Kirjoittaja Aihe: Twilight: You Belong With Me [VALMIS 9.6] | K-11, B/? + normiparit, kaikki ihmisiä  (Luettu 44047 kertaa)

alba

  • Vieras
Vs: You Belong With Me [13.OSA 9.5]
« Vastaus #140 : 20.05.2010 19:32:24 »
Sorry, en oo taaskaan ehtiny raapustaan :D Ollu niin kamala kiire koulun kanssa.

Tähän osaan en löytäny osuvaa laulua, mutta älkää itkekö :(

14. Osa, Accident

Edward’s Point of View



”Hei Ed, mennäänkö ostamaan popcornia?” Jasper kysyi otti tuttavallisesti olkapäästäni kiinni. Käänsin katseeni häneen ja hymyilin vähän.
”Mennään vain. Pärjäättekö te?” Kysyin Bellalta ja hän nyökkäsi vaisusti. Hän katseli ihmisjoukon yli ja pureskeli huomaamattaan kynsiään.
Minä ja Jasper lähdimme mutkittelemaan ihmisten ohi popcornkojulle vaitonaisina. Me emme puhuneet paljoa, vain silloin kun se oli tarpeen. Meille molemmille oli ihan ok tällainen hiljaisuus. Siitä Jasper oli mukava tyyppi.
Popcornit ostettuamme katselin hajamielisesti ihmisjoukkoa. Monet kasvot tunnistin lehtien palstoilta ja televisiosta. Sitten hän ilmaantui näköpiiriini ja jähmetyin niille sijoilleni. Tanya nauroi Katen ja Jessican kanssa käsikynkässään Brad, joka selvästi halusi kadota kauas pois. Mielessäni virnuilin hänelle, mutta toisaalta säälin häntä. Mitä ihmettä Brad teki tuon variksen seurassa?
”Ed? Kaikki ok?” Huomasin pysähtyneeni tuijottamaan edessäni auennutta kummalista näkyä. Käänsin pääni ystävääni ja harpoin eteenpäin.
”Tanya on täällä.” Mahaani kouraisi lausuessani eksäni nimen.
Jasper kurkkasi ihmisten ohi ja vetäytyi melkein samassa takaisin paikoilleen.
”Ehkä olisi paras mennä jo teatterin puolelle, ennen kuin hän huomaa meidät”, Jasper ehdotti ja lähti kävelemään edelläni minun vilkaistessani Tanyan suuntaan. Tanyan selkäpiitä karmiva nauru oli hyvä alustus kauhuelokuvalle.

