Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: meliza - 13.11.2008 15:20:55
-
Nimi: Lapsi joka salattiin
Kirjoittaja: Meliza
Genre: On draamaa, huumoria, romantikkaa ja hieman jännitystäkin.
Paritukset: Tulossa on erityisen monta lukua, joten parituksia tulee luultavasti useampiakin, että ne selviävät lukujen kuluessa.
Summary: Tämä kertoo Lilithistä, lapsesta joka salattiin ja jonka olemassaolosta harvat tiesivät. Lilith saa tietää totuuden itsestään 11-vuotiaana tultuaan Tylypahkaan. . ainakin osan totuudesta.
Disclaimer: Harry Potter – maailma/hahmot/paikat eivät ole minun, Lilith ja hänen tarinansa on vain minun pääkopastani lähtöisin.
Ikäraja: K-11
A/N: Elippä, kirjoitin aika ahkerasti joskus vuosina 2002-2004, nyt aikaa onkin siitä jo kulunut ja kirjoitustaito myöskin.. joten olen pahoillani virheistä. Tämä on siis ensimmäinen ficcini moneen vuoteen. Ajatus tästä on jo silloin nuorempana pyörinyt mielessäni ja nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja rupesin kirjoittamaan tätä mikä vihkojeni sivuilla on vuosia pyörinyt. Kommenttia saa laittaa tietenkin.
pikkunen traileri alottaa kätevästi:
TRAILERI
Pimeänä ja sateisena iltana kadulla oli vain kolme miestä
"Iltaa Albus ja Severus.. Sain kirjeen juuri äsken ja tulin saman tien, mikä on näin tärkeää? Eihän Gabylle tai Regulukselle ole käynyt mitenkään?"
Miehet menivät sisään taloon jonka isännällä oli tärkeää asiaa. Se voisi pelastaa koko taikamaailman pahuudelta ja tuholta
"Regulus, minä en hyväksy suunnitelmaasi ollenkaan! Sinusta on juuri tullut isä etkä voi tehdä mitään noin hullua. Se on jo tarpeeksi että olet Albuksen vakoojana kuolonsyöjien keskuudessa! Et voi tehdä.."
"Tiedän miten tuhoan Lordi Voldemortin"
***
Vuosien kuluttua tästä toisella puolella Lontoota nuori tyttö saa kirjeen
"Jasmin! Jasmin, missä olet? Sait kirjeen!"
Se kirje avasi uuden sivun tytön elämässä
"Kuka minä olen.."
"Oikea nimesi on Lilith Dorothea Musta."
-
A/N: Pieni katsaus vuoteen 1979 jolloin Lilith syntyi Regulukselle ja Gabylle. Pahoittelen virheitä! Jatkoa varten etsin betaa. (Jos joku lukijoista innostuu voi ilmoitella minulle.) Pahoittelen vielä tätä lyhyttä lukua, tulevaisuudessa enemmän luettavaa ;D Laitan jatkoa jos kerkeän tämän illan aikana tai huomenna! Kommentoikaa vaan mielipiteitänne aiheesta.
LUKU 1
Alku
Ilta oli pimeä ja sateinen, ihmiset olivat jääneet sisälle koteihinsa. Kadulla oli tyhjää ja hiljaista, kunnes tielle ilmestyi kuin tyhjästä kaksi miestä mustissa viitoissaan.
"Ihmeelliseen kellonaikaan he meidät tänne kutsuivat, tiedätkö miksi?", kysyi toinen miehistä, jonka mustat hiukset valuivat märkinä pitkin kasvoja.
"Minä en tiedä Severus.. Tuleeko Lucius, eikö hänetkin kutsuttu?", sanoi toinen miehistä. Hän oli vanhempi kuin mustahiuksinen mies vieressään. Samassa kuuluu vaimea poksahdus kun kadulle ilmestyi kolmas mies.
"Iltaa Albus ja Severus.. Sain kirjeen juuri äsken ja tulin saman tien, mikä on näin tärkeää? Eihän Gabylle tai Regulukselle ole käynyt mitenkään?"
Miehet eivät osanneet vastata ja kääntyvät kohti taloa jonka ovi avautui hiljalleen naristen. Oviaukosta ulos katsoi Gabrielle kutsuen miehiä sisälle naurahtaen "Älkää nyt sinne sateeseen jääkö, tulkaa sisälle!"
Sisällä oli hämärää ja hiljaista, miehet jättivät viittansa eteisen naulakkoon ja seurasivat naista olohuoneeseen.
"Kiitos kun tulitte Albus, Severus ja Lucius", sanoi Regulus joka istui olohuoneen sohvalla "..meillä on Gabyn kanssa tärkeää asiaa", hän jatkoi mutta hiljeni laskien katseensa maahan.
Vieraat kääntyivät katsomaan Gabriellea joka oli kävellyt huoneen perälle pienen kehdon viereen. "Olemme saaneet lapsen", hän sanoi hymyillen. Lucius asteli serkkunsa luokse "Gaby! Minä pelkäsin että teille on sattunut jotakin.. Pimeyden Lordi olisi saanut jotain selville.. mutta lapsi!", Lucius huudahti ja halasi Gabriellea helpottuneena.
"Niin.. Ajattelimme kysyä jos olisit hänen kummisetänsä, tai oikeastaan te kaikki", Gabrielle kysyi nauraen. "To-tottakai!", Lucius huudahti ihmeissään ja päästi Gabriellen irti halauksesta.
"Ainakin tarpeeksi meitä on", Severus virnisti. "Suostutteko kaikki?", Gabrielle kysyi varmistaakseen. Miehet nyökkäsivät ja menivät kehdon ympärille.
"Mikä hänen nimensä on?", Albus kysyi ja hymyili pienelle tyttövauvalle joka nukkui peittojen alla. "Lilith Dorothea", Gabrielle sanoi katsellen onnellisena miehiä kehdon ympärillä.
"Gaby, minulla olisi vieraillemme hieman asiaa, jos veisit vaikka Lilithin nukkumaan yläkerran sänkyyn", Regulus sanoi tiukasti vaimolleen.
Huoneeseen tuli hiljaista, Gabrielle asteli kehdon luokse ottaen lapsen syliinsä "Regulus, minä en hyväksy suunnitelmaasi ollenkaan! Sinusta on juuri tullut isä etkä voi tehdä mitään noin hullua. Se on jo tarpeeksi että olet Albuksen vakoojana kuolonsyöjien keskuudessa! Et voi tehdä.." Gabrielle huusi kyyneltensä läpi ja katseli anovasti miestään.
"...Gabrielle, mene!", ja Gabrielle lähti pieni Lilith sylissään pois huoneesta pamauttaen oven perässään.
"Regulus? Mikä on suunnitelmasi?", Lucius kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Tiedän miten tuhoan Lordi Voldemortin"
-
Tämäpäs vaikuttaa kovin mielenkiintoiselta minusta!
Idea on todella erinomainen, sillä rakastan ficcejä, joissa kerrotaan salatuista lapsista. Ne ovat useimmiten todella mielenkiintoisia. ;)
Traileri oli kivanlainen, sellainen sopivan koukuttava joka pitää huolen siitä, että ficciä palataan myöhemmin lukemaan. Ainakin minun kohdalla olisi toiminut niin ellei tässä olisi jo ollut ensimmäistä lukua. :D
Kirjoitusvirheitä tuli muutama silmään näin lukiessa ja sen tarkempia kyttäämättä. Siis se nyt ainakin näytti toistuvan, että huuto- tai kysymysmerkkiin päättyvän vuorosanan vuorosanamerkin jälkeen tuli pilkku, jota ei siis tarvitse tuossa tapauksessa olla.
Tuo ensimmäinen luku sai minut pohtimaan, mikä tässä oikein mahtaakaan olla kyseessä... Se ei avannut vielä mitenkään hirveästi tätä ficciä, mikä oli hyvä - ei sitä heti tarvitse läväyttää kaikkea pöytään. ;D
Onpas kuitenkin sen verran jännä, että varmasti lukisin jatkoakin!
-
Riiku
No jatkoa tulikin eilen, tai pienipieni pätkä. Yritän saada sunnuntaina tai maanantaina jotakin kehiin! Joten odota vain lisää vielä :D
Giladra
Joo, uskon että niitä virheitä löytyy - asia toivottavasti korjaantuu kun joku ihana tulisi avukseni.
Uusia lukuja ilmestyy kun beta löytyy! ;D Kiitos kommentista!
-
Iih! Lisää salattuja lapsia hunajaherttuaan. Täytyy lukea :D Mahtavaa kun joku muukin tekee jälkikasvua Mustan suvulle kuin minä : DDD
-
Vaikuttaa ihan ookoolta, paha sanoa vielä kun ei ole paljoa tekstiä tullut. Mutta yksi asia vaivaa mielessä että et kai saanut koko ideaa tähän Fubukin Adarasta ;) Meinaatko alkaa hälle haastajaksi?
-
L Lawliet
Oikeastaan en saanut ideaa Adarasta ;D
Tämä on pyörinyt mielessäni jo silloin kun kirjottelin aiemmin joskus 2004.
Pakko myöntää kuitenkin että Adara innoitti minut jälleen kirjoittamaan, joten siitä kiitokset Fubukille :D Enkä todellakaan rupea haastamaan häntä, näissä ficeissä ei ole muuta samaa kuin "salatut lapset" ja mustan suku :D koska se suku on aina minua kiehtonut, Regulus varsinkin. Mutta toivottavasti tämä selvensi :D
Fubuki
Haha :D kiitos sinun ja Adaran innostuin jälleen kirjoittamaan, joten kyllä, Mustan suku kasvaa ;D
-
A/N: Tässäpä ensimmäinen "kunnon" luku. Betaa edelleen etsimässä joten virheitä saattaa..hieman olla!
Luku 2
Kirje
Osa 1
11 vuoden kuluttua
Pienessä naapurustossa Lontoon laitamilla asui Harrisonin perhe. Perheeseen kuului isä Johan, äiti Marlena sekä kaksi lasta, Tom ja Jasmin.
Nuori poika kompuroi pyykkikasojen läpi kohti yläkertaa huutaen "Jasmin! Jasmin, missä olet? Sait kirjeen!"
Äh, mitä se nyt huutaa! Hän jo järjesti minut arestiin kahdeksi viikoksi...
Jasminin huoneen ovi lennähtää auki "Jasmin sait kirjeen!" Tom sanoo hengästyneenä juostuaan talon läpi yläkertaan. Jasmin nappaa kirjeen pikkuveljensä käsistä "Kiitos ja näkemiin!"
"Mitä siinä on! Mitä siinä on?" Tom kyselee uteliaana.
"Sinä – mene – nyt - ULOS!" Jasmin huutaa.
Tom raahautuu ovelle ja näyttää kieltä Jasminille joka huokaisee mulkaisten vihaisesti veljeään. Kun ovi menee kiinni ja Tomin askeleet rappusissa kohti alakertaa kuuluvat tömisten Jasmin aloittaa kirjeen tutkimisen. Ensinnäkin on omituista että Jasmin saa kirjeen, ystävät asuvat lähellä ja tuskin kirjeitä lähettää kun asiaa tulee. Toisekseen kirjeessä ei ollut postimerkkiä. Miten se perille ilman postimerkkiä olisi tullut. Jasmin kuitenkin repäisee kuoren auki ja kokee yllätyksen.
"Kutsu Tylypahkaan noitien ja velhojen kouluun... mitä?" Jasmin saa sanottua luettuaan kirjeen muutaman kerran läpi pidellen sitä tärisevissä käsissään.
****
Osa 2
Kuka minä olen
Kuukauden kuluttua kirjeen saapumisesta Harrisonien ulko-ovelle koputetaan. Marlena katsoo kummastuneena miestään ja lähtee avaamaan ovea. "Kuka siellä tähän aikaan on? Kello on vasta yhdeksän aamulla!" Johan sanoo kurtistellen kulmiaan. Jasminilla on aavistus, kirjeessä luki että häntä tultaisiin hakemaan tasan kuukauden kuluttua kirjeen saapumisesta. Sanomatta kuitenkaan sanaakaan Jasmin menee huoneeseensa hakemaan tavaroitaan joita pakkasi valmiiksi. Vaikka hän ei tiennyt uskoako vai eikö, mitä kirjeessä luki hän pakannut vaatteitansa sekä tärkeimpiä tavaroitaan laukkuunsa kuten kirjeessä käskettiin. Muut tarvittavat tavarat olisivat hänelle valmiiksi koululla.
En minä pelkää, en ollenkaan. Äh, miksi uskon.. miksi edes uskon että kirje olisi totta? Kuka hemmetti on Albus Dumbledore...
Jasmin lähtee huoneestaan kävellen hitaasti rappuset alas mielessään paljon kysymyksiä. Tultuaan alakertaan Marlena ja Johan katsovat säikähtäneinä tytärtään. Katsottuaan ulko-ovelle hän näkee jotain omituista - siellä on kalpea mustahiuksinen mies sekä omituiseen vihreään kaapuun pukeutunut parrakas, harmaahiuksinen mies. "Sinä taidat olla Jasmin", vihreäkaapuinen mies toteaa hymyillen.
"Ö-öö kyllä. Niin että tuota.." Jasmin änkyttää mutta ei saanut muodostettua järkevää lausetta hämmästykseltään.
"Minä olen Albus Dumbledore, ja mies tässä vieressäni on professori Severus Kalkaros" vihreäkaapuinen mies jatkaa edelleen iloisesti hymyillen ja viittaa vieressä olevaan kalpeaan mieheen.
"H-hei..", Jasmin saa sanotuksi ja tuijottaa edelleen ovella seisovien miesten erityistä pukeutumistyyliä. Dumbledoreksi esittäytynyt mies kävelee Marlenaa ja Johania kohti "Kiitos kun saamme ottaa Jasminin kouluumme", mies sanoo kiitellen Jasminin vanhemmille.
"Hienoa että otatte tyttäremme... tai siis Jasminin." Marlena sanoo ja katsoo silmät lasittuneina ulos ikkunasta.
Jasmin katsoo ihmettelevästi äitiään joka ei edes tule halaamaan häntä. Äkkiä mustahiuksinen mies ottaakin Jasminia kädestä kiinni ja keittiö katoaa jalkojen alta ja Jasmin sulkee silmänsä..
Hetken kuluttua Jasmin aukaisee epäröiväsi silmänsä ja huomaakin olevansa kansliassa. Katseltuaan ympärilleen Jasmin tajuaa, ettei se todellakaan ole sellainen kanslia missä äiti oli työskennellyt ala-asteella. Pöydillä oli tavaroita joita Jasmin ei ollut ikinä nähnyt, mutta vasta katsottuaan seinille Jasmin säikähti. Seinillä roikkui tauluja mutta ne eivät olleet tauluja joihin Jasmin oli tottunut. Taulujen henkilöt nimittäin liikkuivat, puhuivat, ja seurasivat katseellaan huoneen jokaista liikettä.
"Tervetuloa kansliaani Jasmin!" sanoi mies joka oli istuutunut pöydän taakse isoon tuoliinsa.
Tuo on tuo vihreäkaapuinen.. Dumbledore. Mitä ihmettä on tapahtunut! Miten minä tänne tulin?
Jasmin haroi hiuksiaan mietteliäänä eikä sanonut Dumbledorelle sanaakaan.
"Niin tosiaankin sinä varmaan mietit miten tänne tulimme, yksinkertaisesti sanottuna, normaalia taikuutta", Dumbledore sanoi hymähtäen.
Okei Jasmin, rauhoitu, rauhoitu. Tämä on unta. Tuo omituinen mies, nuo omituiset taulut.. Kaikki unta, kirje unta.. Nyt pian heräät.. Kävele ulos tästä huoneesta.. Heräät lopulta omasta sängystäsi.
Jasmin kääntyy ympäri ja huomaakin huoneen ainoalla ovella seisovan miehen – toinen miehistä joka oli tullut kotoa häntä hakemaan, Severus Kalkaros.
"Mi-minä en tiedä miksi olen täällä. Tämän on oltava unta, tai jos tämä on joku sairas vitsi ja minut on huumattu, tahdon heti takaisin kotiin!", Jasmin huusi ja katseli epätoivoisesti pakokeinoa, ja säntäili ympäri huonetta.
"Tyttöpieni rauhoitu nyt. Tämä ei ole unta, emmekä ole huumanneet sinua. Rauhoitu niin selitän sinulle enemmän..", Dumbledore sanoi rauhalliseen sävyyn samalla kun Kalkaros tarttui Jasminia kädestä ja laittoi hänet istumaan tuolille vastapäätä Dumbledorea.
Jasmin henkäisi syvään, "Hyvä on ja kerro ja kerrotkin kaiken!" Jasmin taipui, ei hän pääsisi takaisin kotiinkaan kun ei tiennyt missä päin maailmaa oli.
"Hienoa Jasmin, vai pitäisikö sanoa Lilith..", Dumbledore sanoi ja katseli miten tyttö reagoisi. "..Mikä Lilith? Olen Jasmin Harrison, vanhempani ovat Marlena ja Johan Harrison, minulla on pikkuveli..."
"...Antaisitko minun nyt puhua? Niin, sinä olet luullut että olet Jasmin Harrison, olet uskonut niin koko ikäsi. Oikea nimesi on Lilith Dorothea Musta."
Mitä tämä on, mitä tämä on? Olen omituisen parrakkaan miehen seurassa jota en tunne, tuo toinenkin vaikuttaa epäilyttävältä.. Tämä kanslia vasta epäilyttävä onkin, miksi nuo taulut liikkuvat ja supisevat jotain katsellen minua? Ja nyt tuo Dumbledore väittää, etten ole Jasmin vaan joku Lilith..
"Uskon että sinun on vaikea ymmärtää kaikkea nyt, kerron lisää kun on sen aika. Nyt sinut on kuitenkin kutsuttu kouluumme, jossa toivottavasti haluat opiskella, eikö? Vastasit kirjeeseen myöntävästi, pakkasit tavarasi ja olit valmiina lähtemään. Olet varmasti järkyttynyt kaikesta tästä.. uudesta ja erikoisesta", Dumbledore sanoi ja heilautti kädellään ympäri kansliaa.
Niin kyllä, vastasin kirjeeseen, pakkasin.. Mutta todellakin yli menee kun väitetään että olen joku toinen kuin Jasmin Harrison! Miksi äiti ja isä olisivat valehdelleet koko ikäni? Vai olenko edes heidän lapsensa, onko Tom veljeni? Mihin olenkaan joutunut! Hienoa, loistavaa Jasmin, jälleen ongelmissa..
"Miksi minä sitten asuin Harrisonien kanssa?" Jasmin sanoi ja katseli kysyvästi miestä edessään.
"Miksi en asunut näiden.. Mustien kanssa? Tai ketkä ovat vanhempani?"
"Lilith, kaikki aikanaan, kaikki aikanaan. Nyt on kuitenkin kiire, ja meidän pitäisi mennä saliin. Siellä on lajittelu ja illallinen", Dumbledore sanoi sivuuttaen kysymykset.
"Mikä lajittelu?"
"Siinä katsotaan mihin tupaan kukin uusi koululainen kuuluu."
"Mitkä tuvat?"
"Korpinkynsi, Puuskupuh, Rohkelikko, Luihuinen"
"Mikä minä olen?"
"Sitä emme voi vielä tietää, muista vain oikea nimesi Lilith.."
En voi uskoa että menen mukaan tähän.. Hyvä on, nimeni on siis Lilith. Mutta tosiaan kaikki mitä minulle on sattunut vuosien mittaan, puusta "lentäminen", astioiden yllättävä tippuminen kaapista hermostuessani.. Mutta noita?
Dumbledore saapui Lilithin ja Kalkaroksen kanssa täpötäyteen saliin myöhässä, lajittelu oli jo käynnissä. Kalkaros osoitti pitkää jonoa ja käski Lilithin jäämään siihen, uudet oppilaat odottivat siinä vuoroaan lajitteluun. Lilith tuijotteli jalkoihinsa, kattoon, ympärilleen ihmetellen. Kaikki oli niin omituista.
"Lilith Dorothea Musta", kuului salin edustalta ja Lilith heräsi kuin transsista. Lilith käveli hitaasti ja epäröiden salin eteen, ja tunsi katseet selässään. Lilith istuutui tuoliin jonka vieressä seisoi vanha nainen kädessään omituinen hattu. Nainen laski hatun hänen päähänsä ja Lilith tunsi kuinka hattu puhui hänelle.
"Tyttö, tyttö, olet Mustien sukua."
"Niin kai olen"
"Oletko kuten isäsi, vai oletko kuten äitisi?"
"Minä en tiedä."
"Tunnen että sinulla on voimia, paljon tuon ikäiseksi.."
"Minä.."
"LUIHUINEN!" hattu huusi Lilithin päässä ja nainen otti sen takaisin käteensä. Yksi pöydistä nousi taputtaen seisomaan ja rupesi huutamaan Lilithin nimeä, Lilith lähti hieman varmempana kävelemään kohti tuota pöytää, jossa istuivat muut Luihuiset.
-
Riiku : Kiitos kiitos itsellesi! Tuollaiset kommentit on aina mukavia :D
Saatan hyvinkin laittaa jo tässä illan aikana jatkoa! Odota vain ;)
kommenttia kommenttia
-
Luku 3
"Tahdon vain totuuden"
Osa 1
Tyynysotaa
On kulunut viisi vuotta siitä, kun Lilithin elämä muuttui totaalisesti.
****
”Lilith! Tule jo, sinunkin täytyy lähteä tunnille! Kalkaros hermostuu takuulla jos jätät taas menemättä ”pahoinvoinnin” takia!” Draco huusi oleskeluhuoneesta Lilithille.
Ei huvita ollenkaan, ei yhtään. Severus on ollut viimeaikoina omituinen ja etäinen, sekä tuntuu välttelevän katseitani. En minä ole häntä mitenkään loukannut! Kuin viimeaikoina ei olisi ollut tarpeeksi mietittävää, Ginnyn isä loukkaantui töissään Ministeriössä viimeviikolla.. On ollut ahdistavaa kun Ginny on ollut poissa, meillä on tapana iltaisin hiipiä salaa ulos juttelemaan. Niin, kun Ginnyn muut ystävät eivät oikein pidä minusta. Hyvä on, on se omituista että Rohkelikko ja Luihuinen ovat parhaimmat kaverukset. Erityisesti Ron ja Potter pihisevät nähdessään meidät yhdessä. Pakko myöntää että se ei haittaa minua tippaakaan, Potter on naurettava itsesäälissä kieriskelijä ja Ron.. nyt vain pelkää, että siskonsa muuttuu itse paholaiseksi seurassani. Mutta se harmittaa että Draco on samanlainen Ginnyä kohtaan kuin Harry ja Ron minua kohtaan.. Draco on ollut hyvä ystäväni jo vaikka kuinka kauan, ja on hemmetin ärsyttävää kun Ginny ja Draco nälvii toisiaan.
”Lil, mielellään tänään! Ei sinun tarvitse niitä hiuksiasi niin kauaa harjata, lähtee vielä kaikki päästä”, Draco tuhahtaa ja astelee kohti Lilithin makuuhuonetta. Lilith katsoo itseään peilistä, niin paljon on muuttunut viidessä vuodessa - mutta hän näkee edelleen Jasmin Harrisonin näköisen nuoren naisen. Vaikka hän on jo kaikki Tylypahka-vuotensa tiennyt, ettei hänen nimensä ole Jasmin. Edelleen sama vaalea sekä pehmeä iho, mustat luonnonkiharat hiukset laskeutuvat sekaisina olkapäille ja hunajanväriset silmät. Vartalo oli kiitettävän näköinen, lantio oli leventynyt vuosien mittaan, ja rinnat kasvaneet vaikkakin edelleen pienet, mutta niin oli vartalo muutenkin siro ja hoikka.
”No ollaanko sitä tulossa?” Draco kysyy ja katsoo virnistäen Lilithiä joka poseeraa peilille.
”Ensimmäistä kertaako itsesi näet peilistä?” Lilith kääntää katseensa Dracoon joka istahti sängylle. ”Äh. mietin vain.. Edelleen mietin keneltä olen perinyt nämä hemmetin kikkurat joita ei saa laitettua mitenkään! Ja keneltä olen perinyt tämän pienen nenäni? Miksi minä en edelleenkään tiedä itsestäni mitään muuta kuin nimen? Miksi Albus ei kerro minulle mitään vaan sanoo ”kaikki aikanaan”, HÄN ON TOITOTTANUT TUOTA JO VIISI VUOTTA! ” Lilith sanoo heittäytyen sängylle makaamaan ”..ja voisin jäädä täksi tunniksi vielä nukkumaan, tuskinpa Severus huomaa että olen poissa, ei ole kertaakaan katsonut päälleni viimeaikoina.”
Draco katsoo Lilthiä huvittuneena ”Voi Lil, sinun ”hemmetin kikkurasi” ovat juuri hyvät tuollaisina, ja nenäsi tosiaan pieni..” Lilith heittää tyynyn Dracon päähän
”..ja luonteesi on kyllä aika väkivaltainen!” Draco sanoo ja mäiskii Lilithiä tyynyllä selkään. ”Hienoa Draco, tuo todellakin vastasi kaikkiin kysymyksiini!” Lilith tuhahtaa. ”Hyvä on Lil, minä en voi tietää miksi Albus ei kerro sinulle kaikkea vielä, ehkä siihen on jokin syy. Ja tuo mitä sanoit Kalkaroksesta.. et vain olisi pikkuisen ihastunut rakkaaseen opettajaamme? Hänenkö takiaan täällä laittaudut?” ja Draco saa vuorostaan tyynystä useasti päähänsä
”Hemmetin kahjo! Ei, en ole ihastunut Severukseen mitenkään hölmö. Ja tulikin mieleeni että eikös sinulla ole Ennustamista?” Lilith sanoo ja viskaisee tyynyn lattialle.
”Oi Punurmio rakastaa minua kyllä jo kovin paljon! No hyvä on, olet oikeassa, minun pitäisi mennä sinne, tai saan jälleen jälki-istuntoa. Ei huvita enää siivota varastoja Potterin kanssa..” Draco tuhahtaa.
”..jää sinä vaikka päiväunille haaveilemaan Kalkaroksesta” Draco lisää virnistäen.
”Ei vain olisi pikku-Draco mustasukkainen?” Lilith sanoo mulkoillen. ”Saattaa ollakin”, Draco sanoo hiljaa ja luo katseen Lilithiin jota Lilith ei ollut ennen nähnyt.
”Draco, odota nyt!” Lilith huutaa kun Draco lähtee huoneesta sulkien oven perässään.
****
Osa 2
Salakuuntelua
”Mitä ihmettä?” Lilith huudahtaa kun Dracoa ei näkynytkään oleskeluhuoneessa. Samassa Pansy kävelee ovesta sisään, ”Hei Pansy! Oletko nähnyt Dracoa?”
”Juuri äsken se meni eikä juttelemaan ehtinyt, sanoi että on kiire ennustukseen. Oli muutenkin omituinen, koska Draco on ruvennut ennustusta rakastamaan? No kuitenkin, eikö sinunkin pitäisi olla tunnilla?” Pansy kysyi ja katseli ihmeissään Lilithiä.
”Joo tuota olenkin tässä lähdössä, Kalkaroksen tunti! Mitä sinä täällä teet? Eikö sinulla ollut yrttitietoa?” ”No joo, sanoin Versolle että on ”se aika kuukaudesta” ja kamalan huono olo, kyllä se sitten pois päästi, mutta selitä samaa McGarmiwalle”, Pansy naurahti.
”Aivan.. Kalkaros laittaa jälki-istuntoon jos en nyt mene! Puhutaan myöhemmin!” Lilith sanoo ja lähtee juoksemaan kohti luokkaa.
Mitä ihmettä tapahtui? Miksi Draco katsoi minua niin? En ikinä ole nähnyt sellaista katsetta.. Se oli surullinen, välittävä, rakastava.. No kyllä Draco rakastaakin minua kuten ystävää mutta.. Siinä oli jotain lempeyttä ja halua? Ei ei ei, nyt minä vain kuvittelen liikaa. Nukuin huonosti ja kuvittelen nyt omiani. Pitäisi keksiä Kalkarokselle jokin tekosyy miksi en tullut ajoissa..
Lilith koputti luokan oveen, hetken kuluttua Kalkaros tuli avaamaan oven ”Tuletkin aika myöhässä, joten et taida tietää kun ilmoitin kaksikymmentä minuuttia sitten tunnin olevan peruttu”, Severus sanoi eikä katsonut Lilithiin vaan kiinnostui äkisti viereisellä seinällä olevasta taulusta. ”A-ai. Joo tuota torkahdin vielä herättyäni ja tulin nyt niin nopeasti kuin pääsin.. No minä taidan sitten mennä”, Lilith sanoi epäröiden ja yrittäen vielä saada katsekontaktia opettajaan edessään.
”Olet ollut useasti poissa tunneiltani, pitäisikö tämän viestittää, ettet ole kiinnostunut enää opiskelusta?” Kalkaros tokaisi katsellen edelleen taulua. ”Pitäisikö tuon sinun käytöksesi viestittää että olet äkisti kiinnostuneempi tauluista kuin henkilöstä jolle puhut?” Lilith tiuskaisi takaisin.
”Neiti Musta, mitä tuo oli tarkoittavinaan?” Kalkaros sanoi ja katsoi ensimmäistä kertaa Lilithiin keskustelun aikana.
”SINÄ ET KATSO MINUA! SINÄ ET OLE KUULEVINASI KUN PUHUN SINULLE TUNNEILLA – KÄYTÄVILLÄ – MISSÄ VAIN! SANO NYT JO MIKÄ ON VAI ONKO NIIN PELOTTAVAA KATSOA SILMIIN MINUA?!” Lilith huusi ja oli heti häpeissään sanoistaan.
Kalkaros ei kuitenkaan antanut jälki-istuntoa opettajalle huutamisesta ja tunnilta myöhästymisestä, vaan sanoi hiljaa Lilithille ”Lilith, tule Dumbledoren kansliaan illalla kuudelta, tänään saattaa selvitä asioita enemmän kuin arvaatkaan” ja sulki oven Lilithin edessä.
”Mi-mitä?” Lilith sanoi hämmästyneenä ovelle edessään.
Mitä tuo tarkoitti? ”Saattaa selvitä enemmän kuin arvaatkaan”? No hienoa silti, tunti peruttu joten seuraavat tunnit ovatkin sitten ennustusta iltapäivällä. Mitähän Punurmio tänään keksii..
Lilith menee ruokailuun yksin, Dracoa ei ollut näkynyt koko päivänä. Istuttuaan pöytään Ginny juoksee halaamaan Lilithiä.
”Hei Lilith! On ollut ikävä! Viikko pelkästään Harryn ja Ronin kanssa.. Voit varmasti kuvitella..” Lilith hymyilee innoissaan nähtyään ystävänsä – tästä voisi tullakin ihan hyvä päivä.
”Miten sinun isäsi voi?” Lilith kysyy ja katsoo Ginnyyn huolestuneena. ”Hän voi jo hyvin, pääsi kotiin. Nyt äiti huolehtii ja paapoo häntä kuin pientä vauvaa”, Ginny sanoo naurahtaen.
”Mutta miten sinulla on täällä mennyt?” ”Kuten olettaa saattaa, tylsää ilman sinua.. Iltaisin teen ihme kyllä läksyjä, mitä en tavallisesti tee kun karkailen sinun kanssasi höpöttämään” Lilith virnisti.
”Haha, no jotain hyvää minun poissaolostani, pääset tuota menoa vielä koulun joskus läpi! Oletko jo syönyt? Voisin tulla tähän syömään, nähtäisiin Ronin ilme kun pikkusisko istuu Luihuisten pöydässä” Ginny nauroi ja etsi katseellaan veljeään. ”Tuota, minulla ei ole nyt juuri nälkä..”
Ginny katsoi huolestuneena ystäväänsä ”Lil, kyllä sinun nyt jotain pitää syödä! Et ole käynyt kunnolla ruokailussa aikoihin ja pakko sanoa että olet laihtunut entisestään. Onko jotain vialla?” ”
Ei, ei ole, ei vain tee mieli syödä”, Lilith valehteli ja halasi vielä Ginnyä , ”Kiva kun tulit takaisin, minä menen nyt etsimään sitä Dracoa, ollut hukassa koko päivän”, Lilith sanoi ja lähti pois salista.
Äh, että Ginnyn piti kysellä tuollaisia. Kyllä tiedän, olen ollut viimeaikoina hieman ahdistunut, kokeet eivät mene kovinkaan hyvin, jälki-istuntoja satelee ja muutenkin.. Ja Ginnyn poissaolo teki myös olosta entistä huonomman. No onhan minulla ollut Draco, niin onhan ollut, onko enää? Suuttuiko Draco jostain vai loukkaantuiko? Ja se katse.. Ei Draco voi olla kiinnostunut minusta! Olemme olleet ystäviä kaikki nämä vuodet, ja molemmat ovat seurustelleetkin.. Ei Draco mustasukkainen ollut kun seurustelin Blaisen kanssa. Minä toisaalta olin katkera kun Draco oli niin paljon Pansyn kanssa mutta ei heidän jutustaan onneksi tullut mitään.. Hetkinen mietinkö äsken että ”onneksi” ei tullut mitään? Nyt minä olen ihan sekaisin, Lilith, et ole kiinnostunut hyvästä ystävästäsi.. Onhan Draco hyvännäköinen, mukava ja meillä on samanlainen huumorintaju.. Lilith, nyt lopeta miettiminen.
Lilith pysähtyi äkisti kun näki Dracon, isänsä ja Kalkaroksen seurassa käytävällä. Lilith piiloutui nurkan taakse kuuntelemaan keskustelua.
Mitä ihmettä Lucius täällä tekee?
”...Lucius, oletko miettinyt miten kerromme hänelle asiasta?”
”Minä en tiedä vielä Severus, hän on odottanut niin kauan ja haluaa tietää totuuden..”
”Isä, mitä te kerrotte Lilithille? Totuuden – Lilithin vanhemmista?”
”Niin Draco, Dumbledore uskoo että nyt on oikea aika, minusta se olisi voinut olla jo aiemmin..”
”En usko Lucius, voi olla kovin hankalaa niin nuorelle sulattaa kaikkea sitä”, Severuksen ääni kuului sanovan.
”Pyytääkö Dumbledore Sirius Mustan mukaan?”
”Kyllä Albus sanoi hänen tulevan. Musta ei edes tiedä Lilithistä.. Ei ole ikinä tiennyt. Eikä tiedä myöskään totuutta omasta veljestään..” Severus sanoi ääni täynnä vihaa puhuttuaan Siriuksesta.
Kuka? Sirius Musta? Se vankikarkuri.. Harryn kummisetä? Ginny onkin puhunut hänestä, hänet lavastettiin syylliseksi ja nyt on paossa sukunsa talossa jossa Ginny on kertonut Feeniksin killan kokoontuvan. Onko Sirius Musta minulle sukua? Olenko ollut näin idiootti? Lilith Musta, Sirius Musta, kappas vain sama sukunimi! Onko Potterin kummisetä, vankikarkuri - minulle sukua, jos on niin mitä sukua?
-
Onneksi satuin taas bongaamaan tämän täältä, kun jatkoakin on jo tullut!
Mitäs minä nyt tähän oikein... Jotenkin on taas sanat pahemman kerran hakusessa. ::)
Heti alkuun voin todeta pitäneeni tästä jatkosta. Mielenkiinnolla tätä luin.
Kirjoitusvirheitä ei tullut vastaan näin lukiessa, eikä sen puoleen muitakaan kummallisuuksia.
Kiitokset jatkostakin!
-
Jee jopa kaksi kommenttia tullut, ja odotelkaapa vain! Laitan tässä illan aikana vielä toisen osan. (Oikein innostuin kirjoittamaan) ;D
-
Nyt tulee oikee palautevyöry kun luin kaksi lukua peräkkäin:
Ensinnäkin, kaikki tapahtuu kauhean nopeasti (harrastin sitä itsekinAdaran kanssa...) ja sen takia menen ihan sekaisin että kukamitämissätäh?! Sekin kun Lilith vietiin Tylypahkaan, tapahtui ihan omituisen nopeasti ja en usko että Dumbledore veisi tätä niin nopeasti, antamatta tämän hyvästellä "vanhempiaan". Ja toisekseen siitä Tylypahkaan siirtymisestä: minua häiritsi kun Kalkaros koski vapaaehtoisesti Lilithiä. Tai siis, ei kauhean realistista kun Kalkaros on sellanen juro ja semmonen... Dumbledorekaan ei tuntunut ihan aidolta, varsinkaan sanoessaan "tyttöpieni".
Ja yksi joka jäi hämäämään:
tuskinpa Severus huomaa että olen poissa, ei ole kertaakaan katsonut päälleni viimeaikoina.”
Katsonut päälleni?
Ja toinen:
Ja tulikin mieleeni että eikös sinulla ole Ennustamista?
Ennustaminen tulee pienellä.
