Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Saivartelija / Vs: Jääkiekko #3
« Uusin viesti kirjoittanut Ygritte 18.05.2024 21:18:00 »
Mehhhh, johan oli peli Kanadaa vastaan:( Ensimmäiset 5 min näytti niiiiin hyvältä, mutta harmi, kun nämä pelit kestävät sen 60 minuuttia. En tiedä onko tässä tottunut liian hyvään vai mikä on, mutta Leijonien peli on näyttänyt tosi ailahtelevalta? Jotain siitä puuttuu edellisiin vuosiin verrattuna. Säterikään ei pelannut tänään omalla tasollaan.

Puljulle sentään tuli onnistumisia, mikä on aina ihanaa:3

Bedard näyttäytyi yllättävän "kesynä" siihen verrattuna miten paljon olen hänen pelistään lukenut ja kuullut. Tottakai uudet miehet kentällisissä plus isompi kaukalo vaikuttaa varmasti, mutta en tiedä, ehkä odotin jotain häikäisevää kikkailua ja pelin pyörittämistä?:D
2
Godrickin notko / Vs: Huispauksen maailmanmestaruuskisat 1966 (S, 3/3)
« Uusin viesti kirjoittanut Tyynis 18.05.2024 19:13:34 »
Ensi fiilis tästä oli vaikea, mutta Rhean paluu selostuskoppiin sai minut todella hyvälle mielelle, kiitos tästä.
Korjaan vielä, että HAIKEA ei vaikea. Sen saa kun kännyllä kommentoi.  :-[
3
Godrickin notko / Vs: Aamukahvisade | Harry/Draco, S
« Uusin viesti kirjoittanut mursuhilleri 18.05.2024 17:09:33 »
Yhyy. Eksyin tänne kun Kommenttiketjussa oli sanana sade ja mikäs olisikaan sen parempaa kuin kahvisade parituksella H/D. En taas huomannut katsoa millä osastolla tämä ficci oli.. Olin ihan sellaisessa hattarakuplassa lukemassa ihanaa fluffia, mutta sitten kaikki romahti :-[

Alku oli niin ihanaa höttöä, kun Harry ja Draco heräävät yhdessä pienessä yksiössä ja Draco pyytää Harrya jäämään vielä hetkeksi <3 Toki mietin jo alussa, että jokin tässä on pielessä, kun Draco säikähtää ja räjäyttää kahvinkeittimen. Mutta että kaikki on ihan NÄIN pielessä, se tuli kyllä yllätyksenä.

Tässä tulikin sitten ihan hurja tunnelmanmuutos! Olisin voinut elää sen kanssa, että Dracolla ja Harrylla on salasuhde kumppaniensa selkien takana, mutta nytkö kaikki päättyi näin vaan tähän.

Lainaus
Harry kaivaa työavaimet taskustaan, irroittaa yhden yksinkertaisen avaimen ja laskee sen vasta korjatun kahvinkeittimen viereen.
Tähänkö se kaikki loppui! Eiii. Sattuu sieluun.

Oikeesti ihan parasta, että oot näin pieneen sanamäärään saanut mahtumaan ihan hirveän paljon tunteita ja juonenkäänteitä. On ihanaa lukea tunteita herättäviä tekstejä, jotka oikein rusentaa sisuskaluja ;D Yhyy, sanon minä. Ja kiitos. Tää sydäntäsärkevää luettavaa.
4
Godrickin notko / Vs: Majakka • K11 • Neville/Remus • raapalesarja 24/50
« Uusin viesti kirjoittanut Vilna 18.05.2024 14:15:47 »
A/N: Tästä alkaa Remuksen osa tarinaa, jee! :-) Olen muuten kirjoittanut tätä nyt 40 osaa eli vielä kymmenen osaa jäljellä niin tämä tarina on valmis!


Remus

25.

Remus ei tiedä mitä sanoa.

Hänen mielensä on pelkkä tyhjiö, kun Neville kävelee pitkin laituria kohti häntä, Cassandra-kissa viipottaen tämän kannoilla. Hetken ajan he tuijottavat toisiaan, tai aika pitkänkin hetken, ennen kuin Neville vetää Remuksen hellään halaukseen. Remuksen sormet takertuvat Nevillen anorakin huppuun ja Nevillen yllättävän vahvat käsivarret sulkeutuvat hänen ympärilleen. He hengittävät sisäänsä toistensa tuoksua. Jostain syystä Remusta alkaa melkein itkettämään.

He eivät ole nähneet toisiaan neljään vuoteen, ei sen yhden yhteisen jouluyön jälkeen, joka merkitsi Remukselle enemmän kuin hän ikinä uskaltaisi myöntää. Remuksen sanat puuroutuvat toisiinsa hänen kurkussaan ja ainut asia, jonka hän saa ulos suustaan on:

“Neville.”



26.

