Valot, VALMIS! K-11, Draco/Astoria, (Daphne/Harry), Romance, Drama

[Kuurankukka]

Yritin jo muutama päivä sitten keksiä jotain, kokeillaan nyt sitten uudestaan

Tavallaan kaikki oli aika ennalta-arvattavaa. Kosinta, samaan asuntoon muuttaminen, häät, lapsi. Ehkä hieman kliseistä, mutta mitä siitä. Valtaosa ficeistä kuitenkin päättyy onnellisesti, kuten tämäkin. Mitä muuta oikeastaan voikaan odottaa? Ja sitä paitsi, onnelliset loput ovat aina ihania
Epilogissa oli jotenkin mukavan haikea tunnelma, mutta hauskojakin kohtia löytyi, kuten se nimi juttu esimerkiksi. Ja se loppui myös jotenkin ihanasti, vähän kuin osoittaakseen että kaikki on oikeasti hyvin. Oikeastaan kohtaan kyllä osasit lopettaa. Olisi kiva lukea, jos kertoisit myöhemmin jotain heidän lapsesta/lapsista. Pidin myös niistä pienistä vihjeistä, joita olit viljellyt, tai vihjeiltä ne ainakin tuntuivat. Hahmot olivat IC, mukava juttu myös että Harry ja Draco tulivat hieman paremmin toimeen.

Viimeinen luku, noh.. Tottakai se oli hyvä, ja Charlotten jäähyväiskirje oli kerrassaan ihana. Samoin Dumbledoren rakkausteoria sopi ihan hyvin syyksi, Kalkaros oli juuri oma itsensä epäillessään sitä kaikkea jne. Mutta kuitenkin, minua jäi hivenen painamaan edelleen se Charlotten itsemurha. Siis että miten hän sen teki?
Ja miksei kukaan muu, kuin ihan sisäpiirin ihmiset huomanneet sitä? Tai siis, olisihan joidenkin muiden pitäny edes vähän ihmetellä. Mutta toisaalta, se on kuitenkin lukijan itsensä päätettävissä. Se seikka, että Charlotte olikin rakastanut Dracoa, yllätti. Se ei kuitenkaan tunnu liian yliammutulta, vaan ihan sopivalta.

En oikein keksi muuta sanottavaa. Olen tykännyt jokaisesta luvusta, tätä oli mukava seurata
Tästä viimeisestä luvusta ja epilogista en muistaakseni löytänyt virheitä.

Kiitos paljon

[Lozku]

Menin täysin sanattomaksi. Sait minut itkemään, juuri silloin kun ihastukseni ja tämän kaveri päättivät tehdä visiitin meille noin 5 minuuttia ennen saapumistaan. Loistavaa todella, no kuitenkin... Ihanaa. Olenkin aina halunnut tietää kuka ja millainen ihminen tuo Astoria oikein on. Sairaus oli hienosti keksitty, omalla tavallaan todella mahdollinen velho maailmassa ja toi erilaisen, omalla tavallaan todellisen käsityksen masennuksesta ja paineista joita vanhemmat onnistuvat (joskus vahingossakin) tuottamaan.

Tämä ficci oli kuitenkin kaunis muistutus siitä, että Luihuisessa on varmasti ollut monia viisaita naisia (eikä vain Pansyn kaltaisia apinoita, tai ehkä mopseja paremminkin). Ja myös sen, että myös luihuisilla on tunteet, vaikkeivät he niitä aina osaa näyttääkään. Myös Malfoyilla.

Ja lopuksi, kiitos mahtavasta lukukokemuksesta. Parempaa kommenttia en saa aikaiseksi, tämäkin on jo yllättävän hyvä. Annoit minulle mittimisen aihetta.

[Belsissa]

A/N: Jos joku haluaa tietää Charlotten kohtalosta enemmän, sitä löytyy tuosta vastauksesta, jonka olen kirjoittanut Kuurankukalle! 

