ensimmäinen kerta kun hän tekee jotain erikoista…” Adara mutisi ja kaikki kolme katsoivat häntä kysyvästi.
”Ai enkö kertonut?”
Kaikki pudistivat päätään. Adara huokaisi ja kertoi Kalkaroksen muistosta, jossa hän näki äitinsä Kalkaroksen syleilemänä. Harry oli tyrmistynyt, Ron osui haarukalla suunsa ohi ja Hermione kurtisti kulmiaan.

”Adara – et ole sattunut punnitsemaan vaihtoehtoa, että Kalkaros ja äitisi olisivat joskus -?”
”Sirius kertoi äidin pitäneen Siriuksesta jo ensimmäiseltä luokalta, hän ja Kalkaros eivät ikinä -!”
”Mutta jos äitisi petti Siriusta?” Ron ehdotti varovasti. Adara puraisi huultaan.
”Äitini ei ikinä –”
”Ei pahalla… mutta sinä et edes muista äitiäsi”, Harry huomautti.
”Etpä muista sinäkään, enkä silti ole ehdotellut että hänellä olisi ollut jotain juttua vaikka Remuksen kanssa”, Adara tiuskaisi. Harry avasi suunsa, mutta Adara jatkoi: ”Nyt sanoisit varmasti että ’äitini ei tekisi niin’, mutta et sinäkään voi täysin varmaksi tietää.”
Harry huokaisi.
”Okei – anteeksi. En minäkään sinun äitiäsi tuntenut joten enhän minä tiedä, mutta miksi hän ja Kalkaros halailisivat?”
”En tiedä… Ehkä viimeisen Tylypahka-vuoden loputtua? Sirius kertoi, että äitini pysyi Kalkaroksen ystävänä koko Tylypahkan ajan, ja kutsui Kalkaroksen häihinkin… mutta Sirius taisi hävittää kutsun ennen postiin menoa.”
”Oikein Kalkarokselle”, Harry sanoi ja Adara katsoi tätä ilkeästi.

”Jos minun äitini löysi hänestä jotain hyvää, niin sitten pitäisi meidänkin, ei me voida olla näin lapsellisia häntä kohtaan lopun ikäämme –”
”Kalkaros itse aloitti minun ärsyttämisen, minä vain maksan samalla hinnalla takaisin”, Harry sanoi.
”Niinpä tietysti…”
”Muistatko yhtään siitä muistosta, että missä he olivat?” Hermione kysyi.
”Ööh… se oli jossain metsässä… oli syksy koska lehdet olivat ihan ruskeita – Tylyaho! Tylyahon metsän reunassa!”
”Mitä hittoa he siellä toisiaan hyvästelisivät?” Ron kysyi, kun Adara vilkaisi kelloaan.
”En tiedä, minulla on nyt Kalkaroksen kolmoistunti… Kysyn häneltä tuosta puoliverisestä prinssistä. Nähdään!”

Ja niin, Adara huomasi pimeyden voimilta suojautumisen tunnillaan muutaman asian.
Ensinnäkin, professori Kalkaros rakasti uutta työtään ja oli tyytyväinen saadessaan sen. Toisekseen, kukaan muu ei nauttinut niistä tunneista, koska Kalkaros kuulosti vain omahyväiseltä opettaessaan.
Ja kolmannen asian hän havaitsi tunnin loputtua; Kalkaros todellakin tiesi, kuka Puoliverinen prinssi oli. Tai ainakin jotain hän tiesi. Nimittäin…

”Severus”, Adara sanoi kolmoistunnin loputtua, kun muut olivat jo häipyneet. Kalkaros ei vastannut mitään, mutta hänen liikkeistään (tai niiden vähentymisestä) Adara tiesi, että tämä kuunteli.
”Satutko tietämään kuka nimitti Tylypahkassa itseään ’Puoliveriseksi prinssiksi?’”
”Miksi kysyt?” Kalkaros vastasi harvinaisen nopeasti.
”Lainasin Kuhnusarviolta taikajuomien kirjaa ja se oli ihan suttuinen ja täynnä merkintöjä… Mietin vain, kun luin takakannesta sen nimen, että kuka se olisi mahtanut olla.”
”Miksi kysyt sitä minulta?” Kalkaros kysyi tylysti.
”No anteeksi jos ajattelin että sinä osaisit kertoa”, Adara sanoi hiukan kurtistaen kulmiaan. Kalkaros käyttäytyi jollain tavalla omituisesti.
”Anteeksi pettymys, mutta en tiedä jokaisen Tylypahkalaisen lempinimeä. Suosittelen, että menet tuhlaamaan aikaasi ennemminkin Dracoon, kuin entisiin oppilaisiin.”
”Selvä…” Adara vastasi ja poistui mitään sen enempää sanomatta. Kalkaros tiesi ja salasi jotain. Mutta koskiko se prinssiä vai jotain aivan muuta?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.4 102.luku!!
Kirjoitti: Luthien - 18.04.2008 15:39:52

Pidin tästä osasta todella paljon <3
Vaikka minua kyllä yhä hiukan häiritsee Violan ja Kalkaroksen juttu tiedät-kai-minkä takia...
On kiva ajatella kaikkia kirjan tapahtumia eteenpäin ja miettiä miten sinä aiot tunkea Adaran niihin. Odotan varsinkin sitä kohtaa, missä Dumbledore kuolee! ;) :D Vaikka Adara ei tietenkään välttämättä ole silloin paikalla. Itse asiasa tavallaan toivon, että ei ole...
Jatkoa ja mahdollisimman nopeasti kiitos! :) Rakentava piiloutui komeroon...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.4 102.luku!!
Kirjoitti: Mya Musta - 18.04.2008 16:14:49

Tosi hyvä luku taas, Kuhnusarvio osaa sitten olla rasittava :D ihan hyvällä tavalla silti lukijan kannalta, onpahan jotain hauskaa lukemista. No joo, muakin häiritsee tosi paljon se Kal.. Severuksen ja Violan halailu, ja miks just Tylyahossa, mitä niitten välillä oli???? ääääh, tahdon tietää ;D
Mäkin aattelin tossa kohtaa kun McGarmiwa ehdotti, että Severus ois vaan halunnu säästää Adaran uusintakokeen rasitukselta, melko naurettavan se kyllä keksi :P

Lainaus

”Tiedät-kai-mitkä tuskin kutsuvat tovereitaan professoreiksi. Kalkaros itse sanoi, että voimme nykyään keskustella sinutellen ja nimellä.”
”Kalkaros sanoi niin?” Hermione kysyi hämmästyneenä.
”Niin.”
”Tosi… epäkalkarosta”, Hermione totesi.
”Eipä olisi ensimmäinen kerta kun hän tekee jotain erikoista…” Adara mutisi ja kaikki kolme katsoivat häntä kysyvästi.

Tää oli musta melko hauska kohta, mut toi Hermionen kommentti ois myös voinu olla epäkalkarosmaista, mutta kyllä se ihan noinkin menee

Lainaus

”Anteeksi pettymys, mutta en tiedä jokaisen Tylypahkalaisen lempinimeä. Suosittelen, että menet tuhlaamaan aikaasi ennemminkin Dracoon, kuin entisiin oppilaisiin.”

Jotenki tavallaan hauskasti (en osaa oikeen selittää sitä) sanottu Severukselta, nauroin tässäkin :D

Laita pian jatkoa, tahdon nähdä miten oot saanu Adaran mukaan niihin kaikkiin juonenkäänteisiin mitä kirjoissa löytyy!

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.4 102.luku!!
Kirjoitti: starry-eyed - 18.04.2008 19:07:01

En ole kommentoinut todella pitkään aikaan. Kuitenkin, nyt päätin jättää jonkinmoista kommenttia ja jos keksin jotain rakentavaa...(todennäköisesti en)

Ensinnäkin, nämä luvut ovat olleet hyviä koko ajan silläkin välillä, kun en ole kommentoinut. Olet saanut Adaran aika hyvin livautettua Pottereihin mukaan. Tosin välissä tuntuu, että ehkä hieman liiankin hyvin. Esim. Adara oli mukana hautausmaalla kolmivelhoturnajaisten aikaan. Tämä oli nyt ensimmäinen mikä tuli mieleeni. Joihinkin näistä tosiaan ei haittaa ja on hyväkin, että saat Adaran ujutettua mukaan. Tähän mennessä ei ole mielestäni ollut ns. "Liikaa Adaraa" jos ymmärrät mitä ajan takaa. Eli siis et ole syrjäyttänyt Harrya tavallaan kokonaan... (Jos joku saa pointtini tästä irti, onnitteluni hänelle :D )

Kuitenkin tämä mistä moni on jo aiemminkin huomauttanut, eli tämä Severus-Adaran äiti -juttu... Sanotaan nyt vaikka näin, että pidin tätä outona asiana. Ehkä se vain on siksi, että tietää mitä oikeasti tapahtuu... En voi paremmin tätä muotoilla, etten spoilaa ketään. Tavallaan sen voisi ajatella ihan positiivisenakin, että olet tehnyt tällaisen muutoksen... ::)

En tosin haluaisi, että Adara otetaan mukaan Dumbledoren ja Harryn hirnyrkki-jahtiin. Se on kuitenkin sellainen asia kuudennessa kirjassa, että se mielestäni on tavallaan "Harryn juttu." Uskon, että tiedät mitä tarkoitan. Eli siis toivon, ettet tule syrjäyttämään Harrya tästä kokonaan pois. Etkä yleensäkään ns. Kultaista Trioa. Toivon, että antaisit kolmikon tehdä ne asiat, mitkä he kirjassakin tekevät kolmestaan ja laittaisit Adaran siksi aikaa jonnekin toiseen paikkaan hoitamaan omaa tehtäväänsä. (Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan, jos olet lukenut Deathly Hallowsin tai Kuoleman varjelukset. En kuitenkaan voi tästä enempää sanoa, etten spoilaa ketään...) Lisäksi mielestäni esim. seitsemännen loppu pitäisi mennä niinkuin se meneekin, eikä Adaralla olisi suurempaa osuutta lopputulokseen... Ellet sitten ehdi tappaa Adaraa ennen seitsemättä kirjaa...

Lopputuloksena: Pidän tästä ficistä oikein paljon! Kirjoitusvirheitä ei näy paljoakaan ja muutenkin teksti on erittäin mukavaa luettavaa. Kiitos näistä kappaleista ja toivottavasti jatkoa voi lukea jälleen pian! Toivottavasti sait tästä kommentista jotain hauskaa irti! ;)

Otsikko: Luku 103. Pikku-Annie
Kirjoitti: Lokitar - 19.04.2008 18:15:38

Luku 103. Pikku-Annie

Adara kuuli Harryn noudattavan koko loppu viikon Puoliverisen prinssin ohjeita, ja onnistunut kaikissa liemissään. Adara ajatteli jättää siis prinssin henkilöllisyyden selvittämisen sikseen ja yrittää selvittää Dracolta mikä hänen tehtävänsä oli. Pian hän sai siihen tilaisuudenkin, sillä Draco ilmaantui kirjastoon Adaran istuessa siellä yksin matami Prillin vahtivan silmän alla.
”Draco”, Adara sanoi hiljaa ja herätti pojan aatoksistaan.
”Ai, hei, en huomannut sinua”, Draco sanoi ja istuutui häntä vastapäätä.
”Kysyn tämän suoraan nyt ja heti: minkä tehtävän sinä olet saanut tiedät-kyllä-keneltä?” Adara täräytti siinä toivossa että Draco vain säikähdyksissään kakistaisi vastauksen ulos. Se nyt ei tietenkään onnistunut.

”Miten sinä tiesit?” Draco kysyi hölmistyneenä.
”Kalkaros kertoi. Hänen tehtävänsä on auttaa sinua, joten suosittelen että kerrot hänelle mistä on kyse.”
”Kalkarosta on käsketty auttamaan minua? Tiedät-kai-kuka käski?” Draco kysyi.
”Niin”, Adara vastasi – vaikkei oikeasti tiennyt vastausta. Kalkaros ei ollut koskaan maininnut kuka oli käskenyt häntä vahtimaan Dracon tehtävän suoriutumista. Ehkäpä Dumbledore?

”No, minä kerron sitten… hänelle…” Draco mutisi ja raaputti sormellaan kynttilävahaa pöydän pinnasta.
”Mutta et minulle?” Adara kysyi. Draco pudisti päätään.
”Onko sinua käsketty olemaan kertomatta?” Adara kysyi.
”Ei… En vain halua nostaa sinullekin tätä taakkaa. Hoidan tämän itse, minä pystyn siihen”, Draco vastasi ja nosti leukansa normaaliin ylväyteensä.
”Ole varovainen”, Adara käski ja jätti Dracon sitten jälkeensä, koska kirjastoon oli saapunut pari rohkelikkoa.

”Adara, odota!” kuului ääni Adaran takaa kun hän oli juuri menossa muotokuva-aukosta sisään.
”Neville, hei”, Adara sanoi kun Neville juoksi portaat äkkiä ylös.
”En – en – muista salasanaa”, Neville puuskutti ja Adara hymyili.
”Hevoskotka”, hän sanoi ja taulu aukesi. Neville asteli Adaran perässä oleskeluhuoneeseen ja vilkaisi ilmoitustaulua.
”Uutta huispausjoukkuetta aletaan kasata – tänään”, Neville totesi. Adara vilkaisi ilmoitusta, joka oli kirjoitettu Harryn käsialalla pienelle pergamentille. Kokoontuminen olisi sinä päivänä – lauantai-iltapäivänä – huispauskentällä.
”Minusta ei ole koskaan ollut huispaajaksi, mummukin sanoo että hukkaisin päänikin jos se ei olisi hartioissa kiinni – miten sitten pitäisin otteeni kaadossa?”
Adara naurahti ja taputti Nevilleä olkapäälle.

”Osaat sinäkin jotain, ei kaikki voi olla hyviä kaikessa.”
”Aiotko sinä osallistua?”
”Minä? Mihin?”
”Huispaukseen”, Neville vastasi.
”Ai, en – en minä –”
”Oletko koskaan huispannut?” Neville kysyi.
”No… Olen minä jahtaajana, kun olen pelannut Fredin ja Georgen kanssa, ja he opettivat minua lyömään ryhmyä, mutta ei se ole sama asia.”
”Mene kokeilemaan, ehkä käy tuuri”, Neville suositteli ja lähti poikien makuusaliin hakemaan ulkoviittaansa. Adara huokaisi. Ei hänestä ikinä tulisi Tylypahkan huispaaja.
Siitä ajatuksesta huolimatta Adara otti Tulisalamansa lähtiessään kentälle…

Harrylla oli sinä päivänä selvästi hermot kireällä, kun puolet paikalle tulleista eivät olleet edes Rohkelikosta, vaan Puuskupuhin kikattelevia tyttöjä. Adara vain odotti tyynesti, että Harry sai heistä suurimman osan häädettyä ja alkoi keskittyä pelaajaehdokkaisiinsa. Harryn katse vaelsi kaikissa ja hänen silmänsä laajenivat teekuppien kokoisiksi Adaran huomatessaan.
”Adara? Sinä haluat huispausjoukkueeseen?” hän sanoi.
”Noo… Ajattelin kokeilla”, Adara mutisi ja tunsi poskiaan kuumottavan. Olipa hän typerä luullessaan pystyvänsä pelaajien tasolle.
”Hmm. Okei, kaikki paikalla olijat, jotka ovat siis rohkelikkoja!” – viimeisetkin puuskupuhit lähtivät kikattaen – ”Tulkaa tänne ja hajaantukaa pelaajataitojenne mukaan ryhmiin. Lyöjät tähän, pitäjät tähän ja jahtaajat tähän!”
”Eikö meillä ole etsijää?” kysyi pieni ensiluokkalainen.
”Mikä minun virkani sitten täällä mahtaa olla?” Harry kysyi kiristellen hampaitaan ja poika säikähti niin että päätti lähteä Harryn läheisyydestä. Adaraa nauratti.

He jakaantuivat siis ryhmiin ja Harry pyysi heitä lentämään pienemmissä ryhmissä kentän ympäri. Adara meni ensimmäisten joukossa ja oli ensimmäisenä maassa tulisalamansa kanssa. Harry näytti häneen melko tyytyväiseltä.
Kun kaikki luudattomat, ensiluokkalaiset ja kikattavat tytöt oli heitetty joukosta, jahtaajat jatkoivat näyttämällä taitojaan kaadon heitossa, maalien teossa ja hallussapidossa.
Adara melkein tiputti kaadon kerran, koska yksi roteva häntä vuoden nuorempi rohkelikkopoika heitti sen niin lujaa Adaraa päin että häneltä meni ilmat hetkeksi pihalle. He saivat ryhmytkin häiritsemään heidän syöttelyä, mutta Adara väisteli niitä melko hyvin. He laskeutuivat vartin kuluttua ja Harry näytti mietteliäältä.

”Ginny, tervetuloa joukkueeseen”, hän sanoi ja Ginny hymyili. Adara ei ollut aiemmin edes huomannut tätä. Ehkä se johtui siitä että hänen tulipunainen lettinsä oli piilossa hupun alla.
”Katie, tervetuloa takaisin”, Harry toivotti hymyillen ja Katie hymyili takaisin. Harry katsoi nyt punniten Adaraa ja Demelza Robinsia, joka oli tehnyt yhden maalin enemmän kuin Adara.
”Demelza, tervetuloa. Anteeksi, Adara –” Adara heilautti kättään.
”Äsh, ei se mitään!”
”Mutta pääset varapelaajaksi –”
”Min- mitä?” Adara hölmistyi.
”Jos jollekulle tapahtuu jotain, sinä tulet hänen paikalleen, tiedän että osaat olla lyöjä ja pitäjäkin, vaikket ehkä niin hyvä kuin jahtaajana.”
”Ai… Ai! Okei! Kiitos Harry!” Adara sanoi yhä hämmentyneenä mutta sai hymyn huulilleen. Ehkei hän harjoitellutkaan ihan turhaan kaksosten kanssa.

Lyöjiksi Fredin ja Georgen paikalle valittiin Jimmy Peakes ja Ritchie Coote, jotka näyttivät aivan toistensa vastakohdilta (roteva ja ruipelo), mutta pelasivat melko hyvin.
Pitäjän valitseminen kesti kauiten. Halukkaita olivat muun muassa Ron sekä Kuhnusarvion vaunussa ollut Cormac McLaggen. Adara ei pitänyt McLaggenin asenteesta, jolla hän kohteli muita, joten hän piti peukkuja alaspäin hänelle. Ja Adaran onneksi – ja epäilemättä Harrynkin – Ron torjui kaikki viisi kaatoa viidestä, kun McLaggen vain neljä. Harry toivotti Ronin tervetulleeksi joukkueeseen ja McLaggen näytti raivoisalta.

He sopivat ensimmäiset harjoitukset torstaille, ja Harrylle sopi, että Adarakin tulee mukaan pysyäkseen vireessä. Adara pyyhki otsaansa hihaansa ja katsoi kun Harry, Ron ja Hermione kävelivät Hagridin mökille. Hän ajatteli kulkea itsekin sitä kautta, mutta mökin ympärillä ei ollut enää ketään, paitsi vanha kunnon Hiinokka lieassa. Se oli tuotu Hagridin hoiviin siksi aikaa kun Kotikolossa ei asu ketään.
Adara kumarsi hevoskotkalle ja se kumarsi laiskasti takaisin. Adara asteli sitä lähemmäs ja silitteli sitten sen päälakea.

”Ööm. Adara Musta?” kuului epävarma tytön ääni ja Adara kääntyi. Pieni ensiluokkalainen Puuskupuh seisoi varuillaan kahden kymmenen jalan päässä hänestä pieni kortti kädessään.
”Niin?” Adara sanoi ja asteli pois Hiinokan luota, joka katsoi häntä nyrpeästi kun ei saanutkaan enää huomiota.
”Professori Kuhnusarvio pyysi minua toimittamaan tämän”, tyttö sanoi ja ojensi kortin Adaralle.
”Kiitos”, Adara sanoi ja otti kortin, muttei avannut sitä. Hän vilkaisi tyttöä joka tuijotti nyt lumoutuneena Hiinokkaa.

”Tykkäätkö hevoskotkista?” Adara kysyi ja tyttö nyökytti innokkaasti.
”Haluatko silittää tätä?” Adara kysyi ja osoitti Hiinokkaa. Tyttö näytti hiukan säikähtävän ajatusta.
”Eikö se Hagrid suutu –?”
”Pah, tämä hevoskotkahan on minun! Tavallaan…” Adara päästi suustaan ennen kuin ehti ajatella ja tyttö katsoi häntä nyt oudoksuen.
”Miten niin?” hän kysyi.
”No… tämä hevoskotka oli isälläni pitkään… Mutta hänen kuoltuaan hän testamenttasi sen ystävälleni, jolla on paljon maatilaa jossa se voi liikkua”, Adara sanoi ja asteli takaisin Hiinokan luo. Se puski päätään Adaran kättä vasten hellyyden kipeästi.
”Miksi se on nyt täällä?” tyttö kysyi.
”Koska täällä se saa nyt parasta huolta…” Adara mutisi ja katsoi tyttöä. ”Haluatko silittää sitä vai et?”
Tyttö nyökkäsi.

”Minä opetan”, Adara sanoi ja asteli tytön luo. Hiinokka kiinnitti viimeinkin huomionsa pikkutyttöön ja tuijotti tätä nyt melko varuillaan ja uteliaana.
”Ensin, teet selväksi että olet tässä – no, se huomasi sinut jo. Sitten, astele hiukan lähemmäksi.”
Adara piti tyttöä lohduttavasti olkapäästä kun hän asteli lähemmäksi hevoskotkaa.
”Ja nyt, kumarra syvään”, Adara sanoi ja tyttö kumarsi Hiinokalle. Hiinokka nousi jaloilleen ja kumarsi takaisin. Tyttö nosti päätään uteliaana.
”Voit mennä lähemmäksi”, Adara sanoi hyväksyen ja tyttö asteli hiukkaakaan arastelematta Hiinokan luo. Hiinokka laski päätään pienen tytön tasolle ja tyttö painoi kätensä Hiinokan otsalle.
”Loistava suoritus”, Adara sanoi virnistäen. Tyttö silitti hämmentyneenä Hiinokkaa ja Adara hymyili. Hän oli aivan kuin Adara joskus nuorena, kun hänkin oli hulluna hevoskotkiin.
”Mikä nimesi on?” Adara kysyi.
”Annie”, tyttö vastasi.
Jostain syystä Adarasta tuntui, että hän oli pitkästä aikaa päästänyt jonkun tuntemattoman ihmisen lähelleen.

A/N: Muistakaa kommentoida :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.4 103.luku!!
Kirjoitti: Luthien - 19.04.2008 19:28:28

Tykkäsin tästä luvusta! (niin kuin 102 muustakin... ::))

Niin kuin joku tuossa jo mainitsikin niin olen hieman huolissani, että mihin kaikkeen aiot Adaran oikein vielä mahduttaa mukaan. Kun tässä on nyt tulossa ne hirnyrkitkin niin toivon ettet ainakaan siihen tunge, koska se todellakin on minun mielestä yksin Harryn juttu... :-\ Ja myös se kolmikon juttu on todellakin myös sellainen mihin voisit keksiä Adaralle ihan omat tapahtumat ;)

Jatkoa, kiitos!

Rakentava? Mikä se on?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.4 103.luku!!
Kirjoitti: Lokitar - 19.04.2008 21:11:02

Sen näette sitten kun edetään tarinassa, että missä Adara on ;) ja kuten huomaatte, Adara ei ole Dumbledoren ja Harryn Voldemort-oppitunneilla käynyt joten voitte päätellä siitäkin jotain :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.4 103.luku!!
Kirjoitti: starry-eyed - 19.04.2008 22:09:56

Tämä luku oli sinänsä mukava, kun ei tapahtunut mitään niin suurta. Tavallaan kevyttä luettavaa. Hyvä lukea välissä tällaisiakin! Se, että Adara tosiaan hieman puhui tälle Annielle oli mukava pikkujuttu tässä mukana. Tämä vaikuttaa aika suloiselta pikkutytöltä. Toivottavasti kerrot Anniesta vielä lisääkin. Hauska pikku yksityiskohta lisää!

Ihan positiivista on se, ettet päästänyt Adaraa huispausjoukkueeseen. Tämä varapelaajapaikka kuulosti ihan hyvältä. Odotin jo, että Draco olisi kertonut Adaralle tehtävästään, mutta kun ei niin ei. En ole tosin pettynyt tähän ratkaisuun, en ollenkaan! Olisihan se ehkä ollut Dracolta melko uskaliasta luottaa Adaraan ihan päättömästi... Toisaalta olisi mukava kuulla tästä Adaran ja Dracon "suhteesta" jälleen... Vaikka olenkin sitä mieltä, että Adara kuuluu Georgelle! :P GoGo kaksoset!

Lainaus

”Eikö meillä ole etsijää?” kysyi pieni ensiluokkalainen.
”Mikä minun virkani sitten täällä mahtaa olla?” Harry kysyi kiristellen hampaitaan ja poika säikähti niin että päätti lähteä Harryn läheisyydestä. Adaraa nauratti.

Tämä oli hyvä kohta ja minuakin nauratti. Harry parka joutuu kestämään aluksi puuskupuheja ja korpinkynsiä ja sitten vielä typeriä kysymyksiä. ;D

Loistava luku ja ihanan nopeasti jatkoa saapui. Toivottavasti seuraavaankaan lukuun ei kestä kauaa. Kiitos tästä!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.4 103.luku!!
Kirjoitti: Mya Musta - 20.04.2008 14:08:48

Luku oli taas hyvä, lopusta tykkäsin tosi paljon, se oli jotenki ihana, huomasi kuinka Adarasta on tullut taas vähän avoimempi, mistä on tietysti aina tosi mukavaa lukea :D
Hyvä ettet ottanu Adaraa oikeen kunnolla tohon Rohkelikon joukkueeseen, ois menny jo vähän liian puolelle, jos tiiät mitä tarkotan ;)

Tää pisti melko ikävästi silmään:

Lainaus

Pitäjiksi Fredin ja Georgen paikalle valittiin Jimmy Peakes ja Ritchie Coote, jotka näyttivät aivan toistensa vastakohdilta (roteva ja ruipelo), mutta pelasivat melko hyvin.

Kaksosethan oli lyöjiä :)

Mä oikeestaan luulin et Draco ois kertonu Adaralle sen tehtävänsä, ihmettelin todella kun ei....

Ihana kohta:

Lainaus

”Pah, tämä hevoskotkahan on minun! Tavallaan…” Adara päästi suustaan ennen kuin ehti ajatella ja tyttö katsoi häntä nyt oudoksuen.

Ja hauska :D

Laita pian jatkoa, tahtoo lukea lisäää

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.4 103.luku!!
Kirjoitti: Lokitar - 20.04.2008 21:17:54

Oho, oho, lyöjiksihän ne kaksi tulivatkin, sekoilen xD *korjaa*

Otsikko: Luku 104.
Kirjoitti: Lokitar - 21.04.2008 23:29:15

Luku 104. Luihuinen vs. Rohkelikko

Kävi ilmi, että kortti oli professori Kuhnusarvion kutsu illalliskutsuihin, joita vietettäisiin sinä päivänä. Adaraa ei jostain kumman syystä kiinnostanut sillä hetkellä mielistelevän opettajansa seura, joten hän väitti olevansa väsynyt huispauskarsinnoista ja lähetti Kuhnusarviolle viestin, jossa hän sanoi menevänsä suoraan nukkumaan.

Seuraavan parin viikon aikana, professori Dumbledorea näki hyvin harvoin. Hän kävi ehkä kaksi kertaa lounaalla kahden viikon aikana, eikä häntä näkynyt missään koulun käytävillä koskaan.
Harry kertoi, että hän teki varmasti jotakin Voldemortiin liittyvää, muttei tiennyt mitä.
Adarasta tuntui hiukan huojentavalta, että edes joku teki jotain Voldemortin tuhoksi, mutta tuntui hassulta että juuri Dumbledore hoiti asioita, yksin. Hänen kätensä oli ja pysyi yhä mustana ja kuolleen näköisenä, mutta Kalkaros tuntui parantuvan kokonaan niiden viikkojen aikana kun Adara kävi koulua hiki hatussa. Kalkaros myös kertoi, että Draco oli uskoutunut hänelle tehtävästään ja että he kyllä hoitaisivat asian keskenään. Adaraa ärsytti tietämättömyys, mutta ei viitsinyt inttää Kalkarokselta mitään… ainakaan enempää kuin oli pakko.

Lokakuun puolessa välissä oli ensimmäinen Tylyaho-retki. Adara törmäsi lähtöä tehdessään oviaukolla Harryyn, Hermioneen ja Roniin, joten hän jatkoi matkaansa heidän kanssaan.
Sää oli hirveä: Räntää satoi niskaan kuin ämpäreistä ja tuuli pistävästi.
Adaran silmät vuotivat vettä tuulessa ja hän joutui pariin otteeseen kiristämään kaulahuiviaan paremmin kaulalleen. Samassa, juuri saavuttuaan Tylyahoon, hän tunsi törmäävänsä johonkin ja jäävänsä muista jälkeen.
”Ai, törmäsimme jälleen”, Tonks totesi ja laski näkymättömyysviitan pois yltään.
”Tonks, taas meitä vahtimassa?” Adara kysyi. Tonks ei näyttänyt kovin terveeltä. Hänen hiuksensa olivat yhä hiirenharmaat ja hän näytti laihalta ja kurjalta. Adaran oli jo pitkään tehnyt mieli kysyä mikä hänen mieltään painaa.

”Sitähän minä, mutta minne se Harry jo vilahti?”
”Tuolla hän on ja… voi ei…” Adara sanoi herättyään aatoksistaan, ja näki Harryn, joka oli juuri paiskannut Mundungus Fletcherin seinää vasten kurkusta pidellen.
”Oi voi, pitäisitkö tätä?” Tonks kysyi ja ojensi näkymättömyysviittansa Adaralle.
Adara katsoi ympärilleen ja tuumasi näkisikö joku hänet kun hän laittaisi viitan ylleen.
Ketään ei näkynyt joten Adara kokeili viittaa päälleen.

Hän kulki näkymättömänä ympäriinsä, miettien tältäkö Harrystakin aina tuntui kun hän pukeutui näkymättömyysviittaansa: vapautuneelta. Kukaan oppilas ei kuiskutellut ja osoitellut sormella. Kukaan vain ei yksinkertaisesti nähnyt häntä, kuin häntä ei olisi olemassakaan.
Adara näytti tästä vapauden tunteesta, kunnes näki Harryn, Tonksin saattelemana Kolmen luudanvarren edessä.
Adara otti viitan kiireesti yltään ja antoi sen takaisin Tonksille, Ronin ja Hermionen kävellessä juuri Harryn perässä Kolmeen luudanvarteen.
”Nähdään taas, Tonks”, Adara sanoi ja Tonks loi väkinäisen hymyn hänelle. Adara huokaisi Tonksin ankeuden vuoksi.

”Eikö kilta saa Mundungusia kuriin?” Harry kysyi ärtyneenä istuuduttuaan. ”Eivätkö ne voi edes estää häntä varastamasta päämajasta kaikkea joka ei ole pultattu kiinni?”
”Shh!” Hermione hyssytti.
”Siitäkö tässä oli kyse? Kun Mundungusilla oli isän – tai siis minun tavaroitani? Ja Harry, suuta pienemmälle, sano sitä minun kodikseni tai jotain, päämaja kuulostaa hiukan väärältä sanavallinnalta tänne”, Adara sanoi ja istuutui Harrya vastapäätä.
”Mundungus pölli…”
”Eikä pöllinyt! Minä annoin ne tavarat Mundungusille!” Adara sanoi ja Harryn suu loksahti auki.
”Sinä? Annoit ne Mundungusille?”
”Niin annoin, nehän ovat nyt minun. Enkä minä tee mitään ihanan isoäitini teeastiastolla. Nehän purevat kaltaisiani verenpettureita”, Adara totesi ja Ron tyrskähti. Harry punastui nolostuneena.
”Minä syytin häntä varkaaksi…”
”No, pyydät vain anteeksi seuraavan kerran kun tapaatte niin kyllä se siitä”, Hermione sanoi ja tilasi heille kermakaljat.

Adara lähti hiukan muita edellä takaisin Tylypahkaan, sillä häntä jostain syystä väsytti aika paljon.
Hän saapui pian takaisin rohkelikkotorniin ja lysähti nukkumaan sohvalle.
Kun hän heräsi - tai siis se meteli mihin hän heräsi, oli joukko oppilaita, jotka säntäsivät kauhuissaan tai hämmentyneinä oleskeluhuoneeseen, Harry, Hermione ja Ron mukana.
”M-mitä tapahtuu?” Adara kysyi ja Harry istuutui hänen viereensä sohvalle.
”Katie Bell, hänelle tapahtui jotain kun me lähdimme Tylyahosta, hän – koski jotain kaulakorua ja meni aivan oudoksi. Hän lensi ja kiljui ja – ei me oikein tiedetä”, Ron selitti. Adara kurtisti kulmiaan.
”Onko Katie kunnossa?”
”Hänet vietiin Pyhään Mungoon”, Hermione vastasi.

”Me tarvitaan uusi jahtaaja”, Harry totesi hetken hiljaisuuden vallittua.
”Sitäkö sinä tässä tilanteessa mietit?!” Hermione tiuskaisi.
”En minä sillä!”, Harry sanoi ärtyneesti. ”Tuli vain mieleeni kun Adara nyt istuu tuossa… Että hän taitaa nyt siis olla uusi jahtaaja, kunnes Katie palaa.”
”Niin kai sitten…” Adara vastasi ja huokaisi: Luihuiset vastaan Rohkelikko-ottelu olisi ylihuomenna. Eipä sekään päivä tietenkään voinut sujua hyvin…

Koko seuraavan aamupäivän he harjoittelivat huispausottelua varten, ja lopettivat vasta kun luihuiset saapuivat vaatimaan omaa harjoitusvuoroaan.
Adara huomasi kuinka Dracon leuka loksahti auki nähdessään että Adara oli uusi jahtaaja. Harrya nauratti.
Ronilla harjoitukset eivät sujuneet kovin hyvin. Hän oli hermostunut koko ajan ja siksi hätiköi liikkeissään. Laskeuduttuaan kentälle, hän näytti jo surkealta. Adara antoi Harryn mennä lohduttamaan häntä ja lähti itse kohti linnaa.

Seuraavana päivänä, Ron näytti yhä surkealta, mutta Harry sanoi että hänellä on vedenkestävä suunnitelma, joten Adara luotti siihen.
Kentällä Ron näytti jo hiukan paremmalta, kuultuaan että toinen Luihuisten lyöjistä on sairaana, ja että Dracokaan ei aio pelata.
Adara hölmistyi tästä tiedosta, mutta ei viitsinyt uhrata ajatuksia sille sen enempää.

Pian hän polkaisikin maata ja nousi ilmaan, muodostelmaan muiden pelaajien kanssa. Pelin alkuvihellys soi ja Adara sai heti otteen kaadosta kun matami Huiski oli heittänyt sen ilmaan. Hän syötti Ginnylle, Ginny syötti takaisin kun yksi luihuisista yritti tiputtaa hänet luudalta, Adara jatkoi eteenpäin ja samassa kuului selostajan ääni: ”Ja Musta syöttää Weasleylle, Weasley Mustalle, koettaisivat antaa Demelzallekin vuoron –”
Adara vilkaisi selostajan koppiin ja näki Zacharias Smithin siellä. Mikä yllätys.
Adara ei koskaan ollut tullut toimeen Zachariaksen kanssa, edes Albuksen kaartin aikoina.
Siitä hyvästä Adara sai sinnikkyyttä ja hän heitti kaadon maaliin. Tilanne oli 10-0 Rohkelikolle.

Ginnyn tehtyä Rohkelikkojen viidennen maalin, Adaran silmäkulmassa vilahti jotain kultaista. Sieppi!
Harry oli huomannut sen myös, mutta Luihuisten etsijä oli liian lähellä sitä – muttei huomannut. Harry laskeutui huimaan syöksyyn alaspäin ja Luihuisten etsijä seurasi perässä. Adara tuijotti hölmistyneenä miettien mitä ihmettä Harry oikein touhusi, oliko hän seonnut?
Vasta viimetingassa Harry käänsi takaisin ylöspäin ja Luihuiset päästivät kaikki raivoisan äänen: heidän etsijänsä rämähti päin nurmikkoa. Adara nauroi ja Harry lensi takaisin yläilmoihin, mutta sieppi oli kadonnut.

Pelin jatkuttua vähän aikaa, Harry lähti taas syöksyyn, mutta Luihuisten etsijä ei seurannut. Ennen kuin kukaan ehti edes tajuta, Harry puristi sieppiä kourassaan ja tuuletti. Kaikki laskeutuivat kentälle ja nostivat Harryn ilmaan riemunhuutoja tehden ja muiden Rohkelikkojen juostessa kentälle.
Illalla he pitivät juhlat ja nauttivat Adaran keittiöstä hakemia juomia ja ruokia. Johtajaoppilaatkaan eivät pistäneet pahakseen, joten kaikki menivät nukkumaan vasta, kun McGarmiwa tuli raivoissaan häätämään heitä makuuhuoneisiinsa. Adara hymyili tyynyään vasten tyytyväisenä. Se päivä oli sujunut yllättävän hyvin. Yöllä Adara näkikin unta, kuinka hänestä tuli jonkun maajoukkueen jahtaaja ja he voittivat huispauksen Euroopan mestaruus-pokaalin...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 104!!
Kirjoitti: Calylith - 22.04.2008 12:12:49

Vähän lyhyt :D. No ehkä minä pystyn elämään sen kanssa :D. Huom! Ehkä..

Muutama kohta oli ehkä hieman töks, kuten tuo kun Adara lainaa Tonksin näkymättömyysviittaa. :s

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 104!!
Kirjoitti: Lokitar - 22.04.2008 15:14:41

Se näkymättömyysviitta selviää sitten myöhemmin ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 104!!
Kirjoitti: Luthien - 22.04.2008 15:20:27

Kuvittelinko vain vai oliko tämä luku aika lyhyt??
Hankalaa lukea enää normaalia Potteria kun on lukenut nyt niin paljon tätä, kun alkaa ajattelemaan koko ajan jotain että 'Hetkinen, missä Adara on' ;D
Niin kuin joku tuossa jo mainitsikin tuo Adara lainaa Tonksin näkymättömyysviittaa - juttu oli vähän...töks :-\
Saihan Adarakin sen mahdollisuutensa huispata. Arvasin, että ottaisit hänet varalle tuon Katien jutun jälkeen :D
Jatkoa vaan tulemaan, kiitus...

//Ai se näkymättömysviitta juttu selviää myöhemmin? Okei...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 104!!
Kirjoitti: Lokitar - 22.04.2008 15:30:13

Ai niin ja luku oli lyhyt koska se koski vain tuota huispauspeliä... Ehkä pistän pian jo toisen luvun kun tuo oli niin pätkä :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 104!!
Kirjoitti: Lokitar - 22.04.2008 15:47:47

A/N: Aii että, en mä voi tätä välttää: pakko laittaa tämä seuraava luku jo, en malta kuulla reaktioita asiasta *pirullinen virne*

Luku 105. Vahingollinen tunnustus

Joulu teki pian tuloaan, ja Adara huomasi sen tulvivan kaikista oppilaistakin. Kaikki puhuivat siitä missä viettäisivät joulunsa ja mitä he haluaisivat joululahjaksi.
Adara istui suuren salin pöydässä aamiaisella ja katseli juuri kateellisesti hymyillen pientä Annieta, joka kertoi ystävilleen viettävänsä joulun vanhempiensa kanssa vuokramökillä, kun hänen katseensa harhautui vasemmalle puolelleen: hiukan kauempana pöydän ääressä istuivat Ron ja Lavender. He tuijottelivat toisiaan ja Lavender kikatti juuri Ronin kertomalle vitsille. He olivat tapailleet toisiaan Rohkelikon voitosta lähtien ja Adara huomasi, että Hermione oli alkanut sen jälkeen olla erittäin pahalla päällä.

Adara pisti taskuunsa juuri saamansa kutsun professori Kuhnusarvion pikkujouluihin ja tuumasi, että kaipa hänen oli jo pakko mennä. Hän oli vältellyt Kuhnusarvion juhlia koko syksyn ja oli onnistunut välttämään kaikki paitsi yhdet, joihin Kuhnusarvio oli kutsunut McLaggenin, jolle Adara oli suuttunut niin paljon että hän oli kironnut tämän kengännauhat solmuun ja McLaggen oli kaatunut kaikkien nenän edessä.

Adara huokaisi ja sitoi hiuksensa ponihännälle. Samassa Harry asteli suureen saliin rasittuneen näköisenä.
”Mikäs sinun sauvasi on saanut solmuun?” Adara kysyi, eikä voinut mitään sille, että keksi samassa kuinka kaksimieliseltä tuo sanonta oli aina kuulostanut. Harry katsoi Adaraa hölmistyneenä hetken aikaa ja tyrskähti sitten.
”Sori, se on vanha sanonta”, Adara sanoi ja Harry pärskähti nauramaan hiukan enemmän. Hän kuitenkin vakavoitui ja istuutui Adaran viereen.

”Öh, joo… Se mikä minua vaivaa juuri nyt ylitsepääsemättömästi –”
”Hei Harry! Ota suklaanoidankattiloita! Mummi lähetti niitä minulle, mutten oikein pidä niistä, kun niiden sisällä on tuliviskiä”, sanoi tyttö jonka Adara tunnisti samaksi joka oli pyytänyt Harrya samaan vaunuosastoon kanssaan.
”Öh – kiitti”, Harry sanoi, otti rasian ja nojasi sitten pöydän reunaan ärtyneen näköisenä, Romildan kävellessä pois.

”Tuo”, Harry lisäsi. ”Ne yrittää myrkyttää minut lemmenjuomilla, että pyytäisin heidät Kuhnusarvion juhliin!”
”Ketkä ne?”
”Tytöt!” Harry voihkaisi.
”Ai… Olet siis suosittu”, Adara totesi.
”Ai? Ai?! Minä tulen hulluksi! Ne juhlat ovat ylihuomenna ja näitä suklaanoidankattiloita on tarjoiltu minulle kaiken päivää, en uskalla juoda edes omasta pikaristani!”
”No, ainahan voit hankkia oman taskumatin, niin kuin Vauhkomieli”, Adara ehdotti.
”Tule minun seuralaisena niihin juhliin.”
”Täh?”
”Anteeksi – siis jos sinä et pyydä ketään, kun ei Georgekaan ole täällä. Mutta jos me mennään kaksin, niin kukaan tyttö ei enää viitsi ahdistella minua”, Harry sanoi.
”Käy ihan järkeen… Kai minä sitten tulen”, Adara sanoi ja hymyili.
”Olet tosiystävä”, Harry sanoi. ”Nyt pitäisi vain keksiä keino, että kaikki saavat tietää –”

”Eiköhän sellainen keksitä”, Adara sanoi ja hymyili pirullisesti. Hän oli saanut niin kelmimäisen idean, että ajatteli ansaitsevan paikkansa Anturajalkana.
”Tule lounasaikaan salin ovelle, tavataan siinä”, Adara huikkasi ja lähti. Harry jäi hiukan hämmentyneenä paikalleen, kun hänelle tuotiin tällä kertaa ”kermakaljaa”.

Koska se päivä oli lauantai, oppitunteja ei ollut. Adaran täytyi muuten vain lähteä salista, miettimään pystyisikö hän tosissaan suorittamaan ideansa: näyttelemään niin typerää, tyypillistä teinityttöä, joka on lääpällään poikaan joka elää.
Totuuden hetki kuitenkin koetti, ja Adara asteli suuren salin ovea kohti. Hänen matkansa kuitenkin pysäytti käsi, joka tarttui häntä ranteesta.
”Draco”, Adara totesi pojan nähtyään.
”Hei, voinko kysyä nopeasti yhtä asiaa?” Draco kysyi.
”Taisit kysyä jo yhtä”, Adara vastasi virnistäen ja Draco hymyili hiukan.
”No, tässä toinen kysymys: oletko menossa Kuhnusarvion juhliin?”
”Olen.”
”Kenen kanssa?”
”Öh – Harryn, mutta vain kaverina, minun on pakko –”
”Okei, ymmärrän kyllä…” Draco sanoi, mutta hänen ilmeensä kertoi hiukan muuta.
”Älä katso minua noin, tiedät varsin hyvin, etten voi kaveerata julkisesti sinun kanssasi –”
”Draco, minulla on sinulle asiaa. Nyt”, kuului Kalkaroksen ääni Dracon takaa ja Adara kuuli Dracon huokaisevan hiljaa.
”Selvä, professori…”
Käsi irrottautui Adaran ranteesta ja Draco lähti professorin perässä kohti tyrmiä. Adara katsoi vielä hänen peräänsä ja lähti sitten suuren salin ovelle.

Harry odotti häntä jo ovella. Hän oli hiukan hermostuneen näköinen, kun Romilda kysyi häneltä onko hän vielä maistanut suklaanoidankattiloitaan.
”Ei, en ole – Adara! Hei!” Harry huudahti ja astui pois Romildan luota, joka näytti loukkaantuneelta ja meni saliin sisälle.
”Mikä se sinun suunnitelmasi on?” Harry kysyi. Adara vilkuili ympärilleen. Opettajat eivät olleet vielä saapuneet syömään, vain oppilaat olivat paikalla. Nyt oli juuri sopiva tilaisuus olla nolaamatta itseään opettajien edessä. Dracokaan ei ollut näkemässä joten tilaisuus oli sopivan sijaan täydellinen.
”Okei, Harry, tämä kuulostaa tosi tyhmältä mutta – esitä pyytäväsi minua nyt ensikertaa sinne juhliin.”
”Mitä?”
”Tee se, luota minuun.”
”Okei”, Harry sanoi epäluuloisena ja sanoi melko normaaliin äänensävyyn, mutta hiljaa: ”Tulisitko kanssani Kuhnusarvion joulujuhliin?”

Adara kiljaisi yllättyneeseen sävyyn niin, että puolet salissa olijoista kääntyivät katsomaan (jostain syystä osa tytöistä oli katsellut sinne jo muutenkin).
”Oletko tosissasi?” Adara kysyi kovaan ääneen.
”J-joo”, Harry vastasi itsekin melko kovaan ääneen, vaikkei tiennyt missä mennään.
”Totta kai tulen kanssasi Kuhnusarvion juhliin!” Adara huusi niin että kaikki varmasti kuulivat ja halasi Harrya yllättäen. Saliin tulvahti pettyneiden tyttöjen huudahdukset ja äännähdykset. Adara tarttui Harrya kädestä ja raahasi tämän naurua pidätellen tyhjälle käytävälle. Nurkan taakse päästyään he rämähtivät kummatkin nauramaan vedet silmissä.

”Voi – merlin, sinä olet nerokas!” Harry sanoi naurunsa keskeltä.
”Eikös? Ainahan minä olen nero, te ette vain aina tajua sitä”, Adara sanoi ja pyyhki naurun kyyneleitä silmistään. ”Näitkö niiden tyttöjen ilmeet? Nyt ne varmaan myrkyttävät minua seuraavan vuoden!”
”Voi luoja minä rakastan sinua”, Harry totesi vielä naurahtaen, mutta lopetti äkisti. Kaikki nauru ja ilo kaikkosi hänestä sekunnin murto-osassa ja hänen suunsa loksahti kiinni. Adara katsoi häntä ihmetellen miksi tämä vakavoitui niin hetkessä. Harry ei sanonut sanaakaan. Koko käytävä tuntui kaikuvan omassa hiljaisuudessaan.

Mitä…?

A/N: kommenttia!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 105!!
Kirjoitti: Luthien - 22.04.2008 16:05:47

Kaksi lukua heti peräkkäin!! Miten ehdit kirjoittaa!! O.o
No, miten vaan. Erittäin hyvä luku tämäkin!
Hajosin tuossa lopussa Adaran suunnitelmassa. ;D Mutta eieieieiei Sirius on niin...Sirius, että sitä Adara ei voisi korvata, mutta eiköhän hän mahdollisesti voisi saada paikan vaikka viidentenä kelminä... ;)
Sitä vain jäin ihmettelemään, että miksi Harry hiljeni tuossa lopussa yhtäkkiä...?
Tämä kuulostaa nyt tässä vaiheessa melko ahneelta, mutta JATKOA!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 105!!
Kirjoitti: Calylith - 22.04.2008 16:08:25

AAH!!!! O.O *shock* Ei herran jesta O.O!!! :O :O :O

Olen järkyttynyt.

Jatkoa...?
Pian...?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 105!!
Kirjoitti: Mya Musta - 22.04.2008 17:30:20

Taas kaksi tosi hyvää lukua, joista tää jälkimmäinen koetteli nauruhermoja todella! varsinkin tuo loppu, ettei Harry vaan tuntisi pientä ihastusta Adaraan? :D

Tähän (luku 104) sopisi omasta mielestäni paremmin kukaan:

Lainaus

Kaikki vain eivät yksinkertaisesti nähneet häntä, kuin hän ei olisi olemassakaan.

Mutta mä oikeesti repesin niin totaalisesti tohon 105 loppuun, onneks opettajat ja Draco ei ollu näkemässä, toi toka ois ainaki varmaan tykänny paljon :)

On se ja muuten julmaa, Adara tekee hiki hatussa hommia ja Kalkaros on parantunu ja Dumbledorea ei näy missään, hyvin menee :P

Ahne kun olen, pyydän pian seuraavaa lukua ;D

Mya

PS. Mulla on sitte rasittava koulupäivä just takana

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 105!!
Kirjoitti: starry-eyed - 22.04.2008 18:40:43

2 lukua! Ohhoh. No, nämä olivat aivan yhtä hyviä kuin edellisetkin ovat olleet... Ei mitään valitettavaa. Tämä, että Adara pelasi Katien sijaisena oli kyllä ihan järkeenkäypää. Tarkoitan, ettei tunnu siltä, että Adara olisi väkisin tungettu mukaan huispaukseen. Ja Draco kuitenkin kertoi siis Kalkarokselle... Saa nähdä kertooko tämä sitten Adarallekin.

Tämä Adaran suunnitelma oli kyllä kieltämättä ihan hauska... Ainoa asia on se, että tuo loppu tosiaan jäi vaivaamaan. Toivottavasti Harry ei ole rakastunut Adaraan. Vaikka he eivät sukua varsinaisesti olekaan, pidän heitä silti Siriuksen kautta niin sukulaisina, että olisi todella outoa jos Harry olisi rakastunut/ihastunut Adaraan. Ja vaikken Ginnysta varsinaisesti pidäkään, Harry kuitenkin pitää Ginnysta... No, tämä jää sinun päätöksesi varaan, enkä voi siihen vaikuttaa.

Toisena tämä Adaran ja Dracon sukulaisuus kieltämättä vähän häiritsee. Vaikka he eivät edes oikeasti seurustele, tuntuu oudolta että Draco haluaisi seurustella serkkunsa kanssa. Mutta jos puhdasverisyyslinjaa aikoo jatkaa, niin kaipa se on pakko jo alkaa katsella serkkujaan. :D (Mutta näitähän nyt miltei tapahtuu jo canonissakin. Tarkoitan että se sukulaisuus häiritsee minua, en sitä että se huonontaisi ficciä.)

Jatkoa kuitenkin toivoisin, pidän tästä edelleen. 105 lukua...Huh. Kiitos tästä. Rakentavaa ei tipu ja tällä hetkellä olen melko väsynyt joten tämä kommentti voi olla melko sekava... Anteeksi siitä. Siis; jatkoa pian kiitos!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 105!!
Kirjoitti: Cirilla - 22.04.2008 19:29:59

Ei tuollaiseen kohtaan saa jättää!
Ei ei ei ei ei!!
Ei missään tapauksessa!

Rakentava palaute on sairaslomalla..

Joten tavallista tylsää kommenttia tulossa:

Aivan ihania lukuja olet saanut aikaan (:
joten etköhän halua tässä lähiaikoina laittaa lisää? *puppyeyes*

Cir*Katwi Kiittää ja kumartaa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 105!!
Kirjoitti: Mrs Black - 22.04.2008 22:27:15

Ääk!! Kaikki on varmaan jo sanonu tän, mutta sanon sen nyt vielä kerran:
Miten sä voit jättää sen tommoseen kohtaan? Tosi hyvä luku oli taas. Jäi mietityttämään, että tykkääkö Harry Adarasta, vai tapahtuko jotain/ muistiko Harry yhtäkkiä jotain.
Laita sitä jatkoa tulemaan PIAN! ;)

Mrs Black

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 105!!
Kirjoitti: Gaploon - 23.04.2008 02:43:59

Hihii! Harry se tykkää Adarasta ;D Mut Adara PÄÄSEE pussauskoppiin Dracon kanssa ;) Ai että Draco Adara on ihanan tuntuinen paritus...George voidaan parittaa vain Fredin kanssa sori 8)
Odotan innolla tuota Bellan ja Adaran kohtaamista ja no, muutenkin Adaran kuolonsyöjä puuhia.
Ai et ole kirjoittamassa enää 90. lukua lisää *katsoo kauriinkatseella* olen kovin järkyttynyt odotin tästä 200. osaista *repeilee* sitten tämä käännetään 66. eri kielelle ja tämä myy enemmän kuin oikea Potter *nauraa kippurassa ja pyytelee anteeksi*
Siis tämä on aivan loistava ja saamme kai lukea ainakin lukuun 125. asti ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 105!!
Kirjoitti: Lokitar - 23.04.2008 19:12:01

Pitäisi kai varoittaa, että jossain vaiheessa fic alkaa spoilata luonnollisesti seiska-kirjaa, joten jos ette ole lukenut ja haluatte lukea ficciä niin omalla vastuulla, tai luette seiskakirjan äkkiä ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 105!!
Kirjoitti: Inviere - 23.04.2008 20:59:39

Ajattelin minäkin tulla tänne ihkuttamaan tätä.

Eli siis: Ihanaa. *teinisydämiä*

Luin kaiken yhteen menoon ja tämä on aivan mahtava! Adaraa ei ole tungettu canonin sekaan väkisin, hän sopii tarinaan hyvin. Minun mielestäni hän ei ole liian "täydellinen" tai sellaista. Tykkään hänestä.

Olen muuten Adara/Draco -fani, tästä parista olisi kiva lukea lisää.
Rakentava jäi vissiin auton alle ja kuoli.

Jatkoa plz! Kiitos ja kumarrus.

~Lily~

Otsikko: Luku 106. Joulujuhlat
Kirjoitti: Lokitar - 24.04.2008 14:33:04

Luku 106. Joulujuhlat

”Harry, mikä nyt?”
”E-ei mitään, muistin vain yhden jutun –” Harry sanoi ja yritti poistua, mutta jokin pidätteli häntä kävelemästä pois, hän vain jäi paikalleen, kuin sätkynukke jonka naruja oli vain hetkellisesti kiskaistu. Adara tuijotti häntä.
”…Ai”, Adara totesi kun tajusi mistä on kyse. ”Öh… Harry…” hän yritti saada jotain sanottua, kun Harry käänsi vihreät silmänsä häneen päin. Katse oli mitään sanomaton, mutta selvästi jännittynyt. Harry selvästi odotti vastausta sisäisellä kauhulla.
”Mistä lähtien sinä…?”
”Se vain alkoi”, Harry sanoi. ”Olin yksin, hautausmaalla kun Sirius -… ja sitten sinä olit siinä. Ja tajusin, etten minä ole se joka kärsi eniten Siriuksen kuolemasta. Tajusin sinun avullasi kuinka itsekäs olin ollut.”
Adara ei edes hengittänyt kuunnellessaan. Kun Harry vaikeni, Adara veti viimein hiljaa ilmaa keuhkoihinsa.

”Miksi et kertonut?”
”Samasta syystä kuin moni muukaan koskaan kertoo. Tiesin ettei minulla ole mahdollisuutta”, Harry vastasi. Adara sulki hetkeksi silmänsä ja katsoi sitten lattiaan. Tuntui kauhealta tuottaa pettymys. Varsinkin ystävälleen.
”En voi sanoa, että olisit väärässä… Minä rakastan Georgea…”
”Tiedän”, Harry sanoi.
”Olisit silti voinut kertoa minulle. Kun sanoit minulle silloin, että en ole yksin. Luulin että se tarkoitti myös sitä, ettet sinäkään olisi yksin minkään asian kanssa.”
”Anteeksi…”
”Älä ole.”

Syntyi hetkellinen, vaivautunut hiljaisuus. Adara katseli kenkiään ja sanoi: ”Mutta kai me silti ollaan menossa juhliin, vai mitä? Minä – tavallaan torjuin Dracon jo.” Harry nosti päätään ja hymyili hiukan hämmentyneenä.
”Tietty, jos sinä vielä haluat”, hän sanoi.
He olivat taas hetken hiljaa ja Harry kääntyi poistuakseen.
”Harry.”
Harry kääntyi takaisin Adaraan päin, kun Adara otti askeleen häntä lähemmäs.
”Kiitos. Olen todella otettu. Ihan oikeasti olen… Eipä sitä aina tule saatua tällaista tunnustusta pojalta joka elää.” Harry hymyili.
”Paitsi jos sattuu myrkyttämään hänen juomansa”, Harry lisäsi ja Adara hymyili takaisin. Hän halasi Harrya.
”Kiitos, Harry… Ja usko pois, sinäkin löydät vielä jonkun. Kuka tietää, kuinka läheltä”, Adara sanoi ja painoi suukon tämän poskelle. Harry hymyili ja kääntyi viimein pois. Tuntui kuin pojan harteet olisivat nousseet, suuren painon lähdettyä niiltä. Adara hymyili, hänen poskensa punehtuivat hiukan ja hän kääntyi itse takaisin kohti suurta salia. Aivojensa vielä hitaasti rekisteröidessä, mitä ihmettä äsken oli tapahtunut.

Adara sai paljon vihaisia katseita osakseen, kun Harry ja hän kävelivät kohti Kuhnusarvion huonetta. He hiukan kiristivät askeliaan ja pian saapuivatkin auki olevalle ovelle.
Huone oli koristeltu smaragdinvihreillä, heleänpunaisilla ja kultaisilla kankailla, huonetta oli laajennettu taikakeinoin niin että kaikki vieraat mahtuivat hyvin sisälle ja keskellä kattoa riippui kultalamppu, jonka sisällä oli keijuja. Huone – tai pikemminkin sali – oli täynnä vieraita, sekä kotitonttuja, jotka raahasivat tarjottimia vieraille ja tarjoilivat kaikennäköisiä herkkuja. Adara joutui olemaan melko tiukasti Harryn käsikynkässä, etteivät he eksyneet toisistaan.

”Harry, kuomaseni! Ja Adara! Tulkaa peremmälle, peremmälle!” Kuhnusarvion ääni kantautui heidän edessään ja he astelivat lähemmäs.
”Täällä on paljon ihmisiä jotka haluavat tutustua teihin… Saanko esitellä Eldred Worplen, entinen oppilaani joka kirjoitti kirjan Veriveljet – elämäni vampyyrien keskuudessa. Ja hänen ystävänsä Vereva.”
Pieni silmälasipäinen mies ravisti innoissaan Harryn kättä, kun hänen ystävänsä vampyyri Vereva vain nyökkäsi.
”Harry Potter! Olen kerta kaikkiaan innoissani! Sanoin tässä juuri yhtenä päivänä Horatiukselle: Missä viipyy Harry Potterin elämänkerta, jota me kaikki odotamme?”
”Öh, niinkö?” Harry sanoi vaivautuneena.
”Juuri niin vaatimaton, kuten Horatius sanoi! Mutta vakavasti puhuen, kirjoittaisin sen mielihyvin itse – ihmiset janoavat lisää tietoa sinusta, poikakulta, janoavat! Jos suostuisit antamaan minulle jokusen haastattelun - sanotaan neljän, viiden tunnin sessioissa, hyvänen aika, meillähän olisi kirja valmiina jo muutaman kuukauden kuluttua -!”
”Anteeksi, mutta minusta tuntuu, että Harry ei kaipaa enää yhtään enempää julkisuutta, hänellä on sitä jo vaikka muille jakaa kymmenen litran tankeissa”, Adara huomautti.

”Ah, no mutta pakkohan teidätkin olisi saada kirjaan mukaan! Olettehan te näköjään noin – läheisiä –”
”Minä ja Harry olemme ystäviä”, Adara sanoi painokkaasti.
”Ai, niinkö – Vereva? Vereva mihin sinä nyt karkasit?!” Worple säntäsi kiireellä Verevan luo, kun tämä oli lähestynyt kauempana seisovia tyttöjä.
”Tässä, ota pasteija”, Worple sanoi ja ojensi sen Verevalle. Adara ja Harry hivuttautuivat karkuun.
He menivät hakemaan pöytien luota simaa ja osuivat samalla professori Punurmion silmien eteen.
”Harry Potter! Voi poikakulta!” hän huudahti heti kauhuissaan. Adara ja Harry huokaisivat tuskastuneina.
”Mitä huhuja olenkaan kuullut! Valittu! Minä tietysti olen tiennyt sen jo kaiken aikaa… Mutta miksi et ole ennustamisen tunneilla, poikakulta? Aine on eritoten sinulle tärkein –”

”Eiköhän meistä kaikista oma aineemme ole se tärkein, Sibylla hyvä!” huudahti Kuhnusarvio ja asteli lähemmäs. Kuin riikinkukko joka pelkäsi toisen vievän hänen mielitettynsä suosion.
”Mutta Harry on oikea luonnonlahjakkuus taikajuomissa, ihan kuin äitinsä! En ole montaa yhtä kyvykästä opettanut, sen sanon, hyvänen aika edes Severus –” Samassa Kuhnusarvio kiskaisi Kalkaroksen kuin tyhjästä heidän eteensä, Harryn käsivarsi värähti Adaran otteessa.
”Lakkaa lymyilemästä ja liity seuraamme, Severus! Juttelin tässä juuri Harryn poikkeuksellisesta liemenkeitosta! Osa kunniasta lankeaa selvästikin sinulle kun olet opettanut häntä viisi vuotta!” Harry nielaisi ja Adara huomasi sen. Kalkaros katsoi poraavasti Harryyn.
”Hassua, minusta kun tuntui, etten saanut opetettua Potterille yhtään mitään.”
”No sitten se on luontainen kyky!” Kuhnusarvio huudahti. ”Olisitpa nähnyt miten hän keitti minulle elävien kuolleiden juoman – en ole koskaan nähnyt niin taitavasti tehtyä ensimmäisellä yrittämällä, en välttämättä edes sinun, Severus –”
”Niinkö tosiaan?” Kalkaros sanoi hiljaa kohottaen toista kulmaansa.

”Muistutapa minua mitä muita aineita opiskelet, Harry”, Kuhnusarvio jatkoi.
”Pimeyden voimilta suojautumista, loitsuja, muodonmuutoksia –”
”Lyhyesti sanottuna kaikkea mitä tarvitaan, jos aiotaan auroriksi”, Kalkaros totesi.
”No auroriksi minä haluankin”, Harry sanoi.
”Ja loistava sellainen sinusta varmasti tuleekin!” Kuhnusarvio huudahti. ”Vai mitä Luna?”
Adara huomasi nyt Kuhnusarvion takana seisovan Lunan, joka ilmeisesti oli kutsuttu vain siksi, koska hän oli ministeriön tapahtumissa mukana.

”Minusta hänen ei pitäisi ryhtyä auroriksi. Aurorithan ovat tunnetusti mukana Lahohammas-salaliitossa, luulin että se on jo yleisessä tiedossa. He toimivat sisältä käsin kaataakseen taikaministeriön yhdistelemällä pimeyden taikuutta ja ientulehdusta.”
Harry pärskähti juodessaan ja osa simasta taisi mennä hänen nenäänsä. Adara läimäytti tätä selkään kun hän ei lakannut yskimästä. Harryn hetken aikaa hikkailtua, he näkivät Argus Voron joka raahasi Dracoa korvasta kohti professori Kuhnusarviota.

”Professori Kuhnusarvio, minä tapasin tämän pojan väijymästä yläkerran käytävässä. Hän väitti saaneensa kutsun näihin juhliin ja myöhästyneensä. Onko hänet kutsuttu?” Draco riuhtaisi itsensä irti vihaisesti.
”Hyvä on, en ole kutsuttu! Yritin kuokkia, oletko tyytyväinen?!” hän ärjäisi.
”Ei, en ole! Olet kuule vaikeuksissa nyt! Eikös rehtori sanonut, että hiiviskely öiseen aikaan ei tule kysymykseenkään, jos ei ole lupaa?”
”Anna olla, Argus, anna olla. Nyt on joulu! Eikä ole rikos tahtoa juhliin. Unohdamme tämän kerran rangaistukset: voit jäädä tänne, Draco”, Kuhnusarvio sanoi, mutta Draco ei silti näyttänyt kauhean iloiselta tai omahyväiseltä. Voro kääntyi ja laahusti pettyneenä ulos ja Draco kiitti Kuhnusarviota vieraanvaraisuudesta.

”Eipä kestä, eipä kestä. Tunsinhan minä sentään isoisäsi”, Kuhnusarvio sanoi ja Draco ja hän alkoivat jutella. Keskustelu ei tosin kestänyt kauaa, sillä Kalkaros tarttui Dracoa olkapäästä ja sanoi: ”Minulla on sinulle asiaa.”
”Älähän nyt, Severus”, Kuhnusarvio sanoi. ”Nyt on joulu, älä ole turhan ankara –”
”Minä olen tuvanjohtaja ja päätän itse, miten ankara ja millainen minä olen”, Kalkaros sanoi.
”Mennään käytävään, Draco.”
Draco lähti edellä ja Kalkaros perässä, Adara asteli hiukan lähemmäs Kalkarosta ja hetken mielijohteesta tarttui tätä käsivarresta.
”Jos tämä koskee sitä tehtävää – pidä hänestä huolta. Minä en voi auttaa mitenkään, joten –”
”Tiedän”, Kalkaros sanoi ja riuhtaisi kätensä Adaran otteesta ja häipyi Dracon perässä ovesta ulos. Adara puraisi huultaan vaivaantuneena ja kääntyi katsomaan taakseen: Harry oli poissa.

A/N: Kommentit tervetulleita ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.4 luku 106!!
Kirjoitti: Luthien - 24.04.2008 15:15:06

öh, eikös Harry mennyt noihin juhliin Lunan kanssa... No, mitäs tuosta kun Luna siellä nyt kumminkin oli :D

En ole ihan varma pidänkö siitä, että Harry on 'ihastunut' Adaraan, koska jo Draco ja George tykkäävät hänestä. Alkaa tuntua, että yrität tunkea hänestä väkisin suosittua. :-\ Se vain tuntuu jotenkin tyyliin siltä että 'Adara on ihana ja kaikki tykkää siitä', jos ymmrrät...
Vaikka en kyllä siitäkään parituksesta tykkää, niin jätä Harry Ginnylle.

En nyt keksi muuta sanottavaa joten jatkoa vain tulemaan, niin pysyn tyytyväisenä. ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.4 luku 106!!
Kirjoitti: Lokitar - 24.04.2008 16:08:45

No Ginnyllä on vielä etumatkaa miesten kanssa Adaraan nähden ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.4 luku 106!!
Kirjoitti: Mrs Black - 24.04.2008 21:59:24

Taas hyvä luku. (Yllätys, yllätys..)
Tässä ei kyllä tapahtunut hirveästi mitään, mitä kirjassa ei olla sanottu. Paitsi tietenkin Harryn tunnustus. Minusta se on ihan ymmärrettävää, että Harry tykkää Adarasta. Adara on kuitenkin Siriuksen tytär. Tavallaan olisin halunnut, että Harry ja Adara menisi yhteen, mutta Harry on ikuisesti Ginnyn, vaikken pidäkkään siitä parituksesta.
Tuli vähän seko kommentti, mutta yritä kestää. ;)

Jatkoa please.
Mrs Black

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.4 luku 106!!
Kirjoitti: Lokitar - 24.04.2008 22:19:47

Kieltämättä, Harry ja Adarakin olisivat aika tasapainoinen pari...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.4 luku 106!!
Kirjoitti: Gaploon - 25.04.2008 01:36:00

Elämäni kohokohta, päivieni valo Adaraan on tullut jatkoa! *hieman imelää eikö* :-\ No kuitenkin taas hyvä luku ja noudattaa periaatteena kirjaa todella hyvin. Olet sinä vaan aika epeli kun tälläisen projektin aloitit. Jatkoa toivotaan edelleen ;D kukaan tuskin suuttuu jos sitä tulee nopeasti!
Mitä muuta tässä enää voi sanoa :-\ muuta kuin että loistava ficci kaiken kaikkiaan:D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.4 luku 106!!
Kirjoitti: Lokitar - 25.04.2008 08:36:55

kiitos Gaploon :) ja jooh, jatkoa tulee aika tiuhaan tahtiin kun olen sitä nyt kirjoittanut lukuun 114 asti x)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.4 luku 106!!
Kirjoitti: Lumos - 26.04.2008 00:28:19

pliis ethän parita Adaraa ja Harryä ?Ethän! Se ei olis hyvä...Mutjoo ihan hyvää tekstiä kiitos siitä !

Otsikko: Luku 107. Ensimmäiset S.U.P.E.R-kokeet
Kirjoitti: Lokitar - 26.04.2008 01:23:51

Luku 107. Ensimmäiset S.U.P.E.R-kokeet

Seuraavana päivänä, he – Adara, Ron ja Harry - lähtivät samassa junaosastossa istuen pois Tylypahkasta ja heidät haettiin ministeriön autoilla King’s Crossilta Kotikoloon. Hermione lähti oman perheensä luo, ja totta puhuen Adara oli siitä kovin helpottunut, sillä Hermione ja Ron olivat yhä mykkäkoulussa. Siksi Hermione ei istunutkaan heidän kanssaan vaunuosastossa, vaan vaelsi valvojaoppilasmerkkiään esitellen käytävillä, ja ohi kulkiessaan ei kiinnittänyt huomiota lainkaan Roniin. Harry kertoi junassa seuranneensa Dracoa kesken juhlien ja yrittäneensä kuunnella hänen ja Kalkaroksen keskustelua, mutta ei ollut saanut mitään irti. Adara ei yhtään ihmetellyt. Ei Kalkaros ollut niin tyhmä että puhuisi vakoiluriskisessä paikassa kovaan ääneen Dracon tehtävästä jonka Voldemort oli hänelle antanut.

Adara oli tuskin koskaan ollut niin iloinen poistuessaan Tylypahkasta. Hän loikkasi autosta yhdellä harppauksella ja antoi ajajan kantaa hänen tavaransa, kun hän itse säntäsi Kotikolon ovesta sisään – melkoisella ryminällä, sillä hän kompastui eteisen maton reunaan.
Portaista kuului samanlaista ryminää ja samassa kaksosista toisen pää kurkisti kulman takaa, kasvot sellaisessa ilmeessä kuin poika olisi juossut päin seinää matkallaan.
Hänkin hyppäsi yhdellä loikalla Adaran luokse ja kietoi tämän käsivarsiensa suojiin ja suudelmiin. Samassa toinen kaksosista hyppäsi esiin ja huusi raivoissaan: ”FRED!”
Adara punehtui kasvoistaan ja irrottautui suudelmasta.
”Fred?!”
”Vitsi vitsinä, minä olen Fred”, äsken huutanut poika virnisti ja Adaran edessä seisova George nauroi. Adara läimäytti Georgea vitsikkäästi nyrkillä rintaan.
”Hei! Lyö tuota!” George sanoi ja osoitti Frediä. Adara hymyili ja suukotti Georgea uudestaan.

Jouluaaton iltana Adara ja George istuivat sohvalla takan ääressä, Ginnyn koristeltua juuri joulukuusen loppuun ja herra ja rouva Weasleyn puhuessa jotain, kuinka iloisia he olivat, että Adarakin oli tullut heille.
Ovi aukesi narahtaen ja Adara kääntyi katsomaan: Lupin oli saapunut harvinaisen synkkä ilme kasvoillaan.
Adara ryntäsi halaamaan häntä ja Lupinin äsken niin masentunut ilme kirkastui heti kun hän sai halata kummityttöään.
”Hei!” Lupin huudahti.
”Hei, hyvää jouluaattoa”, Adara toivotti ja irtautui Lupinista.
”Samoin.” Lupin hymyili.

He istuivat pian koko joukko olohuoneessa kuunnellen musiikkia ja jutellen. Lupin oli vakoojana ihmissusien piireissä, mutta ei uskonut että ihmissusista saisi liittolaisia Dumbledorelle, ne tuntuivat olevan jo kuolonsyöjien puolella.
Kesken keskustelun, Harry kertoi epäilevänsä että Draco on myös liittynyt kuolonsyöjiin. Adara nielaisi kaakaotaan väärään kurkkuun ja kaikki katsoivat häntä oudosti.
”Tiedätkö sinä siitä jotain?” Lupin kysyi.
”En tiedä että onko Draco kuolonsyöjä… mutta hänellä on jokin tehtävä” Adara sanoi ääni hiukan kähisten kun hän yritti yskiä kaakaota kurkussaan.
”Minä tiesin sen! Mikä se tehtävä on?” Harry kysyi.
”En tiedä… Hän ei kerro”, Adara vastasi ja Harry näytti pettyneeltä. Hän ei saanutkaan uutta tietoa.

Seuraavana aamuna Adara heräsi pitkään haukotellen ja venytellen – ja tökkäsi jotakuta joka ähkäisi kovaan ääneen. Hän oli osunut Frediä nenään venytellessään ylöspäin sängylle. Fred oli vielä hetki sitten vielä kuorsannut tyytyväisenä ja näytti nyt hiukan pelästyneeltä kun sai yllätysherätyksen.
Adara vilkaisi toiselle puolelleen ja näki toisessa vuoteessa Georgen joka heräsi Fredin ähkäisyyn. Kaikki kolme vilkaisivat vielä unenpöpperöisinä toisiaan, ja sitten omiin jalkoihinsa, joissa jokaisella oli iso säkin kokoinen sukka pullollaan lahjoja.
”Hyvää joulua!” kaksoset huudahtivat ja loikkasivat sukkiensa kimppuun. Adarakin nousi ja huomasi heti sukan suulla paketin, joka oli käsialastaan päätellen Georgelta. Adara jätti sen viimeiseksi ja kävi rouva Weasleyn antaman puseron kimppuun.

Pian he kaikki olivat ruokapöydän ääressä ja Adara piteli kädessään Georgen pientä, hopeista pakettia. Hän avasi sen pöydän alla, Harryn ja Lupinin keskustellessa.
Paketissa oli pesäpallon kokoinen lasipallo, jonka sisällä oli hopeista sumua.
”Onko tämä muistipallo?” Adara kysyi Georgelta kuiskaten. George naurahti.
”Ei, paljon parempaa”, hän vastasi ja nosti pallon Adaran kasvojen tasolle. Adara katsoi sen sisällä olevaan sumuun ja erotti kuvia. Liikkuvia kuvia… hänen valokuva-albumistaan!
”Loihdin kaikista kuvista vaivihkaa syksyllä kopion tuohon palloon, ja ne liikkuvat siellä itsekseen koko ajan. Mutta –” George penkoi taskuaan ja otti samanlaisen pallon sieltä.
”Minullakin on, ja kun napautat taikasauvallasi palloa kolmasti, näet kuvien sijaan minun palloni näkökulmasta. Pallo alkaa kuumentua vaikkapa taskussani, joten tiedän kun sinulla on minulle asiaa.”
”Ja… minun äänenikin kantautuu sinulle vai?”
”Niin”, George sanoi ja Adara oli aikeissa sanoa jotain poikaystävänsä nerokkuudesta, kun rouva Weasley tiputti kauhan lattialle järkyttyneenä.

”Arthur… Percy tulee”, hän sai sanottua katse ikkunassa, ja sen takana näkyvässä pihamaassa. Adara ja George kääntyivät hämmästyneinä kaikkien muiden mukana katsomaan ulos. Siellä Percy tosiaan käveli lumihangessa, silmälasiensa sangat auringonvalossa hiukan kiiluen, mutta hän ei ollut yksin.
”Hän – hän tulee ministerin kanssa!” rouva Weasley huudahti ja samassa keittiön ovi aukesi ja Percy astelikin jo sisään.
”Hyvää joulua, äiti”, Percy toivotti.
”Voi, Percy!” rouva Weasley huudahti itku kurkussa ja halasi poikaansa.
”Anteeksi tämä häiriö, mutta olimme työasioissa tässä lähistöllä, eikä Percy voinut vastustaa kiusausta tulla kotiin ja tavata teidät kaikki”, Rymistyir sanoi hymyillen ja rouva Weasley kurottautui suukottamaan poikaansa poskelle.
”Minäpä taidan mennä tästä ulos tallustelemaan – ei, en halua olla häiriöksi! Jospa joku vaikka esittelisi minulle teidän puutarhaanne… Tämä nuori herrahan näyttäisi jo syöneen?”

Kaikki vilkaisivat varuillaan vuoroin Rymistyiriä, vuoroin Harrya.
”Joo, mikä ettei”, Harry sanoi hiljaisuuteen ja lähti ulos ministerin kanssa.
Kaikki katsoivat epäillen heidän jälkeensä. Adara – ja varmasti kaikki - tiesi tasan tarkkaan, että ministeri suunnitteli jotain. Ja hän ei taatusti kutsunut sattumalta Harrya, sillä Ginny ja George olivat myös syöneet lautasensa tyhjiksi.
Kun Rymistyir lopulta palasi raivostuneen näköisen Harryn perässä, Percy lopetti heti vastenmielisen hymyilynsä, muuttui jälleen virallisen näköiseksi ja kuunteli kun Rymistyir sanoi, että he poistuisivat heti.

George, Fred ja Ginny ottivat Ginnyn lautaselta kaikki palsternakkasosetta ja heittivät Percyä sillä raivoissaan. Adaraltakaan ei paljoa puuttunut – mutta kun ei ollut mitään heittokelpoista käden ulottuvilla. Siksi Adara heittikin räkäherjan Percyn niskaan, muistettuaan että hänkin on jo seitsemäntoistavuotias.
Myöhemmin illalla Harry kertoi ministerin yrittäneen saada Harrya puolelleen.
”Mitä sinä sitten teit?” Adara kysyi.
”Näytin Rymistyirille nyrkkiä”, Harry sanoi ja näytti En saa valehdella-tekstiä kämmenselässään. Adara naurahti.

Uuden vuoden jälkeen he palasivat jälleen Tylypahkaan. Loma oli mennyt yllättävän nopeasti, eikä mitään erikoista ollut tapahtunut. Harry ja Ron viettivät keskenään aikaa kuten parhaat ystävät aina, ja rouva Weasley oli masentunut Percyn takia.
Adara ja George eivät voineet hyvästellä sinä päivänä kunnolla, sillä kaksosilla oli kiire takaisin puotiinsa. Adara heitti haikean lentosuukon vielä takassa Georgelle, ennen kuin hormipulveri imaisi hänet takaisin Tylypahkaan – Adara nielaisi vahingossa pöllyävää tuhkaa suun kautta.
Rohkelikkotornin ilmoitustaululla oli heidän palattuaan suuri juliste:

Ilmiintymiskurssi

Jos olet seitsemäntoistavuotias tai täytät seitsemäntoista ennen elokuun 31. päivää, voit osallistua taikaministeriön ilmiintymisohjaajan vetämälle kaksitoistaviikkoiselle ilmiintymiskurssille.
Ole hyvä ja pane nimesi alla olevaan luetteloon, jos haluat osallistua.
Hinta: 12 kaljuunaa.

Adara muistikin miten edellisvuonna ilmiintymiskurssia ei pidetty ministeriön tapahtumien takia, joten hän lisäsi nimensä alle ja jatkoi matkaansa tyttöjen makuusaliin, purkamaan joululahjojaan oikeille paikoilleen.

Koulu tuntui vain vilahtavan Adaran silmien edessä. Ja ennen kuin hän edes tajusi, oli helmikuu. Ensimmäistä S.U.P.E.R-tutkintoa edeltävä viikko.
Adara oli tulla hulluksi kerratessaan taikakausien historian tärkeimpiä aikoja. Hän paiskoi kirjaa milloin mihinkin ja kirosi sitä, että sauvantekijä tarvitsisi tietoa myös historiasta. Miksi edes tarvitsi? Tuskinpa historiasta löytyi mitään erikoisia sauvoja jotka hohtivat vaikkapa pimeässä!
Adara huokaisi ja löi päätään pöytään. Viikko, viikko!
Samassa Adara kuuli kuinka kaksi puuskupuhia kävelivät kirjaston oven ohi ja puhuivat siitä, kuinka he myöhästyisivät kohta ilmiintymiskurssilta. Adara otti äkkiä jalat alleen.

Ilmiintymistuntikaan ei ollut kummoinen, eikä taatusti parantanut Adaran mielialaa. Ministeriön lähettämä opettaja Wilkie Miskrossi jauhoi koko ajan määränpäästä, määrätietoisuudesta ja miettimisestä. Kukaan Susan Bonesia lukuun ottamatta ei onnistunut ilmiintymään – mutta Susanistakin jäi jalka jälkeen. Adara ei saanut aikaiseksi sen paremmin mitään, sillä hän oli niin uupunut taikahistorian S.U.P.E.R:iin valmistautumisesta.

Pian koittikin taikakausien historian S.U.P.E.R-koe.
S.U.P.E.R.I:t olivat teoriassa samat kuin V.I.P:t, paitsi että suorituksia oli vahtimassa myös aineiden opettajat, eivätkä pelkät ministeriön velhot ja noidat. Arvostelu oli paljon tiukempaa ja kaikesta oli teoria- ja suorituskoe, paitsi tietenkin taikahistoriassa. Adara meni teoriakokeeseen harvan muun kanssa ja koeaikaa oli tasan kolme tuntia. Adara oli valmis jo kun kaksi tuntia oli tullut täyteen, mutta häntä vaivasi kokeesta vielä yksi kohta. Hän tuijotti paperia pitkään ja hartaasti.
Miksi nimitettiin Helga Puuskupuhin henkilökohtaisesta omaisuudesta sitä osaa, jolla on tunnetusti eniten arvoa? Ja mikä on se esine joka niistä on yhä kadoksissa?
Adara huokaisi ja heitti leikillään vastauksen teeastiastosta ja läimäytti sitten päänsä pöytään.
Minä kuolen…

Ilmiintymistunnit eivät edenneet kolmannellakaan kerralla paljoa mihinkään ja Adaralla oli niiden jälkeen loitsujen S.U.P.E.R, ratkaisevin kaikista sauvantekijöiksi haluavien S.U.P.E.R:eista.
Adara ryhdistäytyi ja asteli sisälle koehuoneeseen. Lipetit istui ylpeänä ministeriön miesten vieressä, kun Adara loihti täydellisen suojeliuksen ja onnistui kutsumaan loitsulla tavaroita kaksi kerrosta ylempää linnasta ja tekemään upean kilpiloitsun. Adara oli melko varma pääsystään läpi.

Muutama viikko hänellä oli taukoa kokeista, mutta siitäkään ei menoa puuttunut, nimittäin perjantaina Harry säntäsi hänen luokseen.
”Ad-Adara”, hän sanoi hengästyneenä juoksusta. ”Ron – Ron – ”
”Harry, rauhoitu, Ron mitä?” Adara sanoi huolestuneena.
”Ron sai jonkun – myrkytyksen – niistä Romilda Vanen lemmenjuomalla täytetyistä suklaanoidankattiloista. Laitoin besoaarin hänen suuhunsa ja hänet – hänet vietiin sairaalasiipeen.”
Enempää ei tarvinnut sanoa, vaan he juoksivat sairaalasiipeen, jossa oli jo Fred, George, Ginny ja Hermione paikalla. Adara ei ehtinyt tervehtiä Georgeakaan kun hän katsoi huolissaan Ronia.

”Isä ja äiti ovat Dumbledoren luona juuri nyt…” George sanoi hetken päästä.
”Kertoisitko Harry mitä tapahtui?” Fred kysyi ja Harry kertoi kuinka Ron oli erehdyksissään syönyt suklaanoidankattiloita ja kuinka Kuhnusarvio teki vastalääkkeen, jonka juotuaan hän tarjosi vielä lasillisen simaa Ronille, mutta Ron oli saanut jonkin kohtauksen. Adaraa mietitytti, oliko myrkky sittenkään lemmenjuomassa, vaan ehkäpä Kuhnusarvion vastalääkkeessä? Tai jopa Kuhnusarvion simassa? Harry jatkoi vielä ja kertoi kuinka Matami Pomfrey ja McGarmiwa olivat hakeneet Ronin sairaalasiipeen ja Ron ei ollut herännyt vielä kohtauksen jälkeen kertaakaan.
Hermione oli harvinaisen vaitonainen. Niiskautti vain kerran tai pari kun muut puhuivat. Adara ei viitsinyt sanoa mitään vaan tarttui Georgea kädestä hellästi, vaihtamatta katsettakaan.

Seuraavana päivänä todettiin kaikkien onneksi, että Ron toipuisi täysin ja kaksoset, sekä herra ja rouva Weasley olivatkin taas poissa. Ja Rohkelikko vastaan Puuskupuh-peli lähestyi. Harry oli joutunut ottamaan McLaggenin uudeksi pitäjäksi kunnes Ron parantuisi, ja Adara ei malttanut odottaa kun jompikumpi lyöjistä saisi ryhmyn päin Zacharias Smithiä. Adarasta tuntui, että mitä enemmän Puuskupuhit saisivat köniinsä, sitä rauhallisemmin Adara nukkuisi seuraavat yöt. Mutta toisaalta, pikku-Anniekin oli Puuskupuh, minkäs he sille voivat jos Zachariaksen kaltainen ääliö joutuu heidän tupaansa. Jospa Adara tekisikin heille palveluksen ja kumauttaisi tätä luudan varrella pelin jälkeen.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 26.4 luku 107!!
Kirjoitti: Luthien - 26.04.2008 20:55:35

Jatkoa tullut!

Tässä osassa alkoi välillä tuntua hieman siltä, että etenet melko nopeasti, vaikka ei se minua oikeastaan paljon haitannut. Pidin silti :D

Niin, ja tällä kertaa havaitsin yhden virheen:

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 26.04.2008 01:23:51

Adara muistikin miten edellisvuonna ilmiintymiskurssia ei pidetty kolmivelhoturnajaisten takia, joten hän lisäsi nimensä alle ja jatkoi matkaansa tyttöjen makuusaliin, purkamaan joululahjojaan oikeille paikoilleen.

Eihän se ollut edellisvuonna, vaan sitä edellisenä... ;)

Ja jatkoa tulemaan, kiitosh!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 26.4 luku 107!!
Kirjoitti: Hopbandop - 28.04.2008 17:27:04

Enpä olekaan kommentoinut pitkään aikaan, joten ajattelin, että olisi jo aika.
Kirjoitustyylisi on edelleen erittäin hyvä, vaikka pieniä kirjoitusvirheitä ja kielellisiä kömpelyyksiä (enpä olisi uskonut tuollaista ilmausta ikinä käyttäväni ;D) on edelleen sinne tänne päässyt lipsahtamaan.

Juoni kehittyy lupaavasti, mutta minua hiukan häiritsee, kun olet jättänyt Adaran ja Dracon suhteen niin vähälle. He kun eivät ole tämän lukukauden aikana tavanneet lähes ollenkaan. Kyllähän heidän joku keino nyt pitäisi keksiä pitää yllä suhdettaan, vaikka se Adaran puolesta teeskentelyä onkin.
Tuo Harryn juttu tuli aika yllättäen ja käväisi vain pikaisesti. Noin mehukasta käännettä voisi hyödyntää vielä myöhemminkin, vink, vink ;)

Huomasin muuten, että olet kylvänyt tänne pieniä viittauksia kuudenteen ja seitsämänteen kirjaan liittyen, en mainitse niitä tässä, siltä varalta, että joku, joka ei ole lukenut seiskaa sattuu lukemaan tämän.

Mutta lupaan kommentoida seuraavan luvun jälkeen oikein kunnolla, kun nyt ei tauosta huolimatta tunnu tulevan paljoakaan.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 26.4 luku 107!!
Kirjoitti: arttu - 28.04.2008 21:56:01

En olekaan pitkään aikaan kommentoinut, mutta edelleen luen tätä kieli pitkällä... Olet saanut Adaran mukaan kirjojen tapahtumiin todella uskottavasti. Hieman minuakin kyllä häiritsee se, että kaikki tuntuvat olevan Adaraan ihastuneita tai ylipäätään kenelläkään ei ole hänestä mitään pahaa sanottavaa. Saisiko tähän hahmoon jotain säröä? Kokonaisuudessaan tarinasi on aivan yliveto. Siitä varmaan kertoo sekin, että lukijoita riittää edelleen vaikka lukuja onkin jo yli sata! Jatkoa toivoisin pian, kuten aina... Niin, ja Harry Potter on homo, älkää pliis kyseenalaistako tätä tosiasiaa... ;)

Otsikko: Luku 108. Stressi
Kirjoitti: Lokitar - 28.04.2008 22:49:01

Luku 108. Stressi

Puuskupuh vastaan Rohkelikko-ottelu lähestyi ja ennen kuin kukaan huomasikaan – oli se päivä.
Adara seisoi ennen pelin alkua hermostuneena Rohkelikkojen pukuhuoneessa, puristaen kädessään tulisalamaansa. Jostain syystä häntä hermostutti paljon enemmän olla kentällä, kun Ronillekin oli sattunut onnettomuus. Tai lavastettu onnettomuus. Mitä jos pelissäkin tapahtuisi jotain? Jonkun luuta alkaisi tempoilla tai joku putoaisi? Adara nielaisi hiukan huolestuneena ja lähti Harryn perässä kentälle. Hänen onnekseen peli alkoi ihan hyvin, kukaan ei telonut itseään eikä mitään normaalista poikkeavaa tapahtunut.

Puuskupuh teki ensimmäisen maalinsa ja McLaggen rähjäsi siitä Ginnylle. Adaran teki mieli ottaa Cootelta tai Peakesilta maila ja kumauttaa McLaggenia – ja lujaa.
”Keskity siihen mitä sinun pitäisi tehdä ja jätä muut rauhaan!” Harry karjui tälle.
”Itse et näytä kovin hyvää esimerkkiä!” McLaggen huusi takaisin.
”Harry onkin kapteeni, senkin pälli!” Adara huusi. Nyt hän haaveili eniten McLaggenin kalloon kolahtaneesta ryhmystä enemmän kuin edes sen pelin voittamisesta.

Ginny ja Demelza tekivät maalit pian sen jälkeen, mutta Cadwaller teki toisen maalin ja he olivat tasoissa. Lopulta tilanne oli seitsemänkymmentä-neljäkymmentä Puuskupuhille ja McLaggen oli mennyt häiriköimään Peakesia siitä kuinka hänen täytyisi pitää mailaa. Harry meni ärjymään hänelle ja sai itse ryhmystä päähänsä, jonka McLaggen häntä päin varmaankin tahallisesti löi. Harry putosi luudaltaan, mutta Peakes ja Coote nappasivat hänet ilmasta ja laskivat varovasti kentälle.

Kaikesta huolimatta peli jatkui ja Adara joutui olemaan etsijä ja jahtaaja yhtä aikaa (asiaa rauhoitti se, että Coote löi ”vahingossa” ryhmyn McLaggenin rannetta päin).
Valitettavasti Adara ei saanut sieppiä, vaan Puuskupuh ehti ensin – he hävisivät kolmesataakaksikymmentä-kuusikymmentä.
Kaikki rohkelikot olivat raivoissaan McLaggenille ja soivat tälle murhaavia katseita. Harry joutui sairaalasiipeen kallonmurtuman takia, mutta Adaraa ei päästetty siipeen häntä katsomaan.
Adara piti sitä toisaalta ihan hyvänäkin asiana. Ehkei ollut parasta, että Harry herää Adara vierellään, sen tunnustuksen jälkeen…

”Hitto, poika joka elää ja minä…” Adara mutisi astuttuaan Lihavan leidin muotokuvan eteen. Adara ei ollut kertonut Georgelle mitään, sillä hän pelkäsi että se saattaisi rikkoa Harryn ja kaksosten välejä. Harry oli muutenkin aivan eri asia, verrattuna Dracoon. Draco oli seurannut häntä ja tunkenut seuraan väkisin. Harry taas oli Adaran ystävä, melkein kuin veli, ja toivottavasti tulisi aina olemaankin.

Seuraavana maanantaina Ron ja Harry pääsivät sairaalasiivestä ja kaikki tuntui olevan ennallaan.
Adaralla oli sillä viikolla kaksi S.U.P.E.R-tutkintoa, viimeinen ilmiintymiskurssin tunti ja koe, jotka kaikki hän halusi ainakin yrittää suorittaa, mikäli hän myöhemmin haluaisi sittenkin auroriksi. Taikajuomien S.U.P.E.R:ssä hänen täytyi valmistaa yksi juoma vain siten, että hän tiesi ainesosat – hänen täytyi osata ulkoa missä järjestyksessä ja miten se liemi valmistettaisiin.
Sitten hänen täytyi noudattaa tarkkoja ohjeita mahdollisimman hyvin, ilman mittausvälineitä. Ja lopulta niiden kokeiden jälkeen hänelle jäi kaksi tuntia aikaa suorittaa teoriakoe. Kuhnusarvio istui tyynen rauhallisena tuomarien seassa, eikä näyttänyt kiinnittävän erityisen suurta huomiota miten Adara liemiään teki. Hän näytti vain tyytyväiseltä. Adaran poistuttua ovelle, hän vielä kuuli Kuhnusarvion sanat: ”Herttainen tyttö! Aivan loistava! Ei parempaa voisi odottaa Violan ja Siriuksen lapselta!”

Adara makasi oleskeluhuoneen sohvalla uupuneena. Vielä muodonmuutosten, pimeyden voimilta suojautumisen ja yrttitiedon S.U.P.E.R:t jäljellä. Pimeyden voimilta suojautumisen tutkinto olisi seuraavana päivänä, mutta Adara ei jaksanut murehtia sitä juuri sillä hetkellä. Hän ummisti hetkeksi silmänsä.
Hetki venyi ja jatkui, kunnes kello olikin jo yhdeksän illalla. Adara viimein heräsi ja käänsi katseensa kelloon. Pian hän alkoikin paniikissa lukea pimeyden voimilta suojautumisen kokeeseen.

Seuraavana päivänä Adaran täytyi istua hiljaisessa huoneessa Kalkaroksen ja muiden tuomareiden tuijottavien silmien alla. Hän loihti täydellisen suojeliuksen, kuten loitsujen kokeessakin, ja suoritti vajaassa kahdessa tunnissa teoriakokeen. Jälleen ovella hän kuuli ääniä. Tällä kertaa yhden tuomarin suusta: ”Taisi Kuhnusarvio olla eilen oikeassa, että tuossa tytössä on lahjakkuutta!”
”Niinpä taisi”, vastasi mitään ilmaisematon ääni, ja Adara järkyttyi suljettuaan oven, sillä hän ymmärsi jälkimmäisen äänen kuuluneen Kalkarokselle.

Seuraavana päivänä aamiaispöydässä, Adara aukaisi päivän profeetan ja näki ensimmäisenä pienen artikkelin, jossa luki:

Velho Mundungus Fletcher pidätetty murtoyrityksestä
Sekä manaliuksen esittämisestä murron yhteydessä. Hänet on toimitettu Azkabaniin.

Adara huokaisi, Mundungus-parka. Kilta on nyt menettänyt varkaiden ja huijarien maailmaan yhteydessä olevan ketjunsa.
Adara taitteli lehden ja söi masentuneena aamiaisensa.

Sinä päivänä hän meni ensimmäisten joukossa suorittamaan ilmiintymiskokeen. Hän asteli Ronin ja Hermionen kanssa Tylyahoon (Harry ei voinut tulla, sillä hän ei ollut seitsemäätoista).
Koe suoritettiin etunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan järjestyksessä. Kun Adaraa vuoden nuorempi Aadolf ja Adaran vuosiluokkalainen Abe olivat menneet, oli Adaran vuoro ilmiintyä Kolmen luudanvarren eteen. Adaran mahassa muljahti kun hänen nimensä mainittiin.
Hän astui lähemmäksi toista ministeriön työntekijää, kuunteli tämän ohjeet ja keskittyi sitten ilmiintymään. Hän ummisti silmänsä ja keskittyi: Kolme luudanvartta, kolme luudanvartta…

Hänestä tuntui kuin hänet oltaisiin sullottu ahtaaseen putkeen. Hän ei saanut henkeä hetkeen ja ennen kuin hän tajusikaan - hän oli Kolmen luudanvarren edessä. Mutta kahden jalan päässä siitä vanteesta johon hänen olisi pitänyt ilmiintyä. Hän huomasi ministeriön työntekijän seisovan vanteen toisella puolella haukotellen. Hän ei ollut huomannut Adaraa.
Adaran mahassa kihelmöi ajatuksen saatuaan, ehkä hän voisi…?

Hän hiipi hiljaa vanteen luo, loikkasi vanteen sisään ja päästi suullaan jonkinnäköisen poksahdusäänen, kuten ilmiintyessä yleensä kuuluu. Ministeriön työntekijä katsoi häntä hiukan säikähtäen kesken haukotuksen.
”Ai! Kappas, oletko ehjä?” hän kysyi ja käveli Adaran ympäri kolmesti katsoen tarkasti ettei hänestä ole jäänyt mitään jälkeen.
”Hienoa!” hän sanoi ja lähetti punaisen valosuihkun ilmaan että muut tiesivät että seuraava sai tulla.
”Voit mennä, laita nimesi tuohon listaan niin saat ilmiintymiskortin myöhemmin.”
Adara laittoi nimensä pergamentille Aadolfin perään tyytyväisenä, naurua pidätellen.

Hän palasi kouluun odottamatta Ronia ja Hermionea – hän oli uupunut. Kaikki S.U.P.E.R-tutkinnot, ilmiintymiskurssi, tapahtumat koulussa… Adara saapui Rohkelikon oleskeluhuoneeseen ja lysähti sohvalle kovaan ääneen huokaisten. Hän tuijotti hetken aikaa kattoa, nosti vaivalla kätensä silittämästä pehmeää mattoa ja läimäytti sen silmiensä eteen, ettei päivänvalo häikäisisi.
Samassa hän kohotti kummastuneena kättään korkeammalle, otsalle.
Kuumetta…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 108, 28.4!!!
Kirjoitti: Gaploon - 29.04.2008 15:09:15

Verry intresting...vai miten se nyt kirjoitetaankaan ;D Kuulostaa taas siltä että kohta alkaa tapahtumaan! Minunkin mielestä tuo Adaran ja Dracon juttu ei ole oikeen juttu, koska siinä ei ole sitä juttua :-\ He näkevät nopeasti käytävällä ja sitten ihmetellään ettei Adara saa mitään selville ??? Toimintaa nainen >:( ei ne tiedot sun syliisi taivaalta tipu! ne putoaa koska ne eivät ole nestettä ::) Kuulostaa hyvältä ja ei Adaraa tarvitse kaikille tarjoilla ihan tuo 2 kauppa 3 korvapuusti riittäisi :) No jatkoa odotellaan, toivottavasti tulee pian koska: i will back!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 108, 28.4!!!
Kirjoitti: Justinee - 29.04.2008 15:26:10

WOAH!! oon pari viikkoa pois, ja NÄIN MONTA UUTTA LUKUA!! :O oli kauhee urakka lukea, mut huomasin että tää on OIKEESTI varmasti paras ficci mitä oon lukenu :) Näin monesta luvusta sais jo kirjan tai kaks :D
Tykkään silti näistä Adaran jutuista, ja se piirron laittaminen oli kuvattu hienosti. Tosin tuo Adara/Draco tilanne ei oikeen näytä etenevän mitenkään, ja Harry yllätti :o
Mutta tosiaan, en voi odottaa et saan tietää mitä Adaralle tapahtuu seukiksi ;D Sulla oli vissiin niitä lukuja aika paljon kirjotettuna? Kiva ;) JATKOO :-*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 108, 28.4!!!
Kirjoitti: Lokitar - 29.04.2008 15:27:59

Joo tää viimeisin luku on ehkä sen verta tylsä et voin laittaa seuraavan luvun pian. Ja joo, mä tulostin eilen kaikki luvut Adaraa ja voi jessus mikä pino paperia!!! Olin ihan shokissa xD

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 108, 28.4!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 29.04.2008 16:59:23

En yhtään ihmettele jos sitä paperia oli jonkun verran, melkein 110 lukua jo! Aivan mieletöntä!
Joo..siis luku oli jälleen kerran tosi hyvä, melko lyhyt vaan, mutta kai sen korvaa tuo vauhti millä niitä uusia lukuja tulee :D Paitsi, että joissain kohtia eteni juttu aika nopeasti, eikä se sitten niin kauheesti jääny mieleen.. :)

Tämmöinen vähän pisti silmään:

Lainaus

Hän loihti täydellisen suojeliuksen, kuten loitsujen kokeessakin, ja suoritti vajaa kahdessa tunnissa teoriakokeen.

voiskos se olla vajaassa?

Pikkasen pisti taas ärsyttämään toi McLaggen, ihan niinku sillonki ku luin kirjoja, on se niin olevinaan, pitää itseään jonain kapteenina, huhhuh..

Adaran ilmiintymiskoe oli hauska, tai siis tarkotan tota kun se ilmiinty pienen matkan päähän vanteesta ja käveli siihen, eikä se tyyppi huomannu mitään, ku eiks toi oo se sama ku Ronilta jäi ½ kulmakarvaa jälkeen eikä se päässy läpi tai jotain? Et toisaalta ois luullu, että se ois ollu vähän tarkkaavaisempana, mut ainahan sitä pientä herpaantumista sattuu :D

Laitatkin sitten pian uuden jatkon! Ehkä mun täytyis harkita etten tulis tänne kattomaan vähään aikaan ja sitte saisin lukea monta lukua, olis kerran näitä kokeitakin tässä vähän, mut kunnei oikeen viittis lukee :D

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 108, 28.4!!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 29.04.2008 21:50:37

Luinkohan mä nyt jotain väärin, mutta tämmöinen välähti silmissä:

Kaikesta huolimatta peli jatkui ja Adara joutui olemaan etsijä ja pitäjä yhtä aikaa (asiaa rauhoitti se, että Coote löi ”vahingossa” ryhmyn McLaggenin rannetta päin).
Valitettavasti Adara ei saanut sieppiä, vaan Puuskupuh ehti ensin – he hävisivät kolmesataakaksikymmentä-kuusikymmentä.

Mitä paikkaa Harry sitten pelasi? Vai löikö ryhmy Harryä päähän niin lujaa, että hän joutui jättämään pelin kesken? Ja Adara otti sitten Harryn paikan? Kun muistelisin, että Adara laitettiin Katien tilalle jahtaajaksi?.. Nojuu eipä mitään... :)
Hyvä luku oli ja mielenkiintoinen..
Dracon ja Adaran suhdetta tosin odotan mielelläni, olisi mukava jos se johonkin suuntaan kehkeytyisi :)

Jatkoa odottelen täälläkin suunnalla...

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 108, 28.4!!!
Kirjoitti: Lokitar - 29.04.2008 21:53:40

Mya, voisi olla joo
Ja Amy, tuskin Harry pelasi jos sen kallo murtui? Ja tuollahan lukee että Harry joutui sairaalasiipeen, ehkä se lukee hiukan myöhässä, mutta eipä se Adaralle selvinnyt ennen kuin peli oli loppu.

Otsikko: Luku 109. Tähtitiedetorni
Kirjoitti: Lokitar - 30.04.2008 11:57:46

A/N: Noni, nyt tapahtuu!

Luku 109. Tähtitiedetorni

Adara makasi nyt kuumeessa sairaalasiivessä, pyöritellen Georgelta saamaansa lasipalloa. Tavallinen vilustuminen olisi ollut matami Pomfreylle helppo nakki, mutta stressin aiheuttamat vahingot fyysiseen kuntoon olivat sellaisia, joista matami sanoi: ”Pode kunnes on ohi, niin se parhaiten paranee.”
Adaraa mietitytti, että olikohan Kalkaroskin stressin takia sairaana kesällä. Adaran ajatukset harhailivat Kalkaroksesta siihen iloiseen seikkaan, että hänellä ei olisi yhtään S.U.P.E.R-tutkintoa kolmeen viikkoon: hän ehtisi potea sairautensa ihan rauhassa.

Seuraavana päivänä Katie Bell oli palannut täysin terveenä kouluun, ja kävi kiittämässä Adaraa kun tämä oli pelannut hyvin hänen paikallaan.
”Oikeasti, jos on jotain mitä voin tehdä…” Adara heilautti kättään.
”Ei se oikeasti ollut niin iso juttu, pidä itsesi terveenä ja huolehdi lyöjistäkin ettei se McLaggen pääse enää murtamaan meidän kalloja.” Katie nauroi ja lähti taikajuomien tunnilleen kiireellä. Adara hymyili. Hän ei ollut koskaan päässyt juttelemaan Katielle, joten oli mukava yllätys että tämä tuli käymään. Adara kaivoi lasipallonsa taas esille, naputti sitä ja pian hän näkikin Georgen kasvot pallon sisällä.

”Adara! Hei! Miten menee – miksi olet sairaalasiivessä?” George kysyi heti.
”Kuumetta vain, on ollut niin paljon stressiä, että se muuttui kuumeeksi.”
”Voi sinua…” George sanoi ja Adara näki nyt että tämä istui Kalmanhanaukion keittiön pöydän ääressä ja rouva Weasley vilahti hänen taakseen.
”Kenelle sinä puhut, George?”
”Adaralle”, George vastasi ja näytti lasipalloa.
”Adara! Mitä kuuluu?” rouva Weasley sanoi ilahtuneena ja otti kyselemättä lasipallon itselleen.
”Ihan hyvää, kiitos… Olen nyt vain kuumeessa”, Adara vastasi.
”Voi kultapieni, älä ota niin suurta stressiä koulun kanssa. S.U.P.E.R-kokeen voi aina uusia!”
”Niin, mutta ei huvittaisi jatkaa tutkintoja kesällekin”, Adara sanoi.
”No, hyvä että joku edes suorittaa S.U.P.E.R-tutkintonsa”, rouva Weasley sanoi ja vilkaisi Georgea.
”Mitäs sinne suuntaan kuuluu?” Adara kysyi, ja keskustelu jatkui monen monta tuntia…

Myöhemmin päivällä Harry, Ron ja Hermione tulivat käymään hänen luonaan. Ron näytti erikoisen hyväntuuliselta, ja niin näytti itse asiassa Hermionekin.
”No, mitään uutta?” Adara kysyi.
”Minä ja Lavender erottiin”, Ron sanoi. ”Melko helpottunut olo oikeastaan.”
”Ai, no, hyvä jos ei tullut katkeria jäähyväisiä”, Adara sanoi.
”No ei minun puolelta, mutta Lavender on aika…” Ron sanoi vaivaantuneena.
”Ymmärrän”, Adara sanoi.

”Mitenkäs sinulla menee, Harry?”
”Ihan hyvin, minä – käyn Dumbledoren kansliassa pari kertaa kuussa, tänäänkin. Hän kertoo minulle kaikkea Voldemortista ja hänen kukistamisestaan.”
”Mitä?! Miksi et aikaisemmin ole kertonut?” Adara kysyi.
”No, ajattelin, että olet kiireinen S.U.P.E.R:ien kanssa, niin en viitsinyt vaivata.”
”No siinä asiassa olit kyllä oikeassa”, Adara mutisi ja vilkaisi kuumemittariaan.
”Mitä Dumbledore on kertonut?” hän kysyi, Hermione vilkaisi varoittavasti Harryyn.
”En… ehkä olisi parempi, etten kerro. Siltä varalta vain, jos Voldemort lukee ajatuksiasi ja saa tämän hetken käsiinsä –”
”Ai, niin joo…” Adara sanoi ja painoi oikean kätensä vasemman kyynärvarrelle. Syntyi omituinen hiljaisuus ja Adara arvasi, että kaikki vain säälivät häntä.

”Me mennään, Harrylla ja minulla on pelitaktiikat miettimättä, kun Korpinkynttä vastaan oleva peli on huomenna…” Ron sanoi ja kaikki kolme nousivat yhteistuumin ylös.
”Okei, onnea peliin jos ei aikaisemmin nähdä”, Adara sanoi ja he lähtivät. Adara otti taikajuomien kirjansa esille ja selaili sitä, miettien mitähän heille tulisi läksyksi tänään…

Tunti kului kirjaa vain selaillessa ja lukiessa, kun Kalkaros laahusti sairaalasiipeen, Dracoa pystyssä pidellen. Adara katsoi järkyttyneenä heitä: Dracon paidan etumus oli aivan veren peitossa.
”Draco”, Adara sanoi kun ei muuta osannut. Draco oli shokissa eikä vastannut.
”Mitä tapahtui?!” matami Pomfrey kiljahti kun hän saapui huoneestaan.
”Syvä haava, paikkasin sen, mutta voisitko hoitaa arvet pois?” Kalkaros kysyi ja laski Dracon istumaan.
”T-totta kai”, matami Pomfrey vastasi.
”Minä menen jututtamaan –” Kalkaros oli sanomassa kun hän huomasi Adaran. Hänen katseensa laskeutui Adaran käsiin, jossa lepäsi Taikajuomien valmistus edistyneille. Kalkaros asteli hitaasti Adaran luo ja ojensi kätensä.
”Anna se kirja.”
”Anteeksi?”
”Anna se kirja minulle, nyt heti.”

Adara ojensi kirjan Kalkarokselle, mutta Kalkaros ei avannut sitä vielä.
”Oletko näyttänyt tätä Potterille?”
”Mitäh? En – en tietääkseni”, Adara vastasi hämmentyneenä ja Kalkaros avasi kirjan väärältä puolelta.
”Tämä ei ole se Puoliverisen prinssin kirja.”
”E-ei niin”, Adara sanoi.
”Missä se on?” Kalkaros kysyi.
”En m-minä tiedä, lainasin sitä vain kerran kun unohdin kirjani”, Adara valehteli ja sulki mielensä Kalkaroksen katseelta.
”Vai niin. Matami, hoitakaa Draco kuntoon, minä menen jututtamaan Potteria.”
”Potteria?” matami Pomfrey toisti hölmistyneenä, mutta Kalkaroksen viitta oli jo hulmahtanut poissa näkyvistä. Adara säikähti että oliko hän päästänyt jonkin muiston vilahtamaan Kalkarokselle Puoliverisen prinssin kirjasta.
Draco ei näyttänyt kärsivän, mutta hän oli huonovointisen näköinen ja hänen päänsä huojui. Hän oli kai järkyttynyt siitä… mitä hänelle sitten olikaan tapahtunut.

Draco voi hetken päästä jo paremmin ja Adara katsoi häntä tutkivasti.
”Mitä tapahtui?” hän kysyi kun matami Pomfrey oli kadonnut kulman taakse.
”Potter”, Draco sanoi. ”Me kaksintaisteltiin Murjottavan Myrtin vessassa ja Potter käytti jotain – jotain ihan outoa loitsua. En ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta loitsusta.”
Adara puraisi huultaan. Olisikohan Harry oppinut sen Puoliverisen prinssin kirjasta? Ja Kalkaros arvasi että se loitsu on siitä kirjasta peräisin?
Sehän tarkoittaisi sitä, että Kalkaros tiesi Puoliverisen prinssin loitsut ja taidot… Tiesi kuka tuo prinssi oli…?

Draco katsoi Adaraa hiukan mietteliäänä.
”Miksi sinä olet sairaalasiivessä?”
”Stressin aiheuttama kuume…” Adara vastasi ja Draco katsoi häntä hiukan osaaottavasti. Hän nousi ylös ja asteli Adaran vuoteen luo.
”En tiedä piristääkö tämä yhtään, mutta…” hän sanoi, nojautui Adaraa kohden ja painoi huulensa hitaasti tytön huulille.
”Parane pian”, Draco toivotti melkein kuiskaten ja lähti. Adara jäi yksin siipeen ja huokaisi raskaasti.

Seuraavana päivänä oli Rohkelikko-Korpinkynsi peli. Adara istua kyhjötti vuoteellaan ja tuijotti ikkunasta huispauskentälle. Peli oli alkanut. Harry ei ollut etsijänä – tai niin Adara oli matamilta kuullut – sillä Harry oli Kalkaroksen jälki-istunnossa. Ginny olisi etsijän paikalla. Siitä huolimatta punaiset ja keltaiset värit lentelivät pelin loputtua – he olivat voittaneet! Adara vilkaisi riemuissaan Dracon potilasvuodetta, vaikka Draco ei ollutkaan enää siellä.
Adara huokaisi ja katsoi vielä kun väki häipyi kentältä takaisin linnaan. Kaikki varmaan juhlisivat juuri nyt oleskeluhuoneessa, mutta heillä ei olisi mitään syötävää kun Adara ei ole käynyt keittiössä…

Seuraavan viikon aikana Adara kuuli, että Harry ja Ginny olivat alkaneet seurustella.
Iloinen uutinen Adaralle. Hän oli jo pitkään tiennyt, että Ginny oli ihastunut Harryyn, mutta hän ei ollut varma huomaisiko Harry koskaan Ginnyä. Moni Harryyn ihastunut tyttö oli tietysti pettynyt kun Harry valitsi Ginnyn, mutta Adara oli iloinen heidän puolestaan.
Stressin jälkeinen kuume alkoi lieventyä, ja Adara sai lupauksen että hän pääsisi seuraavana päivänä pois, jos kuumetta ei enää olisi. Adara oli tästä tiedosta kiitollinen ja hän päätti käydä aikaisin lepäämään, että hän olisi valmis palaamaan koulunkäyntiin.

Kello oli yksitoista yöllä, kun hänet herätettiin äkillisesti. Kalkaros ravisteli häntä olkapäistä ja sanoi: ”Herää!”
”M-mitä?” Adara mutisi ja avasi silmänsä.
”Nouse ylös, pue päällesi ja lähde ulos.”
”Miksi?” Adara kysyi hölmistyneenä. Samassa hän näki silmäkulmassaan kiiltävän jotain vihreää. Adara katsoi ikkunasta ulos ja näki kun vihreä pieni valosuihku räjähti ja muuttui suureksi Pimeän piirroksi taivaalle, suoraan tähtitiedetornin ylle.
Käytäviltä kuului nyt pamahduksia ja kiljaisu.
”He ovat täällä, kaikki”, Kalkaros sanoi ja Adara nousi vuoteeltaan. Kalkaros asteli ovelle ja salpasi sen kiinni. Adara kiskoi koulukaapunsa pyjamansa päälle ja vaihtoi sitten pyjamahousunsa tavallisiin. Hän lisäsi vielä hupullisen ulkoviittansa ylleen.

”Mene ulos, seuraan perässä kun on aika”, Kalkaros sanoi avattuaan siiven oven ja työnsi Adaraa eteenpäin käytävälle ja lähti itse eri suuntaan. Adara kummastui: Kalkaros oli työntänyt hänet väärään suuntaan?
Hän tuijotti käytävälle ja tajusi: se oli esitystä. Käytävän päässä sijaitsi rehtorin kanslian ovi, Kalkaros halusi vihjata Adaran menevän sinne.
Hän juoksi rehtorin kanslian ovelle (Lakritsisauva!) ja kiipesi kansliaan. Siellä ei ollut ketään. Pelkkä Fawkes lepäsi orrellaan pää siipensä alla.
”Professori Dumbledore?” Adara huhuili ja Fawkes heräsi. Adaran täytyi saada apua Tylypahkaan, ja jos Dumbledore on poissa niin…

”Kilta”, Adara sanoi itsekseen ja käänsi katseensa Fawkesiin.
”Fawkes, vie minut Kalmanhanaukiolle, tiedän että osaat.”
Feenikslintu kallisti päätään ja lennähti Adaran olkapäälle istumaan. Liekki leimahti ja Adara avasi silmänsä Kalmanhanaukiolla.
”Remus? Tonks?” Adara huhuili ja juoksi keittiöön sellaisella vauhdilla kuin hänen viittansa olisi tulessa. Keittiössä seisoi juuri Lupin ja Vauhkomieli, sekä tiskejä siivoamassa rouva Weasley.

”Remus!” Adara huudahti hengästyneenä ja kompastui Lupinia vasten. Fawkes lennähti pois Adaran olalta ja istuutui tiskikaapin päälle.
”Adara! Mitä ihmettä sinä –”
”Ei ole aikaa! Kootkaa kaikki kiltalaiset Tylypahkaan NYT!”
”Mit- mitä on tapahtunut?” Lupin kysyi.
”Tylypahkaan hyökätään – Pimeän piirto oli tähtitiedetornin huipulla!” Adara huusi.
”MITÄ?!” Lupin huudahti ja katsoi Vauhkomieleen. Vauhkomieli juoksi portaat ylös olohuoneeseen, ilmeisesti kutsumaan kiltalaisia yhteen.
”Missä Dumbledore on?”
”En tiedä, en ole nähnyt, tulin tänne kansliasta Fawkesin avulla, mutta Dumbledore ei ollut paikalla.” Adara tunsi piirtoaan polttelevan. ”Minua kutsutaan.”
”Selvä, mene sinä takaisin – tehtäväsi ei saa joutua vaaraan. Mene, me tulemme heti”, Lupin sanoi ja Adara nyökkäsi. Fawkes palasi hänen olalleen ja he olivat poissa keittiöstä.

Adara lähti kansliasta jättäen Fawkesin sinne. Hän juoksi minkä vain jaloistaan pääsi kohti ensimmäistä kerrosta, läpi ankeiden käytävien, joiden tauluissa hahmot ihmettelivät mitä koulussa oikein tapahtui. Adara ohitti pari kertaa paikkoja, joissa seinät olivat lahonneet palasiksi tai kattoa hiukan romahdellut, taistelua oli selvästi käyty.
Matkallaan Adara löysi aiemmin kuulleensa huudon lähteen: Luna, tajuttomana lattialla.
”Luna”, Adara sanoi ja ravisteli tyttöä. Hän nosti sauvansa Lunaa kohti ja mutisi: ”Virkous.”
Luna heräsi mumisten ja katsoi Adaraa. Hänellä valui verivana otsallaan, joka johti hänen juuri pestyihin ja letitettyihin hiuksiinsa.
”Adara, täällä on kuolon-”
”Tiedän, mene varoittamaan muita Rohkelikkotorniin, ja vauhdilla. Minun täytyy mennä”, Adara käski ja auttoi Lunan ylös.
”Minne?”
”Kerron sitten joskus, mutta tämä on nyt tärkeää”, Adara sanoi ja Luna nyökkäsi.
”Mene.”

Adara löysi tiensä pihamaalle, muttei nähnyt ketään. Oli pelottavan hiljaista, vain tuuli ujelsi huhtikuisessa kylmyydessä. Kerran tai pari Adara luuli kuulleensa jotain, muttei kuitenkaan nähnyt mitään käännyttyään katsomaan.
Koululla ei näkynyt paljoa mitään, muutama valon välähdys näkyi välillä ikkunasta ja Adara erotti kuinka ne lähestyivät tähtitiedetornia. Adara tuijotti vaitonaisena koululle ja taisteli itsensä kanssa, menisikö hän mukaan taistoon, uhraten koko tehtävänsä.
Mutta yksi asia piti hänet paikallaan: mahdollisuus kostaa Siriuksen kuolema.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 109, 30.4!!!
Kirjoitti: Lynx - 30.04.2008 12:51:13

Jatkoa!!! ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 109, 30.4!!!
Kirjoitti: Hopbandop - 30.04.2008 14:50:35

En kerennyt komentoida edelliseen lukuun, kun laitoit tämän uuden näin nopeasti, mutta komentoin sitten nyt.

Olen aina miettinyt, miten kuolonsyöjät tietävät, minne mennä, kun Voldemort kutsuu heitä. Sitä ei käsittääkseni kirjoissa koskaan kerrottu, joten sinun pitää keksiä se itse. Tai vain jättää se mainitsematta kuten teit tässä luvussa ;)
Olet edelleen saanut Adaran ujutettua hyvin tarinaan. Mietin aiemmin, miten onnistuisit saamaan hänet tähän tilanteeseen, mutta en joutunut pettymään.

Kaipaan tosin edelleen enemmän kuvausta Adaran ja Dracon suhteesta. Olihan tässä tosin jo jotain, mutta eihän mikään suhde voi toimia, jos osapuolet eivät tapaa toisiaan. Olkoonkin toisen osapuolen osalta tekosuhde. Luulisi Dracon epäilysten heräävän, kun Adara ei tee mitään heidän suhteensa hyväksi.
Ei sillä, että toivoisin Adaran ja Dracon suhteen muuttuvan oikeaksi, mutta lisäisi tarinan uskottavuutta, jos he edes tapaisivat hiukan useammin.

Odotan mielenkiinnolla, mitä laitat Adaran tekemään seuraavaksi, kun tilanne muuttuu kiinnostavaksi.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 109, 30.4!!!
Kirjoitti: Justinee - 30.04.2008 18:35:44

mitä sanaa mä nyt etsinkään.... HAA! kihelmöivää! :P Jännää, tää on siis tosi hyvä ja ja ja..... blaa blaa bllaa :D ei musta nyt irtoa mtn järkevää. heihei ja jatkoa :-*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 109, 30.4!!!
Kirjoitti: Gaploon - 01.05.2008 12:17:32

Kuulostaa hyvältä! yhä edelleen ::) Mitäköhän Adara aikoo tehdä...Varmaan on paikalla tai saapuu juuri kun Dumbledore kuolee tai siis tapetaan :-\
PS. enemmän Dracoa ja Adaraa kiitos ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 109, 30.4!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 01.05.2008 16:15:36

Tosi hyvä luku, tuli vähän actionia peliin ;) ihmettelin vaan miten Luna vois tietää Rohkelikkotornin tunnussanan yms. ja miksei Adara kutsu Siriusta isäksi :D on mulla ja kysymykset, ihan pikkuseikkoja vaan. Joo hyvin siis olit saanut Adaran sopimaan tähän taisteluun (joka tuli tosin odotettua aiemmin, melko nopeesti menny aika tuolla) se ois tosiaan pilannu koko homman jos Adara ois menny mukaan taistelemaan, eikä se sais kostoaan.. Mutta jos tää kun Kalkaros lupas seurata perästä ulos, tarkottaa sitä, ettei Adara pääse hautajaisiin, et sä voi olla niin julma :)

Darcoa ja Adaraa vois tosiaan olla vähän enemmän, eihän koko hommasta muuten mitään tule ;D

Luku tuntu jotenki pidemmältä ku aikasemmat, mikä oli mukavaa, mutta kunhan laitat pian taas jatkoa!
Huomasitkin muuten varmaan etten pystyny olemaan poissa täältä, täyty ihan pakosti päästä lukemaan uus osa :D

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 109, 30.4!!!
Kirjoitti: Mrs Black - 01.05.2008 19:01:35

Ihanaa kun laitat jatkoa aina näin nopeasti!! Olin vaan muutaman päivän poissa ja kaks uutta lukua! :D
Jes, tuli vähän enemmän toimintaa. Hyvin kirjotit tämän kohdan. En tiennyt, että nyt on jo Dumbledoren kuoleman aika.
Itse olen miettinyt siitä kuolonsyöjien kokoontumesta, että he vain painavat pimeän piirtoa ja ilmiintyvät ilman että tietävät minne.
Ja siis saapuvat sinne mihin Voldemort heidät haluaa.

Jatkoa kiitos.
Mrs Balck

P.S. Olen alkanut lukemaan uudestaan tätä ficciä. Niin koukussa olen tähän. ;)
Itkin varmaan vielä enemmän (jos se on edes mahdollista), kun ensimmäisellä kerralla. Siriuksen kuolema on vaan niin surullinen. (Ja kirjotat sen niin hyvin. :D)

Ai niin! Unohdin kysyä tosta ikärajasta. Muuttuks tämä loppua kohden synkemmäksi tms, koska otsikossa lukee K-13/R??

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 109, 30.4!!!
Kirjoitti: Lokitar - 02.05.2008 15:14:51

Mrs Black, En osaa sanoa vielä, en ainakaan usko että se R:stä enää nousisi, kai? Ei sitä koskaan tiedä mitä mä keksin :D
Mya Musta: Kiitos kiitos, ja Lunan Rohkelikkojen tunnuksen tietämisestä; olen ainakin saanut sellaisen käsityksen että jos on hätätilanne niin Lihava Leidi päästää sisälle.
Gaploon: Dracoa ja Adaraa luvassa seuraavassa luvussa
Hopbandop: Samat sulle kun Gaploonille ;D
Lynx: jatkoa tänään
Justinee: oliko riehakas vappu kun et kommentoida malttanut? :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 109, 30.4!!!
Kirjoitti: Lokitar - 02.05.2008 19:14:46

A/N: Ohhoihh, oon kirjottanut ihan hirveästi viimesen kahden viikon aikana ja kohta lähestyn yhtä sikajännää kohtaa (josta te ette ehkä kylläkään pidä...) ja mä itekki tärisen täpinöissäni kun kirjotan sitä (spoilattakoon sen verta että asia liittyy Siriukseen).
Noniin, ensimmäinen Deathly Hallowsia spoilaava luku joten HUOM! OBS! VAROKAA SPOILAUSTA jos ette ole lukeneet DH:ta vielä!!!

Luku 110. Hyvästi Dumbledore

Adara katseli linnaa ja kuuli oman sydämen sykkeensä korvissaan.
Linnasta kuului pamahduksia ja huutoa, valosuihkut välkkyivät ympäriinsä. Adara ei voinut kuin odottaa… mutta entä jos Kalkarokselle oli tapahtunut jotain eikä hän päässyt tulemaan?
Yhtäkkiä Adara näki kun tähtitiedetornissa oli liikettä ja samassa jokin veltto, painava möykky putosi tornin ikkunasta alas. Hän katsoi sen rämähdystä maahan ja asteli sitten uteliaana lähemmäksi. Mitä lähemmäs hän tuli, sitä paremmin hän erotti violetin pitkän kaavun, hopeiset hiukset ja parran, kultasankaiset puolikuulasit ja ryppyiset vanhan miehen kasvot niiden alla. Dumbledore.

Ei voi olla… Adara ajatteli juostessaan lähemmäs ja polvistui rehtorin ruumiin vierelle. Dumbledoren raajat retkottivat epätavallisissa asennoissa ja suusta valui verivana, silmät olivat auki ja tuijottivat tyhjään, puolikuulasien levätessä ihan nenän päällä.
”P-professori”, Adara sanoi heikosti, mutta rehtori ei vastannut. Adara tunsi silmiään polttelevan.
Pah, ei hän voi olla…
Adara tarttui miestä ranteesta ja etsi pulssia turhaan.
”Professori Dumbledore, ette te voi siihen… tuolla taistellaan ja teitä –” Adara sanoi, mutta purskahti itkuun kesken puheidensa. Ei tässä saanut käydä näin.

”Adara! ADARA! Missä olet?!” kuului huutoa. Adara sulki rehtorinsa silmät kädellään, kyynelien yhä valuessa poskillaan.
”Adara!” kuului toinen ääni. Adara pyyhkäisi kasvojaan nähdäkseen jotain. Kalkaros ja Draco juoksivat pihamaata pitkin pälyillen ympärilleen. Kalkaros piteli Dracoa osittain pystyssä, puristaen tätä lujasti käsivarresta. Draco oli kalpea ja järkyttyneen näköinen.
”Olen täällä!” Adara huusi ja kaksi kääntyivät äänen suuntaan. Adara nousi ylös ja käveli heitä vastaan kun he juoksivat hänen luokseen.
”Lähdetään pois ja äkkiä”, Kalkaros sanoi hiukan hengästyneenä ja Adara nyökkäsi.
Hän vilkaisi vielä kerran kouluun, kuin jättäen hyvästin, laittoi sitten hupun päähänsä ja lähti juoksuun heidän kanssaan.
Jossain vaiheessa matkaa Kalkaros tarttui häntäkin käsivarresta. Adara katsoi taakseen ja näki kun heitä seurasi joku, koosta päätellen oppilas, joka sai loitsusta selkäänsä ja rämähti mahalleen maahan. Kaksi muuta (jotka näyttivät Carrowsin sisaruksilta) tulivat tuon henkilön perässä ja olivat ilmeisesti heittäneet sen loitsun, koska ympärillä ei näkynyt muita.

Nyt he kaksi kaatuivat ja oppilas jota he olivat jahdanneet, nousi ylös ja heitti punaisen kirouksen Kalkarosta kohti.
”Severus -” Adara sanoi ja Kalkaros väisti niin että loitsu meni hänen olkapäänsä yli.
”Juoskaa!” Kalkaros sanoi ja jäi kohtaamaan vastustajansa. Adara kääntyi ja näki kun yksi kuolonsyöjä oli myös saapunut pihalle ja yritti kirota Hagridia tämän mökillä suotta – Hagridin puolijättiläisen nahkaan ei tehonnut mikään loitsu.
Kalkaros torjui hämärässä seisovan vastustajansa kiroukset, muttei hyökännyt takaisin. Hagridia kiroamaan ryhtynyt kuolonsyöjä taas iski loitsun Kalkaroksen vastustajaan ja tämä kaatui maahan huutaen. Huuto kuulosti tutulta…

Kalkaros käski kaikkia paikalla olevia kuolonsyöjiä lähtemään ja he lähtivät taas juoksemaan kohti porttia. Adara vasta nyt tajusi, että Draco seisoi jo portilla, kun hän itse oli jäänyt seisomaan vähän kauemmas Kalkaroksesta. Kalkaroskin kääntyi taas juoksemaan, mutta hänen vastustajansa nousi taas ylös ja yritti kirota Kalkaroksen.
”Ei, Potter!” Kalkaros huusi ja ilmeisestikin Harry lennähti taaksepäin ja tömähti kovalla vauhdilla maahan. Adara henkäisi kauhuissaan eikä voinut kuin tuijottaa vierestä.
Kalkaros asteli Harryn luo ja he vaihtoivat varmasti monta vihaista sanaa. Harry yritti ylettyä sauvaansa, mutta Kalkaros loihti sauvan kauemmas ja huusi: ”ÄLÄ SANO MINUA PELKURIKSI!”

Samassa Hiinokka oli päässyt irti lieasta Hagridin vapauttamana. Se kävi heti kovaan ääneen rääkäisten Kalkaroksen päälle.
”SEVERUS!” Adara huusi ja juoksi heitä lähemmäs. Hiinokka iski terävillä kynsillään Kalkarokseen, joka peitti päänsä käsivarrellaan.
”Hiinokka, ei! EI!” Adara huusi ja astui Kalkaroksen ja Hiinokan väliin. Hiinokka pysähtyi saman tien ja sen siipien hulmahdus lennätti hupun Adaran päästä. Adara katsoi nopeasti jaloissaan makaavaan Harryyn, joka tuijotti häntä ilmeettömänä.
”Adara, tule”, Kalkaros sanoi ja tarttui verisillä käsillään Adaran olkapäistä ja kiskoi tytön mukanaan kohti portteja.
Päästyään ulos koulun porteista Adara tunsi kaikkoontuvansa Kalkaroksen ja Dracon kanssa johonkin.

He olivat Kalkaroksen kodin olohuoneessa. Draco lysähti heti nojatuoliin kalpeana kuin lakana. Adara perääntyi kauemmas Kalkaroksesta ja jäi sitten seisomaan keskelle olohuonetta.
”Kuka tappoi Dumbledoren?” Adara kysyi heti ensimmäisenä. Draco vilkaisi Kalkarosta.
”Minä”, Kalkaros vastasi ja otti sauvan taskustaan ja osoitti sillä Dracoa joka nukahti sekunnin murrososassa pää taaksepäin retkahtaen.
”Pysy paikallasi. Kun hän herää, hän luulee vain räpäyttäneensä silmiään”, Kalkaros sanoi.
”Miksi –”
”Tämä kaikki oli suunniteltua. Dumbledore tiesi, että Draco on määrätty tappamaan hänet –”
”Dracon tehtävä oli tappaa Dumbledore?!” Adara toisti järkyttyneenä.
”Kyllä oli. Ja minä – vannoin Dumbledorelle, että minä teen sen. Dumbledore… ei halunnut, että Dracon kaltainen – nuori ja väkisin määräilty – tekisi murhan. Se turmelisi Dracon. Joten Dumbledore käski minua tappamaan hänet.”
”Eikö tämän olisi voinut tehdä niin, että kuolema olisi lavastettu?” Adara kysyi ja kyyneleet valuivat taas.

”Ei, ja mitä se olisi hyödyttänyt? Dumbledore teki kuolemaa! Enkä minä voinut sille enää mitään!” Kalkaros sanoi ja yhtäkkiä olikin raivoissaan.
”Kuolemaa? Mitä tarkoitat –”
”Hän oli sairas! Se käsi! Näithän sinäkin sen? Se myrkky olisi levinnyt hänen sisällään kuin tauti ja lopulta hän olisi kuollut. Hän olisi kuollut parin kuukauden sisään. En ehtinyt tehdä mitään kun hän pisti sen – sen sormuksen sormeensa. Joka sai hänet sairaaksi. Pimeyden lordin sormus.”
”Hän siis pisti kirotun sormuksen sormeensa ja sai myrkkyä siitä…” Adara sanoi ja ymmärsi viimein syyn sille, miksi Dumbledoren käsi oli ollut kesästä lähtien musta ja kuolleen näköinen.

”Sinä siis tottelit jopa sellaista käskyä Dumbledorelta…” Adara totesi, mutta Kalkaros ei vastannut. Hän ei odottanut, että Kalkaros pystyisikään vastaamaan. Adara ei kestänyt pysyä paikallaan vaan asteli lähemmäs Kalkarosta.
”Nuo haavat pitäisi hoitaa”, hän sanoi katse Kalkaroksen käsivarsissa, mutta Kalkaros käänsi hänelle selkänsä ja asteli kauemmas. Adara käänsi katseensa lattiaan ja pyyhki kyyneleensä.
”Herätän Dracon”, Kalkaros sanoi ja Adara palasi siihen missä hetki sitten seisoi. Draco havahtui hereille, takaisin kalpeaksi ja järkyttyneeksi itsekseen.
”Mitä me nyt tehdään?” Adara kysyi.
”Menen tapaamaan pimeyden lordin. Palaan pian”, Kalkaros sanoi ja katosi.

Adara katsoi kalpeaa Dracoa ja istuutui tämän viereiselle sohvalle. Pitkä hiljaisuus vallitsi. Draco puristi sormillaan nojatuolin käsinojaa.
”Sinä kai tajusit jo…” Draco sanoi hiljaa, karhealla äänellä.
”Tajusin mitä?” Adara kysyi.
”Että minun tehtäväni oli… tappaa…”
”Tiedän kyllä”, Adara vastasi.
”Minulla ei ollut vaihtoehtoa! Hän – hän uhkasi tappaa perheeni! En voinut muuta! Minä – rakensin kulkureitin jolla kaikki pääsivät Tylypahkaan ja – kaikesta huolimatta Dumbledore… tarjosi minulle poispääsyä. Turvapaikkaa minulle ja äidille…” Draco sanoi ja hänen äänensä alkoi pettää. Hän peitti kasvot käsiinsä ja nyyhkytti. Adara siirtyi lattialle polvilleen tämän eteen ja poisti kädet Dracon punertavia, kyyneleisiä kasvoja peittämästä.

”Sinä toimit ihan oikein. Ja se tosiasia, että et pystynyt tappamaan Dumbledorea… tekee sinusta ihmisen”, Adara sanoi ja Draco nosti hiukan päätään.
”Nyt sinun perheesi selviää, ja silti et ole tappanut ketään”, Adara sanoi lohduttavasti. Draco laski otsansa Adaran otsaa vasten ja suuteli yhtäkkiä häntä, kyyneleiset posket koskien Adaran omia, joista kyyneleet olivat jo kuivuneet. Adara vastasi suudelmaan tahtomattaan ja kietoi sitten kätensä Dracon ympärille lohduttavasti. Siinä he olivat hetken, kunnes kuului poksahdus ja Kalkaros oli palannut. Draco ja Adara erkaantuivat.

”Adara, sinä palaat Tylypahkaan. Lavastamme, että sinut voitettiin kaksintaistelussa ja jätettiin johonkin. Vain Potter tietää totuuden –”
”Kerron hänelle, että tein sen teitä vakoillakseni.”
”Hyvä, hän epäilemättä uskoo sen. Draco pysyttelee nyt minun seurassani, kunnes saamme lisää käskyjä.”
Adara nyökkäsi, pyyhkäisi Dracon poskea ja kaikkoontui sitten Tylypahkan porteille Kalkaroksen kanssa. Tylypahkaa suojaavat loitsut olivat Dumbledoren kuoltua toistaiseksi poissa, joten he menivät portista huoletta sisään ja kävelivät Hagridin mökin luokse.
”Otan sinuun yhteyttä myöhemmin. Nyt on tärkeintä, että et kerro kenellekään, että Dumbledoren kuolema oli sovittu. Onko selvä? Vannotko pitäväsi tämän sisälläsi?”
”Sinä tosissaan kerjäät tulla vihatuksi, vai?” Adara sanoi ja Kalkaroksen suupieli nousi hetkeksi hymyyn, ja hän mutisi loitsun sauva osoitettuna Adaraan.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.5 luku 110!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 03.05.2008 16:59:39

Vau..... Kuvailu oli taas tosi hyvää, luku oli sopivan pitunen, oikeestaan kaikki mahdollinen oli kohdallaan
Oot tehny Kalkaroksen hahmon tosi hyvin, se on tosi usein oma mörökölli itsensä, mut sitten välillä siitä tulee esiin tollanen hivenen hauskempikin puoli, jota se varmaan näyttää tosi harovin kenellekkään :D Jäi muuten mietityttämään minkähän loitsun toi Kalkaros tossa lopussa Adaraan teki..?

Mä en oikeen tiiä, toi pah jotenki vähän pilas tunnelmaa, et sen ois oikeestaan voinu jättää pois tai jotain.

Lainaus

Pah, ei hän voi olla…

Laita pian sitä jatkoa lisää, tahdon tietää miten se asia liittyy Siriukseen :)

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.5 luku 110!!!
Kirjoitti: Gaploon - 03.05.2008 17:17:10

Jei :D Nyt pitää jo alkaa ite muistelemaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Hyvältä kuulostaa ja jatkoa saa tulla aina ja aina lisää! Kiitos ja kumarrus :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.5 luku 110!!!
Kirjoitti: Lokitar - 03.05.2008 23:17:10

A/N: Ääääh, te lukijat olette aivan jäljessä muhun nähden, pakko lisätä lukuja tiuhaan tahtiin :D aloin kirjottaan sitä jännää juttua ja se oli aivan kamalaa! Itseäni ahdisti että miten tää tarina nyt oikeasti menee ja tiedättekö mitä? Loppu alkaa lähestyä! Pelottavaa!

Luku 111. Sairaalasiivessä

Adara heräsi sairaalasiivessä ja taivaalla leijuvasta pimeän piirrosta päätellen, hän ei ollut kovin kauaa tajuton.
Hän nousi istumaan ja näki Georgen vieressään tuolilla, mutta kääntyneenä Adaran viereisen vuoteen luo. Kaikki muutkin olivat siellä. Lupin, Tonks, Fred, Hermione, Luna ja Ron seisoivat paikoillaan. Sairasvuoteissa makasi Neville, Lipetit ja Georgen edessä joku hyvin pahasti raadeltu mies, jonka kasvoista Adara ei erottanut kuin järkyttävät haavat ja veren.
”Adara”, Lupin sanoi huomattuaan Adaran heränneen ja käveli sitten ripeästi halaamaan Adaraa.
”Luojan kiitos… Luojan kiitos…” hän kuiskasi ja tärisi Adaraa vasten. Adara ihmetteli miksi hänestä oltiin oltu niin huolissaan – hänestä oli tuntunut kuin hänet olisi vain tainnutettu.
Hän katsoi oliko hän yhtenä kappaleena ja tajusi vasta nyt, että hänen ranteensa oli aivan turvonnut ja kipeä. Hänen poskellaan oli haava joka oli ommeltu kiinni ja hänen jalassaan oli syvä haava kuin veitsen terällä tehty.

”Hiinokka oli luullut sinua yhdeksi niistä. Vasta sitten kun se heitti sinut ympäri se tajusi mitä oli tehnyt, ja me osuttiinkin sopivasti paikalle. Sen hajuaisti ei ole vielä ihan ennallaan sen Hagridin mökin palamisen jälkeen… Mikä on olo?” Lupin kysyi.
”Ranteeseen sattuu…” Adara sanoi. ”Ei sen kummempaa. Kuka tuo on –?”
”Bill”, George vastasi ja hänen silmänsä olivat verestävät. ”Harmaaselkä kävi hänen kimppuunsa –”
Samassa ovet aukesivat ja Ginny ja Harry astelivat sisälle. Harry asteli helpottuneena Adaran luo.
”Olet kunnossa.”
”Joo, jotenkuten. Entä sinä?” Adara kysyi.
”Ihan okei”, Harry vastasi.

”En usko, että Billistä tulee täysi ihmissusi”, Lupin sanoi Ronille. ”Hänellä saattaa vain vastedes olla susimaisia piirteitä.”
”Dumbledore saattaa tietää jotain mikä tepsii”, Ron sanoi. ”Missä hän on? Bill tappeli niitä mielipuolia vastaan Dumbledoren käskystä, Dumbledore on velkaa hänelle, ei hän voi jättää Billiä tuohon tilaan –” Adara järkyttyi. Eivätkö he vielä tietäneet?
”Ron – Dumbledore on kuollut”, Ginny sanoi.
”Ei!” Lupin huudahti ja katsoi toiveikkaana Harrya. Harry pudisti päätään ja Lupin kaatui Adaran vuoteen jalkopäähän istumaan.

”Miten hän kuoli?” Tonks kuiskasi järkyttyneenä. ”Miten se tapahtui?”
”Kalkaros tappoi hänet”, Harry sanoi. ”Minä olin siellä, minä näin sen. Me tultiin tähtitiedetorniin, koska piirto oli sen yllä… Dumbledore oli sairas, heikko, mutta minusta tuntuu että hän tiesi sen olevan ansa –” voi kun oikeassa oletkaan, Harry…
”Hän kangisti minut liikkumattomaksi, en voinut tehdä mitään ja olin näkymättömyysviitan alla – ja Malfoy tuli ovesta ja riisui Dumbledoren aseista –” Hermione painoi käden suulleen ja Ron voihkaisi. Luna oli itkun partaalla.
”Kuolonsyöjiä tuli lisää – ja Kalkaros – teki sen. Avada kedavra.”
”Ja minä näin kuinka Dumbledore – putosi tähtitiedetornin ikkunasta alas, kun olin pihamaalla”, Adara lisäsi.

”Mi-mitä sinä muuten teit pihamaalla siihen aikaan?” Harry kysyi.
”Kalkaros käski minut sinne.”
”Miksi? Hänkö sinut tainnutti?” Ron kysyi.
”Ei… sinähän juoksit Kalkaroksen ja Dracon kanssa karkuun”, Harry lisäsi.
”Mitä muuta olisin voinut tehdä!? Dumbledore oli kuollut nenäni edessä ja Kalkaros käski minua seuraamaan häntä –”
”Miksei hän tappanut sinua?” Lupin ihmetteli.
”Hän luuli että olen oikeasti niiden puolella.” Adara valehteli. ”Luulee yhä, Kalkaros välitti minulle pimeyden lordilta käskyn palata kouluun ja esittämään että olen teidän puolella yhä. En minä voinut muutakaan”, Adara sanoi ja Lupin nyökkäsi.
”Sinä olet siis yhä vakooja…” Adara nyökkäsi. Hänestä tuntui hirveältä kun hän ei voinut kertoa, että Dumbledoren kuolema oli suunniteltu.

Hetken päästä McGarmiwa tuli ovesta sisään.
”Molly ja Arthur ovat tulossa”, hän sanoi.
”Harry, mitä tapahtui? Hagrid sanoi, että olit Dumbledoren kanssa kun hän – kun se tapahtui”, hän sanoi, kun hänen leukansa tärisi hiukan. ”Hagrid sanoi, että Kalkaros oli jotenkin osallinen –”
”Kalkaros tappoi Dumbledoren”, Harry sanoi. McGarmiwa tuijotti hetken Harrya ja huojahti sitten kuin pyörtyvä. Matami Pomfrey juoksi apuun ja työnsi tuolin McGarmiwan alle.
”Kalkaros”, McGarmiwa toisti ja vajosi istumaan. ”Kaikki me ihmettelimme, mutta hän luotti… aina… Kalkaros…”
Adaran kurkkua kuumotti. Oli sietämätöntä olla kertomatta, että Kalkaros teki sen täysin Dumbledoren käskystä. Miksi hän ei saisi kertoa? Sitten Kalkarosta ei vihattaisi näin… Miksi?!

”Kalkaros oli erittäin taitava okklumoija, se oli tiedossa”, Lupin sanoi.
”Mutta Dumbledore vannoi, että hän oli meidän puolellamme!” Tonks sanoi. ”Ajattelin aina, että Dumbledore tietää Kalkaroksesta jotain mitä me emme…”
Jostain syystä Adaran mieleen tulvahti muisto Kalkaroksesta ja Violasta halaamassa kuihtuvien puiden alla.
”Hän antoi ymmärtää, että hänellä oli raudanlujat syynsä luottaa Kalkarokseen”, McGarmiwa sanoi ja pyyhki silmäkulmiaan.
”Tarkoitan… Kalkaroksen menneisyyden tuntien… moni totta kai ihmetteli… mutta Dumbledore ilmoitti yksikantaan, että Kalkaroksen katumus oli ehdottomasti aitoa…”
Kalkaroshan lopetti olemasta kuolonsyöjä niihin aikoihin kun Harry oli kukistanut Voldemortin vauvana… Kun äiti kuoli…
”Olisipa kiva tietää, millä Kalkaros sai hänet vakuuttuneeksi”, Tonks sanoi jo inhoten.
Voisiko sittenkin… oikeasti olla…?
”Minä tiedän”, Harry sanoi. ”Kalkaros välitti Voldemortille tiedon, jonka perusteella Voldemort lähti jahtaamaan minun äitiäni ja isääni. Sitten Kalkaros selitti Dumbledorelle, ettei ollut tajunnut mitä teki, että oli todella pahoillaan että he olivat kuolleet.”
Väärin, Harry… minä tiedän…

”Ja Dumbledoreko uskoi sen? Dumbledoreko uskoi, että Kalkaros oli pahoillaan kun James kuoli? Kalkaros vihasi Jamesia”, Lupin sanoi ja hänkin puhui Kalkaroksesta jo inhoten. Adara tunsi silmissään sumentavat kyyneleet.
”Eikä hän pitänyt minun äitiänikään minkään arvoisena, koska hän oli kuraverinen”, Harry sanoi.
Mutta minun äitiä piti… He siis oikeasti…
Adara purskahti kyyneliin eikä kuunnellut enää mitä he puhuivat. Vasta kun Harry ja Lupin puhuivat siitä kuinka Kalkaros pääsi suojaloitsujen läpi torniin ongelmitta, Adara havahtui kuuntelemaan, pyyhittyään kyyneleensä. Hän hyväksyi viimein sen totuuden, että Kalkaros ja hänen äitinsä olivat enemmän, niin paljon enemmän kuin vain ystäviä.
”Yritin mennä perässä, mutta lensin taaksepäin ihan kuin Neville”, Lupin sanoi.
”Veikkaan että muurin läpi pääsivät vain ne, joilla on pimeän piirto – eli mitä sitten tapahtui kun hän tuli alas?” Harry kysyi. Adara laski päätään ja tuijotti kyynärvarttaan, hän saattoi nähdä kankaankin lävitse sen ruman merkin.
"Kuinka monen täytyy vielä kuolla ennen loppua?" Adara mutisi itsekseen ja vain Lupin kuuli hänet.

”Me vain päästimme heidät ohi. Luulimme että kuolonsyöjät ajavat heitä takaa – ja siinä samassa tulivat muut kuolonsyöjät ja Harmaaselkä takaisin ja taistelu jatkui – luulin kuulleeni Kalkaroksen huutavan jotain, mutten tiedä mitä –”
”Hän huusi: ’Se on ohi’”, Harry sanoi. Kaikki vaikenivat. Samassa ovet aukesivat ja rouva ja herra Weasley säntäsivät sisälle, perässään Fleur.
”Voi Bill!” kiljaisi rouva Weasley ja nojautui poikaansa vasten ja painoi suukon tämän veriselle otsalle. Adara katsoi kuuroutuneena kuinka he puhuivat ja kyselivät miten Billille käy.
”Mitä tuo tarkoitti, että ’änen piti mennä naimisiin?!” Fleurin kiljaisu herätti Adaran ajatuksistaan.

”No – sitä vain –”
”Luuletko sinä, ettei Bill enää ’alua naimisiin minun kanssa?” Fleur tiukkasi. ”Luuletko sinä ettei ’än enää rakasta minua, kun ’äntä on purtu?”
”En, en minä sitä –”
”Koska kyllä ’än rakastaa!” Fleur sanoi vihaisesti. ”Tarvitaan enemmän kuin ihmissusi, että ’än lakkaa rakastamasta minua!”
”Niin, kyllä, varmasti, mutta ajattelin että ehkä – kun ottaa huomioon – miltä hän –”
”Sinä ajattelit että minä en ’alua naimisiin ’änen kanssaan? Tai ehkä sinä toivoit?” Fleur sanoi ja nyt hän näytti itkuiselta. ”Mitä minä piittaan, minkä näköinen ’än on? Minusta minä olen tarpeeksi ’yvännäköinen kummankin puolesta! Ja nuo arvet näyttävät, että minun mies on rohkea! Ja minä teen tuon!” Fleur sätti ja otti haavojen hoitoon tarkoitetun aineen rouva Weasleylta ja alkoi hoivata Billin haavoja.

Rouva Weasley katsoi tyrmistyneenä kuinka Fleur itsepintaisesti sotki itseään ja hienoa paitaansa vereen hoivaillessaan Billiä.
”Meidän Muriel-tädillämme… on erittäin kaunis tiara – maahistyötä – ja olen varma, että voin suostutella hänet lainaamaan sitä häihin. Hän pitää kovasti Billistä ja se sopisi ihanasti sinun hiuksiisi”, rouva Weasley sanoi ja kaikki katsoivat hämmentyneenä, kun rouva Weasley ei alkanutkaan huutaa.
”Kiitos, se on varmasti ’urmaava”, Fleur sanoi jäykästi. Ja aivan yhtäkkiä naiset purskahtivat itkuun ja halasivat.
”Siinä näet! Fleur haluaa yhä naimisiin hänen kanssaan!” kuului yhtäkkiä kiukkuinen Tonksin ääni.

”Se on eri asia”, Lupin sanoi näyttäen kireältä. ”Billistä ei tule täyttä ihmissutta. Tapaukset ovat –”
”Mutta minäkään en välitä, en välitä!” Tonks huusi ja tarttui Lupinin viitan rinnuksiin ja ravisti. Adara katsoi heitä järkyttyneenä. Tonks oli rakastunut… Lupiniin?
”Olen sanonut miljoona kertaa…”
”Ja minä olen sanonut sinulle miljoonasti, että minä olen sinulle liian vanha, köyhä ja vaarallinen…” Lupin sanoi.
”Ja minä olen sanonut että suhtaudut tähän järjettömästi, Remus”, rouva Weasley sanoi.
”En järjettömästi. Tonks ansaitsee jonkun nuoren ja ehjän –”
”Mutta hän selvästikin haluaa sinut”, Adara puuttui keskusteluun. ”Sinä olet parempi mies kuin moni muu nuorempi yhteensä, Remus.”

Lupin katsoi hämmentyneenä kun kaikki kävivät nyt hänen kimppuunsa melkeinpä Tonksin sydämen särkemisestä syyttäen.
”Ei ole oikea… hetki puhua tästä… Dumbledore on kuollut –”
”Dumbledore olisi varmasti iloinen voidessaan ajatella, että tässä maailmassa on rahtunen enemmän rakkautta!” McGarmiwa töksäytti itsepintaisesti ja Adara hymyili jälleen valuvien kyyneltensä läpi.
Hagrid saapui nyyhkyttäen huoneeseen ja sanoi: ”Oon… oon tehny sen professori.. S-siirtäny hänet ja muksut on taas pehkuissa. Kuhnusarvio sanoo että ministeriöön on ilmoitettu.”
”Kiitos Hagrid. Minun on mentävä ministeriön väkeä vastaan. Hagrid, ole kiltti ja neuvo tupien johtajille – Kuhnusarvio saa edustaa Luihuista – että haluan tavata heidät heti kansliassani”, professori McGarmiwa sanoi. Lipetit nousi vuoteelta ja lähti kävelemään Hagridin perään McGarmiwan puheet kuultuaan.

”Ennen kuin tapaan heidät, haluaisin puhua kanssasi Harry. Tulisitko mukaani…” Harry nousi ja lähti tämän perässä huoneesta. Adara laski jalkansa vuoteen reunan yli ja nousi seisomaan.
”Mihin sinä luulet meneväsi?” Lupin kysyi ja Adara ei hetkeen ollut muistanut että Lupin oli istunut hänen vuoteensa jalkopäässä. Hetken Adara jo luuli katsovansa isäänsä koiramuodossa, mutta silmän räpäyksessä hän ymmärsi olevansa väärässä.
”Menen rohkelikkotorniin… nukkumaan”, Adara mutisi.
”Voit sinä täälläkin nukkua”, Lupin sanoi.
”En halua”, Adara vastasi ja pidätti uusia kyyneleitä. Hän halusi olla rauhassa, eivätkö he sitä ymmärtäneet? Hänellä oli niin iso salaisuus, että se sattui. Se sattui hänen sisuksissaan korventavana kipuna, joka ei lähtisi varmaankaan ikinä. Ei ennen kuin se salaisuus paljastuisi ja kaikki ymmärtäisivät… Kalkarosta.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.5 luku 111!!
Kirjoitti: Mrs Black - 04.05.2008 16:26:17

Hyvät luvut oli taas. Lisää hyvä ihminen tahtia, koska mun on pakko saada tietää Siriuksesta! ;)
Ei kai Viola ja Kalkaros olleet paljon enemmän kuin ystäviä? ???

Otsikko: Luku 112. Hautajaisten jälkeen
Kirjoitti: Lokitar - 04.05.2008 20:45:47

A/N: kauheasti teillä kiinniotettavaa joten laitanpas taas heti uuden luvun ^^

Luku 112. Hautajaisten jälkeen

Seuraavana päivänä oppilaita tuli osa vanhemmista hakemaan. Patilin kaksoset eivät ilmaantuneet enää aamiaiselle ja Zacharias Smithin isä haki hänet iltapäivällä pois.
Sitä seuraavana päivänä Adara käveli suureen saliin johtavalle käytävälle ja näki Finniganit riitelemässä Seamusin kanssa.
”Minä jään tänne! Dumbledoren hautajaiset ovat huomenna ja minähän hitto vie jään siihen asti kunnes ne ovat ohi!” Seamus huusi ja Silmeia ei voinut muuta kuin myöntyä. Adara katsoi heitä, kunnes he huomasivat hänet ja Adara kääntyi ja lähti. Adara saattoi kuulla Silmeian itkuisen nyyhkäisyn kääntyessään nurkan taakse.

Seuraavana päivänä Adaran astuttua suureen saliin vievään käytävään, hän törmäsi johonkuhun ja huomasi katsovansa taikaministeriä suoraan kellertäviin silmiin. Adara ei ollut yllättynyt ministerin läsnäolosta vaan tyytyi nyökkäämään ja yritti jatkaa matkaansa, mutta Rymistyir iski kävelykeppinsä Adaran tielle.
”Neiti Musta”, hän sanoi tyypillisen kohteliaaseen sävyynsä.
”Mitä te haluatte? Lisää liittolaisia vielä tällaisena aikana?” Adara kysyi tylysti.
”Se ei ole aikomukseni lainkaan! Tällaisina aikoina todellakin…”

”No mitä sitten?” Adara kysyi.
”Haluaisin vain kysyä palve-”
”Tiedättekö, ennen ajattelin että teidän silmänne olivat aika hienon väriset, mutta nyt taisin selvittää että ne ovatkin vain päähänne noussutta –”
”Neiti Musta! Tulepas tänne!” kuului McGarmiwan huuto ja Adara lähti vikkelään Rymistyirin ohi kohti McGarmiwaa. Rymistyir käveli vihaisen näköisenä kohti salia.
”Niin, professori?”
”Ei minulla mitään asiaa, ajattelin vain että olet pinteessä”, McGarmiwa sanoi olkiaan kohauttaen. Adara hymyili.
”Kiitos, professori.”

Aamiaisella Rymistyir istui Kalkaroksen tuolilla ja hänen vierellään oli seurue, joista yhden Adara tunnisti Percy Weasleyksi.
Professori McGarmiwa nousi ylös.
”Alkaa olla aika. Pyydän, että seuraatte tupienne johtajia ulos. Rohkelikot minun jäljessäni ja Luihuiset professori Kuhnusarvion.”

Pihamaalle järven viereen oli rakennettu suuri alusta ja sen eteen satoja tuoleja. Adara istuutui takariville ja katsoi kaikkia paikalle tulleita. Rymistyir, Percy, Sianpään baarimikko, ja – Rita Luodiko ja Dolores Pimento (Adaran niskakarvat nousivat pystyyn). Miten nuo kaksi kehtasivat näyttää naamaansa siellä?
Samassa Hagrid asteli kovaan ääneen nyyhkyttäen esiin, kantaen Dumbledoren ruumista käsissään. Hagrid laski ruumiin alustalle ja lähti sitten kovaan ääneen niistäen Adaran taakse seisomaan. Kaikki vaikenivat kalpean ruumiin nähdessään, ja yhtäkkiä järven suunnalta alkoi kuulla omituista laulua.
Adara näki vedenväenkin saapuneen osoittamaan kunnioitusta Dumbledorelle. Ne lauloivat surullista sävelmää.

