Luku 11
PiiP PiiP PiiP
Harry makasi sängyllään ja kuunteli pientä piipitystä, joka lähti Nevillen matka arkusta. Harry ei tiennyt mikä siellä oli eikä häntä sen puoleen olisi voinut vähempää kiinnostaa. Oli kulunut melkein kaksi viikkoa siitä kun hän ja Draco päättivät, että he ovat tauolla. Tai oikeastaan Dracohan sen päätti ei Harry. Siitä asti Harry oli yrittänyt parhaansa mukaan vältellä luihuispoikaa. Hän oli lintsannut useita tunteja koska ei kestänyt nähdä Dracoa. Hän oli linnoittanut itsensä Rohkelikko torniin eikä halunnut tulla sieltä alas muuten kuin syömään ja tunneille. Jos edes niillekään. Oli outoa, että hän välitti pojasta niin paljon vaikka he olivat olleet yhdessä alle viikon. Siinä ei ollut järkeä, mutta siltä hänestä tuntui.
PiiP PiiP PiiP piipitti Nevillen kello. Harry ei ollut taikajuomissa, jossa hänen olisi pitänyt silläkin hetkellä olla. Se oli yksi niistä päivistä jona hän ei vain kestänyt katsoa Dracon naamaa. Tämän säälivää ilmettä, jonka hän loi aina kun katsoi Harryyn. Se oli yhtä kidutusta. Piip Piip Piip . Harry oli vihainen. Miksi Draco oli ollut niin säikky eikä halunnut olla Harryn kanssa vain koska ihmiset juorusivat ja ihmettelivät. Miksi se sai Dracon edes harkitsemaan ettei hän olisi Harryn kanssa?
Draco piti kyllä huomattavan paljon pidempää harkinta aikaa kun Harry olisi uskonut. Hän oli toivonut Dracon syöksyvän hänen syliinsä jo seuraavana päivänä anoen anteeksiantoa, mutta ei. Tässä sitä oltiin. 13 päivää myöhemmin.
Harryn mietinnät keskeytyivät kun Ron ja Hermione astuivat sisään hieman tympääntyneen näköisenä. Kun Hermione avasi suunsa Harry tiesi, että hän alkaisi saarnaamaan.
"Harry et voi jatkaa tätä rataa. Koulut loppuvat 2 viikon päästä ! Tiedämme, että sinulla on vaikeaa." Hemrione jatkoi kun Harry yritti avata suunsa sanoakseen jotain todella pisteliästä.
"Kamu yritä päästä yli hänestä. " Ron aloitti. " Ei siitä muutenkaan olisi tullut mitään Malfoyn tuntien."
Harrya ärsytti Ronin niin kaikkitietävä äänen sävy, joka yleensä kuului Hermionelle.
"Ron sinä et tiedä hänestä mitään." Harry sanoi tympääntyneenä.
"Luulen tietäväni joissakin asioissa enemmän kuin sinä. " Ron sanoi pisteliäästi takaisin.
"Mitä sinä tuolla tarkoitat ?" Harry kysyi ihmeissään.
Hermione huokaisi syvään kunnes aloitti rauhallisella äänellä " Me kuulimme hänet kun hän puhui Grabben ja Goylen kanssa." Hermione sanoi ja veti syvään henkeä. "Hän sanoi, että olit hänelle vain pelkkä yhden illan juttu. Olit kuulemma virhe etkä merkinnyt hänelle mitään ja, että hän ei ymmärtänyt miten oli sinun kanssasi yhdessä tuntia kauempaa."
"Mitä ?!" Harry huusi ja pomppasi pystyyn.
"Harry rauhoitu." Hermione sanoi, mutta Harry juoksi jo portaita alas oleskeluhuoneeseen ja potkaisi muotokuva oven auki niin, että tömähti.
"Harry minne sinä menet ?" Ron huusi hänen peräänsä.
"Luihuiseen ! " Harry huusi ja muotokuva pamahti kiinni hänen jälkeensä.
Hermione ja Ron katsoivat toisiaan hieman hämillisen näköisenä. Ainakin he olivat saneet Harryyn jonkinlaista eloa.
