Siipirikko enkeli | K-11 | 14/14 + epilogi

[NicuQ]

sajusa: Woaaah, ei saa itkeä! Tai, no, saahan sitä aina välillä, mutta pahoittelen jos sain sinut itkemään. Samalla tietysti iloitsen, että vaikutin niinkin paljon, mutta pahoittelen silti. Sinä olet ihana, kun kehut tätä ja jaksoit kommentoida lukemisesi jälkeen. c: Kiitos itsellesi lukemisesta, voisinpa taas vaihteeksi lähteä juoksentelemaan kaduilla, kun olen niin iloinen. Viis ukkosesta. Eli kiitos sinulle, kun luit tämän ja kommentoit.

[SANTTU123]

No niin, tuli luettua koko roska yhdellä istumalla ja vielä kovalla puupenkillä istuen eli tervetuloa peräpukamat
Se on SUN vika jos kävelen kuin lännenmies pari päivää

Juttu oli tosi mukaansa tempaava ja jotenkin erilainen kuin useimmat täällä lukemani tarinat.  Ehkä poikien puheet/käytös toistensa seurassa aiheuttivat erilaisuuden tunteen. Oli ajoittain aika villiä menoa. Ehkä se erilaisuus tuli siitäkin että oli niin paljon kaikkea muutakin kuin vain poikien suhde. Kaikki ei pyörinyt vain "parituksen" ympärillä.

Teksti on tosi sujuvaa ja vakoilin muita sun kirjoituksia ja näyttää siellä olevan samanlaista.

Lopussa raukka kyynelehdin ja jotain lohtua epätoivoiseen olotilaani toi Emilin takaisin tulo. Jotenkin jäi kuitenkin haikea olo ehkä sanoisin odottava?

Olen vasta noin viikon täällä pyörinyt ja näemmä en todellakaan syyttä! Hermo menee ainoastaan siitä syystä etten itse osaisi tollaista kirjoittaa joten hommat jää teille kynäniekoille Joten pidähän kynä terävänä ja paperia hollilla sillä täällä odotellaan uutta lukunautintoa,


Santtu

[NicuQ]

SANTTU123: Nyt olen .. hmm, sanotaanko, että järkyttynyt kommentistasi. Mutta vain ihan ylipositiivisella tavalla, koska on aina yhtä ihanan järkyttävää saada ihan liian vanhoihin ja unohdettuihin teksteihin palautetta. Eli kiitos ja pahoitteluni myös kai siitä, että pistin sinut istumaan niin kauan vain koska luit tätä tekstiäni. Juu, olen kuullut ennenkin, että teksteissäni olisi jokseenkin erilainen vivahdus kuin useimmissa muissa. Mistäköhän lie johtuu. Nämä poikani -köhköh- ovat saaneet todella paljon vaikutteita ihan oikean elämän ihmisistä ja ystävistäni, joten ei heidän kai kauhean epärealistisia pitäisi olla.

Olihan tuo meno villiä juu, varsinkin idiooteilla. Oi, ihan mahtavaa, että olin onnistunut ujuttamaan muutakin elämää tuonne mukaan, enkä vain Emiliä ja Rasmusta ja toisin päin. Sitä yritinkin, koska ei kaikki nyt voi pyöriä kahden ihmisen ympärillä. Eäh, anteeksi, että sain sinut itkemään, vaikka olenkin siitä myös iloinen, hehe. Ooh, tervetuloa finiin, ystäväiseni. Odottelen juu inspiraatiota minäkin ja toivottavasti jäät stalkkailemaan tekstejäni. Kannattaa tosin muidenkin raapustuksia lukea, finfanfun on näes täynnä ihan kamalan taitavia kirjoittajia. Mutta juu, kiitos kommentista ja anteeksi sekavasta vastauksesta.

[Carabella]

AAAAAGH!!!!!!
Tää loppu, voi kökkö.
Oli aivan ihana ficci. Sopivan pitkä ja sujuvasti kirjotettu.
Tyksin hirveesti!!!!!

~Cara~

[NicuQ]

Carabella: Oi, kiitos kommentistasi. Hyvä, jos oli sopivan pitkä, koska omasta mielestäni tämä venyi vähän liiankin pitkäksi. Tyksin kommentistasi, kiitos kiitos. c:

[Tulitikkutyttösi]

;__; Tää oli niin ihana<3

Olin jo valmis tunkeen ruudun läpi takoon järkee Emilin päähän, ku ilmotti lähtevänsä, perkele. Meinas täälläkin kyyneleet valua. (en myönnä mitään....)

Mää tykkäsin ihan kauheesti näistä hahmoista! Aluks olin ihan pihalla kuka on kuka ja mitä tapahtuu, mutta sit kun jäi nimet muistiin niin ei voinut kun rakastaa noita sekopäitä<3 Eihän noista voi edes valita suosikkia kun ovat kaikki niin mahtavia xD

Luin koko hoidon tässä tän illan aikana ja mun puolesta olis voinut vielä jatkuakkin Jotekin tuntui, että tuossa lopussa rupesi tarina kiitämään oikein extra vauhtia eteenpäin. Olisin mielelläni kuulluut enemmänkin poikien lukio ajasta. Mutta en valita! Olihan tässä jo reilusti mittaa!

Taisin muutaman typon bongata jostain, mutta enpä nyt muista mistä. Oli tosi sujuvaa ja mukava lukuista tekstiä (toi ei varmaan oo edes sana mutta njäää!) Ja tykkäsin miten hahmot puhuivat! Kaikki jotenkin omalle persoonalleen luontevasti ja ...niin. En oikeen osaa ilmasta itteeni, et mitä haen takaa, mutta tiivistettynä tykkään sun kirjotustavasta!

Jotenkin jäi sellanen fiilis, et epilogi jäi ikään kun kesken. Tai siis, kun tulin niin surulliseks kun toinen asu yksikseen ilman Emiliä, niin olisin halunnut lukee kuinka Emil juoksee sen syliin vannoon rakkauttaan ja kuinka ne on onnensa kukkuloilla ja kaikki on ilosia! Tämän voi varmaan laittaa vaan allekirjoittaneen lukuahneuden piikkiin Mutta tulipahan sanottua.

Pidin tästä oikeen tosi, tosi, tosi paljon! Kiitos!

[NicuQ]

Tulitikkutyttösi: Naw, valaisit kommentillasi unista päivääni. Huaah, älä nyt riko sitä konettasi tämän tarinan vuoksi ja hmm, anteeksi sinunkin itkettämisestä? Oletkin kai ainoa, joka ei valinnut suosikkiaan näistä hahmoista ja siitä tavallaan kiitän. Koska on ihanaa, jos kaikki hahmot ovat olleet toimivia ja ihania, koska on ihanaa olla mieliksi ja kaikki on ihanaa. Huuu, olen imarreltu siitä, että koukutuit (?) jopa niin pahasti, että luit tämän kerralla. Ja vielä illalla! Juu, loppuvaiheessa tosiaan huomasin, että ei hemmetti nythän tähän pitäisi saada vähän vauhtia. Siispä tarina meni aina vain sekavammaksi, anteeksi siitä, ehehe. Nyt aloin etsimään niitä kirjoitusvirheitä ja löysin jo jopa kaksi, hui. Etsinpä ne muut sitten, kun aikaa liikenee (tai mielenkiintoa, köh).

Hmmh, juuh, tuo epilogi. Henkilökohtaisesti pidän, jos tekstit ja epilogit jättävät kaiken avoimeksi, siis lukijan mielikuvituksen varaan, mutta kai jotkut haluaisivat jatkoakin. Mutta kyllähän se toki suunnittelemallasi tavalla voisi mennä. Itse ainakin uskon, että Rasmus häkeltyisi ensin täydellisesti ja sitten tarjoaisi Emilille drinkin ja uuh. Eikun. Mutta kiitos kehuista ja siitä, että ylipäätään luit tämän. I can die happy now. c:

[andy]

