A/N: Tässä tulee neljäs luku… kommentteja taas tulemaan. Kuten joku (enmuista kuka) sanoi: Kommentoimatta jättäminen on
rikos.
Luku 4.
Draco istui sängyllään ja tuijotteli seinään, seinään joka oli maalattu mustaksi. Koko huone oli musta pinnoitukseltaan, kenestä tahansa muusta se olisi voinut olla ahdistavaa ja synkkää. Dracosta ei. Sisustus oli muuten melko tummanvihreä. Väritys oli sopiva, jopa hänen vaativalle luonteelleen. Draco hymähti itsekseen, hänen ajatuksensa olivat hieman sekaisin eilisen sekä tämän päivän jäljiltä. Hän oli ollut miltei kohtelias Hermione Grangerille, kuraveriselle! Mitä hänen isänsäkin sanoisi jos olisi elossa. Poika pudisti pienesti päätään, hänen ei tarvitsisi puhua Grangerille paljoakaan.
” If it makes you happy it can’t be that bad ” Draco hymähti itsekseen, ikään kuin laulaen. Jostain tuo sävel oli tarttunut hänen päähänsä. Pojan päähän singahti ajatus Hermionesta, laulamassa tuota samaista laulua. Jokin jästilaulu, se oli selvää, sillä kohtalottarien biisi se ei tosiaan ollut. Dracon mielestä laululla oli jonkinlainen ilkeä sanoma, hänen mieleensä tuli heti ajatus rakkaudesta. Häntä puistatti, semmoinen asia kun rakkaus oli asia mitä ei ollut. Ainakaan hänelle. Draco nousi sängystä ja veti viitan päälleen. Hän katsahti peiliin ja laittoi platinanvaaleita hiuksiaan paremmin. Malfoy käveli oleskeluhuoneen läpi käytävään. Hän näki ruskeiden hiuksien heiluvan puolelta toiselle Grangerin päässä. Dracon kasvoille ilmestyi pieni hymy, mutta se katosi melkein heti ilmestyttyään. Poika lähti vastakkaiseen suuntaan itsekseen hymyillen, saisihan hän vielä kiusata tuota niin viatonta pikkutyttöä.
***
Hermione katsahti taakseen, ihankuin joku olisi tuijottanut häntä juuri äsken, mutta ainut asia mikä näkyi oli Malfoyn loittoneva selkä. Tyttö hymähti nenäänsä pienesti nyrpistäen. Miten hän kestäisi kokonaisen vuoden jakaen oleskeluhuoneen tuon blondin käärmeen kanssa, jonka päässä on vain sahanpuruja? Tähän mennessä kumpikin oli välttänyt oleskeluhuoneessa oleskelua, muttei sitäkään loputtomiin voinut jatkua. Hän asteli kirjastoon luottavaisena, kirjoista oli pakko löytyä vastaus. Matami Prilli loi nuoreen naiseen halveksivan katseen.
” Päivää. ” Hermione sanoi hymyillen Matamin happamalle nyökkäykselle.
Hermione tutkiskeli ennestään niin tuttuja kirjoja ja luki kirjojen kansitekstejä hyvin hiljaa.
” Armando Dippetin elämä, Tylypahkan historia, Pimeyden olennot… ”
Ei, ei, ei…” Huispauksen perustieto, Kuuluisat huispaajat, Huispauksen historia… ”
Huispaus, huispaus ja huispaus. Ihankuin siitäkin ei olisi kuultu tarpeeksi Harrylta ja Ronilta. ” Tylypahkan perustus ja kehittyminen, Loitsukäsikirja kuudesluokkalaiselle, Omituiset elikot… ”
Omituiset elikot? Pah, jo on mielikuvitus eräiltä loppumassa.Hermione tuskaili kirjojen parissa varmaan tunnin, ennen kuin löysi kirjan josta voisi olla hitusen apua. Hänen punertavilla huulillaan kaareili hymy, sillä hänhän tiesi että kirjoihin voi luottaa. Tyttö lähti kohti oleskeluhuonetta, Malfoy oli käytävillä vartiossa, joten lukeminenkin voisi onnistua takkatulen lämmössä.
Ei aikaakaan kun hän istui oleskeluhuoneessa, nojatuolilla takan heijastaessa häneen, saaden varjot leikkimään tytön kasvoilla. Hermione luki kirjaa keskittyneesti eikä kuullut oven narahtavaa ääntä, eikä kolahdustakaan.
” Kas, Herm-oo-nini. ” Dracon ivaa kuultava ääni kuului juuri tytön selän takaa.
