Seinänaapuri, Harry/Draco, rapsusarja (S) VALMIS 100/100

[Thelina]

Vendela: Harrysta on taatusti silmänruokaa auroriasussaan Mutta mahtaako Draco vielä huomata moista asiaa? Oli huono tuuri lounaskutsun kanssa, saa nähdä, tuleeko pian toinen tilaisuus. Kiitos kommentista!

Fairy Tale: Hauskaa, että arkinen hormiyhteyden luominen tuntuu kiinnostavalta! Dracokin on varmaan ehtinyt tottua Harryn matkaseuraan, joten hän muistaa tottakai Harryn maininneen hormiverkkoon liittymisen... Harryn olisi parempi muistaa esittää lounaskutsu sopivassa välissä! Kiitos kommentista!

A/N: Nyt tapahtuu jotakin yllättävää! Saa nähdä, mitä mietitte siitä Olen jatkanut tätä tällä viikolla spurttiraapaleessa ja tarkoitus olisi julkaista ne osat loppuviikosta, joten tässäpä alta pois aiemmin kirjoitettua varastoa.

50.

Haettuaan taikaministerin työhuoneeltaan, Harry ja Susan saattoivat hänet turvallisesti konferenssipaikalle Velhoparlamenttiin ja kulkivat koko päivän valppaana hänen mukanaan, taikasauvat valmiina epäilyttävien tilanteiden varalta. Konferenssiohjelma jatkui pitkälle iltaan ja päästettyään Puceyn ja Robinsin iltavuoroon jatkamaan ministerin vartiointia, Harry kiiruhti kotiin hormitarkastajaa vastaan. Hän ehti juuri vaihtaa univormunsa tavalliseen kaapuun, kun ovikello soi.

Kun Harry näki, kuka oven takana seisoi, hänen sydämensä melkein pysähtyi.

Miehellä oli edelleen tutun tummanruskeat laineikkaat hiukset ja syvänvioletin työkaavun rinnassa komeili ministeriön virallinen hormiverkkokonttorin merkki. Siniharmaat silmät tuikkivat aivan samoin kuin kahdeksan vuotta sitten ja vilkaisu rintamerkin alla olevaan nimikylttiin vahvisti tuttavuuden.

H. Cromwell

“H-Henry?” Harry sopersi.

51.

“Hei, Harry.”

Harry ei voinut uskoa, että kaikista maailman ihmisistä juuri hänen entinen ihastuksensa oli päätynyt hormiverkkotarkastajaksi ja hänen kotiinsa kohdekäynnille. Harry tuijotti miestä typertyneenä – tämä näytti lähestulkoon samalta kuin ennenkin, ainoastaan jollain tavalla miehekkäämmältä ja hieman rotevammalta kuin se pitkänhuiskea nuorukainen, jota hän oli suudellut eräässä Tylypahkan käytäväsyvennyksessä syksyllä 1996.

“Aiotko päästä minut sisään?” Henry kysyi huvittuneena. Harry astui kiireesti sivuun päästäkseen Henryn eteiseen. Harry ei saanut sanaa suustaan. Päässä risteilevät hyödyttömät ajatukset eivät sopineet keskustelunavaukseksi.

Miten menee? Mitäs olet puuhaillut sen pusun jälkeen, oliko siitä jo kahdeksan vuotta?

“Takka on olohuoneessa”, Harry sanoi lopulta, kun ei muuta keksinyt.

52.

Harrya hermostutti katsella Henryn työskentelyä, eikä asiaa auttanut lainkaan, että tämä ei vaikuttanut olevan millänsäkään heidän epäonnisesta historiastaan. Henry jutteli niitä näitä, kertoi valmistuneensa rakennusinsinöörivelhoksi pari vuotta sitten ja oli kuulemma kuukausi sitten aloittanut työt hormiverkkokonttorissa käytyään lisäkurssin hormien suojauksesta ja turvallisuudesta.
Lopulta Harrynkin onnistui hieman rentoutua ja pulssinsa tasauduttua hän vastaili Henryn kysymyksiin jo melkein luontevasti.

“Oletko kauan asunut tässä?” Henry kysyi, pidellen pitkillä sormillaan vaaleapuista taikasauvaa, jonka päästä suojausloitsu levittäytyi takan päälle nestemäisen näköisenä sumupilvenä.

“En, ihan pari viikkoa vasta”, Harry sanoi. Henry teki viimeiset merkinnät pergamenttiinsa ja taputti lopulta tyytyväisenä takan kylkeä.

“Valmista tuli”, hän sanoi iloisesti.

53.

“Ota yhteyttä, jos tulee jotakin kysyttävää”, Henry sanoi eteisessä, ojentaen violettia käyntikorttia.

Oven sulkeuduttua Harry huomasi, että käyntikortissa oli virallisten yhteystietojen alla toinen, käsinkirjoitettu osoite. Kotiosoite, jonka vieressä luki Henryn käsialalla Oli kiva nähdä.

Merlin! Mitä ihmettä tämä nyt sitten tarkoitti? Oliko Henryn kiinnostus häntä kohtaan herännyt uudelleen? Harryn ja Ginnyn ero oli lehtijuttujen myötä julkista tietoa, joten Henry oli varmasti kuullut siitä.

Ajatukset risteilivät Harryn päässä koko loppuillan. Vielä hampaita pestessäänkin hän tarkkaili mietteliäänä peilikuvaansa. Sotkutukkainen, hoikka ja vihreäsilmäinen mies näytti väsyneeltä ja hämmentyneeltä. Voisiko Henry todella olla mieltynyt häneen, silmäpusseineen päivineen?

Entä halusiko hän itse tutustua uudelleen Henryyn?

[Vendela]

Ei, Harry ei halua tutustua uudelleen Henryyn! Ei ainakaan, jos minulla olisi asiaan mitään sanavaltaa Vaikka toisaalta, tämä yllättävä käänne saattaisi pistää liikettä tarinan pääparitukseen, joka ei nähdäkseni ole kuitenkaan vaihtunut mihinkään

Eli olipa yllättävä käänne tämä Henryn ilmaantuminen Harryn oven taakse. Tosin heti ryhdyin pohtimaan tämän Henryn motiivia tutustua Harryyn. Erouutinen on tosiaan kaikkien tiedossa, ja Harryn ympärillä pörrää varmasti kiinnostuneita. Mutta voiko näihin onnenonkijoihin luottaa? Toivottavasti Harry osaa olla varovainen!

Huh, tämäkin tarina on jo yli 50 rapsun mittainen! Hienoa! Ja ainakin minusta lukijana tuntuu, että vielä paljon on edessä eli ollaanko vielä edes puolenvälin tietämillä tämän suhteen? Ei sen väliä, mukavaa kun kirjoitat ja minä ainakin luen tätä mielelläni, sen verran mielenkiintoisia kuvioita tässä on meneillään Joten pidemmittä puheitta, jatkoa jään odottelemaan ja kivaa myös kuulla että spurttailet tämän kanssa!

