Kirjoittaja Aihe: Kesän kuninkaat | S | fluffy | Vili/Toffe  (Luettu 392 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 799
  • yks pieni höpötiainen
Kesän kuninkaat | S | fluffy | Vili/Toffe
« : 20.02.2021 18:37:49 »
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluffy
Paritus: Vili/Toffe
Haasteet: Tavoita tunnelma III (Gorillaz - On Melancholy Hill) ja Originaalikiipeily (58. kesä)

A/N: Editoitu tämäkin hirmu ällö söpöstelyjuttu. Lue omalla vastuulla! :'D




Kaikki palaute on tui! ♥︎



Kesän kuninkaat


Tulimetsän hylätty ratapiha oli tuttu leikkipaikka Toffen lapsuudesta, mutta nuoruudessa sen tilalle oli tullut mopot ja Kaarnen kallioiset rannat roihuavine salanuotioineen. 27-vuotiaaksi asti paikan olemassaolo oli ollut Toffelta unohduksissa, kunnes Vili oli kerran tuonut hänet tänne piristääkseen. Mies ei enää muistanut, miksi hän oli ollut niin allapäin, mutta Toffe oli oitis rakastunut paikkaan uudestaan. Ratapihasta oli tullut heidän omansa, mutta toisinaan tuli Toffe tänne yksinkin, niin kuin tänään.

Oli lämmin alkukesän päivä. Heinäsirkkojen siritys hallitsi äänimaisemaa. Hylätyt, graffitein päällystetyt tavaravaunut olivat yhtä murheellisia kuin aina, mutta ruosteisten kiskojen välistä kasvoi pitkä, iloinen heinä. Villikukkien nupuissa surisi pörröisiä kimalaisia, joita Toffe varoi huolellisesti tallaamasta. Asemarakennus oli köynnöskasvien nujertama ja kattokin oli jo romahtanut sisään. Vain seinät olivat yhä pystyssä, vaan montakohan talvea nekään enää jaksaisivat?

Toffe käveli ohi ruostuneen rautatievaihteen ja kyljelleen kaatuneen (vai kaadetun?) tukkivaunun. Tullessaan keskimmäisen tavaravaunun luokse mies huomasi sen reunan yli heiluvat paljaat, hyttysten syömät sääret, jotka hän tunsi. Varpaat heiluivat rytmikkäästi ja vaunun päältä kuului hiljaista laulua, joka oli enemmän melodiaa kuin sanoja.

Mies hymyili leveästi ilahtuneena siitä, että hänen lempipaikkansa sisälsi tänään hänen lempi-ihmisensäkin. Etenkin tällaisina odottamattomina jälleennäkemisen hetkinä Toffesta tuntui, että hän todella oli löytänyt itselleen oikean ihmisen. Hän meni vaunun alapuolelle ja kurottautui nappaamaan kiinni toisesta heiluvasta nilkasta. Mies sai kiittää onneaan, ettei saanut potkua suoraan päähänsä. Kuului pelästynyt kiljahdus ja kohta murhaavan näköinen pää ilmestyi mulkoilemaan Toffea yläilmoista.

”Anteeksi!” Toffe huikkasi ja virnisti. ”En tarkoittanut säikäyttää.”

”Älä sitten tartu toisia varoittamatta nilkoista kuin jokin vitun psykopaatti!” Vili ärähti. Hän piti kättä rinnallaan ja puuskutti. ”Luoja, kun mun sydän hakkaa.”

”Anteeksi, kulta”, Toffe sanoi nyt vilpittömämmin. Sana ”kulta” lepytti Vilin välittömästi. Hän hymyili säteilevästi Toffelle, jonka sydän heitti voltteja. Kasvojen poikamaisuus korosti Vilin iloista ilmettä. Aurinko oli jo polttanut tämän nenän punaiseksi ja posket olivat menossa samaa tietä. Hunajanruskeat hiukset olivat ennallaan, yhtä lainehtivina kuin aina. ”Tuu alas, jotta voin pussata sua, senkin lilliputti.”

