Olipas tämä tosi kiva raapale, hienovarainen ja aistikas! Todella mukava pikkupalanen luettavaksi. Tyyliltään tämä sopi mielestäni hyvin Albukselle ja Minervalle (ja noin ylipäätään muutenkin iäkkäämmistä hahmoista kertovaan shippiin). "Hyvin ihmeellinen ympäripyöreä taidehuttu" puri sekin minuun hyvin Oli kiva lukea Albuksen ajatuksia ja mietteitä Minervasta. Mukavan salaperäist, kun on paljon, mitä ei sanota (tai ajatella) suoraan vaan kielikuvien kautta. Hyvin kuitenkin välittyy, miten paljon Albus Minervasta pitää ja välittää (ja arvostaa tätä!).

"Sitruunatoffee?"

"Kiitos, rakas."

Mukavaa, kun sitruunatoffeekin oli päässyt mukaan tarinaan Ja nyt Minerva sellaisen ottaa vastaan! (Oli myös tosi söpöä, kun Minerva kutsui Albusta rakkaaksi :3 Se kertoo hyvin myös tunteiden molemminpuolisuudesta.)

Bongasin tämän listauksestasi, ja "hölmöilyä hyvässä tarkoituksessa" kuulosti just sellaiselta tekstiltä, jonka haluan lukea Pieni hölmöily on melkeinpä aina paikallaan. Sen lisäksi tässä oli välistä vähän vakavampikin sävy, mikä loin kiintoisan kontrastin alkuodotuksilleni. Aina ei mene hahmojen suunnitelmat niin kuin oli etukäteen ajatellut. Mustetahrat vanhassa, arvokkaassa kirjassa ei kuulosta hyvältä lopputulokselta. Toivottavasti Siriuksen lupaama tahranpoistoloitsu toimii niin kuin on tarkoitus (että tahrat lähtevät ja alkuperäinen teksti ym. säilyy).

Toisaalta – jos Siriuksella itsellään olisi kuudes aisti, se vaistoaisi, että hänen ystävänsä tarvitsee taukoa opiskelusta, vaikka tauko sitten olisi pelkkä kömpelö, yllätyksetön halaus takaapäin.

Tää oli hauska havainto/lisäys, kun juuri aikaisemmin Sirius oli vähän katunut tekoaan ja todennut, että olihan se yritys loppujen lopuksi ihan turha. Mutta eipäs ihan niinkään! Ehkä Sirius voi jatkossa vähän jalostaa ideoitaan ja luoda Remukselle pieniä opiskelutaukoja niin, etteivät kirjat tai muutkaan esineet kärsi ja Remus saa vain jopa lisästressiä!

Kiitos tästä pienestä palasesta, tosi mukavaa kun olit julkaissut tämän vielä näin erikseen - raapalejuoksussa en ollut tätä silloin aikoinaan huomannutkaan. Kirjoituksiasi on mukava lukea, tyylisi on aina niin ihanan lämminhenkinen, ja tavassasi käsitellä aihetta kuin aihetta huokuu lempeys.

Nyt HÄVETTÄÄ. En edes tiennyt, että olet joskus minulle tällaisen kirjoittanut! Jäin kuuden vuoden Fini-tauolle marraskuussa 2018, ja tämä on juuri siihen aikaan kirjoitettu, kun en ole ollut aktiivinen. Apua, miten kauheaa että olen tällaisen missannut. Olin etsimässä listauksestasi luettavaa Kommenttiarpajaisiin, ja tämä osui silmiini ihanan parituksen osalta, ja sitten näin tuon omistuksen A/N:ssä, apua. Kiitos ihan hirveästi, ihana Walle. ♥︎ Ja vilpittömät anteeksipyynnöt!

Täytyy ekaksi sanoa, että ihania noi sinun pikku bannerit, jotka teet tekstien alkutietoihin, hihi. Ja muutenkin tykkään siitä miten merkkaat tekstien alkutiedot otsikkoon. Jotenkin kovin uniikki tapa ja ehdottomasti saa lukijan mielenkiinnon heräämään.