/muoks: mutta muuten ihan kivat luvut :)
-
Fubuki : tarkoitan tuolla "katsonut päälleni" sitä, että ei huomioi, katso, puhu toiselle - anteeksi jos oli epäselvä. (nyt jälkikäteen kun mietin, sen saattaa ymmärtää hyvinkin väärin)
ja että tuo lähtö Harrisonien luota tapahtui nopeasti, selviää vielä - siinä ei ollut kyse laiskuudesta kirjoittaa ;D
jaa vielä Kalkaroksesta, kun häntä niin kovasti rakastan, hän ei ole tässä niin kauhean "juro" kuten kirjoissa on ollut.
mutta kiitos palautteesta :D
-
Oij, nyt jännittää että millaiseksi olet Siriuksen kirjoittanut (varoitan etukäteen - olen helvetin tarkka sitten kun pääsen siihen tekstiin käsiksi xD)
Yksi asia jäi taas kieliopillisesti hämäämään:
”Juuri äsken se meni eikä juttelemaan ehtinyt, sanoi että on kiire ennustukseen. Oli muutenkin omituinen, koska Draco on ruvennut ennustusta rakastamaan? No kuitenkin, eikö sinunkin pitäisi olla tunnilla?”
"Se" ei oikein kuulu tuohon, kun puhutaan hänestä. Ja toinen on tuo, että lauseen pitäisi päättyä jo sanaan omituinen, sillä tuo koska ei kuulu siihen, vaan aloittaa uuden lauseen. Se olisi sitten eri asia, jos Pansy sanoisi syyn miksi Draco on omituinen. Esim. "oli muutenkin omituinen, koska hän on niin ihastunut siihen tyttöön korpinkynnestä". Toivottavasti tajusit kun selitin sekavasti :D Jatkoa odotan nyt innolla, haluan lukea Siriusta.
-
Riiku : Kyllä sitä jatkoa tänään tulee - kuten olen aiemmin sanonut, tämä on jo kauankin ollut suunnitelmissa (ja lisäksi minulla on välivuosi meneillään, joten aikaa on enemmän kuin normaalisti) Rakastan Siriusta myös kovasti joten yritän parhaani hänen suhteensa ;D
Fubuki : Rupeaa pelottamaan mitä uskaltaa kirjoittaa Siriuksesta kun sinä olet lukemassa :D No ei, yritän parhaani. Ja kiitos kun huomauttelet noista virheistä, korjailen niitä kohtia myöhemmin tänään!
-
A/N: Tässäpä tämä pätkä, myöhemmin tänään Sirius kohtaakin sitten Lilithin.
(ja niistä virheistä.. älkää tappako minua)
Luku 4
Kohtaaminen
Osa 1
"Minä en nähnyt sinua!"
Lilith ei saanut kysymyksiinsä vastausta, Lucius ja Kalkaros lähtivät pois ja Draco oli tulossa kohti Lilithin piilopaikkaa.
Hemmetti! Draco ei saa nähdä minua! Ei saa nähdä!
Draco käveli Lilithin ohi mutta ei nähnyt häntä, vaikka kävelin metrin päästä.
Mitä hittoa? Hän ei edes nähnyt..
Lilith lähti kohti Luihuisten oleskeluhuonetta miettien äskeistä keskustelua sekä Dracoa joka oli kävellyt ohitse kuin ei olisi nähnyt hyvää ystäväänsä vieressään.
Lilithin mentyä sisään oleskeluhuoneeseen hän näki Dracon sohvalla tekemässä läksyjään.
”Hei, missä olet ollut koko päivän?” Lilith kyseli ihmeissään vaikka tiesi jo vastauksen, isänsä ja Kalkaroksen seurassa, ja he olivat vielä puhuneet Lilithistä.
”Ai, hei. Joo olen ollut tunneilla ja huispausharjoituksissa..” ”Jaa olet vai?” Lilith tokaisi mulkaisten Dracoa.
”Minä kyllä tiedän keiden kanssa olit!” Lilith sanoi vihaisesti.
”Mitä sinä puhut?” ”Tiedät varsin hyvin! Isäsi ja Kalkaroksen kanssa! Kuulin kun puhuitte minusta! Ja ajattelitko ollenkaan kertoa minulle asiasta? Että sattumoisin sinun isäsi ja Kalkaros tietävät jotain minusta minkä olen aina tahtonut tietää! Vai tiedätkö sinäkin?!” Lilith sanoi melkein huutaen, mutta hillitsi itseään sen verran, ettei järjestäisi kohtausta keskellä oleskeluhuonetta.
”Lil, puhutaan myöhemmin okei?” Drako sanoi hiljaisemmalla äänellä katsoen anteeksipyytävästi Lilithiä.
”Jaa että myöhemmin! Entä se kun kävelit minun ohitseni sen keskustelun jälkeen ja menit vain ohi kuin olisin ilmaa?!” Draco katsoi Lilithiä oikeasti hämmästyneenä
”Mitä sinä puhut? Käytävällä ei ollut ketään kun tulin tänne! Vannon sen! Kaikki olivat tunneillaan!”
”No kyllä vain herra käveli ohitseni! Olin siellä käytävällä, miten muuten olisin kuullut mukavan keskustelunne? Entä se katse aamulla, mitä se oli?” Lilith tiuskaisi.
”Lil, rauhoitu nyt! Minä vannon, etten nähnyt sinua sillä käytävällä! Ja.. Lilith, puhutaan myöhemmin sopiiko?” Draco katsoi Lilithiin kuin pelkäisi tämän lyövän häntä. Lilith hämmästyi Dracon ilmeestä ja rauhoittui.
”A-anteeksi Draco.. Olen vain hieman sekaisin”, Lilith sanoi ja samalla Pansy tuli sisään huoneeseen. ”Lil! Annah etsi sinua, et ollut kuulemma ennustuksen tunnilla?” Pansy kysyi ja katsoi ihmetellen pelokkaan näköistä Dracoa ja hämmästynyttä Lilithiä ”En kai keskeyttänyt mitään?”
”Ei, et.. Voi hitto minä takuulla saan nyt jälki-istuntoa! Unohdin kokonaan ne tunnit..”
***
Samaan aikaan Dumbledoren kansliassa Severus, Lucius ja Dumbledore miettivät oikeaa tapaa kertoa Lilithille Reguluksesta ja Gabriellesta.
”On myös kyse Lilithin turvallisuudesta. Pimeyden Lordi ei ole ikinä saanut selville Reguluksen pettäneen hänet”, Lucius sanoi ja asteli ympäri huonetta hermostuneena. ”..saati että hän olisi ollut Dumbledoren vakooja kaikki ne vuodet”, hän lisäsi ja istuutui nojatuoliin huoneen nurkassa.
”Tuo on totta Lucius. Pimeyden Lordi luulee että Regulus kuoli aikoinaan meidän toimestamme, siltähän sen pitikin näyttää”, Severus sanoi mietteliäänä ja katseli Dumbledorea joka istui vaitonaisena tuolissaan.
”Mielestäni Siriukselle olisi kuitenkin aika kertoa totuus veljestään, mutta ei vielä muille – ei vielä Lilithille”, Albus sanoi hiljaa ja nosti katseensa Severukseen.
”Musta on aina vihannut veljeään hän..” Severus aloitti mutta Dumbledore heilautti kättään hiljentymisen merkiksi.
”Siksi hänen onkin aika kuulla totuus”, Dumbledore sanoi.
”Mutta entä Lilith? Hän on odottanut viisi vuotta tietoa vanhemmistaan, ja nyt saakin tietää valheen, Reguluksen olleen kuolonsyöjä!”, Lucius tokaisi ja nousi ylös tuolista. ”Lucius, ei se ole vale. Regulus oli kuolonsyöjä..” Dumbledore aloitti ”MUTTA HÄN OLI MEIDÄN PUOLELLAMME!”, Lucius huudahti Dumbledoren puheen päälle vihaisesti. ”Hän saa tietää siitä vasta kun on sen aika, se ei ole nyt. Jos väärät henkilöt saavat tietää Reguluksen pettäneen Voldemortin, Lilith joutuu suureen vaaraan”, Dumbledore sanoi ja katsoi Luciusta tiukasti.
”Entä mitä kerromme Gabriellesta?” Severus kysyi hiljaa ”..häntähän ei koskaan löydetty”, hän jatkoi.
”Me emme voi vieläkään tietää mitä Gabylle tapahtui silloin, hän vain katosi. Hänet saatettiin kaapata, hänestä ja hänen voimistaan olisi ollut suuri apu Pimeyden Lordille”, Lucius sanoi ja mietti surullisena serkkuaan jonka kohtalosta ei tiedetty.
”Me kerromme Lilithille äidistään ja hänen voimistaan, olen huomannut Lilithin perineen joitain niistä. Lilithin täytyy oppia hallitsemaan voimiaan”, Dumbledore vastasi ja samalla oveen koputetaan ja huoneeseen astuu Sirius Musta.
”Hei Sirius, mukavaa että pääsit tulemaan”, Dumbledore sanoi hymyillen huoneeseen saapuneelle miehelle.
****
A/N: Huuh nyt sitten tämäkin siirretty, yritin tarkastaa suurimmat virheet nopeasti - pahoittelen kuitenkin koska tapani mukaan viljelen virheitä! Lisäksi nyt taidan mennä piiloon ennen kuin Fubuki tulee tappamaan minut..
Osa 2
Valheita ja totuuksia
Sirius astui sisään kansliaan ja tervehti paikallaolijoita. Lucius käveli hermostuneena ympäri huonetta mietteliään oloisena, Severus puolestaan tuhahti Siriuksen tervehdykselle ja katsoi tätä kylmästi.
”Albus, miksi kutsuit minut tänne?” Sirius kysyi otsa rypyssä katsellen hermostunutta Luciusta ja vanhaa vihamiestään Severusta.
”Sirius, tervetuloa. Meillä on sinulle ja eräälle toiselle tärkeää asiaa”, Dumbledore sanoi hymyillen ja kätteli Siriusta joka katsoi kummastuneena häntä
”Eräs toinen?” ”Niin, ja hän taitaakin juuri saapua”, Dumbledore vastaa kun oveen koputetaan jälleen ja avaa oven Lilithille. Lilith katselee jännittyneenä neljää miestä edessään kun Dumbledore tervehtii häntä.
”Iltaa Lilith, hyvä että pääsit tulemaan”, Dumbledore sanoo ja pyytää vieraitaan istumaan kanslian perällä olevalle sohvalle. Sirius katsoi entistäkin kummastuneempana huoneeseen saapunutta nuorta noitaa joka istahti toiselle puolelle sohvaa jännittyneen oloisena.
”Noniin, nyt kun olemme kaikki paikalla voimmekin aloittaa”, Dumbledore sanoi tyytyväisenä ja istuutui nojatuoliin vastapäätä sohvaa.
”Albus, en ymmärrä miksi kutsuit minut tänne..”, Sirius aloitti ja Kalkaros yskäisi nurkasta jossa seisoi ”Musta, Dumbledore oli varmasti juuri kertomassa syytä”, hän sanoi ja mulkaisi Siriusta sohvalla.
Lilith katseli huonetta vaitonaisena, sama huone johon hän oli päätynyt viisi vuotta sitten ja saanut tietää olevansa noita – nyt hän saattaisi saada vihdoinkin tietää totuuden vanhemmistaan, ketä he olivat ja missä he olivat?
”Jos nyt aloittaisimme..” Lucius totesi ennen kuin Siriuksen ja Kalkaroksen välille kehittyisi suurempi sanaharkka.
Mitä nyt on tapahtumassa? Tuo mies on siis Sirius Musta – hän ei selvästikään tule toimeen Severuksen kanssa.. Voisivat lopettaa tuon toisilleen tiuskimisen ja joku voisi puolestaan kertoa miksi olemme tänne tulleet, Lilith mietti kuumeisesti.
”Totta, Lucius”, Dumbledore aloitti
”Lilith on odottanut viisi vuotta tietoa vanhemmistaan ja me päätimme nyt olevan sopiva aika.”
Sirius katsoi otsa rypyssä Dumbledorea edessään
”Miten minä tähän liityn? Kuka tämä tyttö on?”, Sirius kysyi ja katsahti Lilithiin vieressään.
”Hän on Lilith Dorothea Musta”, Lucius sanoi toiselta nojatuolilta.
”Kuka – Mikä?” Sirius kysyi ja katsoi nyt Lilithiä järkyttyneenä eikä saanut sanottua enää sanaakaan. Lilithiä pelotti mitä sukua mies vieressään oli hänelle, ja laski katseensa maahan.
”Sirius, syy miksi et ole näiden vuosien aikana tiennyt Lilithistä selviää sinulle myöhemmin illan aikana”, Dumbledore sanoo nousten tuoliltaan ja lähtee viereisen pöydän luokse ottaen sieltä valokuvan käsiinsä.
”Tässä, Regulus Musta ja Gabrielle Loréw, sylissään Lilith”, Dumbledore sanoi ja antoi kuvan ensin Siriukselle joka katsoi säikähtäen kuvaa.
”Mi-mitä tämä on? Ei Reguluksella ollut vaimoa saati lasta!” Sirius sanoi katsellen epäilevästi kuvaa jonka Lilith nappasi hänen käsistään.
”Sirius, sinä et tuntenut veljeäsi niin hyvin kuin luulet..” Dumbledore aloitti mutta Sirius huudahti päälle
”..hän ei ollut veljeni! Minulla ei ollut veljeä sen jälkeen kun hän liittyi kuolonsyöjiin!”
Lilith katseli kuvaa mietteliäänä mutta säpsähti kuultuaan sanan kuolonsyöjä.
”Minun isäni kuolonsyöjä? Hänen veljensä?” Lilith kysyi ja nosti katseensa Dumbledoreen.
”Kyllä”, Dumbledore sanoi ja lisäsi vielä ”Lilith, voit pitää sen kuvan itselläsi.”
Lilith katseli kuvaa jossa oli kovasti Siriuksen näköinen, mutta nuorempi ja hentorakenteisempi mies heiluttamassa iloisena. Tämän vieressä oli Gabrielle, kaunis nuori nainen jolla oli samanlaiset hunajanväriset silmät kuin Lilithillä. Naisen hiukset muistuttivat Lilithiä Luciuksesta, pitkät platinanvaaleat hiukset loistivat kuvassa. Lopulta Lilith katsoi pientä lasta Gabriellen sylissä, joka nauroi iloisena. Lilithin poskelle vierähti kyynel ja hän nosti katseensa Dumbledoreen.
”Kiitos. Mutta minun vanhempani – missä he ovat?” Lilith kysyi ja laittoi kuvan taskuunsa.
”Sinun isäsi kuoli samana vuonna kuin sinä synnyit..”, Kalkaros aloitti ja asteli ympäri huonetta miettien vielä oliko oikein väittää Lilithille hänen isänsä olleen kuolonsyöjä.
”Mitäs liittyi kuolonsyöjiin”, Sirius tuhahti hiljaa
”Sirius, anna nyt meidän puhua ensin”, Dumbledore sanoi tiukasti ja katsoi Kalkarosta merkiksi jatkaa.
”Hän kuoli.. kaksintaistelussa erästä ministeriön henkilöä vastaan”, Kalkaros valehteli tuntien pienen häpeänpistoksen, mutta muistutti itseään kuitenkin tämän olevan Lilithin parhaaksi. Lilith ei tiennyt mitä ajatella Reguluksesta – isästään, joka oli ollut kuolonsyöjä, eikä hän myöskään tiennyt mitä ajatella Siriuksesta – sedästään, joka istui hänen vieressään kieltäen kuolleen veljensä olleen joskus olemassa.
”..kuten niinä aikoina useat kuolonsyöjät kuolivat ministeriön toimesta.”, Kalkaros jatkoi valehteluaan ja katsoi Luciusta pyytäen apua.
”Niin, ja äitisi – minun serkkuni”, Lucius aloitti ja Lilith hämmästyi suuresti avaten suunsa sanomatta kuitenkaan mitään.
”..Gabrielle oli hieno nainen! Minun isäni ja hänen äitinsä olivat sisaruksia keskenään”, hän jatkoi ja katsoi hymyillen hämmästynyttä Lilithiä. Lilith odotti Luciuksen kertovan enemmän Gabriellesta, mutta Dumbledore puuttuikin puheeseen
”Lilith, saanko kysyä sinulta – oletko koskaan tuntenut omaavasi suuria taikavoimia?”
Lilith hämmästyi vielä enemmän ja oli hänen vuoronsa rypistää kulmiaan. ”Öö, mitä tarkoitat?”, Lilith kysyi Dumbledorelta. ”Onko ympärilläsi tapahtunut ikinä mitään erikoista vaikka et olisi koskenut, taikka tehnyt mitään? Oletko toivonut joskus jotain niin kovasti että toiveesi toteutuukin?” Dumbledore kysyi ja silloin Lilithin mieleen palautui lapsuutensa tapahtumat Harrisonien luona; astioiden tippuminen kaapista, puusta lentäminen, sekä iltapäivällä tapahtunut..
Se kun.. kun Draco ei nähnyt minua.. Olinko minä näkymätön?
”Olen..”, Lilith sanoi hetken mietittyään ja Dumbledore hymyili iloisena
”Ulkonäössäsi olet perinyt paljon isältäsi, mutta suuria taikavoimia äidiltäsi – kuten silmäsikin”, hän sanoi. ”Siksi onkin tärkeää Lilith, että opit hallitsemaan niitä voimia. Aivan jokaisella velholla tai noidalla niitä ei ole.”
”Mutta minun äitini, oliko hänkin kuolonsyöjä? Mitä hänelle on tapahtunut?”, Lilith kysyi ja toivoi todella että edes hänen äitinsä olisi elossa.
”Ei, sanoin että äitisi oli hieno nainen! Hän ei ollut kuolonsyöjä”, Lucius sanoi ennen kuin muut ehtivät sanomaan mitään.
”Mutta miksi äitini sitten meni naimisiin kuolonsyöjän kanssa? Jos hän kerta oli..”, Lilith aloitti ja katsoi kysyvästi miehiä ympärillään.
”Se on rakkaus Lilith, rakkaus.” Dumbledore sanoi ja jatkoi ”..mutta kukaan meistä ei tiedä missä äitisi on, hän katosi isäsi kuoleman jälkeen kuten sinäkin.”
”Miten minä katosin - miten oikein päädyin Harrisonien luokse?” Lillith kysyi epäilevänä. ”Sinua ei löydetty – aluksi luulimme sinun kadonneen äitisi mukana. Vuosien päästä saimme tiedon että saatat olla jästiperheessä, Harrisonien luona. He olivat löytäneet sinut samana päivänä kuin äitisi katosi.” Dumbledore vastasi ja tiesi Lilithillä olevan vielä paljon kysymyksiä jäljellä.
”Miten saitte tiedon että saattaisin olla siellä?”
Severus virnisti nurkastaan ”Lilith, ei ihan joka perheessä lapset lennä puista – ja siinä naapurustossa asui eräs velhoperhe niihin aikoihin.”
Lilith naurahti hermostuneesti ja katseli epäilevästi Siriusta joka oli ollut jo muutaman tovin hiljaa.
”Eli, isäni oli kuolonsyöjä, mutta äitini ei ollut. Isäni kuoli ja äitini on kadoksissa...” Lilith mumisi hiljaa yrittäen ymmärtää kaikkea tietoa mitä oli juuri saanut.
”...Sirius”, Lilith aloitti mutta Dumbledore keskeytti hänet.
”Lilith, minä luulen että sinun on aika lähteä. Puhumme myöhemmin viikolla vielä enemmän.” Lilith katsoi pettyneenä Dumbledorea, Severusta ja Luciusta ja asteli pois kansliasta mietteliäänä, edelleen paljon kysymyksiä mielessään.
Isäni oli kuolonsyöjä? Kuten Blaisen isä.. Blaise kertoi minulle että hänkin on liittymässä Pimeyden Lordin riveihin.. Lilith mietti matkallaan kohti Luihuisten oleskeluhuonetta.
Dumbledoren kansliassa kuitenkin jatkui keskustelu Lilithin lähdettyä. Sirius istui sohvalla edelleen ja rikkoi huoneeseen laskeutuneen hiljaisuuden
”Miksi kerrotte minulle tämän? Että Reguluksella onkin lapsi ja vaimo? Miksi kerrotte tämän? Albus tiedät varsin hyvin mitkä välini olivat veljeeni..”
Dumbledore katsoi mietteliäänä Siriusta mutta ei ennätä vastaamaan kun Kalkaros sihahtaa väliin
”Sinä et tuntenutkaan Regulusta, omaa veljeäsi! Sinä et tiedä totuutta hänestä ja hänen kohtalostaan! Miksi luulet että Lilith syntymä salattiin?!”
Sirius mulkaisi Kalkarosta ”Ole sinä ruikuli nyt hiljaa!” Kalkaros katsoi tulistuneesti Siriusta mutta vaikeni kun Dumbledore aloitti puheen
”Sirius, mielestäni sinun on nyt aika kuulla totuus veljestäsi. Sinä vihaat häntä turhaan..”
Sirius pyöräytti silmiään ”Regulus ja muu perheeni minua rupesivat vihaamaan kun en ollut kuten he!”
”Niin sinä luulet Sirius..” Dumbledore jatkoi, mutta Sirius keskeytti hänet jälleen
”HÄN OLI KUOLONSYÖJÄ! HÄN TAPPOI MONIA YSTÄVIÄNI!”
”Sirius, olet väärässä - kyllä hän oli kuolonsyöjä, mutta hän oli se minun käskystäni.” Dumbledore sanoi ja samassa Siriuksen kasvot kalpenivat ja viha kaikkosi hänen silmistään
”..mitä sinä sanoit?"
-
Draco käveli Lilithin ohi mutta ei nähnyt häntä, vaikka kävelin metrin päästä.
Pilkunviilaaja iskee taas :D Miksi muuten jaat luvutkin osiin ja lähetät ne näin pieninä pätkinä? Eikö olisi fiksumpaa laittaa luku kerrallaan?
Kuvailua kaipaisin tekstissä enemmän, ja homma tuntuu taas etenevän kauhean nopeasti... Mutta pidempää jatkoa toivon taas :D
-
Fubuki : Kirjoitan toisella koneella jossa ei ole nettiä, ja joudun ne aina siirtämään tälle koneelle jossa netti on ;D ja sittempä laitan ne tänne pätkinä.
Ja kiitos ilmoituksesta, rakastan sinua vaikka harrastat kovasti pilkunviilausta, olen tainnut olla hieman ajatuksissani tuossa kohtaa :D
+ Olen pahoillani jos homma tuntuu menevän kamalan nopeasti, yritän hidastaa - kun omassa päässä kaikki on ihan selvänä ja suunniteltuna ja sitten unohdan että toisten mielestä saattaa mennä hirveetä vauhtia.
-
Tää on kyllä tosi kiva ficci, vaikkakin tapahtumat menevät aika nopeasti eteenpäin. Mutta kiva, että lukujen julkaisutahti on näin nopea. :)
-
Whitegirl : uusi lukija hei vain :) ja samaa kuin Fubukille jo tuossa aiemmin pahoittelin - yritän hidastaa tapahtumien kulkua ! Kiitos kommentista.
-
Vau, nythän tapahtumat saivat hienon käänteen. Pidin tästä, vaikkakin joissain kohdissa oli hieman sekalaisuutta, mutta muuten luku oli kiva.
-
Samaa mieltä Whitegirlin kanssa, että jossain kohtia meni vain jotenkin.. silleen hämilleen, ettei ihan tajunnut missä mennään. Sirius oli..no, ehkä turhan tyyni joutuessaan Luciuksen ja Severuksen kanssa samaan huoneeseen. Sitten toinen mihin sinun pitäisi kiinnittää huomiota, on kun kirjoitat välillä preesensissä ja välillä imperfektissä, se tekee tekstistä tosi sekalaisen oloisen. Esim.
Sirius astui sisään kansliaan ja tervehti paikallaolijoita. Lucius käveli hermostuneena ympäri huonetta mietteliään oloisena, Severus puolestaan tuhahti Siriuksen tervehdykselle ja katsoi tätä kylmästi.
”Albus, miksi kutsuit minut tänne?” Sirius kysyi otsa rypyssä katsellen hermostunutta Luciusta ja vanhaa vihamiestään Severusta.
”Sirius, tervetuloa. Meillä on sinulle ja eräälle toiselle tärkeää asiaa”, Dumbledore sanoi hymyillen ja kätteli Siriusta joka katsoi kummastuneena häntä
Siinä on imperfekti
Lilith katselee jännittyneenä neljää miestä edessään kun Dumbledore tervehtii häntä. ”Iltaa Lilith, hyvä että pääsit tulemaan”, Dumbledore sanoo ja pyytää vieraitaan istumaan kanslian perällä olevalle sohvalle.
Ja tässä on yhtäkkiä preesens.
Sirius katsoi entistäkin kummastuneempana huoneeseen saapunutta nuorta noitaa joka istahti toiselle puolelle sohvaa jännittyneen oloisena.
”Noniin, nyt kun olemme kaikki paikalla voimmekin aloittaa”, Dumbledore sanoi tyytyväisenä ja istuutui nojatuoliin vastapäätä sohvaa.
Ja tässä taas imperfekti. Suosittelisin kirjoittamaan pelkällä imperfektillä :D
-
Whitegirl : kiitosta kiitosta :)
Fubuki : hmm niin, olisi sen toisinkin voinut kirjoittaa mutten tahtonut mitään tappelua heidän välilleen heti aluksi.. ja joo oikeasti olen näköjään mokaillut aikamuotojen kanssa, pitää ne muuttaa myöhemmin! kiitos jälleen tästäkin ;D
Riiku : haha :D joo kiitos jälleen, hyvä että tykkäät!
-
Tämä on kerrassaan ihana ficci. ;)
Minun mielestäni asiat eivät etene missään vaiheessa liian nopeasti.
Sait minut koukutettua. :-*
Anteeksi lyhyestä kommentistani.
-
vjanna : heii jälleen uusi lukija! :D hienoa kun pidät! ja kiitos kommentista :) tuollaiset aina piristää tiesitkös!
-
Nytpä iski inspis piirtää (ainakin) Lilithistä kuva.. lähdempäs pois jumittamasta tästä :D linkittelen sitten illalla tänne - mukaan tulee pikkunen tekstinpätkä, voisin ehkä luvata..
-
Haha :D joo kyllähän tänne voin laitella. Nyt just Lilithistä menossa.
Vois myös piirtää kuvan valokuvasta jonka Dumbledore antoi Lilithille.. hmm, ne joita kiinnostaa näkisi sitten miten minä näen nämä hahmot.
mutta lähdempäs piirtämään jälleen! (kommenttia, uudet kuten vanhatkin - se on aina tervetullutta :D)
-
Kyllä mä ne linkitän sitten tänne niin varmasti löydät :D ja joo, kun mulla on vapaa-aikaa niin piirtelen ihan mielelläni! yrittelen keksiä kaikkea :)
Ja kuule, ei se mitään että täällä kommentoit ;D Ihan hyvä vaan että joku muukin höpisee täällä :D
-
Noniin suttasin kuvan Reguluksesta ja Gabriellesta! Linkki tässä : http://www.aijaa.com/v.php?i=3103944.jpg
(anteeksi kun on niin sotkuinen töherrys, tein tässä nopeasti ja vielä Lilithin kuva kesken.. :-[)
-
Hiano kuva. :)
Toi huoneen kulma tuolla oli vaan aika vino... ;)
Ehkä ennoo lukenu lukuja tarpeeks tarkasti tai jotain,
koska mulla on semmone mielikuva et Gabriellalla on ruskeet
hiukset ???
Oon varmasti vaan lukenu huolimattomasti.
-
hehe joo :D hutasin kuvan vaan nopeasti. aattelin että loppua kohden voisin piirrellä hieman tarkemmin, jos sopivia kohtauksia löytyy.
ja siis Gabriellen hiukset ovat samanlaiset kuin Dracon ja Luciuksen, eli platinanvaaleat.
-
Ja nyt sitten Lilith : http://www.aijaa.com/v.php?i=3104236.jpg (anteeksi tuo huono laatu, piirsin ensin käsin - otin kuvan kameralla koska skanneri on rikki - ja maalasin sitten vielä photoshopilla väriä) mutta siinä nyt tän illan aikana valmistuneet kuvat! ;D
Huomenna saattaa ilmestyä tekstiä (jälleen) katsoo nyt!
-
Taaskin hieno kuva.
Lilith on juuri sen näköinen,
kun kuvittelinkin. ;)
-
vjanna : kiitosta :D nyt vois lähteä koneelta..öitä! :)
meliza
ps. saatan laittaa huomenna jatkoa, tosin pitäisi ruveta etsimään töitä ja lopettaa koneella pörrääminen päivisin :D noo.. katsellaan miten käy!
-
http://s436.photobucket.com/albums/qq84/melizaza/?action=view¤t=liliit.jpg
oikein innostuin nyt taas väsäämään. ;D
-
Haha kyllä tässä kirjoittelen juuri :D
..kaippa tän illan aikana luku tulee!
-
Toi uusin kuva on kyllä ehdottomasti hienoin!
Nyt vaan lisää lukuja ;)
-
A/N: Pahoittelen jälleen tälläistä hemmetin pientä pätkää mutta lohdutukseksi voin kertoa että laitan illalla vielä paljon tekstiä tähän lisää!
Luku 5
"Lilith, minä en suostu siihen - en ikinä"
Osa 1
Lilith & Blaise
”Miksi Dumbledore aina tekee noin? Minulla oli vielä paljon kysymyksiä jäljellä!” Lilith tuhahti kävellessään käytävällä harmistuneena, puristaen kädessään vanhaa valokuvaa.
Käytävillä oli hiljaista, kello oli tulossa yhdeksän illalla. ”Auts!” Blaise huudahti Lilithin törmättyä häneen ajatuksissaan.
”Ai, anteeksi Blaise en huomannut sinua..” Lilith sanoi kummastuneena tönäistyään entistä poikaystäväänsä, joka nosteli kirjojaan maasta.
”Ei se mitään..” Blaise mumisi ja käänsi katsee Lilithiin joka vaikutti surulliselta. ”Onko jokin huonosti?” Lilith pyöritteli hiuksiaan hermostuneesti sormissaan miettien kertoisiko Blaiselle vanhemmistaan.
”Lil?”
”Ai - anteeksi olin taas ajatuksissani.. Tuota minulla olisi sinulle asiaa, jos vain ehdit..”
Blaise katsoi mietteliäänä Lilithiä ”Hyvä on, mennään oleskeluhuoneeseen ja puhutaan?”
Lilith pyöritti päätään ”Ei.. Se on henkilökohtaista.. kun.. tuota.. Voisimmeko mennä vaikka sinun makuuhuoneeseesi?” Lilith änkytti hermostuneena ja Blaise katsoi häntä kulmat kurtussa ”Lil, mehän erosimme..” hän aloitti
”Ei! Ei mitään sellaista!” Lilith huudahti naurahtaen ja Blaisekin hymähti
”..Ai, no hyvä on sitten, ajattelin jo että.. olisit muuttanut mieltäsi..”
”Anteeksi Blaise, mutta tämä ei liity meihin..” Lilith sanoi ja he lähtivät kävelemään kohti Luihuisten makuuhuoneita.
Blaise sulki makuuhuoneen oven perässään ja kysyi ”No, mistä halusit puhua?”
Lilith asteli ympäri makuuhuonetta ja päätti istua sängylle. ”Tuota.. Sinähän tiedät että en ole aiemmin tiennyt oikeita vanhempiani..” Lilith aloitti
”Niin?”
”Sain juuri tietää heidän nimensä ja..”
Blaise istui Lilithin viereen ja halasi häntä ”Hienoa! Olet jo niin kauan halunnut tietää” hän sanoi hymyillen Lilithille. Lilith katsoi Blaisea silmiin ja tunsi pientä kaipuuta häntä kohtaan..
”Mutta..” ”Mutta mitä?”
”Isäni oli kuolonsyöjä” Lilith sanoi hiljaa ja Blaise käänsi katseensa Lilithistä poispäin.
”Hän oli Regulus Musta – en tiedä hänestä paljon enempää mutta..”
”Regulus?” Blaise toisti. ”Niin, tiedätkö hänestä jotain?” Lilith kysyi innostuneena. ”Isäni on joskus puhunut hänestä.. He olivat kouluaikoina ystäviä.. Liittyivät kuolonsyöjiksi samoihin aikoihin..” Blaise sanoi hiljaa.
Lilith oli innoissaan, Blaisen isä oli tuntenut Reguluksen.
***
Osa 2
Vihaa ja rakkautta
”Lil miksi kerrot minulle tämän?” Blaise kysyi ja katseli innostunutta Lilithiä vieressään hämmästyneenä.
”Hienoa hienoa hienoa!” Lilith huudahti hymyillen eikä vastannut pojan kysymykseen, vaan halasi tätä pitkään.
”Öö, Lil?” Blaise kysyi ja irrottautui Lilithistä.
”Olen vain niin innoissani kun.. kun isäsi tunsi isäni!” Lilith sanoi hymyillen.
”Mutta miksi kerrot minulle? Olen entinen poikaystäväsi ja erosimme.. aikamoisissa riidoissa..” Blaise sanoi hiljaa ja katseli Lilithiä epäillen.
Lilith huokaisi ja katsoi Blaisea vieressään ja valokuvaa käsissään.
Isäni oli kuolonsyöjä.. Hän varmasti olisi halunnut lapsensa olevan myös.. Kuten Blaisenkin isä toivoi Blaisesta kuolonsyöjää.. Mutta onko Blaise jo kuolonsyöjä?
”..Blaise?” Lilith kysyi hiljaa ja mietti miten kysyisi asiaa.
”Niin?”
”Kun olimme yhdessä, kerroit liittyväsi kuolonsyöjiin..” Lilith aloitti ja huomasi Blaisen kasvojen muuttuneen ilmeettömiksi.
”Oletko sinä?” Lilith päätti kysyä suoraan ja vastaukseksi Blaise nosti paitansa hihaa näyttäen merkkiä kädessään ja nyökkäsi. Lilith katsoi kiinnostuneena pimeän piirtoa Blaisen kädessä.
”Lilith, miksi tahdot tietää tämän?” Blaise kysyi tiukasti ja laski hihansa takaisin merkin päälle.
”Koska minä tahdon liittyä kuolonsyöjiin, olla kuten isäni”, Lilith vastasi ja katsoi Blaisea silmiin.
Blaise järkyttyi mutta ei antanut Lilithin huomata sitä. Hänen mielestään Lilith ei saanut missään nimessä liittyä kuolonsyöjiin, hänen sielunsa oli puhdas ja hyvä, vaikka Luihuinen olikin.
”Lilith! Sitä sinä et tee!” Blaise sanoi tiukasti. Lilith ei välittänyt Blaisen sanoista vaan jatkoi.
”Minun isäni oli kuolonsyöjä! Minä sain vihdoin tietää kuka isäni oli – ja tahdon olla kuten hän..” Lilith sanoi, mutta Blaise pyöritteli päätään.
”Ei, vaikka olemme eronneet, niin välitän sinusta ja tunnen sinut. Usko minua, se ei ole sinua varten”, Blaise sanoi ja halasi Lilithiä joka mumisi jotain vastaukseksi pettyneenä.
Huoneen ovi aukesi.
”Lil - Blaise - mitä?” Draco kysyi hämmästyneenä ja katseli ystäviään jotka halasivat sängyllä.
”Öö tuota..” Blaise mumisi ja irrottautui Lilithistä. Lilith sulki silmänsä ja kiroili pahasti mielessään.
Blaise nousi ylös sängyltä yskäisten, Lilith nousi myös suoristellen kaapuaan. Draco huokaisi ja katsoi pettyneenä Lilithiin ja lähti huoneesta.
”Draco, odota!” Lilith huudahti ja kuiskasi vielä Blaiselle ”Tuota, minulla on sinulle vielä asiaa tähän liittyen, puhutaan myöhemmin”, ja lähti Dracon perään.
”Draco! DRACO!” Lilith huusi ja juoksi Dracon kiinni käytävällä. Draco katsoi kylmästi Lilithiä ja riuhtaisi kätensä irti Lilithin otteesta. Draco ei sanonut sanaakaan, katsoi vain suoraan Lilithin silmiin tunteettomasti. Hänen katseessa oli inhoa, vihaa ja pettymystä ja Lilith häpesi.
”Sinä et ymmärrä Draco! Se ei ollut sitä miltä se sinusta näytti!” Lilith sanoi epätoivoisena ja tunsi kuinka hänen kurkkuaan kuristi ja silmiään kirvelsi.
”Miltä se minusta näytti sitten?” Draco kysyi ja katsoi Lilithiä edelleen kylmästi suoraan silmiin. Lilith voi pahoin, hänen hyvä ystävänsä katsoi häntä inhoten.
Minä.. minä en voi olla ihastunut Dracoon.. En saa olla, en saa. Hän ei ole ihastunut minuun.. Ei ole..