Ginny ja Hermione itkivät Adarasta vähän kauempana posket märkinä. Adaran teki kovasti mieli huutaa: ”Ei hätää! Tämä oli osa Dumbledoren suunnitelmaa!” mutta hän ei voinut. Kalkaroshan käski…
Nyt kaikki niissä hautajaisissa (ehkä Luodikoa ja Pimentoa lukuun ottamatta) vihasivat koko sydämestään Severus Kalkarosta, miestä joka jäisi historiaan yhden velhomaailman suurimman velhon murhaamisesta. Adaran silmät kostuivat kyynelistä. Weasleysta yksi erosi joukosta ja istuutui Adaran viereen.

Adara purskahti itkuun ja George kietoi kätensä hänen ympärilleen.
”Tämä on väärin”, Adara kuiskasi.
”Tiedän”, George kuiskasi takaisin, mutta hän ei tiennyt. Adara mietti miltä Kalkaroksesta mahtoi tuntua, osoittaa uskollisuutensa tappamalla se jota hän oli kaikki nämä vuodet auttanut, tekemällä tehtävän joka saattoi johtaa Kalkaroksen itsensä hautaan…
”Tiedän, että sinä olit alkanut luottamaan häneen”, George sanoi rauhallisesti. ”Me kaikki luotimme.”
”Et sinä ymmärrä… Ongelma on siinä, että minä luotan yhä…” Siihen kaikkeen hyvään, mitä hän, Severus, piilottelee itsestään.

Adara nosti katseensa edessään istuvaan risupartaiseen vanhaan velhoon, ja hänestä taas Sianpään baarimikkoon, joka tuijotti Dumbledoren ruumista kovin tyynenä. Yhtäkkiä Dumbledore syttyi vaaleisiin liekkeihin ja Sianpään baarimikon silmät laajenivat hiukan hämmästyksestä ja Adara näki hänen raskaiden luomiensa alle – syvän sinisiin silmiin.
Ne silmät Adara tiesi nähneensä ennenkin, mutta ne kuuluivat kuolleelle. Sille kuolleelle, joka laskettiin juuri marmoriarkkuun lepoon.

Kun arkku vajosi tuuman pari ilmasta takaisin maahan, vieraat alkoivat nousta ja lähteä. Adara seurasi nyt niitä pelottavan tuttuja silmiä mitään ajattelematta.
Sianpään baarimikko asteli Dumbledoren arkun luo ja heitti sen päälle kaksi ruusua, sanaakaan sanomatta.
”Anteeksi…” Adara sanoi ja mies käänsi katseensa häneen.
”Kuinka te olitte… tuttu Dumbledoren kanssa?”

”Aberforth, sinäkin täällä”, kuului Adaran takaa erään miehen toteamus. Adara kääntyi ja näki mustaan pukeutuneen velhon, jota Adara ei muistanut koskaan tavanneensa.
”Enpä minä voinut olla tulemattakaan. Se perhanan Luodiko olisi tullut urkkimaan baariini, kun olisi tajunnut että jätin tulematta oman veljeni hautajaisiin”, mies vastasi synkkänä ja Adara hämmästyi.
”V-veljen?”
”Niin, tämä velho tässä on Albus Dumbledoren veli, Aberforth”, vastasi mustaan pukeutunut velho. Adara mykistyi. Hän ei tiennyt, että Dumbledorella on veli. Hän kääntyi ja lähti.

Häntä pelotti olla jonkun niin Dumbledorelle läheisen kanssa.
”Ei Albus niin helpolla olisi kuollut ilman syytä”, Adara pelkäsi selkänsä takaa kuuluvan, muttei kuullut.
Hän näki Harryn, Ronin ja Hermionen istumassa erään puun juurella ja asteli heitä kohti. Hän kuuli jo matkalla heidän puhuvan: ”Me tullaan sinun mukaasi ja autetaan miten voidaan. Jotenkin minusta tuntuu, ettei Tylypahkan S.U.P.E.R:it pelasta meitä kuolonsyöjiltä”, Ron sanoi.
”Ettekö te aio palata Tylypahkaan?” Adara kysyi ja kaikki kolme säikähtivät hänet huomatessaan.
”Ei aiota”, Hermione vastasi.
”Tämä liittyy tietty hänen kukistamiseensa, vai mitä?” Adara kysyi ja Harry nyökkäsi.
”No, jos tarvitsette apua, tiedätte kenen luo kääntyä. Osaan kyllä sulkea mieleni Voldemortilta”, Adara lupasi. Kolme hymyilivät ja Adara hymyili takaisin, kääntyi ja lähti linnaan hakemaan matka-arkkuansa.

Pihamaalla arkkua, pöllön häkkiä ja kääpiöpalluraa kantaessaan, Adara kääntyi katsomaan vielä Tylypahkan linnaa, sen tiluksia, kaikkea… Hän lähtisi nyt lopullisesti Tylypahkasta. Hän ei saanut kaikkia S.U.P.E.R-kokeitaan tehtyä, mutta ei se mitään. Ron oli oikeassa, ne eivät auttaisi sodan hetkillä mitään.
Kaikille viimeistä vuotta opiskeleville kerrottiin, että he saisivat mennä ministeriöön suorittamaan kokeensa jos haluaisivat. Adarakin ajatteli koettaa jos hänellä olisi aikaa, mutta juuri nyt hän ei pitänyt niitä minkään arvoisina. Jos hän saisi Voldemortilta tehtävän, hän keskittyisi siihen.

Junassa oli sinä päivänä muitakin kuin oppilaita. Ahdastakaan ei silti ollut, sillä osa oppilaistahan oli häipynyt jo ennen hautajaisia, joten paikkoja tuli vapaaksi junasta. Adara istui yksin vaunuosastossa, nojaten päätään lasiin.
Hyvästi Tylypahka…
Adara huokaisi ja ummisti silmänsä.
Sota haisi jo hänen nenäänsä. Se häilyi ilmassa, kuin odottaen alkukipinää, josta se voisi syttyä, levitä kaikkialle kuin tauti…
Adara tiesi, että se aika koittaisi pian.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.5 luku 112!!
Kirjoitti: Gaploon - 04.05.2008 22:53:50

JEI! juuri sopivasti on spoilaamiskieltokin kumottu ja voi laittaa lisää lukuja ihan olan takaa. Eihän Adara mene kokoaikaa Harryn, Hermionen ja Ronin mukana eihän ??? Toivoisin enemmän jotain kuolonsyöjä touhuja koska ei Adara voi päästä noin vähillä velvollisuuksilla :-\ ja koska Bellan ja Adaran tappelu tulee ?*mielikuva kissatappelusta paljain käsin* se meinaan voi olla ihan mielenkiintoista! Kauheaa että tämä alkaa loppua :'( miten voimme elää ilman Adaran seikkailuja ??? No riittäähän tätä vielä 1 kirjan verran ;)

Lähes rakentava ja kantaa ottava selvä kommentti ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.5 luku 112!!
Kirjoitti: Lokitar - 04.05.2008 22:57:21

No.. itseasiassa... tätä ei taida tulla Kuoleman varjeluksista paljoakaan :( Pelkäänpä että Adaran taival päättyy ennen sitä.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.5 luku 112!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 05.05.2008 00:10:04

Aww, tää on niin ihana! Mä rakastan sun tarinaa! Se vaan mua kismittää aina välillä et miks Adara tekee samoja juttuja kun Harry?!? Niinku et miks se reagoi ankeuttajiin samoin yms.
Alkupuolella tuntu et sä kerrot jonku naispuolisen Harryn elämästä mut sen isä on Sirius, ei James. No pääsin kumminki tuon tunteen yli, ja rupesin luvusta 47 asti kasaamaan luvut Microsoft Office Wordiin ylös, ja lukuun 112 mennessä oli tullu tekstiä 251 sivua. Luin sen kaiken ja vähän enemmän tän päivän aikana. Meinasin itkeä etenkin siinä kohdassa kun Sirius kuoli, mutta vaivoin sain pidettyä kyyneleet sisälläni. Jatka samaan malliin!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.5 luku 112!!
Kirjoitti: Lokitar - 05.05.2008 08:49:11

A/N: Neeppu, totta on että tarinan alkupuoli on vähän samaan suuntaan kuin Harrylla, mutta se johtuu lähinnä siitä että kirjoitin tuota alkua niin nuorena :) Tässä teille järkyttävä luku

Luku 113. Voldemortin tehtävä

Adara pudotti matka-arkkunsa eteiseen ja asteli peremmälle. Lupin ja Vauhkomieli istuivat olohuoneessa ja ryminästä päätellen Tonks oli yläkerrassa.
”Missä muut ovat?” Adara kysyi.
”Lähteneet, paitsi Tonks ja George”, Lupin vastasi.
”Ajattelimme, että Feeniksin killan ei kannata kokoontua enää tänne kun Kalkaros on pettänyt meidät. Suosittelemme, että talo jätetään autioksi”, Vauhkomieli lisäsi.
”Minä voin puhua Kalkaroksen kanssa, että haluan jäädä tänne asumaan ja pyydän häntä jättämään minun taloni rauhaan”, Adara sanoi.
”Mutta kuolonsyöjät arvaavat että mekin olemme täällä”, Lupin sanoi.
”Parempi, että sinä jäät tänne jos haluat ja kilta etsii uuden päämajan”, Vauhkomieli sanoi.
”Taiomme Alastorin kanssa eteiseen erään jutun, joka säikäyttää Kalkarosta sen verta, että sinä kuulet jos hän saapuu.”
”Mitä te aiotte?”
”Näet sitten”, Lupin vastasi ja he menivät sauvat kädessä eteiseen loihtimaan jotain.

Adara jatkoi matkaansa keittiöön, jossa George oli häntä heti halaamassa. Adaran olisi tehnyt mieli sanoa jotain. Kertoa Georgelle kuinka hyvältä tuntui että hän oli siinä ja kuinka hän arvosti sitä – mutta hän tunsi vihlovaa, polttelevaa kipua käsivarressaan. Adara ähkäisi kivusta ja nosti hihaansa ylös. Polte tuli pimeän piirrosta, Voldemort kutsui häntä.
”Minun pitää mennä”, Adara sanoi. George nyökkäsi hiukan pelokkaan näköisenä. Adara asteli olohuoneeseen, muttei ehtinyt tulla kuin Lupinin ja Vauhkomielen vilaukselta näkemäksi, kun hän oli jo ulko-ovella viittansa kanssa.
”Adara, mitä sinä –” Lupin aloitti, mutta Adara oli jo ulkona. Lupin juoksi hänen peräänsä, mutta Adara oli jo kaikkoontunut pois.

Adara löysi itsensä yhtäkkiä Malfoyn kartanosta. Omituista, sillä hän oli vain ajatellut miten hän pääsisi Voldemortin luo.
Hänen ympärillään oli kuolonsyöjät, ja aivan edessä Voldemort. Adara polvistui kumarrukseen hänen eteensä.
”Nouse”, Voldemort sihahti. Hän kuulosti vihaiselta. Adara nousi ja meni Narcissan viereen rinkiin, paikkaan jonka Voldemort hänelle pikaisesti osoitti.
”Gibbon on menetetty, Dumbledore kuollut –” Voldemort aloitti, eikä voinut estää pientä hymyä huulillaan. ”- muttei minun määräämälläni tavalla. Missä on nuori Malfoy?” Narcissa vavahti Adaran vierellä. ”Missä on Severus?”

Samassa Kalkaros ilmestyi tyhjästä kumartamaan Voldemortin eteen. Draco perässään.
”Nouse, Severus, sinulle olen jo puhunut… Draco sinä jäät.” Severus nousi ja meni Adaran ja Narcissan väliin. Draco pysyi katse Voldemortin jaloissa.
”Olet epäonnistunut tehtävässäsi. Tuotit pienoisen pettymyksen minulle.”
”Olen hyvin pahoillani, herrani”, Draco sanoi hengitys hiukan täristen. Hän oli peloissaan, ja Adara näki sen.
”Siitä syystä –” Voldemort aloitti ja Adara huomasi kuinka Narcissa tärisi itkusta.
”- sinä et saa isäsi paikkaa kuolonsyöjänä. Häivyt takaisin Tylypahkaan ja palaat luokseni kun olet valmis. Sinä melkein osoitit kyvykkyytesi”, Voldemort sanoi ja Draco kohotti päätään hiukan hämmästyneenä.
”Kyllä herrani, kiitos…”
”Poistu huoneesta”, Voldemort käski. Kaikki vaikenivat ja ikään kuin odottivat jotakin. Draco lähti jättäen vain oven kolahduksen kaikumaan.

”Avery, Mulciber”, Voldemort sanoi hiljaisuuteen ja kaksi astuivat askeleet lähemmäs Voldemortia.
”Jatkakaa Potterin varjostamista. Jos hän poistuu talosta, ilmoitatte siitä minulle”, Voldemort käski. Kaksi kumarsivat, mutisivat jotakin myöntymisen merkiksi ja poistuivat. Adara katsoi kun piiriin jäi aukko heidän paikalleen. Voldemort siis määräsi tehtävät nyt. Saisikohan Adarakin jotain?
”Dolohov, et ole löytänyt Irkoroffia.”
”En, herrani”, vastasi yksi ja astui askeleen piiristä. ”Hän näyttää kadonneen kuin savuna ilmaan.”
”Mutta ei ole. Etsi ja tapa hänet kuten ajat sitten käskin. Sen jälkeen liityt Averyn ja Mulciberin seuraan”, Voldemort sanoi. Dolohov kumarsi.
”Mutta ennen sitä –” Voldemort jatkoi. ”Hae Harmaaselkä.” Dolohov nyökkäsi ja lähti huoneesta, Fenrir Harmaaselkä ei ilmeisesti ollut kaukana.

”Yaxley, jatka töitäsi ministeriön asioissa ja ilmoitat kaikesta minulle.”
”Kyllä herrani”, Yaxley vastasi ja poistui hänkin kaikkoontumalla. Ovi kalahti ja Dolohov palasi Harmaaselän kanssa huoneeseen. Adara värähti silkasta inhosta.
”Kutsuitte, herrani?” Harmaaselkä sanoi tyytyväisen kuuloisena.
”Niin, minulla on sinulle ja muutamalle – ystävällesi - tehtävä.” Voldemort tuntui harkitsevan sanaa ystävä hetken.
”Kerron sinulle siitä viimeisenä, astu siksi aikaa piiriin”, Voldemort lisäsi ja Harmaaselkä astui ylpeästi piiriin Yaxleyn paikalle.

”Bellatrix”, Voldemort sanoi ja Adaran niskakarvat nousivat pystyyn. Bellatrix astui Narcissan toiselta puolelta ja kumarsi.
”Niin, herrani?” hän kysyi innoissaan.
”Ota avuksesi yksi ja mene vapauttamaan Lucius Azkabanista. Dracosta kun ei ollut isänsä paikkaa ottamaan.”
”Kyllä herrani, otan Narcissan mukaani, herrani”, Bellatrix sanoi ja Voldemort nyökkäsi. Narcissa huokaisi hiljaa onnesta ja Adarakin tunsi pienen helpotuksen siemenen, kun Draco saisi isänsä takaisin kotiin.
”Hyvä, voitte poistua”, Voldemort sanoi ja Bellatrix ja Narcissa kävelivät ulos huoneesta, Draco mukanaan.

”Amikus, Alekto”, Voldemort jatkoi ja sisarukset astelivat esille, mielipuoliset virneet kasvoillaan.
”Niin herrani?” he sanoivat yhteen ääneen.
”Te tiedätte jo tehtävänne, etsikää se jästien rakastaja käsiinne ja tuokaa minulle, elävänä. Hän saa kunnian tulla pöytäämme kun kokoonnumme. Säilökää häntä sillä välin täällä, kellarityrmässä.”
”Kyllä herrani. Jos hän on piilossa, nappaamme hänet silti alle viikossa, herrani”, Alekto sanoi ja Amikus nyökkäsi.
”Hyvä, saatte poistua”, Voldemort sanoi ja sisarukset kaikkoontuivat. Voldemort jakoi vielä muutamalle kuolonsyöjälle, kuten Averylle ohjeen tappaa joitakin verenpettureita, mutta Voldemort ei maininnut heitä nimeltä. Adaran kävi sääliksi niitä perheitä jotka nyt menettäisivät jonkun heille tärkeän…

”Musta”, Voldemort sanoi ja Adaran sydän hypähti ylimääräisen lyönnin.
”Niin, herrani?” Adara kysyi ja astui piiristä – jos sitä olisi ollut. Kaikki jotka olivat kokouksen alussa, olivat lähteneet tehtävän saatuaan. Vain Adara, Kalkaros ja Harmaaselkä olivat jäljellä.
”Sinä saat tehtävän, jonka uskon olevan sinulle kovin mieluisa”, Voldemort sanoi ja hänen huuleton suunsa vääntyi pieneen hymyyn.
”Niinkö?” Adara nielaisi.
”Niin. Saat tappaa Silmeia Finniganin perheineen.”

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 5.5 luku 113!!
Kirjoitti: Winthrop - 05.05.2008 14:24:29

Tämä on ihan ensimmäinen kommenttini koko Finissä (rekisteröidyin juuri), ja luin tän sun ficcisi nyt juuri kokonaan yhteen menoon. Täytyy sanoa, että rakastan sun kirjotustyyliä! Jotenkin...miten sen nyt sanois...sujuvaa (minä ja minun älykkäät aivoni::)). Sori, ei mikään rakentava kommentti, mut oli vaan pakko kertoo, miten ihana ficci tää on!

Okei, nyt meni kyl jo liialliseks ihquttamiseks ;). Mut jatkahan kirjoittelemista!!

-Winthrop

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 5.5 luku 113!!
Kirjoitti: Gaploon - 05.05.2008 15:09:00

JEI! nyt alkaa jo kuulostaa hyvältä... vai että meidän Adara tyttösemme sai tälläise tehtävän ::) no saapahan harjoitusta Bellaa varten :o paitsi että tuskin riittää rahkeet tappaa niitä :-\
Nyt alkaa Adaran taival ihan toden teolla ;D Saa yhä laittaa jatkoa, ja sitten me vaan ihqutetaan sitä koska kukaan ei keksi melkein mitään negatiivista (paitsi sopivin väliajoin) .
Ps. hassua ettei Draco päässytkään isänsä saappaisiin :) mutta ei se mua haittaa siltikään

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 5.5 luku 113!!
Kirjoitti: Mrs Black - 05.05.2008 16:26:48

Wohoo Adara sai ekan tehtävän! Alkaa käydä jännittäväksi. Minulla pisti kyllä vähän silmään se, kun Voldemort kutsuu alaisiaan etunimellä.
Ei se tavallaan haittaa, mutta se vain tuntuu oudolta, että hän sinuttelee kaikkia.
Jatkoa kiitos ja milloin se Siriuksesta kertova luku tulee? Sori, mutta oon vaan niin kärsimätön.

Mrs Balck

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 5.5 luku 113!!
Kirjoitti: Hopbandop - 05.05.2008 16:52:16

Oho.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 5.5 luku 113!!
Kirjoitti: Lokitar - 05.05.2008 17:50:04

Winthrop, ihanaa! Sain kunnian olla siis eka jolle kommentoit :)
Gaploon: Hyvä kun kuulostaa hyvältä ^^ Ja sen näkee sitte, mitä Adara tekee
Mrs Black: Kirjassakin Voldemort kutsuu Kalkarosta Severukseks ja Malfoyta Luciukseks? Ja Siriusta koskeva luku on luku 122 ;)
Hopbandopin kielen vei kissa? Kissasta puheen ollen, lähden tästä hakemaan Muta-nimistä kissaa jonka ostan tänään

Otsikko: Luku 114. Silmeia rukoilee
Kirjoitti: Lokitar - 05.05.2008 23:20:45

A/N: Aijai te ette tule pitämään musta tän luvun jälkeen...

Luku 114. Silmeia rukoilee

Adara ei tiennyt, miten hän pääsi takaisin kotiin, ohitti tomusta muodostuneen Dumbledoren joka kuiskaili pelottavia sanoja Vauhkomielen äänellä, sai viittansa riisuttua ja jalkansa vielä liikkumaan keittiöön asti. Hän katsoi keittiössä olijoita, Tonksia, Lupinia, Georgea ja Vauhkomieltä.
”Adara? Mikä on?” Lupin kysyi ja nousi ylös pöydän äärestä. Adara katsoi häneen tyhjällä katseella ja kaatui tajuttomana lattialle.

Hän heräsi olohuoneen sohvalta, kuin pelkästä unesta, ja nousi nopeasti istumaan.
”Raportti?” Vauhkomieli mörähti nojatuolissa. Lupin ja George istuivat sohvan molemmissa päissä ja Tonks seisoi sohvan takana nojaten sohvan selkänojaan käsillään. Adara nielaisi.
”Yaxley vakoilee taikaministeriössä ja jatkaa sitä yhä. Alekto ja Amikus aikovat etsiä käsiinsä jonkun ’jästien rakastajan’ ja viedä hänet pimeyden lordille. Bellatrix ja Narcissa vapauttavat Luciuksen Azkabanista. Mulciber ja Avery vakoilevat Harrya ja Dolohov aikoo tappaa Irkoroffin, muttei ole vielä löytänyt häntä. Dracoa ei huolittu kuolonsyöjäksi.”
”Hepä ovat liikkeellä”, Vauhkomieli sanoi, mutta ei keksinyt muuta sanottavaa joten hän alkoi keskustella Lupinin kanssa seuraavasta killan kokouksesta.

Viikkoa myöhemmin Adara ja Lupin istuivat lounaspöydän ääressä Kalmanhanaukiolla. Lupin muuttaisi sinä päivänä pois Tonksin luo (he olivat viettäneet harvinaisen paljon aikaa keskenään sitten Dumbledoren kuoleman) ja Adarakin lähtisi sinä päivänä Kotikoloon ja talo jäisi autioksi vähäksi aikaa. Syötyään, Adara nousi tyynesti ylös ja otti tuolillaan lepäävän viittansa ja lähti kohti portaita.
”Mihin sinä menet?” Lupin kysyi.
”Tapaamaan Kalkarosta”, Adara vastasi ja käveli olohuoneen läpi ulko-ovelle ja ulos.

Hän käveli pitkin katuja. Käveli ja käveli, kunnes saapui Siriuksen ja Violan lempipuistolle. Siellä oli rauhallista, ei ketään katselemassa tai urkkimassa.
Adara painoi sormensa vasemman käden hihan alle ja kosketti piirtoa.
”Severus”, hän sanoi ääneen. Hän tiesi että Kalkaros kuulisi hänen kutsun.
Kuului oksan katkeaminen kun Kalkaros ilmiintyi paikalle. Hän katsoi nopeasti puistoa ja kääntyi sitten taas Adaraan päin.
”Arvelinkin että sinä otat yhteyttä minuun”, hän sanoi.
”Mitä minä teen?” Adara kysyi.
”Kuten pimeyden lordi sanoi. Tapat Finniganit.”
”Seamus on veljeni, en voi tehdä sitä!”
”Korjaa jos olen erehtynyt, mutta et ole tainnut nähdä Seamusia veljenäsi viimeiseen kolmeen vuoteen. Etkä ole välittänyt Silmeian ja hänen jästimiehestään pätkääkään.”
”En välitäkään”, Adara tuhahti.
”No sen kun tapat heidät. Jos epäonnistut, pimeyden lordi alkaa epäillä sinua ja lähettää jonkun muun tappamaan heidät. Ja voin taata että se joku toinen onnistuu tehtävässään.”

Adara ei tiennyt mitä sanoa. Kalkaros oli oikeassa. Jos Adara ei tapa Finniganeja, hänen tehtävänsä epäonnistuu. Ja joku toinen varmasti tappaa heidät. Kalkaros kohensi ryhtiään ja sanoi: ”Jos et tee sitä, kaikki vaiva jota olet nähnyt päästäksesi tänne asti, on ollut turhaa.” Adara nyökkäsi.
”Sinä sanoit Dumbledorelle olevasi valmis tehtävään –”
”Älä vedä Dumbledorea mukaan tähän! Jos hän eläisi, hän keksisi keinon! Sinä vain seisot siinä ja sanot tylysti että minun täytyy tappaa kolme ihmistä!”
”Ihmisistä kahta sinä vihaat. Tehtävä on helppo. He luottavat sinuun ja luulevat vain että sinulla on heille asiaa. Myönnä itsellesi että tapat heidät mielelläsi.”
”…en halua ikinä myöntää sellaista”, Adara kuiskasi.

Kalkaros tarttui Adaraa olkapäistä ja he kaikkoontuivat. Pian Adara löysi itsensä Finniganien talon portilta.
”Mene”, Kalkaros käski kolkosti ja katosi. Adara tuijotti Finniganien taloa, sen rautaista pientä porttia ja aitaa, hyvin hoideltua puutarhaa ja juuri pestyjä ikkunoita. Adaran makuuhuoneen ikkuna oli ainoa, jossa ei ollut valoja vaikka oli jo iltahämärä.
Adara puristi sauvaansa taskussaan ja oikoi viittaansa siistimmäksi. Huppuaan hän ei riisunut.

Hän asteli portista sisään ja käveli pientä laatoitettua polkua pitkin kohti ulko-ovea.
”Alohomora”, hän mutisi ja ovi aukesi lukostaan. Adara käänsi oven kahvaa hitaasti ja astui sisälle.
Hän paiskasi oven kuuluvasti kiinni ja kuuli hämmentynyttä puhetta olohuoneesta. Seamus asteli esille, yllään vielä koulun housut, mutta löysä valkoinen t-paita. Hänen hiuksensa olivat pörrössä ja käsissä pieniä palojälkiä varmaankin jonkin koulutehtävän takia.

”Adara? Äiti – se on Adara!” Seamus sanoi riemuissaan. Adara ei ihmetellyt miten Seamus tunnisti hänet vaikka huppu varjosti hänen kasvojaan. Silmeia ja Frank astelivat olohuoneen puolelta ovelle. He katsoivat hölmistyneenä Adaraa. Silmeian silmiin nousi liikutuksen kyyneleet.
”Adara…” hän kuiskasi ja astui lähemmäs kuin syöksähtääkseen Adaraa halaamaan. Adara nosti sauvansa sekunnin murto-osassa Silmeian rintakehän tasolle.
”Älä – liiku”, Adara sanoi tiukasti.
”Adara, mitä sinä oikein teet?” Seamus kysyi hämmentyneenä.
”Työtäni”, Adara vastasi kylmästi.
”Työtä? Mitä työtä?” Frank kysyi. Adara nosti vasemman käsivartensa heidän eteensä ja heilautti sauvaansa, niin että hiha nousi ylös ja paljasti altaan pimeän piirron.

Silmeia kiljaisi ja löi kätensä suulleen. Seamus henkäisi ja Frank tuntui myös ymmärtävän mikä se merkki oli, sillä hänen kasvonsa kalpenivat.
”Ei olisi kannattanut rakastua jästiin, Silmeia”, Adara sanoi ja astui askeleen lähemmäs heitä. He yrittivät perääntyä olohuoneen ovelle, mutta Adara sulki sen loitsulla. He olivat satimessa, ilman sauvoja.
”Adara, älä tee tätä!” Seamus huusi.
”Adara – ” Silmeia änkytti ääni täristen ja astui Seamusin eteen. ”Tee mitä vain minulle, mutta säästä heidät –”
”Vaikene.”
”Silmeia –” Frank yritti, mutta Silmeia jatkoi anelemistaan.

”Kiduta – tapa minut jos haluat, mutta älä rankaise poikaani, hän ei valinnut syntyä tähän perheeseen. Äläkä rankaise miestäni, hän ei tiennyt silloin, että olin noita, hän ei ymmärtänyt –”
”Vaikene!” Adara huusi ja nosti sauvaansa.
Frank ja Seamus menivät refleksin omaisesti matalaksi lattialle. Silmeia asettui heidän suojakseen.
”Ei! Adara minä rukoilen!” hän itki.
Adara osoitti Silmeiaan sauvallaan ja avasi hitaasti suunsa.
”Sanokaa terveisiä isälleni. AVADA KEDAVRA!” hän sanoi ääni julmuutta hehkuen. Vihreä valo välähti ja kolme huutoa täytti eteisen, koko talon, ja jäivät hitaasti kaikumaan ilmaan…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.5 luku 114!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 06.05.2008 07:09:57

Iiik!!! Mä kyllä arvasin et Adara tekee sen tehtävänsä, vaikka se tuottaa tuskaa. Sun on pakko jatkaa! Toi on niin mahdottoman hyvä tarina!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.5 luku 114!!
Kirjoitti: Gaploon - 06.05.2008 10:26:37

Jei viimeinkin pääsee vähän pahempi/ilkeämpi puoli Adaraa valloilleen :D
Nyt Adaralla ei ole enää tietä takaisin joten nyt voidaan alkaa oikeasti pahoiksi. Ja pahaa puoltahan pitää aina harjoittaa että pysyy kunnossa. Olisi aika mielenkiintoista jos Adara tappelisi jotain kiltalaista vastaan ::) Mieti vaikka Adara vastaan Lupin :o kuulostaa hyvältä...
Kiitos ja jatkoa saa tietenkin yhä laittaa...että on jo ainakin 122 osaa valmiina kuulostaa hyvältä ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.5 luku 114!!
Kirjoitti: Mrs Black - 06.05.2008 18:12:22

Minä taas en uskonut, että Adara pystyisi murhaamaan entisen perheensä. Eli olen aikas järkyttynyt. Mutta hyvällä tavalla.
Oli aika lyhyt luku, mutta koska laatu oli niin hyvä, niin se ei haitannut. Ainut mistä olen pahoillani on, että Seamus kuoli. Ja juuri Adara tappoi hänet. Nyyh.
Jatkoa!
Mrs Black

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.5 luku 114!!
Kirjoitti: Lumos - 06.05.2008 22:01:46

ainoo mitä oikeesti keksin sno on "HAAAISTA" sori :D mut ei toi nyt oo hei reiluu :((((

Otsikko: Luku 115. Kalkaros
Kirjoitti: Lokitar - 06.05.2008 23:28:33

Luku 115. Kalkaros

Adara sulki silmänsä ja kaatui heikkona polvilleen lattialle, kolmen muun seuraksi.
He eivät liikkuneet.
Eteisen katto oli romahtanut ja murentunut palasiksi. Koko eteinen oli pölyssä ja puun säpäleissä.
Adara itki, mutta piti silmänsä ummessa, puristaen taikasauvaa oikeassa kädessään.
Hän heilautti sauvaa ja suojelius ilmestyi hänen eteensä. Adara ei avannut silmiään sille vaan sanoi nyyhkyttäen: ”Remus… Finniganeilla… auta.”
Suojelius lähti juoksuun kohti Kalmanhanaukiota.

Kuului poksahdus ja Lupin oli ilmestynyt ulko-oven eteen. Hän avasi oven ja juoksi sisälle melkein kompastuen lattialla olevaan Adaraan.
”Adara! Mitä täällä on – mitä sinä –?” Lupin änkytti katse romahtaneessa katossa. Silmeia nosti päätään lattian tasolta, hänen miehensä ja poikansa perässä.
”Vie heidät pois. Killan suojelukseen. Lavastakaa heidän kuolemansa – heitä ei missään nimessä saa nähdä kukaan”, Adara sanoi.

Lupin auttoi tyrmistyneenä Silmeian ja Frankin ylös lattialta. Seamus nousi itse.
”Vie heidät pois! Äkkiä!” Adara huusi pitäen silmiään yhä ummessa. Finniganit hakivat sauvansa ja loihtivat toisiaan näkymättömiksi ja lähtivät Lupinin perässä kohti pihaa. Adara nyyhkäisi, puristi kätensä nyrkkiin ja sanoi: ”Seamus… Silmeia.. Frank…” kaikki kolme kääntyivät kalpeina katsomaan lattialla kyyristynyttä tyttöä.
”En minä… vihaa teitä.” Adara ei kuullut vastauksia.
”Minä oikeasti… rakastan teitä kaikkia”, Adara tunnusti ja kyyneleet pääsivät jopa ummistetuista silmistä ulos. Hän tunsi kuinka Silmeian käsivarret kiertyivät hetkeksi hänen ympärilleen, Frankin käsi silitti hänen hiuksiaan ja Seamusin sormet hipaisivat Adaran omia ja sitten he kolme lähtivät ulos. Ovi sulkeutui heidän perässään.
Adara hengitti hetken aikaa syvään ja tunsi kylmän hien otsallaan. Hän painoi sormensa piirrolleen ja sanoi: ”Se on tehty, herrani.”
Adara ei tuntenut poltetta, joten hän nousi ylös, siisti viittansa ja lähti, sulkien oven perässään. Ja hän tiesi, ettei hän enää koskaan sulkisi sitä.

Kotiin päästyään häntä vastassa oli vain Lupin, olohuoneen sohvalla. Muut olivat ilmeisesti Lupinin käskystä häipyneet, tai auttamassa Finniganeja piiloonsa.
”Finniganit ovat nyt matkalla turvaan. Mitä oikein tapahtui? He olivat ihan tolaltaan.”
”Pimeyden lordi määräsi minua tappamaan heidät…”
”Voldemort käski?” Lupin toisti järkyttyneenä ja nousi seisomaan.
”Hän tiesi että vihaan heitä. Hän luuli että saisi minusta murhaajan helpommin käskemällä minua tappamaan juuri heidät, hän oletti että suoriudun…”
”Sairasta”, Lupin sihahti. ”Mutta… Mitä sinä aiot tehdä nyt?” hän kysyi huolestuneen näköisenä.
”Annan pimeyden lordin nähdä muistojani vain vihreään välähdykseen asti. Väitän menettäneeni tajuntani katon romahdettua.”
”Luuletko että se toimii?” Lupin kysyi.
”Sen täytyy toimia”, Adara sanoi. ”Muuten tehtävä epäonnistuu.”
”Sanoit lähteväsi tapaamaan Kalkarosta –”
”Ja tapasinkin hänet. Hän käski minua tekemään niin kuin herramme käskee.”
”Sairas kuin isäntänsä!” Lupin huudahti vihaisesti. ”Jos näen hänestä vilauksenkin niin minä –”

”Älä sano noin”, Adara sanoi.
”Miksi en?! Kalkaros tappoi Dumbledoren! En tiedä sinusta mutta minä en anna sitä anteeksi!”
”Et sinä ymmärrä”, Adara mutisi.
”Mitä sanoit?”
”En mitään.”
”En ymmärrä, sitäkö tarkoitit? Sinun ikäiset ne ovat jotka eivät ymmärrä! Minä olen nähnyt ensimmäisen sodan ja näen sen nyt toistavan itseään!”
”En ymmärrä?! Enköhän minä ymmärtänyt varsin hyvin kun sain tämän käteeni!” Adara huusi ja näytti vasenta käsivarttaan. Lupin vaikeni.
”Ja sano sinä mitä vain, mutta minä uskon Severukseen! Jos äitini uskoi häneen, niin uskon minäkin! Severus ei voi olla kokonaan paha!”
”Miksi?! Miksi sinä uskot hänen vieläkin?!”
”Koska Severus rakasti äitiäni! Siksi!” Adara huusi. Tuo huuto jäi kaikumaan talon autioihin portaisiin ja harmaisiin seiniin, kun Lupin tuijotti häntä epäuskoisena.

”Severus ja – Viola?” hän sanoi. ”Mahdotonta…”
”Minä näin Severuksen muistoihin. Kuinka hän syleili äitiä…”
”Ja Viola ei estänyt sitä?” Lupin kysyi. Adara pudisti päätään. Lupin istuutui takaisin sohvalle.
”Viola ja Severus olivat kyllä ystäviä, mutta en ikinä, ikinä nähnyt heidän koskevan toisiaan. Severus ei ole sellaista tyyppiä –”
”Ilmeisesti äiti oli kuitenkin poikkeus”, Adara sanoi ja syntyi hetken hiljaisuus.
”Severus ei ole koskaan maininnut –”
”No onko yllättävää? Viola nai Siriuksen eikä se olisi muuttanut mitään vaikka hän olisi kertonut teille.”
”Sirius oli aina mustasukkainen heille. Hän ei koskaan kertonut miksi, mutta ehkä hän aavisti oikein…”
”Ilmeisesti”, Adara sanoi.
”Oletko kysynyt Severukselta?”
”Olen, mutta hän kiersi aina vastaamasta. Hän suorastaan pelkäsi kun kysyin.”
Lupin ei sanonut enää mitään vaan nousi ja lähti yläkertaan. Adara jäi olohuoneeseen ja lysähti sohvalle. Hän nukahti lähes heti levottomaan uneen.

Hän heräsi poltteeseen piirrossaan. Hän katsoi sitä väsyneesti ja tiesi kutsun tulevan Kalkarokselta.
Adara asteli ulos asunnostaan ja Kalkaros ilmiintyi hänen eteensä.
”Suoritit siis tehtäväsi?” hän kysyi heti. Adara tiesi pitää mielensä suljettuna, mutta hän näytti tahallisesti vilauksia vihreästä valosta ja siitä kuinka hän huusi Silmeialle.
”Suoritin”, Adara sanoi ja Kalkaroksen kasvot menivät kalpeiksi.
”Minä en ole vihollisesi. Kerro minulle että et tehnyt sitä”, hän sanoi muuttuen yhtäkkiä varovaiseksi. Adara katsoi maahan.
”Sinä itse käskit minun tehdä sen”, Adara sanoi. Kalkaros kalpeni entisestään.

”Luulisi sinun ymmärtäneen että minä esitin, täytyy minulla olla muistoja esiteltävänä pimeyden lordille”, hän sanoi. Adara hölmistyi hiukan, mutta silti se kävi järkeen. Täytyihän Adarankin loihtia Avada Kedavra että hänellä oli jotain näytettävää Voldemortille.
”Hyvä on. En tehnyt sitä”, Adara sanoi. ”Avada kedavrani osui eteisen kattoon.”
Kalkaros päästi syvän huokaisun keuhkoistaan, mahdollisimman hiljaa. Mutta Adara kuuli sen silti.
”No, olisi pitänyt arvata, ettet sinä pysty siihen.”
”Lohduttavaa tietää, etten minä ole kuin sinä, vai kuinka?” Adara kysyi. Kalkaros ei vastannut.
”En sano olevani ylpeä siitä mitä tein, mutta tein sen koska Dumbledore käski.”
”Tiedän…” Adara sanoi ja hänen olisi tehnyt mieli sanoa jotain. Jotain lohduttavaa, mutta silloin tapahtui jotain yllättävää.
”Jos olisit tehnyt sen... näkisit luultavasti heidän viimeisistä hetkistään painajaisia, kuten minä…”

Adara kurtisti kulmiaan. Avautuiko Severus Kalkaros juuri painajaisistaan hänelle? Mahdotonta.
”Sinä näet Dumbledoren kuoleman… joka yö?” Adara sanoi kysyvästi. Kalkaros käänsi katseensa talon yksitoista seinästä Adaran silmiin.
”Joka yö”, hän vahvisti. Adara katsoi Kalkarosta tutkivasti. Hänen edessään seisoi mies, jota oli kohdeltu kaltoin koulussa, ja sen jälkeenkin. Ja kaikki se kaltoin kohtelu muovasi hänestä sen miehen mitä hän nyt oli. Kylmä, tulkitsematon joka ei päästänyt ketään enää lähelleen, kun hänen rakastamansa nainenkin oli kuollut. Kaikesta huolimatta se mies oli osannut pysyä lojaalina hyvän ja oikean puolesta, Dumbledoren puolella.

Sitten Adara tutki itseään. Hän oli Kalkaroksen rakastaman naisen, mutta samalla tämän vihamiehen tytär. Siitä huolimatta Kalkaros auttoi häntä kun vain pystyi ja opetti hänelle paljon. Eikä pelkästään okklumeusta, vaan paljon muutakin, paljon asioita elämästä.
Adara ei tiennyt mitä noista ajatuksistaan sanoa, hän ei tiennyt miten pukea niitä sanoiksi.
Kalkaros kurtisti hiukan kulmiaan.
”Mitä sinä tuijotat?”
Adara astui lähemmäs Kalkarosta, että he olivat vain parin tuuman päässä toisistaan. Kalkaros katsoi häntä hämmentyneenä.
”Mitä sinä teet?” Kalkaros kysyi, muttei jostain syystä perääntynyt. Ehkä hän luotti Adaraan, ettei hän tekisi mitään pahaa.

Adara tarttui Kalkarosta olkapäistä ja nousi hiukan varpailleen. Hän kietoi kätensä varovaisesti Kalkaroksen ympärille ja laski päänsä tämän olkapäätä vasten. Kalkaros ei liikahtanutkaan, hän ei tehnyt yhtään mitään. Hän vain seisoi järkyttyneenä paikallaan ja tuijotti eteensä, sekä muutamaa hiussuortuvaa jotka hän erotti näköpiirissään tytön halatessa häntä. Adara tiukensi otettaan ja tunsi yllätyksekseen Kalkaroksen kädet, halaamassa häntä takaisin.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 7.5 luku 115!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 07.05.2008 07:06:25

Huh! Mä jo säikähdin et Adara tappo oikeesti Finniganit. Mut se oli vaan lavastus. Tää on ihan mahtava tarina, sun on pakko jatkaa lisää tätä!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 7.5 luku 115!!
Kirjoitti: Gaploon - 07.05.2008 11:38:51

Mielenkiintoinen loppu :o ja murr ettei Adara oikeasti tehnyt sitä >:(
Sorry, on itellä sellainen vaihe että haluaa kaikista pahiksia ::)
Tarinan kulku on edelleen hyvä ja hahmoja kuvaat edelleekin hyvin.
Jatkoa saa laittaa heti kun haluat ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 7.5 luku 115!!
Kirjoitti: Nettis - 07.05.2008 22:50:59

äläbölöblöö, ilmottaudun lukiaksi. Luin tätä joskus silloin aluksi ja kommentoinkin muutaman kerran, mutta sitten se jäi... Lähinnä koska en pitänyt kirjoitustyylistäsi ja liikaa kirjoja seuraavasta juonesta. Nyt näissä 50 -> luvuissa kirjoitustyyli on kuitenkin kehittynyt huimasti ja tapahtumiinkin on tullut enemmän "omaa".

Tykkään muuten älyttömästi Kalkaroksestasi. Se on vaan jotenkin niin ihanan ystävällinen Adaralle, menettämättä kuitenkaan omaa persoonaansa. Arvelin muuten aika pitkältä alusta lähtien, että Kalkaroksella ja Violalla oli suhde, aika hyvin meni yksiin DH:n tapahtumien kanssa =D Vai olikos kirja jo ilmestynyt ennen sitä... hmm, empä tiedä. Mutta kiva silti.

Adara on myös kehittynyt hyvin hahmona ja saanut lisää syvyyttä ja uskottavuutta. Joskus tytön teot tosin tuntuvat vähän ylireagoiduilta, mutta kukapa toisaalta tietää, miten ihminen muuttuu sellaisten tapahtumien jälkeen.

Pitää vielä vähän pohtia sitä, miten olet ujuttanut Harryn tarinan tähän mukaan. Alkupään luvuissa olin vielä aina hyvin kärryillä siitä, missä kohtaa kirjojen tapahtumia mennään. Loppuunpäin tultaessa olet kuitenkin jättänyt Harryn aika vähille, mikä sinänsä on aika huono juttu, koska esim. PVP:n loppua kuvaavat tapahtumat tulivat minulle täytenä yllätyksenä. Olin vain, että nytkö jo ollaan täällä?!. Mutta mikäs tässä.

Finniganien tapauksesta en sinänsä osaa oikein sanoa mitään. Perjaatteessa olisi toki ollut aika epäuskottavaa, jos Adara olisi heidät pystynyt tappamaan, mutta tämäkin vaihtoehto oli jotenkin... en tiedä, mutta ei ihan se, mitä olisin halunnut.

Muutenkin en voi olla epäilemättä Adaran okklumeus taitoja. Hän treenasi niitä 3/4 vuoden. Voldemortilla on vuosien kokemus. Kuinka Adara niin lyhyessä ajassa pystyi oppimaan niin paljon? Ja kuinka V ei ollut epäluuloisepi? Olihan Adaralla toki hyvät tekosyyt, mutta...

Silmiini sattui lisäksi kommentisi tuolla välissä. Adara kuolee =O Ei se loppu, jonka olisin tälle fikille halunnut. Yritän tässä juuri pohtia mahdollisia kuolintapoja. Luulen, että hän kuolee pelastaessaan jonkun ystävänsä. Ehkäpä sen pienen puuskupuhin?

Muttajoo, häivyn tästä tekemään matsan referaattia... huoh... Piristäthän päivääni ja laitat huomenna taas uuden luvun =DD

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 7.5 luku 115!!
Kirjoitti: Lokitar - 08.05.2008 08:41:37

Tulipas nyt paljon sanottavaa Nettikselle näistä huomautuksista:

Lainaus käyttäjältä: Nettis - 07.05.2008 22:50:59

Arvelin muuten aika pitkältä alusta lähtien, että Kalkaroksella ja Violalla oli suhde, aika hyvin meni yksiin DH:n tapahtumien kanssa =D Vai olikos kirja jo ilmestynyt ennen sitä... hmm, empä tiedä. Mutta kiva silti.

Viittauksia Violan ja Severuksen suhteeseen oli jo ennen DH:n ilmestymistä :)

Lainaus käyttäjältä: Nettis

Pitää vielä vähän pohtia sitä, miten olet ujuttanut Harryn tarinan tähän mukaan. Alkupään luvuissa olin vielä aina hyvin kärryillä siitä, missä kohtaa kirjojen tapahtumia mennään. Loppuunpäin tultaessa olet kuitenkin jättänyt Harryn aika vähille, mikä sinänsä on aika huono juttu, koska esim. PVP:n loppua kuvaavat tapahtumat tulivat minulle täytenä yllätyksenä. Olin vain, että nytkö jo ollaan täällä?!. Mutta mikäs tässä.

No karsin Harryn oppitunnit Voldemortista pois (koska Adara ei niihin liity, ei ei), ja hyvin vähän jäi siitä kirjasta enää käteen. Lue se kirja niin että hypit Voldemort tuntien yli niin huomaat.

Lainaus käyttäjältä: Nettis

Finniganien tapauksesta en sinänsä osaa oikein sanoa mitään. Perjaatteessa olisi toki ollut aika epäuskottavaa, jos Adara olisi heidät pystynyt tappamaan, mutta tämäkin vaihtoehto oli jotenkin... en tiedä, mutta ei ihan se, mitä olisin halunnut.

No, olen pahoillani jos se sittenkin rakasti niitä :D

Lainaus käyttäjältä: Nettis

Ja kuinka V ei ollut epäluuloisepi? Olihan Adaralla toki hyvät tekosyyt, mutta...

Kuka sanoi etteikö Voldemort epäilisi jotain? *pirullinen virne*

Lainaus käyttäjältä: Nettis

Silmiini sattui lisäksi kommentisi tuolla välissä. Adara kuolee =O Ei se loppu, jonka olisin tälle fikille halunnut. Yritän tässä juuri pohtia mahdollisia kuolintapoja. Luulen, että hän kuolee pelastaessaan jonkun ystävänsä. Ehkäpä sen pienen puuskupuhin?

No TÄLLE en simppelisti voi mitään jos joku ei sitten pidä kirjoittajan itse päättämästä lopusta :D

Neeppu, kiitos kommentista
Gaploon, jos Adara ois paha niin sehän sais takuulla vain turpiinsa lopuksi :( no okei, se tulee saamaan turpaansa muutenkin...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 7.5 luku 115!!
Kirjoitti: Lokitar - 08.05.2008 15:11:40

Luku 116. Kuolonsyöjien kokous

He seisoivat täysin liikahtamatta illan hämäryydessä, halaten toisiaan, mutta heidän hetkensä keskeytti kivulias polte molempien vasemmassa käsivarressa.
Kalkaros irtautui halauksesta ja painoi oikean kätensä vasemmalle ähkäisten hiljaa.
”Hän kutsuu meitä, kaikkia”, hän sanoi. Adara nyökkäsi ja he kaikkoontuivat yhdessä Malfoyn kartanon tiluksille.
Samaan aikaan heidän vasemmalle puolelleen ilmiintyi joku. Kalkaros nosti sauvansa sekunnin murto-osassa kohti miestä, joka teki samoin. Adara katsoi miestä nyt tarkemmin. Sehän oli Yaxley.
Kalkaros ja Yaxley laskivat sauvansa ja lähtivät kävelemään. Adara käveli heidän perässään.

”Onko kuulumisia?” Yaxley kysyi.
”Mitä parhaita”, Kalkaros vastasi tyynesti. He kävelivät kujan vasenta laitaa pitkin ja kääntyivät jossain vaiheessa oikealle pihatielle.
”Adara, Malfoyn kartanoon pääsee nykyään näyttämällä piirtoa”, Kalkaros totesi heidän lähestyessään rautaporttia.
”Selvä”, Adara vastasi ja veti paitansa hihaa ylöspäin, kuten Yaxley ja Kalkaroskin tekivät. Rautaportti aukesi ja he astelivat sisäpihalle. Yaxley kääntyi yhtäkkiä katsomaan vasemmalle sauva valmiusasennossa, mutta puskasta tulikin pelkkä riikinkukko. Yaxley huokaisi ja jatkoi matkaansa muiden kanssa. He astelivat puutarhan läpi etuovelle.

Saavuttuaan eteishallin läpi portaisiin, heitä vastassa oli jo Adaralle tuttu ovi.
Kalkaros avasi sen ja heidän eteensä avautui Sali, jonka keskellä oli pitkä pöytä täynnä tuoleja. Tuoleilla istuivat kaikki muut kuolonsyöjät, odottamassa heitä. Voldemort istui pöydän päässä takan edessä ja pöydän yläpuolella leijui tajuton ihminen, roikkuen kuin näkymättömän köyden varassa.
Adara nielaisi.

”Yaxley, Kalkaros, Musta…” Voldemort sanoi kimeällä äänellään. ”Severus, tänne”, hän lisäsi ja viittasi tuoliin oikealla puolellaan.
”Yaxley Dolohovin viereen, Musta Malfoyn viereen”, hän sanoi vielä ja Adara näki Lucius Malfoyn istumassa Narcissan vieressä pöydän ääressä. Paikka Luciuksen vierellä oli tyhjä, ilmeisesti se olisi kuulunut Dracolle jos Draco olisi onnistunut tehtävässään.
Adara istuutui Luciuksen viereen ja näki kuinka useimmat katseet seurasivat juuri Kalkarosta. Lucius katsoi jonnekin poispäin Adarasta.

”No?” Voldemort sanoi Kalkarokselle.
”Herrani, Feeniksin kilta aikoo siirtää Harry Potterin nykyisestä turvapaikastaan pojan syntymäpäivää edeltävänä päivänä”, Yaxley sanoi.
Kalkaros hymyili.
”Minä yritän Mustan kanssa saada pian selville oikean päivän, ilmoitamme siitä heti henkilökohtaisesti, herrani.”
”Minä vakuutan herrani, että Dawlish – se aurori joka tiedon livautti - vaikutti hyvin varmalta asiastaan”, Yaxley sanoi.
”Jos hänet on hämäytetty, niin totta kai hän on varma”, Kalkaros totesi. ”Minä puolestani vakuutan sinulle, Yaxley, ettei aurorivirasto osallistu enää Potterin suojelemiseen. Kilta uumoilee, että me olemme soluttautuneet ministeriöön.”
”Kilta taitaa siis olla yhdessä asiassa oikeassakin”, Amikus Carrow sanoi ja nauroi. Muutama muukin naurahteli, muttei Voldemort. Adara ihmetteli, että oliko ministeriössä enemmänkin kuolonsyöjiä kuin Yaxley. Ja olivatko he aikeissa tehdä jotain ministeriön valtaamiseksi?

”Minne he aikovat piilottaa pojan?” Voldemort kysyi.
”Jonkun kiltalaisen kotiin”, Kalkaros vastasi. ”Paikalla on lähteeni mukaan kaikki se turva jonka kilta pystyy antamaan. En usko, että poikaa oikein voi kaapata niin kauan kuin hän on siellä, paitsi tietenkin jos ministeriö ehtii kaatua ennen sitä päivää, missä tapauksessa saattaisimme voida selvittää ja purkaa taioista sen verran, että pystyisimme murtautumaan loppujen läpi.”
Adaraa inhotti kuulla Kalkarokselta tuollaisia ehdotuksia että he iskisivät Kotikoloon, jonne Harry piilotettaisiin, mutta jos Kalkaros ei ehdottanut niitä, niin joku muu olisi.
”No, Yaxley? Ehtiikö ministeriö kaatua ennen pojan syntymäpäivää, tarvittaessa aiemmin?” Voldemort kysyi. Yaxley kohensi ryhtiään.
”Herrani, minulla onkin uutisia tästä asiasta. Olen – vaikeuksien kautta ja kovasti ponnisteltuani – onnistunut langettamaan komennuskirouksen Pius Sakiaan.”
Moni näytti olevan vaikuttunut tästä. Adaralle Pius Sakian nimi ei kertonut mitään, mutta ilmeisesti hän oli tärkeä hahmo ministeriössä.

”Onhan se alku”, Voldemort sanoi. ”Mutta Sakia on vain yksi mies. Meidän väkemme on ympäröitävä Rymistyir joka puolelta ennen kuin minä ryhdyn toimeen. Ainutkin epäonnistunut yritys tappaa ministeri vie minut pitkän matkaa taaksepäin.”
Adaran vatsassa muljahti ikävästi. Vaikkei hän pitänytkään Rymistyiristä, ei hän silti tätä kuolleeksi toivonut.
”Niin – Herrani, se pitää paikkansa – mutta Sakialla on taikalainvartijaosaston päällikkönä säännöllinen yhteys paitsi ministeriin itseensä myös muiden ministeriön osastojen päälliköihin. Minä uskon, että kun näin korkea virkamies on vallassamme, meidän on helppo alistaa muut, minkä jälkeen he voivat kukistaa Rymistyirin yhteisvoimin.”
”Kunhan Sakia-ystäväämme ei keksitä ennen kuin hän on käännyttänyt toiset”, Voldemort sanoi. ”Vaikuttaa joka tapauksessa epätodennäköiseltä, että miniseriö olisi minun ennen kuin Potter viedään uuteen piilopaikkaansa. Jos emme voi koskea poikaan hänen määränpäässään, meidän on toimittava matkan varrella.”

”Tässä kohdin etu on meidän puolellamme, herrani”, Yaxley sanoi. ”Taikaliikenneosastoon on jo sijoitettu useita meikäläisiä. Jos Potter ilmiintyy tai käyttää hormiverkostoa, me tiedämme välittömästi.”
”Hän ei tee kumpaakaan”, Kalkaros sanoi. ”Kilta karttaa ministeriön valvomaa tai säätelemää liikennettä; he eivät luota mihinkään millä on tekemistä ministeriön kanssa.”
”Sitä parempi”, Voldemort totesi. ”Pojan on liikuttava avoimesti. Huomattavasti helpompi kaapata.”
Yhtäkkiä Adara kuuli hirvittävää, tuskan ja kivun huutoa. Se kuului kellarikerroksesta. Moni hätkähti ja Voldemort katsoi Peter Piskuilaniin.
”Matohäntä, enkö ole sanonut sinulle, että vanki on pidettävä vaiti?”
”Olet, h-herrani”, Peter vinkaisi ja kompuroi pystyyn ja poistui ovesta kohti kellaria.

”Kuten olin sanomassa… minun on lainattava sauva joltakulta teistä ennen kuin menen tappamaan Potterin”, Voldemort jatkoi. Kukaan ei sanonut sanaakaan.
”Eikö löydy vapaaehtoisia? Mietitäänpä… Lucius, minä en näe mitään syytä miksi kantaisit yhä sauvaa.” Lucius kohotti kalpeana katseensa.
”Niin, herrani?” hän sanoi käheällä äänellä.
”Sinun sauvasi, Lucius. Minä tarvitsen sinun sauvasi.”
”Minä…” Lucius sanoi ja vilkaisi vaimoonsa joka tuijotti kalpeana eteensä. Adara näki, että Narcissa piti miestään kädestä.

Lucius laittoi kätensä viittansa alle ja ojensi sitten sauvansa Voldemortille.
”Mitä se on?” Voldemort kysyi tutkaillen sauvaa pitkin sormiensa lomassa.
”Jalavaa, herrani. Ydin on lohikäärmettä – lohikäärmeen sydänjuurta”, Lucius vastasi ja Narcissa tarttui häntä taas kädestä. Adaran sydämessä kävi pieni säälin pistos.
Voldemort otti oman sauvansa ja vertaili nyt kahta sauvaa keskenään. Lucius värähti hiukan peloissaan ja Voldemort huomasi sen.
”Antaisinko minä sauvani sinulle, Lucius? Minun sauvani?” Jotkut tirskahtelivat hiljaa.
”Olen antanut sinulle vapauden Lucius, eikö se riitä? Olen pannut merkille, että sinä ja perheesi ette ole vaikuttaneet kovin iloisilta viime aikoina.. mikä sinua siinä pahastuttaa, että minä oleskelen sinun kodissasi?”
”E-ei mikään – ei mikään, herrani”, Lucius sanoi.

”Valheita, Lucius, valheita…”
Yhtäkkiä Voldemortin käärme, Nagini, kiipesi hitaasti Voldemortin tuolia pitkin Voldemortin harteille. Voldemort silitti sitä laihoilla sormillaan katse silti Luciuksessa.
”Miksi Malfoyt vaikuttavat niin tyytymättömiltä osaansa? Eivätkö he juuri minun paluutani, minun valtaannousuani muka toivoneet vaikka miten monta vuotta?”
”Totta kai”, Lucius sanoi ja hänen kätensä tärisi pöydän alla. Adara tunsi jo toisen säälinpistoksen.
”Me toivoimme sitä – toivomme yhä”, Lucius lisäsi.
”Herrani, läsnäolosi täällä meidän sukutalossamme on suuri kunnia. Mikään ei voisi tuottaa suurempaa mielihyvää”, sanoi Bellatrix hiukan Luciuksesta kauempana.
”Ei suurempaa mielihyvää”, Voldemort toisti. ”Se merkitsee paljon sinun sanomanasi, Bellatrix”, Voldemort sanoi ja Bellatrixin posket muuttuivat punaisiksi.
”Herrani tietää, että puhun aina totta.”

”Ei suurempaa mielihyvää… edes verrattuna siihen onnelliseen tapahtumaan, joka kuulemma on kohdannut sukuanne tänään, viimeisimpien tietojeni mukaan?” Adara kurtisti kulmiaan ja Bellatrix tuijotti herraansa huulet raollaan.
”Minä en tiedä mitä tarkoitat”, Bellatrix sanoi.
”Puhun sisarentyttärestäsi, Bellatrix. Samoin sinun Narcissa, ja sinun vaimosi sisarentyttärestä, Lucius. Hänhän on juuri tänään nainut ihmissuden, Mustan kummisedän Remus Lupinin. Te mahdatte olla ylpeitä.”
Adarakin raotti huuliaan, kuin Bellatrix hetki sitten. Remus ja Tonks ovat mitä?!

Muutamat ihmiset pöydän ääressä purskahtivat nauruun.
”Hän ei ole sisarentyttäremme!” Bellatrix sylkäisi. ”Me – Narcissa ja minä – emme ole nähneetkään siskoamme sen jälkeen kun hän nai sen kuraverisen. Tällä kakaralla ei ole mitään tekemistä meidän kummankaan kanssa, eikä myöskään niillä otuksilla joiden kanssa hän menee naimisiin.”
Adara puristi kättään nyrkkiin pöydän alla ja Lucius huomasi sen, muttei sanonut mitään.

”Mitäs Musta sanoo?” Voldemort kysyi ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
”Menetkös lapsenlikaksi kummisetäsi sudenpennuille?” Adara piti omahyväistä ilmettä yllään ja salli Voldemortin nähdä hänen muistoistaan sen jossa Lupin lyö häntä.
”En todellakaan, herrani”, Adara vastasi ja Voldemortin viivamainen suu nousi pieneen hymyyn.
Muut nauroivat entistä enemmän ja Voldemort katsoi nyt heihin.
”Riittää.”
Nauru hiipui heti.
”Moni vanhimmista sukupuistamme tulee ajan mittaan hieman sairaalloiseksi”, hän sanoi.
”Teidänkin lienee karsittava omaanne, jotta se pysyy terveenä. Leikkaatte pois ne haarat jotka uhkaavat muiden hyvinvointia… Tällä hetkellä tiedän vain Malfoyn suvun pysyneen puhtaana, jos ei Mustan sukuun liittymistä lasketa. Mustan suvusta, Phineas Nigeliuksesta lähtien suoraan polveutuviakaan on enää yksi ja hän istuu onnekseen joukossamme.”
Moni katsoi taas Adaraan.

”Toivon tietysti että Mustan ja Malfoyn suku liittyy seuraavassakin polvessa. Niin lienee teidänkin suunnitelmananne, vai mitä, Lucius?”
Lucius kähähti saadakseen ääntään takaisin.
”K-kyllä herrani, Draco ei voisi olla nykyään onnellisempi.”
”Hyvä”, Voldemort totesi ja katsoi pikaisesti Adaraan. Adaran iho nousi kananlihalle.
”Me karsimme heti tilaisuuden tullen kuraiset haarat, herrani”, Bellatrix sanoi.
”Se tilaisuus tulee”, Voldemort sanoi. ”Ja kuten teidän suvussanne, niin myös koko maailmassa… me leikkaamme pois meitä kalvavan syövän, kunnes jäljellä on vain ne, joiden veri on aitoa…”
Voldemort kohotti sauvansa ja osoitti sillä pöydän alla riippuvaa hahmoa.
”Severus, Musta, ettekö tunnista vierastamme?” Voldemort kysyi ja he kaksi kohottivat katseensa monen muun kanssa ylösalaisin riippuviin kasvoihin. Adara nielaisi. Professori Burbage, jästitiedon opettaja.

Nainen heräsi ja katseli ympärilleen. Hän näki Kalkaroksen ja alkoi huutaa: ”Severus! Auta!”
”Aah, kyllä minä hänet tunnen”, Kalkaros sanoi kun nainen jatkoi pyörimistään hitaasti. Hän sai Adaran nyt näköpiiriinsä.
”A-Adara! Auta minua! Pyydän!”
”Et kai sinä Musta ole ollut hänen tunneillaan?” Voldemort kysyi. Adara pudisti päätään.
”En, herrani.”
Professori Burbagen silmät laajenivat järkytyksestä kun Adara nimitti Voldemortia herrakseen.
”Niin… professori Burbage opetti noitien ja velhojen lapsille kaiken jästeistä… sen, miten ne eivät ole kovinkaan erilaisia kuin me.”
Yksi kuolonsyöjistä, Alekto, sylkäisi lattialle. Burbage kääntyi taas Kalkaroksen suuntaan.
”Severus… apua… apua…”

”Vaiti”, Voldemort sanoi ja heilautti sauvaansa. Burbage ei päästänyt enää ääntäkään.
”Ja kun professorille ei riittänyt se, että hän turmeli ja saastutti velholasten mielet, viime viikolla hän kirjoitti kiihkeän kuraveristen puolustuspuheen Päivän Profeettaan. Velhojen täytyy hänen mukaansa hyväksyä nämä tietojensa ja taikojensa varastelijat. Puhdasveristen hupeneminen on professori Burbagen mielestä mitä suotavinta… hän soisi meidän kaikkien pariutuvan jästien kanssa… ja epäilemättä ihmissusienkin…”
Kukaan ei nauranut, sillä Voldemortin ääni oli kiukkuista ja halveksuvaa.
”Avada kedavra”, Voldemort sanoi ja vihreä välähdys valaisi huoneen ja professori Burbage rysähti kuolleena pöydälle. Adara säpsähti hiukan ja katsoi huomasiko kukaan, mutta hänen onnekseen moni muukin oli liikahtanut, naisen elottoman ruumiin pudotessa niin äänekkäästi.
”Illallinen Nagini…” Voldemort sanoi hiljaa ja Nagini luikersi hänen harteiltaan pöydälle ja upotti hampaansa professori Burbagen olkapäähän. Adara pidätti järkytyksen ja yökötyksen tunnettaan.

Pian he saivat kaikki lähteä. Voldemort poistui ensimmäisenä ja Adara taas jäi odottamaan, päästäkseen olemaan kahden Kalkaroksen kanssa, mutta niin ei käynyt, sillä Kalkaros lähti omituisella kiireellä pois. Jostain syystä Adara tiesi tämän voivan pahoin.
Adara itsekin nousi ylös ja lähti kohti ovea, kun Lucius pysäytti hänet ottamalla häntä olkapäästä.
”Draco haluaisi tavata sinut”, hän sanoi. Adara katsoi hetken Luciusta ja nyökkäsi. Tuntui kummalliselta että nyt Lucius tarttuu häntä toverillisesti olkapäästä kun viimeksi hän melkein kuristi Adaran hengiltä…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 7.5 luku 115!!
Kirjoitti: Mrs Black - 08.05.2008 15:21:08

Oho! En näköjään ole vielä kommentoinut tätä uutta lukua.
Jes, Adara ei tappanutkaan niitä. Thank god. Tosi söpö oli toi Adaran ja Kalkarosen kohtaus tossa lopussa. :)
Arvelinkin, että Kalkaros ei tarkottanut sitä 'murhaa nyt vaan kaikki'-juttua. Mitenköhän Lupin pystyy piilottamaan kokonaisen perheen ilman että Voldemort saisi tietää...?
Toivottavasti pian tapahtuu jotain ei niin synkkää, kun on ollut hiukan (hyvällä tavalla) masentavaa lukea, kun mitään mukavaa ei tapahdu.
Mrs Black

Otsikko: Vs: Luku 115. Kalkaros
Kirjoitti: Hopbandop - 08.05.2008 16:53:04

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 06.05.2008 23:28:33

”Minä oikeasti… rakastan teitä kaikkia”, Adara tunnusti ja kyyneleet pääsivät jopa ummistetuista silmistä ulos. Hän tunsi kuinka Silmeian käsivarret kiertyivät hetkeksi hänen ympärilleen, Frankin pää silitti hänen hiuksiaan ja Seamusin sormet hipaisivat Adaran omia ja sitten he kolme lähtivät ulos. Ovi sulkeutui heidän perässään.

Tuo vaan hiukan häiritsi. Ehkä siinä kuitenkin pitöisi lukea käsi eikä pää :)

Pitää kyllä sanoa, että mie arvasin, ettei Adara tappais Finniganeja. Se vaan ei sopinut Adaran luonteeseen. Ja hyvä niin, murhaajaan ei ole helppo samaistua.

Odotan mielenkiinnolla Adara Draco kohtausta.

Ja sitten vielä ihan ficin ulkopuolelta.
Onnittelut kissasta, onko ensimmäinen? Muta nimi kuullostaa lupaavalta, varmasti tosi suloisen värinen. Varmaankin ihan maatiaiskissa? Meilläkin asustelee kissa, norjalaisen metsäkissan ja maatiaisen risteytys, aika pörröinen olento siis, jos tiedät miltä norskit näyttää. Kova poika leikkimään, varsinkin ihmisten käsillä :) Lisäksi siskollani on kaksi kissaa, joista toinen on ihan tavan maatiainen, mutta toinen ihana pikkuinen ocicat. Vasta hiukan yli vuoden ikäinen, suloinen ja vielä tosi pentumainen. Niin, että pointtini oli, että kissaihmisiä täälläkin :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.5 luku 116!!!
Kirjoitti: Lokitar - 08.05.2008 17:10:24

Njoo, se nyt tuli mutta mä taidan olla allerginen sille :/ Ja KYLLÄ sen piti olla käsi eikä pää! Mulla menee jo ruumiinosatki sekasi voi huoh...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.5 luku 116!!!
Kirjoitti: Nettis - 08.05.2008 19:30:30

Heipä hei, vastailen ensin sinulle, ennen kuin sanon sanasen tästä luvusta..

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 08.05.2008 08:41:37

Lainaus käyttäjältä: Nettis
Pitää vielä vähän pohtia sitä, miten olet ujuttanut Harryn tarinan tähän mukaan. Alkupään luvuissa olin vielä aina hyvin kärryillä siitä, missä kohtaa kirjojen tapahtumia mennään. Loppuunpäin tultaessa olet kuitenkin jättänyt Harryn aika vähille, mikä sinänsä on aika huono juttu, koska esim. PVP:n loppua kuvaavat tapahtumat tulivat minulle täytenä yllätyksenä. Olin vain, että nytkö jo ollaan täällä?!. Mutta mikäs tässä.
No karsin Harryn oppitunnit Voldemortista pois (koska Adara ei niihin liity, ei ei), ja hyvin vähän jäi siitä kirjasta enää käteen. Lue se kirja niin että hypit Voldemort tuntien yli niin huomaat.

Joo, enpäs ole asiaa sen suuremmin ajatellut, kirjojenkin lukemisesta on herra ties kuin kauan... Jotain vihjauksia olisi silti voinut antaa =D Mutta mitäs sille enään voi.

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 08.05.2008 08:41:37

Lainaus käyttäjältä: Nettis
Finniganien tapauksesta en sinänsä osaa oikein sanoa mitään. Perjaatteessa olisi toki ollut aika epäuskottavaa, jos Adara olisi heidät pystynyt tappamaan, mutta tämäkin vaihtoehto oli jotenkin... en tiedä, mutta ei ihan se, mitä olisin halunnut.
No, olen pahoillani jos se sittenkin rakasti niitä :D

Eipä siiinä sinänsä mitään, kuten sanoinkin, olisi ollut liian outoa, jos Adara olisi kaikkien niiden vuosien jälkeen vain lakannut välittämästä heistä, niin kuin väitti.

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 08.05.2008 08:41:37

Lainaus käyttäjältä: Nettis
Ja kuinka V ei ollut epäluuloisepi? Olihan Adaralla toki hyvät tekosyyt, mutta...
Kuka sanoi etteikö Voldemort epäilisi jotain? *pirullinen virne*

No joo, jotain tällaista osasin odottaakkin =D

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 08.05.2008 08:41:37

Lainaus käyttäjältä: Nettis
Silmiini sattui lisäksi kommentisi tuolla välissä. Adara kuolee =O Ei se loppu, jonka olisin tälle fikille halunnut. Yritän tässä juuri pohtia mahdollisia kuolintapoja. Luulen, että hän kuolee pelastaessaan jonkun ystävänsä. Ehkäpä sen pienen puuskupuhin?
No TÄLLE en simppelisti voi mitään jos joku ei sitten pidä kirjoittajan itse päättämästä lopusta :D

Tokihan minä sen ymmärrän, sanoinpahan vain ajatukseni julki.

Tämä luku oli taas ihan mukava, olit hyvin saanut Adaran ujutettua juoneen mukaan. Eipä tästä oikein mitään voi sanoa, kun tämä nimenomainen luku seuraili niin tarkasti kirjan tekstiä. Mutta lisää odotellessa ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.5 luku 116!!!
Kirjoitti: Lokitar - 08.05.2008 19:43:49

Hui kauhee kun säikähdin noita lainauksia että tuleeko joku pilkunviilaaja kommentoimaan mutta huomasin että se olitki sinä xD

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.5 luku 116!!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 08.05.2008 21:45:41

Taas yksi todella taidokas luku, mutta kai Adara tulee kummisedänsä poikaa näkemään?!? Olisi hirveää jos Adara kieltäytyisi näkemästä Teddyä koska pelkäisi V huomaavan sen. Kun kyllähän Harrykin välittää Adarasta ku se on Harryn kummisedän lapsi. No et sä oo kyl vielä ees sanonu et elääkö Adara niin pitkään et näkee Teddyn.

Mut jatka jatka! Sää oot niiin helvetin hyvä kirjottaja ;D

Otsikko: Luku 117. Mustan ja Malfoyn perillinen
Kirjoitti: Lokitar - 08.05.2008 23:58:05

Luku 117. Mustan ja Malfoyn perillinen

Adara seurasi Luciusta Dracon huoneen ovelle. Lucius koputti oveen ja lähti sitten sanaakaan sanomatta, jättäen Adaran siihen yksin. Ovi aukesi ja Dracon vaalea pää kurkisti käytävälle. Hän riuhtaisi oven kokonaan auki Adaran nähdessään ja kietoi kätensä tytön ympärille.

”Et arvaakaan kuinka ahdistavaa täällä on kun tietää että joka huoneessa asuu joku Azkabanin karkuri, Amikus, Alekto –” Draco luetteli suljettuaan oven heidän perässään ja istuuduttuaan sängylleen. Dracon huone oli melko siistissä kunnossa. Seinä oli tapetoitu hopealla ja vihreällä, sängyn peite oli sammaleen vihreä ja ikkunan vieressä seinällä roikkui iso hopeakehyksinen peili. Toisella seinällä oli työpöytä ja vaatekaappi ja yhdellä seinällä oli vain pieni lipasto ja Luihuisten lippu.
”Asuvatko he kaikki täällä?” Adara kysyi.
”Tietty, eivät ne voi julkisille paikoillekaan mennä”, Draco sanoi ja osoitti Adaraa istuutumaan viereensä. Adara istuutui hiukan hermostuneena ja Draco tuijotti lattialla olevaa mustaa mattoa.

”Miten olet voinut?” Draco kysyi. Adara kohautti olkiaan.
”Sitä samaa vanhaa kaiketi… Sinä?”
”Ahdistunut, väsynyt… muuten okei”, Draco sanoi ja pakottautui hymyilemään. ”Pääsisinpä vain takaisin Tylypahkaan…”
”Asiat ovat muuttuneet sielläkin. Uusia opettajia, uusi rehtori…” Adara sanoi.
”Kuulit siis jästitiedon opettajasta…?” Draco kysyi.
”Hänet tapettiin juuri”, Adara vastasi ja Draco vavahti.

”Jospa ei puhuttaisi tällaisia kun viimein taas nähdään”, Adara totesi ja hymyili hiukan väkisin. Draco nyökkäsi.
”Samaa mieltä…” hän mutisi ja laski kätensä Adaran kädelle. Adara kohotti katseensa Dracoon ja ehti tuskin sitä tehdä, kun Draco jo painoi huulensa hänen omilleen omistavasti, haluavasti. Hän siirsi kätensä Adaran niskalle ja Adara vastasi suudelmaan.
Hän painoi Adaran hitaasti selälleen vuoteelle tätä yhä suudellen. Hän hivutti kätensä tytön olkapäälle, toisen käden poskelle ja suudelma syveni – ainakin Dracolla, mutta Adara suorastaan ahdistui.

Adara tunsi oman sydämen sykkeensä sormen päissään ja Dracon pieni huokaus jäi kaikumaan hänen mieleensä. Adara kesti esittää vain sillä ajatuksella, että hän kuvitteli Dracon Georgeksi. Kun Adara kietoi kätensä Dracon ympärille, suudelmalla ei tuntunut enää löytyvän loppua. Dracon kädet vaelsivat hänen hiuksilleen, kaulalleen, poskilleen, kunnes Adara ihan tosissaan ahdistui. Draco ei ollut nyt ihan itsensä. Hän painoi kätensä Dracon rintakehälle ja työnsi poikaa hiukan pois.
”Draco, mikä sinun on?” Adara kysyi hiukan hengästyneenä.
”Ei mikään, haluan vain… olla lähelläsi”, Draco sanoi ja sipaisi hiussuortuvan Adaran kasvoilta.
”Draco”, Adara sanoi hiukan käskevästi. Draco huokaisi ja nousi istumaan. Adara katsoi häntä tiiviisti silmiin ja yhtäkkiä tunsi katsovan kauemmas, kuin hänen lävitseen.

”Pimeyden lordi tulee tyytyväiseksi jos sinä –”
”Mitä? ’Pariudun puhdasverisen kanssa’? Ei se ole isä noin simppeliä! En ole mikään jalorotuinen koira joka pitää parittaa toiselle yhtä jalorotuiselle! Minä rakastan Adaraa, enkä ikinä hanki häntä raskaaksi vain miellyttääkseni Pimeyden lordia kun saan tälle puhdasverisen lapsen kannattajiensa joukkoon!”
”Draco, Pimeyden lordi toivoo sitä –”
”TOIVOKOOT!”

Adara henkäisi ja tunsi olevansa taas siinä Dracon vierellä. Hän oli käyttänyt lukilitista täysin tietämättään.
”Pistikö sinun isäsi sinut tähän?” Adara kysyi ja Draco suorastaan säikähti.
”M- ei tietenkään.”
”Draco.”
”Hyvä on, pisti, mutta se ei ole niin yksinkertaista –”
”Sekö sinun seuraava tehtäväsi on, saada minut raskaaksi vai?” Adara sanoi hiukan vihaisesti.
”Saada puhdasverinen, ihanteellinen lapsi Pimeyden lordin joukkoihin?”
”N- osapuilleen niin…” Draco mutisi. Adaran iski sisäinen paniikki. Mitä hittoa tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Sanoa ’okei, joko aloitetaan’? EI ikinä. Ainoa, jonka kanssa hän voisi vapaasta tahdosta olla, oli George.
”Sota on ihan aluillaan ja minunko pitäisi elää varovaisesti, ettei vauvalle tapahtuisi mitään?” Adara sanoi hiukan tuhahtaen.
”Jos minä hankin lapsia, niin teen sen vapaasta tahdosta enkä velvollisuudesta.”
Draco vaikeni ja häntä ilmeisesti hävetti, kun hän oli niin helposti suostunut tottelemaan isänsä käskyä.

Syntyi ahdistava hiljaisuus, melkein käsin kosketeltava. Draco puri huultaan mietteliäänä ja Adara sipaisi hiuksiaan korvan taakse ja huokaisi hiljaa.
”Anteeksi kun olen ääliö”, Draco sanoi.
”Ei se mitään, etkä sinä edes ole ääliö”, Adara sanoi.
”Olenpas, minun olisi vain pitänyt puhua kanssasi eikä salailla”, Draco sanoi.
”Eiköhän meillä kaikilla ole omat salailumme nykyään…”
”Niinpä kai”, Draco sanoi ja katsoi muualle. Adara painoi vuorostaan kätensä Dracon kädelle.
”Meillä jää kyllä aikaa myöhemminkin –” Adara tunsi pienen omatunnon vihlaisun itsessään. ”- mutta ei nyt –”
”Rehellisesti sanottuna, en usko että noiden valvovien silmien alla –” Draco vinkkasi ovelleen ja tarkoitti varmasti kuolonsyöjiä. ”- elän enää kovinkaan pitkään. Olen pelkkä epäonnistuja niiden mielestä.”
”Puhdasverinen epäonnistuja. Siksi sait toisen tilaisuuden.”

”Ja se toinen tilaisuus olet sinä! Ne tappavat minut ennen pitkää kun tajuavat etten minä ole aikeissa saada sinua vaimokseni ja lapseni äidiksi – tai siis ainakaan vielä”, Draco sanoi.
”Sinä olet heidän ainoa linkkinsä Tylypahkaan nuorien joukossa, luuletko että he riskeeraavat sinut? He varmasti haluavat sinun keräävän Pimeyden lordille kannattajia Luihuisista.”
”Kuolonsyöjäopettajat hoitavat sen, eivät he minua tarvitse”, Draco sanoi. Adara ei osannut vastata tuohon.
”No, Pimeyden lordi kuitenkin pelkää että joku hänen alamaisistaan kääntyy häntä vastaan. Jos hän tapattaisi sinut, niin hän saisi Luciuksesta ja Narcissasta varmat vihollisensa…”
”He ovat jo”, Draco sanoi.
”Joo, he – mitä?”
”Isä hokee sitä koko ajan unissaan. Hän haluaa pois täältä, pois Pimeyden lordin ulottuvilta. Äiti on selvästi samaa mieltä.”
”He haluavat vain sinut turvaan.”
”Sitäkin.”

Adara ei tiennyt mitä sanoa. Luciuskin oli halukas hylkäämään Voldemortin perheensä vuoksi. Hän oli tullut järkiinsä, mutta Adara ei voinut auttaa heitä. Hän vaarantaisi tehtävänsä jos hän yrittäisi auttaa Malfoyn perhettä pois kuolonsyöjien keskuudesta. Finniganien auttaminenkin oli jo riskialtista.
Adara laski katseensa syliinsä ja huokaisi hiljaa.
”Minun pitäisi varmaan lähteä…”
”Älä vielä”, Draco pyysi.
”Minulla on paljon tekemistä kotona ja haluan saada ne valmiiksi.”
Draco näytti pahastuneelta, muttei sanonut mitään. Adara nousi ylös ja lähti sanaakaan sanomatta ovesta ulos. Adaraa kuvotti. Ei siksi, että ajatus Dracon kanssa lapsen saamisesta olisi niin vastenmielinen, mutta syy miksi se lapsi pitäisi saada. Puhdasverinen, ihanteellinen lapsi Voldemortin kätyriksi.
Ja Voldemort halusi ilmeisesti itselleen seuraajia mahdollisimman pian – jos Adara synnyttäisi seuraavan vuoden alussa, niin lapsihan olisi valmis kuolonsyöjäksi jo viidentoista vuoden kuluttua. Sairasta…

Adara oli juuri ehtinyt ilmiintyä kotinsa pihaan, kun hän voi jo niin pahoin että hän nojasi roskikseen ja melkein oksensi. Voiko Voldemortin haaveet enää sairaammiksi mennä? Jos kaikki saisivat lapsia puhdasveristen kanssa, he olisivat pian kaikki sukua toisilleen ja pian oman siskon kanssa naimisiin menokaan ei olisi ihme. Adara melkein maistoi oksennuksen suussaan, mutta hän veti sen takaisin ja hengitti syvään. Kalmanhanaukio yhden ja kolmentoista välistä kuului oven kolahdus. Lupin oli juossut hänen luokseen.
”Mikä sinun on?” hän kysyi. Adarasta tuntui kuin hänen sisuskalunsa olisivat pelkkä tiskirätti jota joku puristaisi.
”Mennään sisälle”, Adara mutisi ja asteli Lupinin edellä sisään Kalmanhanaukio kahteentoista.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 9.5 luku 117!!!
Kirjoitti: Gaploon - 09.05.2008 08:58:41

Pelottavaa minulta oli jäänyt 116. välistä :o No nyt korvaan menetyksen. 116 oli aika selittävä luku mitään maailmaa mullistavaa ei tapahtunut, mutta juoni meni kuitenkin eteenpäin.
Tämä 117 oli aika paha :D vanha kunnon sopimussiitos on näköjään sittenkin voimassa. No, osittain tuo pakkonaitto oli odotettavissa, sillä ainahan puhdasveristen kuolonsyöjien pitäisi pariutua keskenään. Tietenkin tuo tekotapa oli hieman oudon hassu. Ihme ettei Dracolle ole opetettu sitä muistojen lukitus juttua :-\ Vai eikö vain muistanut käyttää sitä? Missä vaiheessa Adara saa turpiinsa ja koska meidän ihana Bellamme (ihan oikeesti Bellatrix on ihana) astuu kunnolla kuvioihin ???
Kirjoitat edelleen hyvin ja aina saa laittaa lisää tulemaan ::)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 9.5 luku 117!!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 09.05.2008 15:00:54

Häijy juttu tuo et Adaran pitäs saada lapsi Dracon kanssa vain et V sais puhdasverisen kätyrin >:(

Mut sun tarina on taas tapansa mukaan ihana!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 9.5 luku 117!!!
Kirjoitti: Hopbandop - 09.05.2008 15:12:48

Pitä kyllä heti tähän alkuun sanoa, että olet nopeimmin päivittävä kirjottaja jonka tiedän. Oikeasti, miten kukaan voi kirjottaa noin nopeasti ja vielä laadukasta tekstiä?

No niin, tulihan sitä Adaran ja Dracon suhdetta :) Miustakin oli kyllä hiukan hassua, että Adara pääsi noin helposti Dracon mieleen. Ja kaiken lisäksi vahingossa. Dracohan osaa oklumeusta, kuten puoliverisessä prinssissä ilmeni. Kalkaroskaan ei onnistunut lkukemaan Dracon ajatuksia, ja sitten Adara tekee sen vahingossa. Jäi hiukan häiritsemään.

Olisi kyllä ihan Voldemortin kuuloista haluta Dracon ja Adaran saavan lapsi, koska he ovat puhdasverisiä. Väliäkö sillä rakastavatko he toisiaan vai eivät. Voldemorthan ei ole ikinä ymmärtänyt rakkautta.

Mutta jos pääsisin yli tuosta Dracon ajatusten helppolukuisuudesta, niin tämä oli kyllä muuten hyvä luku. Tuli sitä kauan kaivattua Draco Adaraa :D

Ja pakko vielä pahoitella sen kissan puolesta. Kamalaa jos yrittäisin hankkia kissa ja sitten huomaisinkin olevani allerginen :( Varmaan aika moinen pettymys.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 9.5 luku 117!!!
Kirjoitti: Lokitar - 09.05.2008 15:32:24

Gaploon, Bellatrixista lisää siinä luvussa jossa Siriuksestakin tulee juttua (taisin mainita sen luvun aiemmin, nyt ei muista)
Kiitos, Neeppu ^^
Hopbandop, ehkä Dracon mielen sulkeutuminen järkkyi kun hän oli niin... *köh*...intiimisti Adaran seurassa. Tuskinpa kukaan toista suudellessaan keskittyy samalla johonkin muuhun (paitsi NC-17 ficeissä ne jotkut tekevät .... okei ei jatketa tästä aiheesta)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 9.5 luku 117!!!
Kirjoitti: Mrs Black - 09.05.2008 20:41:25

Todellaki sairasta toi Vn ajatusten kulku. Adarahan on jotain 17-vuotias..
Huomasin pari kirjotusvirhettä tossa luku 117, mutta en nyt muista missä. Jotain tyylii pilkku puuttui. :P
Jatkoa danke

Mrs Black

Otsikko: Luku 118. Siriuksen Harley
Kirjoitti: Lokitar - 10.05.2008 02:23:15

Luku 118. Siriuksen Harley

”Ymmärsinkö nyt oikein? Voldemort toivoo edistystä puhdasveristen lisääntymiseen?”
”Ilmeisesti”, Adara sanoi ja Lupin voi pahoin. ”Kuulin muuten hyvät uutiset, en voi uskoa ettet kertonut minulle!” Lupin katsoi häntä hölmistyneenä.
”Sinä kosit Tonksia!” Adara huudahti ja Lupin lehahti - täysin tapansa vastaisesti - punaiseksi.
”Miten sinä siitä jo kuulit?”
”Pimeyden lordi kertoi. En tiedä mistä hän sen oli kuullut mutta Bellatrix lupasi tilaisuuden tullen… karsia mädät oksat sukupuustaan.”
Lupin kalpeni tällä kertaa ja näytti huolestuneelta.
”Sanoivatko he minusta ja Tonksista muuta?” Adara pudisti päätään.
”Pilkkasivat vain minua että menenkö lapsenlikaksi teidän lapsillenne – mutta kyllä minä oikeasti voin hoitaa teidän lapsia jos on joskus tarve!”

Lupin naurahti.
”Ai niin, kuolonsyöjät tietävät että Harry aiotaan siirtää Likusteritieltä –”
”Totta kai, mehän vuodimme sen tiedon Dawlishin kautta.”
”Niin, mutta minä päivänä Harry siirretään?”
”Lauantaina”, Lupin vastasi.
”Ei siis Harryn syntymäpäivää edeltävänä päivänä?” Adara kysyi.
”Ei, sen tiedon annoimme Dawlishille.” Adara huokaisi helpotuksesta.
”Oletko pakannut? Voin saattaa sinut Kotikololle ennen kuin lähden Tonksin luo”, Lupin ehdotti.
”Joo, olen pakannut kaiken mitä siellä tarvitsen…” Adarasta tuntui jotenkin kurjalta jättää taakseen kaikki Tylypahkan oppikirjansa, taikajuomapullo-kokoelmansa ja kaukoputkensa.

He kaikkoontuivat Kotikolon läheiselle pellolle, sillä lähemmäksi rakennusta he eivät päässeet. Kotikolo oli nykyään suojattu kymmenillä loitsuilla tunkeilijoiden varalta. Lupin lähetti puhuvan suojeliuksensa Kotikoloon ja pian se palasi merkiksi että Adara sai tulla. Lupin ja Adara jättivät pikaiset hyvästit ja Lupin kaikkoontui.

Rouva Weasley, Ginny, Fred, George, Fleur ja Bill olivat kotona, herra Weasley oli vielä ministeriössä mutta silti he aloittivat illallisen syönnin Adaran saavuttua.
”Mitään uutta kuolonsyöjistä?” George kysyi heti kun he olivat istuutuneet.
”Ei Ginnyn kuullen!” rouva Weasley tiuskaisi.
”Äiti!” Ginny tiuskaisi takaisin ja kaikki katsoivat Adaraa odottavina.
”..Professori Burbage on kuollut.” Kaikkien silmät laajenivat järkytyksestä.
”Jästitiedon opettaja?” rouva Weasley sanoi. ”Hän joka teki sen puolustuspuheen Päivän profeettaan?”
”Sama henkilö. Amikus ja Alekto Carrow ilmeisesti kidnappasivat hänet ja tänään kokouksessa hän roikkui kokouspöytämme yläpuolella tajuttomana, kunnes… kunnes V-… Pimeyden lordi tappoi hänet ja syötti käärmeelleen.”

Rouva Weasleyn kädessä ollut kauha putosi kolahtaen lattialle. Samassa herra Weasley asteli ovesta sisään.
”Kotona ollaan - mitäs nyt?” hän sanoi hölmistyneenä nähdessään kaikkien ilmeet.
”Professori Burbage kuoli tänään”, Adara toisti ja herra Weasleykin kalpeni.
”Tänään? Miten?”
”Kuolonsyöjien kokouksessa. Pimeyden lordi rankaisi häntä… velholasten mielten saastuttamisesta puheillaan, joissa hän väitti että jästit eivät ole kovinkaan erilaisia velhoista ja noidista.”
Kukaan ei sanonut hetkeen sanaakaan. Vain Adara oli onnistunut säilyttää ruokahalunsa, sillä hänellä oli ylitsepääsemätön nälkä, eikä sitä näköjään pilannut edes professori Burbagen ruumis joka rojahti Adaran silmien edessä pöydälle uudelleen ja uudelleen.

Sitten muisto Dracosta ja hänen isänsä käskystä tuli hänen mieleensä, ja se vei Adaran ruokahalun. Hän laski haarukkansa lautasen reunalle kun muut jatkoivat vaivoin syömistä. George tarttui Adaraa kädestä pöydän alla ja Adara havahtui ajatuksistaan.
”Onko kukaan kertonut miten Harry haetaan lauantaina?” rouva Weasley kysyi Adaralta. Adara pudisti päätään.
”Se on aika nerokas suunnitelma, oikeasti”, Fred sanoi.
”Ron, Hermione, Fred, minä, Bill, isä, Villisilmä, Tonks, Lupin, Fleur, Mundungus, Kingsley – ai niin ja Hagrid, mennään Likusteritielle hakemaan Harry. Kuusi meistä ottaa monijuomalientä –” George vinkkasi keittiön pöydälle jossa oli pienellä lämmöllä noidan kattila keittämässä ilmeisestikin monijuomalientä. ”- ja muuttuvat Harryksi. Sitten me mennään parittain luudalla tai thestralilla oikean Harryn kanssa ja jos meidän kimppuun hyökätään, kukaan ei tiedä kuka meistä on oikea Harry! Sitten me lennetään jonkun kiltalaisen kotiin ja tullaan laittomilla porttiavaimilla takaisin tänne.”

”Hagridilla on vain se ongelma että häntä ei kanna mikään luuta eikä eläin, joten… me tarvittaisiin sinulta lainaan Siriuksen Harley.”
Adaran vatsassa muljahti. Siriuksen Harley, Siriuksen ensimmäinen itsenäinen ostos jota Sirius oli vaalinut monta vuotta. Muisto Adarasta ja Siriuksesta ajamassa Lontoon yllä nousi hänen mieleensä.
”Minä voin mennä Hagridin sijasta, minä voin ottaa Harleyn”, Adara sanoi ennen kuin edes ajatteli sanojaan.
”Älä ole hölmö!” George huudahti. ”Kuolonsyöjäthän näkevät sinut jos he hyökkäävät! Ne luulevat että olet niiden puolella!”
”Joko minä menen Harleylla tai kukaan ei mene”, Adara sanoi päättäväisesti.
”Ja et taatusti mene!” Fred sanoi.
”Sitten Harleylla ei mene kukaan”, Adara totesi ja näki kuinka rouva Weasley tärisi, ilmeisesti itkusta.

”Adara nyt ei ole aika mihinkään itsekkäisiin päätöksiin –”
”Ei tämä johdu itsekkyydestä! Minä vain tiedän, että jos te otatte Harleyn mukaanne ja jos teidän kimppuunne hyökätään niin siitä jää Hagridin käteen vain satula ja tuurilla yksi rengas! Ei sillä ettenkö luottaisi Hagridiin, mutta minä tiedän kuinka vähän keinoja kuolonsyöjät kaihtavat ja jos sitä ei ole ajamassa joku joka ei tiedä – ei tiedä sen moottoripyörän arvoa niin… siitä tuskin jää mitään jäljelle.”
”Siriushan jätti sinulle kasoittain kultaa, saat uuden moottoripyörän koska haluat –” Ron yritti, mutta George kumautti häntä päähän.
”Ei kullan arvoa pöljä!”

”Siksi haluaisin ajaa sitä itse… että voin yrittää kaikkeni että se pysyisi vielä kasassa. Siinä pyörässä on niin paljon – muistoja…” Adara sanoi ja koko huone vaikeni.
”Ehkä me ei tarvita sinua suojelemaan sitä pyörää”, herra Weasley totesi ja hymyili. Adara kurtisti kulmiaan.
”Tule”, herra Weasley sanoi ja johdatti Adaran heidän talliinsa ja otti peitteen Harleyn päältä.
”Olen hiukan miettinyt, että jos tämä kerta saatiin lentämään ja muuttumaan näkymättömäksi – niin miksi se ei tekisi paljon muutakin?”
Adara ei käsittänyt mihin herra Weasley oli pyrkimässä.
”Katsohan, jos tämä moottoripyörä kulkee ilmassa pelkällä taialla, eikä käyttämällä bönsiiniä –”
”Bensiiniä.”
”Niin, aivan – niin miksi sitä bensiiniä ei voisi käyttää johonkin muuhun? Esimerkiksi… syöksemään tulta?”

Adara kohotti kulmiaan hämmästyneenä.
”Voisin rakentaa sen syöksemään tulta päivässä tai parissa – lauantaihin on kuitenkin vielä viisi päivää, joten uskon että ehdin jos anon ministeriöstä sairaslomaa hetkeksi.”
”Se olisi… loistavaa”, Adara sanoi.
”Harley puolustaisi siten itse itseään tarpeen tullen, kunhan Hagrid vain painaa nappia”, herra Weasley virnisti melkein kuin kaksospoikansa, ilkikurisesti.
”Tehkää se, herra Weasley”, Adara sanoi ja hymyili. ”Niin minä luovutan sen Hagridille.”

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 10.5 luku 118!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 10.05.2008 16:11:46

Hieno luku taas kaiken kaikkiaan :)
Ymmärrän miksi Adara kieltäytyi aluksi antamasta pyörää Hagridille, se on kuitenkin se yksi tärkeimmistä asioista, joita Sirius hänelle jätti. Mutta toivottavasti seuraavassa jaksossa on actionia myös Adaran kohdalta, vaikka ei mukaan pääsekään :)

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 10.5 luku 118!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 11.05.2008 10:38:45

Tosi hyvä luku! Miten sä osaat kirjottaa noin hyvin?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 10.5 luku 118!!
Kirjoitti: Mya Musta - 11.05.2008 10:46:28

Tosi hyvä luku taas ihan vaihteeks, mäkin ymmärrän ton ettei Adara ois halunnu antaa Siriuksen Harleytä Hagridille, varsinkin kun tietää miten siinä käy (vaikkei Adara sitä oikeesti vielä tiedäkkään ;D) luin sen luvun just eilen kirjastani.
Toi V:n uusi "tehtävä" Adaralle on kyl jollain tavalla niin naurettava, mut tosi hyvin keksitty, kaikkihan sen tietää, että Voldemortin vintti on pimmennyt, että sieltä tulee vähän erikoisia ehdotuksia välillä :P
Jotenkin toivosin, että säästäsit Siriuksen pyörän ihan täysin, siinä on niin paljon muistoja (:

Laita pian seuraava luku, en malta odottaa mitä tapahtuu seuraavaksi :D

Mya

Otsikko: Luku 119. Harryn saattue
Kirjoitti: Lokitar - 11.05.2008 12:48:30

119. Luku
Harryn Saattue

Lauantai koetti harvinaisen nopeasti. Kalkaroksesta ei ollut kuulunut sanaakaan – ilmeisesti hän valehteli Voldemortille senkin että Adara hankkii Harryn oikean siirtämispäivän heille.
Ja herra Weasleyn tekemistä varotoimista riippumatta, Adara rukoili Hagridia olemaan Harleyn kanssa varovainen. Hagrid taputti Adaraa päähän niin, että häneltä vajosivat melkein jalat alta.
”Älä huoli, koetan pitää siitä yhtä hyvää huolta ku Harrystaki”, Hagrid sanoi hymyillen.
Adara painoi suudelman vielä Georgen huulille, ennen kuin kaikki tehtävää suorittavat lähtivät, ja kotiin jäivät vain Adara, rouva Weasley ja Ginny.

Adara istui hermostuneena Kotikolon portailla. Vasta kymmenen minuuttia sitten George, Fred, Ron, Hermione, Villisilmä, Kingsley, Remus, Tonks, Bill, Fleur, Mundungus ja herra Weasley lähtivät hakemaan Harrya Likusteritieltä. Adara tiesi etteivät he palaisi ainakaan pariin tuntiin, mutta hän oli peloissaan. Niin moni hänen elämässään tärkeä henkilö oli lähtenyt yhtä aikaa vaaralliseen tehtävään. Ginny kävi välillä myös portailla, katsoi haikeasti pelloille ja kääntyi taas takaisin sisätiloihin. Adara tiesi tämän odottavan Harrya.

Adara kuuli rouva Weasleyn hermostuneen kattiloiden kolistelun tämän tiskatessa.
Kului tunti, ja toinenkin. Rouva Weasley tiskasi samaa kattilaa jo toisen vartin verran. Sitten kuului kova kolahdus, kun kattila rämähti lattialle, rouva Weasleyn käsistä. Adara kääntyi katsomaan takaovesta keittiöön ja näki rouva Weasleyn tuijottavan kauhuissaan kelloa. Se ei ollut mikä tahansa kello, vaan siinä oli jokaisen Weasleyn perheenjäsenten nimet nuolina, jotka osoittivat aina missä tilassa perheenjäsen oli. Adara näki ainakin kahden nuolen liikkuneen kohtaan: Hengenvaarassa.
Se ei voi olla George... Adara rukoili mielessään, silmiensä samentuessa kyyneliin. Hän ei voinut mennä katsomaan.

Puoli tuntia myöhemmin kuului pieni kolahdus takapihalta. Ronin ja Tonksin öljykannuksi naamioitu porttiavain palasi; ilman heitä.
”Ei...” kuului rouva Weasleyn hiljainen, tärisevä ääni tämän purskahtaessa itkuun. Ginny meni lohduttamaan häntä.
Viisi minuuttia myöhemmin Fredin ja herra Weasleyn porttiavain palasi, ilman heitäkin. Adara tunsi kuinka hänen sydämensä pusertui kauhun kietoutuessa sen ympärille.
”Keiden porttiavain tulee kolmantena?” Ginny kysyi ääni väristen. Rouva Weasley ei pystynyt vastaamaan. Yhtäkkiä takapihalle ilmestyi kirkas sininen valo, joka kasvoi ja kasvoi ja lopulta rämähti takapihalle ja muuttui Harryksi ja Hagridiksi.
Adara, Ginny ja rouva Weasley säntäsivät heidän luokseen.
”Harry? Sinä olet oikea Harry? Mitä tapahtui? Missä muut ovat?” Rouva Weasley kysyi itkien.

”Mitä tarkoitat? Eikö kukaan muu ole palannut?” Harry kysyi ja Adara pudisti itkuisena päätään.
”Kuolonsyöjät osasivat odottaa meitä. Meidät saarrettiin heti kun olimme ilmassa – he tiesivät että se tapahtuu tänä yönä – en tiedä mitä muille tapahtui. Neljä niistä jahtasivat meitä, ainoa mitä pystyimme tekemään oli paeta, ja Voldemort tuli sinne -”
”Luojan kiitos olet kunnossa”, rouva Weasley sanoi halaten Harrya.
Rouva Weasley lähti hakemaan brandya hermorauniolta näyttävälle Hagridille, Ginny kertoi Harrylle tilanteen.

Rouva Weasleyn palattua, Ginny kiljaisi: ”Äiti, katso!” ja osoitti hiukan kauemmas takapihalle siihen kohtaan johon Hagrid ja Harry olivat hetki sitten rämähtäneet. Tuli jälleen kirkas sininen valo, joka muovautui kahdeksi ihmiseksi; Lupin ja George. Lupin tuki tajutonta Georgea, jonka kasvot olivat veren peittämät. Adaran silmiin kihosivat kyyneleet hänen juostessaan heitä vastaan.
”George!” Adara kiljaisi äänensä melkein pettäessä, kun hän saapui Georgen ja Remuksen luo.
”George kiltti, puhu minulle! Mitä vain! George älä ole -” Adara huusi epätoivoisena, suorastaan hysteerisenä. Ginny ja Harry ryntäsivät heidän luokseen, Ginny tarttui Adaraa olkapäistä ja käänsi itseensä päin halaukseen. He itkivät toistensa olkia vasten. Harry otti Georgea jaloista ja he lähtivät kantamaan tätä sisälle taloon.

Adara ei voinut hengittää sillä hetkellä kun hän näki öljylampun valaisemana Georgen kasvot; hänen toinen korvansa oli poissa, ja se puoli hänen päästään ja kaulastaan oli täysin veren peittämä.
Adara polvistui Georgen jalkojen viereen, rouva Weasleyn polvistuttua hoitamaan tämän kasvoja.
Lupin tarttui Harrya yhtäkkiä olkapäästä ja raahasi keittiöön. Adara käänsi viimein katseensa Georgesta ja katsoi nyt Lupinia.
”Hoi! Päästä irti hänestä!” Hagrid huusi. Lupin ei kuunnellut vaan kysyi Harrylta: ”Mikä otus istui huoneen nurkassa kun Harry Potter kävi ensimmäistä kertaa huoneessani Tylypahkassa?”
Harry näytti säikähtäneeltä.
”Vastaa minulle!” Lupin huusi.
”K-kirskuristaja vesisäiliössä, eikö ollutkin?” Harry vastasi. Lupin päästi Harrysta irti.
”Mitä tuo meinas?” Hagrid kysyi.
”Anteeksi, Harry, mutta minun täytyi varmistaa”, Lupin sanoi pahoittelevasti.
”Mikset sit varmista mua?” Hagrid kysyi.
”Monijuomaliemi ei toimi muuta kuin ihmisiin, sinä olet puolijättiläinen, Hagrid.”

”Kukaan killasta ei olisi kertonut Voldemortille että liikumme tänä yönä. Voldemort tuli minun kimppuuni vasta lopussa, hän ei tiennyt alun perin kuka on oikea minä. Jos hän olisi tiennyt koko suunnitelman, hän olisi tiennyt että olen Hagridin kanssa.”
”Voldemort kävi kimppuusi? Mitä tapahtui? Miten pääsit karkuun?” Lupin kysyi. Harry selitti kaiken siitä kuinka he olivat koettaneet paeta kuolonsyöjiä, kuinka lopulta he putosivat Siriuksen moottoripyörällä maahan – Adaran vatsassa muljahti, että hän melkein putosi polvilleen lattialle - ja Tonksin vanhempien kodin suojaloitsu esti kuolonsyöjiä pääsemästä pidemmälle.
”He tunnistivat sinut? Mutta miten? Mitä sinä teit?” Lupin kysyi.
”Minä... Näin Stan Pikitien... tiedäthän, hän joka oli Poimittaislinjan konduktööri? Ja yritin karkotaseet-loitsua häneen sen sijaan että – no, hän ei tiedä mitä tekee, eihän? Hänet on varmasti komennettu!” Harry sanoi.

Lupin näytti tyrmistyneeltä.
”Harry, karkotaseet-aika on mennyttä! Ne ihmiset yrittävät napata ja tappaa sinut! Olisit edes tainnuttanut jos et ollut valmis tappamaan!”
”Me olimme satojen metrien korkeudessa! Stan ei ollut oma itsensä ja jos olisin tainnuttanut hänet, hän olisi pudonnut ja kuollut, sillä ei olisi ollut lopussa mitään eroa Avada Kedavraan! Karkotaseet pelasti minut Voldemortilta kaksi vuotta sitten”, Harry vastasi.
Lupin ja Harry kiistelivät asiasta hetken aikaa kun Adara päätti puuttua asiaan, hän ei kestänyt kuunnella heidän riitelyään sellaisessa tilanteessa.
”Harry on oikeassa, jos joku komennuttaisi sinut, en minäkään pudottaisi sinua luudaltasi että saisin sinut pois tieltäni”, Adara sanoi Lupinille.
”Mutta juuri niin sinun pitäisi tehdä.” Lupin sanoi. Adaralle se oli viimeinen pisara. Hän asteli ensimmäistä kertaa pois Georgen viereltä, käveli Lupinin luo ja löi tätä avokämmenellä poskeen niin lujaa kun sillä hetkellä pystyi.

Syntyi pitkä hiljaisuus. Adara tuijotti hölmistynyttä Lupinia. Kaikki muut tuijottivat myös Lupinia sekä Adaraa – tajuton George lukuun ottamatta.
Adara ei tiennyt edes mitä huutaa päin Lupinin naamaa. Kuinka hän kehtasi edes ehdottaa jotain sellaista? Että Adara vain tappaisi Lupinin yhtä helposti kuin jonkun kuolonsyöjän?!
Kaikki raivo tuntui valuneen jo tuon lyönnin aikana pois, ei tarvittu enää sanoja.
Suru ja pelko ottivat Adarasta taas vallan ja hän purskahti kyyneliin. Lupin kietoi kätensä Adaran ympärille ja halasi tätä tiukasti, silittäen toisella kädellään Adaran päätä ja hiljaa hyssytellen.

Kaksi uutta henkilöä tuli sisälle. Adara ei halunnut päästää irti Lupinista joten hän pysyi vielä hetken kasvot Lupinia vasten ja kuunteli. Hän kuuli Kingsleyn kysyvän Lupiniin päin:
”Viimeiset sanat jotka Dumbledore sanoi meille kahdelle?”
”Harry on paras toivomme. Luottakaa häneen”, Lupin vastasi ja silitti Adaran selkää edelleen. Kuului kun Kingsley kääntyi Harryyn päin.
”Se on hän, varmistin jo!” Lupin huudahti.
”Hyvä on, hyvä on! Mutta joku on pettänyt meidät! He tiesivät, he tiesivät että se tapahtuu tänä yönä!” Kingsley huusi ja Adara viimein irtaantui Lupinista ja näki Hermionen seisovan Kingsleyn takana. Kingsley tuijotti hetken Adaraa.

”Siltä näyttää. Mutta ilmeisesti he eivät tietäneet että meillä on seitsemän Harrya”, Lupin vastasi.
”Se on pieni lohtu! Kuka muu on palannut?” Kingsley kysyi.
”Vain Harry, Hagrid, George ja minä”, Lupin vastasi ja vilkaisi Georgea. ”Mitä sinulle kävi?”
”Meitä seurasi viisi, loukkasin kahta, yhden saatoin tappaa. Ja näimme tiedät-kai-kenenkin, hän liittyi jahtiin puolivälissä, mutta katosi melko äkkiä. Remus, hän osaa-”
”Lentää, näin hänet myös, hän tuli minun ja Hagridin perään”, Harry sanoi.
”Siksi he siis lähtivät – seuraamaan sinua! En voinut ymmärtää miksi hän katosi. Mutta mikä sai hänet vaihtamaan kohdetta?”
”Harry käyttäytyi liian ystävällisesti Stan Pikitietä kohtaan”, Lupin sanoi.
”Stan? Luulin että hän on Azkabanissa?” Hermione sanoi. Kingsley nauroi ilottomasti.
”Hermione, Azkabanissa on selvästi ollut useita massakarkauksia joista ministeriö on hiljaa. Traversin huppu lähti myös kun kirosin hänet ja hänenkin pitäisi olla vankilassa. Mutta mitä tapahtui sinulle, Remus? Missä on George?”

”Hän menetti korvansa”, Lupin sanoi.
”Menetti -?” Hermione toisti kauhuissaan.
”Kalkaroksen tekosia”, Lupin vastasi.
”KALKAROS?!” Adara huusi. Hän puristi kätensä nyrkkiin epäuskoisena.
”Hän menetti huppunsa taistelun aikana”, Lupin sanoi ja jatkoi vielä kertomustaan mutta Adara ei kuunnellut. Hän asteli keittiöstä olohuoneen sohvalla makaavan Georgen luo.
”Kuinka hän voi?” Adara kysyi rouva Weasleylta.
”En saa sitä kasvamaan takaisin kun se on poistettu mustalla magialla. Mutta pahemminkin olisi voinut käydä... hän on hengissä.”
”Luojan kiitos”, Harry sanoi. Adara tuijotti hetken aikaa kuuroutuneena Georgea, tietämättä mitä sanoa tai tehdä. Severerus…
”Todistan kuka olen, Kingsley, sitten kun olen nähnyt poikani, nyt omaksi parhaaksesi voisit väistyä!!” kuului herra Weasleyn karjunta keittiöstä, ja tämä ryntäsi olohuoneeseen. Adara väistyi ja herra Weasley ryntäsi hänen paikalleen Georgen viereen. Hänen perässään keittiöstä tuli Fred, täysin kunnossa kuten isänsäkin.
Fred tuijotti kalpeana Georgea. Adara ryntäsi halaamaan Frediä.
”Luojan kiitos, Fred. Olet kunnossa”, hän kuiskasi kun Fred yhä järkytyksestä jäykkänä halasi jotenkuten takaisin. Fred kuitenkin irtautui pian halauksesta ja asteli sohvan päätyyn, tietämättä lainkaan mitä sanoa.

Lopulta George avasi hiukan silmiään.
”Miltä tuntuu, George?” rouva Weasley kysyi, Georgen kuin hapuillessa korvaansa.
”Hyvitetyltä”, George vastasi.
”Mikä häntä vaivaa?” Fred kysyi kauhuissaan. ”Onko hänen järkensä niksahtanut?”
”Hyvitetyltä”, George toisti. ”Katso nyt Fred, korva poissa. Korvattu, tajuatko?”
Fred punehtui naamaltaan kirsikan väriseksi.
”Surkeaa”, hän totesi veljelleen. ”Surkeaa! Koko lavea maailma on tupaten täynnä korva-vitsejä ja sinä tyydyt hyvittämiseen ja korvaamiseen?”

”Missä muut - missä Adara?” George kysyi, ja rouva Weasley väisti nyyhkyttäen Adaran tieltä että tämä pääsi Georgen viereen.
”Tässä olen”, Adara vastasi, silmät kiiltäen kyynelistä. George virnisti tyypillisen kaksosvirneensä.
”Et kai ole saanut montaa sätkyä odottaessasi että herään?” hän kysyi tuttuun äänensävyynsä.
”En tietenkään, tomppeli. En tietenkään”, Adara sanoi painaessaan kasvonsa Georgen rintakehää vasten itkien. George painoi kätensä Adaran hiuksiin ja silitti niitä hellästi.
”Senkin itkupilli”, hän sanoi, mutta hiukan säälivään äänensävyyn.
”Harry hei, oletko kunnossa?” George kysyi nähdessään tämän.
”Joo, kunnossa.”
”No, ainakin saimme sinut tänne ehjänä... Miksi Ron ja Bill eivät ole sulloutuneet sairasvuoteeni ympärille?”
Adara nosti päänsä Georgeen päin.
”He eivät ole vielä palanneet”, Adara vastasi, Georgen virne haihtui.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.5 luku 119!!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 11.05.2008 16:55:22

Tää sun tarina on vaan mahtava! Montako lukuu vielä tulossa?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.5 luku 119!!!
Kirjoitti: Lokitar - 11.05.2008 18:31:00

Öööh.. olisko 122 vai 123?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.5 luku 119!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 11.05.2008 19:02:20

Siis mitä, et ihan pari lukuu enää tulossa vai??? :O Et oo tosissas, et voi lopettaa tätä näin pian x)
Jatkat vähän ylimäärästä, venutat jotenki :D

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.5 luku 119!!!
Kirjoitti: Lokitar - 11.05.2008 20:08:44

Näin kävi :D Tässä taas pieni one-shot koskien Adaraa: One more day (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=4787.0)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.5 luku 119!!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 12.05.2008 07:19:50

Sä et SAA lopettaa vielä!!!!!!! Mä rakastan sun tarinaa niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon!!! Sun pitää kertoo sit toooodelllaaaaa paljon ympäristöstä ja muusta et saat venytettyy lukuja. Tai saat jaettuu niitä pienempiin osiin. Mutta ÄLÄ LOPETA!!!! :'( Mä luin muuten sen one-shotin, ja se oli tosi hyvä!

Otsikko: Luku 120. Villisilmän malja
Kirjoitti: Lokitar - 12.05.2008 08:52:22

A/N: Neeppu, sori mutta nää luvut on jo valmiita :D en mä niitä enää rupea muokkaileen

Luku 120. Villisilmän malja

Varttia myöhemmin, Tonks ja Ron palasivat ehjinä takaisin. Tonks kertoi kuinka hänen rakas tätinsä Bellatrix oli yrittänyt kaikin voimin tappaa hänet – Lupin kalpeni kasvoiltaan. Tonksia kuultuaan Adara puristi vahingossa juomalasinsa sirpaleiksi ja sai käteensä yhden sirpaleen. Rouva Weasley korjasi hänen kätensä hetkessä. Adaran onneksi kyseessä oli vasen käsi, sillä George puristi häntä oikeasta.

Juuri kun Ronille oltiin aikeissa kertoa Georgen kohtalosta, Bill ja Fleur lensivät pihaan thestralilla. Kaikki paitsi Fred ja George juoksivat heitä vastaan.
”Bill! Luojan kiitos, luojan kiitos”, rouva Weasley sanoi halattuaan Billiä. Bill käänsi katseensa suoraan isäänsä.
”Villisilmä on kuollut.”
Kukaan ei puhunut, kukaan ei liikkunut. Fleurin poskilla kiilsivät keittiöstä tulevan valon ansiota suuret kyyneleet.
”Me nähtiin se”, Bill sanoi, Fleur nyökkäsi. ”Se tapahtui juuri sen jälkeen kun rinkimme meni rikki; Villisilmä ja Mundungus olivat lähellämme suunnaten kohti pohjoista myös. Voldemort lensi heitä kohti ja Mundungus panikoi ja kaikkoontui. Voldemortin kirous osui suoraan Villisilmää kasvoihin ja hän putosi takaperin luudaltaan ja – emme pystyneet tekemään mitään, heitä oli puoli tusinaa perässämme”, Bill sanoi ja hänen äänensä petti.
”Ette tietenkään voinut sille mitään”, Lupin sanoi ymmärtäväisesti. Kaikki seisoivat hetken paikallaan tuijottaen toisiaan. Lopulta he palasivat sisälle, jossa Fred ja George nauroivat.

Nähtyään muiden ilmeet heidän virneensä katosivat.
”Mitä nyt? Mitä on tapahtunut? Kuka on -?” Fred aloitti.
”Villisilmä... Kuollut”, herra Weasley sanoi. Kaksoset näyttivät järkyttyneiltä. Bill asteli keittiön kaapille, otti sieltä tuliviskin ja kaikille lasit.
”Tässä... Villisilmälle”, Bill sanoi ja kohotti maljan.
”Villisilmälle”, muut toistivat ja joivat lasinsa tyhjiksi. Adara, joka ei ollut koskaan maistanutkaan tuliviskiä, tunsi veden kihoavan silmiin muustakin kuin surun syistä.

Muut alkoivat puhua Mundungusin karkaamisesta ja siitä, kuka oli päästänyt tiedon lipsahtamaan, että Harry haettiinkin jo nyt, eikä 13. päivä.
Samassa Kingsley tuntui tajunneensa jotain hyvin tärkeää. Hän otti sauvan taskustaan ja osoitti sillä yhtäkkiä Adaraa.
”Kingsley, mitä helv-?” Hagrid aloitti.
”Onko kukaan tarkastanut että hän on oikea?” Kingsley kysyi. Kukaan ei myöntänyt. Adara oli jo hetken luullut että Kingsley oli menettänyt järkensä.

”Kysykää häneltä jotain!” Kingsley sanoi hermostuneena, kuin odottaen janoisena vastausta. Lupin nyökkäsi ymmärtäväisesti.
”Minkä esineen annoin sinulle ennen lähtöäni Tylypahkasta?” Lupin kysyi.
”Valokuvan vanhemmistani”, Adara vastasi.
”Hän se on, Kingsley”, Lupin sanoi, Kingsley ei laskenut sauvaansa.
”Mistä me tiedämme, ettet sinä vuotanut tätä tietoa Voldemortille?”
”Kingsley! Et voi millään luulla -!” Lupin aloitti, mutta Kingsley jatkoi.
”Voi kyllä minä voin! Hänhän on hyvää pataa Severuksen kanssa! On uskonut tähän koko ajan! Mistä tiedämme, ettei hänkin ole Severuksen puolella?!”
”Miten niin hän on uskonut Kalkarokseen?” George kysyi hämmentyneenä. Adara nielaisi.
”Se on totta, minä uskon että Severuksessa on jotain hyvää, mutta en ikinä riskeeraisi teidän henkiänne miellyttääkseni häntä!”
”Mistä voimme tietää?! Minä näin sinut eräänä päivänä! Näin sinut, Severus oli kietonut käsivartensa sinun ympärillesi ja sinä hänen! Mitähän se olisi mahtanut olla?!”
Adara vaikeni. Kaikki vaikenivat hänen ympärillään ja tuijottivat Adaraa.

”Adara… onko se totta?” George kysyi.
”On…” Lupin näytti järkyttyneimmältä kaikista. ”Mutta se ei todista mitään. Jos haluat testata puhunko totta, niin tuo totuusseerumia ja juota se minulle!” Adara sähähti. Kingsley penkoi taskujaan ja otti sieltä pullon.
”Minulla on totuusseerumia tällaisten hetkien varalta”, hän sanoi ja Adara otti pullon ja kulautti sen puolilleen. He odottivat hetken. Lupin avasi ensimmäisenä suunsa: ”Adara… vuoditko sinä tiedon Harryn siirtämisestä Voldemortille?”
”En”, Adara vastasi ja Kingsley laski viimein sauvansa taskuunsa. Kaikki huokaisivat ja Adara istuutui Georgen luo sohvan viereen, rukoillen mielessään ettei Kingsley keksi kysyä enempää, varsinkaan Kalkarokseen liittyvää.

Tunteja myöhemmin Fred lähti nukkumaan, George pyysi Adaraa vetäytymään johonkin kanssaan hetkeksi.
”Hei... Kaikki hyvin?” George aloitti kun hän sulki takapihalle johtavan oven perässään. Adara nyökkäsi vaisusti. Siinä tilanteessa hän ei keksinyt muutakaan. George tuijotti häntä epäuskoisena.
”Tuota... Anteeksi, kun huolestutin sinut.. Ei tämä ole mitään, usko pois”, George sanoi ja hipaisi paikkaa jossa hänen korvansa ennen oli. ”Nytpähän tunnistat minut ja Fredin toisistamme. Fred ei pääse pelleilemään kustannuksellani.”
Adaraa tieto ei piristänyt. Hän olisi itse asiassa nauttinut enemmän kaksosten tyypillisestä pelleilystä. Hän kaipasi piristystä kaiken illan tapahtumien jälkeen. George katsoi ympärilleen apeana.

”Olit varmasti tosi huolissasi... Kun kaksi ensimmäistä porttiavainta palasi tyhjinä. Ja minä... Villisilmä...” George sanoi, mutta hänen ilmeensä muuttui taas virneeseen. ”Anteeksi kun huolestutin sinut.”
Adara hymyili, aavistuksen verran.
”Tule tännepäin, tyhmyri”, hän kuiskasi ja George asteli lähemmäs. Adara huomasi jääneensä hiukan lyhyemmäksi kuin George, mutta jätti sen sanomatta ja kietoi kätensä Georgen ympärille ja suuteli tätä, suudelma joka kertoi Adaran tunteista enemmän kuin tuhat sanaa.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.5 luku 120!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 12.05.2008 15:27:06

Toi oneshot oli tosi kaunis, luin sen ennen tätä uutta lukua.
Mutta jos tulee enää vaan pari lukua, niin miten se Sirius sitten? ku eiks tässä pitäny olla vielä jotain siitä täällä lopummassa? ja entäs Dumbbiksen testamentti, siinä on varmana jotain mikä liittyy siriukseen (:
No luku kumminkin oli taas hyvä, melko lyhyt, mutta ei se niin kai sitten haitannut... mut kyllä sä voisit tätä venuttaa vielä vähän.... Kauheen haikee tunnelma jos tää loppuu jo
nyt :(
Mut laitas sitten pian ne viimeset, toivottavasti tosi pitkät luvut

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.5 luku 120!!!
Kirjoitti: Lokitar - 12.05.2008 16:15:48

Siriuksesta tulee luvussa 122 :) ja WOOHOOOO! 10 000 lukukertaa täys!!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.5 luku 120!!!
Kirjoitti: Gaploon - 12.05.2008 23:11:46

Siis sun osalta tää on valmis :o Nyt kyllä elämä loppuu ja pimeys alkaa :-\ Mitä meidän kaikkien pienten palleroiden pitäisi tehdä kun tämä loppuu ??? Ajattelisit vähän meitäkin! No sitten voidaan aloittaa ylistäminen :D Tuo Kingsley epäluuloisuus oli jo aikast hassua

Lainaus

”Kappas, sattumaa! Minulla on totuusseerumia tällaisten hetkien varalta!”

Tuo oli sellainen kyyneleet silmissä naureskelu. Eli Sirius ja Bella (<3) tulevat mukaan luvussa 122? kiva kiva =)
Tämä kuulostaa edelleen hyvältä ja jatka sen verran kun pystyt :'( Ai niin aina saa laittaa sellaisia pikkuisia kivoja ficcejä sinne tänne.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.5 luku 120!!!
Kirjoitti: Lokitar - 12.05.2008 23:23:02

No Kingsleyn totuusseerumille keksin ihan hyvän selityksen, että totta viehän tämä sitä tarvitsi kun hän on niin tunnollinen ja pikkutarkka :D näin ainakin itse Kingsleyn näen

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.5 luku 120!!!
Kirjoitti: Lokitar - 12.05.2008 23:37:53

A/N: Noniiin, yksi harvinaisuus tässä luvussa: kuvia. Löydätte ne varmasti sieltä sanojen joukosta kun nehän on sinisiä koska ne on linkkejä. Kiitos kuvassa olevan korun, keksin miten Sirius pelastuu

Luku 121. Ministerin vierailu

Seuraavat pari päivää ihmiset tuntuivat olevan järkytyksen kourissa Vauhkomielen takia. Fleurin ja Billin häät olisivat viiden päivän kuluttua, mutta tunnelma ei sitä paljoa osoittanut. Fleurin vanhemmat olivat tulossa lähipäivinä Kotikoloon ja rouva Weasleylla alkoi olla jo kauhea kiire saada kaikki siistiksi ajoissa. Siitä hyvästä Harry, Hermione, Ron ja Adara saivat tehdä kaiken mahdollisen työn mitä vain osasivat. Fred ja George kävivät töissä joten heilläkään ei liiennyt aikaa auttaa. Fleur ja Bill taas murehtivat hääparin keskeisiä järjestelyjä ja että oliko kaikki vieraat varmasti nyt kutsuttu ja oliko kaikille paikka pöydissä ynnä muuta mahdollista.

Kaksi päivää siinä hullunmyllyssä sai jo Adaran melkein vannomaan itselleen, ettei hän koskaan menisi naimisiin. Kaiken lisäksi rouva Weasley näytti pyrkivän pitämään Harryn, Hermionen ja Ronin aina erillään toisistaan (joskus Adarankin täytyi tehdä asiat yksin). Ron sanoi että rouva Weasley tietää heidän suunnittelevan jotakin Voldemortin tuhoksi ja ei halua että he pääsevät suunnittelemaan asioita keskenään. Adarasta tuntui kauhean ylisuojelevalta tehdä niin, mutta loppujen lopuksi rouva Weasley ei voinut heille mitään. He kolme saattoivat lähteä koska vaan, kertomatta minne. Loppujen lopuksi he olivat jo täysi-ikäisiä, paitsi Harry, jonka syntymäpäivään oli vielä kaksi päivää.

Häitä kolme päivää edeltävänä päivänä illallispöytään heidän seurakseen liittyi Kingsley, ja Harry käänsi keskustelun Kalmanhanaukioon ja siihen, miksei se ole enää killan päämaja.
”Dumbledoren kuoltua salaisuuden haltijana olo siirtyi kaikille, joille Dumbledore kertoi missä päämaja on. Teoriassa me kaikki siis olemme salaisuuden haltijoita, Kalkarosta myöten”, Kingsley sanoi.
”Joten kuolonsyöjien mahdollisuus saada tietää Kalmanhanaukiosta moninkertaistui”, Adara lisäsi ja haukkasi suuhunsa kanan rintafileetä.
”Olisi siis järjetöntä yrittää käyttää Kalmanhanaukiota päämajana”, Kingsley vahvisti.
”Parempi näin, että vain minä asun siellä. Olenhan yksi heistä joten heillä tuskin on mitään asiaa sinne.”

”Eikö Villisilmästä ole kuulunut?” Harry kysyi Billiltä.
”Ei ole… Päivän profeetta ei ole vihjannutkaan siitä, että hän olisi kuollut tai että ruumis olisi löytynyt. Mutta se ei merkitse oikein mitään. Profeetta vaikenee nykyään paljosta.”
”Ja tulee vaikenemaan jatkossakin jos ministeriö kaatuu kuolonsyöjien tahtoon”, Adara lisäsi.
”Niin… siitähän kuolonsyöjät puhuivat… En vain voi uskoa että he kaataisivat ministeriön noin vain.”
”Entä se Pius Sakia josta he puhuivat?”
”Emme ole löytäneet häntä… Joko ministeriö piilottelee häntä tai hän itse piileskelee komennuskirouksen alaisena.”

”Ja ne eivät ole järjestäneet kuulustelua kaikesta siitä alaikäisten taikuruudesta jota käytin päästäkseni kuolonsyöjiltä pakoon? Koska ne tietävät, ettei minulla ollut vaihtoehtoa, vai siksi, koska ne eivät halua että kerron koko maailmalle kuinka Voldemort lensi kimppuuni?”
”Jälkimmäisestä syystä kaiketi. Rymistyir ei tahdo myöntää että tiedät-kai-kuka on yhtä vahva vallassa kuin hän itse, eikä että Azkabanista on tapahtunut taas joukkopako.”
”Joukkopako? Eikö Lucius ollutkaan ainoa?” Adara kysyi.
”Ei, ilmeisesti he vapauttivat melkein koko Azkabanin tyhjäksi.”
”Bellatrixin töitä taatusti”, Harry sanoi.
”Ei… Bellatrix sai ohjeet vapauttaa vain Lucius. Narcissa lähti hänen mukaansa joten Narcissa on kaiketi joukkopaon takana”, Adara sanoi.
”En osaa sanoa, mutta Stan Pikitie ja Mundunguskin pääsivät pakoon. Etkö yhtään ihmetellyt miksi Mundungus oli Harryn saattueessa mukana?”
”En itse asiassa ajatellut asiaa yhtään”, Adara sanoi hölmistyneenä.

”Vain harva jäi Azkabaniin, mutta onneksi Grindelwald oli heidän joukossaan.”
”Grindelwald? Se pimeyden velho jonka Dumbledore kukisti?” Hermione kysyi.
”Juuri hän.”
”Hassua, että kuolonsyöjät eivät häntä huolineet joukkoonsa”, Harry sanoi.
”Grindelwald on melkein yhtä paha kuin tiedät-kai-kuka itse. Siitä syntyisi valtataisto jos hän pääsisi kuolonsyöjiin.”
”En usko että Grindelwald on enää niin järjissään että hänestä olisi vaaraa Voldemortille”, Adara sanoi ja rouva Weasley hätkähti nimen kuultuaan.
”Älä sano sitä nimeä!”
”Voldemort”, Adara toisi tympääntyneenä ja muisti juuri silloin kuinka Sirius oli tehnyt kauan sitten samoin kun rouva Weasley oli käskenyt tätä olemaan sanomatta Voldemortin nimeä.
Rouva Weasley tuntui huomanneen Adarassa jotain ja hänen kasvonsa kalpenivat hieman.

”Mitä?” Adara kysyi rouva Weasleylta.
”Ei mitään”, rouva Weasley sanoi ja lähti viemään kattilaa tiskattavaksi keittiöön. Adara ei tiennyt mulkaistako tätä vielä pikaisesti vai ei, joten hän laski astiansa pöydän keskellä olevaan pinoon johon Kingsley ja Harry olivat jo lautasensa laskeneet, nousi ylös ja lähti ulos kävelylle. Hänen peräänsä lähti herra Weasley, joka saavutti hänet kanalan kohdalla.
”Adara – minun pitikin sinulle kertoa, että Ted Tonks lähetti Siriuksen moottoripyörän osat tänne ja.. ajattelin että minä voisin koota sen –”

”Eiei, ei tarvitse!” Adara säikähti ajatustakin. ”Minä korjaan sen itse, sehän on loppujen lopuksi minun.” Herra Weasley näytti harmistuneelta.
”Olisin vain halunnut nähdä miten ne kaikki osaset toimii.”
Adaran mielestä herra Weasleyn ilme sillä hetkellä, sekä kiintymys jästiasioihin oli suorastaan hellyttävä, joten hänen oli pakko sanoa: ”Sinähän voit seurata kun minä korjaan sitä. Frank Finniganilla on moottoripyöräfirma Pohjois-Englannissa, joten jos käyn siellä, saatan löytää jotain apua – vaikka kirjoja - Harleyni korjaamiseen.” Herra Weasleyn ilme kirkastui.
”Saanko lainata niitä kirjoja?”
”Tietty”, Adara vastasi ja herra Weasleyn harmistuneisuus oli jo kadonnut.

Adara kiipesi portaissa kohti Ginnyn huonetta, mutta muutti mielensä ja poikkesi kaksosten makuuhuoneeseen. Fred ja George istuivat vuoteillansa ja keskustelivat jostakin uudesta tuotteestaan, kunnes he huomasivat Adaran.
”Hei”, Adara sanoi ja istuutui Georgen vuoteen päähän.
”Hei”, kaksoset vastasivat ja syntyi hetkellinen hiljaisuus.
”Mistä teidän äitinne järkyttyi äsken?” Adara kysyi ja kaksoset vilkaisivat toisiaan.
”Hän sanoi –” Fred aloitti.
”- lähdettyäsi pöydästä -”, George jatkoi.
”- ettet sinä elä tuolla isäsi asenteella kovin kauaa”, Fred lopetti.

”Isäni asenteella?”
”No, hän tarkoitti lähinnä kuinka sinä väheksyt tiedät-kai-ketä kun sanot hänen nimensä ja kaikkea kuten Sirius teki. Äiti luulee sinua vain tyhmän rohkeaksi ja pelkää että sinullekin käy huonosti”, Fred vastasi. Adaralla nousi kiukku melkein huippuunsa sillä hetkellä.
”Voisi tulla suoraan minulle puhumaan, eikä sanoa selkäni takana.”
”No, se on äiti”, George totesi ja kaksoset vaihtoivat aiheen taas keppostavaroihinsa.

Seuraavana päivänä Adara päätti paeta kun Fleurin vanhemmat olivat tulossa. Hän meni Frank Finniganin moottoripyöräfirmalle käymään ja sai todeta, että Frankin paikalle pomoksi oli tullut apulaisjohtaja Terry. Kaikki työntekijät supisivat siitä kuinka Frank oli mystisesti kadonnut vaimonsa ja poikansa kanssa, kodin jäätyä siistiksi ja autioksi ilman mitään kamppailun jälkiä. Adara tietysti sai uteliaita kysymyksiä osakseen, mutta Adara sanoi vain, ettei ole ollut yhteydessä perheeseensä kolmeen vuoteen, eikä tiedä missä he ovat.
Adara kysyi Terryltä apua Harley Davidsoninsa korjaamiseen, ja sai sitten pari kirjaa ja työkalupakin avuksi. Adara kiitti ja karkasi melko nopeasti paikalta. Sitten hän suuntasi kohti Viistokujaa, ostamaan Harrylle syntymäpäivälahjaa.

Saavuttuaan takaisin Kotikoloon, hän ei viitsinyt mennä sisälle tapaamaan Delacoureja, joten hän meni suoraan talliin korjaamaan moottoripyöräänsä. Jostain syystä herra Weasleykin oli paennut paikalta ja löysi Adaran tallista. Hän liittyi Adaran seuraan ja seurasi kun Adara – melko avuttomasti – alkoi korjailla rakasta Harleyaan.

Pian oli häitä edeltävä päivä ja Harryn syntymäpäivä. Keittiössä Harrya oli odottamassa lahjapino, joista ensimmäisenä Harry avasi Weasleylta saadun kellon. Harry halasi rouva Weasleya kiitokseksi ja jatkoi sitten pakettien avaamista. Hermionelta Harry sai uuden ilmiskoopin, Fleurilta ja Billiltä lumotun partaveitsen, Delacoureilta suklaata ja Frediltä ja Georgelta viimeisimpiä Weasleyn Welhowitsien tuotteita. Viimeiseksi jäi Adaran paketti. Harry ei tiennyt keneltä se oli, joten hän avasi huolettomasti hopeisen nauhan yön sinisen paketin ympäriltä ja otti paketin kannen pois: Harry henkäisi hiljaa, katse visusti paketin sisällössä. Adara hymyili itsekseen. Hän ei ollut keksinyt mitään ostettavaa Viistokujalta, joten hän oli poikennut Kalmanhanaukiolle.

Harry nosti laatikosta valokuvan Siriuksesta ja Jamesista Rohkelikkotornissa, sekä Siriuksen entisen, upean tummansinisen (melkein mustan) velhojen pitkän hännystakin, jossa oli hopeiset pienet napit ja komeat kirjailut. Harry oli yllättynyt.
”Loihdin sitä vähän enemmän sinun kokoiseksesi. Ajattelin että se sopisi sinulle”, Adara sanoi ja Harry katsoi Adaraan.
”Kiitos, se on tosi hieno.”
”Eipä kestä.”

Juhlavieraat, eli Lupin, Tonks, Hagrid ja Kotikoloon häiden ajaksi muuttava Charlie saapuivat kaksosten saattelemina pian paikalle ja rouva Weasley kantoi pihalle pitkän pöydän päähän ison, siepin muotoisen kakun. Kaksoset taikoivat numerot 1 ja 7 loistamaan ilmassa heidän yläpuolellaan ja kaikki alkoivat rupatella keskenään. Yhtäkkiä heidän keskustelunsa keskeytti rouva Weasleyn päästämä ”oih!”-äännähdys. Kaikki kääntyivät katsomaan kun näädän muotoinen suojelius liisi heidän pöytänsä ääreen ja puhui herra Weasleyn äänellä: ”Taikaministeri tulee kanssani.”

”Meidän ei pidä olla täällä”, Lupin sanoi heti. ”Anteeksi Harry, selitän toiste.” Lupin ja Tonks menivät käsikädessä aidalle, kiipesivät sen yli ja kaikkoontuivat pois.
”Ministeri – mutta miksi?” rouva Weasley sanoi hiukan typertyneenä. Siinä samassa tyhjyydestä portille ilmiintyivät herra Weasley ja taikaministeri Rufus Rymistyir. He marssivat pihan poikki pitkän pöydän luo. Rymistyir näytti väsyneemmältä ja ilottomammalta.

”Anteeksi tungetteluni, etenkin kun huomaan, että olen tullut kuokkimaan juhliin”, ministeri sanoi ja katsoi Harrya.
”Onnea merkkipäivän johdosta.”
”Kiitos”, Harry sanoi.
”Minulla on sinulle yksityistä asiaa. Samoin Ronald Weasleylle, Hermione Grangerille ja Adara Mustalle.”
”Meille? Miksi meille?” Ron sanoi yllättyneenä. Adaran vatsassa kihelmöi. Hän aavisteli pahaa.
”Kerron sitten kun olemme jossain yksityisemmässä paikassa”, Rymistyir vastasi. ”Onko täällä sellaista paikkaa?” hän kysyi herra Weasleylta.
”On toki, olohuone, jos menisitte vaikka sinne?”
”Sinä voit näyttää tietä”, Rymistyir sanoi Ronille. ”Sinun ei tarvitse tulla mukaan, Arthur.”

He astelivat sisälle olohuoneeseen. Rymistyir istui notkoiseen nojatuoliin ja pyysi muitakin istumaan. Harry, Ron ja Hermione änkesivät vierekkäin sohvalle ja Adara tyytyi hakemaan keittiöstä tuolin, jolla hän tykkäsi usein keikkua.
”Minulla on teille neljälle jokunen kysymys, ja minusta olisi parasta että esitän ne jokaiselle yksitellen. Jos te kolme voisitte odottaa yläkerrassa niin minä aloitan Ronaldista.”
”Me ei mennä mihinkään”, Harry totesi ja Hermione nyökytteli. ”Voit puhua joko meille kaikille yhtä aikaa tai et kenellekään.” Rymistyir mietti hetken.
”Olkoon sitten… Olen tullut, kuten varmasti tiedätte, Albus Dumbledoren testamentin takia.”
Kaikki neljä osoittivat yllättyneisyyttä katselemalla toisiaan.

”Yllätys ilmeisestikin! Te siis ette tienneet, että Dumbledore jätti teille jotain?”
”Me – meille kaikilleko? Minulle ja Hermionellekin?” Ron toisti.
”Kyllä, teille –”
”Dumbledoren kuolemastahan on kuukausi, kauanpa teillä kesti penkoa mitä me ollaan saatu”, Adara totesi tuhahtaen.
”Meillä on täysi oikeus. Asetus perustellusta takavarikosta antaa ministeriölle oikeuden takavarikoida testamenttilahjoitus –”
”Laki säädettiin estämään pimeyden esineistöjen periytymistä velholta velholle”, Hermione totesi. ”Ja ministeriöllä on oltava vahvat todisteet vainajan omaisuuden laittomuudesta ennen kuin se voi ottaa sen haltuunsa! Väitätkö sinä, että epäilit Dumbledoren yrittävän antaa meille jotain kirottua?”

”Aikooko neiti Granger luoda uran taikalain parissa?” Rymistyir kysyi.
”En aio. Toivon että voin tehdä tässä maailmassa jotain hyvää!” Hermione tiuskaisi ja Adara nauroi.
”Entä miksi olet päättänyt antaa tavarat meille juuri nyt? Etkö keksinyt enempää tekosyitä, joiden varjolla voisit pitää ne?” Harry kysyi.
”Ei, se johtuu siitä, että kolmekymmentäyksi päivää on kulunut umpeen. Ne eivät voi pitää tavaroita sen kauempaa, elleivät pysty todistamaan, että ne on vaarallisia”, Hermione sanoi, mutta Rymistyir ei kuunnellut.

”Sanoisitko sinä, Ronald, että olit läheinen Dumbledoren kanssa?” hän kysyi.
”Minä vai? En – en oikeastaan…” Rymistyir oli ilmeestä päätellen saanut kuulla sen, mitä oli toivonutkin.
”Jos et ollut läheinen Dumbledoren kanssa, miten selität sen että hän muisti sinua testamentissaan? Hän jätti poikkeuksellisen vähän henkilökohtaisia perintöjä. Suurin osa hänen omaisuudestaan – kirjasto, taikakalut ja muut henkilökohtaiset esineet – jäi Tylypahkaan. Miksiköhän sinut poimittiin erilleen?”
”Hittoako se sinulle kuuluu?” Adara kysyi töykeästi, mutta Rymistyir ei kuunnellut vaan otti taskustaan pergamenttikäärön ja luki siitä:
” ’ Albus Perciwal Wulfric Brian Dumbledoren viimeinen tahto ’… no niin, tässä se on… ’Ronald Bilius Weasleylle jätän pimeyttimeni siinä toivossa, että hän muistaa minut käyttäessään sitä.’”

Rymistyir otti pussista esineen, joka näytti hopeiselta sytyttimeltä ja ojensi sen Ronille.
”Se on arvokas esine”, Rymistyir sanoi. ”Se saattaa olla jopa ainutkertainen, sillä se on Dumbledoren suunnittelema. Miksiköhän hän jätti sinulle jotain niin harvinaista?”
”Kysyin sinulta jo aiemmin: mitä helvettiä se sinulle kuuluu mitä edesmennyt mies laati testamenttiinsa? Se ei kuulu sinulle pätkääkään vaikka olisit kuka, velhomaailman kuningas, diktaattori tai vaikka Pimeyden lordi itse”, Adara sanoi ja Rymistyir huomioi hänet viimein.
”Jos nämä ovat jotakin Dumbledoren salaisia asioita, jotka hän haluaa kuljettaa ministeriön nenän alta teidän käsiinne –”

”Tai sitten Dumbledore vain piti meistä neljästä ja halusi että me hyötyisimme jotenkin, kun hän ei itse ole meidän tukenamme.”
”Tukena? Ronald tässä juuri sanoi, että hän ei ole ollut läheinen Dumbledoren kanssa, etkä liene sinäkään –”
”Dumbledore tuki minua kun isäni kuoli! Hän selvästi välitti kaikista oppilaistaan, ihmisistä, jotka olivat hänen vastuullaan. Toisin kuin sinä ja ministeriösi. Tungette syyttömiä Azkabaniin ja leikitte olevanne hyödyksi, mutta tosiasia on, että Dumbledore teki yksin enemmän kuin koko teidän ministeriönne yhteensä. Joten lue se testamentti ja häivy.”

Rymistyir mulkaisi Adaraa tuohtuneena ja kaivoi taskustaan kirjan ja luki pergamentilta: ”’Hermione Jean Grangerille jätän kirjan Siuntio Silosäkeen tarinat siinä toivossa, että hän saa siitä huvia ja hyötyä.’”
Hermione katseli kirjaa sanomatta sanaakaan ja painoi sen sitten syliinsä.
”Hän tiesi että pidän kirjoista”, Hermione vastasi ennen kuin Rymistyir ehti edes kysyä.
”’Harry James Potterille jätän siepin, jonka hän sai kiinni ensimmäisessä Tylypahkassa pelaamassaan ottelussa, muistutukseksi hellittämättömyyden ja taituruuden merkityksestä.’”
Rymistyir otti esiin pienen kultaisen siepin, muttei antanut sitä Harrylle vielä. Harry katseli sitä tutkivasti.

”Panin merkille, että sinun syntymäpäiväkakkusi on siepin muotoinen. Miksi?”
”Ja sehän ei tietty liity mitenkään siihen että Harry on uskomattomin etsijä Tylypahkassa vuosiin?” Adara totesi vihaisesti.
”Sieppi olisi erinomainen piilopaikka pienelle esineelle. Te kaiketi tiedätte miksi?” Rymistyir vain jatkoi.
”Koska siepeillä on lihasmuisti”, Hermione sanoi.
”Oikein. Kukaan ei koske sieppiin paljain käsin ennen kuin se lasketaan irti, vaan se valmistetaankin hansikkaat kädessä. Se on loitsittu niin että se tunnistaa sen, joka koskee siihen ensimmäisenä paljain käsin – siltä varalta että kiinni saamisesta tulee kiistaa. Tämä siepi muistaa sinun kosketuksesi, Potter. Minun mieleeni juolahti, että Dumbledore, jolla oli suunnattomat taikakyvyt, oltiinpa hänen muista vioistaan mieltä tahansa, olisi voinut loihtia tämän siepin niin että vain sinä saat sen auki.”

Harry ei sanonut mitään.
”Oletpas hiljaa. Ehkä sinä jo tiedät mitä sen sisällä on?”
”En tiedä”, Harry sanoi.
”Ota se”, Rymistyir sanoi ja ojensi pallon Harrylle. Harry otti sen kämmenelleen, mutta mitään ei tapahtunut. Kaikki olivat hiljaa.
”Sepäs oli dramaattista”, Harry sanoi tyynesti ja muut paitsi Rymistyir nauroivat.
”Dumbledore jätti sinulle toisenkin perinnön, Potter.”
”Minkä?” Harry kysyi.
”Godrick Rohkelikon miekan”, Rymistyir vastasi. ”Ikävä kyllä miekka ei ollut Dumbledoren annettavissa, sillä miekka on tärkeä historiallinen esine ja sellaisena se kuuluu –”
”Se kuuluu Harrylle!” Hermione tiuskaisi. ”Se valitsi Harryn silloin Salaisuuksien kammiossa, se tuli Harrylle lajitteluhatusta –”
”Luotettavien historiallisten lähteiden mukaan, miekka voi ilmaantua kenelle tahansa rohkelikolle”, Rymistyis sanoi ja kääntyi Adaraan päin, kun tämä keikkui tuolillaan.

”’Adara Viola Mustalle minä jätän tämän medaljongin siinä toivossa että hän ymmärtää viestini: Hänen vuokseen aikasi ei etene.’” Rymistyir ojensi Adaralle hopeisen, sydämen muotoisen medaljongin. Adara avasi sen ja näki sen sisällä pysähtyneen kellon.
”Tiedätköhän mitä Dumbledore mahtoi tarkoittaa että hänen vuokseen aikasi ei etene?”
”Jaa-a”, Adara totesi ja puristi sisäisen hämmennyksen vallassa medaljonkiaan.
”Sen koneisto ei aukene, vaikka kuinka –”
”Yrititte? Tätäkö sinä touhuat siellä työhuoneessasi nykyään? Availet sieppejä ja medaljonkeja samalla kun ihmisiä kuolee ja kärsii – poikaystäväni menetti korvansa kuolonsyöjien takia kun Voldemort jahtasi Harrya ilmojen halki Lontoon yläpuolella, että kiitos avusta vain, ministeri! Voisitte oikeastikin tehdä jotain, ettekä vain pelleillä! Vauhkomielikin on kuollut ja sitä ei edes myönnetä julkiseen tietoon!”

Rymistyir nousi ylös niin ripeästi, että tuoli kaatui hänen takanaan. Adara lopetti tuolilla keikkumisen ja nousi myös ylös, puristaen sauvaansa ja osoittaen sillä kohti ministeriä.
”Sinä näytät edelleen uskovan, ettei ministeriössä toivota samoja asioita kuin te – ja Dumbledore – toivotte. Meidän pitäisi työskennellä yhdessä.”
”Ei se teidän tavoitteista johdu vaan menetelmistä”, Adara sanoi ja nosti kämmenselkänsä Rymistyirin näkyville. En saa uhmata opettajaa enkä valehdella, sanat loistivat yhä arpina hänen kädessään. Rymistyir ei sanonut mitään.

”Vaikken ole sinun puolellasi, niin varoituksen sana sinulle, ministeri. Pidä silmäsi auki Yaxleyn kanssa, sen miehen kanssa ei pidä pelleillä.”
”Oliko tuo uhkaus?”
”Ei vaan ystävällinen varoitus. Satun nimittäin tietämään että sinun pääsi menoksi on kuolonsyöjillä suuret suunnitelmat. Olisi sääli kun noin uusi ministeri putoaisi pää edellä omasta toimistostaan.”
Rymistyirin kasvot kalpenivat.
”Miten sinä tiedät sellaisia?”
”Kunhan tiedän. Tarkemmat tiedot eivät taas kuulu sinulle pätkääkään.”

”Jos sinulla on ihmisten kuolemia koskevia tietoja, niin parasta olisi, että alat puhua!” Rymistyir huusi. ”Satun nimittäin tietämään että Finniganit ovat kadonneet. Kuka heidät tappoi? Vanha kunnon ystäväsi Kalkarosko?”
Kuului pieni pamaus kun Adara aseistariisui Rymistyirin. Sauva lennähti avoimesta ikkunasta ulos takapihalle.
”Ensinnäkin –” Adara sanoi täristen raivosta. ”Finniganien hyvinvointi tuskin liikuttaa sinua.” Adara käveli aivan Rymistyirin eteen. ”Ja toisekseen, älä koskaan syytä Severusta asioista joista et tiedä.” Rymistyir tuntui kuulleen taas sen mitä halusikin, sillä hän virnisti.
”Myönnät siis olleesi läheinen Kalkaroksen kanssa?”
”Älkää antako tuollaisen asian nousta päähänne, tai nostako nokkaanne liian korkealle. Voitte kompastua helpommin”, Adara sanoi ja näytti niin uhmakkaalta, että Rymistyir luuli pian saavansa kirouksen niskaansa. Adara teki yllättävän teon; heitti sauvansa sohvalle ja vetäytyi Ginnyn huoneeseen yläkertaan, puristaen medaljonkia kädessään. Pian hän kuuli askeleita kun Rymistyir lähti.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.5 luku 121!!
Kirjoitti: Gaploon - 13.05.2008 00:09:23

Huuuu... kuulostaa mielenkiintoiselta ;) Bella ja Sirius tulee seuraavassa luvussa :-* No kauheasti rakentavaa en vaihteeksi keksi. Kirjoitat liian hyvin kun mieli on tyhjä vielä 1tunnin jälkeen lukemisesta :-\ siis se ei ollut haukku vaan kehu ;)
Saa laittaa seuraavankin kiitos

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.5 luku 121!!
Kirjoitti: Mya Musta - 13.05.2008 16:48:58

Luku oli taas tosi hyvä, tuntu pidemmältä kun edelliset, toi medaljongi oli tosi nätti (:
Adaran lahja Harrylle oli muuten jotenki ihana, vaik ois luullu et se ois sen kuvan halunnu pitää itte, vaik siinä oliki James..
Ei mut apua, ihan oikeesti enää yks tai kaks lukuu, eiks se niin menny :O
Ja tee vaan niitä lisäficcejä tähän rinnalle, ne on niin ihania.

Tämmönen vähän pisti silmään:

Lainaus

”Olisi siis mieletöntä yrittää käyttää Kalmanhanaukiota päämajana”, Kingsley vahvisti.

Jotenki toi mieletöntä ei oikeen jollain tapaa sovi, kun yleensähän se kuvaa et joku ois hienoa, makeeta jotain tällästä, mä ainakin oon käsittäny sen niin, et eiks joku järjetöntä ois parempi? kai.. :D

Laitteleppas pian sitten ne viimiset osat, haluun ja en haluu (:D) tietää miten tää päättyy :'(

Mya

Otsikko: Luku 122. Ainoa keino
Kirjoitti: Lokitar - 13.05.2008 23:54:51

A/N: IIH kun menee jännäksi tämä, nyt toivon sitten paljon kommentteja. Adaran ja Siriuksen jutusta tulee vielä vähän luvussa 123.

Luku 122. Ainoa keino

Adara istuutui sängylle tutkimaan medaljonkia. Hän painoi sen jopa korvaansa vasten ja – kuuli ääniä. Hän avasi korun nähdäkseen jälleen vain pysähtyneen kellon. Jos viisarit eivät liikkuneet, niin mikä sitten?

Hänen vuokseen ei aikasi etene… Mitä se tarkoitti? Kuka hän?
Adaralla ei tullut ketään muuta mieleen kuin…
”Sirius…”
Yhtäkkiä koru naksahti ja kellon ruutu irtosi muusta korusta. Adaran sydän tuntui puristuvan jännityksestä. Hän otti ruudun toiseen käteen ja katsoi nyt kellon koneistoa, paitsi että se ei ollut kellon. Adara ei tiennyt mikä se oli, mutta kello se ei ainakaan ollut.
Omituisen hitaasti liikkuvan koneiston keskellä oli jotain heijastavaa, ilmeisesti peilin palanen, kyyneleen muotoinen ja tavallista peiliä tummempi. Adara käänteli medaljonkia tuloksetta ja kohtasi peilistä oman silmänsä kohdistettuaan sen oikein.
Adara hätkähti huomatessaan, että hänen silmänsä muuttui yhtäkkiä.

Sen ympärille muodostui ryppyjä, ja silmän väri muuttui melkein mustasta kirkkaan siniseksi. Adara oli nähnyt sen silmän ennenkin.
”Dumbledore?”
”Olet siis saanut tämän auki sanomalla rakkaudella sanan… se tunne jolla sanoit nimen oli avain”, kuului kumea ääni peilistä.
”Mikä tämä on?” Adara kysyi.
”Siriuksen pelastus”, Dumbledore vastasi ja hänen silmän tuikkeestaan huomasi että hän hymyili.
”Minulla on mahdollisuus pelastaa Sirius?” Adara kysyi ja tunsi oman sydämen sykkeensä korvissaan. Hän piti medaljonkia nyt hellemmin kuin peläten rikkovansa sen.
”Kyllä.”
”Kerro minulle miten”, Adara sanoi mitään ajattelematta. Hän ei edes kysynyt miten äskettäin kuollut Dumbledore edes oli siinä. Ja totta puhuen – Dumbledore ei olisi luultavastikaan vastannut.

”Kaikki mitä tarvitset… on tämä”, Dumbledore sanoi ja hänen silmänsä katosi valkeuteen. Sokaiseva valo nousi peilistä ja Adara peitti silmänsä sen valolta säikähdyksestä kiljaisten.
Hän näki että huone hänen ympärillään alkoi kadota, juuri kun George oli juossut Ginnyn huoneen ovelle ja oli yrittänyt tarttua Adaraan. Huone katosi ja Adara tunsi vasemmassa kädessään liikettä: viisarit olivat alkaneet liikkua takaperin. Värit pyörivät Adaran ympärillä ja viisarit liikkuivat entistä kovempaa vauhtia. Adara pelkäsi, eikä tiennyt mitä muutakaan tehdä kuin puristaa muuta medaljonkia toisessa ja kelloa toisessa kädessä. Yhtäkkiä viisarit pysähtyivät, ja Adaran ympärillä oleva maailma alkoi hahmottua. Hän ei ollut enää Kotikolossa, vaan pimeässä hallissa, jossa kuului veden lorinaa. Adara putosi kovalle alustalle ja katseli säikähtäneenä ympärilleen, otti riskin ja huhuili.

Hän kuuli vain oman äänensä kaikuvan, kukaan ei vastannut. Adara penkoi taskujaan, mutta suotta – eihän hänellä ollut sauvaa. Hänhän paiskasi sen riideltyään Rymistyirin kanssa. Hän katseli ympärilleen hämärässä eikä erottanut mitään, paitsi pienen valotäplän. Hän lähestyi sitä ja tunnisti sen pieneksi öljylyhdyksi. Adara laittoi sen liekkiä hiukan isommaksi ja tarkisteli sen valossa ympäristöään.
”Tämä paikka…” Adara kuiskasi ja tuijotti suihkulähdettä, sen päällä lepäävää kotitonttua ja velhoa. Hän oli nähnyt sen ennenkin.
Hän oli ministeriössä.

Pieni paniikki iski Adaraan, sillä luultavasti puolet nykyisistä ministeriön työntekijöistä olivat kuolonsyöjiä. Mutta toisaalta: hänhän oli itse yksi heistä.
Kuului räminää hissien suunnalta ja Adara pakeni taaksepäin patsaan viereen syvennykseen kun ei muutakaan keksinyt tehdä. Hän uskalsi tuskin hengittää, kun hän kuuli toisen hissin saapuvan, sekä pojan äänen: ”Tännepäin.”
Kuului monia askelten ääniä ja vihdoin Adara näki saapujista ensimmäiset: Ron, Harry ja Hermione.
Adara oli jo avata suunsa kun näki, että heitä seurasi Neville, Luna, Ginny ja – hän itse.
Mitä ihmettä?!
He eivät huomanneet Adaraa vaan jatkoivat kohti salin toista päätä jossa oli sisätiloissa kulkeva hissi. Adara katsoi omaa itseään joka oli juuri kävellyt hänen ohitseen: tytön kämmenselässä oli tuore haava, joka oli muodostunut sanoista, jotka Adara tiesi jo varsin hyvin.

En saa uhmata opettajaa, enkä valehdella järjettömyyksiä.

Adaran suu loksahti auki. Se oli hän. Tai pikemminkin: se oli silloin.
Kaikki astelivat hissiin ja suuntasivat kohti Salaperäisyyksien osastoa – ei epäilystäkään.
Adaran sydän pumppasi huimaa vauhtia. Häntä pyörrytti.
Hän oli tullut ajassa taaksepäin, päivään jona Sirius kuoli.
Sirius.
Paniikki iski taas. Dumbledore oli tehnyt ajankääntäjän, jolla pääsi vuosia taaksepäin! Adara penkoi taskujaan: medaljonki oli poissa.
Miksi? Adarahan puristi sitä henkensä edestä hetki sitten! Hänellä ei ollut kuitenkaan aikaa jäädä miettimään. Hän otti hissin johon hänen ystävänsä – ja hän itse, olivat kadonneet hetki sitten ja lähti Salaperäisyyksien osaston kerrokseen.

Pian hän saapui ovien saliin ja näki, että he olivat merkanneet yhden oven jo tarkistetuksi. Holvikaarihuone? Ei, se oli se huone jossa oli hyllyillä purkkeja täynnä aivoja. Adara astui kuitenkin siihen huoneeseen, odottamaan että hänen toverinsa tulisivat ulos seuraavasta huoneesta. Kesti hetken ja pian hän kuuli puhetta ovien salista, sitten tuli taas hiljaista. He olivat löytäneet oikean oven. Adara poistui aivohuoneesta ja meni siihen jonka Hermione oli merkannut. Holvikaaren huone. Adara vapisi jännityksestä ja pelosta. Miten hän tekee sen? Sen mikä hänen mielessään oli nyt koko ajan. Pelastaa Sirius.

