Seinänaapuri, Harry/Draco, rapsusarja (S) VALMIS 100/100

[Thelina]

Ficin nimi: Seinänaapuri
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: kepeä draama, romance, slice of life
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Harry/Draco
Yhteenveto: Harry muuttaa eron jälkeen uuteen asuntoon. Pian paljastuu, että naapurissa asuu vanha tuttu, joka kietoutuu osaksi Harryn elämää ennalta-arvaamattomalla tavalla. 
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Koska tästä kaksikosta ei koskaan voi olla liikaa tarinoita, niin tässäpä yksi rapsusarja. Toivottavasti pidätte! Tarina sijoittuu vuoteen 2004 Edit: Laskin ikärajaa alkuperäisestä K11-tasosta sallittuun


Seinänaapuri

1.

Harry tarkisti jokaisen huoneen ja kurkisteli kaappeihin. Ginnyn vaatteita, astioita, kirjoja ja treenivälineitä… yhtäkään Harryn tavaraa ei näkynyt.

MuuttoWelhon pikamuuttopalvelu oli jo kuskannut pois ne muutamat huonekalut, jotka jäisivät hänelle. Ei niillä olisi ollut väliä, hän olisi kyllä antanut Ginnyn pitää ne kaikki, mutta tämä oli vaatinut, että Harry veisi sohvan, lipaston ja ruokapöydän tuolit mennessään. Asunto kuulemma kaipasi uutta sisustusta, eivätkä vanhat kalusteet enää istuneet tyyliin. Kuuluivat kai entiseen elämään, sinne mihin Harrykin ja koko heidän epäonnistunut parisuhteensa.

Hain tavarani kisamatkasi aikana. Kaikkea hyvää, kaikesta huolimatta. -Harry

Harry jätti lapun eteisen pöydälle, nosti viimeisen pahvilaatikon syliinsä ja katosi räksähtäen. 

2.

Hän ilmiintyi suoraan uuden asuintalonsa pihalle. Niin se oli varmempaa: talo ei ollut vielä niin tuttu, että olisi uskaltanut ilmiintyä suoraan uuteen eteiseensä. Hän ei totisesti halunnut vahingossa päätyä naapuriasuntoon. Pitäisi sitä paitsi selvittää, millaiset suojausloitsut talossa oli käytössä. Ehkä ilmiintyminen sisätiloihin oli estetty kokonaan, se oli melko tavallista uusissa kerrostaloissa.

Kun Ginny oli eron jälkeen alkanut sisustaa elämäänsä uusiksi, Harry oli paennut Kalmanhanaukiolle, mutta pölyinen ja iso talo ei tuntunut hänestä lainkaan kodikkaalta. Siksi he olivat aikoinaan Ginnyn kanssakin etsineet asunnon toisaalta. Siriuksen talossa oli liikaa muistoja, sodan kaikuja.

Niinpä Harry oli ensi töikseen vuokrannut tilavan kaksion Viistokujan eteläpäästä. 

3.

Talo oli pari vuotta sitten valmistunut ja uusimmalla velhotalotaikuudella varustettu. Jokaisessa asunnossa oli yksilöity sisäilmastoloitsu, joka takasi miellyttävän lämpötilan ja raikkaan ilman täsmälleen asujan toiveiden mukaan. Ulko-ovessa oli narisematon avaustaika ja porraskäytävän kyntteliköt syttyivät automaattisesti Harryn astuessa sisään. Kultaovinen hissi kuljetti hänet kolmanteen kerrokseen ja Harry astui oven numero 11 kohdalle.

Kun hän tarttui pyöreään nuppiin, talotaikuus tunnisti hänen kätensä ja ovi avautui. Harry vei pahvilaatikon keittiön työtasolle ja istahti yhdelle tuoleista, jotka muuttopalvelu oli leijuttanut sisään. Muuta keittiössä ei ollutkaan, sillä pöytä oli jäänyt Ginnylle. Hänen pitäisi kaiketi lähteä huonekaluostoksille viikonloppuna.

Harry hieroi huokaisten otsaansa. Hän tarvitsi kupillisen teetä.

4.

Keittiöön kannettu pahvilaatikko sisälsi hänen vanhoja astioitaan ajalta, kun hän oli asunut ensimmäisessä omassa asunnossaan Lontoossa ja tehnyt töitä ministeriön auroriosastolla, Ginnyn vielä viimeistellessä opintojaan Tylypahkassa ja myöhemmin Huimanummen huispausakatemiassa. Eripariset mukit ja lautaset eivät Harrya haitanneet, mutta Ginny oli aina vähän naureskellut niille ja niinpä Ginnyn astiat olivat vaivihkaa vallanneet keittiön heidän muutettuaan yhteen.

Harry ei ollut kuitenkaan kyennyt heittämään vanhoja astioitaan pois, vaan oli salaa säilönyt laatikon talovaraston perälle. Varmuuden vuoksi, hän oli huomannut ajattelevansa, oudon epävarmuuden tunteen vihlaistessa sydäntä.

Nyt hän ymmärsi, että hänen alitajuntansa oli jo silloin yrittänyt kertoa hänelle, ettei suhde Ginnyn kanssa tulisi kestämään.

5.

Harry kävi astioita läpi kuin muistojaan ja nosteli niitä kaappeihin.

Sodan jälkeen he olivat takertuneet toisiinsa kuin hukkuvat. Harryn vuosi vuodelta kasvanut epävarmuus ei johtunut pelkästään vanhoista astioista, vaan heidän välillään oli lopulta kaihertanut kaikki: Ginnyn kiireet huispausjoukkueessa, Harryn kiireet aurorina, se miten elämän tasoittuminen sodan jälkeen oli lopulta tehnyt kaikesta laimeaa. Ehkä he olivat kasvaneet erilleen, Harry mietti. Ehkä Harry oli ajatellut liikaa kuudennen luokan syksyä ja sitä Korpinkynsipoikaa, Henryä, jota oli kerran suudellut Kuhnukerhon illallisten jälkeen pimeässä käytävässä. Tai sitä entistä työkaveriaan, joka oli katsellut häntä pikkujouluissa.

Teekannua ei löytynyt. Sitten hän muisti, ettei hänellä oikeastaan ollut teetäkään.

[Fairy tale]

Olet aivan oikeassa että näistä kahdesta ei voi olla liikaa fikkejä. Kiva kun kirjoittelet.

Minä sitten tykkään tällaisista kuvailuista:

Talo oli pari vuotta sitten valmistunut ja uusimmalla velhotalotaikuudella varustettu. Jokaisessa asunnossa oli yksilöity sisäilmastoloitsu, joka takasi miellyttävän lämpötilan ja raikkaan ilman täsmälleen asujan toiveiden mukaan. Ulko-ovessa oli narisematon avaustaika ja porraskäytävän kyntteliköt syttyivät automaattisesti Harryn astuessa sisään.