***
Harry juoksi portaita alas tuuppien muita oppilaita pois tieltään .Hän onnistui vahingossa kaatamaan Dennis Creeveyn Norriskan päällä, joka naukaisi korvia huumaavalla äänellä. Harry mutisi anteeksipyynnön juostessaan eteenpäin. Harry jatkoi yhä vain matkaansa tyrmiin. Hän uskoi löytävänsä luihuisen oleskeluhuoneen kun hän ei ollut keksi pilvessä ja olihan hän ennekin ollut Luihuisten tyrmissä.
Kun hän pääsi luihuisten tyrmiä vartioivan muotokuvan luo hän alkoi huutaa ja takoa nyrkeillään maalausta kiroillen kovaan ääneen kunnes Blaisen pää ilmaantui ovi aukkoon.
"Mitä helkkaria sinä riehut Potter ?" Blaise kysyi hieman ihmeissään.
"Missä Hän on ?" Harry mylvi.
"Hän makoilee yksin sängyllään makuusalissamme. " Blaise sanoi tyynesti.
"Menen sinne. " Harry sanoi ja astui muotokuva aukosta sisään. " Äläkä yritäkään estää minua.
Blaise taisi ymmärtää Harryn mielentilan eikä yritellyt estää häntä. Harryn rynniessä Luihuisten oleskeluhuoneen läpi hän sai osakseen hieman ihmetteleviä katseita. Ei se nyt täysin normaalia ollut, että raivohullu Rohkelikko ryntää rauhallisena perjantai iltana jonkin toisen oleskeluhuoneen poikki. Mutta Harrystä tunti, että he kaikki tiesivät minne hän oli menossa.
***
Draco makasi sängyllään silmät kiinni ja yritti rauhoittua. Hän oli juuri riidellyt Grabben ja Goylen kanssa Harrystä. Hän oli sanonut paljon asioita joita hän ei ollut tarkoittanut. Hän oli sanonut Harrylle, että halusi miettiä asioita. Nyt hän oli miettinyt kauan ja tehnyt päätöksensä.
Hän oli juuri noussut istuma asentoon sängylleen kun hän kuuli kun makuusalin ovi lennähti auki ja yllätyksekseen Harry ryntäsi sisään ja melkein hyppäsi Dracon päälle niin, että Harry istui hänen päällään kädet Dracon kurkulla .Harryn oli kuitenkin sen verran löysä, että hän sai henkeä. Draco oli iloinen nähdessään Rohelikko pojan ,mutta Harryn silmistä leiskui viha.
"Vai olin minä sinulle vain yhden illan juttu enkä merkinnyt sinulle mitään etkä käsitä miten päädyit yhteen kanssani." Harry huusi kasvot alle kymmenen sentin päässä Dracon kasvoista.
"Mitä ?" Draco kähisi Harryn tiukentaessa otettaan hänen kaulastaan.
"Ron ja Hermione kuulivat kun puhuit Crabben ja Goylen kanssa. " Harry huusi yhä raivoissaan." Jos tosissaan aiot päästä minusta eroon antamalla minun odottaa ikuisuuksia senkin pieni likainen- "
Harryn lause keskeytyi kun Draco kiersi kätensä Harryn niskaan ja veti häntä alemmas niin, että heidän huulensa kohtasivat.
Harry oli hetken täysin pöllästynyt, mutta antautui sitten ja suuteli Dracoa ja siirsi kätensä tämän kurkulta olkapäille . Draco syvensi pikkuhiljaa suudelmaa siirtäen kielensä koskettamaan Harryn huulia. Harry raotti hieman huulien päästääkseen Dracon kielen suuhunsa.
Harry oli onnellinen, että sai olla taas siinä Dracon sylissä. Millään muulla ei ollut sillä hetkellä väliä.
Pitkän ajan kuluttua he erkanivat toisistaan ja jäivät makaamaan siihen Dracon sängylle syleillen toisiaan.
He katsoivat toisiaan kauan kunnes Draco puhui.