Lilith tunsi kyynelten valuvan poskillaan jälleen, hänen koko ruumiinsa tärisi. Draco säpsähti, hän ei ollut arvellut Lilithin reagoivan niin.
-
..ja sitten kyllä suutun jos kommenttia ei ole tullut! ;D nyt menen kirjoittelemaan ja lisäilen tuossa 7-8 aikoihin lisää tekstiä!
-
Aika lyhyt osa, mutta ei se haittaa jos illalla kerran on lisää tulossa ;)
Oli hyvä luku, ihan niin kuin aikaisemmatkin.
Jatkoa vaan. :-*
-
Whippii! Jatkoa!
Äh en keksi nyt muuta, kun on kiire.
Tuun myöhemmin kommentoimaan
lisää (jos jaksan ::))
Kiitos ihanasta luvusta :-*
-
A/N: Eli jälleen jatkoa..
Luku 6
"Minä ryhdistäydyn"
Lilith lähti juoksemaan pois Dracon luota.
”Hitto Lilith! Nyt ryhdistäydy!” Lilith mumisi itsekseen juostessaan käytävillä, mutta kyyneleet edelleen vierivät hänen silmistään haitaten näköä ja hän kaatuukin lattialle kiroten.
Lilith oli nousemassa, kunnes joku tarttuikin häntä kädestä nostaen hänet istumaan viereiselle penkille. Lilith avasi turvonneet silmänsä ja pyyhki kyyneleitään häpeissään nähdessään edessään kolme mieshenkilöä, Luciuksen, Severuksen ja Siriuksen.
”Miksi sinä.. Mitä itketkö sinä?” Severus kysyi ihmeissään, johon Lilith mumisi jotain epäselvästi vastaukseksi.
”Sattuiko sinua kun kaaduit? Miksi ylipäätään juokset käytävällä tähän aikaan.. kello on jo vaikka mitä”, Lucius kyseli. Lilith pyöritteli päätään ja häpesi edelleen
”Ei.. en minä siksi itke, ei minua sattunut”, Lilith sanoi ja katsoi Siriusta joka oli nostanut maasta valokuvan jonka Lilith kaatuessaan pudotti. Sirius tuijotti hiljaa valokuvaa ja Lilith oli näkevinään hänen kasvoillaan pienen hymyn. Lilith kummastui tuosta hymystä, aikaisemmin illalla Dumbledoren kansliassa Sirius oli lähes vihannut veljeään ja nyt hymyili valokuvalle jossa veljensä oli.
”Oletko varmasti kunnossa?” Sirius kysyi ja antoi kuvan Lilithille. Lilith tuhahti, miksi tämä oli nyt edes kiinnostunut Lilithistä?
”Ei, ei minua sattunut.. Taidan tästä lähteä..” Lilith sanoi nousten penkiltä ylös. ”Lilith..” Sirius aloitti ja katsoi veljentyttöään edessään hymyillen tälle ensimmäistä kertaa.
”Tulen ensi viikolla käymään Tylypahkassa jälleen, jos sinulle sopii, voisimme vaikka nähdä ja jutella?” Sirius ehdotti Lilithin hämmästykseksi.
”Tuota.. Täytyy katsella, heippa!” Lilith sai sanottua hämmästykseltään ja lähti Luihuisten makuusaleja kohti.
Aamulla Lilith heräsi päänsärkyyn.
”Hitto, taisin sittenkin löydä pääni”, Lilith sanoi ja haukotteli. Puettuaan vaatteet päälleen ja harjattuaan hiuksensa Lilith lähti kohti ruokasalia aamiaiselle, vaikka hänellä ei nälkä ollutkaan. Juon mehua Ginnyn mieliksi, Lilith ajatteli.
Luihuisten pöydässä istuivat Draco, Pansy, Blaise, sekä Grabbe ja Goyle. Lilith huokaisi ja istui heidän joukkoonsa.
”Ovat ainakin he sopineet riitansa..” Lilith mietti katsellessaan Dracoa ja Blaisea jotka istuivat toisiaan vastapäätä.
Lilith kaatoi lasiinsa mehua ja pyöritteli sitä käsissään turhautuneena. ”Lilith! Mitä sinun naamallesi on tapahtunut?”, Pansy huudahti huomattuaan Lilithin.
Lilith katsoi häntä loukkaantuneena ”Anteeksi mitä?” Lilith kivahti.
Pansyn huudahduksesta koko pöytäseurue kääntyi katsomaan Lilithiä. ”Verta! Naamassasi! Ja silmäsikin ovat aivan turvonneet!” Pansy sanoi ja katseli häntä huolestuneena.
Lilith kokeili päätään kohdasta jota oli särkenyt hänen herätessään.
”Ei tässä..” Lilith aloitti - mutta kun hän katsoi sormiinsa, ne olivat veressä. ”Hitto!” Lilith huusi ja pyyhki veren pöydällä olevaan liinaan.
”Oletko kunnossa?” Draco kysyi huolissaan nähdessään verta Lilithin käsissä.
”Ei, ei tässä mitään..” Lilith valehteli vaikka häntä pyörrytti.
”Oletko varma?” Blaise varmisteli ja Lilith joi mehulasinsa samalla kun nousi pöydästä lähteäkseen.
”Lilith! Et syönyt mitään!” Pansy huudahti, mutta Lilith ei ollut kuulevinaan, vaan lähti sairaalasiipeen.
Matami Pomfrey puhdisti haavan Lilithin päässä ja antoi lääkettä sen parantumiseen.
”Aika ison haavan olet saanut, miten se tuli?” Matami Pomfrey kyseli vielä tarkastellessaan Lilithin päässä olevaa haavaa. ”Kaaduin eilen illalla juostessani..” Lilith mumisi vastaukseksi.
”Tyttö hyvä miksi et jo silloin tullut tänne!”
”Ei sitä sattunut juuri ollenkaan.. Kiitos nyt kuitenkin”, Lilith sanoi ja lähti pois sairaalasiivestä.
Lilith lähti tunnille, ensimmäinen Kalkaroksen tunti oli jo alkanut hänen saapuessaan.
”Neiti Musta, jälleen myöhässä”, Kalkaros totesi Lilithin istuutuessa paikallensa eturiviin. Tunnilla puhuttiin loitsuista jotka ovat hyödyllisiä kaksintaistelussa, Lilith kirjoitteli ajatuksissaan muistiinpanoja eikä keskittynyt tunnin kulkuun ollenkaan. Hetken kuluttua Kalkaros yskäisi Lilithin edessä ”Neiti Musta, kysyin sinulta kysymyksen..” Kalkaros sanoi.
”Mi-mitä? Ai..” Lilith änkytti ja katsoi hämmästyneenä opettajaa edessään.
”Kysyin mitä lopeti loitsuimes tekee?” Kalkaros toisti.
”Se kumoaa loitsun vaikutuksen”, Lilith vastasi nopeasti.
”Hyvä, sait tuvallesi viisi pistettä oikeasta vastauksesta”, Kalkaros totesi ja lisäsi vielä tunnin päättyvän.
Oppilaat poistuivat luokasta kun Lilith jäi vielä pakkaamaan kirjojaan laukkuunsa.
”Lilith onko kaikki kunnossa?” Kalkaros kysyi Lilithin hämmästykseksi.
”Ai, tuota on.. Olen ajatuksissani vain..” Lilith mumisi ja lähti luokasta. Kalkaros katsoi huolissaan Lilithiä, joka ei ollut oma itsensä.
Parin päivän kuluttua Lilith oli miettinyt päänsä puhki keinoa liittyä kuolonsyöjiin – olla kuten isänsä.
Hän joutui myöntämään, ettei Blaise häntä auttaisi. Dracolle puolestaan Lilith ei edes tahtonut sanoa, Lucius oli kuolonsyöjä – tosin Dumbledoren vakoojana, Draco oli kertonut sen vuosia sitten.
”Joten Dracostakaan ei ole hyötyä..” Lilith huokaisi.
Mutta Grabbe ja Goyle! He ovat varmasti liittyneet myös kuolonsyöjiin. Hitto, miksi en aiemmin tajunnut..
Lilith päätti puhua heti samana päivänä Grabbelle, hänen kanssaan Lilith oli sentään jonkin verran puhunut aiemminkin – vaikka eivät ylimpiä ystäviä olleetkaan. Lilith lähti päättäväisenä illalliselle ruokasaliin.
-
Ihanaa että joku jaksaa olla täällä kommentoimassa ;D
(mulla on joku kirjoitustulva meneillään - eikä loppua näytä tulevan..)
rupeaa ahdistamaan, mietin miten teen Lilithin liittymisessä kuolonsyöjiin.. pitää katsella!
(luulen että tämä mun kirjoitustulva jatkuu tämän illan, joten se selviää vielä tänään)
--huomenna voisin pitää lepopäivän kirjoittamisen suhteen sitten :P
-
A/N : Noniin saimpahan tämän valmiiksi! (anteeksi kirjoitusvirheistä, olen vähän sellainen..)
Luku 7
Metsä
Lilith juoksi Grabben, Dracon ja Goylen kiinni käytävällä.
”Grabbe!” Lilith huudahti ja tämä kääntyi kummastuneena Lilithin puoleen
”Niin?”
”Minulla olisi sinulle asiaa, tärkeää – kahdenkeskeistä”, Lilith sanoi ja katsoi Goyleen ja Dracoon pahoittelevasti. ”Ahaa..” Grabbe sanoi mietteliäänä, mutta Lilithillä ei ollut aikaa odotella tämän hidasta järjenjuoksua vaan nappasi tämän mukaansa.
He kävelivät ulkona. Lilith vei heitä niin pitkälle, ettei kukaan enää ollut kuuloetäisyydellä. ”Mitä ihmeen asiaa sinulla minulle on?” Grabbe kysyi ihmeissään kun Lilith vihdoin pysähtyi.
”Grabbe, minun täytyy kysyä sinulta jotain”, Lilith tokaisi. Häntä ärsytti, kun hän joutui pyytämään Grabbelta apua tähän – ei joutuisi jos Blaise olisi suostunut.
”Sinä olet kuolonsyöjä, etkö olekin”, Lilith jatkoi ja Grabbe nyökkäsi.
”Siinä tapauksessa, tarvitsen apuasi.” ”Mitä sinä tahdot minun tekevän?” Grabbe kysyi epäröivästi.
”Tahdon liittyä kuolonsyöjiin – pystytkö auttamaan siinä?” Grabbe tuijotti Lilithiä hetken, mutta vastasi
”Kyllä, voin tuoda asian ilmi seuraavassa kokouksessa..”
”Hyvä, sano että eräs Mustien suvusta tahtoo liittyä joukkoonne”, Lilith sanoi tiukasti Grabben puheen päälle. Grabbe nyökkäsi ja oli juuri vastaamassa, mutta Lilith ennätti ensin
”Koska teillä on seuraava kokous?” ”Saattaa olla koska vain, sitä ei koskaan tiedä”, Grabbe vastasi.
”Kiitos, mutta älä kerro tästä kenellekään.. ystävistämme, tiedäthän?” Grabbe nyökkäsi jälleen.
Seuraavana yönä Lilith heräsi, kun joku tuli hänen huoneeseensa.
”Mitä...” Lilith mumisi ja samassa joku tarttui häntä kädestä
”Lilith, herää!”, huoneeseen saapunut sanoi ja Lilith tunnisti sen Grabben ääneksi.
”Tule, nyt mennään”, Grabbe sanoi ja nosti Lilithin sängystä. Lilith laittoi kaavun yöpukunsa päälle ja he lähtivät hiljaa ulos.
”Minne me menemme?” Lilith kuiskasi Grabbelle kun he kävelivät pitkin koulun pihaa.
”Kokous”, Grabbe murahti ja kiristi tahtia niin, ettei Lilith melkein pysynyt vauhdissa.
”Niin mutta missä se on?” Lilith tiukkasi Grabbelta joka johdatti heitä pimeässä yössä.
”Metsässä”, Grabbe vastasi. Lilith melkein naurahti, Pimeyden Lordi pitää kokouksia metsässä.. ”Okei, olen hyvin väsynyt..” Lilith ajatteli.
Metsässä oli pimeää ja hyvin kylmä, mutta Lilith odotti innoissaan, tosin jännittyneenä mitä tulisi tapahtumaan. Pian heidän vierelleen ilmestyi pienikokoinen mies mustassa viitassaan, hänen vieressään oli langanlaiha, pitkä mies jonka punaiset silmät kiilsivät pimeydessä – muuta Lilith ei erottanut pimeässä metsässä.
”Tuo on varmasti Pimeyden Lordi..” Lilith ajatteli ja jännittyi entisestään.
”Nuorempi herra Grabbe kertoi iloksemme illan kokouksessa, että joukkoihini tahtoisi liittyä uusi henkilö..” Voldemort sanoi kylmällä äänellään ja katsoi silmät kiiluen Lilithiä.
”Kyllä”, Lilith vastasi, tosin turhaan sillä mies jatkoi puhettaan
”..hän kertoi tämän henkilön olevan Mustien sukua”
Grabbe perääntyi hieman Lilithin viereltä, selvästi peläten miestä edessään, Lilith kuitenkin pysyi paikoillaan.
”Minä olen”, Lilith sanoi ja kumarsi miehelle edessään.
”Ja saanko kysyä mitä sukua Mustille neiti väittää olevansa?” Voldemort kysyi pilkkaa äänessään.
”Regulus Mustan tytär”, Lilith vastasi ja Voldemort katsoi hämmästyneenä Lilithiä.
”Väitätkö olevasi Regulus Mustan – entisen luottomieheni – tytär?” Voldemort kysyi kohottaen ääntään.
”En minä väitä, minä olen”, Lilith vastasi Voldemortille kylmästi. Voldemort kääntyi pienikokoisen miehen puoleen vieressään
”Matohäntä, tee testi, jotta näemme onko hän todella Regulus Mustan tytär”, Voldemort sanoi ja samassa Matohännäksi kutsuttu mies lausui omituisen loitsun ja osoittaa sauvallaan Lilithiä.
Lilith tunsi rinnassaan kipua, mutta se lakkasi nopeasti.
”No, mitä sanot Matohäntä?” Voldemort kysyi ja asteli Lilithin eteen osoittaen tätä sauvallaan.
”Kyllä, kyllä herrani, hän on Regulus Mustan tytär”, Matohäntä sanoi ja siirtyi Voldemortin taakse. Voldemort katseli Lilithiä arvostelevasti sanoen ”Sinä siis puhuit totta, ja haluat liittyä palvelijakseni?”
”Kyllä Herrani”, Lilith sanoi ja kumarsi Voldemortille.
Voldemort taikoi käsiinsä maskin - samanlaisen joka Grabbella oli kasvoillaan – ja sanoi
”Laita tämä siis kasvoillesi”, ja antoi maskin Lilithille. Lilith laittoi maskin kasvoilleen ja kuuli Voldemortin jälleen puhuvan ”Grabbe, tule tänne ja ojenna kätesi”, Grabbe totteli häntä.
”..kutsumme kaikki muutkin katsomaan tätä suurta tapahtumaa – saamme Mustien suvusta nuorta, puhdasta verta joukkoihimme..” Voldemort sanoi ja laski sauvansa Grabben piirron päälle. Lilith huomasi Grabben purevan huuliaan kivusta.
Hetken kuluttua heidän ympärilleen ilmestyi useita muitakin velhoja ja noitia maskeissaan. Lilith huomasi joukossa Luciuksen, ja toivoi, ettei tämä tunnistaisi häntä. Paikalle saapuneet kumarsivat Voldemortille ja asettuivat ringiksi Lilithin ja Voldemortin ympärille.
”Olemme saaneet kunnian.. ottaa joukkoihimme uutta puhdasta verta!” Voldemort julisti ja ympärillä olevat kuolonsyöjät supisivat keskenään. Lilithin sydän hakkasi rinnassa ja hän toivoi ja rukoili, ettei Voldemort sanoisi hänen nimeään.
”Hyvä neiti, nostaisitko paitasi hihoja?” Voldemort sanoi juhlallisesti ja Lilith kääri toisen kätensä hihan ylös. ”Tästä lähtien olet yksi meistä”, hän jatkoi ja kosketti sauvallaan Lilithin paljasta kättä.
Voldemort liikutti sauvaa Lilithin kädellä piirtäen siihen merkkejä ja mutisi hiljaa loitsun.
Lilith tunsi äkisti kipua kädessään, kuin sauvan tilalla olisikin ollut terävä puukko, jolla Voldemort leikkasi hänen ihoaan irti. Lilithin päässä pyöri ja häntä oksetti, mutta ei antanut sen näkyä – hän vain puri hampaitaan yhteen. Lilith katsoi kättään, kun Voldemort nosti sauvansa pois – hänen kädestään tuli verta, mutta siitä muodostuikin kuvio jossa oli pääkallo ja käärme. ”Pimeän piirto”, Lilith mumisi mielessään.
”Nyt, sinä olet yksi meistä – minun palvelijani, ja minä olen sinun Herrasi”, Voldemort sanoi ja Lilith nyökkäsi ”Kyllä Herrani”
”Hienoa, tervetuloa joukkoihini. Nyt, Kalkaros ja Malfoy – viekää uusi tulokkaamme sekä nuorempi herra Grabbe takaisin kouluun. Varmistakaa ettei kukaan näe heitä”, Voldemort sanoi käskevästi ja kaksi miestä astui ringistä ottaen Lilithiä kädestä.
Ei voi olla, ei voi olla.. Kalkaros ei ole kuolonsyöjä! Kalkaros tai Lucius eivät saa nähdä minua ilman maskia..
Lilith ei kuitenkaan voinut irrottautua kahden miehen otteista, jotka taluttivat häntä pois metsästä, Grabbe heidän perässään. Lilithiä oksetti ja pyörrytti.
”Kuka sinä olet?” Lucius sihahti maskinsa takaa Lilithille, kun he olivat jo poissa metsästä.
-
Olin just meinaamassa kirjoittaa kommenttia, kun lisäsit uuden luvun. :D Että olit nopeempi. Mutta siis, luin nämä kolme viimeksi ilmestynyttä lukua putkeen, ja täytyy sanoa, että himoitsen lisää, koska olet hyvä kirjoittamaan, ja nyt luvut menevät sopivaa tahtia, ainakin minun makuuni. :)
-
Mä oon poissa vaan 2 tuntia ja tänne on tullu jo 2 lukua. :o
Kirjoitat ihanan nopeasti :D
Kiitos tästäkin luvusta. Olin aivan innoissani, kun Lilith liittyi
kuolonsyöjiin (ai mitenniin olen pahisten puolella?).
Toivottavasti jatkoa tulee pian :-*
-
Whitegirl : haha joo nyt olenkin kirjottanut aikalailla. ja kiitoskiitos :) ajattelin kirjottaa pienen one-shotin Luciuksen näkökulmasta lähiaikoina, mutta kyllä tämäkin toki jatkuu piakkoin! Ja kiitos kun pidät :)
Oi vjanna taas käynyt kommentoimassa heihei :-* ! ja kaippa mun on teidän mieliksi pakko kirjoittaa heti huomenna lisää taas ;D (okei tämä rupeaa olemaan minulle pakkomielle kirjoittaa kokoajan .. :D) mutta odotappa vain, kyllä jatkoa tulee !
-
No huhhuh, liittyipäs se helposti (kun miettii millaista rumbaa Adara meni läpi päästäkseen kuolonsyöjiin).
-
Fubuki: no, eri kirjoittaja kirjoittaa eri tavalla, kuten myöskin ajattelee eri tavalla. minä ajattelin tehdä näin :D
-
Niiii, mutta tämä taas lisää sitä että kaikki menee ihan älyttömän nopeasti :/ suosittelen viäläkin sitä kuvailua enemmän, vaikka mikä minä olen neuvomaan, en ole itse sen parempi ^^'
-
Sinä kirjoitat eri tavalla, osaat kirjoittaa hienosti ja pitkästi - minä olen puolestaan kärsimätön ja janoan kokoajan lisää "tapahtumia tapahtumia hetiheti"
(joka saattaa ärsyttää toisia, toiset saattavat pitää..)
mutta kiitos mielipiteestäsi, kyllä minä varmasti hetken kuluttua hidastan vauhtiani, tämä on tätä alkua, ensimmäinen ficci pitkästä aikaa josta oikeasti olen kiinnostunut ;D
-
A/N : En viitsinyt tehdä tälle Luciuksen pohdinnalle erikseen omaa aihetta jollekkin osastolle. Kirjoittelin tätä eilen unenpöpperössä, mutta toivon teidän antavan kirjoitusvirheet jälleen anteeksi. Kiitos. Itku, rakastan Luciusta - yrittäkää ymmärtää.
***
Kävelin metsästä kohti Tylypahkan ovia taluttaen Severuksen kanssa nuorta tyttöä. Katselen tyttöä huolestuneena, hän on juuri liittynyt kuolonsyöjiin.
Olenhan minäkin kuolonsyöjä, itse liityin nuorena ja hölmönä.
Onneksi käännyin Dumbledoren puoleen myöhemmin, ja toimin nyt hänen sekä killan vakoojana kuolonsyöjien keskuudessa.
Onneksi ymmärsin sen vääryyden, mitä Pimeyden Lordi laittaa palvelijansa tekemään – tappamaan viattomia noitia ja velhoja, lapsia sekä aikuisia – kiduttamaan jästejä kuin eläimiä.
Muistan kuitenkin ikuisesti sen kivun, kun Pimeyden Lordi teki käteeni merkin, pimeän piirron. Tuntui kuin minua olisi isketty puukoilla ympäri kehoa, vain veri puuttui. Nyt katselen nuorta tyttöä vieressäni joka on juuri tuntenut saman kivun, mutta hän ei valita ollenkaan.
”Kuka sinä olet?” kysyn tytöltä ja katson häntä silmiin. Hänen silmissään näen jotain etäisesti tuttua, mutta käännän katseeni hänestä ystävääni Severukseen, joka toistaa kysymykseni.
”Kuka sinä olet?” Severus toistaa, mutta tyttö ei vastaa vaan vajoaa maahan.
Istuudun kylmälle ruoholle hänen viereensä ja katson maskin läpi hänen silmiään uudestaan.
Ne ovat samanlaiset kuin erään naisen josta kerran välitin, jota rakastin paljon. Tytön silmät ovat hunajanväriset ja ne kiiltävät kyynelistä. Yritän ottaa maskin tytön kasvoilta, jotta näkisin kuka tämä on.
”Älä koske minuun!” tyttö huudahtaa kylmästi kyyneltensä läpi ja työntää käteni pois maskinsa päältä.
Tyttö tärisee maassa, ehkä kivusta tai kylmyydestä.
”Hyvä on, emme koske sinuun – mutta meidän täytyy viedä sinut sisälle”, Severus sanoo vieressäni.
Tyttö nyökkää ja nousee maasta hoippuen, yritän tarttua häntä kädestä, mutta hän työntää sen pois.
”Osaan kävellä itse makuuhuoneeseeni, kiitos”, tyttö sanoo jälleen kylmästi ja lähtee hoiperrellen kohti linnaa.
Minä nyökkään Severukselle joka lähtee tytön perässä sisälle.
Minä mietin niitä silmiä joita juuri katselin.
Ne olivat kuten Gabriellen silmät.
Ne olivat kuten kadonneen serkkuni silmät.
”Lilith?” kuiskaan hiljaa mutta pudistan päätäni.
Ei Lilith liittyisi kuolonsyöjiin.
-
”Lilith?” kuiskaan hiljaa mutta pudistan päätäni.
Ei Lilith liittyisi kuolonsyöjiin.
Voi voi miten väärässä oletkaan Lucius. :D
Tämäkin oli hyvä vähän lyhyt vain,
mutta ei se haittaa. ;)
-
Oi ihanat vakkarit täällä jälleen kommentoimassa :D
Riiku : Kiitos jälleen kerran että pidät! Ja joo.. tosiaan lepopäivästä puhuin, mutta töitä en ole vielä löytänyt - ja koneella pyöriessäni sitten innostun naputtelemaan aina jatkoa ;D
vjanna : Kiitos sinulle myöskin - jälleen ;)
-
A/N: kyllä, meliza on kirjoittanut jälleen.. ja virheistä on erittäin pahoillaan.
Luku 8
Suhdesolmuja
Lilith hoiperteli Luihuisten oleskeluhuoneen läpi kohti makuusaleja huonovointisena.
”HITTO!”, Lilith huusi kuuluvasti törmättyään nojatuoliin pimeässä huoneessa.
”Noniin ja kuin kukaan ei olisi herännyt tuohon”, Lilith ajatteli jatkaen matkaansa varoen törmäämästä enää mihinkään. ”Kuka siellä on?” kuului Dracon ääni poikien makuusalin ovensuusta. Lilith jähmettyi paikoilleen.
”Minä vain, en saanut oikein nukuttua ja voin huonosti..” Lilith yritti sanoa kepeästi, mutta hänen äänestään Draco arvasi Lilithin valehtelevan.
Samassa Grabbe tallusteli sisään oleskeluhuoneeseen. ”Grabbe?” Draco kysyi hämmästyneenä
”..mitä sinä tähän aikaan täällä teet?” Draco jatkoi hämillään ja sulki poikien makuuhuoneen oven takanaan.
”No tuon aivot eivät ainakaan keksi mitään kunnon valetta..” Lilith tuhahti mielessään.
Grabbe raaputti päätään mietteliäänä. ”Kävin ulkona haukkaamassa happea, kun en saanut unta”, Grabbe tokaisi ja meni makuusaliin tönäisten Dracon tieltään.
”Mikäs hänellä on?” Draco kysyi hämillään Lilithiltä. ”Öh, en tiedä, mutta taidan tästä mennä nukkumaan.. jos viimeinkin saisin unta..” Lilith mutisi ja vältti katsomasta Dracoa silmiin. Draco tunsi Lilithin liian hyvin, ja näki tämän jälleen valehtelevan.
”Lil, tuota siitä mitä tapahtui silloin.. sinä ja Blaise..” Draco aloitti, mutta Lilith pyöritteli päätään ”Draco, puhutaan myöhemmin – oikeasti, minä en jaksaisi nyt..” Lilith kuiskasi ja lähti tyttöjen makuusaliin.
Lilith yritti saada unta, turhaan. Hänen päätään särki ja kättään pisteli ja vihloi, lisäksi hänen mielessään pyöri liikaa asioita, tieto isästään ja äidistään, Kalkaros oli kuolonsyöjä, Sirius Musta hänen setänsä.. ”Pitäisi tavata Sirius huomenna..” Lilith mumisi puolinukuksissa ja nukahti hetken kuluttua.
Aamulla herätessään Lilith katsoi itseään peilistä. Hänen silmänalusensa olivat tummina valvomisesta, kasvot kalpeat pahoinvoinnista. Lilith haukotteli ja harjasi hiuksiaan mutisten itsekseen ”Ei teitä saa mitenkään laitettua, vaikka harjaisin kuinka, te pystytte tuollaisina!” ja viskaisi harjan sängylleen. Lilith vaihtoi yöpukunsa päivävaatteisiin, ja laittoi kaapunsa päälleen.
”Mitähän Ginnylle kuuluu?” Lilith ajatteli lähtiessään kohti ruokasalia.
”Lil!” Ginny huudahti ja juoksi Lilithin luokse hänen saavuttuaan saliin. Ginny halasi ystäväänsä ja kertoi hänelle kuulumisiaan, sekä unelmoi Harrysta – tapansa mukaan.
”Käyn laittamassa jotain suuhuni, puhutaan myöhemmin lisää. Minulla on sinulle asioita kerrottavana!” Lilith sanoi ja hyvästeli Ginnyn lähtiessään kohti Luihuisten pöytää.
Pöydässä istui vain pari Lilithin tuttavaa, ja hän päättikin istua Pansyn ja Blaisen väliin. ”Hei Lil, mitä kuuluu?” Pansy kysyi ja katseli arvostelevasti Lilithin tummia silmänalusia sekä tavallistakin kalpeampia kasvoja, kuitenkaan mainitsematta niistä mitään.
”Eipä kummempia..” Lilith mutisi pureskellessaan pientä kurkunpalaa lautasellaan.
”Mitä sinun päällesi oli silloin tapahtunut?” Pansy jatkoi ja katseli Lilithiä edelleen ahdistavan tutkivasti. ”Ei mitään, olin vain kaatunut ja oli tullut pieni haava”, Lilith vastasi ja joi mehulasinsa.
”No hyvä juttu”, Pansy sanoi ja rupesi rupattelemaan vastapäätä istuvalle tytölle, jonka nimeä Lilith ei muistanut.
Syötyään ja juotuaan Lilith lähti etsimään Ginnyä, kuitenkin tuloksetta. Lilith halusi kuitenkin kovasti kertoa Ginnylle vanhemmistaan, ja rohkaistui menemään Ronin ja Harryn juttusille. ”Hei Ron, Harry..” Lilith mutisi ja katsoi poikia edessään epäilevänä ”..että sen Ginnyn pitikin mennä hukkaan, juuri kun olisi ollut asiaa” Lilith mumisi mielessään.
”Öh, hei Lilith”, pojat vastasivat ja katsoivat Lilithiä varautuneesti – mitä asiaa tuolla Luihuisella heille olisi, Lilith arveli heidän miettivän.
”Tuota satutteko tietämään missä Ginny on? Yritin etsiä häntä mutta en löytänyt”, Lilith kysyi ja toivoi epämieluisan tilanteen loppuvan piakkoin. ”Tuota.. joo, professori McGarmiwa pyysi häntä luokseen, oli jotain puhuttavaa kokeista”, Ron sihahti vastaukseksi.
”Olisiko sinulla hänelle jotain tärkeää asiaa, voisimme sanoa sen hänelle?” Harry kysyi Lilithin yllätykseksi.
”Joo, nuo eivät halua minun ja Ginnyn olevan missään tekemisissä..” Lilith ajatteli.
”Ei teidän tarvitse, puhun hänelle sitten myöhemmin itse” Lilith sanoi ja oli lähtemässä, kunnes Kalkaros saapui heidän luokseen.
”Neiti Musta.. Potter, Weasley..” Kalkaros sanoi saapuessaan paikalle. ”Teidän täytyisi tulla Dumbledoren kansliaan”, Kalkaros jatkoi ja Lilith katsoi häntä epäillen, ja hänen mieleensä palautui yön tapahtumat.
”Mitä asiaa rehtorilla meille kolmelle on?”, Harry kysyi ihmeissään, mutta Kalkaros ei vastannut, vaan käski heidät seuraamaan häntä.
Lilithin päätä särki edelleen ja hän voi pahoin, kun he saapuivat Dumbledoren kansliaan. Kansliaan oli tuotu lisää tuoleja ja kaksi uutta sohvaa, heidät ohjattiin istumaan niille. Lilith istuutui yhdelle tuoleista pidelleen päätään käsissään värähtäen kivusta.
”Onko kaikki kunnossa?” Dumbledore kysyi katsoen kummastuneena Lilithiä. Lilith nosti päänsä ja huomasi huoneeseen saapuneet ihmiset, Dumbledoren, Siriuksen ja Luciuksen.
”Öh, on.. päätä vain hieman särkee”, Lilith vastasi ja väläytti pienen tekohymyn Dumbledorelle.
”Niin miksi me olemme tulleet tänne?” Harry kysyi kärsimättömänä ja katsoi kummastuneena kummisetäänsä joka oli saapunut kansliaan.
Dumbledore istuutui tuolilleen ja sanoen ”Sirius, kerrotko asiasi?” Sirius istuutui sohvalle Harryn ja Ronin viereen ja hieroi käsiään yhteen hermostuneesti.
”On tulossa joulu, ja sinähän Harry olet jo tulossa luokseni Kalmanhanaukiolle, kuten sinä Ron ja perheesi..” Sirius aloitti katsoen ensin Harryyn ja sitten Roniin.
”Öh, niin mutta miten se liittyy tähän, että meidät pyydettiin tänne?” Ron kysyi ja katsoi tympääntyneenä Lilithiä edessään.
”No, ajattelin tässä ilmoittaa, että pyytäisin Lilithin myös jouluksi Kalmanhanaukiolle.” Sirius sanoi ja hymyili nyt Lilithille katsoen tätä kysyvästi.
Harry nousi sohvalta ja näytti puulla päähän lyödyltä, Lilith naurahti hiljaa. ”Mitä – miksi HÄN – tulisi joululomaksi meidän seuraamme?” Harry huudahti hölmistyneenä ja Ron veti hänet takaisin alas istumaan. ”Niin miksi hän, sinun luoksesi?” Ron kysyi hieman ystävällisempään sävyyn kuin Harry.
”Olen hänen setänsä”, Sirius sanoi hieman tuohtuneena Harryn ja Ronin reagointiin ”..ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, te kolme ette oikein tule toimeen keskenänne – ja nyt olisi aika edes yrittää”, hän jatkoi mutta Harry nousi jälleen sohvalta pompahtaen ”Sinä – hänen – setänsä.. Mitä sinä puhut?” Harry huudahti änkyttäen ja katsoi vuoroin kummisetäänsä ja vuoroin Lilithiä.
Lilith ei tiennyt mitä ajattelisi kaikesta, hän oli aiemmat vuodet viettänyt joulut Tylypahkassa. Ensimmäisenä ja toisena vuotenaan hän vietti ne vielä Harrisonien luona, mutta ajan kuluessa he etääntyivät toisistaan, ja Lilith oli jäänyt jouluiksi koululle, viimeisimmät kesälomat Lilith oli viettänyt vuoroin Ginnyn perheen luona ja Dracon perheen kesähuvilassa. Nyt hänen oikea setänsä pyysi häntä luokseen jouluksi..
”Niin, hän on veljeni tytär..” Sirius vastasi ja katsoi hermostuneena Harryyn ja vuoroin Lilithiin joka jälleen piteli päätään käsissään näyttäen huonovointiselta. ”Sen – sen kuolonsyöjän tytär?” Ron änkytti ja samassa Lucius, Kalkaros ja Sirius loivat Roniin vihaisen katseen, Ron katsoi häpeilevästi lattiaa korvat punaisina. Lilith ei välittänyt Ronin sanoista, toisin kuin Kalkaros, Lucius ja Sirius vaikuttivat loukkaantuneilta. Harry toisti Ronin kysymyksen ”Veljesi Reguluksen – kuolonsyöjän – tytär?”
”Hiljaa!” Kalkaros tiuskahti Harrylle.
”Kyllä, veljeni tytär”, Sirius sanoi ja katsoi nyt hieman suuttuneena Harryyn ”Lilith, mitä sanot, tuletko Kalmanhanaukiolle joululomaksi?” Sirius jatkoi kääntäen katseensa Lilithiin. Lilith nosti katseensa Siriukseen empien.
”Tuota.. en tiedä”, Lilith sanoi ja katsoi kysyvästi Kalkarokseen ja Luciukseen, mitä he olivat siitä mieltä?
”No, miksi et tiedä?” Lucius kysyi hämmästyneenä.
”Hitto, menisinkö minä Killan päämajaan jouluksi, juuri kun olen liittynyt kuolonsyöjiin.. Silloin on suurempi riski että he saisivat tietää…” Lilith mietti mielessään.
”Lilith?” Sirius kysyi kun Lilith oli vaipunut ajatuksiinsa. ”Öh, tuota.. Kai minä voisin tulla..” Lilith mutisi hiljaa ja katsoi Siriukseen joka hymyili
”Hienoa!” Sirius sanoi ja hänen silmänsä loistivat. Lilith laski päänsä jälleen käsiinsä – hänen päätään särki hirveästi.
”Minulla on aika huono olo, voinko nyt lähteä?” Lilith kysyi ja noustessaan tuolista hän hoippui. Lucius tarttui Lilithin käteen, ettei tämä kaatuisi.
”Aih!” Lilith huudahti, Lucius oli juuri tarttunut siihen kohtaan mihin pimeyden piirto oli viimeyönä tehty. Kaikki katsoivat Lilithiä hämmentyneinä ja Lilith mutisi satuttaneensa kätensä kaatuessaan pari päivää sitten.
”Hyvä on, voit lähteä Lilith”, Dumbledore sanoi rikkoen hiljaisuuden, lisäsi kuitenkin vielä ”..minusta olisi parempi, että joku saattaa sinut, et näytä olevan kovinkaan hyvässä kunnossa.”
”Ei, ei minulla mikään ole. Voin vain huonosti..” Lilith intti, mutta Dumbledore lähetti Luciuksen saattamaan tämän Luihuisten oleskeluhuoneeseen.
”Varmaan kuumetta.. ja olen syönytkin huonosti..” Lilith selitti Luciukselle joka katseli tätä huolissaan taluttaessaan häntä pois kansliasta.
