Eletään jästeiksi | S | H/D | ficletsarja 9/9

[valokki]

Voi kuinka herttainen ja hymyilemään pistävä osa taas! Tykkään kyllä niin paljon tästä sun Dracosta, hän on kaikissa osissa ollut niin hyväntahtoinen, huomaavainen ja lempeä Harrya kohtaan, ja näistä näkee kyllä selvästi, millaiseksi henkilöksi näet Dracon kasvavan aikuisena. Tuntuu, että myös Harry on rauhallisempi ja saa ärsyyntyessäänkin hillittyä itsensä Dracon seurassa, kun ei Draco ole tahallaan tässä kenellekään mitään pahaa aiheuttanut, ja nämä kaksi tuntuvatkin tekevän toisilleen vain hyvää.

Olen myös samaa mieltä Meldiksen kanssa tuosta, että olet onnistunut ujuttamaan tähän tarinaan pitkin poikin pieniä ja suloisia hetkiä, joista ihastuminen paljastuu. Tässäkin osassa ihastumisen huomasi selvästi, kun Draco punasteli ja molemmat kehuivat toistensa ulkonäköä, mutta samalla nämä pienet hetket kertovat myös siitä, kuinka vahvalla pohjalla heidän ystävyytensä jo on. Erityisesti sydämeni suli tuolle, kun Draco käytti niin luontevasti hänestä ja Harrysta me-muotoa puhuessaan kihlajaisista lähtemisestä, aivan kuin he olisivat jo nyt oma yksikkönsä.

Kiitos jälleen, tämä piristi kovasti iltaani!

[mursuhilleri]

Vendela, hahaa, tottakai heidän täytyy lähteä yhdessä juhlista Kuinkas muutenkaan tämä ficci etenisi yhtään mihinkään. Ihana kun olet innoissasi <3 Kiitos kommentista!

Meldis, kiitos ihanasta kommentista! Kiva kuulla jos olen onnistunut kirjoittamaan ystävyyden muuttumisen ihastumiseksi jotenkin luontevasti, en ole oikein koskaan osannut sellaista Ei sillä että olisin ihan hirveän montaa kertaa yrittänytkään

valokki, kiva että tykkäät mun Dracosta <3 Minäkin tykkään! Tykkään kanssa ajatella että nämä kaksi tekevät toisilleen hyvää ja viihtyvät toistensa seurassa! Kiitos itsellesi!

A/N: Okei, sellainen lisäys tähän väliin, että tässä tarinassa Oljoa ei ole olemassa Ihan vain siksi, että unohdin koko Oljon kirjoittaessani tätä Enkä sitten viitsinyt lähteä muokkailemaan tarinaa enää kun se oli jo valmis. Mun piti sanoa tää jo ensimmäisen osan yhteydessä, mutta unohdin toki senkin.


5.

Kun Harry avasi silmänsä, hän näki vieraan katon yllään. Hän käänsi päänsä oikealle ja näki Dracon alastoman ylävartalon pilkottavan peiton alta. Harry nousi äkkiä sängystä vain huomatakseen, että oli alasti. Hän kirosi mielessään, puki lattialta rypistyneen juhlakaapunsa ylleen ja poistui hiljaa Dracon huoneesta.

”Ei, ei, ei”, Harry mutisi valuttaessaan hanasta vettä lasiin. Hän joi anhaasti kaksi lasillista ja lähti kiipeämään portaita Siriuksen vanhaan huoneeseen, joka oli hänen omansa nyt. Päätä särki ja joka paikkaa kolotti. Kello oli viisi aamulla.

Kun Harry oli ohittamassa Dracon huonetta, sen ovi avautui ja Draco katsoi häntä oviaukosta kiusaantuneena alusvaatteisillaan ja tukka pörrössä. Harry vilautti Dracolle vaivaantuneen hymyn ja jatkoi matkaa kummankaan sanomatta sanaakaan.

[Angelina]

Haaah, rakastan kun hahmot käyttäytyy kuin vanha aviopari, vaikka eivät muka edes ole yhdessä Ehkäpä Harry ja Dracokin tosiaan jo ovat, mutta kumpikaan ei vaan vielä tajua sitä ♥ Odotan innolla, miten asia heille paljastuu :'D

Viidennessä osassa siitä saatiinkin ehkä jo vähän maistiaisia - mitähän on tapahtunut ja miten kauan asiaa nolostellaan ja vältellään?

