Kommenttikampanjasta päivää! Tämä olikin mielenkiintoinen fikki, sillä alkutietojen perusteella ehdin jo ajatella vaikka ja mitä, myös ihmetellä melko alhaisen tuntuista ikärajaa. Mutta ei tämä sitten ollutkaan niin paha, mitä varoitusten perusteella olisi voinut kuvitella! Onneksi elämme tässä taikamaailmassa, eikä mikään ole välttämättä niin lopullista ja peruuttamatonta, ei edes ärsyttävän oppilaan hirttäminen keskelle luokkahuoneen kattoa.

Minä olen suuri angstin ystävä, enkä kovin vähällä säikähdä väkivaltaakaan, joten tämä oli oikein mukavaa luettavaa. Voin jotenkin sieluni silmin nähdä (ja kuulla) Minervan täysin asiallisesti, mutta hyvin virallisesti, keskustelevan Alekton kanssa siitä, onko oppilaiden hirttäminen kesken oppitunnin hyvä keino hankkia kunnioitusta heidän silmissään vai ei. Alkaa vanha kunnon Severus Kalkaroskin vaikuttaa hyvin lepsulta opettajalta tähän verrattuna:'D

Ja kukapa sitä tykkäisi jälkipyykistä ja paperitöistä. Tosi mielenkiintoisella tavalla toit tähän sitä, miten Alekto itse sekä Minerva suhtautuvat tällaiseen, hieman ehkä yliampuvaan tapaan pistää luokallinen oppilaita järjestykseen. Ehkä katin neuvoissa saattaisi olla jotain tolkkua, ainakin Alekton kannattaisi antaa niille mahdollisuus, jos jälkipyykin siivoaminen kerta toisensa jälkeen ei innosta.

Kiitos mielenkiintoisesta fikistä:)

Kiitti kommentista, Minerva sopii yllättävän hyvin neuvomaan Alektoa, koska onhan tuo kirjassakin sanonut Amikukselle melko suorat sanat mitä tulee opiskelijoiden uhraamiseen Pimeyden Lordille ku itse ollaan menty kusemaan asioita. Sitä paitsi pidän tuosta, et kun Minerva on aikaisemmin ollut Alekton asemassa (hänhän oli Dumbledoren aikana vararehtori ja opettanu koulussa ties kuinka pitkään) ni se on nähny vaikka ja mitä opiskelijoiden perseilyä, eihän tuo neuvominen ole hänelle temppu eikä mitään niin kauan kun se estää Alektoa tappamasta ketään.

Vaikka se kuulostaakin hassulta, nää kaks hahmoahan joutuu vetämään yhtä ja samaa köyttä mitä tulee lukuvuodesta selviämiseen. Kaiken lisäksi mehän tiedämme varsin hyvin miten Minerva selvisi Pimennon kanssa, tuskinpa nääkään kaks on sen kamalampia (vaikka kirjoissa joku saattoi mainitakki et Pimento oli melko kesy tapaus Carroweihin verrattuna), varsinkin ku Minerva todennäköisesti on sen verran fiksu et lähtee mielummin pelaa korttinsa sillä tavalla jolla esim nykyään varhaiskasvatuksessa hoidetaan uhkaavia tilanteita eli älä yllytä, älä käännä selkää ja älä kyseenalaista esim toisen harhoja vaan pyri tiedonhankintaan ja siihen et toinen luopuisi mahdollisista väkivaltaisista aikeistaan. Viranomaistyössä tätä näkee tosi paljon eli pyritään ratkoo ne tilanteet ennen väkivaltaa, silloin kun kukaan ei ole tehnyt mitään pysyvää ja peruuttamatonta.

Sitä paitsi, Amikushan oli tietääkseni kirjoissa kuvattu Carrowin sisaruksista typerämmäksi, tai vaan ylimielisemmäksi, älä multa kysy et mikä ihme se ajatuksenjuoksu on ollu ku keksitään et voisin sylkeä opettajakollegaa naamaan.