Hänen vuokseen ei aikasi etene…

Dumbleodre oli pyrkinyt tähän koko ajan, Adaran oli todella tarkoitus pelastaa Sirius - no, niinhän Dumbledore peilissä sanoi mutta Adara ei ollut uskoa sitä todeksi. Hän astui nyt peremmälle holvikaarihuoneeseen ja sulki oven perässään. Ja nyt mitä? Miten hän estää Siriuksen kuoleman? Estäisikö hän Siriusta menemästä taisteluun? Ei, vaikka Adara olikin oma itsensä, hän oli vanhempi ja pidempi kuin silloin. Sitä paitsi hänellä ei ollut koulupukua. Häntä ei saisi nähdä kukaan, kuin ehkä vilaukselta.
Ja jos hän estäisi Siriusta saapumasta huoneeseen, Bellatrix saattaisi tappaa jonkun muun kun Sirius ei juoksisikaan kaksintaisteluun kanssaan. Mutta mitä Adara sitten tekisi? Hänellä ei ollut sauvaansa.

Adara ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin odottaa ja tehdä parhaansa.
Tosi turhauttavaa kun ei ole kunnon suunnitelmaa. Hän voisi käydä Bellatrixin päälle, että tämän tappokirous ei osuisi Siriukseen, mutta oliko takeita että seuraava ei sitten osuisi?
Hänen täytyi tehdä jotain. Adara mietti ja käveli edes takaisin syvennyksessä, mutta vältti henkensäkin uhalla kompastelemasta holvikaareen. Hän tiesi mitä siellä odottaisi: iso pudotus.
Ovi kolahti auki, Adara ei edes ajatellut, vaan piiloutui holvikaaren taakse.

”Eivät he ole täällä”, kuului karhea, iljettävä ääni. Fenrir Harmaaselkä.
”Lucius on varmaan jo löytänyt heidät. Mennään ennushuoneeseen”, toinen ääni, Rookwood, vastasi.
Onnea tappeluun… Adara tuumi ironisesti ja jäi istumaan holvikaaren taakse miettien. Hän nielaisi. Ei kestäisi enää kauaa, kun taistelu alkaisi. Mitä hän tekisi? Hänellä ei ollut kuin fyysiset voimansa.
Adara puristi kätensä nyrkkiin… Ei enää kauaa.
Hän sisimmässään tiesi, mitä hän ehkä joutuisi tekemään. Ja kummallista kyllä, hän oli täysin valmis siihen. Niin moni oli kärsinyt Siriuksen kuolemasta… Remus, Harry, kiltalaiset…

Ajatukset tuntuivat matelevan, mutta aika lensi. Ei kestänyt kauaakaan, kun Adara kuuli oven rysähtävän auki ja näki Harryn juoksevan kohti holvikaarta. Adara pakeni piilostaan huoneen perälle kivitolpan taakse. Neville saapui huoneeseen perässään kymmenen kuolonsyöjää. Bellatrix tarttui Nevilleen ja uhkaili jotain Harrylle. Juuri kun Bellatrix oli aikeissa kiduttaa Nevilleä, nuori Adara säntäsi huoneeseen ja aseista riisui Bellatrixin. Adara suorastaan hämmästyi omasta rohkeudestaan silloin, mutta pudisteli itsensä ajatuksesta. Ei ollut aikaa jäädä ajattelemaan…

Pian kaksi ovea pamahti auki ja Tonks, Vauhkomieli, Kingsley, Lupin ja Sirius säntäsivät huoneeseen suojelemaan muita. Adara katsoi Siriusta ihaillen ja tunsi kyyneleet taas polttelevan silmiään. Oliko se tosiaan ainoa keino… Hänellä oli vielä niin paljon sanottavaa Siriukselle.
”Dubbledore!” kuului Nevillen huuto salissa. Adara katsoi kun raivosta kalpea Dumbledore juoksi saliin ja Tonks aloitti kaksintaistelun Bellatrixin kanssa. Ei enää kauaa…
Tonks kaatui ja löi päänsä, Sirius säntäsi hänen paikalleen taistelemaan. Adara tuijotti Siriusta tiiviisti. Sirius alkoi perääntyä hitaasti kohti holvikaarta. Adara astui pois piilostaan, mutta kukaan ei huomannut häntä.

Aikasi ei etene…

Sanat tulivat hänen mieleen. Mitä se tarkoitti? Että Adaran aika pysähtyisi? Tarkoittaakohan… se että Adaran olisi aivan tarkoituskin…
Sirius väisti Bellatrixin kirouksen ja loihti samanlaisen takaisin tätä kohti. Silloin Adara ymmärsi: se oli ainoa keino. Oli se sitten osa Dumbledoren suunnitelmaa tai ei.
Kaikesta joutuu maksamaan hintansa… vai mitä? Adara ajatteli muistaessaan joitakin Lupinin sanoja joita hän oli Adaralle sanonut Bellatrixista.
Henki hengestä…
Adara hivuttautui kohti holvikaarta, loitsut sinkoilivat eikä kukaan vieläkään nähnyt häntä.
”Älä viitsi, pystyt parempaankin!” huusi Sirius. Adara juoksi.
”Avada Kedavra!”
Vihreä valo välähti Bellatrixin sauvasta, Sirius huusi.
”ADARA EI!”
Ja hiljaisuus lankesi kaikkialle…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.5 luku 122!!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 14.05.2008 06:44:03

APUA!!! *Itkua* Adara kuoli isänsä puolesta?!? Keksit todella kauniin lopun, ja nautin kyllä siitä että Sirre jäi henkiin, mutta että Adara sitten kuolee??? No, mahtava mutta todella surullinen luku. Kantsiii kuunnella Kotiteollisuuden Tämän taivaan alla-biisiä samalla niin se tuo vielä surullisempaa ja ihanampaa tunnelmaa tuon surullisen luvun lukemiseen. Onko vielä tulossa ees yhtä lukuu??

Näyttää olevan tulossa, luin sun alkutekstin vasta nyt äsken. Sry mun sekoilu

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.5 luku 122!!!
Kirjoitti: Gaploon - 14.05.2008 15:55:12

HIHII?? Adara kuoli ja ensi luvussa se puhuu Siriuksen kanssa vakavasti jossain pilvenhattaralla? Luku oli hauska ja moni ei välttämättä olisi keksinyt tuollaista ajankääntäjää. Ja kuten Adara totesi niin kaikesta pitää maksaa tässä maailmassa.
Kuinka monta lukua vielä? Meinaan voi alkaa sen jälkeen kulkea ½vuotta mustissa koska on suruaika (mustissa ;D)
Jatko-osat vaan julki sieltä koneelta homehtumasta :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.5 luku 122!!!
Kirjoitti: Lokitar - 14.05.2008 16:14:57

Laitan jatkoa huomenna :) Gaploon, et olisi paremmin osannut arvata tuota pilvenhattarajuttua *naur*, mutta siitä selviää sitten tuonnempana...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.5 luku 122!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 14.05.2008 16:16:29

Tää luku oli ihan kauhee! (siis tarkotan silleen juonen kannalta..) Ainut minkä takia periaatteessa (ihme kyllä) oisin toivonukki Siriuksen pelastuvan, oli se, että Adara jäi yksin ja niin edespäin, ei saa olla noin julma, ja jos Georgekin jää nyt ilman Adaraa ;/ ilkeetä...
Laita se vika(??????) osa nyt pian, kiinnostaa, vaikka varmana tuleekin tippa linssiin....
Tosin mulla on yks sellanen hauska idea mielessä Adaran ja Siriuksen kannalta, toivottavasti siinä käy niin : )

Nii.. toi koru oli oikeesti tosi hienosti keksitty (:

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.5 luku 122!!!
Kirjoitti: Nettis - 14.05.2008 16:22:09

öö. mua hämmentää. Loppuko tää nyt tähän (muistan lukeneeni jossain vaiheessa, että sanoit, että tähän tulee jotain päälle 120 lukua..)? Tai siis ton seuraavan luvun jälkeen.

Jos näin on, ja tämä nyt loppuu siihen, että Adara kuoli pelastaessaan Siriuksen menneisyydessä, en voi olla kun syvästi pettynyt. Liian helppoa. Vielä pahempi jos Adara jotenkin sen medaljongin avulla kimpoaa eläen takaisin nykyisyyteen.

Mutta mutta, sinunhan tarinasi tämä on, eikä nyt auta kuin odotella...

Otsikko: Luku 123. Kuolema
Kirjoitti: Lokitar - 15.05.2008 00:21:05

A/N: Ahhihhi, ei tämä ficci lopu tähän lukuunkaan, höynäytin teitä kaikkia ;D

Luku 123. Kuolema

Oli valkoista, kuin auringonvaloa heijastava lumi ympäröisi Adaran ruumiin. Kaikki oli täysin puhtaanvalkoista, ei yhtään tummempaa paikkaa tai varjoja, ei mitään, ei edes maata jolla seistä, hän oli kuin tyhjän valon päällä. Silloin Adara tajusi valon lähtevän hänestä itsestään. Hän tuijotti joka puolelle. Mihin hän menisi? Kaikkialla oli vain tyhjyyttä. Tällaistako on olla kuollut? Oliko hän kuollut? Jostain syystä Adarasta tuntui kuin hän odottaisi jotain. Kuin hän ei olisikaan yksin.
Yhtäkkiä Adara näki jotain hiukan tummempaa. Ruskeat olille yltävät hiukset kehystivät miehen kalpeita kasvoja. Adara tajusi tuijottavansa täysin samanvärisiä silmiä kuin omansa.
Sirius.
”I-isä?” Adara sanoi häkeltyneenä ja ääni kaikui tyhjyydessä. ”Oletko - olenko minä kuollut?”
Sirius hymyili ja pudisti päätään.
”Et. En tiedä miten olet siinä, mutta et ole kuollut”, hän vastasi sillä vahvalla äänellään jota hän aina käytti. Se oli kuin musiikkia Adaran korville. Kuinka hän kaipasikaan tuota ääntä...
”Mutta miksi? Minä - minähän menin sinun ja Bellatrixin väliin. Avada Kedavra osui minuun”, Adara kysyi. Siriuksen hymy lieveni.
”Sinun ei olisi pitänyt...”
”Olisi”, Adara tiuskaisi takaisin ja tunsi yhtäkkiä putoavansa.

Hän putosi ja putosi Siriuksen kanssa kunnes he osuivat pehmeästi maahan. Valkoisuus oli kadonnut ja he olivat huoneessa jossa Sirius kuoli. Aika oli pysähtynyt. Adara oli juoksemassa, melkein Siriuksen edessä. Avada Kedavra-kirous oli vielä sauvan kärjessä. Bellatrix seisoi sauva kädessään osoittaen Siriusta. Siriuksen kasvot olivat pysähtyneet kesken pelokkaan huudon.
”M-mitä tämä on?” Adara kysyi.
”Päätös”, Sirius vastasi kuiskaten, ja asteli jähmettyneen itsensä viereen. ”Sinä päätät, kuinka tässä käy. Aika on pysähtynyt sen päätöksen takia. Sinä joko hyppäät todellakin eteeni, otat Avadan itseesi ja kuolet. Tai väistyt ja minä kuolen.”
”Ei!” Adara huusi. ”Tein sen päätöksen jo, tuossa minä olen. Hyppäämässä väliin. Olen päättänyt jo.”
Sirius hymyili vaisusti.
”Minä kuolen, sinä jäät”, Adara jatkoi. Sirius pudisti päätään surullisesti.
”Älä tee sitä... Älä tee sitä minulle. Minä tarvitsen sinua”, hän sanoi ja asteli Adaran luo.
”Harry tarvitsee sinua! Olit hänen ainoa perheensä! Minäkin tarvitsen sinua! Mutta... sinua tarvitaan... enemmän”, Adara sanoi ja Sirius puuskahti.
”Älä väitä noin. Entä George? Remus? Ystäväsi? Ja Harry tarvitsee sinuakin.”
”Remuskin tarvitsee sinua! Minä en voi olla Harrylle isähahmo... en osaa, en voi. Sinä olet ainoa joka voi”, Adara sanoi ja pidätti kyyneleitä valumasta kasvoilleen.

”Harry pärjää...”
”Mutta minä en!!” Adara huusi vihaisesti silmiensä kostuessa. ”Minä en voi elää joka päivä surussa, kokien mielessäni kuolemasi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan!!! Se oli minun syyni että sinä kuolit, ja aion nyt maksaa sen takaisin! Sainko Dumbledorelta ajankääntäjän itse vain sen takia että sinä hylkäät minut taas?!”
”Älä sano noin!” Sirius huusi ja syöksähti yhtäkkiä halaamaan Adaraa. Painaen tämän pään rintakehäänsä vasten tiukasti.
Kyyneleet tulvivat, sille ei voinut mitään. Adara oli kaivannut tätä... Isänsä läsnäoloa...
”En voi menettää sinua taas... en voi...” Adara kuiskasi. Sirius hyssytteli kuullessaan Adaran itkevän.
”Minä olen aina kanssasi. Usko pois...”
”Mutta -”
”Sinulla on koko elämä edessäsi. Olet vasta kahdeksantoista. Sinua odottaa vielä paljon. Työ, aviomies, lapset...” Sirius sanoi, nosti Adaran päätä itseensä päin, upottaen kätensä tytön hiuksien sekaan.

”En pysty. Haluan että olet paikalla juhlimassa ensimmäistä työpaikkaani, häitäni, lapseni syntymistä... Ei mikään tunnu miltään jos isäni ei ole siellä”, Adara sanoi ja Sirius pyyhki uudet kyyneleet Adaran kasvoilta.
”Sinä pystyt siihen... Muista vain että minä katson jälkeesi aina... Vaikka et tunnekaan läsnäoloani...” Sirius kuiskasi ja suukotti Adaran otsaa.
”Aika alkaa olla vähissä. Sinun pitää astua ruumiiseesi ja minä astun omaani. Sinun täytyy väistyä”, hän jatkoi ja Adara pudisti päätään.
”Älä tee tätä minulle...” Adara sanoi ja tarttui Siriusta käsistä. Sirius hymyili - tosin ilottomasti.
”Tämä on oikein... väisty, niin minä en menetä sinua”, hän sanoi ja asteli oman pysähtyneen ruumiinsa luo. Adara huokaisi sulkien silmänsä.
”Valmis?” Sirius sanoi ja oli nyt ruumiinsa takana.
”En”, Adara vastasi ja asteli Siriuksen luo, laski hitaasti kätensä isänsä kasvoille ja painoi suukon tämän poskelle.
”Rakastan sinua, isä…” Sirius päästi kyyneleen poskelleen ja painoi vuorostaan Adaran poskelle suukon.
”Niin minäkin sinua…”

”Nyt?” Adara nyökkäsi, asteli oman ruumiinsa luo, tietäen täysin mitä aikoi...
”Kolmannella... Yksi... Kaksi... Nyt!” Sirius sanoi, loikkasi omaan ruumiiseensa Adaran tehdessä samoin. Värit lentelivät ja huone pyöri. Lopulta Adara havahtui liikkuvaan aikaan. Hän jatkoi juoksemistaan. Suoraan Siriuksen ja Avada Kedavran väliin.
"ADARA EI!" Sirius huusi, vihreä valo välähti heitä kohti. Adara kaatui kasvot Siriuksen rintakehää vasten, tämän suojaksi, ja tunsi kuin kylmän tuulahduksen osuvan selkäänsä.
”EI!” Viimeinen asia mitä Adara tunsi, oli lämmin kyynel, joka putosi Siriuksen leualta hänen poskelleen.

”Eieieiei... ei voi...” Sirius hoki itkien. Bellatrix säntäsi ulos huoneesta, Dumbledore ryntäsi Adaran ruumiin luo. Sirius puristi Adaran ruumista itseään vasten ja keinutti tätä hiljaa, itkien kuin olisi menettänyt kaiken.
”Mutta.. Sirius, Adara on tuossa”, Dumbledore sanoi ja osoitti lattialle kauemmas Siriuksesta. Totta. Siinä Adara makasi, tajuttomana.
”Kuolonsyöjä törmäsi Harryyn, Harry törmäsi Remukseen, Remus törmäsi Adaraan ja Adara kaatui ja löi päänsä. Hän toipuu kyllä. Mutta miten Adara voi olla tuossa?” Dumbledore sanoi ja katsoi hölmistyneenä toista Adaraa Siriuksen sylissä.
”Adara käänsi ilmeisesti aikaa, ja pelasti sinut...” Lupin sanoi kumartuneena tajuttoman Adaran ruumiin luo.
”Mutta... mitä nyt sitten tapahtuu? Tajuton Adara herää ja kaikki on hyvin? Minä elän joten hänen ei enää tarvitse kuolla?” Sirius ihmetteli. Dumbledore pudisti päätään.
”Minulla ei ole aavistustakaan”, hän sanoi.
”Sirius, katso”, Lupin sanoi ja osoitti ruumista Siriuksen sylissä. Se hälveni läpinäkyväksi, kunnes katosi kokonaan.
”Tuo taisi vastata kysymykseesi, Sirius hyvä”, Dumbledore totesi katsottuaan tajutonta Adaraa jonka ruumis pysyi lattialla. Dumbledore hymyili kirkkaasti. Sirius jäi tunnustelemaan ilmaa hetkeksi sormillaan ja alkoi nauraa.

Lopulta Sirius toipui ilostaan ja otti tajuttoman Adaran käsivarsilleen. Lupin heilautti sauvaansa ja leijutti Tonksin kohti salia. Vauhkomieli, Kahlesalpa ja Dumbledore jäivät vahtimaan kuolonsyöjiä. Harry ja muut lähtivät Siriuksen ja Lupinin mukana kohti ministeriön aulaa.
”Voidit daikoakin häned leijumaan, eddei tarvidde kandaa”, Neville, jonka nenä näytti murtuneen, sanoi. Sirius pudisti päätään.
”En ikinä...” hän sanoi ja hymyili.
Yhtäkkiä Harry pysähtyi kesken kävelyn. Tuijotti eteensä tiukasti.
”Mitä nyt, Harry?” Sirius kysyi.
”Vie Adara pois”, Harry kuiskasi. ”Äkkiä!”
”Mitä sinä puhut, Harry?” Lupin kysyi hölmistyneenä ja vilkaisi suuntaan johon Harry tuijotti. Patsaan takana seisoi joku. Joku, joka alkoi nauraa pilkallista naurua. Voldemort.

Remus heilautti sauvaansa ja Siriuksen ja Adaran ympärille nousi kilpiloitsu.
”Vie hänet pois täältä, hae samalla -” Lupin aloitti, mutta Sirius nyökkäsi ja oli jo kääntynyt hakemaan Dumbledoren.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 15.05.2008 02:03:32

Oi ihana! Olet sinäkin nähtävästi valvonut =)
Hyvä, että tämä ei pääty vielä tähän, koska janoan niin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu!

Tästä nyt tulee tämmöinen extra lyhyt, koska kello tosiaan on 2 yöllä ja kohta alkaa suomi-usa matsi ja se pitää katsoa :D
Mutta jatkoa voi laittaa mielellään mahdollisimman pian, jännittävämmäksi vain käy koko ajan!

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 15.05.2008 06:39:17

Sinä ilkeän mahtava kirjoittaja!! Että kehtasitkin kiduttaa mua sanomalla että toi 123 luku on viimmenen!!! En mä silti oo vihanen, vaan ilonen siitä kun saan lukea lisää sun ihanaa tarinaa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Gaploon - 15.05.2008 10:23:55

Hihii aika lyhyt keskustelu pilvenhattaralla mutta oli kuitenkin.
Mielenkiintoinen luku täytyy myöntää. Ja tuo domino reaktio yhtälö oli kyllä ;D
Mitäköhän käy kun Adara ei ole kuolonsyöjä ja ne kohtaa Voldemortin...vai kohtaako?
Jatkoa saa taas laittaa tulemaan kun ehdit/jaksat/kykeket/kyllästyt kiduttamiseen ;)
Jatkuuhan tämä vielä lukuun 125?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Lokitar - 15.05.2008 16:04:35

Tietysti, eihän tämä tähän voi jäädä ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 15.05.2008 16:35:09

Luin eilen tuon tällä hetkellä toiseksi viimeiseksi ilmestyneen luvun ja olin tyyliin puulla-päähän-lyöty-kuristetaan-fubuki-jos-se-jättää-ficin-tähän. Tuo uudempi luku kuitenkin. Se on jotenkin sekava, luin kolme kertaa samaa kohtaa, ja siltikään en ymmärrä tuota, miten Adara kuoli, mutta ei kuitenkaan kuollut. Haluaisiko ihana kirjoittajamme selittää/valaista/jotakin tuota asiaa?
Mutta hei, kirjoitusvirheitä on löytänyt, en sisi niistä valita. Pistä vaan jatkoa heti, kun kerkeät kirjottaa!

- Selkeästi salablondi punapää Myyrä

// kiitos selvityksestä Fubuki, vaikken vielä sitä kunnolla tajunnutkaan.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Lokitar - 15.05.2008 17:58:05

No siis, Adara joka eli silloin oikeasti Siriuksen kuoleman - eihän hänelle mitään tapahtunut, vaan Adara tulevaisuudesta tuli ajalla taakse päin ja kuoli. Mutta nuori Adara tietysti jäi henkiin ja koska Sirius elää niin tämän ei tarvitse kuolla uudestaankaan :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Jassminadara - 15.05.2008 18:26:54

Pitää kai minunkin ilmoittaa olemassaolostani ja siitä että olen valtavan ihastunut tähän ficciin. Kun näin, että täällä on näin pitkä ficci (pidän eniten pitkistä jatkoficeistä, mikä näkyy nimimerkistäkin), niin pariin kertaan pohdin, haluanko alkaa tätä lukemaan. Ensiksi, en tykkää lukea Harryn ajan ficcejä, enimmäkseen Jamesista ja Lilystä. Toiseksi, en uskonut, että pystyisit kirjoittamaan Rowlingin tarinaan sujuvasti noin vain uuden hahmon. Kolmanneksi, en halunnut menettää sitä viimeistä ripausta elämää mitä minulla on hp-ficcien ulkopuolella. Tuskin tarvitsee mainita, että menetin sen nyt sinun takiasi Fubuki!
Tämä ficci on vain niin hyvä, että luen tätä jo toista kertaa. (Ja löysin tän eilen eli..) Todella hyvin olet osannut kirjoittaa Adaran Harryn et co. maailmaan. Alussa vierastin sitä, että Adara on mukana kaikkialla, se hautausmaa meni mielestäni jo yli. Toisaalta, myöhemminhän huomattiin miksi se oli tärkeää, että kulonsyöjät ja volde noteerais Adaran kunnolla.
Pieni kritiikinpoikanen: tunnut etenevän todella nopeasti. Tarkoitan siis, että jostain tapahtumasta, joka on ehkä hieman vähemmän tärkeä, kirjoitat vain muutaman lauseen, ja se menee ohi ennen kuin huomaakaan. Tunnut olettavan, että kun kaikki ovat jo lukeneet koko hp-saagan, heitä ei kiinnosta lukea sitä toiste ficistäsi. Toisaalta se on kyllä totta, mutta kontrasti niiden tapahtumien, jotka ovat hp-kirjoissa (ja joista mainitset vain parilla lauseella) ja niiden, joita ei ole (ja joista kirjoitat hyvinkin muutaman sivun) on ehkä hieman liian jyrkkä. Jos ymmärrät mitä tarkoitan?
Ja minusta olisi mukavaa jos Sirius saataisiin pelastettua. Kun tämä ficci muutenkin eroaa niin paljon alkuperäisistä kirjoista, yhden poikkeuksen voi mielestäni ihan hyvin tehdä lisää.
Eli koostettuna: aivan mahtava ficci, ihanaa kun kirjoitat aina jatkoa niin pian, ja toivottavasti sitä tulee paljon.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: poppy - 15.05.2008 19:11:37

JIPPIAJEEE!!! Tänne on tullut jatkoa! ;D Olen lukenut Adaran tarinaa melkein koko ajan, mutta nyt vasta kommentoin. Eli, olen aivan hirveän kiintynyt Adaraan, ja kun luulin hänen kuolleen, pillahdin itkuun. Tää on yks parhaista ficeistä, mitä oon ikinä lukenu! tykkään myös kirjoitustavastasi hirveästi. nykyään joudun käymässä joka päivä finissä, katsomassa onko tähän tullut jatkoa :D
( Draco/Adara paritus jyrää!!! )

Poppy kiittää tästä mahtavasta ficistä!!!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Hopbandop - 15.05.2008 19:33:32

Niin tämä luku oli kieltämättä hiukan lyhykäinen.
Jäin vaan miettimään, miten Adaran kuolonsyöjähankkeen nyt käy, kun Sirius ei kuollutkaan.
Jatkoa odottelen.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Lokitar - 15.05.2008 20:30:43

Jassminadara, ihanaa! uusi lukijaksi ilmoittautunut! Mukavaa että ennakkoluuloistasi huolimatta tein vaikutuksen, olen kovin iloinen!!!
Poppy, kiitos!!! Ihanaa kuulla lukijoista joista ei ole ollut tietoinen :)
Hopbandop: Joo, luvusta puuttui pari kappaletta koska halusin säästää ne sittenkin seuraavaan lukuun. Mutta älä huoli, pidempiäkin lukuja on tulossa.

Ja Voin sanoa että pikkujärkytys tulee seuraavassa luvussa ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 15.05.2008 21:11:58

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 15.05.2008 17:58:05

No siis, Adara joka eli silloin oikeasti Siriuksen kuoleman - eihän hänelle mitään tapahtunut, vaan Adara tulevaisuudesta tuli ajalla taakse päin ja kuoli. Mutta nuori Adara tietysti jäi henkiin ja koska Sirius elää niin tämän ei tarvitse kuolla uudestaankaan :)

Kiitoksia! Tuo kohta selvensi todella paljon! Odotan jatkoa innolla! :-[ Mä oon muuten koonnu tätä Wordiin, ja tarinaa on tähän mennessä tullu sulta yli 400 sivua! Siis A4-kokosta. Toivottavasti ei haittaa, että luultavasti tulostan joskus kokonaan tarinasi ja teen siitä kirjan. Tää on vaa niin mahtava et tää on pakko saada kansien väliin!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Lokitar - 15.05.2008 22:55:11

haha, ei haittaa kunhan mainitset kolme tavua jossain päin kantta :D Fu-Bu-Ki

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Lokitar - 15.05.2008 22:59:34

WÄÄH! Melkein unohdin!! Muutan ihan kohta tuohon Kuolema-lukuun "ADARA EI!" replan kohtaan linkin, josta näkee piirtämäni kuvan Adarasta sillä hetkellä. Fiuh, muistinpas sen

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 16.05.2008 13:16:50

Juu kiva et ei haittaa. Tietenkin laitan et kirjottaja on Fubuki. Ei tarvii huolehtia siitä! ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Lumos - 16.05.2008 17:15:28

hei nyt mä menin hiukkasen sekasin....eks niide molempien adaroiden pitäs kuolla jos se toinen kuolee ? en nyt vaa tajuu tätä logiikkaaD:D:D:

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 15.5 luku 123!!!
Kirjoitti: Lokitar - 16.05.2008 21:37:49

Ei minun mielestäni. Koska jos Adara X joka on tullut ajassa taaksepäin ja kuolee, niin Adara Y joka oikeasti eli siinä ajassa ei saa Avada Kedavrasta niin eihän hän kuole.

Otsikko: Luku 124. Amnesia
Kirjoitti: Lokitar - 16.05.2008 21:55:57

A/N: Kappasperhana, huomasin että on jo aika laittaa uusi luku ;)

Luku 124. Amnesia

Useita päiviä myöhemmin, lehtien tulviessa Hän-joka-jääköön-nimeämättä on palannut!-otsikoita, kaikkien muiden toivuttua taistelusta, vain yksi makasi tajuttomana vuoteessaan, omassa kodissaan Kalmanhanaukiolla. Hänen vierellään istui milloin kukakin, useimmiten kuitenkin hänen isänsä tai rakkaansa George. He vaihtelivat vuoroja aina kun joku muu kiltalaisista ei kyennyt istumaan tytön vierellä. Tyttö ei ollut herännyt hetkeksikään ministeriön tapahtumien jälkeen.

Lopulta tummat silmät aukesivat hitaasti ja tutkailivat ympärilleen. Tytön vierellä istuva Sirius havahtui henkäisten.
”Luojan kiitos, oletko kunnossa? Eihän sinua satu mihinkään?”
Adara oli pitkään hiljaa ja tuijotti tutkivasti Siriusta.
”Kuka... sinä olet?” hän kysyi hitaasti.

”Miten tämä voi olla mahdollista?!” huusi Sirius ravaten edestakaisin keittiössä, muiden kiltalaisten istuessa pöydän ääressä, paitsi Dumbledoren, joka seisoi takan edessä ja rouva Weasley hellan luona.
”Minä en osaa sanoa, Sirius... Mutta luultavasti tämä liittyy jotenkin siihen, että Adara pelasti sinut ajankääntäjällä ja toinen ruumiista hälveni.”
”Eli? Koska hän saa muistinsa takaisin? Mitä voimme tehdä?” Sirius kysyi nopeammin kuin ajatuksensa.

”Minä en tiedä... Itse asiassa minua kiinnostaisi tietää mistä ajasta Adara loikkasi ministeriöön, sillä olen jo pitkään suunnitellut itse tekeväni ajankääntäjän joka pystyy siirtämään vuosikymmeniä taaksepäin. Ehkäpä tulevaisuudessa saan sen valmiiksi – josta en nyt ehdi tosin iloita”, Dumbledore korjasi kun Sirius näytti ärtyneeltä ja professori McGarmiwa rykäisi.
” – ja Adara sai sen käsiinsä. Ehkä niin suuri aikamatkustus aiheutti tämän”, Dumbledore lopetti.
”Miten Adara olisi saanut sen käsiinsä?” Remus kysyi.
”ONKO SILLÄ VÄLIÄ, HELVETTI SOIKOON?! MINUA KIINNOSTAA NYT KOSKA ADARA TUNNISTAA OMAN ISÄNSÄ KASVOT!” Sirius karjaisi ja läimäytti molemmat kädet pöytää vasten että koko pöytä tärähti, niin että kaikki huoneessa havahtuivat. Oli pitkään hiljaista. Lopulta Remus rikkoi sen kysymällä kuka vahti Adaraa sillä hetkellä.
”George on hänen luonaan”, rouva Weasley sai sanotuksi.

”Etkö oikeasti muista mitään? Ettei tämä ole mitään pilaa, tai jotain?” kysyi George. Adara ei vastannut vaan tuijotti Georgea tutkivasti. George läimäisi itseään otsaan.
”Hyvä juttu, George, loistavaa. Et ole edes sen verta söpö, että tyttöystäväsi muistaisi sinut neljän vuorokauden tajuttomuuden jälkeen... Hyvästi pilapuodin söpö myyjä-titteli..” hän mutisi. Adara tyrskähti ja alkoi hihittää hiljaa.
No jaa... Hyvä että hänellä on hauskaa. George tuumi.
”Voitko hyvin? Sinua ei satu mihinkään tai mitään?” hän kysyi. Adara pudisti päätään.
”Hyvä”, George totesi ja istuutui Adaran vuoteen jalkopäähän.
”Et siis muista minua?” hän kysyi, Adara pudisti pettyneenä päätään.
”Entä äitini, Molly? siskoni Ginny? pikkuveljeni Ron? Kaksoseni Fred?” George kyseli, Adara pudisti hitaasti päätään.
Miksi... miksi en voi muistaa? Miksi en muista näin mukavan tuntuisia ihmisiä, kuten se mies, ja tämä poika? Miksi?
George huokaisi pettyneenä.

”Anteeksi”, Adara sanoi.
”Mitä? Mistä?” George kysyi hölmistyneenä.
”Kun en muista sinua, sinä selvästi haluat että muistan”, Adara mutisi. George tarttui Adaraa epäröimättä kädestä.
”Älä tuollaisesta ole pahoillasi. Kyllä sinä saat muistisi takaisin, usko pois.”
Hän on suloinen... Adara ajatteli ja hymyili vaisusti pojalle.
”Äiti on luultavasti saanut ruoan valmiiksi. Käyn kysymässä ja haen sinut sitten keittiöön. Käykö?” George kysyi. Adara nyökkäsi.
George poistui ja kohtasi ensimmäisenä Siriuksen ärtyneen ilmeen avattuaan oven.

”Äiti, joko ruoka on valmis? Adarankin on varmaan jo nälkä.”
”On toki, tuo hänet tänne”, rouva Weasley vastasi.
”Sirius varmaan tuo hänet, törmäsin häneen Adaran huoneen ovella…” George katsoi kun Dumbledore seisoi mietteliään näköisenä takan luona.
”Professori, mistä luulette tämän johtuvan? Koska Adara saa muistinsa takaisin?”
”En osaa sanoa… Mutta arvata voisin. Ehkäpä Adara saa muistinsa takaisin kun on se päivä, jona hän käytti ajankääntäjää.”
”Mutta mikä päivä, siinä pulma”, Fred totesi pöydän ääressä.
”Minkä ikäiseltä se kadonnut Adara näytti?” George kysyi Lupinilta. Lupin hieraisi otsaansa mietteliäänä.
”En tiedä… Ehkä seitsemän- kahdeksantoista? Ei hän kovin vanha ollut.”
”Hienoa, tässä sitten odotetaan vuosi, ehkä muutamakin, että Adara muistaa kaiken?”
”Lähetin kirjeen Severukselle. Hän tekee parhaansa muistinpalautusjuoman kanssa, mutta en voi taata että sekään auttaa…”
”Mitä me voidaan tehdä?”
”Odottaa.”

Ja niin he odottivat. Ja odottivat. Kalkaroksen taikajuoma ei auttanut, Siriuksen taisteluun osallistuminen ministeriössä oli nostanut velhojen keskuudessa kauhean metelin ja lopulta, kun Rufus Rymistyiristä tehtiin uusi taikaministeri, alettiin tutkia, jospa Sirius olikin syytön.
Kaikesta huolimatta Sirius pysytteli Dumbledoren käskystä piilossa ja pian kevät muuttui kesäksi, lopulta kesä alkoi lähestyä syksyä ja Tylypahkaan palaamista, mutta Adara ei muistanut mitään. Hän tapasi kiltalaisia muutaman lähes päivittäin ja joutui opettelemaan uudestaan heidän nimensä ja tietonsa.

Adaran tehtävä ryhtyä kuolonsyöjäksi peruttiin ja okklumeustunnit lopetettiin. Sirius päätti ettei Adaran ole järkeä palata Tylypahkaankaan opiskelemaan S.U.P.E.R-kokeisiin jos hän ei muistanut V.I.P:eistäänkään mitään.
Pian syksy saapuikin ja muut menivät Tylypahkaan. Adara jäi yksin Siriuksen ja aikuisten kanssa Kalmanhanaukiolle, mutta Sirius ei vain luovuttanut. Ministeriö oli pistänyt hänen tutkimuksensa taka-alalle, sillä Azkabanista alkoi tapahtua joukkopakoja ja ihmisiä kuoli mysteerisissä olosuhteissa sekä jästi- että velhomaailmassa.

Eräänä syyskuun päivänä he istuivat ruokapöydän ääressä kahden, ulkoisesti kuten aina ennenkin. Mutta mikään ei vain sisäisesti ollut kuin ennen. Adara tökki haarukalla ruokaansa, pihviä ja perunamuusia. Sirius tarkkaili häntä, laski ruokailuvälineensä lautasen reunalle ja asteli Adaran taakse, tarttuen tätä olkapäästä.
”Mikä on?”
”Ei mikään.”
”Sinä voit luottaa minuun”, Sirius sanoi ja kyykistyi Adaran viereen.
”Miten voin tietää sen kun en muista? Miksen minä muista?” Adara kysyi, Sirius yritti keksiä vastausta, mutta Adara vain jatkoi: ”Te – sinä, George, Fred, kaikki… te olette niin mukavia ihmisiä, miten voi olla että en muista teitä?! Olenko oikeasti niin hirveä ihminen etten laskenut teille arvoa sen vertaa?!”

Sirius katsoi Adaraa surullisesti.
”Sinä saat vielä muistisi takaisin. Usko pois.”
”Entä jos en saa?”
”Sitten, sinä vain… opit rakastamaan meitä uudestaan… Etkä sinä ole hirveä ihminen, et ole ikinä ollut. Vaikka nytkään et muista meitä, luonteesi tulee yhä esille, samanlaisena kuin ennenkin. Sekin on jo hyvä merkki.” Sirius hymyili. Adara huokaisi ja käänsi katseensa takaisin ruokaansa. Hän halusi epätoivoisesti muistaa, mutta hän ei ollut ainoa epätoivon partaalla.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.5 luku 124!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 17.05.2008 00:10:59

Jee! Wuhuu! Oon eka, oon eka! Adara parka menetti muistinsa. Höh. No hyvä et se ei joutunu kuolonsyöjäks, koska se oli niin ääliöö ku Adara joutu kärsimään sen pimeänpiirron takia. Noh, rakentava on ottanu aikaa sitten hatkat, haluun vaa saada tietää et mitä tapahtuu jatkossa!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.5 luku 124!!
Kirjoitti: Gaploon - 17.05.2008 01:13:07

Hih muistin menetystä en osannut aavistaa :-\ Ovatko telepaattiset kykyni kadonneet *koska niitä muka on ollut*
Ihan varmaan Adara saa muistinsa takaisin. Mutta miten Adara nyt tappelee Bellan kanssa ja jäähän Bella henkiin *katsoo ihQu silmin*
Varo vaan Fubuki tai sinut tuomitaan liian hyvän ficin kirjoittamisesta ;)
Jatkoa vaan taas kehiin!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.5 luku 124!!
Kirjoitti: Lynx - 17.05.2008 10:20:13

Täytyy kyllä sanoa että tässä ficissä on yksi parhaimmista halauskohtauksista minkä minä olen lukenut :D

Jatkoa saapi tehrä :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.5 luku 124!!
Kirjoitti: Mya Musta - 17.05.2008 14:24:19

Fubuki, ensinnäkin, sä oot TOSI julma, väittää nyt että tää loppuu (vaik osasyy saatto olla mun ku ajattelin väärin :P)
No todellakin harmi kun Adara menetti muistinsa, ei se ois ansainnu sitä ton jälkeen :( mut tuleepahan lisäpituutta :D
Rakentava jäi laulamaan jonnekkin riihikirkkohymniä, joten ei nyt enempää tällä kertaa, muuta että ihanaa kun Sirius on elossa <3

Jatkoa!!

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.5 luku 124!!
Kirjoitti: Lokitar - 17.05.2008 14:27:14

Neeppu, toivottavasti rakentava palaute lähettää joskus postikortin :D
Gaploon, liian hyvän? ha-ha xD
Lynx, mikä niistä halauksista?
Kelmikiti, voi sua, toivottavasti nyt söit kunnolla :(
Mya Musta, anteeeeks mutta tykkäsin huijata hiukan *kihih*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.5 luku 124!!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 17.05.2008 15:01:51

Fubuki, milloin Adara saa muistinsa takaisin? Ja vähän tuo juonenkäänne tuo jännitystä tarinaan, kun Adaan muisti otti laitonta vapaata :D Loistava luku taas, aivan loistava! Mitään järkevää en nyt saa, huomisen iskosiunaus jännittää liikaa ja juustokakku odottaa keittiössä.. ;D mutta hei, jatkoa?

-Myyrä

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.5 luku 124!!
Kirjoitti: Lokitar - 17.05.2008 15:19:05

Tunnelimyyrä, ooooh juustokakkua!! mulle kans! ja muistin palaamisesta..no, sen näkee sitte

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.5 luku 124!!
Kirjoitti: Inviere - 17.05.2008 18:46:00

Tämähän meni jännäksi. Ihanaa kun Sirius ei kuollutkaan.
Toivottavasti Adara saa muistinsa takaisin.

Jatkoa odotan.
~Lily

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.5 luku 124!!
Kirjoitti: Lynx - 17.05.2008 23:12:26

Katos kehveliä, niitä onkin aika monta.. :)

Kyllä se Adaran ja Kalkaroksen hali on ihanin <3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.5 luku 124!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 17.05.2008 23:46:44

Millon tulee jatkoa? Mä kärsin

Otsikko: Luku 125. Toivo hiipuu
Kirjoitti: Lokitar - 18.05.2008 01:27:39

A/N: Dodiih, tässä melko lyhyt ja järjetön pätkä. Pahoittelen kun en sen tarkemmin ja pidempään kuvaile tuota vuotta, mutta voitte kyllä kuvitella. Adara vain kävelee ympäriinsä kuin ontto olento ja niin poispäin...

Luku 125. Toivo hiipuu

Aikaa kului toivottoman paljon, mutta mitään ei tapahtunut. Tylypahkassa taas alkoi tapahtua omituisia tapahtumia – Kalkaros pääsi opettamaan pimeyden voimilta suojautumista, huispauspelaaja Katie Bell joutui Pyhän Mungon parantolaan saadessaan erikoisen kohtauksen ja Ron oli kuolla jonkinnäköiseen myrkytykseen uuden taikajuomien opettajan huoneessa ja Harry kuuli kaikennäköisiä vihjeitä siitä, että Draco olisi ryhtynyt kuolonsyöjäksi.
Adara sai pari kertaa viikossa kirjeitä Tylypahkan ystäviltään ja pyysi aina kirjeitse Harrylta apua, mihin kirjeisiin kannattaisi vastata. Vastaus oli aina sama: kaikille paitsi sille Malfoylle. Joten Adara ei siis vastannut tälle Draco Malfoylle. Hän oli oppinut luottamaan Harryyn ja piti tätä taas jonkinnäköisenä ystävänään, mutta Adaralla oli silti tylsää kun Harrykin oli Tylypahkassa.

Joulu Kalmanhanaukiollakin oli lievästi ankea, sillä Adara ei osannut olla kauhean iloinen vielä ihmisten kanssa, joista ei muistanut mitään. Harry sai hänet kyllä jotenkuten hymyilemään, ja Fred ja George saivat hänet oikein nauramaan. Se nauru sai Siriuksen tuntemaan olonsa edes hiukan jouluiseksi.
Kevät koitti ja sen mukana tragedia joka jo tunnetaan. Tylypahkaan hyökättiin ja Kalkaros tappoi Dumbledoren. Jo kaksi päivää myöhemmin oli hautajaiset, johon Sirius ja Adarakin menivät (Sirius koirana).

Adara ja Sirius istuutuivat takariville ja Adara katseli melko murheissaan hautajaisten tapahtumia, vaikkei hän tuntenutkaan Dumbledorea kovin hyvin.
Hän katsoi edessään istuvaa risupartaista velhoa, ja jokin takoi hänen muistissaan.
”Mistä minä tunnen tuon miehen?” Adara kysyi kuiskaten Georgelta joka oli tullut istumaan hänen viereensä.
”En todellakaan tiedä”, George vastasi. Adara kurtisti kulmiaan ja yritti kuumeisesti muistaa.
”Voisiko… voisiko olla, että muistat hänet – ajalta ennen muistinmenetystä?” George kysyi toiveikkaana.
”Ehkä… en minä tiedä…” Adara mutisi, kun hautajaisseremonia oli loppu. Ihmiset alkoivat nousta ylös ja George kuiskasi: ”Kysytään häneltä.”

Kun he olivat juuri menossa velhon perään, alkoi rohkelikot kasaantua Adaran ympärille.
”Adara! Sinä olet elossa!” Seamus riemuitsi.
”Se tosiaan on Adara!” joku huusi ja kaikki saartoivat Adaran.
”Missä sinä olet ollut? Me ollaan oltu ihan hulluja huolesta”, kysyi yksi rohkelikkopoika, mutta George astui Adaran eteen.
”Sori kaverit, mutta… no, tämä on pitkä tarina mutta tosiasia on että: Adara ei muista teitä. Hän menetti muistinsa ministeriössä.”
Kaikki näyttivät järkyttyneiltä, paitsi Neville joka jo tiesi. Sirius pyöri Adaran jaloissa ja heilutteli häntäänsä.

”Siis… hän ei muista… mitään?” Seamus kysyi. George pudisti päätään.
”Et ole tosissasi, et voi olla”, Seamus sanoi epäuskoisena ja katsoi Adaraan.
”Hei, Adara, se olen minä, Seamus. Kyllä sinä minut tiedät vai mitä?” Adara muisteli taas kuumeisesti, missä oli nähnyt pojan ennen. Mutta pinnisteltyään liikaa hän tunsi korventavaa kipua päänsä sisällä. Adara kaatui polvilleen maahan ja ähkäisi kivusta.
”Adara? Adara! Mikä sinulle tuli?” George kysyi huolestuneena ja polvistui Adaran viereen. ”Auttakaa joku!”
Eräs velho joka oli istunut hautajaisten aikana melko eturivissä huomasi heidät ja lähti heitä kohti.

Sirius pyöri levottomana ja Adaran menetettyä tajuntansa, muuttui takaisin ihmiseksi.
”Sirius Musta!” joku rohkelikko huusi järkyttyneenä ja Sirius nosti Adaran käsivarsilleen.
”Ei hätää kaverit! Sirius on meidän puolella!” Neville ja George alkoivat vakuutella, kun osa hautajaisvieraista kääntyi heihin päin ja alkoi ihmetellä hälyä. Sirius lähti juosten kohti linnaa ja sairaalasiipeä, jonne matami Pomfrey oli hetki sitten suunnannut.

Saavuttuaan sinne, Sirius säikäytti matami Pomfreyn toden teolla, ennen kuin tämä tajusi auttaa Adaraa. Ministeriön väki alkoi rynnätä myös kohti sairaalasiipeä, joten Sirius salpasi siiven oven kiinni, Adaran käännettyä unisena päätään. Hän avasi silmänsä ja katseli ympärilleen.
”Adara, mikä sinun tuli?” Sirius kysyi huolestuneena kun joku alkoi takoa nyrkillä ovea.
”En tiedä…”
”Muistatko mitään?” Adara pudisti päätään ja Sirius huokaisi pettyneenä.
”Avaa ovi, Sirius Musta! Olemme piirittäneet Tylypahkan!” kuului Rufus Rymistyirin ääni.
”Niin varmasti olette! Eihän teitä ole täällä kuin viisi!” Sirius huusi oven läpi. ”Ja pitäkää leipäläpenne kiinni kun minä juttelen tyttärelleni!”

Siriuksen huutoon yhtyi jotain muutakin. Luna Lovekivan ääni kuului oven takaa, puhuvan taikaministerille.
”Ei Musta ole paha, hän pelasti osan meistä taikaministeriössä.”
”Niin – mitä sinä tyttö oikein puhut?” kuului ministerin ääni.
”Puhun totta. Sirius Musta taisteli Bellatrix Lestrangea vastaan ja pelasti minut ja Nevillen.”
”Se on totta!” vahvisti Nevillen ääni.
”Siinäs kuulit, ministeri! Jos oisitte tutkinu aiemmi niin Musta olis jo todettu syyttömäks!” ärjyi Hagridin ääni.
”Sirius Musta on syytön!” vahvisti McGarmiwa.
”Olen tuntenut Siriuksen jo pitkään, olen tavannut Peter Piskuilanin ja se on todiste, että Peter on kaiken takana!” kuului Harryn ääni.
”Minäkin näin Peterin!” kuului Ronin ääni.
”Ja minä!” vielä Hermionen ääni.

Oli hetken hiljaista. Sirius ja Adara odottelivat että kuulisivat vielä jotain. Lopulta kuului ministerin periksi antanut äänensävy: ”Hyvä on.. Musta, me keskustelemme ministeriössä taistelleiden ja kuolonsyöjien kanssa sinusta. Pysyttele siellä, tai missä ikinä haluat.” Sirius tuijotti järkyttyneenä ovea.
”Kiitos ministeri, kiitos!” hän lopulta huusi ja kuuli kun ministeriön väki käveli pois. Matami Pomfrey avasi salvat ja Hermione ja Harry astelivat ensimmäisinä siipeen.
”Hienoa, Sirius! Nyt ne saavat tietää että olet syytön!” Harry huudahti ja katsoi sitten vakavana Adaraan.
”Mikä hänelle tuli?” Hermione kysyi.
”En tiedä. Hän vain piteli päätään ja menetti tajuntansa.”
”Voisiko olla että hän muisti jotain?” Ron kysyi. Sirius pudisti päätään.
”Hän ei muista.” Siriusta huolestutti. Jos vain pinnistely muistin palaamiseksi satutti Adaraa niin paljon, entä jos jotain tapahtuisi kun hän muistaisi jälleen kaiken...?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 18.5 luku 125!!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 18.05.2008 11:43:35

Taas yks hyvä luku, mä fanitan tätä toden teolla! Kiduin, kun eilen ei tullut jatkoa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 18.5 luku 125!!!
Kirjoitti: Lokitar - 18.05.2008 22:13:00

Neeppu, kiitos, mutta en usko että näitä lukuja tulee kerran päivässä aina :D esim nyt on vain kolme lukua valmiina joten mulle tulisi kiire jos aikoisin pysyä tässä tahdissa
Kelmikiti, voi olla, mutta nyt on kyllä huikean jännä tilanne Canadan ja Venäjän välillä, 4-4!!

Plah, Canada hävisi :(

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 18.5 luku 125!!!
Kirjoitti: Gaploon - 19.05.2008 02:13:53

Hahaa nyt se on tullut todistetuksi! Ajattelu ja syvältä mielestä asioiden kaiveskelu on on hengenvaarallista! Nyt kaikki kokeet lopetetaan eikös vaan?
Ja mitä siellä itketään ettei Kanada voittanut kun se on palj0n huonompi kun Venäjä ;D Ai niin mä kannatan Venäjää ja Suomea kaikissa kisoissa :-* Toivottavasti Fubuki ei suutu mulle ja laita tätä tauolle :'( se olisi meinaan yhtä katkeraa kun se että Suomi hävisi ruotsille silloin Torinossa :-X
Ei tämäkään huono luku ollut! Mutta katsotaan nyt tuo että pääseekö Sirius tuosta vangin vaatteestaan...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 18.5 luku 125!!!
Kirjoitti: Merimoi - 19.05.2008 18:57:23

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 18.05.2008 23:21:38

Plah, Canada hävisi :(

Wuuhu :D Koska jatkoa? Tapat meijät ku joudutaa kituu ilma uutta lukuu :|

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 18.5 luku 125!!!
Kirjoitti: Lokitar - 19.05.2008 20:01:21

Kelmikiti, snif
Gaploon, sen näkee sitten ;D Ja Kanadan häviöä itken kun annan ennemmin maailmanmestaruuden sille kuin Venäjälle - kaivelee kaunat Venäjää kohtaan vaikka mistä
Merimoi, piakkoin kai :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 18.5 luku 125!!!
Kirjoitti: Lokitar - 19.05.2008 22:22:45

Luku 126. Kompurointia portaissa

Aika kului. Sirius odotti ja odotti – kaikki odottivat, mutta muutosta ei tullut. Adara oli oppinut kaikkien nimet ja esineiden sijainnit uudestaan, mutta ei muistanut mitään menneisyydestä. Sirius alkoi vaipua epätoivoon, siitä huolimatta että ministeriö alkoi löytää todisteita Siriuksen syyttömyyteen. Lupin auttoi häntä vaikeinakin aikoina, mutta tämän murtumispiste oli jo lähellä. Ja lopulta Siriuksen vahvana pysyminen petti, eräänä kesäisenä päivänä, tasan kuukausi myöhemmin siitä kun Dumbledore oli kuollut.

Lupin oli kertonut Siriukselle jo syyskuussa olevansa rakastunut Tonksiin, ja Sirius työnsi häntä kaikin voimin jatkamaan elämää Tonksin rinnalla, koska sitähän Tonks itsekin halusi. Lopulta Lupin otti Siriuksen vinkistä vaarin ja hän ja Tonks alkoivat seurustella. Seurustelu alkoi olla jo monta kuukautta täynnä, kun Lupin ja Tonks ilmaantuivat Kalmanhanaukiolle ja Sirius saatteli heidät iloisena olohuoneeseen juomaan teetä. Tonks nosti vasenta kättään Siriukseen päin.
”Me menimme kihloihin!”
Sirius kaatoi teetä kupistaan reilusti ohi jäädessään katsomaan Tonksin kädessä kiiltävää sormusta, ja sitten Lupinia.
”Remus – tuohan on mahtava uutinen! Hyvin tehty!”
”Kiitos”, Lupin sanoi ja hymyili. ”Mutta tämä on ihan sinun ansiotasi. Jääräpäisyyteni ei olisi ehkä ikinä antanut periksi jos et olisi takonut päähäni järkeä.”

Samassa kuului askelia portaista kun Adara asteli esiin.
”Ai, Remus ja Tonks, hei”, Adara tervehti hiukan hymyillen.
”Remus kertoi juuri hyvät uutiset”, Sirius sanoi hymyillen iloisemmin kuin tyttärensä.
”Niinkö?” Adara sanoi ja Lupin nyökkäsi.
”Minä ja Tonks menimme kihloihin.” Adara oli hetken hiljaa.
”Menitte minne?” Lupinin hymy hälveni ja Tonksin silmistä katosi se tietynlainen ilon kiilto. Lupin kääntyi katsomaan Siriusta, joka tuijotti Adaraa, käänsi sitten katseensa lattiaan ja purskahti kyyneliin.

”Sirius –” Lupin nousi äkkiä ylös ja painoi kätensä Siriuksen olkapäälle. Adarakin asteli peremmälle olohuoneeseen.
”Sirius, pysy kasassa, et voi nyt –”
”Menen päiväunille…” Sirius totesi pyyhkiessään kyyneliään ja häipyi Adaraan katsomatta yläkertaan. Adara katsoi hänen peräänsä huolestuneena ja katsoi sitten häpeissään lattiaan.
”Ei se ole sinun syysi”, Lupin sanoi ja huomasi Tonksin purskahtaneen myös itkuun.
”Tonks…” Lupin ehti todeta kun Tonks häipyi kyyneleitään häveten keittiöön. Adaralle tuli sellainen tunne, että hänen täytyisi lähteä hänen peräänsä, joten hän meni. Lupinkin lähti Adaran perässä portaisiin ripein askelin, Tonksin nyyhkytyksen kuuluessa yhä lähempää.

”Adara, minä puhun Tonksille, ei sinun tarv-” Lupin aloitti, mutta hän kompastui: hän kaatui eteenpäin Adaraa päin ja Adara menetti tasapainonsa. Hän ei ehtinyt tarttua Tonksia viitasta vaan kaatui ja löi päänsä keittiön viimeiseen portaaseen.
”Adara!” Lupin huudahti säikähtäneenä. ”Olen todella pahoillani! Sattuiko sinuun?”
Adara hieroi päätään.
”Aijjaijjai… Häh?” Adara katsoi ympärilleen enemmän kuin hämmentyneenä. ”En ole kuollut?”

”Et tietenkään ole!” Lupin huudahti ja auttoi Adaran istumaan portaalle.
”Annahan kun katson otsaasi, sattuuko siihen?” Lupin kysyi ja hieraisi Adaran otsaa.
”Ai! Remus – mitä sinä täällä teet? Sinähän muutit Tonksin luo?”
”Voi luoja, hän on seonnut nyt lopullisesti”, Tonks sanoi järkyttyneenä tuijotettuaan tapahtumia hetken lamaantuneena.
”Mit- miksi olen elossa? Minähän – minä hyppäsin –”
”Mitä? Hyppäsit?” Lupin kysyi pelästyneenä.
”Remus… Ehkä hän – hän muistaa!” Tonks huudahti.

Syntyi hetken hiljaisuus, ja yhtäkkiä Lupin tarttui Adaraa olkapäistä ja kysyi: ”Mitä sinulle syötettiin sairaalasiivessä kun ankeuttaja sai sinut pyörtymään?”
”Remus, älä kysy tyhmiä! Suklaata tietty!” Adara totesi kuin itsestään selvyytenä. Lupin tuijotti Adaraa järkyttyneenä, alkoi itkeä ja puristi Adaran itseään vasten.
”Sinä muistat! Sinä muistat!”
”Muistan mitä? Ja ai – Remus – sinä kuristat!”
”Sinä olet ollut vuoden aivan tiedoton kaikesta! Et muistanut minun nimeäni, et ketään, et mitään! Menetit muistisi silloin ministeriössä!”
”Minä mitä? Menetin? Minähän kuolin, Remus!” Adara huusi.
”N-niin… Se toinen sinä. Sinä olit tullut ajankääntäjällä siihen päivään ja se toinen sinä säilyi, mutta ilman muistia.”

Adara tuijotti suu ammollaan Lupinia ja nousi ylös.
”Mikä päivä nyt on?”
”Heinäkuun kolmaskymmenesensimmäinen. Harryn syntymäpäivä.”
”Ja hän täytti -?”
”Seitsemäntoista.”
Adaran päässä kolahti. Oli juuri se päivä kun hän käänsi aikaa taaksepäin.
”M-minä olen ollut vuoden aivan – ilman muistia?” Adara kysyi.
”Niin.”

”Voi luoja”, Adara sanoi. Hän ei keksinyt muutakaan. Hän painoi kätensä päätään vasten.
”Ei…ei… vuosi… minun… minun tehtäväni!”
”Ei koskaan toteutunut”, Tonks totesi.
”Minä –” Adara haukkoi henkeään ja kääri vasemman hihansa ylös.
”Minulla ei ole piirtoa! Ha! Minulla ei ole sitä!” Adara sanoi hetken riemussa.
”Oliko sinulla pimeän piirto?!” Lupin huudahti.
”Sitä ei ole! Koska minä ja Kalkaros ei – Kalkaros… SEVERUS! Missä hän on?! Minun pitää estää se! Dumbledore –”
”Dumbledore on kuollut”, Tonks sanoi.
”EI! Ei, taas…” Adara sanoi. Hän ei yhtään ollut ajatellut – hänhän oli saanut ajankääntäjän Dumbledoren testamentista.

”Mutta…!” Adaran henki salpautui. ”Jos minä olen elossa – isä! Missä Sirius on?! Mitä hänelle tapahtui!? Missä hän on, Remus?” Adara huusi ja tarttui seisomaan noussutta Lupinia takin rinnuksesta.
”Mitä täällä huudetaan?” kuului kysyvä ääni portaiden yläpäästä. Adara ei pystynyt hengittämään, sydän jätti yhden sykähdyksen väliin. Portaiden yläpäässä seisoi Sirius.
”Adara, sinun otsasi vuotaa verta! Remus mitä oikein tapahtui?”
”Sirius – Adara on –” Lupin änkytti yhä shokissa. Adara tuijotti Siriusta hämmästyneenä. Sirius oli elossa. Ei voi olla totta. Hän tosiaan seisoi siinä, aivan Adaran ulottuvilla, eikä toivottoman, synkässä ja kylmässä ulottumattomuudessa kuten ennen…

Adara asteli portaat ylös kunnes hän oli olohuoneessa oven luona Siriuksen kanssa. Hän tuijotti Siriusta yhä ja nosti vapisevan kätensä Siriuksen kasvojen tasolle. Hän kosketti Siriusta hiuksista. Hän tunsi ne hiukset. Ne olivat samanlaiset vahvat ja kiharaiset kuin hänellä. Hän sipaisi Siriuksen kasvoa ja säikähti tuntiessaan lämpimän ihon sormen päissään.
”Isä”, Adara totesi häkeltyneenä, Siriuksen tuijottaessa häntä yhä hämmentyneenä. Adara loikkasi Siriuksen kaulaan itkien ja huutaen.
”Isä, sinä elät!” Sirius oli häkeltynyt ja ymmärsi viimein että Adara oli saanut muistinsa takaisin.
”Sinä elät, luojan kiitos, luojan kiitos…!” Adara itki Siriusta vasten sanoinkuvaamattoman helpottuneena.

”Sinä muistat… Sinä tosiaan muistat, vai mitä?” Sirius kysyi.
”Minä muistan kaiken”, Adara sanoi ja itki vielä enemmän. Sirius kietoi kätensä Adaran ympärille ja itki myös.
”Minä – minä menen ilmoittamaan kaikille!” Lupin huudahti ja he lähtivät Tonksin kanssa käsi kädessä ulos. Siriuksen ja Adaran aika oli täysin pysähtynyt. He olivat molemmat aivan yhtä epäuskoisia.

”Miten minä en tullut ajatelleeksi että se ministeriöön mennyt minä jäisi silti eloon?” Adara totesi lopulta kun he istuivat sohvalla.
”En tiedä… mutta se oli silti todella typerä teko! Mieluummin minä kuolen kuin –”
”Me käytiin tämä taisto jo”, Adara totesi silmiään pyöräyttäen. ”Ja pääasia että me molemmat eletään, vai mitä?” Sirius hymähti, virnisti ja pörrötti Adaran hiuksia.
Samassa ovi aukesi ja Weasleyn perhe, sekä Harry ja Hermione säntäsivät sisälle, Tonks ja Lupin perässään.
”George!” Adara huudahti ja säntäsi suutelemaan yksikorvaista – hiukan kalpean ja epäuskoisen näköistä - poikaa. Niin pitkästä aikaa…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.5 luku 126!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 20.05.2008 00:10:05

Minä rakastaa sinun tarinaa! Aluks katoin vähä, et onks kirjottaja vaihtunu ku olit muuttanu avatarias. Ihanaa et Adaran muisti palas!! *heiluttaa päätään hulluna ja hytkyy* Sun fic piristi mun yötä

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.5 luku 126!!
Kirjoitti: Mya Musta - 20.05.2008 12:30:05

Ihanaa tosiaan kun Adara sai muistinsa takasin, toivottavasti nyt ei tuu lisää kamalia vastoinkäymisiä ;D
Toi muistaminen tapahtu jotenki melko klassisella tavalla, mutta se sopi tähän hyvin, oisko Adara muistanu ilman tota kaatumista?
Kattoin muuten sun avaas, siinä on Sirius ja Adara, vai? kun ainakin ne ulkonäön puolesta sopis hyvin.
Laitteleppa jatkoa taas pian, en malta odottaa :D

Mya

Tosta jääkiekosta muuten vielä, jos nyt oon sitte ihan oikein käsittäny, niin ens vuonnahan sitte pelataan ryssäinmaalla, eli pelit tulis järkevämpään aikaan, ja muutenkin, ikävä myöntää, mut ryssät oli parempii ;D (kauheeta rasismia tää :D)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.5 luku 126!!
Kirjoitti: Lokitar - 20.05.2008 15:44:53

Kelmikiti, kiitos ^^
Neeppu, hehe, joo vaihtelu virkistää avatareissa :D
Mya Musta, Sirius ja Adara? Hmm, no jaa, tyttö tuossa kuvassa olen kyllä minä, mutta hienoo jos näytän Adaralta :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.5 luku 126!!
Kirjoitti: Inviere - 20.05.2008 16:08:56

Jatkoa, ihanaa! ;D
Tää tarina on paras!!
Lisää pian, en malta odottaa *hyppii ympäri kattoa*

~Lily

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.5 luku 126!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 20.05.2008 17:09:15

Ihanaa, että Adara sai muistinsa takaisin!
Ja kun hän näki Siriuksen:Aivan ihanasti kirjoitettu! Tuntui kuin Sirius olisi oikeasti ollut elossa (tai siis, kirjojen mukaan..ääh unohtakaa :D)
Hieno luku ja jatkoa saa laittaa!!!

Mya:Tosta jääkiekosta muuten vielä, jos nyt oon sitte ihan oikein käsittäny, niin ens vuonnahan sitte pelataan ryssäinmaalla, eli pelit tulis järkevämpään aikaan, ja muutenkin, ikävä myöntää, mut ryssät oli parempii (kauheeta rasismia tää )

Sveitsissä pelataan ja Suomi on lohkossa D mukanaan: Tshekki,Norja ja Tanska, eli ainoa varteenotettava vastustaja on Tshekki, tosin Norjakin pääsi pitkälle tänä vuonna ja antoi vastuksen Kanadalle... :)
Mutta kunhan Kanada,Venäjä tai Ruotsi eivät voita vähään oikein olen Happyy!! =)

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.5 luku 126!!
Kirjoitti: Gaploon - 20.05.2008 19:07:06

Lainaus

”Menitte minne?”

Oi joi...sain siis anteeksi ;) Tuo lausahdus oli loistava ;D kikattelen yhä omassa huoneessa luojan kiitos!
Ihan kivaa että pikku Adara sai muistinsa takaisin. Hyvin menee ja niin edelleen...
Jatkoa saa yhä laittaa ;)

Otsikko: Luku 127. Suolavettä
Kirjoitti: Lokitar - 20.05.2008 23:30:41

Luku 127. Suolavettä

Kaikki syleilivät iloisina Adaraa ja toivottivat tätä ”tervetulleeksi takaisin”. Kaikki olivat silmin nähden helpottuneita ja iloisia Adaran puolesta.
”Paras syntymäpäivälahja aikoihin”, Harry sanoi hymyillen. Adara kääntyi katsomaan häntä, Ronia ja Hermionea.
”Kävikö ministeri tänään Kotikolossa?” Kaikki kolme katsoivat toisiaan hämmästyneinä.
”Mistä sinä sen tiesit?” Harry kysyi.
”No… olen kokenut tämän päivän jo kerran, tavallaan. Sain Dumbledorelta testamentin kautta ajankääntäjän jolla pelastin Siriuksen.”
Harry, Ron ja Hermione katsoivat toisiaan uudestaan.
”Mitä?” Adara kysyi.
”No, tänään ministeri sanoi sinun saavan pelkän pullon, joka tutkimusten mukaan sisältää suolavettä.”

”Suolavettä?” Adara toisti hölmistyneenä. Muut nyökkäilivät.
”Ministeri haluaa antaa sen sinulle henkilökohtaisesti joten me ei saatu sitä”, Ron sanoi.
”Miksi Dumbledore –?”
”Hänellä oli varmasti omat syynsä”, Lupin sanoi.
Samassa Adara muisti jotain, joka sai hänen kasvonsa kalpeiksi kuin lakana.
”Mikä hätänä?” George kysyi pelästyneenä.
”Minun… S.U.P.E.R:ini ovat suorittamatta!” Adara huudahti. Kaikki puhkesivat nauruun ja Adara punastui nolostuneena, mutta alkoi itsekin nauraa.

Jo heti seuraavana päivänä, Billin ja Fleurin hääpäivänä, Adara lähti varhain aamulla ministeriöön kysymään S.U.P.E.R:eiden suorittamisesta, mutta ongelmia tuli tietysti vastaan.
”Olen pahoillani, mutten usko että teistä on suorittamaan kokeita jos ette ollut koko lukuvuotena Tylypahkassa”, vastasi ministeriön työntekijä.
”Mutta minä pystyn suorittamaan ne!” Minähän olen käynyt sen lukuvuoden jo…
”Olen pahoillani, mutta se ei käy. Varaanko teille paikan Tylypahkaan ensi vuodeksi?” Adara puristi kätensä nyrkkiin.
”Onko… professori Burbage vielä Tylypahkassa?”
”Jästitiedon opettaja? Ei, hän katosi viime viikolla.” Adara nielaisi.
”Ehkä… pidän välivuoden ennen kuin palaan”, Adara mutisi.
”Mutta teillä on mahdollisuus olla Tylypahkassa vain osan lukuvuodesta, voitte opiskella osan ajasta kotona ja tulla koeviikoiksi Tylypahkaan”, työntekijä huomautti. Adara joka oli jo kääntynyt lähteäkseen, kääntyi takaisin tähän päin.
”Ihanko totta?” Adara kysyi. Työntekijä nyökkäsi ja näytti täytettävää kaavaketta, jonka otsikkona luki Lisävuodeksi Tylypahkaan. Adara otti sen.

Seuraavaksi Adara suuntasi kohti ministerin työhuonetta. Hän koputti ja ovi aukesi itsestään. Hän asteli sisään.
Rymistyir istui työpöytänsä ääressä, allekirjoittamassa juuri jotain paperia, kun hän kohotti katseensa Adaraan.
”Kas, Musta”, hän totesi. ”Tulitte varmaankin hakemaan Dumbledoren teille jättämää omaisuuttaan.”
”Niin tulin.” Rymistyir nousi ylös ja asteli pienelle mahonkiselle lipastolle ja otti sen päällä olevan rasian. Hän ojensi sen Adaralle ja Adara avasi sen tarkistaakseen että sen sisällä tosiaan oli pullo. Ja niinhän siellä oli. Taskumattiakin pienempi hopeinen pullo, sekä paperin palanen jossa luki:
Kiitä Fawkesia puolestani.
”Satutko tietämään kuka tämä Fawkes on?” Rymistyir kysyi. Adara virnisti.
”Ei aavistustakaan.” Jos ministeri ei ollut vielä saanut selville, että Fawkes oli Dumbledoren feenikslintu, ehkä oli tarkoituskin, ettei hän saa tietää. Samassa Adara ymmärsi pullon sisältävän Fawkesin kyyneliä. Feenikslintujen kyyneleet olivat tunnetusti hyviä haavojen parantajia.

Rymistyir kääntyi takaisin työpöytänsä ääreen ja istuutui.
”Oletteko olleet isäänne hetkeen yhteydessä?”
”Miksi kysytte?” Adara kysyi.
”Sitä vain, että monen todisteen ja todistajan –” Rymistyir avasi työpöytänsä laatikon. ”- tultua esiin, näyttää siltä että Sirius Musta on syytön.”
Adaran suu aukesi hiljaa raolleen. Rymistyir kaivoi laatikosta pergamenttikäärön, jossa oli punainen sinetti.
”Tässä on virallinen vapautus Azkabanista ja kaikista syytöksistä.”
Adara otti sen vapisevin käsin ja tuijotti sitä lamaantuneena.
”Jos Sirius Musta vain suostuu, pidämme ylihuomenna julkisen anteeksipyyntötilaisuuden hänen läsnä ollessaan, ja luovutamme hänelle ja teille mitalit ministeriön ja velhomaailman hyväksi toimimisesta täällä tapahtuneen taistelun johdosta, sillä kaikki muutkin ovat saaneet jo sellaisen.”

Adara tuijotti tyrmistyneenä, kun Rymistyir ojensi hänelle vielä sen päivän Päivän profeetan, jonka pääotsikkona oli:

MINISTERI ARMAHTAA SIRIUS MUSTAN!
SYYTÖN AZKABANISSA KAKSITOISTA VUOTTA!

Adara pyyhki viimein järkytyksen kasvoiltaan ja sanoi sen mitä oli jo kauan harkinnut sanovansa.
”Te olette vaarassa.”
”Anteeksi?”
”Kuolonsyöjät. He suunnittelevat teidän murhaamista ja ministeriön kaatamista tahtoonsa – ja pian.” Rymistyir kalpeni.
”Mistä te tiedätte tämän?”
”Kunhan tiedän, mutta vannon että se on totta. Yaxley – hän on kuolonsyöjä ja vakoilee teitä. Hän on ottanut Pius Sakian komennuskirouksen alaiseksi ja aikoo saada tältä tietoja ministeriön asioista.
Rymistyir nyökkäsi ja kysyttyään Adaralta tietääkö tämä vielä jotain muuta, pyysi tätä poistumaan.

Adara riensi kiireellä kotiin, paiskasi oven kiinni perässään ja säntäsi keittiötä kohti melkein kompastuen omiin jalkoihinsa. Keittiössä istuivat Lupin, Tonks, Sirius – sekä Fred ja George (jotka olivat päättäneet tulla käymään viime hetkellä ennen häitä). Sirius kääntyi ensimmäisenä katsomaan kun Adara loikkasi kaksi viimeisintä porrasta yli saapuessaan keittiöön.
”Merlin, mikä sinuun on tullut?” Lupin kysyi hölmistyneenä. Adara haukkoi hengästyneenä henkeään ja näytti Siriukselle pergamenttia ja Päivän profeettaa.
”Sirius… Täydellinen vapautus… Julkinen anteeksipyyntö!”
Sirius pongahti seisomaan kuin sähköiskusta ja nappasi pergamentin. Hän repäisi sinetin auki ja luki käärön kiireellä. Adara ojensi hänelle vielä Päivän profeetan ja Sirius luki sen pääotsikon.

Hän tuijotti järkyttyneenä lehteä sekä pergamenttia. Adara hymyili.
”Sinä olet vapaa.”
Sirius pudotti lehden herpaantuneesta kädestään ja alkoi nauraa. Hän nappasi Adaran syliinsä ja pyöritti tätä jalkapohjat pari tuumaa lattian yläpuolella hipoen. Adarakin nauroi, Tonks itki liikuttuneena, Fred ja George huusivat riemuissaan ja Lupin pyyhki vaivihkaa silmäkulmaansa. Sirius laski Adaran lattialle ja säntäsi halaamaan oikein karhun halauksella Lupinia ja kättelemään onnittelevia kaksosia.

”Nyt täytyy rientää!” George sanoi.
”Mitä? Minne?” Sirius kysyi.
”Fleurin ja Billin häihin tietty! Olet vapaa – tai siis – sinut pakotetaan menemään sinne”, George sanoi. Sirius taputti käsiään kerran yhteen.
”Menen pukemaan juhlakaapuni”, hän sanoi ja loikki keittiön portaat ylös ja katosi näkyvistä. Adara itki onnesta. George meni painamaan suukon hänen poskelleen ja sanoi: ”Sinunkin pitäisi laittautua valmiiksi.” Adara nyökkäsi ja riensi huoneeseensa pukeutumaan, lähes onnen sokaisemana, puristaen taskussaan pientä hopeista pulloa.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 20.5 luku 127!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 21.05.2008 06:44:40

JEEEEE!!! *tuulettaa* SIRRE ON VAPAA´!!!!! WUHUUUU!!!! *tanssii* IHANAAA! Sry capsin raiskaus, mut en voi tehä muuta! I <3 Sirre

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 20.5 luku 127!!
Kirjoitti: Lokitar - 21.05.2008 13:23:53

pari varastossa ja joskus saan aikaan luvun tai kaks päiväs ja sit on taas pieni kirjoitustauko

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 20.5 luku 127!!
Kirjoitti: Mya Musta - 21.05.2008 15:28:40

Ihana luku, ihanaa kun Sirius on vihdoinki vapaa <3<3 suurinpiirtein varmaan jokasen fanin toive on vihdoinki toteutunu, Sirius on elossa ja vapaana, viimeinki (toistan itteeni :P)
Laita pian seuraava luku, haluun tietää kuoleeko taikaministeriki x)

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 20.5 luku 127!!
Kirjoitti: Lokitar - 22.05.2008 00:04:44

Luku 128. Keskeytyneet häät

Monet silmät olivat pudota vieraiden päästä, kun Mustan suvun viimeiset vesat astelivat yhdessä häävieraiden joukkoon, Weasleyn kaksosten saattelemina. Weasley-perheen täti Murriel oikoi laseja nenällään ja katsoi järkyttyneenä heitä. Arthur juoksi sisätiloista oma Päivän profeettansa kainalossaan kättelemään ja onnittelemaan Siriusta.
”Onneksi olkoon, kuulin ministeriössä ja näin vielä lehdestäkin.”
”Kiitos”, Sirius hymyili ja osoitti Päivän profeettaa Arthurin kainalossa.
”Haluan että kaikki näkevät tuon”, hän mutisi. Arthur nyökkäsi ja ojensi lehden Billille, joka juuri kätteli Siriusta. Kaikki paikalla olevat kiltalaiset onnittelivat Siriusta, mutta Sirius tuntui olevan omissa maailmoissaan.

Adara tiesi mitä tämä ajatteli. Uutta kotia, poissa Kalmanhanaukiolta. Vapaa elämä.
”Mitäs jos mentäisiin ajamaan Harleylla huomenna?” Sirius kysyi Adaralta kun hälinä alkoi laantua heidän ympärillään.
”Eikö se hajonnut kun Hagrid pakeni sillä kuolonsyöjiä?” Adara kysyi.
”Minä korjasin sen”, Sirius sanoi ja virnisti. ”Luuletko, että luopuisin siitä niin helpolla?”
Adara virnisti takaisin.

Hääseremonia teki alkuaan, joten Sirius ja Adara menivät istuutumaan Hagridin viereen kahdelle vapaalle paikalle. Hagridin tuoli oli isompi ja kestävämpi muiden tuoleihin verrattuna. Adara muisti kuinka Hagridin tuoli oli hajonnut alta Dumbledoren hautajaisissa.
Fleurin ja Billin hääseremonia oli kaunis. Adara tiesi, että jos Sirius ei olisi ollut niin onnellinen sillä hetkellä, hän olisi itkenyt ajatellessaan omia häitään, joita ei koskaan tapahtunut. Adara säteili iloaan ja yhtyi muiden aplodeihin kun Bill ja Fleur olivat vannoneet vihkivalansa ja solmittu avioliittoon.

Sitä mukaa kun ihmiset nousivat ylös, tuolit katosivat ja paljastivat altaan tanssilattian. Heidän ympärillään alkoi kuulua hempeätä musiikkia. George säntäsi pyytämään Adaraa tanssiin ja melkein kompastui avoimeen kengännauhaansa.

”Mikä hoppu sinulle tuli?” Adara kysyi kun George sai sidottua kengännauhansa.
”Viktor Krum”, hän mutisi ja tarttui Adaraa lantiosta ja kädestä. ”Hän mittaili katseellaan sinua ja Ginnyä selvästi koettaen päättää kumpaa hakisi tanssiin.”
”Ai, nyt usutit hänet sitten Ginnyn kimppuun?” Adara totesi ja George läimäytti itseään otsaan.

George etsi katseellaan Ginnyä, mutta ehti vain nähdä vilauksen tämän punaisista hiuksista kun hän juoksi sisälle Kotikoloon auttamaan äitiään jossain asiassa. George huokaisi helpottuneena ja Adara pidätteli nauruaan. Krum taas meni istumaan pöydän ääreen harmistuneena.
”Luulitko tosissasi että menisin tanssimaan Krumin kanssa ennemmin kuin sinun?” Adara kysyi. Georgen posket punehtuivat hiukan.
”Hölmö. Tietysti minä odotin sinua”, Adara sanoi. ”Minä odotan sinua aina.”

Ja niin he suutelivat.
Sirius katseli heitä kauempana ja hymyili.
Kun tanssi oli ohi, Sirius saapui heidän luokseen mukanaan molemmille kuohuviinilasit.
”Oletpas sinä palvelijatuulella tänään”, George totesi ja kilautti laseja Siriuksen kanssa.
”Minulla on nyt kaikki mahdolliset syyt olla onnellinen ja ylläpitää toisten onnea. Vapaus.”
”Vapaudelle siis”, Adara sanoi ja kilautti lasinsa Siriuksen lasia vasten.

”Kyllä, olin myös yllättynyt nähdessäni Sirius Mustan tulon –” Adara kääntyi äänen suuntaan ja näki täti Murielin puhumassa punahiuksiselle pojalle ja vanhalle velholle.
”Olin jo kutsua aurorit paikalle, mutta nähtyäni tämän –” hän sanoi ja näytti Päivän profeettaa jonka oli ominut itselleen, ”- ei kai ole mitään syytä… Hän näyttää melko kalpealta.”
”Mitä odotat mieheltä joka on ollut Azkabanissa ja piileskellyt neljätoista vuotta?” punahiuksinen poika kysyi ja Adara tunnisti tämän äänestä Harryksi. Hänet oli näköjään naamioitu.

Yhtäkkiä heidän edestään juoksi hopeinen ilves joka asettui vieraiden joukkoon ja puhui Kingsleyn äänellä: Ministeriö on kaatunut. Rymistyir kuollut. He ovat tulossa.
Ei... Sirius otti sauvansa taskustaan ja katseli varuillaan ympärilleen. Adara teki samoin Georgen kanssa, kun yhtäkkiä jokin loitsu tai kirous sinkoutui heidän päänsä yläpuolella.
Syntyi hälinää kun ihmiset pakenivat kauhuissaan eri suuntiin. Sirius tarttui Adaraa olkapäästä ja johdatti tämän erään juuri kaatuneen pöydän taakse.
”Kaikkoonnu Kalmanhanaukiolle nyt heti, me kiltalaiset hoidetaan tämä.”
”No sitten minä liityn kiltaan tällä sekunnilla – minä en jätä sinua!”
”Adara kuuntele –”
”Kuuntele itse! Sanoit että saan liittyä kun olen täysi-ikäinen, ja nyt on paras aika liittyä!” Adara sanoi itsepintaisesti, eikä Sirius voinut enää väittää vastaan.
”Hyvä on”, hän sanoi. ”Annetaan nyt köniin noille kuokkavieraille.”

Adara nyökkäsi ja kirosi lähelleen osuneen mustakaapuisen kuolonsyöjän tainnutustaialla. Sirius lähti toiseen suuntaan ja aloitti kaksintaistelun naamion taakse piiloutuneen kuolonsyöjän kanssa. Adara alkoi etsiä yhtä tiettyä kuolonsyöjää heidän joukostaan, ja pian hän erottikin hänet hoikasta ruumiin rakenteestaan sekä kalpeasta ihosta jota paljastui käsistä ja kaulasta kaavun ja naamion peittäessä muuta ruumista. Kyseinen kuolonsyöjä sinkautteli loitsujaan kummallisesti. Kaikki loitsut olivat punaisia, ilmeisesti tainnutustaikoja, ja hän ei tähdännyt niillä kehenkään. Tuo kuolonsyöjä huomasi Adaran ja tarttui tätä olkapäästä ja raivasi tiensä hänen kanssaan Kotikolon sisätiloihin. He astelivat yläkertaan vieviin portaisiin ja ennen kuin Kalkaros oli ehtinyt edes sanoa mitään, Adara sanoi: ”Tiedän mitä aiot kertoa. Dumbledoren kuolema oli teidän kahden suunnittelema vai mitä? Ja sinä toteutit sen vasten tahtoasi.”

Kalkaros oli hetken vaiti ja riisui sitten naamarinsa.
”Miten sinä –”
”Minä siirryin ajankääntäjällä ajassa taaksepäin eilen ja pelastin Siriuksen ministeriössä. Menetin muistini mutta muistan nyt mitä viime vuoden aikana olisi tapahtunut jos Sirius olisi kuollut ja minä en olisi menettänyt muistiani. Sinä uskouduit minulle. Sinä kerroit että Draco oli käsketty tappamaan Dumbledore, mutta Dumbledore käski sinua tehdä sen. Dumbledorehan olisi kuollut muutenkin, sillä hänhän oli sairas, vai mitä?”
Kalkaros ei näyttänyt tietävän mitä sanoa.
”Sano jotain”, Adara käski.
”Miksi? Sinä tiedät kaiken jo”, Kalkaros totesi.

”Miksi sitten raahasit minut tänne?” Adara kysyi.
”Samasta syystä kuin uskouduin sinulle viimeksi”, Kalkaros totesi ja näytti heti katuvan sanojaan. Adara kurtisti kulmiaan.
”Sinä ihan tosissasi luotat minuun?” Adara kysyi. Kalkaros ei vastannut.
”Älä kerro killalle, että en olekaan uskollinen pimeyden lordille. Se vaarantaisi minun tehtävääni.”
”Kuten haluat”, Adara sanoi.
”Yksi asia minulla on kertomatta. Jotain josta päätettiin vasta eilen”, Kalkaros lisäsi.
”No?”
”Pimeyden lordin nimi on nykyään tabu. Jos sanot sen ääneen, siitä tulee suora tieto meille – ja Fenrir Harmaaselälle. Hän alkaa pidättää ihmisiä joiden tietää käyttävän pimeyden lordin nimeä. En usko kuitenkaan, että se tabu toimii Kalmanhanaukiossa, koska Dumbledore ja minä rakensimme sinne suojaloitsut.”

”Okei… Kiitos”, Adara sanoi, Kalkaros nyökkäsi ja kääntyi lähteäkseen.
”Severus”, Adara sanoi vielä ja Kalkaros kääntyi.
”Anteeksi, siinä toisessa menneisyydessä pyysit minua sinuttelemaan –”
”Ei se mitään.”
”Siinä menneisyydessä tein myös jotain, mikä minun täytyy tehdä uudestaan. Vaikka nyt ajattelisit mitä tehdessäni sen.”
Kalkaros odotti hiukan hämmentyneen oloisena. Adara otti heidän välissään olevat kaksi rappua kiinni ja halasi Kalkarosta. Kalkaros ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Hän piti käsiään pari tuumaa erossa Adaran selästä, empien.
”Jos tarvitset apua… kirjoita minulle”, Adara kuiskasi.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.5 luku 128!!
Kirjoitti: Gaploon - 22.05.2008 02:17:41

Vai että alkaa Kalkaros ja Adara kirjeenvaihtoon ;)
Mukavaa että Sirius on ihan free man. Itkeekö Tonks usein vai luulenko minä vaan ??? No kuitenkin tämä on yhä hyvä ja lukuja tulee sopivin väliajoin kunhan aina vaan muistais tulla kattomaan ;D Jatka samaa rataa
Pitäisi varmaan alkaa kommentoimaan ihmistenaikaan että näistä tulisi järkevämpiä, mutta ei voi mittää! Pittää vaan kestää ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.5 luku 128!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 22.05.2008 06:49:53

Jee! Rakastan sitä kun Sirre on vapaa! Että Adara sitten alkaa kirjotella Sevvylle? Mitähän Sirre sanoo? No laita pian jatkoa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.5 luku 128!!
Kirjoitti: Inviere - 22.05.2008 15:32:52

Sirius on vapaa!!! Jee!!! ;D ;D

Jatkoa pian.

~Lily

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.5 luku 128!!
Kirjoitti: Lokitar - 23.05.2008 16:42:26

Luku 129. Oljo

Pian kaikki kuolonsyöjät olivat lähteneet, kun eivät ilmeisesti löytäneet etsimäänsä, eli Harrya. Adara palasi Kalmanhanaukiolle ja näki yllätyksekseen Harryn, Hermionen ja Ronin istumassa heidän olohuoneensa sohvalla.
”Ai tänne te pakenitte”, Adara sanoi. ”Hyvä että olette kunnossa.”
”Missä Sirius on?” Harry kysyi huolestuneena.
”Jäi siivoamaan Kotikoloa. Sinne tuli melkoinen sotku kun ne loitsut osui milloin mihinkin…” Adara sanoi. ”Kaikki voivat hyvin, ei hätää.”
Kolme huokaisivat helpotuksesta.
”Mutta en käsitä miten Dolohov ja se toinen löysivät meidät vaikka kaikkoonnuimme jästialueelle”, Hermione sanoi.
”Teittekö mitään erityistä?” Adara kysyi.
”Ei! Vaihdoimme jästivaatteet päällemme ja joimme hiukan kaakaota kahvilassa, sitten he tulivat kuin tyhjästä ja kävivät kimppuumme”, Hermione sanoi.

”Mainitsiko joku Voldemortin nimen?” Adara kysyi. Kaikki näyttivät mietteliäiltä.
”Sinä taisit sanoa, Harry”, Hermione sanoi.
”Niin sanoinkin”, Harry totesi.
”Se sana on nykyään tabu”, Adara sanoi.
”Mikä?”
”Tabu. Kun joku mainitsee sen ääneen, asiasta tulee suora tieto kuolonsyöjille ja Fenrir Harmaaselän kaltaisille kannattajille. Nyt kun ministeriö on Voldemortin palveluksessa, niin heillä on täysi lupa pidättää ihmisiä syyttä jos saavat tietää tämän sanoneen sen nimen.”
”Ehkei sinunkaan sitten pitäisi käyttää sitä”, Hermione totesi hiukan näsäviisaasti. Adara naurahti.
”Eivät he tänne pääse, ja sitä paitsi tämä talo on suojattu niin hyvin, ettei Voldemortin nimi kantaudu heidän tietoonsa.”
”Mistä sinä tiedät tabusta?” Ron kysyi.
”Siitä toisesta menneisyydestäni. Tabusta puhuttiin kuolonsyöjien kokouksessa”, Adara valehteli. Ehkä oli paras olla mainitsematta, että tieto tuli Kalkarokselta.

Ovi kävi ja Sirius asteli sisälle.
”Niitä on joka puolella kyttäämässä. Tainnutin yhden ja pyyhin hänen muistinsa melko voimakkaalla loitsulla. Se raukka löytää itsensä pian Pyhästä Mungosta”, Sirius naurahti.
”Sirius, kai sinä käsität miten he löysivät meidät juuri Kotikolosta?” Adara kysyi.
”Niin joo, se tabu”, Sirius tuhahti. ”Niin pahalta kuin tuntuukin myöntää, niin se oli nerokas keksintö, sillä vain oikeat Voldemortin vastustajat uskaltavat lausua sen nimen. Tai sitten liian tyhmät ymmärtääkseen ettei sitä pidä sanoa.”

Adara muisti juuri jotain. Jotain joka olisi pitänyt muistaa heti hänen lyötyään päänsä rappuun.
”Sirius, muistat kai kuinka viime vuonna Harry luuli että sinut on kidnapattu Salaperäisyyksien osastolle ja me riensimme siksi sinne?”
”Totta kai muistan”, Sirius sanoi.
”Muistatko missä tarkalleen ottaen olit, kun Harry yritti ottaa sinuun yhteyttä takan kautta?”
”Hoitamassa Hiinokkaa. Sen jalkaan oli tullut jostain haava”, Sirius sanoi hiukan ihmetellen mihin Adara tällä pyrki.
”Minä tiedän kuka oli järjestänyt sen. Ettet sinä pääse takan luo silloin ja että se peili jonka kautta me voimme keskustella, oli muualla.” Sirius kurtisti kulmiaan.
”Oljo.”

”Oljo?” Sirius sanoi tyrmistyneenä.
”Sinä tiedät kuinka paljon Oljo vihaa sinua. Hän otti yhteyttä Narcissaan ja otti tältä vastaan käskyjä, toivoen saavansa suunnitelmallaan sinut hengiltä. Kuten niin olisi käynytkin jos minä en –”
”OLJO!” Sirius karjaisi ja Oljo ilmiintyi heti hänen eteensä.
”Sirius, ei!” Adara kiljahti.
”Tapan tuon riiviön! Siitä ei ole ollut muuta kuin haittaa!” Sirius sanoi raivoissaan. Oljo oli hämmentynyt, mutta selvästi hiukan varuillaan. Sirius oli tuskin koskaan ollut niin vihainen sille.
”Välititkö sinä tämän talon sisäistä tietoa Narcissa Malfoylle? Äläkä valehtele!” Sirius huusi.
”V-v-välitin”, Oljo yritti estellä totuutta tulemasta suustaan, mutta epäonnistui.
”Sirius, älä… Anna Oljon olla”, Adara sanoi ja Sirius katsoi tätä kuin puulla päähän lyötynä.
”Anna olla? Se melkein tappoi minut!”
”Hän.”

Syntyi pitkä hiljaisuus. Sirius nosti kätensä taskustaan, ilmeisesti päästäen irti sauvastaan ja katsoi Adaraa.
”Puhutaan tästä portaissa.” Adara nyökkäsi ja he lähtivät kaksin portaita pitkin Adaran huoneen oven eteen.
”En ymmärrä miksi puolustat sitä otusta”, Sirius myönsi kuiskaten.
”Osaatko sinä ottaa muistoja toisesta ihmisestä?”
”Mitä?”
”Osaatko?”
”Osaan tietysti.”
”Tee se minulle”, Adara vaati. ”Vain siten ymmärrät.”
”Ymmärrän mitä?”
”Sen, mitä Dumbledore kertoi minulle sinun kuoltuasi.” Sirius empi, mutta otti lopulta uteliaana sauvan taskustaan.
”Keskity muistelemaan sitä hetkeä, vain siten saan sen muiston kokonaisena”, Sirius sanoi. Adara nyökkäsi ja keskittyi siihen mitä Dumbledore oli sanonut.

”Viime iltana et saanut yhteyttä Siriukseen, et peilin etkä takan kautta. Miksi? Koska Oljo oli järjestänyt asian niin. Oljo josta minä en ollut ymmärtänyt varoittaa tarpeeksi Siriukselle. Hän petti Siriuksen ja valehteli ettei hän ollut kotona. Hän oli palvellut jo pitkään erästä toista, nimittäin Narcissa Malfoyta, Bellatrixin siskoa ja Mustan yhtä viimeisintä suvun veren - vaikkeikään nimen omistajaa. Joten kun se oli saanut huijattua Harrya että Sirius ei ole Kalmanhanaukiolla, te tietysti lähditte Harryn uneen uskoen kohti ministeriötä. Harryn sanottua arvoituksensa Kalkarokselle, Kalkaros tarkisti kiltalaisten varmemmalla keinolla että onko Sirius kotona. Niin kuin olikin. Ja koska teitä ei kuulunut takaisin kielletystä metsästä, hän otti muihinkin kiltalaisiin yhteyden ja me tietysti kiiruhdimme kohti salaperäisyyksien osastoa. Siksi, että minä en ollut tajunnut sanoa Siriukselle, että Oljoa pitää kohdella paremmin, ja sitä täytyy kieltää kertomasta pieniäkin asioita muille. Sirius kielsi sitä tietysti kertomasta killan kokouksista, mutta yhtä asiaa Siriuskaan ei tullut ajatelleeksi sitä kieltää.”
”Mitä se sitten oli?”
”Että Sirius tekisi mitä vain sinun ja Harryn puolesta. Sitä tietoa kuolonsyöjät käyttivät hyväkseen viimeyönä, johdattivat teidät sinne, ettei Sirius varmastikaan voisi jäädä Kalmanhanaukiolle turvaan.”

Sirius otti muiston pieneen pulloon jonka hän kutsui tulejo-loitsulla. Hän asetti muiston sinne ja lähti.
”Mihin sinä –?”
”Etsin tietysti meidän perheen ajatusseulan, enhän minä muuten sitä muistoa näe”, Sirius sanoi kuin itsestään selvyytenä ja lähti kohti ullakkoa. Adara hymähti ja lähti itse alakertaan, jossa hölmistyneet Harry, Ron ja Hermione odottivat Oljon seurassa.
”Oljo, viitsisitkö mennä kertomaan Siriukselle missä perheen ajatusseula on?” Adara kysyi. Oljon korvissa taisi vihlaista sana ”viitsisitkö”, sillä se ei tiennyt mitä sen pitäisi sanoa. Siltä tuskin oltiin koskaan pyydetty, pelkästään käsketty. Lopulta kotitonttu kumarsi ja lähti portaita pitkin ullakolle.

”Ihme ettei se keksinyt mitään ilkeää sanottavaa”, Ron sanoi.
”Hän”, Hermione korjasi ennen kuin Adara ehti. Hermione alkoi kysellä miksi Adara ei ollut liittynyt jo S.Y.L.K.Y:yn jonka Hermione oli perustanut jo ajat sitten. Adara vältti vastaamasta ja odotti hermostuneena että Sirius palaisi alakertaan. Yhtäkkiä Harry parkaisi kivusta ja alkoi hieroa päätään.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 23.5 luku 129!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 23.05.2008 17:07:14

Taas hyvä luku! Rakentavaa ei voi antaa, koska sun tarinassa ei oo mitään kehitettävää. Laita pian jatkoa!

Otsikko: Luku 130. Kolkon medaljonki
Kirjoitti: Lokitar - 24.05.2008 23:26:22

Luku 130. Kolkon medaljonki

”Harry, mikä hätänä?” Hermione kysyi.
”Mitä sinä näit?” Ron kysyi.
”En nähnyt, tunsin vain kiukkua – hän on todella vihainen…” Harry mutisi.
”Taasko sinun arpesi? Luulin että se yhteys on katkennut!” Hermione sanoi.
”Se katkesi joksikin aikaa. Minusta – minusta tuntuu, että se on ruvennut avautumaan uudestaan aina silloin kun hän menettää malttinsa. Niin kuin ennenkin –”
”Mutta siinä tapauksessahan sinun täytyy sulkea mielesi!” Hermione sanoi kimakasti.

”Sulkea mieli miltä?” kuului Siriuksen ääni portaista kun hän asteli olohuoneeseen.
”Harry tunsi taas Voldemortin ajatuksia”, Adara sanoi ja Sirius näytti huolestuneelta. Tuli hetken hiljaista kun Hermione katseli ympärilleen.
”Minä en halua olla yksin. Voitaisiinko me leiriytyä tänne hetkeksi?”
”Totta kai”, Sirius vastasi. ”Käsken Oljoa laittamaan teille sängyt valmiiksi –”
”Pyydät”, Adara tiuskaisi. Sirius katsoi häntä hetken ja sanoi: ”Niin. Pyydän.”
Adara hymyili pikaisesti ja lähti vaihtamaan juhlamekkoa normivaatteisiinsa.

Saavuttuaan huoneeseensa, hän huomasi heti että jokin oli vialla: hänen huoneessaan oli käyty. Peitot ja tyynyt oli revitty, lipastot käännetty, kaapit pengottu.
”Ööh…” Adara mutisi järkyttyneenä ja katsoi ympärilleen.
”ISÄ!” hän huusi ja Sirius kiirehti tämän huoneelle.
”M-mitä täällä on tapahtunut?” Adara kysyi. Sirius katsoi järkyttyneenä ympärilleen, kääntyi ja meni katsomaan omaa huonettaan. Adara seurasi häntä todetakseen että Siriuksen huoneelle oli tehty samoin. He kävivät vierashuoneissa ja niissä sama juttu. Harry, Hermione ja Ron säntäsivät Siriuksen hämmentyneen karjaisun kuullessaan myös yläkertaan.
”Mitä täällä on oikein –” Hermione aloitti kun huomasi Siriuksen veljen vanhan huoneen oven, jossa oli pieni lappu:

Pääsy kielletty
ilman nimenomaista lupaa
Regulus Arcturus Mustalta

Hermione tuijotti lappua hetken aikaa ja kiljaisi: ”Harry!”
Harry katsoi hölmistyneenä Hermionea ja käänsi sitten katseensa myös lappuun. Adarakin tuli lähemmäs.
”Mitä nyt?” hän kysyi. Harry painoi etusormensa Reguluksen paperille.
”Regulus… Arcturus… Musta… R.A.M!”
”Täh?” Adara sanoi hölmistyneenä. Hermione tarttui huoneen oven kahvaan, mutta ovi oli lukossa.
”Sirius! Saadaanko me käydä Reguluksen huoneessa?” Harry kysyi yhtäkkiä innokkaana.
”Tietty, mutta siellä saattaa haista”, Sirius tokaisi ja ihmetteli omassa huoneessaan olevaa sotkua.

”Alohomora”, Hermione mutisi sauvansa kanssa ja ovi naksahti lukostaan.
”Mitä te täältä etsitte?” Adara kysyi.
”Pitkä tarina, mutta me kerrotaan se kohta kun saadaan lisää selville”, Harry sanoi ja Ron asteli myös heidän luokseen. Adara ei viitsinyt puuttua heidän juttuihinsa ennen kuin tiesi mistä oli kyse, joten hän meni Siriuksen huoneeseen.
”Kaikkia kirjojakin on pengottu, kirjeet, valokuvat, kaikki”, Sirius sanoi ärtyneenä ja nosti lattialta valokuvan palasen.
”Harrysta otettu vauvavalokuvakin on revitty”, Sirius murahti ja alkoi loitsulla kutsua valokuvan toista puoliskoa, mutta se ei saapunut.
”Outoa”, Adara totesi ja nosti lattialta jonkin kirjeen. Sirius katsoi sitä ja otti sen Adaran kädestä mietteliäänä.
”Lilyn lähettämä kirje, niiltä ajoilta kun hän ja James olivat Harryn kanssa piilossa Voldemortilta.”
Adara ei tiennyt mitä sanoa.

”Mitä Harry ja muut etsivät Reguluksen huoneesta?” Adara kohautti olkiaan.
”Ei aavistustakaan, mutta Harry lupasi kertoa kohta.” Sirius hymähti ja heilautti sauvaansa: kaikki esineet menivät takaisin omille paikoilleen, mutta rikkinäiset paperit ja muut pysyivät osissa.
”Noh, korjaan nuo myöhemmin”, Sirius sanoi ja heilautti taas sauvaansa ja hänen tyynynsä ja peittonsa ikään kuin imaisivat höyhenet takaisin sisälleen ja repeytymät menivät umpeen.
”Mennään syömään”, Sirius tokaisi ja Adara seurasi häntä keittiöön.

Siriuksen ja Adaran kattaessa juuri pöytää, Harry, Ron ja Hermione säntäsivät keittiöön kiireellä.
”Ei meidän keitokset noin hyvältä voi tuoksua”, Sirius totesi ja Adara naurahti. Sen sijaan Harry meni polvilleen lattialle ja kurkisti Oljon pesään.
”Ei Oljo siellä ole, jos sitä saastaa haette”, Sirius sanoi ja Adara katsoi tätä hiukan toruvasti.
”Minä voin kutsua hänet”, Adara sanoi ennen kuin Harry ehti vastata. ”Oljo!”
Oljo ilmiintyi pian heidän keskelleen.
”Niin?”
”Harrylla olisi sinulle jotain asiaa. Vastaa rehellisesti”, Sirius käski ja Oljo käänsi rumat kasvonsa inhoten kohti Harrya.

”Kaksi vuotta sitten yläkerran oleskeluhuoneessa oli iso kultainen medaljonki. Me heitettiin se menemään. Varastitko sinä sen takaisin?” Harry kysyi. Hän oli selvästi hermostunut jostakin.
”Mitä nyt yhdestä medaljongista -?” Sirius ihmetteli, kun Oljo kakoi avuttomana ja sanoi viimein: ”Kyllä.”
”Missä se on nyt?” Harry kysyi voitonriemuisena.
”Poissa.”
”Poissa?” Harry toisti. ”Miten niin poissa?”
”Minä löysin ja otin sen”, Sirius sanoi. ”Mitä te siitä haluatte?”
”Sirius – se medaljonki on hyvin tärkeä!” Hermione sanoi. ”Kiltti, anna se meille!”
”Ei minulla enää ole sitä. Annoin sen Mundungusille myytäväksi. Hän ilahtui siitä kauheasti.”
”Mundungusille?” Harry toisti. ”Mutta miten se on ylipäätään päätynyt teille?”
”Miten niin?” Sirius kysyi. ”Vanha medaljonki, varmaan äitini ostoksia.”
”Se ei voi olla”, Ron sanoi.

”Rauhoittukaa nyt”, Adara sanoi kolmelle. ”Ja kertokaa mitä merkitystä sillä korulla on.”
Harry huokaisi pettyneenä ja istuutui pöydän ääreen.
”Oljo, poistu hetkeksi kuuloetäisyydeltä”, Sirius käski ja kotitonttu totteli. Harry raaputti keittiön pöytää vakavan näköisenä.
”Se medaljonki… on Voldemortin sielun palanen.”
”Voldemortin mikä?” Adara sanoi.
”Sielun palanen. Hän on jakanut sielunsa hirnyrkkeihin, joihinkin esineisiin, estääkseen kuolemansa jos hänen ruumiilleen tapahtuu jotain. Me ollaan mietitty mitä ne voisivat olla, ja me tiedetään että Kolkon suvun – Voldemortin äidin puoleisen suvun – perhekalleus, se medaljonki, on yksi hirnyrkki. Minä ja Dumbledore etsittiin sitä ennen kuin – kuin Dumbledore kuoli… Ja me löydettiin se, mutta kun sain sen auki, sisällä olikin viesti, joka todisti että se koru oli väärennös. Sen aidon medaljongin varasti joku jonka nimikirjaimet on R.A.M.”
”Regulus Arcturus Musta”, Sirius kuiskasi ja hänen kasvonsa kalpenivat. Harry nyökkäsi.
”Regulus varasti sen, ja kuoli, yrittäessään tuhota osan Voldemortin sielusta”, Hermione sanoi ja Sirius tuijotti kuin tyhjää. Hän huojui ja istuutui tuolilleen. Hän painoi päänsä käsiinsä.

”Regulus… Minun veljeni… minun veljeni…”
”Tiedän että Regulus oli ensin Voldemortin kannattaja – tai oliko hän koskaan oikeasti, sitä me ei kai koskaan saada tietää. Mutta lopulta… Regulus olikin meidän puolella”, Harry lisäsi. Sirius hieraisi leukaansa ja peitti kädellään suunsa. Hän hengitti normaalia syvempää ja hänen nenänsä tuhisi kuin nuhassa. Adara tiesi, Sirius itkisi kohta jos ei saisi pidettyä itseään vahvana.
”Nyt se medaljonki on Mundungusilla, jollei hän ole jo myynyt sitä”, Sirius sanoi. Hermione katsoi vaivaantuneena Harrya, joka huomasi tämän katseen ja sanoi: ”Sirius, Adara… Teidän täytyy tietää, että tämä tieto hirnyrkeistä ei saa levitä. Ei edes killan kesken. Se vaarantaisi minun, Hermionen ja Ronin tehtävän kerätä ne kaikki ja tuhota –”
”Montako hirnyrkkiä Voldemort oikein teki?” Sirius kysyi.
”Dumbledoren keräämien tietojen mukaan – kuusi”, Harry vastasi.
”Kuusi?! Hulluko hän on?” Sirius kysyi ja hänen niskakarvansa olivat tainneet nousta pystyyn ja iho kananlihalle.

”Mitä erikoista siinä on?” Adara kysyi.
”Sielun jakaminen osiin on kuulemma yksi tuskallisimmista teoista mitä voi tehdä, ja ennen kaikkea, vaikeimpia. Jo kahteen osaan jakaminen voi olla äärettömän vaikeaa. Mutta kuuteen…”
”Ok, nyt ymmärrän”, Adara sanoi ja mietti Pimeän piirron luomisen tuskan kuudenkertaisena.
”Miten sinä tiedät hirnyrkeistä?” Hermione kysyi.
”Meidän olohuoneen hyllyssä on niistä kertova kirja”, Sirius sanoi. ”Lukaisin sitä kerran.”
Adara muisti yhtäkkiä kirjan jonka Sirius oli testamentannut Dumbledorelle.

”No, meillä on jo kirjoja niistä, joten niitä me ei tarvita”, Hermione sanoi. ”Meidän täytyisi vain saada tietää missä se medaljonki on.”
”No se on helppo selvittää – Oljo!” Sirius huusi ja Oljo palasi keittiöön.
”Etsi Mundungus Fletcher ja tuo hänet tänne.”
”Hyvä on…” Oljo mutisi ja katosi poksahtaen.
”Mundungus pyörii taas alamaailmoissa, häntä ei ole helppo löytää jos hän epäilee että häntä seurataan. Parasta että odotellaan ihan rauhassa ja varaudutaan vuorokausien odotteluun”, Sirius sanoi ja muut lähtivät huoneisiinsa, paitsi Sirius ja Adara. Sirius vilkaisi hellalla olevaa kattilaa.
”Tuo on varmaan jo jäähtynyt”, Sirius mutisi.
”Itse asiassa, se on palanut pohjaan.”

Sirius huokaisi raskaasti ja meni nostamaan keitoksen hellalta. Adara katsoi tätä hiukan surullisena ja Sirius huomasi sen.
”Mitä nyt? Näytät ihan siltä kuin alkaisit itkeä.”
”Samaa olisi voinut sanoa sinusta äsken… Reguluksen takia.” Sirius käänsi katseensa lattiaan ja räpytti silmiään normaalia enemmän kuin estääkseen kyyneliä.
”En… koskaan kuvitellut, että Regulus olisi… Minä aina vihasin häntä, enkä uskonut hänen pystyvän…” Sirius sanoi ja Adara tiesi mitä pian tapahtuisi. Sen takia hän nousikin ylös ja kietoi kätensä Siriuksen ympärille. Hän kuuli Siriuksen nyyhkäisyn ja tunsi tämän rintakehän tärisevän hiljaa.
”Regulus oli selvästikin urheampi kuin sinä tiesit”, Adara sanoi, mutta Sirius ei kyyneltensä keskeltä vastannut.
”Ja olen varma, että jos sinä olisit saanut tietää tämän ennen kuin hän kuoli… Hän olisi varmasti antanut sinulle anteeksi.”
Sirius kietoi kätensä Adaran ympärille ja silitti tyttärensä hiuksia.
”En tiedä Reguluksesta… mutta minä en voi antaa itselleni anteeksi sitä kaikkea, mitä Regulukselle sanoin silloin… En ikinä.”

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.5 luku 130!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 25.05.2008 00:23:10

Ihana luku. Hyvin oot ujuttanu tohon Adaran ja Siriuksen

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.5 luku 130!!
Kirjoitti: Lokitar - 25.05.2008 22:15:03

Onpas kommentointi kuollutta nyt :( Ollu jo muutamia päiviä

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.5 luku 130!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 25.05.2008 22:42:01

No mä koitan piristää. Laitan siis lisäystä siihen mun edelliseen kommenttiin. Tuossa viimeisimmässä luvussa Adara ja Sirius on kirjoitettu mukaan hyvin luontevasti. Tulee sellainen olo, että noinhan sen on kirjoihinkin kirjoitettu. Se on myös hyvää, että Adara eikä Sirius yritä sotkeentua Harryn, Ronin ja Hermionen tehtävään. Kirjoitat todella sujuvasti. Tekstiäsi on nautinnollista lukea. Se piristää aina päivääni huomattavasti, kun saan lukea tuoreen luvun tarinastasi. En voisi enää elää ilman tarinaasi. Täytyy muuten myöntää, että silloin kun huijasit Adaran kuolleen ja enää yhden luvun tulevan tarinaan, valmistauduin viettämään seuraavana päivänä hiljaisen hetken Adaran muistolle *kertoo nolona ja häpeillen* Mun oli myös tarkoitus pyhittää koko seuraava päivä tän tarinan uudelleen lukemiselle. Tajuatko, miten paljon mä sun tarinaa rakastan??

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.5 luku 130!!
Kirjoitti: Reiji - 26.05.2008 06:52:55

Ihana luku jälleen kerran en jaksa oottaa uutta lukua, tulen hulluksi.
No mutta kuiteski jatkoa vaan ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.5 luku 130!!
Kirjoitti: Inviere - 26.05.2008 11:24:49

Ihana luku, jatkoa pian!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.5 luku 130!!
Kirjoitti: Gaploon - 26.05.2008 12:23:02

Gaploon ilmoittautuu taas Adara ihQuttajat ry!
Loistavia lukuja ja jatkuu ja jatkuu vain...
Hienoa kirjoitusta! lisää vaan julki

Otsikko: Luku 131. Vaaleanpunainen sammakko
Kirjoitti: Lokitar - 26.05.2008 22:27:34

Luku 131. Vaaleanpunainen sammakko

Kaksi tuskallisen hidasta (ja Adaran mielestä tylsää, kun Harry, Ron ja Hermione supisivat keskenään) päivää myöhemmin Oljo palasi Mundungus seuranaan.
”Hei Mundungus”, Sirius tervehti, kun Mundungus asteli keittiöön portaita pitkin.
”Morjes, Sirius. Miksi käskit tuon mun perääni?” Mundungus kysyi ja vinkkasi kotitonttuun.
”Minulla olisi kysymys, koskien sitä medaljonkia jonka annoin sinulle Oljon pesästä.”
”Mitä siitä?”
”Onko sinulla se vielä?” Sirius kysyi ja Harry, Hermione ja Ron katsoivat häntä toiveikkaana.
”Ei, ei oo… Mokoma ministeriön akka tuli eilen ja meinasi sakottaa mua laittomasta myynnistä.”
”Ministeriön?” Sirius toisti ja Adara ajatteli ihan samaa: ministeriöhän oli Voldemortin alaisuudessa.
”Joo. Käski mua häipymään tieheni, mutta jätti sakot antamatta sillä ehdol et sai sen korun ilmaseks, mokoma ämmä. Tietty annoin ennemmin sen korun kuin maksoin kolminkertaiset sakot sen korun arvoon nähden.”
Tietäisitpä kuinka arvokas se koru on… Adara ajatteli.

”Miltä se työntekijä näytti?” Hermione kysyi.
”Lihava, ruma, pukeutu vaaleanpunaseen. Naama ku sammakolla”, Mundungus vastasi mietteliäänä.
Harry vilkaisi kauhuissaan Adaraan, joka vastasi katseeseen ja hieraisi kämmenselkäänsä, jossa kiiluivat yhä sanat: En saa uhmata opettajaa, enkä valehdella.
”Pimento”, Hermione lausui ääneen ja Harrykin kosketti kätensä arpea.
”Dolores Pimento?” Sirius sanoi ja Adara nyökkäsi.
”Ei epäilystäkään, Dolores se on.”
”Voihan helvetti”, Ron totesi.
”Sanos muuta”, Harry totesi.
”Jos Pimento on yhä ministeriössä ja uhkailee ihmisiä samaan malliin –” Adara aloitti.
”Pimennon täytyy olla Voldemortin alainen”, Sirius lopetti ja hieraisi päätään. ”En viitsisi puuttua tähän, Harry, mutta sanon sen verran että – ai niin, Mundungus, sinä voit poistua. Kiitos avusta.”

Kun Mundungus oli varmasti lähtenyt, Sirius jatkoi: ”Jos te haluatte sen medaljongin, teidän täytyy luultavasti ängetä ministeriöön.”
”Totta”, Harry totesi.
”Ongelmallista”, Hermione lisäsi.
”Mutta meidän on pakko”, Harry sanoi.
”Kyllä minä sen tiedän!” Hermione sähähti.
”Muuten…” Adara sanoi. ”Jos ministeriö on Voldemortin hallussa, sehän merkitsee, että Tylypahkakin –”
”On alistunut”, Sirius vahvisti. ”Professori Burbagen kadottua – epäilemättä kuoltua – hänen tilalleen tulee varmasti joku kuolonsyöjä joka opettaa varmaankin jästien metsästystä. Eikä Ruikulinkaan paluu Tylypahkaan olisi suurikaan ihme.”
Hermione oli kalvennut silmiin nähtävästi.

”Tuskin Severus palaa Tylypahkaan”, Adara sanoi. Sirius kurtisti kulmiaan.
”Tuosta tulikin mieleeni… Olet viimeaikoina sanonut Kalkarosta Severukseksi. Onko jotain tapahtunut?”
”E-ei, ei yhtikäs mitään”, Adara sanoi välttelevästi. Sirius näytti yhä epäilevältä, mutta lähetti silti kaikki neljä nuorta nukkumaan. Oli jo myöhä.

Seuraavana päivänä Adara huomasi Harryn, Hermionen ja Ronin aloittaneen suunnitelmansa ministeriöön pääsemisestä, sillä he vetäytyivät kolmistaan milloin mihinkin ja puhuivat harvinaisen hiljaa kun kuulivat jonkun menevän ohi – siis enemmän kuin yleensä. Sirius näytti taas miettivän jotakin, joka sai Adaran hiukan varautuneeksi. Jos Sirius alkaisi kuulustella Adaraa Kalkaroksesta, mitä hän vastaisi? Hän ei saisi kertoa, että Dumbledoren kuolema oli suunniteltu.

Kaksi päivää myöhemmin ministeriön kaatumisesta, Lupin tuli vierailulle.
”Remus, mikäs sinut tänne lennätti?” Sirius kysyi osuttuaan ensimmäisenä Lupinin eteen.
”Kuolonsyöjät ovat liikkeellä. Polttivat Dedalus Digglen talon, kiduttivat Tonksin vanhempia, koettivat saada selville missä Harry on.”
Sirius näytti järkyttyneeltä. Adara nousi nojatuolista ylös huolestuneena.
”Ei kuolonuhreja, onneksi, mutta uusi ongelma on kehkeytynyt”, Lupin lisäsi ja avasi sen päivän Päivän profeetan.

HARRY POTTER ETSINTÄKUULUTETTU KUULUSTELUIHIN
ALBUS DUMBLEDOREN MURHAN TÄHDEN

”Ei voi olla totta”, Sirius sanoi ja kahmaisi lehden.
”Pius Sakia on uusi taikaministeri, hän on komennuskirouksen alaisena. Päivän profeetta on myös kuolonsyöjien tahdon alla. Ministeriö alkaa koota luetteloa jästisyntyisistä selvittääkseen, miten nämä ovat varastaneet velhoilta taikuuden käytön.”
Kuului pieni vinkaisu portaiden alapäästä ja Adara huomasi Hermionen seisomassa silmät lasittuneina Harryn ja Ronin takana.
”Jokaisen nuoren noidan ja velhon on nykyään pakko mennä Tylypahkaan. Siitä ilmoitettiin eilen. Näin Voldemort saa kaikki nuoret valvontansa alle.”
Adara henkäisi.

”Mikä hätänä, Adara?” Lupin kysyi.
”J-jos… jos joku ei mene Tylypahkaan ja ilmaantuu jossakin julkisella paikalla ministeriön eteen –”
”Hänet raahataan varmaankin mahdollisimman pientä hälyä aiheuttaen väkisin Tylypahkaan.”
”Voihan helv-”
”Varohan kielenkäyttöäsi!” Sirius varoitti. ”Mutta eihän tämä sinua koske? Miksi olet noin tolaltasi?”
”Minä otin kaavakkeen, jossa ilmoittaudun lisävuodeksi Tylypahkaan, suorittamaan S.U.P.E.R:ini”, Adara sanoi ja Sirius näytti järkyttyneeltä.
”Voihan helvetti”, Sirius totesi.
”Näyttää siltä, että nyt te molemmat olette jumissa Kalmanhanaukiolla”, Lupin totesi. Sirius hieraisi päätään kuin sitä olisi särkenyt ja katsoi Lupiniin.

”Missä Tonks on? Yleensä hän tulee sinun mukaasi.”
”Tonks on vanhempiensa luona”, Lupin sanoi omituisen kylmästi. Sirius ilmeisesti Lupinin vanhana ystävänä tunsi tuon äänensävyn, sillä hän tarttui ystäväänsä toverillisesti olkapäästä, työnsi tämän keittiöön vieviin portaisiin ja sulki portaiden yläpään oven merkiksi, ettei Adara tai muut seuraisi.
”Äkkiä, kaukokorvat!” Adara sanoi.
”Fred ja George vei kaikki mitä täällä oli”, Ron sanoi ja Adara huokaisi tuskastuneesti.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.5 luku 130!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 26.05.2008 22:35:06

Wau! Sait hienosti keksittyä juonta tuohon tarinaan. Et yritä tuputtaa Adaraa Harryn ja kumppaneiden seuraan, mutta on hänen elämässään siltikin jännitystä. Se on minusta ihanaa. Kerjään jatkoa, toivottavasti sitä tulisi pian!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 24.5 luku 130!!
Kirjoitti: Rebel - 26.05.2008 22:35:25

Heips, päätin nyt tulla kommentoimaan saatuani piiiiitkän luku-urakan loppusuoralle: ))

Lähden ihan alusta liikkelle, eli... kuten monet muutkin ovat sanoneet, alussa Adaran hahmo oli ärsyttävän täydellinen ja tapahtumat, joihin olit hänet ujuttanut, olivat aivan liian samanlaisia kuin mitä itse pääpotterille oli tapahtunu kirjoissa. Toistan taas miljoonia kommentoijia, mutta kirjoituksesi on kehittynyt huimasti, ja nyt on todellakin ilo lukea tekstejäsi. Kuvailua on ilmestynyt lisää, juoni kulkee sujuvammin ja omasta pikku Adarastamme on kasvanut kelpo neiti: ). Luin nämä luvut niin putkeen, että yksittäisistä juonenkäänteistä en osaa mainita melkeinpä mitään, mitä nyt voin sanoa rakastavani Adaran suhdesotkuja; )). George ja Adara on kyllä niin söpö pari, mutta Dracossa on sitä Adaralle sopivaa kiihkeyttä...
Oli ihana idea panna Adara liittymään kuolonsyöjiin, ja petyin hirveästi kun myöhemmän Adaran kuoltua se ei enää kuolareiden kuvioissa pyörinyt: (. Oli myös kiva, kuinka hienosti olit saanut kuvailtua pimeyden piirron saamisen tuskaa, ja muutenkin kuolonsyöjäkohtauksissa olit ihan pro. Jotenkin tuntuu, että tämä ei-sittenkään-kuollut Sirius on jotenkin erilainen, ehkä siksi kun sinulla ei ole hirvittävää pelkoa siitä että hahmo kuolee kohta pois: DD. Se on jotenkin omalla tavallaan välinpitämättömämpi, tai siinä ei oo samalla tavalla enää sitä lämpöä Adaraa kohtaan. Tykkäsin myös siitä että Remus löi Adaraa, se oli ihanan inhimillistä ja ei oo sellanen perus isällinen täydellinen Lupin. Joo äh, tästä piti tulla jotenkin rakentava kommentti, mutta ei näytä onnistuvan... pelkkää ihkutusta taas. Jos nyt jostakin pitää keksiä parannettavaa, ni voisit edelleen koettaa syventää lisää hahmojasi, ja tuoda niihin vielä lisää sitä jotakin omaa, vaikka ne Row'n hahmoja onkin (esim. Weasleyn kaksosiin). Ehkä välillä olisi myös hyvä pitää hiukan enemmän vielä mielessä, että Sirius kuitenkin on Harryn kummisetä, eli heillä voisi olla enemmän hetkiä yhdessä (siis oli kyllä hyvä kun Adara sillon kouluaikoina kolmikolle suuttui, mutta nyt puhun Siriuksen näkökulmasta). Ainnii ja sitten vielä, että kun kehuin aiemmin niitä kuolonsyöjäkohtauksia, niin sitten sen sivussa (paitsi niitä nyt ei enää ole, mut...) jotkut kohtauksista saattavat jäädä hieman latteiksi, etenkin pottereiden. Joo nyt ei musta irtoo enää enenpää, joten ehkä on parempi että palaan takaisin kommentoimaan uusien lukujen merkeissä: )) (joita ei enää tuu paljo: OO?)

~Rebel

P.S. Ainnii ne pilkkuvirheet olis kyllä kannattavaa korjata, ihan tulevaisuudenkin kannalta (en oo kyl kiinnittänyt viime luvuissa huomiota, että korjasiko sun betas niitä vai ei?)

P.P.S. Joo sen aikana kun kirjotin tuli uus luku, että tuun sitten varmaan huomenna kommentoimaan sen, en nyt jaksa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 26.5 luku 131!!!
Kirjoitti: Inviere - 27.05.2008 18:48:50

Ihana luku jälleen kerran. Loistavasti olet lisännyt Adaran ja Siriuksen tähän.

Jatkoaa.....

Otsikko: Luku 132. Kadonnut Amelia
Kirjoitti: Lokitar - 28.05.2008 00:48:48

Luku 132. Kadonnut Amelia

Puolisen tuntia myöhemmin Lupin lähti mitään sanomatta. Sirius katsoi hänen peräänsä harmistuneen näköisenä.
”Hän halusi tietää sinun tehtävästäsi, Harry. Hän halusi päästä teidän mukaanne”, Sirius sanoi Harrylle joka istui sohvalla Ronin ja Hermionen kanssa.
”Ethän sinä kertonut?” Hermione kysyi.
”En tietenkään”, Sirius vastasi. ”Käskin häntä painumaan raskaana olevan vaimonsa luo, minne kuuluukin.”
”Tonks on raskaana? Sepä ihanaa!” Hermione huudahti.
”Jos Tonks on raskaana, miksi Remus on niin halukas lähtemään Harryn mukaan?” Adara kysyi.

”Juuri sen takia, että Tonks on raskaana. Remus pelkää että lapsesta tulee ihmissusi”, Sirius sanoi.
”Mikä oikeus se on jättää Tonks yksin?” Harry kysyi.
”Remus ajattelee että jos hänen lapsestaan tulee ihmissusi, on parempi vähentää lapsen elämän kurjuutta sillä, ettei hän tapaisi mukamas surkeaa isäänsä.”
”Tuohan on naurettavaa! Millainen lapsi muka on onnellinen kun ei tunne isäänsä?” Adara kysyi ja Sirius näki tyttärensä ilmeestä, kehen hän Lupinia vertasi.
”Joka tapauksessa lähetin Remuksen kotiinsa. Hän tuskin häiritsee teitä enää.”
Harry nyökkäsi.

”Me ei olla teidän vaivana enää pitkään. Kun me saadaan se medaljonki, me luultavasti jatketaan matkaa jonnekin muualle.”
”Ei mitään kiirettä”, Sirius sanoi ja hymyili. Adara istui vaiteliaana nojatuolissa kun Harry, Ron ja Hermione lähtivät takaisin Harryn huoneeseen. Sirius katsoi häntä tulkitsemattomalla ilmeellä.
”Mitä?” Adara kysyi huomattuaan tämän katseen.
”Ei mitään”, Sirius sanoi. Adara huokaisi, nousi ylös ja lähti kohti ulko-ovea.
”Mihin sinä luulet meneväsi?” Sirius kysyi.
”Kokeilen vain”, Adara vastasi ja kurkisti ulos ulko-oven viereisestä ikkunasta. Pihalla ei ollut kukaan vahdissa.

”Hassua, siellä ei ole ketään.”
”Remus varmaan pieksi ne lähtiessään”, Sirius sanoi. ”Luuletko että ne tulevat vielä vahtimaan?”
”Tylypahkan lukuvuosi alkoi eilen. Ajattelin jos ne pyrkivät nappaamaan minut takaisin.”
”Ilmankos…” Sirius mutisi.
”Hm? Mitä?” Adara kysyi.
Sirius nosti Päivän profeetan Adaran silmien tasolle.
”Remus antoi tämän ennen lähtöä.”
Lehden pääotsikon vieressä oli pieni artikkeli:

NUORIA ETSINTÄKUULUTETTU

Seamus Finnigan
Adara Musta
Lavender Brown
(Lisää sivulla 6)

”Ne etsintäkuuluttavat oppilaita?” Sirius nyökkäsi.
”Sinä joko pysyt täällä tai menet Tylypahkaan.”
Adara mietti.
”Katsotaan mitä tulevaisuus tuo… Jos minun on pakko lähteä ulos täältä tekemään jotain, sitten minä menen vaikka kiinnijäämisen uhalla”, Adara sanoi. Sirius hyväksyi tuuman.
”Killan vakooja Tylypahkassa ei olisi varmaan kovin huono juttu”, Adara lisäsi.
”Hyvin ajateltu”, Sirius sanoi. ”Mutta nyt kun kuolonsyöjiä on Tylypahkassakin, siellä voi olla vaarallista.”
”Suuremmassa vaarassa olen, jos en suostu lähtemään sinne”, Adara totesi.
”Voi olla… Varsinkin kun uusi rehtori on sitä luokkaa…”

”Mitä? Uusi rehtori?” Adara toisti ja Sirius otti taskustaan eilisen Päivän profeetan.

SEVERUS KALKAROS NIMITETTY TYLYPAHKAN REHTORIKSI

Adara tuijotti paperia hetken hiljaa, katsoi sitten Siriusta ja huusi: ”ET OLE TOSISSASI!”
Rouva Mustan muotokuva alkoi kiljua ja rääkyä: ”VERENPETTURI ÄPÄRÖINEEN! MEIDÄN TALOSSAMME! SAASTAT! MUSTAT LAMPAAT!”
”TURPA KIINNI!” Sirius ja Adara huusivat ja Sirius peitti äitinsä muotokuvan väkisin verholla. Harry, Hermione ja Ron säntäsivät kiireellä alakertaan.
”Mitä nyt?” Harry kysyi säikähtäneenä ja Adara paiskasi Päivän profeetan hänelle.
”EI VOI OLLA!” Harry huudahti luettuaan otsikon ja Hermione nappasi lehden tältä.

"’Severus Kalkaros, Tylypahkan noitien ja velhojen koulun pitkäaikainen juomamestari, nimitettiin tänään rehtoriksi samalla kun tuossa ikivanhassa koulussa tehtiin myös muita vähäpätöisempiä muutoksia henkilökuntaan. Edellisen jästitiedon opettajan erottua tehtävistään –'"
”HAH!” Adara tuhahti.
”- hänen tilalleen tulee Alekto Carrow, kun taas hänen veljensä Amikus Carrow ryhtyy opettamaan pimeyden voimilta suojautumista.”
”Carrow!” Adara huudahti. ”Ne hullut kuolonsyöjät!” Harry nyökkäsi.
”He olivat Dumbledoren kuollessa paikalla tornissa.”
”’Tartun mielelläni tilaisuuteen vaalia velhomaailman hienoimpia piirteitä ja arvoja –'” Hermione jatkoi, mutta Adara lähti huoneeseensa, todetakseen että häntä odotti pöllö ikkunalla.

Hän avasi ikkunan ja päästi pienen lehtopöllön sisälle. Sillä oli jalassaan kirje, jossa oli Tylypahkan sinetti. Adara repäisi sen auki ja luki.

Salaperäisyyksien osastolla kadonnut Amelia Bones on yhä elossa. Hän on joutunut erään holvikaaren kautta kauas Englannista. Aikaa on vähän. Tapaa minut British Museumin edessä tänä yönä niin kerron miten löydät sinne.

S.K

Adara katsoi kirjettä hölmistyneenä. Amelia Bones on pudonnut holvikaareen? Adara kastoi heti sulkakynänsä musteeseen ja alkoi kirjoittaa:

Sinun tehtäväsi on pysyä Tylypahkassa, ja pysykin siellä. Minä tiedän minne Amelia on joutunut. Edellisessä menneisyydessäni Sirius putosi sinne ja sain tuntemattomalta taholta apua että löysin hänet.

A.M

Adaraa ihmetytti, miten Kalkaros tiesi missä holvikaaren toinen osa oli, jos asiaa käsittelevät vain Salaperäisyyksien osaston jäsenet? Voisiko olla, että edellisessä menneisyydessä… Kalkaros oli Nöyrin palvelija?
”Eheei voi olla…” Adara totesi itsekseen. Mutta nyt hänelle tuli kiire. Jos Amelia Bones tosiaan oli joutunut vuoren sisälle, hän ei varmasti pääse pois sieltä ilman apua. Adara säntäsi portaat alas keittiötä kohti niin kovalla ryminällä, että oli ihme, kun rouva Mustan maalaus ei alkanut huutaa. Matkallaan hän huomasi että olohuoneessa haisi erikoiselle. Hän ei nyt ehtinyt miettiä asiaa vaan juoksi keittiöön.

”Sirius, onko Amelia Bones kadonnut?” Adara kysyi.
”On. Miten sinä siitä tiesit?” Sirius kysyi hölmistyneenä ja antoi soppakattilan Ronille, joka alkoi ahnaasti kauhoa keittoa lautaselleen.
”Hän ei ole kuollut. Tiedän missä hän on”, Adara sanoi ja Sirius kurtisti kulmiaan.
”Meillä ei ole aikaa hukattavana. Jos emme riennä äkkiä Sveitsiin, hän kuolee.”
”Sveitsiin?” Sirius toisti. ”Mitä ihmettä sinä puhut –”
”Ei ole aikaa selittää! Selitän matkalla, kunhan me nyt vain lähdetään!” Adara huusi ja Sirius melkeinpä säikähti.

”Hyvä on, hyvä on. Harry ja muut pysykää täällä. Me menemme kahden Adaran kanssa.”
Harry oli sanomassa jotakin vastaan, mutta isä ja tytär olivat jo olohuoneen puolella ennen kuin toinen oli saanut suunsa auki.
”Miten me löydämme sinne? En osaa ilmiintyä Sveitsiin kun en ole nähnyt sitä paikkaa.”
”Ei tarvitse, minä tiedän missä se on”, Adara sanoi ja auttoi ulkoviitan Siriuksen päälle. He loihtivat toisensa näkymättömiksi ja astuivat ulos Kalmanhanaukiolta. Pihalla oli nyt viisi kuolonsyöjää vahdissa, eri suunnissa kuka missäkin.
”Pidä minusta kiinni”, Adara sanoi ja Sirius tarttui tätä kädestä. Adara keskittyi Sveitsin vuoriin, metsiin ja velhokylään. Sen vihreisiin nurmiin ja karuun kallioon…

Adara avasi silmänsä ja näki nyt onnistuneensa. He muuttuivat taas näkyviksi ja katselivat hiukan ympärilleen.
”Oletko yhtenä palana?” Adara kysyi ja Sirius nyökkäsi.
”Hyvin ilmiinnytty. Mihin suuntaan nyt?”
Adara katsoi ympärilleen ja huomasi heti takanaan olevan vuoren ja luolan suuaukon. Se oli vain kahdentoista jalan päässä.
”Tuonne”, Adara sanoi ja osoitti luolaa. Sirius nyökkäsi ja he lähtivät kohti synkkiä tunneleita.
”Miten sinä tiedät tämän paikan?” Sirius kysyi.
”Sinun ruumiisi lojui täällä silloin… siinä toisessa menneisyydessä.”

”Miten minä tänne jouduin?”
”Se holvikaari Salaperäisyyksien osastolla – sen vastakappale on täällä vuoren sisällä. Sinä putosit tänne kun kaaduit holvikaaren läpi.”
”Ja sinä hait ruumiini täältä asti?”
Adara nyökkäsi.
”Tästä parin mailin päässä on velhokylä. Suostuttelin Remuksen tuomaan minut ja Weasleyt tänne lomalle ja karkasin sitten tänne hakemaan sinut.”
”Mistä tiesit, että olin täällä?”
”Sain nimettömiä kirjeitä, jotka kertoivat miten pääsen tänne ja missä sinä tarkalleen olet.”
”Nimettömiä kirjeitä? Sehän olisi voinut olla ansa!”
”Kuinka moni näkisi vaivaa raahatakseen minut Sveitsiin asti ennen kuin nappaisi minut?” Adara kysyi ja Sirius vaikeni. He löysivät luolan loppupään.
”Tämähän on umpikuja”, Sirius sanoi.

Adara pudisti päätään.
”’Luola päättyy umpikujaan, mutta älkää luottako siihen’”, Adara siteerasi Nöyrän palvelijan kirjeestä kohdan ja nosti sauvansa.
”Alohomora.”
Ovi aukesi ja he kiiruhtivat sisälle.
”Me ei saada olla täällä kauaa. Aika on kirottu hidastumaan täällä”, Adara sanoi ja he katsoivat ympärilleen. Adara näki sen saman aukean paikan, josta oli löytänyt Siriuksen ruumiin.
Mitään ajattelematta hän asteli sen luo ja hipaisi maata siltä kohtaa.
”Sinä makasit tässä”, Adara sanoi ja Sirius meni selvästi kananlihalle.

”Jotenkin kammottavaa puhua siitä missä minä kuolleena lojuin”, Sirius sanoi ja hieroi kananlihaista käsivarttaan, etsien katseellaan Ameliaa. Sirius kuitenkin huomasi erään ruumiin kaiken rojun seassa.
”Deaborn?” Sirius sanoi järkyttyneenä. Adara nyökkäsi.
”Kuolonsyöjät työnsivät hänet tänne. Kauan sitten…”
”Mutta hän ei näytä kuolleelta”, Sirius sanoi.
”Ei niin, koska aika ei etene täällä. Deaborn luultavasti katkaisi niskansa tuossa pudotuksessa”, Adara sanoi ja osoitti holvikaarta heidän yläpuolellaan.
”Mutta missä Amelia on? Hänen pitäisi olla elossa…”
”Pitäisi?” Sirius toisti hiukan epäröivästi, mutta samassa hän henkäisi.

”Tuolla!” hän huudahti ja Adarakin näki hänet. Amelia käveli, mutta hyvin hitaasti, kuin hidastetussa filmissä. Toinen jalka oli ilmassa ja toinen lattiaa vasten. Hänen huulensa olivat hiukan raollaan, kuin hän huutaisi jotain kohta.
”Äkkiä, tartutaan häneen ja kannetaan pois täältä”, Adara sanoi ja niin he auttoivat Amelian vaivalloisesti ulos siitä salista. Heti kun he olivat päässeet pitkän luolatunnelin luo, Amelia alkoi liikkua aivan normaalisti.
”Voi, Sirius! Adara! Kiitos! Kiitos!” Amelia kiitteli ja kätteli Siriusta molemmin käsin ja rutisti Adaraa kunnon halauksessa.

”Eipä kestä. Oletko kunnossa?” Sirius kysyi. Amelia nyökkäsi.
”Vastahan minä putosin, ei tässä mitään. Pudotus oli aika korkealta, täytyy myöntää, ja kipeää kyllä teki –” Amelia hieraisi selkäänsä. ”- mutta ehjä olen.”
Sirius ja Adara vilkaisivat toisiaan.
”Sinä olet ollut kadonneena kohta kaksikymmentäneljä tuntia”, Sirius sanoi. Amelia hämmästyi.
”Miten ihmeessä? Minä vasta ehdin tutkia ympärilleni –”
”Se paikka on kirottu. Kaikki jotka sinne joutuvat, heidän aikansa hidastuu, ilman että he edes huomaavat… Ja lopulta… se aika pysähtyisi. Kunnes jokin muu liikkuva esine tai olento löytää tiensä sinne”, Adara sanoi. Amelia oli hiukan hämillään, mutta lopulta he suuntasivat tiensä ulos luolasta.

”Sirius, siltä varalta jos kuolonsyöjät osuvat tällä matkalla paikalle – älä kaikkoonnu Kalmanhanaukiolle suoraan. Tavataan äidin ja sinun puistossa mikäli minä pääsen karkuun.” Sirius nyökkäsi hiukan kalveten kasvoistaan, mutta samassa hän ja Amelia pysähtyivät. Adara kääntyi katsomaan luolan suulle, joka häämötti jo lähellä. Amikus ja Alekto Carrow, sekä Fenrir Harmaaselkä seisoivat luolan suulla.
”Yllätys!” Fenrir huudahti. Adara yritti kaikkoontua läheiseen velhokylään, muttei pystynyt; luolan seinämät estivät sen.
”Sirius, hoida itsesi ja Amelia ulos luolasta, täällä ei voi kaikkoontua”, Adara kuiskasi ja Sirius hymähti merkiksi että oli kuullut. Adara nosti sauvansa ja yritti tainnuttaa Amikuksen. Alekto esti sen ja hyökkäsi sitten Ameliaa kohti. Amelia ei kauaa miettinyt vaan nosti oman sauvansa Alektoa vastaan. Sirius hyökkäsi Fenririn kimppuun tainnutustaialla ja Adaralle jäi Amikus.

Kuolonsyöjät perääntyivät kauemmas luolan suulta, ja sitä mukaa Sirius, Amelia ja Adara astelivat eteenpäin, kunnes Amelia ja Sirius olivat luolan ulkopuolella. Amikus tukki Adaran edestä tietä että hän olisi päässyt ulos.
”Mene Sirius, mene!” Adara huusi. Amelia tarttui Siriusta käsivarresta että he kaikkoontuivat yhdessä.
”ADARA!” Sirius huusi, mutta siinä sekunnissa hän oli poissa. Adara oli yksin kolmen kuolonsyöjän kanssa. Amikus oli yllättäen hyvin lähellä Adaraa ja tyttö tiesi tilaisuutensa tulleen: hän tyrkkäsi sauvallaan Amikusta kasvoihin ja kaatoi tämän, loikkasi miehen ruhon yli ja keskittyi: puisto jossa Sirius ja hän olivat käyneet, puisto jossa Adara sai Nöyrän palvelijan kirjeen.
Adara tunsi kun joku tarttui häntä käsivarresta sillä samalla sekunnilla kun tyttö tunsi Sveitsin kovan kalliomaaperän poistuvan altaan ja pehmeän nurmikon tulevan tilalle.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 28.5 Kadonnut Amelia
Kirjoitti: Gaploon - 28.05.2008 09:57:40

Tuliko Adaralle seuraa tuliko! Ei saa jättää tälläiseen kohtaan. Ihan uskomattoman mukava luku! Näitä vaan lisää ja lisää ja lisää... Ihanaa kuvailua ja juuri sopivasti jännistystä. Olet ihana Fubuki :-*

P.S pitkään aikaan eka kommentoija ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 28.5 Kadonnut Amelia
Kirjoitti: poppy - 28.05.2008 14:50:14

Iih! Uusi luku!
Adara sai seuraa! ;D
En jaksa odottaa uutta lukua :)

Poppy kiittää tästä ihanasta luvusta!!!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 28.5 Kadonnut Amelia
Kirjoitti: Lokitar - 28.05.2008 20:29:53

Gaploon, sen näkee sitten ;)
poppy, kiitoksia ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 28.5 Kadonnut Amelia
Kirjoitti: Lokitar - 30.05.2008 18:12:10

Onpas köyhästi kommentteja tullut... sinällään en ihmettele, itselläkin ollut kauhea kiire nyt kun koulu loppuu.

Otsikko: Luku 133. Kaksosten pako
Kirjoitti: Lokitar - 30.05.2008 23:57:45

Luku 133. Kaksosten pako

Adara oli kaatunut laskeuduttuaan puiston nurmelle. Hän katsoi ylöspäin kuin etsien sitä joka kaatumisen oli aiheuttanut, mutta ainoa mitä hän näki, oli kalpea, arpinen käsivarsi. Harmaaselkä oli halkeentunut. Käsivarsi putosi ilman isäntäänsä maahan Adaran viereen ja Adara perääntyi kiljaisten. Näky oli kuvottava.

”Adara!” Siriuksen huuto kuului ja mies juoksi Adaran luo Amelia perässään.
”Anteeksi kun kesti, mutta Amelia kaikkoonnutti meidät lähelle Big Beniä, koska ei tiennyt tästä puistosta. Kävikö pahasti?”
Adara pudisti päätään ja osoitti käsivartta.
”Fenrir yritti seurata minua.”
”Onko tuo – Fenririn käsivarsi?” Sirius kysyi ja Adara nyökkäsi. Sirius auttoi Adaran takaisin seisomaan ja tallasi sitten Fenririn sormille niin että ne rusahtivat iljettävästi.
”Isä!” Adara huudahti pahoinvoivana.

Sirius sylkäisi vielä päälle ja mutisi: ”Se oli Remuksen ja Billin puolesta.”
Adara olisi hymyillyt jos näky ei olisi ollut niin kuvottava ja katsahti oliko Amelia vielä koossa.
”Kiitos avustanne, olen niin kiitollinen”, Amelia sanoi.
”Koska lopetat tuon hokemisen?” Sirius kysyi virnistäen. ”Haluaisitko vähän teetä tai kahvia? Voisit vierailla meillä hetken.”
”Eiei, minun on jo aika mennä kotiin. Mieheni on varmasti huolissaan… ja lapsillekin pitää kirjoittaa Tylypahkaan että olen palannut.”
Sirius nyökkäsi.
”Ymmärrän. Pidä huoli nyt itsestäsi. Olisi varmaan parasta että piiloudut miehesi kanssa, jos sinut aiotaan tappaa.” Amelia nyökkäsi.
”Rookwood työnsi minut sinne holvikaareen. Merlin, että janoan kostoa…!” Amelia sanoi kiukkuisesti. Sirius virnisti.
”Mutta… minä olen viivytellyt teitä jo tarpeeksi. Kiitos vielä kerran!” Amelia jatkoi ja kaikkoontui.

Adara ja Sirius palasivat kotiin ja kuuntelivat hiukan talon ääniä. Olohuoneessa haisi ihan yhtä pahalle kuin lähtiessä.
”Missä Harry on?” Sirius ihmetteli käytyään tämän huoneella.
”Ja Hermione ja Ron”, Adara lisäsi käytyään keittiössä.
”Voisiko olla, että he menivät taikaministeriöön?” Sirius kysyi. Adara kohautti olkiaan ja aivasti.
”Mikä ihme täällä haisee?” hän kysyi. Sirius ei tuntunut tulleen edes ajatelleeksi hajua.
”Ai, tämä haju”, Sirius mutisi nuuhkittuaan ilmaa.
”Äitisi on ihmeen hiljaa vaikka aivastin”, Adara totesi ja Sirius naurahti kerran. Adara katsoi tätä hölmistyneenä ja Sirius alkoi nauraa enemmän.
”Sirius, mitä ihmettä -?”

Sirius avasi verhot äitinsä muotokuvan edestä – mutta muotokuvalta puuttui suu. Rouva Musta heilui ja juoksi ja säntäili pitkin tauluaan, mutta ääntäkään ei kuulunut, sillä hänen suunsa paikalla oli paljasta taulua.
”Pyyhin hänen suunsa tärpätillä”, Sirius nauroi. ”Olisin pyyhkinyt naamankin, mutta hän ehti karkuun Phineaksen tauluun.”
Adara alkoi huvittuneena nauraa ja Sirius peitti äitinsä rumat kasvot taas verhon taa. Samassa ovi kävi ja Adara kääntyi katsomaan kun Weasleyn kaksoset kipittivät sisälle raahaten kahta matka-arkkua mukanaan.

”Fred? George? Mitä te täällä?” Adara kysyi kun George paiskasi arkkunsa lattialle.
”Kuolonsyöjät – kävivät Weasleyn Welhowitsien kimppuun”, Fred sanoi hengästyneenä ja istahti Georgen matka-arkun päälle.
”Mitä?” Adara sanoi hämmästyneenä.
”Eivät ilmeisesti tykänneet uusien lakiensa tultua voimaan meidän kakka-joka-jääköön-tulematta-vitsistämme”, George murahti ja Sirius naurahti.
”Joten ne kävi esittämässä kovin virallisia ja irtisanoivat meidän vuokran ja käskivät häipyä.”
”Sitten kun sanottiin hiukan vastaan ja pari rumaa sanaa niin ne kävivät päälle.”
”Yhden lennätin Kiinaan –”
”Yhden minä hakkasin –”
”Ja viimeinen menetti muistinsa.”
”Ja tässä sitä ollaan. Me vietiin kaikki keppostavaramme toistaiseksi Kotikoloon ja ne ilmestyivät sinnekin, niin me tultiin tänne.”

”Tervetuloa, pojat”, Sirius toivotti ja hymyili. ”Olkaa vain niin pitkään kun haluatte.”
”Kiitos Sirius. Anteeksi jos meistä on vaivaa –” Fred aloitti mutta Sirius pudisti päätään.
”Hyvä kun on seuraa. Varsinkin nyt kun Adarakaan ei saa poistua täältä.”
”Joo, me kuultiin siitä oppilaiden metsästyksestä… Seamus on paennut yksin jonnekin ja Seamuksen äiti piiloutui miehensä kanssa killan suojelukseen. Lavender Brown pakeni jästiäitinsä kanssa johonkin ja –”
”Lavenderillakin on jästiäiti?”
”Joo, hän kertoi siitä joskus…”

Hetken aikaa huoneessa oli hiljaista, kun George havahtui.
”Sirius, onko äitisi tullut kuuroksi, vai miksemme saa hienoa tervetuliaishuutoa?”
”Sirius putsasi tärpätillä äidiltään suun pois”, Adara sanoi huvittuneena. George ja Fred katsoivat suu ammollaan kohti rouva Mustan muotokuvaa ja uskaltautuivat mennä kurkistamaan verhon taa. Veljekset alkoivat nauraa kippurassa ja vedet silmissä.

”Tuosta tulikin mieleeni”, Fred aloitti saatuaan naurunsa laantumaan. ”Me ajateltiin hiukan kostaa niille lusmuille.”
”Mitä te keksitte?” Adara kysyi.
”Ajateltiin perustaa oma salainen radiokanava. Sellainen johon pääsee käsiksi vain salasanalla.”
”Ja salasana vaihtuisi joka viikko”, George lisäsi.
”Niin. Kerrottaisiin mitä kaikkea kuolonsyöjät tekevät ja lavastavat joksikin muuksi. Pilkataan vähän niitä paskiaisia ja sen muuta”, Fred sanoi.
”Kuulostaa ihan kelpo idealta”, Sirius myönsi. ”Mutta mennään syömään, meidän ruokailu hiukan keskeytyi Adaran kanssa aiemmin…” Kaksoset katsoivat hölmistyneinä Adaraan, joka lupasi selittää Amelian pelastusretken, kunhan hän saisi ruokaa ensin.

”Mutta mistä kuolonsyöjät tiesivät, että te olette siellä?” George kysyi kun he olivat syöneet. Adara ei ollut tullut ajatelleeksikaan asiaa: vain Kalkaros tiesi että he olivat menossa sinne.
”He jäljittävät ministeriössä kaikkien ilmiintymisiä nykyään”, Sirius sanoi ja kaksoset vilkaisivat toisiinsa.
”Hitto, mikä mäihä”, Fred totesi.
”Kuinka niin?” Sirius kysyi.
”No kun me tultiin tänne, me ilmiinnyttiin ensin täti Murielille siltä varalta jos meitä tarkkaillaan. Siksi me oltiinkin niin raatoja tullessamme, kun oltiin raahattu niitä matka-arkkuja monta korttelia. Jos ne jäljittivät meitä, niin ne penkovat meitä täti Murielin kodin lähellä turhaan.”
”Voi mikä ikävä niille jos menevät uhkailemaan Murielia…” Fred huokaisi.
”Ne heräävät kaikki eläintarhan apinahäkistä…” George huokaisi perään ja kaikki nauroivat.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 31.5 Kaksosten pako
Kirjoitti: Needled Laiho - 31.05.2008 07:25:21

Ihania jatkoja oot kirjottanu! Toi viimmesin luku on mahtava! Kivaa, et Adara sai kaksoset seurakseen sinne Kalmanhanaukiolle. Kaksoset oli mahtavii tos luvus. Ja ihan parasta oli se, et Sirre oli pyyhkiny tärpätillä sen äitinsä suun ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 31.5 Kaksosten pako
Kirjoitti: Gaploon - 31.05.2008 10:13:30

Voi miksei tuo tärpätti temppu tepsi normaaleihin ihmisiin :'(
Mutta siis Adara luku 133. ai nyt muistinkin!
Hieno luku ja sait sitten pilattua meidän seuraaja tappelun :( Mutta kyllä tuo irtonainen käsikin on todella paha :o ja vielä kun Sirius alkoi murskaamaan sen sormia ::)
Nyt en enää osaa oikein sanoa että mihin suuntaan tämä ficci on menossa, mutta antaa silti mennä vaan!
Ihan mukavaa että kaksoset tulivat Siriuksen ja Adaran seuraksi (vaikka en tykkää Adara+Georgesta)
Jatkoa saa laittaa! Ai niiin kuinka paljon tätä vielä on tulossa ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 31.5 Kaksosten pako
Kirjoitti: Merimoi - 01.06.2008 22:22:54

On olemassa yks syy, miksen usein alota lukemaan keskeneräsiä fikkejä; vierotusoireet kun uutta lukua ei kuulu. Jatkas nyt äkkiä etten hirtä itteeni enne :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 31.5 Kaksosten pako
Kirjoitti: Needled Laiho - 01.06.2008 23:34:53

Tein kirja kokoomista varten kannet. Tollaset tuli:

Etusivu (http://s293.photobucket.com/albums/mm61/Nensu/?action=view&current=004.jpg)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 31.5 Kaksosten pako
Kirjoitti: Lokitar - 01.06.2008 23:54:53

Neeppu, aaaw, tosi suloista tuo kansien piirtäminen :) Kas kun en itse tajunnut kantta piirtää
Gaploon, kuinka paljon? ei hajuakaan :D
Kelmikiti, hyvä jos nauratti, mua ihmetytti miksei Sirius aiemmin tärpättiä keksinyt
Merimoi, hahah, enköhän mä kohta laita jatkoa :D

Otsikko: Luku 134. Liemessä
Kirjoitti: Lokitar - 02.06.2008 15:08:39

Luku 134. Liemessä

Viikkoja kului. Viikot venyivät kuukausiksi, eikä Harrysta ja muista kuulunut sanaakaan.
Pian olikin jo marraskuu, eikä mitään uutta tapahtunut. Adara piileskeli yhä Kalmanhanaukiolla Siriuksen ja kaksosten kanssa ja kaksoset olivat perustaneet nyt radiokanavansa. He kävivät tietyin väliajoin Kotikolossa, mutta harvoin kahdestaan. He naamioituivat milloin keneksikin ja menivät kotiinsa Poimittaislinjalla, koska ilmiintymisiä vahdittiin. Eräänä päivänä kun oli Georgen vuoro käydä kotona, hän palasi normaalia aikaisemmin. Hän oli tuskin ehtinyt ovea sulkea, kun hän jo kertoi: ”Ron on palannut kotiin.”
”Mitä? Entä Harry? Hermione?” Adara kysyi. George pudisti päätään.

”Ron menetti malttinsa ja häipyi Harryn ja Hermionen luota – sieltä missä he sitten olivatkaan. Nyt hän kärsii omantunnontuskissa kotona”, George sanoi. Adara huokaisi.
”Miksei hän vain palaa heidän luokseen?”
”Samasta syystä kun kuolonsyöjätkään eivät löydä heitä – he ovat niin hyvässä piilossa ja loitsujen suojissa.”
”Täytyy meidän jotain keksiä, että Ron pääsee takaisin. Tiedän kyllä millaiseksi Harry muuttuu jos hän ja Ron ovat riidoissa – sietämättömäksi. Tätä menoa Hermionekin häipyy.”
”Voi olla… Haluatko mennä juttelemaan Ronille?”
”Tietty, lähden lounaan jälkeen”, Adara sanoi.

Kun lounas oli ohi ja Sirius oli käskenyt Adaraa kymmenettä kertaa olemaan varovainen, Adara lähti naamioituneena kävelemään katua pitkin ja nosti sitten sauvakätensä. Poimittaislinja ilmestyi tapansa mukaan ja Stan Pikitien sijaan joku kookas, kaulaton mies otti Adaran vastaan ja antoi lipun.
Adara istuutui ikkunapaikalle ja näki aivan tunnistamattomat kasvot heijastuksessa. Hänellä oli vaaleat hiukset ja siniset silmät, sekä hiukan leveähköt kasvot. Poimittaislinja pysähtyi ottamaan taas muutaman ihmisen kyytiinsä ja jatkoi matkaa. Eräs kyytiin tulleista velhoista istuutui Adaran viereiselle penkille ja Adara katsoi ikkunaheijastuksesta miestä.
Fenrir Harmaaselkä.

Adaran silmät laajenivat pelästyksestä, mutta hän ei uskaltanut liikahtaakaan.
Fenrir katsoi taakseen istuutunutta miestä - jota Adara ei ikkunaheijastuksesta nähnyt – ja mutisi tälle jotain.
Yhtäkkiä Adara tunsi Fenririn kynsien uppoavan hänen kyljen ja lantion väliin. Veri purskahti Fenririn kädelle ja Adara kiljui tuskasta. Yhtäkkiä kaikki – paitsi Fenririn seurassa saapuneet - Poimittaislinjassa olevat vaipuivat ikään kuin transsiin ja Adara tiesi että heidät oli komennutettu.

”Pitkästä aikaa, Musta”, Fenrir sanoi rahisevalla, iljettävällä äänellä ja kiskaisi kyntensä pois Adaran lihasta. Adara vaipui polvilleen lattialle ja piteli toisella kädellä haavastaan. Hän koetti toisella kädellä taskuaan, mutta taikasauva oli poissa. Fenrir nuolaisi irstaasti sormissaan olevaa verta ja virnisti.
”Tuo tuli kiitoksena kädestäni”, hän sanoi ja Adara näki nyt, kuinka Fenririn vasemman käden kynnet olivat lyhyet tyngät oikean käden kynsiin nähden. Oikean käden terävät, veriset kynnet upposivat uudestaan Adaran lihaan, tällä kertaa vatsaan.
”Ja tämä on terveisiä Tylypahkasta. Eiköhän ole aika palata takaisin koulun penkille.”
Fenririn takana olevat miehet nauroivat pilkallisesti, kun Poimittaislinja pysähtyi.

Fenrir tarttui Adaraa kurkusta ja puristi kynsillään niin, että iho antoi periksi ja verivanat valuivat Adaran solisluille, kun Fenrir suorastaan raahasi Adaran kurkusta pidellen ulos Poimittaislinjasta. Nyt Adara tunnisti heidän olevan Tylyahon ja Tylypahkan välisellä polulla.
Fenrir ja muut lähtivät kohti linnaa Adaran kanssa, joka ei nähnyt muutakaan vaihtoehtoa kuin yrittää pysyä askelissa mukana, ettei Fenrir kurittaisi häntä enää lisää.
Matka tuntui pitkältä kun Adara vain toivoi kivun loppuvan, mutta silti hän ei ehtinyt edes tajuta missä hän oli, kun hän jo näki kymmeniä, ei, satoja tuttuja kasvoja tuijottamassa häntä. Hän oli suuressa salissa, ja selvästikin oppilaiden ruokailuaikana.

Rehtorin tuolissa istui Kalkaros. Hänen vasemmalla puolellaan Amikus Carrow ja oikealla Alekto Carrow. Professori McGarmiwa istui kaikista kolmesta kaikkein kauimpana ja Hagrid istui hänen vieressään. Matami Pomfrey istui professori Lipetitin ja professori Verson välissä ja pongahti seisomaan nähdessään Fenririn seurueineen tuomassa Adaraa. Eräs laiha, kalpea velho Fenririn vieressä heilautti kättään käskien matami Pomfreyta istumaan takaisin alas.
Fenrir nosti Adaraa niin että kaikki varmasti näkivät hänet. Adara joutui seisomaan varpaillaan, ettei olisi kokonaan ilmassa.

”Tässä on tämä kuuluisa Adara Musta, joka oli ilmoittautunut lisävuodeksi Tylypahkaan eikä kuitenkaan saapunut”, Fenrir kailotti kovaan ääneen ja Rohkelikoista moni päästi kauhun huudahduksia tai oli noussut seisomaan.
”Kiitoksia, Fenrir”, Kalkaros sanoi ja osoitti kädellään Fenririä laskemaan Adaran alas. Kalkaros oli kalpeampi kuin yleensä, mutta hänen ilmeensäkään ei värähtänyt.
Fenrir päästi irti ja Adara menetti tasapainonsa ja putosi makaamaan lattialle. Rohkelikot huusivat ja sähähtelivät: murhaajat! pelkurit! paskiaiset!
”Hiljaisuus!” Kalkaros huusi, ja ääni ihme kyllä vaikeni.

”Rohkelikot istukaa alas!” Kalkaros huusi. Vain Neville Longbottom jäi seisomaan uhmakkaana.
”Neville Longbottom, teillä on jo kuudeksi viikoksi jälki-istuntoa, ette kai halua kaksinkertaistaa sitä?” Kalkaros kysyi ja eräs Rohkelikon tytöistä kiskoi Nevillen istumaan väkisin.
”Kuten teistä varmaan kaikki tietävätkin, Tylypahka on koulu”, Kalkaros aloitti puheen.
”Ja kouluissa opitaan. Joten mitä te opitte tästä?” Kalkaros kysyi ja viittasi Adaraan. Eräs luihuisista viittasi.
”Niin, Crabbe?” Adara yllättyi. Crabbe? Oliko sekin paksukallo oppinut jotain?
”Että koulut täytyy käydä.”
”Oikein. Ja näin käy niille, jotka eivät käy koulujaan. Heille sattuu vaikka mitä –”
”Ja täälläkö sitten ei satu?” kuului Nevillen ivallinen huuto.
”Kaksi viikkoa lisää jälki-istuntoa, Longbottom”, Kalkaros totesi kylmästi. ”Oppitunti on ohi.”

