Kirjoittaja Aihe: MCU (Spider-man: No Way Home): Mukanasi joulun tuot | S  (Luettu 213 kertaa)

Angelina

  • Sith Lord
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 827
Title: Mukanasi joulun tuot
Author: Angelina
Fandom: MCU
Rating: S
Genre: lievä angst, pre-slash, fluff
Paring:
Spoiler: näytä
Tobey Maguiren Peter Parker/Andrew Garfieldin Peter Parker

Warnings: SPOILAA NO WAY HOMEA, selfcest (eri universumeiden Peterit keskenään)
Summary: “Aivan, minullahan oli mukanani hyvin itsepäinen ja maanitteleva joululahja.”

A/N: Hyvää joulua Violetu ♥♥ Kun leffassa istuessani mietin että miksi mut laitetaan shippaan tätä, niin olishan mun pitänyt heti tajuta että sä ainakin oot mukana :''D <3



MUKANASI JOULUN TUOT





“Minun taitaa olla aika painua pehkuihin”, May-täti sanoo ja nousee ylös nojatuolistaan.

Hän kumartuu painamaan suukon sohvalla istuvan Peterin poskelle ja pörröttää tämän tukkaa - tapa, josta May ei vuosien jälkeenkään ole luopunut.

“Hyvää joulua, kulta. Älä valvo liian myöhään.”

“Hyvää joulua, May-täti.”

Jäätyään yksin Peter huokaa syvään ja tarttuu sohvapöydällä lepäävään kaukosäätimeen. Hän selaa kanavia päämäärättömästi, kunnes luovuttaa ja palaa katsomaan Rakkautta vain. May haluaa katsoa sitä joka vuosi, vaikka hän yleensä luovuttaa lopulta kesken ja lähtee nukkumaan - mutta ei kuitenkaan ennen kuin Hugh Grant on tanssinut.

Peteriä hymyilyttää, mutta vain pienen hetken.

Hän rakastaa May-tädin kanssa vietettyjä jouluja, mutta ollakseen rehellinen itselleen hänen on myönnettävä tosiasiat.

Hän on yksinäinen.

On ollut jo vuosia.

Pienen ohikiitävän hetken ajan hän koki yhteenkuuluvuuden tunnetta, veljeyttä, ajauduttuaan toiseen universumiin ja taistellessaan siellä rinta rinnan kahden muun Hämähäkkimiehen - toisten Peter Parkereiden - kanssa.

Mutta nyt hän on jälleen yksin omassa universumissaan ja rinnassa painaa tunne siitä, että jotain puuttuu.

Kun elokuvassa suudellaan ties monettako kertaa, Peter ahtaa suunsa täyteen konvehteja ja antaa katseensa harhailla olohuoneen toisella puolella olevaan vanhaan piironkiin, jonka päälle May on nätisti asetellut kolme kehystettyä valokuvaa. Kuin kutsuttuna Peter nousee ylös ja kävelee piirongin luo, katsomaan kuvia jotka hän on nähnyt niin monta kertaa aiemminkin.

Keskimmäisessä kuvassa Peter hymyilee valmistujaispäivänään hattu vinossa, vallattoman laineikkaat hiukset reunojen alta pilkottaen. Peter muistaa aikanaan kiusaantuneensa kuvasta, mutta koska se oli May-tädin suosikki, ei asiasta keskusteltu.

Peterin kuvan oikealla puolella on vanha, hieman reunoista taittunut hääkuva, jossa May ja Ben-setä katsovat toisiaan silmät täynnä rakkautta ja vasemmalla puolella taas… Peter ottaa kehykset varovasti käteensä. Siitä on aikaa, kun hän on viimeksi nähnyt Gwenin kasvot.

Kipu ja syyllisyys painavat edelleen päivittäin, mutta enää hän ei muserru niiden alle. Nykyään hän pystyy jo ajattelemaan muita.

Tai ainakin yhtä.

“Olen pahoillani”, hän siitä huolimatta kuiskaa.

Peter ei odota vastausta, eikä varsinaisesti sellaista saakaan, mutta valokuva on pudota hänen käsistään kun yhtäkkiä hän näkee silmäkulmassaan kultaisia kipinöitä. Ja ennen kuin hän ehtii muuta kuin laskea kehykset käsistään, seisoo velho May-tädin olohuoneessa.

