A/N: Tässäpä tämä pätkä, myöhemmin tänään Sirius kohtaakin sitten Lilithin.
(ja niistä virheistä.. älkää tappako minua)
Luku 4
Kohtaaminen
Osa 1
"Minä en nähnyt sinua!"
Lilith ei saanut kysymyksiinsä vastausta, Lucius ja Kalkaros lähtivät pois ja Draco oli tulossa kohti Lilithin piilopaikkaa.
Hemmetti! Draco ei saa nähdä minua! Ei saa nähdä!
Draco käveli Lilithin ohi mutta ei nähnyt häntä, vaikka kävelin metrin päästä.
Mitä hittoa? Hän ei edes nähnyt..
Lilith lähti kohti Luihuisten oleskeluhuonetta miettien äskeistä keskustelua sekä Dracoa joka oli kävellyt ohitse kuin ei olisi nähnyt hyvää ystäväänsä vieressään.
Lilithin mentyä sisään oleskeluhuoneeseen hän näki Dracon sohvalla tekemässä läksyjään.
”Hei, missä olet ollut koko päivän?” Lilith kyseli ihmeissään vaikka tiesi jo vastauksen, isänsä ja Kalkaroksen seurassa, ja he olivat vielä puhuneet Lilithistä.
”Ai, hei. Joo olen ollut tunneilla ja huispausharjoituksissa..” ”Jaa olet vai?” Lilith tokaisi mulkaisten Dracoa.
”Minä kyllä tiedän keiden kanssa olit!” Lilith sanoi vihaisesti.
”Mitä sinä puhut?” ”Tiedät varsin hyvin! Isäsi ja Kalkaroksen kanssa! Kuulin kun puhuitte minusta! Ja ajattelitko ollenkaan kertoa minulle asiasta? Että sattumoisin sinun isäsi ja Kalkaros tietävät jotain minusta minkä olen aina tahtonut tietää! Vai tiedätkö sinäkin?!” Lilith sanoi melkein huutaen, mutta hillitsi itseään sen verran, ettei järjestäisi kohtausta keskellä oleskeluhuonetta.
”Lil, puhutaan myöhemmin okei?” Drako sanoi hiljaisemmalla äänellä katsoen anteeksipyytävästi Lilithiä.
”Jaa että myöhemmin! Entä se kun kävelit minun ohitseni sen keskustelun jälkeen ja menit vain ohi kuin olisin ilmaa?!” Draco katsoi Lilithiä oikeasti hämmästyneenä
”Mitä sinä puhut? Käytävällä ei ollut ketään kun tulin tänne! Vannon sen! Kaikki olivat tunneillaan!”
”No kyllä vain herra käveli ohitseni! Olin siellä käytävällä, miten muuten olisin kuullut mukavan keskustelunne? Entä se katse aamulla, mitä se oli?” Lilith tiuskaisi.
”Lil, rauhoitu nyt! Minä vannon, etten nähnyt sinua sillä käytävällä! Ja.. Lilith, puhutaan myöhemmin sopiiko?” Draco katsoi Lilithiin kuin pelkäisi tämän lyövän häntä. Lilith hämmästyi Dracon ilmeestä ja rauhoittui.
”A-anteeksi Draco.. Olen vain hieman sekaisin”, Lilith sanoi ja samalla Pansy tuli sisään huoneeseen. ”Lil! Annah etsi sinua, et ollut kuulemma ennustuksen tunnilla?” Pansy kysyi ja katsoi ihmetellen pelokkaan näköistä Dracoa ja hämmästynyttä Lilithiä ”En kai keskeyttänyt mitään?”
”Ei, et.. Voi hitto minä takuulla saan nyt jälki-istuntoa! Unohdin kokonaan ne tunnit..”
***
Samaan aikaan Dumbledoren kansliassa Severus, Lucius ja Dumbledore miettivät oikeaa tapaa kertoa Lilithille Reguluksesta ja Gabriellesta.
”On myös kyse Lilithin turvallisuudesta. Pimeyden Lordi ei ole ikinä saanut selville Reguluksen pettäneen hänet”, Lucius sanoi ja asteli ympäri huonetta hermostuneena. ”..saati että hän olisi ollut Dumbledoren vakooja kaikki ne vuodet”, hän lisäsi ja istuutui nojatuoliin huoneen nurkassa.
”Tuo on totta Lucius. Pimeyden Lordi luulee että Regulus kuoli aikoinaan meidän toimestamme, siltähän sen pitikin näyttää”, Severus sanoi mietteliäänä ja katseli Dumbledorea joka istui vaitonaisena tuolissaan.
”Mielestäni Siriukselle olisi kuitenkin aika kertoa totuus veljestään, mutta ei vielä muille – ei vielä Lilithille”, Albus sanoi hiljaa ja nosti katseensa Severukseen.
”Musta on aina vihannut veljeään hän..” Severus aloitti mutta Dumbledore heilautti kättään hiljentymisen merkiksi.
”Siksi hänen onkin aika kuulla totuus”, Dumbledore sanoi.
”Mutta entä Lilith? Hän on odottanut viisi vuotta tietoa vanhemmistaan, ja nyt saakin tietää valheen, Reguluksen olleen kuolonsyöjä!”, Lucius tokaisi ja nousi ylös tuolista. ”Lucius, ei se ole vale. Regulus oli kuolonsyöjä..” Dumbledore aloitti ”MUTTA HÄN OLI MEIDÄN PUOLELLAMME!”, Lucius huudahti Dumbledoren puheen päälle vihaisesti. ”Hän saa tietää siitä vasta kun on sen aika, se ei ole nyt. Jos väärät henkilöt saavat tietää Reguluksen pettäneen Voldemortin, Lilith joutuu suureen vaaraan”, Dumbledore sanoi ja katsoi Luciusta tiukasti.
”Entä mitä kerromme Gabriellesta?” Severus kysyi hiljaa ”..häntähän ei koskaan löydetty”, hän jatkoi.
”Me emme voi vieläkään tietää mitä Gabylle tapahtui silloin, hän vain katosi. Hänet saatettiin kaapata, hänestä ja hänen voimistaan olisi ollut suuri apu Pimeyden Lordille”, Lucius sanoi ja mietti surullisena serkkuaan jonka kohtalosta ei tiedetty.
”Me kerromme Lilithille äidistään ja hänen voimistaan, olen huomannut Lilithin perineen joitain niistä. Lilithin täytyy oppia hallitsemaan voimiaan”, Dumbledore vastasi ja samalla oveen koputetaan ja huoneeseen astuu Sirius Musta.
”Hei Sirius, mukavaa että pääsit tulemaan”, Dumbledore sanoi hymyillen huoneeseen saapuneelle miehelle.
****
A/N: Huuh nyt sitten tämäkin siirretty, yritin tarkastaa suurimmat virheet nopeasti - pahoittelen kuitenkin koska tapani mukaan viljelen virheitä! Lisäksi nyt taidan mennä piiloon ennen kuin Fubuki tulee tappamaan minut..
Osa 2
Valheita ja totuuksia
Sirius astui sisään kansliaan ja tervehti paikallaolijoita. Lucius käveli hermostuneena ympäri huonetta mietteliään oloisena, Severus puolestaan tuhahti Siriuksen tervehdykselle ja katsoi tätä kylmästi.
”Albus, miksi kutsuit minut tänne?” Sirius kysyi otsa rypyssä katsellen hermostunutta Luciusta ja vanhaa vihamiestään Severusta.
”Sirius, tervetuloa. Meillä on sinulle ja eräälle toiselle tärkeää asiaa”, Dumbledore sanoi hymyillen ja kätteli Siriusta joka katsoi kummastuneena häntä
”Eräs toinen?” ”Niin, ja hän taitaakin juuri saapua”, Dumbledore vastaa kun oveen koputetaan jälleen ja avaa oven Lilithille. Lilith katselee jännittyneenä neljää miestä edessään kun Dumbledore tervehtii häntä.
