Nimi: Veitsen teroittamisesta
Ikäraja: S
Fandom: Balladi laululinnuista ja käärmeistä
Paritus: Lucy Gray/Coriolanus Snow
Tyylilaji: fix-it
Yhteenveto: “Jos minulla olisi veitsi, et ehkä heräisi aamulla”, hän sanoo.
“Repussani on”, Coriolanus vastaa. “Ja keittiön laatikossa useampikin. Mutta minun on terävämpi, käytä sitä.”
Haasteet: Tarot-haaste (miekkojen vitonen).
K/H: Kaikkea sitä, uusi fandom.
Veitsen teroittamisesta
I
Ikkunassa on ympäri kiertyneen vuoden kartta: kevään siitepölyrantuja, pölyä, pielien lastuiksi rapistuvaa maalia. On loppusyksy, harmaan lyijyn ja vettyneiden neulasten kuukausi, ja karmeissaan turvonnut ovi ryskii ennen kuin aukeaa.
Lucy heilauttaa repun selästään sisään astuessaan, ja sen tömähdys lattiaan on ainoa keskustelu, jonka he sinä iltana käyvät.
II
Coriolanus on jo kuvitellut tottuneensa pimeyteen, mutta täällä se on toisenlaista. Yö on pilvinen, eikä valoa ole, ei muuta kuin juuri puhalletun kynttilän sydänlangan punainen neulanpisto pimeässä.
Lucy hengittää teeskennellyn rauhallisesti.
“Jos minulla olisi veitsi, et ehkä heräisi aamulla”, hän sanoo.
“Repussani on”, Coriolanus vastaa. “Ja keittiön laatikossa useampikin. Mutta minun on terävämpi, käytä sitä.”
Lucy pujahtaa sänkyyn peiton alle. Coriolanus seisoo vuoteen vieressä.
“Tuletko?” Lucy kysyy. Peitto kahisee, kun hän tekee tilaa.
III
Coriolanus havahtuu siihen, että Lucyn hiukset kutittavat hänen kaulaansa. Hän painaa kasvonsa niihin ja hengittää hitaasti, kuin tarkistaakseen.
“Lucy Gray”, Coriolanus sanoo. Lucy liikahtaa hänen sylissään, mutisee jotain. Minä tunnen sinun tuoksusi, olen maistanut hien iholtasi, Coriolanus ajattelee. En voi sinulle enää mitään.
IV
Coriolanus kantaa vettä kaivosta ja keittää teetä kuivatuista herukanlehdistä, jotka löytää metallipurkista keittiössä.
Lucy leikkaa leipää Coriolanuksen veitsellä, sillä terävällä.
“Mitä teet, jos kerron totuuden?” Coriolanus kysyy laskiessaan teemukin Lucyn eteen.
“Minkä niistä?” Lucy kysyy kohottamatta katsettaan veitsestä.
“Sen, jonka sinä haluat.”
“Istu”, Lucy viittaa tuoliin vieressään ja laskee veitsen syliinsä. “Niin otetaan selvää.”
V
Tulee syyssateita, ja ensilumi. Avantoja jäässä, kalanperkuujätteitä, jalanjälkiä hangessa: kahdet vierekkäin. Tulee hyytäviä aamuja, joina kiistellään siitä, kumpi nousee sytyttämään kamiinan.
Tulee lisää kysymyksiä, ja oikeita vastauksia, mutta enemmän vääriä.
Tulee kevät, ja totuus, joka on nukkunut talvihorrosta kylmät kuukaudet, alkaa liikahdella levottomana.
VI
Lucy jättää lähtiessään Coriolanuksen veitsen keittiön pöydälle.
“Se on jo ehtinyt tylsyä liiaksi”, hän sanoo. “Joten saat herätä vastakin.”
VII
Tulee kesä ja muita vieraita, vaikka Lucy ei palaa. Halkoja puuvajaan, herukanlehtiä melkein tyhjään purkkiin, ikkunanpieliin uusi maali.
Maude vierailee toisinaan, eikä kysele. Hän leikkaa Coriolanuksen hiukset ja opettaa häntä korjaamaan verkot.
“Osaatko teroittaa veitsen?” Coriolanus kysyy, kun korjuukuukausi kääntyy loppuun ja kesä alkaa olla ohi.
Maude tuhahtaa. “Tietenkin”, hän sanoo ja näyttää, miten se tehdään.
VIII
On loppusyksy. Lucyn reppu tömähtää eteisen lattiaan.
“Teroitin veitsen”, Coriolanus sanoo. “Se on yöpöydälläsi. Kaiken varalta.”
Lucy suutelee häntä.
VIII
Tulee talvi, tulee kevät, veitsi tylsyy.
Coriolanus teroittaa sen.
Lucy pitelee veistä totuuden kurkulla, ja jää.
