Kirjoittaja Aihe: Balladi laululinnuista ja käärmeistä: Veitsen teroittamisesta, S, Coriolanus/Lucy  (Luettu 2654 kertaa)

Augury

  • ***
  • Viestejä: 60
Nimi: Veitsen teroittamisesta
Ikäraja: S
Fandom: Balladi laululinnuista ja käärmeistä
Paritus: Lucy Gray/Coriolanus Snow
Tyylilaji: fix-it
Yhteenveto: “Jos minulla olisi veitsi, et ehkä heräisi aamulla”, hän sanoo.
“Repussani on”, Coriolanus vastaa. “Ja keittiön laatikossa useampikin. Mutta minun on terävämpi, käytä sitä.”

Haasteet: Tarot-haaste (miekkojen vitonen).

K/H: Kaikkea sitä, uusi fandom.




Veitsen teroittamisesta


I

Ikkunassa on ympäri kiertyneen vuoden kartta: kevään siitepölyrantuja, pölyä, pielien lastuiksi rapistuvaa maalia. On loppusyksy, harmaan lyijyn ja vettyneiden neulasten kuukausi, ja karmeissaan turvonnut ovi ryskii ennen kuin aukeaa.

Lucy heilauttaa repun selästään sisään astuessaan, ja sen tömähdys lattiaan on ainoa keskustelu, jonka he sinä iltana käyvät.



II

Coriolanus on jo kuvitellut tottuneensa pimeyteen, mutta täällä se on toisenlaista. Yö on pilvinen, eikä valoa ole, ei muuta kuin juuri puhalletun kynttilän sydänlangan punainen neulanpisto pimeässä.

Lucy hengittää teeskennellyn rauhallisesti.

“Jos minulla olisi veitsi, et ehkä heräisi aamulla”, hän sanoo.

“Repussani on”, Coriolanus vastaa. “Ja keittiön laatikossa useampikin. Mutta minun on terävämpi, käytä sitä.”

Lucy pujahtaa sänkyyn peiton alle. Coriolanus seisoo vuoteen vieressä.

“Tuletko?” Lucy kysyy. Peitto kahisee, kun hän tekee tilaa.



III


Coriolanus havahtuu siihen, että Lucyn hiukset kutittavat hänen kaulaansa. Hän painaa kasvonsa niihin ja hengittää hitaasti, kuin tarkistaakseen.

“Lucy Gray”, Coriolanus sanoo. Lucy liikahtaa hänen sylissään, mutisee jotain. Minä tunnen sinun tuoksusi, olen maistanut hien iholtasi, Coriolanus ajattelee. En voi sinulle enää mitään.



IV

Coriolanus kantaa vettä kaivosta ja keittää teetä kuivatuista herukanlehdistä, jotka löytää metallipurkista keittiössä.

Lucy leikkaa leipää Coriolanuksen veitsellä, sillä terävällä.

“Mitä teet, jos kerron totuuden?” Coriolanus kysyy laskiessaan teemukin Lucyn eteen.

“Minkä niistä?” Lucy kysyy kohottamatta katsettaan veitsestä.

“Sen, jonka sinä haluat.”

“Istu”, Lucy viittaa tuoliin vieressään ja laskee veitsen syliinsä. “Niin otetaan selvää.”



V

Tulee syyssateita, ja ensilumi. Avantoja jäässä, kalanperkuujätteitä, jalanjälkiä hangessa: kahdet vierekkäin. Tulee hyytäviä aamuja, joina kiistellään siitä, kumpi nousee sytyttämään kamiinan.

Tulee lisää kysymyksiä, ja oikeita vastauksia, mutta enemmän vääriä.

Tulee kevät, ja totuus, joka on nukkunut talvihorrosta kylmät kuukaudet, alkaa liikahdella levottomana.



VI

Lucy jättää lähtiessään Coriolanuksen veitsen keittiön pöydälle.

“Se on jo ehtinyt tylsyä liiaksi”, hän sanoo. “Joten saat herätä vastakin.”



VII

Tulee kesä ja muita vieraita, vaikka Lucy ei palaa. Halkoja puuvajaan, herukanlehtiä melkein tyhjään purkkiin, ikkunanpieliin uusi maali.