”Eikö ollutkin ihan hiton mahtavaa?” Emmett nauroi ja löi ylävitoset Jasperin kanssa.
”Olihan se mielenkiintoista kun ihmiset hakkaa toisiaan tuusan nuuskaksi”, Bella vastasi virnuillen ja nappasi popcorn kippomme pohjalta vielä kaksi viimeistä popcornia. Emmett nauroi ja teki nyrkkeilyimitaation.
Jostain alkoi soimaan Musen Supermassive black hole ja Bella alkoi kaivamaan laukkuaan. Me kaikki kuusi pysähdyimme odottamaan häntä. Bella löysi valkoisen iltalaukkunsa pienestä tilasta nopeasti puhelimensa ja vastasi siihen.
”Bella.”
Bellan silmät revähtivät suuriksi ja hän alkoi aukoa suutaan kuin kuollut kala rannalla. Huolestuneena painauduin hänen kylkeensä kiinni ja vein käteni hänen hartioidensa takaa.
”Et voi olla tosissasi? Voi ei… minä tulen niin nopeasti kuin pystyn”, Bella sanoi nopeasti yhteen pötköön puhuen, sulki puhelimen läpän ja heitti puhelimensa takaisin iltalaukkuunsa.
Ennen kuin ehdin edes kysyä, Bella katsoi minuun pelästyneenä kuin peura ajovaloissa ja alkoi puhua hysteeriseen sävyyn.
”Molly synnyttää, ja meidän pitää nyt lähteä. Em, kiitti leffasta ja muusta, mutta nyt täytyy mennä”, Bella pälätti ja lähti kiitämään kohti ulko-ovea. Sain kuitenkin napattua häntä laukun hihnasta ja Bella pysähtyi.
”Mitä? Meidän pitää mennä!” Bella huudahti.
”Takaovesta pääsee nopeammin kuin paparatsien ohi”, selitin ja aloin vetää Bellaa toiseen suuntaan. ”Oli kiva ilta!”
Takaani kuului nopeat hyvästit kun minä ja Bella kiidimme kohti henkilökunnan tiloja. Kiemurtelimme puolihölkkää ihmisten ohi ja kun lopulta olimme henkilökunnan ovella, meitä vastaan tuli kaapin kokoinen mustiin pukeutunut mies.
”Mihin matkalla?” Mies kysyi möreällä äänellä. Hänellä oli naurettavat mustat aurinkolasit ja korvanappi. Hän oli varmaan kokonsa puolesta kuin kaksi Emmettiä yhdessä.
”Meidän pitäisi päästä täältä ulos. On vähän kiire”, selitin ja katsoin toiveikkaasti portsarin leveän olemuksen takana olevaa ovea.
”Valitan, teidän pitää mennä etukautta”, mies sanoi ja päätti lauseen tästä -ei-enää -keskustella -sävyllä.
Katsoin Bellaan ja hän näytti epätoivoiselta. Yritin kehittää mielessäni suunnitelmaa, kunnes Emmett - portsarin rinnalla kääpiöltä näyttävänä - ilmaantui paikalle ja kohotti toista kulmaansa.
”Eikös teidän siihen synnytykseen pitänyt mennä eikä jäädä tänne vain rupattelemaan mukavia?” Emmett kysyi ja katsoi portsariin merkitsevästi.
”Piti, mutta ei täältä pääse pihalle”, selitin ja huomasin portsarin kohottavan toista kulmaansa. Hän oli ristinyt kätensä puuskaan.
”Edward, mennään jo. Ei etukautta niin kauaa kestä”, Bella kuiskasi korvaani nykäisi minua hihasta. Nyökkäsin ja katsoin vielä kerran murhaavasti portsariin, kunnes lähdimme Bellan kanssa juoksemaan kohti etuovea. Pujottelimme ihmisten ohi ja Bellaa ei haitannut työntää heitä pois tieltään. Se tosin loppui siihen, kun Bella sattui tönäisymaan erästä vanhaa tuttuamme.
”Varo vähän, ämmä!” Jassica kirkaisi käännähtäessään ympäri. Bellan kasvot menivät vaaleiksi kuin lakana. Otin Bellaa kädestä ja siirsin hänet kauemmas Jessicasta selkäni taakse.
”Tämä on Dior! Dior!!! Ymmärrätkö sinä kuinka paljon tällaisista saa maksaa?!” Jessica rääkyi ja Bella painui selkäsi taakse. Jessican vaaleanpunaiselle iltapuvulle oli pudonnut täytetty katkarapu.
”Mene edeltä, tulen kohta perässä”, kuiskasin Bellalle, joka suikkasi suukon suulleni ja lähti kohti pariovea, minkä takana häntä oli vastaanottamassa muutama kymmentä paparatsia.
”Hei! Minne sinä kuvittelet livistäväsi!” Jessica huudahti Bellan loittonevalle selälle ja nytkähti häntä kohti. Sitten hän pysähtyi ja katsoi minuun. Murhaavasti kuin olisin juuri leikannut hänen kurjasta päästään hänen blondatut kutrinsa.
”Katso nyt tätä! Saat kyllä maksaa joka pennin takaisin, tämä on Dior!” Jessica murisi hampaidensa välistä ja vetäisi ohi kulkevan tarjoilijan käsivarrelta vaalean liinan, millä hän alkoi puhdistaa mekkoaan. Tarjoilija siristi silmiään Jessicalle, ja poistui nokka pystyssä jatkamaan kierrostaan samppanjalasiensa kanssa.
”Minä maksan sen kyllä. Mutta minun täyt-”
”Ei tämä tahra lähde!” Jessica vinkui ja heitti rätin naamalleni. Onneksi kasvoilleni osui se puhdas puoli liinasta.
”Tämä on sen sinun Bellasi syytä! Saa maksaa joka pennin takaisin! DIOR!”
Nyökkäsin pyöräyttäen samalla silmiäni kun käännyin poistuakseni. Jessica nappasi takkini kauluksesta kiinni ja pysäytti minut.
”Odota vielä…” Jessica parkaisi ja alkoi käkättää pukunsa hintavuudesta ja Diorista. Minä päätin kuunnella saarnan loppuun, ei tämä nyt niin kauaa voisi kestää. Bella odottaisi minua kyllä.
Tasan kahden sekunnin kuluttua ulkoa kuului kova rysäys, torven toitotusta ja huutoa.
Jessica hämmästyi ääntä ja päästi kauluksestani irti samanaikaisesti kun minä pinkaisin juoksuun. Ryntäsin ihmettelevien katseiden ohi, jotka olivat suuntautuneet ulko-ovelle. Juoksin portsareiden ohi ovista ulos ja tyrkkäisin ovet auki kaaokseen.
Keskellä Times Squarea oli näin nopeasti laskettuna ainakin kymmenen auton ketjukolari. Paparatsit olivat jo kaikki räiskimässä tapauksesta kuvia. Juoksin eteenpäin tien reunalle.
Tien reunaan oli lentänyt katolleen keltainen taksi, keskellä tietä oli autoja ja toisella puolella tietä tööttäsivät torvea.
”Bella! Bella!” Huusin hädissäni ja kiersin katsettani kolaria ihmettelemään tulleiden - hengissä olevien - keskuudessa. Minun kaunista pähkinäsilmääni ei näkynyt missään. Kuulin poliisiautojen sireenien alkavan ujeltaa jossain kaukaisuudessa.
”Bella!”
Vastenhakoisesti aloin kiertämään onnettomuuspaikkaa ympäri. Keltaisessa taksissa kuskinpaikalla olevan miehen suusta pulppusi verta ja minua alkoi kuvottaa. Missä hitossa minun Bellani on?
”Hei! Sinun on tultava sieltä pois! Autot voivat räjähtää!” Kuulin jonkun huutavan
”Niin käy vain elokuvissa!” Huusin takaisin välittämättä kärpäsenpaskan vertaakaan voisiko niin tapahtua oikeasti. Minun oli vain löydettävä minun Isabellani.
Onnekseni löysin hänet. Epäonnekseni en siltä, mistä olisin halunnut hänen löytyvän.
Hän oli keskellä kaaosta, hänen vyötärönsä oli kahden ruttuun menneen auton välissä. Hän kakoi verta suustaan ja hänen päänsä roikkui laiskasti toisella hartialla. Ennen kuin olin edes täysin saanut tämän tiedon silmistä aivoihini asti, aloin juosta Bellaa kohti. Hypin ruttuun menneiden autojen yli hänen luokseen. Millään muulla ei nyt ollut väliä. Sireenit pysähtyivät ja sekasorto ympärilläni alkoi.
”Bella! Voi luoja, kuuletko sinä minua? Bella!” Aloin repiä takkia päältäni ja laitoin sen tukemaan Bellan niskaa. En uskaltanut koskea mihinkään. Mieleeni tuli televisio-ohjelma, missä ihminen oli tällaisessa tilanteessa mennyt keskeltä poik-, ei Edward! Nyt hiljaa sinä sisäinen ääni päässäni, Bella selviää! Hän on aina selvinnyt!
”Bella rakas, ole kiltti ja sano jotain! Avaa edes silmäsi, kulta”, anoin hiljaa ja silitin Bellan poskea etusormellani. Tunsin kun kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin.
Samassa Bella raotti vähän huuliaan ja päästi tukahtuneen kivun vinkaisun. Hänen kasvonsa olivat peittyneet verestä ja hänen kallostaan vuoti verta.
”Ed-…ward”, Bella korisi, ja minä painoin etusormeni hänen verisille huulilleen.
”Shh…”, ironista, ensin vaadin hänen puhuvan ja sitten käsken olla hiljaa. Jostain taustalta kuulin kun joku huusi esihoitajia minun Bellani luokse.
Kuten tavallista, Bella ei kuunnellut. ”Edward… suutele minua.”
Mahdollisesti viimeisen kerran, painoin huuleni hänen huulilleen, ennen kuin hän vaipui tiedottomuuteen.