Elävöittävät kummasti tarinaa ja lukijakin saa kuvan millaiseen kämppään Harry onkaan muuttamassa. Porraskäytävän kyntteliköt, voi jukupätkä, kuulostaa hienolta.

Voi Harryn eriparisia astioita ja harmi että teetä ei olekaan.
Minä jään odottamaan jatkoa. 

[Vendela]

Kivan oloinen tarina, hyppään ehdottomasti seuraamaan tätä Ja totta on todellakin, ettei näistä kahdesta voi kirjoittaa tai lukea liikaa! Myös tämmöinen naapuri-homma vaikuttaa minulle kivan tuoreelta idealta ja rapsumitta on myös toimiva.

Tämä lähti hyvin liikkeelle ja nyt jäänkin odottamaan että milloin ja miten Draco astuu näyttämölle! Minäkin tykkään kuvailusta ja siitä, että velhomaailmaa on sidottu tarinaan.

Kiitos tästä, lisää odotellen,
Vendela

[Thelina]

Fairy tale: Kiva, että tykkäät kuvailusta. Yritin miettiä, millainen olisi tuon ajan moderni velhokerrostalo ja kyllähän siellä pitää jonkinlaista taika-automatiikkaa olla. Kiitos paljon kommentista!

Vendela: Mukavaa, jos idea vaikuttaa tuoreelta, joskus tuntuu, että näistä kahdesta on kirjoitettu jo kaikki mahdollinen. Mutta uusia versioita mahtuu aina lisää! Kiva, että pidit ja kommentoit!

A/N: Tässäpä muutamia palasia lisää. Ajattelin, että olisi kiva laittaa useampi kerralla

6.

Harry heräsi sohvalta niska jumissa ja pää kipeänä. Joku soitti ovikelloa.

Hän kömpi voihkaisten ylös, yhä eilisisiltaisissa vaatteissaan. Teenkeittoyritys oli lopulta päätynyt siihen, että hän joi löytämänsä tuliviskipullon avulla murheitaan pois, onnistumatta.

Kello soi uudelleen, kärsimättömänä. Harry ehti viimein ovelle ja kurkisti ovisilmästä. Hermione.

”Päivää taloon, vai pitäisikö sanoa huomenta?” Hermione kysyi ja onnistui hymyillessäänkin näyttämään vähän huolestuneelta.
”Huomenta”, Harry raakkui. Viski maistui yhä suussa ja Hermionen täytyi haistaa se, sillä rypyt hänen otsallaan syvenivät. Hän laski kassinsa lattialle.
”Harry… oletko kunnossa?”

Harry nojasi seinään ja hengitti.

”Ihan kunnossa.” Harry sanoi, vaikka ei ollut. Hänen päätään todella särki. Ja sydäntäkin.

7.

Hermione ripusti syysviittansa naulakkoon, otti kassinsa ja lähti saman tien kohti keittiötä.

”Nyt tehdään niin, että sinä painut suihkuun ja mitä keitän sillä aikaa kahvia.”

Harry seurasi ystäväänsä hiljaa. Hermione nosteli kassistaan ruokatarvikkeita, eikä Harry ei jaksanut vastustella, vaikkei ollut ollenkaan varma, saisiko mitään alas vielä moneen tuntiin.

Pyyhe ja shampoo löytyivät olohuoneesta pahvilaatikosta. Suihkun ja hampaiden pesun jälkeen olo oli kieltämättä parempi ja Harry asteli keittiöön, kiskoen puhdasta t-paitaa märän tukkansa yli. Hermione tyrkkäsi kahvikupin ja voileivän hänen käteensä.

”Ron lähti töihin, joten tulin auttamaan järjestelyissä”, hän sanoi, yrittäen kuulostaa pirteältä.

Harry siemaisi kahvia. Ehkei seura tosiaan olisi pahitteeksi. 

8.

Lopulta Harry söi kaksi voileipää, se tuntui parantavan oloa. Hermione hämmensi kahviaan ja katsoi häntä kuin haavoittunutta eläintä.

”Harry… tiedäthän sinä, että voit puhua minulle, jos haluat”, Hermione sanoi ja laski kuppinsa tuolille, jota he käyttivät pöytänä. ”Sinä olet minun vanhin ystäväni. Paras ystäväni.”

Harry yritti hymyillä.

”Ei tämä kivaa ole, mutta kaipa se tästä… Hermione, ei se olisi voinut jatkua. Syytän vain itseäni siitä, etten heti tajunnut sitä. Olisin edes voinut säästää hänet tältä epäonnistumiselta.”
”Turha tuollaista on jossitella… eikä vika sitä paitsi ainoastaan sinussa ole. Tiedän, millaisia Weasleyt osaavat olla…”
”Hermione…”

Nainen katsoi häntä kysyvänä.

”Minä tykkään miehistä.”
 

9.

Hermione oli hetken hiljaa.

”Ai”, hän lopulta tokaisi.
”Niin”, Harry sanoi ja katsoi poispäin. ”Tai siis, kyllähän minä Ginnyäkin rakastin. Jollain tavalla. On helppoa ihastua ihmiseen, joka pitää sinusta jo valmiiksi. Jotenkin ajattelin, että niin sen kuuluu mennä. Että hänen kanssaan olisi turvallista ja mutkatonta elää.”
”Mutta se ei ollutkaan mutkatonta”, Hermione sanoi. Hän tarttui lohduttavasti Harryn käteen.
”Ei”, Harry sanoi. ”Ei se ollut.”

Hermione oli taas hiljaa ja Harry näki hänen ajatustensa läpi.

”En minä ole pettänyt häntä, jos sitä mietit.”
”Harry…” Hermione aloitti, punastuen hieman. ”Tiedän, ettet tekisi sellaista.”

Harry veti kätensä pois ja joi kylmenneen kahvin loppuun.

[Vendela]

Ihana Hermione Minä tykkään kun hän tulee Harryn ystävänä paikalle, auttaa ja on ihana oma itsensä. Harryn on aina jotenkin helpompi puhua näistä asioista Hermionelle kun Ronille ja hyvä niin. Pidän siitä, että näiden ystävyys on läsnä ja Harry saa Hermionelta tukea, etenkin kun Ginny on juuri Ronin sisko ja tämä voi olla hieman puolueellinen. Vaikka en ole koskaan törmännyt ficciin missä Ron olisi ollut vihainen Harrylle siitä, että ovat eronneet Ginnyn kanssa.

Mutta voi Harrya kun meni hukuttamaan murheensa tuliviskiin. Hetken elättelin jo toivoa, että ovella olisikin ollut Draco mutta eipä ollutkaan. No, kuten totesin, niin minulla ei ole mitään Hermionea vastaan, joten tämä oli kiva näin.

Useampi osa on kiva kun nämä ovat näin lyhyitä Kiva, että jatkoa tuli ja jään odottelemaan lisää!