”Syö sitten paremmin illallisella…” Lucius sanoi tyrmien ovella ja loi vielä tutkivan katseen Lilithin. Lilith hyvästeli Luciuksen ja meni sisälle oleskeluhuoneeseen huokaisten. ”Tästä tulee hankalampaa kuin kuvittelin”
-
Riiku täällä jälleen, hienoa :) jatkoa saat - luultavasti nopeasti - kuten tapani on :D
on ihanaa aina lukea täältä teidän kommentteja, ne piristävät ja sitten jaksan jälleen kirjoittaa enemmän :D
ja te ilkeät lukijat, jotka ette kommentoi, hyi teitä. mars heti sormet näppäimistölle ja kommentoimaan.
(okei seuraavaksi jotkut hyökkäävät tänne haukkumaan minua..)
-
On muuten vaikeaa yrittää lukea ficciä ja samaam aikaa
väkertää matikan läksyjä, mutta yritän tässä jotain
kommentoida.
En tiedä miksi, mutta toivon koko ajan, että Lilith kertoisi
jollekkin olevansa kuolonsyöjä. :D
Jatkoa odotellaan (innoissaan). :-*
-
Upea ficci.
Hauska kun joku muukin saa salatun lapsen kuin Sirius (kaikki kunnia Fubukille). :D
Kuten aiemmin on jo maininnu, tarina etenee hieman turhan nopeasti, ja loikkii tapahtumasta toiseen, joten perässä pysyminen tuottaa joillakin osin pikkuisen vaikeuksia. Muuten kirjoitat hyvin, ja tekstiäsi on oikein mukava lukea. :)
Ja jatkoa olisi hauska saada lisää.
~Kinuski
-
vjanna täällä käynyt taas, heii :) ficci alkaa jo haittaamaan koulunkäyntiäsi - olen pahoillani ;D en uskalla paljastaa mitään juonesta, mutta pian rupeaa tapahtumaan ;)
Kinuskitoffee ! uusi lukija hei myös :) juu, saatan välillä (okei joskus turhan useasti..) hyppiä aika nopeasti.. mutta yritän hiljentää vauhtia, kiitos kuitenkin ;D
-
tiedoitus : jatkoa tulee parin päivän sisällä, kirjoittelen muutamaa muuta ficciä ja annan tämän hetken olla rauhassa
(no "hetken"...)
mutta uudet lukijat (jos teitä on..) kommentoikaa vain :)
-
Riiku, pitää katsella ! Ainakin tässä olen kirjoitellut yhtä ficciä, voin ilmoitella tänne kun julkaisen sen.
ja en osaa sanoa tarkalleen, koska tätä jatkan, saatan jatkaa huomenna, saatan jatkaa viikon päästä ;D
-
okei joku tappaa minut tästä, mutta en pystynyt olemaan kirjoittamatta ;D
tulossa olisi hieman normaalia pidempi luku. ja olen yrittänyt hidastaa vauhtia ja keskittyä enemmän yksityiskohtiin.
saatan laittaa sen tänne tässä illan aikana, kirjoittelen vielä myöhemmin siihen jatkoa ja tarkastan virheet - odotelkaa vain.
(muttahei rakkaat vakkarit, jos teillä olisi johonkin uuteen ficciin ideaa, haastakaa minut kirjoittamaan - kirjoittaisin mielelläni jonkun muun keksimästä aiheesta myöskin!)
(olen siis aloitellut kylläkin yhtä ficciä, siinä on ginny/draco
ja suunnitteilla olisi myös hermione/severus - ficci, mutta se vasta tulevaisuudessa. mutta jos teillä olisi jokin hyvä idea, kertokaa ihmeessä ;))
-
No toivottavasti et ainakaan kirjoita mitään huumori-ficcejä.
Niitä kukaan jaksa lukea (anteeksi jos joku rakastaa huumoria) :D
Kirjoitathan Hermione/Severus-ficin (onse niin ihana paritus)? :-*
Anteeksi melkoisen turhasta kommentistani.
-
A/N: Tälläistä olen tänään raapustellut, jatkoakin on vielä, mutta pitää tarkistella virheitä. ja nyt painun hetkeksi ulos!
Luku 9
Joulu
Osa 1
Suudelmia
Lilith, Harry, Ron, Ginny ja Draco olivat saapuneet Kalmanhanaukiolle pari päivää ennen jouluaattoa. Talossa oli meneillään suursiivous, jota johti rouva Weasley.
”Ginny, Lilith keittiöön! Me puhdistamme kaikki kaapit pölyistä! Sitä kertyy tänne niin kovasti.. en usko, että Sirius kovin usein näitä siivoaa..” rouva Weasley supisi Ginnylle ja Lilithille heilutellen pölyhuiskua kädessään.
Sirius, Harry ja Ron puolestaan koristelivat taloa erilaisilla kultanauhoilla ja taikoivat tekokuusen keskelle olohuonetta – rouva Weasleyn mielestä sen olisi pitänyt olla huoneen nurkassa, mutta Sirius päätti sen sopivan siihen täydellisesti.
”Mutta hyvänen aika joku vielä kävelee sitä päin.. Kun Tonks saapuu hän heti kaataa sen, ja siinä sitten on taas siivottavaa”, rouva Weasley höpisi itsekseen.
Kun Lilith ja Ginny saivat keittiön kaapit tarpeeksi puhtaiksi – jonka rouva Weasley kelpuutti lopulta – he menivät istumaan olohuoneeseen.
”Ginny! Minulla on sinulle paljon kerrottavaa!” Lilith sanoi innoissaan, vihdoinkin pitkästä aikaa hän saisi puhua Ginnyn kanssa.
”Ai niin! Kuulinkin jo, että sait viimein tietää vanhempasi..” Ginny aloitti ja hymyili hieman osaaottavasti Lilithille.
”Öh, kuinka – mistä sait tietää?” Lilith kysyi ihmeissään.
”No, Ron ja Harry juorusivat siitä Hermionelle, kun olimme vielä koulussa, en voinut olla kuulematta..”
Lilith mulkaisi vihaisesti Ronia ja Harrya jotka taikoivat kimaltavia köynnöksiä joulukuuseen. ”Olisin halunnut itse kertoa..” Lilith mutisi synkkänä.
”Varmasti omituista..” Ginny sanoi ja katsoi harmissaan Lilithiä
”Mikä?”
”Että sait tietää isäsi olleen kuolonsyöjä..” Ginny sanoi ja halasi Lilithiä.
Lilith kavahti ja työnsi Ginnyn kauemmas itsestään. Miten Ginny kehtaa sanoa noin? Lilith ei hävennyt ollenkaan taustojaan.
”Mikä sinulle tuli?” Ginny kysyi ihmeissään, kun Lilith katsoi häntä vihaisesti.
”Ei yhtään mikään”, Lilith sihahti ja lähti pois Ginnyn luota yläkertaan.
”Lil!” Ginny huusi Lilithin perään, mutta hän ei kuunnellut – miksi kuuntelisi, Ginny oli juuri loukannut häntä, sekä hänen isäänsä.
Lilith oli täynnä vihaa. Miksi hän oli tullut tänne? Kaikki täällä olevista kuuluivat Kiltaan, ainakin vanhimmat perheen jäsenistä. Lilith oli kuolonsyöjä, mitä kukaan ei osannut edes aavistaa. Eikö heille tullut mieleen, kun Lilith saisi tietää totuuden vanhemmistaan, hän haluaisi olla kuten he.
No, vaikka hänen äitinsä ei ollutkaan kuolonsyöjä, hänen isänsä oli ollut. Regulus Musta, puhdasverinen - ei verenpetturi tai jästienrakastaja, kuten muut tässä talossa näköjään. Lilith huokaisi.
”Lilith!” Sirius huudahti huomattuaan tämän tulleen yläkertaan. ”No hei vain..” Lilith mumisi vastaukseksi.
”Tuota, en voinut olla huomaamatta.. mitä sinun ja Ginnyn välillä tapahtui..” Sirius sanoi katsellen epäilevästi Lilithiä.
”No, ei voi mitään, kun kaikki vain tuntuvat miettivän isästäni pelkästään yhtä asiaa: kuolonsyöjä! Mitä sitten, vaikka hän olikin kuolonsyöjä? Hän oli minun isäni, olen ylpeä, että juuri hän oli isäni!” Lilith tiuskaisi ja siristi silmiään Siriukselle.
”Kuinka väärässä hän onkaan..” Sirius mietti mielessään, mutta ei sanonut Lilithille mitään.
”Miksi sinä ylipäätään pyysit minut tänne? Kun tapasimme ensimmäistä kertaa, huomasin heti, ettet pitänyt isästäni, miksi nyt välittäisit hänen tyttärestään?” Lilith kivahti. Sirius oli hetken hiljaa kunnes vastasi ”Lilith, sinä et ymmärrä – et vielä”, ja lähti alakertaan lannistuneena.
”Ja mitä niin minä en ymmärrä?” Lilith huudahti itsekseen yläkerrassa Siriuksen lähdettyä. Lilith huokaisi jälleen, ja haukotteli – kello oli vasta neljä iltapäivällä, mutta hän oli nukkunut viimeaikoina huonosti. ”Voisin ottaa pienet torkut, en täällä muuten kestä..”, Lilith ajatteli ja meni yhteen yläkerran monista makuuhuoneista. Makuuhuone oli Reguluksen vanha, kukaan ei ollut vielä siivonnut siellä. Lilith pudisti pölyisen päiväpeitteen ja heitti sen syrjään.
Lilith vaipui omituiseen uneen. Kaikkialla oli pimeää, harmaata. Hän yritti etsiä valonlähdettä – turhaan. Hän käveli ympäriinsä, tunnusteli seiniä. Ne olivat tiiltä, rosoisia tiiliä toinen toisensa perään. Lilith käveli eteenpäin tunnustellen seinää, jossain täytyisi olla ovi. Hän oli pian kiertänyt huoneen ympäri, eikä löytänyt ovea, ei yhtään keinoa paeta pois tuosta huoneesta.
Hän vaipui syvempään uneen. Tuntui kuin aikaa olisi kulunut kauan, kuin Lilith olisi ollut tuossa huoneessa liian kauan, hän tunsi jokaisen tiilen, jokaisen sentin pienestä lattiasta ulkoa. Äkkiä hän kuuli äänen yläpuoleltaan, ääni oli kylmä, etäinen, kuin kuiskaus ”Gabrielle..”
Lilith heräsi säpsähtäen sängystään omaan huutoonsa. Missä ihmeessä hän oli ollut äsken, mitä uni tarkoitti? ”Sanoiko joku äitini nimen unessani?” Lilith mumisi itsekseen, ja samassa makuuhuoneen ovi aukesi.
”Lil, mitä sinä huusit?” Draco kysyi pamautettuaan huoneen oven auki hädissäään. ”Tuota.. näin vain painajaista”, Lilith vastasi ja häpeillen.
”Huusit aika kovaa.. pelkäsin jo, että jotain sattui sinulle. Olin tuossa viereisessä huoneessa..” Draco selitti ja istuutui sängyn reunalle. Lilith käänsi katseensa poispäin Dracosta ja mietti äskeistä unta. ”Lukittiinko äitini siihen pieneen huoneeseen..”
”Lilith? Mitä täällä huudettiin?” Sirius kysyy saavuttuaan myös ovelle, kasvoillaan huolestunut ilme.
”Öh, ei mitään, näin vain omituista unta..” Lilith mutisi ja yritti nousta sängystä.
Noustessaan Lilith hoippui jälleen pidellen päätään käsissään, Draco pomppasi ylös sängyltä ja tarttui Lilithiin, jottei tämä kaatuisi.
Lilith huusi kivusta ja hakkasi Dracoa.
”Auta minua! Pelasta minut nyt!” Lilith huusi ja löi nyrkeillään Dracon rintaa. Lilithin silmät pyörivät ja hänen ruumiinsa tärisi pelosta.
Lilith kiljui tuskissaan.
Sirius juoksi nopeasti ovelta Lilithin luokse rauhoittelemaan tätä. Draco katseli säikähtäneenä Lilithiä joka oli juuri lyönyt häntä huutaen kuin hullu.
”Lilith”, Sirius toisteli hädissään, kun Lilith sulki silmänsä ja vaipui lattialle. Sirius kokeili Lilithin otsaa joka oli tulikuuma
”Draco, tuo jotain juotavaa – heti”, Sirius käski ja istuutui Lilithin viereen lattialle. Draco lähti juosten alakertaan.
”Lilith, kuuletko?” Sirius toisteli ja yritti avata Lilithin silmiä. Lilith nyökkäsi pienesti
”Mi-mitä äsken tapahtui?” Lilith änkytti hiljaa. Draco tuli huoneeseen vesilasi kädessään, hänen perässään huoneeseen tulivat myös Lucius, Narcissa sekä Kalkaros.
Draco antoi vesilasin Lilithille, joka joi sen melkein yhdellä kulauksella. ”Mitä tapahtui?” Lilith toisti hieman kuuluvammalla äänellä ja avasi silmänsä. Sirius katsoi Dracoon huolestuneena ja pyöritteli päätään. Sirius kertoi äskeiset tapahtumat Luciukselle, Kalkarokselle ja Narcissalle.
Draco istuutui sängylle ja nosti Lilithin viereensä. ”Lil, sinä et ollut itsesi hetki sitten..”
Lilith katseli hämmästyneenä Dracoa ja muita huoneeseen saapuneita. ”Öh, mitä tarkoitat? Minä heräsin ja.. sitten kaaduin..” Lilith sanoi naurahtaen, ja katsoi Siriusta joka harppoi ympäri huonetta kasvot kalpeina.
”Vai.. mitä tarkoitat?” Lilith kysyi ja katseli Dracoa ”..mitä tapahtui?”
”Mitä unta sinä näit?” Kalkaros kysyi liittyen keskusteluun ja istui huoneessa olevalle sohvalle.
”Minä.. minä näin unta huoneesta.. se oli pimeä.. ja pieni.. seinät olivat tiiltä.. eikä missään ollut ovea ja..” Lilith mutisi eikä tiennyt sanoisiko äitinsä liittyneen uneen.
”Ja?” Sirius toisti katsellen Lilithiin kysyvästi.
”Ja.. tuntui kuin olisin ollut siellä todella kauan.. lopulta joku sanoi.. sanoi Gabrielle..” Lilith mutisi ja katseli varpaisiinsa.
”Mutta ei se tarkoittanut mitään kun tuota.. se oli vain uni”, Lilith jatkoi naurahtaen. Lucius säpsähti huoneen ovella ja tarttui Lilithiä käsistä ”Näitkö unessa mitään muuta, mitään mistä voisi tietää paikan sijainnin?” Lucius kysyi hädissään Lilithiltä. Lilith pyöritteli päätään
”En, se oli vain pieni huone..” Lilith vastasi. Lucius nyökkäsi pettyneenä.
Sirius nousi ylös ja katseli Lilithiä ”Oletko nyt aivan kunnossa?”
”Olen.. En muista vain.. mitä tapahtui..” Lilith vastasi ja hymyili sedälleen.
”Hyvä on, huuda vain jos tarvitset jotain, minun täytyy mennä vielä laittamaan alakertaa kuntoon, ettei Molly-parka tee kaikkea yksin..” Sirius sanoi virnistäen.
Sirius lähti huoneesta hyräillen joululauluja. Lilith naureskeli mielessään, hän saattaisi ehkä tullakin setänsä kanssa toimeen.
Kalkaros, Lucius, Narcissa ja Draco jäivät huoneeseen Lilithin seuraksi.
”Olen pahoillani.. etten osaa kertoa mitään tarkemmin, se oli vain pieni huone..” Lilith sanoi ja katseli pettyneenoloista Luciusta anteeksipyytävästi.
”Lilith ei se mitään, ei se mitään. Tärkeintä on, että sinä olet kunnossa”, Lucius vastasi ja käveli mietteliäänä ympäri huonetta.
”Lucius, tulisitko alakertaan kanssani?” Kalkaros kysyi ja Lucius lähti hänen mukanaan
”Pidä itsesi nyt kunnossa, pian on joulu!” Lucius huudahti vielä.
Narcissa asteli Lilithin viereen ja halasi tätä
”Ihanaa nähdä pitkästä aikaa Lilith”, Narcissa sanoi hymyillen
”Samoin Cissy” Lilith vastasi.
Lilith oli aina pitänyt Narcissasta erityisen paljon, hänessä oli äitimäistä huolehtivaisuutta, mutta hänelle pystyi puhumaan kaikesta, mitä normaalisti ei äidille puhuisi. Viimeisinä vuosina Narcissasta oli tullut Lilithille todella läheinen, kun Lilith ei enää vieraillut Harrisonien luona. Olihan Lilith tutustunut Mollyynkin, viettäessään kesälomiaan Ginnyn luona. Mutta Molly oli Molly, rouva Weasleylle Lilith ei ikinä puhuisi mieshuolistaan, tai rakkauselämästään.
”Draco, jos jättäisimme Lilithin nyt nukkumaan.” Narcissa sanoi ja nousi sängyltä. Draco käänsi katseensa äitiinsä ”..minulla olisi vielä yksi asia Lilithille.”
Narcissa nyökkäsi ja lähti huoneesta sulkien oven perässään.
Draco nousi ylös sängyltä ja huokaisi ”Olen pahoillani siitä.. tiedäthän, mitä minä luulin sinun ja Blaisen välillä olevan..” Draco sanoi hiljaa.
”Hyvä, koska meidän välillämme ei ole enää mitään erityistä..” Lilith vastasi ja hymyili arasti Dracolle.
”Olin sellainen vain koska.. Lilith, minä oikeasti..” Draco aloitti, mutta Lilith sulki silmänsä.
”Älä sano sitä Draco..”
Draco tarttui Lilithin käsiin ”Minä oikeasti rakastan sinua, vain sinua. Tietäisitpä kuinka kateellinen olin joka ikinen hetki, kun näin sinut Blaisen seurassa. Kun olin Pansyn kanssa, tunsin pettäväni sinua. Minä rakastan sinua. En voi kuvitella elämääni ilman sinua.. Olet niin kaunis, vaikka itse et niin uskokaan, kun sen sinulle sanon. En voinut enää olla kertomatta tätä sinulle.. ymmärrän kuitenkin, jos et halua..” Draco sanoi katsoen syvälle Lilithin silmiin.
Lilith ei tiennyt mitä vastata, hän vain katsoi Dracoa silmiin ja tunsi poskellaan vierivän kyyneleen.
”Draco..” Lilith kuiskasi hiljaa. Draco pyyhki kyyneleen sormellaan Lilithin poskelta, ja tarttui tiukemmin Lilithiin, painaen tämän rintaansa vasten
”Minä rakastan sinua”, Draco kuiskasi Lilithin korvaan. Lilith tunsi Dracon sydämenlyönnit rinnassaan, Dracon hengityksen korvassaan.
Lilith halusi kovasti sanoa saman lauseen Dracolle, mutta ei pystynyt.
”Draco.. olen pahoillani..” Lilith sanoi hiljaa ja irrottautui Dracosta.
”Minä …”, Lilith aloitti, Draco laittoi sormensa Lilithin huulille vaikenemisen merkiksi.
Ja sitten, Lilithin arvaamatta Draco suuteli häntä. Lilith sulki silmänsä ja heittäytyi mukaan suudelmaan.
Lilith kaatoi Dracon sängylle ja he kietoutuivat toisiinsa suudellen kiihkeästi.
Lilith ei tiennyt, kauanko he makasivat siinä, mutta lopulta joku koputti oveen. Lilith ja Draco pomppasivat molemmat nopeasti ylös säikähtäneinä.
”Lilith?” Ginny kysyi raottaessaan ovea.
”..en kai häiritse?”
”Et..” Lilith mumisi.
”Äiti käski minut tänne nukkumaan, pojat nukkuvat viereisessä makuuhuoneessa..” Ginny mutisi ja katsoen Dracoon hermostuneesti.
”Kyllä, aivan.. Minä tästä lähdenkin, hyvää yötä.” Draco sanoi ja hymyili Lilithille pikaisesti lähtiessään huoneesta.
”No?” Ginny kysyi istuessaan sängylle ja katsoi vihjailevasti Lilithiä.
”Mitä no?” Lilith kysyi punastuen hieman.
”Mitä te oikein teitte!” Ginny sanoi iskien silmää.
”Ei yhtään mitään!” Lilith tiuskaisi, hän ei ollut vieläkään unohtanut Ginnyn sanoja Reguluksesta. Ginny huokaisi ja kävi makaamaan peiton alle. Lilith vaihtoi yöpukunsa päälleen ja sammutti valot.
”Lilith?” Ginny kysyi arasti
”No mitä?”
”Olet ollut kummallinen viimeaikoina.. etäinen, onko kaikki hyvin?” Ginny kysyi hiljaa.
”On, kaikki on hyvin, hyvää yötä”, Lilith mutisi ja he molemmat nukahtivat nopeasti.
****
Osa 2
Kokous
Nuorten käytyä jo nukkumaan, alakerrassa valvoivat vielä Sirius, Kalkaros, Lucius, Narcissa, Molly ja Lupin. He keskustelivat keittiössä pöydän ympärillä väitellen.
”Hän ei saa tietää vielä! Dumbledore – sekä minä – olemme molemmat sitä mieltä! Hän on vielä niin kovin nuori! Mitä jos väärät henkilöt saisivat tietää totuuden Reguluksesta? Tiedät-kai-kuka ei varmasti suhtaudu mukavasti tyttöön jonka isä petti hänet!” Molly tiuskaisi keskusteluun.
”Hän on mielestäsi tarpeeksi vanha luullakseen isänsä olleen kuolonsyöjä – mutta ei tarpeeksi vanha kuullakseen tämän olleen meidän puolellamme?” Sirius murahti takaisin.
”Sinä et ajattele nyt järkevästi Sirius! Parempi on, että vain me Kiltalaiset tiedämme totuuden hänen isästään, eikä tieto silloin mene väärille tahoille.. Jos Lilith tai muut lapsista tietäisivät.. Monet saattaisivat kuulla totuuden..” Molly huudahti, Sirius katsoi tätä ärtyneenä ”Tarkoitatko, että nuoret menisivät heti huutelemaan kuolonsyöjille sekä itse Lordille asiasta?”
Molly katsoi loukkaantuneena Siriusta. ”En minä sitä noin tarkoittanut! Hyvänen aika, kyllä minä luotan omiin lapsiini, sekä Harryyn että Lilithiin! He eivät vaarantaisi Lilithin turvallisuutta, mutta jos he keskustelisivat koulussa siitä.. joku saattaisi vahingossa kuulla. Se on hyvin mahdollista! Ja Lilith on vasta lapsi..” Molly nyyhkäisi.
”Rauhoittukaa nyt, teidän kinastelunne ei auta ketään”, Lupin sanoi ja taputti Mollya hartioille joka nyyhkytti pienesti. ”On vain niin kamalaa kuitenkin valehdella hänelle, että hänen isänsä oli.. olisi ollut kuolonsyöjä..”
”Entä se, mitä tapahtui hänelle? Lilith ei ollut silloin oma itsensä.. kuin…” Sirius aloitti mietteliäänä.
”Kuin Gabrielle olisi puhunut hänen kauttaan meille..” Lucius sanoi huokaisten.
”Minusta tämä salailu ei ole kuitenkaan kovinkaan hyvä idea..” Kalkaros sanoi pyöritellen päätään, Lucius myönsi olevansa samaa mieltä. ”Kappas, ruikuli puhuu asiaa..” Sirius virnisti ja Kalkaros katsoi häntä ärtyneesti.
”En usko että on oikein valehdella hänelle enää pitkään Reguluksesta..” Lucius sanoo hiljaa ”En usko, että on hyväksi hänelle uskoa isänsä olleen kuolonsyöjä..”
”Mutta Dumbledore on sitä mieltä…” Molly sanoi tiukasti, mutta hiljeni kuultuaan ääntä oven takana. Molly avasi keittiön oven ja huomasi Lilithin portaikossa.
”Lilith? Mitä sinä täällä teet?” Molly kysyi hädissään, peläten Lilithin kuulleen aiemman keskustelun.
”Heräsin juuri, kun te puhuitte täällä.. saisinko lasin vettä?” Lilith kysyi ja ihmetteli rouva Weasleyn ilmettä. ”Onko kaikki hyvin?” Lilith jatkoi ja katsoi hämillään keittiössä olevia.
”On, on toki! Me vain tässä juttelimme”, rouva Weasley sanoi ja kaatoi Lilithille vesilasillisen. ”Tässä, yritä nyt saada nukutuksi.”
Lilith lähti takaisin nukkumaan hämillään, hän selvästi oli keskeyttänyt jonkun tärkeän keskustelun.
***
Seuraavina päivinä talossa jatkui jouluhössötys. Rouva Weasley kutoi olohuoneessa villapaitoja, ja yritti opettaa Ginnylle tuota jaloa taitoa myös.
”Äiti, mitä järkeä sinun on kutoa käsin – voit vain heilauttaa sauvaa ja se tekee sen hetkessä..” Ron kysyi ja raaputti päätään ihmetellen äitinsä touhua. Rouva Weasley ei vastannut, vaan jatkoi kutomista ja hyräili vanhoja joululauluja.
Lilith oli viettänyt paljon aikaa Dracon seurassa, he menivät aina iltapäivisin Lilithin ja Ginnyn makuuhuoneeseen. He makasivat sängyllä hiljaa vierekkäin, sanomatta sanaakaan. Draco piirteli sormellaan Lilithin vatsaan kuvioita ja Lilith tunsi lämpimän jännityksen valtaavan koko vartalonsa. Lilith käpertyi Dracoon ja silitteli tämän platinanvaaleita hiuksia ajatuksissaan. Rakastiko hän Dracoa?
Ginny yritti sopia välejään Lilithin kanssa epätoivoisesti, mutta huomasi Lilithin nykyisin välttelevän häntä, ja viettäen kaiken aikansa Dracon seurassa.
Illalla päivää ennen jouluaattoa Ginny kuitenkin pysäytti Lilithin portaikossa ja repi tämän keittiöön puhumaan kanssaan.
”Lil, eikö voitaisi jo lopettaa tämä?”
Lilith mulkaisi Ginnyyn vihaisesti ”Niin mitä tarkoitat?”
”Älä yritä Lil! Välttelet minua, et suostu puhumaan kanssani!” Ginny huudahti ärtyneenä.
”No olisit miettinyt sitä aiemmin kun harmittelit isäni olleen kuolonsyöjä”, Lilith tuhahti.
”Mitä – mitä sinä tarkoitat?” Ginny kysyi kohottaen kulmiaan.
”Harmi kun sait tietää isäsi olleen kuolonsyöjä”, Lilith sanoi matkien Ginnyn lausahdusta aiemmin.
”Onko sinusta sitten hienoa, että hän oli kuolonsyöjä?” Ginny kysyi ja katsoi hämillään Lilithiä. ”En minä ole ollenkaan pettynyt siihen, mitä isästäni kerrottiin minulle, ei minua haittaa, jos hän oli kuolonsyöjä – hän oli isäni”, Lilith sanoi ja Ginny katsoi järkyttyneenä ystäväänsä
”Lil, et ole tosissasi! Sinä siis… hyväksyt sen mitä isäsi oli?” Lilith katsoi kylmästi Ginnyä silmiin
”Ginny, en usko että meidän keskustelumme johtaa mihinkään”, ja lähti pois keittiöstä.
***
Illallisella ruokapöydässä Lilithin kättä rupesi omituisesti vihlomaan, mutta ei maininnut mitään muille. Ron ja Harry keskustelivat lahjoista, joita toivoivat saavansa, Ginny vilkuili välillä Lilithiin – miettien aiemmin päivällä käytyä keskustelua. Severus ja Lucius keskustelivat matalalla äänellä kuolonsyöjistä. Lilith yritti kuunnella, mutta ei kuullut – hän istui liian kaukana.
”Lucius”, Kalkaros sanoi kovempaan ääneen.
”Pimeyden Lordi taitaa kutsua..”, Lucius sanoi hieroen kättään. Molly katsoi pahoittelevasti Kalkarosta ja Luciusta.
”Pitäkää itsenne kunnossa..” Narcissa sanoi ja nousi pöydästä halaamaan miestään.
Lilith tunsi äkisti kovempaa kipua kädessään. ”Hitto, miten minä lähden täältä…”
Lilith alkoi voimaan pahoin kädessään tuntuvasta kivusta ”Minä söin tarpeeksi, kiitos..” Lilith sanoi ja juoksi yläkertaan laittamaan kaavun päälleen ja nappasi maskin kaapunsa sisään.
”Nyt olisi parempi hoitaa tämä nopeasti”, Lilith puhui itsekseen.
”Käyn ulkona!” Lilith huusi ja juoksi eteisen halki rouva Mustan taulun huutaessa. Lilith laittoi maskin kasvoilleen ulkona, ja kaikkoontui.
***
Lilith ilmiintyi metsään, jossa kokous pidettiin. Hän käveli rinkiin muiden kuolonsyöjien vierelle. Lilith etsi katseellaan Kalkarosta ja Luciusta, jotka saapuivatkin hetken Lilithin jälkeen. Lilith katseli muita paikallaolijoita, hän tunnisti joukosta muutamia. Lilitin katse pysähtyi naiseen, hän näytti tutulta.
Pimeyden Lordi asteli ringin keskelle ja huitaisi ilmaa sauvallaan hiljaisuuden merkiksi. ”Olemme kokoontuneet tänään tänne, koska aion antaa uudelle jäsenellemme tärkeän tehtävän. Uskon hänen suoriutuvan tehtävästään erinomaisesti..” Voldemort aloitti ja kiersi katseellaan kuolonsyöjiä. Lilithin sydän pomppi kiivaasti rinnassaan.
”..mutta ensin, meidän täytyy kokeilla, kestääkö hän kipua”, Voldemort sanoi kylmästi ja osoitti sauvallaan Lilithiä. Lilith astui ringistä Voldemortin viereen.
Lilith tunsi kaikkien katseet itsessään, kun Voldemort huusi ”Kidutu!”
Äkkiä valtava kipu täytti koko hänen vartalonsa - kuin häntä iskettäisiin puukoilla, kuin hänen ihoaan poltettaisiin kuumalla raudalla, kuin häntä hukutettaisiin, eikä hän saanut henkeä. Lilith ei kuitenkaan huutanut, hänen täytyisi näyttää pystyvänsä tähän.
Hetken kuluttua Voldemort lopetti, ja Lilith avasi silmänsä. ”Suoriuduit kohtalaisesti”, Voldemort sanoi kylmästi. Lilith tunsi edelleen kipua ympäri ruumistaan, mutta suoristi selkänsä ja katsoi kiinnostuneena miestä edessään - hän saisi kuulla ensimmäisen tehtävänsä.
”Ja nyt, kuulet tehtäväsi. Sinun täytyy tuoda minulle joku Weasleyn perheestä – joku heistä verenpettureista, jästienrakastajista.. uskon heidän tietävän paljon Harry Potterista - uskon heillä olevan paljon tietoa, joka auttaa suunnitelmassani..”
”Hyvä on, Herrani”, Lilith sai sanottua, vaikka häntä pyörrytti, oksetti, ja koko hänen ruumiinsa tärisi kivusta.
”Sinulla on kolme päivää aikaa..” Voldemort sanoi kylmästi.
Lilith vapisi kauttaaltaan, hänen ruumiinsa oli kuin tulessa, häntä pyörrytti. Voldemort jatkoi vielä puhettaan muille kuolonsyöjille, mutta Lilith ei kuullut sanaakaan. Hänen korvissaan jyskytti sydämensä syke kiivaasti.
Hetken kuluttua Voldemort kaikkoontui paikalta, monet kuolonsyöjät lähtivät myös.
Lilith huomasi erään kuolonsyöjän astelevan ripeästi häntä kohti, Lilith tunnisti tämän naiseksi jota oli katsellut ennen kokouksen alkua.
”Hei Lilith, emme olekaan aiemmin tavanneet.. Olen Bellatrix Lestrange”, nainen sanoi, Lilith ei vielä tunnistanut naista, hän vain näytti etäisesti tutulta..
”..isäsi oli serkkuni”, nainen jatkoi ja hymyili erikoisesti Lilithille. Lilith katsoi naista ja tunnisti hänet viimein ”Olet siis Narcissan sisko?”
”Kyllä, voit kutsua minua Bellaksi...” Bellatrix sanoi.
Samassa Lucius ja Kalkaros tulivat heitä kohti. ”He eivät saa tunnistaa minua..” Lilith mumisi itsekseen.
”Oli.. mukava tavata, Bella – minä tästä lähdenkin..” Lilith sanoi nopeasti Bellatrixille ja kaikkoontui.
Lilith tiesi, että aiemmin tai myöhemmin joku hänen läheisistään saisi tietään tämän salaisuuden – se ei voinut tapahtua nyt. Hän tiesi sen järkyttävän monia, hänen ja Ginnyn ystävyys loppuisi lopullisesti ja Draco..
Lilith pelkäsi menettävänsä Dracon.
***
Lilithin palattua kadulle, Kalmanhanaukiolle, hän kaatui maahan. Lilith yritti nousta, mutta ei jaksanut. Hän oksensi illallisella syömänsä salaatin kivetykselle ja jäi makaamaan sikiöasentoon kadulle.
Hän ei jaksanut liikkua, hän ei jaksanut nousta. Hän ei välittänyt, vaikka joku tulisi ja näkisi hänet siinä. Hän ei jaksanut välittää.
Lilith tunsi ensimmäistä kertaa ahdistusta, siitä että oli liittynyt kuolonsyöjiin – miten hän voisi vahingoittaa ketään Weasleytä. Lilith tärisi maassa ja sulki silmänsä.
”Lilith?” Lucius huudahti järkyttyneenä ilmiinnyttyään Kalkaroksen kanssa kadulle.
-
Whippii jatkoa!! *taputtaa käsiään innoissaan*
Tykkään siitä, kun ihmiset on pahisten puolella ja odotan
koko ajan koska se Lilith kertoo muille olevansa kuolonsyöjä (ai mitenniin kärsimätön?)...
Äh en osaa antaa rakentavaa palautetta kun väsyttää...
Jatkoa odotellaan. :-*
-
Ihanaa, te täällä jälleen :)
Juu, jatkoa tulee tässä pian, tarkistelen vielä virheitä!
-
Ää anteeksi, laitan sen huomenna, kirjoittelen lisää vielä!
Uudet lukijat, kommentoikaa!
Meliza lähtee koneelta, heihei! :)
-
Ei saa jättää tuommoiseen kohtaan,
se on epäinhimillistä!
Nyt tämä tosiaanki etenee vähän hitaammin.
Toivon todella, että Lilith valitsee Ginnyn tuotavaksi
Voldemortille (ilkeäkö?). :D
Jatkoa odotellaan (niinkuin aina) :-*
-
vjanna heei :) jep, päätin tehdä ilkeästi ja jättää tuohon kohtaan ;D
jatkoa saatkin illalla! odota vain.
Meliza muuten laittoi trailerin tulevasta "Rikkinäiset sydämet" -ficistä Godricin notkoon. Sinne vain katselemaan jos kiinnostaa ;)
Noniin ja Riiku käynyt kommentoimassa juuri kun olin vastailemassa :D Kamalia Ginny-kiduttajia te olette! ;D
Illalla saatte nähdä kuinka käy!
-
A/N: Meliza kirjoittaa, eikä pahoittele enää virheitään. Kiitos lukijoille, teidän takia jaksan kirjoittaa aina lisää.
Luku 10
Totuus
Osa 1
Hän ei saa koskea minuun..
”Lilith! Mitä …” Kalkaros huudahti ja juoksi Luciuksen kanssa Lilithin viereen, joka makasi tärisevänä maassa.
Lilith kuuli miesten äänet, hän ei halunnut vastata. Hän raotti silmiään, ja näki miesten huutavan hänen nimeään kasvoillaan huolestuneet ilmeet. Lilith ei jaksanut rauhoitella miehiä sanomalla olevansa kunnossa. Lilith ei ollut kunnossa, tuntui kuin Voldemort edelleen käyttäisi kidutuskirousta häneen, hänen koko ruumiinsa taisteli edelleen sitä vastaan. Lilith sulki jälleen silmänsä ja tunsi kouristuksen kurkussaan, hän haukkoi henkeä hädissään.
”LILITH!” Lucius huusi hänen korvaansa, Lilith ei vastannut.
Hän ei halunnut puhua, mitä hän voisi sanoa. Olivatko Lucius ja Kalkaros jo ymmärtäneet, Lilithin olevan uusin kuolonsyöjä? Olivatko he ymmärtäneet, että Lilith oli se, johon Voldemort käytti kidutuskirousta metsässä? Olivatko he ymmärtäneet, että Lilith oli se, jolle Voldemort antoi tehtävän?
”Kannetaan hänet sisään.” Lilith kuuli Kalkaroksen sanovan, ja tunsi tämän nostavan hänet syliinsä.
Lilith ei tahtonut avata silmiään, mitä hän sanoisi. Hän menettäisi Ginnyn ja Dracon. Ginny ei ikinä hyväksyisi sitä, että hänen paras ystävänsä päätti valita kuolonsyöjien puolen.
Draco ei ikinä kestäisi tietoa, että nainen jota hän rakasti, oli liittynyt pahan puolelle, ja tekisi tulevaisuudessa hirvittäviä tekoja.. Sirius pettyisi Lilithiin, hän ei haluaisi kuulla sanaakaan Lilithistä enää..