 
Bella’s Point of View

Kahden viikon ja neljän päivän kuluttua

Olo oli kutakuinkin turta. Makasin selälläni silmät kiinni, en pystynyt liikkumaan. Ympäriltäni kuului puhetta ja tasainen piipitys. Raotin silmiäni, mutta laitoin ne taas nopeasti kiinni, kaikki oli liian kirkasta. Hälinä ympäriltäni hiljeni ja tunsin painetta kämmenelläni. Yritin liikuttaa varpaitani, mutta ne tuntuivat niin kankeilta, että liike oli kovin vaivalloinen ja raskas. Normaalisti olisin turhautuneena huokaissut, mutta nyt jokin esti sen.
”Bella? Bella rakas?” Tutun kuuluinen lempeä, huolestunut, ääni kysyi. Edward. Missä hitossa minä olen? Mikä tuo ärsyttävä piipitys on? Olisin niin kovin paljon halunnut kysyä Edwardilta, mutta suuni ei auennut oikeaan tahtiin, vaan sieltä kuului vain epämääräistä mutinaa.
”Bella!” Kuului toinen tuttu, pelästynyt ääni, jonka jälkeen myös toisessa kädessäni tuntui painetta. Yritin avata silmäni, mutta valo oli liian kirkas.
”Älä huuda, Jacob. Hän vasta heräilee”, Edward murahti ja nosti kättäni. Nopea katoava paine kämmenselälläni. Suudelma.
”Mhs mn’ len…”, sain yllätyksekseni kysyttyä. Olin aika varma, että kukaan ei saisi siitä selvää, mutta toinen ihminen vieressäni ilmeisesti sai vastatessaan tähän.
”Bella, ostetaan sinulle vokaalit myöhemmin. Sinä olet sairaalassa ja…”
”Ei kerrota hänelle vielä. Ei anneta hänen järkyttyä turhasta”, Edward keskeytti. Tunnistin toisen puhujan Jacobiksi, hänen äänensä oli muuttunut vähän matalammaksi. Kauanko olin maannut täällä? Minkä ihmeen takia? Mieleni teki esittää vastalause, mutta kurkkuani kuivasi.
Avasin silmäni. Valo oli vieläkin kirkas, mutta silmäni tottuivat siihen pian. Räpyttelin silmiäni hetken, kunnes löysin hänen kasvonsa. Edwardin vihreiden silmien alla oli tummat rinkulat ja väsyneitä ryppyjä. Edward hymyili vaisusti ja sipaisi sormellaan hennosti poskeani. Kuin voisin mennä rikki  kosketuksesta. Yritin nielaista, mutta kieleni tiellä oli jostain epämiellyttämää. Kosketin sitä kielelläni, ja samassa tajusin, että minulla meni letku kurkusta alas. Aloin vaistomaisesti kakoa. Kuului lyhytkestoinen sireenin ääni kun Jacob painoi summeria.
Tuntui kuin oksentaisin, tukehtuisin ja täyttyisin samaan aikaan ilmalla. Hengitykseni kuulosti raskaalta ja korisevalta yrittäessäni kakoa letkua pois. Yritin nostaa kättäni, mutta se hädin tuskin liikkui.
”Noniin, ei mitään hätää Isabella. Hengitä rauhallisesti niin otan sen pois”, miellyttävä naisääni pyysi ja lopetin rimpuilun ja yritin hengittää ja olla oksentamatta. Sairaanhoitaja otti minua löysästi niskan takaa kiinni ja kallisti päätäni taaksepäin. Sitten yhdellä hennolla vedolla ohkainen hengitysputki - joka oli yllättävän lyhyt - oli poissa nielustani ja tilalle oli tullut uusi pienempi hengitysletku nenään.
”Nyt sinun on helpompi hengitellä. Tulen pian laittamaan annoksen unilääkettä, tarvitset unta”, hoitaja sanoi ja vilkaisi monitoreja. Minä yritin pudistaa päätäni, mutta niskaan sattui.
”En tarvitse unta. Voin mainiosti”, sanoin jo selvemmällä äänellä, mutta ääneni oli silti käheä ja kurkkuni kuiva.
”Tulen puolen tunnin kuluttua”, hoitaja sanoi päättäväisesti ja katosi huoneesta, kädessään jonkinlainen hengitysmasiina, ennen kuin ehdin esittää minkäänlaista vastalausetta.
Käänsin katseeni Edwardiin, jonka ilme oli tuskaisen huolestunut.
”Kuinka kauan olen maannut täällä? Mitä tapahtui?” Kysyin käheänä. Edwardin katse oli tutkimattoman surullinen. Yritin nousta istumaan, mutta minut työnnettiin toiselta puolelta takaisin makaamaan. Jacob katsoi Edwardiin vihaisena.
”Mitä järkeä pantata häneltä asioita?” Veljeni murahti ja katsoi poikaystävääni silmät sirillään.
”Hän on herkässä tilassa, en voi antaa hänen järkyttyä”, Edward sähähti vastaukseksi ja katsoi Jacobiin murhaavasti. Voin melkein nähdä hänen silmistään lentävät puukot.
”Bella on suunnilleen teipattu kiinni tähän typerään sänkyyn. Mihin hän tästä muka lentäisi?” Jacob murahti. Tuli hiljaista ja nostin vähän päätäni nähdäkseni itseni. Minut oli puettu valkoiseen sairaalakaapuun. Samalla näin valtavat jalkani - molemmat oli paketoitu kokonaan kipsiin. Vatsaani kouristi. Kun yritin nousta vielä, Jacob tyrkkäsi minut taas alas. Tärähdin vähän ja selkääni vihlaisi ja vedin yllättyneenä syvään henkeä. Keuhkoihin sattui ja säpsähdin. Edwardin käsi lennähti kyljelleni.
”Edward”, henkäisin hänen nimensä ja kylkeen sattui taas. ”Mitä minulle on tapahtunut. Kerro.”
”Ed, se ei ollut pyyntö, vaan käsky”, Jacob jatkoi puolestani.
Edward huokaisi ja otti käteeni kiinni katsoen merkitsevästi Jacobiin, joka nousi tuolilta, missä oli hetki sitten istunut.
”Minä käyn sanomassa Charlielle ja Renéelle, että olet hereillä”, Jacob sanoi ja katsoi minuun haikeasti  ja hymyili vinosti. Samassa kun ovi oli käynyt, käänsin katseeni poikaystävääni.
”Puhu.”
”Sinä olit auto-onnettomuudessa”, Edward aloitti purren huultaan. Kohotin kysyvänä kulmiani.
”Ai”, se oli ainoa mitä pystyin sanomaan. Edward huokaisi ja jatkoi.
”Jessica saarnasi minulle siitä typerästä mekostaan. Sitten kuului ruttuun menevän metallin ääntä ja torventoitotusta. Menin ulos, enkä löytänyt sinua mistään. Lopulta kyllä löysin, mutta oli keskellä sitä… kaikkea. Pyysit, että suutelisin sinua, ja niin suutelinkin. Luulin sen olevan viimeisemme”, Edwardin ääni meni lähes kuiskaukseksi ja hän painoi päänsä alas.
”Sinut vaivutettiin koomaan kahdeksi viikoksi, kipusi olivat liian kovat. Sinulta murtui selkäranka, molemmat jalat monesta kohtaa ja useita kylkiluita lisänä sisäiset verenvuodot ja muut vauriot”, Edward sanoi ja sipaisi poskeasi.
”Sinä vaivuit syvään koomaan viikon jälkeen. Sellaisen, mistä on lähes mahdotonta herätä. Bella, luulin, etten enää ikinä näe kauniita silmiäsi”, Edwardin ääni oli murheellinen kun hän katsoi suoraan silmiini.
”Etten enää ikinä näkisi sinun punastuvan”, Edwardin kasvot tulivat äkkiarvaamatta lähemmäksi omiani ja tunsin poskieni punehtuvan.
”Älä huoli siitä, Edward. Minä en ole lähdössä minnekään ilman sinua”, kuiskasin ja painoin huuleni Edwardin huulille. Hänen huulensa liikkuivat lempeinä omiani vasten varovaisina. Hänen kätensä poskellani oli hento kuin höyhen.
”Tiedän sen”, Edward kuiskasi suudelman lopuksi ja suuteli vielä otsaani.

