Eletään jästeiksi | S | H/D | ficletsarja 9/9

[mursuhilleri]

Nimi: Eletään jästeiksi
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
A/N: Tällä tekstillä yritin karkotella blokkia. Kirjoitin tämän kokonaisuudessaan eilen, tässä on 9 lyhyttä osaa ja noin 1800 sanaa. Tarinahan lähti siitä, että mun poikaystävä antoi mulle aloituslauseen mitä lähdin työstämään ja rykäisin sitten kokonaisen ficletsarjan


Eletään jästeiksi

1.

Viikko oli kulunut siitä kun Harryn taikasauva katkesi. Harry oli tietysti mennyt heti kolkuttamaan herra Ollivanderin liikkeen ovea, mutta turhaan, sillä tämä oli juuri sulkenut liikkeen kuukaudeksi ja lähtenyt etelään rantalomalle. Harryn pitäisi siis pärjätä vielä kolme viikkoa ilman taikasauvaa.

Ensimmäiset kolme päivää Harrysta oli tuntunut siltä kuin häneltä olisi puuttunut toinen käsi. Asiaa ei lainkaan helpottanut se, että hänen kämppiksenään oli Draco Malfoy, joka heilutteli taikasauvaa joka käänteessä, sillä tämä oli kasvanut lapsesta asti velhoperheessä, eikä osannut kuvitellakaan, että esimerkiksi kantaisi astiat ruokapöydältä tiskipöydälle käsin.

Harry oli kaikkien yllätykseksi ystävystynyt Dracon kanssa Tylypahkan ja auroriopintojensa jälkeen ja he olivatkin pian päättäneet perustaa poikamiesboksin keskenään Kalmanhanaukiolle. Ron ja Hermione olivat löytäneet toisensa, se ei tullut yllätyksenä kenellekään, mutta sen sijaan oli suorastaan järkyttävää, että Ginny oli päätynyt seurustelemaan Gregory Goylen kanssa. Harryn sydän oli särkynyt, sillä hän oli jo ehtinyt kuvitella viettävänsä loppuelämänsä Ginnyn kanssa. Pansy Parkinson oli ehdottanut Dracolle seurustelua Tylypahkan jälkeen, mutta Draco olikin paljastanut, että oli kiinnostunut vain miehistä.

”Eikö sitä voi korjata”, Draco oli kysynyt istuttuaan Harryn taikasauvan päälle. ”Minulla on taikaliimaakin.”

”Ei, enpä usko”, Harry oli vastannut taikasauvansa kappaleet käsissään. Hänen oli tehnyt mieli huutaa Dracolle, mutta tiedosti, että oli ollut hänen oma vikansa, kun oli jättänyt taikasauvansa lojumaan sohvalle.

Viikkoa myöhemmin he istuivat keittiönpöydän ääressä. Draco askarteli ihmeliimansa kanssa Harryn taikasauvaa ehjäksi. Harry oli viimein antanut Dracon kokeilla, sillä sauvahan oli joka tapauksessa käyttökelvoton. Hän oli varma, ettei liimaaminen toimisi. Hän muisti elävästi kuinka Ron oli Tylypahkassa teipannut katkenneen sauvansa kasaan ja aiheuttanut sillä tuhoja.

”No niin”, Draco sanoi ihaillen työnsä jälkeä. ”Kokeile sitä.”

Harryn yllätykseksi liimauskohta oli lähes huomaamaton. Sitä ei edes huomaisi jos ei tietäisi mistä kohtaa sauva oli katkennut. Harry tunsi pienen toivon pilkahduksen. Kunpa vain se toimisi.

”Aquatulio”, Harry sanoi osoittaen sauvalla juomalasiin. Vettä purskahti taikasauvan väärästä päästä kastellen Harryn kaavun. Harry veti syvään henkeä, jotta ei alkaisi räyhätä Dracolle.

”Oho”, Draco sanoi ja punastui hiukan.

”Kolme viikkoa”, Harry sanoi ja sulki silmänsä. ”Enää kolme viikkoa ja sitten Ollivander palaa.”