Kiitos,
Vendela

[Fairy tale]

Hermione sitten tietää mikä on parasta.  Hauskaa kun hän tulee sisään kuin kotiinsa, valtaa keittiön ja passittaa Harryn suihkuun. Tästä kaikesta voi nähdä että Hermione tuntee Harryn ja rohkenee niin tehdä ja Harry saa huomata että niin taitaa olla paras ja painuu sinne suihkuun.

Onkohan noissa ovissa sukunimet kuten jästikerrostaloissakin? Yhtäkkiä tuli mieleen että Harry ei ole vielä kiinnittänyt huomiota keitä muita talossa asuu. Tai ei se nyt mikään ihme olekaan kun on ero takana ja muuttolaatikotkin vielä purkamatta. Mitenköhän tuo naapuriasia mahtaa selvitä hänelle? 

[Thelina]

Vendela: Minäkin tykkään Harryn ja Hermionen ystävyyden kuvaamisesta. Vaikka Potter-leffoissa onkin monta asiaa (ainakin minun mielestäni) pielessä, niin juuri Harryn ja Hermionen ystävyyttä on kuvattu ihanasti esim. Puoliverisessa prinssissä, kun he istuvat portailla suremassa onnettomia rakkausjuttujaan tai Kuoleman varjeluksissa, kun he tanssivat. Dracoon kirjaimellisesti törmätään ihan pian! Kiitos paljon kommentistasi <3

Fairy tale: Ajattelisin, että ovissa on kyllä nimet, mutta Harry ei ole ehtinyt tutkia naapurien nimikylttejä kaikessa muuttohässäkässä... Draco astuu näyttämölle näillä näppäimillä! Kiitos kun kommentoit <3

A/N: Sain taas muutamia lukuja kirjoiteltua varastoon, joten tässä siis jatkoa tännekin!

10.

He alkoivat vaitonaisena järjestellä paikkoja. Hermione vakuutti, että hänellä olisi koko päivä aikaa, olihan lauantai. Harry tiesi, ettei se mitään merkinnyt, sillä joskus Hermione työskenteli viikonloppuisinkin. Hän kirjoitti parhaillaan yliopiston lopputyötä kotitonttujen oikeuksista ja teki samalla töitä ministeriössä, Taikaolentojen sääntö- ja valvontaosastolla.

Harrylla ei loppujen lopuksi ollut paljoa tavaraa, joten ne löysivät paikkansa nopeasti. Kirjat saivat jäädä laatikkoonsa, sillä hänellä ei ollut hyllyä. Lopuksi Hermione leijutti sohvan parempaan paikkaan olohuoneen seinustalle.

”Sinun pitää ensimmäiseksi ostaa sänky, tämä ei näytä kovin mukavalta nukkua.”
”Ei se olekaan”, Harry sanoi irvistäen.
”Jaksatko lähteä tänään kaupoille? Voisin tulla mukaan.”

Harry nyökkäsi ja he lähtivät.

11.

Viistokujan asuinalue oli yllättävän rauhallinen sijaitakseen niin lähellä Velho-Lontoon vilkkainta kauppakeskittymää. Katu oli pitkä ja mutkitteleva, eikä kauppojen hälinä juuri kantautunut Harryn kotipihaan saakka. Lähietäisyydellä oli silti kätevästi palveluja.

”Milloin sinä tiesit”, Hermione yhtäkkiä kysyi, heidän kävellessään kohti huonekaluliikettä, ”että tykkäät miehistä enemmän?”

Harry potki lehtiä ja mietti Korpinkynsipoikaa, miten tämä oli työntänyt kätensä hänen hiuksiinsa ja painautunut ihan kiinni.

”Varmaan joskus koulussa jo oikeastaan”, Harry sanoi vältellen, vaikka muisti silloiset tuntemuksensa ihan tarkalleen. Sen illan jälkeen hän oli maannut valveilla, miettinyt pojan huulia ja pelästynyt tunteitaan niin, ettei ollut uskaltanut tavata poikaa enää.

Joskus hän vieläkin mietti, mitä jos.

12.

Illalla Harry makasi uudessa sängyssään, ikivanhoissa Kadlein Kanuunat -lakanoissa, jotka hän oli saanut Ronilta joululahjaksi joskus vuonna 1995.

Hermione oli johdattanut häntä kaupasta toiseen ja lopulta he olivat pistäytyneet Weasleyn Welhowitsellä hakemassa Ronin myöhäiselle lounaalle. Iltapäivällä Magilda Mäntysen puukalusteliikkeen kotiinkuljetus oli tuonut hänelle sängyn lisäksi pöydän, kirjahyllyn ja liudan muita huonekaluja, joita hän ei ollut edes tiennyt tarvitsevansa. He olivat leijuttaneet ne paikoilleen ja Harryn ripustettua uudet verhot ikkunaan Hermione oli nyökkäillyt tyytyväisenä aikaansaannoksilleen.

Asunto vaikutti jo huomattavasti kotoisammalta kuin eilen ja vanhat lakanat tuntuivat lohdullisilta ihoa vasten. Harry haistoi niissä häivähdyksen Hermionen pyykinpesuloitsua ja nukkui koko yön unia näkemättä.

13.

Harry nukkui sunnuntaiaamuna pitkään. Noustuaan hän käveli keittiöön ja söi aamiaiseksi Hermionen edellispäivänä tuomia leipiä. Harry kaipasi kahvia, mutta hänellä ei ollut kahvinkeitintä eikä hän osannut hyviä kahvinkeittoloitsuja.

Hän päätti lähteä lenkille ja tehdä sen jälkeen taas pienen ostoskierroksen, jotta voisi ostaa kahvinkeittimen. Ehkä samalla löytyisi teekannukin, sen kadonneen tilalle. Ja teetä. Hänen pitäisi kaiketi tehdä lista kaikesta, mitä ei yhtäkkiä enää omistanutkaan muuton jälkeen.

Harry vaihtoi lenkkeilyvaatteet ja astui porraskäytävään. Hän ei ehtinyt edes sulkea ovea, kun joku törmäsi hänen kylkeensä.

”Anteeksi!” tutun kuuloinen ääni huudahti ja Harry käännähti, nostaen katseensa.

Hän huomasi tuijottavansa suoraan Draco Malfoyn harmaisiin silmiin.

[Fairy tale]

Illalla kun unen tulo antoi odottaa, luin nämä pieneksi iltasaduksi. Sai se Harry nyt viimein hiukan huonekaluja ja kotila laitettua, mutta paljin oleellista tavaraa näyttää edelleen puuttuvan. Minkähän näköinen tuo Harryn korpinkynsi-ihastus on mahtanut ollakaan? Se on onneksi sivuseikka, kun Draco pääsi näyttämölle. 

[Vendela]

Kivaa että taas tuli monta uutta osaa tähän Tuolla oli muuten paljon sellaisia juttuja joista tykkäsin tosi paljon!

Illalla Harry makasi uudessa sängyssään, ikivanhoissa Kadlein Kanuunat -lakanoissa, jotka hän oli saanut Ronilta joululahjaksi joskus vuonna 1995.