Kun taas heräsin, olin ihan pyörällä päästäni. Mikä päivä oli? Kuinka kauan olin taas nukkunut? Katselin ympärilleni ja etsin katseellani Edwardia. Hän nukkui huoneen nurkassa olevassa sinisessä nojatuolissa. Hymyilin itsekseni, hän ansaitsi vähän unta. Hän tuskin oli nukkunut silmäystäkään minun ollessani koomassa.
Tunsin taas käden kädelläni toisella puolellani ja käänsin päätäni. Niskaani vihlaisi.
”No huomenta”, Jacob naurahti hiljaa ja vilkaisi Edwardiin, kuin varmistaakseen, että äänensävy oli tarpeeksi hiljainen.
”Huomenta. Mikä päivä tänään on?” Ääneni oli yhä heikko. Jacob auttoi minut istumaan ja antoi minulle lasillisen vettä, jonka join nopeasti.
”Tänään on joulukuun ensimmäinen. Olet uinaillut kaksi päivää yhteen pötköön”, Jacob vastasi ja suuntasi vesihanalle täydentämään vesilasiani. Istuma-asennosta tutkaisin taas itseäni. Jalkani olivat yhä kipsin peitossa ja tunsin kylkieni ympärillä tietynlaista puristusta. Siinä oli varmaan side. Käteni näyttivät olevan kunnossa, toisen käteni ranne tosin oli mustelmilla.
”Kuinka pahassa kunnossa olen?” Nyt ääneni oli vähän selvempi, mutta yritin pitää sen Edwardin takia hiljaisena. Hän tarvitsisi unta.
”Parannut kyllä, mutta lantioseutusi on kutakuinkin muusina”, Jacob sanoi pahoittelevasti ja ojensi minulle vesilasin, jonka laitoin viereiselle pöydälle. Katsoin Jakeen silmät pyöreinä.
”Kuinka pahasti?” Kysyin enteillen pahinta.
”Eikö tuo punapää kertonut sulle mitään? Taas täytyy mun hoitaa kaikki…”, Jacob mutisi itsekseen. ”On mahdollista, ettet voi saada enää lapsia.”
Vedin syvään henkeä yllättyneenä, eikä se enää sattunut kylkiin niin paljoa. En ollut suuremmin miettinyt lapsia, olin toki ajatellut, että Edwardin kanssa olisi upeaa saada yksi sellainen mini-Edward. Mutta nyt kun tiesi, ettei lapsen saaminen ollut todennäköistä, jokin äitikeskus aivoissani sammui ja alkoi parkua.
”Ai.” Tästähän näyttäisi tulevan uusi sana perussanontoihini.
”Olen pahoillani Bells”, Jacob sanoi ja painoi kätensä kädelleni. Jacobin katse oli oikeasti pahoitteleva.
”Ei se mitään, olen kunnossa”, sanoi hiljaa ja painoin katseeni. Yllättäen tämä ei vaikuttanut niskaani mitenkään.
”Molly!” Huudahdin muistaessa erään olennaisen asian onnettomuudessani. ”Miten hän voi? Entä pennut?”
Vilkaisin äkkiä Edwardiin, jonka silmät olivat vieläkin kiinni ja hengitys tasainen. Turhankin tasainen, ehkä Edward oli vuorostaan vaipumassa koomaan.
Käänsin vauhkona katseeni takaisin Jacobiin.
”Molly voi mainiosti, kuten myös hänen kaksi pentuaan”, Jacob vastasi ja hymyili lempeästi. Minäkin hymyilin leveästi odottaen lisäinfoa.
”Yksi poika ja yksi tyttö. Nimesin jo pojan, sen nimi on Fat”, Jacob sanoi ja virnisti. Odotin selitystä nimelle.
”Se on vain niin kauhean lihava pentu. Tyttö taas on ihan pieni ja hauras, mutta silti sisukas. Sillä on kova ääni”, Jacob nauroi ja kaivoi jotain taskustaan. Jake otti iPhonensa ja alkoi selailla sen kosketusnäyttöpintaa sormellaan. Sitten hän käänsi näytön minua kohti ja siinä komeili kuva Mollysta ja kahdesta suloisesta kissasta. Toinen pennuista oli todella pullea, sen turkki oli harmaa, mutta sillä oli valkoiset ”sukat” tassuissa. Toinen pennuista taas oli kahvinruskea rääpäle. Sen suu oli auki - se joko haukotteli ja naukui - ja sen otsassa oli valkoinen nuolen muotoinen läntti.
”Saanko minä nimetä tytön?” Kysyin ja Jacob nyökkäsi.
”Kaavailinkin, että haluaisit nimetä sen. Charlie kutsuu sitä Kiljuksi, mutta en uskonut sinun pitävän siitä”, Jacob sanoi virnistäen.
”Kilju?”
”Sanotaan vaikka, että se katti ei ole hiljaista tyyppiä”, Jacob vastasi nauraen. Minä aloin pohtia nimeä saman tien kun Jacob laittoi puhelimensa takaisin farkkujensa taskuun.
Mieleeni putkahti taas uusi kysymys.
”Mitä sinä kolarissa oikein tapahtui?”
Jacob meni heti vakavaksi ja huokaisi. ”Eikö punapää kertonut sitäkään?”



Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: You Belong With Me [14.OSA 20.5]
« Vastaus #141 : 20.05.2010 20:07:16 »
SYDÄN POMPPAS KURKKUU!!!
Hui oli taas hyvä luku <3
Jatka pian

Sarkku
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: You Belong With Me [14.OSA 20.5]
« Vastaus #142 : 20.05.2010 20:18:10 »
oi olipa tapahtumantäytteinen luku, mutta siis ihan hyvällä tavalla. Tai no ei Bellan kolarissa mitään hyvää ole, mutta kiva aina välillä lukea jotain radikaalimpaa. Ja ihanaa, ettei ne törmänneet Tanyaan!

Jatkoa odottelen, ja näin sivuhuomautuksena, tykkään Jakesta tässä ficissä (muuten en sitten kovinkaan), jotenki se on ihanan velimäinen :D haluun samanlaisen!
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: You Belong With Me [14.OSA 20.5]
« Vastaus #143 : 20.05.2010 20:21:15 »
Loistava luku! :) en todellakaan kuvitellu tämmöstä accidentia, vaan että ois tullu vaa joku kissatappelu Bellan ja Tanyan välillä! :D mutta käyhän se näinki! :) Jake oli ihana tossa lopussa! :D ja Edward oli ihana niinku aina! Ja ja ja olit kuvaillu Bellan ajatuksii tosi hyvin :) virheitä en bongannu ollenkaan :)

minnamoi♥
"Disco is back, motherfuckers!"♥

iituska

  • ***
  • Viestejä: 98
Vs: You Belong With Me [14.OSA 20.5]
« Vastaus #144 : 20.05.2010 20:30:07 »
Tää oli taas ihana luku! Olin ihan paniikissa ku Ed ei meinannu löytää Bellaa :D onneks kuitenki kaikki on ainaki melkein hyvin :D
JATKOA pian! :D

aurore

  • Vieras
Vs: You Belong With Me [14.OSA 20.5]
« Vastaus #145 : 20.05.2010 20:45:43 »
Ei tollaseen kohtaan saaa jättää !
Vautsi mikä juonenkäänne  :o
Toivoisin vain jatkoa <3
~ a.