Fenrir potkaisi vielä Adaraa kylkeen ja lähti sitten miehineen pois. Kalkaros poistui opettajien ovesta muualle ja professori McGarmiwa, sekä professori Lipetit, Hagrid ja matami Pomfrey säntäsivät verisen Adaran luokse. Moni Rohkelikko oli myös noussut ylös auttaakseen, mutta Carrowsit huusivat: ”Oppilaat istuutuvat alas tai häipyvät salista jos ovat syöneet! Vain opettajat saavat liikkua!”
Rohkelikot istuutuivat takaisin alas ja katsoivat avuttomina, kun Hagrid kantoi Adaraa kohti salin pääovia. Veri tipahteli pieneksi vanaksi lattialle ja Adara tajusi olleensa hetken aikaa aivan turta, tunnoton: nyt kipu palasi entistä tuskallisempana ja hänen täytyi purra hampaitaan yhteen, ettei hän huutaisi.

Hän heräsi uupuneena sairaalasiivessä, suurin osa AK:laisista ja Rohkelikoista ympärillään.
”Hän heräsi!” Neville sanoi helpottuneena ja kaikki tiivistivät paremmin Adaran ympärille.
Tiedätkö missä Harry, Hermione ja Ron ovat? Mitä sinä olet puuhannut koko tämän syksyn? Kuinka pystyit olemaan kaapparijengistä erossa näin pitkään? Kysymyksiä tulvi Adaran korviin, mutta viimeisimpänä mainittu ihmetytti häntä eniten.
”Mikä jengi?”
”Kaapparijengi. Ne jotka nappaavat puoliverisiä ja koulusta lintsaavia”, Ginny sanoi.
”Ai siksi ne itseään nimittävät”, Adara mutisi ja tunsi kivuliaan vihlaisun vatsassaan.
”Nuo haavat taitaa sattua pitkään, meillä ei nimittäin ole enää paljoa mitään juomia tai liemiä haavojen tai muiden hoitoon”, sanoi Ted.
”Miksei?” Adara kysyi.
”Ne on käytetty loppuun”, Neville sanoi. ”Meillä on niin paljon haavoja ja luiden murtumia jälki-istuntojen takia.”

Adara katsoi nyt Nevilleä ja tämän mustelmaista otsaa, arpisia käsivarsia, vasemmassa kädessä olevaa kipsipakettia ja haavaa ylähuulessa.
”…Mitä – ihmettä ne oikein tekevät teille?”
”Ei nämä ole vielä mitään”, Ted sanoi ja nosti paitansa selkämystä ylös ja paljasti ruoskien piiskaamat pitkät haavat pitkin hänen selkäänsä.
”Ne luulevat pysäyttävänsä meidän touhut näin, mutta turhaan tietty”, Neville sanoi. ”En viitsi puhua täällä AK:sta, ne voi kuunnella.”
”Sait muuten kahden kuukauden jälki-istunnon heti saavuttuasi”, Colin Creevey sanoi.
”Ja suoritat ne vielä Kalkaroksen kanssa, etkä Amikuksen tai Alekton kuten me muut”, Ted sanoi ja vinkkasi kaikkiin.

”Vain Neville joutui Kalkaroksen jälki-istuntoon mainostettuaan AK:ta”, Luna sanoi.
”Njoo, mutta silloinkin Kalkaros joutui lähtemään jonkun kiireisen asian takia ennen kuin itse edes ehdin paikalle. Ja sain vain Kalkarokselta terveisiä, Alekton välityksellä”, Neville sanoi ja näytti paketoitua vasenta kättään. ”Ties mitä olisin kärsinyt jos Kalkaros olisi jäänyt. Varmaan olisi myrkyttänyt minut tai jotain.”
Adara hymähti ja tiesi tasan tarkkaan miksi Kalkaros ei itse antanut jälki-istuntoja.
”Saa nähdä miten sinun käy siellä sitten –” Ted sanoi ja Neville tyrkkäisi tätä kylkeen kuin varoituksena olemaan hiljaa. Adara hymyili ja kohotti ryhtiään.

”Jostain syystä en usko että Kalkaroksen jälki-istunto olisi tuskallisempi kuin se ilta hautausmaalla kolmannessa kolmivelhokoetuksessa.” Muutama hymähteli jotain, silti hiukan huolestuneina. Matami Pomfrey saapui kengät kolisten käytävästä takaisin sairaalasiipeen.
”Taas te! Enkö sanonut että antakaa potilaalle lepoa?! Nyt ulos täältä! Hus, hus, hus!”
Kaikki pakenivat edestakaisin kipittelevän matami Pomfreyn alta pois.
”No niin, parin päivän lepo on nyt parasta sinulle –”
”Pelkään pahoin matami Pomfrey, että Mustalla on niin paljon tehtäviä rästissä, että hän palaa huomenna jo koulun penkille”, kuului Amikus Carrown pilkallinen ääni ovelta. Matami Pomfrey katsoi vihaisesti Amikusta ja käveli työhuoneeseensa. Amikus katsoi pirullisesti virnistäen Adaraan ja lähti. Adara puraisi huultaan. Hän oli liemessä.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.6 Liemessä
Kirjoitti: Gaploon - 02.06.2008 15:58:07

Nyt Adara on todellakin liemessä! On varmaan ihan uskomattoman ihanaa olla Amikuksen ja Alekton oppilaina ;D
Ihana luku ja lisää saa laittaa aina! Mitäköhän AK keksii kuolonsyöjien päänmenoksi??? Ihan jo jännittää!

;) Eihän tämä lopu koskaan ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.6 Liemessä
Kirjoitti: Inviere - 02.06.2008 20:14:14

Jessh, jatkoa! Nyt Adara on tosiaan liemessä, joutui Carrowien armoille.

Tämä ficci aiheuttaa riippuvuutta.

Lisää pian! *vieroitusoireita*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.6 Liemessä
Kirjoitti: Zoa - 02.06.2008 23:31:18

Oli kyllä taas aivan mahtava luku! Miksilöhän Adara joutuikaan Kalkaroksen valmomaan istumiseen... Adaran on pakko päästä kotiin Sorren luokse! joo on taas ihan turhaa yrittää saada rakentavaa aikaseks ku oon ollu kahen tunnin lenkillä ja ratsastanu kolme hevosta ^^ joku toinen kerta sitten :D
Jatkoa

Otsikko: Luku 135. Tylypahkassa jälleen
Kirjoitti: Lokitar - 04.06.2008 14:39:26

A/N: Zoa, vastaus taitaa olla päivänselvä?

Luku 135. Tylypahkassa jälleen

Seuraavana päivänä Adara palasikin taas koulun penkille, hyvin pitkästä aikaa. Se oli todellakin sellainen päivä jota hän ei uskonut koskaan kokevansa; hän oli kahden kuolonsyöjän tunneilla, hänen rehtorinsa oli Kalkaros, ja hänellä olisi tämän kanssa jälki-istunto sinä iltana. Haavat eivät olleet läheskään umpeutuneet vähäisen lääkkeen ja melko köyhän sideharsomäärän vuoksi. Adara saattoi tuntea matami Pomfreyn, tunnollisen parantajan, turhautuneisuuden kun hän ei pystynyt auttamaan oppilaita.

Ensimmäisenä hänellä olikin Amikus Carrown tunti Pimeyden voimilta suojautumisesta. Jos sitä nyt suojautumiseksi voi kutsua. Adara opiskeli nyt itseään vuotta nuorempien kanssa, joka tarkoitti sitä että hän oli samassa luokassa Dracon kanssa. Dracoa ei vain näkynyt. Suurinta osaa luihuisista ei itse asiassa näkynyt. Parvati Patil kertoi Adaralle, että Luihuiset saivat ottaa ”rentoutumistaukoja” halutessaan, jos opiskelu kävisi liian raskaaksi. Etu oli tietenkin vain Luihuisilla.

”Nyt kun uusi oppilas on taas palannut, kertaamme ensimmäisen oppituntimme jo neljännen kerran. Te kaikki varmaan muistatte sen, vai mitä?” Amikus kysyi ja nauroi omituisen pihisevällä äänellä. Kaikki rohkelikot kalpenivat ja nousivat ylös, muodostaen pikkuhiljaa rivin. Luihuiset vain istuivat ja nauroivat heille. Adara ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin mennä Rohkelikkojen mukaan, odottaen vain mitä seuraavaksi tapahtuisi.
”Oppitunti möröistä”, Amikus sanoi ja lennätti loitsulla ison kaapin luokseen. Adaraa ihmetytti – möröistä? Amikus kuolonsyöjäkö pitäisi normaalin oppitunnin?

”Luihuiset – te voitte mennä, tai jäädä katselemaan –” ovi kalahti kun joku asteli sisälle. Adara kääntyi katsomaan samalla kun Amikus sanoi: ”Kas, Malfoy. Istu toki alas, Rohkelikot tässä opiskelevat mörköä juuri.”
Draco istuutui tyhjälle pulpetille ja etsi heti katseellaan Adaran. Adara katsoi viime hetkellä muualle, kohti kaappia jossa mörkö ilmeisesti piileskeli.

”Muistakaa säännöt. Patil, sinä ensin.”
Parvati asteli pelokkaana kohti kaappia kun Amikus avasi sen oven. Mörkö luikerteli suuren käärmeen muodossa Parvatin eteen, joka ei tehnyt mitään, vaan katseli kalpeana käärmettä. Adara ihmetteli – miksei Parvati tehnyt mitään? Loihtinut naurrettavus-loitsua?
Käärme luikersi Parvatin jalkoihin ja lopulta tyttö vapisi ja nappasi sauvansa taskustaan: ”N-naurrettavus!” ja käärme muuttui isoksi madoksi.

Luokkaan laskeutui hetken hiljaisuus, sitten Amikus katsahti kelloon ja sanoi: ”Tänään kuudelta, neljäkymmentä.”
Parvati nyökkäsi vapisten ja perääntyi riviin. Adara ei uskaltanut kysyä keneltäkään mikä tämän pelin idea oli, mutta ilmeisesti sauvaa ei saisi käyttää ennen kuin omasta mielestä on pakko. Luihuiset nauroivat Parvatille ilkkuen ja taputtivat käsiään pilkkaavasti.
”Musta, sinä seuraavaksi”, Amikus sanoi. Adara painoi kätensä taskuunsa, asteli eteenpäin ja mörkö muuttui. Se oli sama kuin kauan sitten. Maassa verisenä makaava miehen hahmo. Adara tiesi ettei Sirius voisi olla siinä, mutta kyyneleet pyrkivät silti ulos. Adara yritti sanattomalla loitsulla taikoa naurrettavuksen, muttei pystynyt. Hän ei pystynyt ajattelemaan mitään hauskaa.

Kokeiltuaan kolmannen kerran salaa naurrettavusta, Siriuksen ruumis muuttui Voldemortiksi, joka nauroi kimakkaa nauruaan. Adara vapisi ja näki kuinka Dracokin perääntyi pulpetiltaan taaksepäin.
Adara koetti taas naurrettavusta, mutta mörkö vain muuttui kuolleeksi Lupiniksi. Adara vapisi nyt kauttaaltaan ja yritti vielä kerran epätoivoisesti naurrettavusta, mutta mörkö muuttui Ankeuttajaksi.
Adara ei kestänyt enempää, vaan nosti sauvansa ja ajatukset joulusta Siriuksen kanssa täyttivät hänen mielensä.
”Odotum suojelius”, Adara sanoi ja valkoinen koira hyökkäsi Ankeuttajan – tai siis mörön – kimppuun. Mörkö perääntyi takaisin kaappiin ja sulki jopa itse kaapin oven perässään.

”Musta, jälki-istuntoa tänä iltana, ja tämä –” Amikus nappasi Adaran sauvan, ”- takavarikkoon taikasauvan väärinkäytöstä.”
”Minulla on jo jälki-istunto tänään”, Adara totesi.
”Kenen muka?”
”Professori Kalkaroksen”, Adara vastasi ja Amikuksen huulille levisi ylimielinen, pirullinen virne.
”Vai niin. No, pyydän professoria antamaan rangaistukset minun puolestani tänä iltana…” Adara nyökkäsi ja tunti jatkui. Draco oli harvinaisen kalpea.

Seuraava tunti oli kaksoistunti McGarmiwaa, mutta hänen tuntiansa valvoi Amikus.
”Yritetäänpä muuttaa nyt tämä paperi lasiksi. Musta, missä sauvasi on?”
”Minulla, McGarmiwa”, Amikus vastasi.
”En rehellisesti sanoen ymmärrä miten luulette minun opettavan oppilaitani, jos viette heiltä taikasauvat!” McGarmiwa sanoi kimpaantuneena.
”Ei se mitään, professori McGarmiwa, minä osaan jo muuttaa paperin lasiksi”, Adara mutisi. Olihan hän opiskellut tämän oppivuoden jo. Tosin hiukan erilaisissa olosuhteissa…
”Ai osaat jo? Mitenköhän se on mahdollista kun palasit vasta eilen kouluun?” Amikus kysyi pilkallisesti.
”Voin todistaa sen”, Adara sanoi ja Amikus viskasi hänelle sauvan.
”Todista.” Adara otti sauvansa, heilautti sitä paperin yllä ja taikoi sanattomalla loihdinnalla sen lasiksi. Amikus meni järkyttyneisyydestä hiljaiseksi.

Iltapäivällä tuntien loputtua Adara lysähti oleskeluhuoneen sohvalle, Tedin istuutuessa hänen läheiselle nojatuolille ja Neville sohvan käsinojalle.
”Sattuuko vielä?” Neville kysyi tarkoittaen haavoja.
”Arvaa. Koko ajan pelottaa että ne repeävät uudestaan auki”, Adara sanoi tuskastuneesti ja kääntyi makaamaan kyljeltä selälleen. Hän huokaisi.
”Miten minä pidän yhteyttä Siriukseen? Me ei saada lähettää pöllöjä, eikä tosiaankaan käyttää hormipulveria…”
”Joo, vain luihuiset saa lähetellä kirjeitä”, Ted sanoi hiukan katkerasti.
”Sirius tietää vain, että minä en ole enää seuraavassa Päivän profeetassa etsintäkuulutettu. Hänhän voi luulla että olen kuollut, tai pahempaa – hetkonen – mitä sanoit?” Adara kysyi Tediltä, kun ei ollut kuunnellut tätä tarkemmin.
”Sanoin, että vain luihuiset saa lähetellä kirjeitä”, Ted puuskahti hiukan loukkaantuneena kun Adara ei kuunnellut.

”Luihuiset? Jopa Malfoy?”
”Tietty Malfoykin saa”, Ted sanoi kuin itsestäänselvyytenä. Adaran mieleen juolahti suunnitelma.
”Sinulle tulee varmaan kiire”, Neville totesi.
”Mitä? Mihin?”
”Jälki-istuntosi alkaa viiden minuutin päästä”, Neville vastasi.
”…Voi helvetti.”

Adara juoksi pitkin käytäviä kunnes löysi rehtorin kanslian eteen. Kivihirviö siirtyi heti syrjään ja portaat nousivat ovelle.
Hän nielaisi, koputti hiljaa oveen ja kuuli Kalkaroksen vastaavan: ”Sisään.”

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.6 Tylypahkassa jälleen
Kirjoitti: Gaploon - 04.06.2008 15:37:30

Oke... Hieman outo koulupäivä :o
eikö vain että Adara laittaa/suostuttelee Dracon lähettämään kirjeen hänen puolestaan?
Ihan mielenkiintoista 8)

8) lisää kiitos 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.6 Tylypahkassa jälleen
Kirjoitti: Sierra - 04.06.2008 15:43:16

Siitä on niin kauan kun viimeks kommentoin, joten en nyt ala kommentoimaan jokaista lukua erikseen. Yhteenvetona tää on todella hyvä ja mielenkiintoinen tarina, moni varmasti aattelee, että kunpa olis itse keksinyt näin hyvän idean! Teksti on hyvälaatuista ja tasokasta, muuten näin monilukunen fic olis muuttunut pitkäveteiseksi.

Avataris on muuten tosi hieno, Adara siinä itse vai? :)

Kiitos tästä hienosta ficistä!

// oo kuul :o oot just sen näköne millaseks oon Adaran ajatellut :o wow.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.6 Tylypahkassa jälleen
Kirjoitti: Lokitar - 04.06.2008 16:12:19

Gaploon hyvin arvattu ;)
Sierra, se tyttö kuvassa on kyllä minä ^^'

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.6 Tylypahkassa jälleen
Kirjoitti: Mya Musta - 04.06.2008 19:20:08

Luku oli jälleen kerran yllätys, yllätys tosi hyvä, jotain tollasta mä kuvittelinki, et noi oppitunnit on, ja kaikki muukin, tosin mä en usko, et Kalkaroksen jälki-istunto on kovin paha, tosin oishan se outoa, jos Adarassa ei olis yhtään haavoja eikä mitään, joten luultavasti Kalkaros tekee jotain ihme taikoja :D Mut epäilen et mitään kovin pahaa ei tuu olemaan..
Ja tottakai Adara suotuttelee Dracon lähettämään kirjeen isälleen, keinot voi tosin olla vähän kyseenalaset, enpä silti tiiä :D

Laita pian seuraava luku, haluun silti tietää siitä jälki-istunnosta vaik mulla tommosia epäilyksiä onki :D

Mya

Luin muuten jostain ihme syystä ekaa sivua, sulla on prologissa pikkunen virhe ;) Kalmahanaukio kaksitoista (kuten tiiät varmana loistavasti, uskon sen, et joku ajatuskatkos varmaan) sulla lukee siellä kolmetoista, mitäpä tuosta :D ikivanha osa vaan (:

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.6 Tylypahkassa jälleen
Kirjoitti: Lokitar - 05.06.2008 17:34:46

Mya Musta, VOI EI! ja mä just tulostin koko tarinan... arrgh!

Kelmikiti, sukeltamassa? yyhyyy, epäreilua :(

Otsikko: Luku 136. Turhautumisia
Kirjoitti: Lokitar - 06.06.2008 21:03:06

Luku 136. Turhautumista

Adara asteli sisälle rehtorin kansliaan ja huomasi oitis, kuinka paljon paikka oli muuttunut Dumbledoren ajoilta. Huone oli sisustettu monilla taikajuomapulloilla ja erikoisen näköisillä esineillä. Entisten rehtoreiden muotokuvat olivat silti paikoillaan, paitsi Phineas Nigeliuksen muotokuva oli siirretty lähelle rehtorin pöytää. Kalkaros istui hiukan kyyryssä pöytänsä ääressä ja tästä melkein heikkoutta osoittavasta asennosta Adara tiesi, että he olivat varmasti kahden, omina itsenään.

Adara istuutui Kalkaroksen pöytää vastapäätä olevalle tuolille ja Kalkaros kohotti ensimmäistä kertaa katseensa häneen.
”Ovatko haavasi umpeutuneet?” hän kysyi.
”Eivät ihan”, Adara vastasi ja Kalkaros kohotti hiukan kulmaansa.
”Mikset käyttänyt Dumbledorelta saamiasi feeniksin kyyneliä?”
”Ne eivät ole minulla mukana. Minulla ei ole mitään mukana paitsi taikasauvani. Hetkonen – mistä sinä tiesit että sain ne?”
”Minä olin paikalla kun Dumbledore laati testamenttinsa”, Kalkaros vastasi. Adara ei jostain syystä ollut kovin yllättynyt. Kalkaros ei enää jatkanut aiheesta, vaan aloitti: ”He suunnittelevat sinulle jo vahinkokuolemaa täällä koulussa.”
”Miksi en ole yllättynyt?” Adara totesi.

”Ainoa tapa sinulle selvitä täällä jouluun asti, on nyt liittyä heihin”, Kalkaros jatkoi.
”Miksi et vain päästä minua pakoon?”
”He saisivat selville, että se olin minä, ja he löytäisivät sinut kuitenkin uudestaan… Eivätkä epäröisi tappaa.” Adara huokaisi hiljaa.
”Liity heihin, se on ainoa toivosi.”
”Toivo? Jotenkin se sana on ollut hukassa viimeaikoina”, Adara vastasi hiukan kyynisesti. Kalkaros ei katsonut häneen.
”Joululomalla voin viedä sinut Malfoyn kartanolle, jossa liityt virallisesti. Meidän täytyy vain keksiä edes jonkinlainen syy, kulmakivi liittymiselle. Pimeyden lordi ei muuten usko sinua.”
”Osaan okklumeusta nykyään. Voin vain näyttää hänelle vaikkapa muiston jossa Remus lyö minua –”
”Onko Lupin oikeasti lyönyt sinua?” Kalkaros kysyi.

”Kerran… siinä toisessa menneisyydessä. Kun Sirius oli kuollut, hänen hermonsa tuntuivat olevan riekaleina.” Kalkaros vaihtoi taas aihetta.
”Voisit esittää seurustelevasi Dracon kanssa.”
”Ja mitähän siitä viimeksi seurasi? Vol- Pimeyden lordi määräsi Dracoa tekemään kanssani puhdasverisen lapsen mahdollisimman äkkiä.”
”Käskikö hän todella?” Kalkaros kysyi yllättyneenä ja Adara nyökkäsi.
”Hän halusi mahdollisimman pian luoda uutta sukupolvea kannattajikseen.”
”Oliko vielä jotakin kerrottavaa vai nimeänkö sinut saman tien kirjoittamaan kirjan Pimeyden lordin ajatusmaailma?” Adara ei tiennyt, pitäisikö hänen nauraa vai loukkaantua.

”Täytyy siis keksiä jotain muuta. Jotain jota kukaan sinut oikeasti tunteva ihminen ei uskoisi, mutta jotain joka vakuuttaa Pimeyden lordin ja kuolonsyöjät.”
”Kuten mikä?” Adara kysyi.
”Sanoin ’täytyy keksiä’, en että ’olen keksinyt’”, Kalkaros sanoi tylysti. Adara risti jalkansa ja laittoi kätensä puuskaan mietteliäänä. Kalkaros nojasi käsiään pöytää vasten ja näytti mietteliäältä myös.
”Kun Sirius toisessa menneisyydessä kuoli, kosto oli vakuuttava syy liittyä”, Adara mutisi.
”Mutta nyt ei ole, joten jatka miettimistä.”

He jatkoivat hiljaa istumista kymmenisen minuuttia. Lopulta Adara avasi suunsa: ”En minä keksi muuta kuin komennuskirous ja rakastuneen teeskenteleminen.”
”Komennuskirous ei toimi sinuun kunnolla.”
”Vain sinä, minun entiset luokkalaiseni ja Barty Kyyry tietävät sen.”
”Barty on kuollut.”
”Sitäkin parempi.”
”Sinun täytyisi näyttää omasta tahdostasi liittyvältä. Muuten tämä ei tule toimimaan. Jos olisit vain komennuskirouksen alaisena, olisit vain heille työkalu, kuten Stan Pikitie.”
”Rakkaus on sitten viimeinen vaihtoehto. Viimeksi kun sitä kokeiltiin niin minusta melkein tuli kotiäiti.”
”Dracon kanssa olemisessakin on riskinsä. Hän ja hänen vanhempansa aikovat livistää Pimeyden lordin jaloista heti kun aika on sopiva. Jos sinä jäät, Pimeyden lordi ei epäröi kostaa Dracolle tappamalla sinut.”
”Pointti tuossakin… Draco on siis pois laskuista.”

”Entä joku muu, jonka vanhemmat ovat kuolonsyöjiä? Zabini?” Kalkaros ehdotti.
”Onko hänenkin –?” Adara oli kysymässä mutta nielaisi kysymyksensä saman tien. ”No, ei tuo nyt yllätä… Mutta jos hän on puhdasverinen, minua yllytetään taas perustamaan Pimeyden lordin kannattajaperhe.”
”Jos keksimme todistaa että Zabini ei voi saada jälkeläisiä.”
”Paha valehdella tuollaista, koska hän ei ole juonessa mukana. Tämä on rasittavaa kun vain me kaksi olemme tässä juonessa.” Kalkaroksen olemuksessa muuttui yhtäkkiä jotain, kuin hän olisi saanut jonkinnäköisen idean. Adara kohotti katseensa tähän, eikä hän tarvinnut edes okklumeusta tietääkseen mitä tämä oli keksinyt.

”Ehei, ei ei ei!” Adara sanoi pelästyneenä ja nousi ylös.
”En sanonut mitään”, Kalkaros puolustautui.
”Mutta ajattelit!”
”Se vain kävi mielessäni. Luuletko että minä ryhtyisin johonkin niin järjettömään?” Kalkaros kysyi kylmästi, melkein loukkaantuneena. Ja Adaran täytyi myöntää itselleen, että Kalkaros oli oikeassa. Adara istuutui lopulta hitaasti takaisin. Heistä kumpikaan ei ikimaailmassa ryhtyisi niin typerään peitetarinaan. Ei ikinä.

”Ensinnäkään, kukaan ei ikinä edes uskoisi sitä –” Adara aloitti, mutta Kalkaros lisäsi:
”Paitsi jos näyttelemme oikein hyvin.”
”Älä nyt puolusta tuota ideaa! Se ei ikimaailmassa tulisi toimimaan!”
”En puolusta, sanoin vain että se olisi mahdollista… mutta epätodennäköistä.”
”Pimeyden lordi ei ole niin tyhmä, että hän uskoisi meitä.”
”Voi olla. Keksitään jotain muuta.”

Tunti kului, eivätkä he keksineet mitään. Adara nukahti nojatuoliin ja Kalkaros ravasi edestakaisin huoneessaan. Tilanne oli hankala. Miten Voldemortin saisi olemaan epäilemättä Adaran motiiveja liittyä heihin? Kostoon ei ollut vahvaa syytä, Dracon rakastettuna esittäminen oli vaaraksi, Adara ei ollut osoittanut koskaan kuolonsyöjille taipumuksia pimeyden voimiin – päinvastoin, vain niiden vastustamiseen, Adarassa ei ollut kunnianhimoa tarpeeksi…
Kalkaros huokaisi ja istuutui pöydän ääreen. Oli vain yksi keino, joka saattaisi toimia, mutta ei suurella varmuudella sekään. Se olisi riskialtis yritys, ja kaiken lisäksi… Kalkaros ei halunnut Adaran joutuvan sellaiseen tilanteeseen.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 Turhautumisia
Kirjoitti: Lokitar - 06.06.2008 21:25:17

Oho, iso vastalause huudettu :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 Turhautumisia
Kirjoitti: Amy Malfoy - 06.06.2008 22:06:54

Oi hienoa!
Olen taas ollut hiljaiselon alla, mutta nyt päätin raapustaa jotain...

Täytyy heittää vastalause Kitille: Se olisi mielenkiintoista jos Adara liittyisi kuolareihin!!!!! Ehei en kannata heitä vahvasti en toohdellakaan :D mutta toisaalta en haluaisi Adaran kokevan samaa mitä joutui silloin kuin viimeksi pahiksiin liittyi..
Uhuuhhuuuuuu!!!! En malta odottaa mitä Kalkaros on Adaralle keksinyt, koska oma mielikuvitukseni on nyt melkein miinuspuolella niin en kaksi kuin jotain kaksimielisiä asioita joita Kalkaros kehittelee (hyi minua!!) ja koska tämä ei ole sellaista osoittanut koko ficin aikana niin en usko että nytkään :D
Okei okei tuli tällainen turina ja jatkoa toivotaan mitä mieluiten!

Okei tämän seuraavan kysymyksen pistän väsymyksen piikkiin:

Jos keksimme todistaa että Zabini tai Blaise eivät voi saada jälkeläisiä.”

Eikös Blaisen sukunimi ole Zabini, kun jotenkin ymmärsin, että tuo lause tarkoittaisi kahta eri henkilöä..nojoo.. laitetaan tämä ihme kysymys siis väsymykseen :F

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 Turhautumisia
Kirjoitti: Lokitar - 07.06.2008 01:17:26

Amy Malfoy, oho! Olen ihan sekaisin noista Luihuisista xD sorii

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 luku 136!!
Kirjoitti: Gaploon - 07.06.2008 01:48:49

JEE Adara liittyy taas kuolareihin *mielikuva kuolaavasta ihmisesta >:(*
Jotenkin kuolonsyöjiin liittyessä saa niin paljon jotain "kivoja" ideoita kuten tapetaan Ron :-[ tai siis no niin... Kuitenkin pidän siitä että Adara on kuolonsyöjä on hän meinaan sen verran viekas ;)
Fubuki lupaa ettet tapa Bellaa :-\ meinaan siellä kauan sitten kun Sirius oli vielä kuollut niin oli tulossa Bella VS. Adara tappelu ja siitä lähtien olen pelännyt Bellan puolesta :'( miksi kaikki haluaa Bellalle pahaa :(
Mitäköhän "kivaa" Kalkaros ja Adara keksii ::) toivottavasti jotain jännää 8) ja kaksimielisyydelle ei tietenkään anneta tilaa *epäonnistui jo pelkkänä ajatuksena*
No seuraavaa lukua odotellessa!
PS. tää oli ihan hyvä luku kanssa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 luku 136!!
Kirjoitti: Mya Musta - 07.06.2008 12:54:44

Mä en oikeestaan haluis, et Adara liittyy "taas" kuolonsyöjiin, se on niin jännää ku se tappelee niitä vastaan :D mut kyllähän sekin on jännää ku Adara koittaa olla vahingoittamatta läheisiään... EN OSAA PÄÄTTÄÄ!!!
Mulle tuli kans toi kaksmielinen juttu mieleen, aika surkee idea, jos Kalkaros sitä oikeesti ajatteli x)
Toisaalta toi Zabini homma ois ihan ok, mut jotenki aika oksettava, eikä se kyl tuliskaan toimimaan..
Oon tehny muuten semmosen päätöksen, et Adara ei sais liittyä kuolareihin, mut sun tarinas tää on, joten sä teet sen lopullisen päätöksen :D

Pian uus luku, tahtoo tietää mitä Kalkaros keksiii (:

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 luku 136!!
Kirjoitti: Lokitar - 07.06.2008 15:29:15

Siis eikö kukaan ymmärtäny tuota Kalkaroksen ideaa johon Adara sanoi "ehei eieiei!" ?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 luku 136!!
Kirjoitti: teelkis - 07.06.2008 16:50:19

Ainaki itse käsitin, että Adara ja Kalkkaros esittäisi paria.

Tämä on uskomattoman hyvää tekstiä ja alusta lähtien kirjoituksesi kehittyminen on näkyvää aina loppua päin mennessä, ettei muutako olalle taputus ja onnittelut. Nii joo ja kiitokset.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 luku 136!!
Kirjoitti: Neiti Felton - 07.06.2008 23:26:02

Ää. Enhän mie ennää pysty lukkee tuota, kun mie luin just tuon trailerin ja järkytyin syvästi.
Yön aikana pohdin lukemaani ja päätän luenko tämän huomenna = )
Laitoin tälläsen välikommentin tässä välis.

Sirre kumartaa, poistuu paikalta ja avada kevadraa aivonsa = )

Sirre_

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 luku 136!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 08.06.2008 00:47:28

Ny äkkiä seuraava osa kehiin! Mä haluun tietää sen Kalkaroksen idean. Mun arvauksii on, et joko Adaran pitää esittää Kalkarokseen rakastunutta, jollekkin raskaana olevaa *mistäköhän toikin ajatus putkahti ;D ?* tai et ne ottaa Dracon juoneen mukaan. Mut oikeen vastauksen haluun tietää pian!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 luku 136!!
Kirjoitti: Zoa - 08.06.2008 19:40:05

apua olen pulassa toinen puoli huutaa mun sisällä EIEIEIEIEIEIIII adaraa kuolareihin mutta toinen puoli on utelias ja ois hienoo kun adara sais siriukselta ja muilta taas myötätuntoa ^^ vaikeeta!! muta mulla on omat epäilykseni ton kalkaros jtun suhteen mutta haluun tietääää!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 luku 136!!
Kirjoitti: Lokitar - 08.06.2008 20:19:17

teelkis, no hyvä kun joku tajusi sen sitten :)
Sirre_ öh? siis mietit luetko ficin vai jonkun luvun?
Neeppu, seuraava luku on vielä kesken :D
Zoa, hehe, mielesi jakaantuu kahtia >=)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.6 luku 136!!
Kirjoitti: Inviere - 08.06.2008 20:36:18

Että Kalkaros keksi Adaralle jotain kivaa... (Kaksimielinen? Minäkö?)

Adara kuolareihin, kyllä!

Otsikko: Luku 137. Viola rakasti
Kirjoitti: Lokitar - 08.06.2008 20:57:02

A/N: kappas, alkoi 50. sivu täs topicis. Laitetaan vaikka sen kunniaksi jatkoa, jonka sain just valmiiksi:

Luku 137. Viola rakasti

Oli aamuyö, kun Kalkaros paukautti erään kirjansa kiinni mahdollisimman lujaa ja Adara heräsi siihen säikähtäen.
”Kauanko oikein nukuin?” Adara kysyi ja hieraisi silmiään.
”Tarpeeksi että sain miettiä rauhassa”, Kalkaros vastasi melko tylysti ja Adara nielaisi tuhahtamisensa vaivoin. Ensin hänet käsketään sinne ja sitten hän on häiriöksi…?
Kiitos vain.

”No keksitkö jotain?” hän kysyi ja Kalkaros laittoi äsken paukauttamansa kirjan takaisin hyllylle.
”En mitään. Sen aikaisemman idean lisäksi.” Adara puraisi huultaan.
”E-etkö voisi vain neuvoa miten pääsen pois täältä? Sehän olisi helpoin keino…”
”Johan minä sanoin, että he tietäisivät minun auttaneen sinua. Sitten kaikki mitä tähän asti olemme saaneet aikaan, olisi tuhoon tuomittu. Sitä paitsi, Killalle olisi hyötyä jos sinä vakoilisit heitä.”
”Totta tuokin…” Adara myönsi ja raapi hajamielisenä vasenta käsivarttaan. Jos hän liittyisi, saisiko hän taas piirronkin…?

”Usko pois, minuakaan ei huvittaisi tällainen peitetarina ollenkaan, mutta vaihtoehdot alkavat olla vähissä”, Kalkaros sanoi ja Adara aavisti hänen äänessään jotain. Mitä se oli? Vilpittömyyttä?
”Luuletko että Pimeyden lordi oikeasti nielisi tarinan meistä kahdesta, öh, rakastuneina? Ikämme puolesta voisimme olla isä ja tytär”, Adara sanoi epäluuloisena ja alkoi yhtäkkiä miettiä, kuinka vanha Kalkaros oikeasti oli. Yli vai alle neljänkymmenen? Ei hän yli viidenkymmenenkään voinut olla, jos hän oli samaan aikaan Tylypahkassa Siriuksen kanssa. Se tarkoittaisi sitä että Kalkaros on vain vuoden nuorempi tai vanhempi Siriusta. Tai jopa saman ikäinen?

”Sillä välin kun arvailet ikääni –” Adara säpsähti. ”- minä joudun tekemään sinuun muutaman loitsun.”
”Miksi?” Adara kysyi hiukan epäröiden.
”Luuletko että Amikus ja Alekto eivät alkaisi epäillä jos palaat jälki-istunnostani täysin terveenä?” Kalkaros kysyi ja heilautti sauvaansa kerran ilmassa. Sininen välähdys iski Adaraan ja hänen iholleen syntyivät tuoreen näköiset haavat, mutta yksikään ei satuttanut häntä. Mustelmia muodostui hänen kyynärpäihinsä ja otsalleen, mutta mikään ei tuntunut.
”Ne paranevat ajan mittaan kuin aidot haavat, mutta et menetä yhtään verta eikä sinuun satu.”
”K-kiitos…” Adara sanoi ja katsoi yhä yllättyneenä kaikkia kipeän näköisiä haavoja. Ne olivat niin aidon näköisiä.

”Jatketaan keskustelua ensi jälki-istunnossa. Katson etteivät Amikus ja Alekto tee mitään.”
”Selvä”, Adara sanoi ja lähti sulkien oven hitaasti perässään. Juuri ennen kuin hän sai oven kolahtamaan kiinni, hän kuuli Kalkaroksen huokaisun. Sitten miehen ääni sanoi: ”Tiedän mitä ajattelet, Severus.” Adara säpsähti, eivätkö he olleetkaan kahden?
”Niin, sinä aina tiedät”, Kalkaros vastasi hyvin… surullisesti? Adara painoi korvansa aivan lähelle ovea, eikä sulkenut viimeisiä millejä kiinni kuten oli aikonut.
”Ajattelet, että hän ei ole tehnyt mitään väärää ansaitakseen näin paljon taakkaa harteilleen, eikö vain?”
”…Niin”, Kalkaros vastasi empien ja Adara kurtisti kulmiaan. Miehen ääni kuulosti tutulta.

”Hän on vasta kahdeksantoista, ei hänen pitäisi tehdä tällaista”, Kalkaros sanoi.
”Vaan hänen äitinsä?” Adaran suu loksahti auki. Ääni oli Dumbledoren! Albus Dumbledore! Kalkaroksen työhuoneessa?!
”Tiedän, että halusit suojella häntä, Severus. Mutta Viola oli Adaran tavoin aikuinen ja kyvykäs päättämään itse elämästään. Luuletko, että Viola olisi perääntynyt sinun käskystäsi jos hän olisi Adaran paikalla?” Adara luuli, ettei Kalkaros vastaisi ollenkaan, kunnes hän kuuli katkerasti, hitaasti lausutut sanat: ”Ei, hän ei olisi…”
”Ei niin. Hän olisi taistellut sinun rinnallasi Severus. Viola rakasti sinua”, Dumbledoren ääni vastasi ja Adaran jalat pettivät tahtomatta alta. Hän kaatui epäuskoisen olon vallassa polvilleen kivilattialle, mutta Kalkaros ei kuullut sitä.

”Tämä ei ole reilua, Dumbledore”, Kalkaros totesi kylmästi.
”Sota ei ole koskaan reilua, mutta luota Adaraan. Hän seisoo rinnallasi yhtä hyvin kuin äitinsä. Luota siihen, että hän pärjää. Hän on tullut vanhempiinsa.”
”Ehkä liikaakin. Mustalta peritty tyhmänrohkeus voi koitua hänelle vielä –”
”Sinä tiedät, ettei niin käy.”
”Tiedänkö?” Kalkaros kysyi. ”En tiedä enää mistään mitään.” Dumbledore vaikeni ja Adara päätteli että Kalkaros oli taas yksin. Adara nousi hiljaa ylös ja hiipi pois, kyyneleet valuen poskillaan.

”Kas kas, mieluisa jälki-istunto, eikö?” kuului pilkallinen ääni hänen sivultaan. Amikus seisoi käytävällä joka yhdistyi Adaran kulkeman käytävän kanssa juuri heidän välillään. Adara ei vastannut kysymykseen, eikä vaivautunut pyyhkimään kyyneleitään pois, vaikka häpesikin niitä. Hän vain käänsi tyynesti päänsä ja käveli pois.

Seuraavana päivänä Adaralla oli yrttitietoa Alekton valvonnan alaisena. Matami Verso ei selvästikään ollut iloinen nykyisistä opettajista, mutta hän ei näyttänyt sitä Alektolle kasvotusten.
Opetussuunnitelma oli selvästikin myös muuttunut, sillä he kylvivät ja kitkivät kaikkein myrkyllisimpiä kasveja. Neville kuiskasi Adaralle, että ne myrkyt lähetetään kerran viikossa ministeriöön. Kuolonsyöjät epäilemättä käyttivät niitä hyödykseen.
Patilin melkein syövytettyä kätensä yhden myrkyn takia, Adara ajatteli, ettei Tylypahka ollut enää koulu, vaan orjaleiri. Luihuiset eivät tietenkään joutuneet kyseiseen hommaan, vaan lajittelivat myrkyttömiä kasveja eri kasvihuoneisiin. Draco asteli erityisen lähelle hakemaan eräitä kukkia ja Adara koki tilaisuutensa tulleen. Hän käveli hiukan taaksepäin ja törmäsi ’vahingossa’ Dracoon, joka pudotti kukkaruukun lattialle.

”Anteeksi!” Adara sanoi ja kyyristyi siivoamaan jälkiä Dracon kanssa.
”Ei se mitään”, Draco mutisi ja auttoi tätä keräämään ruukun sirpaleita.
”Tarvitsen apuasi”, Adara kuiskasi huomattuaan Alekton katselevan muualle.
”No?” Draco kysyi.
”Lähetä tämä Siriukselle”, Adara kuiskasi ja pisti Dracon taskuun kirjeen.
”Sopii”, Draco kuiskasi. ”Tuota… tavataanko yhdeksältä tarvehuoneella? Olen valvojaoppilas joten sinua ei rangaista illalla liikkumisesta.”
”Okei”, Adara vastasi ensin hiukan empien ja kasasi taialla kukkaruukun takaisin kasaan. Tuskinpa Dracolla oli mitään pahaa mielessä.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.6 luku 137!!
Kirjoitti: Harry Potter - 08.06.2008 22:36:28

Mietin tässä, että onkohan tämä finin luetuin fic? ;D

~Eleanor

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.6 luku 137!!
Kirjoitti: Lokitar - 08.06.2008 23:29:19

Ei tietääkseni. Kalkaros/Hermy "Putoaminen" fic on muistaakseni ainakin luetumpi. Muista en tiedä kun en ole sillee penkonu

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.6 luku 137!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 09.06.2008 14:46:43

No tää on ainakin Hunajaherttuan luetuin tarina. Hyvä luku taas, mut hirveetä kun Sev ja Adara joutus esittää rakastuneita >:( Mut jatkoo heti kun saat valmiiks

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.6 luku 137!!
Kirjoitti: Lauren - 10.06.2008 16:42:29

Rekisteröin itseni tänne äskettäin osasyynä tämän tarinan kommentoiminen. Olen lukenut tätä rekisteröitymättömänä jo piitkään ja tykkään tästä tosi paljon.
Ja virheitähän mä näin vähän, siis tosi vähän. Tässä viimesimmässä luvussa yks "oli" oli kirjotetu varmaan vahingossa "oi"?
Mä en haluu et Adara "taas" liittyy kuolonsyöjiin, Sirius ei varmaan tykkäis kauheesti tai mitään.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.6 luku 137!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 10.06.2008 17:07:22

Hazandran "Putoaminen" on luettu n. 20-30 kertaa enemmän kuin tää Adara, Siriuksen tähti. Aika tiukka kisa ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.6 luku 137!!
Kirjoitti: Lokitar - 10.06.2008 22:35:21

Neeppu, et kai sä nyt oo penkonu kaikkia finin ficcejä ja katsonut mitä on luettu eniten? o_O
Lauren Swann, taas olen näköjään onnistunut saamaan finiin uuden rekisteröityneen käyttäjän, mikä on mielestäni hieno juttu kun on lisää kommentoijia ^^ Korjasin "oi"-virheen kun silmät osui sattumalta siihen äsken. Ja Adaran liittymisestä sanon vain että sen näkee sitten :) Nyt mulla on hetken kirjoitustaukoa kun olen tän viikon TV Kakkosen kuvauksia katsomassa, mutta enköhän mä pian saa jatkoa aikaseks :)

Otsikko: Luku 138. Suuri valhe
Kirjoitti: Lokitar - 11.06.2008 22:45:36

Luku 138. Suuri valhe

Draco odotti Adaraa jo tarvehuoneen edessä, kun Adara saapui sinne. Katsottuaan Dracoa jo kaukaa käytävän päästä, Adara viimein ymmärsi, että hän ja Draco eivät olleet enää lapsia. He olivat molemmat täysi-ikäisiä ja aikuistuneita. Jostain syystä, Adaran mielestä se oli pelottavaa, ja surullista. He eivät olleet enää niin vanhempiinsa tukeutuvia ja avuttomia. Jos se Adarasta olisi kiinni, hän tukeutuisi Siriukseen koko loppuelämänsä sen vuoksi, että Sirius oli poissa hänen elämästään ensimmäiset kaksitoista vuotta.

Draco asteli edes takaisin käytävässä, kunnes seinään ilmestyi ovi. Hän avasi sen valmiiksi Adaralle ja he hiipivät sisälle. Adaraa hämmästytti kuinka paljon huone muistutti sellaista, miksi George oli sen kerran luonut. Ikkunan luona oleva kaukoputki vain puuttui. Draco istuutui hitaasti sohvalle ja huokaisi rentoutuneesti. Adara otti pöydältä kupin kaakaota ja maisteli sitä hetken.

”Oliko sinulla jotain asiaa?” hän kysyi ja istuutui nojatuoliin Dracoa vastapäätä.
”E-ei… kai… varsinaisesti. Kaipasin vain rauhaa kaikesta mitä täällä tapahtuu”, Draco vastasi ensin hiukan empien.
”Mikäs hätä sinulla on, sinähän olet luihuinen”, Adara totesi ja raaputti nojatuolin käsinojaa, välttäen katsomasta Dracoa silmiin.
”Luuletko että minusta on hauskaa katsella kun muita rääkätään tunneilla?” Draco kysyi. ”Katso nyt millainen sinäkin olet Kalkaroksen jälki-istunnon jäljiltä.”
”Eivät nämä varsinaisesti tunnu missään”, Adara sanoi ja tutkaili arpia käsissään. Tuli hetken hiljaisuus, kun Draco tuijotti Adaraa.

”Pelkään että menetän sinut.” Adara kurtisti kulmiaan. Kuulosti kuin Adara olisi Dracon omaisuutta.
”Kuulostan varmaan tyhmältä sanoessani tämän, mutta parin kuukauden sisällä olen tajunnut kuinka lyhyt elämä voi joillakin olla”, Draco jatkoi.
”Kuulostat ihan aikuiselta”, Adara sanoi.
”Onko se paha asia?” Adara kohautti olkiaan. Draco rapsutti vaivaantuneena takaraivoaan.
”Mietin vain… Jos mekään ei enää eletä kauaa niin… Meillä ei varmaan ole mitään menetettävää täällä?”
”Kuulostipa positiiviselta”, Adara sanoi, mutta Draco ei vastannut vaan jatkoi.
”Sinä tiedät mitä minä tunnen sinua kohtaan.” Adara tunsi kuinka hänellä jäi ikään kuin luu kurkkuun. Hän ei saanut sanottua sanaakaan.

Draco laittoi toisen kätensä taskuunsa ja sanoi: ”Minä… haluaisin kysyä sinulta jotain.”
Draco otti taskustaan pienen rasian ja Adara pongahti kuin sähköiskusta seisomaan. Draco avasi rasian ja paljasti sieltä sormuksen.
”Draco, tämä on hullua!” Adara huudahti pelästyneenä.
”Tiedän… En ymmärrä enää itsekään itseäni”, Draco sanoi ja nousi itsekin ylös.
”Minä seurustelen Georgen kanssa –”
”Tiedän. Mutta –”
”Mikä sinua vaivaa?” Adara kysyi järkyttyneenä.
”Minua pelottaa.” Adara vaikeni hetkeksi. Draco ihan tosissaan pelkäsi että jotain tapahtuu.

”Draco, sinä olet luihuinen. Ei sinulla ole mitään pelättävää.”
”Kyllä on, jos äiti ja isä päättävät paeta ja jättävät minut tänne.”
”He eivät ikinä tekisi sitä.”
”Miten voit olla varma?” Draco kysyi ja Adara ei tiennyt mitä vastata. Draco huokaisi hiljaa ja nielaisi tuskastuneesti.
”Jos… jos me kuollaan –”
”En tiedä sinusta, mutta minä en aio kuolla tänne”, Adara sanoi varmana. Hän sanoi nyt mitä vain estääkseen Dracon polvistumisen eteensä.

”Oletko sinä oikeasti sitä mieltä että George on se oikea sinulle?” Draco kysyi.
”Sinä et tosiaankaan taida osata pistää toisten ihmissuhteille mitään arvoa, vai mitä?” Adara kysyi.
”Minä haluan tietää!” Draco huudahti ja Adara tajusi viimein kuinka paniikissa poika oli. Ihan oikeassa paniikissa. Draco pelkäsi omansa, sekä perheensä henkien puolesta ja pelkäsi kuolla tietämättä mitä Adara häntä kohtaan tunsi.
Adaraa kirpaisi Dracon tuska, mutta hän ei voinut vain olla pojalle mieliksi ja sanoa ”kyllä” Dracon kosintaan, jonka hän teki pelkän paniikin ja pelon vallassa. Ei Adara pystynyt, tai halunnut.

Mutta Dracon kysymykseen Adara halusi vastata rehellisesti. Ajatteliko Adara, että George on hänelle se oikea?
”…En”, hän vastasi. Draco katsoi häntä hiukan yllättyneenä.
”En usko, että George on minulle ikuisesti se oikea. Enkä usko että me olemme koko lopun ikäämme yhdessä… Mutta se ei tarkoita sitä, että menisin suinpäin kanssasi kihloihin, tai edes suhteeseen.”
”Adara… Meidät on tarkoitettu yhteen”, Draco sanoi. Adara pudisti päätään.
”Sinä olet peloissasi, ja sanot mitä tahansa ettet joutuisi olemaan yksin.” Draco tuntui melkein pelästyvän sitä, kuinka oikeassa Adara oli.
”Olen oikeassa, vai mitä?” Adara kysyi.

”Olet… mutta se ei muuta sitä, että minä rakastan sinua”, Draco vastasi ja Adara ei tiennyt enää mitä sanoa. Unohda jo minut, Draco…
”Silloin joulutanssiaisten jälkeen… kun me suudeltiin järven rannalla. Tunsitko silloin mitään?” Draco kysyi, kuin tarttuen viimeiseen oljenkorteen. Adarasta tuntui, että hänen ainoa vaihtoehtonsa oli satuttaa Dracoa, jotta tämä lakkaisi välittämästä hänestä.
”Kostoa… Suutelin sinua vain kostaakseni Georgelle”, Adara sanoi kylmästi ja Draco katsoi häntä, silmät kiiltäen epäuskoisista kyynelistä.

Adara tunsi käsien ravistelevan häntä hiukan olkapäistä ja – hän heräsi unesta.
Hän avasi silmänsä ja huomasi olevansa tarvehuoneen sohvalla, Dracon herättämänä. Adara hieraisi väsyneenä silmiään.
”Voi luoja, että näin outoa unta…”
”Millaista?” Draco kysyi ja istuutui nojatuoliin.
”Ei sen väliä”, Adara mutisi ja nousi istumaan. ”Sinulla oli varmaan asiaa kun kutsuit minut tänne?”
”Kunhan kutsuin. Ei minulla varsinaisesti asiaa ollut.” Adara tarkasteli Dracon taskujen aluetta ja totesi mielessään että siellä tuskin oli mitään sormusrasiaa.

”Lähetin kirjeesi isällesi”, Draco sanoi.
”Kiitos.”
”Eipä kestä. Olisit tehnyt saman minulle”, Draco totesi hymyillen.
”Miten sinun isälläsi menee?” Adara kysyi ja Dracon hymy haihtui.
”Suunnittelee karkaavansa kuolonsyöjistä, kun vain on mahdollisuus. Veikkaan, että jos äiti ja isä karkaavat, minut tapetaan kostoksi.”
”Eivät sinun vanhempasi lähde ilman sinua”, Adara vakuutti.
”Miten voit olla noin varma?” Draco kysyi. Adara kohautti olkiaan.
”En tiedä, on vain sellainen tunne…” Draco huokaisi ja pyyhkäisi pari hiussuortuvaa otsaltaan.

”En tainnut kauheasti lohduttaa, vai?” Adara kysyi.
”Rehellisesti sanottuna? Et”, Draco sanoi pahoittelevaan sävyyn. Adara hymyili myös pahoittelevasti ja tajusi raaputtavansa sohvan käsinojaa, kuin unessa. Hän kiskaisi käden nopeasti pois, kuin se olisi ollut paha enne, että unen tapahtumat toteutuvat. Jostain syystä Adaralla oli sellainen tunne, että Draco kutsui hänet sinne siksi, että Dracolla oli yhä jotain tunteita häntä kohtaan. Adara puraisi huultaan ja mietti, kehtaisiko hän kysyä asiaa aivan suoraan, ihan tuosta vain. Mitä muka voisi sattua?

”Mitä mietit?” Draco kysyi.
”Hä? Kuinka niin?”
”Näytit siltä kuin kysyisit kohta jotain.”
”Ai… minä vain mietin, että…” Adara mutisi välttävästi.
”Että…?” Draco toisti odottavana.
”Että…” Adara huokaisi ja ajatteli, että antaa mennä. ”Onko sinulla vielä jotain minua kohtaan?”
Draco ei selvästikään ollut odottanut tuota kysymystä, sillä hän jähmettyi paikalleen kuin patsas. Adaralle se ei tiennyt hyvää.
”Miksi sinä tuollaista yhtäkkiä kysyt?” Draco kysyi välttelevästi.
”Haluan tietää”, Adara vaati. Hetken he kummatkin kuulivat vain pelkät hengityksensä ja takkatulen rätinän.

”Tunnen. Nyt, ja aina”, Draco sanoi empien ja oli Adaran vuoro jähmettyä patsaaksi. ”Siksi kutsuinkin sinut tänne.”
”Halusit kysyä ohimennen olemmeko Georgen kanssa vielä yhdessä?” Adara kysyi. Draco nyökkäsi. Adaralle tuli yhtäkkiä pieni ahdistuksen siemen sydämeen. Mikä olisi paras vastaus hänen kuolonsyöjiin liittymistarinansa ohella?
”Ei, me erottiin Billin ja Fleurin häiden jälkeen”, Adara vastasi ja nielaisi. Dracon kasvoille heijastui pieni toivo.

”Mutta minulla on jo toinen”, Adara sanoi ja melkein vapisi sen valheen voimasta. Se valhe oli ehkä suurin jonka hän oli koskaan sanonut, ja vielä suurempi tulisi seuraavaksi. Dracon kasvoilla heijastunut toivo katosi kuin yksittäinen lumihiutale lumeen.
”Me – meillä on ollut jo pitkään tunteita toisiamme kohtaan, mutta… emme kuitenkaan…”
”No? Kuka se onnekas on?” Draco kysyi, ei kovinkaan innostuneeseen äänensävyyn. Adara nielaisi ja tunsi käsiensä hikoilevan hermostuneisuudesta.
”Severus. Severus Kalkaros.”

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: poppy - 12.06.2008 12:56:00

SEVERUS KALKAROS!!!!!!! :o Hyi hyi Fubuki!!
Oli pakko kommentoida nyt, kun asia järkytti liikaa. Mutta jatkoa ja pian!
Haluan nähdä Dracon ilmeen :D Mutta Draco olis ollu kumminkin parempi kun Kalkaros!!!!!!!!

Poppy kiittää kuitenkin...

( Siis ihan oikeesti, Kalkaros?! )

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 12.06.2008 13:08:12

Mulla on semmonen OMGOMG ilme päällä, silleen et mitää helv...? Mut joo, kyllähän sen tosta näkee jos Draco uskoo sen, nii on mahdollisuus et joku muuki uskois, mut jotenki vähän epäilen.... Toivottavasti Draco ei nyt lavertele jos tulee puhetta niistä Adaran haavoista ja niistä ruhjeista, vaik kyllä luulis et Draco osaa pitää suunsa kiinni.
Mut silti, ihan hyvin Adara ois voinu jättää kertomatta.. Dracokin varmaan ajattelee just jotain et mitä ihmettä, milleen tää on mahdollista, koska tämmönen on tapahtunu, ei tuu toimimaan (toivottavasti :P) x)

Pian seuraava luku, Dracon reaktio kiinnostaa nyt paljon :D

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: Merimoi - 12.06.2008 13:08:57

Kyl mäkin mieluummin Dracon oisin ottanu :// Ois tosiaanki mielenkiintosta NÄHÄ Dracon naama ku Adara sano ton :D Jaaatkaaaaaaaaaaaaaaa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: strawberry^spoon - 12.06.2008 14:18:08

Aaaa, tää on niiiiiin hyvä fic! ^^ Jatkoaaa, nopeesti. Muuten minkä ikänen oot? Tai sano ees ootko yli vai alle 15-vuotias... mietin vaan ku oot niin hyvä kirjottamaan... ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: Lauren - 12.06.2008 19:38:07

Et oo tosissas. Kalkaros? Etten vaan lukenu väärin *selaa sivua alaspäin ja huomaa Kalkaros-kohdan*. Voi harmi, en lukenu väärin. Muuten oli hyvä, mutta loppu ei oikeen... (Kalkaros?!) Kuten joku jo mainitsikin, jopa Draco olisi parempi kuin Kalkaros, ei siis sillä että tykkäisin Draco/Adarasta.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: Zoa - 12.06.2008 22:51:59

Okei nyt mun mieli ei enää jakaudu kahtia... Rupes jotenki oksettaan ku Adara sano et se rakastaa Kalkarosta :o Ne oli ihan kivoja kun olivat salaa ystäviä... tai siis ovathan nytkin, mutta se että Adara edes valehtelee sellaista... huh :D Olet muuten ihanan ahkerasti kirjoittanut tätä ficciä :) aina melkein on uutta luettavaa. Jatka samalla tavalla
-Zoa-

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 12.06.2008 23:10:55

MITÄÄ!!!! KALKAROS!!!!
WAU... Talk about suprises...
Juuh kyllähän sitä odotettiin, mutta että noin suoranaisesti, no se oli aaaaika hemmetin iso yllätys!! :D

Jatkoa, ei tämmöisen luvun jälkeen voi muuta sanoa!!
Draco/Adaraa yhä toivon sisällä sisimmässäni :)

~Amy joka nyt lähtee koisimaan.... zzZZzz...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: Lokitar - 13.06.2008 00:52:30

JÖSSES kun kommenttia tulvi tuosta viime luvusta!! Pitäiskö tehdä näitä shokkeja useamminkin? :D

Kelmikiti, mutta kun Draco ei ole mukana juonessa eikä Kalkaros voinut jakaa salaisuutta tämän kanssa koska Draco olisi taas lisännyt mahdollisuutta jäädä kiinni
poppy, ai että oikein nähdä? no, sitä ilmettä en kyllä hevillä osaa piirtää :D
Mya Musta, no sittenhän me otetaan sun ilmeestä kuva ja hiukan muokataan naamaasi Dracon näköiseksi :D Saa Poppy kuvansa
Merimoi, tänään olen kyllä NIIIIIIN väsynyt että ei ihan pysty jatkaan. Tapasin tänään Sanna Saarijärven yhden sarjan kuvauksis ja olin siel yhteentoista yöllä
starwberry^spoon, söpö nick muuten :), olen kuukauden päästä 17 v. ja kiitos kehusta ^^
Zoa, kiitos kiitos ^^
Amy Malfoy, kiitos kommentista ja hyvää yötä :)
Lauren Swann, no eihän ne oikeasti ole rakastuneita :D Ja sama sinulle kuin Kelmikitille, Dracoa oli liian riskialtista ottaa juoneen

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: Hopbandop - 14.06.2008 13:44:58

Pitää taas väliin kommentoida, kun on ollut niin pitkä tauko.
Adara ja Severus? Yök, vaikka ne vaan esittääkin, niin niillähän on, hyvänen aika, monta kymmentä vuotta ikäeroa! Että ei sekään peitetarina mitenkään erityisen hyvä ole. Ja sitten niiden pitäisi oikeasti esittää rakastuneita, ugh.
Uskallapas vaan laittaa niitä oikeasti rakastumaan toisiinsa. Sitten tämä jutu nimittäin menisi aivan liian ällöksi.
Pahoittelut minkäänlaisen rakentavan palautteen puutteesta, mutta tuo tosiaan oli aika, hmm, inhottava juttu.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: Lokitar - 14.06.2008 14:48:30

Hahah! Oikeasti rakastuneita! *kierii lattialla hihitellen* ei, ei, ei ikinä, ei huolta :D ja itseasiassa ikäero ei ole NIIN suuri kun ajattelee, että Severus on 38 ja Adara 18. Paljonko Michael Douglasilla ja sen vaimolla on? Ei nyt muista.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 15.06.2008 19:22:29

Et vaan 20 vuotta xD jos laskin oikein *väsyväsyväsy*
En mäkään muista yhtään kuinka paljon Douglasilla ja sen vaimolla on ikäeroo -.-
Lait pian uutta lukuu

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: Lokitar - 15.06.2008 19:40:51

Joo kunhan jaksan kirjoittaa :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.6 luku 138!!!
Kirjoitti: Gaploon - 15.06.2008 21:24:19

Fubuki ryhdistäydy! Sinä olet meidän ja koko maailman ainoa toivo! Lukijat tarvitsevat lisää lukuja tai he alkavat riehua kaikkialla maapallolla ja sitten onkin jo 3. maailman sota valmis ja se loppuu vasta kun sinä julkaiset seuraavat luvut! Joten Fubuki maailman kohtalo on sinun käsissäsi...

PS. ei yhtään liikaa supersankari elokuvia Gaploon katsonut elämänsä aikana ;D nyt menen leikkimään hämähäkkimiestä kuivurin katolle ;) (se on aika korkea joku 10m kaiketi)

Otsikko: Luku 139. Kirje kotoa
Kirjoitti: Lokitar - 16.06.2008 02:08:02

A/N: Ehkä mä nyt koetan välttää tätä 3. maailmansotaa ja annan teille uuden luvun :D

Luku 139. Kirje kotoa

Draco tuijotti Adaraa aivan normaalisti, katse tytön silmissä. Hän raotti suutaan hiukan ja sanoi: ”Anteeksi, taisin kuulla väärin. Siis kuka?”
”Draco, sanon tämän jo viidettä kertaa. Severus”, Adara sanoi ja mietti uskoisiko kukaan tuota peitetarinaa jos Dracon kalloonkin tieto ei tuntunut uppoavan. Viimein Draco tunsi ymmärtäneen, sillä hänen kasvonsa kalpenivat järkytyksestä ja hän tuijotti epäuskoisena Adaraan.
”Ei – ette te voi olla!” Draco sanoi ja nousi kiireellä ylös, kuin olisi jotenkin saastuneessa tai mielenvikaisessa seurassa.
”Jotenkin arvasin että reagoisit noin”, Adara sanoi rauhallisesti ja Draco istuutui takaisin tuolilleen.
”Adara – Kalkaros voisi iän puolesta olla sinun isäsi.”
”Mutta ei onneksi ole”, Adara totesi ja Draco vaikeni hetkeksi.

”Kuinka kauan te – tai siis -?”
”Jonkin aikaa…” Adara vastasi välttävästi. Draco näytti viimein myöntäneen tappionsa. Jos Adaralle kelpasi ennemmin Kalkaros kuin hän, asioiden täytyi olla Dracossa jo todella huonosti.
”Pyytäisin kuitenkin, ettet kerro siitä kenellekään oppilaista tai… no, itse asiassa parempi ettet kerro kenellekään”, Adara sanoi. ”Lupaa se.” Draco nielaisi ja painoi päänsä painuksiin.
”Lupaan…” Adara painoi kätensä Dracon kädelle hetkeksi.
”Kiitos.”

Draco saattoi Adaran Rohkelikkotornin sisäänkäynnille ilman sen suurempia opettajiin törmäämisiä ja toivotti tälle hyvät yöt melko synkällä äänellä. Adara ei toki yhtään sitä ihmetellyt – häntä kävi melkein sääliksi Draco. Jos George ilmoittaisi Adaralle olevansa rakastunut professori Versoon, niin Adaran reaktio olisi luultavasti vielä meluisampi kuin Dracon.

Seuraavana päivänä Adaran ollessa Kalkaroksen jälki-istunnossa, he alkoivat miettiä tehtävän suorittamista.
”Meidän tulisi miettiä miten käyttäydymme toistemme seurassa julkisesti”, Kalkaros sanoi.
”Jos emme halua, että oppilaatkin saavat tietää, ehdotan että käyttäydymme tuttavallisesti, mutta emme niin, että paljastamme tämän ’seurustelumme’”, Adara ehdotti.
”Totta… Oppilaat tuskin kohtelisivat sinua hyvin jos he tietävät, että seurustelet entisen rehtorin murhaajan kanssa”, Kalkaros sanoi omituiseen äänensävyyn. Adara kurtisti kulmiaan.
”Haistanko sarkasmia?” Adara kysyi ja Kalkaros kohautti aivan aavistuksen verran olkiaan.

”Tarkoitan vain, että ollaksesi vakuuttava Carrowsien edessä, sinä tuskin voit kaveerata rohkelikkojen ja muiden kanssa.”
”Eli?”
”Eli. Sinusta voitaisiin tehdä ylimääräinen valvojaoppilas, jolla on samankaltaiset oikeudet kuin Pimennon inkvisitiopartiolla aikoinaan.”
”Ja jakaisin jälki-istuntoa ystävilleni? Miten voin tehdä sellaista kun tiedän millaisia Alekton ja Amikuksen jälki-istunnot ovat?” Kalkaros oli hetken vaiti.
”Uhrauksia on pakko tehdä, että suunnitelma toimii. Enemmän on pelissä jos häviämme, kuin jos voitamme.”
”No se on totta”, Adara myönsi. Killan turvallisuus ja monien henki oli lähinnä heidän lojaaliutensa varassa. Ja jos he kuolisivat, Tylypahka ei olisi enää turvassa kuoleman tapauksiltakaan.
”Mutta takaisin asiaan, miten käyttäydymme muiden nähden?” Adara kysyi.
”Ystävinä, mutta emme tee mitään mikä ilmaisisi asioiden oikean laidan… Tai pikemminkin sen laidan mitä me kuolonsyöjille esitämme”, Kalkaros vastasi. Adara nyökkäsi.
”Minusta siis tavallaan tulee sinun oikea käsi oppilaiden silmissä, ja kuolonsyöjien silmissä olemme rakastuneita?”
”Niin”, Kalkaros vastasi.
”Tulee vaikea rooli…”
”Mutta meillä ei ole varaa enää epäonnistua sen jälkeen, kun kerromme tästä ’suhteestamme’ pimeyden lordille.”
”Tiedän, tiedän… eikä aikeenani olekaan epäonnistua, vannon sen”, Adara sanoi.
”Hyvä.”

”Joten… mitä teemme seuraavaksi?”
”Seuraavaksi?”
”Niin. Kenelle kerromme suhteesta ja koska ilmoitamme V- pimeyden lordille että haluan liittyä heihin?” Adara kysyi.
”Minä pidän huolen kaikesta. Kerron Amikukselle ja Alektolle pian, jotta sinä saat erikoisaseman koulussa – ja etteivät he yritä enää suunnitella vahinkokuolemaasi. Ja mitä pimeyden lordiin tulee, kerron kun sen aika koittaa.”
”Okei”, Adara vastasi ja olo hänen sisällään helpottui hieman, kun Kalkaros pitäisi asioista enemmän huolta kuin hän.

”Jos haluat pitää yhteyttä Siriukseen ja muihin, anna kirjeet minulle ja minä lähetän ne. Amikus ja Alekto eivät tarkista muiden kirjeitä kuin rohkelikkojen, mutta voi olla etteivät he luota sinuun heti”, Kalkaros sanoi.
”Selvä… Lähetin jo yhden kirjeen Dracon kautta”, Adara sanoi.
”Se oli viisasta…”
”Minä myös kerroin hänelle – ’meistä’”, Adara lisäsi.
”Miten hän reagoi?”
”Ei kauhean iloisesti, jos sitä oletit…”
”En tietenkään, Draco on kiintynyt sinuun selvästi”, Kalkaros sanoi. Adara näpelsi huomaamattaan paidan hihaansa ja Kalkaros huomasi sen. Adara vaipui ajatuksiinsa Dracosta, ja mitä tehdä tämän suhteen. Kuten Draco myönsi, hänen tunteensa eivät vieläkään olleet ohi.
”Mitä aiot Dracon suhteen?” Kalkaros kysyi ja Adara havahtui.
”En tiedä… Pakko kai vain antaa hänen olla ja odottaa…”
Samassa pöllö lehahti Kalkaroksen ikkunalle.
”Tuon täytyy olla sinulle”, Kalkaros totesi. Adara ihmetteli: eikö Kalkaros muka saanut koskaan kirjeitä, vai mistä hän sen tiesi?

Adara nousi ylös ja haki pöllön ikkunalta. Se istahti Adaran olalle tuttavallisesti ja ojensi koipensa. Kirje oli usealla eri käsialalla.

Adara,

et tiedä kuinka sanoinkuvaamattoman helpottunut olen kuullessani että olet elossa. Kun kuulin että et koskaan päässyt perille Kotikoloon, en tiennyt mitä ajatella.
Ron ei ole päässyt takaisin, mutta odottelemme yhä ihmettä.

Siriuksen käsiala päättyi tähän, ja jatkui Georgen käsialalla:

Halusin vain sanoa, että ikävöin sinua jo nyt ja mitä tahansa teetkin tai mitä sinusta kuulen – tiedän että teoillasi on tarkoituksensa. Luotamme sinuun. Terveiset Frediltä.
George

Georgen käsiala päättyi ja jatkui Lupinin käsialalla:

Terveisiä myös minulta ja Tonksilta. Vauva potkaisi ensimmäisen kerran juuri kun kirjeesi oli saapunut. Voitaisiin melkeinpä pitää sitä merkkinä että palaat jälleen luoksemme, vai mitä?
Remus

Lupinin käsiala muuttui taas Siriukseen:

Pidä huoli itsestäsi. Rakastan sinua, muista se.
Sirius

Adara hymyili kirjeelle surullisesti ja lähti ”jälki-istunnostaan”. Kävellessään käytävää pitkin hän huomasi ulkona liikettä.
Lunta.
Pieniä hiutaleita leijaili maahan kuin hidastetussa filmissä. Adara jäi tuijottamaan näkyä, tuntien yhtäkkiä olonsa yksinäisemmäksi kuin koskaan ennen. Hän painoi päänsä lasia vasten ja se tuli huuruiseksi hänen hengityksestään. Hän puristi kirjettä taskussaan ja tunsi kyyneleen valahtavan poskelleen.
Isä… George…
Kaikki…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.6 luku 139!!!
Kirjoitti: Lauren - 16.06.2008 10:25:29

Aah, mikä hyvä luku. Alan jo pikkuhiljaa tottua tähän niiden "suhteeseen", siis siihen että ne esittää. Nyt hiljaa sinä pieni totuuden ääni. Siis alan todella pikkuhiljaa tottua. Ihan vähäsen.
Ihanan kirjeen Adara sai niiltä muilta. Lupin kutsuu Doraa Tonksiksi? No voihan se johtua siitä että se on Adaralle tutumpi tapa, vai?
Mutta, jatkoa lissää ja Lauren Swann kiittää

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.6 luku 139!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 16.06.2008 19:46:20

Fubuki........ei saa olla julma.. ei oo kivaa jos Adara joutuu antamaan kavereilleen jälkkää, eikä myöskään se ole kivaa, että liität sen kuolonsyöjiin.. miettii nyt Siriusta ja Georgea ja kaikkia... varsinkin Siriusta! ja entä sitten kun ne saa jostain kuitenki kuulla, et Adara ja Kalkaros "seurustelee" Sirius vois vaikka tappaa jonkun, ja mitä Georgekin miettii?
Toi vauvan potkaseminen oli semmonen sulonen juttu, ois ihanaa kun se voiskin olla niin et Adara pääsis karkaamaan tuolta takasin Kalmahanaukiolle.. ja vaikka se oliski mahdollista, musta tuntuu, että Kalkaros ei päästäis sitä, sille voi hyvin kehittyä jotain tunteita Adaraa kohtaan jos se pitää sitä Violan korvikkeena, vaik silti, mä en voi millään uskoa, et Viola ois oikeesti rakastanu Kalkarosta....
Tää kommentti alkaa nyt vaikuttaa vähän oudolta, joten lopetan uuden luvu pyytämiseen :D

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.6 luku 139!!!
Kirjoitti: Cirilla - 16.06.2008 20:14:05

Hah :D nii kauan on mennyt aikaa etten edes muista milloin olen viimeksi vastannut :D

Mikä syynä? Se etten ole päässyt koneelle ja halusin lukea nämä kaikki osat ennen kuin sanon yhtään mitään :D

Mutta AIVAN loistavaa tekstiä olet saanut aikaan :P

Olen suorastaan ihastunut :D

Lisää jossain vaiheessa?

Cir*Katwi Kiittää ja Kumartaa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.6 luku 139!!!
Kirjoitti: strawberry^spoon - 17.06.2008 12:39:32

Oih. En tiedä mitä sanoa :D Joten tyydyn nyt vaan sanomaan että tää fic on niin ihana! Oot kyllä varmasti kuullu tän monta kertaa aiemminki... ;D Toi loppu oli jotenki sellanen söpö ku alko sataa lunta mut silti se oli samalla surullinen... joo en osaa kirjottaa nyt mitään järkevää... siirryn takavasemmalle......

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.6 luku 139!!!
Kirjoitti: Lokitar - 17.06.2008 13:31:07

Kelmikiti, rauhoitu :D
Laurenn Swann, jatkoa tulossa jossain vaiheessa ^^ Kun jaksan kirjottaa lisää
Mya Musta, elämä ei oo aina kivaa ;D Ja kyllä Viola rakasti Kalkarosta, sillä Dumbledorekin sen huomasi (kuten taulu sanoi).
Cirilla, jatkoa tulossa kun jaksan kirjottaa :)
strawberry^spoon (tykkään vieläkin niin paljon tuosta nimimerkistä!), hyvä jos luvun loppu oli miellyttävä :)

Missähän Amy Malfoy muuten luuhaa?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.6 luku 139!!!
Kirjoitti: Merimoi - 17.06.2008 14:28:58

Eieieieieieieiei taas Adaraa ja Kalkarosta pariks. Ei tykkää, ei tykkää!! Amy Malfoy varmaa kuoli järkytykseen :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.6 luku 139!!!
Kirjoitti: teelkis - 19.06.2008 14:38:22

Oi joij, jotenkin pidän tästä ideasta, Adara ja Kalkkaros, en malta odottaa muiden reaktiota tähän :D Jatkos siis pian, jookos.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.6 luku 139!!!
Kirjoitti: Gaploon - 19.06.2008 14:53:19

Miksi Kalkaros Fubuki miksi :( siis miksi ei vaikka Riesu tai joku! Mutta kaikista juuri Kalkaros. Kohta tulee uutisissa massa sydänkohtaus ja mielenterveys aalto huuhtoo suomalaisten nuorten tarkemmin Adaran lukijoiden ja heidän lähipiirin keskuudessa :-\

Adara on vasta 3 luetuimmissa ficeissä :o en ikinä käy katsomassa tilastoja *kävelee vihellellen kädet taskuissa pois päin*
Apuva! miten tämä kauhea asia korjataan?
Putoaminen, 113437
Käännös: Love Me for the Beauty Within, 12864
Adara, Siriuksen tähti, 12800
lisää lukuja vaan niin saadaan tuo lukukerta käyrä taas nousuun!

PS. Amy ei ainakaan ole kuollut tai sitten joku on varastanut Amyn tunnukset sillä Amy oli vähän aikaa sitten sisällä finissä (14.45)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.6 luku 139!!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 19.06.2008 15:12:44

Voooi minnuu on kaivattu :D

Juuu sitä nää työt teettäää.. ei voi olla finissä... tosin siellä just ollaan, mutta se johtuu siitä, että on niiiiiiiin vähän hommia ja vielä pitäis tunti olla täälllä :D

Ja pakko sanoa, että taas oli hieno luku!! Sinä kyllä pidät meitä sellaisessa jännityksen kierteessä että siitä ei pääse irti sitten millään :D

Enkä ole kuolla kupsahtanut ja ei, kukaan minun tunnareita ole varastanut (kuka ne haluaisi varastaa!! xD) mutta kun en koskaan jaksa kirjautua ulos, niin olen aina paikalla :D
Eli jatkoa kehiiin!!!!

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.6 luku 139!!!
Kirjoitti: Lokitar - 19.06.2008 15:41:03

Merimoi, haha :D
teelkis, hyvä jos idea kelpaa ^^
Gaploon, SIKSI! muahha :D ja Love me for the beauty withinin saattaisinkin ohittaa, mutta Putoaminen onki haastavampi juttu, koska ihmiset tykkää siitä ja Kalkaros/Hermione parituksesta :/ noh, kakkossijakin kelpaa :D
Amy Malfoy, tervetuloa takaisin ja kiitos kommentista :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.6 luku 139!!!
Kirjoitti: Lokitar - 19.06.2008 20:07:10

Luku 140. Toistamiseen

Jouluaatto lähestyi hurjaa vauhtia, mutta Adaran ei onneksi tarvinnut kuluttaa sitä aikaa katsomalla koko ajan taakseen. Kalkaros kertoi Amikukselle ja Alektolle heidän suhteestaan ja että Adara liittyisi varmasti jouluna kuolonsyöjiin. Siitä lähtien Amikus ja Alekto olivat kohdelleet häntä kuin Luihuista. Adara sai myös valvojaoppilaan kaltaiset edut ja hän sai kulkea öisin missä huvittaa, rangaista ketä huvittaa ja kirjoittaa kirjeitä. Viimeisintä hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan hän ajatteli lähettää Kalkaroksen kautta kirjeitä, jos ylipäätään lähetti. Hän ei halunnut paljastaa juontaan Siriukselle vielä, varsinkin koska Adaran täytyisi väittää tekevänsä suunnitelmaa yksin, eikä Kalkaroksen kanssa.

Adara ei onnekseen kulkenut öisin paljoa käytävillä, joten hän säästyi muiden pakolliselta rankaisemiselta. Kerran hän tosin näki Nevillen hiipimässä tarvehuoneelle päin, mutta Adara ehti onneksi vain astella tyynesti ohi.
Moni koululainen puhui selvästikin Adarasta tämän selän takana, sillä aina kun hän sattui Rohkelikkotorniin paikalle, moni lakkasi puhumasta kaverilleen. Adara ei oikein tiennyt mitä he hänestä luulivat. Luulivatko he että hän on kuolonsyöjä? Että hän on suostunut jonkin sortin viestinviejäksi Amikukselle, Alektolle ja Kalkarokselle. Vai luulivatko he jotain muuta, ja jos luulivat niin mitä? Neville näytti usein siltä että hän aikoisi kysyä Adaralta asiasta, mutta aina jokin keskeytti.

Aika Nevillen kysymykselle koitti kuitenkin pian, kun he olivat kahden Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa.
”Miten sinusta on tullut Amikuksen ja Alekton suosikki yhtäkkiä?” Neville kysyi. Adara nielaisi. Mitä hän tässä tilanteessa sanoisi? Jos joku käyttäisi lukilitista Nevilleen, Adara paljastuisi vain esittävänsä Kalkaroksen rakastettua. Hitto…
”Sanotaan nyt niin, että rakastan erästä, josta he pitävät”, Adara sanoi vältellen.
”Draco Malfoyta, vai?” Neville kysyi heti. Adara puraisi huultaan.
”Ehkä parempi ettet kysele, Neville. Tämä on muutenkin vaikeaa.”
”Ai… Okei… Mutta kai sinä olet yhä meidän puolella?”
”Totta kai, Neville”, Adara vakuutti.

Jouluaatonaatto koitti ja oppilaiden lähdettyä Tylypahkasta ja osan jäätyä, Kalkaros ja Adara astelivat käytävällä vierekkäin, kohti rehtorin työhuonetta, josta he lähtisivät Malfoyn kartanolle.
Muutama koululle jäänyt oppilas katsoi heitä oudoksuvasti, mutta Kalkaros tarttui Adaraa olkapäästä ja tihensi askeliaan, että Adaran oli pakko pysyä tahdissa.
”Miksi Amikus ja Alekto menivät koulun junaan?” Adara kysyi päästyään kansliaan Kalkaroksen kanssa.
”Saat sen selville joululoman loputtua. Ja nyt, pyydän anteeksi jo etukäteen”, Kalkaros sanoi.

Adara ehti vain katsoa tätä kummastuneena kun Kalkaros painoi huulensa Adaran omille. Jokin kuohahti Adaran sisällä, kuin säikähdyksen ja yllätyksen sekaisena tunteena, taas. Kalkaros oli tehnyt näitä yllätyssuudelmia jo muutaman joulukuun aikana, että heillä olisi jotain yhteisiä muistoja näytettävänä Voldemortille, jos tämä yritti lukea heidän mieliään. Kahdesti Kalkaros oli jopa tarttunut Adaraa kädestä ja ainakin kymmenesti hän oli tarjonnut ystävällisesti Adaralle juotavaa, kun Adara oli ”jälki-istunnossaan”. Adarasta se oli jotenkin niin järkyttävää, vaikka hän kuinka yritti totutella asiaan. Hän meni kananlihalle jo ajatellessaan kuinka imelä Kalkaros oli kerran tarjotessaan juotavaa ja annettuaan sen jälkeen suukon Adaran poskelle. Puistatus kulki oikeana aaltona Adaran läpi ja hän teki kaikkensa, ettei hän näyttäisi sitä Kalkarokselle.

”Valmis?” Kalkaros kysyi ja Adara havahtui nyökkäämään.
”Mennään kaiken varalta yhtä aikaa”, Kalkaros sanoi ja heilautti sauvaansa. Takka kasvoi leveyttä, että kaksi ihmistä mahtuivat hyvin siihen.
”Pidä minusta kiinni”, Kalkaros käski ja Adara tarttui tätä käsivarresta.
”Malfoyn kartano”, Kalkaros sanoi, heitti hormipulveria heidän jalkoihinsa. Ja he katosivat vihreiden liekkien saattelemina.

Malfoyn kartano oli yhtä synkkä paikka kuin ennenkin. He tupsahtivat ahtaaseen takkaan yhdessä ja astuivat olohuoneen marmorilattialle. Kaikki seisoivat valmiina piirissä. Vain Alekton, Amikuksen, Bellatrixin, Luciuksen ja tietysti Kalkaroksen paikat ammottivat tyhjyyttään.
”Tervetuloa”, Voldemort sanoi ja Kalkaros ja Adara kumarsivat Voldemortille. Kalkaros tarttui Adaraa kädestä ja pelkän pelon ja hermostuneisuuden vallassa Adara puristi Kalkaroksen kättä vastaukseksi.

”Nouskaa”, Voldemort sanoi melkeinpä sihahtaen ja he nousivat ylös. Kalkaros ei päästänyt irti tämän kädestä. Voldemort katseli heitä vuoronperään hetken, mittaillen heitä päästä varpaisiin. Hiljaisuus oli melkeinpä käsin tunnusteltavaa puuroa. Kuolonsyöjät katsoivat Voldemortia jännityksen vallassa ja Adara puristi entistä kovemmin Kalkarosta kädestä.

”Eivätkö he olekin… ihanteellinen pari?” Voldemort sihahti kuolonsyöjilleen hiljaa ja nämä myhäilivät jotain vastaukseksi, tietämättä pitäisikö olla samaa mieltä vai nauraa.
”Severus toki kertoi teistä minulle jo etukäteen”, Voldemort sanoi katse Adarassa. ”Mutta en voinut uskoa sitä todeksi.” Adara näki parhaaksi olla vaiti tässä vaiheessa.
”Kerrohan, rakastatko sinä todella Severusta?” Voldemort kysyi ja sanoi rakkauden melkeinpä inhoten, pilkallisesti.
”Olisitko todella valmis johonkin hänen vuokseen?” Voldemort jatkoi toisella kysymyksellä.
”Tietysti”, Adara sanoi ja Voldemort kohotti laihat, pitkät sormensa Adaran vasenta käsivartta kohti.
”Olisitko valmis olemaan yksi meistä, hänen kanssaan?” hän sanoi ja painoi sormensa Adaran kyynärvarteen. Adara tunsi pientä pakokauhua sisällään, sillä hän aavisteli…
”Olisin”, Adara vastasi ja Voldemortin viivamainen suu vääntyi pieneen hymyyn.

”Matohäntä, sauvani”, hän kuiskasi ja Peter asteli piiristä ojentamaan sauvan isännälleen. Adaran aavistus oli oikeassa ja hän tiesi sen nyt.
”Oletko sinä todella valmis?” Voldemort kysyi ja katsoi Adaraa läpitunkevasti.
”Olen”, Adara vastasi ja muisteli kaikkia niitä hetkiä kun Kalkaros yhtäkkiä suuteli häntä, tarjosi hänelle juotavaa tai tarttui häntä kädestä. Hän tiesi Voldemortin katsovan niitä, mutta hän ei antanut tämän nähdä liikaa.
”Muista se, että tietä takaisin ei tästä päivästä… enää ole”, Voldemort sanoi ja hänen käärmeensä Nagini luikerteli kerran herransa jalkojen ympäri ja palasi sitten kauemmas. Voldemortin suu kaartui pieneen hymyyn.
”Kääri vasemman käden hihasi.”

Adara ei ollut uskoa sitä todeksi. Näin helpollako?! Ei, tässä täytyi olla takana jotain.
Samassa he kaikki kuulivat kun alakerran ovi kävi ja tytön kiljunnan ääni kaikui saliin. Adara tunsi äänen jostain, hän varmasti tunsi sen tytön.
”Matohäntä, mene käskemään Amikusta ja Alektoa pitämään vieraamme hiljaa”, Voldemort sanoi ja Peter poistui. Adara nielaisi. Juuri sen tytön – ja kaikkien muidenkin takia, hänen oli pysyttävä vakuuttavana. Hänen täytyi.

Adara kääri hihansa ja muistot edelliskerrasta tulvivat hänen mieleensä.
”Severus, kääri sinäkin hihasi”, Voldemort kuiskasi ja Adara tiesi jo miksi. Kalkaros kääri vasemman hihansa ja paljasti pimeän piirron sen alta.
Voldemort painoi sauvan kärkensä Kalkaroksen pimeän piirtoa vasten, ja kuva alkoi liikkua kuten viimeksikin. Kuva vahvistui ja käärme, joka tuli pääkallon suusta, luikersi ja näytti kuin imeytyvän sauvan sisään, Kalkaros värähti samalla tavalla kuin silloinkin. Adara muisti kuinka hän oli miettinyt sattuisiko se. Nyt hän tiesi, että se sattuisi. Samassa hän ymmärsi miksi Voldemort antoi hänelle pimeän piirron niin helposti. Hän toivoi että Adara peruisi puheensa, tunnustaisi kivun tuntiessaan että kaikki onkin vain esitystä. Mutta Adara ei aikonut luovuttaa niin helposti.

Kallon suusta tuli uusi käärme, ja Voldemort irrotti sauvansa Kalkaroksen kädestä. Voldemort katsahti Adaraan, tarttui tätä ranteesta ja painoi sauvansa tämän käsivartta vasten. Adara muisti sen. Aluksi se ei tuntunut miltään, mutta yhtäkkiä käärme luikersi Adaran ihoa pitkin. Ja kipu palasi. Hänen koko ruumistaan poltteli ja käärme luikersi hänen sisälleen. Tuntui taas se ruumista kasaan vetävä, iljettävä kipu. Kipu vain yltyi ja Voldemort vilkaisi käskevästi Kalkarokseen. Kalkaros tarttui Adaraa käsivarresta ja olkapäästä ettei tämä kivuissaan rimpuilisi.

Kipu oli sietämätöntä, Adarasta tuntui jälleen kuin hänen suoniaan olisi revitty yhteen ja hänen tajuntansa alkoi hiipua. Kalkaros tuki häntä pysymään pystyssä, kun kipu siirtyi jälleen sydämeen ja kipu purkautui sieltä keuhkoihin, koko kehoon. Adara ei saanut henkeä hetkeen, ja kun hän viimein sai happea hitaasti kulkemaan, kipu sai hänen ruumiinsa tuntumaan jääkylmältä. Tuskan hiki nousi hänen otsalleen ja hän tunsi taas hengittävänsä kunnolla. Adaran lihasta ja verestä nousi jälleen sitä mustaa verta, jota Adara niin inhosi. Voldemort painoi sauvaansa kovemmin Adaran kättä vasten ja piirsi hitaasti kalloa hänen iholleen. Musta veri alkoi valua Adaran kädeltä lattialle, kun Voldemort muodosti kallolle ääriviivoja.

Kallo oli viimein valmis ja käärme Adaran sisällä luikersi takaisin käsivarteen, pääkallon suun kautta ulos näkyviin. Kipu ei silti lakannut, vaikka merkki oli valmis. Adara puri huultaan, ettei hän huutaisi. Hän luuli, ettei hänen tarvitsisi enää ikinä tuntea sitä kipua. Ja nyt hän ei saisi toista tilaisuutta, päästäkseen eroon siitä merkistä. Se tilaisuus oli mennyt ja nyt Adaralla oli se iljettävä kuvio osoittamassa väärää valaa Voldemortille.

”Vie hänet”, Voldemort sanoi Kalkarokselle, joka joutui melkein raahaamaan tytön takan luo.
”Kehrääjänkuja -”, Adara erotti Kalkaroksen sanovan, kun tämä jo heitti hormipulveria takkaan.
He ilmestyivät Kalkaroksen olohuoneeseen ja Kalkaros tarttui Adaraa terveestä käsivarresta. Samassa hän tunsi ilmiintyvänsä ja näki edessään aukeavan Kalmanhanaukion.
”Mene, haen sinut myöhemmin”, Kalkaros käski, peitti Adaran viitalla ja katosi. Adara katsoi taakseen, mutta Kalkaros oli jo poissa. Taas Kalkaros jätti hänet, mutta Adara ei sitä ajatellut, vaan hän päästi kyyneleet valumaan poskilleen kiitollisena. Hän oli kotiovellaan.

Adara asteli portaat ylös ja avasi oven, sillä Kalmanhanaukio kaksitoista tunnisti Mustan sukulaiset.
Hän kompuroi ja piteli vasenta kyynärvarttaan erossa kaikesta kosketuksesta, hän tiesi kyllä mitä tapahtuisi jos hän koskisi siihen.
Hän harhaili pimeässä ja kopsahduksen saattelemana, hän kompastui sateenvarjotelineeseen joka oli jo valmiiksi nurin. Adara kaatui eteenpäin, viitta hulmahti pois hänen päältään ja Adara yritti suojata käsivarttaan – turhaan. Hän löi kyynärpäänsä ja Adara automaattisesti kiskaisi käden rintakehäänsä vasten: kipu kuohahti hänessä ja hänen huutonsa oli melkeinpä hirveämpää kuin rouva Mustan huudot olivat joskus olleet. Adaran huuto kaikui hiljaisuudessa ja hän melkein tiesi, että Sirius oli nyt pysähtynyt kuuntelemaan ääntä.

”Mitä ihmettä -? Tunkeilijoita?” Siriuksen ääni kuului keittiöstä, kun hän säntäsi Lupinin ja Tonksin edellä olohuoneeseen, katse eteisessä.
”Sytytä valot, Remus”, Sirius käski ja pian Adaran silmiä häikäisi öljylampun valo. Hän huusi, itki, ulvoi kivusta ja Siriuksen katse hakeutui häneen heti kun miehen silmät olivat tottuneet valoon.
”I-isä”, Adara sanoi ja puristi vasenta käsivarttaan kuin toivoen verenkierron puristuksissa loppuvan ja käden menettävän tuntonsa.
”Adara!” Sirius huudahti järkyttyneenä ja työnsi Lupinia tieltään päästäkseen tytärtään lähemmäs. Samassa Siriuksen katse nauliutui tytön mustan veren peitossa olevaan käsivarteen ja piirtoon.
”Ei…!”

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: irvistelijä - 19.06.2008 21:27:37

Ääk, kauheen ihana luku ja aivan törkeesti lopetettu luku :> Et sais olla noin töykee.
Tää on kyllä parhaimpia ficcejä joita oon lukenu ja joita luen parhaillani, ihan käsittämätöntä miten joku voi olla noin taivaallisen hyvä... okei, nyt suljen suuni, koska nää mielistelyt ei oikeen sovi mulle.
(jatkoo äkkiä :P)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Gaploon - 19.06.2008 23:19:23

Jes! Ihanaa nyt saat kaiken anteeksi Fubuki!!! Ihanaa Adara on taas jännittävämmällä puolella. Odotan jo innolla miten Sirius suhtautuu tuohon pieneen tatuointiin tyttärensä kädessä ;D
Mihin Bella oli mennyt kerta hän ei ollut piirissä katsomassa sukulaisensa tuskaa? Hämmästyttävää mutta opin jo sulattamaan tuon Kalkaros/Adara leikin... vaikken Kalkaroksesta vieläkään pidä.
No lisää vaan! Ei jaksa odottaa että tulee taas jatkoa!!!!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Amy Malfoy - 19.06.2008 23:20:06

Hienoa taas jatkoa!!!! :)

Telkusta alko just soida Celine Dionin New day has come, ku olin alottanu ja tottakai tuli tosi surullinen fiilis, Adaran puolesta ja Siriuksen kanssa (sniif)

Mutta jatkoa taas vaan ja hyvää Jussia kaikille!!!

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: strawberry^spoon - 20.06.2008 14:57:19

OIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIH! Tää oli niin jännä! :oJa vielä ilkeästi jätit sen tollaseen kohtaan!! Nyt, Fubuki! Uusi luku tänne ja vähän äkkiä!!!!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Inviere - 20.06.2008 16:16:29

Äääääk, nyt jäi jännään kohtaan. Sirius näki Adaran piirron, apuaa... En edelleenkään pidä tuosta Kalkaros/Adarasta hirveästi, mutta ehkä siihen tottuu. Kunhan ne ei rakastu oikeasti! Jatkoa ja äkkiä!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Lokitar - 20.06.2008 16:33:11

GRAAH! 62 lukukertaa uuden luvun tultua ja 6 kommenttia, mikä ei täsmää!? *mur*

irvistelijä, ihanaa kun tykkäät ^^
Gaploon, sain anteeksi minkä? o_O Bellalla taisi olla tehtävä suoritettavana... ajattelin ettei ole kovin realistista jos kaikki ovat paikalla. Ja mikset tykkää Kalkaroksesta, hänhän on ihana <3
strawberry^spoon (miksen kyllästy huomauttamaan et toi nick on ybersöpö!?), en ole tehnyt uutta lukua vielä, sori ^^'
Darth Lily, ei ne rakastu oikeasti, mutta voin vinkata että Kalkaros välittää Adarasta sellaisella tasolla, jota Adara ei tiedosta ;)

BTW, tasan 777 viestiä tässä topicis!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: strawberry^spoon - 20.06.2008 18:46:27

Tässä rupee jo kuules olemaan pieniä vierotusoireita... eiks kenelläkään muulla oo?? ;)

*vapisee ja raastaa hiuksiaan*

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: irvistelijä - 20.06.2008 20:34:07

Mulla on :( Teit kyllä niinkin ikävän tempun kun jätit noin kauhiaan kohtaan :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Gaploon - 21.06.2008 02:53:02

Fubuki siis sait sen anteeksi että ylipäänsä erotit Adaran kuolonsyöjistä ja että Adara seukkaa Kalkarosta. Se mistä kammoni Kalkarosta kohtaan on tullut on kyllä todellinen mysteeri :-\ Jatkoa ruinaan tälläkin viestilläni ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Justinee - 21.06.2008 03:46:30

voi herranjumala täähän käy jo melkei pelottavaksi! :o en voi tajuta. mä kun toivoin ettei adara joutuis enää hankkiutumaan kuolonsyöjäksi. mä.... oon sanaton :-X melkein ::) en voi ymmärtää että oikeesti laitoit kalkaroksen suuteleen adaraa! :o tää on kyllä yks niistä harvoista ficeistä jotka on oikeesti sellasiaa....tunteitaherättäviä! (jos se ny on edes sana)

KEEP UP THE GOOD WORK!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Lokitar - 23.06.2008 00:55:42

strawberry^spoon-parka :( älä nyt kaljuunnu
irvistelijä, anteeksi ^^'
Gaploon, ahaaa, selvä :D
Justinee, kiitos kohteliaisuudesta ^^ Kirjoitan jatkoa varmaan huomenissa jos pystyn. Mua hermostuttaa nyt ihan kauheasti kun mulla on treffit tiistaina ja maha on täynnä perhosia koko ajan :S

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Merimoi - 23.06.2008 14:41:11

Löysin muuten yhden virheen tuolta prologista :D Siin otsikon viime viikolla murhatun velhopariskunnan ystävätär, Viola Musta murhattu! jutussa lukee Amielia Bones vaikka taisit tarkoittaa Amelia Bonesia :D Ihanaa huomata noita virheitä vasta nyt :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Lokitar - 23.06.2008 17:04:08

Hupsisss! *korjaa* noin, parempi :D Aloitin hiukan uutta lukua eilen mutta en pystyny jatkaan ku oon niin hermona huomisesta >_<

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Merimoi - 23.06.2008 23:31:46

Mitä huomisesta? :O

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Lokitar - 23.06.2008 23:42:20

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 23.06.2008 00:55:42

Kirjoitan jatkoa varmaan huomenissa jos pystyn. Mua hermostuttaa nyt ihan kauheasti kun mulla on treffit tiistaina ja maha on täynnä perhosia koko ajan :S

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: strawberry^spoon - 24.06.2008 12:36:08

Kerro sitten miten treffit meni! ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Mya Musta - 24.06.2008 12:42:09

Toivottavasti treffit menee hyvin ;)
Täytyypi olla samaa mieltä muiden kanssa tosta luvun lopetuksesta, siinä tulee oikeesti mieleen, että: noni, se jatkuu seuraavassa viestissä, ei se tähän kohtaan voi jäädä, suoraan sanottuna siis julmaa :D Yritän silti toipua siitä
Luku oli taas, kuten totuttua, tosi hyvä, pelottavia nuo Kalkaroksen "yllätyshyökkäykset" :P mä en ainakaan pystyis...

Tässä jotenki tuntu niinku toi kuitenkin sana ois väärässä kohtaa, kyllähän lauseen idean ymmärtää hyvin, mutta kun sitä rupeaa miettimään... Enpä sitten tiiä :D Et jos se olis: "Aika Nevillen kysymykselle koitti kuitenkin pian..."

Lainaus

Aika kuitenkin Nevillen kysymykselle koitti pian, kun he olivat kahden Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa.

Ja sitten tässä häiritsi taas toi rouva Mustan huuto-juttu, Siriushan pyyhki sen suun tärpätillä, joten mistä sitä tietää vaikka Adaran huuto ois peittäny rouvan huudon kokonaan, jos se ois kuulunu tai sä oisit kirjottanu jotain niistä mitä se huutaa, en osaa selittää tätä oikeen hyvin, mutta toivottavasti tajusit :)

Lainaus

kipu kuohahti hänessä ja hänen huutonsa peitti melkeinpä rouva Mustan taulun huudot.

Koitathan saada sen luvun pian kirjotettua, että paastään taas lukemaan :D

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Lokitar - 24.06.2008 14:44:53

OH! Totta! Mustan suu! Hitto, mä unohdin sen kokonaan... *kipittää muokkaan sen*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Ceatrix - 24.06.2008 21:39:50

Hitto oot tökee. Lopetat noin vaan, just kun oon päässy lukemisen makuun. Joo, olen lukenut ennenkin, mutta ei vaan ole tullut kommattua. Luin koko tekstin yhessä pätkässä, silmät p*askana. Kirjotat melkeempä yhtä hyvin ku Stephenie Meyer (Paras kirjottaja, Rowling toinen, sinä välissä). Joitakin linksuja oli tuolla tekstin seassa, vaan yks niistä näky mulle. No jaa, eipähän mtn. Välillä oli hiukka sekava, kun pompittiin paikasta toiseen ja aika kulu niin nopsaan.

Jatkeles.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.6 luku 140.
Kirjoitti: Cirilla - 24.06.2008 22:33:42

Aivan ihanaa! (:
Mut ei tuollaseen kohtaan saa jättää!
EIEIEIEI!!!
Ei missään tapauksessa!
Jatkoa!
Tahtoo tietää miten tässä käy!
Tahtoo tahtoo tahtoo!

Nii että saisko jatkoa?

Cir*Katwi Kerjää Lisää

Otsikko: Luku 141. Kotona
Kirjoitti: Lokitar - 25.06.2008 23:30:42

A/N: Soriii, tästä luvusta tuli tosi lyhyt, mutta lähden huomenna Turkuun ja olen siellä sunnuntaihin asti, joten ajattelin antaa edes tän raapaleen siksi aikaa teille kunnes palaan kirjoittamaan :D

Luku 141. Kotona

Sirius kumartui Adaran lähelle, nosti tämän käsivarsilleen ja vei olohuoneen sohvalle makaamaan.
”K-kylmää vettä…” Adara änkytti ja Lupin säntäsi keittiöön.
”Miksi, Adara?!” Sirius huudahti itkien ja Adara yritti tasata hengitystään.
”Koska… he eivät osaa epäillä minua… minulla on – hyvä suunnitelma”, Adara änkytti.
”Miksi sinun piti tehdä jotain näin vaarallista yksin?” Sirius kysyi ja tarttui Adaraa terveestä kädestä.
”En minä ollut yksin, tavallaan”, Adara sanoi. ”Severus tuki minua.”
”Severus? Kalkaros?” Sirius sanoi hölmistyneenä. Adara nyökkäsi. Hän oli päättänyt kertoa oman osansa suunnitelmasta.
”Esitän olevani rakastunut Severukseen, jotta pääsin kuolonsyöjiin”, Adara sanoi.
”M-mitäh?” Sirius sanoi juuri kun Lupin toi kylmää vettä astiassa. Ja siitä alkoi pitkä, hiukan muunneltu tarina…

”Se toimi, isä! Voldemort teki minulle piirron!”
”Se ei ole pääasia! Mitä helvettiä Kalkaros oikein ajattelee, sekaantumalla sinuun?! Minä tapan sen paskiaisen!”
”Isä, me emme ole tehneet – öh – sitä mitä varmaankin kuvittelet.” Siriuksen ilmeen valtasi suuri kuvotus, tämän edes ajatellessa asiaa.
”Jos hän tekee, minä tapan hänet!”
”Etköhän sinä tapa hänet jo muutenkin”, Lupin totesi huokaisten.
”Koeta rauhoittua nyt, minä osaan pitää huolen itsestäni siellä”, Adara sanoi.
”Niinkö? Mitä nuo arvet sitten ovat?” Sirius kysyi ja osoitti arpia jotka Kalkaros oli Adaralle loihtinut.
”Nämä ovat jälki-istunnoista, ei Severukselta.”
”Mitä?!”

”He kiduttavat oppilaita jälki-istunnoissa. Teidän pitäisi nähdä missä kunnossa Neville Longbottom on nykyään”, Adara vastasi. Sirius sihisi vihaisesti.
”Sairaat, saastaiset paskiaiset…!”
”Yhtä asiaa en ymmärrä. Miten pääsit tänne?” Lupin kysyi.
”Severus toi. Hän luulee että olen kuolonsyöjien puolella, joten hän ei pitänyt kovinkaan riskialttiina jos tulisin tänne huiputtamaan teitä”, Adara sanoi.
”Ja palaat siis Tylypahkaan joululoman loputtua?” Sirius kysyi.
”Palaan jo ennen”, Adara sanoi. ”Minun on parasta olla siellä katsomassa tilannetta… Miten Ron voi?” Sirius ja Lupin vilkaisivat toisiaan.
”Mitä?”
”Ron katosi tänään tavaroidensa kera. Ilmeisesti hän lähti etsimään Harrya”, Lupin vastasi.
”Toivottavasti hän pärjää”, Adara sanoi.

Sirius yritti vielä keskustelun lopuksi sitoa Adaran piirron sideharsoon, mutta Adara ei suostunut. Hän tiesi että se sattuisi vain lisää.
”Yritetään olla koskematta siihen, niin se paranee helpoiten”, Adara sanoi ja pian sen jälkeen hän nukahti sohvalle. Sirius peitteli hänet viltin alle ja silitti tämän päälakea.
”Puhutaan keittiössä hetki, Sirius”, Lupin sanoi ja meni edellä keittiöön. Sirius vilkaisi vielä tytärtään, painoi huulensa tämän otsalle ja seurasi perässä.

”Asiat ovat menneet pahasti pieleen sitten Adaran kirjeen tulon”, Lupin sanoi.
”Samaa mieltä… En voi vieläkään uskoa että Kalkaros olisi mennyt noin pitkälle”, Sirius sanoi vihaisesti ja löi nyrkillään pöytää. ”Sairasta!”
”Älä herätä Adaraa! Hänellä on ollut jo tarpeeksi rasittava päivä”, Lupin varoitti. Sirius painoi päänsä pöytää vasten ja lyyhistyi kyykkyyn lattialle, nojaten päätään pöydän reunaan.
”Tunnen oloni niin avuttomaksi! Kun hän tarvitsi apuani, en voinut sitä antaa…” Sirius huokaisi. Lupin katsoi häntä säälien, eikä tiennyt mitä sanoa.
”Mene nukkumaan nyt… Ole hänelle tukena taas huomenna”, hän sanoi ja lähti portaisiin. Sirius huokaisi.
”Jos hän on täällä vielä huomenna…”

Adara esitti nukkuvaa. Kuinka hän olisi voinut nukkua kun se saastainen, musta kuvio poltteli hänen ihollaan. Kipu ei mennyt pois. Eikä se tosiasia että se ylipäätään oli siinä. Hän kuuli Siriuksen huutavan Lupinille jotain, ja pian oli taas hiljaista.
Adara huokaisi ja sulki silmänsä, päästäen kyyneleet valumaan. Hän kuuli ääniä portaista ja piti silmänsä tiukasti kiinni. Hän kuuli kun joku sipaisi sohvan selkänojaa, asteli Adaran jalkopäähän ja kiskaisi peittoa Adaran varpaiden päälle. Sitten kuului poistumisen askelia.
Seuraavat askeleet kuuluivat, eivätkä jatkaneet eteenpäin. Kuului nojatuolin natinaa ja pieni, kärsivä huokaus. Sitten Adara oikeasti nukahti, tietäen että hänen isänsä suojeli häntä.

Seuraavana aamuna Sirius heräsi nojatuolissa ja katsoi heti silmiään hierottuaan sohvalle. Adara ei ollut enää siinä.
Sirius kuuli pannun kolinaa keittiöstä ja suunnisti tiensä sinne. Portaissa hän haistoi tuoreen kahvin, paistetun pekonin ja munakkaan tuoksun ja portaat loppuun asteltuaan hän näki Adaran täydessä työn touhussa. Pekonit ritisivät pannulla rasva roiskuen, kananmunat viereisellä pannulla seuranaan. Adara oli juuri tiskannut yhden pannun ja laittanut sen takaisin kaappiin ja siirtyi lisäämään maidon pöytään ja suolaa munakkaalle. Hän sipaisi vasemmalla kädellään hiussuortuvan otsaltaan, ja Sirius huomasi kuinka hän värähti huomatessaan mustan, hiukan arpeutuneen merkin kädessään.
Adara kuitenkin jatkoi puuhiansa ja asetti lautasia pöydälle. Silloin hän huomasi Siriuksen läsnäolon.

”Ai, huomenta”, hän totesi ja hymyili. ”Remus meni hakemaan Tonksia, että saan nähdä hänet ennen kuin – no, kun palaan Tylypahkaan.” Silloin Sirius huomasikin että aamiaislautasia oli neljä. Ei, viisi.
”Ajattelin myös… jospa George tulisi käymään… Remus lupasi mennä kertomaan hänelle, että olen täällä”, Adara sanoi huomattuaan, kuinka Sirius katsoi viidettä lautasta.
Adara siirtyi sekoittelemaan pannukakkutaikinaa hellan viereen ja Sirius ei voinut muuta kuin katsoa häntä. Hän ei keksinyt mitään sanottavaa.

Adara otti pekonit ja munakkaan pois hellalta ja laittoi ne kansien alle pysymään lämpiminä. Hän etsi hajamielisesti pannua ja huomasi että olikin vienyt sen hetki sitten kaappiin. Sirius asteli ennen häntä kaapille ja ojensi pannun tälle.
”Kiitos”, Adara sanoi ja siirtyi taas hellan ääreen, paistamaan pannukakkuja. Sirius tunsi yhtäkkiä ahdistavaa painetta rintakehänsä seudulla. Hän tiesi, että Adaraan sattui, mutta hän oli liian vahva näyttämään sitä.

Adara käänsi yhtä pannukakkua ja tunsi samassa kädet kietoutuvan hänen yläruumiinsa ympärille.
”Koska sinä ryhdyit esittämään isäsi edessä?” Sirius kysyi.
”Mitä sinä höpiset? En minä esitä mitään”, Adara sanoi hyväntuulisesti, mutta välttelevästi. Sirius tiukensi otettaan hänestä.
”Ei sinun tarvitse esittää vahvaa… Sinä olet jo. Hyvin vahva. Ihan kuin äitisi”, Sirius sanoi. Adara tunsi kyyneleet valumassa poskiltaan, mutta sanoi silti vakaalla äänellä: ”Minä voin ihan hyvin…”

”Adara. Sinun ei tarvitse esittää mitään minulle”, Sirius sanoi.
”Tiedän”, Adara sanoi äänensä täristessä heikosti. Hän painoi oikean kätensä isänsä käsivarrelle ja piti kiinni tiukasti.
”En vain halua huolestuttaa sinua”, Adara jatkoi. Sirius tuhahti, että naurahti samaan aikaan.
”Minä olen huolissani sinusta joka aamu kun nouset sängystä, koska pelkään että kompastut”, hän sanoi ja Adara naurahti ja yritti pyyhkiä kyyneliään. Kipu kuitenkin pimeän piirrossa yltyi pienestä hipaisusta Siriuksen käsivarteen, ja Adara itki vuolaammin. Sirius päästi hänestä irti, siirtyi hänen eteensä ja Adara kietoi kätensä isänsä selälle ennen kuin tämä ehti itse sanoa tai tehdä mitään. Adara lyyhistyi polvilleen lattialle ja Sirius polvistui hänen eteensä ja painoi päänsä tyttärensä päälakea vasten.
”Kaikki järjestyy vielä… Usko pois”, Sirius kuiskasi ja Adara nyökkäsi tämän rintakehää vasten.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: Merimoi - 25.06.2008 23:58:09

Oijoijoijoi <33 Luin just noita vanhempia osia kun huomasin että oot lisänny jatkoa 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: Ceatrix - 26.06.2008 00:19:50

Jee. Lisää :D No mutta eikös feeniksin kyyneleet tepsi kaikkeen? *toivon kipinä*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: Lokitar - 26.06.2008 01:16:29

Sillä välin ku mä oon Turus nii tehän voisitte esittää jotain kysymyksiä jotka vielä vaivaavat teitä. Siltä varalta jos mä itse oon unohtanu jonkin yksityisseikan :D Kysymyksiä vaikka esim mihin Adara lopulta käyttää ne feeniksin kyyneleet ja miks Kalkaros huolehtii Adarasta ja vaikka pettikö Viola Siriusta Kalkaroksen kanssa (ok nyt riittää...)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 26.06.2008 09:41:10

Oih ihana <3
Todella jännittäväksi käy, enkä yhtään ihmettele Siriuksen reagointia, kun Adara kertoi Severuksen ja hänen suhteesta :D
Mutta olisi upeaa kuulla lisää Violasta ja Severuksesta, koska heidän suhteensa on niin salaperäinen ja jättää paljon lukijoiden omaan mielikuvituksen varaan :D

Mutta jatkoa vaan kehiin! :)

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: strawberry^spoon - 26.06.2008 20:58:47

OOOOO, jatkoa tullut! Taas tosi hyvä luku... aika lyhyt vaan :( Mutta tietty pidemmän luvun kirjottaminen veis enemmän aikaa... loppuuko tää fic muuten sitten kun Voldemort on kukistettu, vai jatkatko kirjottamista vielä sen jälkeenkin???

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: Merimoi - 26.06.2008 22:51:21

Määkin haluisin kuulla lisää Severuksen ja Violan suhteesta :) ::)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: Lokitar - 28.06.2008 00:39:19

MUAHA valtasin turussa nettibaarin... eli

Amy, vastausta Violan ja Severuksen suhteeseen saatte vielä hetken odottaa, mutta selviää sekin, vaikkei vastaus olisikaan Adaralle ja Siriukselle se ihan mieluisin....
strawberry^spoon, no kun mä halusin pistää teille ees jotain ennen lähtöö ^^' jatkan tuota lukua vielä että siit tulee sit luku 141 osa 2/2:sta. Fic loppuu siinä melko samoihin aikoihin kuin kirjakin (ellei Adara kuole ennen sitä, tosin luultavasti kerron sitten Siriuksen näkökulmaa vähän eteenpäin...) ja ficille on olemassa Epilogi valmiina. Epilogi 2:kin saattaa tulla tehtyä, ehkä..
merimoi, sen aika tulee kyllä. Suunnilleen sitten kun Tylypahkassa on Final Battle...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: irvistelijä - 29.06.2008 16:39:52

Kuukkeliskuu, aivan ihana, siis niin ihana ja niin kamala, että kuinka tätä voi lukee tälläin luku kerrallaan...!
Elikkäs jutun juju oli se että nopeesti jatkoa ja jotain sellasta :p

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: Lokitar - 01.07.2008 15:18:02

Kelmikiti, hetki menee kun en ole vielä edes aloittanut jatkon kirjoittamista :D ollut vähän muita menoja ja kun osallistun tohon Kuvita Potterisi-haasteeseen niin eilinen sujui siinä kun kiduin ekan piirroksen kanssa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: Slytherin - 01.07.2008 19:28:00

Ehdin lukuun 30 kun totesin, etten tänään jaksa enään lukea :'D
Pari typoa löysin...

Lainaus käyttäjältä: LUKU 23

Pansy Parkinson tuhahti äänekkäästi ja häipyi vauhdilla, Parvati ja Parkinson kuiskuttivat keskenään….

(siellä juhlissa kun he olivat)
Eli, tarkoitat varmaan Parvati ja Padma Patilit, sillä Parkinson oli juuri häipynyt vauhdilla ja Patilit ja Parkinson tuskin ovat puheväleissä.

Lainaus käyttäjältä: LUKU 1

luku Seamusin läsnäolo oli kotoisampaa, kuin Arada osasi kuvitellakaan, ja kouluaineet sopivan tasoisia.

* Adara.

__________________
Juoni on melko kiinnostava ja hyvin toteutettu, sain parissa päivässä paljon luetuksi. Olin ensin hieman silleen uuh, en halua lukatätäikinä, koska lukuja on 141 enkä ole koskaan lukenut tätä ennen, vaikka tämä onkin "tunnettu" .

Ihmettelin sitä, eettä kolmessakymmenessä luvussa löysin kaksi virhettä :o, mutta se on vain hyvä asia.

Minua häiritsee hieman se että Adara "änkkää" Harryn&kumppaneiden seuraan (vaikka eihän hän änkkää mutta...) ja joissain kohtaa olin silleen "hmm, ja Adara varmaan pelastaa tilanteen." Koska olin silleen ääääääh, en jaksa selittää :o (enkä osaakaan).
Eniten pidin siitä ettei Adara rakastu heti upeaan Harryyn ja ole samanikäinen Harryn kanssa ja tällein. Vaan hänellä on omat ystävänsä. Adaralla tosin saisi olla enemmän niitä omia ystäviä, ja tätä tavallaan tarkoitan sitä änkkäämisellä, että hän menee vuoden nuorempien kanssa ja pitää hauskaa, ja tälleen, kuullostaa oudolta ....

Pidin eniten kohdista jolloin Adara meni Siriuksen luokse (tiedä miksi ;o) mutta se täytti minutkin onnella.
(voiei, enasa lukea kommentteja, en saa!)

Kirjoitan myöhemmin mitä pidin luvuista 30 eteenpäin, mutta nyt saa täksi päiväksi riittää.
En yleensä innostu OC hahmoista, mutta tämä oli jotenkin kiinnostavampi koska hän... äh, en tiedä.

Huispaus matsi oli kolme riviä, jase oli hieman pettymys, ja pari kertaa asiat menivät oudosti, kuten että Adara saa pöllön "vanhemmiltaan", menee nopeasti sinne, mököttää heille, menee takaisin kotikoloon, ja myöhemmin menee uudestaan haukkumaan heitä, ja menee pois, ja näin.
Huomasin suunnilleen ensimmäisessä luvussa että George tai Fred ovat ihastuneita Adaraan.
Voih, Draco raukka :<

Kommentoin myöhemmin lisää :) Toivottavasti tämä oli nyt jotenkin rakentavaa :'D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: Lokitar - 01.07.2008 21:12:21

Hupsis, vieläkin typoja... *sigh* ja ei en meinannut Patileitakaan vaan Lavender ja Parvati supisivat, koska hehän ovat niin väleissä kirjoissa, kun Padmahan on Korpinkynnessä toisin kuin siskonsa.

Ja kiva kun aloit sittenkin lukeen, uusia lukijoita on aina kiva saada :D
Ja virheistä sen verta että olen betannut tämän ficin ja tarkistellut itse niin moneen kertaan, että mahdollisimman vähän niitä enää kait on jäljellä.

Ja älä Dracoa sääli, sehän on ihan urpo ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: Slytherin - 02.07.2008 20:09:47

Noniin! eli päivässä kolmekymmentä lukua!

Elikkäs, luvut olivat mielenkiintoisia, toiset enemmän toiset vähemmän, mutta useimmiten enemmän (hankalaa? ei.).
Olin hieman sekaisin parissa kohtaa, mutta kun luin kohdat uudestaan ja hitaammin niin ymmärsin :)
Minua häiritsi se, että koska Adara on kasvanut Finniganin perheessä eli "normaalissa" 'velho' perheessä, niin hän lausuu Voldemortin nimen, vaikka koko Finniganin perhe (ehkä isää lukuunottamatta ;)) pelkää nimeä, joten Adarankin tulisi pelätä koska hänet on "kasvatettu pelkäämään sitä". Huhhuh, olen mahtava selittämään.
Olin niin vihainen Georgelle etten ole vielä oikeastaan antanut hänelle anteeksi veelan kanssa pelleilystään. >:(
Kun Adara putosi Kalmarin takia veteen, toivoin kokoajan (ja tiesin omassa mielessäni) että Draco on pelastaja (joten voit kuvitella pettymykseni kun hän oli vain se pienempi sankari :'D).

MINÄKIN HALUAN KOIRAN! ainakin sellaisen karvaisen hassuttelijan, sellaisen mustan, joka nukkuu jalkopäässä, ja sitten menee kainaloon tutimaan :) <3

Lainaus käyttäjältä: LUKU 56

Toffee astui puoliaskelta taaemmaks.

Taaemmas* (tai taaemmaksi)

Lainaus käyttäjältä: LUKU 59

”Heidän onnistui paeta lordi Voldemortin kynsistä.

Tuo kuullostaa tökstöksiltä, eli olisikohan se he onnistuivat paeta... eikä heidän onnistui :)

Lainaus käyttäjältä: LUKU 57

Irvistys, peikon räkää.

Tämä ei ole typo, mutta pisti miettimään, että mitenkäs Adara nyt peikon rä'ät tunnistaa ;) onkos hän maistanut? :'D

Sen enempää virheitä en löytänyt :)

Ihmettelin, koska ajattelin lukea tämän vain silleen testaamiseksi, ett no, kiinnostaakohan tämä... Lähdin siis huonolla asenteella mukaan. Kuitenkin luettuani ensimmäisen luvun, luin toisen ja.... kolmas sivu... :'D tällaista se on. :) olen nopeasti saavuttamassa tuon 141 luvun :'D enää 81 lukua ! (matikkani 6, ole kiltti äläkä itse laske, ja jos lasket, älä sano todellista summaa)

Kiitos lukunautinnosta :)

PS. hieman ihmettelen kommenttien laatua täällä :s ei pahalla. melko lyhyitä ja anti-rakentavia :s vaikka enhän minä tiedä minkälaisista kommenteista pidät :'D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 25.6 luku 141!
Kirjoitti: Lokitar - 02.07.2008 20:57:26

Joo, rakentavat on hiukan huvenneet kun entisessä finissä niitä vielä sai, mutta nyt kun lukuja on tullu näin paljon nii ihmiset sanoo vaan enää jotain "jee jatkoa", hiukan kuivaa mutta saa kelvata. Nyt menen kirjoittamaan jatkoa --->

Nyt on loputkin luvusta 141 tehty! Lukekaa!

HYVÄ, tuon kohtauksen pitikin olla liikuttava ;D Onnistuin!

Eiiiih, mun ei pitäisi lukea ficciäni läpi neljältä yöllä!!! Luen ihan pervoja! XDDDD

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 05.04.2008 14:57:46

”Keneltä Voldemort otti käärmeen?” Lupin kysyi.
”Kalkarokselta.”
”…Kalkarokselta?” Lupin toisti, Adara nyökkäsi.

Luin keneltä Voldemort otti käteen xDDDD Eieieiei, nyt nukkumaan...

// Kaapo yhdisti tuplatripla..nelikon

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: Amy Malfoy - 03.07.2008 08:49:00

Kyllä tuli pikkuinen naurukohtaus kun luin tuon äskeisen kommenttisi Fubuki :D :D
Mutta tuo Adaran ja Siriuksen suhde on kyllä ihana ja Adaran vahvuus näkyy melkein koko ajan vahvempana, minä varmaan pillittäisin jossain nurkassa tai angstaisin yksin xD
Mutta tuota juuh, pakko myöntää että rakentava on lomalla kun itse en sinne pääse, töissä tälläkin hetkellä (hyi hyi minua! :D)
Mutta nyt tämä kaikkien rakastama kliseisin lause mitä finistä löytyy:
Jatkoa kiitos!

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: irvistelijä - 03.07.2008 13:17:34

Kauheeta, että itkettää :( Toi loppu oli ihan mahtava ja itkettävä tekis mieli ihan rutistaa sua, kun tämmötteen oot menny tekeen :) Toivottavasti siis ilahdutat tai kauhistutat meitä pikaisella jatkolla.
(En siis oo kauhee herkistelijä :P)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: Ceatrix - 03.07.2008 14:25:37

Mulla ei ainakaan vielä näy tämä uusin luku (141 2/2), mutta toivottavasti pian näkyilee.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: poppy - 03.07.2008 15:43:47

Eih! Mulla ei näy toi osa 2/2! :'(
Oon yrittänyt melkein koko päivän saada sitä näkyyn!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2008 16:39:26

Mitä ihmettä te nyt horisette ;D Tuolla se lukee, alkaen lauseesta Seuraavana aamuna Sirius heräsi nojatuolissa ja katsoi heti silmiään hierottuaan sohvalle. Siellä luvun ensimmäisen osan perässä samassa viestissä.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: Needled Laiho - 03.07.2008 21:11:52

Kyl se on siellä, mut et oo laittanu mitään merkkiä siihen et siitä alkaa kakkososa.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: Lokitar - 03.07.2008 21:20:25

Nii-in, koska mä kopioin tuon luvun suoraan koneelleni ja tulostan niin en haluu siihen väliin mitään 2/2 merkintää. Tulostan aina julkaistuja lukuja niin kirjoitusvirheetkin on yleensä korjattu kun beta ja lukijat on huomauttanu niistä. Harmillista kun niitä virheitä on löytynyt nytkin jostain luvusta 56 ja oon tulostanu sen jo. *Argh*
Muste loppuu kun tulostaa 141:tä lukua uusiks

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: Slytherin - 03.07.2008 22:19:59

Okei, en päässyt paljoa eteenpäin, vain 66 lukuun ja puolet 67 :)

Lainaus käyttäjältä: LUKU 64

”TE SIIS ETTE OLE OLLEET KOKOUKSISSA, MITÄ SIITÄ? OLETTE SILTI OLLEET TÄÄLLÄ! OLETTE SILTI OLLEET YHDESSÄ! MINÄ OLEN NYHJÄNNYT DURSLEYILLA KOKO KUUKAUDEN! VAIKKA OLEN SELVINNYT ENEMMÄSTÄ KUIN TE KAKSI IKINÄ, JA DUMBLEDORE TIETÄÄ SEN – KUKA PELASTI TEIDÄN KUMMANKIN NAHKAN ANKEUTTAJILTA?”

Aah, melkein odotin Harryn Caps Lock kohtausta. Tosin, yksi kirjoitusvirhe löytyi, ja se on tummennettu. Luulen sen olevan teidän kummankin nahan, eikä nahkan :) En ole varma mutta tuntui hieman tönkköiseltä :)

Lainaus käyttäjältä: LUKU= 64

Dumbledore järjestää hänelle erottamisen sijaan kunnon oikeuden käynnin.

Oikeudenkäynti on kai yhdyssana :)

Joo, eli kiinnostavia lukuja, tosin että tapahtumat menivät hiukan liian nopeasti. Olisin toivonut enemmän Adara-Sirius hetkiä.
Ääh, meinasin jo kirjoittaa että äänestän Draco/Adaran puolesta :'D sitten muistin että se voi vieläpi vaihtua kun tässä on 50 lukua vielä.
En kauheasti pidä George/Adara parituksesta, se ei tunnu kivalta (koskaFredjääyksin :)) ja öö.

Yritän todella kovasti olla katsomatta noita uusimpia kommentteja :s jotain kamalaa on näköjään viidenkymmenen luvun päästä tapahtumassa :s
Pidin myös lopetuksesta (en muista mikä luku). Se musta sametti(kangas?) ja jotain timantit :) haluaisin nähdä :D

Ja nyt kun näin tuon Thestraelit otsikon huokaisin. Näkeekä Adarakin thestraleita? eikä ole ennen nähnyt? näkee sattumoisin samana vuonna kun Harrykin? :) Nojoo, en tiedä, en ole vielä lukenut sinne asti.
Nyt tuli hieman stoppia koska ERÄÄT haluaa koneeelle koskaonjotainselittämättömäntärkeeää!

Kiitos ja kumarrus

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2008 03:02:50

Slytherin, unohdit nyt että Adara näki Cedricin kuoleman :D Ja kangas? timantit? täh?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: Slytherin - 04.07.2008 11:56:53

Öhm, muistan erittäin hyvin kaikki maailman asiat, joten voit luottaa siihen että unohdin Cedricin (God Bless him)

Lainaus

”Jotkut asiat on tarkoitettu jäämään salaisuuksiksi. Niin se vain on”, Adara totesi ja vilkaisi heidän yllään loistavaa tähtitaivasta, mustaa samettia jota koristivat kymmenet timantit.

Mustaa sametttia ei ollutkaan mikäään kangas :) mutta siis tuota tarkoitin.

Joo maailman turhin kommentti, :) mutta jatkan kohta lukemsita ja kerron sitten mielipiteet :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2008 14:34:17

AAAI tuo! Mietin vähän aikaa että silkkiä ja timantteja, en kai mä oo kirjoittanut Georgen lahjoja Adaralle noin kliseeksi? xD

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: strawberry^spoon - 04.07.2008 16:54:33

Tykkäsin paljon tosta luvun kakkososasta. Se oli jotenki sellanen arkinen ja silti se kuvailu teki siitä semmosen kivan... :) No joo. Oot kyllä tosiaan jaksanu kirjottaa tätä ficciä, 141 lukua!!! Sit joskus ku oot vanhempi ni on varmasti kiva lukee tätä tarinaa... kuinkakohan paksu kirja tästä muuten tulis jos nää sivut tulostais ja nitois yhteen??? :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.7 luku 141 osa 2/2
Kirjoitti: Lokitar - 04.07.2008 18:55:03

strawberry^spoon, sen verta mitä olen tulostanut, vastaus on: hyvin paksu pino

Luku 142. Kylmä joulu

Lupin ja Tonks saapuivat pian aamiaiselle Kalmanhanaukiolle, mutta George ei. Lupin ojensi Adaralle vain pienen pergamentin palasen, jossa luki Georgen käsialalla: Parempi näin.
”Hän käski antaa sinulle vain tuon”, Lupin sanoi.
”Eikö hän lähettänyt mitään muuta viestiä?” Adara kysyi ja Lupin pudisti päätään.
”Oliko hän iloinen kun kuuli että olen palannut?” Adara kysyi. Lupin kohautti olkapäitään.
”Hän sanoi ’selvä, odota hetki’ ja kirjoitti tuon”, Lupin vastasi. Adara kurtisti kulmiaan lapulle ja painoi sen sitten häviön merkiksi taskuunsa. Ehkä Georgella oli syynsä…
Adaraa vain huolestutti mitä ne syyt olivat.

”Huomenna on joulupäivä”, Lupin totesi ja Adara suorastaan säikähti.
”Minä en –”
”Eiköhän me ymmärretä, miksi et päättänyt eilen lähteä ostoksille”, Sirius totesi virnistäen. Adarasta tuntui silti kurjalta. Hän ei ollut olettanut pääsevänsä jouluksi kotiin, joten hän ei ollut tehnyt pöllöjen kautta kirjeillä tilauksiakaan (oppilaat eivät päässeet enää Tylyahoon). Sirius taputti Adaraa olkapäälle ja he asettuivat pöydän ääreen syömään. Adara katseli Tonksin kasvanutta vatsaa ja virnisti.

”Onko naamassani jotain?” Tonks kysyi. Adara pudisti päätään.
”Ei, ei. Mietin vain, että raskaana olevissa naisissa on jotain… hyvin kaunista ja taianomaista”, Adara mutisi ja nolostui omista puheistaan.
”Hyvä että jonkun mielestä. Itse tunnen oloni kauheaksi punkeroksi”, Tonks naurahti iloisesti.
”Syytä lapsen kokoa, äläkä omaa ruokahaluasi”, Sirius sanoi ja katsoi millaisen aamiaisvyöryn Tonks oli kerännyt lautaselleen. Kaikki nauroivat.

Iltapäivällä, pöllö lehahti ikkunaan ja Sirius haki sen, juotuaan teekupillisestaan ensimmäisen hörpyn. He istuivat kaikki juuri olohuoneessa ja keskustelivat ihan arkipäiväisiä asioita.
”Se on sinulle”, Sirius sanoi ja ojensi pöllön käsivarreltaan Adaran käsivarrelle.
Adara otti kirjeen, joka oli Kalkaroksen käsialalla kirjoitettu, pieni pergamentin pala, kuin Georgenkin viesti.

Tule huomisen ja ylihuomisen välisenä yönä kanssani Skotlannin rannikolle, Ellis-nimisen kylän läheiseen metsään, Thomasiin. Tavataan Ellis-kadun risteyksessä kahdeltatoista yöllä.

S.K

Adara kurtisti kulmiaan lappuselle.
”Mikä se on?” Lupin kysyi.
”Kirje Severukselta. Hän haluaa tavata minut huomisen ja ylihuomisen välisenä yönä”, Adara vastasi, mutta varoi visusti olemaan sanomatta missä, siltä varalta että joku huoneessa olijoista – etenkin Sirius – saisi päähänsä seurata häntä.
”Miksi?” Sirius kysyi hiukan ärtyisästi.
”En tiedä”, Adara sanoi.

Seuraavana päivänä oli joulu, ja omantunnontuskistaan huolimatta, Adara oli innoissaan saadessaan itse lahjoja. Hän kuitenkin jätti ne hetkeksi ja meni katsomaan metelin lähdettä alakerrasta, sillä äänen lähde ei tiedettävästi voinut olla rouva Mustan taulu.

Weasleyn perheelle tunnuksenomaiset punaiset päät näkyivät jo kaukaa portaiden yläpäästä kun Adara asteli olohuoneen puolelle. Ensimmäisenä häntä tuli halaamaan rouva Weasley joka melkein itki onnesta Adaran nähdessään. Sitten Ginny, herra Weasley, Bill ja Charlie, ja heidän jälkeensä Fleur joka sai viimeinkin laskettua laukkunsa johonkin.
Kun Adara ehti juuri ihmetellä kaksosten puuttumista, toinen kaksosista – joka omisti vielä molemmat korvansa – asteli esille olohuoneeseen.
”Fred, hyvä nähdä sinuakin”, Adara sanoi ja halasi Frediä, joka hymyili iloisesti.
”Missä George -?”
”Hän ei tullut”, Fred sanoi.
”…Mitä?” Adara sanoi kuin ei olisi kuullut oikein.
”Hän ei tullut”, Fred toisti, tarttui Adaraa vasemmasta käsivarresta – Adara vavahti kivusta – ja ohjasi tämän portaiden yläpäähän.

”Onko hän suuttunut jostain?” Adara kysyi ja riuhtaisi pikaisella liikkeellä kätensä irti Fredin otteesta ja hieraisi piirron ympärystä hiukan.
”Ei, ei”, Fred vakuutti. ”Hän vain… no, sitä on hankala selittää.”
”Yritä”, Adara pyysi.
”Hän pelkää, että – no, että sinä olet muuttunut”, Fred sanoi vaivalloisena.
”Muuttunut?” Adara toisti. ”Luuleeko hän, että Severuksen hallitsemassa koulussa kaikki muuttuisivat vai –”
”Ei, ei se johdu Kalkaroksesta… tai johtuu. Hän kuuli siitä että esität olevasi rakastunut Kalkarokseen”, Fred sanoi.
”Kuinka hän sai tietää?” Adara ihmetteli. Fred kohautti olkiaan.
”Pelkääkö hän siis, että minä oikeasti rakastuisin Severukseen?” Adara kysyi.
”Ei... Hän vain pelkää, että sinä olet eri nainen kuin hän johon George rakastui kauan sitten”, Fred sanoi. Adara ei tiennyt mitä sanoa. Varsinkin, koska hän puhui Fredille, ei Georgelle. Asiaa ei myöskään helpottanut se että hän puhui miehelle joka silti näytti ihan Georgelta.

Fred huokaisi. Hän oli varmasti turhautunut kertoessaan asiat veljensä puolesta ja joutuessaan katsomaan Adaran sekaista olotilaa. Adara puraisi huultaan vaivautuneena ja kääntyi pois.
”No, kiitos kun kerroit…”
”Adara”, Fred sanoi ja tämä pysähtyi. ”Anna Georgelle aikaa. Jos hän on liian pelkuri jatkaakseen kanssasi, se on hänen menetyksensä”, Fred sanoi ja halasi Adaraa toverillisesti hetken aikaa, ja asteli sitten itse pois. Adara pyyhkäisi poskeaan luullessaan kyyneleen valuneen kasvoillaan, mutta kyyneltä ei ollut. Hän oli itkenyt jo tarpeeksi, joten hän nieli huonon olonsa ja palasi alakertaan, jonne Kingsleykin oli ilmaantunut sillä välin.

Heidän syötyään joulupuuroa yhdessä, Adara palasi avaamaan lahjansa. Jotenkin lahjatkin kadottivat hohtonsa, kun ei ollut jännitystä siitä, mitä hän saisi Georgelta. Siriuksen lahjakaan ei ollut siellä ja Adara tiesi että Sirius antaisi sen perinteisesti illalla. Hän mietti ehtisikö hän olla enää illalla kotona, sillä hänenhän piti lähteä Thomas-metsään Kalkaroksen kanssa.
”Thomas…” Adara mutisi ja ajatteli. Dean Thomas? Seamusin ystävä joka ei palannut Tylypahkaan täksi vuodeksi? Kuuluiko se metsä Dean Thomasin suvulle? Lähtisivätkö he etsimään Deania? Se kuulosti aika epätodennäköiseltä. Miksi Kalkaros haluaisi etsiä karanneita oppilaita, ja mikä saisi hänet olettamaan että tämä piileskelisi oman sukunsa metsässä?
Adara vilkaisi makuuhuoneensa seinää ja huomasi jotain.
Phineas Nigeliuksen muotokuva oli poissa.

Illan hämärtäessä ja Feeniksin killan jäsenten kokoonnuttua keittiöön juttelemaan, Sirius loi Adaraan merkitsevän katseen. Hän vihjasi, pitäisikö killalle kertoa että Adara on nyt vakooja kuolonsyöjissä. Adara pudisti päätään hyvin pienesti ja Sirius nyökäytti.
”No, minä taidan painua pehkuihin”, Lupin totesi ja auttoi Tonksin ylös tuolilta.
”Samat sanat, Kuutamo”, Sirius sanoi ja nousi myös ylös. ”Mutta sitä ennen. Adara, jäisitkö keittiöön?” Adara nyökkäsi ja kaikki muut lähtivät portaita pitkin vierashuoneisiinsa, paitsi Kingsley joka lähti kotiinsa.

Sirius kaivoi keittiön kaapista lahjapaketin johon olisi sujuvasti mahtunut kaksi Koukkujalkaa. Sirius ojensi paketin Adaralle.
”Ajattelin että haluan nähdä ilmeesi kun avaat tämän”, Sirius sanoi.
”Kuten aina”, Adara sanoi virnistäen ja avasi paketin, laskettuaan sen keittiön pöydän reunalle. Kannen poistettuaan, Adara näki hopean harmaan mekon etumuksen. Hän otti mekon kaula-aukon reunoista kiinni ja nosti mekon eteensä. Se oli yläosaltaan valkoinen, korsettimainen ja köynnöskuvioitu. Hihat olivat leveät ja kiilsivät kauniisti, ja mekon helma oli nilkkoihin asti ylettävä, leveä ja kankaan väri vaihteli kirkkaasta tummemmaksi sen mukaan miten valo osui siihen.

”Se on… upea”, Adara sanoi. Sirius hymyili.
”Missä minä pukeutuisin näin hienosti?” Adara kysyi. Sirius kohautti olkiaan ja Adara katsoi häntä pistävästi.
”Haaveiletko sinä jo minun ja Georgen häistä?” hän kysyi ja Sirius esitti hämmästynyttä.
”En, en tietenkään! Mistä sinä sellaista sait päähäsi?” Sirius kysyi ja Adara virnisti.
”Sinä olet kuin avoin kirja”, hän totesi ja Sirius hymähti. Adaran hymy hiukan hyytyi kun hän muisti Fredin ja hänen keskustelun. Sirius ei huomannut asiaa, sillä Adara kääntyi asettelemaan mekkoa takaisin laatikkoonsa.

”No ehken minä nyt ihan häitä tässä odottele. Teillähän on vielä aikaa”, Sirius sanoi naurahtaen. ”Ajattelin vain, että kaipaat jotakin juhliin laitettavaa, jos vaikka Tonks ja Remuskin innostuisivat pitämään paremmat hääjuhlat”, Sirius sanoi. Adara nyökkäsi ja tunsi olonsa yhtäkkiä yksinäiseksi. Tonks ja Remus olivat avioituneet ja saavat pian lapsen, Fleur ja Bill menivät naimisiin, Ginny ja Harry olivat löytäneet toisensa… Ja mitä hän teki? Oli joulun yksin, koska George pelkäsi nähdä häntä.
”Adara? Kaikki kunnossa?” Sirius kysyi, huomattuaan kuinka tiukasti Adara puristi mekkoaan.
”Hm? Joo, joo… Ei ongelmia…” Adara kakoi, otti lahjansa ja lähti huoneeseensa, valmistautumaan lähtöön.

Ilma oli hyytävän kylmä. Adaran hengitys oli silkkaa höyryä, joka näytti kauniilta kimaltelevaa lunta ja synkkää yötaivasta vasten.
Adara hieroi käsiään yhteen, paksuista rouva Weasleyn antamista tumpuista huolimatta. Hän oli tullut hiukan etuajassa paikalle, koska ei yhtään tiennyt kauanko Poimittaislinjalla kestäisi ajaa hänet sinne.
Oli hyvin hiljaista. Metsän reunasta muutaman kymmenen kilometrin päässä oli pieni kylä meren rannalla, jonka valot näkyivät pieninä pisteinä Adaralle.
Hän mietti, miksi Kalkaros oli kutsunut hänet tänne. Mitä he täältä etsivät?
Kauaa hän ei ehtinyt miettiä asiaa, kun hän näki Kalkaroksen tumman hahmon muutaman metrin päässä hänestä.
”Mennäänkö?” Kalkaros kysyi.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.7 luku 142
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 04.07.2008 19:54:41

Mitä, mitä, mitä? Fubukikultapalleroinenpiparisuklaamurunen, jatkoa, jooko? Ei noin jännään paikkaan saa jättää, nyt meikäläinen kiemurtelee täällä ja miettii että etsiikö ne jotain tai ketä ne etsii tai mitä ne etsii. Joo, sekavaa. Mutta hei, minä tykkään tästä ficistä ja miltei parantuneen rasitusvamman kunniaksi jätän sekopäisen raapustukseni tähän ja menen tunkemaan lääkerasvat iholle.. Mutta jatkoa kuitenkin olisi toooooodella mahatava lukea.. Kirjoitusvirheet vältteli tehokkaasti miun silmiä, eli niistä ei enempää tässä lauseessa.

- Myyrä

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.7 luku 142
Kirjoitti: irvistelijä - 04.07.2008 21:43:56

Murrr, miks ihmeessä sun täytyy jättää nää luvut tämmötteisiin kohtiin. Etkö sää ymmärrä että me ollaan jo vanhoja ja raihnaisia(tai vähän vähemmän vanhoja ja raihnaisia, mutta joka tapauksessa) ja me saadaaan sydän kohtaus ja kuollaan tai ainakin tuhotaan kone ja jos siltäkin säästytään niin sitten hattu, mutta what ever. Huoh. Ihana luku siis tälläkin kertaa oli. :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.7 luku 142
Kirjoitti: Slytherin - 04.07.2008 22:03:14

Päänsärky painaa niin, että päätin lopettaa lukuun 87.

Hmm, ensin hieman vanhoja ajatuksiani:
Minua häritsee se, että kun Adara oli olisiko neljännellä vai viidennellä, George vei tämän tarvehuoneeseen, ja oli ollut siellä ennen, koska Kelmien kartta oli näyttänyt paikan. Kelmien kartta ei näytä tarvehuonetta koska se on piilotettu. Ja Muistaakseni veljekset sanoivat FKssa Harrylle (tultuaan AKn ekaan kokoukseen) etteivät ennen olleet löytäneet tai tietäneetkään sellaisesta paikasta. Häiritsi :s
Toinen asia on se, että kirjoissahan Pimento tarkastuttaa Kalkaroksen ja on Harryn ammatinvalintajutussa mukana, ja on myös Adaran tunneilla, kysyy samjoa kysymyksiä kun sillon Harryn tunnilla :s nojaa... ehkä halusit vain välttämättä ne paljastukset ;)
Kolmanneksi, että Adara ei ollut kertaakaan ilmiintymiskokeessa! On Adaran kuudes vuosi (minulla meneillään ;)) eikä ilmiintymiskurssia ole näkynyt ;o ! tosin, on minulla ehkä pari lukua jäljellä, mutta ....

Pari virhettä löytyi : (tiedän, varmasti vihaat tätä pilkunviilaustani, mutta ajattelin hyvänä lukijana ilmoittaa (:)

Lainaus käyttäjältä: LUKU 79

Pidämme todennäköisenä että karanneet vangit, joiden joukossa on Mustan serkku Bellatrix Lestrange, ovast yhdistäneet voimansa ja pitävät Mustaa johtajanaan.

Tuo oli kai siinä Päivän Profeetassa. Eli ovast siinä lukee, vaikka tarkoitus on varmaan ovat.

Lainaus käyttäjältä: LUKU 79

”Lukilitus!”

Todenäk. Kalkaroksen tunnilta, eli sehän on Lukilitis, joka sinulla pariin otteeseen onkin, mutta listaan nyt pari kohtaa, missä olen nähnyt väärän loitsun.

Lainaus käyttäjältä: LUKU 79

Hän mieluusti päihittäisi Pimennon lukilituksen.

Lainaus käyttäjältä: LUKU 79

”Kuinka vahva tiedät-kai-kenen lukilitus on?”

Lainaus käyttäjältä: LUKU 84

”Miksi sinun nimi on täällä? Kenenkään muun ei ole”, Ron ihmeteli.

Eli luku Salaperäisyyksien osastolla (muistan näin). Ensinnäkin Miksi sinun nimesi... ja sitten ihmetteli. :)

Nyt kiroat minut todella alas manalaan, koska olen näin nipo :D

En itkenyt Siriuksen kuolema-kohdassa vaikka herkkä se olikin. Hienosti tuo surukohtaus on onnistunut.

NYT SITÄ DRACO/ADARAA!

Ainiiin, olet kirjoittamassa 143 lukua -.- nojoo. Toivotaan että sitä Dracokin näkyy j George vaikkapa kupsahtaisi :) *ilkeä*
ÄLÄKÄ KERRO VASTAUKSESSASI MITÄ ON ODOTETTAVISSA :s

oooooo, Adarasta on tulossa kuolonsyöjä :oo interesting... Haluan todellakin nähdä miten Draco/Adara + adara kuolonsyäjänä + Adara kohtaa Peterin kohtaukset ovat :) toivottavasti en pety (tuskin).

En saa nyt pääsäryltäni viisaampaa kommenttia (luin tätä niin kauan että ruutu pisti minulle migreeniä :DD)

~S, like Slytherin~

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.7 luku 142
Kirjoitti: Mya Musta - 05.07.2008 19:59:18

Eikös se miekkä löytynytkin jotenki salaperäisesti muistaakseni juuri tuolta thomas metsästä (mikälieolikaan) vai oliko se sittenkin se toinen metsä... ???

Nimi jäi vähän häiritsemään, eikös se ole Phineas Nigellus?

Lainaus

Phineas Nigeliuksen muotokuva oli poissa.

Voi meidän Sirius kultaa... toivottavasti Adara pääsee käyttämään sitä hametta hänen ja Georgen häissä (kyllä, vahva kannatus Georgen puolesta :D) ja Siriuksen täytyy tietysti olla näkemässä! Sehän sen hameen kerran hankkikin, ja kyllähän se syy tiedetään, vaikka se kuinka koitti vedota Tonksin ja Remuksen mahdolliseen hääjuhlaan ;D

Lainaus

”Syytä lapsen kokoa, äläkä omaa ruokahaluasi”, Sirius sanoi ja katsoi millaisen aamiaisvyöryn Tonks oli kerännyt lautaselleen. Kaikki nauroivat.

Tää oli tosi ihana! Pakkas jotenki hymyilyttään :D

Laitteleppa taas pian uutta lukua, Fubuki rakas (:

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.7 luku 142
Kirjoitti: Lokitar - 06.07.2008 01:26:51

Argh, mä oon tainnu kirjoittaa sen jokapuolella Phineas Nigeliukseksi? No, tässä ficissä sen nimi sitten on niin xD "mää en ala!" näiden 142 luvun kans kyl...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 4.7 luku 142
Kirjoitti: Henny - 06.07.2008 01:55:53

Hei mitä helevettiä mihin kohtaan jätit saakeli sun kanssas! no joo jatkoo vaa pian nii en kuole :)

Otsikko: Luku 143. Suojelius
Kirjoitti: Lokitar - 06.07.2008 21:31:11

A/N: Huomasin juuri, että viimeisimmän luvun lisättyäni, tätä on luettu 140 kertaa kahden päivän sisällä. Öh... OHO

Luku 143. Suojelius

”Mennään mihin?” Adara kysyi.
”Näet kohta. Seuraa minua”, Kalkaros sanoi ja lähti astelemaan metsään vievää polkua pitkin eteenpäin. Kalkaros vilkuili koko ajan ympärilleen ja lopulta kaivoi taskustaan taikasauvansa.
”Tästä eteenpäin sinä kävelet edellä ja minä seuraan näkymättömänä perässä, jatkamme ulos polulta kohti tuota kukkulaa. Kerron koska pysähdymme”, Kalkaros sanoi ja heilautti sauvaa päänsä päällä ja hän katosi näkyvistä.
”Miksi? Mitä me teemme?” Adara kysyi ja huomasi että Kalkaroksesta jäi jotakin näkyviin. Godric Rohkelikon miekka!
”Ota tuo, äläkä missään nimessä päästä siitä irti ennen kuin sanon”, Kalkaros sanoi ja miekan kahva ojentui Adaran käteen.

”Miksi sinulla on tämä?” Adara kysyi.
”Viemme sen Potterille”, Kalkaros sanoi.
”M-mitä? Miksi Harry tätä kaipaisi?” Adara kysyi ja häntä häiritsi suunnattomasti kun hän ei nähnyt Kalkarosta puhuessaan tälle.
”Älä kysele, selitän myöhemmin. Kävele”, Kalkaros käski ja Adara huokaisi höyryä talvi-ilman keskelle. Hän lähti kävelemään Kalkaroksen kertomaan suuntaan ja kuuli kuinka lumi narskui hänen perässään tulevien näkymättömien jalkojen alla. Kalkaros kulki Adaran jalanjäljissä, etteivät he jättäisi kaksia jälkiä.
”Miksi emme vain ilmiinny?” Adara kysyi.

”Koska, saatamme säikäyttää Potterin pakenemaan. He eivät varmasti jää paikalleen jos kuulevat jonkun löytäneen heidät”, Kalkaros kuiskasi. ”Ole nyt hiljaa, ettei meitä kuulla.”
”Jos meitä ei saa kuulla, miten viemme miekan Harrylle?”
”Potter ei saa nähdä meitä. Liian riskialtista jos joku alkaa kyselemään häneltä miekasta. Viemme sen johonkin josta Potter ei epäröi ottaa sitä luulematta koko juttua ansaksi.”
”Esimerkiksi?” Adara kysyi ja katseli miekkaa mietteliäänä.
”Tässä lähellä on matala lampi. Lasketaan miekka sinne”, Kalkaros vastasi.
”Lampeen?! Harryhan jäätyy!”
”Hys!” Adara pysähtyi hetkeksi ja kuunteli hetken ympäristöään.
”Ostamme Potterille samalla aikaa olla suojaloitsujen ja teltan ulkopuolella, että Weasley löytää hänet.”
”Ron? Eikö hän ole löytänyt Harrya vielä?”
”Ei. Kävele nyt.” Adara jatkoi matkaansa ja he pysyivät pitkän aikaa vaiti.

”Miten saamme Harryn tulemaan pois suojastaan, jos emme saa tulla nähdyksi? Sinut nähtyään hän varmasti tulisikin, kirouksien saattelemana”, Adara sanoi.
”En ota riskiä, että Potter osuisi minuun. Minä tai sinä luomme suojeliuksen. Potter toivottavasti alkaa seurata sitä ja siten johdatamme hänet lammelle. Weasley on täällä pian, joten ei kestä kauaa että Potterin ja hänen tiensä törmäävät”, Kalkaros sanoi. ”Pysähdy. Olemme lähellä.”

Adara pysäytti askeleensa ja he jäivät katselemaan ympärilleen (vaikkei Adara Kalkarosta nähnytkään, hänen oli helppo kuvitella tämän tekevän niin).
”Haistatko jotain?” Kalkaros kysyi. Adara nuuhkaisi tarkemmin ilmaa.
”Haistan, jotain… ruokaa?” Kalkaros hymähti ja he jatkoivat matkaansa lammelle, joka oli kiiltävän, ohuen jään peitossa.

Adara kuuli Kalkaroksen mutisevan jonkun loitsun ja pieni osa lammen jäästä suli.
”Laske miekka sinne”, Kalkaros käski ja Adara teki niin. Miekka vajosi lammen pohjaan, mutta kuun heikko kajo paljasti sen silti. Kalkaros mutisi taas jotain ja lampi jäätyi umpeen. Miekka näkyi kuin kimaltavana ristinä jään alla.
”Palataan teltalle päin”, Kalkaros käski ja taikoi samalla heidän jalanjälkiään lammen ympäriltä kadoksiin.
He saapuivat taas paikalle, jossa tuoksui ruoalle.

”Miksi minä en ole näkymätön?” Adara kysyi.
”Koska jonkun täytyy selittää nämä jalanjäljet.”
”Mitä sen on väliä, kun eivät he tule näkemään minua?” Adara kysyi.
”Jos he näkevät”, Kalkaros sanoi.
”Ja sitten tapahtuu mitä?”
”Sinä puhut heille ja jäät ehkä jopa heidän seurakseen hetkeksi, miten haluat, kunhan säilytät heidän luottamuksen. Voit kertoa salaisuutesi, mutta älä kerro minun osallisuudestani, se riskeeraa liikaa”, Kalkaros sanoi.
”Ymmärrän”, Adara vastasi. Se vasta sotku olisikin jos joku kuolonsyöjä pääsisi Harryn tai Hermionen mieleen ja näkisi kuinka Adara kertoo Kalkaroksen olevan hänen kanssaan juonessa Voldemortia vastaan. Jos Adara puhuisi vain omasta puolestaan, kuolonsyöjät tietäisivät että hän vain valehteli.

”Teetkö sinä suojeliuksen, vai minä?” Kalkaros kysyi. Adara kohautti olkiaan.
”Tee sinä…” Hän ei ollut kauhean hyvällä tuulella suojeliuksen tekoon. Pian Adaran eteen ilmestyi valkoinen naarashirvi, joka lähti kävelemään hitaasti pitkin lumihankea.
”Onko jokin vialla?” Adara kuuli matalan kuiskauksen takaansa ja kesti hetken, että hän ymmärsi kysyjän olevan Kalkaros. Ei hän koskaan kysynyt oliko Adaralla joku hätänä, saatikka sitten välittänyt vastauksesta.
”Miksi kysyt?” Adara kysyi. Kalkaros oli hetken hiljaa.
”Älä vastaa kysymykseen kysymyksellä.” Adara naurahti.
”Se on näköjään se ja sama paljonko kanssasi aikaani vietän, sillä en silti opi ymmärtämään sinua kunnolla”, Adara sanoi.
”Harry tuli näkyviin”, Kalkaros kuiskasi ja Adara piiloutui hitaasti puun taakse.

Kalkaros oli oikeassa, Harry käveli hitaasti epäröiden kohti suojeliusta, joka lähti juoksemaan kauemmas hänestä.
”Ei, älä mene!” Harry sanoi ja lähti juoksemaan tämän perään.
”Seuraa. Kutsu minua jos jotain tapahtuu”, Kalkaros käski ja Adara juoksi katse Harryssa lammen suuntaan, sen verta kaukana Harrysta ettei tämä huomannut häntä.
Lammen luo päästyään, suojelius katosi. Harry otti sauvan taskustaan ja loihti sillä valoa eteensä. Hän katsoi ympärilleen tarkasti, joten Adara pysytteli hiljaa puun takana. Harry käänsi viimein katseensa lampeen ja ilmeisesti näki miekan, sillä hänen ilmeensä oli hämmästynyt. Hän käveli lammen ympäri kerran pari, vilkuili taas ympärilleen ja alkoi lopulta riisua vaatteitaan. Adara katseli häpeissään muualle ja kuuli, kun Harry loihti jään hajalle kovan pamauksen saattelemana ja pulahti saman tien veteen.
Adara kääntyi katsomaan ja näki, että Harry oli vielä pää pinnalla. Sitten tämä sukelsi, ja samassa Adara kuuli jonkun huutavan: ”Huhuu? Onko täällä ketään? Harry?” Adara piiloutui visummin puun taakse ja näki kun Ron asteli lammen lähelle, huomasi vaatepinon lammen reunalla ja tähyili ympärilleen. Adaraa alkoi pelottaa. Miksi Harry ei ollut vielä pinnalla? Ei miekka niin syvällä ollut.
”Harry!” Ron huudahti, laski laukkunsa maahan ja loikkasi saman tien lampeen. Adaran sisuksissa kouraisi kauhu: sattuiko Harrylle jotain?

Kesti hetken ja Ron raahasi Harryn pois vedestä ja repäisi jotain pois Harryn kaulan ympäriltä. Harry oli selvästi elossa, sillä hän alkoi kakoa vettä ulos ja koetti kaulaansa kädellään.
”Oletko – sinä – mielenvikainen?!” Ron kysyi. Harry nousi säikähtäen seisomaan ja katsoi täristen Ronia, joka oli läpimärkänä vaatteissaan, puristaen kädessään Rohkelikon miekkaa.
”Miksi hitossa?” Ron huohotti väsyneenä ja nosti jotain kädessään olevaa esinettä Harryn näkyviin ja jatkoi: ”et ottanut tätä pois ennen kuin sukelsit?” Harry ei vastannut vaan vilkuili Ronia hämmentyneenä ja alkoi hampaat kalisten pukeutua. Adara huomasi että hänenkin alkoi olla kylmä.
”Se olit s-sinä?” Harry sanoi.
”No joo”, Ron sanoi ja näytti siltä että hän kysyisi seuraavaksi Harrylta oliko tämä lyönyt päänsä.

”S-sinä langetit naarashirven?” Harry kysyi.
”Minkä? Ei, en tietenkään! Minä luulin että se oli sinun!” Ron sanoi. Adara kurtisti kulmiaan. Kalkaros oli johdattanut Roninkin lammelle.
”Minun suojelukseni on uroshirvi”, Harry korjasi.
”Ai niin. Ajattelinkin että se näytti erilaiselta. Sarvettomalta.” Harry sai puettua loppuun ja Adara oli vähällä aivastaa. Hän peitti kasvonsa tumppuihin ja pidätteli. Tumpun langat kutittivat hänen nenäänsä vielä enemmän.

”Miten sinä täällä olet?” Harry kysyi.
”No, minä – tuota noin – minä tulin takaisin. Jos – tuota noin… Jos sinä huolit?” Ron sanoi. Adara piti nenästään kiinni ja pidätteli aivastusta kaikin voimin.
”Joo, minä sain sen ylös. Tämän takia sinä kai sukelsit?” Ron kysyi ja kohotti miekkaa.
”Joo. Mutta minä en käsitä. Miten sinä pääsit tänne. Miten löysit meidät?” Harry kysyi.
”Pitkä tarina. Olen etsinyt teitä jo iäisyyden täällä. Ja ajattelin juuri että käyn nukkumaan, kun näin sen hirven joka johti minut tänne.”
”Etkö nähnyt ketään muuta?” Harry kysyi.
”En… Minusta tuntui että näin jonkun liikkuvan tuolla –” Ron osoitti juuri sinne missä Adara oli. ”- mutten ole varma – hei!” Harry juoksi kohti puita joiden takana Adara piileskeli. Adara pidätteli henkeään – ja aivastustaan kun vain suinkin pystyi ja kuuli kun Harry oli jo ihan lähellä. Harry tähyili ympärilleen ja kääntyi lopulta pettyneenä. Adara päästi happea viimein keuhkoihinsa – ja aivasti.

