A/N: Pahoittelen jälleen tälläistä hemmetin pientä pätkää mutta lohdutukseksi voin kertoa että laitan illalla vielä paljon tekstiä tähän lisää!
Luku 5
"Lilith, minä en suostu siihen - en ikinä"
Osa 1
Lilith & Blaise
”Miksi Dumbledore aina tekee noin? Minulla oli vielä paljon kysymyksiä jäljellä!” Lilith tuhahti kävellessään käytävällä harmistuneena, puristaen kädessään vanhaa valokuvaa.
Käytävillä oli hiljaista, kello oli tulossa yhdeksän illalla. ”Auts!” Blaise huudahti Lilithin törmättyä häneen ajatuksissaan.
”Ai, anteeksi Blaise en huomannut sinua..” Lilith sanoi kummastuneena tönäistyään entistä poikaystäväänsä, joka nosteli kirjojaan maasta.
”Ei se mitään..” Blaise mumisi ja käänsi katsee Lilithiin joka vaikutti surulliselta. ”Onko jokin huonosti?” Lilith pyöritteli hiuksiaan hermostuneesti sormissaan miettien kertoisiko Blaiselle vanhemmistaan.
”Lil?”
”Ai - anteeksi olin taas ajatuksissani.. Tuota minulla olisi sinulle asiaa, jos vain ehdit..”
Blaise katsoi mietteliäänä Lilithiä ”Hyvä on, mennään oleskeluhuoneeseen ja puhutaan?”
Lilith pyöritti päätään ”Ei.. Se on henkilökohtaista.. kun.. tuota.. Voisimmeko mennä vaikka sinun makuuhuoneeseesi?” Lilith änkytti hermostuneena ja Blaise katsoi häntä kulmat kurtussa ”Lil, mehän erosimme..” hän aloitti
”Ei! Ei mitään sellaista!” Lilith huudahti naurahtaen ja Blaisekin hymähti
”..Ai, no hyvä on sitten, ajattelin jo että.. olisit muuttanut mieltäsi..”
”Anteeksi Blaise, mutta tämä ei liity meihin..” Lilith sanoi ja he lähtivät kävelemään kohti Luihuisten makuuhuoneita.
Blaise sulki makuuhuoneen oven perässään ja kysyi ”No, mistä halusit puhua?”
Lilith asteli ympäri makuuhuonetta ja päätti istua sängylle. ”Tuota.. Sinähän tiedät että en ole aiemmin tiennyt oikeita vanhempiani..” Lilith aloitti
”Niin?”
”Sain juuri tietää heidän nimensä ja..”
Blaise istui Lilithin viereen ja halasi häntä ”Hienoa! Olet jo niin kauan halunnut tietää” hän sanoi hymyillen Lilithille. Lilith katsoi Blaisea silmiin ja tunsi pientä kaipuuta häntä kohtaan..
”Mutta..” ”Mutta mitä?”
”Isäni oli kuolonsyöjä” Lilith sanoi hiljaa ja Blaise käänsi katseensa Lilithistä poispäin.
”Hän oli Regulus Musta – en tiedä hänestä paljon enempää mutta..”
”Regulus?” Blaise toisti. ”Niin, tiedätkö hänestä jotain?” Lilith kysyi innostuneena. ”Isäni on joskus puhunut hänestä.. He olivat kouluaikoina ystäviä.. Liittyivät kuolonsyöjiksi samoihin aikoihin..” Blaise sanoi hiljaa.
Lilith oli innoissaan, Blaisen isä oli tuntenut Reguluksen.
***
Osa 2
Vihaa ja rakkautta
”Lil miksi kerrot minulle tämän?” Blaise kysyi ja katseli innostunutta Lilithiä vieressään hämmästyneenä.
”Hienoa hienoa hienoa!” Lilith huudahti hymyillen eikä vastannut pojan kysymykseen, vaan halasi tätä pitkään.
”Öö, Lil?” Blaise kysyi ja irrottautui Lilithistä.
”Olen vain niin innoissani kun.. kun isäsi tunsi isäni!” Lilith sanoi hymyillen.