Lilith raotti silmiään, Kalkaros oli kantanut hänet sisälle olohuoneeseen, ja laski hänet nyt sohvalle. ”Merlin sentään, mitä on tapahtunut!” Rouva Weasley huudahti nähtyään Lilithin makaavan kippurassa sohvalla täristen. Kalkaros ja Lucius olivat hiljaa, Lilith kuuli jonkun juoksevan huoneeseen. Askeleet pysähtyivät äkisti ja seuraavaksi kuului Dracon kauhistunut ääni ”Mitä.. Lilith…”
Lilith ei uskaltanut avata silmiään. Lilith painoi päänsä polviin maatessaan sohvalla täristen ja puri huultaan.
”Mitä on tapahtunut?!” Rouva Weasley toisti hädissään, mutta Lucius ja Kalkaros olivat edelleen vaiti. Kalkaros istuutui nojatuolille ja piteli päätään käsissään. Lucius seisoi sohvan vierellä ja katsoi Lilithiin peloissaan.
”Isä?” Draco sanoi ja asteli isänsä viereen ”Mikä Lilithiä vaivaa?”
Samassa Sirius ja Ginny saapuvat huoneeseen. Ginny katsoi järkyttyneenä Lilithiä ja haukkoi henkeään sanomatta sanaakaan.
Sirius juoksi sohvan viereen ja yritti nostaa Lilithiä ylös. Lilith ei noussut, hän ei halunnut nousta.
”NYT JOKU KERTOO MITÄ ON TAPAHTUNUT!” Draco huudahti ja yritti silittää Lilithin poskea.
Hän ei saa koskea minuun, en ole hänen arvoisensa, minä en ole kuten hän, olen paljon vähemmän, olen pettänyt hänet..
Lilith työnsi kädellään Dracon irti itsestään, samalla kaikki huoneessa olijat järkyttyvät entisestään.
He näkivät pimeyden piirron Lilithin paljaalla käsivarrella.
”Ei voi olla..” Lucius sanoi hiljaa.
”EI!” Sirius ja Draco huudahtivat samaan aikaan.
Ginnyn poskelle vierähti kyynel ja hän juoksi pois huoneesta. Molly ja Kalkaros tuijottivat kauhistuneina silmät lasittuneina merkkiä hänen kädessään.
****
Osa 2
Valinta
Lilith tiesi, he olivat nähneet merkin hänen kädessään. Hän ei voinut enää jäädä makaamaan siihen sohvalle, muiden katsottavaksi.
”Mitä tämä on?” Kalkaros kysyi ja tarttui Lilithin käteen. Lilith avasi silmänsä ja katsoi opettajansa silmiin kylmästi.
”Mitä tämä tarkoittaa?” Kalkaros toisti kovemmin.
”Uskon sinun tietävän varsin hyvin, mitä se tarkoittaa”, Lilith vastasi ja yritti repiä kättään irti Kalkaroksen otteesta.
Kalkaros katsoi Lilithiä pettyneenä ja vihaisena ”Se olet siis sinä” Kalkaros totesi kylmästi.
”Mikä hän on?” Draco kysyi kärsimättömänä ja katseli tyttöystävänsä tunteetonta ilmettä hämmentyneenä.
”Uusi kuolonsyöjä..” Kalkaros sanoi ja työnsi Lilithin käden pois katsoen merkkiä inhoten. Draco katsoi Lilithiä kauhistuneena, eikä tahtonut uskoa Kalkaroksen äskeisiä sanoja. ”Miksi.. et sinä.. Lilith..” Draco änkytti.
Lilith ei halunnut sanoa mitään, he olivat saaneet tietää totuuden Lilithistä. Hänellä ei ollut mitään keinoa puolustella näille ihmisille tekojaan.
Se oli yksinkertainen valinta – kaikki tiesivät, niinä aikoina noitien ja velhojen oli valittava puolensa, Lilith valitsi tuon puolen.
”Se olit siis sinä, sinä yönä.. kun talutimme Severuksen kanssa tyttöä metsästä kohti linnaa…” Lucius sanoi hiljaa. Lilith nyökkäsi pienesti. Kukaan muu ei enää katsonut häntä päin, paitsi Lucius.
”Me teimme väärin..” Lucius mutisi itsekseen. Lilith katsoi kummastuneena Luciusta, mitä he muka olivat tehneet väärin?
”Ei Lucius, ei ole meidän syytämme. Hän teki valintansa itse.” Kalkaros sanoi kylmästi.
”Jos hän olisi tiennyt koko totuuden, hän ei olisi mennyt Pimeyden Lordin puolelle!” Lucius huudahti.
Lilith katsoi ihmeissään miesten väittelyä edessään, Draco istui lattialla sanomatta sanaakaan, rouva Weasley seisoi ilmeettömänä Siriuksen takana huoneen ovella.
”Minä – menen – yläkertaan”, Lilith sanoi hiljaa ja nousi sohvalta. Samassa Kalkaros ja Lucius käänsivät katseensa häneen
”Sinä et mene minnekään nyt.” Kalkaros tokaisi ja katsoi hermostuneena Lilithiä.
”Draco, Molly, Sirius – voisitteko poistua hetkeksi, puhuisin Severuksen ja Lilithin kanssa..” Lucius sanoi hiljaa.
Lilith katsoi jälleen jalkoihinsa, hän ei tahtonut nähdä Siriuksen ja Dracon pettyneitä ja vihaisia kasvoja,
eikä rouva Weasleyn surullista ilmettä.
Ovi kolahti kiinni, ja he olivat nyt kolmestaan huoneessa.
Lilith tiesi, nyt miehet aloittaisivat puheen hänelle annetusta tehtävästään. Lilith myönsi itselleen, että siitä tulisi hankalaa.
Hän ei tahtonut satuttaa Ginnyn perhettä, mutta hänen oli tehtävä niin. Kalkaros ja Luciuskin tiesivät varmasti, että Lilithin oli pakko tehdä hänelle annettu tehtävä.
”Miksi ihmeessä sinä menit tekemään jotain niin typerää?” Kalkaros sihahti ärtyneenä.
”Minä tahdon olla kuten.. isäni oli..” Lilith sanoi hiljaa, ja ymmärsi kuinka typerältä se kuulostaisi muiden korvissa.
”Ette te voi ymmärtää, miltä tuntui aina, kun en tiennyt mitään oikeasta perheestäni! En tiennyt mitään! En tiennyt mihin kuulun, kuka oikeasti olen, tiesin vain nimeni! Ja kun sain tietää isästäni.. sain vihdoin tietää mihin hän oli kuulunut..” Lilith mumisi puolustuksekseen, mutta Kalkaros edelleen katsoi häntä vihaisena, Lucius pyöritteli pettyneenä päätään.
”Meidän täytyy kertoa hänelle…” Lucius sanoi hiljaa Kalkarokselle.
”Kertoa mitä?” Lilith kysyi hämillään.
”Ei, Dumbledore saa kertoa sen.” Kalkaros tokaisi ja käveli ympäri huonetta hermostuneena.
Mistä ihmeestä he nyt puhuivat? Mitä Dumbledore kertoisi hänelle? Onko vielä jotain mitä hän ei tiennyt.. Mitä heidän täytyisi kertoa hänelle? Miksi Lucius oli kokoajan niin..
”No, kuten hyvin tiedät, sait Pimeyden Lordilta tehtävän..” Kalkaros jatkoi kuuluvalla äänellä ja Lilith säpsähti ajatuksistaan.
”Ymmärrät varmasti, että sinun on myös tehtävä se”
Lilith nyökkäsi vastaukseksi. Miksi hän ei voinut saada jotain muuta perhettä kuin Ginnyn perheen? Hänen parhaan ystävänsä perhe.. Tai oikeastaan Lilith tiesi Ginnyn tällä hetkellä inhoavan Lilithiä..
”Oletko miettinyt, mitä teet asian suhteen?” Kalkaros kysyi hiljaa.
”Valitsen Ginnyn”, Lilith sanoi huokaisten.
Hän tiesi, ettei Ginny antaisi hänelle ikinä anteeksi, jos tämä satuttaisi jotain hänen perheestään – mutta tiesi myös, ettei Ginny ikinä enää olisi hänen ystävänsä, tekisi mitä hän tahansa.
-
Jes jes jes!!!
Vihdoinkin Lilith paljastui. *pomppii innoissaan tuolissaan*
En ole ilkeä en. ;D
Ihana luku kyllä. ;)
Odottelen innoissani mitä seuraavaksi tapahtuu. :-*
-
....Ööh. Ei milläänmilläänmillään pahalla, mutta tuo kohta jossa Voldemort kidutti hetken Lilithiä, sai minut lähinnä nauramaan. Se tuli niin puun takaa, eikä siinä ollut oikein mitään ideaa, minusta ^^'
En osaa oikein vieläkään sanoa mitä mieltä tästä ficistä olen, sillä en voi olla huomaamatta kaikkia samankaltaisuuksia Adaran kanssa, joita olet käyttänyt. Rehellisesti sanottuna pelkäsin niitä yhteneväisyyksiä jo luettuani ensimmäisen luvun.
Tässä ficissä ilmenee niitä legendaarisia kliseitä hyvin paljon (niitä ilmenee tosin Adarassakin, mutta ehkä ne vain toimivat paremmin siinä :/) ja välillä tuntuu että vähän liikaakin. Tuntuu kuin oikein pyrkisit saamaan Lilithin kärsimään mahdollisimman paljon (kaatumiset, kidutusloitsu ym mitä ei tarvitsisi käyttää) että hän saisi ficissä kauheasti muilta huomiota, ja lukijoiltakin sääliä. Kaiken kukkuraksi kun et kuvaile ja selitä Lilithin ajatuksia tarpeeksi, hän vaikuttaa aika typerältä, loikatessaan kuolonsyöjiin sunmuuta, ja paetessaan aina paikalta.
Jaksan kuitenkin yhä toivoa, että tästä ficistä tulisi jotain, mutta suosittelisin että uhraat enemmän ajatuksia toteutukseen, kuin juoneen, sillä se juoni tuntuu sinulla jo olevan melko selvä :) Kirjoita vaikka vihkoon rauhassa tapahtumat, ettet unohda niitä, ja aloita sitten hitaasti kirjoittamaan, että opit kirjoittamaan täyteläisemmin.
Yritän vielä pysyä perässä kun laitat uuden luvun. Tsemppiä.
L Lawliet
-
ah ihanaa kritiikkiä ;D en rupea puolustautumaan yhtään mitenkään.
mutta sanon kuitenkin puolustukseksi etten tarkoita mitenkään matkia Adaraa.
Adaran tapahtumat painoittuvat enemmänkin kirjoihin, tämä vaan minun päässäni keksittyihin tapahtumiin.
kiitos kuitenkin mielipiteestäsi!
ja minusta se ei ollut pelkkä loikkaaminen kuolonsyöjiin yhtäkkiä, nimittäin Lilith on luihuisten tuvassa, ja sai tietää isänsä olleen kuolonsyöjä - asia olisi toki ollut eri, jos Lilith kuuluisi vaikka Rohkelikkoon, ja hänen isänsä olisi ollut vaikka jästi, siinä tapauksessa se olisi ollut mielestäni hyvinkin omituista.
-
Riiku, kiva saada taas puolestaan mukavampaa palautetta :) !
Arvostan kuitenkin myös kritiikkiä mitä sain, ja yritän nyt keskittyä vielä tarkemmin tilaisiin ja tapahtumien kulkuun. Yritän kirjoittaa parhaani mukaan seuraavan luvun, ettei tulisi lisää ns. vihaisia kommentteja siitä, kuinka ficci on täynnä "kliseitä" jne.. - se tuskin ei ole kenenkään kirjoittajan tarkoitus.
Meliza ilmoittelee kun jatkoa tulee ! :)
-
Luku oli tosi hyvä, joten haluan lisää luettavaa heti paikalla! :D
-
Riiku käynyt jälleen, hei vain :D
jatkoa tulee huomisen puolella, lähden tästä nyt ulos kun on perjantai-ilta ;)
Meliza lähtee viihteelle, ja huomenna sitten tarkastaa yliväsyneenä seuraavan luvun kirjoitusvirheet..
-
Jee!
Se valitsi Ginnyn! *ei jaksa enää hyppiä innoissaan*
Meidän täytyy kertoa hänelle…” Lucius sanoi hiljaa Kalkarokselle.
”Kertoa mitä?” Lilith kysyi hämillään.
”Ei, Dumbledore saa kertoa sen.” Kalkaros tokaisi ja käveli ympäri huonetta hermostuneena.
No miksei ne voi jo kertoa. *vihainen Kalkarokselle*
(ai minäkö kärsimätön? ;D)
Anteeksi hiukan sekava kommenttini, mutta yliväsyneenä ja nuhaisena ei oikein saa mitään aikaiseksi.
Jatkoa odotellaan :-*
-
Draco ja Lilith on suloinen pari. :D
Mitään rakentavaa palautetta on turha yrittää kiskoa huonosti nukutun yön jälkeen, ilman kahvia tai suihkua.
Mutta jatkoa odotellaan täälläkin. ;D
~Kinuski
-
A/N: Meliza tarkisteli virheitä väsyneenä, niitä ei toivonmukaan ole. Enkä tiennyt oliko ajatuseulaa oikein kuvaava sana "malja" - päätin kuitenkin sen olevan.. Eikös se ole määritelty "altaantapaisena astiana"
Tässä osa tämänpäivän luvusta, olkaa hyvä:
Luku 11
Ajatuseula
Kalkaros ja Lucius katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät. Lilith istui sohvalla mietteliäänä. Hän tiesi tekevänsä väärin ystäväänsä kohtaan, mutta hän oli tehnyt päätöksensä.
”Meidän täytyy kertoa asiasta muille”, Lucius sanoi ja käveli ympäri huonetta mietteliäänä.
”Sinä varmasti ymmärrät, ettet voi jäädä Killan päämajaan, nyt kun me tiedämme..” Lucius jatkoi ja Lilith nyökkäsi. Eivät Lucius ja Kalkaros voisi puolustella hänen tekojaan, ei kukaan voisi.
”Me kerromme asiasta nyt heti muille, ja sinä pakkaat tavarasi ja lähdet jo tänään takaisin Tylypahkaan. Lähetän viestin Dumbledorelle”, Kalkaros sanoi ja alkoi heti kirjoittaa viestiä pergamentille.
”Voit mennä pakkaamaan yläkertaan”, Kalkaros totesi kylmän käskevästi ja taitteli kirjeen.
Lilith nousi sohvalta, eikä kehdannut katsoa Luciukseen tai Kalkarokseen.
”Hyvä on”, Lilith sanoi ja lähti kohti yläkertaa.
Lilith tunsi pettäneensä kaikki, ystävänsä ja ainoan sukulaisensa, Siriuksen, setänsä.
Lilith pakkasi matkalaukkuunsa vaatteensa, jotka lojuivat ympäri Reguluksen vanhaa huonetta.
”Miksi tässä piti käydä näin”
Pakattuaan hän katseli isänsä huonetta, sänkyä jossa oli nukkunut viimeyöt Ginnyn kanssa, sänkyä jossa oli maannut kietoutuneena Dracoon..
Lilith katseli kaappia huoneen nurkassa, ja päätti tutkia sitä, vielä kun siihen oli mahdollisuus, häntä tuskin enää päästettäisiin tänne.
Lilith löysi valokuva-albumin kaapin pohjalta. Albumi oli pölyinen ja vanha, Lilith pyyhki pölyt albumin päältä ja istui sängylle selailemaan albumia.
Ensimmäisessä kuvassa oli kaksi nuorta poikaa leikkimässä, pienempi pojista jahtasi vanhempaa joka nauroi kompuroidessaan ympäri huonetta.
Seuraavassa kuvassa pojat olivat vanhempia, Lilith tunnisti paikan olevan King’s Crossin asema, pojat olivat nousemassa Tylypahkan pikajunaan, mutta eivät enää hymyilleet toisilleen - vaan paremminkin katsoivat toisiaan inhoten.
Lilith jatkoi albumin selailua, seuraavissa kuvissa oli huispauskisoja, juhlia joissa olevia ihmisiä Lilith ei tunnistanut.
Viimeisen aukeaman kohdalla Lilithin hengitys pysähtyi, hän tunnisti kuvassa äitinsä ja isänsä, luultavasti hääpäivänään,
Gabriellen vaaleat hiukset heiluivat tuulessa ja hänellä oli päällään vaalea mekko, käsissään kukkakimppu. Regulus katsoi vaimoaan rakastuneena ja hymyili tälle.
Viereisen kuvan Lilith oli nähnyt aiemminkin, paitsi nyt kuvassa olivat myös kolme muuta henkilöä.. Lilith tunnisti Severuksen ja Luciuksen, jotka olivat selvästi nuorempia kuvassa. Heidän takanaan seisoi vanhempi velho, jolla oli päällään violetti juhlakaapu – vanhempi velho oli Dumbledore. Aivan edessä seisoivat Regulus ja Gabrielle, sylissään pieni vauva, Lilith.
Lilith katsoi kuvaa haltioituneena, mutta järkyttyi huomatessaan tekstin kuvan alapuolella ”Lilithin kastejuhlat, onnelliset vanhemmat Regulus ja Gabrielle, takana kummisedät : Severus Kalkaros, Lucius Malfoy sekä Albus Dumbledore”
Lilith katsoi kuvaa ja luki kirjoituksen kolme kertaa uudestaan. ”Mitä ihmettä..” Lilith mumisi.
Eikö kukaan ajatellut kertoa hänelle, että juuri nämä ihmiset olivat hänen kummisetänsä? Ihmiset joiden kanssa hän oli ollut tekemisissä kaikki nämä vuodet? Ja miksi ihmeessä juuri he.. Hehän olivat tienneet Reguluksen olleen kuolonsyöjä – Dumbledore, Kalkaros ja Lucius kuuluivat kiltaan.
Miksi ihmeessä he olivat tekemisissä hänen vanhempiensa kanssa?
Lilith repäisi viimeisen aukeaman albumista ja taitteli sen taskuunsa.
***
Huoneen ovi aukesi, ja Kalkaros tuli sisään, Lilith työnsi albumin sängyn päiväpeitteen alle.
”Sinä matkustat porttiavaimella takaisin Tylypahkaan, se vie sinut Dumbledoren kansliaan, hän tietää odottaa sinua siellä”, Kalkaros sanoi ja asetti sängyn päälle pienen esineen, kaulakorun.
Lilith nosti katseensa Kalkarokseen ja kysyi: ”Miksi?” Kalkaros katsoi häntä hämmästyneenä.
”Miksikö? Siksi että tämä on Killan päämaja, ja sinä olet kuolonsyöjä”
Lilith pudisteli päätään. ”Ei sitä, vaan miksi te olitte vanhempieni ystäviä?”
Kalkaros katsoi Lilithiä tutkivasti ”Mitä sinä tarkoitat?”
”Miksi kukaan ei kertonut minulle, että sinä, sekä Lucius että Dumbledore olette kummisetiäni?” Kalkaros katsoi Lilithiä kohottaen kulmiaan
”Mistä sinä..” Mistä Lilith oli saanut tietää asian? Kalkaros ei kuitenkaan kysynyt sitä Lilithiltä, vaan osoitti porttiavainta sängyllä
”Dumbledore odottaa sinua”
Lilith katsoi pettyneenä Kalkarokseen, mutta nyökkäsi tälle ja tarttui kaulakoruun.
***
Lilith avasi silmänsä, ja oli tutussa paikassa koulussaan, Dumbledoren kansliassa. Dumbledore istui tuolissaan ja nousi nähtyään Lilithin, hän ei kuitenkaan hymyillyt tapansa mukaan, vaan miehen vanhoilla kasvoilla oli vakava ilme. He katselivat toisiansa hiljaa, Lilith ei tiennyt mitä sanoisi rehtorilleen, tämä jo luultavasti tiesi Lilithin olevan kuolonsyöjä.
”Minulla on sinulle näytettävää.” Dumbledore totesi ja asteli kanslian perälle ja avasi kaapin oven. Lilith katsoi kaappiin, siellä oli kivinen astia, kuten malja, sen reunoilla oli kirjoitusta, josta Lilith ei saanut selvää. Lilith katsoi kummastuneena Dumbledorea ”Öh, malja?”
Dumbledore pyöritteli päätään ”Se on ajatuseula”
Samassa Dumbledore kohotti sauvansa ohimolleen. Lilith katsoi miehen puuhia ihmeissään. Dumbledoren sauvan päähän ilmestyi hopeanhohtoinen nauha, ja laski sen maljaan. Dumbledore nyökkäsi Lilithille
”Nyt sinä voit katsoa sen”
Lilith katsoi typertyneenä rehtoriaan
”Katsoa minkä?”
”Muistoni, sinun täytyy sukeltaa siihen”, Dumbledore sanoi, kuin se olisi maailman yksinkertaisin asia.
”Sukeltaa – tuohon maljaan?”
Dumbledore tarttui Lilithiä kädestä, ja asteli hänen kanssaan ajatuseulan eteen.
”Nyt, katso”, Dumbledore sanoi.
Lilith tunsi kuin malja olisi imenyt hänet sisäänsä.
****
A/N: yritin parhaani tämän osan kanssa jatkoa 11.luvulle.
Osa 2
Muisto
Lilith huomasi olevansa talossa, jossa ei ollut ennen käynyt. Hän katsoi Dumbledorea vieressään hämmästyneenä
”Mitä tämä on?” Lilith kysyi peloissaan.
”Muistoni Lilith, muistoni – ole hyvä ja katso nyt”
Lilith käveli Dumbledoren perässä talon eteisen poikki olohuoneeseen. Olohuoneessa oli viisi ihmistä. Lilith säpsähti nähdessään ensimmäistä kertaa isänsä ja äitinsä – elossa, tavallaan, Dumbledoren muistossa. Regulus istui sohvalla ja Gabrielle käveli ympäri huonetta selvästi hermostuneena.
Huoneen perällä kehdon vieressä oli kolme miestä, Lucius ja Kalkaros, sekä Dumbledore.
Lilith katsoi uudestaan vieressään olevaan Dumbledoreen, ja uudestaan kehdon vieressä seisovaan Dumbledoreen. Lilith erotti rehtorin olevan siinä vuosia nuorempi, mutta kuitenkin muita huoneessa olijoita selvästi vanhempi.
"Suostutteko kaikki?" Gabrielle kysyi miehiltä kehdon vieressä, ja he nyökkäsivät vastaukseksi.
Lilith katsoi lumoutuneena äitiään, ja halusi painaa mieleensä äitinsä äänen.
"Mikä hänen nimensä on?" nuorempi Dumbledore kysyi kehdon vierellä, ja silitteli pientä lasta kehdossa.
"Lilith Dorothea", Gabrielle vastasi ja hymyili onnellisena vierailleen.
Lilith katsoi isäänsä, joka näytti surulliselta ja mietteliäältä sohvalla istuessaan.
"Gaby, minulla olisi vieraillemme hieman asiaa, jos veisit vaikka Lilithin nukkumaan yläkerran sänkyyn", Regulus sanoi tiukasti Lilithin äidille.
Lilith kuuli ensimmäistä kertaa isänsä äänen, se oli matala ja syvä, käskevä.
Lilith kääntyi katsomaan äitiään, joka otti lapsen kehdosta. Hän näki äitinsä kasvoilla kyyneleitä, Lilith olisi halunnut lohduttaa naista, mutta muistossa olevat eivät nähneet häntä, eivätkä vanhempaa Dumbledorea hänen vierellään.
"Regulus, minä en hyväksy suunnitelmaasi ollenkaan! Sinusta on juuri tullut isä etkä voi tehdä mitään noin hullua. Se on jo tarpeeksi että olet Albuksen vakoojana kuolonsyöjien keskuudessa! Et voi tehdä.." Gabrielle huusi kyyneltensä läpi ja katsoi anoen Regulusta.
Lilith ei ymmärtänyt mitä tapahtui. Miten niin Albuksen vakoojana kuolonsyöjien keskuudessa?
"...Gabrielle, mene!" Lilith kuuli isänsä sanovan tiukasti, ja Gabrielle poistui huoneesta pieni Lilith sylissään.
Lilith oli lähdössä äitinsä perään, mutta vanhempi Dumbledore tarttui hänen käteensä ”Et voi mennä sinne, minun muistoni ei elä siellä”
Lilith nyökkäsi vastoin tahtoaan Dumbledorelle ja kääntyi katsomaan miehiä jotka olivat jääneet huoneeseen, jossa oli hiljaista Gabriellen poistuttua. Nuori Lucius kuitenkin rikkoi hiljaisuuden: "Regulus? Mikä on suunnitelmasi?"
Lilith katsoi isäänsä ihmeissään, mikä suunnitelma? Mitä ihmettä tässä tapahtui? Regulus nosti katseensa maasta ja katsoi suoraan Lilithiä – Eihän hän voinut nähdä minua? ”Ei Lilith, hän ei näe sinua”, vanhempi Dumbledore sanoi Lilithin vieressä kuin olisi lukenut hänen ajatuksensa.
"Tiedän miten tuhoan Lordi Voldemortin", Regulus sanoi miehille huoneessa hiljaisella, mutta itsevarmalla äänellä.
Miehet huoneessa säpsähtivät hämmästyneinä. ”Mitä tarkoitat?” Kalkaros kysyi ja katseli Regulusta joka nousi sohvalta huokaisten.
”Pimeyden Lordi on jakanut sielunsa hirnyrkkeihin, esineisiin joihin laittaa osan sieluaan. Hän tavoittelee sillä kuolemattomuutta, mutta hirnyrkit pystyy tuhoamaan”, Regulus sanoi ja hänen äänestään kuului kammoksuva sävähdys.
Nuorempi Dumbledore katsoi hämmästyneenä Regulusta: ”Se on hyvin monimutkaista ja pimeää taikuutta.. Mistä tiedät tämän? Tiedätkö missä hirnyrkki sijaitsee?”
”Hän on tehnyt useampiakin hirnyrkkejä, mutta tiedän vain yhden sijainnin tällä hetkellä. Se on eräässä luolassa, siellä on medaljonki, johon hän on noitunut osan sieluaan.”
Severus, Lucius ja nuorempi Dumbledore säpsähtivät huoneessa
”Useampia hirnyrkkejä?” Lucius kysyi ihmeissään.
”Kyllä, monia”, Regulus sanoi.
”Luulen tietäväni miten tuhoan sen”, Regulus jatkoi.
”Me tulemme mukaan”, Lucius sanoi päättäväisesti.
”Ette tule, hoidan tämän itse..”
”Mistä tiedät tämän kaiken?” nuorempi Dumbledore toisti
”Hän käytti Oljoa apunaan”, Regulus sanoi äänessään vihaa.
”Ja sinä uskot kotitonttua?” Kalkaros kysyi äänessään hieman pilkkaa.
”Ei, tiedän sen olevan totta, minä hoidan tämän itse, kunhan te vain vannotte..” Regulus sanoi.
”Mitä me vannomme?” Lucius toisti Reguluksen hiljettyä.
”Pitäkää Gabriellesta ja Lilithistä huolta, jos minulle käy jotain”
Miehet katsoivat toisiaan mietteliäinä, mutta nyökkäsivät. ”Me vannomme”
”Ja tärkeintä on, että kukaan ei saa tietää Lilithin olevan meidän lapsemme. Olen jo nyt huomannut hänen perineen äitinsä voimia.. Gabrielle osaa peittää voimansa vuosien kokemuksen jälkeen, mutta Lilith ei opi sitä vielä pitkään aikaan”
Kalkaros kurtisti kulmiaan ”Miten hän on näyttänyt voimansa?”
”Hän osasi muuttua näkymättömäksi, se tapahtui hänen nukkuessaan, niin pieni ei osaa vielä kontrolloida niitä oikein..”
Miehet nyökkäsivät jälleen, ja Regulus jatkoi: ”Pitäkää vaimostani ja lapsestani huolta, minä luotan teihin”
Lilithin poskelle vierähti kyynel, oliko hänen isänsä ollut Dumbledoren vakooja aina? Eikö hänen isänsä ollutkaan Voldemortin luottomies ja kuolonsyöjä?
Vanhempi Dumbledore tarttui Lilithin käteen
”Aika lähteä..”
-
Oho...
Tuo oli jo 11 luku. : o
Outs. Kaikki ovat jotenkin hirveän pettyneen
oloisia Lilithiin. *snif*
Itse kuitenkin olen ehkä jopa vähän pahisten
puolella joten olen (edelleen) hyvin innoissani
Lilithin kuolonsyöjyydestä (onpa outo sana :D).
Jatkoa odotellaan :-*
-
Vau, tämä luku oli tosi hyvä. :) Tapahtumat menivät sopivaa vauhtia, eikä kirjoitusvirheitäkään löytynyt
-
Kiva, taas olette kommentoineet !
vjanna : jep, 11.luku ilmesty, mutta ei suinkaan ole vielä loppumassa ;) ps. oot kamala pahis, seuraavaksi ehdotat varmaan jotain että Lilith murhaa Ginnyn ;D okei ei nyt aivan.
Whitegirl : kiitos kiitos :)
-
... Melkein ryhdyin luvun loppua kohti itkemään. :'( Toivottavasti Lilith:in käy hyvin, eikä hän joudu suorittamaan tehtävää. Kivan pitkä oli muuten tää luku. :) Jatkoa odotellen
Whitegirl
-
Whitegirl : näetpä miten käy, jatkoa huomenna ;) tarkistelen vielä kertaalleen virheet seuraavasta luvusta.
Riiku : Näitä on tulossa PALJON ;D okei no niin paljon kuin innostukseni riittää, ja on mielenkiintoa. Mutta en ole vielä lähellä loppua ollenkaan!
Jatkoa tulee huomenna, kuten jo tuossa ylempänä lupailen.
Kiitos molemmille!
-
Jippii jatkoa!
Eikai Lilith ala nyt ihan kokonaan hyviksesksi? :'(
Viehän se Ginnyn Voldemortille?
”Mitä me vannomme?” Lucius toisti Reguluksen hiljettyä.
Mitenniin toisti? ??? Luinko ton vähän huonosti vai mitä?
No ihan sama.
Jatkoa odottelen :-*
-
vjanna heeii taas! en mä nyt mitään paljasta ;)
Siis tarkotan että toisti Reguluksen sanat "vannotte" - siis öh joo, olen taas kirjoittanut huonosti / muotoillut lauseen väärin (yrittäkää kestää..)
ja jatkoahan huomenna tulee, muista vain tsekkailla tänne sitte :)
//ää, piti vielä mainita, että mulla saattaa olla muutto edessä ens viikolla - joten sillon pieni katkos tässä!
-
Nyt kun Lilith osaa (tietenkin opettelee ensin) muuttua näkymättömäksi, eikun pakoon Voldemortin tehtävää. And they will live happily ever after. ::)
Rakentavaa en saa aikaan, vaikka haluaisinkin. Tyydyn siten kirjoitustaitosi ylistykseen. :D
~Kinuski
-
Kinuski täällä kommentoi ! Tässä kikattelen kommentillesi - okei saattaa johtua siitä, että on hieman univelkaa ja väsyttää, mutta jumitan tässä..
Turha ihan kirjoitustaitoja ruveta ylistämään, mutta kiitos silti ;D
-
Sainpas luettua tämän. Huh. Miten ihmees sä pystyt kirjoittaa näin mieletöntä vauhtia? Jatkuvasti uusia lukuja. :o Ja kuinka ihmees sä jaksat kirjoittaa koko ajan?? (toisaalta kiva, että saa koko ajan lukee uutta :D)
Tää on oikein kiva ficci ja mukava idea. Mua vaan häiritsee että halveksivapahis-Lucius (ja samaten Kalkaros?!) on noin kiltti ja huolehtiva Lilithiä kohtaan. Jotenkin outoo aatella sitä Dumppiksen puolella. Oot kuitenkin saanut tään toimivaan ihan kivasti näinkin. Toinen juttu mikä kans vähän pistää silmää on se että tää etenee tapahtumienkin suhteen tosi nopeeta. Ehkä sitä vois hidastaa pikkasen kuvailemalla enemmän ja säästämällä tapahtumia seuraavaa lukuu? Sitä on hieman kyllä jo huomattavissa viimesimmissä luvuissa, mutta vähän vois lisätä sitä. Tää sit on vain mun mielipide... Muuten tää mun mielestä oikein hyvä tarina! :)
dobbie
-
dobbie hei, uusi lukija ;D juu, no mites tässä nyt vastaisi..
Olen juuri etsimässä töitä, ja koulua en enää käy - joten on aikaa kirjottaa sen verran kuin lystää ;D. (Ja juoni on ollut jo kauan pääkopassani selvillä, joten sen suhteen ei ole ongelmia hidastamassa)
Mutta sitten kyllä, joissain luvuissa tapahtumat menevät hirveää vauhtia - olen viimeisimmissä luvuissa yrittänyt hidastaa tahtia..
(Ja nopeus johtunee siitä, että kirjoitan paljon yhden päivän aikana, ja itselläni kaikki on selvää, ja sitten vaan humps, unohtuu paljon kuvailua lukijoille)
..Kuitenkin, yritän tässä parannella virheitäni, kiitos kommentista - ja kiva kun pidit! :)
-
A/N: Noniin, meliza jälleen tarkistellut virheet. Tässä on samaan syssyyn nyt kaikki osat luvusta 12, etten niitä enää erikseen tulevaisuudessa laita.
***
Luku 12
Vihdoin totuus
”Ei, en halua lähteä vielä”, Lilith huudahti Dumbledorelle, mutta huomasikin että he olivat palanneet jo takaisin rehtorin kansliaan.
Dumbledore käveli huoneen poikki ja istuutui työpöytänsä taakse isoon tuoliinsa. Lilith jäi seisomaan paikoilleen miettien kaikkea sitä, mitä oli juuri saanut tietää. Miten ihmeessä hänen isänsä muka olikin Dumbledoren vakooja, hän ei ymmärtänyt. Miksi Kalkaros, Lucius ja Dumbledore olivat sanoneet hänen isänsä olleen kuolonsyöjä, ja kuoli siksi? Puolestaan rehtorin muistossa hänen isänsä oli päättänyt tuhota Voldemortin.. Lilith ei tiennyt mitä uskoisi.
Dumbledore katsoi mietteliäänä Lilithiä, jonka kasvoilla oli hämmentynyt ilme. Dumbledore oli ajatellut totuuden salaamisen suojelevan Lilithiä Voldemortilta, koska tällä olisi paljon käyttöä Lilithin taikavoimille, jos hänelle selviäisi Lilithin olevan Gabriellen lapsi. Lilith oli kuitenkin liittynyt kuolonsyöjiin kenenkään tietämättä, kunnes tänä iltana Draco, Severus, Lucius, Sirius ja Molly olivat nähneet piirron Lilithin kädessä.
Nyt Dumbledore tiesi, että hänen oli kerrottava kaikki tytölle edessään, mitä he olivat salailleet nämä vuodet.
”Tulisitko istumaan tuohon tuolille?” Dumbledore kysyi ja osoitti tuolia edessään. Lilith nyökkäsi pienesti ja käveli mietteissään tuolille vastapäätä rehtoria.
”Sinun mieleesi heräsi varmasti paljon kysymyksiä, äskeistä muistostani”
”Kyllä, minä en ymmärrä..” Lilith sanoi ja mietti, huutaisiko vai pitäisikö suunsa kiinni.
”Mitä et ymmärrä?”
”Miksi te valehtelitte minulle kaikesta?”
”Emme me valehdelleet täysin kaikesta, kerroimme totuuden ketkä ovat vanhempasi”
”Niin, mutta ette katsoneet tärkeäksi kertoa sitä, että isäni olikin teidän puolellanne..”
”Isäsi pyysi meitä salaamaan kaiken. Vain minä, Severus ja Lucius tiesimme hänen olevan meidän puolellamme. Kukaan Killasta, tai muista eivät tienneet.”
Lilith kiroili mielessään, miksi ihmeessä hänen isänsä pyysi heitä salaamaan kaiken – totuuden omalta lapseltaan. Samassa hänen mieleensä tuli valokuva taskussaan, valokuva jossa lukee Dumbledoren, Luciuksen ja Severuksen olevan hänen kummisetiänsä.
”Miksi ette kertoneet.. että olette minun kummisetiäni?” Dumbledore katsoi hämmästyneenä Lilithiä, muistossa ei ollut kohtausta, kun Gabrielle oli kysynyt heiltä asiaa.
”Mistä tiedät tämän?”
Lilith kaivoi valokuvan taskustaan. ”Tästä”
Lilith katsoi miehen kasvoja edessään, tämän nähdessä kuvan. Miehen ilmeettömille kasvoille nousi pieni hymy, mutta kasvoille palasi sama ilmeetön ja tyyni ilme, nostettuaan katseensa kuvasta Lilithiin.