"Harry olin juuri nousemassa ylös ja lähtemässä etsimään sinua kun tulit."'
"Ai.." Harry sanoi hiljaa odottaen mitä Draco seuraavaksi sanoisi.
"Harry haluan jatkaa tätä." Draco sanoi hymyillen.
Harryn kasvot loistivat onnesta ja hän painautui suutelemaan Dracoa uudestaan hyvin hellästi.
"Draco ymmärrän kyllä jos et tule ehkä ikinä rakastamaan minua tai mitään sellaista, mutta olen niin onnellinen, että yritämme edes." Harry sanoi taistellen kyynielä vatsaan.
"Niin minäkin." Draco sanoi ja halasi Harrya lujasti. Hän ei enää päästäsi irti pojasta.
"Draco lupaa minulle, että näemme kesällä. Lupaathan?"
"Harry. Vaikka minun pitäisi kulkea maailman ympäri niin lupaan että näemme kesällä." Draco sanoi silittäen Harryn kasvoja
***
Oli kolmaskymmenes heinäkuuta. Seuraavana päivänä olisi Harryn syntymäpäivä. Harry seisoi kalliolla meren rannassa syöden Blaisen syntymäpäivälahjaksi lähettämiä keksijä katsoen kuinka aurinko laski kohti taivaanrantaa tehden taivaasta oranssin ja muutamasta hassusta pilvestä vaaleanpunaisen. Ilma oli lämmin. Ainakin +25 ja tuulikaan ei ollut viileä. Oli nii hiljaista kun vain meren rannassa voisi olla.
Harry kuuli kun aallot iskivät suoraan kallionseinämään joka oli ainakin 50 metriä korkea. Harry oli joskus kauan sitten kun ei edes tiennyt velhomaailmasta oppinut maantiedon tunnilla, että nuo aallot olivat muodostaneet nämä kalliot, koska ne hajottavat vuosisatojen kuluessa näitä kallionseinämiä tehden niistä suoria korkeita seinämiä.
Harry havahtui muistelmistaan kun joku kiersi kätensä hänen ympärilleen. Jos Harry ei olisi tiennyt sen olevan Draco hän olisi varmasti huutanut kun riivattu. Mutta koska hän tiesi sen olevan Draco hän päätti jättää huutamisen väliin.
Draco hengitti rauhallisesti Harryn niskaan. Kutittaen ja kylmiä väreitä nostattaen. Draco huomasi Harryn värähtelyn ja suuteli tätä pienesti niskaan.
"Hei. Paleletko sinä ?" Draco kysyi.
"En.. kunhan mietiskelen ." Harry vastasi.
"No mitä mietit." Draco kysyi silittäen samalla Harryn hiuksia.
" Asiaa jota sanoin sinulle kuukausi sitten kun olit sanonut, että haluat olla kanssani."
"Ja mikä se on on ?"
"Sanoin sinulle, että ymmärrän jos et tule ikinä rakastamaan minua. " Harry sanoi hiljaa. " Yritän tässä sanoi sitä vain, että eh...no eikö se ole aika ilmiselvää, että minä rakastan sinua."
"Harry mikään maailmassa ei ole ilmiselvää. Ja minä tiedän, että rakastat minua. Olet sanonut sen ennekin." Draco sanoi.
"Mutta rakastatko sinä minua ?" Harry sanoi kuiskaten katse tyhjänä.
"Harry..." Draco sanoi vahvalla äänellä. " En olisi tässä jos en rakastaisi sinua niin, että sydämeen sattuu."
"Kiitos." Harry sanoi nauraen.
Harry ei tiennyt kuinka kauan hän ja Draco tulisivat olemaan yhdessä. Ainakin kaikki olisi hyvin niin kauan kun Blaise lähettelisi heille hieman Erikoisia Keksejä.
A/N : Valmis on vihdoin ! Oli ilo kirjoittaa tätä vaikka alussa meinasin vaipua epätoivoon tämän kanssa kun luulin mokanneeni koko ficin typerällä juonella. Mutta ihan ok tästä tuli ekaks ficicseni