”Iltaa Lilith, hyvä että pääsit tulemaan”, Dumbledore sanoo ja pyytää vieraitaan istumaan kanslian perällä olevalle sohvalle. Sirius katsoi entistäkin kummastuneempana huoneeseen saapunutta nuorta noitaa joka istahti toiselle puolelle sohvaa jännittyneen oloisena.
”Noniin, nyt kun olemme kaikki paikalla voimmekin aloittaa”, Dumbledore sanoi tyytyväisenä ja istuutui nojatuoliin vastapäätä sohvaa.
”Albus, en ymmärrä miksi kutsuit minut tänne..”, Sirius aloitti ja Kalkaros yskäisi nurkasta jossa seisoi ”Musta, Dumbledore oli varmasti juuri kertomassa syytä”, hän sanoi ja mulkaisi Siriusta sohvalla.
Lilith katseli huonetta vaitonaisena, sama huone johon hän oli päätynyt viisi vuotta sitten ja saanut tietää olevansa noita – nyt hän saattaisi saada vihdoinkin tietää totuuden vanhemmistaan, ketä he olivat ja missä he olivat?
”Jos nyt aloittaisimme..” Lucius totesi ennen kuin Siriuksen ja Kalkaroksen välille kehittyisi suurempi sanaharkka.
Mitä nyt on tapahtumassa? Tuo mies on siis Sirius Musta – hän ei selvästikään tule toimeen Severuksen kanssa.. Voisivat lopettaa tuon toisilleen tiuskimisen ja joku voisi puolestaan kertoa miksi olemme tänne tulleet, Lilith mietti kuumeisesti.
”Totta, Lucius”, Dumbledore aloitti
”Lilith on odottanut viisi vuotta tietoa vanhemmistaan ja me päätimme nyt olevan sopiva aika.”
Sirius katsoi otsa rypyssä Dumbledorea edessään
”Miten minä tähän liityn? Kuka tämä tyttö on?”, Sirius kysyi ja katsahti Lilithiin vieressään.
”Hän on Lilith Dorothea Musta”, Lucius sanoi toiselta nojatuolilta.
”Kuka – Mikä?” Sirius kysyi ja katsoi nyt Lilithiä järkyttyneenä eikä saanut sanottua enää sanaakaan. Lilithiä pelotti mitä sukua mies vieressään oli hänelle, ja laski katseensa maahan.
”Sirius, syy miksi et ole näiden vuosien aikana tiennyt Lilithistä selviää sinulle myöhemmin illan aikana”, Dumbledore sanoo nousten tuoliltaan ja lähtee viereisen pöydän luokse ottaen sieltä valokuvan käsiinsä.
”Tässä, Regulus Musta ja Gabrielle Loréw, sylissään Lilith”, Dumbledore sanoi ja antoi kuvan ensin Siriukselle joka katsoi säikähtäen kuvaa.
”Mi-mitä tämä on? Ei Reguluksella ollut vaimoa saati lasta!” Sirius sanoi katsellen epäilevästi kuvaa jonka Lilith nappasi hänen käsistään.
”Sirius, sinä et tuntenut veljeäsi niin hyvin kuin luulet..” Dumbledore aloitti mutta Sirius huudahti päälle
”..hän ei ollut veljeni! Minulla ei ollut veljeä sen jälkeen kun hän liittyi kuolonsyöjiin!”
Lilith katseli kuvaa mietteliäänä mutta säpsähti kuultuaan sanan kuolonsyöjä.
”Minun isäni kuolonsyöjä? Hänen veljensä?” Lilith kysyi ja nosti katseensa Dumbledoreen.
”Kyllä”, Dumbledore sanoi ja lisäsi vielä ”Lilith, voit pitää sen kuvan itselläsi.”