[Vendela]

Tosi kiva nimi tällä tekstillä ja idea on myös mainio Itse en ole aikaisemmin tämmöiseen ideaan törmännyt ficeissä, joten hauska ja tuore ajatus seurata kuinka velho pärjää ilman sauvaansa. Kivaa myös, että tämä on jo kirjoitettu valmiiksi niin tietää että uusia osia tipahtelee tasaisin väliajoin.

Jee, tykkään tosi paljon siitä että Harry ja Draco ovat jo kavereita. Ei tarvitse säätää ja vääntää homman kanssa. Yllättävää sen sijaan oli se, että Ginny lyöttäytyi Goylen kanssa kimppaan! Mutta virkistävää vaihtelua.

Oi voi, ei taida taikasauvan korjaaminen olla tosiaan niin helppoa kuin Draco ajattelee No, jää nähtäväksi että kuinka tämä kaksikko selviää!

Vendela

[Meldis]

Oiii tämä kuulostaa erinomaiselta sarjalta. ^^ Hirveän hauska premissi lähtien siitä miten kasuaalisti Harryn taikasauva oli vain katkennut ja että syypää lopulta olikin Draco. Poikamiesboksi Kalmanhanaukiolla kuulostaa hauskalta, koska itselle se aina tuntuu edes hieman lakoniselta paikalta ficeissä, jos Harry päätyy asumaan sinne koulun jälkeen. Tämä vain parani kun selvisi, että Ginny seurusteleekin Goylen kanssa.

Ihanaa, että Draco yritti kovasti korjata sauvan ja olikohan siihen jokin muukin syy, että Harry ei halunnut alkaa räyhätä Dracolle sauvan päälle istumisesta. :3 Toivottavasti Ollivanders osaa korjata Harryn sauvan, koska on vaikea kuvitella häntä ilman alkuperäistä sauvaansa. Kaiken kaikkiaan oikein lupaava aloitus, kiitos tästä ja jään innolla odottamaan jatkoa. ^^

[mursuhilleri]

Vendela, joo, ajattelin julkaista tätä joka toinen päivä, eli uusia osia tipahtelee tasaisesti Kiva kun eksyit lukemaan tätä <3

Meldis, kiva kun sinäkin eksyit tänne! Kiitos kommentista <3 Ja toivottavasti lupaavan alun jälkeen tarina jatkuukin hyvin


2.

Harryn kenkä puristi jo ihan tosissaan. Hän käveli Viistokujaa edestakaisin tappaakseen aikaa ja hänen kantapäässään oli varmasti kaljuunan kokoinen vesikello. Hän oli ottanut tavakseen käydä joka päivä katsomassa, josko Ollivander olisi jo palannut matkaltaan. Oikeasti hän halusi lähinnä päästä pois kotoa, jossa Draco taikoi ehjällä taikasauvallaan minkä ehti, mutta salaa hän myös toivoi, että Ollivanderin lomaretki menisi pilalle, jotta tämä palaisi avaamaan kauppansa.

”Ei”, Harry huusi etuovelta ennen kuin Draco ehti edes kysyä oliko Ollivander palannut.

”Harmi”, kuului Dracon surumielinen ääni jostain päin taloa. Harry haistoi eteiseen asti, että Draco oli tehnyt ruokaa, se sopi hänelle ja hänen kurnivalle vatsalleen paremmin kuin hyvin. Harry siirtyi tuoksun perässä keittiöön ja löysi sieltä Dracon kirjava essu päällään.

”Oletko sinä-” Harry aloitti, mutta Draco keskeytti.

”Kyllä! Minä tein ruokaa jästikeinoin, ihan itse!”

”Nakkeja ja ranskalaisia?” Harry kysyi eikä voinut olla nauramatta.

”Niin”, Draco sopersi hieman nolostuneena. ”Minä kuulin, että tällaista jästit syövät.”

”Miksi sinä edes teit jästiruokaa jästikeinoin?” Harry kysyi ihmeissään.

”Olen pistänyt merkille, että sinua taitaa hieman häiritä minun taikomiseni, kun oma sauvasi on poikki. Ajattelin, että voisin itsekin olla seuraavat kolme viikkoa käyttämättä taikaa, ainakin näin kotona”, Draco selitti ja hypisteli essunsa helmaa.