Vili nauroi ja oli potkaisevinaan Toffea sillä jalalla, josta hän yhä piteli kiinni. He nauroivat ja kesäpäivä tuntui entistä kauniimmalta ja säihkyvämmältä.

”Ootas, mulla on sulle jotain”, Vili sanoi ja kahmaisi jotain takaansa. ”Silmät kiinni.”

Toffe totteli ja toivoi saavansa suukon, mutta sen sijaan hänen päähänsä putosikin jokin kahiseva. Hän haroi sitä sormillaan ja tunsi kasvien varsista punotun –

”Kukkakruunu?” mies pällisteli. Vili löi polviaan ja nauroi riemuissaan.

”Ootpa sinä nätti!” tämä hihkaisi. ”Itse herra juhannus!”

”Jos yrität nolostuttaa mua, niin eipä tunnu missään. Kiitos, minä pidän tämän”, Toffe sanoi hilpeästi ja suoristi kruunun hiuksillaan. Vili nojasi polviinsa ja katsoi miestä selvästi mielissään tämän mutkattomasta suhtautumisesta yllätykseensä. ”Mut seuraavaksi huolin vain sut.”

Vili kallisti kujeillen päätään kuin olisi miettinyt karkaavansa. Toffe tarttui kiinni kummastakin jalasta ja hyväili peukalollaan miehen pohkeita. Karkuun oli turha yrittää, mutta eipä Vilin tainnut todella mieli tehdäkään niin. Onnellinen hymy pehmensi tämän leikkimielisen totisuuden. Mies hivuttautui vaunun reunalle ja varmisti Toffelta vielä:

”Otathan kiinni?”

”Totta kai”, Toffe vakuutti ja ojensi kätensä. ”Ei hätää.”

Toista kertaa Vili ei epäröinyt. Mies päästi itsensä putoamaan ja Toffe otti hänet vaivatta kiinni, kiepsautti kerran ja laski sitten maahan. Ilman kenkiä Vili näytti tavallista lyhyemmältä, mutta se teki hänestä myös vastustamattoman. Toffe kumartui miehen puoleen päästäkseen juuri sopivalle pussailukorkeudelle.

”Mun oma hulivili”, Toffe myhäili ja suuteli poikaystäväänsä, jota hän rakasti niin.



Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 898
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Kesän kuninkaat | S | fluffy | Vili/Toffe
« Vastaus #1 : 28.06.2021 12:18:57 »
Neptunus oli tämän linkannut kommenttikampanjaan mistä sitten poimin tämän ja tässä ollaan :D

Aika ihana siirappi koko tarina! Ihan parasta :D Juuri tämmöinen kesäinen, lämmin ja suloinen pörröisyys on sellaista mistä tykkään juuri tänään.

Tämän miljöö oli jotenkin tosi kiva. Siis toki tykkään kaikista luonto-jutuista ja muista mutta tämä pääsi yllättämään erilaisuudellaan. Tuollainen hylätty ratapiha on sellainen paikka missä itsekin olisi kiva vaellella ja fiilistellä. Pystyn jotenkin sielunisilmin näkemään tämän paikan ja nämä tyypit tuolla :D

Hahaa, minäkin kyllä saisin sydärin jos joku tarttuisi tuolla tavalla yhtäkkiä jalkaan! Mutta oi miten ihanaa miten tilanne eteni ja tuollainen kukkaseppelekruunu on kyllä kaunis! Ihailen aina niitä kuvissa ja kadehdin ihmisiä jotka sellaisia osaavat tehdä. Tänäkin juhannuksena moni kaveri oli jakanut omista kruunuistaan kuvia ja minä olin taas ilman... No, onneksi niitä voi katsella ja hauskaa että Vili oli tehnyt tässä Toffelle tuollainen. Todellakin herra juhannus tulee tuosta mielikuvasta mieleen!

Lainaus
”Mun oma hulivili”, Toffe myhäili ja suuteli poikaystäväänsä, jota hän rakasti niin.
Naww! Ihana! Tässä tuo hulivili jotenkin herttainen ja hellyttävä ja rakkaus on aina ♥︎

Kiitos tästä ihanasta fiilistelystä! Ilahdutti kovasti päivääni :D

Vendela

©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!