äää en tiiä mistä alottaisin. Täähän oli siis ensinnäkin aivan ihana! Jotenki erilainen ku muut tarinat, sulla on jotenki ihana, kiva, persoonallinen kirjotustyyli tai jotain.  Äh emmä keksi mitään järkevää sanottavaa. Hahmot oli ihania ja hyvin keskittyjä, kaikilla oli sillee selkeesti oma luonne ja persoona, ku monissa tarinoissa keskityää usein vaa niihi kahtee päähenkilöö. Noiden poikien touhuja oli kyl hauska lukee ja nauroinki monessa kohtaa. Sami oli ihana väkivaltane mörökölli ja kuitenki sellane huolehtiva isukki, Juri nyt vaan oli ihana ku oli semmone tyhmä ja sulonen kakara ja Pate semmone pervo pedari  Se jouluspesiaalijuttu oli ihana ja pisti hymyilemää kans, pojat oli nii sulosia ku muodosti oman pikkuperheen <3 Emiliä kävi säälis ku oli semmone raukka mut onneks ihana Rasmus pelasti sen. :3 Mä vaa yksinkertasesti rakastuin tähä tarinaan, kiitos tästä ihanasta tekeleestäsi! <3 Ja sitte toi loppu, melkee itkin. Ei noin saa käydä, ei Emil voi jättää Rasmusta. Tuli kauheen haikee olo ku se ei enää ollukkaa samanlaine arka ujo reppana (ois vaa pysyny sellasena  ) ja sitte häipy jonnekki Amerikkaa ja äää. Mut onneks se sitte tuli takas. <3 Epilogi oli just hyvä noin ja sopi just tollaseks et kaikkee ei tavallaa kerrottu ja jätti vähä lukijan mielikuvituksen varaan. Oot upee kirjottaja ja rakastuin tekstiisi. <3

[NicuQ]

andy: Aaaaeeääää, melkeen putosin SÄNGYLTÄ, kun huomasin tätä olevan kommentoitu. Tää on nyt jotain kohtaloa tai jumalten salaliitto, kun tuossa toissapäivänä mietin juuri tätä tarinaa ja sitä, kuinka voisin kirjottaa idiooteista jotain jatkotarinaa. JA SITTEN tulet sinä. Aw, ensinnäkin kiitos ihan valtavasti kehuistasi ja kommentistasi, koska tämähän tosiaan on ensimmäinen julkaistu slashjatkikseni ikinä ja ehkä vähän jo noloilenkin tätä ja tämän epämääräisyyttä. Sä oot upee, kun jaksoit piristää mun päivääni kommentillasi ja annoit egon pönkitystä noin roimasti. Pus, kiitos itsellesi. c:

[Drizzle]

Oh god.

Sain tän nyt sitten viimein luettua, kun sillon mulle tästä mainitsit. _{Ekat luvut oli vähän vaikeita herran nimen takia, mutta kyllä ne mielikuvat sitten katosi hahmoon paremmin tutustuttaessa.}

Miksei mulla ole enää mitään mielikuvaa mitä tapahtu... Vaan toi vika luku. Ja märät posket. Mä vihaan sua ei immoisia saa itkettää.
En mä tiedä. Mä luin tätä vaan... pari päivää, niinkö? Ja silti tää kehittyi niin kovin tärkeäksi. Onko tärkeäksi väärä sana? Kuvaava ainakin. <sub>Kuin ficistä voi tulla tärkeä parissa päivässä... WHAT IS THIS.

Sun täytyy todellakin saada tästä kannellinen versio ja postittaa mulle. Tahdon sellasen synttärilahjaksi. Ei vastaväitteitä.</sub>

Apua, sä olet ihan liian hieno kirjoittaja_kin ;_; Ja herranen aika hiljaa siellä sä tiedät etten mä pilaile tai imartele muutenvaan. Etkä syötä niitä apiloita tai pipareitakaan, kun mä oon oikeessa. Koska harva kirjottaja saa mut itkeen tälleen.

Ewh, mulle tuli aina välillä fiilis, että mun olis pitänyt olla kommentoimassa aiemmissa luvuissa. Ihan vaan koska tää on hieno.
Tämmönen piparinpuoleinen kommentti nyt tuli, koska feels, mutta niin. Apua.
Anygays.

~ Kiddo-sama
kiittää ja lähtee nurkkaan itkemään.

[NicuQ]

Kiddo-sama: Vou. Siis hmm, siis vou, siis juu, siis moi. SIIS KIITOS. En ikinä totu saamaan palautetta vanhoihin teksteihin, jotka on painuneet jo useimmilla unholaan ja joista jotkut sitten ärsyyntyy, kun kapuavat takaisin listoille. (Anteeksi kaikki te, jotka olette kyllästyneet tämän nimeen! D:) Anyway yllätyin positiivisesti ja leijun vieläkin tästä kommentista, kiitos. ÄÄ APUA. Älä immoinen itke (tai tuskin nyt enää itket, but you get the point)! Oon pahoillani, että laitoin välillä vähän tarpeetonta draamaa sekaan, mutta se piti mielenkiintoa yllä ja piti blokit kaukana. Kiitoksia kehuista ja siitä, että pidät näitä hahmoja ja niiden tarinaa tärkeänä. Se merkkaa mulle paljon.