E_Bella

  • Vieras
Vs: You Belong With Me [14.OSA 20.5]
« Vastaus #146 : 20.05.2010 20:51:20 »
Lainaus
Sellaisen, mistä on lähes mahdotonta herätä.
en ole varma, mutta sellaiseen sopisi varmaan paremmin?
Lainaus
”Mitä sinä kolarissa oikein tapahtui?”

siinä, varmaankin..

Awws, ihana juonenkäänne. Yllättävän rauhallisesti tuo Bella otti uutisen. :D Tai miten tuollainen uutinen nyt otetaan vastaan? En minä tiedä. ::)
En minä mitään järkevää keksi.
Kirjotat ihan älyhyvin. (:
Jatkoa kiitos! <3

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Vs: You Belong With Me [14.OSA 20.5]
« Vastaus #147 : 20.05.2010 21:20:55 »
Oli todellakin tapahtumarikas luku! Pikkuisen sydän hyppäsi kurkkuun, kun luin Bellan joutuneen auto-onnettomuuteen. Eikä se kuulostanut kovin pieneltä sellaiselta.
Mutta kuvailu oli jälleen ihanaa ja tekstikin oli hyvää. (::
Ja tuo Jaken 'punapää' oli hyvä. :D Ja Molly ja sen pennut kuulosti niin sulosilta. (:
Pieni virhe mikä ei loppujen lopuksi haitannut, ajattelin vain ilmoittaa(: ;
Lainaus
Jasper kysyi otti tuttavallisesti olkapäästäni kiinni.
Pitäiskö noiden kahen sanan välis olla 'ja' sana? (:

Mutta kiitokset ihanasta luvusta, harmi vaa ettet laittanu mitään biisii tähän, sulta aina bongaan uusia hyviä biisejä iPodilleni. :D Toivottavasti pian tulee jälleen jatkoa, ja jos yhtään lohduttaa; se koulukin loppuu ihan just! (:

ninnni~
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: You Belong With Me [14.OSA 20.5]
« Vastaus #148 : 21.05.2010 14:56:25 »
Mä jo säikähin että Bella kuolee oikeesti! :o
Tosi hyvin kirjoitettu luku oli ja kaikki oli niin aidon tuntuista.
Tapahtumia riitti, eikä se tietenkään ole huono juttu.
Virheisiin en edes muistanut kiinnittää huomiota ja tota öö. Mä en oikein tiedä mitä sanoisin :D
Mutta ihana luku oli <3
Jatkoaa!

Deph
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: You Belong With Me [14.OSA 20.5]
« Vastaus #149 : 21.05.2010 17:59:45 »
Ihana luku!
Eihän Bella vain ole halvaantunut? Mietin ku tuosta kun selkäranka poikki, jalat monesta paikasta poikki...
Jake on ihanan huolehtivainen. "Eikö se Punapää kertonut sitäkään?"  ;)
Repesin tolle tyttö kissalle! KILJU?!  ;D
Jatkoa!
Tak.

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Vs: You Belong With Me [14.OSA 20.5]
« Vastaus #150 : 21.05.2010 20:00:58 »
Ihana luku taas jälleen kerran.  Kauheeta kun Bella joutui koomaan. Hirveetä ajatella että siltä meni selkäranka poikki. :'(
Lainaus
”Kilju?”
”Sanotaan vaikka, että se katti ei ole hiljaista tyyppiä”, Jacob vastasi nauraen. Minä aloin pohtia nimeä saman tien kun Jacob laittoi puhelimensa takaisin farkkujensa taskuun.
Toi oli tosi hyvä kohta. Rupesin nauramaan tossa kohtaan.
Toivon tosi pian taas jatkoa :D
Ginerva :-*
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

alba

  • Vieras
Vs: You Belong With Me [14.OSA 20.5]
« Vastaus #151 : 25.05.2010 18:59:06 »
Huu, nyt on hyvissä ajoin uusi osa valmis :D Inspis vain hypähti tuolta jostain. Hee..
Mutta joo:

 
15. Osa, When you’re gone

Avril Lavinne - When you’re Gone

”Jacob?” Kysyin ja katsoin veljeni mietteliäisiin kasvoihin. Hän näytti tuolta aina kun hän mietti jotain hyvin tarkasti - Jacobin kulmat olivat kurtussa ja suu tiukkana viivana.
”Mitä sinä tiedät siitä onnettomuudesta?” Jacob kysyi vakavana. Nyt vuorostani minä kurtistin kulmiani ja aloin miettiä.
”En oikeastaan mitään. Vain sen, että olen palasina - kirjaimellisesti.”
Jacob huokaisi syvään ja otti paremman asennon tuolissaan. ”Bella, on toinenkin asia, mitä punapää ei sinulle kertonut. Oikeastaan niitä asioita näyttäisi olevan vähän enemmänkin.”
Nyökkäsin rohkaisevasti veljelleni ja vilkaisin nukkuvaa Edwardia. Edward hengitti rahallisesti ja hänen päänsä oli retkahtanut toiselle olalle epämukavan näköisesti.
”Se ’onnettomuus’ ei oikeastaan ollut mikään onnettomuus. Kaikki vain sanovat niin. Bella, sinut yritettiin tappaa”, Jacob sanoi kiristellen hampaitaan. Sydämeni jätti lyönnin välistä kun aivoni yrittivät rekisteröidä asiaa. En saanut sanaakaan suustani, vaikka kysyttävää kyllä löytyi.
”Joku yritti ajaa sinun päällesi. Kuulemani mukaan olit ylittämässä katua, kunnes auto ajoi suoraan sinua kohti, teki puolittaisen U-käännöksen ja luisui sinua päin kylki edellä. Sinä murskaannuit sen auton ja edessä kulkevan auton väliin”, Jacob sanoi matalalla äänellä katsoen koko ajan minua silmiin tarkkaillen reaktiotani.
”Autoa ajava henkilö tappoi viisi ihmistä siinä kymmenen auton ketjukolarissa ja sai itsensä , sinut ja kolme muuta teho-osastolle.”
Monitori sekosi ja aloin hengittää katkonaisesti. Mieleeni tuli vain jokin astmakohtauksen tapainen vertaus. Mieleeni palautui nopea flashback minua päin kiilaavasta punaisesta Porschesta.
”Kuka…”, kokoa nyt itsesi. ”Kuka se ’henkilö’ oli?”
Jacob epäröi hetken, kunnes veti syvään henkeä ja katsoi minua pahoittelevasti silmiin. ”Tanya.”
”TANYA!?” Huusin ja ponnahdin istualleni liian nopeasti. Monitori alkoi piipata pulssin nopeutumisen merkiksi ja aloin haukkoa henkeäni. Olin sanomaisillani jotain, mutta vedin liian nopeasti henkeä ja kuului rusahdus. Ennen kuin huomasinkaan, Edward oli vieressäni, oikeastaan kumartuneena ylleni. Järkytykseni yli näin hänen olevan raivoissaan. Kylkeäni viilsi terävä kipu.
”SINÄ KERROIT HÄNELLE!” Se oli toteamus, ei kysymys. Yritin rauhoittua, mutta masiina vieressäni piipitti vain entistä tiheämmin ja minun oli suljettava silmäni. Lysähdin takaisin makuulle ja aloin vääntelehtiä. Tanya oli yrittänyt tappaa minut ja oli vain parkaisun päässä onnistumisesta. Kyljessäni ja rintalastani alapuolella tuntui kipua - lähinnä sellaista kuin joku olisi viiltänyt syvän viillon kylkiluideni väliin.
Joku huusi korvia vihlovasti. Se olin minä. Tiesin kroppani alkavan sätkiä kuin sätkynukke ikään ja halusin lopettaa sen. Mutta en voinut, kroppani ei enää totellut.
”Hänet täytyy viedä välittömästi leikkaussaliin! Soittakaa vastaava kirurgi paikalle!” Joku huusi ja niin huusin minäkin. Halusin laittaa käteni kipupisteen päälle, mutta en voinut.  Käteni olivat liian raskaat.
Silmäni pyörivät päässä ja yritin etsiä Edwardia. Tunsin kuitenkin poskellani käden ja tunnistin sen lämmön välittömästi. Suljin silmäni ja lopetin etsimisen. Edward odottaisi kyllä, hän odottaisi aina.