Tässä oli kivaa se, että ensinnäkin Ron oli antanut Harrylle lakanat lahjaksi ja toiseksi se, että näin oli käynyt heidän viidentenä vuonnaan

- - hänellä ei ollut kahvinkeitintä eikä hän osannut hyviä kahvinkeittoloitsuja.

Juuri nämä ovat niitä juttuja miksi tykkään a) HP-kirjoista niin paljon ja b) miksi ficcien lukeminen on ihanaa! Taikuus, se on ihan mahtavaa!

Minäkin jäin muuten miettimään Fairy talen tavoin tuota Korpinkyttä, kukahan se on ollut ja minä vuonna tuo on mahtanut tapahtua Ja Dracoon todellakin törmättiin, huippua! Mitähän nyt tapahtuu?

Kiitos näistä,
Vendela

[Thelina]

Fairy tale ja Vendela, kiitos taas kommenteista! Harryn Korpinkynsi-ihastus ei ole kukaan tuttu, vaan oma keksimäni hahmo (nimesin hänet Henryksi tuolla 5. osassa). Halusin, että Harrylla olisi jokin kokemus ihastumisesta saman sukupuolen edustajaan, ennen kuin hän oli alkanut seurustella Ginnyn kanssa kuudentena vuonna. Tätä pohtiessani Henry näyttäytyi minulle. Lupaan, että hän on oikein söpö, mutta ei tietenkään niin ihana kuin Draco Ja Vendela, täytyy sanoa, että olin ihan unohtanut, mitä kaikkea tapahtui joulun 1995 tienoilla, piti ihan tarkistaa kirjasta. Heitin tuon vuoden tarinaan täysin hatusta.

A/N: En ihan tiedä, oliko järkevää aloittaa tätä raapalesarjana, koska näitä vaikuttaa tulevan aika monta, sen verran hitaasti tarina nyt etenee... No, toivottavasti teitä ei haittaa ja toivon myös, että raapalemuoto estää minua jaarittelemasta liikaa turhuuksia, sataan sanaan per osa kun ei kovin paljon mahdu. Nyt taas useampi osa kerralla, olkaa hyvä!

---

14.

”Malfoy?” Harry henkäisi. Mitä ihmettä hänen vanha vihollisensa teki täällä?
”Potter!” Malfoy sanoi selvästi yllättyneenä. ”Mitä Merlinin nimessä teet rappukäytävässäni?”
”Mitä itse teet? Minä satun asumaan täällä. Eikä tämä ole sinun rappukäytäväsi”, Harry sanoi happamana, hieroen kättään, johon Malfoy oli törmätessään osunut.
”Minäkin asun täällä”, Malfoy sanoi. ”Joten kyllä se ainakin vähän on.”

Harry ei ollut ollut Malfoyn kanssa missään tekemisissä sodan jälkeen. Toki hän välillä oli nähnyt miehen ministeriössä, mutta he työskentelivät eri osastoilla, eivätkä tavallisina arkipäivinä yleensä törmänneet toisiinsa edes kuvaannollisesti. Hän tiesi Malfoyn opiskelleen samassa yliopistossa kuin Hermione, mutta kansainvälisen taikakaupankäynnin opintolinjalla.

”Vai niin”, Harry vastasi lakonisesti.

15.

Malfoy ei ollut muuttunut juuri lainkaan. Samat kapeat kasvot, hoikka olemus ja sileät, platinan vaaleat hiukset. Ainoa huomattava muutos oli silmissä, joiden katseesta tuntui puuttuvan se pistävyys, johon Harry oli aiemmin tottunut. Oikeastaan Malfoy näytti surulliselta, Harry tajusi. Hänen silmiensä alla oli tummat varjot.

”Tuota…” Harry aloitti, ”onko sinulla kaikki OK?”

Malfoy tuhahti.

”Pyhä Potter, aina tunkemassa nenäänsä muiden asioihin”, hän mutisi, lähtien juoksujalkaa portaita alas. Vasta silloin Harry tajusi, että Malfoy oli pukeutunut tismalleen kuten hän, mustaan lenkkiasuun ja -kenkiin. Harry sulki asuntonsa oven ja lähti perään.
”Malfoy…”
”Jätä minut rauhaan, Potter.”

Harry jäi hämmentyneenä katsomaan Malfoyn loittonevaa selkää.

16.

Harry päätti lähteä vastakkaiseen suuntaan kuin Malfoy ja toivoi, että heidän lenkkireittinsä eivät risteäisi. Syysilma virkisti mukavasti, kun hän juoksi ja hölkkäsi vuoron perään puolisen tuntia. Päästyään taas kotiin Harry kävi pikaisesti suihkussa ja lähti saman tien kauppaan. Hän tarvitsi lounastarvikkeita.

Valtavan ostoskassin purkamisessa meni tovi. Harry valmisti lounaaksi paistettuja nuudeleita ja söi niitä hiljaisuuden vallitessa. Tuntui oudolta olla yksin, vaikka yksinhän hän oli usein ollut Ginnyn kanssa asuessaankin, tämän ollessa kiireinen milloin treeneissään, milloin muissa menoissaan.

Harry hätkähti, kun pikkuruinen pöllö naputti keittiön ikkunaa. Hän päästi sen sisään ja pöllö lensi ympyrää innokkaasti huhuillen.

”Hei, Possu”, hän tervehti hymyillen.

17.

Harry,
Menemme illalla käymään Nevillen ja Hannahin luona. Ajattelin, että jos tunnet olosi yksinäiseksi, niin olet varmasti tervetullut mukaan. Sinä et kai olekaan ennen käynyt heillä? Jos ilmiinnyt meille, voimme käyttää meidän takkaa, sinullahan ei vielä ole hormiyhteyttä. -Hermione

Harry pudisteli hymyillen päätään. Hermione taisi kuvitella, että hän ei pärjännyt hetkeäkään yksin. Hän saattoi olla erosta hajalla, mutta jo eilinen puhuminen oli auttanut paljon. Harry piti siitä, ettei Hermione asettunut kenenkään puolelle, vaikka oli myös Ginnyn ystävä. Ron oli suhtautunut heidän eroonsa paljon nihkeämmin, vaikka sanoikin lopulta, että heidän pitäisi tehdä kuten parhaaksi näkivät.

Harry etsi sulkakynän ja kirjoitti vastauksensa.

18.

Hei,
Kiitos kutsusta, mutta taidan viettää rauhaisan koti-illan. Terveisiä Nevillelle ja Hannahille. Ehkä törmäämme huomenna töissä? Sano Ronille, että voitaisiin mennä pelaamaan huispausta joku päivä. -Harry

Possu ojensi kuuliaisesti jalkaansa, kun hän kiinnitti pienen pergamenttipalan sen nilkkaan. Pian pöllö katosi näkyvistä. Harry katseli ulos ikkunasta ja samassa hän näki Malfoyn kävelevän pihalla, edelleen yllään samat lenkkivaatteet kuin aamulla. Missä ihmeessä Malfoy oli viipynyt noin kauan? Miksi hän palasi lenkiltään vasta nyt, monen tunnin jälkeen?

