Kirjoittaja Aihe: Naali joka kasvatti simpukan ja kalastajan / Yhteyden maa joka synnytti esimeren l kansansatu, draama, fantasia l S l ficlet  (Luettu 544 kertaa)

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 480
  • ava © Johanna Tarkela
Nimi: Naali joka kasvatti simpukan ja kalastajan / Yhteyden maa joka synnytti esimeren
Kirjoittaja: Secu
Fandom: originaali
Hahmot: naali, simpukka, ihminen, esimeri
Genre: kansansatu, draama, fantasia
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: Teksti hahmoineen ja maailmoineen on minun.
A/N: Tämä tarina on esiosa Hiiri joka kalasti tähtiä / Saukko joka varasti helmen -tarinalleni (S). Tällä pienellä tarinalla toivotan hyvää joulua Waulishille ja muille tätä tarinaa lukemaan sattuville! ^^

Lukuiloa!



Kun talvenhenki Neirin oli vielä varhainen ja muodoton vailla ilvesmäistä itseyttä, eräs syksyinen kettunuorukainen Senka eksyi pohjoiseen, koska Neirin ei ollut saattamassa sitä iäisyyteen levon sijoille talveksi, kevääksi ja kesäksi. Kun kettu vaelsi lumiturkissaan ikikylmän mailla, lumi ei sulanutkaan. Kuuran syleilemät puut kutistuivat harmaanvalkeiksi jäkäliksi. Pohjoisen jäinen syleily pakotti ketunkin kyyryyn, kietoutumaan karvapeitteeseensä, ja hiljalleen sen koko toden pieneni. Niin syntyi naali, joka hallitsi pohjoisen talvea kauan, kunnes ilves otti sen paikan itseytensä löydettyään. Edelleen muistetaan Tenumin vuotuisissa juhlissa härmärevon alkutaivalta. 

Naaliperheisiin syntyi tavallisesti vain kaksi poikasta, mutta sitten kävikin niin, että yhteen syntyi kolme, kaksi valkeaa ja yksi sävyinen. Naalinpennussa oli vielä jäämiä harmaasta ja tummasta, ruskehtavaa karvaa, jotka olivat peräisin muinaisketulta, esipohjoiselta, talvensuojelijalta. Naalin turkissa oli kermanruskeita aaltoilevia kuvioita, pohjaväri oli harmahtava, vain karvankärjet ja viikset olivat valkoiset. Silmätkin olivat kirkkaan hailakanruskeat, suupielissä virtauksellista hymyä. Pentu koki täysiketun jättämän jäljen painautuneena olemiseensa liian tiukasti, toisista se oli haalistunut lähes täysin, ne olivat valkoisia vakavia.

Eräänä päivänä ketunkaltainen naali löysi merenrannasta simpukan, jossa oli lumenvärinen pohja ja kermanruskeita aaltoilevia kuvioita. Naalinpoikanen luuli löytäneensä vastasyntyneen pennun, joka vain puhui eri murretta tai juuri maailmaan tulleiden äänellä, hymisi värisevästi, ja samaistui tähän. Naali kaivoi rannanpenkkaan lumeen ja jäiseen hiekkaan kuopan simpukalle, piilotti pedoilta ja valkeilta vakavilta sukulaisiltaan.

Joka päivä naali kulki edestakaisin rannalla keräten hiekanjyviä ja kasveja. Se ravitsi simpukkaa niillä, kaatoi kärjessä olevasta onkalosta sisään, sillä se tuntui rauhoittavan kärsimätöntä kuohuntaa ja valittavaa värinää. Naali ei tiennyt, että ne valuivat toisesta kärjestä maahan ja maan pinnan alle, jossa ne hiljalleen kasvoivat ensimereksi, meritilkkujen valtavaksi keskiöksi. Verkalleen meren säikeet sidostuivat ja seostuivat yhdeksi vahvaksi muodoksi ja irrottivat mantereen kahdeksi. Ylijäämistä ainesosista kiertyi rihmainen sisin vasta-alkaneen meren pohjaan, jossa se hohti himmeästi kuten helmimäiset tähdet tumman taivaan laella.