 Edward’s Point of View

Istuin sairaalan hammastahnanvihreällä tuolilla kasvot haudattuina käsiini, kyynärpäät polviani vasten. Ympäriltäni kuului vain epämääräistä muminaa, puhetta, ja pyörätuolien rullausta käytävään pitkin. Kuulin kun odotushuoneen päivystäjä naputti kovaäänisesti tietokoneen näppäimistöään ja huokaili välillä turhautuneesti. Kuulin kun ulkona raivoava sade piiskasi ikkunalautoja ja tuuli ujelsi surullisesti räystäissä.
Ihmeellistä, kuinka kolme tuntia putkeen hiljaa oleminen terästyttää kuuloaistin. Vielä lisänä siihen se, että ei näe mitään kyyneleisiin hukkuneiden silmien alta.
Maailmani oli kirjaimellisesti pysähtynyt siihen pieneen tuskan parkaisuun. Parkaisuun, joka kuului minun Bellani suusta ja huusi hämmästyneenä eksäni nimeä. Seuraavaksi toinen ääni suoraan henkilökohtaisesta helvetistäni, se rusahdus joka mursi Bella kylkiluun ja lävisti hänen maksansa.
Bella oli ollut hätäleikkauksessa nyt kohta kolme tuntia, viisi minuuttia ja kolmekymmentäkahdeksan sekuntia. Tunnistin aina Bellan omalääkärin kenkien natinan ja olin aina ensimmäinen joka ponnahti tästä epämukavalta tuolilta ylös ja odotti uutisia. ’Bella on elossa ja kaikki on täydellisesti. Hänet kotiutetaan huomenna ja Tanyan hengissä pitävä kone otetaan seinästä irti.’ Se olisi ollut mukava kuulla.
Mutta ei, aina vain joutavia väliaikatietoja siitä, että Bellalle lisättiin juuri morfiinia, leikkaus on puolivälissä, kaikki sujuu hyvin. Sujuu hyvin kellä? Bellalla vai niillä hammastahnanvärisiin riepuihin pukeutuneilla lääkäreillä? Ei ikinä mitään oleellista.
”Edward, ehkä sinun pitäisi käydä syömässä?” Alicen lempeä ääni kuului viereltäni ja tunsin käden selälläni. En vaivautunut vastaamaan, eikö kukaan huomannut, että halusin velloa yksinäisyydessäni mielellään yksin. Toinen asia taas, jos kysyjä olisi ollut minun Isabellani.
”Edward, tuo ei auta Bellaa mitenkään. Mene ja syö jotain, hoitaja sanoi tulevansa vasta tunnin kuluttua”, kuului anoppiehdokkaani Renéen ääni. Hän oli mukava, samannäköinen kuin Bella, vain vähän toisenlaisena versiona. Renéen silmät olivat siniset ja hiukset paljon punertavammat kuin Bellalla.
”Chee, täytyykö minun tehdä kaikki täällä?” Kuulin Emmettin huokaavan. Tuoli hänen allaan narahti kun hän nousi siltä. Kurkistin uteliaana sormeni lomasta, kunnes minut nostettiin kovakouraisesti ylös tuolilta.
”EMMETT!” Huusin ja rimpuilin itseni alas Emmettin käsien alta. Emmett hymyili ilkeästi.
”No, menetkös siitä vai täytyykö neiti-angstaaja kantaa kynnyksen yli?” Emmett kysyi kun hieroin silmiäni. Ne olivat kosteat kyynelistä ja kuivasin ne kopeasti käsivarteeni. Kaikki ympärillä oli kovin kirkasta, kolmen tunnin pimeys oli tehnyt tehtävänsä. Ylimaalinen kuuloni näytti kadonneen.
”Selvä, minä menen”, murahdin vihaisesti vastaukseksi. Ihan kuin muka söisin jotain. Katsoin jokaista odotustilassa istuva tuttavaani nopeasti ja lähdin tallustamaan kädet taskuissa kohti jotain pimeää koloa minne piiloutua Emmettiltä.
Sairaala on aina yhtä masentava paikka. Seinät ovat valkoiset, joissa keskellä menee paksu, samanlainen hammastahnanvihreä raita. Kaikkialla on jotain muovikasveja ’piristämässä’ huoneen tunnelmaa. Käytävät olivat yllättävän tyhjiä, paitsi silloin kun ohitseni juoksi kaksi leikkivää lasta, joiden vanhempi juoksi heidän perässään huutaen lasten nimiä vihaisesti. Joskus ohitseni kulki kaapuun pukeutuneita potilaita joku läheinen vierellään, molemmilla hymyt kasvoillaan.
Saavuin hisseille ja painoin kerrosnappulaa. Katsoin ylös ja hissi näytti olevan kolme kerrosta ylempänä. Se tuli madellen kerrokseeni ja ovet aukenivat. Mieleni teki juosta karkuun nähdessäni kuka hississä oli. Vastentahtoisesti astuin sisään hissiin ja painoin nappia ylimpään, kahdeksanteentoista kerrokseen. Ehkä sieltä voisi katsella maisemia tai jotain.
Ainoa matkustaja mukanani hississä oli pieni tyttö. Hänellä oli ruskeat hiukset ja jäänsiniset silmät. Hän oli Irina, Tanyan pikkusisko. Irinalla oli päällään keltainen perusmekko ja kädessään ruskea nalle. Irina tunnisti minut ja hymyili leveästi.
”Moi Etvart. Minne tinä olet matkalla?” Irina kysyi ja rutisti nallea kainalossaan. Irina oli ehkä kuusivuotias.
”En tiedä”, sanoin totuudenmukaisesti. Hissi mateli kohti ylintä kerrosta.