Harry katseli, kuinka Malfoy kulki ovelle ja katosi näkyvistä. Pian hän kuuli heikot askelten äänet porraskäytävästä. Ne tuntuivat pysähtyvän samaan kerrokseen.

Malfoy oli ilmeisesti hänen seinänaapurinsa.

[Fairy tale]

Kiitos mukavista rapsuista. Olipa oikein Harrymaista ja Dracomaista sananvaihtoa rappukäytävällä. 
Vai käy Dracokin lenkkeilemässä - heillä on yllättäen jo tässä kohden jotain yhteistä rappukäytävän lisäksi. (Vaikkakin tuo Dracon kovin myöhäinen paluu lenkkivaatteet yllä herättää kyllä uteliaisuutta. Ei kai hän olet sotkeutunut mihinkään kovin ikävään?)

On muuten niin Harrymaista kieltäytyä kohteliaasti tuollaiset kutsut. Ja voin kuvitella että Harry kahden muun pariskunnan? kanssa ei ehkä tunne oloaan sittenkään kovin mukavaksi. Koti-ilta on ihan hyvä vaihtoehto.

Jos kuvailujen takia tulee ylimääräisiä osia, niin eihän se tietysti minua haittaa. Itse en pysyisi kuosissa 100 sanan pätkissä laisinkaan. 
Kiva kun kirjoittelet. 

(Piti tulla vähän muoksimaan vielä viestiä kun tuntui että "kirjoitin" osan vain pelkästään päähäni, mutta en tänne koneelle asti).

[Vendela]

Olipa mukavaa lukea viikonlopun jälkeen uusia rapsuja tähän sarjaan Mukavaa, että tarina etenee. Minuakaan ei haittaa lainkaan että tämä uhkaa venyä, sillä ajatus on sen verran kiinnostava että mielelläni tätä seurailen!

Samoja ajatuksia minulla kuin Fairy talella. Lenkkeily yhteisenä kiinnostuksen kohteena, mutta miksi ihmeessä Dracolla meni noin paljon pidempään lenkillä, mielenkiintoista... Myös seinänaapuruus on asia, johon toivon lisää, sillä asetelma on aivan liian herkullinen sivutettavaksi. En tiedä alentuisiko Harry seinän läpi salakuunteluun, mutta jos Dracon asunnosta kuuluu jotain erikoista, niin ehkä sitten. No, jään odottamaan miten tämän kanssa käy

Kiitos näistä, odottelen lisää,
Vendela

[Thelina]

Fairy tale: Harrylla ja Dracolla on enemmän yhteistä, kuin he vielä arvaavatkaan... Draco ei ole ollut pahanteossa, mutta seuraavissa osissa selviää syitä hänen käytökselleen. Harry on sellainen luonteeltaan, että varmaankin tuntee itsensä helposti kolmenneksi pyöräksi (tai tässä viidenneksi?) pariskuntien keskellä, vaikka ystävien tapaamisesta onkin kyse. Mutta katsotaan, mitä Harryn iltaan kuuluu, sillä hän tulee yllättymään... Kiitos, kun jaksat kommentoida, se ilahduttaa todella paljon!

Vendela: Enpä tiedä, mistä päähäni pälkähti ajatus Harrysta ja Dracosta naapureina, mutta pakkohan se oli toteuttaa Joitakin ajatuksia on, mitä naapuruus tuo tullessaan, mutta katsotaan millaiseksi tarina matkan varrella muotoutuu. Nyt selviää jotain Dracon tilanteesta! Kiitos taas kommentistasi, tulen niistä aina niin iloiseksi!

A/N: Tässä jälleen useampi osa kerralla, sillä nämä pätkät muodostavat jonkinlaisen kokonaisuuden.

---

19.

Ajatus Malfoysta naapurina sekä häiritsi että kiehtoi Harrya. Miksi tämä oli käyttäytynyt niin omituisesti? Asuikohan hän jonkun kanssa, vai yksin? Harry ei tiennyt, olivatko kaikki talon asunnot saman kokoisia kuin hänen kaksionsa, vai oliko osa isompia, sopivia perheille.

Toisaalta oli vain loogista, että Malfoy asui näin uudessa talossa ja hyvällä asuinalueella. Olihan hänellä siihen varaa ja tuskinpa Malfoy halusi lopun ikäänsä vanhempiensa nurkissa viettää. Tosin Lucius Malfoy istui vieläkin tuomiotaan Azkabanissa, jolta hän ei selityksistään huolimatta ollut välttynyt sodan jälkeen. Narcissa ja Draco sen sijaan oli armahdettu.

Harry koetti ravistaa Malfoyn mielestään ja keskittyä nauttimaan vapaapäivästään. Huomenna olisi kiireinen työpäivä.

20.

Kahdeksan aikaan illalla ovikello soi. Harry käveli ihmeissään ovelle. Eivät kai Ron ja Hermione yrittäneet väkisin raahata häntä mukaan Nevillelle ja Hannahille?

Harryn yllätykseksi oven takana seisoi kuitenkin Malfoy.

”Potter”, Malfoy sanoi, ”voisinko tulla sisään?”

Harry siirtyi hämmentyneenä tieltä. Malfoylla oli yllään mustat farkut ja neulepusero. Päällysviittaa ei ollut, tietenkään, koska mies kerran asui samassa talossa.

Mies näytti siltä, kuin olisi itkenyt.

”Öh…” Harry aloitti, tietämättä mitä sanoa. ”Haluaisitko istua? Otatko teetä? Tai kahvia? Kermakaljaa?”
”Tee käy hyvin”, Malfoy sanoi ja seurasi Harrya olohuoneeseen. Harry viittasi sohvaa ja Malfoy istuutui.

Harry meni keittiöön ja palasi pian kahden höyryävän kupin kanssa. 

21.

Harry istuutui, odottaen. Ehkä Malfoyn aiempi outo käytös saisi selityksen?

Hiljaisuus.

”Halusin… kiittää sinua”, Malfoy lopulta aloitti, vähän vaikeana.
”Mistä hyvästä?” Harry ihmetteli.
”Olit tuonut taikasauvani kartanolle. Äidilleni”, Malfoy jatkoi.

Harry muisti kohtaamisen hyvin. Malfoy ei ollut itse ollut paikalla, joten hän oli antanut taikasauvan Narcissalle. Mitäpä hän enää sillä olisi tehnyt, kun oli saanut omansa korjattua.

”Tottakai”, Harry sanoi. ”Sinunhan se on. Anteeksi, että jouduin ottamaan sen.”
”Äiti kertoi, että olit kiittänyt häntä. Hän auttoi sinua kielletyssä metsässä, ennen taistelua. Se kaikki tuli mieleeni aamulla, kun törmäsimme.”

Harry nyökkäsi, mutta ei vieläkään ymmärtänyt, miksi Malfoy näytti niin pohjattoman surulliselta.

22.

Malfoy oli taas hetken hiljaa.

”Sinä et varmaankaan tiedä sitä, mutta hän kuoli pari viikkoa sitten”, hän lopulta sanoi.

Nyt Harry ymmärsi. Hänen sydämessään muljahti.
”Malfoy… Draco, olen todella pahoillani.”

Malfoy vilkaisi häneen ja nyökkäsi.
”Sille ei voinut mitään. Hän sai Tylypahkan taistelussa osuman hitaasti leviävästä kirouksesta. Varmaan siskoltaan”, Malfoy tuhahti katkerana. ”Kai sinä tiedät, että me emme olisi halunneet olla siinä kaikessa mukana, minä ja äiti?”

Harry nyökkäsi. Kyllä hän uskoi Malfoyta. Ja olivathan Luciuksen tuominneetkin olleet samaa mieltä, että tämä oli manipuloinut perheensä Voldemortin puolelle. Narcissa ja Draco olivat toimineet pakotettuina, rangaistusta peläten.

He siemailivat teetä hiljaisuuden vallitessa.

23.

”Joskus minä juoksen, jotten tuntisi mitään”, Malfoy sanoi hiljaa.
”Oletko sinä… puhunut kenenkään kanssa?” Harry kysyi varovasti.
”Olen ollut sairaslomalla”, Malfoy sanoi. ”Kävin parantajalla.”

Harry tajusi äänensävystä, millaista parantajaa Malfoy tarkoitti. Hän oli itsekin käynyt mieliparantajalla sodan jälkeen, opetellut hyväksymään menetyksensä ja jättämään tapahtumat taakseen, milloin paremmalla, milloin huonommalla menestyksellä.

”Malfoy… minä en kanna sinulle kaunaa, en kouluajoista, sodasta tai mistään”, Harry sanoi. ”Joten jos haluat… jos tarvitset juttuseuraa, olen käytettävissä.”

Yhtäkkiä Malfoy kovetti ilmeensä.
”En kaipaa sääliäsi, Potter.”   

Malfoy laski tyhjän teekupin sohvapöydälle ja nousi lähteäkseen. Harry saattoi hänet ovelle, eikä ehtinyt sanoa mitään, kun Malfoy oli jo mennyt.

[Fairy tale]

No voi  Dracoa, tuoretta surua mielenpäällä. Kovin on puun ja kuoren välissä koko mies. Toinen puoli häntä meni sitten ja soitti Harryn ovikelloa ja kiitti tuosta taikasauvasta. Toinen puoli ei sitten annakaan periksi jäädä turisemaan sen pitemmäksi aikaa. Dracolle tuli hänen itsensä rakentama seinä tai muuri vastaan. Harmi, mutta jokin on nyt alkanut näiden kahden välillä. Sitä ei voi kieltää. Teen juomisen ajan kesti tuo heidän juttunsa tällä kerralla. Minä jään tänne arvailemaan kumpikohan soittaa toisen ovikelloa seuraavaksi vai tapaavatkohan jossain muualla? 

[Vendela]

Oho, tämäpä mielenkiintoista monellakin tapaa! Ensin Draco tulee itse, vapaaehtoisesti Harryn luo, mutta heti kun Harry tarjoaa apuaan, niin Draco vetäytyy pois. Jännä nähdä kuinka tässä tulee käymään

Hyvä, että tuolle Dracon juoksemiselle löytyi selitys vaikka se ei mikään mukava juttu ollutkaan. Se, että Narcissa on saanut taistelussa osuman ja kuollut siihen hitaasti on julma kohtalo. Toisaalta taas ajattelen, että se on myös uskottava, sillä niin olisi voinut todella tapahtua. Itse ajattelen aina, että Draco on paljon läheisempi äitinsä kanssa, joten siksi myös tämän kuolema satuttaa pahemmin. Toivottavasti Harrysta tulisi Dracolle uusi tukipilari, vaikka siihen näyttää olevan vielä vähän matkaa ainakin tuon viimeisen osan perusteella.

Mukavaa, että julkaiset tämmöisiä kokonaisuuksia kerralla jolloin saa useamman osan luettavaksi. Innolla jään odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu

Vendela

[Thelina]

Fairy tale ja Vendela: Dracon mielessä on paljon tällä hetkellä ja Harryn kohtaaminen toi hänelle tietenkin äidin mieleen, sodan ja Harryn palauttaman taikasauvan vuoksi. Mietin sen niin, että toisaalta Draco kokee tarvetta puhua jollekulle ja haluaa kiittää Harrya taikasauvasta henkilökohtaisesti, mutta heidän menneisyytensä ja Dracon rankka tilanne huomioon ottaen hän ei ehkä kuitenkaan ole heti avoin vastaanottamaan kaikkea apua ja sympatiaa Harryn puolelta... Joka tapauksessa, nyt kun he ovat naapureita, olosuhteet lienevät otolliset välien lämpenemiselle Vaikka tällä näin hitaalla menolla se varmaan tapahtuu jossain osassa numero 1000... Seuraava kohtaaminen kuitenkin tapahtuu ihan pian! Kiitos paljon teille kommenteistanne, olette aarteita!

A/N: En ole joutanut muilta kiireiltäni tätä paljoa kirjoittelemaan, mutta onneksi löytyy vielä vähän varastoa Olkaa hyvä!

-----

24.

Malfoyn kohtaaminen pyöri Harryn mielessä kauan. Hän makasi valveilla, tuijottaen pimeän makuuhuoneensa kattoa.

Malfoylla ei varmaankaan juuri ollut ystäviä Lontoossa, sillä vanha Luihuisjengi oli sodan jälkeen hajaantunut. Crabbe oli kuollut, Zabini kuulemma opiskeli Ranskassa, Parkinson ilmeisesti oli kiireinen pienen tyttövauvansa kanssa. Nott asui jossain kaukana, ehkä Skotlannissa. Goylesta Harry ei tiennyt mitään.

Ensimmäistä kertaa Harry tunsi jonkinlaista yhteenkuuluvuutta Malfoyn kanssa, sillä nyt tämäkin ymmärsi, miltä tuntui menettää vanhempansa, ainakin toinen. Vaikka Malfoy ei halunnutkaan hänen apuaan, ainakin hän voisi suhtautua tämän suruun ymmärryksellä, ehkä ystävyydelläkin.

Sinulla on omiakin murheita, älä mieti hänen asioitaan liikaa, Harry ajatteli, ennen kuin lopulta nukahti.

25.

Kello herätti Harryn puoli kahdeksalta. Hänen ei tarvinnut pitää kiirettä, sillä Robards odotti heitä viikkopalaveriin vasta yhdeksäksi, kuten joka maanantai.

Harry lastasi kahvinporot keittimeen ja käynnisti laitteen taikasauvan näpäytyksellä. Kahvin kiehuessa hän pukeutui työkaapuunsa ja poimi ikkunalaudalta varhaisaamun postipöllön tuoman Päivän Profeetan.

Varttia vaille yhdeksän hän astui pihalle ja huomasi Malfoyn kaivelevan salkkuaan talon edustalla.

”Joko palaat töihin?” Harry kysyi Malfoyn nostettua katseensa.

Malfoy nyökkäsi vältellen.

”Kuule…” Harry aloitti. ”Eilisestä… Tarkoitin mitä sanoin, minä…”
”Minun pitää nyt mennä”, Malfoy sanoi, astellen poispäin.
”Et ole ainoa, joka on menettänyt jonkun sodalle.”

Malfoy pysähtyi, mutta ei vastannut.

He kaikkoontuivat pihalta yhtä aikaa.

26.

Sodan jälkeen taikaministeriöön ei ollut enää voinut ilmiintyä suoraan, vaan muulla kuin hormipulverilla saapuvien työntekijöiden oli turvallisuussyistä käytettävä henkilökunnan sisäänkäyntiä, joka sijaitsi eräällä taioin suojatulla vehreällä sisäpihalla, suoraan ministeriön yläpuolella.

Harry kosketti taikasauvallaan muratin peittämää ovea. Lukko naksahti auki automaattisen henkilötunnistustaian avulla ja ovi avautui sisäänpäin, toivottaen samalla hilpeästi hyvää huomenta ja mukavaa työpäivää. Malfoy asteli hänen perässään oven takana olevaan henkilökunnan hissiaulaan.

He astuivat vaitonaisina hissiin, joka lähti hitaasti laskeutumaan alaspäin.

”Aurorien päämaja, taikalainvartijaosasto, taikuuden sopimattoman käytön virasto sekä Velhojen neuvoston hallintopalvelut”, naisääni kuulutti toisen kerroksen kohdalla.

”Minä jään tässä”, Harry sanoi.

Malfoy nyökkäsi hänelle ja Harry astui ulos.

27.

Harry mietti kävellessään, mahtoiko Malfoy olla riittävän hyvissä voimissa palatakseen töihin. Tämän käytöksessä oli edelleen torjuvia välähdyksiä, mutta Harry tunsi luissaan, ettei mies välttämättä tarkoittanut, mitä sanoi…

”Huomenta, Harry!”
”Huomenta”, Harry tervehti Susan Bonesia, joka oli ilmestynyt hänen vierelleen. ”Miten viikonloppu meni, eihän sinulla ollut päivystysvuoro?”
”Ei, Pucey ja Williamson päivystivät, he taitavatkin sitten olla tänään vapaalla. Minä en tehnyt mitään erikoista, entä sinä?”
”Muutin uuteen asuntoon. Viistokujalle.”
”Vau, siistiä! Kai sitten pidät tuparit?” Susan kysyi ja iski hänelle silmää, kun he astuivat sisälle aurorien päämajaan.

Harry ei luvannut mitään, vaan jatkoi matkaansa suoraan tummalla puulla sisustettuun neuvotteluhuoneeseen, Susan kannoillaan.

28.

Neuvotteluhuoneen seinät olivat kuin tapetoitu kartoilla, valokuvilla ja lehdistä revityillä leikkeillä. Sama jatkui myös toimiston puolella, missä tärkeitä papereita ja muistiinpanoja oli kiinnitetty työpisteiden lähettyville. Jokainen liikenevä neliö oli hyötykäytössä ja tavallisesti myös neuvottelutilan pöytä lainehti käynnissä oleviin tapauksiin liittyvää materiaalia. Nyt joku ministeriön kotitontuista oli kaiketi siivonnut, jotta he mahtuisivat kokoustamaan.

”Äh, Robards on tietenkin taas myöhässä”, Susan puuskahti. Karu, joka oli toinen vanhemmista auroreista, oli ainoana paikalla. Hetken kuluttua saapui myös Demelza Robins, joka oli Susanin ja vapaapäivää viettävän Adrian Puceyn tavoin opiskellut Harryn kanssa yhtä aikaa Tylypahkassa.

Lopulta Robardskin saapui paikalle puuskuttaen ja anteeksi pyydellen.

Kokous alkoi.

[Vendela]

Mukavaa, että päivitit taas Ja taas saatiin myös pieniä tiedonmurusiakin. Hitaasti hyvä tulee, joten jos tämä venyy jonnekin tuhanteen niin ei haittaa sillä näitä on kiva lukea

Harmi kun Draco oli noin tyly tuossa pihalla, vaikka toisaalta ymmärränkin sen. Hänellä on varmasti hyvin ristiriitaiset tunteet, aivan kuten tuossa jo viittasitkin. Onneksi Harry kuitenkin yrittää, joten kyllä se siitä, hitaasti, hitaasti!

Kivaa, että kuvasit myös hieman tuota Harryn työtä ja työyhteisöä. Meniköhän minulta muuten ohi, että missä Draco työskentelee? Onko se mainittu jossain aikaisemmassa osassa, kun tässä siitä ei taidettu puhua. No, se ehkä tulee vielä vastaan jos on oleellista

Kiitos näistä!

Vendela

[Fairy tale]

Voi että tämä kerrontatyyli soljuu niin kivasti osasta toiseen. Ja jokaisessa osassa on se oma ydin - juttu, jossa itsekin saa elää mukana. Harryn yölliset pohdinnat ovat niin tuttuja. Iltamyöhään ja öisin kun uni ei tule, nuo ajatukset tuppaavat pyörivän mielessä.
Ministeriön maantantaiaamut alkavat ilmeisesti aika monilla yhdeksän aikaan. Nähtiin sitten Dracoakin. Missäs osastolla hän mahtaa työskennellä?

Neuvotteluhuoneen seinät olivat kuin tapetoitu kartoilla, valokuvilla ja lehdistä revityillä leikkeillä. Sama jatkui myös toimiston puolella, missä tärkeitä papereita ja muistiinpanoja oli kiinnitetty työpisteiden lähettyville. Jokainen liikenevä neliö oli hyötykäytössä ja tavallisesti myös neuvottelutilan pöytä lainehti käynnissä oleviin tapauksiin liittyvää materiaalia.

Taas tällainen ihanan elävöittävä kuvaus. Itse en ole koskaan jäänyt sen kummemmin pohtimaan millaista siellä auroriosastolla onkaan. Mutta tuo elävöittää mielikuvaa kummasti.

Kiitos taas kovasti. Näitä on kiva lukea. 

[Violetu]

Oi, tämäpä oli kiva löytö. Rakastan muuttotarinoita, sellaisia, joissa "normaali" arkielämä on isossa osassa.
Tekstisi vilisee ihania velhomaailman yksityiskohtia, jotka tekevät siitä tosi elävää.
Mielenparantaja, velhojen yliopisto, paikkojen nimet... (jätin kommentin alunperin lounastauolla, siksi ei suoria quoteja).