Nabi.: Kiitos paljon kommenteistasi, joita olet ahkerasti lähetellyt. Mukavaa, että olet pitänyt tuotoksestani. 

recidivist: Tuo paritus on epäilyttänyt monia ja ymmärrän sen täysin, sillä Astoria ei ole kovin tuttu hahmo. Hienoa kuitenkin, että päädyit lukemaan tätä ja pitänyt!
Niin ja tosiaan, tämä ficci opetti minulle paljon ja kehitti minua kovin kirjoittajana. Kiitos kommentistasi! 

Tessuu: Kiitos paljon, että olet jaksanut lukea tämän ficin, kommentoinut siihen usein ja pitänyt tästä. 

justnu: Joo, kyllähän minä tähän epilogin sitten väsäsin, sillä en ollut valmis jättämään ficciä aivan vielä 
Joo, tuo Lucius-tapaus oli kyllä omastanikin mielestä sangen huvittava.  Kiitos oikein paljon kommentoinnistasi!

Eara: Niin, kamalahan se Charlotten itsemurha oli, mutta oli minun pakko lisätä tähän sellaisiakin elementtejä, ettei ficistä tulisi aivan liian onnellinen. Astoria ei tosiaan huomannut tämän tunteita Dracoa kohtaan ja toisaalta ihan hyvä niin. Nyt tyttö on ainakin onnellinen Dracon kanssa. Kiitos paljon kommentoinnistasi ja mukavaa, että pidit!

redapple: Voi kiitos oikein paljon kehuistasi, kirjoittaja on otettu.  toivottavasti sinulle nyt jäi hyvä kuva tästä parituksesta.

Kuurankukka: Tosiaan, ficci oli aika kliseinen, huomasin sen itsekin ja nyt hieman kaduttaa. Ei se kuitenkaan loppuen lopuksi maailmaani kaada, kunhan en jää historiaan eniten kliseitä käyttävänä kirjoittajana. 

Tuosta lopusta, minä tosiaan yhdessä vaiheessa harkitsin Astorian surmaamista, mutta sitten tämä olisi jäänyt jotenkin uupumaan, kuten olen jo aikaisemminkin maininnut. Tykkään enemmän tästä lopusta. 

Epilogin haikeus johtuu varmaankin omasta haikeudesta sitä kirjoittaessa, sillä en ollut uskoa, että se todellakin nyt olisi siinä. Vieläkin on vaikeaa uskoa, että tämä on valmis.

Kirjoitan varmasti vielä lisää Astoria/Draco ficcejä, myös sellaisia, missä heidän lapsensa ovat suuressa osassa, elleivät jopa keskeisimmät henkilöt. En tiedä vielä kuitenkaan milloin, mutta tulossa niitä on 

Tuosta Charlottesta minun olisi varmaankin pitänyt kertoa enemmän. Uskoakseni kysymyksiä heräsi, sillä aikaa kun Astoria oli sairaalassa. Muillekin selitettiin sama versio, kuin Astoriallekin aluksi, eli että tämä on lähtenyt matkoille. Lopulta totuus tietenkin paljastui muillekin. Itse olen kuvitellut tuon Charlotten kuolintavan hukuttautumiseksi. En tiedä mistä se johtuu, mutta mielestäni rauhallinen astelu järveen auringonlaskun aikaan on jotenkin enemmän hänen tyyppistään, kuin esimerkiksi hirttäytyminen.

Kiitos oikein paljon kommentistasi!  Ihanaa, että olet pitänyt!

Lozku: Uskomatonta, että olen saanut ihmisiä itkemään tällä. Tosin olen pahoillani, sain sinut itkemään tuossa tilanteessa. 
Minuakin kiinnostaa Astoria ja loin hänestä jonkinlaisen kuvan mieleeni ja se kehittyi vielä lisää tämän ficin myötä.
Olen itse oikein ylpeä tuosta sairaudesta, sen luonti sujui yli odotusten. Mielestäni olen onnistunut siinä kaikista parhaiten koko ficissä ja on mukavaa, että myös sinä olet ollut tyytyväinen siihen.