[Thelina]

Ihan parasta, että kun osa neljä päättyy siihen, että eihän Harryn ja Dracon yhdessä tarvitse juhlista lähteä, niin tottahan toki viides osa paljastaa juuri näin käyneen mietin kovasti, että minkä sävyinen tummanvioletti kaapu Dracolle oikein sopisi, hauskan epätavallinen värivalinta hänelle! Ihania kaikki yllättävät punastumiset sekä tietenkin vieraasta huoneesta herääminen mielenkiinnolla odotan, millainen tunnelma poikamiesboksissa on tämän jälkeen!

[mursuhilleri]

Angelina, niin, ehkäpä Harry ja Draco ovatkin tavallaan yhdessä, mutta eivät sitä tajua! Hmm, ehkä se pian paljastuu!

Thelina, poikamiesboksissa saattaa kyllä olla vähän vaivaantunut tunnelma tällaisten tapahtumien jälkeen

A/N: Luin tän osan tässä äsken ekaa kertaa yli viikkoon ja totesin, että en tykkääkään tästä Mutta no, en lähtenyt tätä muokkailemaan tai kirjoittamaan uudestaan. Kyllä siitä pointti tulee selväksi


6.

Kumpikaan ei ottanut sitä yötä puheeksi eikä Harry olisi voinut olla tyytyväisempi. Se oli hirvittävä virhe. Eihän Harry edes ollut kiinnostunut miehistä sillä tavalla.

Harry istui keittiönpöydän ääressä aamukahvinsa ja Päivän profeetan kanssa. Draco astui vielä yöpaidassaan keittiöön ja otti kahvia kuppiinsa, jonka Harry oli tavalliseen tapaansa asettanut valmiiksi kahvinkeittimen viereen.

”Huomenta”, Draco sanoi unisena.

”Huomenta”, Harry vastasi. Parin kiusallisen päivän jälkeen heidän välinsä olivat palautuneet lähes normaaleiksi.

”Nukuitko hyvin?” Harry kysyi.

”Mmh”, Draco vastasi istuttuaan alas. ”Saanko minä lukea tuon sinun jälkeesi?”

”Minä luin sen jo, ota vain”, Harry sanoi hämmästellen hiukan, sillä Draco ei yleensä lukenut lehtiä.

”Ei siinä mitääni ihmeellistä ollut”, Harry lisäsi.

”Mmh”, Draco vastasi taas. Hiljaisuus laskeutui Kalmanhanaukio kahdentoista keittiöön.

”Voinko tulla kanssasi Viistokujalle tänään?” Draco kysyi yllättäen nostaen katseensa lehdestä.

”Öh, toki”, Harry sanoi. ”Kuinka niin?”

”Lehdessä lukee, että Viistokujalle on avattu uusi kahvila, haluaisin käydä siellä”, Draco kertoi.

”Vai niin”, Harry vastasi.

”Tuletko kanssani sinne?” Draco kysyi.

”Mennään vaan”, Harry vastasi. ”Mutta lädetään vasta iltapäivällä, minun täytyy käydä ensin ministeriössä.”

Harry oli tehnyt vain toimistotöitä sauvan katkeamisesta lähtien. Se oli tylsää puuhaa, mutta eipä hän muuhunkaan kyennyt sillä hetkellä. Enää viikko ja neljä päivää.

[Vendela]

Oooh, miten kiusallista onkaan ollut Harrylle herätä Dracon vierestä Vaikka siis ei siinä tietenkään mitään pahaa ole että on eksynyt kämppiksen sänkyyn. Mietin vain, että mitä nämä ovatkaan puuhailleet, muistavatko sen vai ovatko vain nukkuneet. Ehkäpä tämä selviää tulevaisuudessa

Olin jo unohtanut, ettei Harrylla ole taikasauvaa. Mutta toki hän on joutunut miettimään töitää uusiksi siksi. Uusi kahvila kuulostaa kivalta, mitähän siellä tapahtuu?