Lilith katseli kuvaa jossa oli kovasti Siriuksen näköinen, mutta nuorempi ja hentorakenteisempi mies heiluttamassa iloisena. Tämän vieressä oli Gabrielle, kaunis nuori nainen jolla oli samanlaiset hunajanväriset silmät kuin Lilithillä. Naisen hiukset muistuttivat Lilithiä Luciuksesta, pitkät platinanvaaleat hiukset loistivat kuvassa. Lopulta Lilith katsoi pientä lasta Gabriellen sylissä, joka nauroi iloisena. Lilithin poskelle vierähti kyynel ja hän nosti katseensa Dumbledoreen.
”Kiitos. Mutta minun vanhempani – missä he ovat?” Lilith kysyi ja laittoi kuvan taskuunsa.
”Sinun isäsi kuoli samana vuonna kuin sinä synnyit..”, Kalkaros aloitti ja asteli ympäri huonetta miettien vielä oliko oikein väittää Lilithille hänen isänsä olleen kuolonsyöjä.
”Mitäs liittyi kuolonsyöjiin”, Sirius tuhahti hiljaa
”Sirius, anna nyt meidän puhua ensin”, Dumbledore sanoi tiukasti ja katsoi Kalkarosta merkiksi jatkaa.
”Hän kuoli.. kaksintaistelussa erästä ministeriön henkilöä vastaan”, Kalkaros valehteli tuntien pienen häpeänpistoksen, mutta muistutti itseään kuitenkin tämän olevan Lilithin parhaaksi. Lilith ei tiennyt mitä ajatella Reguluksesta – isästään, joka oli ollut kuolonsyöjä, eikä hän myöskään tiennyt mitä ajatella Siriuksesta – sedästään, joka istui hänen vieressään kieltäen kuolleen veljensä olleen joskus olemassa.
”..kuten niinä aikoina useat kuolonsyöjät kuolivat ministeriön toimesta.”, Kalkaros jatkoi valehteluaan ja katsoi Luciusta pyytäen apua.
”Niin, ja äitisi – minun serkkuni”, Lucius aloitti ja Lilith hämmästyi suuresti avaten suunsa sanomatta kuitenkaan mitään.
”..Gabrielle oli hieno nainen! Minun isäni ja hänen äitinsä olivat sisaruksia keskenään”, hän jatkoi ja katsoi hymyillen hämmästynyttä Lilithiä. Lilith odotti Luciuksen kertovan enemmän Gabriellesta, mutta Dumbledore puuttuikin puheeseen
”Lilith, saanko kysyä sinulta – oletko koskaan tuntenut omaavasi suuria taikavoimia?”
Lilith hämmästyi vielä enemmän ja oli hänen vuoronsa rypistää kulmiaan. ”Öö, mitä tarkoitat?”, Lilith kysyi Dumbledorelta. ”Onko ympärilläsi tapahtunut ikinä mitään erikoista vaikka et olisi koskenut, taikka tehnyt mitään? Oletko toivonut joskus jotain niin kovasti että toiveesi toteutuukin?” Dumbledore kysyi ja silloin Lilithin mieleen palautui lapsuutensa tapahtumat Harrisonien luona; astioiden tippuminen kaapista, puusta lentäminen, sekä iltapäivällä tapahtunut..
Se kun.. kun Draco ei nähnyt minua.. Olinko minä näkymätön?
”Olen..”, Lilith sanoi hetken mietittyään ja Dumbledore hymyili iloisena
”Ulkonäössäsi olet perinyt paljon isältäsi, mutta suuria taikavoimia äidiltäsi – kuten silmäsikin”, hän sanoi. ”Siksi onkin tärkeää Lilith, että opit hallitsemaan niitä voimia. Aivan jokaisella velholla tai noidalla niitä ei ole.”
”Mutta minun äitini, oliko hänkin kuolonsyöjä? Mitä hänelle on tapahtunut?”, Lilith kysyi ja toivoi todella että edes hänen äitinsä olisi elossa.
”Ei, sanoin että äitisi oli hieno nainen! Hän ei ollut kuolonsyöjä”, Lucius sanoi ennen kuin muut ehtivät sanomaan mitään.
