Kirjoittaja Aihe: Nälkäpeli: Unelmakauppias, S  (Luettu 982 kertaa)

Linne

  • ***
  • Viestejä: 696
  • Hämmentynyt pesukarhu
Nälkäpeli: Unelmakauppias, S
« : 05.02.2021 14:53:34 »
Ficin nimi: Unelmakauppias
Kirjoittaja: Linne
Fandom: Nälkäpeli
Ikäraja: S
Summary: OC-hahmon mietteitä vyöhykkeestä 13
Genre: En tosiaan osaa sanoa
A/N: tämä osallistuu Spotify Wrapped -haasteeseen kappaleella Feel Good Inc. Rakastan kyseistä kappaletta ja olen käyttänyt sitä monta kertaa kirjoitusinspiraation haeskeluun, mutta nyt kun sitten piti ihan oikeasti kirjoittaa, niin iskipä blokki. Tämä ficci syntyi lopulta siitä kun pohdin, minkä kappaleen kuuntelisin jos musiikki olisi vain harvinaista herkkua, niin kuin se varmaan vyöhykkeellä 13 onkin.

***

Kaikki halusivat jotain, Avi tiesi.
Vyöhyke 13 tarjosi asukkailleen juuri sen verran, mitä he tarvitsivat, eikä yhtään enempää. Se oli tarkasti suunniteltu järjestelmä, joka perustui tutkimukseen ja tilastoihin, eikä tilastoissa ollut sijaa unelmille.
Mutta ihminen ei elänyt pelkästään leivällä, unella ja päiväohjelmalla. Ne olivat vain pohja, jonka päälle rakentaa unelmia ja Avi oli mestari arvaamaan, mistä kukin milloinkin haaveili. Hän oli lyhyt ja huomaamaton, melkein jokaisen tuttava mutta vain harvan ystävä, eikä Vyöhykkeellä 13 ollut juuri ketään, jonka unelmia hän ei olisi tiennyt.
Keittiössä työskentelevä nainen unelmoi käsinkudotuista kankaista, kirkkaista väreistä joita täytyi suojella kuumalta rasvalta ja kastiketahroilta. Vihanneksia kasvattava mies vihelteli huomaamattaan työskennellessään ja kaipasi aina vain uusia sävelmiä, ehkä jopa lauluja laulaakseen. Aseiden testaajana toimiva nuori nainen teki salaa rautalangasta itselleen koruja. Koululaistyttö keksi tarinoita ja kertoi niitä luokkatovereilleen sokeria vastaan.
Avi oli jo nuorena tajunnut, että tässä oli järjestelmän aukko, aivan hänen muotoisensa. Hänellä oli työ elintarviketestaajana, mutta hänen todellinen ammattinsa oli unelmien kauppaaminen.
Se oli enimmäkseen vaihtokauppaa, jossa Avi toimi välittäjänä. Moni antoi mielihyvin jälkiruoka-annoksensa tarinaa tai kahta vastaan ja ihmiset joiden päät olivat täynnä tarinoita, kaipasivat usein makeaa. Jotkut eivät välittäneet herkuista, mutta kaipasivat epätoivoisesti mahdollisuutta erottua joukosta. Aseidenkehittäjillä oli usein näppärät sormet, paljon rautalankaa käytössään ja mieltymys musiikkiin. Kuulokkeita löytyi kun osasi etsiä, eikä kestänyt kauaa löytää tyttö jolla oli kaunis ääni, mahdollisuus päästä koppiin jossa äänitettiin nauhoitteita sekä mieltymys koruihin.
Värien löytäminen oli harmaalla vyöhykkeellä hankalaa, mutta silloin tällöin ruuantuotannosta katosi muutama pinaatinlehti ja punajuuri ja pian harmaiden asujen vuorit hehkuivat punaisina tai vihreinä. Jotkut ihmiset kokivat niin suurta paloa vangita uniensa tai unelmiensa näyt kankaalle, että tuhersivat piirroksiaan hiilellä vanhoihin koulumonisteisiin, todistuksiin, jopa kaappien sisäpuolelle.
Nämä olivat arkipäiväisiä asioita, joita kuka tahansa saattoi saada helposti käsiinsä.  Avi välitti kalliimpiakin tavaroita, sellaisia jotka vaativat korkeampaa asemaa arvoasteikossa tai vuosien säästämistä. Kirkkailla väreillä kankaalle maalatut taulut, kokonaan värikkäillä kankailla kudotut vaatteet ja historiantutkimuksen osastolla uudelleen äänitetyt kappaleet olivat sellaisia, joihin vain harvalla vyöhykkeen asukkaista oli varaa.
Avi välitti tavaroita kenelle tahansa. Hän ei luokitellut asiakkaitaan ja otti välistä paljon vähemmän kuin olisi voinut. Joskus hän mietti, oliko se hänen unelmansa: ihmisten tekeminen onnelliseksi. Mutta oli hänellä toinenkin unelma, josta vain harva tiesi.
***