Kiitos taas uusista osista

Vendela

[valokki]

Oioi, tämänän eskaloitui ihan kunnolla! Tosin kuten Vendelakin tuossa sanoi, eihän näistä kahdesta voi ihan varma olla sen suhteen, mitä he ovat yöllä tehneet, jos edes itse muistavat. Muistavat tai eivät, onhan tuo tilanne varmasti molemmille kiusallinen, kun on oltu jo aika pitkään kavereita ja nyt yllättäen tunteet toista kohtaan alkavat vähän paljastua. Vaikka molemmista kiusaantuneisuus paistaakin vähän läpi, osaa kumpikin olla sen verran aikuisia, että toista ei lähdetä välttelemään tai muuta vastaavaa. Ja tästä viimeisimmästä osasta jäi ihan sellainen fiilis, että Draco pyysi Harrya epäsuorasti kanssaan treffeille! Saapa nähdä, jään jälleen innolla odottelemaan jatkoa!

[Fiorella]

Voi että, mika illan piristys. Harry parka, kun Draco meni ja istui huolimattomasti jätetyn sauvan rikki. Minustakin oli todella söpöä, miten Draco yritti korjata sauvaa viimeisen päälle huolella, vaikka Harrylla olikin kokemusperäistä tietoa siitä, ettei korjailtuun sauvaan voi luottaa.

Jotenkin poikien (vai sanoisinko ihan miesten?!) sopuisa yhteiselo sai minut ajattelemaan, että oltiin jo pari, kun Draco hääräsi jästi-illallista essussaan ja oli niin kotoisaa yhdessä. Vähän yllätyin, kun Harry vasta vähän salaa vilkuili peppua ja Draco punasteli ujostellen. Siihen nähden yllätyin juhlaillan jälkeisistä käänteistä, mutta olen kovin utelias näkemään, kauanko Harrylta kestää päästä vaivaantuneisuudestaan yli!

Tässä oli niin hellyttävän lempeänsuloinen kerronta, että oli tosi miellyttävää luettavaa! Erityisen hauskaa ja söpöä on tuo, miten Harry kärvistelee sauvattomuuttaan Dracon käyttäessä omaansa ylikorostuneesti ja miten Draco huomasi sen ja lähti mukaan jästeilemään!

[mursuhilleri]

Vendela, hmm, jännittäviä kysymyksiä! Ehkäpä kaikki selviää tulevaisuudessa! Kiitos itsellesi, kiva kun kommentoit

valokki, mustakin kuulosti vähän siltä, että Draco pyysi Harrya kanssaan treffeille En edes ajatellut sitä kirjoittaessani, mutta kieltämättä, nyt kun sanoit Kiitos kommentistasi!

Fiorella, kiva kun sinäkin tulit lukemaan! Kiva kuulla, että tämä on ollut miellyttävää luettavaa <3 Kiitos kommentistasi!


7.

Entä jos joku luulee meitä pariskunnaksi, pälkähti Harryn mieleen kauhea ajatus. Hän hörppäsi teetään, mutta poltti kielensä.

Draco hymyili ja näytti viihtyvän kahvilan muhkeassa nojatuolissa. Tämä maistoi suussasulavan näköistä suklaakakkupalaansa. Harryn täytyi myöntää, että hänenkin alkoi tehdä mieli suklaakakkua ja häntä harmitti, ettei ollut tilannut sellaista.

Harryn täytyi kuitenkin sanoa hullu ajatuksensa ääneen.

”Entä jos joku luulee meitä pariskunnaksi? Emmekö me näytä vähän siltä?” Harry sanoi hiljaa, lähes kuiskaten.

”Entä sitten?” Draco vastasi hämmästyneenä. ”Ei se kenellekään kuulu, olemmeko me ystäviä vai pariskunta, tai kenties molempia.”

”Niin, ei kai”, Harry sanoi ja tunsi poskiensa helottavan. Hän painoi katseensa teekupin kukkakuvioon.

Olemmeko me treffeillä, Harry ajatteli ja tunsi punan syvenevän poskillaan. Kuuma tee ei myöskään helpottanut asiaa. Pyysikö Draco minut treffeille?

Harry tunsi, että hänen täytyisi sanoa jotain, mutta Draco ehti ensin.

”Kuule, Harry”, Draco sanoi hiljaa. ”Siitä yhdestä yöstä.”

”Se oli virhe”, Harry sanoi äkkiä.

”Niin”, Draco sanoi. ”Se oli suuri virhe.”