”Taisit löytää tämän Kalmanhanaukiolta”, rehtori totesi.
”Kyllä.”
”Niin arvelinkin. Ja kysyit miksi emme kertoneet sinulle, että olemme kummisetiäsi. Ensinnäkin olisi ollut omituista, jos minä - Albus Dumbledore, tunnettu pimeydenvoimien vastustaja, olisin kuolonsyöjän tyttären kummisetä, saati tekemisissä kuolonsyöjän kanssa. Päätimme, että on parempi, kun pysymme kaikki etäisempinä sinuun.”
”Mmm..” Lilith mumisi myötäillen Dumbledoren puhetta.
”Mutta emme onnistuneet siinä, kuten luulimme. Nimittäin ystävystyit heti ensimmäisinä vuosinasi täällä Luciuksen pojan, Dracon kanssa ja asuit muutamina kesinä heidän luonaan, olit paljonkin tekemisissä Luciuksen kanssa - äitisi serkun ja kummisetäsi kanssa. Lucius halusi alusta lähtien kertoa sinulle kaiken, minun mielestäni se ei kuitenkaan olisi ollut oikein. Tehtävänämme oli suojella sinua.”
”Suojella siis miltä?”
”Etkö kuunnellut ja katsellut tarpeeksi muistoani? Isäsi viimeinen pyyntö meille oli, että pitäisimme sinusta ja äidistäsi huolta, jos hänelle sattuu jotain. Koska Regulus tiesi vaimonsa suurista ja kadehdituista taikavoimista, kuten myös minä, Severus ja Lucius tiesimme – harvat kuitenkin tiesivät siitä, Gabrielle uskoutui asiasta vain läheisimmille ystävilleen. ”
”Mutta..” Lilith sanoi, muttei saanut muodostettua sopivaa lausetta, hän oli liian sekaisin kaikesta.
”Regulus oli saanut kuulla Voldemortin tietävän naisesta, jolla oli salaperäisiä voimia. Voldemort tietenkin paloi halusta saada nämä voimat käyttöönsä.”
”Ja minun äitini.. Saiko Voldemort minun äitini?”
”Me emme voi tietää varmaksi, mutta voisin uskoa äitisi katoamisen perusteella, että kyllä.”
Lilith ei halunnut uskoa kaikkea tätä. Hän oli luullut isänsä olevan ylpeä tyttärestään, joka seurasi hänen jalanjälkiään ja rupeaisi kuolonsyöjäksi. Lilithiä ahdisti, hän teki töitä miehelle, jonka takia hänen isänsä oli kuollut, ja joka oli ehkä siepannut.. tai tappanut hänen äitinsä.
”Joudun myöntämään, että teimme suuren virheen kanssasi Lilith. Meidän olisi pitänyt kertoa sinulle kaikki silloin, kun sait tietää vanhempasi. Luulimme suojelevamme sinua. Luulimme, että sinun olisi parempi elää siinä uskossa, että isäsi oli kuolonsyöjä, kuten kaikki uskovat. Luulimme olevan parempi, ettet tietäisi vielä kaikkea voimistasi, jotka olet perinyt äidiltäsi. Voimia joiden takia äitisi katosi.”
”Miksi ette kertoneet edes sitä, että isäni ei ollut kuolonsyöjä?”
”Koska kaikki uskovat hänen olleen. Niin on parempi, ja Regulus itse halusi niin. Sen, ettei kukaan tiedä Reguluksen pettäneen Voldemortin, pitäisi suojella sinua parhaiten. Jos Voldemort saisi tietää luottomiehensä kuolleen yrittäessään tuhota osaa häneen sielustaan, sinä et olisi hetkeäkään turvassa. Jos Voldemort saisi tietää, että on myös toinen noita, jolla on salaperäisiä taikavoimia, emme voisi suojella sinua. Voldemort haluaisi saada voimat sinusta kenolla millä hyvänsä”
Lilith tunsi kokeneensa kammottavaa vääryyttä, hän luuli kerran saaneen tietää totuuden itsestään, ja nyt se kaikki pyyhitään taas pois.
”Minä.. olen silti kuolonsyöjä”
”Niin olet, ja voisin uskoa, ettet olisi ikinä liittynyt Voldemortin joukkoihin, jos olisit tiennyt tämän kaiken. Emme uskoneet, että suojelemisesi aiheuttaisi tämän.. kai ymmärrät, että tahdoimme vain suojella sinua?” Dumbledore kysyi, ja Lilith näki pientä surua hänen silmissään.
”Minä.. minä en tiedä..” Lilith mutisi vastaukseksi.
Hän oli liittynyt kuolonsyöjiin, hän kutsui miestä jonka takia hänellä ei ollut vanhempia, Herrakseen. Tämä sama mies oli antanut hänelle tehtäväksi tuoda joku Weasleyn perheestä.. kidutettavaksi, jotta tämä kertoisi Harry Potterista tietoa. Lilith oli valinnut Ginnyn, parhaan ystävänsä – ainakin entisen sellaisen.
”Tietääkseni sait Voldemortilta tehtävän?”
”Kyllä, ja valitsin Ginnyn..”
”Miksi Ginny?”
”En tiedä.. En.. halua kuvitella mitä tapahtuisi, jos hän saisi tietää jonkun perheestään kuolleen minun takiani.” Lilith sanoi ja tunsi kamalaa oloa ajatellessaan jos Ginnylle tapahtuisi jotain.
”Me emme kuitenkaan aio antaa sen tapahtua.” Dumbledore sanoi ja Lilith katsoi kummastuneena Dumbledorea.
”Se – se oli minun tehtäväni, vannoin tekeväni sen..”
”Niin sinä teetkin, viet Ginnyn sinne, mutta me teemme iskun.”
”Iskun?”
”Feeniksin killan kanssa, tulemme suurin osa ja pelastamme Ginnyn. Eikä sinua epäillä osalliseksi tapahtumaan.”
”Mutta mistä tiedätte, minne vien Ginnyn?”
”Lucius sai tietoonsa, että seuraava kokouksenne on Rookwoodin kartanossa, jonne sinun täytyy myös viedä Ginny.”
”Hyvä on.. Mutta eikö se ole.. aika vaarallista? Kartano täynnä kuolonsyöjiä ja Voldemort..” Lilith mutisi ja pelkäsi tehtävänsä johtavan useiden kuolemaan. Useiden hänen läheistensä kuolemaan, ihmisten jotka ennen välittivät hänestä, tuskin enää – kun olivat saaneet totuuden hänestä selville. Lilith huokaisi.
”Älä sinä huolehdi meistä, me hoidamme asiamme. Sinun täytyy hoitaa omat lupauksesi, ja sen teetkin. Kalkaros ja Lucius ovat selostaneet Killalle ja Ginnylle suunnitelman, ja Ginny suostui siihen.. Puolestaan Ronald ei suhtautunut asiaan kovinkaan suopeasti..”
Lilith osasi kuvitella mielessään Ronin, joka sai tietää Ginnyn joutuvan vaaraan Lilithin takia. Ron oli aina aiemminkin vihannut Lilithiä, mutta jos tämä näkisi Lilithin nyt, ei seuraisi hyvää.
”Minulla olisi puolestaan sinulle eräs tehtävä, jos suostut toimimaan myös meidän puolellamme..”
”Minä.. en tiedä.. Mikä tehtävä olisi?”
”Olen kuullut unestasi, jossa olit pienessä huoneessa, jonka seinät olivat tiiliä – uskoakseni se on vankityrmä. Herättyäsi unesta, sinun mielesi valtasi eräs henkilö..”
”Uskoakseni se oli äitisi Gabrielle”
”Mutta.. tehtäväni?” Lilith kysyi ihmeissään, hän oli salaa toivonut, että unessa hän oli äitinsä hahmossa – koska juuri ennen herättyään oli kuullut äänen yläpuolellaan joka sanoi Gabriellen nimen.
”Voit luultavasti pelastaa äitisi siitä tyrmästä, jos olen päätellyt oikein.”
Lilith katsoi järkyttyneenä rehtoria edessään.
”Uskotko että.. äitini on hengissä, siinä tyrmässä?”
”Uskon, ja uskon myös, että teitä yhdistää voimanne, jotka häneltä olet perinyt. Jos olen oikeassa, hän otti sinuun yhteyden unessasi, joka jatkui vielä hieman sen jälkeen, ja valtasi ruumiisi.”
-
On tämä niin epäreilua. Ehdin jo kirjoittaa kommentin, ja juuri ennnen lähettämistä katkeaa sähköt. :-X
Mutta takaisin asiaan. Uusi luku on hyvä (niin kuin kaikki muutkin). Tapahtumat eivät etene liian nopeasti ja dialogi tuntui luontevalta. :)
Kirjoitusvirheitäkään ei sattunut silmään.
Ja vielä lisäkiitosta nopeasta lukujen julkaisusta. :D
~Kinuski
-
Vau, tää oli ihan mieletön luku. Haluan lisää, koska haluan tietää, saako Lilith pelastettua äitinsä. :)
-
Gabrielle elossa? Jännää... :P
Toivottavasti Lilith saa pelastettua äitinsä...
...eikä muutu kokonaan hyvikseksi (edelleen pahisten puolella :D).
Palan halusta tietää mitä voimia Lilithillä on joten , toivottavasti jatkoa
tulee pian. :-*
-
A/N: Jep, tämäkin tuli tarkistettua, luku 13. Seuraavassa luvussa onkin sitten hieman huonommat fiilikset jälleen.. No, olkaa hyvä!
***
Luku 13
Suutelua ja taikavoimia
”Se siis oli minun äitini..” Lilith sanoi hiljaa itsekseen.
”Kyllä, se oli äitisi. Kuitenkin voimme keskustella asiasta vielä huomenna lisää, kello on jo vaikka kuinka paljon, sinun on parempi mennä nukkumaan.”
Lilith oli kyllä väsynyt, mutta olisi halunnut vielä jatkaa keskustelua kaikesta rehtorin kanssa. Hän kuitenkin myöntyi ja lähti pois rehtorin kansliasta ajatuksissaan.
Lilith ei kestäisi, jos joku vahingoittuu hänelle annetun tehtävän vuoksi. Nyt ei ole enää pelkästään Ginnystä kyse, vaan kaikista Kiltalaisista.
Hänelle oli kuitenkin tämän illan aikana selvinnyt asioita, jotka tällä kertaa olivat täysin totta. Hänen isänsä oli Dumbledoren vakoojana kuolonsyöjien keskuudessa, ja menehtyi yrittäessään tuhota yhtä Voldemortin hirnyrkeistä. Reguluksen viimeinen pyyntö oli, että Kalkaros, Dumbledore ja Lucius pitäisivät hänestä ja hänen äidistään huolta. Lilith tunsi kuitenkin, että miehet olivat pettäneet lupauksensa pitää hänen äidistäänkin huolta – miksi muuten Voldemort oli saanut hänet? Miksi he eivät suojelleet tarpeeksi hänen äitiään? Sen takia hän ei ole saanut elää äitinsä kanssa, vaan nuoruutensa asui Harrisonien luona, ja viimeiset vuodet Tylypahkassa sekä kesäisin ystäviensä luona.
”Mutta ne voimat? Mitä voimia minulla ja äidilläni on – mitä erilaisia voimia kuin muilla?” Lilith mietti astuessaan Luihuisten oleskeluhuoneeseen, kello lähenteli puoltayötä.
Oleskeluhuoneessa oli pimeää, ja Lilith jälleen törmäsi samaa nojatuolia päin kuin aiemmin ja kirosi samoin ”HITTO!”
”Pitikin tosiaan jo toistamiseen törmätä tuohon hemmetin nojatuoliin..” Lilith mutisi ja hiipi kohti makuuhuonettaan.
Lilith ei kuitenkaan ollut yksin oleskeluhuoneessa, hän kuuli yskäisyn takanaan. Lilith kääntyi ympäri ja säikähti huomatessaan Blaisen istumassa huoneen sohvalla.
”Mitä ihmettä sinä täällä teet?” Lilith tiuskahti säikähdykseltään.
”Samaa voisi kysyä sinulta, eikö sinun pitänyt lähteä jouluksi jonnekin?”
”Öh tuota kyllä, pitkä juttu..”
”Minä tiedänkin sen jo, Draco lähetti minulle kirjeen”
”Mitä? Draco?” Lilith huudahti ihmeissään. Hän ei voinut uskoa, että Draco haluaisi olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan. Dracon ilme oli ollut täynnä pettymystä ja surua nähdessään merkin Lilithin kädessä. Tarkemmin ajatellen, ehkä hieman vihaakin. Lilith kuitenkin ymmärsi Dracoa, hänen perheensä kärsi edelleen Luciuksen erehdyksestä, kun tämä liittyi nuorena kuolonsyöjiin.
”Kyllä, Draco. Hän kertoi minulle, että sinä sittenkin.. liityit kuolonsyöjiin” Blaise sanoi ja hänen äänensä oli ärtynyt. Blaise oli sanonut Lilithille, ettei tämän tulisi liittyä kuolonsyöjiin – mutta ei Lilith kuunnellut häntä.
”Niin liityin”
”Miksi ihmeessä Lilith, miksi?! Minä olen nähnyt mitä siellä tapahtuu! Pimeyden Lordi ei paljon ajattele kiduttaessaan jopa omiansa, jos he eivät tee hänen tahtonsa mukaan! ”
”Kyllä minä tiedän varsin hyvin, että hän kiduttaa myös omiaan..” Lilith mutisi. Häntä ärsytti erittäin paljon, että hänen entinen poikaystävä luuli voivansa aukoa hänelle päätään.
”Sinä – se olit sinä jota hän kidutti tänä iltana? Sinä sait sen tehtävän?” Blaise sanoi ihmeissään ja nousi ylös sohvalta.
”Kyllä se olin minä. Ja minä teen tehtäväni.”
”Lilith..” Blaise sanoi hiljaa ja käveli Lilithin viereen ja halasi tätä.
”Sinun ei olisi pitänyt.. liittyä”, Blaise kuiskasi Lilithin korvaan. Lilith tunsi jälleen pientä kaipuuta entistä poikaystäväänsä kohtaan. Lilith oli rakastanut Blaisea, ja Blaise tätä. He olivat olleet hyviä ystäviä ja puhuneet kaikesta, he nukkuivat salaa vierekkäin pidellen toisistaan kiinni koko yön.
Lilith nosti katseensa Blaiseen, joka edelleen halasi tätä.
”Miksi sanot noin? Itsekin olet kuolonsyöjä”
”Minä olen, koska isäni tahtoi niin..”
”Mutta..” Lilith mutisi, ja samalla Blaise halasi häntä tiukemmin.
”Isäni kuoli Azkabanissa eilen..” Blaise sanoi hiljaa.
Lilithin tunteet kuohuivat ja hänen teki mieli suudella Blaisea, hän halusi lohduttaa tuota ihmistä jota rakasti ennen. Mutta samalla hänen mieleensä pyöri Draco, ja hänen vieressä vietetyt illat Kalmanhanaukiolla.
”Olen pahoillani..” Lilith sanoi hiljaa ja halasi vielä tiukemmin Blaisea.
Blaise katsoi Lilithiä suoraan silmiin. Lilithin teki pahaa nähdä juuri Blaisen silmät, niin surullisina. Blaise nosti Lilithin leukaa ja suuteli Lilithiä huulille pienesti. Lilith sulki silmänsä ja huokaisi. Hänen oli ikävä Blaisea, mutta hän rakasti Dracoa.
”Rakastan sinua edelleen, ja välitän sinusta. En tahdo että sinulle tapahtuu mitään samanlaista kuin isälleni” Blaise sanoi suudelman jälkeen. Lilith vain nyökkäsi tälle hiljaa ja oli lähdössä, kun Blaise pysäytti hänet.
”Draco sanoi kirjeessään, että tulee huomenna Tylypahkaan. Ei kuulemma kestä Potterin ja Weasleyn seuraa yksin..” Blaise mutisi, ja Lilith kuuli tämän äänessä pientä katkeruutta.
”Kiitos kun kerroit.” Lilith sanoi ja lähti makuuhuoneeseensa.
***
Aamulla Lilith säpsähti hereille, oli jouluaatto. Hän kuuli askeleita hämärässä huoneessaan. ”Mitä kuka?” Lilith mumisi unisena.
”Minä”, Lilith kuuli Dracon äänen sanovan ja hypähti ylös sängystään.
”Mitä sinä täällä teet?” Lilith kysyi ja yritti etsiä aamutakkia, koska päällänsä oli vain rintaliivit ja alushousut. Draco katsoi huvittuneena Lilithiä, jonka katse pyöri ympäri huonetta hädissään, ja yritti peitellä rintojaan käsillään.
”Olen minä sinut ennenkin puolalasti nähnyt..” Draco totesi hymähtäen.
Lilith punastui hieman, ja kietoutui päiväpeitteeseen. Miksi ihmeessä Draco oli tähän aikaan tullut tänne?
”Ja tosiaan, en minä siinä talossa enää kovinkaan viihtynyt, kun sinä lähdit. Liikaa Potteria ja Ronia..” Draco mumisi ja istuutui Lilithin sängylle.
”Öh.. etkö sinä.. ole.. vihainen” Lilith änkytti hiljaa.
”Ole vihainen sinulle? En ole vihainen. Surullinen ja pettynyt kyllä, sain itsekin tietää eilen vanhemmistasi, isä kertoi.”
”Mmm..” Lilith mumisi hiljaa ja istui lattialle.
”Nyt on kuitenkin joulu, joten toin sinulle lahjan..” Draco sanoi ja hymyili pienesti Lilithille. Joka myös sai kasvoilleen pienen hymyntapaisen.
”Tässä”, Draco sanoi ja ojensi pienen paketin Lilithille.
”Mikä se on?”
”No en minä sitä sinulle kerro hölmö, saat avata sen myöhemmin. Tuletko aamiaiselle?”
Lilith pudisti päätään, hän haluaisi mennä heti Dumbledoren luokse.
”En, menen Dumbledoren luokse”
”Mitä te vielä puhutte?” Draco kysyi ihmeissään.
”Selitän sinulle myöhemmin, puhutaan illalla. Noniin mene nyt niin saan puettua!” Lilith huudahti ja työnsi Dracon huoneesta, joka naureskeli.
Lilith puki päälleen punaisen mekon, se oli silkkiä. Lilith oli ostanut sen viimejouluksi itselleen.
Lilith käveli oleskeluhuoneen läpi kohti rehtorin kansliaa. Miettien kaikkea, hänen päänsä oli edelleen pyörällä. Matkalla Lilith ajatuksissaan törmäsi Blaiseen, jälleen.
”Ai hemmetti!” Blaise huudahti. Lilith katsoi Blaisea hämmästyneenä ja punastui silkkimekkonsa väriseksi.
”Anteeksi.. olin taas ajatuksissani” Lilith naurahti.
”Ja uskomattoman kömpelö!” Blaise sanoi esittäen vihaista.
”Lil, se eilinen..”
”Hmm joo, ei puhuta siitä nyt. Hyvää joulua Blaise”
”Hyvää joulua Lil”
Lilith jatkoi matkaansa Dumbledoren luokse hymyillen.
***
Dumbledore odotti häntä kanslian ovella, ja sanoi tunnussanan kivihirviölle. Dumbledore käveli tapansa mukaan työpöydän takana olevaan tuoliinsa ja pyysi Lilithin tuolille edessään.
”Meidän pitää puhua taikavoimistasi..”
”En oikein ymmärrä niitä”
”Sinä pystyt mihin vain taikuuteen, ja uskomattomiin asioihin, jos tahdot sitä sisimmissäsi.”
”Mitä esimerkiksi?”
”Oletkin huomannut, että pystyt muuttumaan näkymättömäksi, aivan itse. Et tarvitse siihen näkymättömyysviittaa. Gabrielle oli myös kärmessuu. Hän pystyi noitumaan ilman taikasauvaa ja puhumaan luonnon kanssa.”
”Puhumaan luonnon kanssa?”
”Kyllä, sai kutsuttua sateen, tuulen tai auringon”
Lilith katsoi ihmeissään Dumbledorea. ”Ja minulle kerrottiin tämä kaikki vasta nyt..” Lilith tuhahti mielessään.
”Mitä muuta?”
”Oikeastaan vain mielikuvituksella on rajat. Mutta eräs asia on ylitse muiden.”
”Mitä vielä voi olla?”
”Pystyt yhdistämällä voimasi toisen yhtä voimakkaan kanssa, herättämään kuolleita eloon.”
”Siis.. miten?”
”Se ei ole kuitenkaan kannattavaa. Muinaisten taikojen kirjassa on siitä oma lukunsa, siitä ei ole tarkkaa tietoa, sen vaikutuksista.”
”Luulin ettei ole mahdollista millään taikuudella herättää kuolleita..”
”Kyllä se on. Mutta erittäin harvinaista, koska satoihin vuosiin ei ole ollut noitaa tai velhoa, jolla olisi tuollaiset voimat – saati kahta, jota sen taian tekemiseen vaaditaan.”
”Mutta.. miten pystyn käyttämään voimiani?”
”Et ole aiemmin kunnolla pystynytkään, kun et ole tiennyt omaavasi niitä. Nyt kun tiedät, pystyt käyttämään niitä, jos todella tahdot.”
”Eli jos tahdon nyt muuttua näkymättömäksi, pystyn siihen?”
”Kyllä uskoakseni. Kokeile.”
Lilith ajatteli vain mielessään tahtovansa olla näkymätön. Samassa hän näki Dumbledoren kasvoilla suuren hymyn.
”Hienoa, pystyit siihen. Et tarvitse paljoa harjoittelua, nyt mieti, että tahdot olla näkyvä.”
Hetken kuluttua Dumbledore näki taas Lilithin istumassa edessään.
”Hienoa Lilith, hienoa. Nyt kokeile ajatuksesi voimalla nostaa tämä sulkakynä ilmaan.”
Samassa sulkakynä leijaili ilmassa. Lilith naurahti innoissaan, ja Dumbledore hymyili.
”Nyt onkin joulu, taidan lähteä aamiaiselle, on kaikenlaisia jouluruokia..” Dumbledore sanoi ja nousi tuoliltaan.
”Hyvää joulua rehtori”, Lilith sanoi ja lähti pois kansliasta onnellisena, tietäen vihdoin kokonaan kuka oli.
Lilith käveli käytävällä ja kokeili voimiansa lähes kaikkeen vastaan tulevaan – hän käänsi taulun ympäri, hän siirsi tuolin toiselle puolelle käytävää, hän sai jopa siirrettyä ovea muutamalla sentillä. Lilith katsoi ulos, ja sanoi mielessään toivovan lumisadetta. Hetken kuluttua ulkona satoi pieniä lumihiutaleita.
”Ei tämä olekaan maailman surkein joulu”, Lilith sanoi iloisena ja lähti kohti oleskeluhuonetta.
-
Oi, kiva kun Lilith sai tietää taikavoimistaan.
Olen hänelle aika kateellinen, sillä olen aina
halunnut hallita luonnonvoimia. :D
Onneksi Blaisen ja Lilithin suudelmasta ei
seurannut mitään kummempia, minä täällä
ihan kauhuissani huusin, kun luulin, että
siitä kehittyy jotain muutaki, tai että Draco
ryntää sisään ja suuttuu. ;D
Lilith oli kyllä väsynyt, mutta olisi halunnut vielä jatkaa keskustelua kaikesta rehtorin kanssa. Lilith kuitenkin myöntyi ja lähti pois rehtorin kansliasta ajatuksissaan.
Lilith ei kestäisi, jos joku vahingoittuu hänelle annetun tehtävän vuoksi. Nyt ei ole enää pelkästään Ginnystä kyse, vaan kaikista Kiltalaisista.
Tuossa kohti olisit johonkin kohtaan voinut laittaa
hän Lilithin tilalle, se kuulostaa omituiselta jos jotain
hoetaan koko ajan.
Muuten oli hvä luku jälleen, jatkoa odotellaan. :-*
-
Joo näköjään tuossa kohdassa tullut aika useasti toistoa, muutin pikkasen :D
Jatkoa tulee varmaankin huomenna :)
-
Ah. Uusi luku piristi kummasti masentavaa päivää. Ei voinut kuin virnistellä typerästi lukiessaan Lilithin uusista voimista. :D
Olisi kyllä hauska osata tehdä mitä tahansa vain ajatuksen voimalla. ::)
Kiitos paljon uudesta luvusta.
~Kinuski
-
Mua jäi kanssa hieman mietittyy toi sama kohta ku Riikuakin :D
Ainiin voisin kai ilmaista itseni uudeksi (innokkaaksi) lukijaksi ^^
Okei kello on sen verran et järkevää palautetta mult just ihan nyt et saa, mut lupaan palata sittenku oon heränny kirjottamaan sulle sellasen :D (sekava juu tiietään x) )
Erittäin ihanasti oot kirjoittanu vaik jotkut kohdat meniki aika vauhdilla, mut sen ymmärtää ku on sellanen jännä inspis päällä ja kaikki mieles valmiiks muhinoituna ^^ Mut kannattaa ottaa ihan rauhas ja kirjottamisen jälkeen käydä teksti muutamaan kertaa läpi ja silloin sit lisäillä sitä kuvailua :D
Hienoa et joku muukin tääl kirjoittaa suvun jatketta ^^ Itekki oon kirjottanu, mut mikään ei (vielä) oo täällä ^^
Hieman vaiheessa vaikka taitaa neljä lukua ollakki jo valmiina :D
Mutta se siitä mun kirjoitus löpinöistä ^^ Sie oot hieno kirjoittaja ja enemmän kuin mielelläni luen tätä vielä lisää ^^
♥ Minnahh
-
Vau, tää oli hyvä luku. :) Odotan jo innolla seuraavaa lukua. :D
-
A/N: hieman tuollainen "ei niin toiminnallinen" luku. Luvussa viisitoista onkin sitten kulunut kolme päivää, ja aika viedä Ginny. Sitä tässä tarkistelen vielä.
***
Luku 14
Kirja
Oleskeluhuoneessa istuivat Pansy, Draco, ja Grabbe. Monet olivat lähteneet jouluksi kotiin, ja paikka tuntui olevan todella tyhjä. Lilith oli onnellinen voimistaan, mutta ajatuksia varjosti kokoajan Ginnyn vieminen kuolonsyöjille ja Voldemortille.
Hän muisti Dracon antaman joululahjan, ja juoksi oleskeluhuoneesta makuuhuoneeseen, sanomatta muille sanaakaan.
”Mikä se mahtaa olla…” Lilith puhui yksikseen mietteliäänä ja katseli pakettia. Lahja oli kääritty kultaiseen paperiin, ja se oli hyvin pieni.
”Mutta.. hemmetti, olen unohtanut ostaa Dracolle lahjan!” Lilith huudahti ja mietti kuumeisesti mitä voisi antaa hänelle.
Lilith avasi matka-arkkunsa. Hän kaiveli koulukirjojen ja pergamenttien välistä valokuvan, jossa hän ja Draco olivat viime kesänä tämän perheen luona. He istuivat nurmikolla nauraen.
Lilith kirjoitti kuvan taakse tekstin:
”Rakastan sinua”
ja laittoi kuvan kirjekuoreen. Lilith otti käsiinsä jälleen Dracon antaman paketin, ja päätti nyt avata sen. Hän avasi varovasti kauniin kultapaperin ja sen sisällä oli pieni musta laatikko, jossa oli lukko. Mutta avaimia paketissa ei ollut.
”Mitä ihmettä..”
Lilith yritti taikoa laatikon auki, se ei auennut. Hän sanoi mielessään tahtovansa laatikon auki, mutta ei edelleenkään. Lilith katsoi pettyneenä mustaa pientä laatikkoa käsissään, hänen voimiensa kuului olla ylitse muiden taikojen, miksi tämä ei auennut? Hänen pitäisi kysyä asiaa myöhemmin Dumbledorelta.
Hän piilotti laatikon matka-arkkunsa pohjalle, nappasi vielä kirjekuoren sängyltä ja lähti pois makuuhuoneesta.
”Lil!” Pansy huudahti ovelta, hän, Draco ja Grabbe olivat juuri lähdössä pois oleskeluhuoneesta.
”Hei Pansy”
”Tuletko kanssamme ulos, siellä sataa lunta!”
Lilith naurahti mielessään, hän oli taikonut lumisateen Tylypahkan ylle.
”Hei Pansy, taidankin jäädä vielä sisälle, pitää hieman jutella Lilithin kanssa..” Draco sanoi ja meni takaisin istumaan sohvalle. Pansy katsoi ärtyneenä Dracoon, jonka jälkeen Lilithiin. Olisiko Pansy voinut vielä olla kiinnostunut Dracosta?
”No, hyvä on – Grabbe, tule!” Pansy sanoi ja vetäisi pojan tyrmien ovesta ulos. Lilith meni istumaan sohvalle Dracon viereen. Draco katsoi Lilithiä tutkivasti sanomatta mitään.
”No mikä nyt on?” Lilith kysyi hämmästyneenä.
”Mietin nyt vain..”
”Mitä sinä mietit?”
”Että puhuitko totta, kun sanoit että sinulla ei ole enää tunteita Blaisea kohtaan.”
”Mitä-?”
”Niin.”
”En minä.. En.. et ymmärrä!”
”Pansy kertoi nähneensä teidät eilen illalla.”
Lilithin mieleen palasi öinen hetki, kun hän ja Blaise suutelivat oleskeluhuoneessa. Mutta se oli paremminkin pieni suudelma, lohdutuksen ja ikävän takia. Ei se tarkoittanut mitään..
”Draco, et ymmärrä..”
”Ymmärrän varsin hyvin, jos pidät hänestä edelleen. En kuitenkaan aio katsella kun leikit tällä tavalla.”
”DRACO SINÄ ET YMMÄRRÄ!”
”No kerro sitten mitä en ymmärrä, te suutelitte eilen.”
Lilith katsoi vihaisesti, mutta surullisena Dracoa ja iski tämän käteen kirjekuoren, jonka sisällä oli heidän kuvansa.
”Avaa se, ja ala tajuta asioita.” Lilith sanoi ja lähti ulos huoneesta.
Miksi Pansy oli kertonut Dracolle? Miten hän oli nähnyt? No totta kai, hän halusi Dracon takaisin itselleen ja pilata Dracon ja Lilithin välit. Lilith oli ennen pitänyt Pansya mukavana, tosin ärsyttävän nipottavana hienostelijana. Lilith tuhahti ja lähti kohti kirjastoa.
Hän halusi löytää kirjan, josta Dumbledore oli puhunut. Siinä oli oma luku näistä erikoisista voimista, joita Lilithillä oli. Hän halusi tietää kaiken voimistaan.
Matami Prilli, Tylypahkan kirjastonhoitaja katsoi suivaantuneena kun Lilith astui sisään ja ryntäsi hänen juttusilleen. Prilli oli ollut aina nyrpeä ja joskus hieman tylykin, mutta auttoi kuitenkin lopulta, kun joku kirja oli hukassa.
”Hei, tuota tulin etsimään yhtä kirjaa..”
”Mikä kirja mahtaisi olla kyseessä?”
”Muinaisten taikojen kirja, onko sitä?”
”Kyllä taitaa olla, tuolla perällä. Todella pölyinen, ei kukaan oppilas ole kiinnostunut siitä vuosiin. Viimeksi..” Matami Prilli sanoi, mutta hiljeni äkkiseltään ja Lilith katsoi hämmentyneenä kirjastonhoitajaa.
”Hyvä on, kiitos!” Lilith sanoi ja juoksi hyllylle huoneen perällä.
”Ei juosta kirjastossa!” Matami Prilli huusi tämän perään. Lilith naurahti.
Huoneen perällä oli todellakin pölyinen kirjahylly, jonka kaikki kirjat tuntuivat olleen koskemattomia vuosien ajan. Lilith kävi sormellaan läpi kirjan toisensa jälkeen, kunnes toisiksi alimmalla hyllyllä viimeisenä oli kirja muinaisista taioista. Hän otti varovasti kirjan hyllystä, ettei pöly humahtaisi hänen päälleen. Lilith meni kirja kädessään istumaan kirjaston lukutilaan.
Lilith avasi kirjan varovasti ja etsi lukua joka käsittelisi hänen voimiansa. Kirjassa oli kymmeniä lukuja, jotkut käsittelivät muinaisia kirouksia, toiset taas muinaisia parannustaikoja. Viimeisimmillä sivuilla oli pahuudesta ja kuolemasta kertovia lukuja. Pahuuden ja kuoleman välillä oli kuitenkin se luku, jota hän oli etsinyt.
”Voimista tavoitelluin: Pahuuden ja hyvyyden ylittävä voima”
Lilith alkoi lukemaan hiljaiseen ääneen kirjaa:
”Sanotaan, että on olemassa asioita, joihin taikavoimatkaan eivät pysty – ja se on totta. Kuitenkin jo muinaisina aikoina huomattiin – että on olemassa voima, joka ylittää kaiken. Sitä on kutsuttu Herravoimaksi, koska voiman omaava noita tai velho, on pystynyt tekoihin, joita vain jumalat pystyvät tekemään. Mutta myös jotkut tahot ovat väittäneet, sillä voimalla jopa pystyisi herättämään kuolleista.”
Lilith pysähtyi hetkeksi ja luki tekstin uudelleen. ”Herravoima – jumalien tekojen kaltaisia kykyjä – voima herättää kuolleista ”, Lilith mumisi hiljaa, ja jatkoi tekstin lukua.
”On väitelty kautta aikojen, onko voimia todella olemassa. Siitä on paljon merkkejä satoja vuosia sitten, mutta nykyisin ei ole ilmennyt näitä tapauksia. Jotkut uskovat, että voima on edelleen olemassa, ja odottaa vain oikeaa noitaa, tai velhoa jonka valitsee. Jos näin on, se on suuri siunaus, sekä raskas taakka. Kukaan ei osaa kuitenkaan sanoa, onko voimien haltia paha vai hyvä – tämä pystyy kaikkiin tekoihin, ja on tämän itsensä päätettävissä.
Herättäminen kuolleista
Siitä on merkkejä, noin sata vuotta sitten, noita ja velho – joilla huhuttiin olevan Herravoimia, herättivät kuolleista lapsensa. Lapsen nimi oli Dortha, hän oli kuollessaan vasta yhdeksän-vuotias. Hänen vanhempansa surivat lastaan niin kovasti, että kutsuivat tämän takaisin henkiin. Vanhojen kirjoitusten mukaan lapsi ei ollut enää entisensä, eräs pimeyden velho oli kiduttanut tämän hengiltä, ja herätessään kuolleista tämä koki jokainen hetki tuota kipua, joka oli aiemmin koitunut hänen kohtalokseen. Hän ei kestänyt vuottakaan kipuansa, vaan hukuttautui kotinsa lähellä olevaan järveen täyttäessään kymmenen vuotta. Vanhemmat eivät kestäneet lapsensa menetystä uudelleen, eikä heistä kuultu sen koomin.
Uskotaan, että kuolleista herättämiseen tarvitaan juuri kaksi henkilöä, jotka omaavat Herravoimat. Jos nykyisin voimia on enää olemassa, olisi hyvin harvinaista että ne olisivat kahdella samanaikaisesti. Kuolleista herättäminen on hyvin tuskallinen kokemus, henkilö joka herätetään, elää muutamassa minuutissa koko aiemman elämänsä läpi - ja saattaa kokea kipua, jonka takia kuoli, koko loppuelämänsä.
On erittäin kiisteltyä, onko sallittavaa herättää kuolleista. Se ei ole pahuutta, eikä silkkaa hyvyyttäkään.
Muita voimia
Voimat omaava velho tai noita, on pystynyt erityisiin tekoihin, vaikuttamaan luontoon ja säähän, ajatuksillaan. Se on merkki siitä, kuinka voimat voisivat olla peräisin suurilta jumalilta. Myös muut, epänormaalit voimat, ovat täysin yleisiä tämän voiman haltialle. Osa heistä on ollut kärmessuita, osa on puhunut kaikkia maailman kieliä.
On myös kertomuksia, kuinka jotkut omistajista olisivat muuttuneet näkymättömiksi tai lentäneet – siitä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa.
Varmasti tavoitelluimman voiman omistaja pystyy loitsimaan ilman sauvaa, ajatuksillaan tai puheellaan, hän pystyy tekemään ihmeellisiä tekoja, ja normaaleja loitsujakin. Voiman omistaja ei voisi hävitä taistelua.”
Lilith luki uudelleen tekstin joka oli alleviivattu kirjassa ”Voiman omistaja ei voisi hävitä taistelua”
Oliko Voldemort lukenut tätä kirjaa opiskellessaan Tylypahkassa? Sen takia hän tiesi, että jollain voisi olla ne voimat. Ja kun tämä sai selville, että sellainen oli – Lilithin äiti, Gabrielle – hän sieppasi tämän, ja käytti tämän voimia hyväkseen.. jotta ei häviäisi taistelua. Voldemort oli kukistunut kerran, lähes kokonaan, kun hän loitsi tappokirouksen Harry Potteriin, mutta se kimposikin häneen itseensä. Ja nyt, hän oli taas elossa, omassa ruumiissaan. Ja tahtoi voittaa taistelun lopullisesti, hänen äitinsä voimilla.