Minua ärsyttää suuresti tuo mainitsemasi seikka, että monet olettavat kaikkien luihuistyttöjen/naisten olevan samanlaisia, kuin Pansy, tosin hänestäkin fanit ovat muovanneet erilaisia versioita, mutta minusta hänessä on aina ollut jotain ärsyttävää. Rupesi vähän naurattamaan tuo mainitsemasi mopsijuttu 

Kommenttisi oli oikein mukavaa luettavaa, kiitos siitä oikein paljon!

 

[eFFy]

IHANA<3
Tuo loppu oli täydellinen(:

[jjanitää^^]

ihana loppu!!!! häihin on hyvä lopettaa(ennen kuin jotakin kamalaa taas sattuu)
toi lucius-kohta oli kyllä hauska...   en keksi mitään sanottavaa toi oli niin mykistävä tuo tarina....!

[Viisisataakaksi]

Uskomattoman ihana ficci! Sait minut kyynelehtimään aika reilusti. Oli pakko nojautua reilusti taaksepäin, ettei näppäimistö kastunut. Ja tuo loppu oli aivan ihana.
Taustamusiikit kruunasivat kaiken.

Nuo valot olivat lukijallekin (, ainakin minulle,) todella ahdistavia. Ne vain tuntuivat kovin tutuilta.

Minua häiritsi se, kuinka Drecosta käytettiin nimitystä blondi pariin otteeseen. Se jotenkin tuntui irralliselta ja tähän ficciin kuulumattomalta ja se vähän kuin 'pilasi tunnelman' tai jotakin.

Oli oikein söpöä, että Daphne rakastui Harryyn.
Ja Astorian suhtautuminen Scorpius-nimeen kirvoitti naurut. :>

[Belsissa]

Kiitos kaikille kommenteista!

eFFy: Mukavaa, että olet pitänyt. Olen kiitollinen, että olet jaksanut kommentoida noin ahkerasti.  

jjanitää^^^: Häät oli tosiaan hyvä kohta lopettaa, tosin musta tuntuu, että ihan noin kamalia tapahtumia, mitä Astoria ja Draco joutui sairauden suhteen kestämään, ei enää tule eteen. Toivottavasti ainakaan.   Lucius-kohdalle nauroin itsekin.   Kiitos ahkerasta kommentoinnistasi!

Viisisataakaksi: Ihanaa kuulla, että olet pitänyt tästä ja olen aivan otettu, kerran olen saanut sinut jopa kyynelehtimään.
Valot ovat todella ahdistava ilmiö ja jokaiselle varmasti jollain etäisellä tavalla tutut.
Harmi, että lukemistasi on häirinnyt tuo sana "blondi". Jälkeenpäin kun ajattelen, niin ei se kyllä välttämättä minhinkään vakavimpaan tai romanttisimpaan kohtaukseen sovi, että olet aivan oikeassa.
Daphne ja Harry vain jotenkin tuntuivat luonnolliselta parilta, sillä en halunnut tytölle enää sellaista miestä, kun ficcini Theodore, sitten kun olin kirjoittanut hänestä enemmän, kerkesin kiintyä Daphneen. Hauskaa, että olit pitänyt tuosta nimijupakasta!  Kiitos oikein paljon kommetistasi!

[Glorisablet]

Valoilla oli pituutta (suunnilleen 150 sivua tai ainakin lähemmäs), mutta teksti oli sen verran mukaansa tempaavaa, että sain ficin luettua jossain kolmessa tunnissa. Aikaisemmin en ollut lukenut Astoria Greengrassista muuta kuin joitain lyhyitä one-shotteja, joten Valot toi vaihtelua. Ficci oli pääasiassa vaaleanpunaisinta ja pehmoisinta fluffya, vaikka Astorialla olikin sairas hankaloittamassa elämää. Mystinen sairaus ja nuori neitonen ovat romanttisen kliseyden yhdistelmä number one - varsinkin kun reseptinä on kaiken parantava teinirakkaus. Tuosta yhdistelmästä ja parannuskeinosta tulee jossain määrin mieleen Harlekiinit tai joku vastaava hömppäsarja.