”Kaksi viikkoa ja viisi päivää”, Harry korjasi äkkiä.

”Niin kai.”

”Luuletko että pystyt siihen?”

”Voin yrittää.”

”Se on kauniisti ajateltu. Kiitos.”

He kantoivat ruokansa pöytään ja asettuivat istumaan. Harry puristi ketsuppia lautasensa reunaan.

”Tiedätkö, tuo uunin lämpeneminen on hirveän hidasta”, Draco puuskahti. ”En tiedä kuinka jästit pystyvät elämään sen kanssa.”

Harry virnisti.

”He eivät tiedä paremmastakaan.”

[Meldis]

Erinomaista jatkoa! Harry kuulostaa oikeasti epätoivoiselta, jos noin nopsaan on kävelystä on tullut vesikello, mitenhän hirveän pitkä matka Kalmanhanaukiolta on Viistokujalle. :'') Tykkään, ettei Harry ole sen yläpuolella, että toivoo Ollivandersin loman menevän pieleen.

”Niin”, Draco sopersi hieman nolostuneena. ”Minä kuulin, että tällaista jästit syövät.”

Onpas Draco ihana, kun suostuu itsekin leikkimään jästiä sen aikaa, kun Harry on ilman sauvaansa. Ja teki vielä ruokaa, eikä polttanut mitään! Oi miten söpö mielikuva Dracosta kirjavassa essussa, jota vielä hypistelee nolona. Tykkään tästä Dracosta, joka suostuu Harryn takia tekemään jästikeinoin ruokaa ja syömään nakkeja. Kiitos uudesta osasta! ^^

[Vendela]

Ihana Draco kun tulee vastaan ja yrittää elää ilman taikuutta ❤️ Tosin on mielenkiintoista nähdä että kuinka tämä lopulta onnistuu

Harrya käy kyllä sääliksi kun on avuton ilman sauvaansa. Melkein toivoisin että Ollivanderin loma menisi pilalle mutta toisaalta sitten ei olisi mitään jännitettävää Harryn ja Dracon suhteen joten ehkä asiat ovat kuin ovatkin ihan hyvin.

Kiva kuulla että julkaiset joka toinen päivä!

Vendela

[Angelina]

Kirjotusblokit on kyllä niin hanurista, mutta tämä on oikein mainio tapa yrittää purkaa sitä Alkuasetelma oli vähintäänkin mielenkiintoinen Harryn ja Dracon yhteisen poikamiesboksin ja Ginnyn ja Goylen suhteen myötä - musta on aina kiva, kun keksitään uudenlaisia kuvioita!

Harryn epätoivo on oikein ymmärrettävää, enkä ihmettele että häntä turhauttaa kun Draco taikoo kotona kaiken aikaa. Onneksi Draco oli tarkkasilmäinen ja päätti olla Harrylle mieliksi <3 Draco essussaan kokkaamassa nakkeja ja ranskalaisia oli kyllä reps Jään seurailemaan!

[valokki]

Voi kuinka ihana sarja! Bongasin tämän jo heti, kun julkaisit ensimmäisen osan, tällä on jotenkin niin hauska ja leikittelevä nimi!

Tässä on todella mielenkiintoinen alkuasetelma, kun Harry ja Draco ovat jo valmiiksi kaveruksia keskenään ja heidän yhteiselonsakin vaikuttaa sujuvan varsin hyvin (vaikka Harry välillä meinaakin vähän kivahdella Dracolle). Huvitti tuo mielikuva Dracosta käyttämässä taikasauvaa jokaiseen pikkujuttuunkin, mutta kuten toit tässä itsekin ilmi, ei ole mitenkään ihme, että hän näin käyttäytyy kun ottaa hänen taustansa taikaperheen kasvattina huomioon. Siinä mielessä olikin hurjan hellyyttävää, kun Draco oli valmis edes yrittämään olla ilman taikuutta siihen asti, että Harry saisi sauvansa korjattua. Ja ylipäätään mielikuva Dracosta "kokkailemassa" nakkeja ja ranskalaisia essu päällään oli niiiiin suloinen!

Tässä on tullut myös paljon hauskoja pieniä yksityiskohtia esille, kuten tuo Ginnyn päätyminen yhteen Goylen kanssa ja Dracon ihmeliima, ja ylipäätään koko tarinan tunnelma on ollut Harryn harmituksesta huolimatta ihanan kepeä. Kiitos näistä osista, jään innolla odottelemaan jatkoa!

[hiddenben]

Eikä, ihan huippuhauska ficletjatkis! Tämä tempaisi mukaansa kyllä ihan ensimmäisestä lauseesta lähtien ja tässä on ihanan humoristinen ote, vaikka aihe onkin velhojen ja noitien näkökulmasta melkoisen vakava. Tuntuu järkevältä, että Harrykin on ottanut taikamaailman niin omakseen, että sauvattomuus tuntuu siltä kuin käsivarsi puuttuisi. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että taikuudella on ollut niin olennainen rooli Harryn selviytymisessä

Mutta kaikkein mukaansa tempaavinta tästä tekee se, että Dracokin alkaa elää jästien tapaan Olin kyllä lukenut otsikon, mutta en ollut lainkaan sisäistänyt sitä (mikä on tosi paha tapa, sillä otsikon keksiminen on joskus kauhean vaikeaa ja sitten kismittää, jos kukaan ei edes kiinnitä siihen mitään huomiota ) - mutta ehkä yllätys olikin sitä hauskempi tämän toisen osan lopussa! Odotan kovasti, mitä kaikkea hölmöilyä jästeinä eläminen vielä tuo tullessaan. Ainakin tämä Dracon kokkaustaitojen esittely sai virnuilemaan varsin lupaavasti.

Mielenkiintoista myös nähdä, mitä tulevien kahden viikon ja viiden päivän aikana ehtii tapahtua näiden kahden välillä. Ja mitä muuta maailman menosta selviää, jos Ginny ja Goyle ovat päätyneet yhteen! Kiitos siis näistä kahdesta ensimmäisestä osasta, ihanaa saada lukea jotain kevyttä

[korvanappi]

Taattua Mursista ❤️ Lopetan monisanaisen ylistyspuheeni tähän.

[mursuhilleri]

Meldis, haha joo, Harry on kyllä epätoivoinen! Eikö Draco olekin aika taitava kun ei edes polttanut mitään kokatessaan Kiitos kommentistasi!

Vendela, kieltämättä vähän käy Harrya sääliksi! Mutta onneksi Draco tulee vähän vastaan <3 Kiitos sullekin!

Angelina, kiva kun tulit seurailemaan tätä! <3 Siis pakko myöntää, että itse repeilin kyllä kirjoittaessa tuolle Ginny/Goyle-maininnalle. Se tuli jotenkin mullekin ihan puskista kun vaan tajunnanvirtana kirjoittelin tätä Kiitos paljon!

valokki, musta jotenkin on aina tuntunut siltä, että Draco olisi aikuisena sellainen, että taikasauvaa pitää heilutella joka tilanteessa Ja tähän tarinaan se sopi ihan täydellisesti. Kiitos itsellesi, kiva kun luet!

hiddenben, joo, uskon että kun on kasvanut aikuiseksi taikasauva taskussa, niin voi olla tosi vaikeaa elää ilman sitä! Vaikka olisikin jästitausta, kuten Harrylla. Haha, mullakin käy välillä niin, että vasta ficin lukemisen jälkeen tajuan katsoa tarkemmin otsikkoa ja ymmärrän sitten sen yhteyden itse tekstiin Sitä sattuu varmaan kaikille! Kiitos paljon, kiva kun jätit kommentin!

korvanappi, kiitos kommentistasi! Kiva jos tykkäät <3


3.

”Mikä tuo on?”

Harry oli pamauttanut pöytään 1000-palaisen palapelin, jonka kuvassa komeili London Eye kauniissa auringonlaskussa.

”Nyt kun me eletään jästeiksi niin ajattelin, että voisimme tehdä tämän”, Harry sanoi ja avasi laatikon. Hän kaatoi uuden palapelin palat muovipussista laatikkoon. Draco kyyristyi pöydän ääreen ja otti muutaman palan käteensä.

”Muodostavatko nämä palat kuvan? Tämän kuvan mikä on laatikon kannessa?” Draco kysyi älyttyään palapelin idean.

”Kyllä”, Harry sanoi hymyillen. ”En ole tehnyt palapelejä sitten lapsuuteni enkä silloinkaan usein saanut niitä valmiiksi, kun Dudley hajotti ne kesken kaiken. Ajattelin, että tämä voisi olla hauskaa.”

”Hmm”, Draco mutisi. Hän oli jo aloittanut reunapalojen etsimisen. Harry istui Dracon viereiselle tuolille ja otti kourallisen paloja käsiinsä.

Näin kahden henkilön voimin reunapalojen etsintä kävi nopeasti ja he aloittivat kokoamisen hiljaisuuden vallitessa. Harry vilkaisi Dracoa, joka pyöritteli palaa käsissään kulmat kurtussa. Harry hymyili tarkastellessaan Dracon keskittyneitä kasvoja.

”Mutta”, Draco henkäisi. ”Täällähän on monta melkein samanlaista palaa, joissa on ilmeisesti taivasta, mistä minä voin tietää mihin järjestykseen ne pitää laittaa?”

”Tarkkaile palojen muotoa”, Harry sanoi virnistäen.

”Ahaa”, Draco sanoi ja yhdisti kaksi palaa. ”Vai niin.”

He kokosivat palapeliä myöhään yöhön asti, kunnes Draco melkein nukahti pöydän ääreen.

”Huomenna saadaan se loppuun”, Draco tokaisi ja haukotteli makeasti. ”Hyvää yötä.”

”Hyvää yötä”, Harry sanoi katsellessaan kun Draco kiipesi portaita ylös makuuhuoneeseensa. Hän käänsi nopeasti katseensa pois huomattuaan, että oli vilkaissut Dracon takapuolta.

[valokki]

Olipa taas todella suloinen osa! Tuli jotenkin todella kodikas olo, kun nämä kaksi päättivät alkaa kokoamaan vierekkäin palapeliä. Draco osaa olla yllättävän avoin jästiasioille, eikä hän tunnu enää kauheasti paheksuvan niitä tai heittävän jotain sivuhuomautuksia, kun Harry häntä neuvoo, miten palapelejä kootaan (toisaalta palapelien kokoaminen taisi ihan luonnostaankin sujua Dracolta paremmin kuin jästikokkailu ). Muutenkin tästä osasta huokui voimakkaasti rentous näiden kahden välillä, eikä Harrykaan vaikuttanut nyt niin kireältä sauvansa takia.

Hän käänsi nopeasti katseensa pois huomattuaan, että oli vilkaissut Dracon takapuolta.

Tälle oli pakko hymähtää ääneen. Jäi jotenkin semmoinen tunne, ettei tainnut olla välttämättä edes ensimmäinen kerta, kun Harryn katse eksyy Dracon takapuoleen.

Kiitos, tämä oli oikein ihana iltapala!

[Thelina]

Nyt vihdoin ehdin lukemaan tätä! Tykkäsin todella paljon jo tuosta otsikosta, joka antoi vähän vinkkiä, mitä tuleman pitää. Silti tämä yllätti monessa kohtaa hauskalla tavalla: Ollivanderin etelänloma, H/D poikamiesboksi, Ginny/Goyle, Draco heiluttelemassa sauvaa joka käänteessä (hehe ), yritys korjata Harryn sauva, Draco kokkaamassa nakkeja ja ranskalaisia, Harry vilkuilemassa ”vahingossa” Dracon takapuolta… tässä riittää huikeita yksityiskohtia ja tuskin maltan odottaa, millaisia juttuja seuraavissa osissa vielä tulee! Palapelin teko oli kiva ja söpö yksityiskohta myös, tietenkään Draco ja muut velhoperheessä kasvaneet eivät ole sellaista ennen tehneet. Tosi kivaa, että tuo yksi aloituslause inspiroi tällaiseen ficciin, tätä jään mielellään seuraamaan!

[Angelina]

Siis pakko myöntää, että itse repeilin kyllä kirjoittaessa tuolle Ginny/Goyle-maininnalle

No siis joo onhan se toki random, mutta jotenkin hauska ylläri

Draco oli aivan ihana ruvetessaan kokoamaan palapeliä Harryn kanssa sen kummempia kyseenalaistamatta ja julisti vielä, että huomenna se saadaan valmiiksi Kun kerran jästeinä elellään, niin tehdään se sitten kunnolla?

Sitten vielä loppuun legendaariset takapuolen tuijotukset, ai että!

[Vendela]

Ooo, palapelin tekeminen on ihanan jästiä Hauskaa, että Harry keksi tämmöisen aktiviteetin heille! Itsekin rakentelin tuossa kesän aikana pitkästä aikaa palapeliä ja se on jotenkin ihanan rauhoittavaa.

Pakko nostaa tämä mitä muutkin ovat jo kommentoineet, mutta kun on vaan niin loistava

Hän käänsi nopeasti katseensa pois huomattuaan, että oli vilkaissut Dracon takapuolta.

Voi Harry! Katsele vaan Dracon peppua, koska se on taideteos Toivottavasti Harry saa jossain vaiheessa koskeakin

Kiitos tästä osasta, jatkoa jään taas odottelemaan!

Vendela

[Meldis]

Rakastan palapelejä ja arvostan ettet esitellyt sitä tylsänä tekemisenä! Dracokin oli avoin jästihommille, ihanaa kun hän yrittää olla Harryn tukena tässä ikävässä jästielämässä. ^^

”Hmm”, Draco mutisi. Hän oli jo aloittanut reunapalojen etsimisen.

Draco on jo ihan moodissa ja voin hyvin kuvitella, että tuollainen pikkutarkka homma sopii hänelle. Vähän epäilen riittääkö Harrylta kärsivällisyyttä, varsinkin jos siinä on samalla häiriötekijöitä kuten Dracon takamus. Niin söpö mielikuva Harrysta ja Dracosta tekemässä pikkutunneilla palapeliä, vähän kuin vanha aviopari, tai ehkä pikemminkin vanhusaviopari. ^^ Nämä ovat tosi kivoja makupaloja, ihanaa täsmälukemista ja tällaisesta leppoisasta tunnelmasta tuli kiva olo lukiessa. Kiitos ja innolla odotan jatkoa!

[kaaos]

yhdyn aikaisempien ylistyksiin, raikas ja hauska sarja, jonka tähän mennessä julkaistut osat bingetin minuuteissa! lemppareitani on tässä toki tuo liikkis kämppissuhde ja ystävällinen draco. olipa virkistävä, kiitti!

[mursuhilleri]

valokki, hmm, saattaa ollakin, ettei ollut ensimmäinen kerta kun Harryn katse eksyi Dracon takapuoleen Kuka tietää.. Mun omassa mielessäni Dracosta tuli aikuisena ystävällinen ja rento tyyppi, se näkyy siinä miten hänet kirjoitan! Kiitos itsellesi, kiva kun seuraat <3

Thelina, ihana kun sinäkin tulit lukemaan tätä! Tätä oli kyllä hauska kirjoittaa, hyvä jos olen saanut sinne kivoja yksityiskohtia, oon nimittäin yleensä hirveän huono yksityiskohtien kanssa Kiitos kommentista <3

Angelina, jep, nyt kun eletään jästeiksi niin kunnolla sit kanssa! Kiitos sullekin <3

Vendela, palapelin kasaaminen on kyllä ihanan rauhoittavaa <3 Mutta jää nähtäväksi, että saako Harry vielä koskea Dracon peppua Kiitos paljon!

Meldis, minäkin tykkään hirveästi palapeleistä! Epäilin, että onko tuo kolmas osa ihan tylsä kun siinä vaan tehdään palapeliä Mutta kiva kun tykkäät, kiitos <3

kaaos, kiva kun tulit seuraamaan! Kiitos kommentistasi <3


4.

”Minä laitan tämän vihreän”, Harry sanoi ja nosti kaavun kaapista. ”Minusta tämä on ihan sopiva juhliin.”