Avi avasi historiantutkijoiden toimiston oven ja vilkaisi ympärilleen. Huone oli pieni ja koruton, työlistojen lisäksi sen harmaita seiniä koristi vain presidentti Coinin muotokuva. Hänelle Avilla ei ollut mitään annettavaa. Presidentin ainoa intohimo oli valta, eikä sitä ollut yhtä helppo välittää kuin mustetta ja sokeripaloja.
Hän valitsi yhden äänityskopeista ja livahti sisään. Huoneessa oli vanhanaikainen äänitysjärjestelmä, kahdet seinällä riippuvat kuulokkeet ja pieni, frisbeen muotoinen soitin, josta nauhoitettua äänitettä saattoi kuunnella.
Soittimelle oli tallennettu muitakin lauluja, sellaisia, jotka olivat olleet olemassa ennen Panemia. Avi valitsi niistä yhden ja laittoi kuulokkeet päähänsä.
Ensimmäiset soinnut tuntuivat täyttävän hänen päänsä, jopa hänen sielunsa. Hän liukui istumaan selkä seinää vasten ja sulki silmänsä.
Feel good
Millaista oli ollut elää aikakaudella, jolloin tällainen musiikki oli ollut kaikkien saatavilla?
Feel good
Miten ihmiset olivat pystyneet tekemään mitään muuta kuin kuuntelemaan näitä säveliä aina uudelleen ja uudelleen?
Feel good
Oliko maailma raunioitunut juuri siksi, että musiikki oli lumonnut ihmiset, eivätkä nämä pystyneet keskittymään enää mihinkään muuhun kuin bassosointuihin?
Sitten Avi lakkasi ajattelemasta ja antoi musiikin huuhtoutua ylitseen. Hetken verran hän uneksi vajoavista tuulimyllyistä ja rakkaudesta.
Se oli ohi liian nopeasti, kuten aina. Vastahakoisesti Avi veti kuulokkeet päästään ja ripusti ne paikoilleen. Historiantutkijat olivat kaikki hänen asiakkaitaan, jotka katsoisivat sormiensa läpi, kun hän livahtaisi ovesta ulos heidän palatessaan lounaalta, mutta ei silti kannattanut ottaa turhia riskejä.
Hän sulki äänityskopin oven huolellisesti perässään ja lähti. Oli palattava takaisin työhön, vaikka kaikki tiesivät, että Avista oli yhtä paljon hyötyä elintarviketarkastajana kuin capitolaisista vyöhykkeellä 13.
Häntä vastaan tuli käytävällä kaksi miestä, kummallakin harmaat univormut. Toinen vilkaisi Avia nopeasti ja jatkoi matkaansa, toinen pysähtyi.
"Avi. Onko mahdollista että… löytäisit jostain jotain sormuksen kaltaista?"
"Mitä sinulla on tarjota?"
"Voisin tuoda kurkumaa. Siitä saa kauniin keltaista."
Avi hymyili. Useampikin hänen asiakkaistaan kaipasi keltaista väriä auringonlaskuihin ja takkien vuoriin. "Iltaan mennessä."
"Mahtavaa", mies sanoi helpottuneena ja kiirehti toisen miehen perään. Avi lähti vastakkaiseen suuntaan, sävelet yhä mielessään.
« Viimeksi muokattu: 07.02.2021 19:23:00 kirjoittanut Linne »
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Nälkäpeli: Unelmakauppias, S
« Vastaus #1 : 07.01.2022 12:12:49 »
Saanko alottaa tän kommentin sanomalla, että oli kyllä erittäin linnemäinen tapa aloittaa fici? ;D (No, aloitin niin joka tapauksessa.)