Harry kääntyi ripeästi ympäri kohottaen sauvaansa ja asteli suoraan Adaran viereen.
”ÄLÄ LIIK-… Adara?!” Harry sanoi hölmistyneenä.
”Harry - atsiuh!” Adara aivasti uudestaan ja Harry tuijotti häntä todella tyrmistynyt ilme kasvoillaan.
”Mitä ihmettä sinä täällä teet?”
”Onko siellä joku?” Ron kysyi ja Harry vinkkasi Adaraa liikkumaan kanssaan lammelle.
”Adara?” Ron sanoi hölmistyneenä.
”Hei, Ron”, Adara sanoi ja pyyhkäisi nenäänsä.
”Sinäkö meitä olet vahtinut koko tämä yön?” Harry kysyi.
”Vahtinut? Mitä tarkoitat?” Adara kysyi.
”Hermione sanoi kuulleensa askelia aivan teltan läheltä – hän tosin oletti vain kuvitelleensa ne.”
”Ai, se olin varmaan sitten minä”, Adara sanoi.

”Sinäkö teit ne suojeliukset? Sinun suojeliushan on koira!” Ron kysyi. Adara nielaisi. Miten hän selittäisi tämän?
”Se – se on muuttunut… Tylypahkassa, se lakkasi olemasta koira”, Adara sanoi.
”Perhana, voivatko suojeliuksetkin muuttua?”
”Voi, Tonksinkin muuttui kun hän oli masentunut”, Harry sanoi eikä kukaan epäröinyt asiasta sen enempää.
”Mutta miksi? Miksi johdatit meidät tänne ja toit miekan lampeen?” Harry kysyi.
”Varastin sen miekan Kalkaroksen työhuoneesta. Minä – no, se on pitkä juttu – mutta sanotaan että kuolonsyöjät luottavat minuun. En voinut tietenkään antaa miekkaa suoraan sinulle kun jos kuolonsyöjät menevät teidän mieliinne –”

”Okei, ymmärsin. Mutta oliko pakko pistää se miekka lampeen?” Harry kysyi happamana ja hänen hampaansa kalisivat taas.
”Sori… Se vähän lipsahti”, Adara sanoi.
”Miten tuollainen idea voi lipsahtaa mieleen?” Ron kysyi ja Adara mulkaisi tätä.
”Tarkoitin, että se lipsahti käsistäni. Yritin saada sen pysymään pystyssä jäällä, mutta se putosi ennen kuin vesi jäätyi uudestaan siitä kohtaa”, Adara sanoi.
”Halusit että leikin jotain kuningas Arthuria vai?” Harry kysyi naurahtaen.
”Ketä?” Ron kysyi.
”Unohda…”
”Okei, harhailemme aiheesta”, Ron sanoi ja ojensi kultaista medaljonkia ja miekkaa Harrylle.
”Tuhoa se nyt.”

”Minusta sinun pitäisi tehdä se”, Harry sanoi.
”Minun?” Ron toisti. ”Miksi?”
”Koska sinä nostit miekan – ja minut lammen pohjasta. Minusta tuntuu että sinun kuuluu tehdä se”, Harry sanoi. Adara kurtisti kulmiaan.
”Siis – tuo on nyt se oikea hirnyrkki? Te saitte sen Pimennolta?” Adara kysyi ja Harry nyökkäsi.
”Me murtauduttiin ministeriöön sinä päivänä kun lähdettiin Kalmanahanaukiolta. Sitten me jatkettiin matkaamme teltan kanssa, ettei me vaarannettaisi ketään muita. Me yritettiin tuhota tuo, mutta vain joku todella vahva kirous tai maahistekoinen teräs tehoaa siihen.”
”No mitä me sitten odotellaan? Ron, ole hyvä”, Adara sanoi ja Ron laski medaljongin pienelle puun kannolle.
”Minä avaan sen ja sinä isket heti. Koska mitä tahansa siellä sisällä on, se pistää taatusti vastaan, niin kuin Valedron päiväkirja”, Harry sanoi ja Ron ja otti miekan molempiin käsiinsä, terä osoittaen medaljonkia. Harry laskeutui polvilleen maahan ja painoi sormensa medaljonkia vasten.

”Miten sinä avaat sen?” Ron kysyi yhtäkkiä kummastuneena.
”Käsken sitä kärmeskielellä”, Harry vastasi.
”Okei pojat… Lasken kolmeen”, Adara sanoi.
”Yksi… kaksi… kolme”, Adara sanoi ja Harry sihahti jotakin, ja medaljonki aukesi.
Medaljongin sisällä näkyi lasin takana kaksi kaunista, tummaa silmää jotka tuijottivat suoraan Roniin.
”Minä olen nähnyt sinun sydämesi ja se on minun.”
”Älä kuuntele sitä!” Harry huusi.
”Minä olen nähnyt sinun unelmasi, Ronald Weasley, minä olen nähnyt sinun pelkosi. Kaikki toivomasi voi toteutua, mutta kaikki pelkäämäsi voi toteutua myös…”
”Iske!” Adara käski, mutta Ron oli jo sen vallassa.

”Vähiten rakastettu, aina, sillä äiti kaipasi tytärtä… vähiten rakastettu, nyt, sillä tyttö pitää enemmän ystävästäsi… toiseksi paras, aina, ikuisesti toisten varjossa…”
”Ron, tuhoa se! Kaikkien pimeyden lordin uhrien puolesta!” Adara huusi ja Harry kurtisti kulmiaan Adaran lauseen kuultuaan.
Medaljongista nousi yhtäkkiä kaksi hahmoa. Hermionen ja Harryn näköiset olennot, jotka olivat kuitenkin kauniimpia, mutta julmemman oloisia.
”Miksi palasit, Ron? Meidän oli parempi ilman sinua, olimme onnellisia kaksin, iloisia poissaolostasi… me nauroimme sinun tyhmyydellesi”, Voldemortin luoma harha-Harry sanoi.
”Älä kuuntele sitä, Ron! ISKE!” Harry huusi, mutta Ron tuijotti hahmoja kauhuissaan, suu ammollaan.

”Kuka sinua katsoisi, kuka koskaan katsoisi sinuun Harry Potterin rinnalla? Mitä sinä olet muka tehnyt kun verrataan valittuun? Mikä sinä olet verrattuna poikaan joka elää?” harha-Hermione kysyi ja Adara huomasi, että silmät medaljongissa olivat muuttuneet punaisiksi, ja koru hehkui kuumana Harryn käsien otteessa.
”Sinun äitisi tunnusti, että ottaisi mieluummin minut pojakseen, vaihtaisi kernaasti…”
”Kukapa ei ottaisi mieluummin häntä, kuka nainen tyytyisi sinuun? Sinä et ole mitään!” Hermione rääkyi. Ron tärisi ja hänen kasvonsa irvistivät tuskasta. Adara tarttui oikealla kädellään Ronin toisesta kädestä ja auttoi tätä kohottamaan miekkaa.
”Tee se Ron, tuo ei ole todellista, Hermione rakastaa sinua! Idioottikin huomaa sen!” Adara sanoi ja Ronin silmissä välähti hetken punaista.
”Ron -?” Harry ehti sanoa, kun Ron iski. Kuului kovaa kirkunaa, Harry heittäytyi pois tieltä ja kääntyi katsomaan kun Ron ja Adara pitelivät miekan kahvasta, joka oli iskenyt medaljongin sirpaleiksi, molemmat lasit rikki.

Adara tunsi yhtäkkiä polttelevaa, tuskaa vasemmassa kädessään, piirrolla, sekä kädessään jolla hän piteli miekkaa. Kuin miekka olisi polttanut häntä vihaisena.
Adara päästi irti miekasta ja lyyhistyi polvilleen maahan älähtäen kivusta. Ron itki, laski miekan maahan ja Harry säntäsi Adaran luo.
”Adara – mitä tapahtui?” Harry ihmetteli ja Adara painoi vasemman kätensä mahdollisimman syvälle viittansa alle ja ähkäisi.
”Tuntui kuin miekka olisi polttanut…” Adara sanoi, eikä maininnut piirtoa.
”Minä en tuntenut mitään”, Ron sanoi.
”Sinä olit kai niin shokissa”, Harry sanoi ja Ron pyyhki silmiään häpeissään, mutta kyyneleitä tulvi lisää ja Ron lysähti polvilleen maahan.

Adara painoi lohduttavana vasemman käsivartensa Ronin ympärille ja Harry painoi kätensä Ronin olkapäälle. Ron ei sysännyt kumpaakaan heistä pois.
”Tervetuloa takaisin, Ron”, Harry sanoi ja Ron niiskautti kuuluvasti ja niisti nenänsä märkään paidan hihaansa.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Ceatrix - 06.07.2008 22:57:19

Hiih. Ekana, kerrankin. Mahtava luku. Ei kommentoitavaa, eikös olekkin hirveää.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Amy Malfoy - 07.07.2008 09:26:00

No kaipa sitä pitää näin työn lomasta kommentoida :)

jonka tontin omistaa Thomas-niminen velhosuku

Eikös sen metsän nimi ollut Dean (The Forest of Dean), kun muistelisin vain sellaista (okei siitä on muutama kuukausi kun olen seiskan lukenut, joten sue me..)
Mutta luvut alkavat olla yhä mielenkiintoisempia ja nyt varsinkin kun Georgen ja Adaran välillä on pientä kinaa (Yhä kova Adara/Draco kannatus päällä)
Mutta, koska itse olen töissä enkä lomalle pääse varmaan koskaan, niin rakentava on siellä puolestani :)

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Slytherin - 07.07.2008 18:17:26

Nojoo, en minä taaskaan pitkälle pötkinyt. Vasta 92 luku -.-

Juups, eli oli todella synkkää meininkiä, mutta silti iloista :) Tuo Testamentti oli aito, ja minua niin kiinnostaisi tietää mitä siinä Georgen saamasas pikkulaatikossa on :)
JES, nytkun Georgie on poissa tieltä, niin Adara 'vahingossa' rakastuu Dracoon kesken tehtävää, eikös ? :)
Joo, tuntuu varmaan oudolta kun puhun jostain Adaran tehtävästä, vaikka 143 lukuun mennessä se on varmasti tehty :D ÄLÄ KERRO! :s

Noniin, eli Lukilitis, tiedän, että luulit sen olevan Lukilitus, ja ettet jaksaisi vaihtaa mutta ilmoitanpa kuitenkin missäkohtaa oli taas väärin :)

Lainaus käyttäjältä: LUKU 89

"Lukilitus."

(toinen kerta on Kalkaros siis kokeilee Adaraan äsken tultua Kalmikselle)

Lainaus käyttäjältä: LUKU 89

Adaran käsi vapisi kun hän otti juomakarahvin kaapista

En tiedä jos tämä on virhe, koska en tunne ainakaan tuota juomakarahvin-sanaa. selittäisitkö mikä se on? :o

Tuo kun he menivät lomalle oli kivaa piristystä :) odotin että Siriuksen löytäminen kestäisi kauemmin, mutta eip'ä se mitään (toivoin myös tämän olevan elossa, mutta se pilaisi ehkä hieman...)

Lainaus käyttäjältä: LUKU 91

”On kyllä Violan näköinen, ihan luulin että häntä haamuksi”, totesi yksi noita ja hymyili myötämielisesti.

* luulin häntä :) että-sana veks :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Katikka - 08.07.2008 00:14:05

Mahtava ficci. Mä en tiiä oonko kommentoinu aikaisemmin mutta ei sillä niin väliä.

Mä en haluais tähän mitään Adara/Dracoa, onhan ne söpö pari mut se jotenkin sotkis aisoita. Adara on varattu Georgelle.

Oon koko ficin lukemisen ajan (luin tänään alusta loppuun) kehunu mielessäni sitä kuinka hyvin oot saanut Adaran tungettua mukaan kolmikon seikkailuihin. Eipä olis iteltäni onnistunut.

143 lukua ilmestynyt. 143. Kunnioitettava luku. Mulla meinaa näet mennä toistoksi jo kymmenennen luvun kohdalla kun ite kirjotan :D Taidat tosissas tykätä kirjottamisesta. Ei olis multa onnistunu. (Kuinka niin toistan itseäni? :D)

Sirius. Remus. Severus. Adara. Mainiota. Kamalaan paikkaan osaat sitten jättää luvut. :D Jooh, jatkoajatkoajatkoa ja vähän äkkiä. Yritin saada tästä jotain rakentavaa mutta tais käydä niin että se rakentava jäiki sinne Azkabaniin. (Wanha!)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Lokitar - 08.07.2008 00:18:44

Ceatrix, on, häpeä >:
Amy, en tiedä sen metsän nimeä, Hermione vain sanoi että se on Deanin suvun metsä, eli se ei tarkoita suoraan sitä että metsän nimikin olisi forest of Dean. Ainakaan omasta mielestäni.
Slytherin, juomakarahvi on vähän tän (http://www.partyrent.fi/kuvat/tuote_karahvi.jpg) näköinen. Eli vähän ku juomakannu, mutta siinä ei yleensä ole kahvaa niinkuin kannuisa.
Katikka, ei oikea nimesi sattuisi olemaan Katinka? :D Kiitos kun päätit vihdoin kommentoida, milloin löysit tämän ficin?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Katikka - 08.07.2008 13:32:50

Oikea nimi on Kati :D Tuotaah. En mä päivämäärää tiedä mutta muistaakseni 91 lukua oli ilmestynyt. 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: irvistelijä - 08.07.2008 15:08:43

Vähän söpö luku. Tää oli taas niin sun tyylinen tai silleen kivasti ja sit kun Adara aivasti ja kaikkee ja taas se tuli :P Hihii toivottavasti tulee pian kuten tähänkin mennessä lukuja ja yhtä hyviä tai mielummin parempia(niin kun tästä vois vielä parantaa)

Kiitos!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Needled Laiho - 08.07.2008 16:07:37

Hyvä luku. Veti sanattomaks. En jaksa kirjoittaa pidempää kommenttia, koska jostakin syystä meinaan nukahtaa näppäimistölle. Ei johdu tarinastasi, se ei ollut tylsä. Jatkoa kehiin heti kun saat kirjoitettua lisää. aloitin uudelleenlukemisen pari päivää sitten, luin johonki 17 lukuun asti. Yhä vaan hämmästyttää miten joku voi osata kirjoittaa niin hyvin!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Slytherin - 08.07.2008 22:28:05

Whiiiiibaaa. I'm at the luku 108 ! SIDAN 35

Pelkään hirveästi että Adara ryhtyy hirnyrkki jahtiin Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa -.- se olisi silleen... ärsyttävää, en tiedä, että hän änkkää joka juttuun -.- Harryn tunteetkin... ei iskenyt. Draco, George, Harry? mitä seuraavaksi, Kalkaros?
joo anteeksi x)

Mutta tuo Pimeän Piirto... Voi että. Ihan sairaan mahtavasti kuvailtu tuo tuska. Minäkin täällä ihan kiemurtelin tuskasta :s Ihan uskomattoman hyvä kuvailu :o *tuijottaa ruutua katse täynnä kunnioitusta ja ihmetystä*
Minua häiritsi myös (taasjälleenkerrannäinvaihteeksi) että näkymättömyysviitat ovat HARVINAISIA, ja yhtäkkiä Tonksilla on sellainen ja Siriuksella on sellainen. -.- se häiritsee... Se ON oikeasti harvinainen :s
Luvussa 105 minua nauratti hirveästi tuo Adaran ylinäytteleminen kun HArry pyytää tätä juhliin :''D
ja arvaa vaan jännittikö että mikä se siinä on kun Harry mykäksi rupeaa. Vähän petyin kuitenkin, kun Voldemort ei seissytkään Harryn edessä sauva ojossa :DDD läppä

Luvusta 107 vielä se Fredin jekku kun Adara suutelee Georgea, HULVATON :'DD todella hauska :D

(näin palan ajassa taaksepäin ja puhun hieman vanhemmista luvuista)
Remuksen reaktio Fenririiin oli söpö :) aww. Ja minua alkoi huolestuttaa Kalka :( ole kunnossa (vaikka olenkin jo lukenut siihen asti että hän ON kunnossa ;) ) saako jossain vaiheessa ficciä tietää mitä Snapulla oli ?

Pikku-Annie herätti mielenkiintoni. Hän on selvästi (nyt varmasti naureskelet typeryydelleni) jatkossa tärkeä hahmo. (Jep, nyt sinä naurat ja kumoat haaveeni :D)

Pari virhettä :

Lainaus käyttäjältä: LUKU 95

He menivät ne alas ja jatkoivat matkaansa kohti Dracon huonetta: Adaran vastassa muljahti jostain syystä, mutta hänen onnekseen hänet pysäytti valkea käsi jonka nimetöntä koristi timanttinen sormus.

* Vatsassa

Lainaus käyttäjältä: LUKU 104

”Tuolla hän on ja… voi ei…” Adara sanoi herätyyään aatoksistaan, ja näki Harryn, joka oli juuri paiskannut Mundungus Fletcherin seinää vasten kurkusta pidellen.

* herättyään

Lainaus käyttäjältä: LUKU 108

Kaikesta huolimatta peli jatkui ja Adara joutui olemaan etsijä ja pitäjä yhtä aikaa (asiaa rauhoitti se, että Coote löi ”vahingossa” ryhmyn McLaggenin rannetta päin).

Tuskin sentään etsijä ja pitäjä ;) ehkä etsijä ja jahtaaja ? Pitäjänä olisi vaikeata lähteä renkaiden edestä pallon perään :)

Lainaus käyttäjältä: LUKU 1

Adaraa huispaus ei olisi voinut kiinnostaa pätkääkään, hän oli kieltäytynyt jopa tulemasta koko otteluun ja jäi opiskelemaan taikaliemiä kotiin

Tämä ei ole virhe, mutta minua ärsytti, koska Adaraa ei kiinnostanut pätkääkään huispaus ja jäi kotiin matsin sijasta, ja nyt hän on innoissaan joukkueessa. Eikä hänen kiinnostuksensa vaihtelua ole kerrottu..?
nojaa.

KIITOS! Kohtapi luen lisää, kunhanmenen nukkumaan! :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Lokitar - 08.07.2008 22:39:15

Katikka, kauan olet piileskellyt hiljaisuudes ;D
irvistelijä, kiits ^^
Neeppu, yh, älä lue alusta. Alku on ihan hirveää :S
Slytherin, Tonks ja Sirius käyttävät samaa näkymättömyysviittaa, jonka kilta teki hätävaroiksi. Eli se on sellainen loitsuilla tehty ja se kuluu ajan myötä, toisi kuin sellainen joka Harrylla on :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: jjemsie - 09.07.2008 00:19:15

Olen monta kertaa nähnyt tämän poukkoilemassa tuolla ja viimein avasin tämän ja aloitin lukemisen. Kauhistuin ensin lukujen määrää - siis hei 143, miten ikinä saisin ne luettua tämän vuoden puolella?! - mutta kävikin niin että tämä oli kolmessa päivässä luettu.

Ensin sanottakoon että tämä juoni on ollut aivan mahtava. Tosin Siriuksen pelastaminen sekoitti pakan todella, todella pahasti ja olin hetken eksyksissä, mutta aivan omaa tyhmyyttäni. Adaran olet saanut hyvin ujutettua kirjan tapahtumiin niin, ettei se vaikuta tungettelulta. Ensin epäilin edes lukea, Siriuksella tytär, öööh. Mutta totuin ajatukseen pian ja aloin pitämään ajatuksesta.

Adara on mielenkiintoinen hahmo, johon voi samaistua helposti. Itse hänen sijassaan kuvittelisin tekeväni asiat samalla tavalla, tosin ehkä olisin kertonut hieman enemmän toisen piirron syistä ja valoittanut niitä edellisestä piirrosta. Mutta siis niin toimisin minä, Adara ei ilmeisestikään niin tee (tekisikin! George voisi hieman leppyä ja ajatella asiaa...) ja siihen on tyytyminen.

Adaran ihmissuhdejutut ovat myös olleet mielenkiintoisia. Ajattelin aikaisemmin että teet jonkinlaista kolmiodraamaa Adaran, Georgen ja Fredin välille, mutta onneksi en ollut oikeassa. Dracon sotkeminen mukaan oli alussa yllättävä veto, nykyään se tuntuu luontevalta. Mutta hei. SEVERUS? Gosh. Sain repeämis-järkytys-yskäkohtauksen ja taisin vahingossa herättää äsken porukat, mutta väliäkö sillä. En ihmettele yhtään Georgen suhtautumista, mutta toivottavasti Adara selittäisi edes hänelle mistä on oikeasti kyse. Toiveajattelua, mutta minkäs teet :D

Kirjoitus on todellakin parantunut nyt kun verrataan alkua ja viimeisintä osaa, mutta aikaisemminhan mainitsit että aloitit tämän oliko se nyt viisitoistavuotiaana ja nyt siitä on ilmeisesti aikaa jo jonkin verran. Muisti voi pätkiä, mutta pätkikööt.

Hahmot olet kaikki onnistunut pitämään realistisina ja erityisesti Siriuksesta minä pidän. Siriuksen olet onnistunut saamaan mielenkiintoiseksi ja ihanan huolehtivaksi. Myös kaksoset - varsinkin George - ovat tulleet tutuiksi ja he ovat olleet erittäin aidontuntuisia. Kuten myös Harry, Hermione, Rouva Weasley, AINIIN. Severus pitää kyllä nostaa Siriuksen ohella yhdeksi helmistä, hänet olet saanut luotua aivan mahtavalla tavalla ja se on niin aidon tuntuinen ja jotenkin... en osaa selittää mutta Severus on onnistunut hahmona mitä mainioimmin. (Kuten myös Dumbledore ja okei, kaikki :'D).

Minä olen Adara/Georgen kannalla, Adara/Draco menee kyllä, mutta vain feikkisuhteena :'D Severusta on taas vaikea kuvitella Adaran kanssa mihinkään olkapäästä pitämisestä intiimimpään, mutta kieroutuneella mielellä sekin on jotenkin tullut hahmoteltua. Upsista, Voldukin on jännä hahmo. Ajatus katkeilee nyt hieman, onhan kello kuitenkin yli kaksitoista. Mutta siis, toivottavasti Adara pysyy Georgen kanssa ja tulee vielä jotain oikein kivaa pientä fluffya niiden välillä.

Yksi asia, jossa olet myös onnistunut, on tunnekuvailut. Varsinkin se pimeän piirron laittamisen kuvailu, se oli mahtavaa. Jotenkin iteäänkin alkoi mystisesti hieman koskea käteen... :D No mutta siis sanoisinko että kokonaisuudessaan tämä on ollut loistava ficci ja nyt juhlallisesti ilmoitan että en typerien ennakkoluulojen takia jätä lukematta enää mitään (katsotaanpa sitten uudestaan viikon päästä... ::)).

Tämä kommentti on kyllä mitäänsanomaton ja auttamattoman lyhyt, tämä ficci ansaitsisi kyllä paremman kommentin, mutta nyt ei tämän enempää saa revittyä irti, valitan.

Jatkoa mielenkiinnolla odottaen
- jennimur

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Lokitar - 09.07.2008 01:42:36

Vou, kiitos. Tässä tulee ihan imarrelluksi kun ties kuinka moni kertoo olleensa ennakkoluuloinen ja silti olen jotenkin onnistunut rikkomaan ne ennakkoluulot :o Kummallista. Huomasin juuri muuten, että enää nelisen sata sivua Kuoleman varjeluksia ficattavana Adaran tarinaan. Huih, mitä ihmettä mä teen sitten kun tää loppuu?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Merimoi - 09.07.2008 10:13:48

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 09.07.2008 01:42:36

Huih, mitä ihmettä mä teen sitten kun tää loppuu?

Kirjotat ite ainaki viissataa lukuu siihe lisää ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Slytherin - 09.07.2008 15:47:18

EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEI! SANO Killtti!!!! sano että Adara epäoinnistu Simeian tappamisessa ! eiiiiiiiiiiiii! :((((((((((((((
36 siidaaaanannana ihihiihi

tuntuu hirveeltä :o eikä! :(
Minua häiritsi se, että koska Draco ei onnistunut, hänet vapautetaan kuolonsyöjistä. Tuskin Voldemort päästäisi entistä kuolonsyöjää noinvain vapaaksi ? :o

Lainaus käyttäjältä: LUKU 110

hän katsoi sen rämähdystä maahan ja asteli sitten uteliaana lähemmäksi.

* Hän
Myös tässä sama luku:

Lainaus käyttäjältä: LUKU 110

hän ei odottanut, että Kalkaros pystyisikään vastaamaan.

Lainaus käyttäjältä: LUKU 113

”Avery, Mulciber”, Voldemort sanoi hiljaisuuteen ja kaksi astuivat askeleet lähemmäs Voldemortia.

Tämä oli hieman tönkkö- Kaksi astuivat lähemmät voldemortia? Ja tässähän hän kutsuu sukunimeltä mutta...

Lainaus käyttäjältä: LUKU 113

. ”Adara”, Voldemort sanoi ja Adaran sydän hypähti ylimääräisen lyönnin.

Olisi parempi ehkä Musta :D

Anteeksi, juuri nyt en saa mitään hyvää kommenttia, koska serranot alkaa, mutta kohtapiu alan lukea lisää >>>>>>>

Minuakin alkoi yököttää tuo että Draco pakotetaan saamaan puhdasverinen lapsi Adaran kanssa :s
Minua häiritsi että käytit suomennosta esim. Sakiaan, muttet Burbageen, en ole lukenut seiskaa suomeksi, mutta uskon että sillä on suomenkielinen nimi ?
Awww, Kalkaroksen ja Adaran hali :) <3
Olen JO luvusssa 117 ja se on melko saavutus :D Minua vain pelottaa, että miten tämä päättyy :s päättyykö tämäkin tyhmästi Nineteen years later... ?
Hope not.
Ja olen onnellinen koska Finniganit eivät kuolleetkaan <3 Yay. Phineas oli jossain kohtaa taaas Nigelius, ja sehän on Nigellus, mutta vaikeeta varmaan korjata jos sinä vielä tulostat kaikki osat :o

Minäkin ymmärrän miksi Adara ei antanut Harleyta varsinkaan Hagridin pepun alle, ja minua alkoi raivostuttaa, että äläs nyt pilaa tätä, mutta onneksi ihmemies Arthur keksi tultasyöksevän motskarin :D
Kunpa Adara ei kertoisi Georgielle Dracosta :s

On varmasti hirvittävää odottaa vain kaikkia tulemaan kuolemankentältä, ja sitten kun kaksi tyhjää porttiavainta ilmestyy... :s
ja ymmärsin Adaran shokin kuullessaan että Kalkaros oli se Georigen korvan syypää. VOI KUNPA HÄN JO TIETÄISI :)

Häiritsi se luvussa 121 että Finniganin talo oli siisti ja ilman kamppailun merkkejä. Eikö se ollutkaan räjähtänyt?

Hmmhmm, kivakiva, pitääpi mennä nukkumaan :) KIITOSTA :) taas.

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Lokitar - 09.07.2008 23:32:59

Slytherin, korjasin jo virheet, paitsi tuo Phineas-homman kun en sitä luultavasti ikinä korjaa ;D
Ja Finniganien kämpästä että totta kai ministeriö siivosi sen, ettei jästit ala epäilemään liikaa? Jos ei Potterien kotia lasketa niin muutenhan he aina siivoavat jäljet. En tosin nyt muista ajattelinko että Feeniksin kilta siivosi paikan, vai ministeriö... Ajattelinkohan että se oli kilta..

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 6.7 luku 143
Kirjoitti: Lokitar - 11.07.2008 00:51:11

A/N: Happy biiiiirthdaaay toooo meee! Täytän siis tänään 17!! JEE! Juhlan kunniaksi siis seuraava luku ^^

Luku 144. Oljo

He palasivat teltalle kolmisin, ja kerrottuaan tapahtumat Hermionelle, Hermionen hakattua Ronia raivoissaan hetken, Ronin pyydeltyä anteeksi ja Adaran kerrottua kuulumisiaan muille kolmelle, he päättivät painua nukkumaan. Kun Adara kaiveli teltan lipastosta jotakin jolla itse nukkua, Harry nousi yhtäkkiä vuoteestaan seisomaan ja katsoi Adaraa.
”Yhtä asiaa en tajua… Miksi sinä toit miekan minulle, jos et edes tiennyt, että siitä on minulle hyötyä hirnyrkin tuhoamiseen?” Adaran suu loksahti säikähdyksestä ammolleen. Totta, hän ei tiennyt miekan hyödyistä mitään, Kalkaros tiesi.
”Ah – öh – min-” Adara änkytti ja kaikki kolme katsoivat häntä epäröiden. Adara puraisi huultaan ja nousi ylös. Hän alkoi kävellä edestakaisin hermostuneena ja hieroi takaraivoaan. Miten ihmeessä hän puhuu itsensä ulos tästä?!

”Adara – oletko jättänyt jotain kertomatta?” Harry kysyi epäröiden ja Adara tunsi kuinka ahdistus tiivistyi teltassa.
”Niin- niinkin voisi sanoa…” Adara sanoi ja hymyili hyvin vaivaantuneesti. Hermione tuntui hapuilevan jo sauvaansa.
”Hei, se olen oikeasti minä”, Adara sanoi Hermionelle, mutta tämä ei rentoutunut.
”Kerro jotain mitä vain joku meistä tietää sinusta”, Hermione vaati.
”Äh – en minä tiedä… Harry, sinä näytit minulle lehtileikkeen äitini kuolemasta silloin Kotikolossa, vai mitä?” Adara kysyi ja Harry nyökkäsi Hermionelle. Hermione viimeinkin rentoutui.
”Mutta mitä sinä salaat meiltä nyt?” Harry kysyi.
”Se on pitkä tarina…” Adara sanoi.
”Kyllä me kuunnellaan”, Ron vaati.

Ja niin, Adara nosti vasemman hihansa ylös ja kaikki kolme kavahtivat: sysimusta pääkallo ja käärme paistoivat Adaran kalpealla, puhtaalla iholla ja näyttivät siksi kuin rupisammakolta silkkilakanalla.
”Mitä sinä –” Harry henkäisi, mutta ilmeisesti unohti sanansa saman tien, sillä hän ei jatkanut loppuun.
”Minä liityin heihin – se oli harvinaisen helppoakin, itse asiassa. Esitin rakastavani Severusta ja ne nielivät koko jutun – Severuskaan ei epäile mitään –”
”KALKAROS?!” Harry parahti kovaan ääneen.
”Joo, uskomatonta, vai mitä?” Adara sanoi ja Harry oli tyrmistynyt.
”Pääasia on, että ne ovat niin hyväuskoisia, etteivät epäile mitään – Kalkaroshan minulle okklumeuksen taidon opetti, eikä enää erota valehtelenko vai en! Toteutin Dumbledoren antaman tehtävän Kalkaroksen nenän edessä eikä hän epäillyt mitään”, Adara sanoi.
”Perhana… mutta tämähän on loistavaa! Sinä saat heidän sisäistä tietoa killalle!” Ron sanoi ja Adara nyökkäsi.

Ja kun järkytys Adaran pimeän piirrosta oli ohi, kaikki menivät nukkumaan. Adara ei suunnitellut olevansa heidän seurassaan huomista pidemmälle, sillä hänen piti palata kotiin, ettei hän huolestuttaisi Siriusta enempää. Tieto Adaran piirrosta pyyhkäisi kaikkien mielestä sen, mitä Harry oli alun perin kysynyt: miten Adara tiesi että miekasta olisi heille hyötyä.
Adara huokaisi ja painoi peittoa paremmin ylleen. Hän oli selvinnyt täpärästi…

Seuraavana aamuna, Adara päätti jäädä hetkeksi auttamaan Harrya ja Ronia muuttamaan toiseen metsään, Etelään, josta he saivat poimittua hieman sieniä ja marjoja ruoaksi. Adara auttoi heitä marjojen poiminnassa ja osui jossain vaiheessa Harryn kanssa samalle aukiolle.
”Hei – ajattelin tässä kun te kerta olette näin nälkäkuoleman partaalla että –” Adara sanoi ja otti taskustaan Siriuksen antaman peilin.
”Ota sinä tämä, niin minä otan Siriuksella olevan. Te voitte kertoa missä olette ja minä voin toimittaa teille ruokaa.”
Harry otti peilin ja katseli sitä hetken.
”Kiitti, tämä varmasti auttaa”, hän sanoi ja Adara hymyili pikaisesti.
”Ota sinä tämä, vähän niin kuin muistoksi, tämähän kuului alun perin sinun sedällesi”, Harry sanoi ja ojensi Adaralle rikkinäisen medaljongin.
”Kiitos”, Adara vastasi ja laittoi medaljongin taskuunsa.

”Vältit muuten kysymykseni eilen”, Harry sanoi ja Adaran marjojen poiminta pysähtyi siihen.
”Mistä sinä tiesit, että me tarvittaisiin sitä miekkaa?”
”No – sehän oli aika päivänselvää. Dumbledorehan testamenttasi sen sinulle, vai mitä?” Adara sanoi. Hän oli keksinyt vastauksen viimeyönä ennen nukahtamistaan.
”Miksi et sitten sanonut sitä heti eilen? Salailetko sinä vieläkin jotain?” Harry kysyi ja Adara nousi ylös. Hänen oli pakko vain karata tilanteesta nyt.
”Älä sitten usko minua. Yritin kuitenkin vain auttaa ja – ai, niin – ilman minua te ette olisi tuhonneet yhtä hirnyrkkiä!”
”Adara, en minä sillä, mutta –” Harry ei ehtinyt puolustautua kun Adara mukamas kiukunpuuskassaan kaikkoontui.

Adara huokaisi saatuaan Kalmanhanaukion oven kiinni.
”Huhhuh…”
”Adara! Palasit jo”, Sirius sanoi iloisesti ilmaannuttuaan kuistille.
”Joo… ” Adara mutisi ja halasi Siriusta pikaisesti.
”Mitä Kalkaros halusi?” Sirius kysyi. Adara kohautti olkiaan.
”Ei mitään erikoista, hän halusi vain tietää kuinka teille valehteleminen minulta sujuu”, hän vastasi. Sirius nyökkäsi.
”Palaan Tylypahkaan kun joululoma on ohi”, Adara lisäsi.
Samassa Lupin, Kingsley ja Fred saapuivat keittiöstä kuistille ja alkoivat pukea takkeja ylleen.
”Lähdemme nyt valmistelemaan huomisillan Pottervahtia. Kingsley ja Remus ovat huomisillan vieraat”, Fred sanoi ja Sirius läimäytti Lupinia ja olkapäälle ohimennen.
”Heittäkää kunnon herjaa minunkin puolestani, ja terveiset Georgelle ja sille Lee Jordanille. Sano että hänkin on tervetullut käymään jos tahtoo”, Sirius sanoi.
”Sanotaan. Nähdään taas, Adara”, Fred sanoi ja heilautti tälle kättään ennen kuin poistui ovesta, Kingsley ja Lupin perässään.

Adara asteli keittiöön syömään aamiaista, jonka rouva Weasley oli valmistanut.
Istuttuaan hetken tuolissaan Adaran katse löysi Oljon pesän. Hän muisti medaljongin taskussaan ja hänestä tuntui, että syy Oljon piileskelylle oli juurikin se, että se etsi medaljonkia epätoivoisesti. Adara otti medaljongin taskustaan, asteli Oljon pesälle ja asetti medaljongin sen pienelle nuhjuiselle pedille. Ehkä Oljo antaisi anteeksi, että se on rikki, sillä sitähän Regulus Oljolta toivoi. Että Oljo tuhoaisi sen.

Seuraavan päivän iltana Adara sai jälleen Kalkarokselta kirjeen.

Potter ja Granger ilmaantuivat Lovekivojen asunnolle tänään. Mene tapaamaan heitä ja vakuuta heidät, että sinä hoidat tästä lähin tietojen etsinnät jos he tarvitsevat apua. He eivät saa jäädä kiinni.

S.K

Adara hymähti. Miten Kalkaros luuli hänen pääsevän tapaamaan Harrya ja muita. Ovatkohan he enää edes metsässä jonne hän heidät saattoi?
Adara meni hakemaan Siriukselta peilin, joka oli vastakappale sille, jonka Adara oli antanut Harrylle. Adaran kuitenkin huhuiltua peiliin, Harry ei vastannut.
Adara ei nähnyt muuta tilaisuutta kuin yrittää, vaikka ravaaminen paikasta toiseen alkoi jo häntä ärsyttääkin. Hän hävitti kirjeen ja oli juuri kaikkoontumassa, kun hän huomasi vyötärönsä korkeudella leijailevat kaksi leipää. Sitten hän huomasi, että leipiä pitelikin pieni harmaanahkainen kotitontun käsi. Oljo seisoi Adaran jaloissa ja tuijotti johonkin seinään leivät ojentaessaan. Adara katsoi tätä hölmistyneenä. Yrittikö Oljo myrkyttää hänet?
”Nuori neiti Musta ei ole syönyt vielä illallista”, Oljo totesi.
”Öh… Kiitos”, Adara mutisi hölmistyneenä ja hänen katseensa hakeutui Oljon kaulalla roikkuvaan kultamedaljonkiin. Arvasiko Oljo että juuri Adara palautti sen?
”Jos viitsit, toisitko syötävää myös Harrylle ja muille? Jotain pientä jota on helppo kantaa?” Adara kysyi, Oljo kumarsi, mutisi jotain ja meni hakemaan lisää leipää.
Pakattuaan eväät pieneen laukkuunsa, Adara hyvästeli vielä nopeasti Siriuksen ja lähti, arvaamatta lainkaan, mikä häntä pian odottaisi…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: jjemsie - 11.07.2008 01:38:18

Heti alkuun onnittelut syntymäpäivän johdosta (:

Pidin tästäkin osasta paljon, vaikka tässä ei nyt niin hirveästi mitään tapahtunutkaan.

Adara oli taas sujautettu tuohon hienosti mukaan ja kaikki tuntui järkeenkäyvältä. Kuvittelin tuon Adaran suuttumisen Harrylle sellaisena hieman yliampuvana esittämisenä, en tiedä mistä se johtui, oliko sen tarkoitus vaikuttaa siltä? Olen nyt niin väsynyt että en oikein muuta osaa sanoa, jatka vain samaan malliin, en malta odottaa mitä Adaralle käy Lovekivojen luona ja miten hänet on saatu sujautettua sinne mukaan luontevasti. Jotenkin tuntuu että tuo viimeinen lause ei enteillyt kovinkaan hyvää...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: Justinee - 11.07.2008 01:48:39

hyvää synttäriä Fubuki :D hyvän luvun olit kyllä rustannu :) ei mulla kyllä mitään kiinnostavaa ollu... jatkoa tietysti rupeen heti kerjään ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: irvistelijä - 11.07.2008 10:09:56

Hyvää syntymäpäivää!!! (ai niin, eiks meijän pitäis antaa sulle "lahja", eikä sun meille. Ei sillä että haittaa :P)

Juups, taas kerran oli ihan himpuran hyvä luku, ja jatkoa sitten toivottavasti tosi nopeasti.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 11.07.2008 11:12:51

Onnittelut synttärin johdosta!!
Ja kiva luku taas kerran :)
Ja nyt voit alkaa solmia hirttosilmukkaa: pakko sanoa, koska minua yhtäkkiä alkoi mietityttää tuo Dean-metsä-thomas, juttu niin tarkistin sen DH:sta ja Herm sanoi metsää "The Forst of Dean":iksi.. nyt en muista miten suomennos meni, mutta tuo nyt suoraan suomennettuna olisi "Deanin metsä" joka ei siis tarkoita, että Dean (tai tämän suku) omistaisi sen vaan, että metsän nimi vaan sattuu olemaan "Deanin metsä"....
Okei nyt kun olen viilaillut pilkkua (ja kaikkea muuta mahdollista) niin tulen suosiolla hirtettäväksi...
Mutta vasta sitten kun ficci on valmis
*luikkii tiehensä eikä tiedä uskaltaako enää kommentoida* .....

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: Mya Musta - 11.07.2008 15:45:22

Hyvää syntymäpäivää Fubuki!
Niin.. siis tämä luku.. se oli taas tosi hyvä, melko lyhyt, mutta kuitenkin tuli taas paljon kaikenlaisia asioita. Oljo oli tietysti taas jolain tapaa hellyyttävä, minä niin tykkään tosta kun Oljo alkaakin yhtäkkiä tottelemaan ja tykkäämään Adarasta ja muista :)

Tämä kohta jotenkin äiritsi, Adarahan oli juuri auttanut Harryn ja kumppanit siirtymään toiseen metsään, ja silti se miettii, että tuskin ne on enää siellä Thomas metsässä

Lainaus

Ovatkohan he enää edes Thomasien metsässä?

Hyvin olit keksiny tuon, että Adara antaa oman peilin kappaleensa Harrylle, vaikkakin siitä ois Adarallekkin hyötyä, että se saa jutella Siriuksen kanssa, ja milleen se muka lähettää niille ruokaa Tylypahkasta? Ja jotenkin en oikeen usko, että Harry tahtoisi Siriuksen tuovan ruokaa, ja kun sehän oli kuitenkin Adara joka lupasi.. Ja entä miten Adara toimittaisi sitä ruokaa näille, pöllöllä ei oikeen voi lähettää, koska sitten kuolonsyöjät voi nähdä sen ja ottaa sen kiinni, ja Tylypahkassa taas ei voi ilmiintyä, joten vaihtoehdot on melko vähissä.. Ei saisi kyllä takertua tällaisiin pikkujuttuihin, mutta tämä jotenkin häiritsi :D Toivottavasti saat tämän selitettyä jotenkin järkevästi x)

Laita sitten taas heti uusi jatko kun saat kirjoitettua.

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 11.07.2008 16:26:06

Onnea vanhukselle ;D ens vuonna odottaa täysi-ikäisyys! Luettuani tuon luvun jäin miettimään, että miten ihmeessä Adara löytää Haaryn ja kumppanit jos ne jossain korvessa koisii suojataikojen sisällä, ja kun ne ei tiedä, että se on Adara, niin eihän ne välttis edes uskaltaudu kurkistelemaan, että kuka ihme siellä oikein hihhuloi.. Järkevää en nyt saa aikaiseski, muttahei, onnittelut ja jatkoa, jookos peipi?

- Myyrä

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: strawberry^spoon - 11.07.2008 21:40:49

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!!!<3 Kahta viimisintä lukua oli jälleen kerran mukava lukea... :) Oljo oli hauska tossa lopussa... ;D
Mut tässä on pari virhettä mitä löysin:

Lainaus

Liian riskialtista jos joku alkaa kyselemään häneltä miekasta.

Niin tossa luvussa 143 ku Kalkaros sanoo ton Adaralle... sehän on "alkaa kysellä"

Lainaus

”Adara, en minä sillä, mutta –” Harry ei ehtinyt puolustautua kun Adara mukamas kiukun puuskassaan kaikkoontui.

Eiks kiukunpuuska oo yhdyssana??

Joo sori noi oli aika pieniä virheitä mut oon nyt ihan innoissani ku kerranki löysin jotain korjattavaa ja voin kirjottaa jotain muutaki ku yleensä vaan hehkutan sitä et tää on niin hyvä fic... ;D Jatkoaaaaaa kiitos!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: Merimoi - 11.07.2008 23:34:24

Hääppi böörthdeei too juu mut tommoseen kohtaan ei silti saa jättää :)

^{Oli muuten typo ni korjasin :D}

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: Lokitar - 11.07.2008 23:49:50

Amy Malfoy, ok, korjaan asian, ehkä... onko sillä niin väliä onko sillä metsällä nimi?
Mya, Adara tarjosi apuaan vain joululoman ajaksi. Ja hitto, unohdin että ne vaihtoi metsää. Korjaan ton huomenna kun jaksan, nyt oon ihan poikki
Tunnelimyyrä, kai ne nyt kuulee ja näkee että se on Adara joka heitä huhuilee
strawberry^spoon, korjaan huomenna kun olen kunnolla hereillä
Merimoi, dankes ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: Inviere - 12.07.2008 18:29:22

Apua, tännehän on tullut vaikka kuinka paljon jatkoa kun olin mökillä. Adara on nyt lähtenyt Harryn ja kumppanien mukaan, hyvin olet hänet mukaan lisännyt.
Ja hyvää syntymäpäivää!!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: Katikka - 14.07.2008 22:34:18

Oii. Mahtava luku. <3 Taasen kerran. Hyvää syntymäpäivää ^_^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 144, 11.7!!
Kirjoitti: Lokitar - 16.07.2008 22:28:43

Luku 145. Kaapparijengi

Huhuiltuaan metsässä hetken, Adara onnekseen löysi Harryn, joka johdatti hänet teltalle, selvitettyään ensin varmaksi että Adara oli oikeasti hän, eikä kukaan kuolonsyöjä valeasussa.
”Anteeksi kun epäilin sinua viimeksi”, Harry mutisi ennen telttaan astumista.
”Ei se mitään, itse olin typerä kun suutuin sillä tavalla”, Adara sanoi ja ojensi Harrylle eväät, ennen kuin he astuivat sisälle telttaan. Hermione istui nojatuolissa lukemassa, Ron makasi lattialla radion kanssa ja naputteli sitä välillä ja kuunteli tapahtuuko mitään.
”Mitä sinä touhuat? Pottervahti alkaa kohta”, Adara sanoi.
”Niin alkaa, mutta en tiedä salasanaa!” Ron voihkaisi.
”Salasana on Albus”, Adara sanoi.
”Ai! Kiitti!” Ron sanoi, naputteli radiota hetken ja samassa Pottervahti alkoi kuulua.

”Pahoittelemme tilapäistä poissaoloamme radioaalloilta, mikä johtui lukuisista kotikäynneistä, joita nuo hurmaavat kuolonsyöjät tekivät alueellamme”, Lee Jordanin ääni sanoi.
”Eikö tuo ole Lee Jordan?!” Hermione henkäisi hämmästyneenä ja kyyristyi radion ääreen.
”On, aika makeeta, vai mitä?” Ron sanoi.
”Löysimme kuitenkin uuden turvallisen paikan ja minulla on ilo ilmoittaa, että tänä iltana meillä on seurassamme kaksi vakituista avustajaamme. Iltaa, pojat!”
”Moi”, kuului Georgen hiukan masentuneen kuuloinen ääni.
”Iltaa, Joki”, Fred lisäsi.
”Lee on Joki. Kaikilla on koodinimet, mutta yleensä –” Ron yritti selittää, mutta Hermione hyssytteli tätä olemaan hiljaa.

”Mutta vielä ennen kuin päästämme Ruhtinaan ja Romuluksen ääneen, kerromme lyhyesti niistä kuolemista, joita Velhoradion verkkouutiset ja Päivän Profeetta eivät ole pitäneet maininnan arvoisina. Valitamme syvästi, että joudumme kertomaan kuulijoille tänään, ei kovinkaan kauan sitten tapahtuneista Ted Tonksin ja Dirk Creswellin murhista.”
Adara löi kätensä suulleen peittääkseen järkyttyneen huudahduksen. Kaikki katsoivat toisiaan ja heidän ilmeistään huomasi, että kaikki tiesivät tasan tarkkaan, että Ted Tonks oli Nymfadoran isä. Dirk Creswellistä Adara ei ollut koskaan kuullutkaan.

”Surmattu on myös Gornuk-niminen maahinen. Jästisyntyisen Dean Thomasin ja erään toisen maahisen, joiden kummankin uskotaan liikkuneen Tonksin, Cresswellin ja Gornukin kanssa, oletetaan päässeen pakoon. Jos Dean on kuulolla tai jos jollakulla on tietoa hänen olinpaikastaan, hänen vanhempansa ja sisarensa odottavat epätoivoisesti uutisia. Samaan aikaan löydettiin Gaddleyssa viisihenkinen jästiperhe kuolleena kotoaan. Jästiviranomaiset syyttävät kuolemista kaasuvuotoa, mutta olen saanut Feeniksin killan jäseniltä tiedon, että kyseessä oli tappokirous – lisätodiste, jos olimme sitä vailla, siitä tosiseikasta, että jästien tappamisesta on tulossa jonkinlainen vapaa-ajan harrastus uuden hallituksen aikana. Lopuksi joudumme ikäväksemme kertomaan kuulijoillemme, että Bathilda Bagshotin maalliset jäännökset on löydetty Godrickin notkosta. Vaikuttaa siltä, että hän on kuollut useita kuukausia sitten. Feeniksin killasta ilmoitetaan, että ruumiissa oli selviä merkkejä pimeyden taioilla aiheutetuista vammoista.”

Tässä vaiheessa Harry oli valahtanut kalpeaksi ja näytti pahoinvoivalta.
”Tunsitko sinä Bathildan?” Adara kysyi.
”Selitän myöhemmin”, Harry sanoi.
”Hyvät kuulijat, ehdotan nyt minuutin hiljaisuutta Ted Tonksin, Dirk Cresswellin, Bathilda Bagshotin, Gornukin ja niiden jästien muistoksi, joiden nimiä emme tiedä mutta joiden murhaa yhtä kaikki pahoittelemme”, Lee sanoi ja he neljä hiljenivät, kuten radiokin. Harrykaan ei alkanut selostamaan Bathildasta mitään hiljaisella hetkellä.
”Kiitos”, Lee sanoi minuutin päästä. ”Ja nyt käännymme vakituisen avustajamme Ruhtinaan puoleen ja pyydämme tämän hetken tietoja siitä, miten velhojen uusi järjestys vaikuttaa jästien maailmaan.”
”Kiitos, Joki”, Kingsleyn ääni sanoi.
”Kingsley!” Ron huudahti ja Hermione tukki tämän suun kädellään.

”Jästit eivät edelleenkään tiedä kärsimystensä syytä ja joutuvat sietämään raskaita tappioita. Me kuitenkin kuulemme edelleen todella innoittavia kertomuksia velhoista ja noidista, jotka uhraavat oman turvallisuutensa suojellakseen jästiystäviään ja –naapureitaan usein ilman että jästit tietävät siitä mitään. Haluan vedota kuulijoihimme, jotta seuraisitte heidän esimerkkiään vaikkapa langettamalla suojataian kotikatunne jästitalon ylle. Moni ihminen säästyisi, jos ryhtyisimme tällaisiin yksinkertaisiin toimiin.”
”Entä mitä sinä, Ruhtinas, sanoisit niille kuulijoille, jotka vastaavat että näinä vaarallisina aikoina olisi pantava velhot etusijalle?”
”Sanoisin että ’velhoista etusijalla’ on lyhyt matka ’puhdasverisiin etusijalla’ ja edelleen ’kuolonsyöjiin’”, Kingsley vastasi. ”Ihmisiähän me kaikki olemme. Jokainen ihmiselämä on yhtä arvokas ja syytä säästää.”
”Erinomaisesti muotoiltu, Ruhtinas, minä äänestän sinua ministeriksi, jos me joskus päästään tästä sekasorrosta”, Lee sanoi. ”Ja nyt vuorossa Romulus ja suosittu osio ’Potterin kaverit’.”

”Se on Remus”, Adara kuiskasi, ennen kuin Lupinin ääni edes kuului.
”Kiitos, Joki”, Lupin sanoi.
”Romulus, väitätkö sinä yhä, kuten olet väittänyt joka kerta kun olet ohjelmassamme ollut, että Harry Potter on edelleen hengissä?”
”Väitän”, Lupin sanoi. ”Minun mielestäni on päivänselvää, että jos hän kuolisi, kuolonsyöjät kuuluttaisivat kuoleman mahdollisimman laajalle, koska se olisi kohtalokas isku uutta hallintoa vastustavien taistelutahdolle. ’Poika joka elää’ on edelleen kaiken sen vertauskuva, minkä puolesta taistelemme: hyvän riemuvoiton, viattomuuden, voiman, vastarinnan välttämättömyyden. Kaiken lisäksi eräs luotettavan tahon ihminen, joka on hyvin läheinen minulle, on tavannut Harryn juuri ja kertoi tämän olevan kunnossa.”
”Sepä on hienoa kuulla! Entä mitä sanoisit Harrylle, Romulus, jos tietäisit että hän kuuntelee tätä?”
”Sanoisin, että olen hengessä hänen mukanaan. Ja kehottaisin häntä seuraamaan vaistojaan, jotka ovat hyvät ja melkein aina oikeassa.”

”Ja nyt tavanmukainen raporttimme niistä Harry Potterin ystävistä, jotka kärsivät uskollisuutensa tähden?” Lee sanoi.
”No, kuten vakituiset kuulijamme tietävät, useita hiukankaan suorasanaisia Harryn kannattajia on vangittu. Sirius Mustan tytär on yhä väkisin Tylypahkassa - vaikkakin lomalla, josta on pakko palata -, kuten kaikki muutkin nykyään siellä olevat ja muun muassa Saivartelijan entinen päätoimittaja Ksenofilius Lovekiva ja hänen tyttärensä ovat mitä ilmeisimmin Azkabanissa. Ja Tylypahkan riistanvartija Rubeus Hagrid vältti täpärästi vangitsemisensa, pidettyään Harry Potterin tukijuhlaa kotonaan.”
”Miksi hän ei kutsunut minua?” Adara tuhahti ja Harry katsoi tätä kuin sanoen ilmeellään: eikö sinulla ole jo ongelmia tarpeeksi?
Adaran nyrpeys haihtui ja hän mutisi: "Ai... joo..."

”Kuolonsyöjiä paetessa auttaa varmaan jos sattuu omistamaan kuudentoista jalan pituisen velipuolen”, Lee totesi.
”Eiköhän. Tahtoisin silti tähdentää, että vaikka me täällä Pottervahdissa ihailemme Hagridin rohkeutta, emme kehota tulisieluisimpiakaan tekemään samaa. Harry Potterin tukijuhlia ei ole viisasta järjestää tässä ilmapiirissä.”
”Eipä todellakaan”, Lee sanoi, ”ehdotamme sen sijaan, että osoitatte edelleen kiintymystänne salama-arpiseen mieheen kuuntelemalla Pottervahtia! Ja nyt siirtykäämme uutisiin, jotka koskevat velhoa joka on osoittautunut aivan yhtä vaikeasti tavoitettavaksi kuin Harry. Käytämme hänestä nimitystä pääkuolonsyöjä ja minulla on kunnia esitellä avustajani syvällisiä mietteitä huhuista, joita pääkuolonsyöjästä on liikkeellä. Ole hyvä, Jyrsijä!”

”Jyrsijä?” kuului Fredin ääni. ”Minä en ole Jyrsijä, en takuulla. Minähän sanoin, että haluan olla Floretti!”
”Okei, olkoon menneeksi. Floretti, voisitko nyt kertoa mielipiteesi erinäisistä tarinoista joita olemme kuulleet?”
”Kyllä voin, Joki. Kuten kuulijamme tietävät, jolleivät ole paenneet puutarhalammen pohjaan tai johonkin vastaavaan paikkaan, tiedätte-kai-kenen strategia, jonka mukaan hän pysyttelee piilossa, on omiaan luomaan kivaa pikku pakokauhua. Huomauttaisin vain, että jos hänet olisi todella nähty aina kun niin on väitetty tapahtuneen, meillä täytyisi olla yhdeksäntoista tiedätte-kai-ketä juoksemassa ympäriinsä.”
”Mikä tietenkin sopii hänelle mainiosti”, Kingsley huomautti. ”Salaperäisyyden velho herättää enemmän kauhua kuin se, että hän astuisi näkyville.”

”Olen samaa mieltä. Yritetäänpä siis tyyntyä hivenen, ihmiset. Asiat ovat tarpeeksi pahalla tolalla ilman keksittyjä juttujakin. Otetaan esimerkiksi tämä uusi ajatus, että tiedätte-kai-kuka osaisi tappaa pelkällä katseella. Se on kuulkaa basiliski se. Yksinkertainen testi: tarkistakaa, onko sillä, joka teitä tuijottaa, jalat vai ei. Jos sillä on, voitte katsoa sitä turvallisesti silmiin, joskin jos toljottaja on tosiaan tiedätte-kai-kuka, se on todennäköisesti vihonviimeinen katseenne.”
Harry ja Adara nauroivat, Hermione virnisti ja Ron hymähti huvittuneena.

”Entä huhut, joiden mukaan hänet on nähty ulkomailla?” Lee kysyi.
”No, kukapa ei tahtoisi kivaa pikku lomaa kaiken sen raskaan työn jälkeen, jota hänkin on tehnyt?” Fred sanoi. ”Tärkeintä on, ihmiset, ettette tuudittaudu väärään turvallisuuden tunteeseen, kun arvelette että hän on poistunut maasta. Ehkä hän on, ehkä ei, mutta tosiasiaksi jää, että hän pystyy halutessaan liikkumaan nopeammin kuin Severus Kalkaros shampoopullon nähdessään, joten älkää luottako siihen että hän on jossain kaukana, jos suunnittelette jotain hivenenkään vaarallista. En olisi uskonut, että ikinä sanon näin, mutta turvallisuus ennen kaikkea!”
Harry, Hermione ja Ron nauroivat Kalkaros-vitsille niin että vesi valui heidän silmistään. Adara ei nauranut, vaan tyytyi kuuntelemaan Fredin puhetta loppuun.
”Suurkiitos viisaista sanoistasi, Floretti. Hyvät kuulijat, tähän päätyy tämänkertainen Pottervahti. Emme tiedä, milloin pystymme lähettämään seuraavan ohjelman, mutta voitte luottaa siihen että palaamme vielä. Sormeilkaa valitsimianne, seuraava tunnussana on ’Villisilmä’. Turvatkaa toistenne elämä, olkaa uskollisia. Hyvää yötä.”

”Hyvä, vai mitä?” Ron kysyi.
”Loistava”, Harry totesi ja Adara nyökkäsi.
”He ovat niin rohkeita”, Hermione totesi ihaillen. ”Jos heidät löydettäisiin…”
”No, hehän pysyvät liikkeellä, niin kuin mekin”, Ron totesi.
”Mutta kuulitteko te, mitä Fred sanoi?” Harry kysyi innoistaan. ”Hän on ulkomailla! Hän etsii edelleen sauvaa, minä tiesin sen!”
”Mitä sauvaa?” Adara kysyi ihmeissään.
”Harry”, Hermione yritti väittää vastaan, mutta Harry jatkoi innoissaan.
”Älä viitsi, Hermione! Miksi sinä olet niin lujasti päättänyt väittää vastaan? Vold-”
”Harry, EI!”
”-emort hakee seljasauvaa!”

”Harry! Se nimi on tabu!” Ron karjaisi ja hän ja Adara pomppasivat seisomaan, kun teltan ulkopuolelta kuului ilmiintymisen raksahdus.
”Minä sanoin, ettei sitä saa sanoa ääneen!” Adara sihahti heille, samassa kun ilmiskooppi, viholliset tunnistava laite jonka Harry sai Vauhkomieleltä, alkoi pyöriä vinhaa vauhtia.
”Tulkaa ulos kädet ylhäällä!” kuului karhea miehen ääni, joka kuulosti kuin koiralta jonka kurkku oli viilletty auki. Adara nielaisi ja tunsi yhtäkkiä arpia vatsassaan kirveltävän: Fenrir Harmaaselkä.
”Me tiedetään, että te olette siellä! Puolen tusinaa sauvaa tähtää teihin, eikä me piitata, kenet me kirotaan!”

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 145, 16.7!!
Kirjoitti: irvistelijä - 17.07.2008 11:50:28

Juippii olin eka :P No kuitenkin, ensinnäkin ei saa jättää tämmötteisiin kohtiin!!! Mehän kuollaan järkytyksestä kun luetaan ja ei tiedetä mitä tapahtuu ja.....

No kuitenkin, ihan mahtava luku jälleen kerran, luin niin kiireellä kun tosiaan oli niin hyvä etten kirjotusvirheisiin kiinnittänyt huomioo, jos niitä nyt ees oli.

Kiitos ja kummarrus siitä että kirjotat tätä ficcii.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 145, 16.7!!
Kirjoitti: lunaJAU - 17.07.2008 15:11:20

No siis luin kai jonnekin luvun 35 paikkeille, koska siinä vaiheessa alkoi jotenkin ärsyttää, kun luvut olivat kamalan nopeatempoisia ja tapahtumia tuli ja kuvailua ei näkynyt missään.

Tiedän, että tämä on pitkä juttu ja koostuu pitkästä aikavälistä, mutta silti teksti oli liian nopeaa.

Katsoo luenko loppuun. Mutta muuten ihan kiva. ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 145, 16.7!!
Kirjoitti: Musta-Anturajalka - 17.07.2008 19:16:37

Hmm. Alotin lukemaan tätä ficciä ihan siis alusta, mutta lopetin jossain vaiheessa lukemisen. Pidin tauon. Sitten mä luin ton vipan osan ja aattelin nytten sitten kommentoida. :)

Eli mun mielestä sä kirjotat helposti luettavaa tekstiä, jossa on sopivasti kaikkea. :)
Tavallaan yksi asia mua kuitenkin häiritsee.. Kun tuota, kirjoitat puoliksi niinkuin omaa tarinaasi ja puoliksi lainaat tekstiä aika lailla suoraakin, kirjoista.
En tiedä haittaako se muita niinkään. Mutta itse mietin välillä tekstiä luettaessa, että "tapahtuukohan tässä nyt niin seuraavaksi, kuin kirjassa tapahtuu? aa, joo, kyllä tapahtuu"..
Tarkoitan siis vain, että olisi mukavaa jos pystyisit vähän muokkaamaan tekstiä, jos lainaat sitä kirjoista. ;)

Anteeksi, jos teksti on kutakuinkin epäselvää, etenkin tuo mun "rakentava".. :D Olen aika huono kirjoittamaan rakentavaa toisille.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 145, 16.7!!
Kirjoitti: Lauren - 17.07.2008 19:40:41

Ja pitkästä aikaa olen täällä kommentoimassa. Kylläpäs olen monta lukua jättänyt väliin, mutta kaikki on ollut hyviä. Rakentava taisi jäädä Helsingin Mustasaareen, jossa vietin melkein koko kesäkuun, enkä aio palata sinne vapaaehtoisesti, joten jäät ilman rakentavaa, sori.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 145, 16.7!!
Kirjoitti: Lokitar - 18.07.2008 01:17:31

irvistelijä, njähhäh, kärsi >:]
lunaJAU, kerrankin joku joka ilmoittaa jättäneensä ficin kesken! kukaan ei ole aiemmin ilmoittanut olemassaolostaan. Ja totta on kyllä, alku on hiukka tönkköä ja kirjaa seuraavaa koska tosiaan 13-14-vuotias sillon oli :/
Musta-Anturajalka, voin luvata, että tarinan loppu ei ole mitään kirjaan nähden ;)
Lauren Swann, welcome back ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 145, 16.7!!
Kirjoitti: Musta-Anturajalka - 18.07.2008 12:39:17

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 18.07.2008 01:17:31

Musta-Anturajalka, voin luvata, että tarinan loppu ei ole mitään kirjaan nähden ;)

Okei. :D Luultavasti kyllä luen tarinasi loppuun, ei siinä mitään. :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 145, 16.7!!
Kirjoitti: strawberry^spoon - 18.07.2008 17:13:40

Huiiii... jännittävää. Laitahan jatkoa pian! :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 145, 16.7!!
Kirjoitti: Lokitar - 22.07.2008 01:55:48

Luku 146. Paluu Malfoyn kartanoon

Oli pilkkopimeää, kun Ron oli naksauttanut Dumbledorelta saamaansa pimeytintä. Hermionen sauvasta singahti valkoinen valo päin Harryn kasvoja ja tämä kaatui kasvot edellä maahan. Adara nousi seisomaan ja kaikkoontui kahdenkymmenen metrin päähän teltasta ja katsoi kaukaa kun Fenrir Harmaaselkä ja muutama muu kaapparijengiläinen asteli telttaan sisälle juuri Adaran kaikkoontumisen jälkeen. Adara toivoi, että Harry ja muut pääsivät karkuun turvallisesti, muttei voinut tehdä mitään auttaakseen. Hän olisi jäänyt kiinni Fenririn edessä.
Teltan ulkopuolelle jäi muutama kaapparijengiläinen kahden sidotun vankinsa kanssa vahtimaan.

Kului hetki ja Adara kuuli, kuinka Ron huusi jotakin vihaisesti. Hermione kiljui jotain ja äänet vaikenivat puheeksi. Adara asteli viimein esille puiden takaa ja astui muina miehinä teltan eteen. Kaapparijengiläiset kohottivat sauvansa, Adara nosti vasemman käden hihansa ja kauhukseen huomasi, että toinen kaapparijengin vangeista oli Dean Thomas. Toinen taas oli pieni vanha maahinen.
”Harmaaselkä, täällä olisi eräs tuttu!” yksi jengiläisistä sanoi ja Dean Thomas kohotti kasvonsa Adaraa ja tämän pimeän piirtoa kohti.
”Sinä!” Dean henkäisi kauhuissaan. ”Petturi!”
”Hiljaa!” äsken Harmaaselälle huutanut jengiläinen sanoi ja potkaisi maassa istuvaa Deania vatsaan.

Adara asteli tyynesti telttaan, joka oli kadottanut jo kaikki Hermionen tekemät suojaloitsut.
”Fenrir, saavuitpa nopeasti”, Adara sanoi astuessaan telttaan. Fenrir nosti katseensa maassa makaavasta Harrysta – jonka kasvot olivat turvonneet ilmeisesti Hermionen loitsun ansiota tunnistamattomiksi – ylös Adaraan.
”Kappas, Musta. Mitä sinä täällä?”
”Huomasin että täällä liikkui karkureita ja lausuin Pimeyden lordin nimen saadakseni vähän apua”, Adara totesi. Fenrir näytti yllättyneeltä.
”Sinä lausuit Pimeyden lordin nimen?”
”Niin, minä”, Adara vastasi. Fenrir nosti Harryn hiuksista pidellen ylös ja katsoi taas Adaraan.
”Nämä ovat epäilemättä Tylypahkasta – satutko tietämään keitä nämä ovat?”
Adara ei ehtinyt miettiä vastausta, kun yksi kaapparijengiläisistä nosti teltan lattialta yhden Päivän profeetoista.

”Näyttävät epäilyttävästi niiltä Pottereiden kavereilta. Katsopas, niiden kuvat on lehdessä. ’Hermione Granger, kuraverinen, jonka tiedetään kulkevan Harry Potterin kanssa.’”
”Niinkö siellä lukee?” Fenrir kysyi kiinnostuneena ja katsoi Adaraan ja pudotti Harryn lattialle.
”Mitäs sanot, Musta, onko tuo se kuraverinen?” Adara katsoi pelokasta Hermionea ja nyökkäsi.
”Ei epäilystäkään, hän se on”, Adara sanoi ja tiesi, että jos hän valehtelisi, hän vain jäisi kiinni.
”Sittenhän tuo turvonnut naama kuuluu Potterille, luulin tosin että hän käyttää laseja –”
”Löysin lasit!” yksi kaappareista sanoi ja antoi ne Fenrirille. Fenrir laski lasit Harryn nenälle ja katsoi tätä hetken.
”Mitä luulet, Musta? Onko tämä Potter?” Adara tuijotti tutkivasti Harrya.
”Vaikea sanoa… Ehkä jonkun loitsun avulla hän näyttäisi tuolta… mutten tiedä”, hän vastasi.

”Mitä meidän tulisi tehdä, Harmaaselkä?” yksi jengiläisistä kysyi. Fenrir mietti.
”Voisin vannoa, että jos Potterin parhaat kaverit ovat täällä, niin tuo yksi on Potter itse. Kutsutaan pimeyden lordi”, hän sanoi ja Adaran vatsassa muljahti.
”Kutsutaan? Tänne?”
”Ei tietenkään tänne! Viedään ne Malfoyn kartanolle, siellä lordi nykyään asuu”, Fenrir sanoi ja riuhtaisi Harryn seisomaan. Kaapparijengiläiset raahasivat Harryn, Hermionen ja Ronin ulos teltasta, sitoivat ja pistivät samaan paikkaan Dean Thomasin ja toisen vangin kanssa, Fenrir nappasi Rohkelikon miekan ja Adara nappasi vaivihkaa Harryn pienen pussin, kun Harry muodosti huulillaan sanan ”pussi” hänelle. Sitten he kaikki kaikkoontuivat Malfoyn kartanon portin luo. Adara nosti vasenta hihaansa näyttääkseen portille piirron, ja portti aukesi. Hän mietti kuumeisesti miten hän saisi autettua Harryn ja muut pakoon ilman että hän jää itse kiinni…

He astelivat ulko-ovelle, jonka Narcissa tuli avaamaan.
”Adara! Pitkästä aikaa – Mitä tämä on?” hän kysyi hämmästyneenä kun näki kaikki vangit ja kaapparijengiläiset.
”Kuka sinä olet?” Narcissa kysyi Fenririltä.
”Kyllä sinä minut tunnet! Fenrir Harmaaselkä! Me ollaan napattu Harry Potter!” Narcissa oli hetken vaiti ja näytti punnitsevan vaihtoehtojaan.
”Tulkaa sisälle”, hän mutisi ja kääntyi. Vangit raahattiin kovakouraisesti portaat ylös ja Adaran teki kipeää kuulla Hermionen itku ja Ronin kivusta vinkaisut.
”Emme ole vielä varmoja, onko hän Harry Potter”, Adara sanoi Narcissalle.
”Sinähän tunnet hänet, miten voi olla ettet tunnista häntä?” Narcissa kysyi.
”Tuon pojan kasvot ovat muuttuneet loitsun voimasta, on vaikea sanoa onko hän Harry”, Adara sanoi.
”Ehkäpä Draco tietää”, Narcissa ehdotti ja osoitti olohuoneen sohvalle.

Draco nousi hitaasti sohvalta ja Adara näki Luciuksen saapuvan käytävästä saliin.
”Mitä täällä metelöidään?” Lucius kysyi.
”Nuo sanovat, että heillä on Harry Potter. Draco, tule tänne”, Narcissa sanoi kylmäkiskoisesti.
Draco asteli lähemmäs Harrya, katse vältellen poissa Adarasta.
”No, Draco? Onko se Harry Potter?” Lucius kysyi.
”En pysty sanomaan varmaksi”, Draco vastasi.
”Katso huolellisesti! Mene lähemmäs!” Lucius yllytti innoissaan. Adara perääntyi kauemmas kaappareista ja jäi miettimään. Miten hän saa kaikki kaapatut pois täältä?
Dracon katse harhaili Fenririn ja Luciuksen puhuessa kaikkialle muualle, paitsi lähelle Adaraa, ja Adara ymmärsi kyllä miksi. Draco oli yhä loukkaantunut kun Adara oli rakastunut Severukseen, tai niin hän Dracon antoi luulla…

”Potter, vai?” kuului ilahtunut kirkaisu ja Adara huomasi Bellatrixin saapuneen paikalle. Adara katsoi tätä pikaisesti inhoten, mutta verhosi ilmeensä sitten tyyneydellä ja itsevarmuudella. Bellatrix huomasi viimein Adaran ja pysähtyi niille sijoilleen.
”Ai. Sinä”, hän totesi yhtä inhoten kuin Adara oli häntä katsonut. Bellatrix käänsi katseensa taas Fenririin ja muihin.
”Jos Potter on täällä, meidänhän täytyy kertoa Pimeyden lordille!” hän sanoi ja kiskaisi hihaansa ylös. Lucius tarttui pikaisesti Bellatrixia ranteesta ja esti tätä kutsumasta Voldemortia.
”Minä kutsun hänet, Bella, Potter on tuotu minun talooni ja on siis määräysvallassani –”
”Sinun määräysvaltasi! Sinä menetit määräysvaltasi kun menetit sauvasi!” Bellatrix ilkkui ja Adara ei jaksanut kuunnella. Hän vajosi taas ajatuksiinsa… Ja sai idean. Oljo oli alkanut pitää hänestä, joten jos hän pyytäisi Oljoa hakemaan Dobbyn, Dobby voisi kaikkoonnuttaa kaikki pois!

”SEIS! Älä koske siihen, me tuhoudutaan kaikki, jos Pimeyden lordi tulee nyt!” Bellatrix huudahti ja Lucius ei koskenut piirtoonsa. Adara kohdisti katseensa taas heihin.
Bellatrix asteli erään kaapparin luo ja osoitti Rohkelikon miekkaa.
”Mikä tuo on?”
”Miekka”, kaappari murahti kuin itsestäänselvyytenä.
”Anna se tänne.”
”Se ei taida olla sinun. Minä sen löysin.”

Kuului vain pamaus ja punainen valo välähti kun kaappari tainnutettiin. Bellatrix tainnutti kaikki muutkin, paitsi Fenririn, jonka hän pakotti polvilleen lattialle ja osoitti tätä kurkkuun sauvalla. Hän heristi mielipuolisena miekkaa tämän edessä ja kysyi: ”Mistä sinä sait tämän?”
”Kuinka sinä uskallat?” Fenrir kysyi ja Adara ei tiennyt kumpi oli juuri silloin pelottavamman näköinen: mielipuolinen Bellatrix vai raivostunut Fenrir?
”Mistä sinä löysit tämän miekan? Kalkaros lähetti sen Irvetaan minun holviini!”

”Se oli noiden teltassa! Päästä minut irti!” Fenrir karjui ja Bellatrix loihti tämän ylös.
”Severus lähetti?” Adara kysyi.
”Ooi, kutsut häntä jo ihan Severukseksi? Jos en paremmin tietäisi, luulisin että te olette rakastavaisia.”
”Etkö ole jo kuullut, Bella? Adara ja Kalkaros aikovat mennä vihille pian”, Lucius totesi.
Anteeksi mitä?! Adara ajatteli, muttei antanut sen näkyä ulospäin. Toisin kuin Bellatrix, jonka leuka loksahti auki. Adara saattoi kuulla Harryn, Hermionen ja Ronin supisevan keskenään ja Dean Thomasin henkäisevän äänekkäästi.

”Mitäh? Severus Kalkaros ja tuo verenpettureiden rääpäle?”
”Varo sanojasi”, Adara sanoi kylmästi.
”Tai mitä? Rakas Severus tulee ja kostaa minulle. Hui, pelottaa”, Bellatrix ilkkui ja kääntyi muihin päin.
”Vangit on sijoitettava kellariin siksi aikaa kun minä mietin mitä tehdä!”
”Tämä on minun taloni, Bella, sinä et jaa määräyksiä minun –”
”Tee niin kuin sanon! Sinä et aavistakaan, millaisessa vaarassa me olemme!” Bellatrix kiljui Luciukselle.
”Harmaaselkä, vie vangit kellariin”, Narcissa käski.
”Odota. Kaikki paitsi… paitsi kuraverinen”, Bellatrix lisäsi ja Adaran sisällä kuohahti. Mitä Bellatrix oikein aikoi?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 146, 22.7!!!
Kirjoitti: Merimoi - 22.07.2008 02:34:53

UAHH!! En kirjassa pahemmin tykännyt siitä kaapparisysteemiluvusta, mutta tämä saattoi muuttaa käsitystäni. Ei virheitä, tai sitten oon vaan soke :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 146, 22.7!!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 22.07.2008 08:28:33

UUuu!!!! Jännäksi menee!! ;)
Mitähän ne nyt keksii :) muhaha......
Hyvin sait Adaran hivutettua Fenririn ja muiden mukaan, ilman paljastumista... Ja ne menevät vihille *aawwss* :)

Mutta nyt käy jännäksi, vaikka on kirjan lukenut, on tämä iiiihan eri asia, eli jatkoa vaan kehiin! :)

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 146, 22.7!!!
Kirjoitti: Lokitar - 22.07.2008 12:36:10

Amy, varsinkin kun jos Bellatrix kiduttaa Hermionea, Adara ei voi tehdä mitään ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 146, 22.7!!!
Kirjoitti: irvistelijä - 22.07.2008 18:26:00

Voihan nenä. EN varmaan muuta sano, oli ihan s******N hyvä :)

Rakentava jäin tanssisalille hämeelinnaan :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 146, 22.7!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 22.07.2008 20:21:20

ZOMGGII.... Mä jo aattelin et Adara jää sinne telttaan, ja kun ne ukkelit tulee se sanoo, että se löysi ne ja oli sano sen Voldun nimen et sais apujoukkoja (tän oikeestaan lainasin sun tekstistä, hyvin keksitty :P) kun ne meinas saada ylivoiman x) jotenki näin, olis kert luullu et ne kaikki ois voinu sitte ilmiintyä pois sieltä jonnekkin kauas ja ottaa mukaansa vaan tärkeimmät tavarat ja palata myöhemmin kattomaan onko mitään enää jäljellä (omia sepustuksia, älä välitä :D)
Luku oli kumminkin taas hyvä, ja hauska myös, vaikka olikin hauska lukea, että Kalkaros on uskotellu että ne menee kohta naimisiin, mutta älä kiltti Fubuki toteuta sitä, Adaran on tarkotus mennä naimisiin Georgen kanssa, ja nää avioerot nyt on mitä on.. tosin se jäis kyllä leskeks jos käy edes vähän niinku kirjassa.... olis se silti ilkeetä, ajattele Siriuksen reaktiota, se kun just osti sen puvunki :O ois se aika hirveetä 8)
Karkas taas melko sivuraiteille tääki kommentti... ja piti tulla jotain rakentavaaki mukaan, ja pyh! ei onnistu :D
Sen voin kumminki sanoo, et kirjotusvirheitä en huomannu, enkä mitään muitakaan virheitä, enkä niitä niin tarkkaillukkaan, tarinan loistava juoni vei mukanaan ;D

Pian uusi luku! <3 ja joitain ilosta, kiltti :) vaikka Siriusta ;D

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 146, 22.7!!!
Kirjoitti: Lauren - 24.07.2008 19:41:13

Hyi kun tuntuu kamalalta Adaran puolesta. Kun se joutuu kattoon (ja kuuntelemaan) kun sen ystävät kärsii. Ja olen tyytyväinen siitä, miten sait Adaran tungettua tuohon kohtaan sopivasti. Mutta älä vaan tuhoa enempää Adaran ja Georgen suhdetta (palaahan ne takas yhteen?) minä kun niin rakastan sitä. Virheitä en huomannu, tai sitten huomasin mutta en muista nyt missä kohtaa, luultavimmin en huomannut. Laitas lissää jatkoa.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 146, 22.7!!!
Kirjoitti: Slytherin - 24.07.2008 20:39:54

45^^^^^^^!!!! Hihihihihi
Hömhöm.
eli 134. Liemessä lukua en jaksanut lukea kun vain alun, joten päätin nyt kommentoida muuta.

Tuo ajankääntö sähellys oli liikaa aivoilleni. En pitänyt siitä, koska oli kivaa kun Adara oli kuolonsyöjä :)
Ja minua häiritsee että Fre/george sanoi että Ron on tullut kotiin. Hän oli Shell Cottagessa eikä kotikolossa :) koska ei halunnut mennä kaksosten pilkattavaksi kotikoloon ;)

Virheitä ei löytynyt, kun että George pitää Adarasta ja niin edespäin :) se on suurin virhe :D
En pidä enää edes Draco/Adarasta :s haluan Severus/Adaraa! :'''DD tiedä miksi.

Voi, kiltti, kai tämä loppuu silleen, että Adara pelastaa Severuksen ja he saavat lapsia (ikäeroa ei ole olemassakaan) :) yay, kiitos! :''''D

Kivasti sait Siriuksen takaisin, tuollalailla viisaasti, ja että Adara ja Sirius tietävät hirnyrkeistä ja tällein :)

Päivän Profeetassa kun oli tuo kuulutus niin odotin näkeäni Dean thomasin nimen siin :o mutta ei.

ah, kunpa jaksaisin nyt lukea lisää, mutta olen jo lukenut niin kauan ! :D alan jo saavuttaa !

Arvaa onko hirveää, koska olen tottunut lukemaan tätä ficciä, ja tiedän että on viellä kaksikymmentä lukua, ja sitten kun olen luvussa 146, pitää odottaa. Ei semmoinen käy!

KIITOS KAMALASTI :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 146, 22.7!!!
Kirjoitti: Lokitar - 24.07.2008 21:15:27

Dodii, pitkä viesti johon vastata taas vaihteeksi. Ensinnäkin:

Lainaus

Ja minua häiritsee että Fre/george sanoi että Ron on tullut kotiin. Hän oli Shell Cottagessa eikä kotikolossa Hymyilee koska ei halunnut mennä kaksosten pilkattavaksi kotikoloon

Kirjassa. Ei tässä ficissä. En tajua kun ensin valitetaan että seuraan liikaa kirjan tapahtumia ja sitten kun en seuraa niin siitä huomautetaan että se on VIRHE! :D

Jos haluat Severuksen pedofilioivan, lue Sev/Her ficcejä xD

Lainaus

Voi, kiltti, kai tämä loppuu silleen, että Adara pelastaa Severuksen ja he saavat lapsia (ikäeroa ei ole olemassakaan)

Ei, ei pääty.

Kiitos kommentistasi ;D

Merimoi, hyvä jos ei oo virheitä, tarkastin sen moneen kertaan ennen ku pistin esille :)

Mya Musta:

Lainaus

Adaran on tarkotus mennä naimisiin Georgen kanssa, ja nää avioerot nyt on mitä on.. tosin se jäis kyllä leskeks jos käy edes vähän niinku kirjassa....

Se on Fred joka kuolee, ei George o_O

Otsikko: Luku 147. Hyvästi Dobby
Kirjoitti: Lokitar - 24.07.2008 21:31:20

Luku 147. Hyvästi Dobby

”Ei! Saatte minut! Ottakaa ennemmin minut!” Ron huusi ja Bellatrix läimäytti tätä kasvoille.
”Jos hän kuolee kuulusteluissa, otan sinut seuraavaksi. Verenpetturi on aina minun kirjoissani heti kuraverisen jälkeen.” Adara puraisi huultaan ja mietti. Hänen täytyi toimia, ja ripeästi. Hän haukotteli välinpitämättömästi ja venytteli.
”Taidan ottaa nokoset, onko missään vapaata huonetta?”
”Dracon makuuhuoneen kerroksessa on yksi. Ensimmäinen ovi oikealla”, Narcissa sanoi.
”Kiitos”, Adara sanoi ja lähti salin halki kohti ovea.
”Tarvitsetko mitään?” Narcissa huikkasi perään.
”En, otan teetä vasta herättyäni”, Adara vastasi ja sulki käytävän oven perässään. Hän kiiruhti Narcissan neuvomaan huoneeseen, varmisti että ovi oli lukossa ja sanoi: ”Oljo. Oljo!”

Kuului pieni räksähdys ja likainen pieni kotitonttu seisoi Adaran jalkojen juuressa.
”Niin, neiti?”
”Tarvitsen apuasi. Hae kotitonttu Dobby, ja käske sen ilmiintyä tämän kartanon kellariin. Ja sano, ettei se saa tulla kuolonsyöjien näkyville”, Adara pyysi. Oljo kumarsi.
”Mitä vain neiti pyytää… Oljo tottelee.”
Pieni poksahdus ja Oljo oli poissa. Adara istuutui vuoteelle ja asettui sitten makaamaan, silmät kuitenkin apposen auki. Hän mietti vielä toistamiseen miksi ei pyytänyt Oljoa menemään kellariin. Hän ei luottanut Oljoon vielä täysin. Oljo saattoi pitää Adarasta, mutta Harrysta, Ronista ja Hermionesta taatusti ei. Kuka tietää suostuisiko Oljo auttamaan heitä Adaran pyynnöstäkään?
Samassa Adara kuuli Hermionen kiljuvan, kerrosta alempana salissa.
Adara ummisti silmänsä. Tuntui hirveältä, kun hän ei itse saanut toimia!

Hän otti Harryn pussin ja avasi uteliaana sen. Sisältä löytyi sieppi sekä Harryn taikasauvan puolikkaat – Adara henkäisi. Puolikkaat? Harryn sauva oli rikki?
Adara yritti korjata sen entiustus-loitsulla, mutta mitään ei tapahtunut. Tyttö huokaisi pettyneesti ja puristi sauvan puolikkaita kuullessaan Hermionen jälleen kiljuvan.
Kuului pieni poksahdus, ja Oljo oli Adaran edessä lattialla.
”Dobby on nyt kellarissa. Tahdotteko muuta?” Kuului taas Hermionen kiljaisu ja Adara paiskasi Harryn tavarat takaisin pussiin.
”Huoneessani on pullo, joka on täynnä Feeniksin kyyneliä. Ota se ja pidä sitä turvassa kunnes minä kutsun sinua”, Adara käski ja Oljo kumarsi ja katosi.

”EEEEIII!” kuului Ronin huuto ja Adara ponkaisi ylös. Jotain tapahtui. Adara loikkasi alas vuoteelta ja juoksi kohti salia juuri nähdäkseen kuinka Bellatrix piti puukkoa Hermionen kurkulla.
”SEIS TAI TYTTÖ KUOLEE!”
Adara näki Harryn kurkistavan sohvan takaa.
”Pudottakaa sauvanne. Pudottakaa ne, tai saatte nähdä miten saastaista hänen verensä onkaan!” Adara koki olonsa toivottomaksi. Hän näki Luciuksen kaatuneen tuhkaiseen takkaan ja menettäneen tajuntansa, joten hän vain riensi auttamaan tätä.
”Sanoin, että pudottakaa ne!” Bellatrix kiljui.
”Hyvä on!” Harry huusi ja pudotti sauvan lattialle. Ron teki samoin ja Adara auttoi Luciuksen makaamaan selälleen lattialle. Hän esitti etsivänsä tältä jotakin vaurioita, kun Bellatrix hymyili omahyväisesti.
”Draco, ota sauvat! Pimeyden lordi on tulossa, Harry Potter! Kuolemasi lähenee!” Adaran vatsassa muljahti ja hän pyyhki pienen verivanan Luciuksen otsalta.

Yhtäkkiä heidän yläpuoleltaan kuului omituista kirskuvaa ääntä ja Adara ehti vain katsoa, kun kristallikruunu alkoi pudota kohti lattiaa. Hän asettui Luciuksen suojaksi melkein automaattisesti, tajuttuaan kuinka kauas kristallikruunun sirpaleet lentäisivät. Vain muutama kuitenkaan osui Adaraan, mutta Narcissa näki mitä hän teki ja teki tälle kiitoksellisen nyökkäyksen. Adara nyökkäsi takaisin ja huomasi kuinka intiimisti Draco tuijotti häntä sillä hetkellä. Adara nousi ylös ja näki kuinka Harry tainnutti Fenririn. Narcissa kiskoi Dracoa syrjemmälle ja kiljui katse katossa.
”Dobby! Sinä! Sinä pudotit kattokruunun?!”
Kattokruunun ketjussa roikkunut pieni kotitonttu, Dobby, tiputtautui sulavasti lattialle ja heristeli sormeaan Narcissalle.

”Ei saa satuttaa Harry Potteria!”
”Tapa se, Cissy!” Bellatrix kiljui, mutta kuului pieni poksahdus ja Narcissan sauva lensi tämän kädestä. Nyt kaikki, Draco, Narcissa ja Bellatrix olivat sauvattomia. Vain Bellatrixilla oli puukkonsa.
”Senkin saastainen pieni apina! Kuinka sinä uskallat ottaa noidalta sauva, kuinka sinä uskallat uhmata isäntiäsi?!” Bellatrix rääkyi ja katsoi Adaraan, joka ei onnekseen pitänyt sauvaansa näkyvissä – Bellatrix oli selvästi olettanut että Adaralla olisi vielä sauva – kuten olikin, mutta Adarahan ei sitä heille paljastanut.

”Dobbylla ei ole isäntää! Dobby on vapaa kotitonttu ja tuli pelastamaan Harry Potterin ja hänen ystävänsä!” Dobby huudahti ja Harry heitti yhden kaappaamistaan sauvoista Ronille. Ron nappasi sen ja kaikkoontui Hermionen kanssa. Harry kierähti Lujahaan luokse, otti tästä tiukasti kiinni, tarttui Dobbya kädestä ja he kaikkoontuivat juuri kun Bellatrix heitti heitä kohti puukkonsa. Adara nielaisi. Puukko katosi samalla kuin kolmikkokin…

Adara esitti etsivänsä sauvaansa, kun Bellatrix tarttui raivoissaan häntä olkapäistä.
”Sinä! Mene heidän peräänsä! Nyt heti!”
”Oletko totaalinen ääliö? Ilmiintyisin ilman sauvaani? Älä naurata!” Adara huusi tälle ja riuhtaisi itsensä irti. Hän tähyili ympärilleen ja esitti näkevänsä vilauksen jostain sauvaa muistuttavasta. Hänestä tuntui äärettömän hyvältä kun hän sai huutaa Bellatrixille. Vaikkei Bellatrix ollut tappanut Siriusta uudessa tulevaisuudessa, Adara inhosi tätä silti yhtä paljon.
”Missä Piskuilan on? Hänenhän piti noutaa Potter ja Weasley!” Bellatrix rääkyi herättäessään juuri tainnutettua Fenririä.
”Minä voin etsiä”, Adara sanoi ja lähti kellaria kohti. Hän löysi vankilana käytetyn tyrmän helposti, mutta siellä oli pilkkopimeää.
Hän loihti huoneeseen valoa ja kohtasi kaksi kammottavaa silmää jotka tuijottivat häntä kohti.

Peter Piskuilan makasi kuolleena, hopeinen kätensä kurkullaan, kasvot sinertävinä ja silmät kuin kuopistaan ulos pullahtaneina. Adaraa oksetti ja hän nojasi taaksepäin seinään, peittäen suunsa kädellään.
”Adara, kaikki ok-” hän kuuli Dracon äänen, ja tämä näki myös Peterin ruumiin.
”Pyhä…” Draco mutisi mutta Adara ei kuullut loppuosaa sillä hän haukkoi niin kovaan ääneen henkeä.
”Oletko kunnossa?” Draco kysyi.
”Joo… Joo… Ihan kunnossa”, Adara mutisi ja nousi normaaliin ryhtiinsä.
”Pitäisi varmaan kantaa hänet ylös”, Draco ehdotti ja tarttui Peteriä jaloista.
”Niin, niin kai”, Adara sanoi ja tarttui Peteriä käsistä. Ne olivat yhä lämpimät.

Kun he saapuivat saliin, ja huomasivat raivoissaan liikehtivän Voldemortin takan edessä, Peterin ruumis putosi maahan kuin salamaniskusta.
Voldemortin katse hakeutui kuolleeseen Peteriin ja hänen raivonsa yltyi. Hän ei sanonut mitään, vaan käveli Bellatrix perässään ja kuiskaili jotakin tälle ja Bellatrix vastaili. Voldemortin katse nauliutui hetkeksi Adaraan.
”Musta, mene Potterin ja muiden luokse. He eivät saa alkaa epäilemään sinua.”
”En tiedä minne he menivät, herrani”, Adara sanoi.
”ETSI HEIDÄT!” Voldemort sihahti. Adara nyökkäsi ja poistui kiireellä huoneesta ja kartanon pihalle. Hän mietti hetken ja ajatteli, että Harry oli ehkä palannut teltalleen.

Hän kuitenkin veti vesiperän. Teltalla ei ollut ketään. Adara loihti teltan ja kaikki tavarat kasaan. Otti kaiken isoon reppuun ja kaikkoontui nyt Kalmanhanaukion luo. Hän asteli kotinsa ovesta sisään, laski repun lattialle. Remus ja Sirius nousivat olohuoneen nojatuoleista ja astelivat tämän luokse.
”Onko Harry täällä?” Adara kysyi.
”Ei, miksi olisi?” Sirius ihmetteli.
”Heidät vangittiin Malfoyn kartanoon, mutta he pakenivat Dobbyn ja Oljon ansiota –”
”Oljon?” Sirius toisti hämmästyneenä. Adara jatkoi: ”Ja Pimeyden lordi käski minua etsimään heidät. Oletteko varmoja etteivät he käyneet täällä?”
”Ei, eivät ole täällä”, Remus sanoi.
”Ehkä he menivät Kotikoloon?” Sirius ehdotti.
”No, minä jatkan etsimistä. Kirjoitan teille pian”, Adara lupasi ja painoi huulensa isänsä poskelle pikaisesti, ennen kuin hän astui ulos ja kaikkoontui Kotikoloon.

Hän ei uskaltanut mennä kertomaan rouva Weasleylle tapahtumista, joten hän vain kurkisti Kotikolon ikkunasta sisään, muttei nähnyt mitään mikä todistaisi Harryn saapuneen sinne. Itse asiassa talossa ei ollut ketään. Olivatkohan Weasleyt etsineet turvallisemman paikan asua?
Adara kaikkoontui taas, tällä kertaa Tonksien talolle, mutta juteltuaan Nymfadoran kanssa, ilmeni, etteivät he olleet sielläkään.
Adara kaikkoontui vielä kerran, tällä kertaa Billin ja Fleurin uuteen kotiin, Simpukkamökkiin, jossa häntä odotti kamala, surullinen ilmapiiri. Harry itki pihalla ja kaivoi lapiolla kuoppaa pensasaidan juurelle. Kaikki muut olivat sisällä ja juttelivat kiivaasti jostakin. Hermionea ei tosin näkynyt.

”Harry?” Adara sanoi arasti ja poika pyyhki äkkiä silmiään hihaansa, mutta kyyneleitä tulvi vain lisää. Hänen jalkojensa juurella oli pieni möykky, Harryn takin alla. Adaralla oli jo kylmä aavistus, mikä lause häntä odotti. Kaikesta huolimatta, hän kysyi.
”Harry, mitä tapahtui?”
”Dobby… on kuollut”, Harry sanoi ja itki taas, nojaten päätään lapion päätä vasten. Adara tunsi kuinka paino laskeutui hänen rinnalleen ja hänen silmiään kuumotti. Hän riensi Harryn luokse ja kietoutui tämän kaulaan lohduttavasti, kun Harry alkoi itkeä hillittömämmin ja kietoa käsiään Adaran selälle surun murtamana. Ei tässä näin pitänyt käydä… Adara ajatteli ja rutisti pojan paitaa käsillään.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 147, 24.7
Kirjoitti: Mya Musta - 25.07.2008 14:24:56

Luku oli taas hyvä ja Adara oli ujutettu mukaan tarinaani hienosti jälleen kerran.
Peterin ruumiin kuvailu..... ei olisi välttämättä tarvinnut kertoa niin yksityiskohtaisesti, nyt se kuva kummittelee mielessä :P toivottavasti se menee pian ohi..
Mistä Adara muuten tiesi tosta Simpukkamökistä? Mainitsiko Ron sen joskus, vai milleen? mä en ainakaan muista mitään sellasta......

Ja taas koettiin Dobbyn kuolema : / se on aina niin surullinen... joskin nyt tässä ei ollut ihan niin paljoa tunnetta, mutta silti surullinen..

Nii... tästä:

Lainaus

Mya Musta:

Lainaus
Lainaus
Adaran on tarkotus mennä naimisiin Georgen kanssa, ja nää avioerot nyt on mitä on.. tosin se jäis kyllä leskeks jos käy edes vähän niinku kirjassa....

Se on Fred joka kuolee, ei George o_O

Tarkotin, että jos Adara menis Kalkaroksen kanssa naimisiin ku se Sev on jotain sellasta niille muille kuolonsyöjille vissiin uskotellu.. ja kun sehän kuolee kirjassa, nii jotain tällästä mä aattelin :)

Laitteleppa pian uutta lukua!

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 147, 24.7
Kirjoitti: Lokitar - 25.07.2008 14:38:39

Aaai silleen meinasit. Ok, ok, sekoilen taas :D Ja tietty Adara nyt on simpukkamökistä kuullut Siriuksen luona asuessaan joululomalla ja niinpoispäin. En vaan keksinyt mihin väliin siitä mainita.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 147, 24.7
Kirjoitti: Hockenheim - 25.07.2008 16:36:21

Avasin ficcin hieman epävarmoin miettein, mutta innostuin progologista ja aloin kahlaamaan tätä jo järkyttävän pitkäksi venynyttä ficciä, mitä ei todellakaan ole kiva lukea yhteen soittoon väsyneenä ja huonosti nukkuneena.

Teksti on oikein jännittävää ja hyvin kirjoitettua, kauniin synkkää tekstiä ainakin lopusta näytti olevan. Adara oli ujutettu tarinaan onnistuneesti mukaan. Luvuissa, lyhyimmissäkin, tulee esille paljon uusia asioita. Virheitä en pongannut, vaikka olisin sellaisen onnistunut löytämään, niin teksti vei mukanaan eikä olisi haitannut.

Rakentavahan on edelleen Kanadassa, ehkä se tulee koulun alkuihin mennessä takaisin taikka sitten ei...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 147, 24.7
Kirjoitti: Lokitar - 25.07.2008 16:53:29

Kiitos, Hockenheim ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 147, 24.7
Kirjoitti: Mya Musta - 25.07.2008 21:31:41

Aivan, tietty se on kuullu siitä Kalmahanaukiolla, etpä oo ainut joka sekoilee :P

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 147, 24.7
Kirjoitti: strawberry^spoon - 27.07.2008 21:46:48

Voih. Dobbyn kuolema se aina vaan alkaa itkettää. :'( Mut hyvä luku oli :) Jatkoa vaan........ Yks asia tosin ihmetyttää....
MITEN SÄ VOIT OSATA KIRJOTTAA TARINOITA NOIN HYVIN???!!! (olen katkera)

Otsikko: Luku 148. Uteliaisuus
Kirjoitti: Lokitar - 29.07.2008 00:43:08

A/N: Tämä seuraa lähinnä kirjan tapahtumia mutta pakkohan sekin on tänne laittaa :) en kirjoita nyt varmaan hetkeen kun inspiraatio lähti varmaan kyyneleiden kera ja haihtui pois (rakkausongelmia, älkää kysykö..)

Luku 148. Uteliaisuus

He kaikki seisoivat Dobbyn haudan edessä. Oli hiljaista, vain aallot pauhasivat jossain kaukaisuudessa kallioita vasten, pitäen pieniä kuiskauksia muistuttavia ääniä, pieniä surun valitteluja menetetyn toverin muistoksi. Kaikki seisoivat isossa kaaressa allapäin ja tuijottivat pientä elotonta ruumista, joka oli Harryn sylissä.
Dean antoi Dobbylle villamyssynsä, Ron sukkansa ja kenkänsä, Harry takkinsa ja Adara ei keksinyt antaa muuta kuin Mundungusilta saamansa kaulakorun. Hän kietoi sen neljästi Dobbyn ranteen ympärille ja pisti sen sitten lukkoon. Harry asetteli Dobbyn hautaansa ja Luna sulki Dobbylta silmät ennen kuin hän totesi: ”Meidän pitäisi varmaan sanoa jotain… Minä voin aloittaa.”

Kaikki katsoivat Lunaa, kun tämä aloitti: ”Suurkiitos, Dobby, että pelastit minut siitä kellarista. On epäreilua, että sinun täytyi kuolla, vaikka olit niin hyvä ja rohkea. Tulen aina muistamaan, mitä teit meidän hyväksemme. Toivon, että olet nyt onnellinen.”
”Joo… Kiitos, Dobby”, Ron sanoi karheasti.
”Kiitos”, Dean mutisi.
”Hyvästi, Dobby”, Harry sanoi vaimeasti ja nielaisi. Adara tunsi häpeäkseen olevansa ainoa joka itki sillä hetkellä.
”Olen niin hirveän pahoillani, Dobby. Minä pyysin sinut sinne avuksemme, vaikka tiesin että pelkäät Malfoyita… Minulla on Feeniksin kyyneleitä, ja jos olisin tullut ajoissa… Sinä et ehkä…” Adara murtui ja Harry riensi halaamaan häntä, kun Bill kohotti sauvansa ja haudan viereen kasaantunut maa liikkui, peittäen pienen väsyneen kotitontun ruumiin suojaansa.

Harry jäi yksin haudalle, kun muut lähtivät takaisin sisälle, paitsi Adara joka halusi olla hetken yksin omantunnon tuskansa kanssa. Hän lähti pitkälle kävelylle.
Miksi hän ei heti seurannut Harrya ja muita? Varmistanut ettei kukaan ollut hengenvaarassa? Ei se johtunut siitä että hän olisi unohtanut Feeniksin kyyneleet, hänhän oli juuri käskenyt Oljon säilöä niitä, että tämä voisi tuoda ne jos niitä tarvittaisiin Hermionen auttamiseen. Hermione oli jo lähes toipunut, joten kyyneleitä olisi tarvittu vain pelastamaan pieni, Dobby-parka.
Adara pyyhki kyyneleiset poskensa kuiviksi ja asteli haudan luo. Harry oli lähtenyt sisälle, mutta hautakummun päälle oli ilmestynyt kivi, jossa luki: Tässä lepää Dobby, vapaa kotitonttu.

Adara asteli sisälle ja kysyi missä Harry oli. Bill osoitti yhtä ovea yläkerrassa ja Adara asteli muitta mutkitta sisälle.
”Se on ollut aina selvää meille, jotka olemme opiskelleet sauvatietoa”, kuului Ollivanderin lause, kun Adara asteli sisälle. Harry vilkaisi häntä hyväksyvästi ja Adara asteli peremmälle. Ollivanderin katse hakeutui mustaan piirtoon Adaran käsivarressa, joka paljastui nyt, kun Adara oli ottanut pitkähihaisen puseronsa pois.
”Pimeyden lordin päihittämisen hinta”, Adara mutisi synkästi ja painoi oikean kätensä piirron päälle.

”Voiko ihminen käyttää sellaistakin sauvaa, joka ei ole valinnut häntä?” Harry kysyi jatkaen keskustelua johon hän Ollivanderin kanssa oli jäänyt.
”Voi kyllä, koska jos on kummoinenkaan velho, pystyy kanavoimaan taikuutensa melkein minkä hyvänsä välineen kautta. Parhaat tulokset syntyvät kuitenkin aina silloin, kun velhon ja sauvan sälillä vallitsee vahva yhteenkuuluvuus. Sidokset ovat monimutkaisia. Ensin on vetovoima, sitten kokemusten hankinta yhdessä, jolloin sauva oppii velholta ja velho sauvalta.”
”Minä otin tämän sauvan väkisin Draco Malfoylta, onko minun turvallista käyttää sitä?” Harry kysyi ja kohotti kädessään olevaa sauvaa.
”Kyllä minusta. Sauvojen omistajuutta koskevat mutkikkaat lait, mutta valloitettu sauva taipuu tavallisesti uuden isäntänsä tahtoon”, Ollivander sanoi.
”Minäkin voin siis käyttää tätä?” Ron kysyi ja veti taskustaan sauvan.
”Kastanjaa ja lohikäärmeen sydänjuurta. Yhdeksän ja neljännestuuma. Helposti särkyvä. Minut pakotettiin tekemään tämä Peter Piskuilanille pian sen jälkeen kun minut oli kaapattu. Kyllä, jos sinä voitit sen, se tottelee sinua, ja tottelee hyvin, todennäköisemmin kuin jokin muu sauva.”

”Päteekö tämä kaikkiin sauvoihin?”
”Uskoakseni kyllä”, Ollivander vastasi.
”Ei siis ole pakko tappaa sauvan edellistä omistajaa, jotta saa sauvan omistukseensa aidosti?”
”Pakko? Ei, en sanoisi että on pakko tappaa”, Ollivander vastasi nielaistuaan.
”On kuitenkin tarinoita”, Harry sanoi. ”Tarina sauvoista jotka ovat kulkeneet kädestä käteen murhan kautta.” Ollivander kalpeni silmiinpistävästi.
”Käsittääkseni vain yksi sauva”, hän kuiskasi.
”Ja tiedät-kai-kuka on kiinnostunut siitä, vai mitä?” Harry sanoi.
”Minä – miten? Miten sinä tiedät siitä?”
”Hän halusi, että sinä kerrot hänelle, miten hän voi voittaa meidän sauvojemme välisen yhteyden”, Harry sanoi ja Ollivander näytti pelokkaalta.

”Hän kidutti minua, sinun täytyy ymmärtää se! Kidutuskirous, minä – minulla ei ollut muuta –”
”Ymmärrän”, Harry sanoi. ”Sinä kerroit hänelle kaksoisytimistä? Sanoit että hänen täytyi lainata vain toisen sauvaa?” Ollivander nyökkäsi.
”Mutta se ei toiminut. Minun sauvani voitti lainatunkin. Tiedätkö mistä se johtui?”
”En ollut… koskaan kuullut sellaisesta. Sinun sauvasi teki sinä yönä jotain ainutlaatuista. Kaksoisytimien välinen yhteys on erittäin harvinainen, mutta sitä en todellakaan tiedä, miksi sinun sauvasi iski lainasauvaan.”
”Johtuisikohan se siitä –” Adara avasi ensimmäistä kertaa suunsa. ”- että sulka, joka Harryn sauvassa on juuri Dumbledoren Feenikslinnun, Fawkesin antama? Olisiko Fawkesilla ollut yhteys sulkiinsa, joten se halusi tukea Harrya?”
”Sellaisesta en ole kuullut”, Ollivander sanoi. ”Mutta se ei ole mahdotonta.”

”Äsken puhuin sauvasta, joka vaihtaa käsiä murhan kautta… Tiedät-kai-kuka kyseli siitä sauvasta, vai mitä?”
”Mistä sinä tiedät sen?” Ollivander kysyi, mutta Harry ei vastannut.
”Kyllä, hän kyseli… Hän tahtoi tietää kaiken, minkä osasin kertoa sauvasta, joka tunnetaan seljasauvana… Pimeyden lordi oli aina ollut tyytyväinen sauvaan, jonka tein hänelle, kunnes hän keksi kaksosytimien välisen yhteyden. Nyt hän etsii toista, entistä vahvempaa sauvaa ainoaksi keinoksi, jolla voittaa sinun sauvasi.”
”Mutta pian hän saa tietää, ellei tiedä jo, että minun sauvani on hajonnut korvauskelvottomaksi”, Harry totesi.
”Ei! Ei hän voi sitä tietää, Harry, miten hän voisi -?”
”Varhennum loitsuimes”, Harry sanoi. ”Sinun sauvasi jäi Malfoyille. Jos he tutkivat ne, panevat toistamaan taikansa, he näkevät että sinun sauvasi katkaisi minun, ja että yritit korjata sen, mutta epäonnistuit…”

Hermione valahti kalpeaksi, ja Ollivander keskeytti: ”Pimeyden lordi ei etsi seljasauvaa vain sinun tuhoamiseksesi, Harry. Hän haluaa omistaa sen, koska uskoo olevansa haavoittumaton sen omistajana.”
”Onko hän?”
”Seljasauvan omistaja joutuu aina pelkäämään hyökkäystä, mutta eiköhän Pimeyden lordi kärsi sellaisista jo muutenkin… Mutta on myönnettävä, että ajatus Pimeyden lordista kuolonkepin haltijana on… pelottava.”
”Sinä siis uskot että se sauva on tosiaan olemassa?” Hermione kysyi.
”Tottahan toki, siitä on todisteita koko historian halki. On vuosikymmeniä kun se katoaa historiasta, mutta aina se vain pulpahtaa esiin. Sitä en tosin tiedä, onko sen pakko vaihtaa isäntäänsä murhan kautta, vai johtuuko se yksinkertaisesti siitä, että sitä tavoitellaan niin kiihkeästi ja se herättää velhoissa suuria intohimoja”, Ollivander vastasi.

”Sinähän kerroit, että seljasauva on ollut Gregorovitsilla?” Harry kysyi ja Ollivander kalpeni taas.
”Mistä sinä – mutta mistä?”
”Vähät siitä mistä minä sen tiedän”, Harry sanoi. ”Sinä siis kerroit?”
”Niin huhuttiin… Huhuttiin vuosikausia sitten. Uskoakseni huhun pani liikkeelle Gregorovits itse. Voin kuvitella miten hyvää se teki liiketoiminnalle: että hän tutki ja kopioi seljasauvan ominaisuuksia!”
”Voin kuvitella… Vielä yksi kysymys: mitä sinä tiedät kuoleman varjeluksista?” Harry kysyi.
”Mi- mistä?” Ollivander kysyi hölmistyneenä.
”Kuoleman varjeluksista”, Harry toisti.
”Ei, en tiedä mistä puhut, liittyykö tämäkin sauvoihin?”
”Ei… antaa olla”, Harry sanoi ja he lähtivät.
”Minun täytyy saada –”
”Puhua Hermionen ja Ronin kanssa kolmestaan, tajuan kyllä”, Adara lopetti Harryn lauseen ja meni istumaan Deanin ja Billin väliin keittiöön. Bill kysyi mitä oli tapahtunut, ja Adara suostui kertomaan heille hiukan muunnellun version, vaikka hänen mielensä harhaili näissä niin kutsutuissa kuoleman varjeluksissa ja seljasauvassa…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 148, 29.7!
Kirjoitti: Slytherin - 29.07.2008 14:49:24

EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEI!

tämä on se hetki, jota olen vihannut. Tulin 148 lukuun. Mikä tarkoittaa että minun täytyy odottaa lukuja, enkä vain lukea milloin sattuu! -.-

Todella hienosti olit ujuttanut Adaran Malfoyn Kartanolle, ja muutenkin Potterin mukaan.

OOOH! Olen selvännäköijä 8) jo kauan sitten, toisessa tai kolmannessa viestissäni, vihjasin jotain Sev/Adaraa kohtaan 8)
wuoh.

Jakselemisia rakkaushuolillesi :) (? tuo muka lause ? :o)

Sewwiee :) olet ihana :)

Olen lukenut koko aamun tätä, ja minun piti tehdä lenkki -.-
Nojaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa...
Huomaa tosiaan kuinka paljon olet edistynyt tämän ficin edistyiessä itse.

Olisi kivaa (jos osaat piirtää/muokata) että tekisit jonkinlaisen kannen tälle ficille, ja näyttäisit meille. Tai ainakin ottaisit kuvan kaikista luvuista tulostettuina pinossa! Haluan nähdä kuinka iso pino siitä tuli!

Joo-o... Dobbyn kuolema... ei ollut yhtä koskettava kuin kirjassa, mutta ymmärtäähän sen, sillä Adara ei ollut tapahtumahetkellä siellä suremassa.

Tapa millä Adara keksi etsiä Simpukkamökki oli kiva, ettei hän heti ole silleen Aa, varmasti simpukkamökki! Menen sinne...

:'D got it ?

Anygays, toivottavasti huolet haihtuvat ja inspiraatio ilmaantuu ja jatkoa jaksat juonitella.

Huoh. -.- olen liian väsynyt.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 148, 29.7!
Kirjoitti: Cattleya - 31.07.2008 09:11:35

Jestas ku oot kirjottaunu hyvän ficin! Meinasin pudot tuolilt ku ekan kerran bongasin tän ja huomasin et täs on 148 lukua! Mut ei haittaa mitään ;)pitkät ficit on ihania. Onneks on tulos jatkoo, toivottavasti nopeesti.
Ihanaa kun Sirius ei loppujen lopuks kuollu, vollotin about neljä lukuu sen kuoleman jälkeen :'(
Ja oon myös sitä mielt et olet kehittynyt paljon ficin aikana. Ensimmäiset luvut oli paikka paikoin vähän töksähteleviä, mut nyt mä en huomaa enää mitään.
Ihana ficci :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 148, 29.7!
Kirjoitti: serafina II - 31.07.2008 20:40:28

NYT NOLOTTAA JA KOVASTI! :S En ole lukenut luvun 85 jälkeen tätä, nyt kiskoin kahdessa illassa nää luvut siitä etteenpäin, ja täytyy sanoo et oon iha fiiliksissä, niin mahtava ficci on! Hienosti oot keksinyt näitä juonenkäänteitä, ja teksti on muutenkin tosi laadukasta, en oo yhtään virhettä koko ficin aikana löytänyt, se on hyvä se! :P Tosi kiva että Adara sai pelastettua Siriuksen, ja tuosta Severus/Adara huijauksesta tykkään kovin! ;) Sori, en saa tällä hetkellä mitään järkevää palautetta annettua, jatkoa toivoisin kovin kiihkeästi! ;D

-Serafina-

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 148, 29.7!
Kirjoitti: Lokitar - 01.08.2008 00:56:28

Kelmikiti, etpäs palannut :P
Slytherin, hahah, otit meidät vihdoin kiinni :D tosin ihan hyvä kun sulta tuli joskus niin vanhoista luvuista kysymyksiä että olin ihan "mitä hittoa, koska tällänen tapahtu?!"-tunnelmissa xD
Cattleya, hyvä kun jaksoit lukea alun töksähdyksistä huolimatta eteenpäin :D
serafina II, kiitoksia ^^

Kuvittelenko vaan vai onko näitä kommentteja tullu vähemmän ku yleensä? revitteleekö ihmiset ilot irti vikoista kesälomaviikoistaan?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 148, 29.7!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 01.08.2008 13:49:14

Fubuki, todennäköisesti on tullut vähän kommentteja, sillä ensimmäiset koulut alkavat jo 4. päivä, sitten 11. päivä ja vissiin viimeiset 18.päivä :D Mutta päätin nyt kommentoida, etten pommita ihmisiä paniikinomaisilla kysymyksillä, kuten tarvitseeko riparin isonen mahdollisesti vappuviuhkoja leirille mukaan.. Mutta hei, loistava luku, niinkuin aina, ja jatkoa olisi kiva saada! 3.-10. tätä kuuta pidän 'lomaa' paimentaen viisitoista vuotiaita (mukaan lukien itseäni)., eli siis tulen lerin jälkeen kommaamaan taas ja häiriköimään lisää, mutta jatkoaaaa? Kiltti, ennen 3. päivää jos vain kykenee.. vink vink ;D

- Myyrä

Otsikko: Luku 149. Teddy
Kirjoitti: Lokitar - 02.08.2008 02:15:52

Luku 149. Teddy

Seuraavana päivänä Adara palasi Kalmanhanaukiolle, sen sijaan että hän olisi vain kirjoittanut. Dobbyn kuolema sai Adaran ikävöimään Siriusta enemmän kuin ikinä. Kaikki hirveät muistot Siriuksen kuolemasta palasivat pintaan ja Adara ei halunnut kuin rutistaa isäänsä tiukasti eikä päästää ikinä irti. Hän kiitti kaikkia maailman voimia siitä että oli onnistunut pelastamaan Siriuksen.
Hän astui kynnyksen yli ja huomasi jotain mitä ei ollut huomannut aiemmalla pikakäynnillään: Sirius oli siivonnut taloa entistä siistimpään kuntoon, muuttanut huonekalujen sijaintia ja värejä kirkkaammiksi. Musta, karmiva vitriinikaappi oli nykyään ruskea, ja kaikki olohuoneessa sopi sen kanssa sävy sävyyn. Sohvat ja hyllyt olivat vaaleamman ruskeita ja olohuoneen kärsinyt vanha matto oli korvattu uudella, tummanruskealla. Takassa roihusi iloisesti tuli, ja keittiöstä tuoksui päivällisen tuoksu.

Adara asteli keittiöön todetakseen Siriuksen olevan yksin ja tylsistyneen, hiukan hermostuneen näköinen.
”Hei”, Adara sanoi ja Sirius säikähti tätä.
”Älä pelottele tuolla tavalla, olin saada sydänkohtauksen”, Sirius moitti.
”Anteeksi… Tulin vain kertomaan mistä eilen oli kyse”, Adara sanoi ja Sirius katsoi häntä odottavasti. Muistot Dobbyn hautajaisista palasivat raskaasti Adaran mieleen ja hän pidätteli itkua vaivalla. Sirius huomasi sen ja halasi tätä hellästi.
”Mitä on sattunut?” hän kysyi ja Adara purskahti itkuun.
”Dobby… Dobby on -!”

Kertomusta riitti. Adara kertoi kuinka hän joutui esittämään kuolonsyöjää kun Hermionea kidutettiin ja kuinka hän keksi pyytää Oljolta apua. Hän kertoi, kuinka hän etsi epätoivoisesti Harrya ja muita edellispäivänä, kunnes löysi heidät simpukkamökistä, Harryn kaivamassa hautaa – yhtäkkiä portaista kuului ääniä ja Lupin asteli esiin.
”Kävin juuri simpukkamökissä. Harry ja muut ovat kunnossa – Hermione tosin kidutettu, mutta paranemaan päin. Mitä ihmettä eilen tapahtui?”, hän kysyi.
”Voin kertoa sinulle myöhemmin, Adara on juuri selittänyt kaiken minulle”, Sirius vastasi.
”Bill sanoi että kotitonttu Dobby kuoli, näin haudan lähtiessäni”, Lupin sanoi ja Adara nielaisi.
”Minulta unohtui yksi asia… yksi hyvin tärkeä asia jäi kertomatta”, Adara sanoi ja Sirius ja Lupin, ainoat eloonjääneet kelmit katsoivat häntä kysyvästi.
”Peter on kuollut.”

Lupinin huulet aukesivat raolleen, hän istuutui pöydän päähän hiukan pökertyneen näköisenä. Sirius taas kohotti päätään ja hieroi leukaansa kädellään.
”Miten se tapahtui?” Lupin kysyi.
”En ole varma, mutta Harryn kertoman mukaan – hän kuristi itsensä.”
”Kuristi -?”
”Se hopeinen käsi jonka hän sai Vo- Pimeyden lordilta. Se ilmeisesti ymmärsi, että sen isäntä epäröi taistella Harrya vastaan, ja päätti tappaa Peterin, koska hän oli tottelematon”, Adara sanoi. Sirius tuntui saaneen jonkinlaisia kylmiä väreitä sillä hän värähti.

”Voldemort oli siis suunnitellut sen ennalta. Hän kirosi sen käden heti luotuaan sen, siltä varalta, että Peter aikoo pettää hänet”, Lupin totesi.
”Hassua… tiesin, että Peterin kohtaloksi jää jonain päivänä kuolla tämän kaiken aikana… Silti, tuntuu kuin –”
”Olisit menettänyt ystävän”, Adara päätti lauseen. Sirius nyökkäsi.
”Tunsin menettäneeni ystävyytemme jo silloin kun ymmärsin hänen olevan petturi, mutta nyt… hän ei koskaan tule takaisin”, Sirius sanoi. Adara silitti Siriuksen olkapäätä noustuaan ylös ja asteli portaisiin, jättäen Lupinin ja Siriuksen suremaan entistä ystäväänsä.

”Kaksikymmentä vuotta sitten… meillä ei ollut aavistustakaan tällaisesta. Me jätimme Tylypahkan taaksemme nelistään, parhaina ystävinä, jotka vannoivat, ettei mikään aika tai tapahtuma erottaisi ystävyyttä…” Lupin sanoi.
”Ja nyt. James on kuollut, Peterin ja minun takiani. Ja Peter on kuollut… Ystävykset – kelmit epäonnistuivat valassaan”, Sirius totesi. Lupin ja Sirius vaikenivat hetkeksi, kunnes lopulta Sirius painoi kätensä terhakasti pöytää vasten ja nousi siihen nojaten ylös.
”Tuliviski kelpaisi nyt.”

Viikko kului, eikä kuolonsyöjistä ollut kuulunut paljoa mitään. Vain Kalkarokselta tuli kirje, jossa tämä suositteli Adaraa viettämään nyt aikaansa kotona. Tylypahkan kevätlukukausi oli jo alkanut, mutta oletettavasti Adaran ei tarvinnut enää käydä koulua loppuun kun hän olisi rehtorin tuleva kihlattu, sekä kuolonsyöjä.
Kaikesta huolimatta Adara hiukan ikävöi Tylypahkaan. Häntä huolestutti miten Nevillellä ja muilla rohkelikoilla sujui Amikuksen ja Alekton kurituksessa. Mikäli Adara oli yhtään niistä hulluista sisaruksista oppinut, muilla meni yhtä huonosti kuin aina.

Kaikkea tätä juuri murehdittuaan, Adara istui huoneensa ikkunalaudalla ja Sirius asteli hänen huoneensa ovelle.
”Käytäisiinkö Simpukkamökillä? Olisi mukava nähdä Harrya ja muitakin. Bill ilmoitti että he ovat yhä siellä”, Sirius ehdotti.
”Hyvä idea… Entä Remus?”
”Etkö kuullut sitä jytinää minkä hän päästi juostessaan portaat alas aiemmin? Tonks ilmoitti supistusten alkaneen”, Sirius sanoi yllättyneenä.
”Ai se oli Remus! Minä luulin että Hiinokka karkasi huoneestaan ja vyöryi portaat alas”, Adara sanoi ja Sirius nauroi.

Jälleennäkeminen oli mukava ja ilmapiiriä selvästikin rentouttava tapahtuma. Sirius ja Harry juttelivat pitkän tovin ja vaihtoivat kuulumisiaan. Adara taas päätti jutella pitkästä aikaa Lunan ja Deanin kanssa. Dean oli selvästikin oppinut jo hiukan tuntemaan Lunaa, sillä Tylypahkassa ollessaan Adara oli huomannut, ettei Dean ollut kovinkaan innoissaan Lunan tarinoista, jotka kertoivat narskuista ja ties mistä olioista. Ja eipä Deania voinut syyttää.

Sirius ja Adara päättivät olla vielä vaiti asiasta, että Tonks oli juuri synnyttämässä. He halusivat säästää yllätyksen Lupinin kerrottavaksi, kunhan lapsi oli syntynyt, ja varmasti voi hyvin.
Pari tuntia he joutuivat odottamaan uutisia, kun oveen koputettiin ja Bill huikkasi: ”Kuka siellä?”
”Minä! Remus John Lupin!”, kuului ääni oven takaa. ”Olen ihmissusi, naimisissa Nymfadora Tonksin kanssa ja sinä, Simpukkamökin salaisuudenhaltija, kerroit minulle tämän osoitteen ja kehotit tulemaan hätätilanteessa!”
Bill juoksi ovelle ja avasi sen. Lupin kiirehti kynnyksen yli ja ennen kuin kukaan ehti edes kysyä, hän huudahti: ”Poika!! Se on poika! Me annettiin hänelle nimeksi Ted. Doran isän mukaan!”

”Mi-? Tonks – onko Tonks saanut vauvan?” Hermione kiljahti.
”On, on, vauva on syntynyt!” Lupin huusi ja kaikki kiljahtelivat nyt onnitteluja ja riemun huudahduksia. Lupin hoki kuin lamaantuneena sanaa ”poika” ja näytti siltä kuin mikään maailman suru ei saisi sitä iloa hänestä revittyä pois. Hän kiirehti halaamaan Harrya ja kysyi: ”Alatko lapsen toiseksi kummisedäksi?”
”Mi- minäkö?” Harry änkytti hämmentyneenä.
”Sinä, totta kai – Dora on sama mieltä, ja toinen kummisetä on tietysti Sirius, koska minä olen Adaran – helkkari, Adara! Ryhdytkö sinä kummitädiksi?”
”M- Oletko tosissasi?” Adara kysyi yllättyneenä.
”Totta kai olen!” Lupin puuskahti kun Bill saapui pikareiden kanssa ja alkoi täyttää niitä viinillä.
”No, kyllä minä sitten suostun – kiitos”, Adara vastasi ja Lupin halasi häntäkin. Sirius ojensi yhden pikareista Lupinille ja kun kaikilla oli omat pikarit kädessä, he kohottivat maljan.
”Teddy Remus Lupinille, tulevalle suurelle velholle!” Lupin huudahti ja lasien kilahtelut yhteen ja riemuhuudahdukset täyttivät koko huoneen. Adara painoi lasin reunan hitaasti huulilleen, ja ensimmäistä kertaa vähään aikaan, hän hymyili. Hän hymyili aidosti.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 149, 2.8!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 02.08.2008 09:01:50

Eka! Wuhuu! Ihana luku <33 Kivaa kun Adarasta tuli Teddyn kummitäti. Aika lyhyt tuo luku oli, mutta ei oikeastaan liian lyhyt, vaan juuri sopivan pituinen. Pidin luvusta todella paljon, niinkuin kaikista aikaisemmistakin. On kyllä hurjaa, miten olet jaksanut kirjoittaa tätä tarinaa näin pitkän aikaa. Itselläni olisi inspiraatio loppunut. Mutta onneksi sinulle ei ole käynyt niin, vaan jaksat yhä kirjoittaa tätä!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 149, 2.8!!
Kirjoitti: eskimopuikko - 02.08.2008 10:01:56

Ihanaa kun tämä luku olikin jo tullut. en ollut odottanut sitä vielä vaikka halusinki sen ilmestyvän nopeasti ;)
en huomannut kirjoitusvirheitä ja olit onnistunut sulattamaan adaran tapahtumiin todella hyvin!
ajattelen aina välillä että noinhan sen pitikin mennä sirius on elossa ja hänellä on lapsi.... :D

~kiitokset eskimopuikolta~

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 149, 2.8!!
Kirjoitti: Henia - 02.08.2008 12:29:47

Vau, hienoa Fubuki. Olet jo todella pitkällä, enää yksi luku ja 150 luvun rajapyykki on ylitetty. Olen seurannut tätä ficciä alusta asti ja vasta nyt kommentoin, no parampi myöhään kun ei milloinkaan. Tähän asti ficci on ollut todella hyvä, juonenkäänteet ja kaikki. Tästä ei ole tullut tasapaksua, kuten useimmilla pitkillä ficeillä
on tapana mennä No itse lukuun sitten. Luku oli mahtava, mukavaa, että Remus pyysi Adaraa kummitädiksi Teddylle.
Jatka samaan malliin Fubuki, olet mahtava ficcari, ainakin minun mielestäni.
Odotan jatkoa jännityksellä.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 149, 2.8!!
Kirjoitti: strawberry^spoon - 02.08.2008 18:16:41

Juu mä ainakin olen ollut nyt kesällä enemmän ulkona enkä oo kovin montaa kertaa käyny tääl finissä. Välillä pitää tulla lukemaan tätä ficciä ja kommentoimaan... :) Jooh, hyvä luku taas. Dobbyn kuolema tais järkyttää Adaraa aika paljon... (niin ku muaki! :( ) Vitsi ku mä en vaan keksi muuta sanottavaa...!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 149, 2.8!!
Kirjoitti: bella-neiti - 04.08.2008 00:51:35

Kerpeles >:(

Alotin tämän lukemisen iltapäivällä, lopetin nyt kun pääsin lukuun 107. Ilmestyn taas huomenna (ehkä) lukemaan, saan toivottavasti luettua loppuun :) Hyvä oli ainakin sinne asti, uskon että muutkin osat ovat. Vähäpätöisiä ysdyssanavirheitä ja pilkku- sun muita virheitä oli jonkin verran, mutta eivätpä ne haitanneet :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 149, 2.8!!
Kirjoitti: Slytherin - 04.08.2008 12:18:09

That's the way, aha aha, I like it, aha aha.

TUMPS, sanoo postilaatikko kun kommentti on ilmestynyt.

8) hieman lyhyt, mutta silti söpö luku. ainakin tuo Peterin kuoleman reaktio Siriukselle ja Lupinille oli kiva. Etteivät he ala mitään "hyvä, hänhän petti meidät, olisipa kuollut aiemmin." Ja pidin kamalasti siitä "Kelmit epäonnistuivat valassaan"-kohdasta 8) jotenkin voin niin kuvitella Kelmit, käsi käden päällä "Vannon että minulla on pahat mielessäni, ja että kiusaan Ruikulia loppuelämäni ajan, ja suojelen muita Kelmejä, enkä petä heit'"-, jnejnejne.

DONG, sanoo Slytherin kun ei keksi enää mitään kirjoitettavaa.

~S, LIKE SLYTHERIN, sanoo Slytherin kun on lopettanut kommentin~

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 149, 2.8!!
Kirjoitti: bella-neiti - 04.08.2008 20:17:42

Voih :'(

Jostain syystä rääyin taas Dobbyn kuolemalle. Ja monelle muullekin asialle.

Siis tämä on oikeasti mahtava! Ethän lopeta tätä ikinä? Tämä nousee kyllä lempificcieni seassa toiselle sijalle(pienenä mainintana, olen kamalan nirso ficeissä, joten tämä olkoon sinulle kunnia)!

Jostain syystä pidän oikein paljon Seve/Adara -parituksesta. Mielenkiintoinen >:D Adara/Georgekin on ihan nice, mutta Adara/Draco on jotenkin yöks. Jostain syystä olisin myös pitänyt Adara/Harrysta, mutta se oli silloin jo se :)

Adara kuolarina on minusta mukava ajatus(hyi kun oon ilkee).

Pystyn samaistumaan Adaraan jotenkin omituisen paljon, tuntuu kuin minut olisikin ristitty Adaraksi ja eläisin Potter -maailmassa.

Pidän tästä todella. Upeaa, Fubuki! :-*

bella-neiti

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 95.luku 28.3!!
Kirjoitti: teelkis - 05.08.2008 01:50:27

Lainaus käyttäjältä: Fubuki - 29.03.2008 12:17:30

RYMISTYIR TOFFEEN SEURAAJAKSI

Taikalainvartijaosaston auroriviraston entinen päällikkö Rufus Rymistyir on valittu tikaministeri Cornelius Toffeen seuraajaksi.

Taikaministeri, huomasin myös muuallakin virheitä, mutta en muista niitä enää! Aloitin vaihteeksi lukemaan alusta tätä, harvoin jaksan edes kommentoida ficciäsi. Tämä kyllä kuuluu ehdottomiin suosikkeihin ja koko ajan kauhistelen, kohtahan tämä loppuu :S

Nyt kun muistelen, niin en ole varma oletko sanonu jotain betastasi, joka aikoi korjata virheitä vanhemmista teksteistä... Noh, kumminkin tuli nyt sanottua tämä, lopetan tän jaarittelun! Öitä.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 149, 2.8!!
Kirjoitti: Lokitar - 05.08.2008 01:58:24

viitsisitkö teelkis sanoa missä luvussa tuo virhe on? hiukan hankala etsiä :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 149, 2.8!!
Kirjoitti: Augurey - 06.08.2008 17:36:49

:D Haa sainpa tän vihdoin luetuks. (Tää on eka ficci jota kommaan) Olipa tuokin nyt niin tärkeä ilmoitusasia. Tää on tosi hyvä ja parantunu koko ajan. Ja nyt tahtoo jatkoo ,tatoo tietää miten käy.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti luku 149, 2.8!!
Kirjoitti: teelkis - 08.08.2008 00:24:08

Oliskohan ollut 96...

Otsikko: Luku 150. Kihlasormus
Kirjoitti: Lokitar - 08.08.2008 03:51:03

A/N: Tähän lukuun on Kivikausi tehnyt UPEAN kuvan, huomatkaa siis se linkki sitten sen lauseen kohdalla ja avatkaa se ;D

Luku 150. Kihlasormus

Kun Lupin oli kieltäytynyt kolmannesta lasillisestaan ja lähtenyt viimein takaisin Tonksin luo, Sirius ja Adarakin päättivät palata Kalmanhanaukiolle, sillä Simpukkamökkiin he eivät olisi mahtuneet millään yöpymään. He pyysivät myös Billiä sanomaan Deanille ja Lunalle, että nämä olisivat tervetulleita muuttamaan Kalmanhanaukiolle, jos Simpukkamökin ahtaus alkaisi käydä liian tukalaksi.
Kotona Adaraa odotti jälleen kirje Kalkarokselta.

Palaa Tylypahkaan huomenna. Pimeyden lordi on käskenyt minua kysymään sinulta paria asiaa.

S.K

Adara huokaisi. Kaikki hyvä näköjään loppui aikanaan. Hän ilmoitti Siriukselle palaavansa Tylypahkaan seuraavana aamuna, ja Adara näki kuinka synkkä varjo laskeutui Siriuksen kasvoille, vaikka hän yritti pitää ilmeensä tyynenä. Adara hymyili tälle pahoittelevasti ja nousi portaita ylös huoneeseensa.

Seuraavana aamuna Adara siis lähti. Hän suunnisti heti Tylypahkaan saavuttuaan rehtorin kansliaan ja hän huomasi ettei Kalkaros ollut osannut odottaa häntä.
”Olet melko aikaisessa”, Kalkaros totesi kurtistaen kulmiaan.
”Olen huolissani muista”, Adara totesi takaisin ja istuutui. ”Mitä Vo- Pimeyden lordi halusi kysyä minulta?”
”Missä Potter on ja mitä hän aikoo seuraavaksi?” Kalkaros kysyi ja istuutui hänkin. Hänen katseensa nauliutui Phineas Nigeliuksen taulun suunnalle, eikä erehtynyt hetkeksikään katsomaan Adaraan. ”Sinä tietysti vastaat, ettet tiedä koska Potter ei enää uskoudu sinulle.”
”Miksi pyysit minut tänne vaikka tiesit, etten voi vastata rehellisesti?” Adara kysyi.
”Ajattelin, että sinun on turvallista olla täällä, kun Potter murtautuu Irvetaan. Pimeyden lordi voisi epäillä että sinä tiesit ja et varoittanut ketään. On parempi siis että olet täällä, jolloin Pimeyden lordi tietää, ettet ole voinut tavata Potteria viimepäivinä.”

”Mistä tiedät, että Harry aikoo murtautua Irvetaan? Ja miksi ihmeessä hän tekisi niin?”
”Hän murtautuu Bellatrixin holviin, sillä osa Pimeyden lordin sielua lepää siellä. Kun Potter varastaa sen, Pimeyden lordi saa vihdoin tietää että Potter jahtaa hirnyrkkejä. Hän tulee pelkäämään suuresti jäljellä olevien hirnyrkkien puolesta ja tulee varmasti tänne.” Adara nielaisi.
”V… Pimeyden lordi tulee Tylypahkaan?”
”Kuulustelemaan sinua, ja valmistautumaan…”
”Valmistautumaan mihin?” Adara kysyi ja Kalkaros käänsi viimein katseensa häneen.
”Viimeiseen taisteluun.” Adara nielaisi ja he olivat molemmat hetken täydessä hiljaisuudessa.
”Se tosiaan lähestyy, eikö lähestykin?”
”Niin.”

Ei kestänyt kauaakaan, kun Harry Potter oli päässyt taas lehtien otsikoihin, pankkiryöstöstä. Harry tosiaan oli tunkeutunut Irvetaan. Lehdessä ei paljastettu kenen holviin, mutta Adara saattoi arvata Kalkaroksen olleen tässäkin asiassa oikeassa, että Harry oli murtautunut Bellatrixin holviin.
Kalkaros sai kutsun Voldemortin luokse, raportoimaan mitä Adara oli hänelle mukamas kertonut, ja saamaan lisäohjeita Voldemortilta. Adara huomasi tunneilla ja rohkelikkojen keskuudessa ollessaan pientä jännitettä hänen ja muiden välillä. Kaikkien paitsi Nevillen.

”En tajua, miksi kaikki ovat niin kylmiä minua kohtaan?” Adara huokaisi oleskeluhuoneessa. Hän ja Neville olivat kahden, kun kaikki muut olivat jo nukkumassa.
”No… Täällä on hiukan kierrellyt huhuja, kun olit poissa… Siitä kuinka yhtäkkiä nousit Alekton ja Amikuksen suosioon ja kuinka sait lomaa Tylypahkasta ja Ernie Macmillan vannoi kuulleensa Amikusin ja Alekton juttelevan sinun ja Kalkaroksen… kihlautumisesta.”
Adara vilkaisi käsiinsä kuin ihmetellen että oliko hän kaikessa tässä kiireessä mennyt jo ottamaan sormuksenkin vasempaan nimettömäänsä. Onnekseen hän totesi, että ei. Hän huokaisi vaimeasti ja raapi kirvelevää pimeän piirron arpea kankaan läpi.

”Oliko se henkilö josta puhuit silloin, että rakastat jotakuta josta kuolonsyöjät pitävät… oliko se Kalkaros?” Neville kysyi. Adara nielaisi ja punnitsi pitkään vastaustaan. Mutta hän ei nähnyt vaihtoehtoja vastata muutoin kuin totuudenmukaisesti.
”On… Mutta Kalkaros on vain osa peitetar-”
”Kuinka tyhmänä minua pidät? Osasin päätellä sen itsekin. Ethän sinä ikimaailmassa oikeasti rakastuisi Kalkarokseen”, Neville totesi ja virnisti. Adara hymyili takaisin helpottuneena, toivotti lopulta hyvät yöt ja meni nukkumaan, kun Neville sanoi jäävänsä vielä oleskeluhuoneeseen. Adarasta tuntui kuin suuri paino hänen rinnaltaan olisi laskenut kun hän sai kertoa jollekulle…

Seuraavana päivänä Adara kuuli kesken oppituntien professori McGarmiwan kuuluttavan koko koululle: ”Huomio, valvojaoppilaat ja erityisoppilaat, tulkaa etelän puoleiselle tyrmiin johtavalle käytävälle, professorit Carrow, Carrow ja Kalkaros odottavat teitä.”
Adara mutisi professori Lipetitille anteeksipyynnön ja poistui luokasta, saaden paljon katseita oppilailta. Draco nousi myös ylös ja pyyhälsi Adaran perään käytävään. He eivät vaihtaneet sanaakaan.
He saapuivat kyseiselle käytävälle ja löysivät pian Kalkaroksen ja muut seisomasta professori McGarmiwan kanssa katse eräässä osassa seinää. Seinään oli kirjoitettu jollakin mustalla hiilenkaltaisella, kissankokoisin kirjaimin:

ALBUKSEN KAARTI JATKAA YHÄ TOIMINTAANSA, HALUKKAAT OVAT TERVETULLEITA LIITTYMÄÄN

McGarmiwan huulilla käväisi hyvin lievä, pieni virne ja Adara huomasi sen. Amikus kaivoi taskustaan sauvan ja loihti tekstiä kirjain kirjaimelta, hitaasti ja vaivalloisesti pois.
”Onko kenelläkään ideaa kuka tämän teki?” Alekto kysyi ja valvojaoppilaat vilkuilivat toisiaan. Adara muisti kuinka Neville oli jäänyt viimeyönä vielä oleskeluhuoneeseen. Hän vilkaisi Kalkarokseen, mutta tämä ei katsonut takaisin. Adara käveli tämän viereen ja tarttui tätä kädestä erään laiseksi merkiksi. Kalkaros vilkaisi häneen ja Adara vilkaisi takaisin. Kalkaros näytti ymmärtäneen viestin, puristi Adaran kättä ja avasi sitten suunsa: ”Pistäkääpä Neville Longbottomille uusi jälki-istunto.” Adaran vatsassa muljahti.
”Selvititkö noin helposti, että Longbottom teki tämän?” Amikus kysyi hölmistyneenä. Kalkaros nyökkäsi.
”Adara kertoi.” Adaran sydän tuntui hypähtävän kurkkuun, mutta hän pyrki pysymään tyynenä. Rohkelikon valvojaoppilaat ja professori McGarmiwa katsoivat Adaraa järkyttyneinä ja Adaran oli jo vaivalloista pitää leukansa ylpeästi pystyssä.

”Nev- Longbottom ei mennyt nukkumaan vaan jäi valvomaan oleskeluhuoneeseen vielä kun minä menin nukkumaan”, hän sanoi ja Alekto virnisti omituisesti. Kuin hän olisi yllättänyt koiran kanalasta.
”Minäpä menen saman tien ilmoittamaan Longbottomille uudesta jälki-istunnostaan. Kiitos vihjeestä, Musta.”
”Oppilaat, palatkaa tunneille – tai no, tunteja on enää puoli tuntia jäljellä… menkää tupiinne, luihuiset”, Amikus sanoi ja loihti loputkin kirjaimista pois.
Kalkaros tarttui Adaraa ranteesta hennolla, pehmeällä otteella ja lähti tämän kanssa kävelemään kohti rehtorin työhuonetta. Adara tunsi rohkelikkojen – ja varmasti muidenkin valvojaoppilaiden - katseet niskassaan ja häntä häiritsi miten avoimesti Kalkaros piti hänen kädestään kiinni. Oliko nyt aika julkistaa heidän ”suhdettaan” koko koululle? Ja jos oli niin miksi?

Kalkaroksen työhuoneeseen päästyään Adara irrotti kätensä tämän otteesta ja katsoi tätä kysyvästi.
”Miksi sinun piti ilmiantaa Neville?”
”Täytyyhän sinun ansaita lisää luottamusta Amikuksen ja Alekton taholta”, Kalkaros totesi kuin itsestäänselvyytenä.
”Miksi pidit kädestäni niin avoimesti kiinni?”
”Haluan oppilaiden pikkuhiljaa ymmärtävän.”
”Miksi?”
”Etkö osaa yhtään luottaa minuun?” Adara vaikeni. Totta kai hän luotti, mutta…
”Hyvä. Luota minuun jatkossakin, sillä tämä meidän suhteemme paljastuu oppilaille vielä tämän päivän sisällä.”
”Jo tänään?!” Adara säikähti.
”No, se ei ole minun päätökseni. Amikus ehdotti nostavansa tänään illallisella maljan meidän niin sanotulle kihlautumiselle. Josta tulikin mieleeni…” Kalkaros sanoi ja meni lipastonsa luo ja nosti sieltä pienen rasian, samankaltaisen jonka Draco oli ottanut taskustaan Adaran unessa.

”Kihlasormuksesi”, Kalkaros sanoi ja ojensi sen Adaralle. Adara avasi rasian juhlallisen hitaasti ja henkäisi timanttiriville, joka kimalsi sormuksesta, jonka sisälle ei oltu kaiverrettu mitään. Niin tarkasti Kalkaros ei ilmeisesti avioparia esitä. Adara alkoi nauraa.
”Mitä nyt?” Kalkaros kysyi.
”Ajattelin vain… Jos joku olisi selittänyt minulle tämän hetken joskus viisi vuotta sitten, en olisi taatusti uskonut häntä”, Adara sanoi ja naurahti vielä, pistäessään sormuksen sormeensa.
”Onhan se sopiva? Ei turhan iso?”
”Ei… Juuri sopiva, kiitos”, Adara sanoi ja virnisti laittaessaan sormuksen rasian taskuunsa. Kalkaros palasi lipaston luo ja otti sieltä yksinkertaisen, kultasormuksen, jonka hän pujotti vasemman käden nimettömäänsä.

Tuli hetken vaivautunut hiljaisuus, jonka Kalkaros rikkoi yskähdyksellä. Adara huokaisi hiljaa ja totesi: ”Tässä vaiheessa normaalipari varmaankin suutelisi?”
”Niin”, Kalkaros totesi ja Adara tiesi, että heidän pitäisi tehdä se. Voldemort ei jättäisi tilaisuutta olla kysymättä heidän sormusten vaihtohetkestään, ja silloin he olisivat pulassa, jollei heillä olisi mitään muistoa näytettävänä. Siksi siis Adara nousi hiukan varpailleen, antoi Kalkaroksen painaa kätensä hänen leualleen (http://koti.welho.com/skorpi12/thumbs/adara5copy.jpg) ja kietoi sitten kätensä Kalkaroksen niskaan ja painoi suudelman miehen huulille, kuvitellen kuitenkin jokaisen hetken, jokaisen kosketuksen, tapahtuvan Georgen kanssa…

A/N: comment?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.8 luku 150!!!
Kirjoitti: irvistelijä - 08.08.2008 09:35:46

Jaiiiks!!!!! Se suudelma :( Pitikö sun tehä seee... Yhyy. No ei vaan. Ihan hitonmoista kuvailua ja kaikkee. Luku oli jällleen kerran ihan älyttömän hyvä ja olin eka kommentoija :) En löytäyt virheitä, mutta oonkin niin unenpöpperössä että silmät seisoo päässä :) Mutta jooo... Lukuja lissää(voi ei tää loppuu kohta)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.8 luku 150!!!
Kirjoitti: Slytherin - 08.08.2008 10:23:39

Yay ^_^ Severus/Adaraa 8) <3

Khihiii <3
Olisin halunnut huutaa EI ÄLKäÄ, NEVILLE ON SYYTÖN!!! ADARA ÄLÄ!!!
Mutta sitten ymmärsin etteivät he kuule x) ja että totta kai Adara tarvitsee sisarusten luottamusta.

Yritän juuri muistaa mitä tapahtui kirjassa. Irvetan jälkeen... Lohikäärme... Pystyttivätkö he teltan, vai lähtivätkö he heti Tylyahoon? :o

Silti, olen koukkuuntunut.

Sormus oli hieman yllättävää (otsikko ei ollut kihlasormus :'D) mutta ei siis että Adara sai sormuksen, vaan että siinä oli kasan timantteja :o nojoo.

SNAPE! <3

Aaah, odottelen jatkusta.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.8 luku 150!!!
Kirjoitti: Lauren - 08.08.2008 11:23:26

Taas multa on jääny lukuja väliin...
Eih! Arvasin jo tosta luvun nimestä, että jotain kamalaa tapahtuu Adaran ja Kalkaroksen välillä (kamalaa mun näkökulmasta).
Kuitenkin, Adara on viisas ja kuvitteli suutelun tapahtuvan Georgen kanssa.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.8 luku 150!!!
Kirjoitti: Lily Potter - 08.08.2008 14:08:40

Vau ;D Ihanaa, iik, mun mielestä Seve/Adara olis oikeesti hyvä paritus, mutta kyllä se Adara/George on parempi. Ehkä.

Ihana luku taas :-*

~~Bella~~ eikun Lily...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.8 luku 150!!!
Kirjoitti: Neriah - 09.08.2008 12:37:14

Olet muuten tosi hyvä kirjoittamaan, tiesitkös Fubuki.
Juoni on ihanan monimutkainen, mutta en vain tajua, että miksi juuri Adaran pitää olla vakooja. Tai miksi hänen piti olla se joka sai pimeyden piirron.
No kai jonkun pitää olla, mutta silti... Siriuksen ja Adaran hetket ovat niin mhdottoman suloisia. <3 Hyvä, ettei Sirius kuollut. Toivottavasti hän ei saa tietää ikinä, että Viola rakastikin Kalkarosta, eikä häntä. Särkisi hänen sydämen.
Välillä sinä kyllä ohitat joitain tärkeitä kohtauksia parilla lauseella, mutta toisaalta olisi aika tysää lukea samat tapahtumat uudestaan kopioituna kirjasta. Niin kuin se, kun Dumbledore kuoli.

Rakkauselämä on mukavan runsas. ;) Kaikki näyttää rakastavan Adaraa. Aluksi George oli ihana jne. mutta nyt hän on alkanut muutua. Ei Adara. Miksei Adara voi vain kertoa Dracolle, että Kalkaros on peitetarina? Adara ja Draco on täydellinen pari, hiiteen Siriuksen varoitukset ficin alussa. Jouduin muuten melkein yökkäämään ääneen, kun Adara ja Kalkaros suutelivat. Hyi, Fubuki. ;)

Toivottavasti loppu ei vielä häämötä
Neriah

Sinulla on muuten kaunis avatar. :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.8 luku 150!!!
Kirjoitti: Cirilla - 10.08.2008 18:13:24

Ficcihän on edennyt hyvin.
Pidin kovasti tuosta sormustenvaihto-kohdasta.
Jotenkin söpö ja ihana ja niin edelleen...

Mm.. Harmittaa vähän kun pitäisi keksiä jotain sanomista.
Ajattelin että olisin tehnyt niin, että luen muutaman luvun ja kommentoin paremmin sitten.
Ehkä tuo ei oikein toimi, kun mitään sanomista ei tule.

Jatka kuitenkin samaan malliin (;

Cirilla *kaipaa kesää ja huomenna kouluun* 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 8.8 luku 150!!!
Kirjoitti: Lokitar - 10.08.2008 20:47:20

Slytherin, sen näet pian ;)
Lily Potter, hui kamala, Adara ja Kalkaros oikeasti rakastuneina... hui...
Neriah, kiitos, muokkasin sen itse :D

Otsikko: Luku 151. Harryn paluu
Kirjoitti: Lokitar - 11.08.2008 00:03:37

Luku 151. Harryn paluu

Kun Adara viimein irtautui suudelmasta ja seisoi Kalkaroksen syleilemänä hetken, hän heräsi todellisuuteen ja irtautui hitaasti miehestä jonka oli hetken kuvitellut suloiseksi punapääksi.
”Tiedän ketä ajattelit äsken”, Kalkaros totesi ja Adara käänsi selkänsä hänelle ja asteli ikkunalle, katsomaan vesisateista maisemaa. Lasi meni huuruun Adaran hengittäessä liian lähellä, joten hän vain esitti katsovansa ulos, vaikkei todellisuudessa nähnyt mitään.
”Sinä sitten tiedät kaiken…”
”Minä tiesin äitisi, ja sinä olet luonteeltasi ilmetty hän.” Adara kurtisti kulmiaan ja kääntyi katsomaan Kalkarosta.

”Sinä siis vihdoin myönnät sen?”
”En tiedä onko enää mitään myönnettävää, näyttää siltä että sinä olet tiennyt jo kauan”, Kalkaros vastasi.
”Minä kuulin sinut. Sinä puhuit Dumbledoren kanssa, etkö puhunutkin?” Adara sanoi hiukan syyllistävään sävyyn ja tunsi yhtäkkiä kyyneleiden kuumottavan silmiään.
”Hän sanoi että äitini rakasti sinua. Hän rakasti, vai mitä?” Adara jatkoi ja Kalkaros puraisi hetken huultaan ja palautti sitten arvokkuutensa ja ryhdikkään asentonsa.
”Sinun ei tarvitse kuulla siitä enempää. Et sinä kaipaa yksityiskohtia”, hän totesi hiukan kylmästi.
”En. En niin…” Adara sanoi ja kääntyi ikkunaan päin, päästäen kyyneleen valahtamaan poskelleen.

Samassa kanslian ovi aukesi ja Alekto asteli sisään.
”Mitä nyt?” Kalkaros kysyi.
”Longbottom on kadonnut. Ei olla nähty häntä koko päivänä”, Alekto sanoi ja Kalkaros lähti tämän perässä ovelle, ilmeisesti etsimään Nevilleä. Ovella hän vielä kääntyi ja sanoi: ”Ole täällä ihan vapaasti, jos haluat vielä jäädä.”
Adara nyökkäsi ja ovi kalahti kiinni.

Adara asteli huoneessa edestakaisin ja katseli ympärilleen. Hän ei ollut koskaan keskittynyt kovin tarkasti Kalkaroksen uuden työhuoneen sisältöön. Astellessaan juuri työpöydän taakse, hän havahtui kun häntä puhuteltiin: ”Kas, sinä olet taas täällä.”
Adara kääntyi ja näki esi-isänsä, Phineaksen, taulussa hopean värisissä kehyksissään.
”Ai, sinä… Miksi et ole Kalmanhanaukiolla?” Adara kysyi saadakseen edes hieman juttuseuraa.
”Koska – jos et ole sattunut huomaamaan – minä en ole enää siellä! Se Potterin kaveri varasti tauluni ja otti mukaansa Potterin piilopaikkaan!” Adara hiukan hämmästyi, mutta muisti viimein että Phineaksen taulu tosiaan oli kadonnut Kalmanhanaukiolta.

”Missä Harry siis nyt on?”
”En tiedä, ne pitävät tauluani säkissä! En näe sieltä mitään, mutta välillä kuulen asioita… Esimerkiksi sen että Potter suunnittelee paluuta Tylypahkaan –”
”Harry on palaamassa Tylypahkaan?!” Adara kysyi järkyttyneenä. ”Minun täytyy kertoa Severuks-”
”Professori Kalkaros tietää jo”, Phineas tiuskaisi. Adara kurtisti kulmiaan.
”Sinä olet vakoillut Harrya Kalkarokselle koko tämän ajan?” Adara kysyi ja Phineaksen suun vasen puoli nykäisi nopeasti ylöspäin.
”En nyt sanoisi että vakoillut… Välittänyt tietoa, pikemminkin”, Phineas totesi. Samassa ovi kävi ja Kalkaros asteli takaisin.

”Taas yksi kadonnut Albuksen kaartilainen. Jos Amikus ja Alekto eivät olisi niin tuohtuneita, voisin epäillä että he ovat vain salaa tappaneet hänet.” Adaran iho meni kananlihalle pelkästä ajatuksesta.
”Eikö kukaan etsi heitä?” Adara kysyi.
”Kuka? Amikus ja Alekto? Ovat turhan laiskoja moiseen”, Phineas totesi.
”Ja jos lähetämme rohkelikkoja, puuskupuheja tai korpinkynsiä, he eivät taatusti ilmianna Albuksen kaartilaisia. Ja jos taas lähetämme luihuisia, saisimme heidät – joko luihuiset tai Albuksen kaartilaiset - takaisin tulitikkurasioiden kokoisissa palasissa”, Kalkaros lisäsi. ”Siksi Amikus ja Alekto päättivät että sinä saat etsiä heidät.”
”Minä?”
”Albuksen kaartilaiset luottavat sinuun, eivätkä satuta sinua. Mutta sinä et tietenkään löydä heitä, ethän?” Kalkaros sanoi ja Adara nyökkäsi.
”Lähden etsimään…”

Etsittyään läpi kaikki tyhjät luokkahuoneet ja sairaalasiiven, Adaran ei ollut vaikea arvata minne Albuksen kaartilaiset olivat kadonneet. He olivat uskollisesti Albuksen kaartin alkuperäisessä piilopaikassa, tarvehuoneessa.
Mutta se mitä hän ei tiennyt, oli se keitä hän kohtaisi tarvehuoneessa. Adara käveli edestakaisin tarvehuoneen näkymättömän oven luona. Haluan löytää ystäväni… Haluan tietää ovatko he kunnossa…
Hetken aikaa Adara sai yrittää sisään pääsyä, kunnes lopulta ovi ilmestyi paikalleen ja Adara astui sisälle.

Huoneessa oli kova möykkä, yli kaksikymmenpäinen joukko jutteli ja piti meteliä ja kun he kuulivat että ovi käy, he kaikki vaikenivat ja katsoivat säikähtäneenä ovelle.
Kun Adaran pää pilkotti oven takaa, kuului kuinka ihmiset päästivät ilmaa keuhkoihinsa. Adara sulki oven ja katseli ympärilleen. Tarvehuoneessa oli paljon riippukeinuja, tyynyjä ja peittoja. Huoneen päädyssä oli paikka jonka luona kaikki seisoivat. Paikalla olivat Neville, Terry Boot, Ernie Macmillan, Anthony Goldstein, Michael Corner, Ginny, Dean, Luna, ja – Harry, Hermione ja Ron?! Ennen kuin Adara ehti edes huudahtaa näille mitään, kun hän huomasi minkä luona kaikki seisoivat. Kyseisessä paikassa oli taulu, joka oli avattu kuin ovi ja sen takana oli musta oven muotoinen aukko. Ja siitä aukosta asteli esiin juuri kaksi punapäistä pitkää poikaa ja Adara äännähti pienen tukahtuneen huudahduksen tunnistaessaan Georgen.

George huomasi Adaran ja loikkasi alas aukosta, juoksi Adaran luo ja painoi tämän vasten itseään.
”Adara – Adara…” hän änkytti ja Adara tiesi tämän itkevän.
”Minä olen ollut oikea id-”
”Tiedän mitä aiot sanoa, saat anteeks-”
”Ei! Minun täytyy pyytää anteeksi kunnolla! Olen ollut oikea ääliö! Tolvana! Osa aivoistanikin taisi mennä korvani mukana kun en tajunnut vain pitää sinusta kiinni!” George sanoi vihaisena itselleen. Adara hymyili kyyneltensä läpi ja painoi huulensa Georgen huulille ja halasi tätä taas. Samassa Georgen taakse ilmaantui Seamus, joka katsoi Adaraa hiukan itkien.
”Seamus!” Adara huudahti ja kaikesta menneistä tapahtumista huolimatta, hän rutisti Seamusin itseään vasten ja Seamus painoi kätensä Adaran hiuksiin ja niiskutti.

”No, mikä on suunnitelma, Harry?” George kysyi nyt ja Harry katsoi kaikkia heitä hyvin tyrmistyneenä. Suuri osa Tylypahkasta karanneista olivat yhtäkkiä kaikki siinä. Adara tiesi Harryn tunteen, hän oli itsekin häkeltynyt.
”Ei ole suunnitelmaa”, Harry sanoi.
”Suunnitellaan siis sitä mukaa kuin edetään vai? Minun lempilajini!” Fred huudahti.
”Neville, pysäytä tämä!” Harry sanoi Nevillelle. ”Miksi sinä kutsuit heidät kaikki? Tämä on älytöntä –”
”Me kai taistellaan, vai mitä?” Dean sanoi ja kaivoi Albuksen kaartin kaljuunan esiin. Adara koetti taskuaan ja mietti missä hänen omansa on ollut viimeiset kaksi vuotta.
”Viestissä sanottiin, että Harry on palannut ja että me taistellaan!”
”Me? Meitä on tuskin kolmeakymmentä!” Adara huudahti. ”Kuolonsyöjät ovat vallanneet Tylyahon ja ovat yhtä kutsua vaille täällä, ja kaiken lisäksi Voldemort – Voldemort on tulossa”, Adara sai hädin tuskin lausettaan loppuun kun hän huomasi, että Harry piteli arpeaan ja oli kalman kalpea.

”Mitä sanoit? Voldemort on tulossa Tylypahkaan?”
”Hän on täällä aivan pian”, Harry lisäsi ja Adara ymmärsi että Harry oli nähnyt Voldemortin mieleen.
”Mistä te tiedätte?” Dean kysyi ja Adara katsahti tähän.
”Kaiken sen jälkeen mitä sinä näit Malfoyn kartanossa, ja silti kysyt miten minä tiedän?” Dean nolostui ja katsoi muualle.
”Malfoyn kartano? Oletteko te olleet sielläkin?” Seamus kysyi. Adara nyökkäsi.
”Kaapparijengi nappasi Harryn ja muut, minä olin mukana.”
”Kaapparijengi nappasi sinutkin, vaikka olet nykyään hyvää pataa Kalkaroksen kanssa?” Seamus kysyi.
”Miksi muuten olet Kalkaroksen kanssa hyvissä väleissä?” Adara alkoi kyllästyä kysymyksiin ja repäisi vasemman hihansa ylös ja koko huoneen väki vavahti kaksosia, Harrya, Hermionea ja Ronia lukuun ottamatta.

