;__; Tää oli niin ihana<3
Olin jo valmis tunkeen ruudun läpi takoon järkee Emilin päähän, ku ilmotti lähtevänsä, perkele. Meinas täälläkin kyyneleet valua. (en myönnä mitään....)
Mää tykkäsin ihan kauheesti näistä hahmoista! Aluks olin ihan pihalla kuka on kuka ja mitä tapahtuu, mutta sit kun jäi nimet muistiin niin ei voinut kun rakastaa noita sekopäitä<3 Eihän noista voi edes valita suosikkia kun ovat kaikki niin mahtavia xD
Luin koko hoidon tässä tän illan aikana ja mun puolesta olis voinut vielä jatkuakkin
Jotekin tuntui, että tuossa lopussa rupesi tarina kiitämään oikein extra vauhtia eteenpäin. Olisin mielelläni kuulluut enemmänkin poikien lukio ajasta. Mutta en valita! Olihan tässä jo reilusti mittaa!
Taisin muutaman typon bongata jostain, mutta enpä nyt muista mistä. Oli tosi sujuvaa ja mukava lukuista tekstiä (toi ei varmaan oo edes sana mutta njäää!) Ja tykkäsin miten hahmot puhuivat! Kaikki jotenkin omalle persoonalleen luontevasti ja ...niin. En oikeen osaa ilmasta itteeni, et mitä haen takaa, mutta tiivistettynä tykkään sun kirjotustavasta!
Jotenkin jäi sellanen fiilis, et epilogi jäi ikään kun kesken. Tai siis, kun tulin niin surulliseks kun toinen asu yksikseen ilman Emiliä, niin olisin halunnut lukee kuinka Emil juoksee sen syliin vannoon rakkauttaan ja kuinka ne on onnensa kukkuloilla ja kaikki on ilosia! Tämän voi varmaan laittaa vaan allekirjoittaneen lukuahneuden piikkiin
Mutta tulipahan sanottua.
Pidin tästä oikeen tosi, tosi, tosi paljon! Kiitos!