Tule Kiddo pois sieltä nurkasta syömään pipareita mun kanssa. Olet ihana. c:

[Tsubaki]

Mitä helkattii mä oon tehny, kun en oo kommentoinu tätä? Tää sentää oli eka teksti joka luin sulta Okei mut taas kerran lukenut olen miljoonaan kertaan kuten aina mut oikeesti "AAAWWWWS" en voi sanoo sun teksteille enää yhtään mitään muuta Ei, en ole rakastunut, enkä todellakaan itkenyt, kun luin tätä Se vaa ... joo ei en osaa sanoo enää mitää mut <3 Love you and your storyes <3 lopettelen tähän tällä kertaa

[NicuQ]

Tsubaki: Enkä ainakaan meinannut saada sydäriä, ko huomasin, että tätä ollaan taas kommentoitu. Hitsi aa, ko se merkitsee mulle ihan kamalasti, kun joku kertoo tykkäävänsä ja varsinkin kun tää on aika vanha teksti. Oikeestaan ensimmäinen jatkis, jota aloin julkaisemaan finissä. Oh mein gott. Mutta siis sanon tän taas: että parempi myöhään, kuin ei milloinkaan ja toi pätee yleensä ihan kaikkeen. Ei sun tarvikaan tehdä muuta, kuin awwittaa, koska sekin piristää mua ihan valtavasti ja ääh, en tiedä itsekään, oot niin ihana. JA ANTEEKSI JOS SAIN SUT ITKEMÄÄN. TAI SORRY I'M NOT SORRY. :-------D Mutta kiitoksia jälleen kerran siitä, että olet tuollanen ihana pallura (wutwutwutmikäpallurawut). Kato, pehmoilen, mutta sen kyllä ansaitsetkin. Danke. c:

[Ajatar]

Sä sait mut just itkemään ;_;

Ahmasin tän koko pätkän yhteen putkeen, tuli naurettua ja pidäteltyä itkua. Tykkäsin tästä tekstistä tosi paljon, hahmot oli älyttömän persoonallisia ja selkeästi loppuun asti mietittyjä Paten roolihahmo sai erityisesti nauramaan, ihanan kaksimielinen piriste

Loppu oli kamala. Ei ei en suostu tähän nyt ;_; odotin loppuun jotain hattaraista "ikuisesti yhdessä"-pätkää, ja lähes kirjaimellisesti purskahti limpparit näytölle kun Emil lähti. Ää.

kiitos tää oli ihana.<3

[NicuQ]

Ajatar: Oh mein gott, joku jaksaa tätä edelleen lukea. Voi ei, tavallaan häpeän kirjoittajana, mutta sitten taas oon tosi iloinen, että arvostat tätä. ; ___ ; Eli kiitos siis kommentistasi, joka sai _mut_ melkein itkemään, koska olin niin onnellinen ja niin. Ihan mahtavaa, että tykkäilit tästä ja hahmoista ja voi ei, hattaraloput on vähän random käsite mulle, koska draaaamaaaaa tai ei mitään. Okei ei vaineskaan, onnelliset loput on hienoja. Mutta siis kiitoskiitos ja kiittelen vaan tässä taas, mutta oikeasti kiitos, kun kerroit tykänneesi. Olet itse ihana. c:

[Nimimerkki92]

Jee, pitkästä aikaa löysin täältä jotain oikeesti superhyvää luettavaa! Nukkuma-aika myöhästy eilen illalla parilla tunnilla kun ei voinu lopettaa lukemista ennen loppua...

Varsinki dialogi oli mun mielestä tosi hyvää tässä, erityismaininta tolle kolmikolle. Se, että yks puhuu murretta ja muut ei toi sellasen vaikutelman että siihen on panostettu ja toi myös syvyyttä hahmoihin. Tää kolmikko ei ollut pelkkä kolmikko, vaan jokainen oli oikeasti omanlaisensa sivuhenkilö jotka täydensivät toisiaan (ja päähenkilöä).

Vaikka loppu ärsyttikin (ja itketti) lukiessa, olin oikeestaan tyytyväinen siihen. Epilogissa oli kivasti viitattu Empsiin vaan ensirakkautena, eikä yläasteikäiset pojat eläneetkään elämiänsä loppuun asti yhdessä ja kliseisesti. (Paitsi ehkä sitten joskus...)

Tää oli sopivan pitkä myöskin, eikä tapahtunut sellasta surullisen kuuluisaa venytystä kun ei vaan osata päättää tarinaa. Silti olisin lisännyt sinne jotakin. Tuntui, että osa jäi vähän auki. Esimerkiksi poikien taustat. Emilin äitisuhde olisi kaivannut vähän selitystä. Minkä ihmeen takia se jättäisi alaikäisen poikansa Suomeen ja lähtee Amerikkaan? Tunsiko äiti syyllisyyttä tapahtumista? Minkä takia kotona ei hymyilty eikä koskettu, oliko tämäkin seurausta isäpuolen teoista? Tästä olis voinut kirjottaa enemmänkin.

Jäin myös ihmettelemään, mikä oli saanut Rasan jättämään vanhan jenginsä. Ja minkä takia tää jengi "sieppasi" Empsin eikä edes tehnyt varsinaisesti mitään? (hyvä vaan kyllä ettei tehnyt) Odotin tältä jotain syvempää tarinaa.

Vielä viimesenä mainintana vois sanoa muutaman epäloogisuuden, mutta ne ei mua niin hirveästi haitanneet. Ehkä jos pojat olis olleet pari vuotta vanhempia niin toi kimppakämppäsysteemi olis tuntunu järkevämmältä, mut tää ei haitannut. Mua jäi häiritsemään ainoastaan se, minkä ihmeen takia Emil lähti Jenkkeihin? Jos mutsilla on varaa maksaa amerikkalainen yliopisto niin olisi luullut sillä olevan varaa ostaa Empsille myös yksiö lähtiessään itse sinne Jenkkeihin. Ja minkä takia Emil ylipäänsä jättää elämänsä, jonka on juuri saanut normaaliksi? Sillä on kavereita, ihana poikaystävä jne ja Amerikassa taas äiti, johon suhde - maininnoista huolimatta - ei kuitenkaan vaikuttanut kovin hyvältä. Eikö Rasa oikeasti merkinnytkään Emilille yhtä paljon kuin toisinpäin? Oliko Rasa vain keino saada elämä takaisin raiteilleen? Vai oliko se vain se ensirakkaus josta kasvettiin erilleen?


ps. luen ehdottomasti mahdolliset jatko-osat.

[LunaLovegood]

Oh my God! Miten voit olla näin hyvä kirjottaa? Mä en pystyny lopettaa tän lukemista hetkekskään, vaan oli ihan pakko lukee kerralla loppuun asti. Oikeesti. Oon sanaton. :3

[NicuQ]

Nimimerkki92: Voi eiii, nostit esiin lähes kaikki seikat, joiden vuoksi saatan jopa hieman hävetäkin tätä tekstiä tälleen kirjoittajana kehittyneenä ihmisenä. No mutta ihan hyvä, että joku niihin jaksaa takertua, koska silloin tiedostan entistä enemmän, kuinka oon kehittynyt ja näin. Mutta ensinnäkin on pakko kiittää sun analysoivasta kommentista, johon selvästi olit uhrannut ajatuksen jos toisenkin. Plus kiitän myös kauniista sanoistasi ja pahoittelen, etten osaa vastata pohdintoihisi, koska tämän kirjoittamisesta on tosiaan huimasti yli vuosi ja olin täysin eri ihminen silloin, niin en oikeen muista mitä ajattelin. Mutta sanoisin, että halusin vain luoda turhaa draamaa kirjoittaessani esimerkiksi mainitsemasi jengikohtauksen. Draama oli silloin mun ominta alaa ja rakastin saada ihmiset tuntemaan vahvasti.