”Oletko tinä menotta kattomaan Taniaa?” Irina kysyi siniset silmät loistaen. Olisinpa minäkin lapsi, ei tarvitsisi tajuta, että tyttöystäväni taisteli hengestään leikkaussalissa. Irina ei näyttänyt ymmärtävän, että hänen siskonsa pysyttelin hengissä vain jokin koneen avulla.
”En.”
”Ai joo… Tania sanoi, että tinä olet kutipää”, Irina kurtisti kulmiaan ja puri alahuultaan. ”Oletko tinä?”
Naurahdin kalseasti ja katsoin peiliin, joka oli hissin sivulla. Minä taisin olla koko sairaalan, ellen jopa koko New Yorkin masentavin näky. Silmieni ympärillä oli tummat renkaat ja silmäni olivat punertavat.
”Taidan olla”, vastasin. Jos en olisi, olisin Bellan vierellä pitämässä häntä kädestä. Tai olisin edes siellä kurjassa hammastahnanvihreässä huoneessa odottamassa uutisia. En olisi hississä eksäni pikkusiskon kanssa kohti sairaalan kattokerrosta.
”Entä minne sinä olet matkalla?” Kysyin vähän keventääkseni karmani taakkaa. Kuusivuotias yksin hississä epämääräisen kusipään kanssa ja vanhempia ei missään näkyvillä?
”Emmä tiiä. Mä tavallaan eksyin”, Irina nauroi heleästi lapsen äänellään. Hissin ovi kävi, mutta kumpikaan meistä ei astunut pihalle.
”Sitten vien sinut takaisin.” Hissin ovi meni kiinni ja painoin kahdeksatta kerrosta, kerrosta missä oli teho-osasto. Kerrosta missä tyttöystäväni murhaamista yrittänyt ämmä makasi. Mutta Irina oli palautettava vanhemmilleen.
”Kiitti”, Irina sanoi lyhyesti ja hymyili pienoisesti.
Hissi pysähtyi ja ovet aukesivat kahdeksanteen kerrokseen. Astuin hissistä ulos, mutta Irina ei liikahtanutkaan. Käännyin ympäri ja katsoin tyttöön kysyvästi.
”Tuletko?”
”Mua pelottaa. Tania on pelottavan näköne”, Irina sanoi ja katsoi ’Teho-osasto’ kylttiä purren huulta. Otin Irinaa hänen pienestä kädestään kiinni ja hymyilin rohkaisevasti.
”Tanya… paranee”, yritin sanoa se toiveikkaasti, mutta taisin epäonnistua. Irinan silmäkulmasta karkasi kyynel, mutta tyttö nyökkäsi ja astui hissistä ulos. Lähdimme kävelemään käytäviä pitkin kohti tehoa. Käytävillä ei taas ollut ketään. Se alkoi olla outoa.
”Mikä huone se on?” Kysyin Irinalta kun aloimme kävellä huoneiden ohi.
”587”, Irina vastasi ja huokaisin huomaamattani. Bellan huoneen numero on, tai oli, 255. Eli ihan toisessa päässä tehoa. Kiitin mielessäni sairaalan kokoa.
Tanyan huoneen kohdalla päästin Irinan kädestä irti ja päästin sen putoamaan tytön vierelle.
”Kiitti, kutipää”, Irina naurahti ja vastasin hymyllä. Irina avasi oven ja piti sitä auki. ”Tuu säki käymää.”
En ehtinyt vastaamaan kun ovi oli sepposen selällään. Huone oli meidän molempien yllätykseksi tyhjä. Kahta ihmistä lukuun ottamatta, Herra ja Rouva Denali istuivat kahdella tuolilla. Rouva Denalilla oli meikatut kasvot täynnä itkujuovia ja Herra Denali näytti raivoisalta. Kumpikaan ei näyttänyt huomaavan meidän tuloamme. Tuolien vieressä oleva sänky oli tyhjä ja nielaisin äänekkäästi. Irina juoksi äitinsä luo ja hyppäsi tämän syliin.
”Missä Tania on?” Irina kysyi vakavana. Rouva Denali nyyhkäisi ja yritti hymyillä. Hän silitti Irinan hiuksia ja päästi uuden nyyhkäisyn ja pari kyyneltä.
”Tanya meni taivaaseen, rakkaani. Tanyalla on nyt hyvä olla”, Rouva Denali sanoi ja veti Irinan lähelleen ja suuteli tämän hiuksia. Käännyin järkyttyneenä huoneen ovella ympäri. Olin niin kovasti toivonut Tanyan kuolemaa, mutta en uskonut hänen oikeasti kuolevan. En uskonut hänen antavan näin helposti periksi. Lähdin nopeasti huoneesta ja menin istumaan hissien edessä olevalle penkille.
Miten tässä näin kävi? En pystynyt olemaan surullinen Tanyan kuolemasta, hänhän melkein tappoi Bellan. Olisi väärin silti sanoa tämän olevan oikeudenmukaista.
Puhelimeni pärähti soimaan. Kaivoin sen housujeni taskusta ja pyyhkäisin sen kosketusnäyttöä. Alice soittaa. Vastasin välittömästi.
”Onko Bella kunnossa?” Se oli välitön kysymys. Ponnahdin penkiltä ja aloin harppoa kohti käytävää, joka veisi vanhaan tuttuun odotushuoneeseen sairaalan länsipäädyssä.
”Rauhoitu Edward ja lakkaa harppomasta. Bellan leikkaus loppui ja hänet on viety heräämöön”, Alice sanoi ja hymyn kuuli hänen äänestään.
”Heräämössä? Herääkö hän pian?” Kysyin ja harppominen vaihtui juoksemiseksi.
”Kai pian”, Alice vastasi. Suljin puhelimen ja työnsin puhelimen taskuuni ja ryntäsin juoksuun. En välittänyt yleisestä käsityksestä, että sairaalassa ei saisi juosta. En välittänyt vaikka sain pahoja katseita mummoilta. Vain Bellalla oli väliä, hän oli kunnossa. Bella oli selvinnyt hengissä.

Silitin Bellan kämmenselkään ja piirsin siihen sormenpäälläni kuvioita. Hän oli nukkunut leikkauksen jälkeen nyt kaksi tuntia ja Bellan pitäisi heräillä kohta. Leikkaus oli mennyt hyvin ja Bellan maksa, sekä kylkiluu saatiin pelastettua. Kylkiluu oli mennyt uudestaan poikki vanhasta murtumasta ja siitä oli mennyt palasia maksaan. Palaset oli onneksi saatu poistettua. Bella toipuisi täysin. Tosin jalkojen kuntoutukseen menisi aikaa, mutta saisin Bellan takaisin. Suutelin Bellan poskea ja kämmenselkää ja Bella värähti vähän. Se sai minut valppaaksi ja nostin käteni hänen poskelleen.
”Bella? Kuuletko minua?” Kuiskasin toiveikkaana ja silitin hänen poskeaan peukalollani. Bella avasi silmänsä sirrilleen, ja sitten kokonaan. Bella käänsi katseensa minuun.
”Minä taidan nykyään vain nukkua?” Bella mumisi tokkuraisena ja hymyili vaisusti. Hymyilin takaisin ja naurahdin.
”Mikä olo?” Kysyin ja silitin Bellan kasvoja ohimolta leukaluulle sormenpäilläni. Bella värähti ja hymy hänen huulillaan leveni.
”Oikein hyvä”, Bella huokaisi ja värähti sitten. Hänen kätensä lensi hänen kylkensä päälle. ”Au.”
”Onko kaikki kunnossa?” Kiirehdin kysymään kun Bella ja nyökkäili kiivaasti.
”On, on. Mikä kylkeeni on käynyt?” Bella kysyi kummastuneena.
Huokaisin ja manasin mielessäni Jacobin hornan tuuttiin. ”Sinulta murtui kylkiluu ja jouduit leikkaukseen. Muistatko siitä mitään?”
Bella näytti mietteliäältä ja puri alahuultaan. Ehdin jo pelätä, että minun täytyisi selittää hänelle asiat uudestaan, mutta pian näin oivalluksen Bellan kasvoilla.
”Ai. Tanya yritti…”, Bella huokasi ja painoi päänsä syvemmälle tyynyyn.
”Nimenomaan yritti”, nauroin, kunnes tajusin, ettei vitsi todellakaan ole hauska. Huokasin omalle tyhmyydelleni, kunnes Bella nosti kätensä kasvoilleni.
”Me selviämme tästä. Yhdessä”, Bella kuiskasi ja hymyili lohduttavasti. Hymyilin vastaukseksi ja nousin Bellan yläpuolelle niin, että kasvomme olivat senttien päässä toisistaan.
”Aina”, lupasin, kunnes painoin huuleni Bellan odottaville huulille.

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: You Belong With Me [15.OSA 25.5]
« Vastaus #152 : 25.05.2010 20:32:53 »
oi ihana!♥ niiku aina! :D taidan olla vähä ilkee, mutta hyvä vaan että Tanya kuoli! :D ei sitä missää vaiheessa ees kaivattu! :D kirjotit taas tosi hyvin ja tykkäsin luvusta tosi paljon! :) kiitoksia! :)

minnamoi♥

onko vielä tulossa kuinka monta lukua? :)
"Disco is back, motherfuckers!"♥

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: You Belong With Me [15.OSA 25.5]
« Vastaus #153 : 25.05.2010 20:56:25 »
Ihana luku <3
Vaikka toivoin, että Tanya kuolee, tuntuu ihan oudolta, kun se sitten ihan oikeesti kuoli :D
En sure sitä, mutta on jotenkin haikeeta, kun ei ole ketään joka vainoaa Bellaa. Ja Tanyalta aika hullua yrittää tappaa Bella ;o
Kirjotat todella upeasti ja tykkään tavastasi <3
Samaa kysyn, kuin minnamoi, eli monta lukua tähän on vielä tulossa?
Jatkoa toivon.

Deph
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: You Belong With Me [15.OSA 25.5]
« Vastaus #154 : 25.05.2010 21:13:05 »
Oijoi, mä kun kuvittelin ettei voi enää sen tapahtumantäytteisemmäksi mennä! :D Mutta täytyy ylistää sun kykyä keksiä juonenkäänteitä, vieläpä mahtavia sellaisia! Ja kyllä tuo Tanyan murhayritys oli anteeksiantamatonta ja käsittämätön teko, mutta siitä huolimatta - kosketti se kuolemakin hitusen. Murto-osan verran siihen nähden, että jos Bella olisi kuollut hänen sijastaan. Ja jösses Jakea, sillä ainakin on loistava tilannetaju. :D

Kiitän ja jatkoa anelen ja niinpoispäin ja huomaatko, tää oli ehkä jollain tasolla rakentavin kommentti multa koskaan ja siltikin ihan kökkö. :D
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

enni

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: You Belong With Me [15.OSA 25.5]
« Vastaus #155 : 25.05.2010 23:12:55 »
Luin tän putkeen ja täytyy sanoa etten kyllä kadu :-D Sun kirjoittaminen on erittäin sujuvaa, vaivatonta ja helppoa. Sitä on tosi mukava lukea. Tän ficin juoni on ihana, tykkäsin tosi paljon tosta, että Edwardilla ja Bellalla synkkas heti. Niin ja näin ei nyt sais ehkä sanoa, mutta onneks tapoit Tanyan :-D En olisi ehkä kestänyt Tanyaa enää. (Mikshän Tanya on muuten suurimmassa osassa ficeistä se pahis :-o Nojaa, ei se mua haittaa!) Noi luvut on ihanan pitkiä (jotain mihin en itse varmana pystyis), ja odotan innolla jatkoa!

- enni
The first one is always the hardest one.

alba

  • Vieras
Vs: You Belong With Me [15.OSA 25.5]
« Vastaus #156 : 26.05.2010 14:29:25 »
Osaan luvata tähän ficciin osia vain kolme :/
Yritän saada tän valmiiksi ennen riparia.

~alba

Prumrose

  • Vieras
Vs: You Belong With Me [15.OSA 25.5]
« Vastaus #157 : 26.05.2010 14:56:19 »
Ihana. :)
Mäki poon nyt tosi julma ja sanon hyvä että Tanya kuoli. :D
Mutta siis oli aivan ihana ja jatkoa? :)
Kiitos. <3

~Prumrose

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Vs: You Belong With Me [15.OSA 25.5]
« Vastaus #158 : 27.05.2010 11:50:24 »
Ihanaa jatkoa kommaisin kyllä enemän mut oon koulun koneella :(
mut joo pidän tästä Ihan älyttömästi. :D
Ginerva :-*
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

aurore

  • Vieras
Vs: You Belong With Me [15.OSA 25.5]
« Vastaus #159 : 27.05.2010 17:55:35 »
Ihana ficci <3
Aika hassuu, et se Tanya nyt sitte otti ja kuoli... sehän toi pientä draamaa tähän ficciin (;
Edward on ihana ku välittää Bellasta noin paljon :3
Jatkoa vaan tulemaan !
~a.