Maude vierailee toisinaan, eikä kysele. Hän leikkaa Coriolanuksen hiukset ja opettaa häntä korjaamaan verkot.

“Osaatko teroittaa veitsen?” Coriolanus kysyy, kun korjuukuukausi kääntyy loppuun ja kesä alkaa olla ohi.

Maude tuhahtaa. “Tietenkin”, hän sanoo ja näyttää, miten se tehdään.



VIII

On loppusyksy. Lucyn reppu tömähtää eteisen lattiaan.

“Teroitin veitsen”, Coriolanus sanoo. “Se on yöpöydälläsi. Kaiken varalta.”

Lucy suutelee häntä.



VIII

Tulee talvi, tulee kevät, veitsi tylsyy.

Coriolanus teroittaa sen.

Lucy pitelee veistä totuuden kurkulla, ja jää.
« Viimeksi muokattu: 08.04.2024 22:21:08 kirjoittanut Augury »


nuuhkin tuomet, taivutan kaulaa, edessäsi nauran

©avan taide leahgardner, ava & bannu Ingrid

Linne

  • ***
  • Viestejä: 772
  • Hämmentynyt pesukarhu
Hei ja ihan heti alkuun anteeksi, että tämän kommentin kirjoittamisessa kesti niin pitkään! Luin tämän heti tuoreeltaan ja ilahduin kun näin tämän kommenttikampanjassa, mutta elämä ehti taas edelle.

Tämä teksti on minusta hyvin kaunis. Ei pelkästään teemansa tai juonensa vuoksi, vaan kieliasunsa (onko tämä edes sana?). Teksti soljuu kauniisti eteenpäin, eikä mikään siinä riko illuusiota niin että lukija havahtuisi tajuamaan että tosiaan, minähän luen tekstiä. Tämä tuntui melkein runomaiselta lukea.

Olen suuri yksityiskohtien rakastaja ja tässä niitä oli ihanasti. Mieleen jäi erityisesti nuo herukanlehdet, kiistelyt siitä kuka nousee herättämään kaminan ja uusi maali ikkunanpielissä. Ne loivat hyvin vähillä sanoilla todella hyvin tunnelmaa tekstiin ja nostivat esiin vahvoja mielikuvia.

Tässä oli myös kauniita sanavalintoja. Tässä muutama oma suosikkini:

Lainaus
Lucy heilauttaa repun selästään sisään astuessaan, ja sen tömähdys lattiaan on ainoa keskustelu, jonka he sinä iltana käyvät.

Lainaus
Minä tunnen sinun tuoksusi, olen maistanut hien iholtasi, Coriolanus ajattelee. En voi sinulle enää mitään.
Niin kauniisti ilmaistu!


Ja tietysti pitää nostaa esiin se, että jos Maude kerran tiesi, miten veitsi teroitetaan, niin eiköhän Lucy Graykin tiennyt. Eiköhän Corionaluskin tiennyt koko ajan, että Lucy tiesi. Näiden kahden välillä on niin paljon sanomattomia asioita, mutta toisaalta se kuuluu heidän väliseensä dynamiikkaan. Että on asioita, jotka molemmat tietävät, mutta joista ei koskaan puhuta.

Lopuksi pitää vielä sanoa, että pidin tästä lopusta hurjan paljon enemmän kuin siitä, miten asiat kaanonissa menivät. Tarinan loppu oli mielestäni kanonissa jotenkin nopeasti kokoon kursittu, mutta tässä oli ihanaa hitautta ja asioille annettiin aikaa. Jos olisin lukenut tällaisen lopun kirjasta tai nähnyt tällaisen lopun elokuvassa, olisin paitsi hyrissyt tyytyväisyydestä, myös kokenut sen luontevaksi lopuksi näiden kahden tarinalle. Kiitos upeasta tekstistä!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
Olipa kivaa päästä lukemaan tästä vihdoin ficcejä, kun vihdoin on ehtinyt katsoa elokuvankin! Tykkäsin etenkin tuosta, miten veitsi toistui eri pätkissä ja miten ajankulua kuvattiin eri tavoin. Vika lause on todella hieno! Kiitos näistä <3
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