“Pahoittelen yllätysvierailua”, velho sanoo kuulostamatta lainkaan pahoittelevalta, “mutta Wong vaati, että tulen tarkistamaan ettei aiemmin loitsimani loitsu aiheuttanut peruuttamatonta vahinkoa muissa universumeissa.”

Peter ei osaa kuin kohauttaa olkiaan.

“Kaikki vaikuttaa normaalilta, ellei lasketa sitä että Max Dillon ja tohtori Connors ovat nykyään kunnon kansalaisia.”

“Mainiota”, velho toteaa. “Teen silti itse vielä pikaisen kierroksen - Wong on valitettavasti oppinut tulkitsemaan, milloin valehtelen hänelle.”

Velho on jo ottamassa askeleen kohti ulko-ovea, kun hän äkkiä pysähtyy.

“Aivan, minullahan oli mukanani hyvin itsepäinen ja maanitteleva joululahja.”

Velho pyöräyttää teatraalisesti käsiään ja toinen kultaisin kipinöin hehkuva portaali aukeaa. Peter ei voi olla vetämättä terävästi henkeä nähdessään, kuka sen läpi astuu.

Toinen Peter Parker - se vanhempi, jolla on suuret siniset silmät joita Peter ei ole saanut mielestään.

“Hei”, toinen sanoo leveästi hymyillen ja Peterin sydän jättää lyönnin välistä.


🕸 🕸 🕸



Se toinen Peter (“paras ystäväni kutsui minua Peteksi, mutta saa minua kutsua Parkeriksikin”) on tuonut mukanaan pullollisen halpaa konjakkia, jota he myöhemmin istuvat May-tädin kukkakuvioisella sohvalla siemailemassa. Juoma polttelee kurkkua, mutta lämmittää samalla mukavasti.

Peterin tekee mieli kysyä miksi toinen tuli hänen luokseen, mutta totta puhuen hän ei välitä. Hiljaisuuskin heidän välillään tuntuu helpolta, mutkattomalta, melkein kuin he sopisivat saumattomasti yhteen.

Tunne on tismalleen sama, kuin ensimmäiselläkin kerralla.

“Luuletko, että hän pärjää?”

Peter hätkähtää kysymystä, mutta hymyilee sitten. Hän tietää, että toinen puhuu kolmannesta, nuorimmasta Peteristä.

“Hän vaikutti varsin neuvokkaalta kaverilta”, Peter vastaa hymähtäen. “Ja emmekö me kaikki pärjää… aina lopulta.”

Toisen kasvoilla käy varovainen hymy, kunnes hän vakavoituu ja kääntää sinisten silmiensä katseen Peteriin.

“Entä miten sinä pärjäät?”

Peter on jo vastaamassa olankohautuksella ja harjoitellulla “ihan hyvin”-repliikillä, mutta jokin toisen katseessa saa hänet epäröimään. Hän ei halua valehdella, ei jouluna, ei hänelle.

Niinpä hän huokaa syvään ja hieroo kasvojaan käsiinsä.

“Rehellisesti? En tiedä.”

May-tädin vanha sohva narahtaa, kun toinen siirtyy lähemmäs ja laskee kätensä Peterin olkapäälle. Tuo pieni hellä kosketus saa Peterin tuntemaan itsensä ymmärretyksi ja samalla lähes paljaaksi. Ennen kuin hän ehtii ymmärtääkään mitä tapahtuu, hän on avautunut lähes koko elämästään - nuoruudestaan ja Spider-maniksi tulemista, Gwenistä ja epäonnistumisistaan, mutta myös loputtomasta yksinäisyyden tunteestaan ja siitä, miten hänestä tuntuu että jotain puuttuu.

Kuin huomaamatta kyyneleet kohoavat hänen silmiinsä ja hän naurahtaa vaivaantuneesti.

“Anteeksi, minä -”

Mutta Peterin lause keskeytyy, kun hänet vedetään tiukkaan halaukseen.

“Minä tiedän”, Pete kuiskaa.

Lämmin henkäys hänen korvansa juuressa saa Peterin värähtämään.


🕸 🕸 🕸



Peter saa kuulla miten Petestä tuli Spider-man, miten hän menetti Ben-setänsä ja lisää siitä, miten hänen paras ystävänsä ensin kääntyi häntä vastaan ja lopulta kuoli hänen käsivarsilleen. Ja siitä, miten he Mary Janen kanssa lopulta saivat toisensa, mutta myös kuinka naamioituneena supersankarina oleminen lopulta vesitti heidän parisuhteensa. Sen kaiken kuuleminen on jollain kummallisella tavalla lohdullista - niin viisaalta ja rauhalliselta kuin Pete vaikuttaakin, on hänelläkin omat demoninsa jotka eivät jätä häntä rauhaan.