”Niin”, Harry toisti ja nosti katseensa Dracon harmaisiin silmiin. Hän huomasi, että tämän kasvoilla oli vaaleanpunertava väri.

He katsoivat toisiaan silmiin mitään sanomatta hieman liian pitkään, jotta heidän vakuuttelunsa virheestä olisi ollut kovin uskottava.

[Vendela]

”Se oli virhe”, Harry sanoi äkkiä.

”Niin”, Draco sanoi. ”Se oli suuri virhe.”

Voi ei! Ei, ei, ei! Nyt on kyllä tämä kaksikko aivan väärässä asian suhteen Ei se ollut virhe kun parasta mitä nämä ovat keksineet! Kamalaa jos Draco olikin sanomassa tuossa jotain muuta mutta Harry meni ja tuhosi nämä suunnitelmat.

Kaksi osaa enää jäljellä! Toivottavasti tilanne kääntyy vielä hyväksi vaikka nyt näyttääkin vähän epävarmalta

Vendela

[mursuhilleri]

Vendela, samaa mieltä, tuo oli kyllä parasta mitä he ovat keksineet! Ehkä tämä kaksikkokin sen vielä tajuaa Kiitos kommentistasi!


8.

Enää viikko Ollivanderin loman loppumiseen.

Harry oli lopulta pärjännyt yllättävän hyvin ilman taikasauvaa, etenkin kun Dracokin lopetti kotona taikomisen. Ilman taikaa eläminen oli oikeastaan ollut aika hauskaa, ainakin erilaista. Ainoa ongelma siinä oli siivoaminen. Kalmanhanaukio kaksitoista oli iso talo ja sen siisteyden ylläpitäminen vaati aika paljon puuhaa. Nurkkiin alkoikin kertyä pölyä ja tavaroita eksyi väärille paikoille. Niinpä miehet päättivät pitää suursiivouspäivän.

Radiosta kuului Kohtalottarien kappale ja Draco moppasi lattioita sen tahtiin. Harry hymyili pesemälleen ikkunalle kuullessaan kun Draco lauloi kappaleen mukana. Ei Draco nuotissa pysynyt, mutta hänen hyvä tuulensa tarttui Harryyn. Kappale loppui ja Selestina Taigorin laulu soi seuraavaksi.

”Plääh, tästä minä en tykkää”, Draco sanoi mutristaen huuliaan, mutta jatkoi moppausta, joskaan ei yhtä innokkaasti kuin äsken.

Harry piti hetken taukoa ikkunanpesusta ja istui sohvalle. Hän katseli Dracoa eikä voinut olla hymyilemättä.

”Miksi sinä tuijotat minua?” Draco kysyi huomattuaan Harryn katseen. ”Näytänkö niin hyvältä mopinvarressa?”

”Näytät”, Harry tokaisi ja käänsi katseensa äkkiä muualle tajuttuaan mitä oli sanonut. Draco laski mopin seinää vasten ja ojensi kätensä Harrylle. Harry tarttui siihen epäröiden ja Draco veti hänet ylös sohvalta. He seisoivat hetken lähekkäin käsi kädessä ja katsoivat toisiaan silmiin, kunnes Draco kietoi kätensä Harryn kaulan ympärille.

”Tykkään sinusta, Potter”, Draco sanoi ja painoi huulensa Harryn suulle. Harry vastasi suudelmaan ja veti Dracon lähemmäs itseään.

[Meldis]

Apua kun jäänyt monta osaa väliin ja kommentoimatta, vaikka tarkoittikin, että pääsin lukemaan monta pätkää perätysten. Uhh ja mitä olinkaan missannut! Hauskat olivat molempien reaktiot juhlien jälkeisenä aamuna, Harryn ei, ei, ei mantra oli huvittava ja Dracon vaivaantuneisuus ja hiipparointi alusvaatteissa Harryn huoneesta oli niin hauskaa ja söpöä ja täydellistä. Tuli semmoinen huonosti menee, mutta menköön fiilis tuosta. Tuli jopa olo, että ihan kuin ei olisi ensimmäinen kerta, kun jotain tällaista tapahtuu tai että kumpikaan ei ollut kuitenkaan hirveän yllättynyt. Se olo tuli myös, miten he eivät ensin puhuneet asiasta ja sitten pikku hiljaa välit palautuivat normaaliksi. Ovat jo kuin vanha aviopari, kuten Angelina sanoikin, koska itselle tuli omat vanhemmat mieleen siitä, miten Draco kysyi Harrylta lehteä aamiaispöydässä, aww. ^^

Ja sitten he menevät vahingossa treffeille, kyllä he ovat olleet toistensa kanssa naimisissa vaikka kuinka kauan, mutta se piti tajuta kunnolla vihdoin.