”Olen vakoillut heitä joulusta asti! Kalkaros on pelkkä kulissi! Esitän olevani rakastunut häneen, jotta sain vakuutettua Voldemortin ottamaan minut puolelleen, tajusitteko?” Adara sanoi ja tuli yksimielistä mutinaa ja nyökkäilyä.
”Älkää enää kyseenalaistako Adaran uskollisuutta. Minä tiedän kaikista varmaan eniten kuinka paljon hän on käynyt läpi. Vain yksi tietää enemmän ja se on Sirius”, George totesi ja Adara hymyili tälle kiitokseksi.

”No niin, takaisin asiaan…” Harry sanoi kuiskittuaan hetken Ronin ja Hermionen kanssa.
”Meidän täytyy löytää yksi asia. Yksi asia – asia joka auttaa meitä kukistamaan tiedätte-kai-kenet. Se on täällä Tylypahkassa, mutta me ei tiedetä missä. Se on saattanut kuulua Korpinkynnelle. Onko kukaan kuullut sellaisesta esineestä?” Harry katsoi lähinnä korpinkynsiin tässä vaiheessa.
”No, onhan hänen kadonnut diadeeminsa. Muistatko, Harry? Korpinkynnen kadonneesta diadeemista? Isä tekee siitä jäljennöstä.”
”Joo, mutta kadonnut diadeemi”, Michael Corner sanoi silmiään pyöritellen. ”on kadonnut, Luna. Se on sen pointti.”
”Milloin se katosi?” Harry kysyi ja Adara ihmetteli oliko kyse jälleen hirnyrkeistä? Mitä tapahtui niille kuoleman varjeluksille?

”Sanotaan että vuosisatoja sitten”, Cho sanoi ja Adara vasta ymmärsi että hänkin on paikalla. ”Professori Lipetit sanoo että diadeemi katosi itsensä Korpinkynnen mukana. Sitä on etsitty mutta kukaan ei kai ole löytänyt siitä jälkeäkään, vai mitä?” Kaikki pudistivat päätään.
”Sori mutta mikä on diadeemi?” Ron kysyi.
”Se on eräänlainen kruunu”, Terry sanoi. ”Korpinkynnen diadeemilla sanotaan olevan taikaominaisuuksia, sen sanotaan lisäävän kantajansa viisautta.”
”Eikö kukaan teistä ole koskaan nähnyt mitään sen tapaista?” Harry kysyi.
”Jos haluat nähdä minkä näköinen se on, minä voin viedä sinut meidän oleskeluhuoneeseen ja näyttää. Korpinkynnen patsaalla on se päässään”, Cho sanoi. Harry painoi kätensä otsalleen ja mutisi jotain Ronille ja Hermionelle. Harry nyökkäsi sitten Cholle mutta Ginny sanoi: ”Luna voi viedä Harryn, voithan, Luna?”
”Ooooh, mielelläni”, Luna sanoi iloisesti ja lähti saattamaan Harrya ulos tarvehuoneesta, kohti Korpinkynsien tupaa.
”Olisiko minun pitänyt mennä mukaan? Siltä varalta jos Alekto ja –”
”Älä ole tyhmä, sinähän jäisit kiinni! Ei tiedä vielä mitä tapahtuu. Jos sinun kuolonsyöjänä olossa on vielä käyttöä, parasta ettei paljasteta sinua”, Fred sanoi ja Adara nyökkäsi. Ehkä niin oli parempi…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.8: luku 151!!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 11.08.2008 10:34:04

Uiui!! Jännäksi menee, en malta odottaa!! :D
Odotan kyllä tuota viimeistä taistelua innolla, miten Adaran käy, miten Severuksen käy (tai siis tiedämme jo mitä Severukselle käy joten...)mutta jatkoa odotellessa :)

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.8: luku 151!!!
Kirjoitti: Neriah - 11.08.2008 11:32:03

Menee tosi jännäks. Kalkaros on niin suloinen. Rakastaakohan se oikeesti Adaraa..?!

Neriah

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.8: luku 151!!!
Kirjoitti: Werewolfie - 11.08.2008 13:16:02

Ei muuta kun jatkoo...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.8: luku 151!!!
Kirjoitti: Lily Potter - 11.08.2008 14:52:15

Perkeleen koulu. Kerkesin vasta nyt koneelle.

Odotan viimeistä taistelua innolla! Lisää vaan, ja kiitos nopeasta kirjoitustahdista!

Lily P.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.8: luku 151!!!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 11.08.2008 16:28:07

Hyvä luku taas, vaikka puolet tekstistä menikin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Flunssa iski päälle, ääni lähti ja hirveä väsymys - eilen riparilta kotiin.. Isosena olo on rankkaa. Mutta hei, jatkoa pian, tuo viimeinen taistelu on mielenkiintoinen, tahdon tietää vedätkö kirjan mukaisesti vaiko et ^^

- Äärimmäisen väsynyt kahvinarkomaani eli siis Myyrä

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.8: luku 151!!!
Kirjoitti: NeitiMusta - 12.08.2008 17:01:12

Tää on sairaan hyvä! Mä luin tän kokonaan, alusta asti ihan loppuun! En vaan pystyny lopettaan. ;D
Mun mielest on tosi ihanaa, ettei Sirius kuollukkaa, se on vaan niin hyvä hahmo.
Kyllä aluks tuntu omituiselta, että Siriuksel ois lapsi, mut mitä pidemmälle tää tarina on edenny, sitä paremmin se on sopinu siihen.
Sä oot tosi hyvä kirjottaan ja toivon, että tähän tarinaan tulee pian jatkoo! ;D :D ;D :D ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 11.8: luku 151!!!
Kirjoitti: Lokitar - 12.08.2008 17:32:53

Luku 152. Valmiina taistoon

Adara tuli levottomaksi, ajateltuaan mitä typeryyksiä Harry saattaisi tehdä jos hän törmäisi Kalkarokseen. Ajatus kummitteli hänen mielessään pitkään, niin pelottavana ja sydäntä puristavana että hän hiipi ulos tarvehuoneesta ja juoksi kohti Korpinkynnen tupaa. Matkalla hän ihmetteli: koska hän alkoi välittää Kalkaroksesta? Tai koska hän alkoi välittää Kalkaroksesta niin paljon? Ainoa asia joka hänen mielessään oli se, että onko Kalkaros turvassa jos Harry tapaa hänet. Harry ei tiennyt totuutta, Harry ei tiennyt mitään. Tajusiko Kalkaros sen vaaran auttaessaan Harrya Adaran kautta, pysyen anonyyminä hyvän tekijänä? Miksi hän ei paljastanut totuutta Harrylle? Halusiko Kalkaros hoitaa kaiken yksin, kuten aina?

”Kuka siellä?” kuului yhtäkkiä käytävästä. Adara astui esiin, mutta näki että McGarmiwa olikin selin häneen.
”Minä”, kuului vastaus McGarmiwan edestä ja nurkan takaa ilmestyi Kalkaros. Adara käveli ripeästi kohti McGarmiwaa, hän aavisti että Harry oli jossain lähellä.
”Adara, älä tule lähemmäs”, McGarmiwan ääni kuului.
”Missä Carrowit ovat?” Kalkaros kysyi hiljaa.
”Eivätköhän he ole siellä minne sinä heidät käskit”, McGarmiwa sanoi ja huomasi että Adara asteli vieläkin lähemmäs.
”Adara, pysy kaukana!” tämä huusi. Adara pysähtyi hetkellisesti.

”Sain sellaisen käsityksen, että Alekto on napannut tunkeilijan”, Kalkaros totesi.
”Niinkö? Entä mistä sinä sellaisen käsityksen sait?” McGarmiwa kysyi ja Kalkaros koukisti hivenen vasenta käsivarttaan.
”No niinpä tietysti, olin aivan unohtaa että teillä kuolonsyöjillä on omat yksityiset yhteydenpitonne”, McGarmiwa totesi ja Adara halusi venyttää hetkeä ennen kuin McGarmiwa tai Kalkaros hyökkää. Hänen täytyi keksiä jotain.
”Miksi minä en saanut tietoa tunkeilijasta?” Adara kysyi ja McGarmiwa katsoi tätä hölmistyneenä.
”No hyvä lapsi, ethän –” Adara hieraisi vasenta käsivarttaan ja McGarmiwa kalpeni silmiinpistävästi. Adara asteli taas lähemmäs, ja tunsi kuinka hänen jalkansa potkaisi jotain näkymätöntä. Hän tiesi että se oli Harry, mutta hän ohitti tämän kuin ei olisi huomannut melkein kompastumistaan.
”Niin tietysti… Severus sinä…” McGarmiwa puhui hitaasti.
”Minerva, tiedän että Potter on selkäsi takana”, Kalkaros totesi ja samassa McGarmiwa heilautti sauvaansa ja Kalkaros ehti loihtia kilpiloitsun eteensä.

McGarmiwa leijutti yhden soihduista luokseen, taikoi sen suureksi tulirenkaaksi joka hyökkäsi kohti Kalkarosta, mutta muuttui sitten mustaksi käärmeeksi, joka hajosi kymmeniksi tikareiksi.
”Adara, pysy poissa!” Kalkaros huudahti ja nappasi loitsulla vieressään olevan haarniskan eteensä ja tikarit lensivät sen rintakehään kolahdellen.
”Minerva!” kuului Adaran takaa ääni ja hän näki Lipetitin ja professori Verson juoksemassa heitä kohti, Kuhnusarvio vanavedessään.
”Ei! Sinä et enää murhaa ketään Tylypahkassa!” Lipetit huusi Kalkarokselle ja loihti haarniskan eloon. Se yritti rusentaa Kalkaroksen ja Adara ei voinut itselleen mitään kiljaistessaan.
Hän otti sauvansa ja rukoili onnistuvansa: hän heilautti sauvaa ja muutti panssarisen haarniskan tomuksi. McGarmiwa ei tuntunut huomaavan että loihtija oli Adara, vaan luuli Kalkaroksen tehneen sen. Hän oli heilauttamassa juuri sauvaansa kun Adara juoksi Kalkaroksen luo.
”Severus!” hän huudahti ja avasi viereisen luokan oven. Kalkaros ei miettinyt kahdesti noustessaan ylös ja ampaistessaan luokan ovesta sisään. Adara sulki oven järkyttyneiden katseiden seuratessa. Hän kääntyi ja näki Kalkaroksen jo ikkunalla.
”Mitä sinä teet?!”
”Palaan vielä, älä huolehdi!” Kalkaros lupasi.
”Minä jään tänne”, Adara sanoi.
”Onnea”, Kalkaros totesi ja hyppäsi alas ikkunasta. Adara juoksi pelästyneenä ikkunalle, mutta huomasi Kalkaroksen lentävän jo kauempana. Samassa luokan ovi aukesi ja McGarmiwa, Harry, Luna, Kuhnusarvio, Lipetit ja Verso astelivat sisälle, sauvat osoitettuna Adaraa kohti.
”Missä Kalkaros on?”
”Pakeni”, Adara totesi ja osoitti taivaalle. McGarmiwa piti sauvaa yhä ylhäällä. Harry katsoi Adaraa ihmetellen, Kuhnusarvio oli sanaton…

Oli täydellinen hiljaisuus. Adara ei nostanut sauvaansa ketään vastaan.
”Adara, kerro minulle nyt rehellisesti, mitä sinun päässäsi oikein liikkuu?” McGarmiwa kysyi.
”Professori, ette te voi uskoa –” Harry aloitti, muttei tiennyt mitä itsekään oli sanomassa.
”Harry, sinä tiedät, etten voinut muuta – jos en olisi auttanut, hän olisi tajunnut, etten ole hänen puolellaan. Sitten tämä –” Adara näytti piirtoaan, ”ja tämä –” Adara näytti kihlasormustaan. ” – olisi ollut turhaan!”
”Jos olisimme päihittäneet hänet nyt, sen ei olisi ollut enää väliä”, Harry sanoi, kun McGarmiwa huojahti järkytyksestä.
”Kyllä olisi! Amikus ja Alekto ovat yhä täällä, Voldemort on tulossa – miten minä selittäisin sen että Kalkaros päihitettiin minun nenäni alla enkä tehnyt mitään häntä pelastaakseni?”
”Adara, viimeinen taisto on nyt, millään vakoilulla ei enää ole väliä!” Harry huusi.
”Kyllä sillä vielä on! Minä tunnen sen, minä tiedän sen! Jotain tapahtuu vielä ja sitten minä kadun kun menin paljastumaan! Minä vannon äitini – minä vannon Siriuksen nimeen että minä haluan Voldemortin kuolevan, ihan yhtä paljon kuin tekin toivotte, joten luottakaa minuun!” Adara huusi. McGarmiwa laski viimein sauvansa ja Adara kiitti.

”Mitä teemme, nyt kun Voldemort on matkalla tänne?” Lipetit kysyi.
”Linnoitamme koulun, Potterilla on linnassa tehtävä, jonka Dumbledore jätti hänelle. Meidän on suojattava koulu kaikella mihin kykenemme, sillä välin kun Potter tekee sen mikä hänen täytyy”, McGarmiwa sanoi.
”Ymmärrät varmaan, ettei mikään, mitä teemme, pysty pitämään tiedät-kai-ketä poissa loputtomasti?” Lipetit kysyi.
”Voimme silti viivyttää häntä”, Verso totesi.
”Ehdotan että langetamme perussuojaukset ja kokoamme sitten oppilaat suureen saliin. Suurin osa on evakuoitava, mutta jos jotkut täysi-ikäiset tahtovat jäädä taistelemaan, minusta heille on annettava tilaisuus.” Samassa Adara tunsi kuinka hänen piirtoaan poltti. Hän tunsi sanojen muodostuvan mieleensä: Hyökkäämme Tylypahkaan. Kootkaa kaikki joukot…

”Hän aikoo tuoda kaikki joukkonsa”, Adara sanoi ja painoi kätensä piirrolle, kuin se olisi muka lievittänyt poltetta ihollaan. McGarmiwa ja muut valahtivat kalpeiksi.
”Tavataan suuressa salissa kahdenkymmenen minuutin kuluttua, ja tuon tupani mukanani”, Verso sanoi ja riensi jo ovelle päin.
”Minä toimin täältä”, Lipetit sanoi, meni ikkunalle ja alkoi tehdä loitsuja, jotka tuntuivat herättäneen jopa tuulen eloon.

”Professori, anteeksi että keskeytän mutta tämä on tärkeää. Onko sinulla mitään aavistusta missä Korpinkynnen diadeemi voisi olla?” Harry kysyi.
”Varjelum kamalus – Korpinkynnen diadeemi?” Lipetit vinkaisi. ”Rahtu lisää viisautta on aina paikallaan, Potter, mutta tuskinpa tässä tilanteessa olisi suurta apua!”
”Tarkoitin vain – tiedätkö missä se on? Oletko koskaan nähnyt sitä?” Harry kysyi.
”Nähnyt sitä? Kukaan ei ole nähnyt sitä miesmuistiin! Se katosi aikoja sitten!”
”Tapaamme sinut ja korpinkynnet suuressa salissa Filius”, McGarmiwa sanoi ja nyökkäsi Harryn, Lunan ja Adaran seuraamaan itseään, kun Kuhnusarvio alkoi puhua.

”Mikä hössäkkä! En ole lainkaan varma, että tämä on viisasta, Minerva. Hän löytää taatusti tien sisään, niin kuin tiedät, ja ne, jotka yrittäneet viivyttää häntä, ovat mitä kauheimmassa vaarassa –”
”Odotan myös sinua ja luihuisia suureen saliin kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Jos sinä tahdot poistua oppilainesi, emme estä sinua. Mutta jos joku teistä yrittää sabotoida vastarintaamme tai nostaa aseensa meitä vastaan tässä linnassa, siinä tapauksessa Horatius, me kaksintaistelemme viimeiseen hengenvetoon.”
”Minerva!” Kuhnusarvio huudahti tyrmistyneenä.
”Luihuisen tuvan on tullut aika päättää lojaalisuudestaan. Mene herättämään oppilaasi”, McGarmiwa töksäytti ja yritti taas lähteä, kun Voro ilmaantui paikalle huutamaan: ”Oppilaita poissa sängystä!”
”Heidän kuuluukin olla, senkin tomppeli! Tee jotain! Hae Riesu!”
”R-Riesu?”
”Niin, Riesu, senkin typerys, Riesu! Etkö sinä ole juuri siitä valittanut puolisen vuosisataa? Mene heti hakemaan se!” Voro nilkutti viimein tiehensä ja McGarmiwa kohotti sauvansa kohti haarniskoita.
”Jalustus liikkumitor!”

Samassa haarniskat ja patsaat hyppäsivät jaloilleen ja McGarmiwa huusi niille: ”Tylypahkaa uhataan! Miehittäkää rajat, suojelkaa meitä, tehkää velvollisuutenne kouluamme kohtaan!”
Patsaiden ja haarniskoiden lauma jylisti heidän ohitseen kohti ulko-ovia.
”No niin, Potter, sinun, neiti Lovekivan ja Adaran on viisainta mennä hakemaan ystävänne suureen saliin. Minä herätän rohkelikot.”
”Harry, anna minä hoidan asian. Mene sinä, anna kelmien kartta niin annan sen Hermionelle ja Ronille että he löytävät sinut. Mene, mene!” Adara hoputti. Harry ojensi kelmien kartan hänelle, nyökkäsi ja lähti juoksuun.

Adara lähti Lunan kanssa toiseen suuntaan, takaisin kohti tarvehuonetta. Huoneeseen päästyään hän oli tyrmistynyt. Huone oli täpösen täynnä ihmisiä. Paikalle oli saapunut Oliver Wood, Katie Bell, Angelina Johnson, Alicia Spinnet, Bill, Fleur, Lupin, sekä herra ja rouva Weasley. Hermione ja Ron olivat kadonneet, ja Adara ihmetteli sitä suuresti. Mihin he olivat hävinneet?
”Adara!” Oliver Wood huudahti ja halasi Adaraa ystävällisesti.
”Missä mennään? Mitä tapahtuu?” hän kysyi ja kaikki hiljenivät. Adara henkäisi hiljaa ja sanoi mahdollisimman tyynesti: ”Nuoremmat koululaiset evakuoidaan. Suuressa salissa järjestäydytään vartin kuluttua kahteen ryhmään: niihin, jotka lähtevät, ja niihin, jotka taistelevat. Taistelu alkaa pian.”

Ihmiset ottivat uutisen melko tyynesti. Totta kai he olivat sitä jo odottaneetkin. Väki väheni ja oppilaat lähtivät kohti suurta salia. Paikalle jäivät vain rouva Weasley joka taisteli juuri Ginnyn kanssa, sekä Lupin, Fred, George, Bill ja Fleur. Samassa taulun aukosta asteli esille myös Sirius, joka säntäsi ensimmäisenä syleilemään Adaraa.
”Sinä olet alaikäinen! Minä en anna lupaa! Pojille kyllä, mutta sinulle en, sinun täytyy mennä kotiin!” rouva Weasley huusi.
”Minä en mene!” Ginny huusi takaisin. Kaksi tulista sielua taistelivat nyt kipinät melkein lentäen.
”Minä kuulun Albuksen Kaartiin –”
”Teinijengiin!”
”Teinijengiin, joka aikoo panna hänelle vastaan siinä missä kukaan muu ei ole uskaltanut!” Fred sanoi.
”Tyttö on kuusitoista! Hän on liian nuori! Mitä te kaksi oikein ajattelitte, kun toitte hänet mukananne!” Kaksoset näyttivät häpeileväisiltä.
”Äiti on oikeassa, Ginny. Sinä et voi tulla. Alaikäisten täytyy poistua ja se on oikein”, Bill sanoi.
”Minä en voi lähteä kotiin!” Ginny kiljui ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. ”Minun koko perheeni on täällä, minä en kestä odotella yksin tietämättä ja –” yhtäkkiä Ginny pysähtyi tuijottamaan johonkin ovelle päin. Adara kääntyi ja näki Harryn ovella pudistamassa hitaasti päätään.

”Selvä. Minä sanon sitten hyvästi ja –” samassa kuului muksahdus kun joku kompastui alas taulun aukosta.
”Myöhästyinkö minä? Alkoiko se jo? Minä sain vasta tietää, niin että minä – minä –” punaiset hiukset heilahtivat kun Percy nosti päätään heihin ja katsoi heitä. Hän ei ilmeisesti ollut odottanut törmäävänsä koko perheeseensä. Syntyi ahdistava hiljaisuus kun kaikki tuijottivat Percyä hämmästyneinä…
”No – mitä pikku Teddylle kuuluu?” Fleur kysyi Lupinilta rikkoen hiljaisuuden.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152
Kirjoitti: Neriah - 12.08.2008 17:56:09

Viimeinen lause taisi jäädä hiukan kesken, mutta luoja tämä on jännittävä!!
Voisitko laittaa heti seuraavan luvun? Ja Fubuki, minä tulen kyllä kirveen kanssa kotiisi, jos Adara tajuaa, että rakastaakin Kalkarosta! :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152
Kirjoitti: Lokitar - 12.08.2008 17:59:56

Oho, jäi lause joo kesken, muttei onneks paljoa :D Seuraava luku on valmiina kyllä mutten ihan heti pistä ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152
Kirjoitti: Neriah - 12.08.2008 18:05:18

Arg.. Kiduttaja. ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152
Kirjoitti: Lupine - 12.08.2008 18:08:17

Joo ja taas jatkoa. Olen Werewolfie nimi vaihtui mutta se olen yhä minä. Adara ja Kalkaros!!!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152
Kirjoitti: Lily Potter - 12.08.2008 18:29:43

Ensin ajattelin etten kommaa, mutta jos se kommenteista vaikka riippuisi niin annan sen.

Upea osa, Adara/Seveä havaittavissa... >:D

Ihanaa, laita heti seuraava osa tai usutan dinosaurukset kimppuusi!

Lily P.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152
Kirjoitti: Cirilla - 12.08.2008 22:30:17

Jätitpä kyllä erittäin jännittävään tilanteeseen :D
Aivan liian jännittävään :D
Olen ihan koukussa, jos näin voi sanoa.

Taistelun alkua olet hyvin saanut kuvattua.
Olin siitä erittäin tyytyväinen.

Ja tällä hetkellä, ei ole muuta kommentoitavaa :D

Cirilla 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152
Kirjoitti: Lokitar - 12.08.2008 22:40:48

Hihii, sain ficin kirjoitettua loppuun ^^ 160 lukua, miten pyöreä luku!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152/160
Kirjoitti: Slytherin - 13.08.2008 17:14:48

jaa osat? :)

heti kiitos :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152/160
Kirjoitti: Mya Musta - 13.08.2008 17:30:38

ÄÄÄÄ, FUBUKIIIIIII!!!!!!!!!!!!!! Et saa lopettaa lukuun 160, se olis niin julmaa, mitä me pienet lukijat sitten tehdään kun tää on loppu? Yks vaihtoehto olis tietysti se, että jos Adara jää eloon sä kirjottasit siitä ja GEORGESTA jotain tarinaa.... ;D Ja jos sä tässä ihan viimisissä luvuissa laitat Adaran tajuumaan että se rakastaa Kalkarosta, tai vaikka jopa Dracoa :O niin mä teen jotain todella kamalaa :D
Mutta lukuun... Sehän nyt oli melkein suoraan kirjasta, mutta jotain pientä olit saanut siihen lisäksi, mikä piristi lukua mukavasti jotenki (:
Ja Siriuksen saapuminen, pystyin melkein tuntemaan muutaman sydämen lyönnin jäävän väliin, älä kiltti Fubuki taas tapa Siriusta, se on liian hyvä hahmo sellaseen, mä itken silmät päästäni jos teet sen, sen jälkeen mä teen taas jotain todella kamalaa :D Äläkä tapa Adaraakaan, äläkä vaihda Fredin kuolemaa Georgen kuolemaan :D
Taidan nyt jättää tän piiiitkän listan tekemättä ja siirtyä siihen seuraavan luvun pyytämiseen ;D

Mya

(Täyty nyt ihan pakosti kommentoida ku havahduin siihen että täähän loppuu pian : ///)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152/160
Kirjoitti: Inviere - 13.08.2008 17:44:36

Mitä? Loppuuko tämä? :o Eiiii!!! Miten me pärjätään ilman tätä? Et saa tappaa Adaraa tai Siriusta tai minä tulen säikyttämään sinut yöllä... :D Adara/Severus (toivottavasti) loppuu, kaikkihan tietävät, mitä Severukselle kävi. Adara/Dracoa please!!! ;D

Joo, lopetan tämän riehumisen ja pyydän jatkoa.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152/160
Kirjoitti: teelkis - 13.08.2008 17:56:38

Adata ja Sevurus veto oli minun mielestä mahtava, tuli hyvä lisäys tarinan kulkuu. Autss, ei tää voi loppua, mitä mää sit ensimmäisenä teen ku tulen koneelle :S

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 12.8: Luku 152/160
Kirjoitti: Lokitar - 13.08.2008 18:03:33

Kauhea kommenttivyöry tuli sillä välin ku olin koulussa :o Siitä hyvästä seuraava luku ^^

Luku 153. Taisteluasemiin

”Hetki, minulla on valokuva!” Lupin huudahti ja kaivoi taskustaan valokuvan, jota hän näytti Harrylle (joka asteli juuri peremmälle tarvehuoneeseen), Fleurille ja Adaralle. Kuvassa oli pieni vauva, jonka päässä oli turkoosi hiustupsu.
”Minä olin typerys! Olin ääliö, olin mahtaileva mäntti, olin – olin –” Percy huusi ja yritti keksiä lisää haukkumanimiä itselleen.
”Ministeriötä rakastava perheensä kieltävä valtaa hamuava pölvästi?” Fred ehdotti.
”Niin juuri!”
”No, yhtään sen selvemmin sitä ei voi sanoa”, Fred sanoi ja ojensi Percylle kätensä että tämä pääsi ylös.

”Harry, Hermione ja Ron eivät olleet täällä, pitäisikö sinun etsiä heidät?” Adara ehdotti hiljaa kun perhe alkoi tehdä sovintoa.
”Ai, joo… Minne he menivät?”
”He puhuivat jotain kylpyhuoneesta”, Ginny sanoi.
”Kylpyhuoneesta?” Harry toisti hölmistyneenä ja asteli kohti tarvehuoneen vessaa. Adara päätti livahtaa nyt itse kohti suurta salia.

”Valvojaoppilaat, kun minä sanon, te organisoitte tupanne ja viette oppilaat järjestyksessä evakuointipaikalle”, Adara kuuli salista McGarmiwan puheen.
”Entä jos haluaa jäädä taistelemaan?” Ernie MacMillan kysyi nousten seisomaan. Sieltä täältä kuului kätten taputusta.
”Jos olet täysi-ikäinen, saat jäädä”, McGarmiwa sanoi.
”Entä tavarat? Matka-arkut ja pöllöt?” eräs Korpinkynnen tyttö kysyi.
”Nyt ei ole aikaa kerätä tavaroita. Tärkeintä on saada teidät turvallisesti pois täältä.”
”Missä professori Kalkaros on?” kysyi eräs Luihuinen.
”Hän on ottanut niin sanotusti hatkat”, McGarmiwa vastasi ja kaikki paitsi luihuiset hurrasivat kovaan ääneen. Adarakaan ei yhtynyt suosionosoituksiin.

”Olemme jo suojanneet linnan, mutta suojaukset tuskin kestävät kovin kauan, jollemme vahvista niitä. Minun on siksi pyydettävä, että liikutte ripeästi ja rauhallisesti ja teette niin kuin valvojaoppilaanne –” McGarmiwa yritti jatkaa, kun saliin kajahti kimeä, kylmä ääni, joka tuntui tulevan kuin seinien sisältä.
”Tiedän, että te valmistaudutte taisteluun”, kuului Voldemortin ääni ja Adara vavahti. Oppilaat tukeutuivat tiukasti toisiinsa ja tähyilivät pelokkaina ympärilleen.
”Teidän ponnistuksenne valuvat hukkaan. Te ette voi taistella minua vastaan. Minä en halua tappaa teitä. Minä kunnioitan suuresti Tylypahkan opettajia. Minä en halua valuttaa taikaverta… Antakaa minulle Harry Potter, niin ketään ei vahingoiteta. Antakaa hänet minulle, ja minä en koskekaan kouluun. Teidät palkitaan… Saatte aikaa keskiyöhön.”

Hiljaisuus laskeutui saliin ja Adara katsoi Harrya joka seisoi opettajien pöydän luona. Yhtäkkiä Pansy Parkinson ponkaisi ylös ja huusi: ”Mutta hänhän on täällä! Potter on täällä! Napatkaa hänet!”
Pansy ei ehtinyt enää sanaa sanoa kun Adara asteli Harryn eteen suojaksi, kaikki rohkelikot nousivat ylös ja ottivat taikasauvansa esiin. Saman tekivät seuraavan rivin korpinkynnet ja sitten puuskupuhit. Kaikki seisoivat selin Harryyn ja katse vihaisesti Pansyssa.
”Kiitos neiti Parkinson, sinä poistut salista ensimmäisenä Voron kanssa. Jospa muut tupalaisesi lähtisivät seuraavana.”

Luihuiset nousivat ylös ja lähtivät ulos salista, ja vähitellen kaikki neljä pöytää autioituivat. Korpinkynsistä vanhimmat jäivät istumaan, kun heidän toverinsa poistuivat. Puuskupuheja jäi vielä enemmän ja rohkelikoista jäi puolet. McGarmiwa nousi uhmakkaan näköisenä ylös.
”Ehdottomasti ei, Creevey, ala mennä! Sinä myös, Peakes! Ja sinä myös Wilkinson!” Adara kääntyi katsomaan kohti Puuskupuhin pöytää, jonka alta tuli esiin – kuka muukaan kuin pikku Annie, jonka Adara tapasi aikanaan. Ai niin, mutta eihän Annie sitä tiedä… Se tapahtui kauan ennen kuin Adara käänsi aikaa ja muutti tulevaisuuden. Hassua kuinka hän oli siten muuttanut myös Annien tulevaisuutta.

”Aikaa puoleen yöhön on vain puoli tuntia, joten meidän on toimittava ripeästi!” kajahti varma Kingsleyn ääni yhtäkkiä, hänen astuttua korokkeelle. ”Tylypahkan opettajat ja Feeniksin kilta ovat sopineet taistelujärjestyksestä. Professorit Lipetit, Verso ja McGarmiwa vievät taistelijaryhmät kolmeen korkeimpaan torniin – Korpinkynnen, tähtitieteen ja Rohkelikon torneihin – joista heillä on hyvä näkyvyys ja loistavat asemat lähettää loitsuja. Samaan aikaan Remus, Arthur, Sirius ja minä viemme ryhmiä tiluksille. Tarvitsemme jonkun järjestämään puolustuksen kouluun johtaville käytäville –”
”Kuulostaa meidän hommalta!” Fred huikkasi viitaten itseensä, Georgeen ja kysyvänä Adaraan. Adara nyökkäsi ja tunsi kuinka Sirius katsoi häntä. Hän ei uskaltanut katsoa takaisin.

”Hyvä on, johtajat tänne niin jakaannumme joukkoihin”, Kingsley sanoi ja Harry hivuttautui pois joukosta. Adara oli juuri lähdössä, kun hän tunsi Siriuksen painavan kätensä hänen olkapäälleen.
”Siltä varalta, jos minulle tapahtuu jotain. Haluan sanoa –”
”Älä puhu tuollaisia!” Adara puuskahti kiukkuisesti ja lähti kohti ovea. Mutta hän kääntyi vielä viimemetreillä hölmistyneen näköisen Siriukseen päin.
”Ja minäkin rakastan sinua”, hän sanoi virnistäen ja Sirius hymyili.
Adara lähti Georgen ja Fredin kanssa järjestämään ansoja ja sopivaa paikkaa heidän hyökkäykselleen.
Kun he olivat viimein mielestään valmiita, Adara huomasi Kelmien kartan pullottavan taskustaan. Hän otti sen ja katsoi missä Harry liikkui…

Harry oli juuri matkalla tarvehuoneen käytävää Hermionen ja Ronin kanssa, mutta toinen kolmikko oli jo tarvehuoneen käytävässä: Draco, Crabbe ja Goyle.
”Voi ei”, Adara sanoi itsekseen ja kaksoset katsoivat häneen.
”Jotain pahaa tiedossa?” Fred kysyi.
”Erittäin”, Adara sanoi ja näki kun Dracon, Crabben ja Goylen hahmot hävisivät – he olivat tarvehuoneessa. Nyt Harryn ja muut olivat lähempänä ja jatkoivat yhä kohti tarvehuonetta.
”Erittäin paha”, Adara sanoi ja Harryn kolmikko oli jo tarvehuoneen käytävässä.
”No mitä sinä oikein odotat? Mene!” Fred huudahti. Adara katsoi heihin hetken silmäyksellä ja lähti.

Matkalla hän vilkaisi karttaa uudestaan ja huomasi Siriuksen, Lupinin ja Tonksin pisteet kuolonsyöjien jahtaamina muurilla. Adaran askeleet pysähtyivät ja hän jäi tuijottamaan, kuinka Siriuksen piste asettui Tonksin ja Lupinin suojaksi, kun kuolonsyöjät lähestyivät heitä hitaasti joka puolelta. Kuolonsyöjien joukossa oli Bellatrix, Rookwood ja Dolohov…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Needled Laiho - 13.08.2008 18:33:20

EEEEIIIIII! APUA! Mitä sä oot menny tekemään?!?!? Arvaa, meinasinko saada sydärin, kun tuossa otsikossa luki 153/160!!!!! Siis enää seitsemän lukua!! Ai niin, btw, olen tyksinyt hurjasti näistä uusimmista luvuista. Ne tuntuvat kuitenkin hieman lyhyemmiltä, kuin aikaisemmin. En tiedä onko se vain luulo, vai onko tosiaankin niin tapahtunut. Ei se kyllä lukemista haittaa ollenkaan. MUTTA TAPAN SINUT JOS ADARA TAJUAA, ETTÄ RAKASTAA KALKAROSTA!!!! >:( No en oikeasti. Mutta en kyllä lupaa, mitä teen, jos noin teet! Tarina etenee ihan mukavaa vauhtia.

Viimeisiä lukuja (NYYH!! :'() odotellen, Neeppu

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Lokitar - 13.08.2008 18:37:03

Neeppu, ei huolta, luku 156 tulee olemaan yberpitkä :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Slytherin - 13.08.2008 18:45:18

ou mai gaad :o

oumaigaad.

oh my gaad

oh my god.

oh my God.

<3

joo, älä itke, ei mun kommentti tollane oo :'D

siis: odottelen vain täällä että milloinkas Adara saa kutsun metsään VoldAmortilta.

Kyssä: Minä olin ymmärtänyt että Crabbe Goyle ja Malfoy odotti tarvehuoneen ulkopuolella koko ajan, ja ku ne kuuli et ne puhu jtsn diadeemista tarvehuoneessa, ne änkes niitten jälkeen...? :o vai olenko ihan ymmärtänyt väärin! :o

meneeköhän Adarakin tarvehuone-kohtauskeen mukaan ? :o

Vai meneeköhän puolustamaan Siriusta?

ETKÄ MUUTEN TAPA SITÄ! >:(

kiitos, ja ole hyvä erittäin anti-rakentavasta :)

// Stargazer, ei hän vielä ole valmis! :'D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Neriah - 13.08.2008 18:46:28

Luojan kiitos tulevasta pitkästä luvusta! Et sä vaan voi jättää tollaseen kohtaan, Fubuki! Harkitsisitko edes, jos tekisit vaikka jato-osan tähän...? Sellasen suuuperpitkän.. ;)
Sirius ja Adara EI saa kuolla. Piste. Jatkoa, kiitos.

Neriah

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Slytherin - 13.08.2008 19:11:00

Aaa, ficci on valmis, mutta ei julkaistu!: 'D joo, anteeksi tyhmät välikommani :'D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Lizzy - 13.08.2008 19:16:42

Nyt mä viimeinkin vaivauduin kommentoimaan. Alunperin tarkotus oli kommata vasta sitten kun tää loppuu.

Jee über pitkä luku tulossa!

Mutta EI!!! Ei tämä voi loppua vielä!!! Adara EI saa tajuta, että rakastaa Kalkarosta, etkä saa tappaa Adaraa! *rukoilee polvillaan* Etkä muuten varmaan tapa Siriusta! Sirius ei saa kuolla Tonksin ja Remuksen puolesta. >:(

No asiaan... Ficci on ollut todella hyvä ja lähes Rowlingin tasoa (ja se on jo tosi hyvin, niin kuin kaikki tunnetusti tiettävät) Adara on todella 'aidon' oloinen, olet saanut hänet hyvin tapahtumiin mukaan, eikä hän ole koko ajan roikkumassa Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa, joka on hyvä.

(Olehyvä tässä erittäin rakentavaa kommenttia ::))

Jatkoa, Jatkoa, Jatkoa, JATKOA!

Lizzy kuittaa.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Cattleya - 14.08.2008 14:07:25

ET kyllä varmana tapa Siriusta toista kertaa! Et VARMANA >:( Pliis pliis ethän!?

Ja 160 lukuu vaan? No okei onhan se paljon mut ku tahtois enemmän :D
Tää on ihanin ficci jonka olen lukenut pitkään aikaan.
Jatkoa... ja nopeasti jos mahdollista ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Lokitar - 14.08.2008 14:31:36

Who knows, tapanko Siriuksen ::)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Lizzy - 14.08.2008 15:21:17

Sä et saa tappaa Siriusta toista kertaa, et saa!!! (Tai muuten joudut kustantamaan mulle uuden näppiksen, kun siihen tulee joku vesivaurio)

//Kato näppis kastuu kun itken itteni kuiviin. :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Lokitar - 14.08.2008 16:17:21

Miten vesivaurio liittyy Siriuksen kuolemaan? o_O

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Needled Laiho - 14.08.2008 16:39:24

Se liittyy siten, että Lizzy (niinkuin minäkin) itkee silmänsä kuivuksiin, ja vesivirran kohteeksi joutuu näppäimistöparkamme. Mä ehkä osaan jopa kääntää itseni, ja vollottaa lattialle. Mutta Siriuksen uudestaan tappaminen olisi LIIAN JULMAA!!! Törkeää, jos koko HP-maailman paras hahmo joutuu kuolemaan kaksi kertaa! VASTALAUSE!! Tietenkään emme valitettavasti voi vaikuttaa asiaan, vaan valta on sinulla :'(

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Justinee - 14.08.2008 18:22:25

apua olipas julmaan kohtaan jätetty!! nyt se seuraava on PAKKOOOOOO lukea. :o apua. eihän ole mitenkään mahdollista että sirius kuolee uudestaan tai että kalkaros EI kuole? että jtn friikkiä tapahtuu ja adara rakastuu siihen rasvaiseen aallonmurtajaan? se ois kyllä maailmanloppu :'(

mutta toivotaan että saat nämä loputkin luvut pihalle yhtä ripeästi kuin edellisetkin upeat tuotokset ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Lily Potter - 14.08.2008 18:55:45

Wow.

Lisää. TAHTOO LISÄÄ!

Lily P.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Mya Musta - 14.08.2008 18:56:03

Lainaus

Matkalla hän vilkaisi karttaa uudestaan ja huomasi Siriuksen, Lupinin ja Tonksin pisteet kuolonsyöjien jahtaamina muurilla. Adaran askeleet pysähtyivät ja hän jäi tuijottamaan, kuinka Siriuksen piste asettui Tonksin ja Lupinin suojaksi, kun kuolonsyöjät lähestyivät heitä hitaasti joka puolelta. Kuolonsyöjien joukossa oli Bellatrix, Rookwood ja Dolohov…

Jos tämä tarkoittaa, että Sirius kuolee, mä ihan oikeesti rupeen väkivaltaseks, jos oot päättäny tappaa sen, niin mä tulen ja pakotan sut kirjottamaan lopun uudestaan piiskalla hakaten!!!

offia *namm* xD

Uusi luku pian, haluan tietää täytyykö ruveta suunnittelemaan kyläreissua sun luo :D

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 13.8 luku 153/160
Kirjoitti: Lokitar - 14.08.2008 19:13:41

A/N: No okei, ei pidetä raukkoja jännityksessä ;)

Luku 154. Pirunpalo

”Tappakaa heidät, tappakaa heidät!” Bellatrix rääkyi ja Sirius juoksi minkä vain jaloistaan lähti. Lupin ja Tonks juoksivat hänen edellään kohti linnan muuria. Kirouksia lensi kohti heitä ja Sirius tihensi askeleitaan vielä lisää.
”Juokse, Kuutamo-perhana, juokse!” Sirius huusi ja sai kiinni Lupinin ja he juoksivat lujempaa kuin tuskin koskaan ennen. Ei edes silloin kun he pakenivat kouluaikoina Voroa.
”Koko ajan, koko ajan!” Lupin vastasi, mutta heidän tiensä sulki kolme jättiläistä, jotka heidät huomatessaan lähestyivät. Ruaah säntäsi silloin paikalle ja alkoi heitellä jättiläisiä puilla juurineen päivineen. Yhtä se osui jopa silmään ja jättiläinen kaatui maahan niin että maa tärisi.

Sirius ja Lupin vaihtoivat kurssiaan kohti linnan muuria ja he saattoivat vain toivoa että jossain lähellä olisi oviaukko josta he voisivat paeta sisälle, tai että apujoukkoja saapuisi.
Oviaukkoa ei ollut.
Pian he olivat aivan muurissa kiinni ja juoksivat muurin linjoja pitkin, kunnes heidät oli saarrettu. Sirius kompastui kiveen ja sauva lensi hänen kädestään kaarena kun hän otti käsillä vastaan itsensä törmätessään maahan. Lupin auttoi hänet ripeästi ylös ja he kasaantuivat yhteen muuria vasten.

”Vihdoin!” Bellatrix rääkäisi ja nauroi pilkallisesti. ”Miltäs nyt tuntuu, serkku? Kaduttaako kun ystävystyit kuraverisiin?”
”Rehellisesti vastattuna?” Sirius kysyi ivalliseen sävyyn, tuntui miettivän hetken ja sylkäisi sitten niin korkealle ja pitkälle, että sylki lensi Bellatrixin viitalle.
”Sinä! Kuinka uskalsit?! Kuinka uskalsit?!” Bellatrix huudahti ja Sirius asettui Lupinin ja Tonksin eteen selkä Bellatrixiin päin, kun vihreä valosuihku lensi häntä selkään, mutta kimposi takaisin kohti Bellatrixia joka väisti vain sekunnin murto-osalla. Kirous osui kuitenkin Bellatrixin takana olevaan Dolohoviin ja tämä kaatui kuolleena maahan.

Sirius katsoi hämmästyneenä taakseen ja kummasteli tätä ihmettä. Kuinka kirous kimposi hänestä kun hänellä ei ollut sauvaansa jolla tehdä kilpiloitsua?
Kuolonsyöjät alkoivat epäröidä, eivätkä uskaltaneet hyökätä.
”Mitä te pelkäätte?! Tappakaa heidät! Tappakaa heidät kaikki!” Bellatrix kiljui ja kuoleman kirousten lentäessä, ne vain kimpoilivat pois Siriuksesta. Samassa heidän yläpuolellaan olevasta ikkunasta kajahti raivostunut tytön huuto: ”AVADA KEDAVRA!”

Kirous iski suoraan Rookwoodia rintaan ja tämä kellahti kuolleena nurmelle. Sirius nosti katseensa ylös ja näki Adaran kalpeana raivosta. ”OLJO, NYT!” Adara huusi ja samassa Oljo ilmiintyi Siriuksen jalkoihin, tarttui Siriusta kädestä ja kaikkoonnutti tämän luokkahuoneeseen jonka ikkunalla Adara juuri seisoi.
”Musta! Mitä sinä luulet tekeväsi?! Olisi pitänyt arvata ettei sinusta ole mihinkään! Pimeyden lordi ei uskonut – hän ei uskonut!” Bellatrix rääkyi.
Oljo ilmiintyi takaisin alas ja tarttui Lupinia ja Tonksia käsistä ja nämäkin ilmiintyivät Adaran taakse.
”Huku vereesi, senkin lutka”, Adara totesi ja heitti Bellatrixia kohti uuden Avada Kedavran, jonka tämä väisti, mutta kun hän valmistautui iskemään takaisin, Adara ja muut olivat jo jättäneet luokan ikkunan kauas taakseen. Kuin ei-toivotun vieraan jota täytyi vain muodollisista syistä tervehtiä pikaistesti.

”Oljo, Siriuksen sauva jäi, hakisitko sen?” Adara kysyi ja kului vain hetki kun Sirius nosti sauvansa tarkistavan silmän alle, varmistaen että se ensinnäkin oli hänen, ja että se toisekseen oli ehjä. Sitten hän katsoi Adaraa.
”Sinäkö teit kilpiloitsun minun suojakseni?” Adara puraisi huultaan.
”Tavallaan tein, tavallaan en…”
”Mitä tarkoitat?”
”En tehnyt sitä ensimmäistä, joka tappoi Dolohovin. En tehnyt sitä loitsulla tai millään tavalla sauvaan liittyen… mutta ymmärrän mistä se johtuu.”
Sirius katsoi häntä kysyvästi ja he lähtivät astelemaan koulun käytävää.
”Kun käänsin ajan ja pelastin sinut, sinä sait samanlaisen suojan kuin Harry sai Lilyltä. Kun Lily kuoli Harryn puolesta, Voldemort ei voinut koskeakaan Harryyn. Sama kävi meille. Bellatrixin kirous ei voinut koskea sinuun, koska minä teoriassa kuolin sinun puolestasi”, Adara sanoi.

”Minun täytyy nyt mennä omaa reittiäni, pidä nyt huoli itsestäsi äläkä hukkaa sauvaasi!” Adara huikkasi olkansa yli ja lähti juoksemaan kohti tarvehuonetta. Juuri kun hän saapui oven luokse, ovesta lensi käytävälle luudalla Ron, Hermione ja tajuton Goyle, sekä heidän perässään Harry ja Draco, jotka kurvasivat niin että Draco mäiskähti päin seinää ja kimposi siitä päin Adaraa joka kaatui rähmälleen lattialle.
”C-Crabbe… Crabbe!” Draco huudahti heti päästyään ylös.
”Crabbe kuoli”, Ron sanoi, kun tarvehuoneen ovi katosi. Draco huomasi viimein ketä päin hän oli kaatunut ja kiiruhti auttamaan päänsä lyöneen Adaran ylös.
”Harry, mikä sinun kädessäsi on?” Adara kysyi katsoen jotakin nokista isoa kruunun muotoista rengasta Harryn käden ympärillä. Nyt kun Adara tarkemmin katsoi, niin kaikki tarvehuoneesta poistuneet olivat aivan nokisia ja heidän vaatteensa olivat hiukan palaneita.

”Mikä? Ai joo –” Harry sanoi ja otti esineen kätensä ympäriltä ja Adara tunnisti sen diadeemiksi. Se hajosi Harryn käsiin ja päästi hirveän tuskan huudahduksen murentuessaan.
”Pirunpalo taisi tuhota sen”, Hermione sanoi.
”Mikä?”
”Pirunpalo – kirottu tuli. Yksi keino tuhota – mutta miten Crabbe osasi sen?”
”Carrowit opettaneet”, Adara totesi.
”Sääli ettei keskittynyt oppituntiin jossa niitä opeteltiin sammuttamaan”, Ron totesi. ”Jos hän ei olisi yrittänyt tappaa meitä, minusta tuntuisi nyt melkeinpä kurjalta että hän kuoli.”
”Tajuatteko kuinka lähellä me nyt ollaan? Meidän täytyy saada enää käärme –” Hermione aloitti, kun käytävä täyttyi huudoista ja kaksintaistelun äänistä.

”Joko se isä ehti hankkia lisää hankaluuksia, vastahan minä sen pelastin?” Adara totesi huokaisten, mutta esille astelivatkin peruuttaen Fred ja Percy jotka kaksintaistelivat kahden huputetun miehen kanssa.
”Katso, Musta, MUSTA! Hoitele heidät!” huusi toinen ja Adara erotti tämän äänestä Pius Sakiaksi. Samassa Sakian huppu tippui pois tämän päätä suojaamasta ja Percy sanoi: ”Päivää ministeri!”
Percy aseistariisui tämän ja kysyi sitten: ”Mainitsinko jo, että eroan?”
”Sinä vitsailet, Percy!” Fred huudahti kun häntä vastaan taistellut kuolonsyöjä kaatui tajuttomana maahan.
”Sinä ihan tosissaan vitsailit, Percy… en usko että olen kuullut sinun vitsailevan sitten –”
”ADARA!” Samassa Adara tunsi kuinka ilmassa jokin räjähti aivan heidän luonaan. Kädet kietoutuivat suojellen hänen ympärilleen ja Adara lensi Dracon kanssa päin seinää ja katto heidän yläpuolellaan lahosi heidän päälleen.

Kun Adara toipui ja nousi viimein raunioiden alta ja Dracon päältä pois, hän kuuli sydäntä särkevän huudahduksen Percyn huulilta.
”Ei – ei – ei! Ei, Fred, EI!”
Adara etsi heidät katseellaan ja näki kuinka Fredin rentona oleva ruumis makasi Percyn sylissä.
”FRED!” Adara kiljaisi.
”NO MITÄ?!” Fred huusi takaisin ja nousi ylös hieroen päätään. ”Au au au… Se oli kipeää… Mitä helvettiä äsken tapahtui? Jos Malfoy ei olisi huutanut, en olisi ehtinyt väistää.”
Adara huokaisi helpotuksesta ja meni auttamaan Dracoa ylös raunioista. Goyle oli kadonnut, eikä häntä näkynyt missään. Harry, Ron ja Hermione nousivat myös raunioiden seasta ja vilkuilivat ympärilleen.

Samassa auton kokoinen hämähäkki yritti kiivetä sisään seinään tulleesta aukosta: Ron ja Harry tainnuttivat sen ja totesivat että niitä oli tulossa tusinoittain lisää.
”Draco, jos osaat pirunpaloloitsun, nyt on sopiva aika”, Adara sanoi ja ojensi sauvansa Dracolle. Draco katsoi Adaraa hetken ja nyökkäsi.
Hän otti Adaran sauvan ja heilautti sitä: suuri tulinen käärme nousi ulos sauvasta ja hyökkäsi kaikkien linnaan pyrkivien hämähäkkien kimppuun, kunnes niitä ei enää ollut. Draco heilautti sauvaansa kahdesti ja käärme katosi.
”Pisteesi kasvoivat juuri minun silmissäni, Malfoy”, Ron totesi ja läimäytti tätä olkapäälle. Draco ojensi Adaran sauvan tälle takaisin ja he jatkoivat matkaansa käytävällä. Mutta Draco katosi kesken kaiken.
”Pelkuri mikä pelkuri”, Ron totesi ja Adara ei voinut tätä syyttää.

”Harry, meidän täytyy löytää se käärme. Katso Voldemortin sisään nyt!” Hermione sanoi ja he pysähtyivät. Harry sulki silmänsä ja hetken he kuulivat vain kaukaisuudessa pauhaavat sodan äänet.
”Hän on Rääkyvässä röttelössä –”
”SIKA!” Adara totesi ennen kuin edes ajatteli. Voldemort oli tahrinut hänen ja Siriuksen piilopaikan!
”Hän käski Lucius Malfoyta etsimään Kalkaroksen luokseen, ja jos oikein hänen tunteitaan luin, se ei tiedä hyvää Kalkarokselle –”
”Severus”, Adara kuiskasi ja lähti niin kovaan juoksuun kuin hänen jaloistaan lähti.
”ADARA! ÄLÄ OLE HULLU!” kuului Ronin huuto, mutta Adara ei kuunnellut. Hän juoksi ja juoksi portaita alas, ohitti McGarmiwan joka oli loihtinut pulpetitkin kävelemään ja taistelemaan, ohitti kaksintaistelevan Kingsleyn ja Lipetitin sekä näitä uhkaavat kuolonsyöjät – mutta hänen matkansa pysähtyi kun Fenrir Harmaaselkä oli eläimellisen näköisessä muodossa, iskemässä hampaitaan juuri pikku-Annieen.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Needled Laiho - 14.08.2008 19:21:08

APUVA! Ihanaa että Sirre ei kuollu!!! <3<3<3<33<3<33<333 Mutta hirveää, että Harmaaselkä on Annien kimpussa! Totella julmaa! Ei niin saisi käydä. Toivottavasti Adara ehtii pelastaa Annien. Ja kivaa, että Fred jäi henkiin. Mä tulin koneelle just, kun sä julkasit ton uuden osan. Siis saman minuutin sisällä. Et olin varmaan eka joka ton luki! Siis siun+betan jälkeen. Lisää vaan tulemaan!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Lily Potter - 14.08.2008 19:41:26

Ihanaa ettet murhannut Frediä<3

Ihanaa ettet murhannut Siriusta<3

Tämä osa oli niin täynnä jännitystä. Ja taas ihanaa, Adara/Seveä. Hän syöksyy pelastamaan 'sulhonsa', ja... Enpäs jatkakaan etten pety sitten ;) Tässä osassa olivat tunteet pinnassa.

Lisää, kiltti?

Lily

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Merimoi - 14.08.2008 20:06:21

EI SAA LOPPUU SATAAN KUUTENKYMMENEE LUKUU!!! Mitä sä meinaat miejän sitte lukevan??

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Slytherin - 14.08.2008 21:16:54

Oih, ihanaa ettei Fred kuollut (: <3 eikä Sirius, tai, onhan vielä mahdollisuus :s

ficin aikana olin oppinut pitämään kamalasti pikku-Anniesta :( toivottavasti hänelle ei käy mitenkään :(

Ääääh, jatkoa! :s

Ainiin, sitten kun tämä loppuu (ja tämähän ei lopu :)) niin pidät oikein kauniin loppupuheen :) Mekin pidämme! :'D

Auts, Bella sai tietää ADaran olevan petturi - EIKÄ! olisin halunnut vielä sisäpiiri tietoja. :D ajattelin että Adara menee sinne metsään Voldemortin kutsusta ja sitten Harry menee sinne "kuolemaan" ja näin :'D ja sitten paljastuu :D
Mutta kaikki kuolonsyöjät eivät tiedä Adaran uskollisuutta ? :) paitsi että Bella varmaan viestittää Voldemortille Adaran petturuuden -.- typerä bella :(

KIITOS jälleen ihanasta luvusta.
Seuraava :DDD

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Inviere - 14.08.2008 21:25:57

JEEEE Sirius ei kuollut!!! :D :D Ja Fred kans. :D

Miksi Draco on tuollainen pelkuri? yhyhyyyy....

*pyytää erittäin rakentavasti JATKOA*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Amy Malfoy - 15.08.2008 10:17:10

Oi ihana!!!! <3<3<3
Fred ei kuollutkaan!!!! ja Siriuskin selvisi!!!!
Toivottavasti jatkoa tulee pian, tämä taistelu vaan käy koko ajan jännemmäksi eikä tätä haluaisi keskeyttää!!

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: NeitiMusta - 15.08.2008 14:27:33

Et saa tappaa Siriusta uudestaa. :'(
Se oli kauheeta jo kerran ja mä itkin viel kauan sen jälkeen ku se kuoli :'(
Joten älä tapa Siriusta, se on vaan kaikkein paras hahmo! ;D
Jatkoa vaan lisäää :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Neriah - 15.08.2008 14:29:22

Olet saanut jo näköjään aikas monta tälläsita viestiä, mutta ihanaa! Et tappanut ketään ja Adara pelastaa Severuksen... vai? ;)
Jatkoa!
Neriah

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Lily Potter - 15.08.2008 15:08:54

Lainaus käyttäjältä: Merimoi - 14.08.2008 20:06:21

EI SAA LOPPUU SATAAN KUUTENKYMMENEE LUKUU!!! Mitä sä meinaat miejän sitte lukevan??

Siis nimenomaan Fubs! Mitä mä enää tämän jälkeen seuraan? :( Uhkasithan sä aiemminkin lopettavasi, mutta kuinkas sitten kävikään... Ääh, ei pidä toivoa turhia. Lopeta jos siltä tuntuu... Niisk. :'(

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Cirilla - 15.08.2008 17:12:46

Mikäs se tällainen loppu luvulle on?
Ei ei ei ei!!!
Kerrassaan näin EI saa tehdä, koska tämä loppui liian jännään kohtaan!
Ei näin ei näin!

Mutta kuitenkin...

Lainaus

Kirous iski suoraan Rookwoodia rintaan ja tämä kellahti kuolleena nurmelle. Sirius nosti katseensa ylös ja näki Adaran kalpeana raivosta. ”OLJO, NYT!” Adara huusi ja samassa Oljo ilmiintyi Siriuksen jalkoihin, tarttui Siriusta kädestä ja kaikkoonnutti tämän luokkahuoneeseen jonka ikkunalla Adara juuri seisoi.
”Musta! Mitä sinä luulet tekeväsi?! Olisi pitänyt arvata ettei sinusta ole mihinkään! Pimeyden lordi ei uskonut – hän ei uskonut!”

Tuo kohta piti lukea liian monta kertaa, jotta ymmärsin että kuka tuon viimeisen puheenvuoron tokaisi. Se jäi häiritsemään.
Ensin ajattelin että se on Sirius, joka huutaa Adaralle. Mutta eihän siitä silloin tule mitään järkevää.
Ja sitte tuli mieleen että Adara huusi Siriukselle. Mutta eihän sekään sopisi.
Sitten tuli mieleen että joku huutaa Siriukselle. Mutta eihän sekään olisi sopivaa.
Liian monta vaihtoehtoa, ja lopulta tajusin tämän niin että Bellatrix huusi Adaralle.
Olenko oikeassa?
Minusta voisi laittaa vähän selvemmin että kuka tässä sanoo ja kenelle..

Cirilla 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Lokitar - 15.08.2008 17:29:14

Merimoi, jaa-a... ficcejä?
Slytherin, it's a deal!
Cirilla, mä nyt oletin että sä oisit arvannu ku Adara kerta käski tämän hukkua vereensä heti sen huudon jälkee. ::) Mutta korjaan asian.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Cirilla - 15.08.2008 19:00:12

:o voi hirviä :S
ehkä mun pitäis mennä nurkkaan häpeämään..
tai sitte lukea silmät enemmän auki :D

No kuiteskin..
Korjaus oli mun mielestä parempi ;)

Cirilla 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 14.8 luku 154/160
Kirjoitti: Lokitar - 16.08.2008 13:59:48

Luku 155. Kalkaroksen muistot

Ihmissusi painoi kyntensä Annien olkapäihin ja valmistautui puremaan tätä kaulaan.
”EI!” Adara kiihdytti askeliaan ja tönäisi Harmaaselän irti Anniesta. Kun Harmaaselkä vielä ihmetteli mikä häneen iski, Adaran sauvasta purkautui vihreä valosuihku suoraan tämän päähän. Fenrir kaatui kuolleena maahan ja Annie katsoi kyynelten lomasta Adaraan kiitollisena.
Tyttö oli kunnossa.

Adara nyökkäsi hänelle ja jatkoi juoksuaan. Pian hän saavutti tällipajun ja loihti kiireesti pienen varvun lentämään kohti tiettyä kyhmyä, joka jähmetytti puun. Adara asteli sen juurien suojaan ja juoksi minkä jaloistaan pääsi kohti Rääkyvää röttelöä. Hän hidasti askeliaan ollessaan lähellä, ja loihti ylleen näkymättömyysloitsun. Hän kuuli puhetta ja asteli röttelön kellariin johtavan aukon luo. Voldemort istui pöydän äärellä, Nagini hänen vierellään isossa suojakuplassaan. Kalkaros seisoi Voldemortin takana, selkä Adaraan päin, kuten Voldemortillakin.

”En - en voi vastata tuohon, herrani”, Kalkaros sanoi sillä hetkellä.
”Etkö?” Voldemort kysyi. ”Sauvani teki kaiken mitä käskin, Severus, paitsi tappoi Harry Potterin. Kahdesti se epäonnistui. Ollivander kertoi kaksoisytimestä ja neuvoi kidutuskirouksen alaisena että otan jonkun muun sauvan. Tein niin, mutta Luciuksen sauva särkyi Potterin sauvan kohdatessaan.”
”M-minulla ei ole selitystä tuolle, herrani”, Kalkaros vastasi, katse tiiviisti ilmassa kiertelevässä käärmeessä.

”Otin siis kolmannen sauvan, Severus. Seljasauvan, kohtalonsauvan, kuolonkepin. Otin sen entiseltä omistajaltaan. Otin sen Albus Dumbledoren haudasta”, Voldemort sanoi. Nyt Kalkaros oli kääntänyt marmorin valkoiset kasvonsa tätä kohti.
”Herrani – antakaa minun mennä poikaa –”
”Koko tämän pitkän illan, voiton lähestyessä, olen istunut täällä... miettimässä, miettimässä, miksi Seljasauva ei suostu olemaan sitä mitä sen on tarkoitus olla, kieltäytyy suorittamasta loitsuja, vaikka legendan mukaan sen täytyy suorittaa ne aidon omistajansa kädessä... ja luulen löytäneeni vastauksen.”
Kalkaros oli täysin hiljaa.

”Ehkäpä sinäkin jo tiedät sen? Loppujen lopuksi olet viisas mies, Severus. Olet ollut hyvä ja uskollinen palvelija, ja kadun sitä mitä tulee tapahtumaan.”
”Herrani -”
”Vanhempi sauva ei voi palvella minua kunnolla, Severus, koska minä en ole aito omistaja. Vanhempi sauva kuuluu velholle joka tappoi edellisen omistajan. Sinä tapoit Albus Dumbledoren. Sinun eläessäsi, Severus, sauva ei toimi kunnolla.”
”Herrani!” Kalkaros sanoi, nostaen sauvaansa.
”Ei ole muuta keinoa. Minun täytyy hallita sauvaa, Severus. Kun hallitsen sauvaa, hallitsen viimeinkin Potteria”, Voldemort sanoi ja heilautti sauvaansa. Sauva ei tehnyt mitään Kalkarokselle, vaan vapautti Naginin häkistään ja ennen kuin Kalkaros oli ehtinyt muuta kuin huutaa, se oli kääriytynyt hänen olkapäidensä ympärille.
Voldemort sanoi jotain käärmeen kielellä ja Kalkaros huusi sydäntä riipaisevasti. Käärmeen hampaat lävistivät hänen kaulansa, Kalkaroksen polvet pettivät ja hän kaatui maahan, käärmeen luikerrellessa pois, Voldemortin perässä portaat ylös, pois huoneesta.

Adara säntäsi huoneeseen, loihti itsensä näkyväksi ja polvistui kakovan Kalkaroksen luo. Kalkaros näytti hetken yllättyneeltä tämän nähdessään.
”M-mikä k-kesti?”, Kalkaros kysyi ironisesti kakoen, pidellen sormillaan kurkustaan. Adara tunsi silmiään polttelevan kyynelistä. Kalkaros henkäisi hetken kivusta.
Veren mukana Kalkaroksesta alkoi valua muutakin, hopean väristä ainetta, muistoja... Adara otti huoneen pöydältä yhden tyhjän pienen pullon käteensä ja tiesi mitä tehdä. Hän laski pullon hopeaiseen aineeseen, joka kokoontui kuin omasta tahdosta pullon pohjalle.
”Ot.. se... Ota.. se...” hän sanoi. Adara puristi pulloa kädessään, ja samalla keksi Kalkaroksen viimeisen toivon.

”OLJO!!” Adara huusi. Kuului pieni krits ja kotitonttu seisoi siinä. Kalkaroksen viimeiset hetket tuntuivat olevan käsillä.
”Oljo, se pullo... Käskin sinua pitämään siitä huolta, nyt tarvitsen sitä”, Adara sanoi. Oljo penkoi vanhan rääsynsä taskut ja ojensi sitten pienen pullon, joka sisälsi Feeniksin kyyneliä. Adara avasi pullon kädet täristen. Mutta oli liian myöhäistä. Kalkaroksen silmät olivat sulkeutuneet ja hänen otteensa kurkustaan oli heltynyt. Adara ei luovuttanut... Hän kaatoi Feeniksin kyyneliä Kalkaroksen kaulalle, ja odotti.
Pikkuhiljaa, myrkky valui ulos haavoista ja haavat umpeutuivat. Kalkaros hengitti silti heikosti, tuskin ollenkaan.

Adara laski päänsä, katseensa pois Kalkaroksesta. Kyyneleiden virratessa kasvoillaan.
”Oljo... ole kiltti.. vie meidät sairaalasiipeen. Äkkiä..”
Oljo ei epäröinyt vaan tarttui heitä molempia kädestä ja ilmiintyi heidän kanssaan sairaalasiipeen, joka oli täynnä täysikäisiä koulun oppilaita, kaikki jollain tavoin haavoittuneita.
Samassa koulun seinistä, lattioista ja katosta alkoi kuulua Voldemortin ääni.

Olette taistelleet urheasti. Lordi Voldemort osaa arvostaa rohkeutta.

Adara nosti Kalkaroksen sängylle ja kuuli matami Pomfreyn kävelevän sairasvuodetta kohti.
Adara loihti äänettä Kalkarokselle uuden ulkonäön ja huusi sitten matamin apuun.

Silti olette kärsineet suurista menetyksistä. Jos jatkatte vastustamistani, te kaikki kuolette, yksi kerrallaan.

”H-häntä puri käärme kaulaan, hoidin haavan Feeniksin kyynelillä, mutta hän hädin tuskin hengitti vielä hetki sitten.”
Matami katsoi Kalkarosta, selvästi tunnistamatta häntä ja sanoi: ”Olen pahoillani, mutta jos hän kuoli ennen kuin sai hoitoa, kyyneleetkään eivät -”
”Kiltti! Yrittäkää edes jotain!” Adara anoi. Matami nyökkäsi ja laskeutui tutkimaan Kalkaroksen ruumista. Adara puristi Kalkaroksen kättä, rukoili mielessään ja katseli kun matami tutkaili Kalkaroksen ruumista ja mutisi jotain taikasauvan kanssa. Lopulta matami Pomfrey tunsi pulssin sykkivän Kalkaroksen suonissa ja hän nyökkäsi Adaralle lohduttavasti.

En toivo tämän tapahtuvan. Jokainen taikuuden veripisara on turha menetys. Lordi Voldemort on armollinen, käsken joukkojani perääntymään, nyt heti.

Adara kuiskasi Oljolle: ”Jatka tehtäviäsi, mutta käy täällä lyhyin aikavälein ja varmista että hän näyttää tuolta.” Sitten hän juoksi kohti suurta salia.

Teillä on tunti aikaa. Kerätkää kuolleenne kasaan, hoitakaa haavoittuneitanne. Puhun nyt, Harry Potter, suoraan sinulle. Olet sallinut ystäviesi kuolevan puolestasi sen sijaan että kohtaisit minut itse.

Adara tihensi juoksuaskeleitaan, suuri sali oli jo kulman takana.

Odotan sinua tunnin Synkässä metsässä. Jos et ole saapunut luokseni tunnin loputtua, taistelu jatkuu. Tällä kertaa, astun tantereelle itse, Harry Potter, ja löydän sinut, rankaisen jokaista miestä, naista ja lasta joka yritti suojella sinua minulta. Yksi tunti.

Adara astui suuren salin ovista sisään – ja toivoi heti, ettei olisi tehnyt sitä.
Henkiin jääneet pitivät onnellisia jälleentapaamisia ja halailivat toisiaan itkien. Haavoittuneista loput olivat salissa, vain pahimmat tapaukset olivat ilmeisesti siivessä. Kuolleet makasivat salin keskellä.
Adara ummisti silmänsä ja kääntyi takaisin. Hän halusi nähdä mitä Kalkaros oli hänelle antanut.
Rehtorin huoneessahan oli ajatusseula. Adara juoksi Kalkaroksen työhuoneen ovelle ja kivihirviö siirtyi tapansa mukaan syrjään Adaran nähdessään. Adara etsi katseellaan ajatusseulan erään auki olevan kaapin sopukoista ja avasi pullon ja upotti muistot seulaan. Sitten hän upotti varovasti päänsä maljaan.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.8: luku 155/160
Kirjoitti: Needled Laiho - 16.08.2008 14:21:35

YAY! Uus luku tullu! Kivaa, että Kalkkis ei välttämättä kuolekaan, koska sen pitää saada selittää kaikille asiat ja puhdistaa maineensa. Hyvin kirjoitettu luku taas jälleen kerran, ja ihanaa, että Annie pelastu <33 YAY! Extraubersuperhyperpitkä luku tulee seuraavaks!! *pomppii melkein kattoon riemusta*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.8: luku 155/160
Kirjoitti: Neriah - 16.08.2008 17:03:15

Jes tapahtu just niin kun toivoin. Seve ei kuollut! :D Luvussa ei tavallaan tapahtunut mitään, mitä kirjassa ei olisi tapahtunut,
mutta Kalkaroksen ajatuksia odotan innolla. Yhden puuttuvan ison kirjaimen huomasin, mutta muuten hyvä luku.

Neriah (, joka toivoo, että seuraava luku olisi ainakin tuhat sivua pitkä.)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.8: luku 155/160
Kirjoitti: Lily Potter - 16.08.2008 18:36:41

Jes, Seve ei kuollut! :D Rakastan sua!

Lisää, ei tohon saa jättää!

Lily P.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.8: luku 155/160
Kirjoitti: Cattleya - 16.08.2008 19:27:32

Sä et tappanu Siriusta, luojan kiitos! ;D ;D
Etkä Frediä... sä et tainnu tappaa ketään niistä jotka kuoli kirjas.
Huh! Mä jo säikähdin. Hyviä lukuja taas. :D
Jatkoa!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.8: luku 155/160
Kirjoitti: Lokitar - 16.08.2008 19:34:56

Paitsi Dobbyn :/

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 16.8: luku 155/160
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 16.08.2008 20:05:39

Kiitän sinua, Fubuki, pullarusinani<3 Et tappanut Sewwietä! Kunhan se jää henkiin, ja ja ja.. Jotain. Jos haluat olla ihana pullarusina, niin pistät jatkoa pian! Koska olen pieni ja tillintallin oleva otus joten en häiriköi täällä, vaan menen Pöpilään häiriköimään. Aivan mahta ficci, ja harmillista jjos tämä loppuu lopullisesti :/

- Myyrä

Otsikko: Suurien surujen ja tekojen Severus
Kirjoitti: Lokitar - 17.08.2008 01:09:06

Luku 156. Suurien surujen ja tekojen Severus

Kun Adara avasi silmänsä, hän seisoi lähes autiolla leikkikentällä. Yksi suuri savupiippu rikkoi taivaanrantaa. Kaksi tyttöä oli keinumassa ja laiha mustahiuksinen poika katseli heitä pusikon takaa. Hänen hiuksensa olivat pitkät ja vaatteet eivät lainkaan sopineet yhteen: liian lyhyet farkut, rosoinen liian suuri takki joka saattoi olla aikuisen miehen omaisuutta, sekä t-paita.
Adara asteli lähemmäs poikaa. Kalkaros näytti yhdeksän tai kymmenvuotiaalta, kalpealta, pieneltä ja narumaiselta.

”Lily älä tee sitä!” huusi hiukan vanhempi lapsista. Mutta toinen oli jo päästänyt irti keinusta ja lensi hitaasti ilmassa, laskeutuen nätisti alas.
”Äiti kielsi!” tyttö jatkoi ja lopetti keinumisensa jarruttamalla jaloillaan. ”Äiti sanoi ettet saa, Lily!”
”Mutta olen kunnossa”, Lily sanoi hihittäen ja Adaran ei tarvinnut arvata kenelle tämä tyttö oli perinyt vihreät silmänsä.
”Petunia, katso tätä, katso mitä osaan”, Lily sanoi ja nappasi Kalkaroksen ja hänen välissä olevasta kukkapuskasta kukan, asteli lähemmäs Petuniaa ja avasi kämmenensä. Kukka sulki ja avasi terälehtiään itsekseen.
”Lopeta!” Petunia huusi.
”Ei se satuta sinua”, Lily sanoi, mutta heitti kukan pois.
”Se ei ole oikein. Miten sinä teet tuon?” Petunia kysyi.
”Se on päivänselvää, vai mitä?” Kalkaros sanoi tullen puskan takaa esiin ja katui sitä ilmeestä päätellen heti. Hänen posket punehtuivat Lilyn ilmeen nähdessään.

”Mikä on päivänselvää?” Lily kysyi.
”Tiedän mikä sinä olet”, Kalkaros sanoi. ”Sinä olet… noita.”
”Tuo ei ole kovin kivasti sanottu!” Petunia huudahti ja meni siskonsa luo kuin merkiksi, että he lähtevät.
”Älä!” Kalkaros sanoi, kasvot vielä punaisempana ja asteli nyt lähemmäs heitä.
”Sinä olet… Sinä olet noita. Olen katsellut sinua jo hetken, mutta ei siinä ole mitään pahaa. Minun äitinikin on, ja minä olen velho.”
Petunia nauroi hänelle kylmästi. ”Velho! Minä tiedän kuka sinä olet. Sinä olet Kalkaroksen poika! Joka asuu joen vieressä Kehrääjänkujalla. Miksi olet vakoillut meitä?”
”En ole vakoillut. Enkä vakoilisi varsinkaan sinua. Sinä olet jästi.”
Vaikka Petunia ei silloin tiennytkään mikä jästi on, hän ymmärsi äänensävyn.
”Lily, mennään!” hän sanoi. Lily totteli, katsoen Kalkarosta lähtiessään.

Muisto vaihtui. Adara oli joen varrella, nurmikolla puun varjossa. Siellä olivat myös Lily ja Kalkaros, jalat ristissä istuen, katsoen toisiaan.
”- ja ministeriö voi rangaista sinua jos teet taikoja koulun ulkopuolella”, Kalkaros sanoi.
”Mutta minä olen tehnyt!” Lily hätääntyi.
”Ei hätää, meillä ei ole sauvoja vielä. He eivät rankaise kun olet lapsi ja et voi sille mitään, mutta kun olemme yksitoistavuotiaita, sitten pitää olla varovainen.”
Oli hetken hiljaisuus, Lily nosti maasta pienen oksan ja pyöritteli sitä.
”Se on oikea, eikö olekin? Se ei ole vitsi? Petunia sanoi, ettei Tylypahkaa ole, sanoi että sinä valehtelet. Se on oikea, eikö olekin?”
”Se on oikea meille, ei hänelle. Me kaksi saamme kirjeet.”
”Ihanko totta?” Lily kuiskasi.
”Varmasti”, Kalkaros sanoi itsevarmana.
”Tuleeko se oikeasti pöllöllä?”
”Yleensä, mutta olet jästiperheestä, joten koulusta tullaan kai selittämään vanhemmillesi.”
”Onko sillä eroa, että on jästiperheestä?” Kalkaros epäröi hetken.
”Ei”, hän vastasi. ”Ei mitään eroa.”
”Hyvä”, Lily sanoi helpottuneena.
”Sinussa on paljon taikuutta. Näin sen. Aina kun katsoin sinua…”

Tuli hetken hiljaisuus, jonka aikana Kalkaros tuijotti Lilyä ajatuksiinsa vaipuneena.
”Miten kotonasi menee?” Lily kysyi.
”Hyvin.”
”Vanhempasi eivät riitele enää?”
”Riitelevät, muttei kestä kauaa niin olen pois”, Kalkaros mutisi ja repi puun lehteä palasiksi.
”Eikö isäsi pidä taikuudesta?”
”Hän ei pidä mistään, paljoa”, Kalkaros vastasi välinpitämättömänä.

”Severus?” Kalkaros hymyili Lilyn sanottua hänen nimensä.
”Niin?”
”Kerro ankeuttajista.”
”Miksi niistä?”
”Jos käytän taikuutta koulun ulko-”
”Ei sinua luovuteta ankeuttajille siitä! Ankeuttajat ovat niille jotka tekevät todella pahaa. Ne vahtivat velhovankilaa, Azkabania. Sinä et joudu sinne, olet liian –”
Kalkaros muuttui punaiseksi taas. Adaran katse heistä heltyi kun hän kuuli oksien rahinaa takaansa.
”Petunia!” Lily huudahti, mutta Kalkaros nousi heti jaloilleen.
”Kukas nyt on vakooja? Mitä haluat?” hän kysyi. Petunia ei tiennyt mitä sanoa, mutta lopulta keksi jotakin loukkaavaa: ”Mikä tuo paitasi oikein on? Äitisi pusero, vai?”
Kuului pieni kräts kun oksa Petunian yllä putosi Petunian olkapäälle ja Petunia kaatui taaksepäin ja alkoi itkeä.
”Petunia!” Lily huudahti, mutta tämä juoksi pois.
Lily katsoi Kalkarosta.
”Teitkö sinä tuon?”
”En”, Kalkaros sanoi näyttäen hiukan pelokkaalta.
”Teit! Sinä teit sen! Satutit häntä!” Lily huusi ja lähti pois, Kalkaroksen näytettyä hölmistyneeltä ja surkealta...

Muisto vaihtui taas, Kalkaros oli noin kymmenen vanha, ja ilmeisestikin kotonaan, kuunnellen kuinka hänen vanhempansa huusivat.
”MIKSI ET KERTONUT?!” kuului miespuolisen henkilön ääni.
”M-minä pelkäsin! Sinä itse et halunnut edes yhtä lasta!” nainen huusi.
”Olisit silti voinut kertoa, ettei se toinen ollutkaan keskenmeno! Miten kehtasit?! Adoptoida meidän tytär pois ja väittää minulle että se oli keskenmeno!!”
”Mutta sinä et halunnut sitä lasta, miten sellainen lapsi voisi elää? Poikammekaan hädin tuskin... ennemmin halusit pojan.. sen voimalla edes hän...” nainen sanoi heikosti. Syntyi hetken hiljaisuus ja oven paiskaus kiinni, äidin nyyhkytystä. Kalkaros kurkisti huoneensa ovesta ja näki äitinsä polvillaan lattialla. Hänen äitinsä käänsi päänsä Kalkarokseen päin.
”Kultaseni, olitkin kotona”, hän sanoi ääni väristen ja pyyhki kasvojaan. Nainen oli kaunis. Kalpea, mutta kaunis. Hänen silmistään hohti surumielisyys ja hänen punaiset huulensa tärisivät yrittäessään pysyä hymyssä.
”Onko minulla sisko?” Kalkaros kysyi heti. Hänen äitinsä vaikeni hetkeksi ja nyökkäsi hiljaa.
”Hän.. hän menee myös Tylypahkaan. Sinä tapaat hänet vielä, varmasti...” hän kuiskasi.

Muisto vaihtui siihen kun Lily ja Kalkaros lähtivät Tylypahkaan, Petunian haukuttua heitä friikeiksi ja Lilyn paljastettua, että Petunia oli lähettänyt kirjeen Dumbledorelle ja anellut tätä ottamaan hänetkin Tylypahkaan. Muisto vaihtui junamatkaan, ja Adara katsoi kun hänen isänsä asteli samaan junaosastoon Lilyn ja Kalkaroksen kanssa.

Sirius oli Jamesin kanssa, Lilyn ja Kalkaroksen istuessa toisella puolella, jutellen keskenään.
”Kuka nyt Luihuiseen haluaisi? Minä lähtisin saman tien kotiin”, James sanoi Siriukselle.
”Minun koko perheeni on Luihuisessa”, Sirius sanoi.
”Helkkari, ja minä luulin että olet ihan okei!” James sanoi. Sirius virnisti.
”Ehkä rikon perinteen. Mihin sinä haluaisit?”
”Rohkelikkoon, kuten isäni”, James sanoi. Kalkaros tuhahti hiljaa.
”Onko ongelmia asian suhteen?” James kysyi.
”Ei, jos olet ennemmin lihaskimppu kuin älykäs –”
”Minne itse haluat, kun et ole kumpaakaan?” Sirius kysyi, James nauroi. Lily katsoi heitä hiukan inhoten.
”Mennään, Severus. Etsitään toinen osasto.”
”Uuuuuu...” James ja Sirius sanoivat ja James yritti kampata Kalkaroksen tämän seuratessa Lilyä.
”Nähdään, Ruikuli!”

Muisto vaihtui taas...
Oli tupiin lajittelu, Lily oli juuri istuutunut Rohkelikkojen pöytään, Kalkaros näytti harmistuneelta ja surulliselta.
”Bones, Viola!” McGarmiwa huudahti. Kalkaros käänsi päätään kalpeaposkiseen, tummasilmäiseen tyttöön päin. Jos Adara ei olisi tiennyt paremmin, hän olisi luullut tyttöä itsekseen. Hän tuijotti äitiään suu hiukan raolleen aueten ja silmät hiukan vetistäen.
Kalkaroksen kasvoilta taas kuvastui hämmennys, samalla jonkinlainen ihastus ja kummastuneisuus. Adara mietti oliko tämä se hetki kun Kalkaros oli rakastunut Violaan.
”Rohkelikko!” hattu huudahti ja Kalkaros näytti järkyttyneeltä ja pettyneeltä. Muisto hälveni ja tuli taas uusi...

”Hei! Saanko istua tähän?” tyttö, Viola, kysyi Kalkarokselta joka oli juuri istuutunut pulpettinsa ääreen.
Kalkaros mutisi jotakin myöntymisen merkkejä ja hänen kasvoistaan näki, että hänen mieltään vaivasi jokin.
”Oletko sinä lukenut tätä loitsukirjaa enne tänne tuloa? Minä luin ensimmäiset kaksikymmentä sivua, koska minua jännitti niin paljon!” Viola sanoi innoissaan. Kalkaros hymyili ja kertoi miten oli lukenut enemmänkin taikajuomia. Muisto vaihtui taas ja Kalkaros seisoi nyt Lilyn kanssa käytävällä.

”Luulin että meidän piti olla ystävät”, Kalkaros sanoi. ”Parhaat ystävät?”
”Niin me ollaankin, Sev, minä vain en pidä joistain tyypeistä joiden kanssa sinä liikut! Anteeksi nyt, mutta minä inhoan Averya ja Mulciberia! Mulciber! Mitä sinä hänessä näet? Hän on ällöttävä! Tiedätkö mitä hän yritti yhtenä päivänä tehdä Mary Wilkinsonille?” Lily kysyi.
”Pikku juttu”, Kalkaros sanoi. ”Pelkkä vitsi, siinä kaikki –”
”Se oli pimeän taikuutta, ja se on sinusta vitsi –”
”Entä ne jutut mitä Potter ja sen kaverit tekee?” Kalkaros tiuskaisi.
”Mitä tekemistä Potterilla tässä on?” Lily kysyi.
”Ne livahtelevat öisin ulos. Lupinisssa on jotain outoa. Mihin hän katoaa vähän väliä?”
”Hän on sairas”, Lily sanoi. ”Kuulemma sairaana –”
”Sairas joka täyden kuun aikaan?” Kalkaros kysyi.
”Minä tiedän tuon teorian”, Lily sanoi kylmästi. ”Mikä päähänpinttymä sinulla heistä on? Mitä se sinulle kuuluu mitä he tekevät öisin?”

”Yritän vain osoittaa sinulle, etteivät he ole niin suurenmoisia kuin luulevat –”
”He eivät silti käytä pimeän taikoja”, Lily sanoi. ”Ja itse olet tosi kiittämätön. Minä kuulin mitä tapahtui yhtenä iltana. Sinä hiivit siihen tunneliin tällipajun luona ja James Potter pelasti sinut siltä mikä siellä on –” Kalkaroksen kasvot vääntyivät irvistykseen ja hän puuskahti: ”Vai pelasti? Sinä luulet että hän oli joku sankari vai? Omansa ja ystäviensä nahat hän pelasti! Sinä et saa, minä en anna sinun –”
”Anna minun? Anna minun?” Lily tiuskahti vihaisena.
”En tarkoittanut – en vain halua että he pitävät sinua narrinaan – hän on ihastunut sinuun, James Potter nimittäin!” hän sanoi hiukan vastentahtoisesti. ”Eikä hän ole… kaikki vain luulevat… mahtava huispaussankari –” Kalkaros jatkoi inhoten ja katkerana.
”Tiedän kyllä että James on ylimielinen kusipää”, Lily sanoi. ”Ei sinun tarvitse sitä minulle todistaa, mutta Mulciberilla ja Averyllä on hiukan väärä käsitys huumorintajusta –”
Kalkaros tuskin kuuli mitään mitä Lily sanoi Mulciberistä ja Averysta, sillä hänen kasvoilleen raukesi helpottunut ilme kun Lily oli kutsunut Jamesia kusipääksi…

Muisto vaihtui taas, Kalkaros oli noin kuudentoista - seitsemäntoista ikäinen, hän istui puun alla jalat ristissä kuten lapsena Lilyn kanssa, mutta nyt hänen seurassaan oli Viola.
”Minä olen... mitä?” Viola kysyi järkyttyneenä, hiusten heiluessa hiljaa tuulessa.
”Se on totta, minä vannon. Kuulin ennen Tylypahkaani tuloa... Isä ja äiti riitelivät ja... ja isä oli vihainen siitä, että äiti oli adoptoinut toisen lapsista... sinut... pois”, Kalkaros sanoi hiukan änkyttäen, epävarmana. Adaran jalat pettivät hänen altaan järkytyksestä. Hän tärisi hetken ja tuijotti muistoa suu raollaan. Ei voinut olla… Eivät he voineet!
”Oletko nyt ihan varma? Ettet olisi lyönyt päätäsi?” Viola sanoi ja kokeili kämmenellä Kalkaroksen otsaa. ”Kuumetta sinulla ei ainakaan ole.”
”Usko nyt! Olen tosissani!” Kalkaros sanoi, mutta heidät keskeytettiin. Sirius seisoi puun takana.
”Musta, mitä sinä haluat?” Kalkaros kysyi, kuin toistaen menneisyyttä.
”Ei minulla sinulle, ruikuli, mitään asiaa ole...” Sirius sanoi ja vilkaisi Violaan.
”Sirius –” Viola sanoi hiukan varoittavaan sävyyn.
”Ihan miten vaan, odotan tuvan oleskeluhuoneessa...” Sirius sanoi ja lähti linnaa kohti.
”Ehkä hän käsitti meidät nyt väärin – kun kokeilin otsaasi ja –”
”Entäs sitten?” Kalkaros tuhahti.

”…Sirius pyysi minut ulos. Viikko sitten...” Viola sanoi ja punehtui kasvoiltaan.
”Et voi olla tosissasi”, Kalkaros sanoi ja tuhahti. ”Ehkä parempikin ettet olisi minulle sukua, minä en halua tuon langoksi.”
”Älä sano noin, minusta olisi... hienoa, jos me tosiaan ollaan –”
”Me ollaan! Minä tiedän sen, vanhempani sanoivat!” Kalkaros sanoi jo hiukan ärtyneenä.
”Minä... minä kysyn vanhemmiltani”, Viola lupasi. ”Äläkä ole vihainen Siriuksen takia, ei hän oikeasti ole niin –”
”Itserakas ääliö?” Kalkaros päästi suustaan. Viola katsoi häntä hiukan surullisesti hymyillen, sitten hän halasi Kalkarosta ja sanoi: ”En minä sinua pakota pitämään Siriuksesta...”
Viola irtautui ja nousi ylös lähteäkseen, Kalkaros tarttui häntä kädestä.
”Kysy vanhemmiltasi, jos me oikeasti ollaan... kaksoset, niin meidän pitäisi saada tietää.”
Viola nyökkäsi ja lähti. Kalkaros jäi yksin puun alle, ajatukset hänen päässään selvästi sekaisin…
Adara oli aivan yhtä sekaisin. Ellei enemmänkin. Mistä Kalkaros sai tietää, mistä hän sai edes sellaisen idean että juuri Viola olisi hänen siskonsa. Oliko Kalkaros erehtynyt? Muisto hälveni ja vaihtui toiseen.

”Se on totta, me oikeasti ollaan...” Viola sanoi itkien. He olivat Tylyahon reunalla metsässä. Oli syksy ja puut pudottelivat lehtiään.
”Miksi sinä itket?” Kalkaros kysyi.
”Ne valehtelijat!! Eivät koskaan... kertoneet”, Viola hikkasi, Kalkaros kietoi kätensä hyvin empien ja arasti hänen ympärilleen ja kumpikaan ei sanonut sanaakaan. Sirius yllätti heidät taas.
”Mitä nyt, Viola? Miksi sinä -? Sinä, ruikuli! Sinäkö sait hänet itkemään?!” Sirius karjui. Viola pyyhki kauhuissaan kyyneleitä irtautuessaan Kalkaroksesta.
”Mitä jos vain häivyt, Musta?” Kalkaros sanoi. Sirius katsoi Violaan.
”Tulin vain hakemaan hänet. Tule, Viola”, Sirius sanoi ja ojensi kättään. Viola oli tarttumassa siihen, mutta sitten hän perääntyi.
”M-minulla on Severuksen kanssa vielä –”
”Selvä, jos hänen seuransa kelpaa paremmin”, Sirius sanoi vihaisesti ja lähti. Viola itki enemmän ja muisto vaihtui taas.

”Olen pahoillani.”
”Ei kiinnosta.”
”Olen pahoillani!”
”Pää kiinni.”
Lily ja Kalkaros seisoivat rohkelikkotornin ovella keskellä yötä.
”Tulin tänne vain koska Mary sanoi että uhkasit nukkua täällä.”
”Niin uhkasinkin. Ja olisin nukkunut. En tarkoittanut sanoa sinua kuraveriseksi, se vain –”
”Jotenkin lipsahti?” Lily kysyi vihaisesti. ”Myöhäistä selitellä. Minä olen selitellyt sinun puolestasi vuosikausia. Kukaan ystävistäni ei käsitä miksi minä tai Viola puhumme sinulle – ja nyt mietin sitä itsekin!”
Kalkaros vaikeni.
”En jaksa enää teeskennellä. Sinä olet valinnut oman tiesi, minä olen valinnut omani.”
”Ei – kuuntele, en tarkoittanut –”
”- sanoa minua kuraveriseksi, vai? Mutta sinä sanot kuraveriseksi kaikkia, joilla on sama syntyperä kuin minulla, Severus. Miksi minä olisin poikkeus?”
Kalkaros pinnisteli, oli sanomaisillaan jotain, mutta Lily katsoi häntä halveksuvasti ja katosi oviaukosta sisään, sulkien muotokuvan perässään…

”Ehkä meidän... ei pitäisi nähdä enää niin paljoa. Sirius epäilee koko ajan jotain että me –”
”Hittoako sinä välität Siriuksesta?”
”Välitän, paljonkin”, Viola sanoi. Kalkaros tuijotti häntä hiukan inhoten.
”Selvä, miten vain haluat.”
”En minä kokonaan halua pistää ystävyyttämme poikki! Mehän ollaan sisarukset!”
”Jos et osaa päättää kenen kanssa olla niin selvä, pysyn poissa arvon kyyhkyläisten tieltä...!” Kalkaros sanoi ja lähti.
”Severus!” kuului vielä itkuinen huuto ja muisto hälveni.

Kalkaros oli nyt aikuinen, hän vaelsi pitkin Viistokujaa kuolonsyöjätovereidensa kanssa, naamiot kasvoilla ja kiroten auroreita ympärillään. Lopulta kuolonsyöjät hajaantuivat. Kalkaros juoksi syrjäiselle sivukujalle, jossa sijaitsi vain pari roskista. Hän riisui naamionsa ja pyyhki hien kasvoiltaan.
”Severus?” kuului hento naisen ääni. Violakin oli luonnollisesti kasvanut, hänen vatsansa pullotti ja raskaana ollessaankin hän oli kuvankaunis. Hänen hiuksensa olivat yhdellä palmikolla ja hän kantoi paria ostoskassia kädessään. Severus näytti hätääntyneeltä nähtyään Violan.
”Et kai.. sinä ole?” Viola sanoi. Kalkaros hengitti raskaasti ja vilkaisi sinne mistä oli tullut.
”Täällä ei ole turvallista, mene sinne mistä tulitkin, pysy poissa aukiolta”, Kalkaros sanoi.
”Minä tiesin! Sinä tosiaan –”
”Shh! Mene!” Kalkaros huusi. Violan poskille valuivat kyyneleet, mutta hän kääntyi ja lähti sinne mistä oli tullut, tekemättä Kalkarokselle mitään.
”Onko lapsi Sirius Mustan?” Kalkaros huikkasi perään. Viola pysähtyi hetkeksi.
”On...”
”Minä lupaan sinulle”, Kalkaros sanoi. Viola kääntyi häneen päin.
”Lupaan etten satuta teitä, en ikinä. Suojelen teitä aina - minä vannon, etten...” Kalkaros kakoi. Viola kääntyi poistuakseen, mutta kääntyi vielä katsomaan veljeään. Hän laski ostoskassinsa kadulle ja asteli Kalkaroksen luo. Kyyneleet kiilsivät naisen poskilla, ja kasvojen ilme kertoi syvästi, että hän ei ymmärtänyt. Hän ei ymmärtänyt Kalkaroksen syitä, hän tiesi vain seuraukset.
Viola painoi kätensä veljensä pään molemmille puolille ja hipaisi huulillaan tämän otsaa. Kalkaros katsoi häntä ihmetellen. Miksi, kaiken tämän jälkeenkin…?
Viola ei hymyillyt, mutta hänen huulensa kokivat pienen nykäyksen, joka tämän ilmeeseen yhdistettynä muodostivat naisen ajatukset sanoiksi. Olen pahoillani, että tässä kävi näin.
Hän kääntyi, nosti ostoksensa ja riensi pois, Kalkaroksen jäädessä yksin kujalle, painaen kasvot käsiinsä.

Kalkaros seisoi avoimen niityn reunalla ja katsoi ontolla katseella kohti leikattua nurmea, johon oli pystytetty valkoisia katoksia jotka oli koristeltu kukin ja seppelein. Adara erotti juuri ja juuri Violan (jonka vatsa oli jo valtava) ja Siriuksen kukkulan päällä katoksen alla juhlimassa kihlautumista ja tulevaa lasta. Kalkaros käänsi selkänsä ja lähti…

Seuraavassa muistossa Kalkaros seisoi itse kukkulan päällä ja katsoi sieltä muutaman sadan metrin päässä sijaitseville kortteleille jotka olivat mäen alapäässä, hän piteli kädessään hopeista pakettia, jossa oli valkoinen koristenauha. Kalkaros asteli sinne hitain askelin, etsi talon jonka portin kyltissä luki hopeisin kirjaimin Bones ja avasi sitten hitaasti narisevan portin. Hän asteli talon ovelle ja kurkisti ikkunasta sisään. Adara tunnisti talon ja juhlat: ne olivat samat kuin valokuvassa jonka hän sai Siriukselta. Ne olivat Adaran juhlat. Kalkaros katsoi siskoaan joka säteili vauva sylissään, mutta kääntyi yhtäkkiä katsomaan kohti ikkunaa. Kalkaros vetäytyi nopeasti pois ja laski paketin oven juurelle ja kaikkoontui hiljaa poksahtaen vain parinkymmenen metrin päähän, kun samassa Viola avasi oven ja katsoi ympärilleen kummastuneena. Kalkaros katsoi häntä tiiviisti, kun tämä avasi jaloistaan löytyneen paketin, jossa oli hopeinen hiuskiinnike, joka oli perhosen muotoinen. Perhosen silmät olivat safiiria ja siivessä luki 1.8.1979 Adara
Ja muisto vaihtui jälleen…

”Älä tapa minua!”
”Sitä en aikonutkaan.”
Dumbledore asteli polvilleen langenneen Kalkaroksen luo, sauva osoitettuna silti häneen.
”Minä tulin varoittamaan – ei – esittämään pyynnön. Minä pyydän –”
”Millaisen pyynnön kuolonsyöjä voi esittää minulle?”
”Se – se ennustus… Punurmio –”
”Ah, aivan… Kuinka paljon kerroit Voldemortille?”
”Kaiken – kaiken minkä kuulin! Ja hän luulee että se koskee Lily Evansia!” Kalkaros sanoi hätääntyneenä, kuin kituva eläin.
”Ei ennustuksessa puhuttu naisesta.”
”Sinä tiedät kyllä mitä tarkoitan! Hän uskoo että se tarkoittaa Lilyn poikaa! Hän – hän aikoo tappaa kaikki –”
”Jos Lily on sinulle noin tärkeä, kyllä kai lordi Voldemort voisi säästää hänet? Etkö voisi pyytää armoa äidille hyvitykseksi lapsesta?”
”Olen – olen pyytänyt –”
”Sinä iljetät minua”, Dumbledore sanoi niin kylmästi ja julmasti, että Adara ei ollut taatusti koskaan kuullut rehtorinsa puhuneen niin.
”Sinä et siis välitä, vaikka hänen miehensä ja poikansa kuolevat? He saavat kuolla, kunhan sinä saat tahtomasi?” Kalkaros ei vastannut vaan tyytyi tuijottamaan Dumbledorea.
”Piilota heidät kaikki sitten. Hoida hänet - heidät – turvaan. Minä pyydän.”
”Entä mitä annat minulle korvaukseksi, Severus?”
”Korvaukseksi? Mitä tahansa”, Severus vannoi.

”Olen enemmän kuin iloinen saadessani ilmoittaa, että Severus Kalkaros on suostunut liittymään meihin, ja vakoilemaan oman henkensä uhalla Voldemortin liikkeitä meille”, Dumbledore sanoi pitkän pöydän ääressä vanhassa harmaassa huoneessa. Kaikki pöydän luona istuvat kiltalaiset, kuten Longbottomit, Vauhkomieli, Kingsley, Lupin, James, Lily, Peter, Violan vanhemmat, Amelia Bones, Aberforth, Sirius ja Viola katsoivat kaikki nyt Kalkarosta joka katseli vaivaantuneena pöydän pintaa.
”Minä olen käynyt monen tunnin keskustelun Severuksen kanssa ja minä takaan että hän on yksi meistä, joten yritetään toivottaa hänet tervetulleeksi, vai mitä?” Dumbledore sanoi ja hänen katseensa viipyi pitkään Jamesissa ja Siriuksessa jotka näyttivät happamilta kummatkin. Kalkaroksen silmät välttivät katsomasta Lilyyn koko tapaamisen aikana. Viola taas katseli Kalkarosta lähes koko ajan ja hänen silmänsä kiilsivät onnen kyynelistä.
Lopulta kun kokous oli ohi ja ihmiset alkoivat nousta ylös, Kalkaros uskaltautui luomaan katseen Lilyyn Jamesin selän takana. Sitten hän katsoi Violaan joka käveli ripein askelin ulos huoneesta, kun Sirius jäi juttelemaan Jamesille ja Lilylle.

Kalkaros näki tilaisuutensa tulleen ja hän käveli samalle ovelle josta Viola oli juuri poistunut. Hän näki naisen kävelevän yläkertaan vieviin portaisiin ja yhteen tyhjistä huoneista. Kalkaros seurasi perässä kohti ovea jonka Viola oli jättänyt auki.
”Hei”, Viola kuiskasi selkä Kalkarokseen päin. Kalkaros kuuli itkun hänen äänessään.
”Hei”, hän vastasi ja asteli peremmäs huoneeseen ja sulki oven hitaasti perässään.
Heti oven kolahdettua Viola heittäytyi Kalkaroksen syliin ja painoi kyyneleiset silmänsä kiinni.
”Mikä sai sinut muuttumaan?” hän kysyi ja Kalkaros painoi kätensä siskonsa selälle hellävaroin.
”Fakta, että vaikka kuinka yritän, joku minun rakkaistani tulee kärsimään, jollen itse osaa suojella heitä.”
Viola irtautui halauksesta ja katsoi itkien Kalkarosta.
”Kestipä sinun kauan tajuta se”, hän totesi ja hymyili. ”Mutta en ole vihainen”, hän lisäsi ja pyyhki kyyneleiden jättämää jälkeä Kalkaroksen takilla, sekä omia poskiaan.
”Pääasia että olet täällä nyt.”
”Missä tyttärenne on?” Kalkaros kysyi vilkuillen huoneeseen ympärilleen.
”Bathildan luona. Adaralla on oikea lista ihmisistä joilla hän vierailee tällaisina aikoina… Kiireinen lapsi. Mietin koska hän tapaisi setänsä, te ette ole edes ennen nähneet”, Viola sanoi ja kohotti kysyvästi kulmakarvojaan.
”Olen nähnyt hänet. Kerran”, Kalkaros sanoi. Viola hymyili ja katsoi lattiaan.
”Se siis olit sinä…”
”Mutta hänkin voisi nähdä minut. Sanotaan vaikka ensi viikolla?” Kalkaros kysyi. Viola hymyili ja katsoi häntä silmiin.
”Kiitos.”

Seuraavassa muistossa, Kalkaros oli samannäköinen kuin aiemmin. Hän istui kasvot käsissään Dumbledoren huoneessa, vapisten ja itkien.
”Lily... Minun syytäni, minä –” hän sammalsi hiljaa ja nyyhkytti. Dumbledore katsoi häntä myötämielisesti puolikuulasiensa takaa. Adaralla oli sellainen tunne, ettei Kalkaros koskaan päässyt luvatulle vierailulle.
Kalkaros oli selvästi humalassa, ja seinällä riippuvasta kalenterista päätellen oli jo viikko siitä kun Lily ja James Potter olivat kuolleet.
Eli niihin aikoihinhan –
Samassa Hagrid asteli huoneeseen kivipaaden takaa. Hänen silmänsä olivat punoittavat ja kostuneet.
”P-professori”, hän sanoi nyyhkyttäen katse Kalkaroksen jälkeen Dumbledoressa.
”Niin, Hagrid? Kerro uutisesi toki Severuksen kuullen, luotan häneen kyllä”, Dumbledore sanoi. Hagridin katse viipyi hetken selkänsä oikaisseessa Kalkaroksessa, jonka kasvoissa ei ollut enää häivääkään kyynelistä.
”Viola Musta on.. kuollut”, Hagrid sanoi ja alkoi nyyhkyttää kovaan ääneen. Dumbledore nousi tuolistaan seisomaan. Kalkaros nousi myös ja katsoi Hagridia järkyttyneenä. Hänen silmänsä olivat laajenneet apposen auki ja hänen suunsa aukesi hiukan raolleen.

”Onko se totta?!” hän huusi. Hagrid nyökytti nyyhkyttäen.
”Löyty Iskunkiertokujan läheltä... Avada Kedavralla murhattu... pimeän piirron alla.”
”Entä lapsi? Entä Adara?” Dumbledore kysyi lähestyen hiukan Hagridia.
”Kadonnu, ei jälkeekään”, Hagrid sanoi, Kalkaros tuijotti järkyttyneenä seinään.
”Selvä, ilmoita ministeriöön että tulen heti”, Dumbledore sanoi, Hagrid lähti. Kalkaros lyyhistyi polvilleen lattialle.
”Viola... Viola.. Ei, ei se ole totta... EI!” Kalkaros sanoi ja kyyneleet pääsivät taas hänen silmistään. Hän löi nyrkeillä lattiaan ja nyyhkytti.
”Ei.. ei... ” hän vaikeroi kuin tuskissa. Dumbledore laski kätensä hänen olkapäilleen.
”Severus, meidän täytyy löytää Adara. Tarvitsen taas palvelustasi, palaa kuolonsyöjien pariin ja kuuntele mitä he puhuvat. Älä kysele, se herättää huomiota”, Dumbledore sanoi. Kalkaros hengitti syvään ja nyökkäsi, kyynelten pudotessa leualtaan lattialle.

Seuraava muisto alkoi, Kalkaros näytti siltä, ettei ollut nukkunut muutamaan yöhön. Hän seisoi ministeriön yhdessä toimistossa Dumbledoren ja erään ministeriön työntekijän kanssa. He lukivat kaikki kirjeitä. Noin puolitoista vuotta vanha vauva makasi Dumbledoren ja Kalkaroksen välissä hiukan taaempana, pienessä lapsen sängyssä.
Pöydällä oli monta kuukautta vanha lehtileike, jossa luki:

Viola Mustan tytär löydetty! Työnantaja pelasti lapsen!

Eilisessä Päivän Profeetassa kerrottu surutarina saa onnellisen lopun: Viola Mustan tytär, Adara, on löytynyt. Lapsen toi ministeriöön Violan työnantaja Ollivanders joka pahoitteli hidasta toimintaansa.
”Olin shokissa.” Ollivanders kertoo huulet ja kädet vapisten toimittajille. ”Löysin Violan kuolleena kadulta pimeänpiirron alta ja lapsen turvassa kahden roskakorin välistä. Naisparka oli luultavasti piilottanut tyttärensä säästääkseen tämän kuolonsyöjiltä.” Mies kommentoi jo kyyneleet silmissä. ”Otin tytön mukaani kotiin, lukitsin kotini täysin turvalliseksi siltä varalta että minua seurattiin. Luin lehdistä eilen illalla että Viola on löydetty ja aurorit etsivät minua ja Adaraa joten uskaltauduin viimein ulos kodistani.”
Adaran kohtaloa ei ole vielä päätetty. Tylypahkan rehtori Albus Dumbledore (Merlinin ritarikunta, Ensimmäinen luokka, Suurtaikuri, Päänoita, Ylihörhö, Kansainvälinen Velholiitto) on ilmoittanut ottavansa Adaran Tylypahkan oppilaaksi heti kun tämä täyttää yksitoista vuotta. Pöllöjä lentää parveittain ministeriöön tuoden kirjeitä joissa joku velhomaailman pariskunta tarjoutuu ottamaan Adaran huostaansa.
”Toivomme tietysti lapsen parasta ja yritämme päättää pian mitä teemme asialle. Lasta ei voi tietenkään luovuttaa isänsä huostaan mikäli hän ilmaantuu paikalle.” Ministeri Cornelius Toffee toteaa muistuttaen että Sirius Mustaa odottaa matka Azkabaniin. (Lisää sivulla 17)

Lehtileikkeen alla oli toinen josta pilkotti otsikko joka kertoi Sirius Mustan pidätyksestä.
Dumbledore selasi kirjeitä, joista suurin osa alkoi lauseilla, joissa luvattiin lapselle hyvä koti. He päättivät siitä, mihin Adara sijoitetaan.
”En ymmärrä, miksi minä olen täällä –”
”Sinä olet Violan viimeinen lähisukulainen nyt, kun Violan adoptiovanhemmatkin ovat kuolleet.”
”Miksei tätä voitu hoitaa jo aikaisemmin?” Kalkaros kysyi.
”Tällaisen selvittely kestää aina kuukausia. Emme me heti voi päättää minne me hänet sijoitamme. Violan vanhemmatkin olisivat voineet hoitaa häntä, jos olisivat olleet täysin järjissään järkytyksen jälkeen... Remus Lupinkaan ei ole kovin kykeneväinen hoitamaan lasta”, Dumbledore sanoi ehkä hiukan murheellisesti.

Lapsi heräsi ja alkoi pitää ensin pientä ääntä, toisten selaillessa nyt tarjouskirjeitä ja perhekuvia. Sitten lapsi alkoi itkeä, erikoisen hiljaa, ei lainkaan sellaista kovaäänistä huutoa kuin useimmilla lapsilla. Kuin lapsi olisi ollut heikko.
Ministeriön työntekijän täytyi poistua hetkeksi asioille. Lopulta Dumbledore huomasi lapsen itkevän.
”Severus, voisitko...?” hän sanoi. Kalkaros heräsi aatoksistaan ja nosti päätään lapseen päin. Hänen jokainen ruumiinosansa tuntui jäykistyneen silkasta pelosta. Siitä huolimatta hän kävi nostamassa lapsen syliinsä. Puolitoista vuotta vanhaksi, lapsi oli kovin pieni. Kalkaros oli hiukan avuttoman näköinen Adaraa pidellessään. Hän katsoi tätä silmiin ja selvästi ajatteli, miten samanlaiset silmät hänen vihaamallaan Siriuksella on. Hän ei kuitenkaan tuntunut piittaavaan vaan istuutui ja piteli lasta sylissään, tämän näpeltäessä Kalkaroksen takin nappia. Hetken Adara oli erottavinaan Kalkaroksen huulilta hymyn häivän, mutta kun hän katsoi tarkemmin, hän ei nähnyt mitään.

Muisto muuttui, paikka oli sama, mutta kaikilla oli eri vaatteet. Kirjekuoria ei lojunut enää pöydällä, vaan Kalkaros piteli yhtä ainoaa kirjettä kädessään. Kirjekuoren lähettäjän kulmassa luki ’Herra ja Rouva Finnigan.’
Dumbledore ja ministeriön työntekijä poistuivat lähettämään Finniganeille viestiä, Kalkaros ja Adara-lapsi jäivät kahden huoneeseen. Kalkaros nousi ylös ja katsoi nukkuvaa lasta hetken. Hänen silmänsä tuntuivat kostuvan hiukan.

Seuraavassa muistossa Kalkaros oli jo vanhempi. Hän istui opettajien ruokapöydässä ja lajitteluseremonia oli juuri meneillään.
”Adara Finnigan”, McGarmiwa huudahti ja pieni, laiha, hento tyttö asteli korokkeelle ja hänen katseensa kävi pikaisesti hänen opettajissaan, jopa Kalkaroksessa. Adara hymyili hermostuneesti itsekseen ja istuutui jakkaralle. Kalkaros tuijotti Adaraa ajatuksissaan ja Dumbledore loi katseensa häneen. Kalkaros vilkaisi takaisin ja nyökkäsi hyvin pienesti. Muisto vaihtui…

Kalkaros asteli juuri käytävää pitkin ja kurkisti eräästä raollaan olevasta ovesta sisään. Sisällä oli Adara, istumassa pulpetin äärellä Pimennon edessä. Hän kirjoitti paperille ”En saa uhmata opettajaa, enkä valehdella” ja hänen kätensä vuoti verta. Kalkaros kurtisti kulmiaan ja jatkoi matkaansa.

Muisto vaihtui, mutta he olivat siinä samassa käytävässä. Pimento seisoi työhuoneensa ovella ja ojensi Kalkarokselle ison pinon papereita.
”Tässä ovat nämä kaavakkeet jotka teidän täytyy täyttää – ei ei, älkää huolehtiko jälki-istunnostanne Mustan kanssa, minä hoidan sen, hyvää illan jatkoa!”
Kalkaros katsoi purren hampaitaan yhteen kun Pimento lähti kohti Kalkaroksen työhuonetta. Hän raahasi paperit Pimennon työhuoneeseen, otti sulkakynänsä ja mustetta ja täytti kaavakkeita kynä vain rapisten, järkyttävällä kiireellä.

Saatuaan paperit täytettyä, hän kasasi ne huolimattomasti ja käveli ripein askelin kohti omaa työhuonettaan. Hän tasoitti ovella hengitystään ja astui ovesta sisään.
”Mitäs tämä on? Enkö pyytänyt teitä täyttämään niitä kaavakkeita?” Pimento kysyi hämmästyneenä.
”Käskitte, ja täytin ne jo”, Kalkaros vastasi kolkosti ja laski Pimennon eteen pinon papereita.
”Voin hoitaa jälki-istunnon siis loppuun tästä hetkestä lähtien”, Kalkaros totesi Pimennon katsoessa vielä hölmistyneenä täydellisesti täytettyjä papereita.
”Aivan, aivan. Anna se sulkakynä tyttöseni”, Pimento sanoi imelästi ja kävi Kalkaroksen paperit kainalossa hakemassa sulkakynän Adaralta ja poistui saman tien, heittäen vielä vastenmielisen hymynsä heihin.
Kalkaros tuijotti hetken Adaran kämmenselkää joka valutti vuolaasti verta papereille.
”Ulos”, hän sanoi.
”Anteeksi?” Adara sanoi.
”Ulos, et sinä pysty tekemään liemiä jos oma veresi valuu kattilaan ainesten joukkoon”, Kalkaros oikaisi. Adara pakkasi tavaransa ja lähti luokan ovelle, painaen hihaansa vuotavaa kämmenselkäänsä vasten. Kalkaros käänsi selkänsä ovea kohden ja hengitti hiljaa ja puraisi huultaan kuin vihaisena itselleen.
”N-näytänkö minä sinusta... häneltä?” Adara sanoi ovella. Kalkaros käännähti, tuijotti Adaraa ja raotti hiukan huuliaan, aavistuksen hämmästyneenä. Kalkaroksen ilme oli edelleen se ennen näkemätön; siinä ei ollut sitä vastenmielisyyttä ja inhoa kuin ennen.
Lopulta Kalkaros heilautti sauvaansa ja luokan ovi sulkeutui Adaran nenän eteen, jättäen Kalkaroksen yksin luokkaan. Kalkaros painoi hitaasti päänsä käsiään vasten, nojaten seinään kyynärpäillään ja huokaisten raskaasti.

Seuraava muisto oli samankaltainen tilanne ja Adara muisti jälleen kuinka hänen sydämensä oli hakannut silloin…
”Onko se niin tuskallista puhua hänestä?” Adara kysyi ääni vavahdellen. Kalkaros kääntyi nopeasti häneen päin. Adara tuijotti häntä läpitunkevasti ja silmät kostuivat hiukan. Kalkaros oli hiljaa kuin etsien pakoreittiä, sitten hän oikoi selkänsä takaisin tyypilliseen ryhtiinsä ja katsahti ovelle. Adaran selän takana seisoi Pimento.
”No mutta? Taasko neiti Musta on teidän vaivananne?” kuului hunajamaisen imelä äänensävy.
”Ilmeisesti...” Kalkaros sanoi, ääni erikoisen hiljaisena.
”No, häipykäähän nyt, neiti Musta, minulla on yli-inkvisiittorina ministeriön asiaa professorille”, Pimento sanoi.
Adara painoi katseensa hetkeksi lattiaan nyökätessään, kyyneleen nyt valahtaessa poskelle, mutta tyttö pyyhkäisi sen heti häpeissään pois. Kalkaros ei liikahtanutkaan, kun Adara kääntyi ja lähti juosten pois.
”No niin, nyt kun tuo riesa on poissa, tahtoisin kysyä vielä –”
”Sopisiko että palaatte huomenna uudestaan? Minulla on kiireinen ilta edessä kokeiden kanssa”, Kalkaros sanoi, ei jäänyt odottamaan vastausta vaan häipyi vieressään olevasta ovesta. Hän asteli hetken aikaa käytävällä ja lopulta hän säikähti kun näki liikettä oikealla puolellaan – pelkkä peili.
Kalkaros puristi kätensä nyrkkiin tarkastellessaan peilikuvaansa ja löi kaikin voimin sitä. Se hajosi sirpaleiksi ja Kalkaroksen käsi vuoti verta lattialle.

”Joudut koeajalle!” Pimento sihahti Kalkarokselle joka seisoi oven edessä. ”Kieltäydyt tahallasi auttamasta! Odotin sinulta enemmän, Lucius Malfoy ylistää sinua aina! Ja nyt häivy minun huoneestani!”
”Hänellä on Anturajalka!” Harry huusi ja Adara ummisti silmänsä. ”Hänellä on Anturajalka, siellä missä se on piilossa!” Harry jatkoi. Kalkaros pysähtyi käsi Pimennon oven kahvalla.
”Anturajalka?” Pimento toisti. ”Mikä anturajalka? Missä mitä on piilossa? Mistä hän puhuu, Kalkaros?” Kalkaros katsoi Harryyn, sitten kyynelsilmäiseen Adaraan.
”Ei aavistustakaan”, Kalkaros sanoi kylmästi. ”Potter, silloin kun tahdon, että minulle huudellaan hölynpölyä, juotan sinulle lörpötyslitkua. Ja Crabbe, höllennä hieman otettasi. Jos Longbottom tukehtuu, sitä seuraa kasapäin pitkäpiimäistä paperityötä ja meidän on valitettavasti mainittava se suosituksissasi, jos haet töitä.”
Hän sulki oven perässään ja huoneeseen johtavien portaiden puoliväliin päästyään, hän kuuli kuinka Adara kiljui tuskasta työhuoneessa. Kalkaros pysähtyi ja hänen hengityksensä muuttui pinnalliseksi. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja kuunteli tytön kiljuntaa. Hän kääntyi ja ollessaan juuri palaamassa ovesta sisään, kiljunta loppui. Kalkaros jäi empimään, ote oven kahvassa. Adara kiljui taas, ja juuri kun Kalkaros oli avaamassa oven, Hermione lupasi kertoa tietonsa ja Kalkaros päästi irti ovesta. Hänellä ei ollut aikaa. Hänen täytyi selvittää missä Sirius oli.
Kalkaros kääntyi ja lähti takaisin portaisiin.

”Miksi, miksi sinä panit sen sormuksen sormeesi? Se on kirottu, tottahan sinä sen tajusit. Miksi edes koskit siihen?” Kalkaros kysyi. Kirottu sormus lojui pöydällä Dumbledoren edessä. Se oli rikki ja Rohkelikon miekka sen vieressä. Dumbledore irvisti.
”Olin typerä… Houkutus oli liian suuri…”
”Mikä siinä houkutti?” Dumbledore ei vastannut.
”Ihme että onnistuit edes tulemaan takaisin!” Kalkaros sanoi kuulostaen vihaiselta. ”Sormuksessa oli erikoislaatuisen vahva kirous, ainoa toivo on yrittää hillitä sitä; olen vanginnut kirouksen toistaiseksi yhteen käteen –”
Dumbledore nosti mustunutta kättään ja katseli sitä mielenkiinnolla.
”Olet tehnyt hyvää työtä, Severus… Kauanko arvioit että minulla on aikaa jäljellä?”
”En tiedä. Ehkä vuosi. Tuollaista taikaa ei voi pysäyttää ikuisiksi ajoiksi. Lopulta se leviää…”
”Olen onnekas, kun minulla on sinut, Severus.”
”Jos vain olisit kutsunut minut vähän aikaisemmin, olisin ehkä pystynyt tekemään enemmän, järjestämään sinulle enemmän aikaa!” Kalkaros sanoi katkerasti ja kiukkuisesti. ”Luulitko sinä tosiaan että kirous raukeaa kun rikot sormuksen?”
”Jotain sen tapaista… olin ilmeisesti houreinen… mutta, tämä itse asiassa yksinkertaistaa asioita.” Kalkaros näytti hölmistyneeltä.
”Viittaan suunnitelmaan, jota Voldemort kehittää ympärilleni. Siihen että Malfoyn poikarukka murhaa minut.”

Kalkaros istui tuolille ja kuunteli mitä tällä oli sanottavana.
”Pimeyden lordi ei odota Dracon onnistuvan, tämä on vain kosto Luciuksen epäonnistumisista. Hidasta kidutusta hänelle, kun hän katsoo poikansa kärsivän.”
”Pojalle on siis julistettu kuolemantuomio siinä missä minullekin. Ja kun Draco epäonnistuu, hänen luonnollinen seuraajansa tehtävässä taidat olla sinä itse?”
”Sellaista oletan Pimeyden lordin suunnittelevan.”
”Voldemort aavistaa siis lähitulevaisuudessa koittavan sen hetken, jolloin hän ei kaipaa vakoojaa Tylypahkaan?”
”Kyllä hän uskoo, että koulu on pian hänen hallussaan.”
”Ja jos koulu todella joutuu hänen haltuunsa, minulla on sinun sanasi että teet kaikkesi suojellaksesi oppilaita?”
Kalkaros nyökkäsi.
”Hyvä. No niin sitten. Ensisijainen tehtäväsi on selvittää, mitä Draco aikoo. Pelokas teinipoika on vaaraksi niin itselleen kuin ympäristölleenkin. Tarjoa hänelle apua ja opastusta, hän ottanee sen vastaan, hän pitää sinusta –”
”- entistä huomattavasti vähemmän nyt kun hänen isänsä ei ole suosiossa. Draco syyttää minua, hän luulee että olen anastanut Luciuksen aseman itselleni.”
”Oli miten oli, yritä. En ole niinkään huolissani omasta puolestani kuin pojan päähän pälkähtävien juonien mahdollisista satunnaisuhreista. Viime kädessähän meillä ei ole kuin yksi keino säästää hänet Voldemortin vihalta.” Kalkaros kohotti kulmakarvojaan hämmentyneenä.
”Aiotko sinä antaa hänen tappaa sinut?”
”Ehdottomasti en. Sinun täytyy tappaa minut.”

Syntyi pitkä hiljaisuus, jonka Kalkaros lopetti ivallisella, pilkallisella äänellä: ”Tahtoisitko että teen sen nyt? Vai tarvitsetko tuokion, jotta voit laatia hautakirjoituksen?”
”Ei aivan vielä”, Dumbledore sanoi hymyillen. ”Uskallan olettaa että sopiva hetki ilmaantuu aikanaan. Ottaen huomioon tänä iltana tapahtuneen voimme luottaa siihen, että se tulee vuoden kuluessa.”
”Jos kuoleminen ei haittaa sinua, mikset anna Dracon tappaa?”
”Pojan sielu ei ole vielä pahasti tärveltynyt. En halua että se raastetaan kappaleiksi minun vuokseni.”
”Entä minun sieluni, Dumbledore? Minun?”
”Vain sinä itse voit tietää, turmeltuuko sielusi jos autat vanhaa miestä välttämään tuskan ja nöyryytyksen. Pyydän sinulta tätä suurta palvelusta, Severus, koska minä kuolen yhtä varmasti kuin Kadlein Kanuunat jäävät tänä vuonna liigan peränpitäjiksi. Tunnustan, että toivon mieluummin nopeaa, kivutonta lähtöä kuin sellaista pitkällistä sotkua, joka syntyy, jos esimerkiksi Harmaaselkä osallistuu asiaan -Voldemort on kuulemma värvännyt hänet joukkoihinsa. Tai Bellatrix kulta, joka kernaasti leikkii ruoallaan ennen kuin syö sen.”
Lopulta Kalkaros nyökkäsi.
”Kiitos, Severus.”

”Sitten kun Voldemort alkaa pitää käärmettään koko ajan lähellään, on turvallista kertoa.”
”Kertoa mitä?” Kalkaros kysyi.
”Kertoa, että silloin kun Voldemort yritti tappaa hänet ja Lily heitti oman elämänsä heidän väliinsä kilveksi, tappokirous kimposi takaisin Voldemortiin ja kappale Voldemortin sielua räjähti irti ja kiinnittyi ainoaan elävään sieluun joka oli siinä rakennuksessa. Osa Voldemortia elää Harryn sisällä ja se antaa hänelle kyvyn puhua käärmeiden kieltä ja sen yhteyden Voldemortin mieleen, jota hän ei ole koskaan käsittänyt. Ja niin kauan kuin se sielun kappale, jota Voldemort ei kaipaa, on kiinni Harryssa, Voldemort ei voi kuolla!”
”Pojan siis… pojan täytyy kuolla?” Kalkaros kysyi.
”Ja Voldemortin itsensä on tehtävä se. Se on elintärkeää.” Syntyi taas pitkä hiljaisuus, kun Kalkaros puristi kätensä nyrkkiin.
”Minä luulin… kaikki nämä vuodet… että me suojelimme poikaa Lilyn vuoksi. Ja sinä olet pitänyt hänet hengissä jotta hän voi kuolla oikealla hetkellä?”
”Älä turhaan järkyty, Severus. Monenko miehen ja naisen sinä olet katsellut kuolevan?”
”Viime aikoina vain niiden joita en ole kyennyt pelastamaan”, Kalkaros sanoi ja nousi seisomaan. ”Olet käyttänyt minua hyväksesi.”
”Mitä tarkoitat?”
”Minä olen vakoillut, valehdellut, asettanut itseni kuoleman vaaraan, sinun vuoksesi. Kaiken tarkoitus oli pitää Lilyn poika hengissä. Ja nyt sinä sanot että olet kasvattanut häntä kuin sikaa teuraaksi –”
”Liikuttavaa, Severus. Oletko sittenkin alkanut välittää pojasta?”
”Hänestä? Odotum suojelius!” Kalkaros huusi ja hänen sauvansa kärjestä tuli hopeinen naarashirvi. Dumbledore katsoi sitä, kunnes se haihtui ja katosi huoneen pimeyden nielaisemana, ja kyyneleiset silmät katsoivat takaisin Kalkarokseen.
”Kaiken tämän jälkeen?”
”Aina”, Kalkaros sanoi.

Oli Dumbledoren hautajaiset. Adara katseli risupartaista ukkoa joka istui Aberforthin vieressä. Kalkarosta ei näkynyt. Eihän hän ollut hautajaisissa? Adara katseli etsien ympärilleen ja katsoi taas risupartaista miestä joka nyyhkäisi hautajaistilaisuuden loputtua ja lähti kävelemään poispäin joukosta. Adara seurasi häntä ja tajusi että kaikki miehen takana muuttui sumeaksi, kuin Kalkaroksen muisto rajoittuisi vain siihen mitä risupartainen mies näki. Viimein Adara ymmärsi: Kalkaros oli se risupartainen mies.

Seuraavassa muistossa Kalkaros ei puhunut enää Dumbledorelle itselleen, vaan hänen muotokuvalle jota Kalkaros piilotteli työpöytänsä takana.
”Sinun täytyy antaa Voldemortille oikea päivämäärä, milloin Harry lähtee tätinsä ja setänsä luota. Muussa tapauksessa herätät epäilyksiä, kun Voldemort uskoo sinun olevan perillä asioissa. Sinun on saatava syötti-idea läpi – uskon että se takaa Harryn turvallisuuden. Kokeile hämäyttää Mundungus Fletcher. Ja Severus, jos sinut pakotetaan mukaan jahtiin, katso että näyttelet vakuuttavasti. Minä lasken sen varaan, että pysyt pitkään Voldemortin kanssa väleissä, ettei Tylypahka jää Carrowien armoille…”

Kalkaros istui seuraavassa muistossa Mundungusin kanssa pää päätä vasten jossain kapakassa ja Mundungusin ilme näytti tyhjältä. Kalkaroksen otsa oli keskittyneessä rypyssä.
”Sinä ehdotat Feeniksin killalle, että he käyttävät syöttejä. Monijuomalientä. Identtisiä Pottereita…”

Yhtäkkiä he olivat ilmassa ja eräs kuolonsyöjä tähtäsi sauvallaan Lupinia selkään.
”Sektusempra!” Kalkaros loihti, mutta taika ei osunutkaan kuolonsyöjän sauvakäteen, vaan Georgeen…

Ja Kalkaros oli polvillaan Kalmanhanaukiolla Siriuksen huoneessa. Kyyneleet valuivat hänen poskillaan kun hän luki Lilyn lähettämää vanhaa kirjettä. Kirjeen toisella sivulla oli vain muutama sana:

olisi ikinä voinut olla Gellert Grindelwaldin ystävä. Minusta tuntuu, että häneltä alkaa järki pettää!
Rakkain terveisin, Lily

Kalkaros otti sen sivun jolla oli Lilyn terveiset, ja työnsi sen taskuunsa. Sitten hän repäisi kahtia valokuvan, joka hänellä myös oli kädessään, niin että piti itse sen puolikkaan jossa Lily nauroi.

Yhtäkkiä muisto taas vaihtui ja hän, Adara, seisoi Malfoyn kartanon salissa muiden kuolonsyöjien kanssa, keskellä piiriä Kalkaroksen ja Voldemortin kanssa. Adaran piirto oli juuri valmistunut, Kalkaros saattoi Adaraa ulos kartanosta ja kuiskaili kaiken sen ajan kannustavia sanoja Adaran korvaan; Adara ei koskaan muistanut sitä. Hän oli ollut niin shokissa.
”Isäsi on sinusta ylpeä… Ja Violakin… he ovat sinusta ylpeitä…”
Vietyään hänet Kalmanhanaukion ovelle, Kalkaros kaikkoontui kotiinsa Kehrääjänkujalle ja lyyhistyi polvilleen.
”Viola… anna anteeksi… vannoin suojelevani…” Kalkaros sanoi vapisten ja painoi päänsä käsiinsä. ”Anna anteeksi!”
Kyyneleet valuivat Kalkaroksen koukkunenää pitkin lattialle ja muisto vaihtui.

Kalkaros istui taas työhuoneessaan ja Phineas Nigelius kiiruhti tauluunsa: ”Rehtori! Niillä on teltta Thomasien metsässä! Kuraverinen –”
”Älä käytä sitä sanaa!” Kalkaros äyskähti.
” – Grangerin tyttö mainitsi paikan avatessaan laukkuaan ja minä kuulin!” Phineas korjasi.
”Hyvä, erinomaista! Nyt Severus miekka! Muista että se on saatava tarpeen ja urheuden oloissa – ja ettei hän saa tietää että sinä annoit sen! Jos Voldemort vaikka lukee Harryn ajatuksia ja näkee että sinä toimit hänen –” Dumbledoren muotokuva selitti.
”Tiedän”, Kalkaros totesi. ”Minulla on suunnitelma…”

Lopulta viimeinen muisto oli vain pieni vilahdus, jossa Adara halasi Kalkarosta. Kalkaros oli hymyillyt sen halauksen aikana…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.8: luku 156/160
Kirjoitti: Lily Potter - 17.08.2008 09:10:30

Ooh... :o Ne oli kaksoset! Vau. Lisää vaan! ;D

Lily P.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.8: luku 156/160
Kirjoitti: Neriah - 17.08.2008 16:47:52

Luoja oot hyvä kirjottamaan. Tosi hyvin laitoit Violan tonne mukaan. Tää luku selitti aika paljon aukkokohtia. Surullisia kohtia oli monta, esim. kun Viola kuoli ja Kalkaros kuuli siitä. Nyyh. :'(
Jatkoa!

Neriah

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.8: luku 156/160
Kirjoitti: Slytherin - 17.08.2008 17:35:11

Oho, kaksi lukua huomaamattani, häpeä Fubuki ! Okei, häpeä Slytherin.

Lainaus

.haavoittuneista loput olivat salissa, vain pahimmat tapaukset olivat ilmeisesti siivessä.

Eli pieni alkukirjain. 155 luvun lopussa.

Pelkäsin koko ajan että Viola on se ketä Kalkaros rakasti :< hyihyi, onneksi olit hyvä ja mahtava kirjoittaja. Ihana käänne :) Mitenköhän Harry saa tietää :o kertooko Adara tälle ?

JEE! Annie ei joutunut Fenririn puremaksi.
Kauhean surullista kuulla oman siskonsa kuolleen :( hyihyi, eeiei.

Minua alkoi ällöttää eräs asia. Ja se asia on että Severus, joka on Adaran setä - suuteli tätä! ja toisinpäin ! Hyi kamala ;< bläääh !

Next one ?

PS. siinä loppuihQnyyhQ puheessasi mainitsethan kaikki juonenkäänteet mitä ajattelit kirjoittaa ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.8: luku 156/160
Kirjoitti: Lily Potter - 17.08.2008 18:04:02

Minua nyt ei niin hirmuisesti häirinnyt se, että setä suutelee siskonsa lasta. Tai siis, eihän se nyt mitään tavallistakaan ole, mutta... No äh, emmä tiedä. Kai mä sitte ihastuin vaan niin siihen A/S paritukseen että en osaa nähdä siinä mitään väärää XDDDD

Lily P.

PS. Pitääpä potkia Kiti tänne ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.8: luku 156/160
Kirjoitti: Chikyo - 17.08.2008 20:50:00

Oih, rakastuin tähän entistä enemmän. Oon lukenu tätä alusta asti ja oon jo nii koukussa tähän että....

Pieni shokki oli se että Viola ja Severus kaksosia :o en meinannut uskoa, piti pariin otteeseen lukea se kohta.. :D

Osaat hyvin kirjottaa, hyvin ujutit tässä luvussa Violan Severuksen muistoihin. (:

Jatkoa lisää kehiin.

Hyvä ettet tappanu Severusta etkä Frediä. (:

Chikyo

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.8: luku 156/160
Kirjoitti: Lauren - 17.08.2008 20:54:15

Ahhaa. Hyvä, et tappanut niitä hyviä tyyppejä. Eihän Remus muuten kuole? Kun minun tietojeni mukaan (jotka tosin saattavat olla väärät) Remuksen tappoi Antonin Dolohov, joka tässä kuoli (vai luinko väärin?).
Mutta kuitenkin enää 4 lukua jäljellä. Mikä hirvitys, mitä minä tämän jälkeen muka luen?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.8: luku 156/160
Kirjoitti: Inviere - 17.08.2008 21:33:02

Ihana luku. Severus ja Viola olikin kaksosia, aika yllättävä käänne mutta sopii tähän. :)

Lisää vaan, kohta loppuu. Nyyh.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.8: luku 156/160
Kirjoitti: NeitiMusta - 17.08.2008 21:59:29

Lisää vaan äkkiä! ;D
Hyvä ettei Severus kuollu, kiitos siitä ;D

<3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.8: luku 156/160
Kirjoitti: Siiseli - 18.08.2008 19:52:57

Aaah.. Yksi lukija ilmoittautuu.

Ensin normi ylistys tekstistä, tämä on ollut lukunautinto. Teksti on helppolukuista ja ymmärrettävää, plussat siitä. Itse en oikein mieltynyt ensin ajatukseen, että Siriuksella oli tytär, mutta Adara tuntui luonnolliselta tässä kuviossa.. Herätithenkiin ihannoimani miehen, Siriuksen. Et tappanut Sevvie mussua. Kiitos siitä.

Rakentava palaute on lomalla, mutta minua surettaa, että tämä loppuu parin luvun päästä... Hyppäsin riemuissani ilmaan, kun näin jatkoa tulleen. Ihanaa.

Siiseli

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.8: luku 156/160
Kirjoitti: Lokitar - 19.08.2008 22:45:11

A/N: Kohtalaisen hyvin kommenttia tullut koskien Kalkaroksen ja Violan sukulaisuudesta :D siitä hyvästä:

Luku 157. Harry

Kun Adara viimein pääsi pois muistoista, hän ei tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Hän tuijotti järkyttyneenä eteensä. Hänen äitinsä, ja Kalkaros...
Kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Kalkaros ei koskaan.. koskaan ollut vihannut häntä, hän vain pelkäsi ja kammoksui niitä tuskallisia muistoja Violasta... niitä muistoja jotka heijastuivat Adaran kasvoilta. Kasvoilta jotka olivat kuin hänen äidillään, Kalkaroksen siskolla… Ja Lily… Kalkaros oli aina suojellut Harrya koska tämä oli Lilyn poika.

”Adara!” George huusi rehtorin huoneen oven toiselta puolelta, mutta hän huusi kuuroille korville. George koputti ovea kolmesti.
”Adara?! Oletko kunnossa?” George huusi taas. Adara havahtui.
”Mitä?” hän kysyi käheällä äänellään.
”Harry on kadonnut”, George sanoi. Adara ryntäsi työhuoneesta ja lähti Georgen kanssa kohti ulko-ovia.
George ja Adara lähtivät eri suuntiin ja Adara törmäsi ulko-ovella Harryyn.

”Harry! Luojan kiitos, me jo säikähdimme että -”
”Ei minulla ole hätää… Tarvitsin vain aikaa miettiä.”
”Harry, Kalkaros antoi minulle muistoja, jotka sinun täytyy nähdä. Se on erittäin tärkeää, se koskee hirnyrkkejä”, Adara sanoi ja Harry katsoi tätä kysyvästi.
”Tule, ne ovat Dumbledoren ajatusseulassa”, Adara sanoi ja saattoi Harryn rehtorin työhuoneeseen. Adara erotti Harrylle tärkeät muistot ja otti Violaa koskevat takaisin pulloon. Harry painoi päänsä ajatusseulaan, ja Adara näki parhaaksi jättää hänet rauhaan. Suljettuaan oven perässään Adara nojasi selkäänsä oveen ja purskahti itkuun. Hän tiesi, ettei Harry tulisi sanomaan hyvästejä, joten Adara kuiskasi itse: ”Hyvästi, Harry…”

Hän istui yksin tarvehuoneen käytävässä ja tuijotti Kelmien karttaa. Hän tiesi, ettei hän saisi liikkua, mennä estämään Harrya… Tämän oli pakko tapahtua, jotta Voldemort kukistuisi…
Adara katsoi kuinka Harryn piste alkoi liikkua pois rehtorin huoneesta, kohtasi matkallaan Nevillen, ohitti Ginnyn, jatkoi kohti pihamaalle.
”Adara? Löysitkö Harryn?” George kysyi. Adara nyökkäsi synkästi.
”Missä hän nyt on?”
”En tiedä… Mutta tarvitsen sinulta palveluksen. Mitä tahansa kohta tapahtuukin, mitä tahansa minä sanon – älä päästä minua lähtemään tältä käytävältä”, Adara sanoi ja heitti sauvansakin Georgelle, joka oli kalpea ja pelokkaan näköinen.
”Mitä on tapahtunut?” George kysyi.
”Ei sen väliä, mutta älä päästä minua lähtemään Kiellettyyn metsään”, Adara sanoi. ”Lupaa se.”
”Lupaan”, George vastasi ja Adara katsoi takaisin Kelmien karttaan.

Harryn piste lähestyi Yaxleya ja seurasi tätä, kohti aukiota jossa näkyi monta pistettä. Muun muassa Rowle, Lucius, Narcissa, Voldemort, Bellatrix ja - Hagrid! Adara nousi ylös ja muisti nyt Georgen olevan tiellään.
”Täytyy olla jokin muu keino, on pakko olla!” Adara huusi ja katsoi karttaa.
Yhtäkkiä Harryn piste lakkasi liikkumasta, ja samoin teki Voldemortin piste. Bellatrixin piste liikkui nopeasti Voldemortin luokse. Narcissa lähestyi hitaasti Harryn pistettä. Kuolonsyöjät kokoontuivat tiiviimmin Harryn pisteen luo. Sitten Hagridin piste liikkui Harryn luo ja he kaksi liikkuivat samaan tahtiin kuolonsyöjien edellä kohti linnaa.
”Mitä tapahtuu?” George kysyi.
”Harry, Hagrid ja kuolonsyöjät ovat tulossa tänne”, Adara sanoi ja näki kuinka jotkin nimeämättömät pisteet liikkuivat kohti kuolonsyöjiä hetken ja katosivat sitten takaisin metsän uumeniin.
Adara ja George juoksivat kohti uloskäyntiä, kun linnassa kajahti taas kovaan ääneen Voldemortin puhe: ”Harry Potter on kuollut. Hän kuoli paetessaan, yrittäessään pelastautua sillä välin kun te annoitte elämänne hänen vuokseen. Me tuomme teille hänen ruumiinsa todisteeksi siitä, että teidän sankarinne on poissa.”

”Se on vale! Harry ei liikahtanutkaan!” Adara huusi Georgelle.
”Mutta miksi ei?! Eikö hän edes taistellut?!”
”Ei… mutta miksi hänestä on kartalla yhä piste?” Adara kysyi toiveikkaana ja he astelivat ruuhkautuneelle ulko-ovelle.
”Taistelu on voitettu. Te olette menettäneet puolet sotureistanne. Minun kuolonsyöjiäni on enemmän kuin teitä ja poika joka elää on mennyttä. Sodan on päätyttävä. Jos joku vielä asettuu vastahankaan, olkoon mies, nainen taikka lapsi, hänet teloitetaan samoin kuin hänen koko perheensä. Tulkaa pois linnasta, nyt heti, polvistukaa minun eteeni, niin teidät säästetään. Teidän vanhempanne ja lapsenne, veljenne ja sisarenne saavat elää ja saavat anteeksi ja te liitytte minun joukkoihin uudessa maailmassa, jonka me rakennamme yhdessä.”

He astelivat ulos kaikkien muiden joukossa ja Adara kuuli rintaa kirpaisevan äänen, joka oli lähtöisin McGarmiwasta: ”EI!”
”EI! HARRY!” kuului Hermionen ja Ronin epätoivoiset huudot. Ginny kiljui Harryn nimeä. Oppilaat alkoivat huutaa solvauksia ja karjua. Adara raivasi tiensä Georgen kanssa aivan eteen ja viimein Adara näki Voldemortin seisomassa Hagridin edessä, Hagridin pitäessä velttoa Harryn ruumista käsissään.
”VAITI!” Voldemort huusi. ”Se on ohi. Pane hänet maahan Hagrid, minun jalkoihin, mihin hän kuuluu!”

Hagrid laski Harryn nurmikolle.
”Näettekö? Harry Potter on kuollut! Ymmärrättekö nyt, te harhaan johdetut? Hän ei ollut koskaan mitään muuta kuin poika, joka luotti toisten uhrautuvan puolestaan!”
”Hän löi sinut!” Ron kiljaisi ja kaikki huusivat taas.
”Hän sai surmansa yrittäessään livahtaa karkuun linnan tiluksilta”, Voldemort sanoi ja hän suorastaan nautti valheestaan.
”Se on vale! Minä näin kaiken! Harry käveli Yaxleyn perässä sinun luoksesi! Sinä -!” Adara huusi vihaisesti.

”Kas, Musta… Bellatrix kertoikin, että sinä olitkin silkka pelkuri ja valehtelija”, Voldemort totesi. Samassa Neville hyökkäsi ihmisten keskeltä ja kirouksen saattelemana kaatui maahan ja menetti sauvansa.
”Ja kukahan tämä mahtaa olla…?” Voldemort sanoi ja Bellatrix nauroi.
”Se on Neville Longbottom, herrani. Aiheuttanut ongelmia Carroweille jo pitkään. Aurorien lapsi.”
”Aah, kyllä, muistan toki”, Voldemort sanoi. ”Mutta sinähän olet puhdasverinen, urhea poika?”
”Entä jos olenkin?” Neville kysyi lujalla äänellä.
”Sinä osoitat rohkeutta ja urhoollisuutta ja olet jaloa syntyperää. Sinusta olisi hyötyä minun joukoissani.”
”Minä liityn sinun joukkoihisi kun helvetti jäätyy umpeen!”

”Olkoon menneeksi”, Voldemort sanoi ja hänen äänensä kuulosti vaaralliselta.
”Jos tuo on sinun valintasi, Longbottom –” Voldemort heilautti sauvaansa ja eräästä ikkunasta lensi yhtäkkiä vanha homeinen lajitteluhattu.
”- palaamme alkuperäiseen suunnitelmaan. Sinun päähäsi se siis pantakoon”, Voldemort sanoi ja laittoi hatun väkisin vartalolukkoisen Nevillen päähän.
”Tylypahkan koulussa ei enää lajitella. Minun jalon esi-isäni Salazar Luihuisen symboli, kilpi ja väri kelpaavat kaikille, vai mitä, Longbottom?”

Samassa hattu lehahti ilmiliekkeihin Nevillen päässä.
”Neville tässä näyttää miten käy niille jotka yhä vastustavat minua!”
Ihmiset alkoivat karjua raivoissaan. Adara nosti sauvansa ja taistelu alkoi: kiroukset lensivät joka suuntaan ja Adara tunsi kuinka Bellatrixin Avada Kedavra lensi hänen rintakehäänsä – mutta mitään ei tapahtunut. Lupiniin osuneen kirouksen tavoin sekin kimposi ja Bellatrixin jo aluillaan ollut nauru loppui siihen paikkaan. Sirius säntäsi kaksintaistelemaan Bellatrixin kanssa, mutta Bellatrix juoksi kauhuissaan karkuun kohti Voldemortia.

Sillä välin Neville riuhtaisi lajitteluhatun pois päästään ja kiskaisi sen sisältä miekan.
”Albuksen kaarti!” hän huusi ja kovaan ääneen huutavat kaksoset sekä Riesu ensimmäisinä hyökkäsivät kohti kuolonsyöjiä.
Neville asteli kiinni viimeiset askeleet hänen ja kauhuissaan olevan Voldemortin väliltä ja sivalsi – Naginin pää putosi kaarena Voldemortin jalkojen juureen. Voldemort huusi raivoissaan ja perääntyi äkkiä Nevillestä. Kuollut käärme putosi hänen olkapäiltään maahan ja Hagridin huuto jylisi pihamaalla: ”HARRY! HARRY! MISSÄ HARRY ON?”

Adara katseli ympärilleen. Harryn ruumis oli poissa. Ja Adara ehkä ymmärsi miksi. Ehkä Harry ei ollut kuollut alunperinkään?
Adara kaivoi Kelmien kartan esiin ja tarkisti. Nimiä oli yhdellä alueella niin paljon, ettei hän erottanut ketään kenestäkään, mutta yhden asian hän tarkisti: pihamaalla, jonne Dumbledore oli haudattu, ei lukenut Dumbledoren pistettä. Kelmien kartta ei siis toiminut kuolleisiin.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.8: luku 157/160
Kirjoitti: Cirilla - 19.08.2008 23:07:23

Minä jo luulin että tapat Adaran!
Sitten luulin että tapat Siriuksen!
Voi kauhia! :o
Tämä käy aivan *piip* jännäksi :o
Aivan kertakaikkisen ihanaa ja jännittävää.
Olen shokissa :o
Ei mitään pahaa saa tapahtua meidän ihanille Potter-hahmoille!
Jos tapat Adaran, Siriuksen, Georgen, Severuksen, Harryn, Nevillen, Ronin, Hermyn... (lista jatkuu)
niin en kyllä sano mitä aion tehdä >:( *mur*

Ää!
Se siitä hyvästä kommentista :D

Cirilla 8) *odottaa innokkaasti jatkoa, mutta pelkää ficin loppua*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.8: luku 157/160
Kirjoitti: Verbal Jint - 20.08.2008 01:36:34

Wihhihii! Kolme päivää mennyt ja VIHDOIN sain luettua tämän ficcihirmun tähän mennessä ilmestyneet 157 osaa! En ennen tainnut tätä lukea juuri sen takia, että tässä niin paljon osia oli, mutta nyt vihfoin otin itseäni niskasta kiinni ja luin tämän. En ole menettänyt yyyyhtään yöuniani tämän takia en mutta en rupea syyttelemään sinuu Fubuki, eihän se sinun vikasi ole että kirjoitat näin hyvin ja että minun unirytmini on sanonko mistä. Eli ekaksi pitää sanoa taas se mitä jo MONET ovat sanoneet, eli tosi hyvin olet saanut Adaran kirjoitettua tähän tarinaan, tuntuu kuin hän olisi oikeastikin kirjan hahmo. Toisekseen mie jotenkin tyksin niistä Ada/Sev kohdista, jotenkin olivat niin... öh... kivoja ::) Mutta Adara/George on paras paritus<3 Ainiin voi eeeeiiiiiiih. Kohta tääkin lukunautinto loppuu =( Miksi, voi miksi en alkanut tätä aikasemmin lukemaan? (Ja rakentavaa kun en osaa muutenkaan kirjoittaa niin tähän päättyy kommenttini, kirjoitan sitten lisää myöhemmin ;))

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.8: luku 157/160
Kirjoitti: Lily Potter - 20.08.2008 06:58:10

Mumsmums, mä rakastan sua ku kirjotit tämän!

Lisää!

Lily P.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.8: luku 157/160
Kirjoitti: Slytherin - 20.08.2008 20:02:39

Vau, pidiin paljonkin 8)

Aika nopeasti meni tuo, että Harry näki ajatusseulaan, meni metsään ja tuli takaisin :o

enkä ymmärtänyt että miksi Adara ei saanut mennä keillettyyn metsään, tai siis miksi Georgen pitäisi estää häntä ja niin :o

Hyi, ihan kamalaa Hermionelle ja Ronille varmaan kuulla parhaan ystävänsä kuolleen ilman että he tiesivät, ja näkevät vain velton ruumiin... :(

HARRY TULE JO ESILle !

JA SEURAAVA OSA - SINÄKIN!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.8: luku 157/160
Kirjoitti: Lauren - 21.08.2008 13:50:10

Loistavaa, vihdoin uus osa. Ööh... jatkoa? En osaa kommentoida enempää, tää oli niin hyvä osa... Rakentava kuoli Harryn kanssa. Ai mutta, eihän se kuollutkaan, no sitten... öh... rakentava kuoli taistelussa (ja muut järkevät kommentit siinä samalla)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.8: luku 157/160
Kirjoitti: eskimopuikko - 21.08.2008 18:18:48

haluan kommata paremmin vasta sit ku oon lukenu koko ficin, joten loppukii tänne vaa jos kerta se on valmiina (vinkki, vinkki)::) mutta täytyy ihailla sitä että oot saanu Adaran niin hyvin mukaa alkuperäseen juoneen
<3 rakastan <3

Otsikko: Luku 158. Piiri
Kirjoitti: Lokitar - 21.08.2008 21:01:17

Luku 158. Piiri

Taistelu vetäytyi sisälle kun thestralit, Hiinokka ja Ruaah taistelivat isoja jättiläisiä vastaan. Kentaureja juoksi sisälle ampumaan kuolonsyöjiä jousipyssyillä. Adara juoksi eteissalissa ja etsi yhä katseellaan Harrya – hänellä ei ollut aikaa katsella karttaan.
Samassa ulkoportaista rynnisti ylös Charlie Weasley, perässään joukko monien oppilaiden sukulaisia, ministeriön alkuperäisiä jäseniä, auroreita, velhoja ja noitia joka paikasta.
Sitten suuren salin suunnalta juoksi Oljo kymmenien ja kymmenien kotitonttujen kanssa karjuen: ”Taisteluun! Taisteluun! Taisteluun isännän puolesta, kotitonttujen puolustajan puolesta! Taisteluun Pimeyden lordia vastaan, rohkean Reguluksen nimeen!”

Bellatrix yritti heittää kuoleman kirouksen Oljon niskaan, mutta Oljo torjui tämän ja heitti Bellatrixia isolla pannulla jonka Bellatrix väisti nipinnapin, mutta hän kompastui ja kaatui portaisiin.
”Reguluksen nimeen!” Oljo huusi vieläkin ja Adara huomasi tämän pitävän kaulassaan Voldemortin särjettyä medaljonkia, jonka Adara oli hänen pesäänsä palauttanut.
Sirius katsoi Oljoa nopeasti taistelun tuoksinnassa, nosti Oljon heittämän pannun ja palautti sen kotitontulleen.
”Reguluksen nimeen!” Siriuskin huudahti ja Oljo itki onnesta jatkaessaan kotitonttujen taistoa. Kotitontut tarttuivat kuolonsyöjiä nilkoista ja puukottivat heitä pienillä veitsillä ja haarukoilla jalkoihin raivoissaan. Kuolonsyöjille tuli yhä hankalampaa pysyä pystyssä.

Adara suunnisti kohti suurta salia jonne taisto oli alkanut laajeta. Hän näki Lee Jordanin menevän auttamaan Georgea ja kuinka he yhdessä päihittivät Yaxleyn, Hagridin heittävän Macnairin päin seinää, Ronin ja Nevillen päihittävän Crabben isän, Aberforthin tainnuttavan Goyle vanhemman, Percyn lyövän Sakian lattiaan ja Luciuksen ja Narcissan juoksevan väen seassa huutaen poikaansa.
Adara juoksi heidän luokseen.
”Narcissa! Ota tämä!” Adara sanoi ja antoi Kelmien kartan Narcissalle joka katsoi sitä hämmentyneenä ja käänsi sitten katseensa Adaraan.
”Kiitos”, hän kuiskasi silmät kyynelissä.
”Menkää, menkää!” Adara huusi ja Lucius nyökkäsi Adaralle.

Voldemort taisteli kauempana McGarmiwan, Kuhnusarvion ja Kingsleyn kanssa yhtä aikaa. Bellatrix taas taisteli kauempana herrastaan, Hermionea, Lunaa ja Ginnyä vastaan. Kuolema kävi tuuman päästä Ginnystä ja samassa Adaran takaa kajahti rouva Weasleyn huuto: ”EI MINUN TYTÄRTÄNI, SINÄ NARTTU!” rouva Weasley paiskasi Adaran ohi juostessaan viitan yltään. Bellatrix nauroi uudelle vastustajalleen, kun rouva Weasley alkoi kaksintaistelun hänen kanssaan. Koululaisia yritti tulla hänen avukseen, mutta rouva Weasley huusi: ”EI! Hän on minun! Pois tieltä!” Bellatrix nauroi kevyesti.
”Miten sinun lastesi käy sitten kun minä olen tappanut sinut?” hän pilkkasi ja väisteli rouva Weasleyn loitsuja. Adara kuuli kauempana kuinka George huusi: ”Äiti!”

”Äiti!” Bellatrix pilkkasi ja nauroi, ja samassa rouva Weasleyn kirous liisi suoraan Bellatrixin rintakehään. Bellatrixin vahingoniloinen hymy hyytyi, hänen silmänsä pullistuivat ja lyhyen hetken hän tiesi mitä tapahtui, ennen kuin hän kaatui kaarena maahan, kuolleena. Adarasta tuntui kuin hän olisi nähnyt kohtauksen ennenkin mutta ei antanut asian nyt häiritä: Voldemort rääkäisi huomatessaan Bellatrixin kaatuvan. Hän juoksi lähemmäs rouva Weasleytä sauvansa kanssa ja kun hän oli juuri iskemässä, salissa kajahti Harryn ääni: ”Varjelum!”

Tyrmistyneet huudahdukset täyttivät salin kun ihmiset kiljuivat: ”Harry on elossa! Hän elää!”
Yhtäkkiä hiljaisuus lankesi saliin ja Harry ilmestyi aivan Adaran eteen näkymättömyysviittansa alta.
”En tahdo apua”, hän sanoi lujaan ääneen. ”Tämän on mentävä näin.”
”Potter puhuu roskaa”, Voldemort sanoi silmät levällään. ”Eihän hän näin toimi. Ketä sinä aiot tänään käyttää kilpenäsi, Potter?”
”En ketään”, Harry totesi. ”Hirnyrkkejä ei ole enää. On vain sinä ja minä. Kumpikaan ei voi elää, jos toinen on hengissä, ja jompikumpi poistuu pian lopullisesti…”
”Jompikumpi?” Voldemort ilkkui. ”Olisitkohan se sinä, poika joka on jäänyt henkiin vahingossa ja koska Dumbledore veteli naruista?”

”Vahinkoko se oli, kun äitini kuoli säästääkseen minut? Vahinko kun päätin taistella sillä hautausmaalla? Vahinko etten puolustautunut tänä yönä enkä silti kuollut vaan palasin taistelemaan?”
”Vahinkoja!” Voldemort toisti. ”Vahinkoa ja tuuria, että kyyristelit ja luimuilit itseäsi suurempien miesten ja naisten helmoissa ja annoit minun tappaa heidät sijastasi!”
”Tänään sinä et tapa enää ketään. Sinä et pysty tappamaan enää koskaan ketään heistä. Etkö käsitä? Minä olin valmis kuolemaan, jotta sinä lakkaat satuttamasta näitä ihmisiä –”
”Mutta et kuollut!”
”Aioin kuolla. Ja se merkitsi. Tein saman minkä äitini teki. Saman minkä Adara teki isälleen. Minä tein sen kaikille ja he ovat nyt turvassa sinulta. Etkö ole huomannut, miten sinun langettamasi taiat eivät pidä? Et pysty kiduttamaan heitä, et pysty koskemaan heihin. Sinä et taida oppia virheistäsi, Valedro!”

”Älä uskallakaan –”
”Kyllä minä uskallan. Minä tiedän sellaista mitä sinä et tiedä, Tom Valedro. Tiedän paljon tärkeitä asioita joita sinä et tiedä. Haluatko kuulla niistä muutaman ennen kuin teet seuraavan ison virheesi?” Harry kysyi. Voldemort ei sanonut mitään, vaan seisoi kuin patsas hetken aikaa.
”Rakkausko se taas on? Dumbledoren suosikkiratkaisu, rakkaus, jonka hän väitti voittavan kuoleman, vaikkei rakkaus suinkaan estänyt häntä putoamasta tornista ja murskaantumasta kuin vahanukke. Rakkaus, joka ei suinkaan estänyt minua lopettamasta kuraveristä äitiäsi kuin torakkaa, Potter – eikä kukaan näytä rakastavan sinua niin paljon, että juoksisi tällä kertaa väliin ja ottaisi kiroukseni. Mikä siis estää sinua kuolemasta, kun minä isken?”
”Yksi asia vain”, Harry sanoi.

”Jos sinua ei tällä kertaa pelastakaan rakkaus”, Voldemort sanoi, ”sinä uskot kaiketi, että sinulla on taikaa, jota minulla ei ole, tai ase joka on minun asettani voimakkaampi?”
”Uskon että minulla on molemmat”, Harry sanoi ja Voldemort alkoi nauraa.
”Luuletko että sinä osaat taikoa minua paremmin? Paremmin kuin minä, lordi Voldemort, joka olen käyttänyt taikoja, joista itse Dumbledorekaan ei ole edes uneksinut?”
”Voi kyllä hän niistä uneksi, mutta hän tiesi enemmän kuin sinä, tiesi niin paljon, ettei tehnyt sitä mitä sinä olet tehnyt.”
”Hän oli siis heikko!” Voldemort kirkui. Adara katseli Oljoa joka käveli hitaasti Adaran jalkojen juureen, toinen korva revenneenä ja verisenä.

”Liian heikko uskaltamaan, liian heikko ottamaan sitä, joka olisi voinut olla hänen, ja joka tulee olemaan minun!” Voldemort huusi ja Adara polvistui Oljon luo ja kuiskasi: ”Mene katsomaan Severusta samalla kun pyydät apua matami Pomfreylta.” Oljo nyökkäsi ja Adara katsoi takaisin Harryyn ja Voldemortiin jotka kävelivät sivuttain hidasta ympyrää, katse toisissaan.
”Ei, hän oli viisaampi kuin sinä. Parempi velho, parempi ihminen.”
”Minä järjestin hänen kuoleman!”
”Sinä luulit järjestäneesi, mutta erehdyit.”
Ihmiset liikehtelivät nyt ja loivat toisiinsa kummastuneita katseita.
”Dumbledore on kuollut! Hänen ruumiinsa mätänee marmorihaudassa tämän linnan mailla, minä olen nähnyt sen, Potter, eikä hän sieltä palaa!”

Harry sanoi Voldemortille: ”Aivan, Dumbledore on kuollut, mutta sinä et surmannut häntä. Hän valitsi itse kuolintapansa, valitsi sen kuukausia ennen kuolemaansa, järjesti koko jutun sen miehen kanssa jota sinä luulit palvelijaksesi.”
Adara hivuttautui Siriuksen luokse ja tarttui tätä hihasta.
”Mitä lapsekasta unta tämä on?” Voldemort sanoi.
”Seveus Kalkaros ei ollut sinun. Kalkaros oli Dumbledoren, Dumbledoren siitä hetkestä pitäen jolloin sinä aloit jahdata minun äitiäni. Etkä sinä tajunnut sitä koskaan sen asian tähden, jota sinä et ymmärrä. Et tainnut koskaan nähdä Kalkaroksen langettavan suojeliusta, Valedro? Kalkaroksen suojelius oli naarashirvi, sama kuin minun äitini, koska hän rakasti minun äitiäni melkein koko ikänsä, siitä asti kun he olivat lapsia”, Harry sanoi. Siriuksen suu aukeni raolleen, muttei päästänyt pihahdustakaan. Adara ymmärsi tämän hämmästyksen.