Majakka on isompi kuin Remus uskalsi edes ajatella. Se on valkoinen ruosteenpunaisella raidoilla, ja jostain syystä Remus odotti jotain muuta. Hän ei tiedä mitä. Neville on ripustanut jouluvalot ylätasanteen kaiteelle, ja ne vilkkuvat iloisesti hämärässä, kun Remus ja Neville kävelevät yli kaksisataa porrasta ylös nähdäkseen maisemat.

Meri on musta ja syvä, ja aallokko turhan eläväinen Remuksen makuun. Tuuleekin ihan tajuttomasti, ja Remuksella on vilu. Hän värisee ja kietoutuu paremmin ohueen kaapuunsa, mutta onneksi Neville ei tunnu huomaavan, tämä juttelee iloisesti kuluneista viikoistaan, ja Remus tekee parhaansa tallentaakseen jokaisen yksityiskohdan muistiin.

On jo myöhä, kun he kapuavat kierreportaat takaisin alas.



27.

“Onko täällä paljon rottia?” Remus kysyy seuraavana aamuna ja hörppää lohkeilleesta kupistaan teetä. “Ovatko ne olleet kovasti vaivaksi?”

Hän silmäilee ympärilleen, mutta alakerta on puhdas ja vailla rotan papanoita. Neville pudistaa kiireesti päätään. “En ole nähnyt kuin muutaman”, hän sanoo ja puree kipeännäköisesti alahuultaan.

Remus nyökkää hymyillen.

Jostain syystä hän odotti Nevillen olevan allapäin Remuksen vierailusta. Hän ei osaa sanoa miksi. Asiat silloin melkein neljä vuotta sitten jäivät vähän kesken, mutta he olivat silti ystäviä. Tai niin Remus ainakin ajatteli silloin, kun kirjoitti Nevillelle sen kirjeen tästä majakasta.

Hän on iloinen, että Neville päätti ottaa riskin ja teki majakan omakseen.
5
Godrickin notko / Vs: Huispauksen maailmanmestaruuskisat 1966 (S, 3/3)
« Uusin viesti kirjoittanut Rowena 18.05.2024 12:13:10 »
Tyynis, kiitos kommentista :)!

Kiva, ettei ollut pettymys, kun huispaus olikin lopulta sivuosassa tässä tarinassa. Ja hauska kuulla, että loppu ilahdutti. Mäkin aattelin kirjoittaessani, että tällainen lopetus on toimivampi kuin se, että Rhean ja Abraxasin välillä tapahtuisi jotain muutakin kuin sen tiedostaminen, ettei mikään lopulta ole muuttunut.

(Mua ilahduttaa btw aina yhtä paljon huomata, että Finissä on yhä meitä ikuisuus sitten rekanneita <3.)
6
Pimeyden voimat / Vs: Kaipuun sininen kukka |S| angst, Sirius/Remus
« Uusin viesti kirjoittanut Vilna 18.05.2024 08:36:54 »
Heippa! Kommenttiketju-haasteessa oli sanana kukka ja minä nyt valitsin tämän tekstin uhrikseni, koska en muistaakseni ole lukenut sinulta paljon mitään -- tai ainakaan pitkään aikaan! Ja tietysi Sirius/Remus on erinomainen paritus myös ja olet kyllä oikeassa siinä, että tähän paritukseen sopii angsti hyvin.

Olipas tämä surullinen, voi Remus raukkaa. :'( Tuli paha mieli hänen puolestaan. Feeniksin Killan jälkeisestä ajasta onkin kiva ammentaa synkkiä fikkejä! Tuo alun penkkivertaus oli hieno, tykkäsin siitä kovasti. Minuakin jäi mietityttämään tuo sininen kukka ja mitä muistoja se toi Remuksen mieleen, mutta ehkä sen kuuluikin jäädä arvoitukseksi. Mietin myös, että oliko Siriuksen ja Remuksen suhde salaisuus, kun kukaan ei ajatellut poloista Remusta Siriuksen kuoleman jälkeen.

Lainaus
Nuku hyvin, Sirius.
Voi mikä lopetus! Minä olen aina pitänyt tätä sanontaa jotenkin karulla tavalla nättinä niin tämä oli kyllä hyvä lopetus tälle tekstille. ♥︎

Pidin tästä ja oli kiva valita vähän vanhempaa tuotantoa. Kiitos!
7
Tää on oikeasti hauska, en saisi myöntää mut vanhat perseet ja panos oli semmonen, et hymyilin. Tää on yllättävän hyvää sinätuubapaskaa, mut hei, sehän tarkoittaa et tää onnistu!