”Minä pelastan äitini”, Lilith sanoi hiljaa, sulki kirjan ja vei sen takaisin paikoilleen hyllyyn.
”Löysitkö etsimäsi?” Matami Prilli kysyi nyrpeästi, nähdessään Lilithin lähdössä kirjastosta.
”Kyllä. Mutta tahtoisin tietää, koska viimeksi joku luki sitä kirjaa?”
Matami Prilli katsoi Lilithiä mietteliäänä ja hieman pelokkaana.
”Siitä on aikaa, monia kymmeniä vuosia.. Eräs nuori poika silloin, oli oikein mukava vielä.. Toisin kuin nykyisin.. Tiedätkö ketä tarkoitan?” kirjastonhoitaja supisi hiljaa Lilithille, joka nyökkäsi vastaukseksi.
-
Nyt on kyllä pää ihan tyhjä. En keksi
yhtään mitään kommenttia.
No kiitos kuitenkin tästäkin luvusta.
Jatkoa odotellaan. :-*
-
Taas hauska luku, niinkuin muutkin, vaikkei tapahtumia kamalasti ollutkaan. Parempi puida ihmissuhdesotkut pois alta. Dracon ja Lilithin on parasta sopia välinsä! ;)
Mutta, eikös olisikin mahtavaa jos Lilith pelastaisi äitinsä ja herättäisi sitten isänsä henkiin? Voldemort saisi kerralla kyytiä koko Mustan suvulta. ::)
Rakentavaa en saa aikaan, mutta laitathan pian uutta lukua kehiin? :D
~Kinuski
-
Täytyy sanoa että tää on parhaita ficcejä mitä oon lukenu! Välillä tuntu vähän oudolta että Lil pääsi niin äkkiä kuolonsyöjiin, mut ei se mitään. En enään ees muista mitä kaikkea piti kommentoida.
No siitä että Lil valitsi Weasleystä Ginnyn tuntu musta pahalta. En tiiä miks.
Mistä ihmeestä keksit ton Herravoiman?! Mahtavaa <3 Ihania voimia.. Ei kai Lil yritä herättää myöhemmin isäänsä Gabriellen kanssa? Jännittävää...
Mut kiitos tästä, toivottavasti tulis jatkoa pian!
Tällipaju-
-
Oo taas jatkoa. :) Täs huomaa heti eron aikasempaan. Oot saanut hienosti venytettyä lukuja. Vaikkei vielä niin pitkiä kuvailu pätkiä oo (mun oma paha taipumus on taas tunkee liikaakin adjektiiveja, jolloin pieneki jutun kertominen venyy tuhottoman pitkäks :-[*köhköh*), nii tykkäsin silti noista pitkistä dialogeista. :) Ne oli tosi hyvin kirjotettu.
Sit juoni puoleen. Mikä ihme se Dracon lahja oli??? Jäi mielettömästi häiritseen se, kun siitä kerrottiin niin vähän. Vähemmällä huomiolla se ois jäänyt kokonaan rekistöimättä aivoihin... Toivottavasti siitä saa kuulla lisää pian? :) Sit sekin jäi vähän kaivelemaan ku D ei lähtenyt etsii Lilithiä sen pienen riidan jälkeen. Tai sit ois voinut olla vähän raisumpaa riitelyä. ::) Ehkä tämänkin jatkuu seuraavassa luvussa? :D
Eniten kuitenkin tykkäsin noista erikoisvoimista. Varsinkin se luonnonvoimien säätely oli makee. :) Se vähän yllätti että niistä kertova kirja oli kaikkien saatavilla, mutta olit kuitenkin hienosti kertonut koko jutun sen osalta. Tykkäsin.
Jatkoa odotellessa
dobbie :D
-
Oi tullut ihanasti kommentteja!
Riiku: Sepä nähdään tulevissa luvuissa, miten Lilith tekee. Voldemort luki kirjaa siksi, että oli kiinnostunut Herravoimista, koska silloin voisi voittaa kenet tahansa velhon tai noidan, jos olisi ne voimat hallussa. Kiitos itselles :) Ja jatkoa tulee huomenna luulisin!
vjanna : Jatkoa tulee :)
Kinuski : Jep, tahdoin nyt jättää äksönin vähän pienemmälle, tässä luvussa oli enemmänkin pohdintaa. Dracon ja Lilithin välit selviävät luultavasti seuraavassa luvussa, jonka laitan huomenna tarkistettuani :)
Tällipaju- : Hetkonen! Et ole aiemmin kommentoinut ;D No niin, silloin kun kirjotin lukua Lilithin liittymisestä kuolonsyöjiin, olin hirveen intona ja kirjotin nopeasti. Ja Herravoima-nimitys tuli päästä, mietein oikeaa sanaa kuvaamaan niitä voimia, ja ajattelin että tuo voisi käydä hyvin. Jatkoa tulee!
dobbie : Juu, olen yrittänyt hidastaa tapahtumien kulkua. Ehkä silti voisin lisätä vielä kuvailua, ja yritän sitäkin tässä oppia - olen luonteeltani vain sellainen äkkipikainen ja heti heti, joten vaatuu totuttelua tähän hitaaseen etenemiseen. Mutta paljon mukavampaa luettavaa se on, kun kuvailua on sopivasti ja tapahtumat eivät mene hetkessä ohi.
Ja joo, Dracon antamasta lahjasta tulee lisää tietoa ensi luvussa, siis huomenna. Se onkin sitten aivan oma juttunsa taas, mun mielikuvitus laukkaa ;D Ja se, ettei Draco mennyt Lilithin perään, selviää myös. Ja draamaa tulossa.
Ja kirjasta vielä, no en viittinyt tehdä hirveää seikkailua siitä, kuinka Lilith etsii kyseisen kirjan käsiinsä jostain pimeästä luolasta keskeltä Afrikkaa.., joten sai olla pölyttymässä koulun kirjaston perällä. Ha, olen laiska välillä. :D
Kiitos kaikille kommenteista! Jatkoa yritän pistää huomenna :)
-
Ja joo, Dracon antamasta lahjasta tulee lisää tietoa ensi luvussa, siis huomenna.
MITÄ? JATKOA JO HUOMENNA? (sry caps raiskaus)
Mä en voi uskoa, mutta sie kuule piristit mieleni juuri seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi!
Ihanaa työtä teet, jatka samaan malliin vain (no melkein samaan malliin, hidasta ihmeessä ja kiduta meitä pitkillä luvuilla) :D
♥ Minnahh
-
A/N: Oli pakko pätkästä tämä luku tähän. Tahdoin mässäillä Lilithin ja Dracon suhteella.
***
Luku 15
Pelko rakkaudesta
Lilith käveli kirjastosta ajatuksissaan, miten Voldemort sai hänen äitinsä kiinni, kun hänellä oli Herravoimat – silloinhan ei pitänyt hävitä taistelua? Dumbledore oli kertonut uskovansa Gabriellen olevan teljettynä pienessä tyrmässä, ja voimiensa avulla oli eräänä päivänä saanut yhteyden Lilithiin.
Hänen mieleensä ilmaantui Draco, ja riita tämän kanssa. Ei hän enää ollut kiinnostunut Blaisesta, saati rakastanut tätä. Hänen oli vain ikävä sitä, mitä heillä ennen oli – mutta Lilith oli myöntänyt itselleen, että sellaista ei tulisi enää ikinä olemaan heidän välillään. Se oli vain yksi suudelma, ehkä tavallaan hyvästit, koska Lilith oli viimein myöntänyt itselleen rakastansa Dracoa, hyvää ystäväänsä.
Miten hän voisi selittää Dracolle tuon kaiken? Miksi Pansyn piti sekaantua asiaan? Eikö hänkin voisi jo hyväksyä, ettei hänestä ja Dracosta tule mitään..
Lilith meni ulos, ja hyppi korkeassa lumihangessa kohti kiveä, johon yleensä meni istumaan, kun oli murheissaan. Hän oli monina iltoina hiipinyt sinne salaa, linnasta ei nähnyt sinne. Ginny oli myös useasti ollut hänen mukanaan, he olivat uskoneet silloin aina salaisuuksia toisilleen ja lohduttanut toinen toistaan. Lilith todellakin kaipasi niitä aikoja, kun hän oli ollut Ginnyn kanssa parhaita ystäviä.
”Miksi Draco ei voi ymmärtää..” Lilith mutisi hiljaa ja istuutui kivelle.
”Kyllä minä ymmärrän”, Lilith kuuli äänen takanaan sanovan – se oli Draco. Lilith säpsähti ja meinasi pudota kiveltä lumihankeen.
”Sinä – miten – sinä..”
”Etsin sinua ympäri linnaa, kysyin kaikilta missä olet. Eivät olleet nähneet sinua..”
”Mutta..”
”Lopulta ajattelin, että olet varmaan tullut jälleen suutuspäissäsi kököttämään tälle kivelle.” Draco naurahti ja Lilith mulkaisi tätä ärsyyntyneenä.
”Etkö siis ole enää suuttunut siitä?”
”Blaisesta?”
”Niin..”
”Olen, ja toisaalta en. Mutta kun luin kirjeesi, ymmärsin syyttäneeni sinua turhaan”
”Mmm”
”Tiedätkö, et ole ikinä sanonut sitä lausetta minulle, vaikka minä olen sitä sinulle toistellut. Nyt pelkästään se, että kirjoitit sen, sai minut tajuamaan..”
”Tajuamaan mitä?”
”Että minä oikeasti rakastan sinua, ja sinä viimein uskalsit rakastua minuun”
”Uskalsin?”
”Tiedän kyllä, että pelkäät rakastumista”
Lilith nyökkäsi pienesti. Kyllä, hän pelkäsi rakastumista. Hän pelkäsi että kun päästää toisen tarpeeksi lähelle itseään ja rakastuu, ei pysty enää perääntymään. Lopulta satuttaisi itsensä. Hän uskoi, ettei mikään rakkaus kestäisi ikuisesti, ei ainakaan hänellä. Hän oli rakastanut Harrisoneja, mutta se olikin valetta. Hän oli rakastanut isäänsä, kun sai tietää tämän olevan kuolonsyöjä, sekin oli valetta. Hän oli rakastanut Blaisea, mutta lopulta Lilith näki tämän suutelevan erään toisen kanssa. Blaise petti hänet, se satutti enemmän kuin mikään muu. Blaise oli vannonut hänelle rakkauttaan, Lilith myös hänelle. Lilith oli päästänyt hänet lähelle itseään, ja myöhemmin näki tämän toisen seurassa.
”En uskalla, tiedäthän.. Sanoa sitä ääneen..”
”Tiedän, pelkäät, että kun sanot sen ääneen ja myönnät sen, siitä tulee liian lopullista.”
”Eikä rakkaus kestä ikuisesti”
”Lil, vannon että tämä kestää. Minä en ikinä pettäisi sinua, miksi edes katsoisin muita naisia? Olet niin kaunis, hauska ja hieman hölmö. Rakastan kaikkea sinussa. En välitä, vaikka pelkäisit sanoa ääneen rakastavasi minua, sillä minä tiedän sen nyt.”
”Miten ihmeessä sinä voit.. rakastaa minua..”
”Minä sanoin jo. Sinä tunnet minut paremmin kuin kukaan, ja minä näen heti kasvoiltasi kun olet surullinen, onnellinen tai valehtelet. Me ymmärrämme toisiamme.”
Lilith laski katseensa Dracon silmiin, joista poika näki heijastuvan hieman pelkoa.
”Älä pelkää, Lil”, Draco sanoi ja halasi Lilithiä tiukasti ja nosti tämän alas kiveltä vierelleen lumihankeen.
”En minä pelkää, en enää. Sinun kanssasi”, Lilith kuiskasi Dracon korvaan ja suuteli tätä pienesti poskelle. Draco hymyili Lilithille ja silitti kädellään tytön luonnonkiharia hiuksia, jotka olivat täynnä lumihiutaleita.
”Lähdetään sisälle.” Draco sanoi ja tarttui Lilithin käteen johdattaen heitä kohti linnaa. He olivat viimein yhdessä.
***
Lilith istuutui sängylleen ja riisui lumessa kastuneen kaapunsa pois päältään. Draco istui lattialle jalat ristissä katsellen hermostunutta Lilithiä, joka näpelsi nyt märän kaapunsa helmaa mietteissään.
”Mitä mietit?”
”Hmm, se on huomenna..”
”Kyllä se menee hyvin”
”Tajuatko kuinka monien hengen minun tehtäväni vaarantaa?”
”Kyllä, äitini ja isänikin toimivat siellä Killan puolella”
”Eikö se ole vaarallista, jos kuolonsyöjät tajuavat vanhempiesi oikean puolen?”
”Lil, rauhoitu. He ovat vuosikaudet jo salanneet totuuden. Kyllä he pystyvät siihen nytkin. Milloin viet Ginnyn sinne?”
”Huomenna, heti aamulla. Tapaamme rehtorin kansliassa..”
”Lil, kyllä se hyvin menee. Toivottavasti Ginnykin tajuaa, ettet tee sitä satuttaaksesi häntä.”
”Niin. En ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun.. tämä asia selvisi teille..” Lilith mutisi hiljaa, ja hieroi käsivarttaan jossa oli piirto – merkki siitä, kuinka kovasti hän oli erehtynyt, merkki siitä, kuinka hän oli vannonut Voldemortin olevan hänen herransa.
”Menetkö vielä tänään käymään Dumbledoren luona?”
”En, voisin yrittää nukkua pian. Pitää herätä aikaisin..” Lilith sanoi hiljaa ja riisui vaatteet päältään laittaen yöpukunsa päälleen.
”Minä voin nukkua sinun kanssasi”
”Kiitos, se auttaisi. Tuskin saan muutenkaan tänä yönä unta..” Lilith mutisi ja heitti päiväpeitteen sängyltä maahan, ja meni peiton sisälle täristen. Draco sammutti valot ja kävi makaamaan hänen viereensä kysyen: ”Onko sinulla kylmä?”
”On hieman”, Lilith sanoi kuiskaten ja Draco veti hänet lähemmäs itseään syliinsä.
”Mikä se sinun antamasi lahja oli? En saanut sitä auki..” Lilith kysyi hetken kuluttua.
”Se on lahja, joka aukeaa silloin, kun on sen aika.”
”Mutta tahdon tietää”
”Näet sitten, kun sen aika on”, Draco sanoi ja suuteli Lilithin niskaa. Hetken kuluttua he molemmat nukahtivat sylikkäin.
-
Aww... Draco ja Lil on niin söpöjä. :3
Palan halusta tietää miten siinä Ginnyn luovuttamis-operaatiossa käy.
Haluan myös tietää mitä siinä Dracon lahjassa on.
Kiitos tästäkin luvusta (joka on jo 16 :o).
Jatkoa odotellaan. :-*
-
Iik, en ole ollut muutamaan päivään finissä, ja sillä aikaa ilmestyy uusia lukuja. >:( No ei, kiva oli lukea uusia lukuja. :) Mutta himoitsen jatkoa, koska jätit niin jännään kohtaan, että sormet oikein syyhyää.
-
Nyt kommentoi toisen kerran! Tämä oli niin *nyyh* ihana luku, toisaalta iloinen, toisaalta surullinen. Drago on niin ihanan ymmärtäväinen <3
Virheitä en hoksannut. :D Tuntuu niin oudolta, että Lilithilla on pimeänpiirto, tarkemmin en osaa selittää.. On niin monimutkainen mieli xD
Kiitos tästä, jatkoa odotellen!!
Tällipaju-
-
Jeij, suhdesöpöilyä. :D
Koko luvun ajan oli "aww"-fiilis.
Yksi kohta, jossa joutui hetken miettimään mitä luki, pisti esiin
Lilith laski katseensa Dracon silmiin, joista poika näki heijastuvan hieman pelkoa.
Tuosta lauseesta saa käsityksen, että "poika näki hieman pelkoa heijastuvan Dracon silmistä". Mutta kuinka voi nähdä pelkoa omista silmistään? ::)
Onko jatkoa milloin tulossa?
~Kinuski
-
vjanna : kiitos kiitos :) jatkoa tulee tässä piakkoin.
whitegirl : :D haha, no kiva että pidit!
Tällipaju- : kiitos itelles, jatkoa tulossa pian!
Riiku : Lil vie Ginnyn Rookwoodin kartanoon ;D Jep, sitä Lilith alkaa selvittelemään tulevissa luvuissa, miksi Voldemort sai napattua Gabriellen. Kiitos että pidit!
Kinuski : oh shit, oon taas mokannut, vaikka tarkistin virheet huolella :D Jatkoa tulee huomenna tai sunnuntaina! Huomenna Meliza menee taas viihteelle, ja sunnuntaina hieman huonovointisena vielä kirjoittaa luvun loppuun ja tarkistelee virheet!
Kiitos kaikille jotka tätä lukevat, ollaampa ylitetty 1000 lukukertaa.
-
A/N: Noniin meliza tässä hieman väsyneenä korjasi virheitä ja hieman lisäili tekstiä. Luku 16, olkaa hyvä!
***
Luku 16
Kartanossa
Lilith heräsi aamulla aikaisin, ja katsoi Dracoa vieressään joka nukkui yhä. Draco oli kietonut kätensä hänen ympärilleen. Lilith kierähti sängystä ylös ja katsoi hymyillen poikaa joka nukkui edelleen sängyssä. Lilithillä oli hyvä olo, kaikesta mitä heidän välillään oli tapahtunut – mutta mielessä pyöri Ginny, ja hänen vieminen kuolonsyöjille, sekä Killan isku Rookwoodin kartanoon.
Lilith puki päällensä mustan mekon, ja laittoi kaapunsa päälleen. Hän kaiveli vielä matka-arkustansa maskin, ja laittoi sen kaapunsa sisälle.
Draco heräsi hetken kuluttua Lilithin kiroillessa peilille.
”Huomenta, nukuitko hyvin?” Draco kysyi ja nousi istumaan sängylle haukotellen.
”Ihan hyvin.. Heräilin aina välillä.. Ja taas nämä hiukset..” Lilith mutisi ja harjasi hiuksiaan hermostuneena.
”Taasko alkaa sota kiekuroita vastaan?” Draco sanoi virnistäen.
”No en voi näille mitään..” Lilith sanoi ja viskasi harjan maahan ja huokaisi.
”Et voi olla miettimättä Ginnyä..”
”En voikaan. Pelkään, ettei hän ikinä ymmärrä päätöstäni.. Eikä anna anteeksi”, Lilith sanoi hiljaa ja istahti maahan.
”Ymmärrän, mutta toivottavasti hän kuitenkin vielä joskus ymmärtää, eikä tänään tapahdu mitään pahaa, usko pois.”
”En voi uskoa tuota, liian monet joutuvat suureen vaaraan. Minun takiani, ymmärrätkö?”
”Ei se ole sinun takiasi Lil.. Ja minä ymmärrän, äitini ja isänikin menevät sinne.”
Lilith tunsi huonoa omaatuntoa Luciuksen ja Narcissan takia. Hän oli hyvin kiintynyt Dracon perheeseen viimeisien vuosien aikana. Narcissa oli hänelle kuten äiti.
”Se on, ilman minua ja typerää tehtävääni näin ei tapahtuisi!”
”Pimeyden lordi haluaisi tietoa Potterista joka tapauksessa joltain joka on Potterille läheinen.”
”Niin, mutta minä valitsin Ginnyn..”
”Älä nyt syytä itseäsi, koska sinun pitää lähteä?”
”Aivan pian.. Yhdeksältä Dumbledoren kansliassa..”
”Lil, minulla olisi sinulle vielä kerrottavaa..”
”Mitä?”
”Olen liittynyt Kiltaan ja..”
”Mitä, koska?”
”Isäni ehdotti sitä ennen joulua.. ja tänään kun Kilta tekee iskun Rookwoodin luokse, minä menen myös.”
”Sinä – MITÄ?!”
”Minä menen sinne myös.”
”Draco, et saa!”
”Monet Killasta menevät sinne, kaikki ovat tietoisia riskeistä, mutta haluavat suojella Ginnyä”
”Mutta Draco, tajuatko yhtään mitä olet tekemässä?!”
”Kyllä, mutta ei meille tapahdu kuinkaan.”
”Mistä sinä sen voit tietää? Voldemort ja kuolonsyöjät eivät pelkää satuttaa teitä!”
”Isku tapahtuu nopeasti, ja se on suunniteltu huolella, älä sinä murehdi sitä.”
”Sinä et voi tehdä tätä minulle..”
”Ei minulle käy kuinkaan.”
”Et voi luvata sitä!”
”Minä vannon sinulle Lil.”
”Et voi vannoa tuota! Et voi tehdä tätä minulle!” Lilith huudahti ja tunsi kuinka hänen kurkkuansa kiristi, hän itkisi pian. Miten Draco saattoi tehdä tämän hänelle? Draco tiesi kuinka paljon hän pelkäsi tehtävänsä takia jonkun satuttavan itsensä, tai jopa kuolevan.. Lilith ei voisi antaa sitä ikinä itselleen anteeksi.
”Lil, minä vannon. Rakastan sinua.”
”Draco.. en.. tahdo..”
”Ei minulle tapahdu mitään. Tulenko saattamaan sinut Dumbledoren luokse?”
”Menen itse.”
”Lil..”
”Menen itse!”
”Älä ole vihainen..”
”En ole vihainen!”
”Hmm..”
”Minä menen nyt”, Lilith sanoi ja paukautti oven perässään kiinni. Hänen sydäntänsä sattui, häntä pelotti. Hän näki mielessään Dracon makaamassa maassa ilmeettömänä, kuolleena. Lilith sulki silmänsä ja yritti ajatella mitä tahansa muuta. Kuinka Draco voi tehdä hänelle näin?
***
Dumbledore odotti Lilithiä kansliansa ovella. Lilith näki heti sohvalla istuvan mietteliään näköisen Ginnyn. Joka nyppi hermostuneena kaapunsa hihaa.
”Huomenta Lilith”, Dumbledore sanoi hymyillen. Miten tämä pystyi hymyilemään juuri nyt?
”Huomenta..” Lilith sanoi hiljaa ja asui sisälle huoneeseen.
”Minulla on porttiavain joka vie teidät Rookwoodin kartanon viereen. Kiltalaiset tulevat kymmenen minuuttia teidän jälkeenne, ja uskoakseni sillä väin kuolonsyöjät eivät yritä saada tietoja – vielä”, Dumbledore sanoi ja osotti huoneensa pöydällä olevaa sulkakynää. Lilith nyökkäsi pienesti ja katsoi nopeasti Ginnyä, joka vältti katsomasta häntä päinkään.
”Suunnitelmamme on yksinkertainen, olen käynyt sen useaan otteeseen Ginnyn kanssa läpi. Sinun ei tarvitse tietää enempää, sillä Voldemort ei saa missään tapauksessa yhdistää sinua iskuun”, Dumbledore jatkoi ja Lilith nyökkäsi jälleen.
Hänen mieleensä tuli jälleen Draco, miksi hänen piti mennä mukaan iskuun?
”Teidän pitäisi lähteä nyt”
”Kyllä..” Lilith mutisi hiljaa ja samalla Ginny nousi sohvalta ja käveli pöydän luokse missä porttiavain oli.
”Onnea matkaan”, Dumbledore sanoi ja katsoi heitä molempia lämpimästi.
Lilith meni pöydän viereen ja katsoi Ginnyä silmiin pitkästä aikaa. Ginnyn silmissä paistoi pelko, ja samalla jotain mitä Lilith ei osannut tulkita. He nyökkäsivät toisilleen ja tarttuivat sulkakynään.
***
Hetken kuluttua he olivat loskaisessa ulkoilmassa pienellä kadulla. Kadun päässä oli suuri tiilinen kartano jonka yhdessä huoneessa loistivat valot. Se oli Rookwoodin kartano, ja he lähtivät kävelemään taloa kohti. Lilith harppoi pitkiä askelia loskassa, hänen kenkänsä olivat jo aivan märät ja hän tuhahti itsekseen.
”Lil..” Ginny sanoi hiljaa kun he lähenivät taloa.
”Niin?”
”En minä ole sinulle vihainen. Ymmärrän kyllä, että sinun oli pakko tehdä tämä..”
Lilith katsoi vanhaa ystäväänsä tuntien pientä helpotusta sydämessään. Juuri nuo sanat hän oli halunnut kuulla Ginnyn suusta.
”Kiitos..”
”Minua kuitenkin pelottaa, vaikka tiedän Killan tulevan hetken kuluttua paikalle ja vie minut pois.. Mutta halusin varmuuden vuoksi sanoa sinulle, että en ole vihainen.”
”Ei sinulle käy kuinkaan”, Lilith sanoi hiljaa, tietämättä uskoiko omia sanojaan.
”Niin minäkin haluan uskoa.”
He olivat juuri saapuneet kartanon ovelle, joka oli hieman raollaan. Lilith katsoi epävarmana Ginnyä joka nyökkäsi pienesti.
”Sinun pitää varmaan loitsua minuun kokovartalolukko, ettei vaikuta epäilyttävältä..” Ginny sanoi hiljaa. Lilith katsoi Ginnyyn ja sanoi mielessään loitsun ja samassa Ginny ruumis oli kangistunut. Lilith tarttui tämän käteen ja ohjasi hänet sisälle kartanoon.
Kartanon eteinen oli pimeä, ainoa valo tuli auki olevasta huoneesta käytävän perällä. Lilith katsoi mietteliäänä talon seiniä, ne vaikuttivat tutuilta. Kuin hän olisi nähnyt nuo tiiliset seinät aiemminkin.
Lilith ohjasi Ginnyä käytävän läpi kohti huonetta ja kuiskasi hiljaa Ginnyn korvaan: ”Vannon, etten anna kenenkään satuttaa sinua.” Ginny ei tietenkään pystynyt sanomaan tai tekemään mitään vastaukseksi ja Lilith vei heidät sisälle huoneeseen.
Huoneessa oli joukko kuolonsyöjiä, kaikilla maski kasvoillaan, joten Lilith ei tunnistanut juuri ketään, paitsi Luciuksen ja Kalkaroksen huoneen perällä.
”Tuoko on se jästienrakastaja verenpetturi?” yksi kuolonsyöjistä sanoi halveksivasti ja katsoi Ginnyä kylmästi.
”Kyllä, Ginny Weasley, Arthur ja Molly Weasleyn tytär”, Lilith sanoi ja laittoi Ginnyn istumaan huoneen sohvalle, toivoen mielessään Killan saapuvan pian.
”Pitääpä sitten nauttia tästä oikein kunnolla…” sama kuolonsyöjä sanoi ja otti sauvan käteensä.
”Ei, älä vielä!” Kalkaros sihahti kylmästi kuolonsyöjälle ja työnsi tämän käden alas.
”Kai tuota saastaa saa kiduttaa edes!” kuolonsyöjä huudahti tylysti.
”Ei, ei vielä. Odota vain, saat nauttia siitä myöhemmin..” Kalkaros sanoi kylmästi. Lilith tunsi suurta kunnioitusta Kalkarosta kohtaan, tämä osasi näytellä loistavasti kuolonsyöjää – äänellään ja eleillään.
Kuolonsyöjä nyökkäsi pettyneenä ja laittoi sauvansa kaapunsa sisälle.
”Kauanko me odotamme?” yksi kuolonsyöjistä kysyi kärsimättömänä.
”Odotamme että Lordi saapuu”, Lucius sanoi hiljaa ja katseli takkaan jossa loimusi liekit. Lilith tiesi tämän pelkäävän poikansa ja vaimonsa puolesta.
Lilith asteli hermostuneena ympäri huonetta ja katseli seiniä mietteliäänä. Hän oli nähnyt ne tiilet aiemminkin, juuri nuo tiilet, tuo harmaansävy ja kuluneet viirut. Hänen mieleensä tuli äkkiä unensa, jossa hän oli ollut vankityrmässä.. Nuo olivat ne tiilet joita hän oli unessaan tutkinut etsiessään pakokeinoa pienestä huoneesta. Ne olivat samoja tiiliä, kuin siinä unessa missä hän oli Gabrielle, äitinsä – vankina pienessä huoneessa.
Hetken kuluttua huoneeseen ilmestyi joukko velhoja ja noitia, Lilith tunnisti heistä kaikki. Molly ja Arthur, Sirius, Remus, Draco, Kingsley Kahlesalpa, Tonks, Vauhkomieli ja Narcissa, sekä nainen jonka nimeä Lilith ei tiennyt. Kuolonsyöjät säpsähtivät ja ottivat sauvansa salamannopeasti käsiinsä. Lilith katseli kauhistuneena tilannetta. Samassa maskipäiset kuolonsyöjät ja Kiltalaiset alkoivat huutaa loitsujaan toisiaan kohti.
Draco taisteli Bellatrixin kanssa, jonka kasvoilla paistoi kylmä viha, eikä tuntenut yhtään sääliä siskonsa poikaa kohtaan. Sirius ja Remus taistelivat Rookwoodia sekä jotain toista kuolonsyöjää vastaan.
Tonks, Vauhkomieli sekä Kingsley taistelivat neljää muuta kuolonsyöjää vastaan ja Narcissa juoksi poikansa vierelle huutaen kirouksia omaan siskoonsa.
Lilith katseli pelokkaana tilannetta, Molly ja Arthur juoksivat Ginnyn luokse ja kaikkoonnuttivat hänet sekä itsensä paikalta.
”KIDUTU!”
”TAINNUTU!"
”KOMENNU!”
Huudot kaikuivat ympäri huonetta ja loitsut lentelivät ympäriinsä. Monet kuolonsyöjät makasivat tajuttomina maassa, Kiltalaiset pitivät pintansa ja väistelivät loitsuja parhaansa mukaan.
Narcissa katsoi inhoten siskoaan ja huusi tälle: ”KUINKA KEHTAAT KIROTA MINUN POIKAANI!”
”Miten kehtaat myöntää sen olevan poikasi!”, Bellatrix huusi takaisin ja loitsi Dracoon uudelleen ja uudelleen kidutuskirousta.
”SINÄ, SINÄ –” Narcissa kiljui, mutta lauseensa keskeytyi äkisti, Bellatrixin kohotettuaan sauvansa häntä kohti ja sanoen hiljaa : ”Avada kedavra”
Lilith näki vihreän valosuihkun osuvan Narcissaa rintaan. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja Narcissa kaatui hitaasti maahan.
”EI!” Lilith kiljahti ja juoksi Bellatrixin luokse ja meinasi loitsua tähän saman kirouksen.
”Ei, en saa, minä en saa jäädä kiinni..” Lilith sanoi mielessään ja rauhoitteli itseään.
Lucius juoksi toiselta puolelta huonetta silmät täynnä raivoa osoittaen Bellatrixiä sauvallaan
”Avada kedavra!” Lucius huudahti ja hetken kuluttua Bellatrix makasi maassa kuolleena siskonsa vieressä. Lilith sulki silmänsä hitaasti ja yritti pyyhkiä kaiken näkemänsä silmistään. Lilith kuuli korvissaan edelleen kirouksia ympäri huonetta, ja avasi silmänsä kuultuaan Siriuksen äänen.
”Tämä on valmis, voimme lähteä.”
Lilith katseli ympäri huonetta, kuolonsyöjät olivat tainnutettuina ympäri huonetta, ja huoneen oven vierellä makasi Narcissa ja Bellatrix kuolleina. Draco ja Lucius olivat menneet Narcissan ruumiin ympärille sanomatta sanaakaan. Lucius sulki kuolleen vaimonsa silmät hellästi kädellään ja tärisi pidätellen itkuaan. Lilith puolestaan näki Dracon kasvoilla kyyneleiden jättämät vanat, mutta nyt hänen kasvoillaan oli surullisin ilme mitä Lilith oli ikinä nähnyt.
”Mitä me teemme äidille?” Draco kysyi hiljaa ja silitteli äitinsä kylmää kättä.
”Viemme hänet kotiin..” Lucius sanoi ja nosti Narcissan syliinsä.
Kiltalaiset katsoivat kaikki surullisina tuota murhenäytelmää, Lucius oli menettänyt elämänsä rakkauden ja kantoi nyt tämän ruumista käsivarsillaan. Draco oli menettänyt äitinsä.. Se oli Lilithin syytä, Lilith ei anna tätä itselleen anteeksi. Hänen tehtävänsä takiaan Narcissa oli nyt kuollut.
Lilith sulki silmänsä ja kaatui maahan täristen. Hän ei itkisi nyt, hän ei voisi. Lilith tunsi selässään pienen taputuksen, ja Sirius sanoi käheällä äänellä: ”Me lähdemme nyt, sinunkin on parempi mennä takaisin Tylypahkaan, pyyhimme kuolonsyöjien muistin tapahtuneesta..”
”Ei, en minä lähde vielä..”
”Sinun täytyy lähteä”, Sirius sanoi ja nosti Lilithin ylös maasta.
”Minulla on vielä yksi tehtävä..”
”Sinun tehtäväsi oli tuoda Ginny tänne ja teit sen”, Sirius sanoi ja katsoi kummastuneena veljensä tytärtä joka pidätteli kyyneleitään.
”Ei, Dumbledore antoi minulle aiemmin erään toisenkin tehtävän, ja uskon että minun täytyy tehdä se nyt – täällä.”
”Mikä tehtävä?” Sirius kysyi ja kurtisti kulmiaan. Lilith katsoi Kalkarosta joka pyyhki kuolonsyöjien muistia, ja Luciusta joka silitteli kuolleen vaimonsa hiuksia sohvalla, Dracoa joka oli laskenut katseensa maahan ja piti käsiään nyrkissä.
”Haen äitini”, Lilith sanoi ja samassa kaikki käänsivät katseensa häneen.
”Gabriellen?” Lucius sanoi kummastuneena ja nosti katseensa vaimostaan Lilithiin.
”Hän on täällä.”
-
Jess! Jatkoa.
Olen odottanut tätä koko päivän.
Snif, Bella ja Narcissa kuoli. :'(
Narcissa katsoi inhoten siskoaan ja huusi tälle: ”KUINKA KEHTAAT KIROTA MINUN POIKAANI!”
”Miten kehtaat myöntää sen olevan poikasi!”, Narcissa huusi takaisin ja loitsi Dracoon uudelleen ja uudelleen kidutuskirousta.
Kiintoisa kohta ensin Narcissa huutaa ja Narcissa vastaa+vielä kiduttaa omaa poikaansa. ;)
Kiitos tästä luvusta. Jatkoa odotellaan. :-*
-
vjanna : Apua olenkin tosiaan ollut aika tokkurassa, kun tuota en ole huomannut! Niin tietenkin, korjasin sen nyt heti Bellaksi ;D Vihaan tätä kun tapatin Cissyn.. mutta kattoopa kuinka käy.
Jatkoa saattaa tulla jo tänä iltana, katsoo nyt innostunko tarkistamaan virheitäni miljoonaan kertaan! :D
-
Mahtava luku!!!!!
Ihana, ihana <3
Surettaa vähän tuo Cissy, sillä en kestä "nähä" Dragoa murheen murtamana :-\
Tiesikkö muuten yhtä juttua? Et varmaan koska teit sen juuri.
NOIN JÄNNÄÄN KOHTAAN EI SAA JÄTTÄÄ!
No tulipahan sekin asia selvitettyä ;D
Kiitos, Tällipaju-
Tuleeko jatko vielä tänä iltana? ;)
-
Joo kommentoin nyt ekaa kertaa koko ficciä vaikka oon seurannu tätä alusta asti.
Virheitä on jonkin verran ollu, mut ei mitää nii isoo et se haittais ja noista pilkku jutuista en mitää ymmärrä nii jos niis on jotain nii en ainakaa oo huomannu.
Ihana juoni ja koko tarina.
VIKA LUKU JÄI JÄNNÄÄ KOHTAAAA!!!!!! LISÄÄÄ JATKOOO HETI HETIHETIHETIHETI!!! :D
-
Vau, miten hieno luku. :) Jatkoa haluan ja heti.
-
Nyyh. Ei Narcissaa saa tappaa! :'(
Kai Lilithin äiti löytyy nopeasti, ettei elämä vain kohtele Lilithiä liikaa kaltoin?
Virheitä ei löytynyt, ja kuvailua oli hyvin mukana. Muuta rakentavaa en sitten keksikään, anteeksi.
Ja jatkoa nopeasti! ::)
~Kinuski
-
Oi! Lueskelin tätä koko viime yön ja siksi tänään kulussa oli diudiu. Nyt luin tämän loppuun ja hyvä oli... Mmmm... Juuri Draco paritukset ovat lemppareita. Mutta tämä on ylitse muiden. Koskakohan jatkoa tulee?