Mutta sen koskemisasian olin kyllä pannut Emilin jonkin tason trauman piikkiin, pojan äiti oli melko epätoivoinen ja tunsi kovaa syyllisyyttä asiasta ja toivoi Emilin "parantuvan" jättämällä tämän omilleen mukavien ihmisten kanssa. Tai, no, luokittele Rasmus nyt mukavaksi. Mutta kuten sanoin, en oikein muista ajatuksiani ja tuntemuksiani, saati sitten suunnitelmiani. Nyt kun katsoo taaksepäin, niin olet kyllä oikeassa epäloogisten asioidesi kanssa, koska niinhän se oikeastaan on. Huh. MUTTA MUTTA. Kiitoksia ihan valtavasti kommentistasi ja siitä, että pidit tätä hyvänä, koska itsekin saan tästä hymynaihetta kun mietin, kuinka olen kehittynyt näistä ajoista. Mutta siis kiitos, sait mut hymyilemään kommentillasi ja oon imarreltu ja iloinen. Kiitos. c:

LunaLovegood: Et arvaakaan, mikä järkytys oli huomata tähän tulleen toinenkin kommentti saman päivän sisään ja en vaan osaa sanoa muuta, kuin että kiitos. Kiitos ihan valtavasti kehuistasi ja siitä, että tämän luit putkeen ja pidit ja niin. Heh. Oon varmaan ihan hymy perseessä koko viikonlopun. Kiitos. c:

[Hilla]

Tällä kertaa nukkuma-ajan puitteissa putkeen luettu. Emilin kasvutarina melkein liikuttaa. Kuinka poika lopulta uskalsi itsenäisesti olla uusien ihmisten parissa, eikä tarvinnut enää Rasmusta "turvamiehekseen". Tarina vahvistaa sen, kuinka erilaisia me kaikki olemme. Joku näkee pelkän mitäänsanomattoman hiljaisen tyypin ja jollekin samaisen tyypin ulkonäkö tai muu olemus voi olla kutsuva ja hyvinkin miellyttävä. Tämä pitäisi aina muistaa, kun tuttava esittelee tavallisuudesta poikkeavan kumppanin. Jokainen on omalla tavallaan kaunis ja jokaiselle on se joku oikea, vaikka kaikki eivät asiaa samoin näkisikään.

Miksi Emil sitten lopulta lähti Suomesta? Oliko hän niin aikuistunut, että aidosti ajatteli tarvitsevansa ulkomailta saatavan kokemuksen, jotta voisi sanoa olevansa "parantunut" menneistä ja pärjäävänsä? Tämä jäi minulle hieman auki, sen verran nopeasti muutto tuli. Varsinkin kun Emil oli samaan aikaan alkanut ystävystyä ja luoda suhteita lukiossa.

Epilogi sai minut kuitenkin tyytyväiseksi. Emil osasi vielä kotiin ja se taisi olla Rasmuksenkin alitajunnassa hänen jäätyään vanhaan kotitaloonsa asumaan, toive Emilin paluusta. Kiitos Rasmuksen ja erilaisen Emilin tärkeästä tarinasta. Vaikeistakin asioista voi päästä yli, tämä oli siitä todiste.*kiittää ja kumartaa*

Pienen pieni toive, olisiko mitään pieni fic miesten kohtaamisesta epilogin jälkeen, kuinka vuodet ovat heitä kohdelleet?

[NicuQ]

takkuinen: Oh god, nostit tän vuosia vanhan tekstin taas listoille. Nyt vähän hävettää.  Oikeestaan hävettää aika paljonkin. Häpeämisestäni huolimatta oon kuitenkin kiitollinen, että tän oot lukenut ja pitänytkin. Sun analysoinnit on aina tosi kiinnostavaa ja mukavaa luettavaa. Tulee lämmin fiilis siitä, että oot oikeesti uhrannut ajatuksen jos toisenkin näille hahmoille ja tälle tarinalle. Kiitos siis siitäkin. En nyt rehellisesti sanottuna oikeesti yhtään muista mitä oon ajatellut kirjoittaessani tätä stooria, joten en osaa Emilin ajattelutavasta oikeen mitään sanoa. Todennäköisesti asia on juuri niin kuin päättelit. Kiitos ihan valtavasti tosiaan, että luit tän ikivanhan tekstin ja kommentoitkin. Jatkosta en mitään oikeen osaa sanoa, on kyllä mahdollista, sen sanon. Mutta lupaamaan mitään en menisi. Mutta anyway kiitos jälleen! c: