Kirjoittaja Aihe: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)  (Luettu 2375 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« : 24.12.2020 01:28:04 »
Nimi: Arya Stark keittää jouluhilloa
Kirjoittaja: Rowena
Fandom: GoT
Ikäraja: K-11 (koska puhutaan kuolemasta)
Henkilöt: Arya ja Sansa
Tyylilaji: Draama
Yhteenveto: Arya ei ollut koskaan keittänyt hilloa, mutta hän oli leiponut pari Freyn poikaa piirakkaan. Hillon tekeminen ei voinut olla kovin paljon vaikeampaa.
Kirjoittajan sana: Minun ei pitänyt kirjoittaa enää enempää jouluficcejä, mutta kun Graham toivoi joululahjatopicissa tekstiä Starkin vahvoista naisista, en voinut olla tarttumatta toiveeseen. Lämpöistä joulua <3!



ARYA STARK KEITTÄÄ JOULUHILLOA

Yöpakkanen puri luihin asti Aryan kiiruhtaessa Talvivaaran sisäpihan poikki isoa koria kantaen. Revontulet värjäsivät taivaan kauniilla vihreällä, mutta Arya ei ehtinyt jäädä sitä ihailemaan. Hän halusi pois ihmisten katseiden alta, ennen kuin joku tulisi taas taputtamaan häntä selkään tai kysymään, miltä oli tuntunut tappaa Yön kuningas. Ikään kuin siinä olisi ehtinyt ajatella mitään muuta kuin henkiinjäämistä.

Arya kiiruhti kohti sepän mökkiä. Seppää mökissä ei ollut asunut vuosikausiin, mutta muutama viikko sitten Theon oli muuttanut sinne. Nyt Theonia ei enää ollut. Yön kuningas oli neljä päivää sitten tappanut hänet. Jumalat, miten kauan sitten Theon tuntui lähteneen, vaikka siitä todella oli vasta neljä päivää. Kuolema vääristi ajantajun.

Arya kopisteli huopikkaansa oven eteen levitettyihin havuihin ja avasi mökin oven. Lämmin ilma loi vasten hänen pakkasenpuremia kasvojaan. Arya oli käynyt tekemässä tulen jo aikaisemmin, ja mökki oli lämmennyt mukavasti. Ja mikä tärkeintä, kaikki linnassa taisivat olla niin syvässä unessa, ettei kukaan ollut tullut ihmettelemään, miksi mökin savupiipusta tuprusi savua.

Arya laski korinsa pirtinpöydälle ja alkoi nostella sieltä tavaroita: vaaleaa kesäviiniä, murskattua lohikäärmejuurta, sokeria, kanelia ja… päärynöitä. Vesi herahti Aryan kielelle hänen ottaessaan käteensä erityisen suuren ja vihreän päärynän. Äidin Vuolasvirralla asunut isä oli lähettänyt vuosia sitten Sansalle nimipäivälahjaksi päärynäpuun siemeniä ja kirjoittanut, että niistä kasvava puu olisi lumottu. Äiti oli nauranut ja sanonut Sansan intoa hillitäkseen, ettei lumottuja päärynäpuita ollut olemassakaan, ei edes Vuolasvirralla. Mutta jotakin outoa tuossa puussa oli, sen oli äitikin joutunut myöntämään. Päärynäpuu oli kasvanut nopeasti, menestyi linnan koleudesta huolimatta hyvin ja antoi suuren sadon kahdesti vuodessa, kunhan sen ruukku oli Talvivaaran isoimman tulisijan vieressä.

Äiti oli tehnyt päärynöistä ja vaaleasta kesäviinistä usein hilloa, josta varsinkin Sansa oli pitänyt. Nyt Arya oli päättänyt keittää Sansalle päärynähilloa piristääkseen häntä. Sansa oli ollut Theonin kuoleman jälkeen niin surullinen, että Aryan teki pahaa katsoa. Muiden edessä sisko pystyi muuttumaan murtumattomaksi Pohjoisen valtiattareksi, mutta Arya näki sen läpi. Hän kyllä tiesi, että mikään ei voisi viedä surua pois, mutta ainakin hän voisi hetkeksi antaa Sansalle muuta ajateltavaa.

”Mitä tyttö teki jouluna?” Arya sanoi itsekseen matkien Jaqen H'gharin ääntä. ”Tyttö tappoi Yön kuninkaan ja keitti hilloa.”

Arya naurahti ja alkoi kuoria päärynöitä. Hän ei ollut koskaan keittänyt hilloa, mutta hän oli leiponut pari Freyn poikaa piirakkaan. Hillon tekeminen ei voinut olla kovin paljon vaikeampaa.

Sitä paitsi Aryalla oli äidin ohje. Kuorittuaan ja viipaloituaan päärynät Arya nosti koristaan vanhan reseptikirjan. Hän lehteili äidin säntillisellä käsialalla kirjoitettuja sivuja ja pysähtyi kohtaan päärynä-kesäviinihillo. Arya oli katsonut reseptiä jo linnan keittiössä, mutta ei ollut siellä huomannut, että varsinaisen reseptin alle äiti oli kirjoittanut jotain haaleammalla musteella. Arya kumartui lähemmäs kirjaa saadakseen tekstistä selvää mökin hämärässä.

Robbin mielestä sokeria pitäisi olla enemmän.

Arya irvisti. Robb oli aina ollut äidin lempilapsi.

Hillon keittäminen ei ollut vaikeaa. Kesäviini, johon Arya oli lisännyt päärynät, sokerin, lohikäärmejuuren ja kanelin, tuoksui tulisijassa poristessaan taivaalliselta. Makea ja mausteinen tuoksu oli varsin tervetullutta vaihtelua sille hajulle, joka oli vallannut huomisen jouluillallisen vuoksi koko linnan. Talvivaarassa haisivat kymmenet paistetut siat. Eikä se haju tuntunut Aryan mielestä erityisen hyvältä sen jälkeen, kun hän oli vain muutamaa päivää aikaisemmin katsonut (ja haistanut), miten sisäpihalla roihusivat taistelussa kaatuneiden ruumiit suurissa kokoissa.

Arya lisäsi varmuuden vuoksi kattilaan vielä vähän sokeria. Hän oli juuri tarkistamassa reseptikirjasta, miten kauan hilloa pitäisi keittää, kun kuuli ovelta ääniä. Murahtaen Arya kääntyi katsomaan, kuka hänet oli löytänyt keskellä yötä.

Tulija oli Sansa. Hämmentyneenä hän jäi seisomaan ovensuuhun lunta hiuksissaan.

”Vedä ovi kiinni, ettei kylmä pääse sisään”, Arya sanoi ja kääntyi takaisin tulisijan ääreen. Häntä harmitti. Yllätys oli pilalla. Hän toivoi, että Sansa olisi lähtenyt, mutta sisko jäi oven suljettuaan seisomaan sen eteen.

”Minä en saanut unta, ja näin ikkunasta, että täällä on joku. Mitä sinä teet? Täällä tuoksuu hyvältä. Onko tuo äidin reseptikirja?”

Arya huokaisi. Ei kai auttanut kuin kertoa totuus. Hän kääntyi katsomaan epäluuloiselta näyttävää siskoaan.

”Minä keitän sinulle päärynähilloa joululahjaksi.”

”Sinä?” Sansalta pääsi.

”Tuskin Jonkaan sitä tekisi.”

Kyyneleet tulvahtivat Sansan silmiin, ja hetken Arya pelkäsi, että sisko tulisi halaamaan häntä, mutta Sansa ottikin pöydältä kauhan ja upotti sen poreilevaan viiniin, joka alkoi jo muistuttaa hilloa. Sansa otti hilloa kauhan kärkeen, puhalsi siihen ja maistoi.

”Hyvää. Lohikäärmejuurta voisi vähän lisätä.”

Arya puraisi huultaan. Hän tiesi, ettei Sansa neuvonut pahalla, mutta ärsyttävää se silti oli. Siitä huolimatta Arya lisäsi kattilaan hyppysellisen lohikäärmejuurta. Samaan aikaan Sansa riisui talviviittansa eikä Arya viitsinyt pyytää häntä lähtemään, vaikka olisi halunnut. Sisko katsoi äidin vanhaa reseptikirjaa niin hellästi, että Arya piti parhaimpana antaa hänen jäädä.

”Minä en ole nähnyt tätä vuosiin."

”Katso äidin lisäystä hillon ohjeeseen”, Arya sanoi ja sai Sansan naurahtamaan.

”Onkohan täällä muitakin äidin huomioita?” Sansa mietti ja alkoi lehteillä kellastuneita sivuja.

Kirjasta löytyi kuin löytyikin muitakin äidin kirjoittamia lisäyksiä, kuten ”Bran saa tästä vatsanväänteitä” ja ”Ned toivoi tätä nimipäivänsä kunniaksi”. Kun munuaispiirakan kohdalla luki ”Theonin lempiruoka”, alkoi Sansa itkeä. Arya laski kätensä Sansan kädelle, mutta siskon itku vain yltyi. Arya antoi hänen itkeä, lohduttavia sanoja ei ollut. Kun Sansan itku oli muuttunut nikotteluksi, hän sai sanottua:

”Minä rakastin Theonia.”

”Tiedän”, Arya vastasi ja puristi Sansaa kädestä. Mutta Sansa pudisti päätään.

”Et sinä tiedä. En minä rakastanut häntä kuin veljeä, en ole koskaan rakastanut. Mutta minä… rakastin häntä toisella tavalla.”

”Tiedän minä senkin”, Arya sanoi. Sansa näytti yllättyneeltä.

”Tiedätkö?”

”Minä olen sinun siskosi. Minun kuuluu tietää.”

Sansa niiskahti ja kumartui hämmentämään nyt jo sakeaksi muuttunut hilloa. Surullisenakin kunnon lady muisti huolehtia askareistaan, Arya ajatteli ja hänen teki mieli irvistää.

”Minua surettaa, että en kertonut sitä Theonille”, Sansa sanoi nostaessaan kuuman kattilan paksun villaliinan päälle. Äkkiä Arya oli iloinen, että sisko oli tullut. Sansalle teki varmasti hyvää tehdä jotain, mikä ei liittynyt mitenkään sotaan tai kuolemaan.

”Minä uskon, että hän tiesi”, Arya sanoi nostaessaan korista pöydälle lasisia hillopurkkeja. Purkkeja oli neljä: yksi iso, kaksi keskikokoista ja yksi pieni.

”Uskotko?” Sansa kuulosti yllättyneeltä. Hän istuutui alas ja näytti unohtaneen hillon.

”Uskon. Sinä katsoit häntä sillä tavalla, ettei siitä voinut erehtyä. Ja hän katsoi sinua samalla tavalla”, ulkoviittansa päälleen heittänyt Arya sanoi, nosti kattilan käsiinsä ja lähti viemään sitä lumihankeen jäähtymään, lohikäärmejuuri piti jäähdyttää nopeasti. Sansa jäi sisälle istumaan mietteisiinsä uponneena.

Ulkona pakkanen oli kiristynyt. Revontulet valaisivat itäistä taivasta, lunta satoi hiljalleen ja jostain etäältä kuului Daenerysin lohikäärmeiden karjuntaa. Muutamissa linnan ikkunoista paloi kynttilä. Tuo ensimmäisen kerroksen ikkuna kuului Aryan muistikuvan mukaan ser Jaimelle, ja viistosti hänen kamarinsa yläpuolella majoittui Jon. Tornihuone, jonka ikkunalla oli peräti kolme kynttilää, oli annettu Tyrionille.

Arya hieroi kylmiä käsiään ja mietti, mikä kolmikkoa mahtoi pitää hereillä keskellä yötä. Tyrion todennäköisesti luki, Arya muisti Sansan kertoneen miehen lukevan yömyöhään. Jon taasen mitä luultavimmin lohdutti Daenerysia, joka oli menettänyt uskollisimman ritarinsa taistelussa. Ajatus Jonista ja Daenerysistä samassa kamarissa tuntui Aryasta yhtä vastenmieliseltä kuin käristetyn sianlihan hajun muistelu hetkeä aikaisemmin.

Arya oli juuri pohtimassa, mikä Kuninkaansurmaajaa mahtoi pitää hereillä, kun tämän ikkunassa näkyi liikettä. Joku puhalsi kynttilän sammuksiin. Arya olisi voinut vannoa, että se joku oli ser Brienne, mutta Briennen makuukamari oli Sansan huoneiston vieressä kolmannessa kerroksessa. Arya rypisti kulmiaan ja käänsi sitten selkänsä linnalle. Parempi, kun toisten asioista ei tiennyt liikaa.

”Tuo vain hillo jo sisään, ei sen tarvitse olla ihan kylmää”, Sansa huikkasi ovenraosta. Arya pyöräytti silmiään, mutta mitään sanomatta nosti kattilan syliinsä.

Sisällä mökissä Sansa oli saanut itsensä koottua. Hän oli lämmittänyt vettä ja oli nyt viimeistelemässä tiskaamista.

”Keille sinä olet ajatellut nuo purkit? Meille, Branille ja Jonille?” Sansa kysyi Aryan kaataessa hilloa suurimpaan lasipurkkiin.

”Suuri on sinulle ja keskikokoiset Jonille ja minulle. Bran ei enää syö mitään makeaa.”

”Ai niin, unohdin. Kenelle pieni sitten on?”

”Hurtalle. Pieni purkki mahtuu hyvin satulakoteloon. Ei sitä koskaan tiedä, koska tarvitsee hilloa”, Arya sanoi ja harmistui tajutessaan, miten puolustelevalta kuulosti. Ikään kuin hänen pitäisi Sansalle selitellä yhtään mitään.

”Mukavasti ajateltu”, Sansa sanoi sulkiessaan purkkien kansia. Sitten Arya nosti purkit koriinsa.

”Saat omasi huomenna”, Arya sanoi. Hän oli nostamassa äidin reseptikirjaa koriin, kun Sansa tarttui hänen ranteeseensa.

”Voisimmeko selata kirjaa vielä hetken? Minua ei väsytä yhtään.”

Aryaa väsytti, mutta siskon surulliset silmät saivat hänet nyökkäämään. Hän nosti kirjan takaisin pöydälle ja lehteili ensimmäiselle sivulle:

Catelyn Starkin reseptit iloon ja suruun

”Veisipä jokin resepti surun todella pois”, Sansa huokaisi.

Ja tavallaan niin kävikin. Ainakin äidin paikoin hyvin tarkkanäköiset lisäykset sivujen reunoissa saivat Sansan välillä hymyilemään, tosin välillä myös pyyhkimään silmiään.

He selasivat koko kirjan läpi. Viimeisellä sivulla oli ohje kesäviinissä haudutettuun kasvispataan ja äidin kommentti siihen: ”Kuningatar Cersei piti tästä.”

”Tuntuu, että Robertin ja Cersein vierailusta on kulunut monta ihmisikää. Kaikki oli niin erilaista silloin”, Sansa sanoi kietoutuessaan turkisviittaansa. Arya nyökkäsi. Hänen lapsuutensa oli päättynyt siihen, kun kuninkaan hovi oli saapunut Talvivaaraan. Ja hänestä tuntui, että hän oli sen jälkeen elänyt jo monta erilaista elämää. Ja niin oli epäilemättä Sansakin.

"Silloinkin oli joulu", Arya sanoi. Se oli ollut hänen viimeisin joulunsa Talvivaarassa. Sitä seuraavan joulun hän oli viettänyt nälissään Kirpunperässä eikä olisi uskonut, jos joku olisi hänelle sanonut, että hän vielä joskus tulisi keittämään jouluhilloa Talvivaaran päärynöistä.

Arya työnsi ulko-oven auki ja kylmä ilma löi vasten hänen kasvojaan. Lumi narisi siskosten huopikkaiden alla, kun he kävelivät sisäpihan poikki. Yllättäen Sansa tarrasi Aryan käsivarteen ja osoitti itäistä taivasta.

”Katso!”

Jouluaamun aurinko oli kipuamassa taivaalle. Sen ensimmäiset säteet heijastuivat Talvivaaran lumisesta katosta niin, että melkein häikäisi. Siinä hetkessä Arya ei voinut kuvitella mitään kauniimpaa.

”Ei pimeinkään yö ole niin pitkä, ettei päivä lopulta voita”, Sansa henkäisi lauseen, jonka Arya epäili siskonsa oppineen joltakin hovilaulajalta Kuninkaansatamassa. Jonakin toisena hetkenä hän olisi ehkä pilkannut Sansaa tämän runollisuudesta, mutta nyt Arya tyytyi vain nyökkäämään ja hymyilemään.

”Niin. Ei aamu ole koskaan jättänyt tulematta.”



« Viimeksi muokattu: 13.02.2021 22:58:19 kirjoittanut Rowena »

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« Vastaus #1 : 24.12.2020 09:44:51 »
Äää ihana! Tuo mitä tyttö teki jouluna kohta oli mahti! Yön kuninkaan tappaminen ja hillon keitto on niin erilaisia juttuja :D ihania catilynin lisäyksrt tuohon kirjaan. Tässä oli paljon kivoja elementtejä, hillo mausteineen toi lämpöisen fiiliksen ja että päätynäpuu kasvaa talvivaarassakin! Ihana tunnelma tässä, pidin kovasti!

-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
Vs: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« Vastaus #2 : 24.12.2020 09:52:06 »
Minä aloin vuorostani itkeä tälle ficille, jos kohta Sansa alkoi Catelynin lisäyksille. Olipa kaikin puolin upea! (Pidin myös siitä sinun aiemmasta tämän vuoden joulu-GoT:sta, vaikken ole sitä vielä ehtinyt kommentoidakaan. Vielä joku päivä!)

Tässä oli upea tunnelma. Samaan aikaan lohdullinen, kirvelevä, lämmin ja jouluinen, ja olit saanut tähän sekä sydämellisyyttä että Westerosin maailman raadollisuutta upealla tavalla. Arya tuntui hyvin vahvasti itseltään, ja oli myös ihanaa nähdä Sansa käsittelemässä suruaan ja saamassa lohtua. Ja hillo kuulosti ihanalta, oispa kesäviini-päärynähilloa!

Kiitos, tämä oli ihan täydellinen jouluaaton aamukahvin pariksi. ♥


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Vs: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« Vastaus #3 : 27.12.2020 15:37:59 »
Kiitos kommenteista 💕. Toivottavasti teillä oli mukava joulu!

Crys, ihanaa, että pidit tämän tunnelmasta 😊. Westerosin joulusta on tullu mulle jo melkein headcanonia, näitä jouluficcejä on ollut niin hauskaa kirjoittaa.

Kaarne, ihana kuulla, että tämä herätti tunteita! Ja että pidit saunaficistänikin :). En varmaan enää osaisi kirjoittaa jouluficciä ilman haikeaa pohjavirettä. Tai tuo mainitsemasi ”kirvelevä” on varmasti vielä tarkempi adjektiivi. Joulu on kyllä inspiroivaa aikaa, niin paljon suuria tunteita!

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 417
  • Magnificent Bastard
Vs: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« Vastaus #4 : 09.02.2021 23:20:26 »
Mun piti kommentoida tätäkin jo aikakausia sitten, mutta arvaas kuka ei oo saanut aikaan.

Tää on jatkumona sille saunaficille aivan täydellistä kamaa. Tunnelma on niin loistavan kotoisa, sellainen ei-läpinäkyvän-jouluinen, sellainen mitä voi lukea vaikka helmikuussa ihan hyvin mielin. Tällä kertaa haluan lainailla tekstistä joitain kohtia, mutta sitä ennen halusin vain mainita hauskan faktan: kirjoissa Talvivaarassa on kuumilla lähteillä lämmitettyjä kasvihuoneita (muistelisin myös että lattialämmityskin lordin ja leidin makuukammarissa), jotta miksei päärynöitäkin. Lumottu päärynäpuu ruukussa vasten tulisijan kylkeä on kyllä niin söpö ajatus, että kuvittelen sen mieluummin sinne (vaikka vähän itkeskelenkin ajatukselle, että miten sellainen olisi selvinnyt rautasyntyisten ja boltonien valloituksista, mutta sellaisista ei nyt tarvitse puhua).

Lainaus
”Mitä tyttö teki jouluna?” Arya sanoi itsekseen matkien Jaqen H'gharin ääntä. ”Tyttö tappoi Yön kuninkaan ja keitti hilloa.”
Nään tän ja nauran <3

Lainaus
Hän ei ollut koskaan keittänyt hilloa, mutta hän oli leiponut pari Freyn poikaa piirakkaan.
Idk, mun kokemuksella piirakan ja hillon väsääminen eroaa niin paljon toisistaan, että toisen voi ihan hyvin mokata, vaikka toinen onnistuiskin. Keittelen itse kelpo hillot ja sopat, mutta oon mokannut mutakakun. Itsevarmuus on kuitenkin aina hyvästä.

Lainaus
Talvivaarassa haisivat kymmenet paistetut siat. Eikä se haju tuntunut Aryan mielestä erityisen hyvältä sen jälkeen, kun hän oli vain muutamaa päivää aikaisemmin katsonut (ja haistanut), miten sisäpihalla roihusivat taistelussa kaatuneiden ruumiit suurissa kokoissa.
Fiilaan sua, Arya. En oo palavaa ihmistä haistellut, mutta paistuvan sian haju on valitettavan syöpynyt mun muistoihin. Oltiin eräs joulu siskon kanssa vatsataudissa ja oksennettiin koko aaton vastainen yö kilpaa paistuvan kinkun hajulle. Muistoja <3

Lainaus
Parempi, kun toisten asioista ei tiennyt liikaa.
Ain't that the truth.

Tykkään siitä, miten inhimmillinen Arya on. Kaikista toisen ominaisuuksista ei tarvitse tykätä pitääkseen kokonaisuudesta. Ja kuolleitakin saa vähän herjata ja olla edelleen katkera siitä, että Rob oli äidin lellikki. Tykkään tän arkisuudesta, lempeydestä, rauhallisuudesta ja tummista sävyistä.

Myöhäinen kiitos upeasta joululahjasta <3
pannu by wolferain ♥

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Vs: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« Vastaus #5 : 23.02.2021 15:19:41 »
Kiitos ihanasta kommentista, DulzGraham!

Nauroin ääneen, kun luin kommenttiasi Talvivaaran kasvihuoneista. Totta kai kasvihuoneet! Kuka pöpipää kirjoittaa lumotun päärynäpuun, jos tavallisen päärynäpuun voisi sijoittaa kasvihuoneeseen XD. Mun ajatuksenjuoksu on välillä kyllä harvinaisen hidasta... Mä muistan kirjoista nuo kuumat lähteet, mutta kasvihuoneet on jotenkin menneet ohi. Mut siis olis voinut kyllä omassa päässään aatella, että mihin sen päärynäpuun vois tunkea XD. Ja kyllä, harvinaisen sitkeä päärynäpuu, kun on kestänyt muutamat taistelutkin :''D.

Lainaus
Oltiin eräs joulu siskon kanssa vatsataudissa ja oksennettiin koko aaton vastainen yö kilpaa paistuvan kinkun hajulle. Muistoja <3
Tääkin sai mut nauramaan! Siis oli varmasti kamala kokemus, mutta näin ajan ja etäisyyden päästä mielikuva uunissa paistuvasta kinkusta ja kahden ihmisen oksentamisesta kilpaa naurattaa XD.

Lainaus
Myöhäinen kiitos upeasta joululahjasta <3
Oon tosi onnellinen, että pidit tästä <3.




flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Vs: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« Vastaus #6 : 10.07.2021 22:51:29 »
Olipas tämä kiva teksti! Toki haikea ja surumielinenkin, mutta lopulta kuitenkin lohdullinen ja lämmin. Oli tosi ihanaa lukea Sansan ja Aryan suhteesta, koska mun mieltä lämmitti kovasti se, kuinka he löysivät toisensa pitkän erossa olon jälkeen ja kuinka kaikista lapsuuden erimielisyyksistä huolimatta perheen side ei katkennut. Sisarusrakkaus on musta yksi puhtaimmista ja ihanimmista asioista maailmassa ja siitä on aina mukavaa myös lukea. Valitsin tarkoituksella parituksettoman tekstin vaihteluksi, koska musta on kiva lukea välillä muistakin kuin romanttisista suhteista, koska muissakin ihmissuhteissa on valtavasti potentiaalia, kuten esimerkiksi tässä. Pidin kuitenkin siitä, että tässä oli mainintoja joistain parituksista, koska Sansa/Theon on aww ja Jon/Dany on yäk ja Jaime/Brienne on jees - pidin siis kaikista parituskannanotoista joita tässä oli, suuntaan tai toiseen :D

Lainaus
”Mitä tyttö teki jouluna?” Arya sanoi itsekseen matkien Jaqen H'gharin ääntä. ”Tyttö tappoi Yön kuninkaan ja keitti hilloa.”

Arya naurahti ja alkoi kuoria päärynöitä. Hän ei ollut koskaan keittänyt hilloa, mutta hän oli leiponut pari Freyn poikaa piirakkaan. Hillon tekeminen ei voinut olla kovin paljon vaikeampaa.
Hihii, apua :D Tämä oli loistava, ensinnäkin nuo repliikit on ihan nappiin ja toisekseen ihanan synkkää piirakkaanleipomishuumoria, parasta.

Tässä oli myös tosi kivoja yksityiskohtia, ensinnäkin hillon keittäminen on jo itsessään kiva ja huomaavainen teko, joka lämmitti mieltä. Lapsuudesta tuttu resepti oli söpö ja lämminhenkinen yksityiskohta, erityisen paljon ihastuin reseptikirjaan ja siihen lisättyihin huomioihin. Niissä oli lämminhenkistä nostalgiaa ja ne tuntuivat olevan myös sisaruksille hyvä tapa muistaa äitiään hyvällä tavalla ja niistä vaikutti etenkin Sansa saavan lohtua, mikä oli tosi mukavaa luettavaa. Tämä oli oikein kiva lukukokemus, oli kivaa lukea jouluinen teksti näin keskellä kesääkin! :D Kiitos!

bannu by Ingrid

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Vs: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« Vastaus #7 : 08.08.2021 13:27:59 »
Flawless, kiitos ihanasta kommentista! Hauskaa, että tartuit juuri tähän tekstiin keskellä kauneinta kesää :D.

Mäkin tykkään kirjoittaa ja lukea parituksettomia tekstejä 😊. Mulla ei oo sisaruksia, niin sisarussuhteet on mulle tuntematonta maaperää, mutta tykkään tosi paljon kirjoittaa ihmissuhteiden mutkikkuudesta ja toisaalta myös siitä, miten paljon ne kestää.

Jaime/Brienne on mun OTP, Sansa/Theonia olis kiva kokeilla kirjoittaa, ja Jon/Dany on ihan ok, tosin enemmän pidän Jon/Ygrittestä ja Jorah/Danysta.

Ihanaa, että viihdyit tämän tekstin parissa ❤️.

Ps. Sulla on ihana banneri!
« Viimeksi muokattu: 08.08.2021 13:29:35 kirjoittanut Rowena »

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Vs: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« Vastaus #8 : 14.11.2021 15:22:16 »
Lainaus
”Mitä tyttö teki jouluna?” Arya sanoi itsekseen matkien Jaqen H'gharin ääntä. ”Tyttö tappoi Yön kuninkaan ja keitti hilloa.”

Reps :D Arya on ehdottomasti yksi mun suosikkihahmoista ja oli mielenkiintoista lukea ficci joka keskittyi nimenomaan häneen. Arya keittämässä päärynähilloa Sansalle joululahjaksi oli herttainen ajatus.

Lainaus
Robbin mielestä sokeria pitäisi olla enemmän.

Arya irvisti. Robb oli aina ollut äidin lempilapsi.

:') <3 Jos Arya on yksi mun suosikeista, niin Robb oli se ykkönen. Mua jotenkin lämmitti ja suretti tää samaan aikaan. Ja vaikka Aryaa alkuun ärsyttikin se, että hänen yllätyksensä meni pilalle, niin musta oli todella kiva, että Sansa tuli paikalle. Tästä tuli sen myötä todella lämminhenkinen ja vaikkakin haikea, niin samalla myös toiveikas tarina ♥ Tykkäsin tämän rauhallisesta ja pysähtyneestä tunnelmasta hirveästi ja muutenkin tässä oli kaikki kohdallaan - oli huumoria, surua, kauniita muistoja ja kuitenkin myös sellaista joulun henkeä. Kiitos hienosta tekstistä!


ava & bannu © Inkku

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Vs: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« Vastaus #9 : 29.11.2021 18:37:42 »
Angelina, suurkiitos kivasta kommentista! Siitä tuli hyvä mieli 😊. Tätä ficciä oli viime jouluna tosi kiva kirjoittaa, ja on mukavaa, että noin moni on saanut tästä tarinasta iloa ja joulumieltä ❤️.