Vendela

[Fairy tale]

Ohhoh ja hopsankeikkaa, vai että Henry. Vai sellaista pientä on ehtinyt tapahtua jo Tylypahkassa. Jotenkin tämä nyt avasi sitä, ettei Harrylle ole uutta tuollainen miesten perään katseleminen. Kuullaankohan tästä Henrystä vielä ja aiheuttaa se ehkä naapurin blondissa jonkin sortin sykähdyntää? Ja mitä tekeekään Harry. Mutta hieno että nyt hormi on valmis kulkureittinä.

Paitsi että - Dracoa kehiin. 

[Thelina]

Vendela: Eipä ole pääparitus vaihtunut, eikä Harry-poloinen vielä tiedä mitä tahtoo ja mitä kaikkea tässä matkalla tapahtuu! Minä en yhtään tiedä miten pitkä tästä tulee, annan tulla niin pitkän kuin on tullakseen Vielä on paljon asioita käymättä, joten ei tämä varmaan ihan heti ole loppumassa. Kiitos kun taas kommentoit ❤

Fairy tale: Henryyn ja Tylypahkan tapaukseen oli viitattu jossain tuolla ihan tarinan alussa, eikä suotta Harry vaan oli silloin vielä arka asian suhteen, niin että homma kuivui kokoon. Harry-parka on kyllä nytkin hämmentynyt, mutta katsotaan miten asiat etenee Kiitos kommentista ❤

A/N: Tässä olisi kokonaista seitsemän rapsua, jotka osallistuvat Spurttiraapale V -haasteen 19. kierrokselle, tuplaspurtin jälkimmäiselle viikolle. Kunkin päivän inspissana on tuossa otsikon alla

54.

(100 sanaa - Milloin)

”Tuota, milloin ehtisit nähdä? Minulla olisi puhuttavaa”, Harry kysyi Hermionelta seuraavana päivänä, kun he lounastivat tavalliseen tapaansa ministeriön kahviossa. Susan oli aamuvuorossa konferenssissa, joka jatkui toista päivää Velhoparlamentissa. Harry oli menossa iltavuoroon, mutta oli päättänyt tulla hetkeksi ministeriölle tekemään töitä. Sitä paitsi, kotona hän olisi luultavasti vain juonut kahvia ja kiertänyt kehää kilpaa ajatustensa kanssa.

”Onko jotain tapahtunut?” Hermione kysyi. ”Sinähän pääset tänään aika myöhään, mutta kävisikö huomenna? Voitaisiin tulla Ronin kanssa...”
”Puhuisin mieluummin vain sinulle”, Harry sanoi. Ronilla oli ollut sulattelemista jo tarpeeksi viime aikoina, eikä Harrysta tuntunut luontevalta kertoa tälle Henrystä ainakaan vielä.

Hermione myöntyi hämmentyneenä hänen pyyntöönsä.

55.

(100 sanaa - Puhelin)

Iltavuorossa Harryn ajatukset harhailivat ja lopulta hänen parinaan oleva Demelza Robins kysyi, oliko hän kenties tulossa kipeäksi.

”Nukuin vain huonosti”, Harry sanoi, mikä oli kyllä aivan totta. Hänen sykkeensä ei tuntunut laskevan lainkaan, vaikka he vain seisoivat vartiossa Velhoparlamentin ovella, katsellen tyylikkäisiin business-kaapuihin pukeutuneita velhoja ja noitia. Harry yritti piilotella haukotustaan. Menisi vielä pari tuntia, ennen kuin konferenssiohjelma iltajuhlallisuuksineen lopulta päättyisi ja hän pääsisi lähtemään. Aurorien vartiointivelvollisuudet olivat pitkäveteisiä muulloinkin kuin väsyneenä.

Oli kiva nähdä. Sanat pyörivät Harryn päässä kuin puhelimen vastaajaviesti. Jos hän oli kuvitellut, että eron jälkeen elämä olisi hetken aikaa taas rauhallista, hän oli ollut väärässä.

56.

(100 sanaa - Tuskainen)

Oli tuskaista herätä aikaisin kahden levottomasti nukutun yön jälkeen. Harry raahautui keittiöön ja napautti kahvinkeitintä kahdesti. Tupla-annos kofeiinia ei tekisi lainkaan pahaa.

“Taikaministeriöön!” Harry huusi hormiin ja kieppui silmät suljettuina Atriumiin.

Vähän ennen lounasaikaa Draco koputti toimiston ovelle.

“Robardsille”, hän sanoi näyttäen paksua pergamenttirullaa. “Alby käski tuoda, nämä ovat salaisia tiedostoja, joten sisäistä postia ei voinut käyttää…”

Rullassa täytyi olla taikakauppaosaston johtajan lähettämää lähdemateriaalia heidän tutkimaansa salakuljetustapaukseen. Harry viittasi Dracon peremmälle ja vei tämän Robardsin luo. Seuratessaan keskustelua Harry yhtäkkiä muisti, että Draco saattaisi edelleen olla lounasseuraa vailla.

“Lähdetäänkö syömään?” Harry kysyi, kun pergamenttirulla oli saatu talteen.
“Sopii”, Draco vastasi.

57.

(100 sanaa - Neljä)

Harry ja Draco istuivat kaksistaan neljän hengen pöytään. Hermione oli koulutuksessa ja Susan etätöissä, joten Harrysta oli mukavaa saada lounasseuraa, vaikkei hän väsymyksen vuoksi tuntenut olevansa lainkaan parhaimmillaan. Aamukahvi oli piristänyt hiukan, mutta kofeiini vaikutti saavan hänen muutoinkin jännittyneen kehonsa epämiellyttävän ylivirittyneeseen tilaan.

”Olet ajatuksissasi”, Draco huomautti, kauhoen kanapataa suuhunsa.
”Anteeksi”, Harry sanoi. ”On ollut kaikenlaista...”
”Hmh”, Draco sanoi. ”Voisin kai sanoa samat sanat.”

Harry katui edes ajatelleensa turhista murheista valittamista. Dracolla oli varmasti vielä paljon enemmän sydämellään.

”Puhutaan vaikka huispauksesta, saadaan molemmat muuta ajateltavaa”, Harry ehdotti. Keskustelu polveili uusimmista ottelutuloksista MM-kisavalmisteluihin ja pian Harry tunsi olonsa huomattavasti virkeämmäksi.

58.

(100 sanaa - Hymy)

Harry heilautti kättään Dracolle, joka jatkoi matkaansa viidenteen kerrokseen. Hän oli iloinen, että Draco oli lähtenyt lounaalta hymy kasvoillaan. Heillä oli ollut mielenkiintoinen keskustelu, sillä kummallakin oli omat ennakko-odotuksensa huispausliigan tulevista maajoukkuepelistä. Harry kannatti Rapakon palloseuraa, jossa Rohkelikon entinen huispauskapteeni Oliver Wood pelasi nykyään ammatikseen. Draco sen sijaan oli henkeen ja vereen Tutshillin Tornadojen puolella. Kumpikin joukkue oli pärjännyt karsinnoissa kohtuullisen hyvin.

Iltapäivällä Harry päätti hoitaa muutaman arkistointivelvollisuuden pois ennen viikonlopun päivystysvuorojaan ja seuraavan viikon alkuun osuvia vapaapäiviään. Rauhallinen hetki kannatti hyödyntää, sillä joskus viikonlopputyöt olivat pelkkää kiireistä liitämistä tulipalosta toiseen. Hermione tulisi kuudelta, joten hänellä olisi vielä runsaasti aikaa.

59.

(100 sanaa - Dramaattinen)

Hermione saapui juuri kun Harry oli sekoittamassa kastiketta spagetin joukkoon.

”Ihanaa, minulla on sudennälkä”, Hermione sanoi, kun Harry koristeli kummankin annoksen reilulla keolla parmesaania.

Harrya oli alkanut nolottaa oma hermostuneisuutensa. Hän pelkäsi suhtautuvansa tapaukseen turhankin dramaattisesti, mutta Hermione ei antanut hänen enää perääntyä, vaan pakotti selostamaan koko jutun juurta jaksain, Tylypahka-ajoista toissapäiväiseen kohtaamiseen.

”Hmm...” Hermione mietti. ”Tuollaisen viestin jättäminen oli ehkä hiukan tahditonta, hänhän oli töissä ja sinä vasta eronnut... Toisaalta, häntä ei vaikuta haittaavan, että sinä lopetit peloissasi kouluaikaisen suhteenne ennen kuin se oikeastaan ehti alkaakaan. Ehkä hän tykkää sinusta oikeasti, Harry.”

Harry melkein nielaisi pastansa väärään kurkkuun.

60.

(100 sanaa - Viikko)

Harry ei ollut yhtään varma, halusiko Henryn tykkäävän itsestään vai ei. Eihän hän edes tiennyt, tykkäsikö itse Henrystä!

”Mitä minun pitäisi sinun mielestäsi tehdä?” Harry kysyi epätoivoisena Hermionelta.
”Miltä sinusta tuntuu? Jos tykkäät hänestä, miksi ette voisi mennä vaikka kahville ja katsoa, mitä tapahtuu? Tai jos tuntuu, että tämä tulee liian äkkiä, voit ihan hyvin sanoa sekin.”
 
Harry ei ollut asian helppoudesta yhtään niin varma.
 
”Odota vaikka viikko, mieti ja päätä sitten mitä teet. Ja mitä tulee miesten kanssa deittailuun, jos haluat saada parempaa vertaistukea niin minulla olisi yksi ehdotus”, Hermione jatkoi.
”Kuka muka?” Harry ihmetteli.
”Draco Malfoy”, Hermione sanoi.

[Fairy tale]

Ihanan monta osaa ja tässä ehti tapahtuakin kaikenlaista pientä. Harry parka kun ajatuksiensa melulta ei saa kunnolla nukuttua ja silti on pakko mennä töihin ja tropata itseensä kofeiinia. Onneksi hänellä on Hermione jolle kertoa asioita. Ja mahtavaa, Hermionella on tarjota keinoja, jolla päästään asiassa eteenpäin.

Vaan jätitpä jännittävään kohtaan. Miten Harry reagoi kuulemaansa?
Mahtaakohan hän pitää Dracoa vaihtoehtona vertaistuen saamiselle, tuntuu miltei mahdottomalta.
Onneksi mahdottomasta voi tulla mahdollista. Yksi Henry sinne tai tänne, vaikka Harry erehtyisikin kahville tuon kanssa.

[Vendela]

Oho, melkoinen cliffhanger taas tuolla lopussa Nyt ei voi kun toivoa, että jatkoa tulee pian!

Kivat rapsut spurtin merkeissä olit kirjoitellut Tarina etenee kivasti ja mukavaa kun lounaskin onnistui. Tosin jäin väkisin miettimään, että mitähän Dracon elämässä onkaan tapahtunut. Jotenkin tulkisin, että jotain siellä on Ettei vain Dracollakin olisi jonkunlaista säpinää menossa No, se jää nähtäväksi.

Hermione on kyllä niin ihana ystävä! Ja tuo, ettei Harry ole vielä aivan valmis puhumaan kaikista asioistaan Ronille on jotenkin luontevaa. Hermionella on onneksi hyviä ajatuksia ja ideoita! Joten toivottavasti saadaan pian lukea kuinka tämä etenee!

Vendela

[hiddenben]

Olipa mukavaa lukea taas useampi raapale kerrallaan, niin tarinakin etenee mukavasti eteenpäin On kyllä sanottava, että joka kerta näitä raapaleita lukiessa tulee ajateltua, että onpa slice of life -genre kivaa luettavaa! Tuokin lounaskeskustelun huispausaihe oli niin arkinen eikä sinänsä vie juonta erityisemmin eteenpäin, mutta samalla se tuo kotoisuutta ja leppoisaa tunnelmaa tekstiin – ja se juuri on mielestäni slice of lifen hienous! Yleensä raapaleihin ladotaan niin paljon tunnelmaa ja jokaisella sanalla on suuri painoarvo, joten tällainen raapaleiden tasapainoitus on oikeastaan kohdillaan

Tuohon loppuun tuli kyllä mainio cliffhanger – miksi Hermione ehdottaa juuri Dracoa vertaistueksi? Miten Hermione tietää Dracosta enemmän kuin Harry? Tykkään kyllä siitä, että Harry uskaltaa tässä ficissä puhua asioista suoraan, vaikka aiheet haastavia ovatkin. Kiitos jälleen jatkosta!

[Thelina]

Fairy tale: Ihana tuo "Yksi Henry sinne tai tänne, vaikka Harry erehtyisikin kahville tuon kanssa." Näinhän se kai on... Katsotaan, mitä Harry sanoo Hermionen ehdotuksesta! Kiitos kommentista!

Vendela: En varmaan älynnyt korostaa asiaa, mutta ajattelin, että Dracolla on edelleen vanhat murheensa, äitinsä poismeno, yksinäisyys ja niin edelleen. Minusta Harryn ja Hermionen ystävyys on jollain tavalla vielä mukavempaa kirjoitettavaa kuin Harryn ja Ronin! Kiitos kommentista!

hiddenben: Slice of life taitaa olla suosikkigenreni tällä hetkellä joten mukavaa, jos maistuu muillekin! Harry uskaltaa ehkä puhua Hermionelle, mutta entäpä muille? Selvinnee aikanaan Tässäpä jatkoa! Kiitos kommentista!

A/N: Tällä viikolla on taas spurttiraapale, joten olen saanut hieman jatkettua tätä. Toivottavasti myös loppuviikon rapsut menevät putkeen Inspissanoja en tällä kertaa käyttänyt.

Tässä vaiheessa pieni muistutus, jos on päässyt unohtumaan: Draco ja Hermione ovat siis olleet yhtä aikaa yliopistossa, vaikkakin eri koulutusohjelmissa. Draco opiskeli kansainvälistä taikakauppaa ja Hermione taikalainsäädäntöä. Aiemmin on myös mainittu, että heillä on joitakin yhteisiä projekteja ministeriöllä. Hermione siis tuntee Dracon ehkä hieman paremmin kuin Harry, vaikkei heitä mitenkään ystäviksi voi sanoa

61.

”Miten niin Draco Malfoy?” Harry kysyi hämmentyneenä. Sitten hänen ilmeensä kirkastui. ”Onko hänkin...?”

”On”, Hermione vahvisti. ”Tai siis, mistä minä tiedän, mikä hän on, mutta ainakin hänellä oli jonkin aikaa poikaystävä yliopistossa. Opiskelukaverini tuttava, samasta tiedekunnasta kuin Draco.”

Harry oli yllättynyt, vaikka tarkemmin ajateltuna asia tuntuikin yhtäkkiä aivan luonnolliselta.

”Käsitin, että olit jo vähän alkanut ystävystyä Dracon kanssa”, Hermione jatkoi hymyillen, Harryn pyydystäessä pastansa viimeisiä rippeitä haarukallaan. ”Ehkä teillä on enemmän yhteistä kuin arvaatkaan.

”Niin”, Harry sanoi. Hän ei silti ollut ollenkaan varma, halusiko uskoutua Dracolle. Tämä murehti edelleen äitinsä kuolemaa, eikä Harry missä tapauksessa halunnut lisätä taakkaa omilla huolillaan.

62.

He söivät pastansa loppuun ja päättivät keittää teetä jälkiruoaksi.

”Tulejo kannu!” Hermione sanoi. Teekannu liisi pöytätasolle odottamaan veden kiehumista ja taikasauvan näpäytys annosteli kaksi lusikallista rooibosta valmiiksi haudutusta varten.

Kupillinen kuumaa rauhoitti mukavasti, vaikka Harry ei edelleenkään ollut varma, miten toimia Henryn suhteen. Tilanne tuntui samaan aikaan kutkuttavalta ja kauhistuttavalta. Harryn ei ollut koskaan tarvinnut miettiä, miten lähestyä potentiaalista ihastusta. Ginnyn kanssa kaikki oli vain tapahtunut, ja yhtäkkiä Harry oli huomannut seurustelevansa.

”Nuku nyt rauhassa muutama yö”, Hermione sanoi halatessaan häntä eteisessä. ”Sinun pitää vain kuunnella itseäsi, sisimmässäsi tiedät kyllä, mikä on oikein.”

”Kunpa se olisikin niin helppoa”, Harry sanoi.

63.

Yöllä Harry näki omituista unta.

Hän taisteli lohikäärmettä vastaan, kuten neljäntenä Tylypahkan vuonnaan. Mutta Tulisalamaa ei näkynyt missään, eikä lohikäärme syössyt vihaisena tulta, vaan asteli hitaasti lähemmäs. Askel askeleelta lohikäärme kutistui: sen kaula lyheni, pyrstö katosi ja lopulta tilalla olikin otuksen sijasta ihminen violetissa kaavussa.

”Henry?”

Aurinko häikäisi, eikä Harry nähnyt unihahmon kasvoja kunnolla. Samassa ohut pilvipeite pimensi kirkkauden ja hahmo käänsi hänelle selkänsä. Kirkkaassa valossa violetilta näyttänyt kaapu olikin tarkemmin katsottuna musta ja Harry ehti nähdä vaalean vilahduksen, ennen kuin hahmo veti hupun päähänsä ja katosi.

Aamulla Harry heräsi tavallista uupuneempana, muttei muistanut yöllisestä seikkailustaan kuin pelkän harmaasilmäisen lohikäärmeen.

[Vendela]

Kivaa kun spurttailet tämän kanssa

No niin tietysti, en tajunnut (muistanut) yhtään, että Dracolla on tosiaan monta juttua menossa elämässään. Mutta saa nähdä missä vaiheessa nämä kaksi lähentyvät.

Miten minusta tuntuu, että toistan vain tätä, miten kivaa on, kun Hermione on Harryn tukena Ja ainakin tämä tarjoilee Harrylle juuri sopivia tietoja. Vai että harmaasilmäinen lohikäärme! Kuinkahan pian Harry oivaltaa, ettei hän tahdo mitään Henrya vaan seinänaapurinsa

Vendela

[Fairy tale]

Hermionelta saakin mielenkiintoisia tiedonmurusia, joista voi Harrylle olla ihan iloakin. Tai ei siis voi vaan jossain vaiheessa on.
On kyllä pikkasen jännää odottaa mitä Harry aikoo seuraavaksi. Mitä hän tekee Henrylle ja tuleeko hänelle tilaisuuksia vaihtaa Dracon kanssa enemmänkin kuulumisia.

Harry alitajunta taitaa jo unen muodossa käsitellä asioita. Herätessään hän sentään muisti yhden asian - sen oleellisen? 

[Thelina]

Vendela: Hermionella on tosiaan hyödyllistä tietoa, vaikka Harry ei vielä taida tajutakaan, kuinka hyödyllistä Kiitos kommentistasi ♥

Fairy tale: Harrylla saattaa tunnetusti kestää, ennen kuin hän tajuaa asioita... Ehkä siis hyvä, jos edes alitajunnassaan hän on tajunnut jotakin Kiitos kommentistasi ♥

A/N: Tässäpä tämän viikon loput spurttiraapaleet!

64.

Lauantainen päivystysvuoro Susanin kanssa oli epäilyttävän hiljainen, mutta sunnuntaina huisketta riitti senkin edestä. He juoksivat väärien hälytysten perässä, kun vanha leskirouva Bates teki kaksikymmentäkahdeksan ilmoitusta kuvitteellisista kuolonsyöjähavainnoista, eikä rauhoittunut, vaikka Harry yritti selittää sodan päättyneen jo aikapäiviä sitten. Oikeita hälytyksiä sen sijaan aiheuttivat laitakaupungilla liikkuvan rikollisjengin tempaukset. Selviteltyään koko illan jästimiehen pahoinpitelyyn johtanutta sotkua, Harry oli niin uuvuksissa viikon tapahtumista, ettei jaksanut kotona edes tehdä itselleen voileipää.

Maanantaina Harry päätti hyödyntää arkivapaansa vierailemalla Teddyn ja Andromedan luona. Harry näki kummipoikaansa melko harvoin, mutta Teddyn iloinen virnistys pyyhki pian syyllisyyden hänen sydämestään. Kumpikin saisi tapaamisesta hyvää energiaa, joka kantaisi pitkälle loppuviikkoon.

65.

Keskiviikkona Harryn työpäivä keskeytyi yllättäen hormiverkkokonttorin leimalla varustetun muistion leijaillessa hänen pöytänsä ylle.

Hänen sydämensä heitti kolmoisvoltin. Ei kai Henry sentään lähettäisi hänelle viestiä ministeriön postipalvelulla? Hormitarkastajilla oli harvoin työasiaa auroreille, varsinkaan lentävien muistioiden välityksellä. Harry avasi kiireesti taitokset ja luki:

Hei!

Käytitte hiljattain Taikaministeriön hormiasennus- ja tarkastuspalvelua. Pyytäisimme teitä vastaamaan lyhyeen palautekyselyyn toimintamme kehittämiseksi!

1. Kuinka arvioisitte asennustyön laatua kouluarvosanoin (ympyröikää sopivin vaihtoehto):

Upea / Odotukset ylittävä / Kelvollinen / Surkea / Hirveä / Peikko


Harry huokaisi helpotuksesta. Palautekysely ei sentään vaatisi häneltä välitöntä vastausta. Sydämen sykekin tasaantui hiljalleen, vaikka sen villiintyminen saikin Harryn epäilemään itseään. Ehkä hän oli sittenkin salaa hieman pettynyt viestin sisältöön.

66.

Harry oli juuri saamassa jälleen kiinni raporttinsa työstämisestä, kun hänet keskeytettiin uudelleen. Takassa leimahti ja Ronin iloisesti hymyilevä pää ilmestyi tulen keskelle.

“Ron, mitä sinä täällä?” Harry kysyi. “Onko jokin hätänä?”

“Hei Harry! Ei tässä mitään, tulin vain kysymään huomisista treeneistä.”

Harry oli tyystin unohtanut huipauskerhon torstaisen kokoontumisen. Viimeksi hän oli joutunut jättämään pelailun väliin töiden takia.

“Mitä treeneistä, olen kyllä tulossa”, Harry sanoi.

“Meillä ei ole toista etsijää. Goldstein on sairaana, hänellä on kai porlokkikuume.”

“Ikävä kuulla”, Harry sanoi. Silloin hän tuli ajatelleeksi edellisviikkoista keskusteluaan Dracon kanssa. Ehkä tämä olisi kiinnostunut pelaamisesta. “Minulla saattaisi kyllä olla sopiva varapelaaja tiedossa...”

67.

Ron ei edes yrittänyt peittää tyrmistystään nähdessään Dracon astelevan luuta kädessään kohti huispauskenttää Harryn mukana. Draco oli ollut silminnähden ilahtunut kutsusta, jonka Harry oli esittänyt heidän lounastaessaan jälleen ministeriöllä Hermionen ja Susanin kanssa. Myös Harryn työkaveri Adrian Pucey, joka oli Dracon tavoin entinen luihuinen, oli mukana pelaamassa jahtaajaa. Heitä oli kerrankin tarpeeksi monta kunnon peliin.

Alun nihkeä tunnelma unohtui luudan selässä nopeasti. Tuulivaaran huispauskenttä oli nimensä mukaisesti usein tuulinen, mutta sinä päivänä raikas syyspuhuri teki vain hyvää. Kirpeä sää ja vauhdikas pelailu saivat murheet unohtumaan ja Dracokin vaikutti nauttivan pelaamisesta. Harry muisteli heidän kouluaikaisia otteluitaan ja virnisti Dracolle ohi lentäessään.

68.

Harry kutsui Ronin taas kermakaljalle pelien jälkeen. Draco käveli muutaman askeleen heidän jäljessään ylös portaita.

Asuntonsa ovella Harry epäröi. Olisiko hänen pitänyt kutsua Dracokin mukaan? Draco kuitenkin jatkoi matkaansa omalle ovelleen ja tavallaan Harry oli helpottunut. Ronin näennäisen kohteliaasta käytöksestä päätellen tämä ei ollut lainkaan valmis hengailemaan Malfoyn kanssa yhtään pidempään kuin oli pakko.

“Weasley. Harry. Oli hauska pelata”, Draco sanoi.

“Hei sitten, nähdään töissä”, Harry sanoi.

Sisällä Ron lysähti sohvalle ja siemaili vaitonaisena kermakaljaansa.

“Yllättävää kutsua Malfoy mukaan”, Ron totesi vihdoin.

Harry kohautti olkiaan.

“Hän on hyvä etsijä.”

Pian keskustelu kääntyi muihin aiheisiin, eikä kumpikaan puhunut Malfoysta enää mitään.

[Fairy tale]

Harryn työ ja työpäivät kuulostavat - no työltä. Juuri tuollaista se välillä on että on rasittava turhien hälytysten ja joutavuuksien päivä ja seuraavana päivänä saa puristaa itsestään kaikki mehut.

Jäin nauramaan noita Tylypahkan kouluarvosanoja. Olisi muuten ihan kamalaa saa arvosanaksi Peikko! Hormiyhteyden asentaja taisi kuitenkin onnistua työssään ja asiakaspalvelussa hyvin. Vaan onneksi Henrystä ei tässä välissä kuultu vaan...

Draco! Mahtavaa että Harry pyysi hänet mukaan pelaamaan. Lötyisiköhän hänelle myöhemminkin jokin pelipaikka? (Ehkä olen liian toiveikas). Tai sitten Harry alkaa pelaamaan muuta pelipaikkaa. Mutta hienoa että Draco viihtyi.

Kiitos uusista osista. 

[Vendela]

Luin nämä jo eilen, mutta sen verran väsyneenä, että kommentti olisi ollut luokkaa: ihanaa ja lisää

Tosi kivat osat ja pidin tuosta Harryn arjen kuvailusta. Hieman kyllä sydän tykytti täälläkin kun Harry sai tuon muistion. Mutta sitten nauraa hihittelin sille, sillä tuo oli ihan mainio! Itsekin aina tuskailen kun puhelinmyyjä-keskustelun jälkeen tulee viestiä että "kuinka onnistuimme palvelussa". Tosi kivasti olit keksinyt tuonne nuo Tylypahkan kouluarvosanat Tosin ehkä pienen pieni ääni sisälläni mietti, olisiko Henry sittenkin muistion takana... Ainakin täällä meidän jästien maailmassahan tuo kysely jatkuu kun vastaa ensimmäiseen kysymykseen, joten voisiko olla, että tämäkin kysely olisi sellainen ja lopulta sieltä tulisi jokin henkilökohtaisempi kysymys suoraan Harrylle? No, toivon tietenkin että Harry unohtaa Henryn ja keskittyy Dracoon

Kiva oli tosiaan kun Draco pääsi pelaamaan! Ja tuolla yläilmoissa kaikki tuntuu varmasti erilaiselta ja vanhat kaunat unohtvat. Hieman minäkin mietin, että olisiko Harryn pitänyt pyytää Draco kylään, mutta ehkä parempi näin. Tosin jonkinlaista lähentymistä näiden hahmojen välillä jo hieman kaipaisin

Kivaa kun kirjoittelit tätä ja toivottavasti jatkoa saadaan taas pian! Tässä mennäänkin jo aika hyvissä lukemissa osien määrän suhteen

Vendela

[hiddenben]

Luin nämä jo eilen, mutta sen verran väsyneenä, että kommentti olisi ollut luokkaa: ihanaa ja lisää

Minäkin voisin kommentoida, että ihanaa ja lisää Mietin välillä, että tällaisten raapaleiden kommentoiminen voi tuntua vaikealta, kun tekee mieli vaan hehkuttaa samoja asioita, mutta ei ole mitään sen erikoisempaa sanottavaa. Ehkä siinä on omalla kohdallani harjoittelun paikka, että oppisin kertomaan fiiliksiä ja olisin sen kanssa ihan okei sen sijaan, että haluaisin etsiä tekstistä jotain kehitettävää/erikoista, jota sitten voisi kommentoida

Joka tapauksessa, oli jälleen kiva lukea monta raapaletta peräkkäin ja pidin varsinkin tuosta Susanin ja Harryn työviikonlopun kaoottisuudesta. Tuollaisesta auroriarjesta on jotenkin mukava lukea, kun kirjasarjassa auroreiden työ on lähinnä kuolonsyöjien kiinniottamista, mutta mahtuuhan työkuvaan paljon muutakin. Dracon kutsuminen mukaan huispaustreeneihin oli Harrylta hyvä idea! Näin ehkä Ronkin saadaan hiljalleen tutustumaan Dracoon eikä tämä vierastaisi tätä niin pahasti. Tuo uni oli myös hauska ja jännittävä lisä, vaikka Harry ei siitä melkein mitään aamulla enää muistanutkaan – jää vain lukijalle tiedettäväksi, kenestä Harry oikeastaan unelmoi Toivottavasti Henry ei sekoittaisi pakkaa liikaa! Minuakin nauratti tuo Tylypahkan kouluarvosana-asteikko, en vieläkään ymmärrä, miten siellä voi olla arvosanana peikko

Mutta niin, kiitos taas ja ihanaa ja lisää!

[Thelina]

Fairy tale: Tylypahkan kouluarvosanat ovat kyllä hauskat ja tottakai samaa arvosteluasteikkoa käytetään muissakin yhteyksissä! Saapa nähdä, pääseekö Draco jatkossakin peleihin mukaan Kiitos kommentista ♥

Vendela: Harrylla ei ollut aikaa vastata koko kyselyyn, saa nähdä palaako hän sen pariin ollenkaan. Ajattelin, että hän luki vain ensimmäisen kysymyksen, eikä kiinnittänyt loppuihin sen enempää huomiota. Tässä edetään kyllä hitaasti, mutta hiljaahan se vain hyvä tulee Kiitos kommentista ♥

hiddenben: Kirjasarjassa aurorit tosiaan lähinnä nappaavat kuolonsyöjiä, mutta tässä on pitänyt kehitellä muitakin tehtäviä, kun sodan jälkeen kuolonsyöjiä ei enää oikein ole Nuo kouluarvosanat ovat kyllä niin pöhköt, miten masentavaa olisi saada arvodanaksi surkea, hirveä tai peikko Tässä tulee lisää, kiitos ihanasta kommentista ♥

A/N: Päätin, että tähän tulee 100 osaa! Vielä on siis monta jäljellä ja tässä taas muutama lisää. En ehtinyt ihan joka päivä spurttailla tällä viikolla, mutta nämä on kuitenkin kirjoitettu Spurttiraapale V -haasteeseen

69.

(100 sanaa - kylmä)

Perjantai valkeni sateisen kylmänä. Harry päätti nauttia aamukahvinsa olohuoneessa takan lämmössä. Asunnossa oli koleaa, sillä sisäilmataikojen säätöopas oli kadoksissa, eikä tavallisen lämmitysloitsun teho riittänyt pitämään asunnon olosuhteita sopivana.

Takkatuli sai Harryn ajattelemaan Henryä. Heidän tapaamisestaan oli mennyt jo yli viikko. Miehestä ei ollut kuulunut mitään, joten tämä kai odotti edelleen yhteydenottoa Harryn puolelta.

Harryn vatsassa kiemurteli. Ei kai hänellä olisi tällainen olo, jos hän ei tuntisi Henryä kohtaan mitään? Ehkä häntä vain jännitti. Harry kulautti kahvin kurkkuunsa ja päätti ryhdistäytyä. Hän kysyisi ensiksi neuvoa Dracolta, kuten Hermione oli ehdottanut. Ehkä vertaistuki saisi hänet rohkaistumaan elämänsä ensimmäisille oikeille treffeille miehen kanssa. 

70.

(100 sanaa - laulaa)

“Draco!”

Harry kiiruhti kohti kansainvälisen taikakaupankäynnin normikunnan toimistoa, josta Draco oli juuri astunut ulos.

“Harry! Olen juuri lähdössä, mutta Alby on kai vielä…”

“En tullut työasioissa”, Harry sanoi. “Tulin oikeastaan kysymään, lähtisitkö oluelle Vuotavaan noidankattilaan? Perjantain kunniaksi. Kuulin, että Selestina Taigor laulaa siellä tänään. ”

Draco kohotti yllättyneenä kulmiaan.

“Ajattelin, että se voisi piristää”, Harry sanoi kiireesti. “Ja minä… haluaisin jutella yhdestä asiasta. Mutta jos et jaksa lähteä, niin…”

“Kyllä se sopii. Vaikka en kyllä olisi uskonut, että pidät Taigorin musiikista.”

“En minä pidäkään, mutta ajattelin, jos sinä pidät.”

“En oikeastaan. Ehkä voisin tarjota sinulle oluen kotonani? Olisi rauhallisempaa.”

“Sekin sopii.”

71.

(100 sanaa - kuka)

Dracon asunto oli tyylikkäästi sisustettu. Raskaita, luultavasti Malfoyn kartanolta peräisin olevia antiikkikalusteita oli yhdistelty onnistuneesti moderneihin huonekaluihin ja tekstiileihin. Harry istahti sohvalle ja otti Dracon tarjoaman olutpullon käteensä.

“Sinä halusit puhua?” Draco sanoi.

“Niin…” Harry aloitti. “Draco, tiedätkö, miksi minä ja Ginny erosimme?”

Draco pudisteli päätään.

“Koska myönsin vihdoin itselleni, etten oikeastaan koskaan rakastanut häntä.”

Draco katsoi häntä odottaen.

“Mutta siinä on muutakin. Draco, minä olen homo.”

Dracon kasvot olivat lähes ilmeettömät. Jos hän oli yllättynyt, hän ei ainakaan näyttänyt sitä.

“Sittenhän…”

“Olemme samassa veneessä”, Harry täydensi, katsoen Dracoa kulmiensa alta.

“Kuka sinulle sellaista kertoi?”

“Hermione.”

Draco siemaisi oluttaan nyökäten.

72.

(100 sanaa - Onnellinen)

Harryn katse osui lipaston päällä olevaan valokuvaan. Narcissan lempeässä hymyssä ei vielä näkynyt kuolemaan johtaneen kirouksen painoa. Yhtäkkiä Harrya hävetti. Dracolla oli varmasti paljon muutakin ajateltavaa, kuin hänen typerät suhdesotkunsa.

“Olen niin pahoillani äitisi takia”, Harry sanoi.

“Hän pakotti lupaamaan, etten surisi liikaa.”

“Kai sinulla silti on joku, jolle voit puhua?” Harry kysyi hiljaa. Draco ei vastannut heti.

“Aina löytyy… joku. Mutta älä minusta välitä... sinullahan oli kysyttävää?”

“Välitän minä. Eikä tämä ole niin tärkeää”, Harry sanoi vähätellen. “En vain tiedä, mitä tehdä yhden… miehen suhteen. Hän haluaisi treffeille, mutta... ” 

Draco hymyili surumielisesti.

“Jos uskot hänen tekevän sinut onnelliseksi… mene.”

[Fairy tale]

Voi ei ja äää. Meneeköhän Harry noille vielä sopimattomille epämääräisille treffeille Henryn kanssa vai ei? Ja miten hänen ja Dracon asia mahtaakaan tästä edetä. Tuntui että yhtäkkiä Harry sai jotain ihme puhtia että selvittää asiansa ja (mahdolliset) tunteensa Henryä kohtaan. Hassua että oikeastaan rohkeni kysyä asiaa Dracolta, vaikka mikä ihme saisi Harryn nyt tajuamaan vähän asioita. Ja entäpä Draco sitten?

Tämä jäi nyt kyllä herkulliseen solmukohtaan ja toivonkin ettei uusia osia tarvitsisi kauhean kauan odottaa.

[Vendela]

Voisin kopioida tähän tuon Fairy talen kommentin, sillä ihan samaa mietin! Jäin nimittäin miettimään, että meneekö Harry treffeille, tai pyytääkö hän edes Henryä ulos ja mitä Draco kaikesta oikeastaan ajattelee. Kivaa oli kuitenkin, että Harry ja Draco pääsivät edes tuon verran juttusille keskenään. Luotan, että ehkä pian saadaan jotain enemmänkin. Dracon surumielisyys oli mielenkiintoinen yksityiskohta, joten sitä jatkoa toivoisin kovasti

Mutta sitten toiseen asiaan, eli motivaatioon ja siihen mitä olit kirjoittanut tuolla Haparoiden kommentissa. Aika ja jaksaminen ovat tosiaan suurimmat kompastuskivet minullakin. Ja joskus iskee vain väsymys tarinaan, eikä huvittaisi yhtään. Ja jotkut tapahtumat ovat joskus jopa tylsiä kirjoittaa Mutta kun on kerran aloittanut jotain niin olisi kohteliasta viedä se myös loppuun. Joten eiköhän me molemmat saada nämä hieman tahmeat tarinamme päätökseen! Tsemppiä meille siis

Vendela

[Thelina]

Fairy tale: Jouduit nyt aika kauan odottamaan, mutta vihdoin sain aikaiseksi jatkaa tätä ja solmutkin alkavat seuraavaksi aueta! Kiitos kommentista!

Vendela: Huomasin tätä kirjoittaessa, että minunkin kannattaisi vain kerralla kirjoittaa koko juttu valmiiksi silloin, kun idea on tulilla. Siinä mielessä taidetaan olla samanlaisia, kun tällaiset projektit sitten tuntuvat keskeneräisinä välillä tahmeilta. Toisaalta en ole muita varsinaisia jatkiksia kirjoittanutkaan kuin tämän, niin tämä oli myös itselleni hyvä kokeilu. Halusin tästä pidemmän tarinan, jossa on lyhyet luvut, niin että voi jatkaa vaikka pienen pätkän kerrallaan aina kun siltä tuntuu. Viime viikonloppuna sain vihdoin jostain kaivettua inspistä ja nyt tämä sitten onkin yhtäkkiä valmis! Tai siis osat ovat valmiina odottamassa, mutta julkaisen ne vähän pienemmissä paketeissa Siirrän seuraavaksi Drarry-inspikset sinulle, jospa siitä olisi apua Kiitos kommentista!

A/N: Hei taas! Tämä jumittui taas hetkeksi, mutta tosiaan naputtelin tämän viikonlopun ja tämän päivän aikana valmiiksi, joten nyt voin luvata jatkoa nopeamalla tahdilla Laskin ikärajan sallittuun, kun ei tähän lopulta tullut mitään, mikä olisi vaatinut sitä korkeampaa. Tässäpä nyt oikein monta osaa, kun olette joutuneet niitä odottamaan!

73.

Harry ei viitsinyt viipyä Dracon luona kovin myöhään. Keskustelu eteni vaisusti ja kumpikin siemaili oluttaan hieman nopeammin kuin olisi oikeastaan halunnutkaan. Harry oli työviikon päätteeksi melkoisen väsynyt, eikä Draco näyttänyt juuri virkeämmältä.

“Minä taidan painua nukkumaan”, Harry sanoi lopulta, laskien tyhjän olutpullonsa sohvapöydälle mustavalkoisen lasinalusen päälle.

Draco saattoi hänet eteiseen.

“Anteeksi, ettei minusta ole oikein perjantaiseuraksi”, Draco mutisi, vältellen Harryn katsetta.

“Ei se mitään… Minäkään en ole ollut viime aikoina parhaimmillani. Koetetaan saada levättyä viikonloppuna.”

Draco nyökkäsi hänelle ja katseli ovenraosta, kun Harry astui käytävään, käveli muutaman metrin eteenpäin ja pujahti sisään asuntoonsa.

Kaksi ovea kolahti kiinni täsmälleen yhtä aikaa.

74.

Lauantaina Harry päätti ottaa itseään niskasta kiinni.

Kunnon yöunien jälkeen ajatus juoksi selkeämmin, vaikka Henryn ajatteleminen saikin hänen vatsansa nipistelemään oudosti. Siinä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi syytä jättää miestä täysin epätietoisuuden valtaan, odottamaan viestiä päiväkausiksi. Ehkä hän saisi itselleenkin rauhan, kun kirjoittaisi Henrylle ja pyytäisi tätä juttelemaan kanssaan.

Harry pisti kahvin kiehumaan ja etsi keittiön laatikosta puhdasta pergamenttia ja sulkakynän.

Hei,

Meidän pitäisi jutella. Tavataanko kotitaloni edessä klo 15?

Harry

Harry kiipesi kerrostalon ylimpään kerrokseen, josta pääsi ulos kattoterassille. Siellä asusti muutama asukkaiden yhteiskäyttöön tarkoitettu pöllö. Harry herätti närkästyneen helmipöllön ja lähetti kirjeensä kiireesti matkaan, ennen kuin ehti katua suunnitelmaansa.

75.

Helmipöllö palasi tunnin kuluttua vastauksen kanssa.

Hei,

Sopii hyvin. Nähdään silloin.

-H

Harryn oli mahdotonta keskittyä yhtään mihinkään. Hän vaihtoi ylleen siistimmän kaavun (mustan punaisilla kaulustikkauksilla ja napeilla), vain riisuakseen sen jälleen. Pynttäytyminen tuntui liioittelulta, tavallinen kaapu taas liian arkiselta. Harry ei kuitenkaan jaksanut enää kolmatta kertaa vaihtaa vaatteita, joten musta peruskaapu saisi nyt kelvata. Hän haroi epätoivoisena hiuksiaan, jotka olivat yhtä kurittomat kuin aina.

Harry käveli ympyrää olohuoneessaan. Oli niin hiljaista, että hän kuuli oman sydämensä jyskytyksen ja Dracon asunnosta kantautuvan hiljaisen musiikin. Harry ei aivan erottanut kappaleen sanoja seinän läpi, mutta ainakaan kyseessä ei ollut Selestina Taigorin ääni.

76.

Kymmentä vaille kolme Harry seisoskeli talon edustalla, vaihdellen painoaan jalalta toiselle. Kylmä tuuli puhalsi hänen viittansa sisään ja Harry hieroi hermostuneena kohmeisia käsiään yhteen. Hän oli unohtanut hansikkaansa, eikä uskaltanut lähteä hakemaan niitä. Henry tulisi hetkellä millä hyvänsä.