Ja sitten itse fikkiin, lol!

Tämä oli ihana! Varmasti juuri sellainen mitä olen joskus toivonut. ♥︎ Angstinen romantiikka on best ja tämä kyllä toteutti kaikki sen kriteerit. Ja Langstia on aina kiva lukea, vaikka joskus tulee paha mieli. Shiro/Keith on aina ollut se minun juttu, niillä kahdella on niin paljon kemiaa, että se pursuu telkkarin ruudusta ulos, haha. Ja kun siihen lisätään vielä Lance niin on aika hemmetin bueno.

Tajusin tätä lukiessa, että en ole lukenut sinulta pitkään aikaan juuri mitään. Mikä kamala vääryys! Olet niin taitava kirjoittaja ja sait sanottua 250 sanassa niin hemmetin paljon. Olet aina taitanut raapaleet tosi hyvin, ne taitaa olla juuri se sinun juttu. Tässä oli niin paljon tunnetta. ♥︎

Hetken Lancesta tuntuu, että he nauravat hänelle. Sitten hän huomaa, että hänellekin on katettu kulho, jonka vieressä on hänen lempijuomalasinsa appelsiinimehulla täytettynä. Hän alkaa pörröttää hiuksiaan kuiviksi pyyhkeellä ja ajattelee olevansa typerä.

;______; Voi Lance! Shiro ja Keith on kyllä niin yhteen kasvaneita, että vähemmästäkin tulee ulkopuolinen olo.

Keith on Lancelle kaikki, ja Shiro on Lancelle kaikki, eikä Lance pysty päättämään, haluaako hän kumpaakaan.

Ah ja voi! Ehdottomasti lemppari virke tässä tekstissä. Tämä oli hieno. Tämä oli täydellinen.

Tämä kommentti on tyhmä ja puhuin liian paljon asian vierestä ja liian vähän itse fikistä, mutta iso, iso kiitos tästä ja anteeksi vielä kerran. Ihana sinä!

Heh, tämäpä oli veikeä
Joskus on kiva lukea ihan vaan puhdasta dialogia ilman sen kummempia kuvailuja. Shippi itse asiassa houkutteli minut tämän pariin (ja stalkkerinappi😂). +Seamusista on aina kiva lukea, hänestä ei hirveästi tarjontaa ole.
Hahmot tuntuivat omilta itseiltään, lopetus oli lempparini tässä, hyvin aikaansa kuvaava teksti

~Violet

En voinut vastustaa tätä tekstiä koska Eowyn/Faramir on <3 Ehdottomasti lempishippini LotRissa ja nyt kun leffojenkin katsomisesta on niin vähän aikaa että hahmot ovat tuoreena mielessä, olin enemmän kuin iloinen että tätä shippiä löytyy myös finistä!

Kuten Thelina tuossa jo totesi, tässä on erittäin hyvin fandomiin sopivaa, kaunista kieltä. Pidin erityisesti tästä virkkeestä: Elämä oli vielä oleva hänelle. Se yhdistyi kauniisti lopun viimeiseeen virkkeeseen Éowyn kuunteli ja heräsi eloon..

Hahmot olivat tässä hyvin toimivia, pidin siitä, että kaikesta siitä huolimatta mitä Faramir oli joutunut kokemaan, hänessä oli vielä toiveikkuutta eikä veljen kuolema, isän hulluus ja sota kyenneet murtamaan häntä. Eowyn taas vaikutti elokuvissa alkuun hiukan naiivilta, vaikkakin määrätietoiselta, ja hänen sotien murheen raskauttama mielensä toimi hyvänä vastapainona Faramirille. Nämä kaksi täydentävät toisiaan upeasti ja olet onnistunut tavoittamaan tässä ficissä sitä samaa viehätystä, mikä elokuvissakin näkyy hyvin vähäisellä screen timellä. Kiitos tästä kauniista ficistä!