”Mutta miksi kerrot minulle? Olen entinen poikaystäväsi ja erosimme.. aikamoisissa riidoissa..” Blaise sanoi hiljaa ja katseli Lilithiä epäillen.
Lilith huokaisi ja katsoi Blaisea vieressään ja valokuvaa käsissään.
Isäni oli kuolonsyöjä.. Hän varmasti olisi halunnut lapsensa olevan myös.. Kuten Blaisenkin isä toivoi Blaisesta kuolonsyöjää.. Mutta onko Blaise jo kuolonsyöjä?
”..Blaise?” Lilith kysyi hiljaa ja mietti miten kysyisi asiaa.
”Niin?”
”Kun olimme yhdessä, kerroit liittyväsi kuolonsyöjiin..” Lilith aloitti ja huomasi Blaisen kasvojen muuttuneen ilmeettömiksi.
”Oletko sinä?” Lilith päätti kysyä suoraan ja vastaukseksi Blaise nosti paitansa hihaa näyttäen merkkiä kädessään ja nyökkäsi. Lilith katsoi kiinnostuneena pimeän piirtoa Blaisen kädessä.
”Lilith, miksi tahdot tietää tämän?” Blaise kysyi tiukasti ja laski hihansa takaisin merkin päälle.
”Koska minä tahdon liittyä kuolonsyöjiin, olla kuten isäni”, Lilith vastasi ja katsoi Blaisea silmiin.
Blaise järkyttyi mutta ei antanut Lilithin huomata sitä. Hänen mielestään Lilith ei saanut missään nimessä liittyä kuolonsyöjiin, hänen sielunsa oli puhdas ja hyvä, vaikka Luihuinen olikin.
”Lilith! Sitä sinä et tee!” Blaise sanoi tiukasti. Lilith ei välittänyt Blaisen sanoista vaan jatkoi.
”Minun isäni oli kuolonsyöjä! Minä sain vihdoin tietää kuka isäni oli – ja tahdon olla kuten hän..” Lilith sanoi, mutta Blaise pyöritteli päätään.
”Ei, vaikka olemme eronneet, niin välitän sinusta ja tunnen sinut. Usko minua, se ei ole sinua varten”, Blaise sanoi ja halasi Lilithiä joka mumisi jotain vastaukseksi pettyneenä.
Huoneen ovi aukesi.
”Lil - Blaise - mitä?” Draco kysyi hämmästyneenä ja katseli ystäviään jotka halasivat sängyllä.
”Öö tuota..” Blaise mumisi ja irrottautui Lilithistä. Lilith sulki silmänsä ja kiroili pahasti mielessään.
Blaise nousi ylös sängyltä yskäisten, Lilith nousi myös suoristellen kaapuaan. Draco huokaisi ja katsoi pettyneenä Lilithiin ja lähti huoneesta.
”Draco, odota!” Lilith huudahti ja kuiskasi vielä Blaiselle ”Tuota, minulla on sinulle vielä asiaa tähän liittyen, puhutaan myöhemmin”, ja lähti Dracon perään.
”Draco! DRACO!” Lilith huusi ja juoksi Dracon kiinni käytävällä. Draco katsoi kylmästi Lilithiä ja riuhtaisi kätensä irti Lilithin otteesta. Draco ei sanonut sanaakaan, katsoi vain suoraan Lilithin silmiin tunteettomasti. Hänen katseessa oli inhoa, vihaa ja pettymystä ja Lilith häpesi.
”Sinä et ymmärrä Draco! Se ei ollut sitä miltä se sinusta näytti!” Lilith sanoi epätoivoisena ja tunsi kuinka hänen kurkkuaan kuristi ja silmiään kirvelsi.
”Miltä se minusta näytti sitten?” Draco kysyi ja katsoi Lilithiä edelleen kylmästi suoraan silmiin. Lilith voi pahoin, hänen hyvä ystävänsä katsoi häntä inhoten.
Minä.. minä en voi olla ihastunut Dracoon.. En saa olla, en saa. Hän ei ole ihastunut minuun.. Ei ole..
Lilith tunsi kyynelten valuvan poskillaan jälleen, hänen koko ruumiinsa tärisi. Draco säpsähti, hän ei ollut arvellut Lilithin reagoivan niin.