Harry ei ollut vieläkään varma, oliko hän todella valmis lähtemään treffeille. Mitä jos Henry haluaisi suudella keskellä katua tai kahvilassa, kaikkien nähden?

Jos uskot hänen tekevän sinut onnelliseksi… mene.

Dracon aiemmat sanat pyörivät Harryn päässä. Hän näki mielessään tämän kasvot ja epävarmuus vain kasvoi. Hän ei todellakaan ollut varma, tekisikö Henry…

“Hei, Harry.”

Harry käänsi katseensa Henryn siniharmaisiin silmiin.

“H-Hei…” Harry sanoi.

77.

Harryn ajatus katkesi kolahdukseen. Draco astui ulko-ovesta mustissa lenkkivaatteissaan, kasvot kyynelten raidoittamina.

Hetkeksi Draco pysähtyi ja katsoi suoraan Harryyn. Henryn nähtyään hän kuitenkin käänsi päänsä, ja liikahti lähteäkseen. Draco otti ensimmäiset juoksuaskeleensa jo pihakäytävällä, kadoten pian näkyvistä kulman taakse.

Yhtäkkiä kaikki tuntui aivan väärältä. Harry ei tiennyt, miksi Draco oli pahoilla mielin, mutta hänestä tuntui, että hänen pitäisi olla ystävänsä vierellä, eikä hämmentyneen Henryn seurassa sopimassa treffejä, joita ei koskaan tulisi.

“Henry. Anna anteeksi, mutta… en voi alkaa tapailla sinua”, Harry sanoi. “En vain pysty… se ei tunnu oikealta.”

Henry hymyili surumielisesti, kiitti Harrya rehellisyydestä, lausui hyvästinsä ja kaikkoontui poksahtaen.

78.

Paino tuntui pudonneen Harryn rinnan päältä. Ajatus Henryn tapaamisesta ja mahdollisista treffeistä oli loppujen lopuksi pelkästään ahdistanut häntä. Kun asia oli vihdoin selvitetty, olo tuntui paljon kevyemmältä.

Harry oli silti huolissaan Dracosta, joka ilmeisesti oli lähtenyt juoksemaan murheitaan pakoon. Niinpä hän päätti itsekin vaihtaa urheiluvaatteet, ja lähteä tuulettamaan päätään ulos. Ehkä hän törmäisi Dracoon matkalla.

Harry suuntasi kohti puistoa. Harmaat pilvet enteilivät sadetta, ja Harry teki pikaisen Tarttumatum -loitsun takkiinsa estääkseen sitä kastumasta, jos taivas yhtäkkiä aukenisi.

Puisto oli täynnä värikkäitä lehtikasoja ja pari haravaa oli loitsittu töihin tekemään niitä lisää. Harry yritti nauttia syksyisestä säästä ja hölkkäsi kevyesti eteenpäin.

79.

Harry löysi Dracon hautausmaalta.

Draco istui penkillä, katsellen hiekkaisen käytävän toisella puolella olevaa valkoista kiveä, jossa luki hänen äitinsä nimi. Harry käveli hitaasti lähemmäksi ja istuutui Dracon viereen.

“Eikö sinun pitäisi olla treffeillä”, Draco kysyi hiljaa, yrittäen kätkeä äänensä värinän.

“Ei. Olisin ollut väärässä paikassa, väärän ihmisen kanssa…  Ei siitä olisi tullut mitään.”

Draco ei vastannut. Harry seurasi hänen katsettaan kiveen, johon oli kaiverrettu lintuja ja kukkia.

“Miten sinä voit?”

Draco hymyili hänelle surullisesti, yhä kyyneleitä silmissään.

“Paremmin.”

He istuivat hiljaa monta minuuttia.

“Oletko varma, että olet oikeassa paikassa nyt?” Draco kysyi lopulta.

Tällä kertaa Harryn ei tarvinnut miettiä.

“Olen.”

80.

Alkoi vihdoin sataa.

He lähtivät hölkkäämään kotia kohti. Märällä penkillä istuminen ei houkutellut, vaikka tarttumattomuustaiat estivätkin vaatteita kastumasta.

Kumpikaan ei juuri puhunut, mutta Harrysta tuntui, että pelkkä toisen hiljainen seurakin teki hyvää. Henryn seurassa hiljaisuus oli vaivaantunutta, Dracon kanssa ei koskaan. Harryn ajatukset tuntuivat seesteisemmiltä kuin koko viikkoon, vaikka toisaalta hän oli hämmentynyt hänen ja Dracon yllättäen syventyneestä yhteydestä, johon Henry oli tietämättään heidät sysännyt. Ystävyys tuntui entistäkin merkityksellisemmältä, kun Draco uskalsi olla hänen seurassaan haavoittuvainen ja auki.     

Hetken mielijohteesta Harry halasi Dracoa porraskäytävässä. Vaaleista hiuksista pisaroi vettä hänen poskelleen, kun he sekunnin kuluttua irrottautuivat ja astuivat sisään omiin asuntoihinsa.

[Fairy tale]

Voi ihanaa ja kiitos jatkosta! 

Henryn seurassa hiljaisuus oli vaivaantunutta, Dracon kanssa ei koskaan.

Tämä kertoo paljon. Tässä ollaan ytimessä.

Ihanaa että Harry havahtui nopeasti käsittämään missä mennään. Ainakin hän on omalta puoleltaan nyt avannut ovet sellaiseen suuntaan, että Draco voisi yhtä rohkeasti lähestyä Harrya. Voin kuvitella kuinka Dracolla oli surua ja murhetta ja vielä sen päälle selviää että Harry on kiinnostunut jostain toisesta. Mitä ikinä Draco sitten onkaan omalla tahollaan miettinyt.

Näissä osissa tuo seinänaapuruus näkyi ja kuului. Kuten usein seinän takaa kuluu elämän ääniä. Ja käytävältä sen toisen oven kolahdus.

[Vendela]

Mukavaa kuulla, että sait inspiraation ja sen myötä työstettyä tämän tarinan loppuun Vielä tuo inspis ei tavoittanut minua, jospa se on eksynyt matkalla, mutta eiköhän se ole sieltä tulossa! Ja olet muuten oikeassa siinä, että tarina on paras naputella valmiiksi silloin kun ajatus on tuore ja innostus päällä.

Mutta aivan ihanaa, että saatiin näin monta osaa luettavaksi kerralla. Kun nämä ovat niin lyhyitä niin mielellään näitä ahmii useamman putkeen. Huh sentään, että nuo Harryn ja Henryn treffit oli lähellä! Onneksi Draco sattui juuri oikeaan aikaan paikalle ja Harry huomasi omat tunteensa, ei välttämättä vielä niitä syviä tunteita Dracoa kohtaan mutta edes tuota ystävyyttä, se on hyvä alku

Tuo Fairy talen nostama lainaus oli minustakin oleellisen, hienosti sanottu!

Kiitos tästä ja kiva kuulla, että päivityksiä on luvassa nyt tiuhempaan

Vendela