He katsoivat toisiaan silmiin mitään sanomatta hieman liian pitkään, jotta heidän vakuuttelunsa virheestä olisi ollut kovin uskottava.

Ihana lopetus! En malta odottaa viimeistä osaa. Voi harmi etten päässyt lukemaan näitä ripotellen, siten tällaista hiljalleen kehittyvää suhdetta on ihaninta seurata, mutta ainakin voin vielä odottaa loppua. Kiitos näistä paljon! ^^

[valokki]

Voi kun ehdin jo säikähtää tuossa seiskaosassa, että eieiei tämän näin pitänyt mennä, ei se yhteinen yö mikään virhe ollut (tai no ei se kummaltakaan tainnut mikään ennalta suunniteltukaan juttu olla, mutta kuitenkin). Pisteet siinä mielessä kuitenkin edelleen Harrylle ja Dracolle siitä, että vaikka he edelleenkin väistelevät aihetta eivätkä puhu suoraan, eivät he silti ala esimerkiksi tappelemaan, syyttelemään tai välttelemään toisiaan, vaan he pystyvät pienestä vaivaantuneisuudesta huolimatta olemaan oikein sivistyneesti toistensa seurassa. Kuten jo aiemminkin taisin sanoa, molemmista huomaa, että he ovat selkeästi aikuistuneet!

Onneksi tuo tunteiden kieltäminen oli kuitenkin vain väliaikaista, ja Draco mopin varressa vaikutti olevan se, joka sai nämä kaksi lopulta murtumaan.

”Miksi sinä tuijotat minua?” Draco kysyi huomattuaan Harryn katseen. ”Näytänkö niin hyvältä mopinvarressa?”

”Näytät”, Harry tokaisi ja käänsi katseensa äkkiä muualle tajuttuaan mitä oli sanonut. Draco laski mopin seinää vasten ja ojensi kätensä Harrylle. Harry tarttui siihen epäröiden ja Draco veti hänet ylös sohvalta. He seisoivat hetken lähekkäin käsi kädessä ja katsoivat toisiaan silmiin, kunnes Draco kietoi kätensä Harryn kaulan ympärille.

”Tykkään sinusta, Potter”, Draco sanoi ja painoi huulensa Harryn suulle. Harry vastasi suudelmaan ja veti Dracon lähemmäs itseään.

Tämä loppuosa olikin niin ihanaa luettavaa! Niin harrymaista puhua vahingossa vähän ohi suunsa myöntäessään Dracon näyttävän hyvältä, minkä jälkeen Draco onkin se itsevarmempi osapuoli, joka ottaa askeleen Harrya kohti ja myöntää tykkäävänsä tästä. Tässä loppua kohden alkaa ihan miettimään, olisivatko nämä kaksi ollenkaan lähentyneet toisiaan, ellei Harryn sauva olisi hajonnut ja jästikeinoja käyttävä Draco olisi sulattanut Harryn sydämen lopullisesti.

Kiitos taas uusista ihanista osista!

[hiddenben]

Olipa ihanaa saada lukea monta osaa putkeen! Jokainen osa sai hymyilemään vähän eri jutuille ja samalla sille suurelle, joka osan myötä kasvavalle ihastukselle, joka näiden kahden välille rakentuu. Tykkäsin kovasti palapeli-osasta sekä tuosta eskaloituneesta juhlaillasta, joka johti turhauttavaan selittelyyn ja virheeksi julistamiseen

Sauvattomuus on sopivasti läsnä, mutta myös etäällä, mikä todistanee juuri sitä, minkä Harrykin toteaa: Harry oli lopulta pärjännyt yllättävän hyvin ilman taikasauvaa, etenkin kun Dracokin lopetti kotona taikomisen. Ja vaikka siivoaminen on turhauttavaa, johtihan se tässäkin tilanteessa vain hyviin asioihin Tämä on ihanan slice of life -hömppä, sopivan kevyttä välipalaluettavaa. Nyt odotan vielä, mitä viimeisessä osassa tapahtuu, kun todelliset tunteet ovat vihdoin saaneet tulla esiin!