Kun he vihdoin tulevat siihen tulokseen, että ovat herkistelleet ja avautuneet aivan riittävästi yhdelle illalle, Peter laittaa elokuvan pyörimään ja Pete kaataa heille lisää konjakkia. Ennen kuin Grinch ehtii kirota jokaisen nimen puhelinluettelostaan, Peter käy hakemassa jääkaapista May-tädin leipomia joulutorttuja. He syövät hyvällä halulla ja nauravat Jim Carreyn mahtipontisille elkeille.

Se on yksinkertaista, helppoa ja tuntuu niin hyvältä. Peter ei muista, koska olisi viettänyt paremman joulun. Pitkästä aikaa hänestä tuntuu siltä, ettei hän ole yksin.

Ja kun hänen silmänsä aamuyön tunteina alkavat painua kiinni, Pete tarttuu häntä hellästi käsivarresta.

“Tule tänne”, toinen sanoo lempeästi ja Peter menee mielellään. He asettuvat sohvalle makuulleen ja Peter painautuu toisen kainaloon. Hän ajattelee sulkevansa silmänsä ihan pieneksi hetkeksi, mutta viimeinen asia jonka hän tiedostaa, on miten pehmeät huulet koskettavat hellästi hänen otsaansa.


« Viimeksi muokattu: 01.02.2022 15:04:42 kirjoittanut Angelina »


Who's the more foolish - the fool or the fool who follows him?

Violetu

  • Jedi Knight
  • ***
  • Viestejä: 5 049
  • You wear fine things well
Vs: MCU: Mukanasi joulun tuot | S | [Spider-man: No Way Home]
« Vastaus #1 : 23.12.2021 22:32:44 »
Nawwww, näiden dynamiikka on just tällanen, niin hellä ja rakastava, mutta vähän on niitä perhosia siellä aina, varsinkin Garfieldin Peterillä🥰

Ja kyllä, ihan samat ajatukset oli mulla leffassa; miksi laitatte mut shippaamaan tätä??, mutta eihän siinä käynyt ollenkaan niin huonosti lopulta🤣

Ihana otsikko, niin kotoisa ja lämmin, ja yhtä söötti oli ficcikin. Nyt voi joulu alkaa.
Ehkä vähän outo ajatus, mutta nää kaks rakastaa toisiaan vähän silleen kun jokaisen pitäisi rakastaa itseään, hyväksyen ja toisinaan ihaillen kaikkia hienoja saavutuksia, uskoen, että pystyy melkein mihin vaan, mutta myös ymmärtäen, että tarvii joskus apua ja muita ihmisiä.
Hups, menipä syvälliseksi😅

 Ihan parasta, että Strange toi Peterille tämän lahjan, voin vaan kuvitella, miten Tobeyn Peter on vähän vängännyt ja Strange on ollut saman tien "joo, okei, ihan sama, suostun. " 😆
Also angstaava Garfieldin Peter on vaan jotenkin👌❤️
Ja siis otsapusut 🥰 great minds👌😂

Suurkiitos ja hyvää joulua vielä näin aaton korvalla^^

~Violet

Helpompi ois päästää hengestään kuin päästää sinusta

Angelina

  • Sith Lord
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 827
Vs: MCU: Mukanasi joulun tuot | S | [Spider-man: No Way Home]
« Vastaus #2 : 06.01.2022 22:12:12 »
Vio: Garfieldin Peter oli kyllä niin full of love jo leffassakin, ettei mitään rajaa ♥ Ja joo, fiilikset oli alkuun kyllä että WHAT mutta sit hyvin nopeesti se alko saamaan jo pieniä obsession piirteitä... Nyt enää odottelen, koska pääsen kattoon leffan uusiks ;D Syvällinen ajattelu menköön joulun piikkiin, mutta ei musta yhtään kaukaa haettu ajatus! Voin kuvitella, että Strange oli näihin jo niin done, ettei paljon vastalauseita jaksanut esittää - ja vaikka ois jaksanutkin, niin Tobeyn Peter ei kyllä ois lopettanut ennen kuin sai tahtonsa läpi. Kiva että tykkäsit ja toivottavasti oli kiva joulu <3


Who's the more foolish - the fool or the fool who follows him?