”Sinun olisi pitänyt älytä se, sillä hänhän pyysi sinua säästämään äitini hengen.”
”Hän halusi sinun äitiäsi, siinä kaikki, mutta kun äitisi oli poissa, hän myönsi että on muitakin naisia, puhdasverisempiä, hänen arvolleen sopivampia –”
Adara huomasi kuinka hänen muodonmuutosloitsun muuttama Kalkaros asteli saliin ja suunnisti Adaran luokse, juuri kun Harry vastasi: ”Niin hän tietenkin sinulle sanoi, mutta hän oli Dumbledoren vakooja siitä hetkestä pitäen jolloin sinä uhkasit minun äitiäni, ja siitä saakka hän toimi sinua vastaan! Dumbledore teki jo kuolemaa kun Kalkaros teki hänestä lopun!”
”Samalla lailla loppu on Kalkaroskin!” Voldemort rääkäisi. ”Hän palveli minua hyvin, mutta –” ”Itse asiassa, hän ei ole loppu”, Adara sanoi astuen askeleen lähemmäs Harryn ja Voldemortin muodostamaa piiriä, hän kääntyi ja heilautti sauvaansa Kalkaroksen kasvojen edessä ja miehen hiukset pitenivät ja tummuivat, silmät muuttuivat lähes mustiksi, nenä koukistui ja kasvot muuttuivat kalpeiksi. Harryn pää kääntyi Kalkarokseen päin, samoin kuin Voldemortinkin.

”Sinä -!” Voldemort kiljahti ja Kalkaros astui askeleen eteenpäin, Adaran rinnalle.
”Luulitko, että minä antaisin Severuksen kuolla, ennen kuin kaikki saavat tietää hänen työskennelleen minun kanssani sinua vastaan koko viimeisen vuoden? Ja minun äitini kanssa, Feeniksin killan kanssa, kauan sitten, minun syntymäni jälkeen”, Adara kysyi.
”Valetta!” Voldemort kivahti.
”Ei, sinä olet silkkaa valetta! Säästitkö sinä Lily Potterin vaikka lupasit Severukselle tekeväsi niin? Säästitkö sinä minun äitini, Severuksen ainoan sisaren, vaikka Severus rukoili sinua säästämään hänen henkensä?!” Adara kysyi ja kuuli Siriuksen huudahduksen takaansa.
”Se on totta”, Kalkaros sanoi vilkaisten pikaisesti Siriusta.
”Severus ja Viola olivat kaksoset”, Adara sanoi Voldemortille. ”Ja sinä käskit Peteriä ja Fenririä tappamaan Violan.”
”Sen ei ole enää väliä!” Voldemort huudahti ja kohotti sauvansa Kalkarosta kohden. ”Ja sinä! Sinun takiasi en hallitse vieläkään sauvaa!” Harry kohotti oman sauvansa, mutta Voldemort ehti ensin: ”Avada Kedavra!”

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Needled Laiho - 21.08.2008 21:12:54

JEIJEIJEE!!! Uusi luku!! Ja mä olin taas luultavasti eka, joka sen luki. Tulin taasen heti lukemaan tätä kun sen tähän pistit, 21:01. Sä kuule pelastit mun paskan päivän! Kiitoksia. Hyvä luku. Mua kiinnostaa, että teetkö samoin kuin J.K, eli jätätkö Harryn henkiin ja tapat V. Ois kyllä ihan kivaa, että se kohta ei menis ihan kirjan mukaan. Ei sillä, että Harry muka pitäis tappaa, mutta silti. Mutta valtavat kiitokset.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Slytherin - 21.08.2008 21:47:30

Apua :o !

Ihanasti sait Kalkaroksen, Siriuksen ja Adaran mukaan Harryn jutusteluun voldemortin kanssa 8) !

Minua alkoi naurattaa kohta, jossa Kalkaros on "se on totta"-tyyliin siinä ja vilkuilee ympärilleen x) dunno why :D

Voldemort ON tyhmä -.- eikö hän ymmärää :D muuten, minusta oli todella viisas veto tuo että ADara pelasti Siriuksen samalla taialla kun Lilykin Harryn jnejne :o kiva lisäys !

Ja oli todella koskettava kohta se, missä Oljo huutaa "Rohkean Reguluksen puolesta!" ja Sirius on mukana 8)

<3

Kiitos :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Neriah - 21.08.2008 21:57:04

Eiii! En halua, että tämä loppuu... Hyvä luku oli, mutta toi loppu. Siis sekin oli hyvä, mutta ketä Voldemort yritti kirota? Ääk!
Uus luku pian, kiitos.
Neriah

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Lokitar - 21.08.2008 22:00:12

Neriah, jos Voldemort sanoi ettei hän hallitse sauvaa tämän takia, niin kukahan on kyseessä ::)

muoks: Kalkarosta tietty

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Lily Potter - 21.08.2008 22:05:32

Makeeta! :D Lisää!

Lily

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Neriah - 21.08.2008 22:35:46

Niin no joo... Ajattelin vaan, et jos hän vaikka hämäsi. Tai no. :D Ehkei sittenkään.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Verbal Jint - 21.08.2008 23:03:06

Ääwh, mahtava kappale :D Mutta loppu lähestyy vääjäämättä, nyyh =/ Äh, nyt ei keksi mitään kirjoitettavaa, joten odottelen jatkoa innoissani ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Neiti Felton - 22.08.2008 15:33:29

Hahaa uusi kommentoija. Huhhuh olipa urakka lukkee tuo kokonaan ; D Pari pvää siinä meni,
mutta ihana ficci onnnn(;<3 Rakentavat lähti kahtomaan Olympialaisia Pekingiin joten öh tekstini
on mitä on ;'D

Fenbsky kiittää ja kuittaaa.

Neiti Felton

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Lauren - 22.08.2008 16:24:52

Ihanaa! Jatkoa! Vihdoin! Mutta enää kaks lukuu.
Muuten:

Lainaus

”Minä järjestin hänen kuoleman!”

Ehkäpä:
"Minä järjestin hänen kuolemansa!

Mutta ihana kohta tuo missä Oljo huutaa: "Reguluksen nimeen!" ja Siriuskin tulee mukaan. Se oli kirjassakin ihana, mutta tässä myös.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Musta-Anturajalka - 22.08.2008 16:30:36

Pakkohan mun oli taas lukea tätä! ;D
Luin nuo osat, siitä mihin jäin.

Siis. Viimeksi sanoin jotain siihen suuntaan, että lainailet ehkä turhankin paljon kirjasta asioita, mutta ei se enää minua häiritse.. Itseasiassa.
Pahoittelen siis edellistäni.

Nyt kun ajattelen tätä ficciä kokonaisuudessa niin wau.
Tässä on kaikkea..
Olet saanut pidettyä tekstin tyylin koko ajan samanlaisena ja tässä on varmasti ollut todellakin urakkaa!
Adara sulaa tarinaan kuin oikeassa kirjassa ja asiat napsahtelee paikoilleen hyvin.
Yleensäkin tässä on todella pitkä tarina..
Ihanan paljon tapahtumia.. :)
Ja teksti on helppolukuista ja hyvin ymmärrettävää.
Mukavaa luettavaa, kaiken kaikkiaan! :)

Oot säästänyt paljon hyvisten henkiä tässä. Se on ihan mukavaa. :)
Tämä on kuin toinen versio kirjan tapahtumista. ;D

Mutta, voi. Voldemort on kyllä aika tyhmä, kun ei tajua yksin(kin)kertaista asiaa. Rakkaus.. Tosiaan.
Oljokin oli tässä ihana.. Ja mä rakastan muutenki vipas kirjas sitä, että Oljo vihdoin on mukava ja semmonen.
Joten. Miksen tässäkin? :D

Niin ja oispa Sirius oikeastikin jäänyt henkiin.. Sitäkin rakastan täs ficissä, kun häään jäi henkiin. <3 (Ainakin tähän mennessä on jääny henkiin. :) )

Jooh. Voishan tätä kommenttia jatkaa vaikka kuinka kauan.. Ja tekisi mielikin.
(Sairastan flunssaa ja tulin aika pikaisesti tähän koneelle, joten joudun mennä nytten syömään ja lepäämään.)

Anteeeksi vielä, että ikään kuin jäin silloin tauolle ficcisi lukemisesta! ;)

Terkuin:
-Musta-Anturajalka

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Lizzy - 22.08.2008 21:16:55

Ekä muuten varmasti pistä Adaraa kuolemaan Harryn puolesta tossa tai tulen uniisi ja piinaan sinua koko lopun ikäsi! (sivullinen huomautus minulta...)

No, siis taas sujuvaa ja todella hyvää tekstiä niin kuin aina.

Eikä, sä tapoit Bellan! Tätä mä en sulle anna anteeksi okei annan kuitenkin joten samapa kai se...

Mutta vain kaksi lukua enää jäljellä... Ei Voi Olla Totta!

Lizzy, joka on varmasti tulossa kohta kipeäksi.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 158/160
Kirjoitti: Lokitar - 22.08.2008 21:25:07

Luku 159. Ohi

”EI!” Sirius huudahti ja ehti juuri ja juuri astua kirouksen ja Kalkaroksen väliin, josta kirous kimposi salin ikkunaa päin, joka helähti rikki.
Adara huokaisi hiljaa helpotuksesta. Vaikka Adaran suoja toimi vain Bellatrixia vastaan, Harryn muille luoma suoja toimi Voldemortiin.
”Sinä et tapa enää ketään”, Sirius sanoi ja Kalkaros katsoi häntä tyrmistyneenä, eikä ollut ainoa. Myös Lupin ja Tonks näyttivät järkyttyneiltä siitä, kuinka epäitsekkäästi Sirius oli toiminut Kalkarosta kohtaan.
”Hän on tielläni! Jos Kalkaros ei kuole, en hallitse seljasauvaa!” Voldemort kähisi.

”Väärin. Sinä yritit murhata väärän miehen. Severus Kalkaros ei ole koskaan ollutkaan seljasauvan oikea isäntä. Hän ei kukistanut Dumbledorea”, Harry sanoi.
”Hän tappoi –”
”Etkö sinä kuuntele? Kalkaros ei kukistanut Dumbledorea! He suunnittelivat Dumbledoren kuoleman yhdessä! Dumbledoren oli määrä kuolla kukistamattomana, sauvan viimeisenä todellisena isäntänä! Jos kaikki olisi mennyt suunnitelman mukaan, sauvan voima olisi kuollut hänen mukanaan, koska kukaan ei olisi voittanut sauvaa häneltä!” Harry sanoi.

”Niin mutta Potter, siinä tapauksessahan Dumbledore käytännöllisesti katsoen antoi sauvan minulle! Minä varastin sauvan sen viimeisen isännän haudasta! Minä otin sen vastoin sen isännän tahtoa! Sen mahti on minun!”
”Etkö vieläkään käsitä, Valedro? Ei riitä, että sauvan omistaa! Se ei tule todella omaksesi sillä, että sinä kannat sitä tai käytät sitä. Etkö kuunnellut Ollivanderia? Sauva valitsee velhon… Seljasauva tunnusti uuden isännän, ennen kuin Dumbledore kuoli. Erään, joka ei ole milloinkaan edes koskenut sauvaan. Uusi isäntä riisti sauvan Dumbledorelta vastoin tämän tahtoa, mutta ei itse käsittänyt mitä oli tehnyt, eikä tajunnut, että maailman vaarallisin taikasauva oli taipunut hänen alamaisekseen”, Harry sanoi ja Adara kurtisti kulmiaan. Jos Kalkaros, Dumbledore eikä edes Voldemort ollut sauvan oikeutettu isäntä, kuka sitten oli?
”Seljasauvan todellinen isäntä oli Draco Malfoy.”

Voldemortin kasvot osoittivat silkkaa järkytystä, tyrmistyneisyyttä.
”Mutta mitä väliä sillä on? Vaikka olisit oikeassa, Potter, sillä ei ole merkitystä sinun ja minun suhteen. Sinulla ei ole enää Feenikssauvaa: me kaksintaistelemme pelkän taidon varassa… ja kun olen tappanut sinut, voin hoitaa Draco Malfoyn.”
”Mutta olet myöhässä. Menetit tilaisuutesi. Minä ehdin ensin. Minä nujersin Dracon viikkoja sitten ja otin hänen sauvansa”, Harry sanoi ja pyöritti kädessään Dracon orapihlajaista sauvaa.
”Että tähän me ollaan tultu. Tietääkö sinun kädessäsi oleva sauva, että sen isäntä riisuttiin aseista? Sillä jos tietää, minä olen sen oikea isäntä”, Harry lisäsi, auringon valon pilkahtaessa esiin ikkunan läpi.

Samalla hetkellä kun auringon valo osui heihin kahteen, he heilauttivat yhtä aikaa sauvojaan:
”Avada Kedavra!”
”Karkotaseet!”
Ilmassa kuului iso pamahdus ja kiroukset kohtasivat ilmassa ja synnyttivät kultaisen valojuovan, joka sokaisi hetkeksi kaikki salissa olevat. Sauva lensi Voldemortin kädestä kaarevasti Harryn käteen ja Voldemortin pupillit pyörähtivät ylöspäin samassa kun hän tömähti maahan rentona kuin nukke. Avada Kedavra oli kimmonnut häneen takaisin. Ja siinä hän makasi nyt, kuolleena.

Oli hetken aikaa hiljaista. Kukaan ei uskaltanut edes hengittää. Mutta kun Voldemortin vasen, aiemmin nyrkkiin puristunut käsikin rentoutui ja sormet avautuivat hieman, eivätkä sitten enää liikkuneet, jokainen läsnä oleva velho, noita, kentauri sekä kotitonttu alkoi kiljua ja huutaa riemusta: George säntäsi suutelemaan Adaraa ja loikkasi syleilemään perhettään. Adara hyppäsi Siriuksen kaulaan ja siitä Kalkaroksen syleilyyn. Sirius syleili Harrya, sitten Lupinia, Lupin suuteli Tonksia, Fred ja George nostivat Harryn olkapäilleen ja huusivat riemusta, Hermione ja Ron suutelivat ja itkivät, Percy rutisti isäänsä tiukasti, ja Adara tunsi syvällä sisimmässään suurta riemua… Se oli vihdoin ohi.

Adara halasi nyt Seamusia ja katsoi tämän olan yli ovelle. Lucius, Narcissa ja Draco syleilivät toisiaan ja Narcissa itki onnesta. Draco katsoi Adaraan ja nyökkäsi tälle pienesti. Adara hymyili hänelle onnen kyynelten läpi ja palasi halaamaan Kalkarosta, jota ihmiset alkoivat nyt ympäröidä, kun he tiesivät Kalkaroksen olleen aina uskollinen Dumbledorelle. Vaikka kukaan muu ei sitä nähnytkään, Adara erotti Kalkaroksen silmäkulmissa kiiltoa, joka osoitti että hän oli vähällä itkeä, onnesta. Ihmiset antoivat hänelle anteeksi, kiittivät häntä, pyytelivät anteeksi, ja pitivät hänestä, sellaisena kylmänä, synkkänä, ilkeänä ja koleana miehenä kuin hän oli. Hänet oli hyväksytty.

Juhlan äänet halkoivat koko Tylyahoa kun ihmisiä kokoontui joka puolelta juhlimaan sodan loppua. Riemu levisi pian myös Lontooseen, sillä viesti Voldemortin kukistumisesta levisi koko velhomaailmaan. Maljoja nostettiin jälleen pojalle joka elää, kuten seitsemäntoista vuotta sitten. Adara tapasi Silmeian ja pyysi häneltä tuhansia kertoja anteeksi sen illan aikana. Harry ja Ginny tuskin saivat katseitaan irti toisistaan, sama Hermionen ja Ronin kanssa. Adara etsi jossakin vaiheessa iltaa katseellaan Georgea, mutta ei löytänyt häntä.
Hän asteli Sianpään ulko-ovelle ja hengitti viileää ulkoilmaa keuhkoihinsa. Nurkan takaa kuului kolpakoiden kolinaa ja samassa Georgen osittain palanut käsi ojensi toisen kermakaljoista hänelle.
”Sinun kätesi –”
”Ei murehdita sitä nyt!” George huudahti ja Adara ymmärsi että tämä oli jo hyvässä juhlavauhdissa eikä kipu tuntunut missään.
”Kippis”, George sanoi ja kolautti kolpakkoaan Adaran kolpakkoa vasten.

Tylypahka näkyi Sianpään ovelta juuri ja juuri. Siellä oli rauhallista. Vain pienet soihtujen valot tuikkivat rikkinäisistä ikkunoista, jotka korjattaisiin seuraavana päivänä. Adaran teki kipeää ajatella kaikkia kuolleita jotka makasivat suuressa salissa, odottamassa sukulaisiaan saapuvaksi heitä hakemaan. Hän ajatteli kaikkien niiden sukulaisten tuskaa, mutta lohduttautui sillä ylpeydellä jota perhe kantaisi saadessaan sanoa että heidän lapsensa, veljensä, siskonsa, serkkunsa, äitinsä tai isänsä kuoli oikean asian puolesta. Kukaan ei lakkaisi suremasta heitä, mutta kukaan ei myöskään unohtaisi heidän kuolemansa syytä: vapaan tulevaisuuden.

George tuijotti samaan suuntaan kuin Adara ja tiesi tämän ajatukset. Hän painoi kätensä naisen olkapäälle ja katsoi häneen. Adara katsoi yhä linnalle päin ja sanoi: ”Se on vihdoinkin ohi, eikö olekin?”
George hymyili ja nyökkäsi.
”Se on vihdoin ohi…” George myönsi. Nainen laski kolpakkonsa takana olevan tynnyrin päälle, nosti vasemman hihansa ylös ja katsoi piirtoaan. Se oli haalistunut ja näytti enää vain pieneltä rusketusraidalta. Adara hymyili ja asetti hihan taas suoraksi.
”Sille siis”, hän sanoi ja he kolauttivat jälleen kolpakoita.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 159/160
Kirjoitti: NeitiMusta - 22.08.2008 21:37:08

Taidan olla ensimmäinen, joka on lukenu tän uuden luvun.
Tää oli hyvä, samallailla kun kaikki aikasemmatkin.
Mun mielestä on kuitenkin sääli, ettei tähän tuu enään ku 1 luku, jos oon ihan oikein käsittänyt? Sä oot tos lahjakas kirjottaja ja oisin todellaki toivonut, että tätä ois saanu lukee vielä paljon paljon lisää. Se on musta niin tavattoman surullista, et jo pelkkä ajatteleminenki tekee surulliseks :'( vaikka en oo edes jokaisen luvun jälkeen kommannu mitää, mutta oon aina silti lukenu kaikki.
Mun mielestä on hyvä, että Remus ja Tonks jäi henkiin, samoin Fred ja oon niin todella iloinen, ettet tappanu Siriusta silloin kauan sitten. Rakastan sitä hahmoo niin paljon, et jos se kuolee, niin en tiedä mitä mä oisin tehnyt.
Kiiton tästä loistavasta luvusta.
Jään innolla oottamaan viimeistä lukua... :'( :'( :( :(

<3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 159/160
Kirjoitti: Lily Potter - 22.08.2008 21:46:38

Tämä oli vaihteeksi iloinen osa :) Itkettää toisaalta, että tätä tulee enää vaan yksi luku... Sitä odottaessa ;)

Lils

//Neitimustan viestistä pakko sanoa, että luulin jo saaneeni Lilytaren lukemaan tätä, kun teksti oli violettia (se on jo muotoutunut hänen tavakseen ;)), mutta eipäs ollutkaan...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 159/160
Kirjoitti: Neriah - 22.08.2008 21:54:41

Vihdoinkin jotain onnellista! (Pidän kyllä synkästäkin, mutta vaihtelu virkistää.) :D
Rakastin sitä kohtaa, missä Kalkaros melkein itkee. Hän kyllä ansaitsi positiivisen huomion, joten on ihanaa jo senkin puolesta, ettei hän kuollut.
Tekisitkö viimisestä luvusta erittäin pitkän? :) Odotan innolla puhettasi! ;)

Neriah

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 159/160
Kirjoitti: Lizzy - 23.08.2008 11:08:15

Jee! Jatkoa, taas. Enään yksi luku jäljellä! Eääh, Fubuki et voi olla näin ilkeä!

Ihana luku taas jälleen kerran, mutta en muuta pysty kirjoittamaan nyt kun aivot rekisteröi vaan sen, että tämä oli toisiksi viimeinen luku...

Viimeistä lukua odotellen, Lizzy.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 159/160
Kirjoitti: Mya Musta - 23.08.2008 12:33:57

Tää luku oli ihana....... sellanen surullisen onnellinen, multakin meinas taas tulla tippa linssiin (:
Nyt kun nämä kaikki tärkeät henkilöt jäivät eloon, niin toivoisin vaan, etä alkaisit kirjoittaa Adaran ja Georgen tulevaisuudesta jotain ficciä myöskin, olisi sitten taas jotain tekemistä :)
Ja tästä viimeisestä luvusta minulla on tämä aavistus, että se pohjautuu aika paljon kirjan viimeiseen lukuun.. :D

Laitahan sen silti pian tänne, tahdon tietää saako Adara ja George lapsia ;)

Mya

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 159/160
Kirjoitti: Cirilla - 23.08.2008 14:12:35

Aww<3

Aivan loistavasti olet osannut kirjoittaa!
Olet edistynyt tämän ficin aikana todella todella paljon! (:
"Sille siis!"

Grau..
Olen sanaton, enkä keksi sanottavaa.
Aivan ihanaa luettavaa.
Harmi vain, että loppuu niin pian..
Tosin onhan tätä tullut jo 159 lukua :D
Haha! :D "loppuu lyhyeen!" Hihi :D

Voi ei!
Viimeinen luku vielä tulossa..
Hui..
Miten voin lukea sen, jos se loppuu huonosti?
Tai mistäpä minä sen voisin tietää :D
Voihan olla että tulee kauhean iso räjähdys ja kaikki kuolee :D
Just näin :D *eli ei*

No mutta mutta..
Kyllä tämä on ollut ihana<3
Olen rakastunut.

Cirilla 8) *viimeisintä lukua odotellessa*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 159/160
Kirjoitti: Lokitar - 23.08.2008 14:41:09

A/N: Noniiiiin, tässä viimeinen luku ;D ja jos olette oikein kilttejä ja kommentoitte, saatan näyttää teille Epilogin. Teitä kommentoijia on laskujeni mukaan yli 80 joten hopi hopi, te hiljaisimmatkin yhden kommentin ihmiset, kommentoikaa! :D

Luku 160. Sopu

Seuraavana päivänä oli aika siivota ja korjata kaikki se tuho, mitä Tylypahkassa oli sattunut viimeisen taistelun sekä kuolonsyöjien vallan aikana. Ruumiit jaettiin kuolonsyöjiin ja heidän vastustajiinsa, useiden uhrien sukulaiset tulivat etsimään eloonjääneitä perheen jäseniään ja hakemaan kuolleita haudattaviksi, särjetyt ikkunat korjattiin, lattiaan syntyneet kolot korvattiin uusilla kivillä, tulen jättämät vahingot siivottiin ja eheytettiin, seiniä kasattiin uudelleen, patsaat ja haarniskat palautettiin paikoilleen ja lopuksi suuren salin katto loihdittiin uudelleen taivaan näköiseksi. Vain yksi vaurio koulussa jätettiin kuten se oli, ja se oli pienen pieni särö lasissa, jonka takaa aurinko oli paistanut Harry Potterin ja Voldemortin ylle ratkaisevana hetkenä. Tämä pieni ele oli professori McGarmiwan idea.

Erään väsyneen, mutta yhä tarmokkaan miehen loihdittua juuri lattiaan kiviä takaisin, hän huomasi mustaan pukeutuneen miehen, joka seisoi kaiken tuhon keskellä, tyhjä eteenpäin tuijottava katse silmissään. Mies näytti täysin erilaiselta kuin ennen, ainakin Siriuksen silmissä. Tuo mies ei seisonut enää uhmakkaan ja kylmän näköisenä, kuten yleensä Siriuksen läsnä ollessa, vaan hän näytti väsyneeltä, lyyhistyneeltä. Kuin kaikki minkä vuoksi pysyä vahvana ja ryhdikkäänä olisi viimein ohi ja hän sai ensimmäistä kertaa olla oma itsensä, seisoa siinä, hetken aikaa omissa ajatuksissaan ennen rankkojen korjaustöiden jatkamista.
Sirius rapsutti päätään vaivaantuneena ja asteli sitten empien miehen luo.
”Kalkaros”, hän sanoi ja Kalkaros kääntyi hitaasti tähän päin.
”Musta”, hän vastasi, katsomatta tätä kuitenkaan silmiin. Sirius vuorostaan katseli ympärilleen kuin eksynyt eläin. Hän pudisteli päätään, aukoi välillä suutaan, mutta sanoja ei ollut tullakseen. Hän huokaisi ja yritti keksiä jotakin sanottavaa. Oli pitkän aikaa hiljaista.

”Minä… en tiedä mitä sanoa”, hän lopulta sanoi. ”En rehellisesti sanottuna tiedä…”
Kalkaros ei keskeyttänyt häntä. Hän vain käänsi katseensa jonnekin kauemmas Siriuksesta.
”Kaikki se mitä olen sinulle tehnyt, Severus…” Sirius sanoi ja arasteli hiukan mainittuaan Kalkaroksen etunimen. Kalkaros ei kuitenkaan näyttänyt vihastumisen merkkejä, joten Sirius jatkoi.
”Tein sen koska oikeasti luulin – minä luulin, pelkäsin että Viola – sinä tiedät sen?”
Kalkaros nyökkäsi tönkösti.
”Miksi Viola ei koskaan kertonut?” Sirius kysyi. Kalkaros käänsi katseensa lattiaan.
”Hän kai pelkäsi, ettet sinä voi rakastaa häntä, jos saisit tietää että olen hänen veljensä... Hän luuli, että vihasi minua kohtaan menisi yli sen rakkauden mitä häntä kohtaan tunsit.”
”Eli olimme silkassa noidankehässä? Minä vihasin sinua koska rakastin Violaa niin paljon ja mitä enemmän häntä rakastin, sitä enemmän vihasin sinua ja hän pelkäsi menettävänsä minut”, Sirius sanoi. Kalkaros nyökkäsi ja Sirius katsoi Kalkarosta ensimmäistä kertaa silmiin, ja niiden silmien taakse. Hän näki niissä silmissä kärsivän veljen, jollainen hän itsekin oli Reguluksen todellisen kohtalon kuulemisesta lähtien. Mutta tämän miehen, Kalkaroksen kipua kukaan ei ymmärtänyt.
Ei kukaan, paitsi Dumbledore.

”Me olimme typeryksiä, Severus”, Sirius sanoi niin kylmällä äänellä, että Kalkaroskin vavahti tämän äänensävyä. ”Oikeita suuria typeryksiä.”
Mies nyökkäsi kahdesti vastaukseksi ja katseli taas kaikkea sitä tuhoa joka suuressa salissa vielä vallitsi.
”Viola ei ansainnut meiltä sellaista käytöstä”, hän totesi hiljaa Siriukselle.
”Hän sai katsella meidän tappeluamme ja riitelyämme monta vuotta, eikä hän osannut laittaa sille loppua vaikka hän rakasti meitä molempia ja me rakastimme häntä… Antoiko hän koskaan anteeksi meille?” Sirius kysyi.

”Varmasti antoi”, Kalkaros vastasi ja katsoi nyt nuorta naista joka talutti haavoittunutta pientä puuskupuhilaistyttöä sairaalasiipeä kohti.
”Mistä tiedät?”
”Koska hän jätti meille osan itseään”, Kalkaros sanoi ja Sirius löysi katseellaan tyttärensä salin ovelta. Kalkaros hymyili aivan aavistuksen verran ja kuiskasi lopun: ”Ja tuo osa on jo antanut meille anteeksi.”
Nainen meni kyykkyyn lattialle ja taivutettuaan päätä haavoittuneeseen tyttöön päin, hän löysi katseellaan kaksi miestä, jotka katsoivat molemmat häneen. Hän hymyili heille, otti pienen Annien reppuselkäänsä ja vei tämän ulos salista.
”Taidat olla kerrankin oikeassa”, Sirius sanoi ja kääntyi lähteäkseen.
”Ruikuli”, hän vielä mutisi ja virnisti itsekseen. Kalkaroksen suupieli nykäisi pikaisesti, kun hän lähti astelemaan toiseen suuntaan auttamaan muita ruumiiden kantamisessa.

Koulun käytävällä koettiin myös iloinen kokoontuminen, kun kaikki Weasleyt pitivät töiltään tauon ja syleilivät toinen toisiaan, sanattomina siitä onnesta että he eivät menettäneet ketään perheestään. Ainoat jotka osasivat kaikesta vakavuudesta huolimatta olla äänessä, olivat tietysti kaksoset jotka olivat eilisillan juhlista lähtien kehuneet äitiään Bellatrixin päihittämisestä. Kun Adara asteli heidän ohitseen Annie reppuselässään, rouva ja herra Weasley nyökkäsivät hänelle, ja George hymyili. Adara hymyili takaisin ja jatkoi matkaansa portaisiin, jossa Malfoyn perhe neuvotteli siitä, mitä he tekisivät Dracon tädin, Bellatrixin hautaamisen suhteen. Adaran nähdessään Lucius Malfoy loi merkitsevän katseen vaimoonsa ja poikaansa, ja asteli sitten Adaraa lähemmäs.
”Saisinko sanan kanssasi?” hän pyysi. Adara katsoi olkansa yli Annieen.
”Jaksatko kävellä itse sairaalasiipeen?”
”Jaksan”, Annie vakuutti ja laskeutui alas Adaran selästä ja jatkoi viimeisetkin porrasaskelmat alas kohti sairaalasiiven ovea.

Adara nosti katseensa Luciukseen, joka kaivoi viittansa taskusta Kelmien kartan.
”Haluat varmasti tämän takaisin.”
”Kiitos”, Adara sanoi ja avasi kartan, joka oli hieman kärsinyt, mutta täysin korjailtavissa.
”Halusin myös sanoa, että minä, Cissy ja Draco arvostamme sitä mitä teit hyväksemme, vaikkemme sitä ansainneet”, Lucius sanoi. ”Ja haluan ilmaista kuinka pahoillani olen, kaikesta.”
”Täytyyhän sukulaista hädässä auttaa, vai mitä?” Adara sanoi ja hymyili. Lucius hymyili hiukan takaisin, vaikka kasvoilla paistoikin yhä syyllisyydentunto.
”Meille on kunnia olla sinulle sukua, Adara Musta”, hän totesi ja ojensi kätensä naiselle. Adara hymyili ja tarttui siihen, ja enemmänkin: hän halasi Luciusta, ja hymyili tämän olkapään yli myös Narcissalle ja Dracolle.
”Jos haluatte tehdä vastapalveluksen, minulla olisi vain yksi pyyntö.”
”Mitä tahansa”, Lucius vastasi.
”Älkää haudatko Bellatrixia lähellekään äitiäni.” Lucius näytti hetken hämmentyneeltä, mutta nyökkäsi sitten.
”Eiköhän se onnistu.”
”Kiitos.”

Adara seurasi Annieta sairaalasiipeen ja jäi tämän kanssa odottamaan matami Pomfreya.
"Miten sinä oikein onnistuit jäämään tänne?" Adara kysyi.
"Potkaisin Voroa nilkkaan ja juoksin karkuun", Annie sanoi ja Adara naurahti.
Annie näytti hetken mietteliäältä, katsellessaan rikkinäistä ihoa jalassaan. Haava oli jo kuivunut, mutta Adara oli vaatinut että se puhdistettaisiin.
"Mitä nyt?" Adara kysyi.
"Onko se nyt ohi? Ihan oikeasti?" Annie kysyi. Adara hymyili.
"Kyllä... Se on ohi."

Illan hämärtäessä. oli Tylypahkassa jo hiljaista. Adara tuijotti ulos käytävän ikkunasta, kohti Dumbledoren hautaa, ja hymyili. Kiitos Dumbledore…
Hän kuuli askelia selkänsä takaa ja kääntyi katsomaan Kalkarosta joka oli tullut hänen luokseen.
”Musta ihmetteli minne olit mennyt, joten lähdimme etsimään.”
”Anteeksi, jos huolestutin…” Adara vastasi. ”Halusin vain hengähtää.”
Kalkaros nyökkäsi, ja he olivat kummatkin hetken aikaa hiljaa.
”Oletko kunnossa?” Kalkaros kysyi. Adara katsoi häntä hämmentyneenä.

”Kaikki ystäväni ovat elossa, Sirius on elossa… sinä olet elossa. Ja minä itse olen elossa, vaikka olen luullut jo useasti kuolevani. Olen enemmän kuin kunnossa.”
Kalkaros ei keksinyt vastattavaa, joten he olivat taas hetken hiljaisuudessa.
”Tuntuu oudolta, että meillä on yhteisiä asioita, jotka kuitenkin vain minä muistan, koska muutin aikaa… Meistä tuli melko läheisiä silloin… tai ainakin minä huomasin välittäväni”, Adara totesi. ”Ehkä minä jossakin syvällä sisimmässäni tunsin jotenkin sen, että olemme sukua.”
”En ole silti ollut kummoinen eno”, Kalkaros tuhahti.
”Silloin kun Sirius katosi holvikaareen, minä en ollut pitkään aikaan itseni. En voinut uskoa Siriuksen olevan poissa. Silloin sinä kerroit mistä löytäisin hänet, ja autoit minua kun minulla oli vaikeaa asua Remuksen kanssa… Vaikka en sitä silloin ymmärtänyt, se oli aina sinä joka olit apunani ja puolellani. Ja kiitän sinua siitä.”

”Kunpa tietäisin, mitä silloin tapahtui”, Kalkaros totesi.
”Ehkä näytän ne muistot sinulle joskus”, Adara sanoi hymyillen ja asteli lähemmäs Kalkarosta. ”Jos sinulle sopii, haluaisin vielä nähdä sinua kaiken tämän jälkeen, ilman mitään okklumeusta ja vakoojatehtäviä.”
Kalkaros nielaisi, kuin kyyneliä pidätellen, ja soi Adaralle pienen hymyn.
”Se olisi mukavaa.”
Adara hymyili takaisin ja halasi Kalkarosta.
”Rakastan sinua, Severus. Ja kiitos vielä kerran… kaikesta.”
Kalkaros halasi hetken takaisin ja sanoi sitten: ”Isäsi etsii yhä sinua.”
Adara nyökkäsi ja lähti kohti koulun käytäviä. Hän kääntyi vielä kerran ympäri, katsomaan Kalkarosta, ja sanoi: ”Nähdään.”
Kalkaros nyökkäsi, ja jäi yksin ikkunan ääreen.

Adara löysi Kelmien kartan avulla isänsä Suuresta salista, makaamassa keskeltä lattiaa, kädet pään takana, katse lumotun katon kimaltavassa tähtitaivaassa. Adara asteli peremmälle ja Sirius huomasi hänet. Hän nousi istumaan.
”Siinähän sinä olet. Etsimme sinua joka puolelta.”
”Tiedän. Severus löysi minut.”
”Minä lakkasin etsimästä kun pelkäsin että kävelemme vain koko ajan ristiin. Tulin tänne odottamaan.”
”Olisin löytänyt sinut muutenkin. Lucius palautti kartan minulle”, Adara sanoi ja kaivoi Kelmien kartan taskustaan.
”Lucius? Miksi se oli hänellä?”
”Annoin sen hänelle kun he etsivät Dracoa taistelun aikana”, Adara vastasi ja istuutui Siriuksen viereen lattialle. Siellä oli rauhallista. Lumottu katto näytti kauniimmalta kuin luultavasti koskaan ennen. He kaksi istuivat siinä pitkän tovin täydessä hiljaisuudessa, kunnes Adara alkoi nuokkua väsyneesti Siriuksen olkapäätä vasten.

”Kaikki ovat jo lähteneet”, Sirius totesi. ”Mennäänkö kotiin?”
Koti… Se sana tuntui tuovan Adaran mieleen jotakin. Kuin vanhan ystävän jota ei ole tavannut kunnolla aikoihin. Hän tajusi että hänellä tosiaan oli koti, jonne vielä mennä. Ja hän saisi mennä sinne Siriuksen kanssa.
”Mennään… Mennään kotiin”, hän sanoi ja Sirius otti sauvansa taskustaan, tarttui Adaraa kädestä ja he kaikkoontuivat. Tylypahkaan pystyi ilmiintymään ja sieltä pystyi kaikkoontumaan nyt, kun kaikki oli vielä taistelun jäljeltä sekavaa, ja velhojen ja noitien täytyi päästä nopeasti kulkemaan.

Kalmanhanaukio oli samanlainen kuin ennenkin. Rouva Weasleyn suuri vaiva sen kotoisaksi tekemiseen näkyi jokaisessa seinässä ja huoneessa. Takassa roihusi tuli, ja sen sytyttänyt saapui keittiöstä nopeilla askelilla tervehtimään Adaraa ja Siriusta.
”Olette palanneet”, Oljo vinkaisi. ”Jos Oljo olisi tiennyt, että palaatte tänään, Oljo olisi tehnyt illallista.”
”Ei tarvitse, Oljo, me menemme suoraan nukkumaan”, Adara sanoi. ”Aamiainen kelpaisi kyllä aamulla, joten jos olisit ystävällinen –”
”Oljo tekee mitä pyydetään”, Oljo sanoi kumartaen, ja Sirius ja Adara jatkoivat kohti yläkertaa.

Kun Adara saapui makuuhuoneensa ovelle, hänelle tuli kummallinen tunne. Kuin hän menisi täysin vieraan ihmisen huoneeseen ilman lupaa. Hän ei ollut muuttanut huonettaan kolmeen vuoteen. Ja vain kolmessa vuodessa se huone oli alkanut näyttää lapsen, tai pikemminkin teini-ikäisen huoneelta. Sirius katsoi kun Adara tuijotti mykistyneenä huonettaan.
”Pelkäätkö nukkua yksin? Haluatko että tulen pitämään seuraa?”
”Enköhän minä ole jo liian vanha sellaiseen”, Adara totesi ja meni huoneeseensa. ”Hyvää yötä.”
”Hyvää yötä”, Sirius toivotti ja Adara sulki oven.

Adara istui pitkään vuoteellaan puettuaan jo pyjamansa. Hän katseli huonettaan ja ihmetteli aivan pieniäkin asioita; oliko hänen ikkunalautansa aina ollut valkoinen? Oliko seinän tapetti aina ollut huonosti laitettu? Mistä lähtien hänen sänkynsä oli tummaa puuta?
Nainen tuhahti itsekseen. Hänen pyjamansakin oli käynyt liian pieneksi. Juuri kun hän oli sammuttamassa huoneensa valon, hän kuuli koputuksen oveltaan.
Hän nousi avaamaan oven, ja ennen kuin ehti sitä edes ymmärtää, Sirius oli kietonut käsivartensa hänen ympärilleen ja halasi häntä nyt lujasti.
”Kuka nyt pelkää nukkua yksin?” Adara kysyi. Sirius naurahti.

Sirius istui vuoteen päädyssä, ja Adara nojasi päätään hänen syliinsä unisena.
”Isä…”
”Niin?”
”Kerro jokin muisto äidistä.”
Sirius oli hetken hiljaa ja alkoi silittää Adaran hiuksia hajamielisesti.
”Ei tänä yönä.”
”Miksi?”
”Se tuntuu liian tuskalliselta”, Sirius huokaisi.
”Koska tiedät nyt miten paljon hän salasi sinulta? Koskien Severusta?”
Sirius nyökkäsi.
”Ymmärsin kuinka paljon olen puhunut pahaa Kalkaroksesta Violalle, ja ymmärtänyt miten pahalta se on varmasti hänestä tuntunut. Eikä hän uskaltanut puolustaa häntä, koska pelkäsi että alkaisin epäillä…”
”Niin… Ymmärrän tavallaan miltä äidistä on varmaankin tuntunut. Kun sinä olit vielä etsintäkuulutettu vankikarkuri ja minä tiesin mikä oikeasti olet, tuntui hirveältä kuunnella oppilaiden puheita… Ja myöhemmin, kun minä ja Severus toimimme yhdessä Voldemortin selän takana, sain kuulla paljon pahaa puhetta jopa Harrylta Severuksesta.”
”Se tuntuu aina yhtä pahalta, kuulla läheisistään pahaa”, Sirius totesi, mielessään luultavasti aika jolloin Lupinia syrjittiin.

”Äiti varmasti tietää, että kadut sitä nyt…” Adara totesi ja sulki taas silmänsä unisena. Sirius katsoi häneen.
”Entä sinä? Kadutko sinä mitään?”
”Mmh… Sitä etten löytänyt Harrya ja muita ajoissa kun he olivat paenneet Malfoyn kartanolta. Jos olisin löytänyt heidät heti ja minulla olisi ollut feeniksin kyyneleet, olisin ehkä… onnistunut pelastamaan Dobbyn.”
”Mutta ne kyyneleet pelastivat Kalkaroksen. Ja sekin merkitsee jo paljon”, Sirius totesi.
”Niin”, Adara huokaisi ja tunsi vajoavansa jonnekin unen ja hereillä olon rajamaille. Ja hetken päästä nainen oli täydessä unessa, nojaten tyynyn sijaan mustaan suureen koiraan, joka myöskin nukkui hiljaa tuhisten. Se oli ohi, ja kaikki tulisi olemaan vielä hyvin.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Lily Potter - 23.08.2008 14:49:02

Nimenomaan. Se on ohi... :'( Itkettää.

Hyvä, joskin jopa tavallista lyhyempi päätösosa. Kiitän sua, Fubuki tästä ihanasta ficistä ja siitä vaivasta, minkä olet tämän kirjoittamisen takia nähnyt. Tämän lukeminen on ollut vain mukavaa.

Kiitos ja raikuvat aplodit FUBUKILLE! Kommentoikaa ihmiset, täältä ainakin halutaan päästä lukemaan epilogia ;)

Lils

//Eka!! ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Lumos - 23.08.2008 15:12:44

Oon nyt lukenu tän ficin alista loppuun. Alotin yli vuos sit ! Kiitos tästä tää on todella hyvä tarina. Tää on ainoo fic mitä enää luin tääl finis, koska muut tuntuu olevan samaa paskaa eikä kovin erilaisia toisistaan mut tää on todela one of a kind ja jakso pitää mun mielenkiinnon yllä ! Kiitos Fubuki oot taitava kirjoittaja :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: eskimopuikko - 23.08.2008 15:24:59

Oiiih se loppui!!! :-[ ja kuten lupasin aikasemmin kommaan nyt paremmin eli siis...
Tämä oli ja tulee aina olemaan hieno ficci, osaat kirjoittaa selkeästi ja lauserakenteet sopivat toisiinsa. Minusta sait Adaran tähän niin hyvin mukaan että usein unohda ettei se oikeasti kuulukaan J.K.R:n hahmoihin :) Kiitos siitä ettet antanut hyvien hahmojen kuolla(Severus, Sirius,Fred..) Mitään negatiivista palautetta tai huomautettavaa mulla ei oikeastaan ole (sikäli huono ettet nyt tiiä miten voisit olla vielä parempi) hmm...jos nyt oikein paljon miettii niin...ei tule mieleen mitään. Ehkä parituksista voisi sen verran sanoa että mulle jäi epäselväksi oliko Adara ja George vielä yhessä, mutta toivottavasti sen saa sit tietää siin epilogissa, joten kaikki nyt kommentoimaan!!! ;D

~Eskimopuikko~

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Neiti Felton - 23.08.2008 15:51:07

Tuleeko tähän vielä epologi? * Katsoo toiveikkaana Fubukia *
Tää kuullosti parin ensimmäisen luvun jälkeen todella tylsältä ja
suoraan kirjoista kopioidulta. Melkein meinasin jättää lukematta. Onneksi
luin kuitenkin tämän loppuun.
Tuo viimonen luku ei ollut ehkä niin hyvä mitä odotin. Tuo oli
kyllä herrttaisen suloinen Sirius/Kalkaros-kohta ; D Mutta jotain
tuosta puuttui (; Mutta hyvä, pitkä ficci on ja ole ylpeä siitä.

Febstkutin kiittää ja kumartaa uudelleen (;

Neiti Felton

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: jjemsie - 23.08.2008 15:57:41

Okei, pyydän anteeksi. Yhdessä vaiheessa en käynyt täällä moneen päivään ja lukujakin oli tullut monta, joten päätin jättää kommentoinnin sitten viimeiseen osaan, vaikka muistaakseni sanoin kommentoivani sitten joskus tietyn lukumäärän jälkeen tai jotain. No, mutta kommentoinnin jättäminen viimeiseen lukuun oli huono päätös. Todella huono. Koska minä nyt vain satun olemaan aikalailla sanaton.

Koko tämän ajan olen pitänyt Adarasta, ihan ensimmäisissä luvuissa hän tuntui hieman ärsyttävältä, mutta nyttemmin olen pystynyt samaistumaankin häneen ja totta puhuakseni olen alkanut pitää Adarasta hahmona. Hän toi tähän sellaisen kivan lisäsäväyksen. Oli todella hyvä, että Adara ei heilunut ihan joka toimintakohtauksessa mukana. Olit todellakin onnistunut kirjoittamaan Adaran hyvin Potter-maailmaan mukaan.

Ensinnäkin tästä juonesta. Adara Finniganeilla (kirjotettiinko noin?) alussa oli hyvä lisä ja sittemmin Siriuksen lapseksi paljastuminen oli onnistunut. Sitten muut sukulaissuhteet. Viola Severuksen veljenä oli totaalinen yllätys, tuli semmonen ihmeellinen olo. Se oli just semmonen juttu, joka on nenän eessä, mut sitä ei arvaa. Pidin myös todella, todella paljon siitä, että jätit niin monet henkilöt eloon. Ensinnäkin Sirius. On todella epäreilua, että Rowling meni ja tappoi Siriuksen kirjassa. Severuksenkin kuolema oli jo aika turha, onneksi, onneksi sinä jätit hänet henkiin. Ja Fredinkin. Rikoin melkein tämän tuolin kun pompin ilosta :D

Tässä on vain yksi pienenpieni miinus, joka ei kaikessa plussameressä vaikuta juuri ollenkaan. Minä olisin kaivannut tähän ehkä hieman enemmän kuvailua ja tapahtumien syventämistä, mutta eivät ne huonoja olleet näinkään. Varsinkin Severuksen muistot olivat hienosti kirjoitettuja, siis ne Adaraa ja Violaa koskevat erityisesti. AINIIN! Tonks ja Remus! Ne eli! Olen jotenkin hidas, koska tajusin sen vasta nyt. Aivan loistavaa! Paitsi että jokin ihme angstaaja minussa olisi ehkä halunnut jonkun tärkeän henkilön kuolevan, mutta meneehän se näinkin. Onnelliset loput ovat aina ihania. Mutta toivottavasti sinun epilogista ei tule samanlaista kuin Rowlingin. En kyllä uskokaan, että siitä tulee sellainen, mutta kuitenkin.

Lainaus

Vain yksi vaurio koulussa jätettiin, ja se oli pienen pieni särö lasissa, jonka takaa aurinko oli paistanut Voldemortin ja hänen kukistajansa päälleen viimeisillä hetkillä.

Tuo oli hieno yksityiskohta, yksinkertaisesti loistava. Vähän niinkuin kirjassa, en jaksa muistaa monennessa, se kun Lipetit jätti sen palan suota :'D Tämä oli vain ehkä kymmenisen kertaa vaikuttavampi. Oli hyvä, että kerroit hieman taistelun jälkeisistäkin tapahtumista, kuten tästä Siriuksen ja Severuksen sovusta, joka oli muuten näin sivumennen sanottuna aivan mahtava.

Olikohan tässä kaikki, mitä halusin sanoa? Ei varmaankaan. On paljonkin sanottavaa, mutta nyt en osaa muotoilla ajatuksia sanoiksi. Kiitän paljon tästä ja pahoittelen vielä sitä, että en kommentoinut aikaisemmin vaikka muistaakseni niin sanoinkin.

Epilogia odoitellen.. :>
-jennimur

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Musta-Anturajalka - 23.08.2008 16:54:21

Noniin. Nyt se siis on ohi.. Todella mahtava fic! Oikeasti.
Olen aika lailla sanaton, enkä oikein tiedä mitä pitäisi kommentoida. :D
Noh..
Ihanaa, että Sirius ja Severus saivat sovittua asiansa. Se oli ihanaa luettavaa. :)
Hyvän tarinan olet oikeasti rakentanut! Olet varmasti ylpeä, ja sietää ollakin!
;)

Mä en oikeasti keksi oikein muuta sanottavaa tällä hetkellä..
Pidin!

Epilogia odotellessa. ;)

-Musta-Anturajalka

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: NeitiMusta - 23.08.2008 17:17:08

Mä haluun ihan ekaks sanoo, että tää koko ficci on ollu aivan loistava. Täynnä tunnetta, tunteita ja sattumuksii. On ollu tunteita laidasta laitaan rakkautta-surua-iloa-pettymystä-onnea. ;D Kiitos siitä ;D
Mä harmittaa, itkettää ja oon tosi surullinen ku tää nyt sit loppu :'( :'( :(
Kuitenkin on hyvä, että Severus ja Sirius sai sen sovittua, vaikkaki sit Violan ja Adaran takii, mutta kuitenkin.
Mä en oikeen tiedä mitä kommaa, mutta sun kannattais olla ylpee ittestäs, niinku Musta-Anturajalkakin sanoi. Mä ainakin olisin.
Oot varmaan jo moneen kertaan kuullu tän aikasemmin, mut sekotit Adaran tosi hyvin tähän tarinaan mukaan, se tuntu melkin liian todelliselta. :( :( :( :( :( :( :( :( :(
Mä toivon että tulee Epilogi, ja pian sittenkin...

Taidan jossain välissä lukee tän uudelleen, niin hyvä tää oli ja tää autto mua kirjottaan tarinoit koulussa. Muutamii aivan loistavii ideoit synty kun luki tätä...

P.S. tää oli aivan mahtava ja oisin toivonut, että näitä ois tullu paljon lisää. Mun mielestä on aivan ihanaa, että jätit monet sellaset henkilöt eloon, jotka kirjoissa kuoli: Sirius, Fred, Remus, Tonks ja Severus... Toisaalt oisin halunnu tietää, että näkikö Adara esim. Dracoo enään koskaan? Mutta se jää arvoitukseks!!! ;D :D ;) Tää oli todella kaunis ja söpö :D ;D

<3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Chikyo - 23.08.2008 17:51:56

Oih, viimene luku tuli. Oon tosi tyytyväinen ku Sirius ja Severus saivat sovittua välinsä. (:

On tosi tyhjä olo kun tää loppu.. ): Mutta toivottavasti sä sen Epilogin julkaset.

Joten... Epilogia odotellen. :)

-Chikyo

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Inviere - 23.08.2008 18:24:53

Nyt se on sit loppu. Ihana viimeinen luku, Sirius ja Severus sopivat... :'( Ja ihanaa kun monet kirjassa kuolleet hahmot jäivät henkiin.

Koko ficci on ollut loistava, kiitos ja aplodit siitä. Adara oli lisätty sopivasti mukaan. Oot oikeesti tosi hyvä kirjoittaja, tästä kannattaa olla ylpeä. :)

Epilogia kehiin vaan. ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 23.08.2008 19:28:44

Epilogi! Vaadimme epilogia! Älä pakota mua hermosauhuille ja sitten ei olisi kuin yksi jäljellä ja vitsi pitäsi odottaa jopa huomisiltaan asti että saa lisää.. Oikeasti, pyydän kiltisti, että laita epilogi, koska enempää lukuja ei taida enää olla. Mikä on ikävää.. Mutta hei, pistä epilogi, konttaisin polviltani maassa, ellei polvissa oliis mustelmia koulun saunan ikkunan takia. (kerronko lisää?) Menen ihmettelemään muualle ja kiusaamaan ihmisiä muulla tavalla, kuin sekoilemalla täällä aivan mahtava ficci näin btw :D

Epilogi!

- Myyrä

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Slytherin - 23.08.2008 19:46:36

Luin ensin että Sopu on Snapu 8) Repes perse :D

Ja missäs se lupaamasi loppupuhe ? vai tuleeko se epilogin jälkeen (JOKA TULEE?!!?)

Eli, voisin rohkaista sinua (ja muita) aloittamalla.
Aloitin tämän lukemisen vasta vähän aikaa sitten. Kesälomalla. En aluksi halunnut lukea tätä, yhtenä syynä lukujen määrä ja toisena, koska olit mainostanut tätä silleen ja sain hirveän tunteen. En tiedä minkä, mutta en pitänyt siitä :D (hyvät sanavalinnat). ja kaikki vaan sanoivat kuinka hieno ja koukuttava Adara on. Eihän ole!
Sitten kerran, kun oli jumalattoman tylsää, päätin avata sen. Luin prologin, hmmm. No, en luovuta. Luin ensimmäisen osan... ja toisen... 160...

Se ON totta. Tämä todella koukuttaa. Koska hahmot ovat aitoja, juonenkäänteet hauskoja, tapahtumat jännittäviä. Upeaa.

Ihailen sitä, että olet aloittanut ficin, ja kirjoittanut loppuun asti. 160 lukua on paljon!

Lisäksi pointsit siitä, että olet tehnyt hurjasti töitä esimerkiksi sinun on pitänyt lukea tarkasti kaikki kirjat jotta saisit yksityiskohdat ficciin.

Myös se, että säästät meidät itkuilta (paitsi että jätät tämän ficin nyt :() pelastamalla sankarit Severuksen, Siriuksen, Fredin... Kiitos siitä, upeaa :)

Myös tuo nimivalinta. Olisin itse varmaan ottanut jonkun tylsän - Rachel, Hannah, Sara ymsyms, mutta minusta on kivaa että olet tehnyt reasearchia ja ottanut tiedon haltuusi että Adara on tähti Siriuksen tähtikuviossa :)

Kiittäsin sinua jokaisesti luvusta erikseen, mutta taidanpa jättää väliin :D
Ei, en jätä väliin. Tässä, koska olet tehnyt mahtavatn 160 lukuisen ficin meille, tässä sinulle 160 kiitosta (pienennettynä).
Kiitos! Kiitos! Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos! Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos! Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos! Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos! Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!Kiitos!
Joku nolife laskee nuo ;) mutta tiedän että siinä on 160

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Lizzy - 23.08.2008 21:34:45

EI, EI, EI, ei, ei, ei! Se EI voinut loppua vielä... :'(

Mutta upea osa ja ihana lopetus. Saatkin sitten varmasti kirjoittaa sen epilogin. (Käsken sinua! *osoittaa taikasauvalla ja sanoo: "Komennu!")
En pitänyt tuosta Siriuksen ja Kalkaroksen sovusta. Ei se voi niin mennä, että Sirius kutsuu sitä Severukseksi! (Okei tuo on vain minun mielipiteeni, enkä vähäksy sitä ollenkaan, että kirjotit noin. Ihan hyvää luettavaa se oli kumminkin, mutta minulle he ovat aina 'vihollisia' keskenään. ::))
Mä en voi uskoa, että lopetit tän Fubukiiiiii! >:(

Slytherin kanssa olen täysin samaa mieltä, että tämä koukuttaa... Niin kuin varmasti monen muunkin kanssa.

Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos (voisin kyllä jatkaa pidenpäänkin, mutta...) siitä, että jaksoit kirjoittaa 160 lukua, meidän iloksemme tänne! (mutta mitä me nyt luemme kun tämä loppui? ::))

En vieläkään usko, että tämä on loppu ja tuijotan varmaan ruutua puoli tuntia ennen kuin uskon sen... Onneksi jätit Tonksin, Remuksen, Fredin ja Siriuksen henkiin, vaikka ne (tai no, he) kuolivatkin kirjoissa!

Tämä oli yksi lempi ficeistäni ja nyt tämä on loppu... Nyyh! :'(

Epilogia edelleenkin odottaen, Lizzy.

//ps. (unohdin nimittäin kirjoittaa vielä yhden asian) Olet saanut Adaran hyvin mukaan, etkä tunkenut häntä Harryn, Ronin ja Hermionen mukaan kaikkialle. (Olen varmaan tuon jo sanonut, mutta...) Ja harmi, että Adaralle jää pimeänpiirrosta jälki käteen... (Ellet sitten päättäisi niin, että se haalistuisi kokonaan pois... *vink, vink* ::)) Etkä sitten onneksi tappanut Adaraa. <33

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Verbal Jint - 23.08.2008 21:38:20

Eiiii!!! MIKSI, MIKSI TÄN PITÄÄ LOPPUA??? Nyt sitä epilogia tänne Fubuki jumankauuuuuta!!! Ainiin ja tää vika luku kruunasi mahtavan ficin, tänks lukunautinnosta =)
NYT KAIKKI KOMMENTOIMAAN!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Augurey - 24.08.2008 12:08:52

Sori en oo kommentoinu piiiiiitkäääään aikaan ( oon laiska laitaa kommettia)
Tää on mahtava ficci! :o Vitsi mä yllätyin siitä et Viola ja Severus oli sisaruksia, loisto juonen käänne!
Laita se epilogi pliis. Miks kaikki hyvä pitää lopuu!!!! Kiitti siitä et sä et tappanu Adaraa etkä Remusta, Doraa, Frediä etkä ketääm muutakaan :D

Augurey kiitää hyvästä ficcistä ja pyytää epilogia.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Merimoi - 24.08.2008 14:56:52

Viimenen luku oli ihana <3 Meinasin revetä itkuun ku Sirius ja Severus sopi. Muutenkin. Tiedän etten saa rakentavaa aikaseksi tekemälläkään mutmut.. :D Tykkäsin.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Cirilla - 24.08.2008 18:20:37

Kaunis.
Erittäin kaunis loppu.
Osasit lopettaa todella hyvin.
Aivan ihana!

Sirius ja Severus sopivat, mikä oli todella kaunista heiltä.
Aivan ihana!

Tämä koko ficci on ollut yhtä suurta ihanuutta.
Vaikka välillä onkin ollut jotain epäselvyyksiä ja muita tylsiä kohtia, mutta silti!
Olet osannut kirjoittaa yhden kokonaisuuden ja saanut sen loppuun!

Onnea ensinnäkin siitä että olet kirjoittanut tämän loppuun!
En tiedä olisinko itse saanut tätä loppuun :D
No eihän tämä ole minun ficcini, mutta tajusit kuitenkin?

Jotenkin surullista että tämä loppuu, mutta samalla hyvä.
Pitäähän se saada ficit joskus lopetettua ;)

Kiitokset vielä kerran tästä ficistä!
Olet uskomattoman hyvin osannut kirjoittaa Adaran kirjan juoniin mukaan.
Onnea!
Ja kiitos! :)

Cirilla 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 25.08.2008 00:12:21

Äh, minä luuraan kaksi yötä Tallinnassa, ja sinä ehit sillä välin julkasta lopun tarinasta! Murr!

Mutta ai että tää on mahtava. Monen monta hatunnostoa teikäläiselle, kuin sait kirjoitettua tämän loppuun. Yleensä en pidä itse keksityistä hahmoista, mutta Adaraan rakastuin.
Kirjoitat joka luvun todella ajatuksen kanssa, ja kaikki ne ovat todella hyviä. Kirjoitustaitosi kehityksen huomaa todellakin tämän ficin aikana. Viimeisimmät sata lukua ovat melkein parempia kuin Rowlingilla itsellään, mutta joka ikinen luku on kyllä aivan mahtava.
On sinulla kyllä ollut tässä työtä, sillä taisit väkertää tätä 2-3 vuotta, jos oikein muistan.
Uskon kyllä, että elämäsi tuntuu hieman tyhjemmältä ilman tätä ficciä. Sillä sen kirjoittaminen kyllä sitoo elämää ihan runsaasti.

Ja eritoten KIITOKSIA VALTAVASTI AIVAN USKOMATTOMASTA TARINASTA!!!!!
Virtuaalihaleja siulle!!

Minä lähden tästä yskäsenä ja nuhasena nukkumaan, kommentoin ehkä paremmin ja tarkemmin sitten kun olen täysin terve (myös pääkopasta)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Lunella - 25.08.2008 07:10:51

No nyt kun olen saanut vihdoin luettua nämä, uskallan tulla kommentoimaan... ja olen sanaton. Tämä tarina oli aivan loistava.
Luin tätä kaksi yötä ja olen ihmeissäni, kun sain tämän luettua n. kahdessa päivässä. Ja koska tarina oli hirvittävän pitkä, en viitsi ottaa erikseen sieltä täältä ihania kohtia, vaan kommentoin niistä mitkä muistan.
Eli Adaran kehittyminen tarinan aikana. Oli hienoa katsella kuin pikkuinen Adara, joka oli pihkassa Malfoyhyn kasvaa aikuiseksi.

Sitten Sirius. Olin jo purskahtaa itkuun ja saada sydänkohtauksen, kun se kuoli. Olinhan nähnyt sen kuoleman jo elokuvissa ja kirjassa ja nyt vielä piti seurata Sirren kuolemaa tässäkin. Itseasiassa itsellänikin oli käynyt mielessä, että kaikkihan pystyisi pelastamaan ajankääntäjällä. Kääntäisi vain tarpeeksi monta kierrosta... Hyppelin ilosta(en sentään olihan yö kun tätä luin) kun Adara pelasti Siriuksen.

Kuitenkin yksi lempikohtani oli ollut se, kun Adara liitty kuolareihi ja ketutti aivan vietävästi, ku se asia jäi menneeseen ja Adaran muisti lähti. Eli kun Adara esitti olevansa rakastunut Severukseen ja liitty uudestaan kuolareihin, olin taas ratketa riemusta. (älkää katsoko minua noin! :D)

Sitten oli söpöä, kun Adara yritti suojella Seveä muilta koulun opettajilta. Ei ihme, että opettajat ja Harry järkyttyivät. Kaiken kaikkiaan Adaran ystävyys Severusta kohtaan oli liikuttavaa ja kun paljastui, että Sev on Adaran setä, järkytyin. Se oli niiin mahtava asia! Severuksen selviytyminen oli yksi herkullisimmista kohdista. Sev on lempihahmoni ja minusta oli hirveää, kun Rowling soi sille niin kammottavan lopun. Olin aina toivonut Severuksen maineen puhdistautumista. Tässä se tapahtui. Kiitos sinun!<3 :D

Siriuksen reaktio Severukseen oli vallan mainio ja virnuilin, kun Sirre yritti pyydellä Seveltä anteeksi. En olisi edes unissani voinut kuvitella mitään epäSiriusmaista.

Tämä tarina toteutti kaikki ne haaveet mitä Rowling ei toteuttanut, Sev saa anteeksi, Sev paljastuu uskolliseksi, Sirre ei kuole, Sirrellä on tytär jne.
Kirjoitusvirheitä huomasin tarinassasi melkoisesti, mutta kuitenkin vähän, kun ottaa huomioon miten paljon sivuja tässä on. En jaksa enään mennä etsimään niitä tekstistä, joutuisin selata koko tekstin uudestaan. :)
Kiitos kaiken kaikkiaan aivan loistavasta lukukokemuksesta. Olen surullinen, kun en voi lukea enempään pidemmälle sillä kysymyksiä jäi aika paljon auki.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Lauren - 25.08.2008 14:32:02

Voi ei! Se loppu! Mitä minä nyt luen?
Mutta kuitenkin, ihana lukunautinto tämä on ollut. Kiitoksia tästä, erittäin paljon. Koskettava kohta oli kun Sirius ja Severus sopi, se oli ihana. Kiitos muuten paljon, ettet tappanut ketään hyvää tyyppiä. Ja sekin oli loistava keksintö, kun et jättänyt Adaralle pimeä piirtoa käteen, olis ollut aika kauhea muisto. Laita epilogi tänne, haluuun vielä lukea sen. Sun on pakko laittaa se.

Lauren Swann kiittää (ja laitat kans sen epilogin)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Justinee - 25.08.2008 20:08:40

Mitä? Loppuko se? :o Mitäs me Adara fanit nyt luetaan? Kai sä kirjoitat vaikka jotain one-shotteja siitä tai tai alotat uuden pitkän? ;)
Oli aika sillai outo tuo loppu, kukaan ei kuollu! ??? Mutta on se jossain mielessä hyväkin asia. Koska jos Fred ois kuollu oisin ollu ihan :'(

Mutta koska mä en koskaan kirjoita rakentavaa, säntäänkin katsomaan Huippumalli haussa! :D

Heihei :-*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 26.08.2008 15:44:01

Pakko nyt kommentoida, että sinä Fubukisuklaapiparminttuvaniljajäätelö laitat sen epilogin tänne :D Järkeväähän et tetenkään saa irti, mutta kehuja tietysti tulee taas ne samat mitä on aiemminkin tullut sanottua tässä piiitkän matkan varrella, eli: olet saanut Adaran loistavasti mukaan tuonne tarinaan, eikä A roikkunut koko ajan "kärkikolmikon" kanssa näissä kaikissa jutuissa, vaan alkoi luoda omaa, kuten se kuolonsyöjäjuttukin, mikä oli toisaalta ilkeää, mutta silti aivan loistavaa! Ja niina paljon olisi siis kehuja varastossa, että tästä kommentista tulisi aivan toivottoman pitkä, joten voit sitten vaikka lueskella jotain vanhoja kommentteja suurinpiirtein ;p Kuitenkin pakko sanoa, että kova homma tässä on varmasti ollut, ja sun pitäisi nyt onnitella itteäsi oikeen kunnolla ja harkita kirjan julkaisemista :D

Laita pian se epilogi, tahtoo vielä saada sen <3

Mya

PS. Laskin kaikki Slytherinin kiitokset xD siinä tottatosiaan oli 160!! xDDDDDDDDDDDDD (yksi vielä enemmän niin s on etukäteen kiitos epilogista ;p)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Cattleya - 26.08.2008 16:40:20

Eikäeikäeikäeikä!!!!! Ei tää saa loppuu!! Nyyh :'(
Ei sua huvittas kirjottaa 160 lukuu lisää? Ei vai? ???
Noh, joka tapauksessa tää oli mahtava ficci, ihana kun jätit kaikki henkiin (Dobbya lukuunottamatta :-\) ja toi loppu oli tosi hyvä. Siit tuli just sellanen haikee fiilis ku hyvien kirjojen kans, et ei saa loppuu viel!
Mut hyvä oli. Oon ihan pihalla: mitä ny pitäs tehä??
Nii, ja se epilogi tänne ja heti >:(
Kiitän :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Lokitar - 27.08.2008 14:00:06

Viä 8 kommenttia nii laitan epilogin ;) tulee kato pyöreät 1000 kommenttii

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Amy Malfoy - 27.08.2008 14:38:42

No pakko tätä viimeistä osaahan on kommentoida! Ei tätä voi olla kommentoimatta!! :D
ensinnäkin suuret hyperisot kiitokset, että jätit Fredin henkiin!! <3<3 Koska kirjassa itkin vuolaasti Fredin kuolemaan ja olisin varmasti itkenyt tässäkin.. Mutta kiitos siitä..
Mainiosti olit laittanut nuo Severuksen muistot myös Adarankin nähtäväksi! (hyvä ettei Harry unohtunut välistä :D)
Mutta jaa-a... Oudoltahan tämä tuntuu, että tämä on ohi nyt.. Muistan vielä miten aloitin lukemaan tätä:
ennen hiihtolomaa etsin sopivia pitkiä ficcejä joita voisin lukea, kun matkasimme Åreen ja minä en voinut lasketella (nilkat oli ihan paskana, hyvä jos kävelyä kesti) Löysin tällaisen kivan nimisen ficin, jota oli kirjoitettu 134 sivua, en juuri nyt muista kuinka monta kappaletta, alle sata jos oikein muistan...
No tallensin kappaleet wordille ja siirsin isän kannettavalle, jonka otimme mukaan..

No iskipä sitten sellainen 40 asteen kuume/flunssa/oksennustauti hiihtolomalla, joten vietin sitten päivät sisällä enkä päässyt kuin kahdesti käymään ulkona..
Yritin säästää lukemista ja kyllä siinä viikko meni, koska muutamaan kertaan nukahdin kesken lukemisen (Se ei johtunut sinun kirjoituksistasi, mutta kuume vie vähätkin voimat, joita sohvalla ei paljon kyllä kerätä)
Mutta todella jännittävä ja mielenkiintoinen ficci oli!!
Epilogia odotellessa..

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Wleko - 27.08.2008 16:40:48

Huhhu, viimein sain kaikki luettua. Aluksi ajattelin että jaksaako tälläistä luku urakkaa edes aloittaa mutta luinpahan nyt ja kyllä kannatti!
Luojan kiitos jäti Fredin henkiin, kiitos siitä. Kalkkaroksen ja Siriuksen sovinta oli hyvä kohta ja hyvin kirjoitettu. Kyllä vähän harmittaa että tämä on nyt loppu mutta kaikki hyvähän loppuu aikanaan (valitettavasti).

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: strawberry^spoon - 27.08.2008 19:14:38

ÄÄKS, tää on jo loppu! :o En oo käyny täällä vähään aikaan... nää viimiset luvut oli tosi hyviä ja Kalkaroksenkin jätit eloon :) Kiitos paljon tästä ficistä, sitä oli ilo lukea. Toivottavasti saadaan lukea lisääkin sun tarinoita täältä. :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Lokitar - 27.08.2008 23:40:16

Voisin vihdoinkin vastata kaikkiin kommentteihin, puheen jätän Epilogi 1:sen ja epilogi 2:sen välille. Kyllä!! Epilogeja tulee kaksi!!! ;D

Lily Potter, kiitos kiitos kehuista, olen todella otettu ^^ ja ilo on minun puolellani, kun olen saanut näin pitkän ficin aikaan ja kuinka paljon suosiota se loppujen lopuksi sai (kohta 10 000 kommenttia täys ja lukukertoja yli 18 000!)
Lumos, vau, jos olen ainoa jonka ficciä täällä enää luit :O olen yllättynyt
Kelmikiti, se selviää 10 000:en kommentin jälkeen ;)
eskimopuikko, et ole ainoa joka menee sekaisin nykyään kirjoja lukiessaan :D alan itse välillä ihmettelemään että missäs helkkarissa se Adara nyt luuhaa xDDD olen näköjään kirjoittanut hieman liikaa
Neiti Felton, kyllä tulee, kaksin kappalein. Toivottavasti se "joka jäi puuttumaan" löytyy epilogeista ;)
jennimur, ihanaa että sain sut yllätettyä Violan ja Severuksen sisaruudella, se oli tarkoituksenikin ;D toivoin että moni muukin olisi ilmaissut järkytyksensä, mutta useimmat vain ohittivat jutun ja pyysivät jatkoa :/
Musta-Anturajalka, kiitos, olen kyllä hiukan ylpeä nyt ^^
NeitiMusta, kiitos kiitos ^^ ja Sirius ei tehnyt sovintoa Kalkaroksen kanssa vain Violan ja Adaran takia, vaan Sirius pyysi (omalla heikolla tyylillään) anteeksi että oli tehnyt Kalkaroksen elämän vaikeaksi aikoinaan. Kalkaros sisimmässään ymmärsi sen ja näin he saivat sovun. :)
Chikyo, epilogeja tulossa kyllä ;)
Darth Lily, kiitos kovasti ^^
Tunnelimyyrä, epilogit tulee kymmenennen tuhannen kommentin jälkeen :D
Slytherin, puhe tulee epilogien välissä. Kiitos kauheasti kommentistasi ja kehuista, olen todella todella todella (en taatusti kirjota 160 kertaa) otettu ^^
Lizzy, kaikki loppuu aikanaan :( Ja epilogit ovat jo valmiina, ette vaan saa niitä vielä ;). Ajattelin kirjoittaa ficin Siriuksen ja Violan ajoistakin, joskin "HIUKAN" lyhyemmän kuin tämä :D
Luna Leto, tulee tulee ^^
Augurey, tapoin mä Dobbyn :( mutta muuten säästin kyllä niin monen hahmon koska mun mielestä olisi ollut silkka vääryys tappaa Remus tai Tonks, esimerkiksi.
Merimoi, itkupilli ;)
Cirilla, pitkä kommentti kuten aina :D Itselleni on aika vaikeeta uskoo et tää tosiaan on viimein ohi. Niin pitkään mä tätä kuitenkin kirjoitin...
Neeppu, kiitos kiitos *halii takasin* ^^
Servetti, ihanaa kun osasit arvostaa sitä miten ei-yksinäiseksi yritin Kalkaroksen tehdä Adaran ansiota. Luettuani Kuoleman varjelukset ekaa kertaa ajattelin että Kalkarosta kohtaan tehty kaikki vääryys olisi pakko korjata jotenkin, ja tietty toteutin sen sitten tässä ^^
Lauren Swann, lue vaikka mun Pirates of the Caribbean ficci (Rommiakin vahvempi), luin sitä tänään läpi ja nauroin omille jutuilleni ihan kippurassa :D
Justinee, samat sinulle kuin Lauren Swannille ja Lizzylle ;)
Mya Musta, kirjan julkaisu? Ei nyt ihan vielä, aloittamani fantasiakirja on vasta kolmannessa luvussa ^^ (kyllä, olen aloittanut sellaisenkin...)
Cattleya, kyllä se epilogi vielä tulee ^^
Amy Malfoy, mielenkiintoinen alkutaival sinulla :D
Vicky, nii-i, kaikki loppuu aikanaan :(
strawberry^spoon, muista ihmeessä lukea epilogit kun olen julkaissut ne ;) ja samat sinulle kuin lauren swannille: lue Rommiakin vahvempi. Se on yksi omista lemppareistani.

Kiiiitoooos tähän astisista kommenteista. Alan nyt suunnittelemaan puhettani *köh köh Slytherin pakotti köh köh* ja viimeistelemään toisen epilogin ;) Olette ihania kaikki <3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Mya Musta - 29.08.2008 15:25:37

Lainaus

Kelmikiti, se selviää 10 000:en kommentin jälkeen

tarkoitat kai 1000 kommenttia ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: DaJuza - 29.08.2008 16:17:12

Kokoajan oon tätä seurannu, nyt vasta pistän kommenttia ;)
Tarina oli alussa todella hyvä, luvut pitkiä, kuvailua yms. Mutta nyt lopussa sanotaanko 120.luvun kohdalla luvuista tuli hieman lyhyitä. Olisi ollut kivempaa lukea pitempiä lukuja, vaikka niiden julkaisussa olisikin mennyt hieman kauemmin. Lopusta tykkäsin, hyvä kun tuli väliin yksi pitempikin luku, toivottavasti Epilogitkin ovat yhtä hyviä! :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Neriah - 30.08.2008 12:15:33

Olen ollut ulkomailla viikon, etkä voi uskoa kuinka paljon odotin päästä takaisin koneen ääreen lukemaan viimisen luvun!
Noooo tää loppu! Mut hyvä loppu oli. Jäi mukavasti tilaa mielikuvitukselle keksiä lisää jatkoa, mutta epilogi olisi mahtava!!
Sirius ja Kalkaros oli niin suloisia puhumassa tollaisista asioista, jotka yleensä jätetään naisten puuhaksi. :)
Taidanpas lukea tämän jossain vaiheessa uudestaan, vaikka 160 lukua on kiitettävän paljon. (ei kyllä yhtään liian vähän)
Mutta joka tapauksessa, kiitos, kiitos tästä ihanasta ficistä ja nyt olisi sopiva paikka epilogille. (Aika moni on jo kommentoinut...) :D

Neriah

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Neriah - 30.08.2008 12:18:01

Niin ja sain kunnain olla tuhannes kommaaja! Wohooo!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Lokitar - 30.08.2008 14:09:56

Loistavaa, epilogin aika! Epilogi ilmestyy tänne tänään kello 15:30!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Slytherin - 30.08.2008 14:19:15

*manaa kelloa käymään nopeammin* äh! en tietenkään pääsy koneelle puoli neljäksi -.-mutta hienoa kiitospuhetta odotellessa :)

(Ps, jos lisäät kliseisen "olen kasvanut samaa tahtia Adaran kanssa ja meistä on kasvanut perhe... pälpälä" nauran :D)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 21.8: luku 160/160!!!
Kirjoitti: Lokitar - 30.08.2008 15:24:31

YHDEKSÄNTOISTA VUOTTA MYÖHEMMIN SODASTA

Kesä oli jo viimeisillään. Lehdistä osa oli muuttunut auringon keltaisiksi ja kasveista osa näytti jo tummumisen merkkejä. Oli silti hyvin lämmin, ja uudelleen rakennetun Kotikolon pihalle katettiin juuri pitkää pöytää telttakatoksen alle. Rouva Weasley sipaisi punaista tukkaansa, joiden seasta erottui hopean harmaita hiuksia. Hän hyräili hyvän tuulisena ja lisäsi juuri haarukoita ja veitsiä lautasten vierelle. Herra Weasley istui jo pöydän päässä ja luki Päivän profeettaa.

”Kultaseni, laita se lehti jo pois, he tulevat minä hetkenä minä hyvänsä!” rouva Weasley sanoi. Herra Weasley taitteli lehtensä siististi ja laski sen pöydälle.
”Heidät kaikki tuntien he ovat myöhässä, heillähän on itsensä lisäksi lapset lähtövalmiiksi autettavana”, hän totesi.
”No mutta ei Siriuksella. Hän voi saapua ihan –” samassa kuului poksahdus ja mies, jonka komeat piirteet olivat melkeinpä parantuneet vanhetessaan, hymyili tervehdykseksi Weasleylle.
”Molly”, hän totesi ja halasi pikaisesti rouva Weasleya.
”Arthur”, hän lisäsi ja kätteli herra Weasleya.
”Mukavaa nähdä taas, Sirius”, rouva Weasley sanoi hymyillen.
”Ovatko muut jo tulleet?”
”Ei, ei kukaan sinun lisäksesi.”

Ei kulunut kuitenkaan kauaa, kun tietä pitkin lähestyi auto, joka pysäköi takapihalle. Autosta astuivat ulos Harry, hiukset yhtä sekaisin ja toivottomasti kuin aina, hänen vierelleen Ginny joka avasi auton takaoven ja päästi lapsensa Lilyn, Albuksen ja Jamesin ulos.
”Arthur-pappa!” Lily kiljaisi onnessaan ja ryntäsi halaamaan isoisäänsä ja –äitiänsä. Harry meni tervehtimään Siriusta ja Ginny halaamaan vanhempiaan. Albus ja James katselivat sivusta ja leikkivät olevansa jo isoja poikia, jotka eivät enää ketään halailleet. Rouva Weasleylta he eivät kuitenkaan päässeet pakoon ja pian he antautuivat tämän halattavaksi – ja heidän sädehtivistä silmistään huomasi, etteivät he oikeasti panneet tällaista rakkauden osoitusta pahakseen.
”Onko tuo Volvo?” herra Weasley kysyi innoissaan autosta ja oli jo nousemassa ylös kun rouva Weasley painoi tämän takaisin istumaan.
”Tutki autoa vasta ruokailun jälkeen!”

Samassa toinen auto pysäköi pihaan ja Ron, Hermione, sekä heidän lapsensa Hugo ja Rose astuivat ulos autosta. Ron ja Hermione tervehtivät ensin illan isäntää ja emäntää, sitten Harrya ja Ginnyä, sekä lopulta Siriusta. Lily ja Hugokin saivat lämpimät halaukset isovanhemmiltaan ja riensivät sitten Jamesin, Albuksen ja Lilyn luo.
”Onko tuo BMW?!” herra Weasley huokaisi ja oli taas nousemassa ylös, mutta rouva Weasley painoi tämän takaisin.
”Onko Adara vielä saapunut?” Harry kysyi.
”Ei vielä, mutta eivätköhän he tänne pian selviä. Heillä sentään on vasta kaksi lasta”, rouva Weasley totesi.
”Mutta puolet hankalampia kuin Ronin ja Ginnyn lapset yhteensä”, herra Weasley lisäsi. ”Ja kolmashan heillekin on tulossa.”

Samassa ilmassa kajahti taas pieni poksahdus, ja Remus, Tonks ja Ted ilmestyivät takapihalle.
”Kas, tekin jo selvisitte perille asti”, Sirius totesi ja halasi ystäväänsä.
”Tedin syytä. Kuultuaan että Victoire saapuu, hän istui peilin edessä kymmenen minuuttia miettimässä miten hiuksensa laittaisi”, Remus vastasi. ”Enkä ymmärrä miksi, eihän poika tarvitse edes kampaa noiden hiusten laittamiseen ja värjäämiseen!”
”Isä!” Ted sähähti nolostuneena ja hänen hiuksensa saivat hetkeksi punaisen säväyksen.
”En ymmärrä miksi et pidä hiuksiasi punaisena koko aikaa”, Tonks totesi ja pöyhi poikansa silmille ulottuvia hiuksia. ”Sinähän olet jo melkein Weasleyn sukua muutenkin kun olette Victoiren kanssa niin kiinni toisis-”
”Äiti, älä nolaa minua”, Ted mutisi ja meni tervehtimään kummisetäänsä, Harrya.
”George ja Fred tapansa mukaan myöhässä”, rouva Weasley totesi katsoen kelloa joka näytti jo varttia yli viittä.

Pian sen jälkeen pihaan pysäköi vielä kolmas auto, limusiini, josta asteli ulos kaksi perhettä: Fred Angelina Johnsonin ja heidän poikansa Arthurin kanssa, sekä Adara, kaksospoikiensa Siriuksen ja Severuksen sekä miehensä Dracon kanssa.
”Anteeksi kun olemme myöhässä, mutta Dracolla tuli ongelmia auton kanssa –”
” – ja korjasin asian loihtimalla autoon pakin joka toimii tahtoni mukaan”, Draco lisäsi virnistäen tyytyväisenä itseensä. Adaran suupieli nykäisi pikaisesti, mutta sitä hän ei miehelleen näyttänyt.
Sirius säntäsi tervehtimään lapsenlapsiaan ja Adaraa. Nuorempi Sirius meni isoisäänsä halattuaan kummiensa Ronin ja Hermionen luokse, kun Severus taas meni kummiensa Harryn ja Ginnyn luokse. Fred, Angelina ja Arthur tervehtivät kaikkia vuoronperään Adaran jälkeen. Draco jäi heistä hiukan jälkeen.

”Ovatko pojat taas tapelleet?” Sirius kysyi kätellessään Dracoa lämpimästi ja huomattuaan kuinka kaksoset menivät eriteilleen.
”Kysytkin vielä. Tämän päivän aiheena Nimbus 2012 ja Tulisalama 4”, Draco sanoi naurahtaen ja läimäisi kaikki limusiinien ovet kiinni.
”Työsuhdeauto?” Sirius kysäisi ja rupesi ihailemaan autoa, Dracon kertoessa lainanneensa sen vain ystävältään.

”Onko Severus tulossa?” Adara kysyi. Kaikki kohauttelivat olkiaan ja Adara hymähti hiukan pettyneenä ja silitteli pulleaa vatsaansa. Lapsi oli potkinut hillittömästi matkalla, kuin se olisi ollut innoissaan ja tiennyt mihin he olivat tulossa. Nyt perillä, potkut loppuivat ja lapsi keskittyi kai kuuntelemaan vaimeita ääniä ympärillään. Remus asteli lähemmäs ja halasi Adaraa jotenkuten, miten Adaran vatsan yli ylti.
”Onpas se taas kasvanut”, Remus totesi ja kokeili kumpua naisen vatsassa. Lapsi potkaisi ikään kuin tervehdykseksi ja Remus hymyili yllättyneenä.

Samassa takaovi kävi kun Bill ja Fleur astelivat pihalle Dominiquen, Louisin ja Victoiren kanssa. Kaikki tervehtivät taas heitäkin ja alkoivat lopulta istuutua pöydän ääreen. Pöydän luona oli vielä neljä tyhjää paikkaa.
”Ketkäs vielä puuttuvat?” Fred kysäisi. ”Pahempi puoliskoni, Percy, Kalkaros ja -?”
”Ai etkö ole kuullut? Charliekin on tulossa”, rouva Weasley totesi.
”Charlieko? Mitä? Se työholisti saatiin pois Romaniasta?” Fred henkäisi ja samassa joku tarttui häntä nipistäen niskasta.
”Kuulin tuon”, Charlie totesi virnistäen ja tervehti kaikkia paikallaolijoita istuuduttuaan paikalleen.
”Percy ja George vielä –”
”Täällä ollaan”, kuului Georgen vastaus takaovelta kun hän asteli Percyn perässä ulos pyyhkien tuhkaa päältään.
”Oi voi, olisi pitänyt siivota se takkakin”, rouva Weasley sanoi ja George heilautti kättään merkiksi, ettei se haitannut. Percy suuteli äitiään poskelle ja George meni sekoittamaan nyrkillään Fredin päälakea.

Juuri kun kaikki olivat taas rauhoittuneet tervehdyksiltään ja rouva Weasley oli loihtinut suuren padan pöydän keskelle, kuului vielä yksi vaimea poksahdus. Kaikki kääntyivät katsomaan kun Kalkaros, ainoa niin mustassa asusteessa ja hiuksista juuret hiukan harmaantuneina, asteli paikalle.
”Anteeksi, että olen myöhässä”, hän totesi ja vilkaisi siskon tyttäreensä ja pieni hymyn häivä vilahti hänen kasvoillaan.
”Ei se mitään, emme olleet ehtineet vielä aloittaa”, herra Weasley sanoi ja Kalkaros istuutui viimeiselle tyhjälle paikalle, Adaran vasemmalle puolelle, Siriusta vastapäätä.
”Musta, sinun on turha yrittää mitään, näin jo Severuksen torahammasfrisbeen käsissäsi”, Kalkaros totesi kuin olisi maininnut miten hyvä sää tänään oli. Sirius kohotti kulmakarvojaan ja näytti tyttärelleen viatonta naamaa.
”En tiedä mistä hän puhuu”, Sirius totesi ja hänen käsivartensa liikkui aavistuksen pientä Severusta kohti ja Severus nappasi vaivihkaa jotain taskuunsa.
Adara pudisteli päätään isälleen ja he alkoivat nauttia rouva Weasleyn tekemästä lihapadasta.

”No, miten aiotte saada kaikki King’s Crossille ensi viikolla?” rouva Weasley kysäisi jossain vaiheessa ruokailua.
”Eivätköhän he kaikki huolehdi omista lapsistaan, Molly”, Sirius totesi.
”Minusta olisi vain ollut mukavaa että menisitte kaikki yhdessä koko perheen voimin”, rouva Weasley totesi.
”Kolmetoista aikuista ja kaksitoista lasta samaan kyytiin? Mehän valtaisimme Poimittaislinjan sillä määrällä”, Sirius totesi.
”Ja mitä perheeseen tulee”, Adara aloitti. ”Minä ja Draco emme ole teille mitään sukua, eikä liiemmin Siriuskaan.”
”Yhtä tärkeitä olette että voisittekin olla – ja olettehan te jotain kaukaista sukua Arthurille”, rouva Weasley totesi topakasti. Dracon posket punehtuivat kohteliaisuudesta ja Adara virnisti itsekseen.

”Onko opetussuunnitelma jo valmis alkavalle lukuvuodelle, Sirius?” Remus kysäisi. Sirius pureskeli ruoan loppuun ja nielaisi.
”Kutakuinkin, jouluun asti kaikki on valmiina. Ajattelin viimeistellä kevätlukukauden sitten talven aikana”, Sirius totesi ja ojensi Remukselle paperin, jonka otsikkona oli Pimeyden voimilta suojautumisen opetussuunnitelma.
”Tein pieniä korjauksia aiempiin vuosiin. Mielestäni möröt kuuluisi opiskella jo ensimmäisinä vuosina, sillä jokaisessa velhoperheessähän niihin törmää”, Sirius totesi.
”Kunhan et pelottele oppilaitasi kuoliaaksi”, Remus totesi ja Sirius naurahti.
”Vain luihuiset mörköä pelkääv- sori, Draco”, Sirius sanoi ja kaikki – mukaan lukien Draco – nauroivat.

Kun kaikki olivat saaneet pääruoan syötyä ja alkoivat nauttia tuoreesta omenapiirakasta ja suklaakakusta, rouva Weasley huokaisi tyytyväisenä.
”Mitä nyt, kultaseni?” herra Weasley kysyi.
”Ajattelinpahan vain, kuinka hienot perheet lapsemme ovat saaneet… Ron, Fred, Ginny, Bill… Charlie, Percy ja George vielä niin voin kuolla maailman onnellisimpana”, rouva Weasley totesi. Jokin tarttui Percyä kurkusta ja hän alkoi yskiä. Fred vilkaisi häntä pirullisesti hymyillen.
”Pitäisikö meidän tietää jotain?” herra Weasley kysyi kohottaen kulmiaan.
”Ei!” Charlie ja Percy parkaisivat yhtä aikaa, vilkaisivat toisiaan ilmeillä jotka ilmaisivat: mitä, sinäkin -?!
”Minä näin Percyn ja Penelopen taas yhdessä, ministeriössä!” Fred huudahti heti.
”FRED!” Percy huudahti. Charlie oli lehahtanut punaiseksi.

”Sepä ihanaa, kultaseni!” rouva Weasley hihkaisi. ”Mutta mikäs Charliella on?”
”No… tuota… itse asiassa –” Charlie kakoi.
”Oletko sinäkin löytänyt jonkun?” rouva Weasley kysyi ja Charlie lehahti punaisemmaksi.
”Jotain sinne päin”, hän mutisi.
Rouva Weasleyn ilolle ei ollut rajaa kun Charlie lopulta tunnusti että hänellä oli ollut jo kuusi kuukautta tyttöystävä – joka oli nyt hänelle raskaana.
George pysytteli hiljaa ja söi jälkiruokansa loppuun.

Lopulta Rose, Hugo, James, Albus, Lily, Dominique, Louis, Severus ja Sirius menivät sisälle viettämään omaa aikaa, kun aikuiset – ja täysiän saavuttaneet Arthur, Ted ja Victoire, jäivät ulos nauttimaan kermakaljaa ja tuliviskiä. Kalkaros oli hiljainen kuten aina joten Adara puhutteli häntä hetken aikaa Dracon kanssa. Silti Kalkaros oli ensimmäinen juhlista lähtijä, ehkei hän vieläkään ollut sopeutunut kaikkien seuraan... Hän kuitenkin vaikutti paljon rentoutuneemmalta kuin aiemmissa tämän kaltaisissa juhlissa ja kävi jopa hyvästelemässä Siriuksen ja Severuksen. Adara hymyili itsekseen ja katsoi pikaisesti Georgea joka kulautti juuri tuliviskinsä loppuun. Georgen juominen oli lisääntynyt ajan myötä.

Adara tarkasteli Harrya ja Ginnyä jotka pitelivät toisiaan kädestä. He eivät olleet muuttuneet paljoa lainkaan siitä mitä he olivat Tylypahkan lopulla. He rakastivat toisiaan ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja Ginnyn vahva luonne piti Harryn poissa ongelmista – ainakin useimmiten. Harry oli nykyään aurori ja huispausmestari, Ginny taas oli taikaministeriössä taikalain säädäntöjen osastolla.
Sitten Adaran katse kääntyi Remukseen ja Tonksiin. He vaikuttivat tavallista iloisemmilta kuultuaan Tedin ja Victoiren suhteesta. Sitähän he olivat aina toivoneet Tedille, mukavaa ja hyväsydämistä tyttöä. Ted oli osoittanut kiinnostusta astronomiaan, kun Remus taas oli eläkkeellä ja Tonks omisti puolet huispauspuodista Ronin kanssa.

Pian Adara katsoi Ronia ja Hermionea, jotka olivat koko joukosta ne, joihin aika ei ollut vaikuttanut paljoa nimeksikään. Hermione oli yhtä fiksu ja vahva kuten aina ennenkin, ja Ronin seurassa itsepäinen kuin härkä. Ron oli yhä se Hermionen tahtoihin alistuva, mutta helposti suutahtava poika kuten ennen. Ron piti huispauspuotia yllä ja Hermione oli taikasauvojen valmistaja.
Sitten Adara katsoi Frediä ja Angelinaa, jotka olivat juuri ruskettuneet lomalla. Fred piti yhä pilapuotia Georgen kanssa, kun Angelina oli Adaran, Harryn ja Oliver Woodin kanssa huispauksen maajoukkueessa.

Sitten Adara tarkasteli itseään. Jos joku olisi hänelle kaksikymmentä vuotta sitten sanonut, että hänen ja Georgen suhde ei kestäisi loputtomiin, ja että hän päätyisi yhteen Dracon kanssa, menisi tämän kanssa naimisiin, saisi hänen kanssaan lapsia… Adara olisi nauranut sydämensä kyllyydestä. Nyt hän nauroi sydämensä kyllyydestä Dracon kanssa, silkasta onnestaan. Hän ei ollut koskaan ollut niin onnellinen, kuin hän oli nyt. Joka aamu hän heräsi Dracon vierellä ja kiitti katse taivaassa, että hän törmäsi Dracoon sinä eräänä iltana. Draco oli myös ministeriössä, kun Adara oli jo toista kertaa äitiyslomalla eikä minkään työn teosta olisi pitkään aikaan tietoa – Oliver Woodin kiusaksi.
Draco huomasi Adaran katseesta että tämän ajatukset harhailivat. Hän tarttui vaimoaan kädestä ja painoi suukon tämän kämmenselälle.
Adara havahtui ja hymyili.

”Miten Lucius ja Narcissa voivat, Draco?” Remus kysyi ja Draco havahtui vuorostaan, tuijottamasta vaimoaan. Remus oli aina ollut se joka oppi sopeutumaan parhaiten kaikkien kanssa, jopa entisten vihollisten. Lucius ja Narcissa eivät olleet poikkeus.
”Hyvinhän he. Äiti ehdotti että muuttaisimme Malfoyn kartanoon asumaan, mutta viihdymme ihan hyvin Godrickin notkossa”, Draco vastasi.
”Olemme ainakin Harryn ja Ginnyn lähellä jos tarvitsemme lasten vahtia ja toisinpäin”, Adara sanoi. ”Vaikka olen varma, että Narcissa auttaisi meitä mielellään lasten kanssa”, hän lisäsi.
”Usko pois, minä viihdyn paljon paremmin Godrickin notkossa kuin Malfoyn kartanossa”, Draco sanoi. Adara nyökkäsi. Olihan heillä aikaa asua Malfoyn kartanossa; Dracohan oli ainut Malfoy-suvun perijä. Kuten Adarakin Mustan suvun talon.

”Ja kun koittaa aika, että te olette tällaisia vanhoja ja raihnaisia kuin minä ja lapsenne ovat perustaneet perheen –” Sirius aloitti ja Adara katsoi häneen kysyvästi. ”- te voitte muuttaa Mustan taloon ja antaa lapsillenne Malfoyn kartanon. Pitäkää kartanoa tyhjänä sillä välin.”
”Tarkoitat siis, että minä ja Draco muutamme Mustan taloon kun sinä olet – kuollut?” Adara kysyi.
”Jotain sinne päin, en minäkään elä ikuisesti”, Sirius sanoi.
”Älä puhu tuolla tavalla, en anna sinulle anteeksi jos kuolet ennen minua”, Adara totesi.
”Se on isien tehtävä. Katsoa kun heidän lapsensa kasvavat aikuiseksi, perustavat perheen, ja kun lastesi aika on tulla isovanhemmiksi, vanhemmat kuolevat pois”, Sirius sanoi.
”Sirius, ei puhuta kuolemasta tällaisena perheiltana”, herra Weasley huomautti. Sirius pahoitteli ja hörppäsi hiljaa loput kermakaljastaan.

”Pitäisiköhän meidän jo lähteä? Lilyn nukkumaanmenoaika meni jo ajat sitten”, Harry totesi ja Ginny nyökkäsi. Pian siis Potterit lähtivät ajamaan kohti kotia. Ginny tuijotteli hajamielisesti katuvaloja heidän päästyään maalta kaupunkiin. Hänen päässään pyöri illan jäljiltä tuhat ajatusta.
Lopulta hän ei vain voinut pitää suutaan kauempaa kiinni: ”Adara ja Draco näyttävät hyvin onnellisilta.”
”Niinhän he tekevät”, Harry totesi.
”Eikö sinua enää haittaa, että Adara päätyi yhteen Malfoyn kanssa?” Ginny kysyi.
”Ei. Se on Adaran päätös kenen kanssa hän on. Ja vaikken minä aikoinani Malfoysta pitänytkään, tulemme ihan hyvin toimeen nykyään – vaikkemme me mitään parhaita ystävyksiä vieläkään ole…”
”Minusta George olisi –”
”Ginny, tästä on puhuttu…”
”Mutta kun George näyttää niin kurjalta nykyään!”
”Se ei ole Adaran syy”, Harry kuittasi.

Juhlat Kotikolossa jatkuivat. Lopulta Fred, Angelina ja nuori Arthur päättivät lähteä hormipulverilla kotiin. Asteltuaan oman kotinsa olohuoneeseen Angelina huokaisi: ”Äitisi ruoka oli erittäin ihanaa.”
”Kuten aina”, Fred totesi ja painoi suukon vaimonsa poskelle.
”Mikä jälkiruoka minä nyt muka olen?” Angelina kysyi hyväntuulisesti ja virnisti.
”Äiti, isä, menkää hotelliin”, Arthur totesi ja karkasi huoneeseensa virnuillen ennen kuin hänen isänsä ehti sanoa sanaakaan.

Pian heidän jälkeensä Kotikolosta lähtivät Fleur, Bill, sekä heidän kuopuksensa, pieni pisamanaamainen Dominique, keskimmäinen ja hyvin suloinen vaaleahiuksinen Louis ja yhtä vaaleahiuksinen ja sädehtivän kaunis Victoire.
”Oma koti kullan kallis”, Bill totesi simpukkamökkiin asteltuaan.
”Sirius yritti pussata minua”, Louis totesi happamana Victoirelle ja Bill kuuli heidän puheensa.
”Siriusko? Viimeksi sinua pussasi Severus?”
”Nimenomaan! En minä kestä jos minua pussailee noin moni ihminen! Inhoan poikia”, Louis huokaisi hyvin lapselliseen sävyynsä ja Fleur ja Bill nauroivat.

Kotikolossa Ted näytti harmistuneelta Victoiren lähdettyä ja rupesi ehdottelemaan Remukselle kotiinlähtöä.
Lopulta Remus ja Tonks myöntyivät ja lähtivät, hyvästeltyään vielä paikalle jääneet: herra ja rouva Weasleyn, Siriuksen, Hermionen, Ronin, Hugon, Rosen, Dracon, Adaran, Severuksen ja Siriuksen.

Remus laittoi viittansa naulakkoon ja huokaisi päästyään vihdoin kotiin.
”Hyvinhän sinä jaksoit tämän illan”, Tonks totesi ja halasi takaapäin miestään.
”Niin, jostain syystä tuollaiset perheillat vain lisäävät energiaani, vaikka edellisyönä olisi ollut täysikuu”, Remus totesi hymyillen.
”Sitä se perhe teettää”, Tonks totesi ja suukotti miestään poskelle, Tedin huutaessa yläkerrasta hyvän yön toivotukset.

Sillä välin herra Weasley oli painunut nukkumaan ja rouva Weasley alkoi siivota Hermionen kanssa pöytää tyhjäksi. Ron jutteli Dracon ja Adaran kanssa ja hänestä huomasi, että vuosia sitten Adaran ja Dracon avioiduttua syntynyt vaivautuneisuus oli tätä nykyä poissa. Ronia ei vaivannut enää puhua Dracon kanssa, vaan hän päinvastoin kiusasi Dracoa välillä kouluaikaisilla jutuilla, ja Draco keksi vastaiskuja ja lopulta kaikki kolme nauroivat.
”Pitäisikö meidänkin lähteä, Ron?” Hermione kysyi siivottuaan rouva Weasleyn kanssa loppuun. ”Rose ja Hugo alkavat olla väsyneitä.”
”Niinkö? Kai meidän sitten täytyy… Nähdään King’s Crossilla viimeistään”, Ron sanoi Dracolle ja Adaralle.
”Nähdään”, Adara sanoi Hermionelle ja nämä lähtivät lastensa kanssa autoon.

Peruutettuaan pois pihasta, Ron aukaisi suunsa: ”Ei Draco nyt niin paha ole kuin mitä joskus luulin.”
”Minähän sanoin sinulle niin alusta alkaen! Jo häissä minä sain tyrkkiä sinua kättelemään Dracoa”, Hermione sanoi ”mitäs minä sanoin”-tyyliin.
”Niin niin, olit jälleen oikeassa”, Ron totesi ja Hermione virnisti.
”Minähän olen aina oikeassa.”

Adara, Draco ja Sirius istuivat hetken vielä ruokapöydän ääressä, kun he totesivat, että oli aika palata kotiin.
”Minä menen etsimään kaksoset”, Draco totesi ja lähti sisälle. Hän ei halunnut rasittaa Adaraa liikaa. Sirius virnuili itsekseen katsellessaan Adaraa.
”Mitä?” Adara kysyi hämmentyneenä.
”Ei mitään… Mietin vain mihin tämä aika on oikein mennyt. Vastahan me törmättiin Rääkyvässä röttelössä ja sinä olit sellainen pieni hento tyttö ja –”
”Ja nyt olen iso, lihava pallo, joo joo, olen kuullut tämän”, Adara sanoi ja Sirius nauroi.
”En nyt ihan siksi meinannut sinua sanoa, mutta kai se käy noinkin”, hän totesi ja Adara esitti leikkisästi loukkaantunutta, kun Sirius myönsi että hän on lihava pallo.

”Sirius, Severus, aika mennä”, Draco sanoi löydettyään kaksoset olohuoneesta.
”Okei”, Sirius totesi ja voitti juuri Severuksen velhoshakissa – ties monettako kertaa, sillä Severus näytti hyvin happamalta. Draco hymyili pojalleen lohduttavasti ja hyvästeltyään rouva Weasleyn, he lähtivät poikien kanssa takapihalle.
”Lähdemmekö?” Draco kysyi Adaralta. Adara nyökkäsi hyväksyvästi, halasi pikaisesti isäänsä ja tämä auttoi hänet ylös tuolilta.
”Kohta voisit melkeinpä kieriä autolle”, Draco totesi ja Adara mulkaisi tätä mukamas vihaisesti, Sirius pidätteli naurua.
”Nähdään taas, Draco”, Sirius sanoi ja kätteli tätä.
”Näkemisiin”, Draco vastasi ja Adara, Severus ja Sirius menivät autoon. Sirius ja Severus olivat iloisia kun Fred, Angelina ja Arthur eivät olleet enää kyydissä: nyt heillä oli enemmän tilaa riehua.

Matkan ollessa vasta alullaan, Adara tunsi kirpaisun, jonka hän oli tuntenut ennenkin. Hän ähkäisi ja painoi kätensä vatsalleen.
”Adara? Mikä on?” Draco kysyi huolissaan ja yritti pitää katseen tiessä.
”Supistus”, Adara sanoi ja silitteli vatsaansa.
”Nytkö?!” Draco huudahti paniikissa.
”No nyt, nyt!” Adara sanoi. Dracon kasvoilla kävi hätääntynyt ilme, jonka Adara oli nähnyt vain kerran ennenkin, heidän ollessaan Malfoyn kartanolla, Adara viimeisillään raskaana. Ja kuten heidän tuurinsa saattoi arvata, Sirius ja Severus halusivat ulos maailmaan juuri silloin.

”Käännytään takaisin Kotikoloon, mennään hormipulverilla –”
”Hyvä idea, mennään jo”, Adara totesi ennen kuin Dracon lause ehti päättyä.
”Miksi me mennään takaisin?” Sirius ihmetteli ja Severuksen pää kurkisti Dracon ja Adaran välistä esiin.

Ja niin, sinä yönä syntyi Viola Malfoy.
Adara hymyili pienelle lapselleen ja huokaisi uupuneena. Draco tiesi tuosta huokauksesta, että Adara haluaisi varmasti vielä neljännen lapsen.
Eikä se Dracoa haitannut, hän oli valmis perustamaan vaikka kuinka suuren perheen, kunhan se oli juuri Adaran kanssa, ja siinä turvallisessa maailmassa, joka oli luotu suuren ja vaikean sodan kautta yhdeksäntoista vuotta sitten. Jos nyt ei ollut oikea aika lasten syntyä ja elää, niin ei sitten milloinkaan, sillä pahin oli ohi…

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Lizzy - 30.08.2008 15:38:57

Jei, epilogi on tullut!
Jaahas Draco ja Adara päätyivät sitten yhteen. Aika... yllättävää. Jotenkin minä säälin Georgea vaikka olenkin sitä mieltä, että Draco ja Adara kuuluvat yhteen. ::)
Ihana epilogi oli, kiitos. <33

Epilogista kiitellen, Lizzy.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Lily Potter - 30.08.2008 15:46:59

Ehkä mun olis sittenkin pitänyt jättää epilogi väliin.

Adara ja Draco?! *itkee lohduttomasti* Eijeijeijei.... Lily ei olisi saanut lukea tätä.

Kai se näinkin sit menee :-\ Hienosti kirjoitettu epilogi kuitenkin :)

Lily

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Neriah - 30.08.2008 15:54:47

Olen sanaton.

Siis oikeasti. Kaikki oli niin onnellisia, Adara ja Malfoy ovat naimisissa. George-parka on ainut, joka jäi yksin. Mutta parempi näin päin. Hyvin keksitty noi juhlat. Sait helposti kerrottua, mitä kaikille kuuluu.
Huomasin pari virhettä, muuten. Yhdessä vaiheessa Fredin ja Angelinan lapsi oli Arthur- ja sitten yhtäkkiä se oli George. Ja Adara oli ollut vain yhdellä äiteyslomalla, jos kerta lapset olivat kaksoset. Ei kahdella.

Ihanaan kohtaan jätit. Tuli sellainen onnellinen fiilis.
Nyt se sitten on lopullisesti ohi. Surullista.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Lunella - 30.08.2008 16:07:54

Voih... Niin ihana ja onnellinen loppu. Adara ja Draco lopulta kuitenkin päätyivät yhteen ja ihan hyvä niin. (: Ne kaksoslapset Sirius ja Severus. Söpöt nuo nimet<3
Noita ihmisiä oli niin paljon (varsinkin lapsia!) että melkein sekosin laskuissa. Niin suloista.
Georgen yksin jääminen jäi pännimään. Ihan törkeää. Mutta kaipa sekin löytää vielä joskus jonkun... (:
Arthurin autoinnostus oli huvittavaa luettavaa.
Ja tämä minun kommenttini on ihan sekava, ehkä lisään vielä jotain jos tulee mieleen, mutta nyt olen niin onneni kukkuloilla, ettei minusta saa tämän järkevämpää palautetta. (':

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: NeitiMusta - 30.08.2008 16:35:40

SIIS AIVAN IHANA LOPETUS!!!
Mä oon niin onnellinen, että Adara ja Draco on yhessä ja että niillä on lapsia. Ne oli niin söpöjä.
Hahmoi, lapsia ja aikuisia oli niin paljon, etten meinannu perässä pysyy ja aina välillä piti miettii, että kuka on kenenkin lapsi ;D ;D heh heh, hyvä minä!!! ;D
*taputtaa hillittömästi käsiään, hyppii ympäri huonetta ku hullu, virnistelee tyhmästi ja on todella onnellinen* Just vain sen pitikin mennä.
Kauheeta oli, ku Sirus puhu kuolemasta ;D Herra Isä. Mä vihaan sitä ,kun joku puhuu tollain. Siit vaan tulee surullinen fiilis :( Tää oli kyllä ihan äly hyvä. Koko ficci, enbkä voi käsittää, miten voit olla noin hyvä.

Lainaus

Ja kun koittaa aika, että te olette tällaisia vanhoja ja raihnaisia kuin minä ja lapsenne ovat perustaneet perheen –” Sirius aloitti ja Adara katsoi häneen kysyvästi. ”- te voitte muuttaa Mustan taloon ja antaa lapsillenne Malfoyn kartanon. Pitäkää kartanoa tyhjänä sillä välin.”
”Tarkoitat siis, että minä ja Draco muutamme Mustan taloon kun sinä olet – kuollut?” Adara kysyi.
”Jotain sinne päin, en minäkään elä ikuisesti”, Sirius sanoi.
”Älä puhu tuolla tavalla, en anna sinulle anteeksi jos kuolet ennen minua”, Adara totesi.
”Se on isien tehtävä. Katsoa kun heidän lapsensa kasvavat aikuiseksi, perustavat perheen, ja kun lastesi aika on tulla isovanhemmiksi, vanhemmat kuolevat pois”, Sirius sanoi.
”Sirius, ei puhuta kuolemasta tällaisena perheiltana”, herra Weasley huomautti. Sirius pahoitteli ja hörppäsi hiljaa loput kermakaljastaan.

Ihana kohta, kauheeta vaan aatella et Sirius kuolis.

Lainaus

”Onko opetussuunnitelma jo valmis alkavalle lukuvuodelle, Sirius?” Remus kysäisi. Sirius pureskeli ruoan loppuun ja nielaisi.
”Kutakuinkin, jouluun asti kaikki on valmiina. Ajattelin viimeistellä kevätlukukauden sitten talven aikana”, Sirius totesi ja ojensi Remukselle paperin, jonka otsikkona oli Pimeyden voimilta suojautumisen opetussuunnitelma.
”Tein pieniä korjauksia aiempiin vuosiin. Mielestäni möröt kuuluisi opiskella jo ensimmäisinä vuosina, sillä jokaisessa velhoperheessähän niihin törmää”, Sirius totesi.
”Kunhan et pelottele oppilaitasi kuoliaaksi”, Remus totesi ja Sirius naurahti.
”Vain luihuiset mörköä pelkääv- sori, Draco”, Sirius sanoi ja kaikki – mukaan lukien Draco – nauroivat.

Nauroin tässä ja olin myös sillain et : WTF. Onks Sirius muka opettajana?? Olin ihan et : ei voi olla totta, ei oo *virnistelee ja pudistelee päätään*- vai voiko? *katsoo kulmat koholla tietokoneen ruutua*. On se hahahahahahhhhh.

Lainaus

Ja niin, sinä yönä syntyi Viola Malfoy.
Adara hymyili pienelle lapselleen ja huokaisi uupuneena. Draco tiesi tuosta huokauksesta, että Adara haluaisi varmasti vielä neljännen lapsen.
Eikä se Dracoa haitannut, hän oli valmis perustamaan vaikka kuinka suuren perheen, kunhan se oli juuri Adaran kanssa, ja siinä turvallisessa maailmassa, joka oli luotu suuren ja vaikean sodan kautta yhdeksäntoista vuotta sitten. Jos nyt ei ollut oikea aika lasten syntyä ja elää, niin ei sitten milloinkaan, sillä pahin oli ohi…

Aivan loistava lopetus... ;D ;D ;D

P.S. Jää vähän haikee olo, koska tää oli nyt tässä :( Ei enään Adaraa, ei mitään. :'( :'( :'( :'( :'( :(

<3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Musta-Anturajalka - 30.08.2008 17:40:30

Noniin! vau!

Kivasti kirjoitettu epilogi. Kaikki ovat tosiaan onnellisia. Onpahan paljon perheitä näin. :D
Paitsi George.. Häntä kävi kyllä sääliksi.. :/ Mutta eiköhän hänkin jonkun tytön itselleen löydä. ;)

Oli niin paljon nimiä, että sai oikein miettiä, että "ai kuka tuo onkaan" yms.. :D Mutta ei se kirjoittajasta johtunut. :)
Luulisin. :)

Ihana lopetus tässä! Syntyi vielä yksi lapsi ja kaikkea.
Nyt se on niinkuin ihan ohi.. Tuntuu jännältä. :D

En osaa oikein sanoa muuta.. Mutta pidin todella! Kiitos vieelä kerran tästä, Fubuki.

-Musta-Anturajalka

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Cirilla - 30.08.2008 18:41:07

Ensin olin että "MITÄ?!?!" :o
Mutta sitten olin että "awwww".
Salaa toivoinkin, että Draco ja Adara voisivat olla yhdessä ::)
Mutta epäselväksi jäi tuo Georgen tilanne.
Olisin tahtonut tietää, mitä hänelle ja Adaralle kävi.
Vai eikö se vain toiminut?
Ja miksei George ja Adara voineet jutella tuossa epilogissa?
Se olisi selvittänyt lukijoille Georgen tunteita ja sitä, mitä Adara tuntee Georgea kohtaan.
Ja miksi George joi?

Paljon jäi todella epäselväksi..

Huomasin joitain pilkkuvirheitä (liikaa pilkkuja tai pilkku oli pois)
ja joitain yhdyssanavirheitä/kirjoitusvirheitä.
Mutta en ottanut niitä talteen, koska ne eivät sinänsä haitanneet.

Hmm..
Epilogi oli erittäin hyvä ja tykkäsinkin siitä todella paljon.
Tosin noita edelläolevia kysymyksiä mietin ja ihmettelin. ???
Olisin halunnut vastauksia.
Mutta siis..
Ihanaa kun olit kirjoittanut pidemmän epilogin verrattuna lukuihin.
Oli todella ihana lukea<3
Kiitos

Olisiko tässä sinulle tarpeeksi pitkä kommentti? ;)
Tiedän että rakastat niitä ;)
(tai en oikiasti tiedä, tahdoin vain sanoa noin) ;)
Tämä ficci on ollut yksi lemppareistani.
Aww<3 Olen rakastunut<3

Ihanaa että jaksoit kirjoittaa<3

Kiitos kiitos kiitos<3

Cirilla Kiittää Kuittaa 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Inviere - 30.08.2008 19:12:15

Ihana epilogi! Adara/Dracoa, awwwws!!! Kiitos kiitos kiitos!!!!!!!!!!

Ihanaa Fubuki, rakastan tätä ficciä!! <3 <3 <3 *halirutistus*

~Lily, joka ei pysty sanomaan mitään järkevää

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Lokitar - 30.08.2008 19:18:56

Heheh, Lily taitaa olla ainoa pettynyt :D

Neriah, joo, lapsi meinas eka olla George mutta muutin mieleni, kiitos kun huomautit ;)
Servetti, minun mielessäni George löytää kyllä varmasti jonkun, onhan hän sentään ybersöpö punapää ;)
NeitiMusta, kiva kun tykkäsit :D
Kelmikiti, Georgen ja Adaran välit selviää toisessa epilogissa ;)
Cirilla, osaan kysymyksistäsi tulee vastaukset toisessa epilogissa :)
Darth Lily, eipä kestä :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Mya Musta - 30.08.2008 19:51:53

Lily ei ole ainut pettynyt, olisi ollut niin hienoa kun Adara ja George olisi mennyt naimisiin ja saanut ihania pieniä punapäisiä lapsia ::)
mutta sopivathan adara ja dracokin yhteen ihan ok, mutta jotenkin tuo silti häiritsee.. ja georgen juominen taitaa liittyä adaraan, eikö niin?
väsyin kesken kirjoittamisen, enkä jaksa laittaa isoja kirjaimia ;D
epilogi I oli muuten tosi hyvä, siriuskin on päässy opettajaks <3 ja muutenki menee ihan hyvin, ois sekin tietysti hienoo jos se löytäis jonku naisystävän, että olis edes vähän seuraa, eihän se sitä tarkota että sen täytyis rakastaa sitä niinku violaa........ ja muutenkin on siis ihan hienoa, että porukoilla menee hyvin, arthurkaan ei ole muuttunut yhtään:

Lainaus

”Onko tuo Volvo?” herra Weasley kysyi innoissaan autosta ja oli jo nousemassa ylös kun rouva Weasley painoi tämän takaisin istumaan.
”Tutki autoa vasta ruokailun jälkeen!”

Samassa toinen auto pysäköi pihaan ja Ron, Hermione, sekä heidän lapsensa Hugo ja Rose astuivat ulos autosta. Ron ja Hermione tervehtivät ensin illan isäntää ja emäntää, sitten Harrya ja Ginnyä, sekä lopulta Siriusta. Lily ja Hugokin saivat lämpimät halaukset isovanhemmiltaan ja riensivät sitten Jamesin, Albuksen ja Lilyn luo.
”Onko tuo BMW?!” herra Weasley huokaisi ja oli taas nousemassa ylös, mutta rouva Weasley painoi tämän takaisin.

repesin ;)

adaran ja georgen jututuokion puuttuminen tosiaanki häiritsi, koko ajan tuli toivottua, että nyt ne menee tuonne jonnekkin juttelemaan, ja sitten ne huomaa edelleenkin rakastavansa toisiaan ja sitten ne palaa muiden joukkoon ja adaran ilmoitta ottavansa eron ja.... menikö vähän yli? väsynystä voi syyttää ;D

Laita pian se toinen epilogi ; //// tahdotaan saada vielä vastaukset viimeisimpiin kysymyksiin

Mya

ps. epilogin pituudesta plussaa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Dizzy - 30.08.2008 20:01:50

Loistava lopetus loistavalle ficille!^^ Mutta toinenkin epilogi... IHANAA, se ei loppunutkaan vielä. :)
Muutamia virheitä löysin, mutten jaksa nyt enää etsiä niitä.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Lily Potter - 31.08.2008 11:05:28

Noo, en mä varsinaisesti pettynyt ole, Adara ja George olis vaan ollu parempi pari. Muttamutta, minä elän tämän kanssa ;)

Sitäpaitsi, Adara/Seve olis ollu vielä parempi... XD<---- Lily! Se on Adaran SETÄ! *läimii itseään*

Lils

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Cirilla - 31.08.2008 12:51:27

Haha :D
Et aio koskaan lopettaa tätä :D
Tulee aina vain uusi epilogi :D
Anteeksi oli vain pakko sanoa :D
Olen nimittäin juuri sellaisella tuulella :D

Hihi :)

Hihittelevä Cirilla poistuu 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Katikka - 31.08.2008 13:58:27

Eiiiiikä, se loppui. Mitä mä nyt luen : D

Lisää epilogeja kehiin? 8) Ehkä sä kirjottelet tästä tarinasta vielä pitkään spin-offeja? :)
Rakastan tämän tarinan Severusta <3 Syön Sevvien. Kirjoitat siitä niin ihanasti.

Mitenkähän pystyn enää lukemaan kirjaa ku etin aina niistä Adaraa? :D

Virheitä en löytäny, olis kiva vaan kuulla Georgen tunteista. Kräääkh, en mä keksi mitään rakentavaa :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Slytherin - 31.08.2008 14:19:07

Ihana 8)

I'm dyin' to hear the reason miksi Adara ja Draco ovat yhdessä Adara/georgen sijasta :o vaikka näin on kivempi :D
Ooh, haluan selityksiä joka asiaan !

Voi gosh, odottelen puhettaaah :D

Viola Malfoyn syntymä oli ihanasti kuvailtu. Silleen Ja niin näin tapahtui eikä Rankan ja kivuliaan yön jälkeen... :D

<3

Lainaus

; Dracohan oli ainut Malfoy-suvun perijä. Kuten Adarakin Mustan suvun talon.

Adara ei ole ainoa Mustan suvussa oleva ? Siriushan on elossa vielä ? :D

Menin ihan sekaisin lapsissa, kuten kirjankin epilogissa. Varsinkin kun kaikki oli elossa.

Minä teen varmaan jonkun pienen sukupuun niin ymmärrään kuka on kenen :D

Ymmärsinkö oikein Luis on tyttö ? :o

Ookrau, nimet oli kivoja, ja Severuksen käytöskin.
Fleurin ja Billin lasten nimet realistisia - kiitos siitä :D

<3 Epilogi2 ja puhe ?

/ Muoksikas Muoksi. Rakastin myös niitä Arthurin "Onko tuo BMW!?"-juttuja :o pystyn kuvitteleen :D

Ja hupsia, olen minä toope, kiitos kohteliaisuudesta.

Osaankirjoittaa.Com käykää ihmeessä -.-

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: eskimopuikko - 31.08.2008 14:27:03

Tää oli ihana!!! <3 Kaikki on niin onnellisia ja iloisia ja sitten vielä ku adara ja draco on naimisissa...tuli tunne että haluun itekkii josku olla ku molly ja arthur :D
haluun kovasti tietää mitä adaran ja georgen välillä tapahtu ja miten draco pääty adaran kanssa yhteen elikkä epilogi II:sta odottelen innolla ;D

musta ois kiva jos adara ja draco muuttais kartanolle :)

~Eskimopuikko~

(tulipas tästä jotenkin sekava ::))

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Lokitar - 31.08.2008 17:18:50

Mya Musta, Adara ja George taas yhteen? toiveajattelua ;)
Cirilla: hihi
Slytherin: Tarkoitin tietysti että Adara on Siriuksen ainoa perillinen, kuten Dracokin Luciuksen ja Narcissan, koska he ovat ainoat lapset, senkin toope :D
eskimopuikko, se päätös että mihin Draco ja Adara muuttivat, taitavat jäädä lukijan mielikuvituksen varaan :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: jjemsie - 31.08.2008 17:48:58

Toi alko tosi hyvin. Odotukset oli todella korkeella ja mä laitoin semmosta kivaa tunnelmamusiikkiakin taustalle. Heti alussa hajosin ihan totaalisesti.

Lainaus

”Onko tuo Volvo?” herra Weasley kysyi innoissaan autosta ja oli jo nousemassa ylös kun rouva Weasley painoi tämän takaisin istumaan.

Niin Arthuria. Pystyin kuvittelemaan tuon ilman minkäänlaisia vaikeuksia ja räkätin itsekseni kyyneleet silmissä ja siinä välillä yksien. Ja eikä siinä vielä kaikki.

Lainaus

”Onko tuo BMW?!” herra Weasley huokaisi ja oli taas nousemassa ylös, mutta rouva Weasley painoi tämän takaisin.

Tuo aiheutti entistä pahemman repeämisen, oikeasti nauroin ihan täysillä. Tästä voimme päätellä, että alku oli aivan mahtava. Luin nopeasti eteenpäin ja odotin innolla milloin Adara ja George tulisi. Ei varmaan syytä mainita, että minulta putosi silmät päästä kun sieltä tulikin Draco. Silloin virne hyytyi ja pieni kiroustulva pääsi ilmoille. Miksi, miksi ihmeessä Adara ja George ei voinu pysyä yhdessä? Ja Georgesta vielä joku juoppo. Mur. Oikeasti suututti. Minä kun odotin A/G:tä.

Lainaus

”Musta, sinun on turha yrittää mitään, näin jo Severuksen torahammasfrisbeen käsissäsi”, Kalkaros totesi kuin olisi maininnut miten hyvä sää tänään oli. Sirius kohotti kulmakarvojaan ja näytti tyttärelleen viatonta naamaa.

Tuo kohta ja sitä edeltävä Percyn, Charlien ja Georgen tulo oli lieventäviä kohtia, ne kohdat saivat taas nauramaan ja unohtamaan harmin. Pystyin kuvittelemaan Siriuksen tekemässä juuri tuollaista kepposta ilman minkäänlaisia ongelmia, se on juuri tämän hyvä puoli - on helppo kuvitella tilanteet päässään elokuvatyyliin, koska ne ovat niin luonnollisia ja aitoja.

Lainaus

Rouva Weasleyn ilolle ei ollut rajaa kun Charlie lopulta tunnusti että hänellä oli ollut jo kuusi kuukautta tyttöystävä – joka oli nyt hänelle raskaana.

Tuo oli jo vähän outoa, tyttöystävä raskaana eikä Charlie ole vielä kertonut kenellekään, oliko lie edes ollut ajatellut kertoa tuolloin? Tai siis yleensähän tuollaiset uutiset kerrotaan heti eikä vasta sitten kun on pakko. Jotenkin tuo kohta vain häiritsi vähän. Ja nyt tämä saa meikäläisen vaikuttamaan pilkunviilaajalta ja ärsyttävältä nipottajalta. Damn. No, mutta oli tuostakin taas ihan pakko huomauttaa.

Nyt näitä quoteja tulee enemmän kuin laki sallii, mutta kai se annetaan anteeksi?

Lainaus

”Ei mitään… Mietin vain mihin tämä aika on oikein mennyt. Vastahan me törmättiin Rääkyvässä röttelössä ja sinä olit sellainen pieni hento tyttö ja –”
”Ja nyt olen iso, lihava pallo, joo joo, olen kuullut tämän”, Adara sanoi ja Sirius nauroi.

Kerroinko, että nauroin Arthur-kohdissa? No, jos minä niissä nauroin tai repesin, niin tässä minä vähintään hajosin ihan totaalisesti. Ihanaa isä-tytär-läppää, joka saa nauramaan ja awwittelemaan. Tuokin oli helposti kuviteltavissa ja varsinkin myöhempi kohta, jossa Draco puhui jotain autolle kierimisestä. En lainaa sitä nyt tähän ollenkaan, sillä näitä lainauksia taitaa olla jo vähän liikaa.

Kokonaisuudessaan tämä epilogi oli hyvä, vaikka harmittikin tuo Dracojuttu. Tietysti kirjoittajalla on aina oikeus päättää mitä kirjoittaa, minä vain satun olemaan yksi pieni lukija muiden joukossa, jolla on paha tapa ylireagoida ja eläytyä ehkä hieman liiaksikin. :D Mutta siis suuri kiitos tästä epilogista. Onko siinä toisessa jotain syvennystä tälle, vai onko se tyyliin vaihtoehtoinen loppu?

Sitä toista odotellen
-jennimur

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Amy Malfoy - 31.08.2008 19:34:42

Oi ihanaaa Adara/Draco ja onnellinen loppu!! <3 ihanaa :D
Jäi vain mietityttämään, että miten ne lopulta sitten päätyivätkään yhteen ja mikä sai Adran ja Georgen "eroamaan" (Mikä oli minusta hyvä asia! :) )

Mutta toista epilogia odotellessa :D (montakohan niitä on vielä tulossa *hieroo käsiään odottavaisesti yhteen*)

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Lauren - 31.08.2008 20:24:22

Heh, laitoit tän vihdoin! Toinen epilogi? Jipii!
En oikeen tykänny kun Adara pääty yhteen Dracon kanssa. Mutta ihanat nimet niiden lapsilla on, Sirius ja Severus. Ja Viola, ei pidä unohtaa.
Ja nyt en keksi muuta kommentoitavaa.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Cirilla - 31.08.2008 20:43:54

Tuli vain tuossa mieleen Slytherin kirjoituksesta,
koska kirjassahan Harry perii Siriuksen talon
niin eikö Harrykin voi periä sitä taloa? ::)

Tai siis voisi, jos Sirius testamenttaisi sen.
Olenko minä ihan väärässä? ::)

Cirilla 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Lumos - 01.09.2008 07:45:41

Adara</3 George : (((((

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Lokitar - 01.09.2008 08:14:38

jennimur, sori jos odotit A/G:tä noin hirveästi :D no, aina ei voi voittaa
Amy Malfoy, se selviää toisessa epilogissa
Lauren Swann, ai sinäkään et tykännyt A/D:stä? Pitäisköhän laittaa gallup pystyyn että kumman kanssa Adaran ois pitänyt olla
Cirilla, mehän ollaan jo kerran kurkistettu Siriuksen testamenttiin ja Adara peri silloin sen talon ;) enkä usko että Harrya kauheasti innostaisi muuttaa Kalmanhanaukiolle
Lumos, :(

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Lily Potter - 01.09.2008 13:28:07

Kannatan Gallupia! :D

Anteeksi offi, tänään en enää offaa (ainakaan paljon).

Lils

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 30.8: Epilogi
Kirjoitti: Cirilla - 01.09.2008 21:49:05

Haha :D
Kiitos Fubuki kun korjaat :D
Tiesin jo edellistä vastausta kirjoittaessani että kysymys on pöljä :D
Minkäs sillee mahtaa, että haluaa tarkistaa ;)

Hyvä minä!
Olen paras :D :D :D

Cirilla 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.9: 2. Epilogi
Kirjoitti: Lokitar - 02.09.2008 00:24:56

A/N: Taidan pitää loppupuheen sittenkin vasta 2. epilogin jälkeen, koska en jaksa nyt sitä kirjoittaa ;D Tässä siis, miten Adara ja Draco löysivät toisensa (taas xD):

VIISI VUOTTA MYÖHEMMIN SODASTA

Oli kulunut päivälleen viisi vuotta Voldemortin kukistumisesta, Voldemortin kuolinpäivästä ja rauhan saapumisesta velhomaailmaan.
Oli velhojen virallinen juhlapäivä. Aika jolloin juhlittiin koko viikko ja kaikki työt pysäytettiin vain sen juhlan vuoksi. Maljoja, kolpakoita ja laseja kilauteltiin yhteen ja ihmiset huusivat: ”HARRY POTTERILLE! FEENIKSIN KILLALLE! ALBUS DUMBLEDORELLE!”, niin kauan että kaikki joilla oli osansa sodan voittoon oli lueteltu. Eräs näistä osallisista istui paraikaa baaritiskillä ja hyvästeli adoptioveljensä joka lähti ystävänsä Dean Thomasin ja Lee Jordanin kanssa jatkamaan juhlia muualle. Adara hymyili Seamusin loittonevalle selälle ja kuuli korkean vihellyksen eräästä baarin nurkasta. Hän kääntyi ja näki jo kaljuuntuneen, harmaantuneen vanhan Aberforthin ja monia muita velhoja ja noitia nostamassa juuri maljoja.
”ADARA MUSTALLE!” Aberforth huudahti. Adara hymyili ja nosti lasiansa heille. Hän ei edes muistanut monettako kertaa hän nimensä kuuli sinä iltana musiikin seasta.

Kauan sitten muurin suojakseni rakensin,
ettei kukaan näkisi
minun sieluuni
Tahdoin olla vahva,
ja peittää kipuni
Mutta samalla myös kätkin
kaikki tunteet sisääni

Seamusin lähdettyä hän istui nyt yksin. Harry vietti aikaansa raskaana olevan Ginnyn kanssa ja Hermione ja Ron olivat häämatkalla ja Weasleyn perheestä muut olivat omissa piireissään. Adara oli kaveriporukastaan nyt ainoa joka oli yksin. Adara hörppäsi loppuun juomansa ja mietti mitä hän tekisi. Lähtisikö hän vain kotiin? Vaikka oli juhlaviikko?

Saranat ruostuneet
ovat portin sulkeneet,
oven salvanneet
ja kauniin linnun kahlinneet

Adara huokaisi ja tilasi toisen lasillisen. Ehkä hän liittyisi erääseen pöytäseurueeseen johon kuuluivat Lavender Brown, hänen miehensä sekä Annie ja hänen pikkuveljensä. Annie oli nostanut Adaralle aiemmin maljan ja kiittänyt tätä jo tuhannen kerran hänen henkensä pelastamisesta. Annie ei ollut enää se pieni arka puuskupuh, vaan vahva ja temperamenttinen nainen. Aika teki niin paljon. Samassa Adara tunsi pienen sormen kosketuksen olkapäällään ja pienen yskähdyksen, joka selvästi pyysi huomiota. Adara kääntyi yskähdyksen suuntaan eikä ollut ensin uskoa silmiään.

Tahdon saattaa
matkaan lintuni,
antaa sen lentää sinun luoksesi.
Siivet kantaa pienen lintuni.
Ja jollei kanna…
otathan kiinni?

”Draco?”
”Adara.” Adara laski juuri nostamansa lasin pöydälle ja halasi toverillisesti miestä.
”Merlin, en yhtään osannut odottaa tällaista yllätystä!”
”Usko pois, en minäkään”, Draco sanoi ja hymyili. ”Saanko istuutua seuraksi?”
”Tietysti”, Adara sanoi ja siirsi farkkutakkinsa pois viereiseltä tuolilta. Draco istuutui ja tilasi juoman.
”Oletko ollut täällä koko illan yksin?” hän kysyi.
”Ehen. Täällä olivat vielä hetki sitten Seamus, Dean Thomas, Neville Longbottom, Lee Jordan, Susan Bones ja Padma Patil. Taisin nähdä Pansy Parkinsoninkin tuolla suunnassa”, Adara sanoi ja osoitti jonnekin baarin perälle. Draco ei kääntynyt katsomaan vaan näytti pikemminkin siltä, ettei mikään muu voisi olla yhtä hirveää kuin nähdä Pansy siellä.

Luulin, etten pääse
enää koskaan palaamaan
aikaan jolloin
pystyin vielä portin avaamaan.
Mutta yllättäen saavuit
sinä kanssa avaimen.
Lupaa kysymättä
mursit kahleet, hymyillen.

”Entäs itse, aioitko olla täällä yksin?” Adara kysyi.
”Ajattelin vain poiketa ottamaan lasillisen. On sentään juhlaviikon toinen päivä.”
”Tänään on hiukan vähemmän eloa kuin eilen. Näitkö millainen ihmistulva Tylyahossa oli eilen sen ilotulituksen takia?”
”Joo, olin siellä. Ehkä ihmiset ovat tänään niin krapulassa, etteivät selvinneet tänään juhlimaan.” Adara nauroi.
”Voi olla.”
Syntyi hetken hiljaisuus kun Adara keskittyi kuuntelemaan laulua.

Tahdon saattaa
matkaan lintuni,
antaa sen lentää sinun luoksesi.
Siivet kantaa pienen lintuni.
Ja jollei kanna…
otathan kiinni?

”Kuinka nostalginen tunne. Kuulin tämän laulun viimeksi Fleur Dleacourin ja Bill Weasleyn häissä”, Adara sanoi. Draco hymyili.
”Pidän enemmän siitä uudesta versiosta.”
”Niin minäkin, mutta vain tämä versio herättää ne muistot”, Adara sanoi ja hörppäsi juomaansa.
”Minulla olisi tarjoutunut vuoden sopimus erään jästien levy-yhtiön kanssa. Olisin siis – näin sinulle helposti sanottuna – saanut julkaistua oman levyn.”
”Oho”, Draco sanoi hiukan yllättyneenä. ”Etkö sinä haaveillut sauvan tekijän urasta?”
”Mjoo… Mutta mieli veti enemmän huispaukseen ja lauluun.”
”Niin kuulin, pelaat Oliver Woodin kanssa Rapakon palloseurassa.”
”Joo, mutta Oliver sai kutsun maajoukkueeseen. Hän lopettaa Rapakoissa tänä vuonna”, Adara sanoi ja Draco joi lasistaan tilkan.

”Sinä jäät siis Rapakoihin? Kuulin että voitit Britannian paras jahtaaja-palkinnon.”
”Niin voitinkin, mutta pääsen maajoukkueeseen vasta ensi vuoden lopulla kun Nirem palaa Irlannin joukkueeseen.”
”Ai… Pääset sitten samaan joukkueeseen Potterin ja Woodin kanssa. Tulee varmaankin hyvähenkinen joukkue.”
”Sanos muuta, Niremin tultua Irlannista Britanniaan, joukkue on ollut aika hajalla, vaikka Harry onkin tehnyt kaikkensa.” Draco nyökkäsi ja joi lasinsa puolilleen.
”Mitä sinä muuten teet nykyisin?” Adara kysyi.
”Olen taikaministeriössä. Avustan taikalainvartijaosastolla ja saan luultavasti siirron Salaperäisyyksien osastolle.” Adara nyökkäsi.
”Palkankorotus siis tiedossa?”
”Tietty”, Draco virnisti.

”Mitenkäs… Jos saan kysyä -?” Draco aloitti ja Adara katsoi tätä kysyvästi.
”Kysy pois vain”, Adara sanoi.
”Miten sinulla ja Georgella?” Draco kysyi. Adara laski lasinsa pöytään vaisusti ja vilkaisi hetkeksi muualle.
”Ai, noin huonosti…” Draco sanoi. ”Ei ole pakko kertoa enempää.”
”Älä höpise. Luuletko että viidessä vuodessa unohdin kuinka luotettava sinä olet?” Adara kysyi ja virnisti. Draco näytti iloisesti yllättyneeltä tästä kommentista.
”Minä ja George erottiin kaksi vuotta sitten. Ihan sovussa, mutta… En ole kuullut Georgesta sen jälkeen. Hän vain… muuttui.”
”Synkemmäksi?” Draco kysyi. Adara pudisti päätään.
”Muutenkin. En saanut häneen enää kontaktia kunnolla.” Draco hymyili, mutta surullisesti. Adara puuskahti.

”Ei mietitä näin masentavia nyt! Kerropas itse, mitä sinun rakkauselämääsi?” Draco puuskahti vuorostaan.
”Ei mitään mainitsemisen arvoista.”
”Ai. Sepä hassua, Tylypahkassa moni olisi luovuttanut oikean kätensä saadakseen sinut hymyilemään.” Draco naurahti.
”Ironista, sillä minähän jahtasin vain sinua enkä nähnyt ympärilleni.”
”Niin”, Adara hymyili.
”Tuli muuten mieleeni – jos sinä ja George erositte, niin pitääkö huhut sinusta ja Oliver Woodista -?” Draco aloitti, Adara nyökkäsi.

”Olimme yhdessä hetken, mutta Oliver ei halunnut edetä suhteessa pidemmälle… Ilmeisesti hänen elämäänsä mahtuu vain huispaus”, Adara totesi. ”Mitä perheellesi kuuluu?” Draco kohautti olkiaan.
”Isä suoritti viimeisetkin työt Tylypahkan ja ministeriön hyväksi – siis ne jotka hänen täytyi suorittaa Azkabanin sijaan – ja äiti tuo kotiini ties keitä veeloja ja muita naisia minua ajatellen. Rasittavaa oikeastaan.”
”No miksi rakkauselämäsi ei sitten suju? Jos naisetkin tulevat oikein näytille?”
”Siksi koska ne naiset ovat ihan samanlaisia kuin äiti. Kuka kestää samanlaista ihmistä joka on kasvattanut sinut? Siinähän tulee melkein sellainen olo kuin seurustelisit oman äitisi kanssa.” Adara nauroi.

Oli taas hetken hiljaista, kun laulu vaihtui ja Adara kuunteli uteliaana mikä seuraava olisi.

Living in my own world
didn’t understand
that anything can happen
when you take a chance

Draco naurahti.
”Tämä jos mikä on nostalgista.”
”Totta… Mehän laulettiin tätä Tylypahkassa niissä juhlissa”, Adara sanoi ja kuunteli laulun sanoja. Draco laski juomansa ja ojensi kätensä.
”Saanko tämän tanssin?” Adara katsoi Dracon kättä epäröiden.

I never believed in
What I couldn't see
I never opened my heart
To all the possibilities
I know that something has changed

”No jaa, mikä ettei”, hän kuitenkin totesi ja he valtasivat itselleen tilaa tanssivien ihmisten keskellä. Draco otti Adaran käsiensä suojaan ja tuntui kuin kaikki baarissa olijat olisivat kadonneet. Häly laski ja vain musiikki kuului heidän korviinsa.

Never felt this way
And right here tonight
This could be the start
Of something new
It feels so right
To be here with you
And now looking in your eyes
I feel in my heart
The start of something new

Dracon siniharmaa katse syventyi Adaran tummien silmien sopukoihin ja katseet kohtasivat hitaasti, arastellen, kuin peläten että jompikumpi polttaisi pian näppinsä tässä pelissä. Pelissä jota he olivat kyllä pelanneet ennenkin. Draco katsoi epäröiden, arasti Adaran huulia ja kuin lupaa kysyen siirsi kasvojaan lähemmäs Adaran omia.
”Draco, me ollaan oltu jo tällä polulla”, Adara sanoi ja veti kasvojaan kauemmas Dracon läheltä.
”Tiedän”, Draco sanoi hiukan olkiaan kohauttaen. ”Mutta ehkä nyt, se polku onkin oikea.”

Now who'd of ever thought that
We'd both be here tonight
And the world looks so much brighter
With you by my side

Adara katsoi Dracoa jälleen silmiin ja tiesi, ettei mies epäröinyt. Tällä kertaa hän oli varma että he saisivat kaiken toimimaan. Ei ollut sotaa, kaaosta, vain he. Ei ollut tuomitsevia katseita ja ihmisiä. Kaikki kouluaikaiset kiistelyt ja viha oli ohi. Oli vain he.

I never knew that it could happen
Till it happened to me
I didn't know it before
But now it's easy to see

“Okei”, Adara kuiskasi ja Draco painoi otsansa vasten Adaran otsaa ja molemmat sulkivat silmänsä, keskittyäkseen vain tuntemaan. Pelkät nenät kohtasivat ensin toisensa, kunnes kauniimpi kallisti päätään vasemmalle mitään epäröimättä. Platinan vaaleita hiussuortuvia eksyi tummanruskeille ja kahdet kuin samaa paria olevat huulet hipaisivat toisiaan, kaipasivat läheisyyttä ja koskettivat uudestaan, rohkeammin, mutta silti arastellen. Niin monta haavaa oli syntynyt niinä sodan öinä, mutta kun Draco pyyhkäisi hiuksia Adaran korvan taa ja painoi huulensa naisen otsalle, Adara tiesi, etteivät ne haavat repeäisi enää. Ei enää ikinä.

The start of something new

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.9: 2. Epilogi
Kirjoitti: Verbal Jint - 02.09.2008 01:08:39

Jiihaa, moon eka kommentoija, moon eka kommentoija *tanssii* Joo eli asiaan :D Molemmat epilogit on ollu tosi ihania ^^ Oikeestaan mä tykkään että Draco ja Adara päätyi yhteen :>

Lainaus

Dracon siniharmaa katse syventyi Adaran tummien silmien sopukoihin ja katseet kohtasivat hitaasti, arastellen, kuin peläten että jompikumpi polttaisi pian näppinsä tässä pelissä.

Eihän Dracolla ollut siniharmaita silmiä vaan vaaleanharmaat? O.o

Mutta sitten taas hehkutusta. Voi AAAWWW toi loppu oli I-HA-NA<33 ^^

Njööh, tää ei keksi mitään järkevää kommentoitavaa enään -.- Ja rakentava on tunnetusti hermolomalla Kanarialla.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.9: 2. Epilogi
Kirjoitti: Amy Malfoy - 02.09.2008 13:51:12

Tulihan ne vastaukset sieltä!! :)
Draco ja Adara ne vaan kuuluu yhteen!! Ja Upea ficci joka on ollut mukava lukea alusta loppuun!

Nyt en keksi mitään kaunista puhetta, mikä varmasti pitäisi pitää, kun näin pitkä ja mielenkiintoinen ficci on ohitse, mutta toivottavasti annat anteeksi :D
Jätän sen tilan niille jotka osaavat sen!

~Amy

ps. Voisin lokakuussa juhlistaa koulun loppumista lukemalla tämän alusta loppuun :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.9: 2. Epilogi
Kirjoitti: Slytherin - 02.09.2008 15:05:04

I-hana :)

ÄHHH, sinä vaan luistat ja luistat NYT SE PUHE !: D *matkii huonosti Frodoa*

Minulle tuli tyhjä olo epilogi 2 jälkeen. Kun kaikki ei olisi selvinnyt siltikään. George muuttui - okei, pussaillaan !

Olisin halunnut tietä enemmän että mitenkä George muuttui ja näin.

Huhhuh, kuka jaksaa joka vuosi yhden viikon aikana huutaa samoja nimi -.- :''D varmaan loppuu parin vuoden päästä perinne :D Jää viikonloppujuhlaviikoksi. :D

KIiiitos :)

Puhe nyt ?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.9: 2. Epilogi
Kirjoitti: Cirilla - 02.09.2008 16:36:16

Että sun kanssas!!! >:(
Möh!
Miksi miksi miksi? ???
Osaat kirjoittaa niin niin nin... :o
*piip* hienoa ficciä?

Tuo epilogi oli jotain aivan ihanan hunajaista ::)
Ihanaa ;)

Draco ja Adara..
Adara ja Draco..
Aww :-*

Haha, ei minulla ole asiaa :D
Tai siis sellaista oikeaa kommentoitavaa ::)
Tuo oli jotain niin herkullista että tulee ihan hyvä olo :D

Miten osaat? :o

Möh :)

Niin että mikä rakentava palaute?
En tunne..
Ihkutus vaihde on päällä :D

Ihana<3

Cirilla 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.9: 2. Epilogi
Kirjoitti: Lily Potter - 02.09.2008 16:42:55

Noo, kyllähän mä nyt sit (kai) elän sen kanssa että Adara ja Draco on yhdessä :D Kiva oli tää toinenkin epilogi.

Lils

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.9: 2. Epilogi
Kirjoitti: Lauren - 02.09.2008 17:34:28

Noh, täytyy alentua hyväksymään Adaran ja Dracon suhde. Täytyy kyllä tunnustaa, että se Adara/George alkoi jo tympiä. Ketä lie toivon Adaralle, mutta se siitä. Onkos tämä nyt lopullisesti loppu?
Ihanan ficin muuten kirjoitit, ihana se oli alusta loppuun saakka.
Muistan, kun aloitin lukemaan, tässä oli 107 lukua, ja kun pääsin loppuun, tässä oli jo 120 lukua. Ja nyt on 160 lukua ja kaks epilogia. Tuntuu hurjalta.

Lauren

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.9: 2. Epilogi
Kirjoitti: Tunnelimyyrä - 02.09.2008 17:46:04

Vau. Se on loppu nyt. Ei mäntysuopa, vaan Adara. Aika outoa.
Mitäs minä nyt luen, kun tämä loppui? Alusta en miljoonatta kertaa aloita, pitäisi ehkä siirtyä Vuotiksen puolelle etsimään lukemista. Ehkä. Jotenkin tooooodella outoa kun tämä loppui jo nyt.
Ihmeen hyvin olet Fubuki jaksanut tätä kirjoittaa. Aivan ihana ficci. Haikeata kun tämä loppuu. Jotenkin tekisi mieli kinuta tähän Adara II -ficciä, mutta ei siitä enään saa kaiketi sillälailla syntymään toista ficciä, kun on tarina viety jo päätökseen. Haikeata.
Pitää jättää hyvästit Adaralle ja muille ja etsiä uusia ficcejä..
Mutta on ollut loistava ficci, vaikka olenkin kommentoinut aika harvakseen. Laiskuus/väsymys yleensä syynä tai tekosyynä, miksen ole viitsinyt kommentoida. Kiitos mahtavasta ficistä, tee ihmeessä muita yhtä ihania ficcejä!

- Myyrä

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.9: 2. Epilogi
Kirjoitti: eskimopuikko - 02.09.2008 17:55:48

Molemmat epilogit oli hyviä, ne teki tästä ficistä aukottoman ja selvän kokonaisuuden :) Täytyy nostaa hattua monta, monta kertaa kun jaksoit kirjoittaa näin pitkän ficin etkä vaan jättänyt sitä kesken ja hävinnyt kuin tuhka tuuleen ;)
Pidin niin paljon Draco/Adara parituksesta, mutta ois ollu kiva tietää mitä Georgelle "tapahtui" ku se mun mielest ei selvinny kummaskaa epilogissa tai sit saan syyttää muistia... ::)
Pidin tästä niiiiiiiin paljon ja aluksi en viitsinyt lukea tätä kun lukuja oli kertyny jo huimat 125, mut sitten ku ei ollu muuta tekemistä alotin tän aamulla ja lopetin joskus neljän aikaa suraavana aamuna ;D tää oli vaan niin hyvä ettei voinu lopettaa kesken... Mulla on enää yksi juttu jonka jälkeen aion kiittää sinua hienosta työstä, Mitä ihmettä mä nyt sitten luen kun tää loppu!!! :-[

Kiitos kaunis x162
~Eskimopuikko~

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.9: 2. Epilogi
Kirjoitti: Neiti Felton - 02.09.2008 17:57:56

Tää oli kyllä yks täydellisimmistä ficeistä mitä olen lukenut.
Eka Epilogi aivan mahtava(;

Neiti Felton kiittää ja kuittaa ;>

Neiti.Felton

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 2.9: 2. Epilogi
Kirjoitti: Lokitar - 03.09.2008 01:38:58

Ensinnäkin, haluan kiittää kaikkia lukijoitani. Mikä on sinänsä mahdotonta koska Adara alkoi jo edellisessä finissä, mutta tässä kiitokset uuden finin jäsenille, jotka ovat jaksaneet kommentoida ja antaa palautetta. Kiitos: Mya Musta, Cirilla, Kelmikiti, Slytherin, Amy Malfoy, Gaploon, Neeppu, Lily Potter, Darth Lily, pullarusina, Tunnelimyyrä, strawberry^spoon, Lauren Swann, Jigsaw, Belloutska, Chikyo, Nettis, Terri, dead_rose, Vivilah, akinnah, Mimmuski, lostlife, Dizzy, Jenni, Ihmissusi, Sutsanna P, Salmiska, roosa, Hopbandop, Taki, lumisuli, Justinee, Chili_jo, Teelkis, Sierra, Purriainen, Charm, Serafina, Merimoi, BlueIce, Julia Musta, Zuvi, Cho, Reiji, Azusa, Otarie, Extra Terrestial, Luthien, Mrs Black, Starry-eyed, raparper, Lynx, Calylith, Lumos, arttu, Winthrop, JassminAdara, poppy, Zoa, Sirre_, rebel, eleanor, irvistelijä, Ceatrix, Henny, Katikka, jennimur, Musta-Anturajalka, Serafina II, Cattleya, Hockenheim, eskimopuikko, Henia, Augurey, Neriah, Werewolfie, NeitiMusta, Stargazer, Lizzy, Siiseli, Luna Leto, Neiti Felton, Servetti, Vicky ja DaJuza!!! Kiitos tuhannesti kaikille <3

Ja niin, itse puheeseen, josta ei tule kovin pitkä, sen voin kertoo :D Kirjoitin jo lähes kaiken sanottavani jo 100. luvun jälkeen joten ei ole jäljellä paljoa sanottavaa. Slytherinin eräästä huomautuksesta tuli mieleeni, kun hän sanoi että ”älä sitten sano että ’olette kasvaneet yhdessä Adaran kanssa ja olette kuin perhe’ tai minä nauran” – Ei, en aio sanoa. Korkeintaan Adaraa kirjoittaessa opin jossain vaiheessa että hei, Adarakaan ei voi olla noin täydellinen, kaikilla pitää olla pahojakin päiviä. Ja niin alkoi Adaran pahin teiniaika melko lailla silloin kun omani loppui :D Se korkeintaan liittyi tähän yhdessä kasvuun… Ai niin ja Adara leikkautti hiuksensa yhtä aikaa kuin minä :)

Tämä ficci taisi saada alkunsa siitä, kun katsoin Azkabanin vangin dvd:nä… Kun Gary Oldman Siriuksen roolissa huutaa ”I did my waiting! Twelve years of it in Azkaban!”. Siitä se lähti, voitteko uskoa? Gary Oldman, Sirius, huutamassa itku kurkussa siitä kuinka hän oli 12 vuotta Azkabanissa. Tunsin niin kovan sympatian aallon että halusin jonkun vain halaamaan häntä lohdutuksena. Ja se lohduttaja piti näköjään vääntää hyvin pitkän kaavan mukaan, hehe ^^’

Kirjoittaessani tätä ficciä, tiesin aina että Adara päätyy Dracon kanssa yhteen. George ei vain omasta mielestäni toiminut, vaikka yberihana onkin :/ Jokin vain Dracossa veti niin puoleensa että tiesin heidän löytävän toisensa, vaikka kuinka sitä yritin ajatella että ”ei, ei ne nyt voi päätyä yhteen”. Ajattelin näin varsinkin kun.. ööh.. olikohan se Sun Lee joka kirjoitti myös Siriukselle tyttären (minun ficciini verrattuna prkleen paljon lyhyempi joten hän ehti julkaista sen loppuun ensin xD) ja tämäkin päätyi yhteen Dracon kanssa. No, lopulta heitin moiset estot hevonkuuseen koska tiesin että Draco on se Oikea Adaralle Siriuksen varoitteluista ja muista huolimatta (ai tästä puheesta tuleekin pitkä? Näköjään :D).

Mitäs muuta… Siriuksen kirjoittaminen isähahmona oli ehkä hienoin kirjoittamiskokemus ikinä! Sirius oli vain juuri oikea hahmo isäksi mielestäni kirjojen perusteella ja mietin että miten voi olla että Tylypahkan suosituin poika ei koskaan sitten päätynytkään yhteen kenenkään kanssa ennen Azkabaniin joutumistaan? Ei ole reilua. Ja kas kummaa, ajatukset Violasta alkoivat raksuttaa…. Violan nimeksi piti tulla muuten ensin Sarah, mutta nähtyäni Shakespeare in love ja sen surullisen lopun jossa William ja Viola eivät saaneet toisiaan, ajattelin että Viola olisi sittenkin parempi nimi. Kuvittelin Siriuksen ja Violan rakkaudenkin aina sellaiseksi mitä Shakespeare in lovessa oli. Sellaista tiettyä surumielisyyttä (Siriuksen suku kun ei ollut mikään paras mahdollinen), Violan salaisuus Severuksesta ja liipalaapa. Tajusitte kai pointtini, että Viola symboloi hyvin ks. leffan rakastavaisia :D

Siriuksen isähahmoudesta tulikin vielä mieleeni, että itselläni ei ole mitkään… hmm… ”kovin hyvät” välit isäni kanssa. Joten Siriuksen ja Adaran isä-tytär-suhde toimi jonkinlaisena terapiana ja korvikkeena omille perhesotkuilleni. Sirius olisi ehkä paras isä ikinä x)
Violasta on harmillista kun en saanut häntä tietenkään kauheasti esiteltyä kun hän kerta oli kuollut. Ajattelin jos kirjoittaisin joskus ficciä Siriuksen ja Violan Tylypahka-ajoista, mutta nyt pidän kyllä hetken tauon uusien ideoiden suhteen ja hoidan vanhat alta (lisää FF – Fubuki Filesissa. Paljon ideoita riittää). Ensinnäkin haluan sen Sherlock Holmesin tytärtä koskevan ficin pois alta, sillä kiinnostukseni lopahti siihen joskus ja on alkanut nyt uudestaan kiinnostamaan.

Mitä vielä… Hmm… Voisi vielä sanoa että arvostaisin jos lukisitte joskus vaikkapa Pirates of the Caribbeanista tekemäni ficin, sillä Toisessa ulottuvuudessa ei paljoa kommentteja heru, ja osa teistä näyttäisi olevan PotC-fanejakin *köh* Mya *köh*… x)
Vieläkö jotain, juuri nyt en kyllä yhtään keksi…

No, voisin sanoa itsestäni silleen ruusut ja risut että mitä mielestäni tein oikein ja väärin Adaran kanssa.
Ensin risut: Olisin halunnut että Adara tappaa Peterin. Peter tappoi Violan ja mielestäni ks. kosto olisi ollut juuri oikein, muttah, se ei oikein sopinut hommaan kun Adara kerta oli peitehommissa kuolonsyöjissä niin olisi vaikea toteuttaa Peterin murhaa ilman että kukaan epäilisi mitään. Se on harmillista.
Toisekseen olisin todellatodellatodella halunnut Bellatrixin ja Adaran välille sen kaksintaiston jonka Voldemort lupasi Adaralle, mutta sitäkään ei ollut järkeä toteuttaa kun Sirius selvisi Adaran käännettyä aikaa.
Kolmas… hmm… öh… nyt ei tule mieleen… Ai niin. En oikein jossain vaiheessa tiennyt että kuuluuko Adara Hunajaherttuaan vai ei. Siriuksen ja Adaran isä-tytär-söpöilyjen ja George-Adara-suhteen kannalta kyllä, mutta kaikkien seikkailujen ja taistojen kannalta: ei. No, päätin sen kuitenkin pitää täällä, eipä se kai niin tarkkaa ole.
Neljäs, tämä Georgen "kontaktin löytäminen" ei ehkä ollut kauhean selvä. Itse ajattelen sen niin, että George ei ollut halukas vielä sitoutumaan ja siksi yritti vetää koko ajan takapakkia. Tiedättehän te kuinka George oli oikea riehuja, hän halusi vielä elää vapaasti eikä asettua aloilleen :)

Sitten ruusut: Mielestäni, tein niiiiiiiiiin OIKEIN Kalkaroksen suhteen kun a) tämä jäi henkiin b) hän sai Adarasta ystävän ja c) Sirius oppi ymmärtämään tämän kouluaikaisia tekoja. Severus Kalkaroksesta hyväksytty-tavoitteeni onnistui. Hihih. Ja toisekseen, onnistuin tekemään Siriuksesta ihan hyvin isän, toivoakseni? Itse ainakin pidän siitä miten tämä loppujen lopuksi onnistui isyydessä.
Enempää en viitsi itseäni kehua, ettei mene turhan ylpeilyksi xD

Koskaan en silleen kokonaan unohtanut Adaran kirjoittamista, tai kiinnostukseni ei koskaan lakannut. Jotenkin tää tarina vei kirjoittajansa mukanaan niin etten voinut lopettaa ennen kuin te lukijat saatte tietää kaiken mitä haudoin päässäni, ja vihdoinkin se näköjään toteutui. ^^
Miten mä nyt elän kun en istuudu koneelle kirjoittaan Adaraa? Huih… Pitänee alkaa kirjoittamaan sitä Monte-Criston kreivi-ficciä vierotusoireiden lievitykseen… :S
Sivuhuomautuksena muuten, että Adaran ulkonäöstä suurin osa on kopioitu musta itestäni, sillä äitini usein huomauttelee kuinka mä näytän ihan joltain Sirius Mustalta tummien kiharien hiusteni kera (sääli kun leikkasin lyhyeksi jossain vaiheessa… tosin silloin pukeuduin poikamaisesti ja olin taas ilmetty Sirius xD). Toisena sivuhuomautuksena vain, että Gary Oldman on mielestäni aivan loistava Sirius-valinta. Aina lukiessani Siriuksesta, kuvittelen Garyn koska hän vastasi niin paljon omaa mielikuvaani. Osasyynä toki sekin mistä ajatus Adaraan lähti.