Tää oli kyllä mukava teksti. Mulla on vähän irralliset ja keskenään vähän ristiriitaisetkin fiilikset, mitä mieltä olen Vyöhyke 13:sta missään mielessä, mutta tän ficin lukeminen oli kivaa. Musiikki on tosiaan varmasti harvinaista herkkua siellä - mut toisaalta, mikäpä ei olisi, kun on kyse Vyöhykkeestä 13? :D

Avi on todellakin unelmakauppias. Toi sana ja otsikko on muuten hauska, kun ite ainakin eka aloin ajatella sitä unelmaosaa niin, että se meinaa jonkun olevan erittäin hyvä (ellei täydellinen ♪♫) siinä mitä on/tekee, vähän niin kuin puhutaan unelmakumppaneista ym. Mutta sitten se on myös sitä, että käy kauppaa unelmilla. Jännä. Molemmat lähestymistavat kyllä tuntuvat sopivan Aviin.

Tätä lukiessa tuli kyllä vähän helpottonutkin tunne siitä, ettei elä Nälkäpelien todellisuudessa, koska kyllä vaa olis vaikeeta elää ilman musiikkia ja kaikkia muita mukavuuksia, joita ei tuolla ole (kuin ehkä Capitolissa, joka sekin kyllä on aina kuulostanut aika kauhealta paikalta elää).

Lainaus
Miten ihmiset olivat pystyneet tekemään mitään muuta kuin kuuntelemaan näitä säveliä aina uudelleen ja uudelleen?
Koska onneksi siinä samalla voi tehdä jotain muutakin :D Se on kyllä ihana tunne, kun vain uppoutuu musiikkiin eikä ajattele mitään muuta. Ja onneksi ne sävelet saa senkin jälkeen mukaansa, sen kun vain toistaa niitä mielessään - vaikka eihän se tietenkään voita sitä fiilistä, että saa kuulla ne ihan oikeasti. Mutta kyllä sekin piristää. Avinkin on varmasti mukava jatkaa töitään näin. Ain laulain työtäs tee ja silleen :D
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Linne

  • ***
  • Viestejä: 696
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Nälkäpeli: Unelmakauppias, S
« Vastaus #2 : 07.01.2022 12:48:24 »
Vastaan tähän että HYSSS :D Siitä asti kun huomasit tämän mun tavaramerkkialoituksen, Maissinaksu on kiusannut mua armottomasti   ;D Mutta ei kai siinä, mitäpä sitä toimivaa muuttamaan :D

Tuo on kyllä hyvä pointti, että mikäpä ei olisi harvinaista, kun on kyse vyöhykkeestä 13. Siitä on aikaa kun olen Nälkäpelini lukenut, mutta mua kiehtoi jotenkin se, miten ihan pienet asiat, kuten korut tai musiikkikappale, voisivat olla siellä hämmentävää ylellisyyttä. Ja tietty tällainen musta pörssi myös kiehtoo itseä ajatuksena, oon tällainen yksityiskohtien rakastaja :D

Mä en osannut ajatella tuota unelmakauppias -termiä ollenkaan noin, hauskaa että osasit ajatella sitä eri tavalla! Mutta sehän tosiaan ensimmäisenä tulee mieleen, harvat kun unelmia kaupittelevat.

Ehkä Avi ei ymmärrä, miten joku voisi kuunnella muuta kuin musiikkia, kun se on niin harvinaista herkkua. Vähän sama kuin ei lapsena tajunnut, miksi aikuiset ei syö karkkia joka päivä, mutta nyt kun niin voisi tehdä, niin se ei olekaan yhtään niin hauskaa kuin lapsena :D

 Eiköhän Avilla ole taas mukavampi työpäivä tämän jälkeen, mulla on ainakin kivempi päivä sun kommentin jälkeen <3
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä