Kirjoittaja Aihe: Kuin perhonen lokakuussa (S • pohdintaa elämästä • tuplaraapale)  (Luettu 2472 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 399
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50


S

Synttäritarinatopan innoittamana paljon onnea, Saappaaton! :) Olen vähän etuajassa (ihme ja kumma), mutta halusin julkaista tämän pikkuruisen synttärilahjan jo nyt, koska huomisesta saattaa tulla aika kiireinen päivä. Toivottavasti tästä on jotain iloa!




Kun astuin kotini ulko-ovesta pimeään lokakuiseen iltaan, näin perhosen. Se oli pieni ja hailakanvärinen, kenties valkoinen tai kermanvaalea – katulampun oranssihtavassa hehkussa sen todellista väriä oli vaikea erottaa. Se lepatti puolisen metriä pääni yläpuolella, ja minusta näytti siltä, että se pyrki vieläkin ylemmäs, kohti tiilikattoa ja mustuuttaan hohkaavaa taivasta. Pian se katosi näköpiiristäni. Ehkä se pääsi sinne, minne katulamput eivät yltäneet.

Perhosen lentonäytös oli lyhyt ja väräjävä, mutta se seisautti minut niille sijoilleni.

Ajattelin, miten sinnikäs se perhonen oli. Lokakuun koleus värisytti minua, ja ehkä se värisytti perhostakin, mutta se lensi. Ehkä se oli vaistonvaraista, jotain mihin kaikki elollinen lopulta pyrki: elämään. Ei perhonen tiennyt, että oli lokakuu ja kylmä korjaisi pian viimeisetkin, vaivuttaisi talvihorrokseen tai ikiuneen. Perhonen lensi, koska niin sen elämänvietti ohjasi.

Astuin vesilätäkköön ja ajattelin, miten paljon samaa minussa oli. Siinä minä kuljin, matkalla supermarkettiin ruokaostoksille, tekemään vaikeita valintoja pakastealtaiden äärellä. Minä elin elämääni ihan niin kuin se perhonenkin. Ainoa ero oli kai se, että minä tiesin, miten vähän aikaa minulla oli.

Suljin kotipihani portin ja mietin, miten minun jäljellä oleva aikani suhteutui perhosen jäljellä olevaan aikaan. Kun huomioi sen, miten lyhyen aikaa monet perhoslajit aikuismuodossaan elivät, elinaikamme ehkä olivatkin vertailukelpoisia.

Jatkoin silti matkaani, eikä valinta ollut vaikea.
« Viimeksi muokattu: 30.09.2018 14:00:49 kirjoittanut Waulish »


  

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 799
  • yks pieni höpötiainen
Olipas kaunis ja hauras hetken kuvaus, johon mahtoi kuitenkin syvällistä pohdiskelua elämästä ja kahden elollisen olennon vertailua ja samankaltaisuutta. Jotenkin hyyti tuon kertojan päivien rajallisuus, onko hän kuolemansairas vai kenties päättänyt päättää elämänsä, ei voi tietää. Pidin, kiitos <3

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 268
Oi, tämä on tosi kaunis raapale! Vähän niinko Sokerisiipi, minäkin jäin pohtimaan, onko kertoja kenties ihan lähiaikoina kuolemassa (esim. justiinsa sairauteen tai vaikka ihan vanhuuteen) vai miettiikö hän oman elämänsä lyhykäisyyttä verrattuna universumiin samaan tapaan kuin perhosen elinikä on lyhykäinen ihmiselämään verrattuna. Nojaudun ehkä enemmän jälkimmäiseen, mutta toisaalta minusta on jotenkin, hmm, mukava ajatus, että kertoja on joku vanhempi henkilö ja hän ajan nopeasta hupenemisesta huolimatta jatkaa eteenpäin, oli jäljellä olevia päiviä sitten kuinka monta tahansa.

Tämä oli tosi kiva pieni lukupala, kiitoksia! ^.^


"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 399
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Sokerisiipi, hyvä kuulla että tähän mahtui lyhyydestään huolimatta ajatuksia herättäviä asioita ja tarttumapintaa. Kertojan päivien rajallisuuden jätin tarkoituksella avoimeksi, jotta jokainen voi tulkita sen sitten omalla tavallaan. Lämpimät kiitokset ihanasta kommentista! :-*

Avaruuspiraatti, kivaa että kertojan kohtalo jäi pohdituttamaan sinuakin! En sano juuta enkä jaata omasta näkemyksestäni, koska minusta tulkintamahdollisuuksien moninaisuus ja erilaisuus on parhautta, kaunokirjallisuuden rikkautta. Olen iloinen siitä, että tämä pikkuinen teksti on hätyytellyt ajatuksia! Kiitos paljon ihanasta kommentista! :-*


  

liljankukka

  • Vieras
Vaihdokkaista moiksu!

Voi, tämä oli todella kaunis! Ihana kuvaus elämän lyhkäisyydestä :3 Pidin kovasti siitä, että tuo toinen kohde oli juurikin perhonen, minusta se sopi tähän todella hyvin :> Muutenkin tämä raapale oli seisauttava, se herätti monia ajatuksia <3

Minun tulkintani tuossa olisi ehkä se, että päähenkilö oli päättänyt päättää oman elämänsä, mutta sitten tuon perhosjutun jälkeen päättikin jatkaa elämäänsä, eikä valinta ollutkaan loppupeleissä edes vaikea. :>

Kiitos tästä! <3

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 399
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
liljis, ihana kuulla että näinkin pieni raapale oli seisauttava ja ajatuksia herättävä lukukokemus! On aina mukavaa lukea erilaisia tulkintoja omista teksteistä. Kiitos paljon piristävästä kommentista! :-*


  

Valvehaukka

  • Vinksahtanut runoilija
  • ***
  • Viestejä: 5
  • Privatio boni
Tämäpä oli todella upea ja tunteita herättävä pikku teksti! Ihan kuin elokuvan kohtauksen olisi katsonut, niin hyvin kuvailusi laukaisi erilaisia mielikuvia aivoihini.<3 Aiemmat kommentit tiivistävät aika hyvin sen millaisia ajatuksia itsellänikin heräsi, joten mitäpä tässä turhaan toistelemaan. Kiitos tästä tunnelmointihetkestä, pidin erittäin paljon.~

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 399
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Valvehaukka, ihanaa että näinkin lyhyt teksti onnistui herättämään tunteita ja välittämään mielikuvia pienestä sanamäärästä huolimatta! Mukavaa että löysit tämän pariin ja jätit kommentinkin. Kiitos hirmuisesti ihanasta kommenttiyllätyksestä! :-*


  

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 337
  • Terve terve terrakottapiirakka
"Pohdintaa elämästä" houkutteli minut avaamaan tämän tekstin, ja tästä jäi sekä levollinen että utelias tunnelma. En tajunnut itse pohtia kertojan mahdollista sairautta, jota aiemmat kommentoijat olivat tuumineet, mutta sekin kyllä sopisi kuvioon tarkemmin ajatellen.

Raapaleet ovat viehättäviä siksikin, että niin pienessä sanamäärässä on mahdollista tuoda esiin niin paljon. Tunnelma välittyi vaivattomasti ja ennen kaikkea teksti tasapainotteli kauniisti arkisten ruokakaupan pakastealtaiden ajattelun ja perhosen kylmyyttä uhmaavien siiveniskujen välillä ja sopisi hyvin vaikka elokuvan tai musiikkivideon kohtaukseksi. Kiitoksia! (:

- Mai
"Teloitettuani kulmakunnan pahamaineisimman ja ainoan mafiapomon minun täytyy lähteä
maanpakoon tätä hänen takapihallaan olevaa helvetin vaarallista riippusiltaa pitkin."

Angelina

  • B a r o n e s s
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 757
Vaihdokkaista minä täällä hei!

Pidin kovasti tämän tekstin pysähtyneisyydestä ja siitä, että tunnelma oli jotenkin seesteisen rauhallinen, vaikka pohdittiin niinkin pientä ja merkityksetöntä asiaa kuin elämää :D Oon yrittänyt itsekin kaiken tulevaisuushaaveiluni ja pessimistisyyteni keskellä opetella siihen, että välillä voi vaan pysähtyä hetkeen. Vielä on ehkä matkaa siihen, että osaisin pysähtyä tuijottelemaan perhosia ja vaan... olla, mutta ehkä joskus vielä. Tuo elämän lyhyys on kyllä karu tosiasia ja ehkä perhonen on siinä mielessä onnellisempi, ettei se osaa ajatella ja miettiä sitä, että kohta kaikki loppuu. Se vaan porskuttaa eteenpäin miettimättä turhia ja siitä pitäis ottaa kyllä itsekin oppia :---D

Kiitos tästä, herätti ajatuksia!


ava & bannu © ♥ Inkku ♥

Larjus

  • チェリーブロッサム
  • ***
  • Viestejä: 3 547
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Monet edellä ovat tätä jo kauniiksi sanoneet, ja niin sanon minäkin, sillä kaunis tämä on. Kuin myös hauras, ihan niin kuin se pieni perhosraasu, joka vielä sinnittelee lokakuussakin. Mulle muistui kans tätä lukiessa mieleen, miten joskus reilut kymmenen vuotta sitten keskellä Suomen lumista talvea mulle tuli vastaan elävä hyttynen :D Se jos kuka uhmasi säätä! Silloin en kyllä ajatellut siitä muuta kuin "oho, mitä ihmettä, hyttynen lentelee ympäriinsä helmikuussa". Silloiset ajatukseni eivät yllä lähellekään sitä tasoa mitä tämän tarinan kertoja-päähenkilö edustaa 😅

Tässä oli kyllä mielenkiintoista pohdintaa elämästä, filosofista mutta kuitenkin mukavan maanläheistä. Ja vapautta tulkinnoillekin, yay! Erinäisiä vaihtoehtoja käväisi omassakin mielessäni liittyen kertojan elämän pituuteen ja koko elämäntilanteeseen muutenkin, mutta en tehnyt mitään lopullista "johtopäätöstä". Avoimeksi jätetyt jutut on musta kiva jättää omassa mielessäänkin avoimiksi, pohtia vain vaihtoehtoja ja tehdä eri teorioita, muttei lyödä lukkoon mitään.

Kiitos tästä nätistä pätkästä! ^^

でもな、俺たちはひとりぼっちじゃない