[mursuhilleri]

Meldis, hahaa, oon samaa mieltä että tässä ollaan nyt kyllä oltu naimisissa jo vaikka kuinka kauan, ilman että ovat tajunneet sitä Kiva kun luet, kiitos itsellesi <3

valokki, minäkin näen sen niin, että ilman tätä sauvan katkeamista nämä kaksi eivät ehkä olisi päätyneet yhteen Ehkä.. En tiedä, ainakaan tätä tarinaa ei olisi koskaan tullut jos Harryn sauva ei olisi katkennut! Kiitos kommentistasi <3

hiddenben, niin, siivoaminen voi johtaa yllättäviin käänteisiin! Kiva että olet tykännyt, kiitos paljon <3

A/N: Hei, viimeinen osa!! Jee! Vitsi, oon niin ylpeä että tää valmistui. Tosiaan, kuten sanoin ensimmäisen osan A/N:ssä niin kirjoitin tämän kyllä siis kokonaan yhdessä päivässä, mutta jotenkin hieno fiilis, että saa julkaistakin sen viimeisen osan Ja siis oon ollut ihan häkeltynyt kun oon saanut tähän niin paljon ihania kommentteja teiltä <3


9.

Harry astui Viistokujalle Draco perässään. Hän muisteli ääneen kuinka oli mennyt Hagridin kanssa ostamaan ensimmäistä taikasauvaansa yhdentenätoista syntymäpäivänään.

”Me tapasimme sinä päivänä ensimmäisen kerran”, Draco sanoi. ”Muistatko?”

”Totta”, Harry sanoi muistaessaan heidän ensitapaamisensa matami Malkinin luona kaapuostoksilla. ”Olin aivan unohtanut sen.”

Harry ei voinut olla virnistämättä. He kävelivät hitaasti vierekkäin Viistokujaa pitkin kohti sauvakauppaa ja katselivat ympärilleen. Oli se aika vuodesta kun Viistokuja oli tupaten täynnä Tylypahkan oppilaita, kun kaikki olivat taas koulutarvikeostoksilla ennen uuden lukukauden alkua.

Kun he saapuivat Ollivanderin liikkeen eteen, kaupasta tuli juuri ulos poika, joka säteili onnesta ensimmäinen oma taikasauvansa rasiassa kädessään. Pojan vanhemmat tulivat tämän perässä ylpeinä.

”Haluatko, että tulen mukaasi?” Draco kysyi.

”Haluan”, Harry vastasi.

”No, mennään sitten hakemaan sinulle uusi sauva”, Draco naurahti ja tarttui Harryn käteen.

”Mennään”, Harry sanoi työntäessään Ollivanderin liikkeen oven auki.

[Thelina]

Tämä oli kaikenkaikkiaan tosi ihanaa luettavaa! Minäkin tykkäsin siitä, miten päädytään ihan vahingossa treffeille ja vakuuttelemaan, että se yksi yö oli virhe, mutta sitten Harry kuitenkin möläyttää kesken siivouspäivä, mitä oikeasti ajattelee eipä tainnut tulla siivoamisesta mitään tuon jälkeen! Ja arvostan myös Dracon siivousmusiikkiamakua. Viimeisessä osassa oli jotenkin ihana syksyn tunnelma, kun sekä ostoksilla olevat oppilaat että Harry ja Draco ovat jonkin uuden ja ihanan äärellä. Ja mahtavaa, että Harry saa vihdoinkin taikasauvan! Kiitos kovasti tästä ficletsarjasta, toivottavasti kirjoitusinto jatkuu, sillä ainakin tämä on oikein onnistunut pikku sarja <3

[Vendela]

Jee, onnea valmiista tarinasta Se on aina kiva tunne, kun saa kirjoitettua ja julkaistua jotain valmiiksi, joten sitä on kyllä syytä juhlia!

Olipa tuo kahdeksas osa ihana ja suloinen, juuri täydellinen. Ihanaa, että tuollaisen arkisen puuhaamisen keskellä tulikin sopiva hetki tunnustaa tunteet ja syventyä suudelmaan. Rakastan pusuja, joten tämä oli kyllä ihan parasta

Voi että miten loistava päätös tälle tarinalle! Tuo, että Harry ja Draco menivät yhdessä ostamaan sauvaa oli hienoa ja samalla tarinan ympyrä sulkeutui

Kiitos tästä tarinasta, tykkäsin!