”On se”, Draco sanoi hyväksyvästi. ”Oikein siisti.”

”Minkä sinä laitat?” Harry kysyi kiinnostuneena.

”Varmaankin sen tummanvioletin”, Draco kertoi.

”Selvä juttu, voisitko nyt ystävällisesti poistua huoneestani kun minä vaihdan tämän ylleni”, Harry kehotti.

”Ai, toki”, Draco sanoi ja lähti äkkiä ennen kuin Harry huomaisi, että hän oli punastunut.

Harry vaihtoi vihreän kaavun ja katseli itseään peilistä. Oikein siisti, tosiaan. He olivat lähdössä Ronin ja Hermionen kihlajaisjuhliin. Sinne olisi tulossa kaikki tädit ja mummot ja serkun kissan kaimat, joten Harrya vähän hermostutti. Hän yritti sukia hiuksiaan, jotta ne eivät rehottaisi joka suuntaan niin kuin tavallisesti, mutta onnistui vain pahentamaan tilannetta.

Kun Harry saapui alakertaan, Draco oli myös vaihtanut ylleen juhlakaapunsa. Se oli violetti ja sopi Dracolle erittäin hyvin.

”Näytät hyvältä”, Draco huikkasi, kun Harry oli astunut viimeisenkin portaan alas.

”Kiitos”, Harry vastasi. ”Sinä myös.”

Draco nyökkäsi ja sanoi: ”Vaikutat hieman jännittyneeltä.”

”Olenkin”, Harry sanoi. ”Isot juhlat tulossa.”

”Totta”, Draco tokaisi. ”Ei meidän varmaan tarvitse siellä kauhean kauaa olla.”

”Niin, ei varmaan”, Harry mutisi. Hän pisti merkille, että Draco sanoi meidän. Eihän heidän tarvinnut yhdessä sieltä lähteä.

[Vendela]

Eihän heidän tarvinnut yhdessä sieltä lähteä.

Pakko nostaa tämä viimeinen lause, koska tottakai heidän pitää lähteä juhlista yhdessä Harry ei nyt vaan vielä oivalla sitä, että minkälainen tulevaisuus heitä odottaakaan

Ihanaa, että Dracokin on tulossa Hermionen ja Ronin kihlajaisiin. Hänet on siis hyväksytty osaksi porukkaa mikä tuntuu kivalta. Juhlakaapujen värit tuntuivat oikein osuvilta kummallekin, he ovat varmasti näyttävä pari yhdessä vaikka eivät tosiaan vielä itse tiedä olevansa pari Anteeksi kun olen näin innossani asioiden edellä!

Kiitos tästä jatkosta!

Vendela

[Meldis]

Onpa tosi kivaa, kun tietää että näitä tipahtelee tässä pikkuhiljaa. Osat ovat aivan ihania, söpöjä hetkiä ja tykkään miten pienesti viljelet näihin pientä ihastumista ilman mitään suureellisia sattumuksia. On vähän sellainen koulupoika fiilis Harryn tunteissa, että hiljalleen alkaa katsella Draco eri näkökulmasta. Minusta on kivaa, kun rakkauden kehittyminen voi olla myös vain pieniä hetkiä, eikä sen tarvitse olla aina elämää suurempaa. Heidän ystävyytensä sekin on ihanan arkista ja rakastan tätä slice-of-life fiilistä jokaisessa osassa. Pieni vaatteiden valitseminen oli tässä osassa erinomainen esimerkki siitä. Olet todella osannut taiteilla hyvin ystävyyden muuttumisen joksikin enemmäksi. ^^

Hän yritti sukia hiuksiaan, jotta ne eivät rehottaisi joka suuntaan niin kuin tavallisesti, mutta onnistui vain pahentamaan tilannetta.

Tykkäsin tästä yksityiskohdasta jostain syystä paljon. Kivaa, että Draco haluaa lähteä Ronin ja Hermionen juhliin, eikä pelkästään siedä Harryn muita ystäviä. Kiehtoo hirveästi, onko Dracon ajatuksiin tullut muutosta samaan suuntaan kuin Harrylle. Kiitos taas, odotan jatkoa innolla!