Eikä tässä kai muuta? Vielä tuhannet kiitokset kaikille jotka ovat kommentoineet *ja patistava tuijotus niille jotka eivät ole vielä niin tehneet*. Pitkä taival takana ja jessus kun on hyvä mieli, vaikkakin haikea kun tämä loppui mutta silti ^^ Teistä lukijoista on ollut suuri ilo ja energia minulle kurjinakin päivänä. Aina ihanaa kotona koneelle tullessa nähdä kun joku on kommentoinut ja kehuu ^^. Erityiset kiitokset ahkerimmille kommentoijille (jep, laskin teidän kaikkien kommentit! Olen tosin seonnut laskuissa välillä, elkää välitäkö siis jos olen välillä väärässä), eli Mya Mustalle (yli 60 kommenttia :O:O), Cirillalle (lähes 50 kommenttia :O), Neepulle (30 kommenttia), Gaploonille (27), Kelmikitille (27), Amy Malfoylle (23) ja lopuksi Slytherinille (18).
Kiitos teille ja rakentaville kommenteillenne, opin pikkuhiljaa teidän nickit ulkoa ja lasken teidät kyllä loistotyypeiksi tietämäni perusteella :) Kiitos <3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.9: loppupuhe
Kirjoitti: Needled Laiho - 03.09.2008 15:21:01

Oi joi, noinko paljon mä tähän oon kommenttia kirjoittanu? Mutta jee, olin kolmas!! ;D Oli mukavaa kuulla ajatuksistasi tämän ficin suhteen. Mä tuun vielä jonain päivänä (kun paperi riittää) tulostamaan lopunkin tarinan, nyt on jtn 200 sivua tulostettu, ja en oo jaksanu laittaa kaikkia lukuja koneellekaan. Ja onnea vierotusoireista selviämiseen ;) Tää ficci on ollu mullekkin tavallaan terapeuttinen. Vaikka mitenkä huonosti ois tuossa välillä menny, uusi luku tätä karisti hetkeksi kaikki murheet. Ja tästä ficistä inspiroituneena sain itse ruvettua värkkäämään yhtä piiiitkää ficciä, jossa yks soittaja saa tyttären (minut). Ja muutenkin, en olisi välttämättä ruvennut ficcailemaan, jos en olisi tätä ficciä lukenut. Ja tää ficci on ensimmäinen, johon olen kommentoinut ikinä. Siis IKINÄ. Muista yhä sen tunteen, kun aloin lukea tätä, valvoin melkein koko yön, nukuin jtn 6h ja jatkoin taas lukemista. Se oli vaan niin uskomaton kokemus. Yleensä tosiaankin vihaan sitä, kun kuvioihin tungetaan joku uusi, eritoten jos tungetaan jollekin lapsi, mutta Adaraa palvon, ja rakastan. Se on vain niin mahtava hahmo. Tätä ficciä ei kyllä voi unohtaa.

Ai niin, mun piti mennä kirjoittamaan

EDIT// Niin, sen takia rupesin tuota alunperin kokoamaan koneelle, kun luin tätä yhteenputkeen niin paljon, että lukuun 47 päästessä alko koskee jo silmiin, niin sen takia piti siirtää teksti wordille ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.9: loppupuhe
Kirjoitti: Lauren - 03.09.2008 16:14:56

Nyt viimein tuli haikea olo, kun luin puheesi. En ajatellut lukea PotC-ficciäsi, mutta kauheasti mieli tekisi. Sehän on NC-17? Olen kolmetoista (melkein neljätoista), sori, en vaan pysty lukemaan.
Kävin kyllä vilkaisemassa, hyvälle hahmolle olit tehnyt tyttären (nyt menee offiksi)

Joo, kuten jo sanoin, haikea olohan tästä tulee, mitähän seuraavaksi lukisin? Kirjoitathan ficcejä tästä? Ja muuten, olit oikeassa, että Sirius on todella hyvä hahmo isäksi, itsekin kaavailin joskus, että olisi siistiä kirjoittaa Siriuksen tyttärestä, mutta sinne kaukaisuuteen sekin haave jäi. Sä onnistuit tosi hyvin.

- Lauren

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.9: loppupuhe
Kirjoitti: Lunella - 03.09.2008 18:12:45

Ihanaa.. Sinulla on PotC- ficci? Meen pian lukemaan, mutta nyt puheeseesi;
Eli, olen sanaton. Nyt tuli jotenki haikee olo, ku en voi enää "salaa" lukea tätä öisin. Ja taas kadotin punasen langan... No, minustakin Adara ja Draco kuuluvat yhteen, vaikka yhdessä vaiheessa kannatinkin vain Adara/Georgea. Minustakin teit oikein, kun jätit Severuksen henkiin. Severus, Draco ja Sirius ovat niin namms♥

Äh, anteeksi, mutta minusta ei oikeasti irtoa rakentavaa. *lähtee hissukseen toiseen ulottuvuuteen* ;)

Ps. Onneksi olkoon Adaran saattamisesta loppuun ja seuraan vielä varmasti muitakin ficcejäsi. (:

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.9: loppupuhe
Kirjoitti: Cirilla - 03.09.2008 20:28:22

Viuhkis!
*cirilla pyyhältää paikalle ja vain pöllähdys käy, kun hän istahtaa koneelle ja hymyilee*

Minä olen toinen :D

Vaikka jotenkin tuntuu etten niin montaa kommenttia ole kirjoittanut ;)
No vaa, hyvä jos oon :D

Grau :)
Tunnen oloni erityiseksi *hymyilee ylpeänä*
vaikken sitä erityisemmin ole :D
En halua ylpeillä itselläni :)
kunhan nyt kerron täällä, että olen iloinen :D

Olen toinen! :D

Cirilla 8) *näpräilee näppäimiä ja miettii seuraavaa lukukohdetta*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.9: loppupuhe
Kirjoitti: Mya Musta - 04.09.2008 17:43:47

Sun puhe oli loistava, siinä viimeistään tuli jotkut pikkujutut, ja sua tuntu harmittavan ne jotkut samat asiat ku muakin kuten siis esimerkiks se, ettei Bellatrix ja Adara saanu sitä taistelua.. Ja se Peter juttuki... Ja kaikkia muitakin sun ajatuksia fikin kirjottamisen aikana :)
Ja se kun meitä lukijoita niin kovasti kiittelit, niin täytyy kyllä omasta puolestani ainakin sanoa, että täytyy laittaa saman verran kiitoksia sinulle, vaikka nyt vähän tyhjä olo onkin kun se on lopullisesti ohi, eikä tule enää mitään tänne, eikä täällä finissä ole enää pahemmin mitään luettavaa, tämä on ollut niin pitkä juttu, että kaikki muut on vähän jäänyt :D
Mun piti taas sanoa niin paljon kaikkea hienoa, mutta ne unohtuu samalla kun kirjottaa jotain muuta..

Lainaus

Mitä vielä… Hmm… Voisi vielä sanoa että arvostaisin jos lukisitte joskus vaikkapa Pirates of the Caribbeanista tekemäni ficin, sillä Toisessa ulottuvuudessa ei paljoa kommentteja heru, ja osa teistä näyttäisi olevan PotC-fanejakin *köh* Mya *köh*… x)

kehheeh, oon lukenu sen jo ainakin kolme kertaa, mutta en vaan oo kommentoinu, kunnei ikää löydy ihan tarpeeks, täytyis kyllä varmaan jotakin sinnekkin kirjottaa, ja lukea se taas pian kun se on niin ihana, vähän nyt ku offiksi vedetään, oot senki maailman luonu vaikka kuinka hienosti ja se vaikuttaa niin aidolta <3 Mä löysin sen joskus silleen ku aattelin, että nyt tekis mieli lukee PotC:ia, jotenka menin sitte toisen ulottuvuuteen ja laitoin hakusanaks jack sparrow, sieltä se sitten tuli, otsikko vaikutti o ihan mielenkiintoselta, sitte katoin kuka on kirjottanu, FUBUKI, äkkiä lukemaan, sit jäin heti koukkuun ja täytyy aina sillon tällön lukee uusiks x)

Ja tuosta kommenntien lukumäärästä.... missä ihmeen välissä oon lähettäny noin paljon kommentteja tänne xD sulla on ollu kova laskeminen noissa :D mut kivahan se oli, näki vähän mitä on taas tullu tehtyä x)

Nyt kun ei voi pyytää seuraavaa lukua eikä mitään, niin toivomuksena olisi vaan, että alat pian taas jotain uutta hienoa fikkiä kirjottamaan jostain mielenkiintosesta, kyllä varmaanki luen sitte, os vaikka esimerkiks tykkäät TSH:stä x)
joo, tää menee nyt taas jokski älypavaaksi löpinäksi, joten kiitän sitten vielä tästä ihanasta fikistä, joka on IHAN pakko lukea joskus vielä uudestaan, vaikka jollakin lomalla, on tää niin pitkä...

Ja aivan, se Sirius, mäkin oon aina sitä miettiny, että missä on Siriuksen ex. tyttöystävät, entä perhe, kai se semmosenki ehti hankkia ennen Azkabania, ja sitte tuli tämän, heti oltiin ihan myytyjä (: hehheeh... ja Sirius tosiaan on ihan täydellinen isähahmo.. mulla on kyllä tosi ihana isä, mutta Sirius ois vielä ihanempi <3

Ja tähän väliin taas, että en keksi mitään muuta sanottavaa, ja katoan jonnekkin, vaikka pelaamaan simssiä tai jotain, ja kiitos!

Mya

PS. Se kommentti sinne toiseen ulottuvuuten ilmestyy sitten kun taas muistan :p

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.9: loppupuhe
Kirjoitti: Amy Malfoy - 05.09.2008 09:47:55

Kaunis loppupuhe! :) En muistanutkaan, että olin noin paljon kommentoinut, välillä nolotti kun ajattelin, etten ollut kirjoittanut kuin muutaman sanasen parille sivulle...
Kohta voisi lähteä uudestaan lukemaan Adaraa läpi ja POTC-ficciäsi olen jo aloittanut tuossa kesän alussa, mutta sitten se piiloutui jonnekkin joten nyt täytyy lähteä uudelle etsintä reissulle! :)

~Amy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.9: loppupuhe
Kirjoitti: Lizzy - 05.09.2008 18:02:45

♥♥♥

Ihana kakkos epilogi ja ihanaakin ihanampi loppupuhe <333

Jäi tyhjä olo... Kertokaa mulle mitä mä nyt luen kun tämä loppui? ::)

Tämä oli siis niin ihana ficci kun olla saattaa ja Draco ja Adara kuuluvat todellakin yhteen, jonka olen varmasti sanonut jo aiemmin. Ainakin kun kommentoin ensimmäistä epilogia.

Tulin juuri Turun saaristosta ja aivot taisivat jäädä merelle kun ei järkevää kommenttia saa aikaan, mutta nii-iin ihana ficci.

Todella ihanaa kun jaksoit tämän kirjoittaa loppuun saakka. Kiitos tuhannesti ja yhdesti. <33

Adara ♥

Kiittäen tästä ihanaakin ihanammasta ficistä ♥, Lizzy.

♥♥♥

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.9: loppupuhe
Kirjoitti: Musta-Anturajalka - 05.09.2008 18:51:04

Oli mukavaa vielä näin tämän ficin päätteksi lukea sinun omia mielipiteitä ficistäsi. :) Jotkut asiat selvisivät ehkä hiukan paremmin. :)
Ja tuota, noh. En oikein tiedä mitä sanoa. :D Olet todella hyvä kirjoittaja! ♥ ;D
Jos alkaisin tässä selittelemään kaikkea sitä, mitä mieltä olen ficistäsi, toistelisin luultavasti ihan samoja asioita kuin muutkin tuolla aikaisemmin :D Ja toiseksi, viestistäni tulisi todella pitkä. ;)
Mutta tosiaan, pidin tästä ficistäsi todella! (Vaikka ensin hiukan moitinkin, mutta äh. Älä välitä. :D)
Voisi hiukan kaivella tässä joskus muitakin ficcejäsi. :)

Kiitos vielä!

-Musta-Anturajalka

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.9: loppupuhe
Kirjoitti: NeitiMusta - 05.09.2008 22:01:16

Mun mielestä Sirius oli aivan loistava isä - siinä sä ainakin onnistuit todella hyvin! Musta on kamalaa, että tähän loppu Adaran tarina. (Mitä mä nyt luen :( )
Oikein oli myös se, että Draco ja Adara pääty loppujen lopuks yhteen ;D

Lainaus

Gary Oldman, Sirius, huutamassa itku kurkussa siitä kuinka hän oli 12 vuotta Azkabanissa. Tunsin niin kovan sympatian aallon että halusin jonkun vain halaamaan häntä lohdutuksena. Ja se lohduttaja piti näköjään vääntää hyvin pitkän kaavan mukaan, hehe ^^’

Mulle tuli vähän samanlainen fiilis. En ollu käyny tääl kertaakaan, kun luin Azkabanin vankii ja mulle tuli sellanen fiilis, et on väärin, ettei Siriuksel oo perhettä yms. Ehkä tiiät mitä mä tarkotan ;D

Ja lopuks, kiitos tästä koko ficistä, loppupuhe oli kaunis ja oli kiva kuulla sun omat mielipiteet siitä ja sillain... (harmi et tää on nyt ohi)

<3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.9: loppupuhe
Kirjoitti: Neiti Felton - 06.09.2008 10:06:57

Joo olen hieman pahoillani, etten ole hirveästi kommentoinut ;>
Tämä kommentointi puoli aina töksähtelee sekä kun alotin
ficin lukemisen niin siihen oli tullut jo 80 lukua, niin en sitten
siinä välissä viittinyt enää niitä vanhempia lukuja kommentoida.

NO MUTTA FELTONININI KIITTÄÄÄ JA KUITTAA!
IHANA FICCI, JOO (; <3

Neiti Felton

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti 3.9: loppupuhe
Kirjoitti: Lokitar - 11.09.2008 01:11:03

Ohhoh, kauhea kommenttivyöry tullut :O Koetan huomenna katsoa jos niiden seassa on kysymyksiä ja yritän sitten vastata. Nyt nukkumaan... :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: Slytherin - 11.09.2008 07:29:47

Jee, loppupuhe 8) kyllä on hieno, ei tarvinnut nauraa :'D paitsi hauskoissa kohdissa. Oijoi, olenko vain 18 kommenttia kirjoitellut :o ? nojaa, löysin tämän vasta jtoen :'D siltiminut mainittiin ! Jee ! <3

Nyt immeiset, maratoni, luetaan uudestaan >> :'D

'tahtoo lukea kuolonsyöjä-kohtauksia'

Kiitos kamalasti tästä hienosta ficistä ja onnea muihin ficceihin. :)

Ääh, en keksi mitään järkevää :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: Hinska - 12.09.2008 20:45:24

Hih, olen vasta luvussa 33 ja piti lukea loppupuhe. (Siis miten niin olen kärsimätön ihminen..)

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Siriuksesta olisi tullut niin hyvä isä että jalat alta. Ennen kirjojen lukemista tykkäsin leffoissa ihan hirveesti Siriuksesta, tais olla suosikki. Mutta.. nyt kirjat luettuani en tykkääkään leffojen Siriuksesta niin paljonkaan. :'D Mutta hei, oonhan mä siitä joskus tykännyt. (Leffojen Sirrestä siis)

Ootpas jaksanut pitkän ficin rustata. Joissain kohin oli kirjoitusvirheitä ja jotkut kohat meni mielestäni liian nopeasti ohi, mutta menenpäs lukemaan ficin loppuun... ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: NeitiMusta - 12.09.2008 22:58:26

Täytyy vaan taas voivotella, että tää loppu tähän ;D
*hädissään MITÄ MÄ NYT LUEN!!*

<3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: José - 26.09.2008 23:50:09

Kolme kokonaista päivää meni, kun lueskelin tätä läpi. Olen yllättynyt todella. Pidin tarinan kokonaisuudesta ja etenkin siitä miten se päättyi. Tämä on yksi lempparificeistäni nyt. Printtasin tämän itsellenikin, koska tästä saa loistavaa luettavaa lentokoneeseen.

Myös minä olen pitkään halunnut lukea HP-kirjat jonkun toisen näkökulmasta ja nyt sen sainkin tehtyä. Olit onnistunut ujuttamaan Adaran hyvin tarinaan mukaan. Missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että Adara ei kuulu joukkoon. Adara sopi porukkaan mainiosti. Sait Siriuksestakin todella hienon isähahmon. Luciuksesta ja Narcissastakin sait esille sen hyvemmän puolen. :)

Itkin siinä kohtaa, kun Sirius kuoli ja myös siinä kohtaa, kun Adara sai Siriuksen takaisin. Täytyy myöntää, että siinä kohtaa, kun porukka oli siellä salaperäisyyksien osastolla niin minun oli pakko spoilaantua siitä, että eihän Sirius oikeasti kuolisi. Osittain toivoin jo Rowlingin kirjoja lukiessa, että hän olisi keksinyt jotain yhtä nerokasta siihen, että Sirius olisi säilynyt hengissä. Tämä olisi ollut parempi loppu oikeisiin HP-kirjoihin. ;D Samoin kiitän siitä, että jätit Severuksen henkiin! <3

Hetken jo ehdin pelästyä, että Adara on tavallinen kiltti tyttö, mutta toisaalta olen todella positiivisesti yllättynyt, että tämä liittyi kuolonsyöjiin.

Draco on juuri oikea mies Adaralle ja toivoinkin alusta asti, että he päätyisivät yhteen. Vaikka vähän jäi harmittamaan se, että George jäi yksin.

Nyt on kauhea ongelma, että mitä jatkossa luen, kun tämä loppui. ;D Ehkä eksyn lukemaan muita ficcejäsi. Pidän kirjoitustyylistäsi kovasti. Teksti tässä tarinassa oli sujuvaa enkä löytänyt niitä kirjoitusvirheitä. Ainoastaan meinasin mennä sekaisin siinä vaiheessa, kun epilogissa kaikki olivat Weasleyilla juhlistamassa jotain, (sori, en muista mitä. ;D) kun oli niin monta Severusta ja kauheasti lapsia. ;D

Unohdinkohan mainita jotain.. No jos jotain tulee mieleen niin varmasti käyn lisäilemässä. Täytyy ensiksi lueskella tarina muutamaan kertaan. :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: Lokitar - 27.09.2008 00:21:48

oih, kiiros sirushio. Rupesi tulemaan jo vieroitusoireita kommenteista kun ei ole vähään aikaan tullut mitään mihinkään ficciin ^^ Ihanaa kun tyksit ja jesssus!! sä tulostit sen?! mahto tulla pino paperia O_O

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: José - 27.09.2008 00:57:23

Joo-o. Tulostin. ;D Tajusin itekkin sen paperimäärän vasta, kun se oli kokonaan tulostunu. Tulihan sitä paperia kyllä. :D Onneks printtasin sen työpaikan tulostimella niin ei tullu itelle kuluja. :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: Needled Laiho - 12.10.2008 21:24:17

Anteeksi, offaan nyt, mutta tää on menny edelle Hazandran Pudotuksesta, joka on luettu 16556 kertaa, tämä on luettu 20206 kertaa, ja saattaa olla finin luetuin ficci.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: Lily - 12.10.2008 22:43:17

Neeppu: Täh? Siis onhan Putoamistakin luetumpia Vaan minä en ole kala ja Dragon tamer. Tämä on kuitenkin luetuin. Tai katselluin, miten vaan.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: Lokitar - 13.10.2008 00:27:38

Jaha, heti offaamassa kun selkäni käännän ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: Hinska - 19.10.2008 03:07:20

Argh. En mää osannut lukea tätä loppuun. :< Jotenkin tää ei iskenyt, ja ei vaan osunnut eikä uponnut. Pääsin johonkin lukuun 45, sitten koko juttu jotenkin lässähti ja hypin aina lukuja ja toisia ja... no, en tiedä. Ethän sä nyt tuu tappamaan mua? (Eikä kukaan muu finittäjä tule..)

Jotenkin oli outoa, että Adara oli Georgen kanssa, ja sitten mukaan tupsahtaa puoliveela, Adara näkee ne yhessä, Draco tulee lohduttamaan, seuraavaksi Draco ja Adara löytyy pussaamasta.. ja sitten taas Adara ja George on yhdessä.

Olen sitä mieltä, ettei Draco ja Adara kuulu yhteen, eikä George ja Adara. Mutta ehkä mä voisin kokeilla lukea jotain loppu actionia viimesistä luvuista. Jaa, mutta hei, minä tykkäsin Siriuksesta isähahmona! :) Minullekki samanlainen isä, eikä sellaista paliaivoa, minkä omistan. (Kyllä mä sitä rakastan.. ::) )

OFF// Olen muuten ihan varma, että oon nähnyt ton sun nickin jossain muualla ennen finiä.. Oot sä rekisreröityny Twilight foorumille, jonka osoitetta en nyt muista. (Taiskohan siellä tekijöinä oli ssatine, Scar ja joku muu?)

(Jos muuten et saa tekstistä selvää, ihmettele kellon aikaa.. \\

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: Lokitar - 19.10.2008 19:22:37

No, kaikkiin ei iske :D enhän minäkään taru sormusten herroja ole päässyt koskaan loppuun ^^'
Offia: Hmmmmmm, en kyllä sellaisesta foorumista ole kuullukaan, eli en siellä ainakaan ole.. mutta nickini löytyy aika monesta paikkaa muualta:
Hidoi (http://hidoi.animeunioni.org/yhdistys.html) <--- tuolla olen hallituksessa
Sitten mulla oli vuodatuksessa Fubukin raapustukset-blogi, mutta poistin sen kun siirryin livejournalille adaramusta-nickillä... Sitten liityin vielä siihen uuteen anime fanfiction sivustoon ja olin sielläkin Fubukina mutta poistuin sieltäkin.. sitten olen vielä anikissa (http://forums.aniki.fi/) Fubukina ja ja ja.. vieläkö xD

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: minnahh - 19.10.2008 23:20:43

*viiden minuutin täysi hiljaisuus*
Mä en oikeesti voi muuta tehdä kuin kiittää ja kumartaa <3333 Fubuki sä oot aivan loistava kirjoittamaan,
sanoisin muuten täydellisen loistava, mutta kukaan meistä ei ole loistava ^^
Minusta jotenkin tuntuu siltä, etten pysty enään lukemaan Potteria samalla tavalla, kuin ennenkin :D
Koko ajan odottaa, että Adara hyppää sieltä jossain kohtaa mukaan :D
Siis erittäin hienosti oot saanut Adaran tuonne mukaan ja oon niin onnellinen, että Sirius ei kuollut <3 KIITOS SIITÄ <3
En usko et täs mun kommentis nyt mitään uutta oli mitä muut ei ois tuol aikasemmin jo sanonut, mutta en tässä vaiheessa muuta saisikaan suustani, koska sain juuri tuon ihanan ficin loppuun.
Yhyyy, en ois halunnu et se loppuu!!! nyyhky...
Ja nuo one-shotitkin mitä olit tuonne matkan varrella linkittänyt oli upeita <3
Tän ficin aikana on tullut itkettyä, naurettua, sekoiltua, hämmentyneisyydestä puhumattakaan, ja rakastin tätä <3

ISO kiitos mahtavasta lukunautinnosta <33

♥ Minnahh

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: Nipz - 20.10.2008 22:05:13

Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! Valehtelematta yksi parhaista ficeistä, minkä olen ikinä lukenut.

Näin aluksi ennen kommentoimista kirjoitan miten tämä ficci vaikutti elämääni. Et voi kuvitellakkaan, mitä kaikkea olet saanut aikaan kirjoittamalla tämän. Se tavallaan mullisti sen hetkisen elämäni ja jälkeenpäinkin se on myös vaikuttanut elämääni hyvin pysyvästi.

Koko jutun lukemiseen kului aikaa noin viikko. Tuntui aina niin hirveältä mennä nukkumaan, kun luku jäi kesken, eikä sitä saanut lukea loppuun. Oli aina niin ihana tulla koulusta kotiin, avata kone ja ruveta lukemaan siitä mihin edellisenä päivänä jäin. Iso kahvikuppi vieressä sulkeuduin omaan huoneeseen läppärille ja annoin ficin hullaannuttaa minua lisää.
Koulukaan ei oikein sujunut sen viikon aikana. Ajatukset pyörivät koko ajan tämän ficin ympärillä ja kehittelin mitä oudoimpia jatko-osia päässä. Yleensä ne menivät päin honkia, mutta joskus ne menivät nappiin. Harvoin niin kylläkin kävi, sillä juoni oli ennalta arvaamaton. Siinä yksi asia, mikä tässä ficissä veti minua puoleensa.

Kerran tai pari menin jo niin pitkälle, että yritin ottaa kameralla kuvia tietokoneen ruudusta ja lukea pahasti epäonnistuineista kuvista jatkoa peiton alla. Ei se oikein onnistunut joten piti pistää pettyneenä nukkumaan. En kuitenkaan ikinä ruvennut heti nukkumaan. En pystynyt. Mieleni pyöri liikaa tämän ficin ympärillä. Minä tavallaan sukelsin tämän ficin sisältöön ja vaivuin omaan pieneen kuviteltuun maailmaani, jossa olin joskus Adaran roolissa ja joskus muun minulle tärkeän hahmon. Nukahdin aina huomaamattani ja jatkoin seuraavana iltana siitä mihin edellisenä jäin.

Oikeastaan en tiedä miksi tämä iski minuun niin syvästi. Hehkutin kaikille kavereille tästä kyseisestä ficistä, mutta kukaan ei kovin pitkään jaksanut kuunnella. Olisin halunut jakaa aina uuden lukemani luvun jonkun kaverin kanssa, joka olisi ymmärtänyt minua, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Lopulta opin pysymään hiljaa.

Lukemisen aikana tunnetilani vaihtuivat laidasta laitaan, pitkälti tekstin mukaan. Rakastan ficcejä, joissa saan itsekin nauraa, itkeä, iloita ja surra. Teksti on laadukasta, mitä muutakaan tästä voisin sanoa.
Rakastuin Adaraan. Hän on vain niin mielenkiintoinen, salaperäinen ja arveluttava hahmo. Aluksi minua hieman arvelutti lukea hänestä, sillä olen yleensä varauksellinen omia hahmoja kohtaan. Epäluuloni kuitenkin kariutuivat erittäin nopeasti ja aloin elämään Adaran mukana.

Siriuksesta kehittyi lukujen myötä yhä rakkaampi hahmo minulle. Odotin mielenkiinnolla ja kauhulla kohtaa, jossa hän kuolisi. Huusin ja raivosin mielessäni, kun vihdoin pääsin sinne asti. Tuntui niin väärältä, että Adara jäisi ilman isää. Ei se tuntunut yhtään oikealta vaihtoehdolta. Ajattelin hetken ja päädyin tulokseen, että hän vielä tulee takaisin ja niin tulikin. Pidin erittäin paljon Siriuksen ja Adaran viettämistä hetkistä. Ne olivat niin täynnä lämpöä ja rakkautta.

George ja Draco. Hmmm, en osaa vieläkään päättää kumpi heistä on oikea Adaralle. Olin loppuun asti Georgen kannalla, mutta Dracosta muodostui niin rakastettava persoona, että olen tavallaan onnellinen, kun hän päätyikin Adaran puolisoksi. George raukka.

Mainitsen vielä Adaran kuolonsyöjätempauksesta sen verran, että se oli ehkäpä yksi loistavimmista käänteistä koko ficin aikana. Hykertelin onnesta, kun hän sai pimeänpiirron. Toivoin koko ajan, että hän olisi joutunut enemmän tekemisiin kuolonsyöjien kanssa, mutta tyydyn tähän. (:

Kiitän vielä tästä lukukokemuksesta ja uskon palaavani vielä monet kerran tämän pariin!

Nipz

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: Lokitar - 21.10.2008 15:59:16

*Fubuki tuijottaa tietokoneruutua järkyttyneenä*

O_O

O_O

O_O

O_O

Jessus, mikä romaani. Ja pelottavinta oli se että tuo viikko jona luit Adaraa... kuvailit sitä samanlailla kuin mitä minä tunsin kirjoittaessani tätä parin vuoden ajan. Olin aina itse ihan innoissani kun pääsin tylsästä koulusta kotiin kirjoittamaan tätä ja hehkuttamaan kavereille kuinka paljon olen saanut tätä taas aikaan. Oli aina ihana palata koneelle ja huomata että joku on taas kommentoinut tätä, ja kuinka lukemismäärä nousi aina 50:llä sinä päivänä kun laitoin uuden luvun. Se oli hemmetin imartelevaa. Vieläkin tuntuu oudolta kun en enää kirjoita tätä. Vaikka mieli tekisikin... Pakko kai jakaa tätä energiaa muihin ficceihin ^^'

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti
Kirjoitti: Lokitar - 27.10.2008 23:13:00

A/N: *kuvitelkaa tähän kohtaan kimakkaa pahisnaurua*
Adara on palannut!!! Ymmärsin että eräs hyvin tärkeä tarina joka on osa Adaran elämää, jäi täysin kertomatta, vaikka kuinka minun piti se kertoa!! En kerro enempää, vaan päästän teidät prologin pariin!

Prologi

Oli lokakuun seitsemäs päivä, viikonlopun ensimmäinen päivä. Aurinko paistoi jo korkealla taivaalla, ja päästi muutaman valosäkeen verhojen raosta muuten hämärään huoneeseen, jossa tuoksui laventeli ja alakerrasta tuleva aamiaisen tuoksu. Suurella parisängyllä nukkui tumma- ja takkutukkainen nainen, pehmeän peiton alla, kasvot tyynyä vasten. Hän oli jo hereillä, muttei missään aikeissa nousta.

Kuitenkin, hänen aviomiehensä ei ollut samaa mieltä, astellessaan yläkertaan ja painaessaan suukon naisen olkapäälle.
”Herätys, aamiainen jäähtyy”, Draco kuiskasi. Adara mumisi jotain vastalauseeksi ja piilotti päänsä peiton alle.
”Potterit ja Weasleyt ovat tulossa ja talomme alkaa olla taas tornadon jäljiltä. Koitetaan vieraiden kunniaksi siivota edes likaiset vaatteemme pyykkikoriin”, Draco sanoi. Adara nosti päänsä peiton alta ja pyyhki silmiään.
”Ai niin, unohdin että he ovat tulossa.”
”No niin, ylös nyt”, Draco hoputti ja asteli portaat takaisin alas keittiöön. Adara hieroi päätään ja nousi lopulta reippaasti ylös.

Alakerrassa häntä odotti Dracon laittama paistettu kananmuna, paahdettu leipä ja kahvi.
”Kiitos”, Adara sanoi ja ahmaisi heti palan leipää suuhunsa. Draco alkoi siivota omia jälkiään olohuoneen puolelta ja Adara seurasi hänen touhujaan avoimesta keittiöstä. Hän muisteli kuinka he olivat kauan aikaa sitten sopineet, ennen Siriuksen ja Severuksenkin syntymää, että kaikki heidän perheessään siivoaa aina omat jälkensä. Muuten Adara laittaisi Dracon tavarat väärille paikoilleen ja Draco hyörisi Adaran tavaroiden kanssa ympyrää, kun ei tietäisi mihin ne laittaisi. Sirius ja Severus olivat oppineet jo pienenä siivoamaan omat jälkensä hienosti, mutta Sirius saattoi joskus väittää sotkua Severuksen tekosiksi.

”Mitä mietit?” Draco kysyi.
”Siriusta ja Severusta…”
”He tulevat taas jouluksi kotiin, kuten aina”, Draco vakuutti.
”Tiedän, mutta nyt on vasta lokakuu”, Adara huokaisi ja söi loputkin leivästään.
”Eiköhän aika kulu taas siivillä, kun lähdemme lomille”, Draco sanoi ja taitteli yhdet housunsa muiden vaatteiden seuraksi. Adara alkoi pilkkoa haarukalla paistettua munaa hajamielisesti. Samassa ikkunaan lehahti iso tornipöllö.
”Se on Siriukselta”, Draco sanoi, ja hänen kunnioittava äänensävynsä ilmaisi että hän puhui Sirius Vanhemmasta. Adaran ei tosin tarvinnut tulkita sitä ääntä, kyllä hän isänsä pöllön tunnisti.
”Avaa sinä se, minä syön loppuun”, Adara sanoi ja alkoi syödä. Draco otti hyllyltä kirjeveitsen ja avasi sitten kirjeen, joka oli osoitettu heille molemmille. Adara hörppäsi kahviaan ja alkoi miettiä suihkuun menemistä.

”Sirius, Tonks ja Remus ovat tulossa myös lounaalle, kun muutkin tulevat”, Draco sanoi. ”Heillä on kuulemma jotain asiaa, koskien –” Draco jatkoi, mutta vaikeni luettuaan pidemmälle kirjettä.
”Koskien mitä?” Adara kysyi. Draco laski kirjeen hiukan hämillään syliinsä ja kääntyi katsomaan vaimoaan.
”Koskien Voldemortia.”

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Needled Laiho - 27.10.2008 23:29:29

Mitäs tuo nyt oli tarkoittavinaan? Eikai Voldu palaa? Vai miksi he sen ilkiön kaivavat taas esille? HEIHEIHEI! Miksi se on Prologi? Kirjoitatko Adaran aikuisajoista lisää, vai miten? Prologi tulee nääs ennen varsinaista tekstiä *nykyttelee ah-niin viisaana*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Lokitar - 27.10.2008 23:32:38

Jep, tämä on prologi Adaran aikuisajoille, ja jatkoa on tulossa ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: minnahh - 27.10.2008 23:47:55

MITÄ TÄÄ ON OIKEIN OLEVINAAN????? (sry capsin raiskaus^^) Siiis ei voi olla totta, voiiiiiiiii ******** !!!
Just pari pv sit mietin et pitäisköhän aloittaa lukee Adaraa uudestaan, mut nyt huomasin et on tullu prologi ja sen jälkeen tulee viel jatkoa!!??!?!?!?!!!!!! Jippii!!!! *virnuilee ja hyppii riemuissaan*
Ooooo en malta oottaa et pääsee taas "kunnolla" lukemaan :D
Joo tää oli oikein esimerkillinen vastaus, mutta menkööt tämän kerran?
Voi miten must jotenkin tuntuu et Adara on sukuu Voldemortille ???
Hohooo siinä vasta kepponen oiskin :D Eka aattelin et Voldu palaa, mut ei se vaan voi pelkästään siitä kiinni olla, pakko olla jotain muutakin!
No mutta mä manipuloin täällä itsekseni siihen saakka kunnes tulee jatkoa ! ;D

♥ Minnahh

//Carabella tahtoo huomauttaa, että viestejä ei tarvitse täyttää hymiöillä - ovat paljon käyttäjäystävällisempiä ilman. Kiitos.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Lunella - 28.10.2008 07:41:04

JATKOOOAAAAA! *kiljuu fanityttömäisesti* ;D
Voi eiii! Ei kai Voldemort palaa? *tärisee* Eihän se voi, se on kuollut ja kuopattu! Heiii!
Mutta kyllä, kiiiitooooos kun jatkat tätä. Olenkin ollut ihan surkeana kun meinasi lukemiset loppua kesken.
Taidan alkaa lukemaan Adaraa uusiksi. Sen verran mahtava tämä on. ;)

Lainaus

Voi miten must jotenkin tuntuu et Adara on sukuu Voldemortille

Toivottavasti ei. :D

Mutta ei kai tässä muuta, kiitos.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Lokitar - 28.10.2008 08:05:34

Tämä jatko alkaa sitten omana ficcinään, eri aloitan uuden topicin sitten kun 1. luku on valmis. Varautukaa siis siihen, että täältä ei löydy muuta kuin prologi :) ilmoitan kuitenkin tänne, kun se uusi topic on avattu.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: José - 28.10.2008 12:55:00

Voi että! Kiitos Fubuki! Ihanaa, että saan jatkaa tämän loistavan tarinn lukemista. :) Adaraa tässä on alkanutkin kaipailemaan.

Kauhistus. Miksiköhän heillä on Voldusta asiaa. Minulla on omat epäilykseni, mutta ne luultavammin on ihan vääriä. ;D Kuitenkin, tämä herätti taas mielenkiinnon! :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Lily - 28.10.2008 14:58:00

Ja minä halvattu vieköön tiesin että sinä et jätä tätä kesken, et pysty siihen, et ikinä! >:D Miljoonaprojektisi paisuu paisumistaan kuin fletkumato noidankattilassa. Muhahaa!

No joo mut jes. Ihanaa! :D Wohoo, en malta odottaa jatkoa!

Mut olin kyllä vähän saman asian kanssa o.o kuin Neeppu.

Joo, jatkoa toivon ... ::)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Augurey - 28.10.2008 14:59:25

Jee :D sä jatkat tätä! On ollutkin jo ikävä jotain hyvää ficciä jota voi seurata innostuneena.
Onneksi kävin täällä Hunajaherttuassa kattomassa et onko tullu jotain kivaa, niin huomasi
samalla ilokseni et olit jatkanut tätä. Tuo on kyllä lupaava alku.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Lauren - 28.10.2008 16:23:04

FUBUKI! Pelastit elämäni! :D Mikä ilon päivä, eilen sain hammasraudat pois ja laitoit tän tänne (joskin huomasin sen vasta tänään :))
Lupaava alku, on on.
Luen kyllä kunhan jatkoa tulee. Mikä ihme se Voldu-juttu on?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Musta-Anturajalka - 28.10.2008 17:01:13

Oo! Jatkoit tätä sitten vielä? Mukavaa! Ja kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta tämä ensimmäinen osakin. :)
Ja siis.. Ei Voldemort kai enää palaa? :o Toivottavasti ei. : oo

Jatkoa odotan!

~Musta-Anturajalka

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Surunmurhaaja - 28.10.2008 17:21:11

heip, sait uuden lukijan tälle ficille!
minulla oli monen päivän urakka tämän lukemisessa, ja tänään sain luettua loppuun... ;D huhhuh, otti kyllä työnpäälle tämän lukeminen, mutta kyllä vaan kannatti :D
... ja vielä jatkoa adaran elämälle, mitähän **ttua?? ;D (ehdin jo huokaista että nyt on tämäkin luettu, mutta lisää lukemista... ) osasit kyllä jatkoa pistää, eikai voldemort palaa??! no sepä olisi mielenkiintoinen jatko tälle... :D kiitoskiitoskiitosKiitos tästä, aivan 10 arvoinen fic*
*-tuohon olisi pitänyt tulla romaani, ottaen huomioon koon.. ;D

jatkoa sitten tämänkin jatkon päälle odotetaan...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Lokitar - 28.10.2008 17:41:54

Ohhoh, moni vielä muistaa tämän ficin :D Kyllä edelleen, jatkoa on tulossa, mutta mulla on kauheat ongelmat mitkä laitan jatkon nimeksi! Pelkkä Adara, Siriuksen tähti 2 vai jotain muuta? En tiedääääääh!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Lily - 28.10.2008 18:23:22

Eiköhän se nimi ole ihan okei samanakin 8) Miten itse haluat.

Ainiin. F*. Mulla on Adaran nuoruusvuodet+epilogit pikkuläppärillä ja... nyt en saa tätä sinne :'( *itkuparkunyyhangst* No, ehkä tallennan kaiken sitten tälle koneelle :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Cattleya - 28.10.2008 18:25:13

Oi, tää jatkuu! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!!! ;D
Voldemort kyl vähän ihmetyttää... eiks se delannu? ???
Mut jatkoa! Nopeesti!!!! :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: Wleko - 28.10.2008 18:32:52

Senkin sadisti! Jäit tuollaiseen kohtaan. En kestä tätä.

Ihanaa kun Adara tulee takaisin, siis oikeasti.
Nyt olet tosin aivan omillasi koska kukaan ei ole kirjoittanut aikuis vuosista yhtään mitään (paitsi nyt muutaman sivun Kuoleman Varjelusten lopussa) ja saat keksiä kaiken itse. Se on varmasti toisaalta aihanaa toisaalta haastavaa.

Äkkiä sitä jatkoa (en yhtään painosta, en).

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, JATKOA Adaran aikuisajoille!!
Kirjoitti: NeitiMusta - 28.10.2008 18:48:52

Ihanaa Fubuki! Ihanaa!! Onneks on ees jotain lisää luettavaa Adarasta. Olin just vähän aikaa sitten aikeis lukee ficcii uudelleen, mut se on vähän siirtyny ku on ollu kaikkii kokeita. Sit tulin tänään koneelle jas huomasin :D ADARAAN ON TULLU JATKOA!!! Olisin voinu hyppii ja kiljuu riemusta. ;D Tää on nimittäin paras fikki mitä oon koskaan lukenu :D

Elikkä, toivottavasti tähän tulee viel jotain jatkoo. Ei se voi päättyä ainakaan tohon ;D
Kiitos

<3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, jatkoa Suuressa salissa!
Kirjoitti: Lokitar - 28.10.2008 20:32:15

No niin, ficci sai ensimmäisen lukunsa, ja sijaitsee Suuressa salissa: Adara, Siriuksen tähti: Särjetyt unet (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=7295.0)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, jatkoa Suuressa salissa!
Kirjoitti: Cirilla - 31.10.2008 21:37:04

Mitäs tämä on olevinaan :o
Mitä ihmettä Fubuki?
Sinä se et osaa lopettaa? :D
Pakko sanoa että virnuilen täällä sulle 8)
Sinä senkin veikeä lisäkirjoittaja, joka ei osaa lopettaa!
Pakkohan tästä on siirtyä eteenpäin ;)

Cirilla *virnuilee ilkikurisesti* 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, jatkoa Suuressa salissa!
Kirjoitti: Needled Laiho - 01.11.2008 19:07:33

Taas mä oon offaamassa, anteeks

Nyt on tää on kokonaisuudessaan mulla koneella, ja kaikkien trailereiden, prologien & epilogien kera pituus on 654 sivua Verdanalla, kirjaisinkoko on 12 ja riviväli 1. Sisällysluettelo on 1,5 sivua pitkä, ja sitä ei ole laskettu sivumäärään.

[/end of off]

MÄ ARVASIN ETTET SÄ PYSTY LOPETTAMAAN !! ;D

Odotan innolla lisää lukuja 2. osaan

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, jatkoa Adaran aikuisajoille!
Kirjoitti: Lokitar - 04.11.2008 19:21:40

Neeppu, ohhoh. Kerro sitten montako sivua tuli lisää tämän kakkososan myötä :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, jatkoa Adaran aikuisajoille!
Kirjoitti: Susihukka - 05.11.2008 20:25:54

Ooh... Kesti viikko ja puol lukee tämä kokonaan loppuun. Ei voi muuta kuin sanoa, että vou! En tajua miten osaat Fubuki kirjoittaa näin hyvin! Tykkäsin siitä ideasta, että Adara liittyi kuolonsyöjiin, mutta... no sillein... Ja kannatin aina Adara/Dracoa yhteen! <3 Söpö pari <3

Jee! Onneksi olet jatkanut tätä Adaraa, oisko ollut Suureen Saliin. Et, vain pysty lopettamaan!

Lyhyt kommentti, mutta idea taisi käydä selväksi, vai? No, jos ei niin RAKASTAN tätä ficciä.

P.S. Ja unohdin jo joissain kohtia, että tää on vaan pelkkä ficci. Se oli kyllä hyvä, kun ihmettelin nukkumaan mennessäni, missä se Adara- kirja on. Mutta, mä rakastan tätä. Pitääkin mennä lukemaan, Adara 2.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, jatkoa Adaran aikuisajoille!
Kirjoitti: Lokitar - 05.11.2008 21:07:14

Voi kiitos Susihukka, olen imarreltu ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: meliza - 11.11.2008 16:10:06

apua! tämä ei voi olla totta. muistan lukeneeni tämän alkua aikoja, aikoja sitten.
kuitenkin silloin käynnit täällä väheni enkä paljon alkua pidemmälle lukenut.

eilen, satuin törmäämään tänne ja mitä löysin! hemmetti oon lukenut eilisestä aamusta lähtien Adaraa ;D koukkuun jäin jälleen. vielä en ihan lopussa ole, mutta tämän illan aikana luen, sitten voisi pistää paljon kommenttia ;)
eilen rakastuin Adaraan ja pakottauduin itseni rekisteröitymään uudestaan vuosien jälkeen! ihanaa lukea taas täällä :)

nyt en tahdo ikinä lopettaa tämän lukemista.. uhkaavasti loppu rupee lähenemään.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 11.11.2008 19:06:30

Oih, ihanaa! Mahtavaa kuulla taas "uusista" lukijoista. Tervetuloa takaisin ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: meliza - 12.11.2008 01:23:52

kiitän sinua kiitän tästä niin kovasti!
nyt on tiistai, oikeastaan kello lähentelee yhtä yöllä, joten kai keskiviikoksi on vaihtunut..
aloitin siis maanantaina tämän lukemisen, ja nyt tulin loppuun.

haluan kiittää koska sain tästä niin paljon, heittäydyin mukaan enkä voinut lopettaa kesken, nyt olen kyllä todella väsynyt tästä lukemisesta mutta.. oli sen arvoista ;D
olen itkenyt, nauranut, suuttunutkin useasti tuntiessani vihaa jotain hahmoa kohtaa..
mutta rakastanrakastanrakastan tätä!

niin, ja tietenkin mielestäni Adara ja Draco..... ovat upea pari. odotin lukiessani innoissani että "koskakoskakoskakoska MIKSI EI!!!!!"

alusta alkaen olin todella surullinen kun Severus oli jotenkin... ilkeä, etäinen, mutta kuitenkin jotenkin salaperäinen. (koska minähän rakastan Severusta, tiesin sen jo pikkutyttönä kymmenen vuotta sitten kun sain ensimmäisen potterini <3)
ja lopussa itkin niiiiiin kovasti kun paljastui Severuksen uusia puolia sekä kaikki salaisuudet.

ja pitää vielä Siriuksesta kirjoitella.. rakastan myös. Adaran isäksi ei olisi sopinut kukaan muu.
hauska, huumorintajuinen, rento, mutta toisaalta ylihuolehtiva ja tiukka.

mitä vielä sanon ennen kuin nukahdan näppäimistölle..
no, aivot ovat pyörineet nyt niin monta tuntia kahden vuorokauden aikana Adarassa että en voi muuta kuin kehua.. koukuttavaksi ;D

ainoa miinus saattoi olla mielestäni se, että jotkin luvut painottuivat liikaa kirjaan. mutta siitä ei jaksa valittaa kun muuten oli upea.
kiitos ja taidan mennä nukkumaan :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 18.11.2008 22:41:44

Kiitos kommentista, koitan seurata tuota sinun ficciäsi välillä, mutta en oikeen pysy perässä kun jatkoa tuntuu tulevan parin tunnin välein ^^'

Hihi, ajattelin tehdä 1100:nnen viestin ja ilmoittaa että tätä ficciä on luettu 22222 kertaa ^^ Härregud! iso luku jo tuo. Harmi vain kun ei enää kommenttia heru tähän, vaikka kuinka moni on lukenut tämän vasta kun tämä on tullut valmiiksi :( Kyllä kommentit kelpaa vieläkin! ^^'

// Kaapo yhdisti tuplat

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: A-nuu - 18.12.2008 13:07:49

Sain vasta nyt luettua tämän loppuun ja olen aivan sanaton...
Se vain oli niin UPEAA! :D Uskomatonta, että olet saanut kirjoitettua näin uskomattoman ficin.
Harmittaa vain kun se ei jatkunut pidemmälle.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 18.12.2008 13:19:09

Pallukka, tälle on jatko-osa Suuressa salissa ;) Sinne siis.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Rala - 05.02.2009 16:44:29

Tykkäsin aivan kamalasti. Ihanaa että olet jaksanut kirjoittaa näin pitkän tarinan. Itse tykkään myös keksiä omia hahmoja, ja tykkäsin kun joku muukin oli niin tehnyt. Rakentavani taitaa nyt taas painua puskaan... Ihana kumminkin!!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Adara Danae - 10.04.2009 21:24:13

Hei, mäkin haluan kommata täällä ! :D

Itse aikoinani pyörin jossain vanhassa finfanfunissa (se oli semmonen kunnon oranssivärinen), mutta sitten muutamaksi vuodeksi finit jäi... Potterit on kyllä hyllyssä ja luettuna..

Tän ficin löysin itseasiassa kun googlasin etunimelläni (Adara) ;) Sitä kautta oli pakko laittaa talteen, ja päätin että sopivan ajankohdan tullen mä tän luen. Ja nyt eilen (kiirastorstaina) aloitin tän lukemisen, ja nyt (pitkäperjantaina koko päivän luettuani) lopetin, pitää vielä mennä lukemaan se jatko-osa!

Kieltämättä alkupään tekstit oli tosi tökkivää, sisälsi paljon kirjoitusvirheitä (vielä nytkin, kyllä) ja ihan pikku- ja muita kielioppivirheitä. Sillon vanhan finin aikaan toimin betana parillekin ficcikirjailijalle, jotenkin noi virheet aina vaan hyppää mun silmilleni. Mut siis takaisin asiaan. Tekstin laatu kyllä parantui huimasti, kyllä kehityksesi huomasi! Yleisesti ottaen koko ficillä on upea kehityskaari ja hahmot lähentyivät taas sydämeeni. Aluksi etunimeni tuntui oudolta luettuna tekstistä, mutta siihen tottui ja virheetkin eivät enää niin paljon hyppineet silmilleni kun tarina tempasi niin upeesti mukaansa.

Oon vieläkin nyt niin hämmentynyt koko tarinasta, että on vaikee saada asioita ilmaistua "paperille". Mut nyt vaan loppuun HEHKUTUKSET UPEASTA FICISTÄ! :D

t. aidon elämän Adara

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Verbal Jint - 10.04.2009 21:42:04

Off: Adara Danae, eikä, oonko hiukan kade sun etunimelle ;o ei taida olla kauheen yleinen nimikään tuo.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 10.04.2009 22:02:22

Samaa mieltä bartemiuksen kanssa, hiukan kadettaa :O harkitsin jossain vaiheessa että vaihtaisin toiseksi nimekseni Adara, mutta se sitten jäi, ja olen nyt vaihtamassa Leineksi (Jenni Leine, hehe). Joskus jostain nimirekisteristä luin, että suomessa olisi vain kaksi Adara-nimistä henkilöä, mutta liekö sitten niin harvinainen nimi :O
Ai niin, ja kiitos kommentista ^^ Oon vähän ite pyrkiny betaan tätä uusiks mutta kun on niin paljon muuta tekstiä ettei oikein ehdi, ja hanndesta ei koskaan kuulunut mitään kun hänelle lähetin pari ekaa lukua... harmillista kyllä :/ jos keksitte jonkun tarmokkaan betan niin ilmottakaa xD

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Adara Danae - 10.04.2009 22:10:07

Juu, tottahan se on. Viimeksi kun minäkin siellä nimi"rekisteri"sivustolla vierailin (sen oikee nimi hävis päästä) niin kaksihan meitä oli :D //muoks. väestörekisterikeskuksen nimipalveluhan se oli ;D juu ja meitä tosissaan on kaksi, 20 vuoden ikäerolla :D

Mut juu Fubuki, mä voin alkaa kyllä betaa jos tällänen "vanhus" sulle kelpaa :D Olis kivaa palata vanhoihin hyviin hommiin :)

//muoks. Ai niin sori et meni ihan offiksi....

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 10.04.2009 23:11:42

Noh mulle tuli jo yksäriä Vickyltä kun hän bongasi tuon aiemman viestini ja hän ilmoitti olevansa kiinnostunut betaamaan, joten kiitos tarjouksesta mutta Vicky oli nopeampi :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Neiti Pimeyden Lordi - 22.04.2009 17:41:26

Huoh! Kesti tosi paljon saada kokonaisuudessaan ficcisi luettua! Nyt voin kuitenkin liityä kommentoijien mereen.
En voi muuta, kuin kunnioittaa sinua siitä, että jaksoit näin paljon kirjoittaa! Tulihan tuossa tavallaan melkein kaikki Harry Potterit kirjoitettua uudestaan Adaran näkökulmasta. :)
Olen ihan hulluna kaikkiin ficceihin, joissa päähenkilö liittyy kuolonsyöjiin! Kai olen jotenkin kieroutunut, kun tykkään Voldemortista niin paljon. Olin todella helpottunut, kun et pistänyt häntä tekemään mitään epäuskottavaa.
Itkin oikeasti, kun luin Siriuksen kuolemasta jaksoja eteenpäin. Olet suoraananoen nero, kun laitoit Adaran hakemaan Siriuksen ruumiin ja käyttämään ajankääntäjää. Monissa ficeissä on se tosi ärsyttävä asija, että päähenkilöt toipuvat läheistensä kuolemista parissa minuutissa. Tässä ei tietenkään sitäkään vikaa ollut, vaan Adara tarvitsi Georgea surunsa lievittämään!

No en saa mitään yhtään rakentavampaa aikaiseksi, joten päätän kommenttini vielä yhteen lauseeseen:
Paras fic minkä olen lukenut! :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 22.04.2009 19:27:35

Ohoh, kiitoksia kauheasti :o Kiva kun tykkäsit näistä "pikku" muutoksista mitä tein ja jos sain ilmastua Adaran surua hyvin mielestäsi :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Verbal Jint - 23.04.2009 01:43:40

ajattelin lukea tämän koko ficin uudestaan läpi ja aloitinkin sen mutta nyt pitää sanoa että kello on niin paljon etten todellakaan ehdi lukemaan sitä tänään loppuun ;< kaiken lisäksi hypin joidenkin lukujen yli, että pääsisin siihen kohtaan missä (spoili:) adara pelastaa sirren.(anteeksianteeksianteeksi Fubuki!!! :'( Ja minulla kun pitäisi huomenna olla saksankoekin...) Mutta tosiaan välihuomautuksena vain sanoin että tässä nyt sitä yritetään lukea koko ficcihirmua toiseen kertaan, luvussa 129 ollaan (miinus ne muutamat luvut). Hihii on tää kyllä paras ficci mitä oon koskaan lukenu <3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 23.04.2009 14:28:39

Voi kiitos kauheasti :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Kleopatra - 23.04.2009 17:15:00

rakastan sua oot täydellinen.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 23.04.2009 19:45:59

Aaaha o_O

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Verbal Jint - 24.04.2009 01:20:10

Wihii, no nyt on ficcihirmu luettu o/ päivää nopeammin kuin viimeksi. : D Lukunautinto oli prima, super, toll und überfantastisch!

Jonain kauniina päivänä kun saan tulostimen jostain niin saletisti tulostan koko tarinan paperille ja laitan kansien väliin ja piirrän sille kansikuvan ja semmosta.

Tai sitten vaan valtaan koulun atk-luokan ja tulostan sieltä...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Alegría - 24.04.2009 23:18:21

HUHHUH. :o :o
Noniin. Sain vihdoin tämän ficin luettua - suunnilleen viikko siihen meni. En tiedä mistä aloittaisin.

Ensin suurensuuri KIITOS. Tämä oli kyllä niin elämys. Täytyy myöntää, että minulla on ennakkoluuloni pitkiä jatkoficcejä kohtaan, oikeastaan vain muutamaa olen jaksanut seurata hamaan loppuun saakka. (Luen niitä silti kasvavaan potter-ikävääni. nyyh.) Mutta tähän jäin koukkuun ja pahasti. Huhhuh. Melkein vieläkin hengästyttää tämä lukumaratoni ;D

Ookei, luulenpa että tämä kommentointi menee vain muiden sanomisien toisteluksi.. Kuten monet on sanonu, niin todellakin tässä huomaa sun kirjoitustaidon huiman kehityksen. Huipennuksena nuo viimeiset luvut. Täytyy sanoa, että todella osaat kirjoittaa. Alku oli alkua, joo, niin se tuppaa (kai) pitkissä ficeissä olemaan.. Nostan hattua ehkäpä eniten sun juonenkehittelylle (okei, myönnän että alussa oli hieman tylsää kun oli vain potterkirjojen toistoa..) Siis nuo Adaran suunnitelmat, kuolonsyöjätouhut, ajassataaksepäinmeno, muistinmenetys - mahtavaaamahtavaaaa!! Varsinkin tuo muistinmenetys, se oli todellakin ennalta-arvaamaton ja mielenkiintoinen käänne!!

Sitten henkilöistä.. Sirius oli niin Sirius. Kirjoitit Siriuksen TODELLA hyvin kuten myös Kalkaroksen - ja henkilökuvat syventyivät ficin myötä ja toit heihin myös uusia puolia (varsinkin Kalkarokseen). Myös Lupin sun muut, todella hyvin kirjoitettu. Ainoa joka ei mielestäni ollut niin IC, oli Draco.. Aikalailla koko ficin ajan. Ei pahalla, se ei sinänsä häirinnyt mitenkään ja hahmona todellakin kasvua tapahtui ja näinpoispäin, mutta sinun Dracossa ei vain ollut sitä dracoa. :-\ Ja Adara, huhhuh, tätä ficciä voisi pitää kasvukeromuksena!! Mielenkiintoinen hahmona ja tulen kyllä varmasti jatkossa lukemaan muut sun Adara-ficit, kunhan saan tämän sulateltua :)

Ehkäpä ainoa kunnon pettymys oli se, etteivät Adara ja George saaneet toisiaan... Jossain puolivälissä aavistelinkin tällaista lopetusta, mutta silti surettaa. Adara ja Georga vaan sopi niin mahtavasti yhteein ja sitä niiden söpöilyä olisi voinut olla rutkasti enemmän ;)

Jotkut kielioppivirheet hyppivät silmille hiukka häiritsevästi, mutta juoni ja tapahtumat vain tempaisivat mukaansa niin totaalissti, ettei muuhun voinutkaan enää keskittyä... Juonenkäänteitä oli, jännitystä oli, sait mut itkemään (monesti) ja nauraman (vielä useammin). Tämä oli kokonaisuutena LOISTAVA. Vielä kerran SUURI KIITOS tästä lukukokemuksesta<33

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Miss-Remus - 24.04.2009 23:24:03

Elikkäs, minä olen vasta toisella sivulla ja lukenut 13 lukua.
Pidän tästä todella ;D
Ikävä kyllä luen aika hitaasti, kun enhän minä voi koko aikaa olla nokka ruudussa kiinni ;)
Silmäni on jo ihan ristissä, mutta en millään viitsisi keskeyttää lukemista, on se niin mukaansa minut temmannut :D

Näitä kirjoituksia pitäisi julkaista oikeaksi kirjaksi :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 24.04.2009 23:35:08

JJJJ, kiitoksia pitkästä kommentista. Se on aina mukavaa kuulla että sen kehitykseni huomaa, koska itse sitä tietty aina huomaa ekoja lukuja lukiessa että "no joo tää ois voinu mennä näin eikä noin, voi kun oon nolo" mutta kehittyminen on osa elämää :D

Miss-Remus, voi kiitos, jos voit sanoa noin jo ensimmäisistä luvuista jotka eivät tasoltaan ole kummoisia uusimpiin lukuihin nähden ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Nelea - 26.04.2009 22:46:29

Mähän olen näitä himo-lukijoita, joiden on pakko lukea ficci mahdollisimman nopeasti läpi, ja muistaa sen jälkeen vain pääkohdat ;)

Mun on pitänyt lukea tämä läpi jo ties kuinka kauan sitten, mutta koska tämä oli niin pitkä...
Sen miitin jälkeen (kamalaa mainostusta ja spoilausta harrastit hyi, hyi) minä menin koneelle, etsin tämän, istuin puoli kolmeen viime yönä lukemassa, nukuin 5 tuntia ja tänään luin loppuun. Läksyt tekemättä ja väsyttää kivasti, mutta oli se sen arvoista ;D.

Sitten se ficci.
Jouduin monta kertaa käyttämään jesaria, repesin (monta kertaa) todella pahasti, penaali on pilalla, kun itkin siihen (näppis ei saa kastua, näppis ei saa kastua) ja mulla on leuka kipeänä epilogien jäljiltä (kiitos muuten Adara/Dracosta).

//jatketaanpas

Olet saanut hyvin Potterit tähän mukaan ja silti ei seuraa orjallisesti kirjoja ( Sainko sanottua mahdollisemman vaikeasti? Ja silleeen ettei kukaan ymmärrä? Hyvä!) Muutamassa kohdassa ärsytti se että Adara teki (melkein) samat asiat kuin Harry. Vaikka Adara ja George olivatkin mukava pari, pidän kumminkin enemmän Dracosta ja Adarasta yhdessä ;D. Lisäksi ihmisten pitäminen hengissä oli eritäin hyvä juttu J.K.Rowlingin pitäs lukea tämä, ne ihmiset pitää pitää hengissä eikä tapaa jokaista eteen tulevaa

Pöh, mun olisi pitänyt kirjoittaa tää eilen, nyt en oo enää fiiliksissä. Sori tällänen tynkä viesti, olisin kyllä saanut paremman. :P
Adara 2?

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 26.04.2009 23:07:26

Voi kiitus, Elli L, pidit tosiaan lupauksesi (tai uhkauksesi) lukea tämän : DDD

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lerosa - 28.04.2009 12:56:26

Maailman ihanin Potter ficci ikinä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sori ku en ole kommentoinut piiitttkäään aikaan mutta en täällä ole pahemmin käynytkään.
Ihana että Sirre, Fred, Tonks ja Remus ei kuollu.
Kalkaroksen olisi kyllä voinut murhata ;D
Mutta aivan ihana 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 28.04.2009 13:38:47

EIIII Kalkarosta :o Senkin julmuri >:/

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lerosa - 03.05.2009 14:56:28

Minä mikää julmuri oo.
Vihaan Kalkarosta (mokomaki pedofiili)

-Lerosa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: nnelli. - 04.05.2009 17:04:30

oh, aivan ihana!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Tessuu - 21.05.2009 21:58:31

Tä oli käsittämättömän ihana ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 21.05.2009 23:07:26

nnelli. ja Tessuu, kiitos vain harvinaisen lyhyistä kommenteistanne, toivottavasti harrastatte yleensä rakentavampaa palautetta ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Kuurankukka - 27.05.2009 20:13:52

Tuntuu ihan, että olisin kommentoinut tätä jo aikaisemmin koska luin tämän kolmannen kerran läpi tai sitten se saattaa johtua siitä että olen lukenut ja kommentoinut jatko-osaa. Mutta kaikesta huolimatta tätä jaksaa lukea vaikka kuinka monta kertaa läpi, ja jotkut kohdat ovat vain niin hyviä että ne on pakko lukea useampaan kertaan :D

Nyt kolmannella lukukerralla ne jotkin kirjoitusvirheet ja pienet ensimmäisten lukujen töksähtelyt tuntuvat erottuvan helpommin.
Mutta samalla huomaa myös, kuinka paljon olet kehittynyt kirjoittajana. Luvuissa ei ole enää sitä olematonta kuvailua, liiallista nopeatempoisuutta tai töksejä, ja tuntuu muutenkin että teksti olisi huomattavasti syvällisempää. Tekstiä on helppo jokaisen ymmärtää, kun asiat eivät mene liian monimutkaisiksi ja vaikeaselkoisiksi. Ihan muutamassa kohdassa olin kyllä hieman ullalla, mutta se on enemmän luonteeni kuin ficin syytä ;D Viimeisistä luvuista erottuu myös hienosti se tietty synkkyys, jonka huomaa myös viimeisimmissä Pottereissa.

Olet ujuttanut Adaran hyvin tiettyihin tärkeisiin tapahtumatonta, ja on lähes tulkoon uskomatonta, kuinka paljon olet keksinyt ja jaksanut kirjoittaa ;)
Kaikki ne juonenkäänteet, tapahtumat… Mielestäni et ole ottanut mukaan liikaa kirjojen tapahtumia, koska ne kaikki olivat tavallaan pakollista, esim. ilman Siriuksen tapaamista Rääkyvässä Röttelöstä tästä ei olisi tullut läheskään niin hyvää. Mutta nekään eivät ole suoraan kirjasta ja niitäkin on ainakin jotenkin muokattu. Onneksi et kuitenkaan änkenyt Adaraa kaikkeen mahdolliseen mukaan, vaan keksit hänen ympärilleen uusia tapahtumia. Itse Adaran hahmosta pidän hyvinkin paljon, häneen on helppo samaistua eikä Adara mene liian Mary Suemaiseksi, vaan niitä vikojakin löytyy. Tykkään muutenkin suhteellisen paljon OC hahmoista, joten miksen Adarastakin.

Pidin jokaisesta luvusta, olivatpa ne lyhyitä tai pitkiä. 19 vuotta myöhemmin pätkässä menin kyllä ihan totaalisen sekaisin lapsista, varsinkin kun osalla lapsista oli samat nimet kuin ”alkuperäisillä hahmoilla”.
Muutamat kohdat myös nousivat suuriksi suosikeikseni, ja olen oikeastaan tyytyväinen jokaiseen valintaan ja päätökseesi.
Paitsi ehkä siihen, että Adara päätyi yhteen Dracon kanssa, George olisi ollut parempi vaihtoehto siihen, mutta kyllä Dracokin kelpaa.

Yksi suuremmista plussista minkä keksin tähän, on se, miten hahmot esiintyvät tässä, mitä he tekevät jne ja ne ovat vain niin hyvin onnistuneita. Ainut henkilö, joka ei ollut IC, oli Draco. Draco tuntui hieman turhan kiltiltä ja ei-Luihuismaiselta, mutta saahan Dracosa tietenkin olla hyviäkin puolia ;D
Erityisen hyvin olet onnistunut mielestäni Siriuksessa ja Severuksessa(vanhemissa siis). Sirius vain oli niin isällinen, hellä, huolehtivainen ja.. siriusmainen. Severus taasen oli vain niin oikeanlainen, hyvin IC. Mukamas kylmä, tunteeton jne. Pidin siitä, mitä "uutta" häneen olit keksinyt, Adaran setä ja kaikkea. Oikein teit, kun paljastit kaiken lopullisesti vasta ihan loppumetreillä, se herätti paljon pohdintaa. Minusta myös Violan ja Severuksen välinen sisar-rakkaus sopii heille huomattavasti paremmin kuin Lilyn ja Severuksen suhde. Olisi tuntunut tyhmältä jos asia olisi ollut niin. Myös muut henkilöt onnistuivat hyvin, joihinkin sait vielä kaivattua lisäulottuvuutta.

Ja sitten pitää kiittää siitä, että jätit Fredin, Siriuksen ja Severuksen eloon. Siitä ilahduin suunnattomasti. Haluan myös kiittä tästä hienosta lukunautinnosta jonka olet tarjonnut, tykkään tästä ja jatko-osasta hyvin, hyvin paljon. Sitä on vaikea kertoa, kuinka paljon tähän olen mieltynyt ;D
Tämä on vain niin hyvä, koukuttava, mieleenpainuva, onnistunut jne. Ja nyt on iha pakko sanoa, että tykkään tästä enemmän kuin jatko-osasta.

Kiitos todella paljon tästä kaikesta, ihan koko ficistä!

Yksi pieni asia minua jäi vaivaamaan, mistä en ole kyllä täysin varma. Nimittäin, eikö Severuksen Adaralle antama hiuslenkki(mikä lie olikaan) ollut kultainen, tai niin ainakin muistelisin? Kun siinä Severusken muistossa sitä kuvailtiin hopeansävyiseksi? Asialla ei ole kuitenkaan suurtakaan merkitystä.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lerosa - 28.05.2009 17:51:05

Nyt tulen kommaamaan tätä kunnolla.
Edellisissä kommenteissani olen ollut lähinnä shokissa tämä päättymisestä.
Adara on ollut paras keksintö ikinä. Olen ollut aina positiivisesti yllättynyt siitä, että Adaralla on oma elämä eikä hän seuraa Harrya kuin aivoton lammas niin kuin Ron.
Adara on kirjoitettu mukaan ihan täydellisesti ja kivaa että et tunkenut jäntä mukaan ykkös ja kaakos kirjaan.

Adara ei ole sellainen inhottava pyhimys, kuin Harry ja eikä yritä pelastaa maailmaa.
Kuolari Adara oli aivan ihana keksintö ja sai minut pitämään tästä paljon enemmän kuin Pottereista.
Harryn kapinallisin teko oli murtautua irvetaan, mikä on aika kulunutta.

Hahaa, epäilykseni osuivat oikeaan eli Violet ja Severus olikin sisaruksia. Minulla oli alusta lähtien sellainen fiilis ja sen takia Adara/Severus ällötti vieläkin enemmän.
Tunnustan, että vihaan Draco/Adara paritusta koska satuin rakastumaan Georgeen tämän ficin aikana, eikä hän saa jäädä yksin ikinä (Adaran ja Georgen lapset olisi ihania <3)

Kunnioitan tämän ficin pituutta hirveästi, koska muut ficit oat usein vain 13 lukuisia ja tässä lukuja on 160.
Haluan sanoa kiitos siitä, kun jaksoit kirjoittaa tämän ficin ;D

-Lerosa

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 28.05.2009 19:50:21

Kuurankukka, kiitos pitkästä kommentista ;D Voin kertoo ettet ole ainoa joka oli Georgen kannalla, ja maininnut Dracon IC:stä. Tiedän että Draco meni vähän liian pehmoksi mutta en oikeen voinu sille mitää ku haaveilen ikiomasta pehmodracosta ::)

Lerosa, kiitos kommentista sinullekin :) Mukavaa kun tykkäsit, ja kuten sanoin kuurankukallekin niin et ole ainoa joka oli Georgen kannalla xD Minusta oli vaan niin epärealistista että kaikki menee naimisiin kouluaikaisten poika/tyttöystäviensä kanssa, ja George/Adara tuntu itselleni aina jotenki väärältä :/

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Viisisataakaksi - 31.05.2009 20:19:50

Sain juuri luettua tämän, pian käyn kakkososan kimppuun.

Tämä. On. Paras. Tarina. Ikinä.
Oikeesti, paras tarina, minkä olen eläissäni lukenut. (Tai, no, jos totta puhutaan, häviää niukasti LotRille.) Jopa parempi kuin alkuperäiset Potterit. En pysty sanoin kuvaamaan, kuinka mahtava tämä ficci on.
Yritän kuitenkin (tästä tulee romaani):

Kun luin Azkabanin vangin, rakastuin Siriukseen. Totta puhuen ajattelin hänet jotenkin 'veljekseni'. Feeniksin killassa, kun Sirius kuoli, itkin koko kirjan loppuun ja olin muutenkin todella masentunut Siriuksen kuolemasta. (Tässä pitää mainita: minä olen hyvin taipuvainen empatiaan ja minulla on - sanoisinko - hyvä mielikuvitus, joten tarinoiden henkilöihin samastun suurinpiirtein täyellisesti.) Koin kaikki Harryn tunteet, joiden mukana myös omanikin (olihan Sirius minulle kuin veli). Puoliveristä prinssiä ja Varjeluksia oli vaikea lukea, koska Sirius oli kuollut. Luinkin Azkabanin vankia useita kertoja peräkkäin, Pikarissa sama homma. Feeniksin kiltaakin tuli luettua ja aina Siriuksen kuollessa itkin. Hirveä tuska. Mutta kuitenkin, kuka jaksaa lukea kolmea kirjaa tuhansia kertoja uudestaan ja uudestaan. Sirius-ficitkään eivät juuri auttaneet, eiväthän ne tuoneet Siriusta takaisin kirjoihin, oikeaan tarinaan. Oikea tarina oli kuitenkin jo tavulleen ulkoa opittu.

Tämä ficci teki sen, mihin mikään muu ei kyennyt. Se toi Siriuksen takaisin oikeassa tarinassa, mutta silti eri lailla. En osaa selittää.

Luin ja luin ficciä eteenpäin, koska se oli niin ihana ja Sirius oli siinä. Adarakin oli aivan ihana. Kuin jokin uusi mauste tutussa ruokalajissa.

Tiesin kuitenkin, että kun Sirius kuolee, tuska palaa taas kahta kauheampana, olihan tässä nyt myös Siriuksen tyttären tunteet mukana. Silti jatkoin lukemista, ja olenkin nyt onnellinen siitä. Ilman Siriustakin ficci oli ihana ja käsitti erikoisia juonenkäänteitä. Ja sinä herätit Siriuksen henkiin ja vielä vapautit hänet. Eikä Fred kuollutkaan, eikä Severus kuollutkaan. Eikä Remus. <3<3<3<3

Tämä ficci teki muutakin, mitä yksikään ficci ei ole tehnyt tätä ennen. Ja se on koko tunteiden kirjo. Koin tätä lukiessani jok'ikisen tunteen, mitä voit keksiä, tai ainakin melkein. Milloin huokaisin ihastuksesta, milloin putosin tuoliltani silkasta hämmästyksestä, milloin nauroin vedet silmissä. Kaikkea 'aww'-reaktioista itkuun purskahtamiseen. Ihan totta, se kertoo jo, kuinka fantastinen tämä ficci on. Olen kyllä nauranut ja itkenyt ficcien (ja muiden tarinoiden) mukana, mutta ikinä en ole lukenut ficciä, joka olisi herättänyt näin paljon tunteita ja ihme reaktioita.

Sä herätit minut henkiin. Minä haluan tämän kovakantisena kirjana!

---

En oikein osaa päättää, pidinkö enemmän Adara/George- vai Adara/Draco-parituksesta. Se vähän vaihteli. Epilogi sai minut kuitenkin pitämään ehkä hiukan enemmän Adara/Dracosta.
Se Adara/Severus oli aika - paremman sanan puutteessa - ällöä. Vaikka se olikin esitystä. Tai ehkä se, että se oli esitystä, teki siitä juuri niin ällöä.
Remus ja Sirius olivat ihanan huolehtivaisia. (Severuskin - omalla tavallaan.)

Vitsi rakastan sinua ja ficciäsi!

Tämä muuten muistuttaa (enemmän tai vähemmän) etäisesti erästä omaa ficciäni (, jota en siis ole koskaan kirjoittanut mihinkään, vain miettinyt sen täysin valmiiksi.), jossa esiintyy erään (ei Siriuksen, erään toisen) henkilön tytär, jota ei ole olemassakaan oikeissa kirjoissa. Joskus ajattelin kirjoittaa sen, mutta en taida kuitenkaan kirjoittaa sitä. Varsinkin, jos se tuntuisi sinusta matkimiselta.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 31.05.2009 23:05:07

Aaaaawwww, kiitos kauheasti kommentistasi ^^ Olen tosi otettu ja ihanaa löytää tämmöne "samis" joka eläytyy kans kirjoihin niinku minä. Onneksi olen eläytynyt Adaraan niin paljon että kiellän J.K. Rowlingin ratkaisut (kuten Siriuksen ja Kalkaroksen kuolemat) tyystin x) Mutta kiva kun tykkäsit :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Belsissa - 03.06.2009 15:16:00

Varoitan etukäteen, että tästä voi tulla todella sekava kommentti ja unohdan todennäköisesti mainita puolet niistä asioista, jotka oli tarkoitus.

Aloitan henkilöistä:

Mielestäni päähenkilö Adara oli totta puhuen hieman ärsyttävä. Aluksi en oppinut pitämään hänestä, en sitten millään. Hän oli todellinen Mary Suen ruumiillistuma, joka ärsytti suunnattomasti. Joka asiassa, mitä tämä teki, hän onnistui. Vähitellen aloin kuitenkin tottua Adaraan, eikä hän sitten loppupuolella ärsyttänytkään enää niin paljoa. :)
Pidin Severuksesta mielettömästi! Hän oli aivan ihana, oma itsensä. Myös monet hahmot, kuten Sirius ja Remus olivat aivan kuten Pottereissakin.
Draco puolestaan oli aika OOC, liian välittävä ja lempeä, mutta se ei haittaa ollenkaan. Tuo on myös minun heikkouteni kirjoittaessani, Dracosta tulee aina liian OOC ja oikeastaan juuri tuollaisesta Dracosta on kiva lukeakin :)

Minusta oli hienoa, että olit kirjoittanut näin pitkän ficin. Aluksi mietin, että mitäköhän tästä tulee, kun juoni myötäilee aika tarkalleen Pottereita, tai siis, että olisiko tämä melkein sama asia kuin jos lukisin kirjoja. Huomasin kuitenkin aika nopeasti, että tämähän on aika mielenkiintoinen. Aluksi tosin hieman tylsä ja lapsekas, mutta ajattelin, että myöhemmin alkaa varmasti tapahtumaan enemmän. Ja niinhän siinä kävikin.
Minua vähän ärsytti, kun kaikki pojat alkoivat pitää Adarasta. Minusta se oli aivan liikaa, että Harrykin lankesi häneen lopulta. Oli mielenkiintoista seurata, kumman Adara valitsee: Georgen vai Dracon. No sitten minä tyhmä tietysti menin ja kurkkasin tuota kakkososaa ja siinähän se sitten selvisi. Auts, tyhmä minä. En oikein osaa sanoa, kumpi minusta olisi ollut parempi vaihtoehto loppuen lopuksi. Olisin nimittäin tykännyt Adara/Sevistä. :D Nyt tosin ajatus hieman yököttää, kun tiedän miehen olevan Adaran eno.

Yhdessä vaiheessa pelkäsin, että meinaat syrjäyttää Lilyn aseman Kalkaroksen rakastettuna(Violahässäkkä ;D), enkä tiedä olisinko minä lopettanut lukemisen kesken, jos sen olisit tehnyt. Välillä minusta tuntui, että Adara vei liikaa muiden hahmojen "tehtäviä" tässä ficissä. Hän teki ja sanoi niin paljon sellaista, jonka oikeasti tekivät muut hahmot. Sinulla on uskomattoman hyvä mielikuvitus, joten olisit varmaan näissäkin tilanteissa keksinyt Adaralle omiakin juttuja. En kuitenkaan syytä sinua enempää siitä, tämä kommentti alkaa jo kuullostaa ainoastaan negatiiviselta, eikä siitä suinkaan kuulunut sellainen tulla!

Siriuksen kuolema oli traaginen ja toivoin, että Adara lyötäisi miehen elävänä sielä luolasta, mutta niin.. Onneksi Sirius kuitenkin heräsi myöhemmin henkiin.

Mielestäni oli kuitenkin oikein mahtavaa, että olit keksinyt Adaralle tehtäväksi tuon vakoilemisen kuolonsyöjissä. Se herätti mielenkiintoni uudestaan, juuri kun se oli hieman lopahtamassa. Tyttö kuitenkin oppi mielestäni okklumeuksen hieman liian nopeasti. Pimeän piirtokin oli hänellä kädenkäänteessä jne. mutta oikeastaan se oli ihan hyvä, etteivät tapahtuneet jääneet jummaamaan paikalleen.

Kun Adara sai mahdollisuuden pelastaa Siriuksen hyppäsin suunnilleen metrin ilmaan innosta, mutta into lopahti ja vaihtui pelkoon, kun kuulin, että Adaran täytyisi kuolla pelastaakseen isänsä. Minua suututti tytön puolesta, jolloin tajusin, etten ehkä inhonnutkaan häntä niin paljon kuin luulin. Kun selvisi, että he molemmat pysyvät hengissä niin minun olisi tehnyt mieli lähettää sinulle samantien kukkia :D

Kun tyttö jäi tuohon kyseiseen aikaan ja menetti muistinsa, pelkäsin, että kelaisit vuoden tapahtumat uudestaan, hitaasti läpi, muttet onneksi tehnyt niin ja Adaran muistikin palautui nopeasti takaisin :)

Oli mahtavaa, että jätit Severusksen ja Fredin henkiin, kuten Siriuksen! Kiitos siitä aivan valtavasti! Mietin juuri, että miten kestän heidän kuolemastaan uuden version, mutta sinä ihana ihminen onneksi säästit heidät :)

Loppu oli mielestäni oikein hyvä ja tykkäsin kovasti noista Adaran kaksosista. Mielestäni olisi ollut kuitenkin mukavaa tietää vielä enemmän Georgen elämästä.

Yksi pieni kritiikki vielä: paljastit ehkä kommenteissasi liikaa ficin seuraavista tapahtumista, tai ehket oikeastaan suoranaisesti paljastanut, mutta vihjasit, mutta no, ei se kauheasti haittaa :D

Kiitos tästä, tykkäsin :) Luen kyllä sen toisenkin osan, kunhan sulattelen tämän ensin :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 04.06.2009 00:31:14

Belsissa, kiitos kommentista, eikä se minun mielestäni ollut niin negatiivinen. Eihän kaikesta voi aina tykätä ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: apparition - 08.07.2009 21:54:52

Mun on nyt pakko kommentoida tätä, vaikka en osaakkaan sano mitään rakentavaa tähän. Sori siitä :)
Elikkä alotin lukemaan tätä tässä ehkä viikko sitten ja alotin tietenki ihan ekasta luvusta ja luin tonne viimiseen lukuun asti enkä voi muuta sanoa kun että VAU!
Alotin vähän sillä meiningillä, että en oikeen tienny, että mitä pitäs aatella. Se että Siriuksella olis tytär tuntu lievästi oudolta mun makuun, mutta aloin kuitenki lukemaan ja aloin tykätä ajatuksesta yhä enemmän mitä pitemmälle pääsin. Adara on niin jotenki hieno hahmo... En osaa selittää :D Ja Siriuski oli isänä niin jotenki sulonen. Tykkäsin myös siitä, miten sait Adaran hienosti mukaan kirjojen tapahtumiin, mutta mukailit kuitenkin suurimmaksi osaksi tapahtumia, mutta lisäilit sinne mukavasti sekaan kaikkea kiinnostusta lisäävää juttua. (Tajuaako tästä mitään? :DD)

Ja tykkäsin siitä, että herätit Siruksen henkiin <3 Ihanaa. Ja teit sen vielä niin luonnollisesti... Etkä mitenkään, että "joo, Sirius nousi haudasta" :D Ajankääntäjä oli niin hyvä keksintö. Ja vielä Lupin, Tonks ja Fred hengissä <3 Kaikenlisäksi sait minut pitämään Kalkaroksesta! Eikä Dracokaan tunnu enää kovin vastenmielisemmältä, vaikka tykkäsinkin enemmän Georgesta... Toivottavasti George löytää vielä jonkun :)

Nyt lopetan tämän sekavan kommenttini, mutta kiitos tästä lukuelämyksestä! Nautin joka luvusta :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 08.07.2009 23:27:10

kiitoksia, apparition ^^ jos haluat lisää Adaraa, siirry Suureen saliin lukemaan kakkososaa ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Cindy - 10.08.2009 17:51:36

Hmmm. En nyt oikeen tiedä mistä aloittaisin. No okei, ihan ensimmäiseksi, tahdon kiittää sua, Fubuki (ja tottakai Adaraa), koska te olitte se syy, minkä takia rekisteröidyin tänne. Jos totta puhutaan, niin siitä on aika kauan (mun mielestä :9 ), silloin tää ficci oli jossain luku 50-kohdassa.

Piti jo silloin kommentoida, mutta jostain syystä se jäi. Uusi fini taisi sekoittaa mun päätä aika paljon.. Kun vihdoin sain ficin luettua loppuun, taas jostain kumman syystä, kommentointi jäi. Sitten, aikaa meni. Ja meni.

Kun sitten n. viikko sitten, muistin tän ficin, kun näin kirjautuneissa sun nimen. Oli aivan pakko aloittaa tää ihanuus uudestaan. Vieläkin samat kohdat (usko pois, muistin joitakin) nauratti ja itketti.

Nyt mä oikeestaan voisin alottaa sen varsinaisen kommentin...

Mä samastuin Adaraan hetkessä (eikä varmaankaan johdu siitä, että mullakin on tummat, aika pitkät hiukset, ja tummat silmät, no ei, hlö oli vaan niin... mun tyyliä ;)), eikä Adara mun mielestäni ollut liian täydellinen alussa, koska mitä pidemmälle ficissä pääsi, sen ymmärsi.

Sirius olisi ihana isä, huomasin sen heti:) HP-kirjoissakin, Sirius oli aika huoleton, mutta silti, vastuullinen, silloin kuin siltä tuntui. Oot aika hyvin saanut Siriuksen vieläkin enemmän isämäiseksi, ilman että on tuntunut aivan.. No tiedäthän sä.

Draco. Monet on kommentoinut, että Draco oli aika epäDracomainen. No, kyllähän asia niin oli, mut, pitää myöntää, sun ajatus pehmoDracosta osu suoraan mun sydämeen:D
Rakastin-rakastan Adara/Draco paritusta, se vaan on jotain.. ihanaa.

George ja Fred. Tykkäsin aika paljon alussa, kun kaksosista ja Adarasta tuli kaverit, mut ehkä olisin halunnut tietää miten jne. George ja Adara oli suloista, mutta.. Ihan niin kuin sä, olin (ehkäpä alitajuisesti:'D) kuitenkin koko ajan Dracon puolella, ja tajusin sen, oiskohan ollut, jossain lopun lähellä. Sry, eksyin kaksosista.. George ja Fred olivat normaalit omat ihanat itsensä.

Pottertrio. Harry, Ron ja Hermy oli aika paljon samanlaista, mitä kirjoissakin oli, mikä ei oikeastaan haittaa, koska tää on Adaran<3

Ruikul- anteeksi, Severus Kalkaros.
Osaahan Kalkaroskin olla mukava. Yleensähän en rasvaletistä (sorii), tykkää, mutta sä sait mut sen puolelle. Ainakin Adara-ficeissä. Sekin oli vällillä epäKalkarosmainen, mutta.. Mä ymmärrän & hyväksyn.

Lucius ja Narcissa Malfoy. Mukavan ystävällisiä. Luciuskin:)

Nyt mä varmaan taidan eksyttää tämän kommentin lukijat, kun siirryn lukuihin+tapahtumiin..

Monet on sanonut tän jo, mutta kertaan sen vielä:D Todellakin huomaa, miten oot kehittynyt tätä kirjoittaessa! Alussa Adaraa oli jonkun verran ängetty kirjojen tapahtumaan, mut se parantu. Adaran viidennen kouluvuoden jälkeen (se Liekehtivä Pikari), änkemisestä ei ollut muistoakaan, vaan Adara sujahti nätisti kaikkiin tapahtumiin.

Adaran toisena vuonna Malfoy, ihan pikkiriikkisen vain, lentokohtauksessa, oli outo. Johtui ehkä siitä, että se tuli, kun ekaa kertaa luin tän, yllätyksenä.
Teit aika hyvin, kun todellisia tapahtumia tuli vasta Adaran neljäntenä vuonna. Täytyy kyllä sanoa, että ehkäpä vähän nopeasti Adara uskoi, luotti ja "rakastui" Siriukseen. Mutta eipä sekään kauheasti haitannut.

Viidentenä (Adaran) vuonna, melkein huom. melkein säikädin, et menisit laittaa Pikarin sylkäsemään Adaran nimen, mut onneks et tehnyt sitä:D Jaa-a, mua kyllä vähän häiritsi se, että esim. Irkoroff tuijotti neiti Mustaa. Mutta sitten toisaalta, hautausmaakohdan hoidit ihailtavan hyvin. Mua hymyilytti, kun Dumbledore kiitti siinä loppupuheessaan Adaraa. Joulutanssiaisissa George oli kyllä törkeä. Mun mielestä Draco ihana<3

No sitten, kutosvuonna, tapahtumat suoraansanottuna lensi. Hmmph, että pitikin Pimennon kiduttaa Adaraa, mutta toisaalta, Malfoy oli taas söpö sen jälkeen, ja harhautus loistava. Pieni säälintunne kuitenkin mulle tuli, kun se oli vain harhautus (sen siitä saa, kun luulee olevansa itse tarinassa mukana:D).
Lucius oli törkeä, kun melkein kuristi Adaran, mut, tavallaan, se oli pakollista juonen kannalta:) Mutta, itketit mua, kun Sirius kuoli. Itse se luku, missä Sirius oikeesti kuoli, ei itkettänyt, mutta se luku, mikä tuli sen jälkeen, meinasin hukkua kyyneleisiin;(

Tykkäsin, kun Adara 'seurusteli' Dracon kanssa, ja mun mielestä oli hyvä, että Adaralla oli se tehtävä, koska silloin se erosi kirjoista ihanan paljon. Luku; Silmeia rukoilee , sai kauheen tunteen aikaan mun kurkussa-.-" Mut tiesin, ettei Adara pystyisi, tai sä et pystyisi, tappamaan adoptioperhettänsä (EIKÄ SE OLE MIKÄÄN HEIKKOUS!).

Awwws, mun mielestä ajankäännintemppu oli paras, kun Adara sai isänsä takaisin, ja liikuttavaa, kun hän kuoli Sirren puolesta<3 Teoriassa.

Sitten, kun Adara tahtoo lisävuoden Tylypahkaan, niin tottakai se vallataan;( Ja sitten Adara kaapataan takaisin. Voi Draco-parkaa, kun se luuli että Adara ja Kalkaros.. Mulla ei ollu mitään sitä vastaan, että Adarasta tulisi vakooja uudestaan, mutta en tykännyt kun se sai uudestaan sen ruman Kakka-joka-jääkön-tulematta-tyypin merkin:( Eikä nyt ollut käännintä ottamassa sitä pois.

IHANAA, kun Viola ja Severus olikin kaksosia. Voi, miten pelkäsin, et ne olis... Sait todella hyvin Adaran loppukohtaukseen sujautettua, niin, että Adara liittyi Voldun kuolemaan.

Sitten epilogeista.

Pelkäsin, oikeesti pelkäsin, että olisit laittanut George-Adaran naimisiin, mutta.. Aah, miten kävikään! Unelmien täyttymys:)

Toinen epilogi oli ihana ja valaiseva.

____________________________________________________________________

No niin, toi oli tiivistelmä siitä, mitä oon n. vuoden (?) sisälläni pitänyt. Pahoittelen kommentin laatua, ja sen sekavuutta.

Mutta, nyt, mä haluun sanoo sulle yhden ainoon sanan:

KIITOS!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 10.08.2009 22:25:52

Kiitos kauheesti kommentistasi, Cindy. Olin ihan hämmentynyt kun Adaraan oli pitkästä aikaa tullut kommentti :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Narusegawa - 12.08.2009 16:27:09

Mä luin tän ficin putkeen!! Siis oikeesti.. tai no ehkä kahdessa osassa, mutta kuittenkin.
(halusin lukea nopeasti loppuun kun kerta aloitin eilen kun Lukio alkaa..)

En voi muuta kuin kehua uskomattoman hyvästä kirjotuksesta!
Minulla ei oikein ole mitään kommentoitavaa sillä tämä on loistava ja muut ovat jo kertoneet sen kaiken muun jo varmaan useaan otteeseen.

Taytyy kuitenkin sanoa että kaikki juonen käänteet ovat uskomattoman hyviä! ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 12.08.2009 22:09:19

Kiitos kovasti ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Rosalie - 31.08.2009 19:38:52

Pitää nostaa tätä vähän ylöspäin, kun luen tätä (taas vaihteeks..). En jaksa aina ettiä tätä. :D

Mutta kiitos ficistä sulle. :) hyvä on edelleen toisellakin lukukerralla.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 01.09.2009 00:08:02

Kiitos kiitos ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Glorisablet - 23.12.2009 11:03:30

Adara jäi mulle etäiseksi hahmoksi. Hän oli neutraali hahmo, jonka luonne ja teot eivät ärsyttäneet mainittavimmin. Kenties ainut asia mikä todella ärsytti hänessä, oli se kun hän oli niin in lovena Georgeen. Hyi, hyi! :D Minusta Weasleyssa - etenkään mukamas-niin-hauskoja-vitsejä-laukovissa kaksosissa - ei ole mitään kuolattavaa- Adarassa oli tiettyjä Mary-Suen piirteitä kuten traagininen menneisyys ja se että hän onnistui helposti kaikessa.

Olen ollut aina sitä mieltä, että Potterit pitäisi kirjoittaa uusiksi, ja sä todellakin teit sen. Sun tekemät ratkaisut on paljon parempia kuin Rowlingin tekemät. (Ei millään pahalla, Row.) Jätit suunnilleen kaikki canonissa kuolleet henkilöt henkiin. Sirius, Remus, Tonks ja Fred ei ole lempihahmojani, mutta olin iloinen kun he jäivät Kalkaroksen ohella henkiin. Alkupuolella Adara oli liikaakin mukana the trion ja yleensäkin Harryn seikkailuissa, mutta ficin edetessä olit onnistunut luomaan hänelle omat kuvionsa. Pidin tavastasi käyttää canon-tekstiä omasi seassa, vaikka olit jättänyt joitain kirjojen parhaimpia kohtauksia pois.

Luvut olivat lyhyitä, keskimäärin kolmesivuisia. Niistä olisi saanut pidempiä yhdistelemällä kolme lukua yhdeksi luvuksi, siten lukemiseen olisi voinut uppoutua vielä paremmin.

Parhaat kohdat ajoittuivat Huispauksen MM-kisoihin ja DH:n tapahtumiin. Pidin helkkaristi siitä kohdasta, missä Adara tapasi ensimmäistä kertaa Malfoyn perheen. Kuolonsyöjä Adara oli hyvä keksintö ja ne tilanteet loistavia, joissa Adara oli olevinaan Carrowien ja muitten kuolonsyöjien puolella. Naureskelin vähän Severuksen ja Adaran feikkisuhteelle.

Sun olisi pitänyt kirjoittaa Potterit! :P

Aloitan joskus Viekää minut sinne missä hän on - ficcisi lukemisen ja koetan saada kommenttia aikaiseksi.

Kiittäen,
Lavinia

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 27.12.2009 19:40:09

Lavinia, Reguluksesta kertovan? Tarkoitatko Adaran jatko-osaa? ???
Emily Black, kiitos kommentista, ja eiköhän betani hoida nuo virheet aikanaan kun pääsee ficissä siihen asti ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Epeli - 27.12.2009 21:19:32

Kuulin tästä ficistä muutama vuosi sitten kun itseäni vanhempi ystäväni kertoi lukeneensa erittäin hyvän 'tarinan' eräällä Potter-sivustolla (En silloin vielä edes tiennyt Finistä, että niin tuore kävijä olen täällä^^) Halusin tietää tietenkin tästä lisää, koska Sirius oli jo silloin lempihahmoni ja tietysti ystäväni kertoi minulle osoitteen (Finfanfun->Hunajaherttua->Adara, Siriuksen tähti) Myöhemmin samana iltana koetin etsiä ficciä, mutten muistanut enää osoitetta, nyt yllätyin iloisesti kun luin osan tästä, ja kommenttini tästä on mahtava! Rakentavaa en ole koskaan osannut antaa, en osaa nyt, enkä tule koskaan osaamaan, mutta pidin tästä! En tietenkään ole vielä lukenut kaikkia lukuja, niin paljon niitä on(!) mutta yritän ;D
-Epeli-

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 27.12.2009 21:34:40

Epeli, kiitos :>

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lew - 29.12.2009 15:36:22

Luin tämän pitkästä, pitkästä aikaa ja ajattelin kommentoida, koska en koskaan ennen ole kommentoinut tähän
mitenkään rakentavasti edellisellä tunnuksillani ja enimmäkseen kommenttini hävettävät minua sillä ne olivat laatua "IHQUU JATKOO
AWWAAW!", joten yritetään vähän korjata tilannetta tällä kröhöm ehkä hieman myös ihkuttavalla, mutta kumminkin ehkä
hieman enemmän sisältöä omaavalla kommentillani.

Yllättävän paljon tästä ficistä olin unohtanut, joten se piti yllä mielenkiintoa. Enimmäkseen vain nuo loppupään tapahtumat
olivat minulla hämärän peitossa, tai korkeintaan pieniä sumuisia mielikuvia tulevista tapahtumista.

Jos kirjoittaisin listan mistä kaikesta tästä ficistä rakastan, siitä tulisi niin pitkä, että en edes viitsi aloittaa.
TÄMÄ ON MAHTAVA, TÄYDELLINEN, PARAS FIC, IHANA, MUKAVA, JÄNNÄ.. ja iso liuta muita ihkutusadjektiivejä.

Rakastan Adaraa, hahmona niin mielenkiintoinen ja niin ihanan Siriusmainen. Olet onnistunut pitämään hahmon samanlaisena
ficin läpi, joten tarinassa hahmon luonnenpiirteet eivät heittelehdi, vaan pysyvät tasaisina. Adara on mielestäni hahmona
paljon mielenkiintoisempi, kuin Harry ja muut. Sirius, Adara, Remus ja Severus<3

Juoni menee aikalailla Rowlingin tarinan mukaan, siitä tulee ehkä pieni miinus, mutta onneksi olet onnistunut ujuttamaan
tarinaan myös omia tapahtumia, ilman että tarinasta tulisi sekava ja täysi. Voisin jopa sanoa, että luin tätä isommalla
mielenkiinnolla, kuin Pottereita. Lempihahmoni Sirius ja Remus jäivät henkiin, ja Adara&Draco saivat oman Happy Endinginsä,
- ainakin hetkeksi sillä olenhan lukenut tuota kakkososaa.

Ja totta kai Albus oli pakko kuolla, se ei nyt ollut niin kauheaa, mutta onneksi sentäs Severus, Sirius, Remus, Tonks, Fred ja ketä
muita vielä, niin jäivät eloon ja Adaralla oli sekä setä että isä. Kiitokset<3

ELI JOS KAKKOSOSAAN EI ALA KOHTA TULLA JATKOA NIIN TULEN KATKOMAAN KYNÄSI JA RIKKOMAAN KONEESI:)
- elä siis ota mitään paineita.

Elikkäs jos et vielä tajunnut, niin yhteenvetona; tämä on paras fic mitä koskaan olen lukenut ja rakastan tätä. Riittääkö?

Ja minun piti kirjoittaa vähintään kahden wordsivuin pituinen teksti mut kröhöm en keksinyt enempää mitä sanois, joten
tää ny jäi lyhyeks, mutta toivottavasti antaa edes vähän tsemppiä kakkososan kirjoittamiseen.

~alias.m

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 29.12.2009 15:54:50

Kiitos kommentista Alias Moony, ja eiköhän se Adaran jatko-osakin jossain välissä saa jatkoa. Se on vain niin vaikeaa välillä kun ei ole mitään kirjaa johon sitä pohjustaa ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: koete - 30.12.2009 00:23:43

Ah, pakkohan munki8n on heti kommentoida, vaikka se tuskin on järkevää tähän aikaan yöstä/illasta, miten vaan. : D Mutta nyt on turha odottaa mitään mammutti kommenttia, vaikka sellasen mieluusti kirjottasin.

Teksti oli ihanaa, ja helposti huomaa, että oot kehittynyt kirjottaja, varsinkin kun sain lukea koko tekstin alusta loppuun, ilman keskeytyksiä. Tai siis olinhan mä pois koneelta aina välillä, mutta silloin kuin luin, niin ei tarvinnut jäädä odottamaan jatkoa.

Ah, loppua kohden sai pelätä milloin tappaisit jonkun ihanan henkilön ja taistelun kohdalla suurinpiirtein panikoin, että tappaisit Siriuksen tai jonkun muun, mutta et sitten tappanut. Ihanaa. <3

En pettynyt kyllä tohon Adara/Draco paritukseen, vaikka olin melkein koko tekstin ajan sitä mieltä, että George ja Adara kuuluu yhteen, ne oli vaan niin ihania. Arvatkaa, bvaan kuinka monta kertaa teki mieli kommentoida välissä kun porukka huuteli noita Adara/Draco tai Adara/George parituksiaan, mutta sain pysyttyä poissa. XD

Mahtavia juonenkäänteitä, lukuja oli paljon, muta kertaakaan en tylsistynyt. Jäin todella pahasti jkoukkuun tähän, en pystynyt kirjoittamaan kolmeen päivään kunnolla omia tekstejä, sillä halusin lukea vain tätä. : D

Yh, en osaa sanoa enää yhtään mitään. Jos kopioisin tekstistä parhaita pätkiä, tulis liian vaikee urakka. Joten sanon vain : Kiitos! Kiitos mahtavasta ficistä. (: <3

Taidanpa muuten jumittaa vielä pari päivää koneella vain lukien Adaran jatko-osaa. Omat tekstit siis tauolla. XD No ei vaan.. Mutta lopetan tähän. Kiitos vielä kerran. <3

Noniin, arvasinhan että mä unohdin jotain, minkä muistinkin melkein heti. Sirius opettajana! Olin vähän silleen o_O mut oikeestaan, toi on aika kiva idea, tai oikeestaan mahtava! (: Ei mulla muuta. : D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Elicucka - 07.01.2010 19:32:19

Tämä oli sitten LIIAN IHANA <3 Itkin monessa kohtaa, ja saatoin lukea monta tuntia peräkkäin :') Oli kyllä niin ihana. Pitäisi julkaista kirjaksi 8'') En osaa antaa rakentavaa kommenttia :---D Oikeasti, tämä oli paras minkä olen ikinä lukenut ♥ Olisipa Sirius mun isä :)<3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 07.01.2010 19:59:00

Kiitos kiitos ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Amaril - 16.01.2010 18:46:25

Löysin tömän tarinan viime viikonloppuna ja nyt se on luettu. Rekisteröidyin tänne jotta voisi kommentoida tätä ja lukea lisää Adaran seikkailuista. Ensiksi täytyy kiittää sitä, että olet jaksanut kirjoittaa näin pitkän (160 lukua!) ja ihanan tarinan johon vielä tulee jatkoa. Voin sanoa suoraan, että minun kärsivällisyyteni ei olisi kestänyt :D

Joskus kun luin ensimmäisen kerran Azkabanin vangin minulle tuli sellainen tunne, että kunpa Sirius olisi mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Mietin päässä kaikenlaisia tapahtumia mitä siitä olisi seurannut. Sen takia innostuin kun huomasin tämän tarinan kertovan Siriuksen tyttärestä :) Ihastuin heti tarinan traileriin. Pystyin kuvittelemaan sen oikeaksi leffan traileriksi heti ennen kuin olin lukenut yhtään varsinaista tarinaa, vaikkakin ne päässäni muovautuneet kuvitelmat silloin olivat ihan erilaisia kuin nyt kun olen lukenut tämän. Trailerissa tuli heti sellainen jännä tunnelma joka pakottaa lukemaan lisää.

Pidän kovasti Adarasta. Hän oli niin salaperäinen ja hyvin samaistuttava henkilö. Adaralla ja Siriuksella oli aivan ihana isä-tytär suhde. Se oli jotain niin suloista <3 Olin heti alussa sitä mieltä, että Adara ja Draco kuuluu yhteen, vaikka en koskaan ole mikään Draco-fani ollut. George oli jotenkin... tylsä? En minä teidä. Jokin ei kuitenkaan iskenyt. Minulle tuli usein mieleen Adarasta ja Dracosta Julia ja Romeo. Yhdessä osassa Adarallekin tuli se mieleen.

Sinun tarinasi Severus Kalkaros oli melkeinpä ihana. En koskaan pitänyt oikeiden HP:eiden Kalkaroksesta. Adara sai hänet muuttumaan aivan kuin toiseksi ihmiseksi. En pitänyt yhtään Adara-Severus-rakastavaisia-jutusta. YÖK! Minun kävi sääliksi Dracoa kun Adara sanoi sen hänelle. Siinä kohdassa toivoin, että Adaran uni ja todellisuus olisi vaihtanut paikkaa :D

Aluksi en pitänyt siitä aikamatkustus-jutusta. Ajattelin, että kuolleet saavat pysyä kuolleina, mutta jotenkin mieleni muuttui. Adara oli kärsinyt niin kovasti Siriuksen kuolemasta, että oli oikeus ja kohtuus, että hän saisi isänsä takaisin. Olisit voinut kirjoittaa enemmän siitä kun Adara oli menettänyt muistinsa. Tosin ymmärrän hyvin, että olisi ollut vaikea keksiä siihen jotain kiinostavaa. Myös siitä kun Adara oli kuolonsyöjä olisi voinut kirjoittaa enemmän esim. enemmän tehtäviä. Ne jäivät niin kovin vähäisiksi :/

Kaikin puolin tämä tarina Adarasta oli todella loistava. En löytänyt melkenpä yhtään kirjoitusvirheitä. Kylläkin huomasin (toivottavasti en muista väärin), että Violan silmät olivat alussa vihreät ja jossain vaiheessa ne muuttuivat ruskeiksi. Juoni oli mielenkiintoinen eikä sitä voinut arvata ennalta. Kiitän vielä kerran, että jaksoit tehdä tämän :)

ps. Toivottavasti jaksoit lukea tämän romaanikommentin :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: tuizkukka - 20.02.2010 12:51:02

Heipsan Fubuki!

*Kumartaa*. Kunnioitukseni upeasta tarinasta.

Mä en oo ennen tiennyt mistään tällasista fanisivustojutuista yhtään, enkä tiedä olisinko käynyt vaikka olisinki tiennyt. Potterit on mielestäni aivan jumalaisen ihania ja taidokkaasti kijrjotettuja, mutta mä en vaan oo sellanen tyyppi että antaudun mihinkään totaaliseen fanitukseen. Silti fanitan niitä sisimmässäni:D No mut anyway, mun yksi Potter-fani-kaveri kertoi mulle kolmisen viikkoa sitten mitä tekee vapaa-aikanaan, lukee ficcejä englanninkieliseltä fanfiction.net sivustolta. En silloinkaan takertunut asiaan sen kummemmin, laitoin vaan korvan taakse. Noin pari viikkoa sitten mainitsin asiasta toiselle kaverilleni, ohimennen tyyliin "tiiätkö että on sellasia fanisivuja missä fanit on kirjottanu omia tarinoita potteriin liittyen". Vannoutunut Potter-fani ystäväni tietenkin tiesi ja sanoi nuorempana lukeneensa enemmänkin niitä. Tämä ystäväni näytti minulle finfanfun sivuston. Sitten noi viikko sitten ajauduin kotonani "tsekkaamaan" näitä sivustoja.

Menin ensin fanfiction.net:iin ja luin lyhyehkön tarinan (olikohan 5 lukua), joka jatkui siitä mihin Rowling jäi. Se oli mun mielestä aika hauska, ja päätin käydä myös suomenkielisillä sivuilla katsomassa. Hieman epäillen menin sivustolle, kun olen viimeeksi lukenut Potterit englanniksi ja ruotsiksi, ja jotenkin suomenkieli tuntuu niin tönköltä kirjoitettuna niiden jälkeen.. :o Otin ihan summassa yhden tarinan mikä haullani tuli. Katsoin otsikkoa "..160 lukua". Olin varma, että siinä oli virhe, nollan oli täytynyt tulla perään vahingossa. Ja niimpä aloitin lukemisen. Ja alusta asti olin koukussa. Näin mukavasti tenttiviikon ratoksi ;D Kun jossain vaiheessa tajusin, että tarinassa oikeesti on 160 lukua, olin täysin ymmälläni, silmät ymmyrkäisinä ja leuka lattiassa ;)

Kuten sanoin, koukutin tarinaasi silmät sumeina tietokoneen tuijotuksesta ja yöunirytmit ihan sekaisin, koska en vain millään malttanut lopettaa. Ja tenttiin lukemiset jäi tosiaan aika vähälle :o Ja tosiaan, kirjotuksesi kehittymisen huomaa selvästi tarinan edetessä! Sanon silti jotain kommentteja, vaikka tarinasi onkin ollut valmis jo kauan.

Alussa ärsytti kun Adara teki niin kaiken samalla tavalla kuin Harry. Sitten kun tuli kohta, että Adara sanoi harkitsevansa aurorin uraa, meinasin jopa kihistä kiukusta ;D Tuntui että se menee ihan Harryn kopiona, mutta huomasinkin jossain sun kirjottamassa viestissä jollekin, että se varmaan johtui siitä, että olit niin nuori vielä silloin. Ymmärrettävää. Sitten siitä lähtien kun ekaa kertaa aloit liittämään Adaraa kuolonsyöjiin, niin mukaan alkoi tulemaan sopivasti uutta ja juoni pääsi vähän erilleen alkuperäisestä. Aluksi ihmettelin, miksi muka Adaran pitäisi liittyä vakoojaksi kuolonsyöjiin kun kerran Dumbledorella oli jo Kalkaros vakoojana. Mutta sittenhän se selittyi lopulta, kun Kalkaros esitti kaikille kiltalaisillekin ettei ole niiden puolella, joten jonkunhan piti välittää tietoa killallekin :D Ja muistinmenetys juttu oli tosi hyvä, samoin koko juttu Siriuksen pelastamisesta.

Toinen mikä ärsytti, ihan pieni juttu, oli kun käytit alussa tosi paljon (laskujeni mukaan tyyliin seitsemän kertaa) sellaista ilmaista kuin ".. oli kuin halolla päähän lyöty". Se ei vaan jotenkin istu, kun sehän on oikeesti puulla päähän lyöty. Ja kun se toistu niin monta kertaa ja suht lyhyen ajan sisään, niin aloin jopa laskee niitä ;D
Mut huomasin myös, että jossain vaiheessa se katosi, olit päässyt siitä eroon :D Ja sen jälkee jos käytit ilmaisua, niin sit se oli ihan että puulla päähän lyöty.

Sitten yks pieni juttu mistä en tykännyt oli Harryn rakkauden tunnustus Adaralle. Adara oli siihen mennessä kerännyt jo ihan tarpeeksi ihailijoita, ja jotenkin Harryn ja Adaran välille ei vaan sovi mikään suhde. Ehkä kun ne on liian samanlaisia. Ja koska mun mielestä Harryn ja Ginnyn suhde on pyhä, niin en tykkää ajatella että Ginny olisikin vaan kakkosvaihtoehto kun ykkösrakkauteen ei ollutkaan mahiksia.
Ja vielä yksi ihan pieni huomautus, että aika monesti käytit pieleen hän-tämä viittauksia. Sekin tosin korostui enemmän alussa ja lopussa ei ollut enää varmaan yhtään. Sehän menee oikeesti niin, että hän viittaa ensimmäiseen ja tämä jälkimmäiseen tekijään. Eli esimerkiksi vaikka näin "Harryn juostessa Kalkarosta kohti hän näki tämän hapuilevaan sauvaa taskustaan". Toi esimerkki ei liittynyt mihinkään sun kirjottamaan lauseeseen, vaan on ihan päästäheitetty randomilla, mutta siinä on siis viittaukset oikein: hän viittaa Harryyn, joka on mainittu ensin ja tämä viittaa Kalkarokseen, joka mainitaan sen jälkeen. Tää nyt ei oo iso juttu, mutta se oli alkupään tekstissä etenkin aika toistuva virhe, mikä tavallaan vähän teki joistain lauseista hassun kuulosia.

Sitten sanoisin muutaman mun ihan lempparikohdan. En oo ottanut niitä tarkemmin muistiin, joten viittaan niihin vaan sinnepäin, että tiiät mitä kohtaa tarkotan.

1) Sairaalasiivessä kun Sirius näyttä isän tunteitaan Adaralle ja Weasleyn äiti kauhistuu ("Nyt, nyt riitti!...)

2) Adaran ilmiintymiskoe ja loppuhuijaus

3) Kun Adara saapuu Kotikoloon ja suutelee Georgea ja Fred huutaa "FRED!!.."

4) Kun George kertoo Adaralle Sirius- ja Adara-tähdistä Siriuksen kuoleman jälkeen

Musta oli tosi ihanaa kun keksit miten Siriuksen ei tarvinnutkaan kuolla. Ja että Fred ja George molemmat säily hengissä lopputaistelun. Ja ettei kukaan muukaan kiltalaisista sitten kuollut. Mä vaan tykkään onnellisista lopuista, oon sen verran tylsä :D

Itkin muuten aika paljon, kaikissa herkissä kohdissa. Mutta itse Siriuksen kuolemassa en kyllä melkein itkeny yhtään, vasta sitä seuraavissa luvuissa, sitäkin enemmän.. ;D Siis en voi muuta kun toistaa, mahtavaa työtä olet tehnyt. Ja mieletön urakka, kun näin pitkän tarinan oot kirjottanut. Dodiin, eiköhän mun kommentti ollu tässä. En ees tiiä käytkö vielä lukemassa näitä, mutta toivotaan, rekisteröidyin tänne vaan et pääsen kommentoimaan ja kiittämään ihanasta lukukokemuksesta.

Kiitos ja kumarrus.

Tuizkukka

//: Ainiin, ja ihanasti sait Kalkaroksen mukaan tohon, nyt nähtiin sitä sen hyvää puolta enemmän kun kirjoissa.. Kirjojen perusteella vihasin sitä vaikka se paljastuki lopulta hyväks, mutta sä sait mun sympatiat sen puolelle Hymyilee
Ja hyvä ettei se kuollu, hyvin keksitty keino pelastaa se.

(Arte yhdisti.)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 20.02.2010 20:00:23

tuizkukka, kiitos pitkästä kommentistasi, olen jälleen kerran otettu kun joku jaksaa antaa rakentavaa palautetta *silmäilee toruvasti niitä jotka aina huusivat vain "jatkoa!"*
Tosiaan teksti on varsinkin alkupuolella tosi tönkköä ja ajattelin joskus alkaa vähän parantelemaan sitä, mutta juuri nyt mulla ei ole siihen ollut kauheasti aikaa :/ oon niin koukussa tekemääni tsh-ficciin ja sen kirjotteluun ;D mutta kiitos kommentista, laitan rakentavat korvan taakse kun alan tätä siistimään

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Potatokoo - 08.01.2011 10:54:51

Hyvä tarina, löysin 5.1 ja nyt olen jo lukenut koko pitkän tarinan. :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: muistipallo - 09.03.2011 22:17:41

Löysin tarinan aikoja sitten, mutta nyt selasin sen uudelleen läpi ja päätin jättää pienen kommentin.
Tarina on hyvin kirjoitettu, pitkä, helppolukuinen ja tärkeintä tässä on se että se ei jäänyt kesken!
Silti, Adara ärsytti minua syvästi, erityisesti se miten hän periaatteessa anasti Harrylta osan seikkailuista ja kunniasta, Harryhan tässä koko sarjassa on se sankari! Harryn ja Voldemortin lopputaistelussa rupesi oikein ärsyttämään kun Adara vaan paljastaa Kalkaroksen ja alkaa selittämään jotain paskaa Voldemortille, vaikka se oli Harryn ja Volden juttu.
Adara on kuitenkin saatu ujutettua tarinaan hienosti mukaan, Adarahan on tämän tarinan päähenkilö.
Se, että Sirius, Kalkaros ja kaikki muut rakkaat hahmot jäivät henkiin oli tottakai plussaa, mutta lopun kannalta ehkä vähän turhan happy ending. Ruumiita kuuluu tulla.

En halua lytätä kovan urakkasi hedelmää, mutta minulle se sankari tulee aina olemaan Harry, ja vain Harry. Mutta tämä tarina onkin vain yksi näkökulma siitä mitä olisi voinut tapahtua.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 09.03.2011 22:31:38

kiitos potatokoo :)
muistipallo, näkökulmansa kullakin, mä henk. koht. en pidä Harrysta hahmona (saatika sankarina, Kalkaros se sankari oli) lainkaan joka selvästi varmaan heijastuu tässäkin tarinassa, kun hahmoni "vie osan kunniasta". En vain ole Harry-ihmisiä, jos tuntisin sellaisen ihmisen todellisessa elämässä niin välttelisin kyllä moista ihmistä :D Mutta mielipiteensä kullakin

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Fevier - 17.03.2011 19:52:24

Voi herran tähden kuinka hyvä! Luin tätä kolme päivää putkeen ja jouduin välillä jättämään kesken vastahakoisesti tosin yön tullessa vastaan. Taisin ehkä lukea vähän liiankin innokkaasti sillä näin viime yönä unta että luin tätä fanficciä ja Adara odotti lasta Georgelle. Kaiken huipuksi heräsin keskellä yötä miettimään sitä puoleksi tunniksi, että odottiko se sille oikeasti lasta tässä ficissä ;D

Mutta juu, suuni loksahti auki lukiessani tuota epilogia siittä kohdasta kun Adara tuli Dracon kanssa Weasleylle. Tosin olin koko ajan salaa toivonut Adaran ja Georgen seurustellessa et Adara olis Dracon kanssa. Mutta George ja Adara olivat kyllä niin suloinen pari, että säälin Georgea 8(

Ja Siriuksen ja Adaran isä tytär suhde omh ♥ Samoin se kun Adara näki Severuksen ajatukset. Se oli mahtavasti kirjoitettu. Kuten koko tarina. ~~Tein tänne tunnuksen vain sen takia, että pääsisin kommentoimaan ficciäsi : D~~

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Lokitar - 17.03.2011 22:31:53

Aaaw, kiitos Fevier ja toivottavasti nyt viihdyt vähän kauemminkin finissä ;D Ja muista, että Adarasta on 2. osa Suuressa salissa ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Fevier - 17.03.2011 23:26:54

Juuh, aloitan heti huomenna lukemaan. Taas alkaa maratooni :'D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Bosamo - 28.03.2011 16:00:11

M-A-H-T-A-V-A!!!!!!!!!!!!!!! ;D

Tosi kivasti keksitty noi kaikki kohtaukset yms. tosin jossain vaiheessa menit aika nopeeta vauhtii :D mut pläääh, mitä pienistä :D

Aaaaaaah toi Fred kohta missä sen ois oikeesti pitäny kuolla oli ihan paras!! nauroin varmaa kaks tuntii ;D

oon aika huono näissä rakentavissa kommenteissa :D

No mut minä menen lukemaan toista osaa ;D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: Psychofobia - 05.05.2011 17:56:45

Huhhuh, tässä oli ainakin lukemista, jos ei muuten. Tosin kolmessa päivässä kahlasin tämän nautinnon lävitse. Urakkaahan tässä oli, mutta mikäs siinä. Kelpaa tällaiselle työttömälle ja koulutuksettomalle olennolle.

Kaunista luettavaa, ihanaa! Tykkäsin tästä kaikenkaikkiaan. Jotenkin ei vain iske se, että Sirius palasi takaisin, vaikka hyvin tehtykin Sirren palaaminen "elävien kirjoihin." Tai se, että Fred ei kuollutkaan. Kuolleiden täytyy pysyä kuolleina.

Kivoja mielikuvia syntyi monta, hyvin monta itseasiassa. Kiva, että joku ryhtyi tällaiseen isoon prokkikseen, vaikka nuorena aloititkin. No, okei, olet samanikäinen, mitä minäkin, jos oikein tuolta päiväyksiä katselin. Että siis täytit 17 vuonna -08, ja nyt olet kakskymmentä, pikkusen ylle tai alle :> Olet alottanut tämän prokkiksen siis tosi nuorena!

Mutta pitäisi vissiin päästä ihan alkuun tässäkin kirjottamisessa..
Adara oli kyllä hieman liian täydellinen alussa, mutta sitten kehitit hänelle hienosti omat heikkoudet ja vahvuudet. Harry, Ron ja Hermione olivat kyllä ihan omia itsejään, kuten heidän tässä pitikin olla. Adara oli ihana Kuolonsyöjänä, pelkäsin jo, ettei hänestä tulekaan Kuolonsyöjää enää ollenkaan, mutta huoleni oli turha. Amnesia oli hieno keksintö, kuin myös se pitemmän ajan ajankääntäjä, harmi, ettei ne linkit kuviin enää toiminut. (Olit siis ilmeisesti poistanut ne Picasan verkko-albumistasi.) Mie jo kuvittelin jossain vaiheessa, että Sevvy ja Viola olisivat olleet .. rakastavaisia, ja että Adara olisikin ollut Sevvyn ja Violan aikaansaannos, mutta pelko oli siinäkin ihan turha. Loppupeleissä en voi edes kuvitella, että Sirrellä oli lapsi. Se on vain niin.. hmmm outoa. Tai sitten olen vain tuudittautunut siihen uskoon, ettei siitä voi edes keksiä mitään tällaista.
Olin jossain vaiheessa menettänyt uskoni, että Adarasta ei tulekaan enää Kuolonsyöjää ja meinasin lopettaa lukemisen kesken. Tosin mulla on se periaate, että jos on valmis fic, luen sen loppuun, tuli mitä tuli. Ja kuitenkin tämä on näinkin pitkä.
Myös Tonksin ja Lupinin olisi pitänyt mielestäni kuolla, tässä oli hiukan liian onnellinen loppu omaan makuuni. Joku pitää uhrata yhteisen hyvän vuoksi.

Huomasin myös, miten muutkin olivat huomanneet saman mitä minä. Sen, että Adara oli kyllä kerännyt melkoisen ihailijajoukon taakseen, kuten Harrynkin. Ei, ei Harrya, Harry kuuluu Ginnylle tässä tarinassa. ( Muutoin se kyllä kuuluu Dracolle:DD) Tosin inhoan heidänki onnellista loppuaan, koska en muutenkaan ole tykännyt Ginnystä koskaan. Ginnystä jotenkin huokuu sellainen.. ällöttävä kylmät väreet- fiilis. Ihan niinkuin hänet olisi pakotettu mukaan koko kirjaan ja leffoihin, tai siis pakottamalla pakotettu.

Inhosin yli kaiken Adara/George- paritusta tässä, hän vain jotenkin kuului Dracolle, vaikka ei sitä nyt ajatellutkaan nuorena. Onneksi he löysivät toisena kuitenkin ajan saatossa, ja saivat muutaman muksunkin. George oli jotenkin.. hmm outo, en tykännyt yhtään siitä, miten kuvailit Georgen lääppimässä Adaraa ja hän oli ihan mielissään moisesta. Onneksi Adara tajusi kuuluvansa Dracolle, niin loppu hyvin kaikki hyvin.
Jännää on myös se, kuinka hyvin Sirre, Severus ja muut tulevat toimeen. Se on jotenkin häiritsevää. Aivan liian häiritsevää, tietenkin plussaa oli se, miten hienosti he vieläkin naljailivat. Ihmeellistä oli myös se, miten Adara ja Draco muuttivat Godricin Notkoon Harryn ja Ginnyn perässä. Olisin kuvitellut heidä muuttavan jonnekin ihan muualle, kuin sinne tai Malfoyiden kartanoon, vaikka Cissyhan se siellä olisi paapomassa muksuja aina.

Sisälsit kaiken tärkeän tähän ficiin, mitkä omastakin mielestäni kuuluvat. (Oho, katkes ajatus, kun piti ruveta muksua kaitsemaan samaan aikaan ja näppäimistö oli hiukan vaarassa :DDD)

Sisällytit ihania uusia juttuja tähän "perus"tarinaan, kuten nämä Kuolonsyöjien tapahtumat ja tilanteet heidän näkökulmastaan, että ei kaikki ihan menny Rowlingin mukaan. Onneksi.

Ei siis siinä, en kommentoi enempää, kuin että kiitos ihanasta ja pitkästä tarinasta! <3

- Psyckis

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti, valmis, 160 lukua
Kirjoitti: rruina - 15.05.2011 22:11:31

Päätin minäkin tulla kommentoimaan ^^ Tää oli todella hyvä! Oikeesti :o Oon ihan yllättynyt, sillä itselläni on "pieniä" ennakkoluuloja tälläsiä kohtaan... Luen oikeestaan pelkästään James/Lily paritusta heidän kouluvuosistaan ja päätin tehä poikkeuksen ja en kadu ^^
Oikeestaan pidin tästä enemmän verrattuna oikeaan päätökseen. Tää tietenkin johtuu siitä, että SIRIUS <3 elää ja olin ihan innoissani kun tajusin että se ei kuolekaan.
Oon lukenut tätä oikeesti koko ajan! Meniköhän mulla kolmisen päivää? Pääsi kyllä top3 listalle ja edellä ovat vain pakkaskukkia ja memory!

Näin ollen. Kiitän ja kumarran (;

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: mellonami - 03.07.2011 15:01:11

mie rupesin lukemaan tätä uudestaan ja olen huomannut, että olet vähän muokkaillut tätä :D ei, en valita ;D minusta se on itseasissa parempikin näin ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Arion - 04.07.2011 11:22:29

Törmäsin tämän fikin toiseen osaan, ja päätin lukea ensin tämän osan siitä huolimatta,että lukuja oli 160.
Valitettavastimulla ei ole nyt parhaat mahikset kommata tätä, joten yritän toistaiseksi muistaa tämän pitkän fikin, jota olen pääosin lukenut kännykän avulla.

No, näin öisin kun olen lukenut tätä fikkiä, kommentoin mitä on kommentoitavana mulla.

Eli siis todella hyvä fikki. Välillä löysin virheitä, enkä jaksa etsiä niitä todellakaan uutta kertaa, mutta osa oli kyllä huolimattomuutta, uskoisin.
Siriuksen kuolema sai itkemään, ja ihme kyllä, selvisin sinä yönä ilman nenäliinoja, vaikka oli tipalla! Samaan suruun tuli myös Adaran masennus. Hyvin kirjoitettu!
Toi aikavääntö jotenkin sekotti mut, enkä vieläkää täysin tajua sitä, oli jotenki outo, mutta tajusin lopulta, uskoisin kaiken.
Tää oli tosissaan hieno versio ei-harry -kannalta, mutta jotkut repliikit oli must väärällä henkilöllä, ei jotenki sopinut. En osaa valitettavasti antaa esim.iä, sillä se oli tolannetajua...
Vaikka pidin kovasti, että Sirius, Fred ja Severus + Remus ja Tonks selvisivät, lopputaistelu oli jotenki outo, ku vain tärkeitä pahoja kuoli. Tuntu vähän lasten "happy end", mut muuten teksti oli K-15 kamaa...
Pidin Sev-Sirre selvityksest, ja jotenki tunsin vähän ennen Sevin muistoi, et Sev ja Viola on jotain sukuu... Osaan ennustaa ;)
Pidin myös epilogista, vaikka oletin G/A enkä D/A, mut luettuani myös puheesi, tajuan kyllä, et A/D oli sust oikee. Myös muut kysymykset saivat vastauksia.
Pidin epilogis myös lasten nimistä, vaikka suurin osa oli Potterista. Erityisesti pidin Sirius ja Sev junioreista!

Mutta siirtyilen pian toiseen osaan (, jonka prologi oli hyvä!).

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Lokitar - 19.07.2011 15:08:36

Näyttää siltä, että mulla on kohta 50 000-bileet kun lukukerrat on jo yli 49 000:ssa :D ja koskien Adaraa, niin lupaan että kun 50 000 on rikki niin luvassa on pieni ylläri ;D ::)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: lunaprinsessa - 21.07.2011 16:04:55

Siis, a-i-v-a-n mahtava ! Aloitin lukemaan vasta paripäivää sitten, ja nyt on saatu luettua! Luin tätä monta tuntia päivässä, enkä tehnyt koneella mitään muuta. Illaksi aina tulostin muutaman luvun, jotta voin lukea niitä.
...Sanoin jo äidillekin yhdessä vaiheessa että "Se fic on ehkä jopa parempi kuin itse Potter kirjat".
Paras fic mitä oon koskaan lukenu! Rakastan tätä♥

Tykkäsin itse Adara/George parituksesta. Mutta kyllä repesin monissa kohdin kun Kalkaros suuteli Adaraa tai jotain.
Kun lopussa oli että Adara oli mennyt naimisiin Dracon kanssa, olin että MITÄ?!?!?! Ensin en pitänyt siitä yhtään, mutta olikin sitten todella hyvä paritus, Adara/Draco siis. Dracon luonne♥ Käy sääliksi Georgea :(

Mutta kiitän, tästä ! ♥

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Pansy Paradise - 22.07.2011 22:04:49

Fubuki oot ihana !

Rakastin tätä jajaja nytku sain tän luettua loppuun ni ainoo asia mitä haluun moittia on että Adara/George 4ever ! Shame on u gurl.

Mut muuten tää oli täysin mainio ja täydellisen ihana ja taidan lukee tän tässä jossain vaiheessa toistekki ! Oli äärimmäisen nautittava viikko Adaran ja kumppaneiden seurassa !

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Lokitar - 23.07.2011 00:29:50

Pansy Paradise ja lunaprinsessa kiva kuulla ;D mut pysykää kuulolla sitten kun tässä tulee 50 000 lukukertaa täyteen, multa tulee silloin yllätys ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: FanGirl - 25.07.2011 19:19:32

Aluksi haluan kiittää että kirjoitit koko fikin. Monesti oon sen nimen listalla nähnyt, mutta koskaan en ole sitä uskaltanut avata. Nyt kumminkin viikko sitten avasin sen kun en muuta löytänyt. Onneksi avasin sillä tää on aivan ihana.
Adaran ja Siriuksen isi-tytär suhde on ihana.
Adaran suhde Georgen kanssa oli ihana ja harmittaa kun se ei kestänyt ikuisuuksiin. Kumminkin olen hieman kiitollinen ettet laittanut niitä naimisiin sillä mä voin mennä nyt sen kanssa naimisiin. Se on ihana. Muuten George ei varmasti pettäisi ketään jota rakastaisi oikeesti.
Adaran ja Dracon suhde on ihan ok ja varmaan käypä. En itse tykkää Dracosta sen oikeen luonteen takia, mutta ehkä mä totun siihen. Toivottavasti niitten suhde tulee olemaan ruusuinen.
Adara kuolonsyöjänä ei ollut mieluisa idea. Se kumminkin pärjäsi ihan hyvin. Meinasin sen takia lopettaa tän lukemisen.
Siriuksen kuoleman estäminen oli hyvä idea. Harmi että Adara siinä samalla menetti muistinsa, kumminkin oli yllättävää että se muisti toisesta menneisyydestä ne asiat. Mietin kyllä vähän että jos tulevaisuudesta tullut Adara kuolee eikö sen pitäisi sitten kun se päivä mistä tuli koittaa kadota/kuolla, mutta jos menneisyys muuttuu se ei perjaatteessa lähe pelastamaan Siriusta ja ei kuole.
Sitten huomautan ettei Remus löis ketään puolulaistaan.
Kalkaros oli omituinen. Se oli Adaran eno??? jaa ei kai sillä väliä.
Kiitti kun jätit henkiin Fredin ja muut...
En keksi enään mitään mutta lupaan lukea kakos osan ja kommentoida sitä...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Lokitar - 28.07.2011 03:27:06

Siinä se nyt oli, 50 000 lukukertaa. Ja yllätyksenne ilmestyy tässä: tämä topicci lukitaan, ja suosittelen seuraamaan Suurta salia ;)

// 29.9 - Päädyin nyt loppujen lopuksi avaamaan tämän, koska tämän lukeneet saattoivat välillä päätyä kommentoimaan Suuren salin re-make-Adaraa ja spoilaamaan asioita sinne, joita uudet lukijat eivät tiedä :) Eli tähän liittyvät kommentit tänne kiitos, ja älkää mainitko juonen tulevia yksityiskohtia re-make Adaraan, koska siellä on paljon lukijoita jotka eivät ole tätä lukeneet!

edit:/ ja tuhannet kiitokset! 52 000 lukukertaa, vau! <3

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Spring - 22.10.2011 20:20:03

Oli nyt pakko lukea alkuperäinenkin kun uudesta loppui luvut kesken *vink vink ;)
Jaa en voi sanoa enää muuta kuin oli mykistävän hyvä <3 Itkin ja nauroin vuoron perään. Kiitos, jään odottamaan uuden version etenemistä :-*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Swizzy - 23.10.2011 11:11:16

Aivan uskomattoman hyvä ficci. Suurin syy, miksi suostuttelin äitini antamaan minulle luvan rekisteröityä, oli päästä lukemaan tämän jatko-osaa. Kirjoitat hyvin, eikä virheitä löydy muuta kuin hakemalla suurennuslasin kanssa. Hahmot ovat IC, ja Adara on hyvin laitettu mukaan. Hyvä ettet tappanut Frediä, Siriusta tai Severusta. Vaikka olisinkin ehkä toivonut Adaran ja Georgen päätyvän yhteen, alitajuisesti kannatin Dracoa.
Tämä on kyllä paras koskaan lukemani ficci, kiitos!

Swizzy

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Fotoni - 27.10.2011 11:59:10

Oon ties kuinka monta kertaa nähnyt tämän nimen, ja ajatellut että ei tää varmaan erityisen hyvä ole. Edellispäivänä tuli sitten vähän tylsempi hetki, ja ajatellin vilkasta tätä vähän. No, niinhän siinä sitten kävi, että luin tän kahdessa illassa kännykän netillä kokonaan (aikaa meni, mutta oli se sen arvoista)
Ja siis pakko sanoa; tää on ihan järjettömän hyvä, varmaan yks parhaita mitä on lukenu <3 <3
Ja kaikki Siriuksen ja Adaran isä-tytär kohdat oli mun mielestä jotenkin tosi ihania :) Ja siinä kohdassa, kun Sirius kuoli,itkin vaikka kuinla paljon :P
Niin, ja aion lukea myös kakkososan, todennäköisesti jo tänään :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Lokitar - 28.10.2011 00:26:16

Anturajalka93, pahoitteluni että jouduit lukemaan tämän paremman puutteessa ^^' yritän kyl parhaani et pääsisin jatkaan uuden version kanssa...
Swizzy, voi kiitos kauheasti :)
Fotoni, oi kiitos, hyvä ettei tämä sitten ollutkaan aivan ennakkoluulojen mukainen ^^

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Lokitar - 03.01.2012 23:49:42

Apuah, mun silmiini sattuu tan pitkan kommentin jalkeen (sori kun puuttuu pisteita erinaisten kirjainten paalta, oon skotlannissa). Joo, tosiaan Noyrin palvelija oli Kalkaros - duh, kukas muu :D Myonnan tosiaan etta tassa on paljon epamaaraisyyksia enka edes yrita lahtea puolustelemaan niita - juurikin ne epakohdat on syy miksi kirjoitan uutta versioo tasta ficista ja varmaankin poistan taman vanhan sitten uuden valmistuttua (joskus houkuttelisi poistaa se jo aiemmin....). Harmi etta luit taman tavallaan turhaan ja vakisin rampimalla lapi kun uudempi versio on varmasti laadukkaampaa kuin tama 12-vuotiaana-aloitettu-kliseisyyksien-klontti... :(

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Lokitar - 06.01.2012 21:30:48

Yritan muistaa nama (ja varmaan tusina muutakin) epakohtaa uutta kirjoittaessa, hyva kun jaksoit kertoa niista :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Zafrina_Black - 01.03.2012 08:17:56

Elikkäs, ficci oli aivan yli ihana! Adara on sovitettu mukaan aivan mahtavasti ja Sirius on aivan ihana isä!
Juoni meni mukavasti eteenpäin ja kaikkein ihaninta on, kun olet keksinyt kaikkia "muutoskohtia" (unohdin
sen sanan, mikä mun piti laittaa...). Kuten se ajankääntäjä ja muistin menetys!

Itkin hirveästi, kun Sirius kuoli. Adarasta välittyi niin suuri suru jajaja...
Sanokoot muut mitä tahansa, mutta Adara on loistotyyppi, tykkäsin molemmista parituksista (George, Draco) ja
minusta oli aika nerokas tuo Kalkaroksen ja Adaran valesuhde (vaikka Kalkaros olikin loppujen lopuksi Adaran eno).
Ainoa, mikä jäi mieleen oli se, että Harry oli hieman ei-oma-itsensä. MUTTA sekin oli loppujen lopuksi hyvä, sillä mielestäni
Harry on hieman tylsä hahmo muutenkin, ei pahalla kenellekään!

Ja nyt pyydän uudestaan:

ÄLÄ POISTA TÄTÄ, KILTTI FUBUKI! Lukisin tämän mielelläni uudestaan! Ja jos minulta kysytään, sinun kannattaisi julkaista
fanfictioneistasi kirja :D ja näistä voisi melkein tehdä elokuvankin, jos saan sanoa!

Mutta joo, lueskelen muita ficcejäsi. Älä vaan lopeta, oot yksiä parhaita kirjoittajia! :)

Don't delete this, keep writing! :D

~~Zafrina_Black~~

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: mellonami - 01.03.2012 19:12:37

olen melko samaa mieltä Zafrina_Black kanssa 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Cirilla - 03.03.2012 00:55:08

Voin sanoa, että kolme päivää on mennyt varsin hyvässä mielessä. Varsin nopeasti vieläpä. Ja kaiken kukkuraksi ihmettelen suuresti, että olen sittenkin kommentoinut tätä. Silloin joskus...

Kyllä alussa oli varsin mielenkiintoista tekstiä, mutta kehittymisesi oli aivan valtavaa! Tosin pidän paaaljon enemmän siitä uudesta Adara ykkösestä. Ei niin tönkköä kuin tämän alku. Ehkä seuraavaksi kahlaan läpi tuon Adara kakkosen.

Edelleenkään en voi oikeastaan muuta tehdä kuin nostaa hattua sinulle! Olet tehnyt todella ison työn. Toivottavasti jatkat kirjottamista. On suuri nautinto lukea kirjoituksiasi. Tai sitten olen vain todella pahasti kirjojen puutteessa tai jotain vastaavaa.

Mahtavaa mahtavaa!

Paljon olisi tässä tekstissä korjailtavaa, mutta eipä siinä mitään. Tarkoitan noita kirjoitusvirheitä.

Mutta mutta.. Mahtavan homman olet tehnyt! Ja tätä oli aivan todella suuri ilo lukea. Kuin oikeaa Potteria (ainakin tuolla lopussa).

Kylläpä näin..

Mahtavuutta jatkoonkin! Kiitoksia sinulle tästä lukunautinnosta!

Cirilla 8)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Midnight - 13.03.2012 17:39:11

Nyt sain viimein luettua tämän!
Oon monta kertaa katsellut ensimmäistä lukua, mutten ole kuitenkaan jaksanut lukea pidemmälle. Nyt viime perjantai-iltana päätin alkaa lukasta nopeesti paria ekaa lukua... No, sinä sitten kävi niin, että jäin tähän ficciin ihan koukkuun. Luin melkein tauottomasti nämä pari päivää tätä. En silti kadu. ;D

Musta Adara sopi ihan yhtä hyvin Goergen ja Dracon kanssa, mutta olen silti tyytyväinen loppuun kun Adara päätyi yhteen Dracon kanssa. Ne oli tosi suloset niiden kaksosten nimet! Severus ja Sirius, awws!

Sirius oli niin ihana isä Adaralle! (olispa munkin isä samanlainen...) Ja se oli niin surullista kun hän kuoli. Onneks sitten loppujen lopuksi kaikki selvisi niin, että Sirius jäi henkiin! Ja muutenki oli ihanaa kun Fred, Remus, Tonks jne. jäi henkiin! Olispa niin käynyt alkuperäsessä tarinassakin.

Ei mulla oikeestaan ole paljon mitään rakentavaa tähän, mutta oli vaan pästä kommentoida edes jotain nyt kun sain tän viimein luettua!
Hyökkään nyt varmaan Adara kakkosen kimppuun. Toisaalta haluaisin lukea myös Adaran uuditetun version... Katsotaan nyt...

Joka tapauksessa AIVAN mahtava ficci!!!

Kiitän ja kumarran.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Zafrina_Black - 17.04.2012 09:28:55

Luin toisen kerran koko tarinan. Lisään vielä, että vaikka tarina meni nopeassa tahdissa, niin eipähän tullut tylsiä kohtauksia. Sen suurempia kuvauksiakaan ei minusta tarvinnut, sillä joskus sellaiset pilaavat innon lukea. Jälleen kerran, IHANAA FUBUKI IHANAA!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Myself - 02.05.2012 14:46:41

Luin tämän jo joskus aikoja sitten, mutta vasta nyt sain itseäni niskasta kiinni, sen verran, että jaksoin tulla jättämään nimimerkkini, sekä tiedon, että olen tämän lukenut. (Huh... oli kyllä niin pitkä lause, että on takuulla laiton...)

Pidin tästä todella paljon, sekä rakastin kaikkia juonenkäänteitä. En tajua mistä sait ideat noihin kaikkiin, vuosi-ajankääntäjiin ja muihin! Lempikohtiani on todella monta, joten en niitä kaikkia viitsi kertoa, mutta erityisesti pidin kohdasta, jossa Adara saa muistinsa takaisin matkustettuaan ajassa. Jotenkin todella suloinen kohta. Sirius on tässä ficissä jotenkin niin isällinen, ja ennen kaikkea isäksi sopiva. Nykyään Azkabanin vankia katsoessa surettaa, kun siinä ei ole Adaraa mukana.

Adara on henkilönä ehkä vähän Mary Suemainen, mutta silti loppujen lopuksi isänsä lailla aika kelmi! Lopusta pidin paljon, ja mielestäni Draco ja Adara ovat täysin täydellinen pari.

Muutenkin loppu oli todella ihana! ~~(Asiaan ehkä saattaa vaikuttaa sekin, että Remus jäi eloon...)~~ Ja nykyään Rowlingin loppua lukiessa harmitta kun siinä kuoli niin paljon ihmisiä. Sinun loppusi on jotenkin paljon onnellisempi. Juuri sopivan onnellinen minun makuuni. Toi epilogi yksikin päätyi (ja toki myös kakkonenkin) ehdottomasti minun lempikohtiini tässä ficissä!

Ei minulla sen suurempaa. Kiitän vielä kerran mahtavasta lukukokemuksesta!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: silsqu - 28.06.2012 21:17:18

VÄSYTTÄÄ!?!?!? Luin tän yhtä putkeen melkein alusta loppun meni noin 2 vuorokautta, mut päätin et luen ennen ku meen nukkuu joten nyt se on luettu ja pääsen nukku.

Hirvee urakka kirjoitaa 160 lukua mut onistuit ja viel tosi hyvin.

Jotain kirjoitus virheita tuol viel lyötyi mut en jaksa valittaa niistä, ku en itekkään muista niitä. Tää oli musta oli hyvä idea sekoitaa joku ihminnen hp mailmaan niin et se sekoitaa koko tarinan ja niin voimakkasti ja pelastaa monet jotka kuolee oikeesti.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Elayne - 27.07.2012 12:23:33

Täällä sama kuin edellisellä, luin tätä neljään asti - koukutuin niin pahasti :D Oli mielenkiintoista lukea kirjaan pohjustuvaa ficiä, jossa ei kuollut kuitenkaan mikään hyvä tyyppi (paitsi Dobby), mutta onneksi et tapattanut Frediä <3 <3 <3, etkä ihanaa Siriusta ;D. Kalkaroksen henkiinjäämineen oli jotenkin yllätyksellinen -en tiedä miksi.

Ja parituksessakin yllätit. Luulin että olit kallistunut Georgen puolelle, mutta se olikin sitten Draco :o. Hyvä niin pidän kummastakin, itse en olisi osannut päättää kumpi ;)

Minua jännitti ehdottomasti Adaran puolesta eniten niissä kohdissa kun hän oli liittymässä/liittynyt kuolonsyöjiin.Jotenkin mukava myös että Dracolla ja Adaralla on kummallakin pimeän piirrot ;D

Aluksi oli aika paljon virheitä ja hiemän töksähteleiä lauseita, mutta pidemmälle mentäessä olet kehittynyt valtavasti (minäkin haluan! - siis kehittyä kirjoittamisessa, mutta en ole päässyt omassa ficissäni edes julkaisuun asti) ;D

Kaiken kaikkiaan aivan ihana, ja loistava tarina, taidan mennä lukemaan sen toisenkin Adara-ficin :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Nalle - 13.01.2013 11:52:00

Voih! Ihana! (Kadehdin niitä ihmisiä jotka saa aikaan pitkän kommentin :-[ )
Rakastin sitä aikaa ennen sitä ajan kiertämistä, vaikka Adara olikin aika, no miten sen sanos tunnoton? Niin tykkäsin kun se oli Dracon kanssa. Repesin nauruun sen puhdasrotuisen koira jutun takia. xd

Mutta joo, eipä muuta...

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Anya - 14.01.2013 23:59:50

Ra - kas - tuin ! Aivan ihana ficci. Kolme päivää ( ja öitä, olin niin malttamaton ja luin tätä aamu kuuteen asti melkein joka yö, vaikka oli koulua... hups ) tosiaan meni tämän lukemiseen ja pakko myöntää, että oli sen arvoista. Tosin nyt tuli vähän haikea fiilis... Mitä minä nyt luen :( ( Haha, taidan siis siirtyä muihin Adara aiheisiin ficceihisi ;) )

Nyt tuntuu, kun alkaa ensi kerran katsomaan uudestaan Pottereita ( kyllä, niitä on ihana katsoa uudestaan ja uudestaan ) niin musta tuntuu, että tulee sellaisia hetkä, kun alan ihmettelemäänminne Adara jäi :D Harmi ettei Rowling ollut niin nero ja keksinyt Adaraa, mutta olen todella onnellinen, että sinä teit sen!

Sirre tosiaan tarvitsee jonkun, jota paijata kun Harry siihen tehtävään ei oikein sovellu ( menisi oudoksi... yäk, kuinka likainen mielikuvitus mulla onkaan ). Osasit tehdä Siriuksesta aivan ihanan isä hahmon. Sellaisen, jonka tosiaan kaikki haluaisivat ja tarvitsisivat ( mun isissä mitään vikaa ole.. ::) ). teit Adaran ja Siriuksen isä-tytär suhteesta niin aidon tuntuisen, että ihan kadehdin sun kirjoittajan taitojasi ( kyllä, oikeasti tämä ficci - tai ehkä paremminkin se uudempi versio, koska siinä näkyy kuinka oletkaan kehittynyt niin paljon alkuperäisen Adaran alkuajoista - pitäisi saada kansien väliin!! )! Haha, kuten Twilightista on se Bree Tannerin elämä mikä lie, niin voisit julkaista Potter version, jossa Adara seikkailee ;)

Tosiaan, alussa tuntui, että Adara oli kaikin puolin täydellinen, jota vähän liiankin moni kuolasi - George, Draco ja Harry ( POTTER KUULUU GINNYLLE >:( ). Mutta onneksi hänessä alkoi näkyä niitä puolia, ettei enää ollutkaan täydellinen ja aloin pitämään tästä ficistä vain enemmän. Olet kehittynyt todella paljon siitä, kun aloitit tämän projektin. Alku kuulosti tönköltä uudemman Adaran jälkeen, mutta taso alkoi pikku hiljaa nousta loppua kohden ja hyvä niin ;)

Ja tähän vielä sanon, että kyllä Adara kuuluu Dracolle eikä kenellekkään muulle. Olihan Georgen ja Adaran suhde todella suloinen, mutta George tuntui olevan vähän epäkypsä vakavalle pitkäkestoiselle suhteelle, jos näin sanoisin :D Draco tuntui juuri niin oikealle, kun hänen ja Adaran yhteisiä kohtauksia oli. Rakastin niitä.

Rakastan tätä ficciä ja sinua ja sinun kirjoittajan taitojasi ja ää - oot ihana puspus <3 Kiitos, kun oot uhrannu niin paljon aikaasi tälle ja se on oikeasti kannattanut, oot kehittynyt kirjoittajana ja tarinan kertojana ( no nehän on melkein sama asia, mutta niin :D )

Tästä tais tulla nyt aika sekava ja hassu kommentti, mutta toivottavasti kelpaa :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Livia Granger - 25.03.2013 12:21:04

Heips sinä ihana ihminen <3

Luin sitä sun uutta Adaraa (tai siis sitä uutta versiota tästä tarinasta..) Sit tajusin että se on kesken ja luin tämän!<3
Awwwwwwss <3
Ihana tarina. Ja kyllä huomaa sinun kirjoitustyylisi parantuneen loppua kohden..
Olen NIIIN koukussa.
(Enpäs saa taaskaan mitään fiksua aikaan.. Koita kestää ;))
Ääää.. En uskalla aloittaa sitä Adara 2:sta.. MITÄ MÄ TEEN KUN SAAN SEN LUETTUAA!!!! :D
En mitenkään hirveesti ole noita kirjoitusvirheitä pongaillut, ehkä muutaman sellasen ihan pienen typon. (mm. se kun kilta siirtää Harrya, muistelen että sen piti tapahtua 31 päivä, mutta yhdessä kohtaa olit laittanut 13? Tai siis sellasia u nou :D)
Ihania hahmoja olet lisäillyt tarinaan, ja tosi luontevasti Adarakin tuli mukaan mm: hirnyrkkien metsästämiseen.
Mulla on tässä tarinan aikana ollut paljon ongelmia oman päänupin kanssa, kun en oikeen oo tiennyt kenen kanssa Adaran haluaisin pariutuvan, mutta uskon että Draco on paras ;) (Severuskin olis ollut ihan ok :D ) *olen omituinen* :DDD
Mut anyhuu. OLET IHANA <3 TARINA ON IHANA <3 JA HALUAN LUKEA LISÄÄ <3 :)

Kiitos hirveästi <3<3<3<3<3
*lähtee innoissaan ja peloissaan lukemaan Adara 2*

XOXOXOXOXO

Livia

(ps. sanoinko jo että olet ihana ja kiitos?)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: BelWard - 04.04.2013 14:20:13

Pakkohan tätä on kommentoida ku nyt luin vihdoinki loppuun :D Luin tätä muutama vuosi sitte, mutta jostain syystä jäi kesken. Nyt olen kolmena perättäisenä aamuna istunu yöpuku päällä melkein kolmeen asti ja lukenu tätä (tänään heräsin yhdeksältä ja aloin lukemaan tätä, vähän nälkä :D )... Ja siis oikeastihan minun pitäis olla lukemassa pääsykokeisiin-.-

Äääää en osaa kommentoida ku tää on niin pitkä ja mulla on tosi surkea lukutyyli; luen nopeaa ja ymmärrän mitä luen, mutta sitte aivot karsii semmoset pienet jutut pois ja mulla on vaan isoimmista ja tärkeimmistä asioista muistikuvat :D

Oli tosi kiva, ku tämä silleen osittain seuras kirjaa, mutta osittain olit sitte vieny ihan eri suuntaan ja tuonu uusia juttuja, ettei se ollu niinku kirja, mutta aina vaan lisäys "Harry, Ron, Hermione ja Adara tekee sitä ja menee tuonne", vaan Adaralla oli ihan omat kuviot :D

Itkin ja märsysin ku Sirius kuoli, ja sitte ku Adara pelasti sen, itkin taas :D Oli niin huippua, ku Sirius jäi eloon :) Siinä lopussa, ku Sirius syöksy Kalkaroksen suojaksi, aloin jo itkeään taas, että no nytkö se kuoli, ku ehin jo iloita, että Sirius jää eloon. Ja se ei kuollu! <3

Toinen märsykohtaus oli ku Remus tuli Simpukkamökkiin sen jälkeen ku Ted oli syntyny. Tiesin että (tai no kirjassa tapahtu näin) Remus ja Tonks kuolee ja ne ei olekaan onnellinen perhe :'( Mutta neki sie jätit eloon! Kiitos <3

Olen tosi tosi tosi ilonen, että jätit niin monta ihanaa hahmoa eloon. Melkeimpä ainoa asia, mitä Rowlingin kirjoissa inhoan, on se, että niin monen pitää kuolla. Ja nyt mie voin kuvitella että ne kuollukkaan :D

Oli muuten kiva, ku pikku-Annie kulki tarinassa mukana ja putkahti aina millon missäki kohtaa esille.

Onko tuo Adara 2 muuten tähän vai siihen remake-Adaraan pohjautuva? Luin joskus vähän tuota remake-Adaraa, ja se on ehkä vähän erilainen kuitenki ku tämä..

Kiitos vielä :-*

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Cassiopeia - 14.06.2014 20:03:31

Joka tää loppu? Harmi. Adarasta voisi lukee lisää. Onko sulla jotai muita ficcei Adarasta?

Ei yhtään kirotusvirhettä sattunu silmään! Wow! Teksti oli sujuvaa.

Oon kateellinen. Sä osaat kirjottaa tosi hyvin. Osoisimpa mäkin. Adara oli kyllä ihan huippu. Ja Sirius<3<3<3 Fred ja George oli niin hyviä siinyhessä kohassa, en muista missä. Ja Mollyn reaktio oli hyvä. Se luuli et Adara ja Sirius on yhessä :D repesin siinä ja pahasti repesinkin.

Sirius kuoli :( ja Adara palas ajassa taaksepäin ja pelasti Sirren :) ihanaa! Sirius ei kuollu :). En kyllä saa enää mitään rakebtavaa aikaseks.

Sä tuskin suostut enä kirjottaa tähän jatkoa? Ja oliks sulla jotai ficcei Adarasta?

Ihanaa luettavaa kiitos siitä

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Lokitar - 15.06.2014 14:46:12

Onpas tänne taas kertynyt kommentteja joihin oon aatellu että "vastaan heti kun ehdin..."
Kiitos kaikille jotka olette jättäneet puumerkkinne, kommenttinne ovat lämmittäneet syvästi mieltäni :) Erinäisistä terveyssyistäni en ole aikoihin oikein ehtinyt kirjoittaa kunnolla muuta kuin Kuolleiden aamunkoita (Crossover ficci Van Helsing-elokuvasta, Underworld-saagasta ja Vampyyripäiväkirjoista). Pahoitteluni siitä. Yritän saada itteni takas raiteille kun kiireinen kesä on ohi :)

Cassiopeia, aaw, kiitos :) Adarasta on itseasiassa montakin ficciä, ja tän 160-lukuisen monsterini oon laittanut uudelleenkirjoituksen alle. Ks. uudelleenkirjoituksen löydät tästä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=25407.0). Oon yrittänyt myös tehdä jatkoa ajasta kun Adara on jo aikuinen, mutta se on junnannut pitkään.... Muita Adaraan liittyviä ficcejäni löydät allekirjoitukseni Lokitar Archives-linkin takaa :)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13, 160 lukua)
Kirjoitti: Lyra - 15.01.2015 21:16:56

Mä. Rakastan. TÄTÄ.

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)
Kirjoitti: Love 4ever - 17.06.2015 14:13:30

Oon käyttäny tän lukemiseen nyt arviolta kolme päivää ja sinä aikana kyyneleitä on vuodatettu, kirosanoja lentäny kuin merimeiheltä sekä naurettu vatsalihakset vahvoiksi.

luin ensin sitä uudempaa versiota tästä, mutta sitten kävin kattoo muut kirjotukset sinulta ja löysin tämän alkuperäisen. Luku urakka oli melkoinen mutta ei haitannut yhtään lukea näin montaa lukua. :D päivässä meni joku 40-50 lukua. Tätä oli helppo lukea ku lukenu/kattonu kaikki Potterit niin osas olla niinkuin tapahtumien paikalla. Kaikista parasta oli kun kaksoset ja Adara teki niitä kepposia, mutta hyvä Adara kun laitto Pimennolle luun kurkkuun.
Kauhea KÄÄK pääsi sillon ku tajus että Draco on sukua Adaralle... oisin ollu ilonen jos ne ois ollu alusta asti yhessä, mutta toisaalta oli söpöä kun George oli Adaran kanssa <3 (enemmin kyllä Draco, hyvinhän siinä loppujen lopuksi kävi)

Tää on yks parhaimpia Potteriin liittyviä ficcejä jota oon lukenu pitkään aikaan ja mahtaa olla pisin, ainakin lukujen määrällä :DD
KIITOS tästä super ihanasta ficistä. Rakastin tätä <3 <3 <3 :D :D :D :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)
Kirjoitti: LilyLiljaPotter - 11.09.2016 20:42:16

Tää on yksinkertasesti AIVAN mahtava fici! :D

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)
Kirjoitti: eevuli - 08.10.2016 01:52:21

No huhhuh! Luin tän kaiken kolmen päivän aikana. Oon sitä uutta versiota lukenut ja ajattelin aina että tätä en lue (ainakaan vielä ) no tässä sitä ollaan silmät seisoo päässä, kauhea nälkä ja monta huonosti nukuttua yötä (yks päivä menen vasta aamulla noin klo.11 nukkumaan) koska jäin tämän lukemiseen koukkuun. Nyt voin taas keskittyä itseeni. No ei. Mulla ei nyt oikeen muutakaan elämää oo (aviomies eri unirytmissä, tätä kirjoittaessa hän on nukkunut jo kahdeksan tuntia) ja oli ihana päästä välillä pois omasta mielestänI niin sanotusti elämään Adaran kanssa. Tän aikana on itkettää, naurettu ja myös järkytytty. Hieman välillä myös petyin. Aluksi tunsin pettymystä kun Sirius palasi, Adaran ei ollut kuolonsyöjä ja osa tapahtumistä kertaantui. Loppujen lopuksi olin todella tyytyväinen onnelliseen loppuun. Kuolonsyöjä kohtauksia olisin silti kaivannut enemmän.

Mutta niin yleisesti ottaen tää oli yksi parhaimmista ficeistä mitä olen lukenut!

Kiitos sulle tästä ♡ En voi edes kuvitella sun vaivannäköä

Ps. Tää on luultavasti pisin kommentti mitä olen ikinä kenellekään kirjoittanut. Nyt ruokaa, suihkuun ja nuk... uutta ficciä lukemaan ;)

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)
Kirjoitti: Kalmanhanaaukio - 08.01.2017 11:33:43

Ei jeesus mitä sanoisin... Luin tän Ficin ekankerran niin että se oli juuri valmistunut. Yksipäivä kun saavuin finin ihmeelliseen mailmaan, näin jotakin sellasta et meinasin purskahtaa itkuun. Fubuki oli alottanu uuden Adaran. Nyt sun nimes on kyllä lokitar. Toivon ettet poista tätäkään Ficciä uuden Adaran tullessa julki.
Mä Adaran tarinan myötä oon alkanu ite kirjotteleen paljon enemmän. Toivon että rohkenen joskus julkasta sen ulos. Idea on vaan vähän liian samanlainen kun Adara niin tuskin sitä julkaisen.

Haluun sanoo yhen sanan:
Kiitos!

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)
Kirjoitti: hermy17 - 15.05.2017 22:46:32

Tää oli aivan ihana ficci
Täydellinen

Otsikko: Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)
Kirjoitti: Linsku - 17.06.2017 12:39:33

Löysin tämän fikin pari päivää sitten ja aloin lukea sitä. Valmiit tarinat joissa on paljon lukuja kun houkuttelevat aina. Alkuun teksti oli vähän tönkköä ja Adara oli kuin Harry. Tyttönä tosin. Jatkoin kuitenkin lukemista ja olen hyvin iloinen, että tein niin. Jotkin kohdat olivat niin jännittäviä ja mielenkiintoisia että lukemista oli pakko jatkaa keskellä yötäkin. Laittaisin tähän joitain kohtia, mutta en ikävä kyllä voi, koska liittäminen on vaikeaa tabletillani.
Mutta suurin osa niistä onkin jo laitettu. Kirjoitusvirheitä huomasin mutten niistä ole ikinä välittänyt. Tämä fikki on yksi hauskimmista, jännitävimmistä ja kiinnostavimmista mitä olen ikinä lukenut ja petyin kun se loppui

Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Lokitar - 03.07.2007 17:46:59