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta miisuli!^^

En yleensä lue Severus/Hermionea (en tiedä miksi, ei minulla mitään paritusta vastaan ole), mutta jotenkin tämä hyppäsi esiin sinun listauksestasi. On muuten juuri tästä syystä aina hauskaa käydä läpi toisten listauksia, kun sieltä saattaa valikoitua luettavaksi sellaisia fikkejä, joihin ei muuten ehkä törmäisi

Komppaan aiempia kommentoijia siinä, että tämä oli tosi söpö ja suloinen. Alussa minäkin ihmettelin, että missähän paikassa Hermione ja Severus ovat, kun Severus kokee "velvollisuudeksi" pyytää Hermionea tanssimaan. Jotenkin kuvittelin kai, että kyseessä on Tylypahkan tanssiaiset tai jotain Siksi loppua kohden tulikin yllättäen, ja nyt puhun positiivisesta yllätyksestä, se, että Severus ja Hermione ovatkin tässä jo yhdessä!:3

Tykkäsin erityisesti tästä lopusta

”Pitäisivät minua kelvottomana jos en tanssittaisi sinua kertaakaan, kun olemme tänne kehnoihin juhliin vaivautuneet tulemaan.” Hermionen oli pakko päästää hyväntahtoinen nauru huuliltaan.

”Severus Kalkaros, sinä senkin lurjus.”

<3
Minusta on ihanaa, että Severus saa olla oma itsensä Hermionen kanssa ja Hermione ymmärtää täysin. Hermione on suorastaan häkeltynyt, että Severus ylipäätään pyytää häntä tanssimaan ja Severuskin pystyy tunnustamaan todellisen syyn noin vain. Ehdottomasti hyvän parisuhteen merkki

Kiitos kaikille kommenteista! Arvostan niin paljon, että tämän taiteenlajin arvostajia löytyy Finistäkin. xD

JuusoLeevi: En ollut pitkään aikaan katsonut tätä alkuperäisteosta ennen tämän tekstin miettimistä, mutta silti yllätti, miten paljon yksityikohtia on jäänyt mieleen. On tämä kyllä niitä ikonisimpia tekeleitä!

carrowfan: Kiitos! Pitihän sitä kalenteripäivä lisätä ficciin mukaan, etenkin kun säännöllisesti kyseistä repliikkiä siteerataan parin kaverin kanssa.

Larjus: Ihanaa, että autenttisuutta löytyi. xD Totesin, että repliikkejä oli jostain syystä hankala keksiä ainakin Kanille, mikä lieneekin syy sille, ettei hänestä saa juuri mitään järkevää irti. Stressaa raukka kiitospäivää niin saakelisti. Minäkin muuten muistan, että meillä oli sama kasetti, josta löytyi tuo itse jakso... Mikähän lie se vain oli... Joskus pitäisi tiirata vanhaa Nalle Puhia uudelleen!

Myyrän suhtautuminen tilanteeseen oli kyllä ihailtavan chilli - ja samaan aikaan täysin käsittämätön, mikä toisaalta juuri lisäsikin koko jutun koomisuutta!

Eipä sitä joutanut liikaa jäädä ihmettelemään, kun oli kokkailtavaa tehtävänä. xD

Kiitus vielä! <3

- Mai

Kuten Linnellä, minullakin juuri nimi houkutteli lukemaan tämän! Plus tietenkin se, että halusin päästä katsomaan, millaisesta olennosta nyt kirjoitit! Potergeist tai räyhähenki oli tietenkin Pottereista tuttu, mutta möykkääjäkummitus Möykkö oli kyllä paljon hauskempi! Ja piimän ystävänä tietenkin arvostan, että tyyppi rahoittuu juuri piimän avulla oli hauskaa, että Wolt-kuski raahasi piimää hiki hatussa yläkertaan ja sitten vielä päätyikin jäämään paikanpäälle möykkääjäkummitusta katselemaan.

Tämä oli oikein hymyilyttävää luettavaa: Möykön kepposet olivat hauskasti kuvailtuja ja on myös hupaisaa ajatella, miten päähenkilö on onnistunut pääsemään selville siitä, miten möykkääjäkummituksen kanssa voi elää sopuisasti. Mikä ihana mielikuva, että he katselevat rauhaisasti historiallisia draamoja sohvalla! Ja kummituksen avulla Tuulia sai vielä uuden ystävänkin. Oli söpöä, että Rudta kaivoi taskustaan oman teepussin ja uitti keksiä kupissa<3

Kiitos tästä, oli hauska lukea<3