A/N: Kirjoitan ensimmäisen luvun enimmäkseen Hermionea tarkkaillen. Kursivoidut tekstit ovat Hermyn ajatukset. Haluaisin vielä mainita että Hermionen ja Dracon viimeinen kouluvuosi on ohi, eli heidät kutsutaan takaisin, olen hämmästynyt omasta huolimattomuudestani kun en sitä muistanut mainita. Anteeksi luvun lyhyys, kommentit on aina kivoja
Luku 1
Tehtävä
Hermione seisoi kädet ristissä ja tuijotti Minerva McGarmiwaa. Ovi kolahti tytön takana ja Hermione katsahti taakseen niin, että hänen ruskeat hiuksensa heilahtivat.
Ei, tämä ei voi olla totta! ” Nyt, kun olette molemmat täällä selitän teille tilanteen… pysykää nahoissanne siihen saakka. ” Minerva sanoi, melkoisen tiukasti.
Hermione käänsi katseensa ja tunsi silti selässään Malfoyn pistävän katseen.
” Syy miksi kutsuin teidät tänne on melko simppeli. Noin 10 oppilasta puuttuu tunneilta, heitä näkee käytävässä hyvin harvoin ja kun heille yrittää puhua he katoavat. ”
” Pitäisikö minun muka työskennellä kurav…Grangerin kanssa?! ” Malfoy kiljahti.
Hermione puri hellästi huultaan, Malfoy ei ollut muuttunut pätkääkään.
” Hermione, Draco… saatte yhteisen oleskelutilan sekä erilliset makuuhuoneet, kylpyhuoneen saatte jakaa. ” Minerva sanoi tiukkaan sävyyn.
Yhteinen kylpyhuone? Mitähän tästäkin tulee.” Mitä jos en suostu? ” Malfoy sanoi pistävästi.
” Kyse on sentään Tylypahkan hyvinvoinnista ja luuletteko, että ette saisi palkkaa tästä? ” Minerva sanoi napakasti.
Draco lähti huoneesta tuhahtaen, kai hän sitten hyväksyi tämän tehtävän.
” Hermione, luotamme teihin. ” McGarmiwa sanoi.
Tyttö nyökäytti päätään ja lähti ulos ovesta.
Hetkinen, missä meidän kuuluikaan asua? Hermione kääntyi ovelle ja raotti sitä hieman.
” Um… anteeksi McGarmiwa, mutta missä meidän kuuluikaan asua? ”
” Ah, ainiin… jatka käytävää eteenpäin, portaat ylös ja vasemmalle, tunnus-sana teille on Hedelmätoffee.
Hermione nyökkäsi ja sanoi hiljaisen kiitoksen.
Tyttö meni ohjeistettua reittiä ja sanoi tunnus-sanan. Malfoyn laukku oli jo lattialla.
Miten ihmeessä hän pääsi tänne ennen minua, eihän hän tiennyt tunnus-sanakaan? ” Kas kuraverinen saapui. ” Kuului vinoileva ääni.
” Turpa kiinni, Malfoy. ” Hermione murahti.
” Kas, ollaankos sitä huonolla tuulella, neiti Granger? ” Malfoy kysäisi virnistellen.
” Malfoy, älä koettele hermojani liikaa… vaikka suoritammekin tehtävää! ” Hermione ärisi ja käveli ovelle josta pääsi omaan makuuhuoneeseensa.
Valkoinen karvamatto joka oli melkein koko huoneen kokoinen. Puinen sänky, jossa oli taiteltuja metallikukkia päissä, purppurat petivaatteet ja muutenkin lilanvalkoinen sisustus teki huoneesta melko kotoisan. Hermione purki matkatavaransa tummanruskeaan vaatelipastoon, hammasharjat ja ihonhoito- tuotteet hän jätti kylpyhuoneen oven ulkopuolelle, ihan Malfoyn pirumaisuuden vuoksi. Hermione silmäili sänkyä ja juoksi siihen makaamaan, se oli kieltämättä todella pehmeä. Hermione naurahti ja ajatteli hetken heittäytyä ihan lapseksi, tyttö kuitenkin piti arvokkuutensa eikä alkanut pomppimaan sängyllä.
” Granger! Meidän pitäisi vahtia käytäviä eikä pomppia sängyillä! ” Kuului huuto tytön oven takaa.
” No joo, joo… äiti. ” Hermione puuskahti ja nousi sängyltä.
” Tietääkseni en ole kuraverinen kuten eräät! ” Malfoy huusi pistävästi.
Tyttö katsahti koko-vartalo peiliin ja siveli hieman sekaisin olevia hiuksiaan. Hermionen vartalon peitti melkoisen tyylikäs pitkähihainen, v-kaula-aukkoinen paita ja farkut. Hyvältä Hermione näytti, sitä ei voinut kukaan kieltää. Tyttö käveli ovelle ja avasi sen niin nopeasti että Malfoy, joka pahaksi onnekseen nojasi oveen horjahti Hermionen jalkoihin.
” Malfoy, ei sinun tarvitse palvoa minua vaikka suvaitsinkin tulla ulos. ” Hermione naurahti.
” Jos yrität olla huvittava Granger, se ei tosiaankaan toimi. ” Draco sihisi hampaidensa välistä, samalla kun nousi.
Hmm… hän muistuttaa käärmettä. Voin kuvitella hänet luikertelemaan lattialla ja sihisevän ärtyisänä, vaikka oli hän ihan kivan näköinen hillerinäkin.Hermione nauroi omille ajatuksilleen ja käveli ovelle, joka johti käytävään.
” Menen oikealle ja sinä vasemmalle. ” Hermione sanoi pirteästi.
” Kuka sanoi että sinä olet pomo?! ” Malfoy sihisi, hän tosiaan muistutti käärmettä.
” Draco… ” Hermione aloitti.
” Mitä – sinä – sanoit ? ” Malfoy sihisi, onko varmaa ettei hän ole käärme?
” Sanoin Draco. ” Tyttö mutisi.
” Älä enää ikinä, ikinä sano minua Dracoksi, kuraverinen! ” Malfoy sihisi ja nappasi tytön käsivarresta kiinni.
Okei, hän on pelottava käärme.” Kuulitko?! ” Malfoy sanoi ja tiukensi otettaan tytön käsivarresta.
Hermionen suusta pääsi vingahdus, Malfoy oli melko vahva.
” Pyh… pelkäätkö minua Granger? ”
” No en todellakaan! ” Tyttö huudahti ja repäisi kätensä irti pojan otteesta.
Hermione lähti kävelemään käytävää pitkin, oikealle. Tyttö siristi silmiään vihaisena, kun näki tutun, punahiuksisen hahmon.
” Ginny! ” Hermione huudahti, tytön äänensävy muuttui äkkiä iloiseksi.
Hahmo lähestyi tyttöä .
” Hermione… Mitä sinä täällä teet? Ginny huudahti kysyvästi, kuitenkin innostuneena.
” Noh, Minerva McGarmiwa pyysi minut ja krhm…Malfoyn tutkimaan tätä teidän ihme tilannettanne. ”
” Ai… sitä. Siis mitäh?! Malfoyn? Siis Draco Malfoyn?! ” Ginny kiljui.
” Aivan… Draco Malfoyn. ” Tyttö tuhahti.
” Varmaan painajaismaista. ” Ginny totesi myötätuntoisesti.
” Usko vaan. ” Hermione mutisi.
” Umph… tavataanko myöhemmin, myöhästyn liemistä? ”
” Joo, toki. ” Hermione sanoi, hymyillen.
Ginny juoksi paikalta, kompastellen hiukan. Hermione naurahti ja jatkoi matkaansa.
” Hermione Granger! ” Kuului Minerva McGarmiwan ääni.
” Um… Niin? ” Hermione sanoi kuuliaisesti ja kääntyi Minervaan päin, hänen usein niin huolitellut hiuksensa sojottivat hieman.
” Unohdin mainita, että teille on pää- valvojien kaavut, sekä pienet rintamerkit jotka oikeuttavat liikkumisen miltei missä vain. ” McGarmiwa sanoi.
” Selvä. ” Ruskeahiuksinen tyttö sanoi.
” Ilmoitathan Malfoylle, myös? ” Minerva kysyi ääni kireänä.
” Tietenkin. ” Hermione sanoi hymyillen.
” Muistakaa pitää niitä aina Tylypahkan ulkopuolella sekä mielellään sisälläkin. ” Minerva McGarmiwa sanoi ja käveli hätiköiden käytävää eteenpäin.
Hienoa, eikun käärmeen perään vaan. Elävä esimerkki siitä, miksi luihuisten merkissä on käärme.Hermione huokaisi ja lähti takaisin tulosuuntaan. Hän melkein juoksi käytävää pitkin ja etsi Dracoa. Noin viiden minuutin etsinnän jälkeen tyttö löysi pojan, hänet oli piirittänyt ylimmällä luokalla olevia luihuisten tyttöjä. Hermionen suu meni mutruun.
Ärsyttävä naisten-nielijä. ” Malfoy, minulla on asiaa. ” Hermione sanoi, ääni vakaana.
” Myöhemmin tyttö hyvä. ” Draco totesi pari tyttöä kainalossaan.
Hermione menetti malttinsa, käveli Malfoyn eteen ja kiskaisi hänet mukanaan.
” Malfoy, voisit kuunnella tämän puoli- minuuttia! ” Hermione kiljui, hänen pinnansa näytti olevan kireä.
” Meille on päävalvojien kaavut, sekä jonkinlainen rintamerkki mitkä oikeuttavat missä vain liikkumisen. ” Hermione totesi kyllästyneesti.
” Missä vain? Kiintoisaa. ” Malfoy sanoi ilmiselvästi miettien.
Hermione hymähti ja käänsi selkänsä pojalle.
” Malfoylle ei käännetä selkää. ” Draco sanoi terävästi.
Hermione kääntyi salaman-nopeasti.
” No mutta minäpä käännän, herra puhdasverinen kuningas maan ja taivaan. ” Hermione sanoi suu irveessä ja jatkoi matkaansa.
Tästä tulee painajaismaista…