Vendela

[Meldis]

Oi kun oli söpö viimeinen osa. Ihanaa että se kiinnittyi Harryn ja Dracon ensitapaamiseen Viistokujalla ja kauhean söpö mielikuva, että he käyvät Viistokujalla, kun se on tupaten täynnä koululaisia. Näköjään unohtui mainita edellisessä kommentissa, että tykkäsin ihan hirveän paljon Dracon tunnustuksesta, miten lyhyt ja nätti se oli, hän kutsui Harrya Potteriksi, eikä muotoillut sanojaan enemmän, vain että 'tykkään sinusta', ah. <3

Minusta oli myös kivaa miten suora Harry oli vastatessaan haluaako Dracon mukaan ostamaan sauvaa. Tuntuu, että heidän suhteensa on hirveän nopeasti ja samalla pitkällä aikavälillä muotoutunut näin kivan arkiseksi parisuhteeksi, mutta tarvittiin vähän jästielämää sisäistämään asia kunnolla. ^^ Mutta he olivat yhtä samoja ystäviä kuin ennenkin, tosi ihanaa. Kiitos tästä sarjasta, olen nauttinut näistä todella paljon! ^^

[Angelina]

Ah, nauratti tuo Harryn gay panic heidän yhteisen yönsä jälkeen Enhän minä edes ole kiinnostunut miehistä nönnönönöö, niin varmaan. Tai no, eihän muista miehistä tarvitsekaan olla kiinnostunut, Draco riittää!

Tuo siivouspäivä oli aivan ihana <3 Draco heilumassa mopin varressa ja laulamassa nuotin vierestä ja Harry katsomassa tätä ihastuneena idioottina :'3 Onneksi Draco myös päätti tarttua härkää sarvista, koska Harry sitä tuskin olisi tajunnut tehdä.

”Haluatko, että tulen mukaasi?” Draco kysyi.

”Haluan”, Harry vastasi.

Onneksi nämä hölmöt lopulta tajusivat asioiden oikean laidan! Kiitos, tää oli kauhean söpöä luettavaa :3

[valokki]

Nyt viimein tätä viimeistä osaa kommentoimassa vaikka tämän jo aikoja sitten luinkin. Tämä viimeinen osa oli hirmuisen suloinen ja sitoi koko tarinan kivasti yhteen, kun Harryn sauvattomuus tuli viimein päätökseensä. Itselleni jäi kuitenkin vähän semmoinen tunne, että ehkä kaksikko saattaa tukeutua tulevaisuudessakin enemmän jästikeinoihin silloin tällöin, kun niillä tässä tarinassa oli niin lupaavat seuraukset.

Viimeisessä osassa tykkäsin kovasti myös tästä nostalgiasta, kun Viistokuja oli täynnä innokkaita uusia ja vanhoja oppilaita ja Harry ja Draco muistelivat ensitapaamistaan. Vaikkei heidän ensitapaamisensa ollutkaan mennyt kovin hyvin, ei se vaikuta olevan heille mitenkään arka tai katkera aihe, vaan molemmat vaikuttavat pystyvän muistelemaan sitä jo ihan hyvillä mielin. Siinä kohtauksessa korostuu mielestäni todella hyvin se, kuinka Harryn ja Dracon välillä ei vaikuta olevan enää katkeruutta yhteisen historian vaikeista aiheista, vaan he ovat päässeet niistä selkeästi yli jo ennen tämän fikin alkua. Myös heidän parisuhteensa vaikuttaa etenevän oikein leppoisasti sen jälkeen, kun he (tai eritoten Harry) ovat selviytyneet alkupaniikistaan yhteisen yön jälkeen, ja tuntuu, ettei suhteen virallistuminen parisuhteeksi lopulta edes ollut niin iso askel, kun he olivat ennalta jo niin hyviä ystäviä ja viettivät muutenkin jo aikaa todella paljon yhdessä.

Kiitos hurjan paljon tästä ficletsarjasta, tämä oli ihanan suloista ja hyvälle mielelle pistävää luettavaa alusta loppuun ♥