Kun ensimmäinen ihminen saapui tätä uutta merta myöten, naali oli jo varttunut aikuiseksi, simpukka oppinut meren tulkitsijaksi. Ihmislapsella oli mukanaan haarainen oksa, jossa lepäsi vaatimaton simpukka, myös kermanruskeasti täplittynyt. Naali päätti kasvattaa ihmisestä kalastajan, simpukan luomalle merelle seuralaisen, sillä lapsi oli ollut merelle mieleen, eihän tämä muuten olisi sisimmästä syntynyt, rihmoista riuskaksi rakentunut.

Aikansa kasvatettuaan naali pysähtyi merenrantaan, kävi kyyryyn kuten esipohjoinen kerran, ja niin naali hajosi sävytetyksi vaahdoksi rantaan liukuvan meren pinnalle.

Myöhemmin tätä maata kutsuttiin Tenumiksi, yhteyden maaksi, jossa vielä tänäkin päivänä voi nähdä naalin tassunpainaumien päättyvän vedenrajaan, jossa vaahto huuhtelee hellästi kasvattajaansa tervehtimään tullutta ihmisen jalanjälkeä ja merta tulkitsevia simpukoita.   




The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

Naela

  • Jahkailija
  • ***
  • Viestejä: 118
Oo, mitä minä juuri luinkaan! Tämä oli ihana, valloittava tarina, jota luin alusta asti leveä hymy huulillani. Rakastin kaikkia noita kauniita sanoja ja kielikuvia, joita tässä oli käytetty - esimeri, kuuran syleilemä ja virtauksellinen hymy nyt muutamia mainitakseni.

Ääh, en nyt osaa sanoa tämän enempää, mutta tykkäsin, tykkäsin kovasti!

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 480
  • ava © Johanna Tarkela
Naela, kiitos kommentistasi! ^^

Mukava kuulla, että teksti hymyilytti, sai hyvälle mielelle ja pidit koukeroisesta kielestäni noin paljon.

Tykkääminen on varsin tarpeeksi, kiitos siitä! :)
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

zilah

  • Sydänten kapteeni
  • ***
  • Viestejä: 392
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
No huh, mikä helmi täältä löytyikään! Aivan uskomattoman kaunis pikku tarina. Kieli on sujuvaa ja runollista, ja siinä voi kuulla kaikuja Kalevalasta. Silti toteutus on aivan uudenlainen ja raikas.

Sanattomaksi vetää, kerta kaikkiaan. Ja aivan pakko on mennä lukemaan nuo muutkin kirjoittamasi tekstit.

Kiitos tästä! <3


zilah

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 480
  • ava © Johanna Tarkela
zilah, voi että! Kiitos ihanasta kommentistasi! :)

Kalevala, mikä kunnianosoitus!  :-* Kommenttisi sai minut sanattomaksi. Ihana kuulla, että pidit tarinasta ja kielestä ja koit löytäneesi jotain uudenlaista ^^ Mieltäni lämmittää, että teksti innosti sinua lukemaan muitakin tekstejäni, oi <3

Kiitoksia, että luit ja kommentoit ^^
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

nomps

  • ***
  • Viestejä: 3 549
  • ent. nominal
Voivoi miten ihana! Tämän tunnisti jo otsikosta kuuluvan samaan sakkiin tuon toisen satusi kanssa. Tätä oli nautinto lukea, ja rakastin sitä että tämä oli täynnä erikoisia ja ihastuttavia sanavalintoja sekä samalla kirjaimella peräkkäin alkavia sanoja (sille on toki joku hienokin nimi,  jonka olen iloisesti unohtanut ;D). Kiitos paljon tästä ihanasta sadusta!
Never regret something that once made you smile.