Poika laski kätensä tytön hartioille ja taputti niitä leikkisästi. Hermione hätkähti kuullessaan Victor Krumin kutsumanimen Dracon suussa ja pienenpieni inahdus pääsi tytön suusta.
” Malfoy, päästä irti… saatan saastuttaa sinut kuraverisyydelläni. Ja mistä hitosta sait päähäsi sanoa minua Herm-oo-niniksi? Häh?” Hermione sanoi, hänen äänensä oli noussut oktaavia korkeammalle.
” Kädet voi aina pestä, Granger. Eikös se ollut lempinimesi, vai? ” Malfoy sanoi virnistellen.
Hermione läpsäytti pojan kättä.
” D-Malfoy, yritän lukea. Ja ei, se ei ole lempinimeni ” Tyttö mutisi vaivautuneena, tilanne oli jokseenkin outo. Oliko tämä vain omituista unta vai oliko Draco pehmennyt?
” Vaikka tosin ei pare ottaa riskejä. ” Malfoy sanoi, hänen ääneensä oli palannut tuttu kylmyys. Poika nosti kätensä tytön harteilta ja istahti viereiseen nojatuoliin. Matka nojatuoliin, missä Hermione istui oli kuitenkin suhteellisen iso, joten se ei näyttänyt häiritsevän Malfoytä.
” No löytyykö mitään? ” Draco kysyi välinpitämättömän kuuloisena.
” Löytyy. ” Tyttö sanoi, katsahtaen Malfoyhyn.
” Kuten? ” Poika kysyi kärsimättömästi, ei tässä ollut aikaa arvausleikkeihin.
” Lue itse jos niin kovin paljon kiinnostaa. ” Hermione sihahti ja nousi nojatuolilta, paukauttaen kirjan kannet kiinni.
Hermione marssi jupisten omaan huoneeseensa ja lukitsi oven.
” Pirun Malfoy. Saamarin saamari. ” Hän kirosi kun tajusi hävittäneensä kohdan jota oli parhaillaan lukemassa.
Tyttö istui pienehkölle sohvalle ja rupesi etsimään kohtaa johon jäi. Hermione löysi kuin löysikin kohdan johon jäi ja syventyi kirjaan taas hyvin kauaksi aikaa. Pian ovelta kuului koputus.
” Granger, päivällinen taitaa olla jo pöydässä. ” Kuului Malfoyn ei niin epäystävällinen ääni.
Mitä varten hän minua muistuttaa? Ihankuin hän välittäisi vaikka kuolisin nälkään. ” Etkai sinä minua odota? ” Hermione kysyi kulmat kurtussa. Vastausta ei kuulunut, joten mitä ilmeisemmin platinapää ei odottanut, mikä oli sinänsä hyvä juttu. Tyttö huokaisi ja nousi sohvalta. Hän varmisti, että oli laittanut kirjanmerkin kohtaan mihin jäi. Tyttö katsahti itseään peilistä ennen kuin lähti ulos ovesta. Hermione lähti kohti suurta salia ja siellä Rohkelikkojen pöytää. Ginny viuhtoi häntä tulemaan luokseen ja niin hän tekikin. Hermione istui alas Ginnyn viereen.
” Hei. ” Ginerva sanoi heti hymyillen.
” Hei vaan. ” Hermione naurahti ja otti lautaselleen ruokaa.
Tyttö jutteli parin Ginnyn ystävän kanssa samalla kun söi ruokaansa. Hermionea kuitenkin painoi eräs asia, miksi ihmeessä Draco muka valittiin näin tärkeään tehtävään. Eihän hän muuta osaa kuin liehitellä tyttöjä, haukkua ja kiusata. Ei erittäin ammattimaista. Hermione käänsi katseensa Luihuisten pöytään. Malfoy tuijotti hetken takaisin ja käänsi sitten päänsä pois. Tyttö siemaisi kurpitsamehuaan ja siirsi ajatuksensa keskusteluun. Pian Hermione oli saanut annoksensa syötyä. Hän jäi kohteliaisuudesta keskustelemaan Ginnyn kanssa pojista sekä ripsien kiharruksesta. Tosiasiassa tyttöä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mitkään ripsikihartimet. Hermione lähti pöydästä keskustelun loputtua. Hän oli kävelemässä juuri nurkan taakse kun tunsi törmäävänsä johonkin.
” Mitä helv-? ” Tyttö parahti, keskeyttäen kuitenkin lauseensa.
” Neiti Granger. ” Kuului tummahko ääni.
A/N; Noniin mitäs piditte
?