Astorian parhaan ystävän itsemurhaa edeltävässä käytöksessä ja alakuloisuudessa oli kunnon teiniangstia. Hän sekoitti mielestäni rakkauden ihastumiseen ja teki yksipuolisesta ihastuksestaan elämänsä tärkeimmän asia, mutta minusta hänellä ei ollut kyllin painavia syitä itsemurhaan. Niin sanonut teinirakkaudet ja -ihastukset ovat tiuhaan vaihtuvia ja ohimeneviä.

Pidin Valoistakin, vaikka se ei vedäkään vertoja Your starille ja Nemolle, sillä ne ovat kiistatta korkeatasoisempia. Siirappisuus ei ole niiden pääteema. Valot on ehdottomasti sellaista luettavaa, mitä luetaan romaanimittaisten HP-ficcihömpän nälkää.

Thanks.

[Belsissa]

Lavinia: Wow, olen vaikuttunut, että olet jaksanut kaivaa tämän ficin esiin pölyyntymästä.

Olen iloisesti yllättynyt siitä, että pidit tekstin kulusta, sillä itseäni suorastaan kirpaisee lukea tätä, mutta kaipa se johtuu siitä, että omia vanhoja tekstejään yleensäkin saattaa pikkaisen hävetä.
Tämä tosiaan oli aikamoista fluffyä, eikä mitenkään erityisen syvällistä tekstiä, niin ja kliseitä täynnä, mutta kaipa voin antaa sen itselleni anteeksi, sillä onhan kyseessä sentään yksi ensimmäisistä pitkistä ficeistäni.

Teiniangstiapa hyvinkin ja se oli tarkoituskin. Voin paljastaa, että hahmolla on esikuva oikeassa elämässä, juuri tuollainen erittäin herkästi haavoittuva ja huonon itsetunnon omaava tyttönen, joka masentuu helposti pienestäkin asiasta. En olisi itsekään Charlotten paikalla tehnyt itsemurhaa, mutta tämä oli hänen luoteensa puolesta oikeastaan ihan looginenkin ratkaisu.

Yhdyn loppukommenttiisi täysin, ja kiitän palautteesta!

[Cassie Cullen]

Hyvä fini mua kiinostaisi että saiko Harry ja Daphe lapsia. 

[Belsissa]

Kiitos kommentistasi Cassie Cullen! Uskon, että Harry ja Daphne lopulta saivat lapsen, ehkäpä tytön.

[shaya]

Löysin tämän ficin muistaakseni Lavinian linkittämänä jostakin topicista - en tosin muista enää mistä - ja oli pakko tulla lukemaan, sillä olen pitänyt hirveästi kaikista ficeistä, jotka olen sinulta lukenut. Lisäksi rakastuin heti tähän nimeen - niin tylsä ja tavallinen, mutta silti jotenkin niin omaperäinen ja kiehtova. Vaikeaa selittää, mutta se on täydellinen tähän ficciin(varsinkin näin jälkeenpäin ajatellen).

Sitten täytyy myöntää, että itkin silmät päästäni lukiessani lukuja 18 ja 19, varsinkin kun soitin koko ajan taustalla My Immortalia - se muuten sattuu muutenkin olemaan yksi lempikappaleitani, ihanan herkkä ja niin edelleen. Onnittelen sinua miten hyvin olet osannut kuvailla nuo tunteet, kerrassaan upeaa - minä en en nimittäin yleensä itke kun luen ficcejä. Niin on tapahtunut vain kerrain aiemmin, ja silloinkin vain pari yksinäistä kyyneltä. Tämä fic todella, todella kosketti minua. Rakastan lukea kaikkea riipaisevan surullista, sillä olen itse jokseenkin herkkä ja synkähkö ihminen, ja menettänyt paljon läheisiä. Ja tämä fic oli sellaista tekstiä parhaimmillaan! Itse asiassa - tämä taitaa olla paras koskaan lukemani fic, mistään genrestä.

Lempikohtiani olivat ne, joissa Astoria kertoi valoista, varsinkin lopussa. Jahtaavat valot... en edes keksi sanaa kuvaamaan, kuinka upeaa luettavaa se oli. Yleensä pelätään pimeää, mutta Astoria pelkäsi valoja. Erinomainen idea, pitää myöntää.