Lämmintä joulunodotusta kaikille ❤️!

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 832
  • 🇺🇦
Vs: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« Vastaus #10 : 26.12.2021 14:30:49 »
No niin, onpas mukavaa lukea tämä ficci näin jouluna ja ennen kaikkea ilman spoilaantumisen vaaraa! (Mä silloin joskus kesällä avasin tän ja järkytyin alkutietojen Freyn pojista. Mutta toisaalta olin silloin juuri katsonut Punaiset häät ja siksi musta tuntui sarjaa eteenpäin katsoessa hyvältä tietää, että Arya vielä kostaa. :) Joten ei se ollut paha spoileri.) Freyn pojat piirakassa ja "mitä tyttö teki" olivatkin lempijuttujani tässä tekstissä. Tämä on myös kivasti teemaltaan samantapainen kuin se ficci, jossa Cersei kokkaa ja siksi mua nauratti myös viittaus kasvispataan. :D Vaikka toki hahmon luonne on ruuanlaittoficcien paras mauste, joten siinä mielessä tämä on myös tosi erilainen kuin Kasvispata-ficci. Mäki aloin nimittäin Kaarnen tavoin parkumaan tässä kohtaa:

Lainaus
Catelyn Starkin reseptit iloon ja suruun

”Veisipä jokin resepti surun todella pois”, Sansa huokaisi.

Rakastan tällaisia perhesuhde-ficcejä, jossa kaikki iloiset ja surulliset muistot sekoittuvat toisiinsa niin kuin päärynähillon ainekset.<3

Mua myös flawlessin tavoin huvitti kitkerä viittaus Jon/Daenerysiin. Meille meinasi puolisoni kanssa tulla shippiriita, kun kesällä katsottiin sarjaa. Hän sanoi koko ajan Danysta ja Jonista jotain "Kohta ne pussaa" -tyylistä ja minä huusin: "Hyi, yäk!" :D Ihanaa, kun tulee omiakin muistoja mieleen lukiessa. :)

Lainaus
”Ei pimeinkään yö ole niin pitkä, ettei päivä lopulta voita”, Sansa henkäisi lauseen, jonka Arya epäili siskonsa oppineen joltakin hovilaulajalta Kuninkaansatamassa. Jonakin toisena hetkenä hän olisi ehkä pilkannut Sansaa tämän runollisuudesta, mutta nyt Arya tyytyi vain nyökkäämään ja hymyilemään.

”Niin. Ei aamu ole koskaan jättänyt tulematta.”

Lainaan nyt koko lopetuksen, sillä se on kovin kaunis ja jylhän pohjoinen.<3

Oikein hyvää joulua!<3


Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Vs: GoT: Arya Stark keittää jouluhilloa (K-11)
« Vastaus #11 : 05.01.2022 15:35:28 »
Marieophelia,
mua harmittaa vieläkin, että spoilasin sulta Freyt! Varsinkin, kun se piirakkakohtaus on niin hieno. Taisin hihkua ääneen sitä katsoessani. Mutta hyvä, jos asia ei jäänyt sua kauheasti harmittamaan! Mä soimaan itseäni yhä siitä, että mun oli pakko saada etukäteen tietää, mitä Jaimelle tapahtuu. Huoh!

Lainaus
Tämä on myös kivasti teemaltaan samantapainen kuin se ficci, jossa Cersei kokkaa ja siksi mua nauratti myös viittaus kasvispataan.
Kiva, että hiffasit ton kasvispataviittauksen :D.

Lainaus
Rakastan tällaisia perhesuhde-ficcejä, jossa kaikki iloiset ja surulliset muistot sekoittuvat toisiinsa niin kuin päärynähillon ainekset.
<3 Tästä tuli hyvä mieli! Samoin kuin siitä, että tämä teksti toi sulle mieleen sun ja sun puolison shippiriita-aihion :D.

Kiitos ihanasta kommentista ja lempeää huomista loppiaista! Mulla on jouluna keitettämääni päärynähilloa vielä jemmassa huomiselle :'D.
Nimim. mielikuvituksellinen kirjoittaja, vrt. Catelynin päärynähillo tässä ja Evansien päärynähillo Pöly-ficissä... Noooo, Pikku naisissa kehotetaan kirjoitamaan siitä, mistä tietää jotain XD.