Ja uutta osaa pukkaa
Kommentit on kivoi.
3. Osa, Times Square
Vihreä pusero ja harmaat farkut? Ei. Paidassa on reikä.
Sininen toppi ja valkoiset shortsit? Liian kylmä.
Musta villapaita ja colleget? Tuota en edes harkitse.
Mitä minä oikein puen? Yleensä en niinkään stressaa siitä mitä puen, mutta nyt itsesuojeluvaistoni ilmoittaa, että on paras pukeutua epäbellamaisesti. Tarkastelin käsissäni mustaa villapaita-collegehousu yhdistelmää ja pudistelin päätäni. Kaikki farkkuni olivat jääneet Phoenixiin ja ainoat New Yorkin säähän sopivat paidat olivat joko pelkästään kotona käytettävän näköisiä, tai sitten ihan tajuttoman rumia. Heitin käsissäni olevat vaatteet muiden tuomittujen riepujen seuraksi Mollyn viereen sängylle. Kissa naukaisi tukahtuneesti, kun musta villapaita laskeutui sen päälle. Pian Molly ryömi paidan alta karkuun ja livahti ulos huoneesta.
Käännyin takaisin vaatekaappini puoleen ja huokaisin. Pakko kai jatkaa näillä, mitkä olin aamulla valinnut. Kaappasin lattialta ruskean tekonahkalaukkuni, jonne aloin viskellä kaikkea, mitä saattaisin tarvita kaupungilla. Huulikiilto, peitepuikko finnien varalta, rahapussi, kännykkä ja iPod.
Vilkaisin vielä kerran ympärilleni varmistaakseni, jos jotain olisi jäänyt huomaamatta. En huomannut mitään ihmeellistä, joten heilautin laukun olkapäälleni ja lähdin huoneestani. Suljettuani oven, kuuntelin Jacobin huoneesta kuuluvaa hörönaurua ja vaimeaa musiikkia. Naurahdin ja lähdin kiipeämään portaita alas, missä Charlie odotti minua kädet molemmilla sivuilla, vasemmassa kädessään rahapussi.
“Hei”, sanoin hämmentyneellä äänellä ja katsoin pahaenteisesti mustaa nahkaista rahapussia.
“Kotiin tulet sitten viimeistään yhdeksältä. Yhdeltätoista soitan poliisit perääsi”, Charlie sanoi ankaralla äänellä käyttäen tehokeinona kurtistettuja mustia kulmiaan.
“Totta kai, totta kai”, sanoin Jacobmaisesti.
“Hyvä. Paljonko rahaa tarvitset?” Charlie kysyi alkaen räplätä sadan dollarin seteleitä kahden sormensa välissä, muttei ottanut yhtäkään pois rahapussista.
“Ei, isä. Kyllä minulla on omaakin rahaa”, sanoin ja kävelin hänen ohitseen eteiseen, missä aloin pukea jalkoihini mustia Conversen tennareitani.
“Kyllä tarvitset, Bells. Manhattanilla ei ole kovinkaan halpaa”, Charlie sanoi ja tunki väkisin taskuuni 500 dollaria. Jos oikein näin yhdeltä vilkaisulta.
“Isä.. ääh. Kiitos”, huokaisin ja halasin Charlieta nopeasti. Hän taputti toisella kädellään selkääni ja nyökkäsi.
“Muista tulla ajoissa”
“Minä tulen. Heippa, isä.”
Ja samassa katosin ulko-ovesta ja näin Alicen kävelevän kapeaa pihatietämme pitkin kohti minua. Hän nosti katseensa maasta ja katsoi minuun hymyillen. Nyt vasta tajusin, että hänen hymynsä oli tuntunut tutulta siksi, että se oli samantapainen kuin Rouva Cullenilla.
“Hei Bella!” Alice hihkaisi ja lähti sipsuttamaan minua kohti ja samassa hän jo halasikin minua. Yllätyin eleestä ja taputin häntä hölmistyneenä selkään.
“Ei kai sinua haittaa, että eräs ystäväni tulee mukaan?”
“Ei tietenkään”, vastasin automaattisesti.
“Hyvä. Rosalie odottaa jo meitä”
Lähdimme kävelemään takaisin Cullenien talolle päin, missä meitä odotti kolme autoa. Hienoin autoista oli harmaa Volvo, jonka pinta kiilsi kauniisti laskevan syysauringon paisteessa. Toinen auto oli musta Mercedes ja kolmas, joka oli muista taaempana oli punainen BMW.
Alice vilkutti vieressäni sisälle, ilmeisesti sisään isosta ikkunasta joka aukeni kadulle. Pian ulko-ovesta ryntäsi ulos kaunis, pitkähiuksinen blondi, jolla oli punainen takki ja valkoiset farkut ja olalla musta laukku. Hän oli todella kaunis, silmät olivat vaaleanruskeat, kasvot selkeäpiirteiset, mutta sirot ja omaperäiset. Moni malli voisi myydä mummonsa tuollaisten kasvojen takia.
“Rose!” Alice naurahti ja heilautti vielä kättään ennen kuin laski sen takaisin alas.
“Hei. Mennäänkö sitten?” Tyttö sanoi ja osoitti peukalollaan taakse kohti punaista BMWtä.
“Onko tuo sinun autosi?” Kysyin hämmentyneenä ja katsoin punaista, virtaviivaista autoa hämmentyneenä. Blondi hymyili minulle häikäisevästi ja nyökkäsi.
“Jep. Sain sen vasta. Minä olen Rosalie, voit sanoa Rose”, hän naurahti kun lähdimme kävelemään autoa kohti.
“Ja minä Bella”, esittäydyin nopeasti ja sujahdin auton takapenkille samalla kun Alice hyppäsi pelkääjänpaikalle. Rosalie kiersi nopeasti auton ja otti ajajan paikan.
“Minne mennään ensin?” Rosalie kysyi käynnistäen auton. Moottori hyrräsi kuin tyytyväinen kissanpentu.
“Manhattanille!” Alice kiljaisi innoissaan ja laittoi radion päälle.
“Ihana laulu!” Rosalie kiljaisi ja kurvasi pois pihasta ja kaasutti pitkin Queensia kohti Manhattania.
Emme päässeet miumiuta pidemmälle kun jo molemmissa käsissäni oli kaksi kassillista vaatteita. Seuraavaksi Alice ohjasi minut ja Rosalien jonnekin kenkäkauppaan ja palasin toisessa kädessäni kassi, jossa oli uudet tennarit, - joita Alice oli jyrkästi vastustanut - sekä Alicen minulle valitsemat mustat kiilakorkokengät, jotka maksoivat enemmän kuin nykyinen kännykkäni.
Kun olimme siirtymässä takaisin Rosalien autolle pois ostarilta seuraavaan kohteeseen, Alice bongasi kaupan, missä oli hänen mielestään aivan upea pusero.
“Hei! Katsokaas tuota!” Alice kiljaisi ja lähti sipsuttamaan kohti liikkeen ovea. Minä ja Rosalie vaihdoimme kyllästyneen katseen.
“Hei, minä olen saanut kestää tätä yksin”, Rosalie kuiskasi minulle ja seurasimme laahustaen Alicea, jos hiplasi nyt violettia boleroa. Nyökkäsin Rosalielle pahoittelevasti ja menimme istuskelemaan mustalle nahkapäällysteiselle kahdenistuttavalle tuolille, jonka viereen laskimme kassimme.
“Ei sillä, minä rakastan shoppailua, mutta Alicen kanssa se voi käydä jalkojen päälle”, Rosalie naurahti ja venytteli jalkojaan, joissa oli valkoiset korkokengät viiden sentin korolla.
“Kauanko sinä ja Alice olette tunteneet?” Kysyin uteliaisuuttani
“Niin kauan kuin jaksan muistaa. Olen vuoden teitä vanhempi”, Rosalie vastasi katsoen minua siististi meikatuilla ruskeilla silmillään.
“Käytkö samaa lukiota kuin me?”
“Joo. Valmistun tänä vuonna”, Rosalie naurahti huokaisi perään haikean oloisena. Hymyilin vinosti hänelle ja Rose laski katseensa maahan.
“Bella! Tämä voisi olla niiin täydellinen sinulle!” Alice hihkaisi ja kipitti luokseni mukanaan musta vaatteen palanen, jonka Charlie laittaisi välittömästi keittiörätiksi.
“Alice..”, aloitin, mutta sain vastaukseksi koiranpentumaisen katseen.
“Kokeile edes.”
Tuhahdin ja otin mustaan vaatteen käsiini nousten tuolilta.
“Minä voin toimia vaatevahtina”, Rosalie naurahti ja otti taskustaan kännykän, jota alkoi näppäillä. Alice nyökkäsi hänelle verkkaisesti ja lähti saattamaan - oikeastaan hän repi minua kädestä - kohti pukukoppeja, minne hän minut lykkäsi sulkien verhon perässään.
Näytin kieltä Alicelle kun hän oli sulkenut verhon, ja aloin toivoa, ettei hänellä ole kykyä nähdä verhojen läpi.
Katsoin peiliin ja näin minun näköiseni tytön katsovan takaisin, suoraan silmiini ruskeilla väsyneillä silmillään. Hänen hiuksensa olivat sotkussa useiden paitojen päälle -ja pois ottamisesta. Oikeastaan tytön vasta tänään tapaama ihminen raahasi hänelle aina ja vain uusia kokoja ja vaatekokonaisuuksia. Nyt viimeinkin tyttö oli löytänyt oikean koon ja katsoi viimeisintä kokonaisuutta. Toivottavasti viimeistä kokonaisuutta tänä iltana.
Farkut olivat tummanharmaat ja säärien etupuolelta kuluneet. Paita oli myös musta, ja se roikkui laiskasti tytön kehon päällä. Se oli vinoleikattu ja helmasta vinottain hennosti rypytetty. Paidassa oli valkoisella jotain tekstiä espanjaksi.
“Mahtavaa, Bella! Tuo sopii sinulle tosi hyvin”, Alice naurahti minulle ja katsoi minua päästä varpaisiin. Converset olin sentään saanut pitää. Sopivat kuulemma kokonaisuuteen.
“Kiitos”, kymmenen erilaisen vaatekokonaisuuden sovittamisen jälkeen en uskaltanut sanoa muuta.
“Et nyt otakaan noita pois vaan pidät niitä koko loppuyön”, Alice sanoi päättäväisesti ja katsoin häntä epäuskoisena.
“Yön? Minun pitää olla..”, vilkaisin kännykästäni kelloa, “tunnin päästä kotona ja kolmen tunnin päästä koko NYPD etsii minua.”
“Pah. Soitat isälle ja kerrot viettäväsi meillä yön.”
“Ja Alice taas kertoo heidän porukoille olevansa meillä yötä.”
“Joten siis sinä olet meillä yötä?” Arvasin.
“Kiertokulkua nääs”, Rosalie sanoi virnistäen, “toimii aina.”
Nyökkäsin uusien tyttöystävieni nerokkuudelle. Näppäilin heti puhelimeeni Charlien numeron ja selitin tilanteen. Alice ja Rosalie tekivät myös nopeat soitot porukoilleen ja se oli sillä selvä.
“Entä koulu?” Kysyin ihmeissäni
“Lähdetään ajoissa. Lupaan. Nyt mennään Times Squarelle!” Rosalie hihkaisi ja lähdimme Rosalien autolle. Heitettyämme miljoonat ostoskassimme auton takapaksiin menimme autoon ja laitoimme radion soimaan.
“Ooh, tämä päivä on näköjään pyhitetty hyville biiseille!” Alice kiljaisi innoissaan ja laittoi radiota lujemmalle. Tunnistin kappaleen, mutta sen nimi ei tullut mieleen.
“Mikä biisi tämä on?” Kysyin ja Alice kääntyi minuun päin suu ammollaan.
“Etkö sä Madonnaa tunnista?
Celebration!”
Rosalie väänsi volyymia lujemmalle ja lähti kaahaamaan pitkin Manhattania kohti Timesia Alicen ja Rosalien hoilatessa sanojen mukana.
I think you wanna' come over,
yeah I heard it through the grapevine.
Are you drunk or you sober?
Think about it, doesn't matter
and if it makes you feel good then I say do it,
I don't know what you're waiting for
Boy you got a reputation, but you're gonna' have to prove it
I see a little hesitation,
Am I gonna' have to show you that if it feels right, get on your marks
Step to the beat boy that's what it's for
Put your arms around me
When it gets too hot we can go outside
But for now just come here, let me whisper in your ear
An invitation to the dance tonight
Come join the party, it's a celebration
Anybody just won't do
Let's get this started, no more hesitation
Coz' everybody wants to party with you X2
Haven't I seen you somewhere before?
You look familiar…
You wanna' dance? …Yeah.
I guess I just don't recognize you with your cloths on… (risas)
What are you waiting for?
Come join the party, it's a celebration
Anybody just won't do
Let's get this started, no more hesitation
Coz' everybody wants to party with you X 2
Boy you've got it, it's a celebration
Coz' anybody just won't do
Let's get it started, no more hesitation
Coz' everybody wants to party with you
Rosalie parkkeerasi auton johonkin kadun päähän. Kun astuimme autosta ulos, näin valtavasti vilkkuvia kylttejä, mainoksia, värejä, keltaisia takseja, ihmisiä. Yhtäkkiä tunsin oloni kovin pieneksi.
”Tervetuloa Times Squarelle, Bella!” Rosalie hihkaisi ja otti minut ja Alicen käsikynkkään. Lähdimme kävelemään Timesia eteenpäin, enkä voinut olla ihmettelemättä sitä suuruutta. Olin nähnyt siitä kyllä kuvia ja olin kuvitellut täällä käymisestä joka kesä kun menin isälleni, mutta ikinä ei tullut mentyä. Ja nyt olin siellä.
”Vau.”
”Sano muuta!”
”Minne mennään ensin?” Alice kysyi minulta katsoen Rosalien ohi minuun
”Ihan minne tahansa!”
Kävelimme kävelykatua pitkin ja tunnistin monia kohtia, missä on joskus ollut jokin julkkis. Erään rakennuksen katolla oli kuvattu C.S.I New Yorkin jakso, missä oli ollut jättimäinen martinilasi. Toisessa kohtaa olivat olleet Sinkkuelämää -kuvaukset ja Ruma Betty sarjan mainoksia. Kaikki tuntui kovin surrealistiselta.
”Mennään Mars 2112teen”, Rosalie sanoi ehdottavasti, ”pojatkin kuulemma olevat siellä tänä iltana.”
”Mikä paikka se on? Ja mitkä pojat?” Kysyin kulma koholla ja kaukaisuudessa olin näkevinäni kyseisen paikan vilkkuvan sinisen suurehkon kyltin.
”Se on baari, tietysti. Ja pojilla tarkoitan Emmettiä, Jasperia ja Edwardia”, Rosalie sanoi heleällä äänellä ja olin näkevinäni hänen punastuvan aavistuksen verran. En tiedä, että johtuiko se vain siitä, että kuljimme juuri punaisena vilkkuvan kyltin ali.
”Ja he ovat..?”
”Emmett on minun poikaystäväni, Jasper on Alicen”, Rosalie selvensi ja minä nyökkäsin. Taas uusi asia, joten en tiennyt. Olin siis porukan ainoa sinkku, mahtavaa.
”Ja Edward on minua kaksi tuntia vanhempi kaksoisveljeni”, Alice sanoi tuhahtaen. Nyökkäsin taas. En siis ehkä olisikaan ainoa sinkku.
Edward’s Point of View
”Minkä aikaa Rose, Al ja se uus tulee?” Emmett kysyi ja otti hörpyn kaljastaan nojaten samalla baaritiskiin. Tuo oli varmaankin jo neljäs kalja, eikä Emmettillä tuntunut vielä missään. Joskus ihmettelin hänen viinapäätään. Otin itsekin uuden hörpyn ensimmäisestä puoliksi juodusta kaljastani ja katsoin ranteessani olevaa kelloa.
”Kai ne kohta”, sanoin ja laskin kaljapulloni tiskille ja nojasin tiskiin molemmilla kyynärpäilläni katse tanssilattialle, missä hillui monia viimeistä lomapäiväänsä juhlivaa teiniä. Joka toinen näistä ihmisistä oli alle 18, sen näki heidän lapsekkaista kasvoistaan. Itsekin olin täyttänyt 17 vasta kuukausi sitten, mutta aina jotenkin Emmett sai hoidettua minut ja Jasperin sisään.
”Katohan tuonne veliseni”, Emmett naurahti ja tökkäisi minua olkapäällään ja osoitti kaljapullollaan baarin ovelle, missä Rosalie puhui portsarille, joka nyökkäsi ja päästi kaikki kolme tyttöä sisään. Rosalie tallusteli ensimmäisenä tanssilattian läpi, aina niin täydellisen näköisenä ja Emmett vislasi.
”No terve komistus”, Rosalie sanoi ja suuteli Emmettiä intohimoisesti. Nyrpistin nenääni ja käänsin pääni pois.
”Hei kaverit, eikö oma kuola riitä?” Alice tuhahti ja katseli ympärilleen.
”Jasper on kyllä täällä jossain”, huokaisin ja otin kulauksen kaljastani ja laskin sen takaisin tiskille. Alicen takana minua vilkuili ujosti pitkät vähän laineikkaat ruskeat hiukset omaava tyttö. Hänellä oli suloiset ruskeat silmät, punertavat posket ja täyteläiset huulet.
”Hei kaunotar”, Jasper sanoi ja tarttui siskoani takaapäin halaukseen. Alice kiljaisi pienesti pelästyksestä ja sitten kääntyi suutelemaan poikaystäväänsä. Se oli nopea suukko, Alice ei halunnut suurempia kaulailuja minun nähteni. Pyöräytin silmiäni ja otin uuden kulauksen kaljastani.
”Mitä juomista sä haluat, Bella?” Rosalie kysyi vierestäni ruskeatukkaiselta tytöltä, joka puri hellästi alempaa alahuultaan.
”Tuota.. minä en juo”, tyttö sopersi ja Rosalie nauroi.
”Voi ei se haittaa! Eli sulle sitten vain vettä”, Rosalie sanoi ja hymyili saaden brunetelta takaisin yhden suloisimmista hymyistä, minkä olin koskaan nähnyt. Se sai minutkin hymyilemään.
”Bella! Vessaan!” Alice sanoi komentavasti ja tarttui Bellaksi kutsuttua tyttöä käsivarresta. Bella katsoi Alicea kummastuneena.
”Heehehee Donna ja Alice menee kaksin vessaan..”, Emmett hoilasi ja heilutteli hilpeänä kädessään olevaa kaljapulloa saaden Rosalielta 360 asteen silmienpyöräytyksen.
”Hei hujoppi, se on kylläkin Bella. Ja Alice, miksi?” Tyttö tuhahti ja käänsi katseensa hohottavasta Emmettistä takaisin Aliceen.
”No tuolle sun nassulle on tehtävä jotain.”
”Kiitos.”
”En tarkoittanut sitä. Näin kauniisti sanottuna, sä tarvitset bilemeikin. Mennään”, Alice huokaisi ja lähti repimään jotain sadisteista mutisevaa tyttöä tanssilattian läpi. Jäin katsomaan siskoni ja rimpuilevan tytön poistumista Bellan selkää - ja muita kehonosia - mittaillen.
”Ohoi, Eddiee!” Emmett rääkäisi korvaani niin kovaa, että aloin kuulla pientä tintitystä. Katsoin Emmettiin murhaavasti. Emmett nosteli kulmakarvojaan.
”No?”
”Etkö sä nyt enää Tanyaa muista?”
Tanyaa, nykyistä tyttöystävääni oli todella vaikea unohtaa. Kun hän astuu huoneeseen, hänen läsnäolonsa tekee selväksi sen, että hän omistaa koko huoneen ja huoneessa olijat. Mukaan lukien minä. Hän oli vietellyt minut muutama kuukausi takaperin eräissä bileissä. Hänellä oli ollut päällään kurveja myötäilevä punainen hame, mustat ylipolven nahkasaappaat ja hänen hiuksensa olivat olleet silloin ruskeat. Olin myyty. Silloin minulla ei ollut aavistustakaan Tanyan todellisesta luonteesta.
Nyt muutama viikko takaperin hänen isänsä oli tehnyt huippusijoituksen ja saanut miljoonia ylimääräistä rahaa, jonka oli antanut auliisti tyttärensä käsiin. Nyt tyttöystäväni oli blondannut hiuksensa, ostanut auton ja saanut ympärillensä kiehnäämään kaksi korppikotkaa, Jessican ja Irinan. Hänestä oli tullut ylimielinen ja omistushaluinen.
Puistatus kulki koko kehoni läpi ja hörppäsin uudelleen kaljastani.
”Se on vaikeaa”, huokaisin ja Emmett nyökkäsi ymmärtäväisesti.
”Miksi edes enää olet Tanyan kanssa? Hänhän on niin vastoin kaikkea, mistä sinä pidät. Ainakin mitä olen havainnoinut..”
Se oli erittäin hyvä kysymys. Kai jollain tasolla näin Tanyassa sen, mitä olin silloin joskus nähnyt, itsevarman bruneten, jolla on kaunis nauru.
”Mjaa-a.”
Samassa Alice hyppäsi vierelleni kuin tyhjästä. Hän hymyili leveästä ja piti kädestä tyttöä, jonka piirteissä näin vähän Bellaa, jonka olin nähnyt vasta hetki sitten. Tulin siihen tulokseen, että tyttö oli sama.
”Vau, Bella. Alice, sä oot ihmeidentekijä”, Rosalie naurahti ja ojensi Bellalle sinisen mukin, missä oli läpinäkyvää nestettä, vettä.
Bellan kasvot näkyivät nyt jostain syystä paremmin. Hänen ujo katseensa oli mukissa, jonka hän oli juuri vastaanottanut. Bellan hiukset olivat hennoilla laineilla ja kasvot olivat meikattu siististi. Silmäripset oli korostettu tuuheiksi ripsivärillä ja täyteläisillä huulilla oli kirsikkaista huulikiiltoa. Posket olivat punerrat, mutta en tiedä johtuiko se poskipunasta vai ujoudesta.
”Alice, mitä sä ottaisit?” Rosalie kysyi ja kääntyi tiskille päin. Alice mietti hetken
”Manhattan, vaikka.”
”Kaksi Manhattania!” Rosalie huudahti baarimikolle, joka alkoi pyöritellä taitavasti pulloja käsissään. Käänsin taas katseeni tyttöön, joka haistoi epäilevästi mukin sisältöä ja rypisti otsaansa.
”Ei sillä alkoholia ole, usko pois”, sanoin enempää miettimättä ja Bella katsoi minuun syvänruskeilla silmillään taivutettujen ripsiensä alta. Hän näytti söpöltä.
”Ei sitä koskaan tiedä”, Bella sanoi ja kohautti olkapäitään ja hörppäsi arasti mukistaan.
”Jep, vettä on. Olen muuten Bella.”
”Edward.”