-
oivoivoi oottepas taas ollu ahkeria kommentoimaan!
yrittelen tänään myöhemmin illalla tai huomenna laittaa uutta lukua!
odotelkaa vain ;)
-
A/N: Ollaan luvussa seitsemäntoista! Kiitos kaikille aiemmista kommenteista, tässä odottamaanne jatkoa ;)
***
Luku 17
Gabrielle
Lucius hätkähti kuultuaan Lilithin sanat. Draco ei jaksanut nostaa katsettaan maasta, vaan vajosi polvilleen maahan.
”Et voi jäädä tänne, se on liian vaarallista!” Kalkaros sihahti ja pyyhki vielä viimeiseksi Rookwoodin muistin.
”Minä haen äitini!” Lilith huudahti päättäväisesti. Nämä ihmiset eivät voisi estää sitä. Hänen äitinsä oli ollut vuosia vankina jossain vankityrmässä tässä kartanossa, Lilith oli varma siitä.
”Et voi Lilith. Miten voit olla varma että Gabrielle on juuri täällä?” Sirius kysyi ja haroi hiuksiaan hermostuneen oloisesti.
”Minä tiedän, tunnistin nämä seinät heti.. kun tulin tänne sisälle..”
”Tämä on iso kartano, sinulla menisi kauan ennen kuin löytäisit juuri oikean tyrmän”, Kalkaros sanoi ja istuutui yhdelle tuoleista.
”Minä löydän äitini!”, Lilith kivahti ja nousi ylös maasta.
”Lilith..” Lucius sanoi hiljaa, mutta Lilith ei kuunnellut, hän lähti kohti ovea.
”Menkää te, minä kyllä pääsen täältä pois”
”Emme voi jättää sinua tänne!” Kalkaros ärähti hermostuneena.
”Ette te jätä, minä jätin teidät, ja päätin lähteä. MENKÄÄ TE NYT!” Lilith huusi ja lähti juoksemaan pitkin käytävää.
Mistä hän löytäisi äitinsä? Pystyisikö hän käyttämään yhteyttä äitiinsä? Lilith juoksi kohti rappusia ja harppoi ne ylös kiivain askelin. Hänellä ei ollut paljoa aikaa.
”Äiti, jos kuulet minua.. Minä pyydän, kuule minua nyt. Missä olet?” Lilith puhui mielessään ja keskitti kaikki ajatukset vain äitiinsä.
Lilith oli kartanon kolmannessa kerroksessa, tornihuoneessa. Sen perällä oli puinen ovi, joka oli lukittu monella lukolla.
”Lilith.. Olen tässä huoneessa..” Lilith kuuli äänen päänsä sisällä. Lilith säpsähti ja meinasi tarttua oveen kunnes ääni jatkoi ”EI! Älä koske oveen! Se on kirottu.”
”Miten minä sitten saan tämän auki?” Lilith mutisi itsekseen hermostuneena.
”Käytä voimiasi Lilith..” Gabriellen ääni sanoi.
Lilith suoristi itsensä ja hengitti syvään. Hän keskitti ajatuksensa tuohon oveen, ja sanoi mielessään tahtovansa oven auki. Hetken kuluttua ovi avautui hiljalleen naristen, Lilith väisti sivulle.
Huoneen nurkassa oli riutunut nainen. Hänen platinanvaaleat hiuksensa kehystivät pieniä kalpeita kasvoja, naisen silmät olivat kiinni, ja kasvoilla oli kärsivä ilme.
”Äiti! Äiti!” Lilith huusi kyyneleet silmissään, mutta nainen ei reagoinut ääneen. Hän ei edes hengittänyt.
”Et saa olla kuollut! ÄITI!”
Hetken kuluttua Lilith kuuli jälleen Gabriellen äänen mielessään, ”En ole kuollut, enkä vielä elossa. Minut on vaivutettu kuoleman rajoille, en pysty itse liikkumaan, enkä puhumaan.”
”Miten sinä nyt sitten puhut minulle?” Lilith sanoi hiljaa ihmeissään.
”Koska meidän välillämme on yhteys, pystyn ajatuksissani puhumaan sinulle, ja tuntemaan sinut vierelläni. Nyt kiirehdi, meidän pitää lähteä.”
”Miten – minne vien meidät?”
”Taio porttiavain, joka vie meidät takaisin Dumbledoren kansliaan.”
”Minä – minä en ole ennen taikonut sellaista..”
”Käytä voimiasi Lilith, kyllä pystyt siihen.”
Lilith nosti yhden kiven lattialta, ja sanoi mielessään tahtovansa sen johdattavan heidät rehtorin kansliaan. Samassa kiveen muodostui pieni sädehtivä kehä, Lilith arvasi taian onnistuneen.
”Nyt, tartu minun käteeni, ja lähdetään”, Gabriellen ääni sanoi Lilithin pään sisällä.
”Hyvä on”, Lilith sanoi nyyhkäisten. Hän tarttui äitinsä elottomaan käteen ja samassa tuo pieni vankityrmä katosi hänen silmistään.
***
Lilith nosti katseensa, ja huomasi olevansa Dumbledoren kanslian lattialla, vieressään eloton äitinsä. Huoneessa ei ollut ketään, vain taulut supisivat hiljaa keskenään katsellen heitä uteliaina.
”Äiti.. äiti.. herää..” Lilith sanoi ja tunsi kuinka kyyneleet täyttivät hänen silmänsä. Gabrielle ei kuitenkaan herännyt, eikä enää puhunut edes Lilithin mielessä.
”Äiti..” Lilith sanoi ja itki hysteerisesti täristen äitinsä elottoman ruumiin päällä.
”Et ole kuollut! ÄITI!”
”ÄITI! ÄITI!” Lilith huusi niin kovaa kuin pystyi ja ravisteli äitiään ylös maasta.
”Äiti nouse..” Lilith sanoi hiljaa pyyhkien kyyneleitä kasvoiltaan. Gabrielle ei kuitenkaan noussut.
Hetken kuluttua kanslian ovi pamahti auki, ja ovella seisoivat Kalkaros, Sirius, Draco, Dumbledore sekä Lucius sylissään Narcissan ruumis.
”Lilith!” Sirius huusi ja yritti nostaa tärisevää Lilithiä maasta. Lucius laski Narcissan huoneen sohvalle ja katsoi järkyttyneenä elotonta serkkuaan maassa. Draco sulki silmänsä ja avasi ne uudelleen, hän ei voinut uskoa näkemäänsä. Kalkaros istuutui täristen nojatuolille ja piteli päätään käsissään.
”Onko – onko hän kuollut?” Lucius kysyi käheällä äänellä.
”Äiti!” Lilith huusi ja hakkasi maata nyrkeillään. Miksi äiti ei enää puhunut hänelle? Miksi äiti ei herännyt vaikka Lilith vei hänet pois siitä tyrmästä?
”On..” Kalkaros sanoi hiljaa ja nosti katseensa surullisena hysteeriseen Lilithiin.
”Ei! HÄN EI OLE KUOLLUT!” Lilith huusi täysillä ja purskahti jälleen itkuun.
Dumbledore laskeutui Lilithin vierelle maahan ja halasi nuorta tyttöä lempeästi.
”Lilith, sinä teit sen”, Dumbledore sanoi hiljaa ja taputti Lilithin selkää lohduttavasti.
”Hän ei ole kuollut..” Lilith sanoi ja riuhtaisi itsensä irti Dumbledoren halauksesta.
”Hän ei ole kuollut! Hän puhui mielessäni!” Lilith huudahti epätoivoisena.
Kalkaros ja Lucius katsoivat hämmästyneinä Lilithiä.
”Mitä tarkoitat?” Kalkaros kysyi.
”Hän sanoi mielessäni, ettei ole kuollut, mutta ei elossakaan.. Että hänet on vaivutettu eräänlaiseen rajatilaan.. Minä luulin että taika raukeaa, kun vien hänet sieltä pois.. Mutta nyt hän ei ota minuun edes yhteyttä..” Lilith sanoi hiljaa ja silitti äitinsä kauniita kasvoja.
Sirius katsoi hiljaisena kuolleen veljensä vaimoa lattialla. Hän ei ollut aiemmin tiennyt, että Regulus oli naimisissa, saati heillä olisi ollut tytär. Hän katui nyt vihaansa veljeään kohtaan, hän oli luullut Reguluksen olleen Voldemortin puolella.
Lucius nousi hitaasti sohvalta ja meni maahan Lilithin viereen ja tarttui tätä kädestä.
”Minä.. olen lukenut siitä taiasta. Se on erittäin pimeää magiaa..” Kalkaros sanoi hiljaa nojatuolista, Dumbledore nyökkäsi ja nousi maasta harppoen työpöytänsä luokse.
”En osaa valmistaa vasta-ainetta..” Kalkaros sanoi ja pyöritteli päätään epätoivoisena.
”Minä teen sen”, Lilith sanoi ja nousi maasta ja käveli Dumbledoren luokse, joka selaili vanhannäköistä kirjaa työpöydällään.
”Tässä on vasta-aineen ohje..” Dumbledore sanoi mumisten ja osoitti Lilithille yhtä kohtaa sivulla.
”Uskoakseni pystyt tekemään sen voimillasi..” Dumbledore jatkoi ja nosti katseensa Lilithiin arvioivana.
”Voin yrittää..” Lilith mutisi hiljaa.
”Se on vaarallista!” Kalkaros huudahti ja nousi nojatuolista ja käveli hermostuneena ympäri huonetta.
”Miten niin vaarallista?” Draco kysyi hiljaa ja puhui ensimmäistä kertaa tuossa huoneessa. Draco vältti katsomasta sohvalle, jossa hänen äitinsä makasi kuolleena.
”Se on kivuliasta! Lilithin pitäisi antaa pala elämästään, jotta vasta-aine toimisi!” Kalkaros sanoi äreästi ja katsoi ärtyneenä Dumbledorea.
”Pala elämästään?” Draco toisti Kalkaroksen sanat hämmentyneenä.
”Miten voi antaa palan elämästään?” Sirius kysyi ihmeissään.
”Pitää taikoa kärmeskielellä loitsu, ja vuodattaa vertaan, jonka mukana tulee osa elämästä...” Kalkaros mumisi hiljaa ja katsoi epäilevänä Lilithiä.
”En minä pelkää”, Lilith sanoi hermostuneesti.
Lucius nousi Gabriellen ruumiin vierestä, ja taikoi toisen sohvan huoneeseen, johon nosti serkkunsa elottoman ruumiin.
”Lilith, oletko varma?” Lucius kysyi hiljaa.
”OLEN! Teen mitä vain, että äitini herää!” Lilith huudahti. Miten he saattoivat kuvitella, että Lilith epäröisi hetkeäkään pelastaessaan äitiään.
”Hyvä on, Lilith tekee sen”, Dumbledore sanoi päättäväisesti ja antoi Lilithille pienen läpinäkyvän putkilon.
”Sinun pitää puhua kärmeskieltä”, Dumbledore sanoi ja näytti loitsun kirjasta.
”Kyllä minä osaan”, Lilith tokaisi.
”Sinun pitää vuodattaa vertasi..” Dumbledore jatkoi hiljaa ja antoi pienen tikarin Lilithin käteen.
”Kyllä..” Lilith mutisi. Draco käänsi katseen maahan.
”Heti kun olet valmis Lilith, ei ole kiire..” Dumbledore sanoi rauhallisesti ja Lilith katsoi ärtyneenä rehtoria vieressään.
”Teen sen nyt”
Lilith sanoi loitsun kärmeskielellä
”Nyt herättää tahdon kuolleen elävän, hän palaa entistä ehompana ja jatkaa elämää”,
ja iski tikarin käsivarteensa, Lilith säpsähti kivusta, mutta ei sanonut sanaakaan. Kädestä alkoi pulputa ainetta, joka ei ollut verta. Se oli mustaa, ja ohuempaa kuin veri. Lilith laittoi pienen lasiputkilon kätensä alle ja antoi aineen valua sinne. Kun putkilo oli täynnä, Lilith antoi putkilon Dumbledorelle ja laittoi käteensä siteen.
”Hienoa..” Dumbledore sanoi ja katsoi lasiputkilossa olevaa ainetta kiinnostuneena.
”Miltä sinusta tuntuu? Sattuuko?” Kalkaros kysyi ja avasi Lilithin kädessä olevan siteen, parantaen haavan.
”Ei.. Ei satu, on vain.. En tiedä.. Olen kunnossa..” Lilith mutisi, häntä ei sattunut enää, mutta hänen sisällään tuntui erilaiselta kuin ennen.
”Sinun täytyy juottaa tämä aine äidillesi..” Dumbledore sanoi ja antoi putkilon takaisin Lilithille, joka nyökkäsi vastaukseksi ja käveli äitinsä viereen sohvalle.
Lilith nosti varovaisesti Gabriellen päätä sohvalla, ja avasi pienesti tämän huulia, ja kaatoi mustan aineen tämän suuhun. Gabrielle tuntui nielaisevan aineen.
Lilith nosti katseensa äidistään viereisellä sohvalla makaavaan Narcissaan. Hänen takiaan Narcissa oli kuollut, hänen takiaan Luciuksella ei ollut enää vaimoaan, eikä Dracolla äitiään.
-
Uutta! <3 Se oli mahtavaa! Mutta kai Gabrielle herää? Hirveä vaiva, ja jos se ei herääkään... :-\
Muuta en saa sanottua. :D
Lisää ja äkkiä.
~Kinuski
-
Mahtavaa<3 Lilth löysi äitinsä vihdoin.. Draco parka.... Jatkoa tulee niin nopeasti xD Hyvä hyvä.
-
Kinuski : Ensi luvussa selviää miten käy! ;)
Nabi. : Jatkoa tulee aina kun innostun kirjoittamaan ja sitten lopulta tarkastamaan virheitä miljoona kertaa :D
Riiku : Kiitos itsellesi vain :) Jatkoa tulee varmaankin jo huomenna! Pitää katsella.
Pitää vaan jossain vaiheessa ruveta taas keskittymään muihinkin ficceihin, mm'm. Tästä en kyllä vielä luovu lähiaikoina, intoa riittää ;D
-
Whippii, jjatkoa!
Oi, toivottavasti Gabrielle herää.
Lilith on niin ihanan päättäväinen pelastaessaan
äitiään. :D
Kiitos. Jatkoa odotellaan :-*
-
Mahtavaaa!!!
Mua harmittaa vieläkin Cissyn kuolema, en pääse siitä yli...
Drago on kivasti tuossa taustalla.
Virheitä en huomannut, kiitos siitä.
Tällipaju-
-
JATKOA JA HETI!! Ei saa lopettaa tuollaiseen kohtaan. Ei ole kiva, että tämä jää niin jännittävään kohtaan. :)
-
Apua olin nopea ja tarkistin jo toisen tänään läpi! Tässä jatkoa, kiitos kommenteista :)
***
Luku 18
Herääminen
Lilith tunsi kuinka hänen silmänsä jälleen täyttyivät kyyneleistä. Hän oli menettänyt Narcissan, ainoan ihmisen jota oli aiemmin pitänyt äitinään, kuultuaan totuuden itsestään. Nyt hän istui elottoman Gabriellen vieressä – äitinsä, johon hänellä ei ollut koskaan mahdollisuutta tutustua. Äitinsä, joka saattaisi herätä aivan koska tahansa.
Hän tunsi suurta tehneensä suurta vääryyttä, hän saattaisi saada nyt äitinsä, mutta Draco menetti omansa - hänen tehtävänsä takiaan.
”Lilith, oletko kunnossa?” Sirius kysyi ja istuutui Lilithin vieressä olevalle tuolille.
”En.. minä..” Lilith änkytti ja itki jälleen. Kun juuri tuntui kaiken olevan kohdallaan, kaikki taas meni sirpaleiksi.
”Cissy..” Lilith sanoi hiljaa ja laittoi päänsä käsiinsä ja tärisi lattialla.
”Et voinut sille mitään, ei meistä kukaan voinut..” Sirius sanoi ja taputteli Lilithin selkää lohduttavasti.
”Se on minun syyni..” Lilith mutisi ja pyöritteli päätään, ja katsoi äitiään kasvoihin, miksi tämä ei jo herännyt?
”Se ei ollut sinun syysi”, Sirius sanoi hiljaa ja silitteli Lilithin hiuksia rauhoitellen tätä.
”Minun, ja minun typerän tehtäväni…” Lilith mutisi ja nousi lattialta hoippuen.
”Emme voi syyttää ketään tapahtuneesta”, Dumbledore sanoi tiukasti tuoliltaan ja suoristeli lasejaan kasvoillaan.
”Bellatrix tappoi oman siskonsa..” Lucius sanoi äänensä täynnä vihaa.
Lilith katseli äitiään joka makasi sohvalla hiljaa. ”Äiti, kuuletko minua. Ole kiltti ja herää..” Lilith sanoi mielessään ja yritti saada yhteyttä äitiinsä.
Samassa sohvalla makaavan naisen silmät aukesivat säpsähtäen. Gabrielle haukkoi henkeään hädissään ja huitoi käsillään ilmaa, Sirius nosti Gabriellen istumaan sohvalle. Lilith pelästyi nähdessään äitinsä ensimmäistä kertaa elossa, vieressään, samassa huoneessa.
”Sinä teit sen..” Gabrielle sanoi hitaasti ja loi kauniille kasvoilleen ystävällisen hymyn, ja katsoi Lilithiä suoraan silmiin. Gabriellen ja Lilithin silmät olivat täsmälleen samanlaiset, hunajanväriset ja ripaus haaleaa ruskeaa.
”Minä.. äiti…” Lilith mutisi ja juoksi sohvalle istumaan äitinsä viereen. Gabrielle halasi tiukasti tytärtään ja silitteli tämän hiuksia. Lilith itki onnesta eikä saanut sanottua sanaakaan.
”Ei mitään hätää pieni, ei mitään hätää..” Gabrielle kuiskasi Lilithin korvaan.
Lilith nosti kasvonsa ylös ja katsoi äitiään silmiin. Gabrielle katsoi Lilithiä ystävällisesti ja säteili onnesta.
”Gabrielle..” Lucius sanoi hiljaa ja nousi Narcissan ruumiin vierestä ja meni halaamaan serkkuaan.
”Lucius!” Gabrielle huudahti ja haukkoi henkeään nähdessään muut huoneessa olijat.
”Severus! Albus!” Gabrielle sanoi ja ryntäsi halaamaan vanhoja ystäviään.
”Siitä on niin kauan..” Kalkaros sanoi hiljaa ja hymyili naiselle.
”Niin on”, Gabrielle sanoi ja hymyili myös.
Gabrielle käänsi katseensa mieheen, joka oli nostanut hänet istumaan sohvalle.
”Sirius?” Gabrielle kysyi hämillään kuolleen miehensä veljeltä.
”Kyllä, minä se olen..” Sirius sanoi hiljaa ja halasi lämpimästi naista.
”Olen pahoillani.. ettemme kertoneet Reguluksen kanssa sinulle silloin totuutta.. Teidän välinne olivat olleet jo niin pitkään huonot..” Gabrielle sanoi ja pyöritteli päätään anteeksipyytävästi.
”Kyllä minä ymmärrän”, Sirius sanoi ja päästi Gabriellen halauksesta.
Samassa Gabrielle näki sohvalla makaavan Narcissan.
”Cissy?!” Gabrielle parahti hädissään ja juoksi tämän vierelle.
”Narcissa kuoli tänään..” Kalkaros sanoi hiljaa.
”Ei voi olla..” Gabrielle mutisi ja silitteli ystävänsä hiuksia lempeästi. Gabrielle ja Narcissa olivat olleet hyviä ystäviä kouluaikoinaan ja sen jälkeenkin.
”Ja tässä on minun ja Narcissan poika, Draco..” Lucius sanoi ja osoitti Dracoa joka istui huoneen nurkassa.
”Aivan.. teidän näköisenne..” Gabrielle sanoi ja hymyili nyt ystävällistä hymyään Dracolle.
Lilith katseli huoneen tapahtumia haltioissaan. Hän oli todella onnellinen siitä, kun hänen äitinsä heräsi, ja yritti parhaansa mukaan unohtaa syyllisyydentunteen Narcissan kuoleman takia, vaikka sisimmissään syytti itseään siitä joka hetki.
Hetken kuluttua Sirius lähti kävelemään ovea kohti mietteliäänä.
”Minun täytyy mennä.. valitan..” Sirius sanoi ja katseli pahoittelevasti Lilithiä ja Gabriellea.
”Hyvä on, nähdään taas Sirius”, Gabrielle sanoi ja halasi vielä Siriusta ennen kuin tämä poistui kansliasta.
Gabrielle meni takaisin istumaan Lilithin viereen sohvalle ja otti tätä kädestä kiinni. Lilith tunsi ensimmäistä kertaa elämässään varmaksi, että tämä oli hänen äitinsä, mutta ei kuitenkaan tuntenut oloansa kokonaiseksi. Hänellä ei ollut isää.
”Lilithillä ja sinulla on varmasti paljon puhuttavaa, mutta haluaisin ensin tietää..” Dumbledore sanoi ja kohotti katseensa Gabrielleen ”..mitä tapahtui sinä päivänä kun katosit?”
Gabrielle kohotti katseensa Dumbledoreen ja huokaisi.
”Se oli muutama päivä Reguluksen kuoleman jälkeen.. Olin ulkona Lilithin kanssa, ja jouduin väijytykseen. Siinä oli kuolonsyöjiä sekä Voldemort.. Minun oli pakko antaa itseni.. ja säästää pieni Lilith..” Gabrielle sanoi hiljaa ja pyöritteli päätään surkeanoloisena.
”..minä en taistellut vastaan, vaan keskitin voimani Lilithin piilottamiseen..” Gabrielle sanoi ja hänen äänensä sortui. Naisen silmissä kiilsivät kyyneleet, mutta ei antanut tunteilleen valtaa, vaan hymyili tyttärelleen jota piti edelleen kädestä.
”Mitä sinulle tapahtui?” Kalkaros kysyi heidän takanaan mietteliäällä äänellä.
”Se oli sekavaa, Voldemort ei tiennyt, miten saisi voimat minusta.. Totuus on, ettei niitä saa, ilman minun suostumustani.. Hän yritti kauan, en tiedä kuinka pitkään.. Minä en suostunut ikinä.. Tuntui kuukausilta, vuosilta, kymmeniltä vuosilta, en tiennyt, kauan aikaa kului.. Eräänä yönä minut vaivutettiin tuohon tilaan, mistä herätitte minut.. Uskoakseni olen ollut jo useamman vuoden niin..”
”Sait kuitenkin yhteyden Lilithiin?” Dumbledore kysyi ja hymyili heille molemmille.
”Kyllä, kyllä sain. Meillä on todella erikoinen side, olen hänen äitinsä, hän on minun tyttäreni, lisäksi meitä yhdistää voimamme.. Olen välillä nähnyt maailmaa Lilithin silmin, se on ollut todella hankalaa.. En ole pystynyt sanomaan hänelle mitään silloin, tai tekemään..” Gabrielle mutisi hiljaa, Dumbledore nyökkäili vastaukseksi.
”Tuota.. voisinko olla hetken kahden äitini kanssa?” Lilith kysyi arasti ja katseli toiveikkaana Dumbledorea.
”Totta kai Lilith, totta kai. Voitte olla täällä minun kansliassani, me menemme tästä alakertaan..” Dumbledore sanoi ja nyökkäsi Luciukselle, Kalkarokselle sekä Dracolle lähtemisen merkiksi.
Miehet lähtivät huoneesta sulkien oven perässään. Lilith oli ensimmäistä kertaa kahden äitinsä seurassa, mutta saman tien näki jälleen elottoman Narcissan makaavan huoneen perällä olevalla sohvalla – Lilith käänsi katseensa nopeasti pois.
”Lilith..” Gabrielle sanoi ja katsoi tutkivasti tyttärensä kasvoja.
”Mm..” Lilith mutisi hiljaa.
”Sinussa on paljon isäsi näköä, hiuksesi..” Gabrielle sanoi ja silitteli Lilithin mustia luonnonkiharia hiuksia. ”..mutta minun kasvoni, ehdottomasti”
”Olen kuullut aiemminkin..” Lilith sanoi virnistäen.
”Isäsi virnistys..” Gabrielle naurahti, mutta samalla hänen kasvonsa vakavoituivat ajatellessaan kuollutta miestään.
”Äiti..”
”Niin Lilith?”
”Olisin halunnut tuntea isänikin..”
”Minä uskon kultapieni.. Olen niin pahoillani, ettet saanut mahdollisuutta elää onnellista lapsuutta meidän kanssamme. Isäsi ja minä rakastimme sinua hyvin paljon.. Hän olisi varmasti halunnut tuntea sinut kauemmin..” Gabrielle sanoi ja siliti Lilithin poskea.
”Millainen isä oli?”
”Hän oli.. upea mies, hänellä oli suuri sydän, ja hän ajatteli aina lähimmäisiään.. Hän koki elämässään kovia, mutta jaksoi aina vain..” Gabrielle sanoi uppoutuen muistoihin miehestään. ”..minun ei olisi pitänyt päästää häntä lähtemään silloin..”
”Tuhoamaan hirnyrkkiä?”
”Sinä tiedätkin..” Gabrielle sanoi ja pyyhkäisi kasvoiltaan kyyneleen hihaansa.
”Teen mitä vain, että isä olisi täällä kanssamme..” Lilith sanoi hiljaa.
”Dumbledore on kertonut voimistasi kaiken?”
”Aika paljon, ja luin yhden kirjan..”
”Sinä ajattelet siis kuolleiden herättämistä?” Gabrielle sanoi, kuin lukien Lilithin ajatukset.
”Kyllä..”
”..mutta tiedät, että se voi olla vaarallista”
”Niin..”
”Lilith, minäkin tekisin kaikkeni, jotta saisimme olla perhe – mutta Regulus on kuollut..”
”Mutta meillä on voimamme!”
”Kulta, siitä ei tiedetä tarpeeksi.. se kenet herättäisimme, ei olisi pakosti sama Regulus joka oli mieheni, ja joka oli isäsi..”
”Anteeksi.. minä vain haluaisin niin kovasti.. perheen..”
”Minä ymmärrän Lilith”, Gabrielle sanoi hiljaa ja katseli ympäri huonetta kiinnostuneena. Hän ei ollut aikoihin nähnyt, tuntenut, kuullut, kokenut mitään.
”Äiti, kerro jotain itsestäsi”
”Mitä minä kertoisin? No, tiedätkin jo varmaan Luciuksen olevan serkkuni.. Opiskelin Tylypahkassa.. Ystäviäni olivat Severus, Regulus, Lucius, Narcissa sekä Lily..”
”Harryn äiti?”
”Kyllä. Lily, minä ja Severus olimme todella hyviä ystäviä.. kunnes, no Lily tykkäsi olla enemmän Siriuksen ja muiden Rohkelikkojen kanssa..”
”Olitko sinä koskaan Siriuksen ystävä?”
”Olin minä ensin.. kun Regulus ja Sirius olivat vielä läheisempiä.. mutta myöhemmin.. en enää”
”Hmm..”
”Rakastuin kuitenkin isääsi, ja menimme naimisiin. Emme kuitenkaan kertoneet monille siitä, kaikki luulivat silloin Reguluksen olevan kuolonsyöjä, sekä minun voimistanikin liikkui huhua. Sinun syntymästäsi eivät tienneet muut kuin, Lucius, Severus, Albus sekä Narcissa.”
”Ja samana vuonna isäni kuoli?”
”Kyllä, ja minä katosin..”
Hetken kuluttua oveen koputetaan, ja Kalkaros astuu sisälle huoneeseen.
”Gabrielle, minulla olisi sinulle asiaa.. Lilith, jos sopii, olisitko hetken ulkopuolella?”
”Hyvä on..” Lilith sanoi ja katsoi epäröiden Kalkarosta ja sitten äitiään, ja sulki oven perässään.
Mitä asiaa Kalkaroksella oli hänen äidilleen? Miksi Lilith ei saanut kuulla sitä? Ei kai häneltä jälleen salattu jotain.. Lilith tuhahti ja potki jaloillaan maata turhautuneena. Hänen mieleensä tuli kuitenkin äkisti Ginny, ja oli onnellinen siitä, ettei tälle käynyt kuinkaan tehtävän takia. Ja Ginnyn sanat ennen kartanoon menemistä, hän ymmärsi Lilithiä.
Lilith seisoi käytävällä muutaman minuutin, kunnes ovi aukesi jälleen.
”No, voimme tästä varmaan kaikki lähteä syömään?” Kalkaros sanoi ja hymyili hämillään olevalle Lilithille.
”Tuota, oikeastaan Severus minulla olisi sinulle asiaa..” Lilith mutisi hiljaa, ja puolestaan nyt Gabrielle ja Kalkaros näyttivät hämmästyneiltä.
”Hyvä on.. Minä menenkin edeltä sitten saliin, kai minä kaikkien vuosien jälkeen sinne löydän..” Gabrielle sanoi ja naurahti sievästi lähtien alas rappusia pitkin.
Lilith käveli Kalkaroksen edellä takaisin sisälle kansliaan.
”Niin Lilith?” Kalkaros kysyi kohottaen kulmiaan.
”Tuota..” Lilith mutisi ja mietti miten esittäisi asiansa ”..olen lukenut siitä, että herättäisi jonkun kuolleista..”
”Niin?”
”..että kuollut saattaisi tuntea suuria tuskia herättyään?”
”Mitä ajat takaa?”
”Pystyisikö niitä poistamaan jollain taialla?"
"Lilith, et kai nyt ajattele jotain mitä pelkään sinun ajattelevan?"
-
Oli tosi nopeesti taas uus osa.. Huh.. Onneksi yksi kirjoitta näin nopeasti ^^.. Noh kummiski hyvä oli. Sai selvää jne.. Jatkoa!!!!
-
Täytyy häpeäkseni myöntää ettei minulla riitä kiinnostus tämän lukemiseen enää. En pitkään aikaan pysynyt perässä, ja jouduin nytkin lukemaan 6 lukua putkeen nähdäkseni mitä on mennyt ohi. Gabriellen paluu ja herääminen pitkän kadoksissa olon jälkeen muistutti aika elävästi Adaran kakkososaa, jossa Kirsten teki juuri paluun. En nyt tarkoita että mitään mitä Fubuki on keksinyt, tulisi kieltää ettei kukaan muu saa kirjoittaa samoin, mutta kaikki yhteneväisyydet samassa ficissä menevät jo vähän yli.
Onneksi luvut ovat kuitenkin nyt pidentyneet, etkä jaa niitä enää osiin. Valitettavasti enter-näppäimen käyttö vain on lisääntynyt, sillä lähes joka rivin välissä on nyt yksi rivi tyhjää, luoden vielä pidemmän ulkonäön luvulle.
Kuvailua kaipaisin edelleen, mutta nyt ei tunnu olevan enää kiinnostusta jäädä sitä odottelemaan. Katselen jos vaikka luen tämän sitten kun tämä on valmis :)
-
L Lawliet : No harmi vain itsellesi, nimittäin minä en todellakaan ole keksinyt mitään Gabriellen paluusta Fubukin tarinasta. Alkaa pännimään vain tuo vertailu, koska tämä todellakin on aivan eri ficci. Se on todella harmillista minua kohtaan kuulla tuollaista, koska miksi minä jaksaisin kirjoittaa matkimalla toista? Se ei todellakaan kiinnosta taikka innosta minua, vaan tämä on ihan itseni keksimä. Ehkäpä kritiikilläkin on rajansa, mutta tuota en halua kuulla enää muilta uudelleen, koska olen varmaan useaan otteeseen toistanut, etten matki tarinassani ketään. Kiitos :D
-
En nyt tarkoittanut ärsyttää, tai mitään. Mutta ennakkoluuloni oli vain niin vahva jo avatessani tämän ficin, enkä ole vielä löytänyt tarpeeksi syitä tukahduttaakseni sitä :(
Ai niin, ja
miksi minä jaksaisin kirjoittaa matkimalla toista?
Sitä me fanficcarit juuri teemme, leikkiessämme kirjailijoiden luomilla hahmoilla ;)
-
En tarkoittanut noin, vaan miksi jaksaisin kirjoittaa matkimalla toista ficcaria.
Anteeksi jälleen epäselvyyteni, ja kyllä hieman ärsyyntyy tuollaisesta arvostelusta ;)
-
Lapset lapset, älkää tapelko, mullekin alkaa tuleen paha mieli kun tuolla lailla syytellään. En minä niin hyvä ole että minua pitäisi matkia x'D
Sitä paitsi, Adaran 160:ssä luvussa on käyty läpi varmaan jokainen mahdollinen juonen käänne, joten voisi olla jo vaikeaa keksiä jotain AIVAN uutta. Ja vaikkei se sitten osuisi yksiin Adaran kanssa - niin taatusti joku toinen ficcari on keksinyt sen jo ennen sinua. Itse olen nyt jättänyt lukemisen vähemmälle, sillä keskityn kirjoittamiseen oikein urakalla tämän kuukauden. Mutta ei hätiä meliza, luen tämän kun tämä on valmis ;) inhoan muutenkin lukea keskeneräisiä, kun pitää kyylätä aina jatkoa kuin haukka saalista (*köh köh* Hazandran "Putoaminen" voisi ehkä jatkua piakkoin *köh köh* en ole edes kauaa kyylännyt, *köh köh*)
-
Jee! Gabrielle heräsi!
Kiva saada jatkoa näin nopeasti. ;)
No nyt ei ehdi kirjoittaa pidempää viestiä;
pitää mennä neulomaan (tosi tarpeellinen tieto).
Kiitos. Jatkoa odotellaan (niinkuin yleensä) :-*
-
Kai jatkoa tulee kohta? :)
~Kinuski
-
Iiks olen todella pahoillani, koska on ollut tosissaan niin paljon muuta stressattavaa ja hommia, etten ole tähän ehtinyt keskittyä!
Ja joudun vielä kertomaan, että nyt ei tule ilmestymään yhtä usein lukuja, koska elämäntilanteeni ei sitä enää salli :\ kiitos kuitenkin kaikille lukijoille, ja laittelen tänne aina kun pystyn jatkoa :)
-
Hei kaikki! Kuten jo aiemmin pahoittelin tämän keskeytymistä, joudun edelleen niin tekemään.
Mutta ajattelin kuitenkin tässä piakkoin laittaa uuden luvun.
-
Tä on niiin ihana,jatkoo kiltti ;)
-
Ihana <3 huomasin tossa kappaleessa 16 tällaisen kohdan (en osannu lainata :-\ ) ”Minulla on porttiavain joka vie teidät Rookwoodin kartanon viereen. Kiltalaiset tulevat kymmenen minuuttia teidän jälkeenne, ja uskoakseni sillä väin kuolonsyöjät eivät yritä saada tietoja – vielä”, Dumbledore sanoi ja osotti huoneensa pöydällä olevaa sulkakynää. Lilith nyökkäsi pienesti ja katsoi nopeasti Ginnyä, joka vältti katsomasta häntä päinkään.
-
Ihan kiva fic, joissakin kohdissa kyllä vähän tylsä. Mä en tykkää muista Dracoon "kohdistuvista" parituksista kun Draco/Harry, joten ainakin joitain kohtia skippasin joissa se oli *katsoo häpeissään maahan*.
Jatkoo olis ihan kiva lukee.
-
Ookei. Elikkäs, minä luin koko litanjan ja koska halusin myös antaa kommenttini, rekisteröidyin. ;D
Aivan loistava!!!!!!! Täähän pitäs julkasta kirjaksi oikeasti :D
Toivottavasti kirjoitat jatkoa, ja pian. ;D
-
Siis kuinka vanhoja Gabriel ja Rebulus oli kun saivat Lilithin? Koska jos Lilith on syntynyt vuonna 1979 = on vuotta vanhempi kuin esim. Harry, on ainakin Regulus ollut silloin korkeintaan 18. Ja tuo kommentti ei sitten tarkoittanut sitä, että olen joku pakkomielteinen teinivanhemmuuden (INHOAN TUOTA SANAA!)vastustaja, ja sitä paitsi taikamaailmassa ihmiset tuntuvat saavan muutenkin ekan lapsensa aika nuorina (esimerkkeinä vaikka Lily ja Molly). Ja olen muuten hirveän kateellinen Lilithille niistä voimista.
:D
Harmi että sellaisia ei voi hankkia itselleen minkään energiajuoman avulla ;D olisi kivaa vaikka osata puhua kaikkia maailman kieliä tai lukea muiden ajatuksia.
:(
Sitä jatkoa...
Jessica
-
Eeeeeih, aivan mahtava ficci loppui kesken
J A T K O A !
ehdottamasti
muuta sanoa osaa en
-
Täydellistä :-*
Paitsi että kukaan ei ole täydellinen. Mielestäni nuo voldukohtaukset meni aika nopeeta. Muuten aivan ihana!!!
JATKOA
-
Apuaa! :o en oo kommentoinut näin ihanaa ficciä! Mutta asiaan. Ficci on ihan paras, ja niin edelleen, en jaksa ylistää tätä. Mutta eikö kukaan muista cissyä! Hiiteen Regulus, (vitsi!) Niiden pitää pelastaa Cissy :'(tai molemmat. Jatka :)