Muuton ja arkielämän lisäksi omiin "heikkouksiin" kuuluu ehdottomasti haavoittuvainen Draco ja vähän angstinen Harry myös. Kiva, että Harry oikeasti kärsii tuosta erosta, ettei ole silleen douchebag, ettei tuntuisi missään (niin kuin joskus maailmassa oli ficeissä yleistä). Eikä Ginnyäkään ole demonisoitu, yes!
Odotan innolla jatkoa, koska tässä on herkulliset ainekset kasassa. Raapalemuoto toimii hyvin, kun osia/raapaleita tulee useampia kerrallaan, pysyy mukana, eikä osat tunnu liian lyhyiltä (olen itsellä huomannut, että jos rapsuja on vaan yksi per osa, ja osien ilmestymisen välillä pidempiä aikoja, on helppoa unohtaa, mitä edellisessä tapahtuikaan). ^^

~Violet kiittää

[Thelina]

Vendela: Minun piti lisätä seuraaviin osiin Dracon osaston nimi, olin aiemmin unohtanut sen niistä. Aiemmin oli siis vain mainittu, että hän oli opiskellut samassa yliopistossa kuin Hermione, kansainvälisen taikakaupan opintolinjalla. Hyvä siis, kun muistutit tuosta osastosta Kiitos muutenkin taas kommentista!

Fairy tale: Ihanaa kuulla, että kerronta soljuu ja kuvailu miellyttää, sitä tavoittelenkin. Kuten tuossa yllä sanoin, piti lisätä Dracon osaston nimi noihin seuraaviin osiin, ettei jäisi kokonaan mainitsematta. Nyt se on siellä, eli selviää pian! Kiitos kommentista!

Violetu: Mukavaa, että löysit tämän pariin Enpä muista, olenko itse koskaan lukenut muuttotarinaa (finissä ainakaan, ehkä jossain kirjassa) mutta muuten tykkäilen todella samoista elementeistä tarinoissa, kuin sinäkin ja siksipä niistä on kiva myös kirjoittaa. Raapalemuotoon lähdin alun perin siksi, että se oli jotenkin itselle mukava muoto, kun voi kirjoittaa vaikka pari pikku pätkää kerralla, ilman että tarvitsee istua tuntitolkulla koneen ääressä yhden luvun takia. Nyt näitä on kuitenkin syntynyt sen verran paljon, että on kiva pistää useampi osa kerralla, varsinkin jos liittyvät toisiinsa. Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

A/N: Tätä on luettu jo yli tuhat kertaa, vau! Kiitos, että olette siellä, tieto siitä tuo todella paljon iloa itse kirjoittamisen lisäksi. Tässä taasen muutama osa lisää!

----

29.

Harryn ajatukset harhailivat, kun Robards esitteli auroriosaston talouslukuja. Häntä ei oikeastaan kiinnostanut muu, kuin että toimintaan edelleen myönnettiin riittävästi ministeriön määrärahoja. Sodan jälkeen aurorien työ oli pitkälti muuttunut kuolonsyöjien jahtaamisesta muiden rikosten selvittelyyn ja turvallisuustyöntekijöinä toimimiseen, mutta Harry piti vaihtelusta ja rankkuudestaan huolimatta työ oli kuitenkin henkisesti kevyempää kuin sodan jälkeisinä vuosina.

Harry havahtui mietteistään vasta Robardsin siirryttyä käsittelemään ryhmän työtilannetta. Viikonloppu oli päivystysraportista päätelleen ollut rauhallinen, eikä uusia tapauksia ollut kirjattu yhtäkään. He kävivät pikaisesti läpi meneillään olevat työt ja näytti siltä, että kaikilla olisi joka tapauksessa tekemistä kuluvien projektiensa parissa. Robards päätti tyytyväisenä kokouksen ja päästi heidät töihin.

30.

Lounasaikaan Hermione koputti auroritoimiston ovelle.
”Hei! Lähdettekö syömään?” hän kysyi Harrylta ja Susanilta.
”Miksipä ei”, Susan vastasi molempien puolesta.

Ministeriön kahvio sijaitsi atriumin lähellä. He kaikki ottivat linjastolta päivän lounasannoksen ja olivat juuri istumassa pyöreään pöytään tarjottimet edessään, kun Harry huomasi Malfoyn saapuvan kahvioon.

”Malfoy on tuolla”, Harry sanoi.
”Mm, entä sitten?” Hermione kysyi. ”Hänhän on töissä täällä, kansainvälisen taikakaupankäynnin normikunnassa.”
”Hän asuu naapurissani. Samassa kerroksessa. Törmäsin häneen eilen ja itse asiassa juttelimmekin vähän aikaa.”
”Häh, miten te oikein päädyitte juttelemaan? Malfoyhan on vanha vihamiehesi”, Susan ihmetteli.
”Hän ilmestyi illalla ovelleni, puhumaan yhdestä sota-aikaisesta asiasta”, Harry sanoi.

Susan yskähti hiljaa.

31.

”Kuulemma hänen äitinsä kuoli vähän aikaa sitten”, Harry kertoi. Hän katseli vaiti, kun Malfoy käveli tarjottimensa kanssa kahvion toiseen päähän ja istui yksin tyhjään pöytään.

Hermione vilkaisi Malfoyta olkansa yli surua katseessaan.

”Ilmankos häntä ei ole näkynyt töissä. Meillä on joitakin samoja projekteja, lähinnä taikaolentojen kansainvälisiin siirtoihin ja kauppaan liittyen”, Hermione selitti Susanille.
”Onko hän mukava työkaveri, vai samanlainen paskiainen kuin koulussa?” Susan kysyi ja näykki salaattiaan.
”Hän on kasvanut aika paljon Tylypahkan ja sodan jälkeen”, Hermione sanoi. ”Olimme joillakin samoilla kursseilla yliopistossa ja hän on oikeasti todella fiksu ja asiallinen, silloin kun haluaa.”
”Ei uskoisi”, Susan sanoi, kohauttaen olkapäitään.

32.

”Minä taidan hakea kahvia”, Hermione sanoi.

Harry ja Susan lopettelivat juuri lounastaan, kun Hermione palasi juoksujalkaa kädessään uusin Ilta-Welho.
”Harry, katso!”

Sotasankari Potter ja Harpyijoiden huispaustähti Weasley: ERO!

”Luodiko on taas vauhdissa”, Hermione sanoi tuohtuneena.
”Äh, anna olla Hermione, sinä tiedät, että minusta kirjoitellaan jatkuvasti kaikenlaista”, Harry sanoi. ”Pahempaa voi olla vielä tulossa…”
”Miten niin?” Susan kysyi.

Harry pälyili ympärilleen. Hän ei varsinaisesti ollut kiinnostunut kertomaan ihan kaikille ainakaan vielä, mutta Susan oli hänen läheisin työkaverinsa ja ystävä muutenkin.
”No, sanotaanko, että sinkkunoitien ei varsinaisesti kannata jonottaa ovelleni, en ole kiinnostunut heistä. Siis noidista”, Harry mutisi.

Susan nyökkäsi ymmärtäväisesti hymyillen.