Update: Alkuperäisteoksessa Kani tosiaan toteaa et tänään on torstai! Lisäksi Pöllön kokkishow löytyy myös, täähän on loistava ficci!
8
Musta tää ficci loppuu tosi hauskalla tavalla. Maailma ei tosiaan kaadu yhteen ketsuppiin. Erityisesti pidin japanilaisen ruokakulttuurin maininnasta, kivan semmonen spesifi maininta. Pidän naljailussa erityisesti huumorista, tää toimii tosi hyvin raapalemitassa, joten siksi mä tän valitsinkin. Sitä paitsi tällee yöllä kommentoidessa, kaikki tommonen suolapippurimausteinen toimii tosi hyvin, niihin tulee suorastaan himo.
Vaikka japani onkin sarjan kotimaa, en pitänyt tekstiä erityisen japanilaisena. Tässä oli jotain hyvin tuttua, paistettu kananmuna mausteilla maistuisi minullekin!
9
Pergamentinpala / Suuri peto nimeltä Hermanni • K11 • Eemeli/Severi • 3,5-raapale
« Uusin viesti kirjoittanut Vilna 17.05.2024 15:48:11 »
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11 (muutaman sanan takia)

Paritus - Eemeli/Severi
Tyylilaji - slice of life
Sanamäärä - 350

Tiivistelmä - “Hermanni on mun kissa”, Severi sanoo ja mutristaa mulle suutaan. “Sen pitäisi automaattisesti tykätä musta enemmän.”

Kirjoittajalta: Kiitokset FractaAnimalle inspiraatiokuvasta ja otsikosta. ♥ Eemeli ja Severi on tutut täältä (K11).

Spurttiraapale VI


Suuri peto nimeltä Hermanni

“Musta tuo”, Severi mököttää toisella puolella sohvaa ja osoittaa mua pitkällä etusormellaan, “on helvetin epäreilua.”

Mä katson sitä kulmat koholla ja tungen samalla kourallisen sipsejä suuhuni. Telkkarissa Sidney Prescott on panemassa Billy Loomisin kanssa. Mäkin voisin ehkä panna Billy Loomisia. Jos se ei siis olisi murhaaja.

“Ai mikä?” mä kysyn ja hiljennän vähän telkkarin volyymia, ennen kuin otan muutaman huikan persikanmakuista limsaani. Se oli joku uutuus lähimarketissa ja pakko sitä oli ostaa ja maistaa. Ihan hyvää se on, mutta en ostaisi uusiksi. Pieni pullo maksoi 3,5 euroa! Elämä on kyllä yhtä riistoa.

“Hermanni on mun kissa”, Severi sanoo ja mutristaa mulle suutaan. “Sen pitäisi automaattisesti tykätä musta enemmän.”

Katsahdan Hermannia, jonka oranssi pieni pää pilkistää mun mustan hupparin etutaskusta. Se on vielä niin pieni, 15 viikkoinen, että mahtuu nukkumaan siellä helposti ja tykkää ottaa päikkärit muutenkin mun lähellä jostain syystä.

Severi ja mä ollaan kämppiksiä, mutta kissan otto oli pelkästään sen idea. Mä olen aina tykännyt enemmän koirista, mutta Hermanni on kyllä aika veikeä tapaus. Se on suloinen kuin mikä ja tosi nopeasti kietoi meidät molemmat sen pikkurillin ympärille. Jostain syystä se on tykästynyt muhun aika tavalla, ja Severi on ihan hitsin suolainen siitä.

Mä pyöräytän silmiäni Severille. “Kyllä se sustakin tykkää”, mä vastaan ja silitän Hermannin pikku päätä peukalollani. Severi tuhahtaa kovaan ääneen, mutta olen varma että se hymyilee, vaikka en katsokaan sitä juuri nyt.

Severi hymyilee paljon, ja mä tykkään sen hymystä. Sillä on kivat hymykuopat ja mä haluaisin vähän työntää peukaloni sinne ja pussata sen suuta. Mutta en mä oikein jotenkin uskalla.

Me käännyn katsomaan Severiä, ja se todellakin hymyilee mulle ja mun sydän alkaa hakata tuhatta ja sataa, tuntuu kuin olisin saamassa jotain kohtausta. Sitten Hermanni haukottelee makeasti mun hupparin taskussa ja avaa silmänsä. Se alkaa kehrätä, kun Severi tulee ihan mun lähelle ja silittää sitä leuan alta.

Mä pidätän hengitystäni. Severi tuoksuu hyvältä: deodorantilta ja pojalta. Musta tuntuu, että mä saatan kuolla tähän paikkaan, kun se nojautuu vieläkin lähemmäs ja lepertelee Hermannille kimeällä äänellä.

Lopulta Severi nostaa Hermannin syliinsä ja pussaa sen päälakea, ja mä käännyn katsomaan takaisin leffaa sydän kurkussa.
10
Oho! Olipas tämä jännittävä ja mysteerinen tälleen puoli neljältä aamulla. 🫣 Mielenkiintoinen pätkä, tästä lukisi mieluusti lisääkin, koska tämä jäi kivasti kutkuttelemaan mielen perukoille. 👀 Aivot on taikinaa, mutta tämä oli oikein makoisa pikku aamupala, kiitos! 🩷
Sivuja: [1] 2 3 ... 10