”Mutta miksi äitini sitten meni naimisiin kuolonsyöjän kanssa? Jos hän kerta oli..”, Lilith aloitti ja katsoi kysyvästi miehiä ympärillään.
”Se on rakkaus Lilith, rakkaus.” Dumbledore sanoi ja jatkoi ”..mutta kukaan meistä ei tiedä missä äitisi on, hän katosi isäsi kuoleman jälkeen kuten sinäkin.”
”Miten minä katosin - miten oikein päädyin Harrisonien luokse?” Lillith kysyi epäilevänä. ”Sinua ei löydetty – aluksi luulimme sinun kadonneen äitisi mukana. Vuosien päästä saimme tiedon että saatat olla jästiperheessä, Harrisonien luona. He olivat löytäneet sinut samana päivänä kuin äitisi katosi.” Dumbledore vastasi ja tiesi Lilithillä olevan vielä paljon kysymyksiä jäljellä.
”Miten saitte tiedon että saattaisin olla siellä?”
Severus virnisti nurkastaan ”Lilith, ei ihan joka perheessä lapset lennä puista – ja siinä naapurustossa asui eräs velhoperhe niihin aikoihin.”
Lilith naurahti hermostuneesti ja katseli epäilevästi Siriusta joka oli ollut jo muutaman tovin hiljaa.
”Eli, isäni oli kuolonsyöjä, mutta äitini ei ollut. Isäni kuoli ja äitini on kadoksissa...” Lilith mumisi hiljaa yrittäen ymmärtää kaikkea tietoa mitä oli juuri saanut.
”...Sirius”, Lilith aloitti mutta Dumbledore keskeytti hänet.
”Lilith, minä luulen että sinun on aika lähteä. Puhumme myöhemmin viikolla vielä enemmän.” Lilith katsoi pettyneenä Dumbledorea, Severusta ja Luciusta ja asteli pois kansliasta mietteliäänä, edelleen paljon kysymyksiä mielessään.
Isäni oli kuolonsyöjä? Kuten Blaisen isä.. Blaise kertoi minulle että hänkin on liittymässä Pimeyden Lordin riveihin.. Lilith mietti matkallaan kohti Luihuisten oleskeluhuonetta.
Dumbledoren kansliassa kuitenkin jatkui keskustelu Lilithin lähdettyä. Sirius istui sohvalla edelleen ja rikkoi huoneeseen laskeutuneen hiljaisuuden
”Miksi kerrotte minulle tämän? Että Reguluksella onkin lapsi ja vaimo? Miksi kerrotte tämän? Albus tiedät varsin hyvin mitkä välini olivat veljeeni..”
Dumbledore katsoi mietteliäänä Siriusta mutta ei ennätä vastaamaan kun Kalkaros sihahtaa väliin
”Sinä et tuntenutkaan Regulusta, omaa veljeäsi! Sinä et tiedä totuutta hänestä ja hänen kohtalostaan! Miksi luulet että Lilith syntymä salattiin?!”
Sirius mulkaisi Kalkarosta ”Ole sinä ruikuli nyt hiljaa!” Kalkaros katsoi tulistuneesti Siriusta mutta vaikeni kun Dumbledore aloitti puheen
”Sirius, mielestäni sinun on nyt aika kuulla totuus veljestäsi. Sinä vihaat häntä turhaan..”
Sirius pyöräytti silmiään ”Regulus ja muu perheeni minua rupesivat vihaamaan kun en ollut kuten he!”
”Niin sinä luulet Sirius..” Dumbledore jatkoi, mutta Sirius keskeytti hänet jälleen
”HÄN OLI KUOLONSYÖJÄ! HÄN TAPPOI MONIA YSTÄVIÄNI!”
”Sirius, olet väärässä - kyllä hän oli kuolonsyöjä, mutta hän oli se minun käskystäni.” Dumbledore sanoi ja samassa Siriuksen kasvot kalpenivat ja viha kaikkosi hänen silmistään
”..mitä sinä sanoit?"