Valot muistuttivat pieniä aurinkoja.

Rakastuin <3

Tekisi niin mieli viljellä hymiöitä tähän, mutta eihän näin surullisen ficin jälkeen voi. Kiitos!

[Belsissa]

Shayl, olen _otettu_!

Tämän ficin suhteen täytyy myöntää, että häpesin tätä, koska ajattelin tämän olevan erittäin huonosti kirjoitettu. Itsekin pidän ideasta ja tunnekuvaus on aina ollut lähellä sydäntä, mutta muuten tämä ei ehkä ole parasta minua. Kommenttisi sai minut kuitenkin ihan totaalisen hiljaiseksi enkä oikein tiedä miten kiittää. Tiedän tuon tunteen mikä tulee, kun löytää oikein hyvän ja koskettavan ficin, enkä voi sanoa muuta kuin että olen älyttömän ylpeä itsestäni, kerran olet pitänyt noin paljon.

Kiittäen,

Belsissa

[Fairy tale]

Mitäs ihanaa oikein aarrearkun pohjalta löytyikään? Olen aivan myyty. Löysin tämän lomalukemiseksi ja muutama tunti tähän kuluikin tätä päivää. Olen oikein kiitollinen että tällainen on kirjoitettu. Pidän kovasti siitä, että pääsen sukeltamaan luihuisten maailmaan ja heidän oleskeluhuoneeseen ja siellä tapahtuviin asioihin. Olen aina pitänyt siitä ajatuksesta, että Draco ja Astoria ovat menneet rakkaudesta naimisiin, joten pidin tästä kovasti. En ole ehkä lopullisesti pohtinut Astorian luonnetta, mutta se että hän on luihuinen, kertoo jotain ja olet tässä kyllä hyvin löytänyt sellaisen luihuisen Astorian esille, joka ei ole niin vain höynäytettävissä.

Tässä tapahtui paljon ja oli käänteitä. Astoria lentämässä ja kisaamassa huispausjoukkueeseen pääsystä. Mukavaa luettavaa. Ja hienoa, että Astoria teräväkielisenä luihuisena uskaltaa antaa jollekin Jerryn tapaiselle sontiaiselle takaisin. Ja Dracosta löytyi sitä terävää Dracoa, mutta myös se pehmeämpi puoli, joka rakastuneessa Dracossa on ihan taatusti, kuten tässä. Oli oikeastaan hyvin kutkuttavaa, että Draco rakastui ensin, eikä Astoria lämmennyt heti koko asialle.

Ehkä ihan pikkasen häiritsi tuo Harryn mukanaolo niin tiiviisti näissä Astoriaa koskettavissa tapahtumissa, mutta se olkoon sivuseikka. Harryttomat ficit kun ovat tervetulleita. Muillekin sattuu ja tapahtuu Tylypahkassa ja onneksi tässä oli eri henkilöiden näkökulmia mitä aika usein on. Astoria on ainoa tyttö (nainen) jonka hyväksyn Dracolle ja siksi olen täällä sulanut nojatuolilleni monista suloisista kohdista. Tuossa lopussa mietin hymyillen, että Draco muuttaa siihen Astorian vaaleanpunaiseen taloon. Itse ole ajatellut mielessäni, että Astoria pitää enemmän lilan sävyisistä väreistä, eikä niinkään vaaleanpunaisesta, mutta ihana yksityiskohta tuo talo ja se värikin tässä.

Mitäs vielä?
Sait mun itkeä tirauttamaan tuossa Charlotten jäähyväiskirjeen kohdalla. Harva ficci onnistuu näin koskettamaan.
Kaikenkaikkiaan oli mukavaa lukea nimenomaan Astorian näkökulmasta. Ja hienoa, että hänellä on siskoonsa hyvät ja lämpimät välit. Daphne kuvataan usein hyvin jääkylmäksi ihmiseksi, mutta ei tässä. Kiitos että olet tämän aikoinaan kirjoittanut. Oli todella mukavaa pureutua valmiiseen jatkikseen ja uppoutua siihen ja elää taas hetki Tylypahkan tapahtumia.