Kirjoittaja Aihe: Myrskyntekijä | K-11 | maaginen realismi, huumori, slash | 12/? 1.10  (Luettu 759 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 798
Nimi: Myrskyntekijä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: maaginen realismi, huumori, slash
Paritus: Mars/Lieko
Yhteenveto: Mars ja Lieko asuvat salaperäisen Kerättären kartanossa, jossa heidän lisäkseen asuu sekalainen joukko erilaisia ihmisiä. Jotta he voisivat vielä joskus elää normaalia elää, jokaisen heistä täytyy keksiä keino voittaa omat ongelmansa. Liekon suurimmaksi haasteeksi koituu hänen todellinen potentiaalinsa, joka saattaa vielä viedä voiton hänen ihmisyydestään.
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII, Kirjoita & kommentoi (maaginen realismi) ja Sana/kuva/lause10 #2 (kuva)

A/N: Ei ole tulossa mikään pitkä teksti (lol, kuuluisat viimeiset sanat), kunhan vähän häiritsi, kun tuo eka rapsu ihan selvästi aloittaa jotakin, joten aloitetaan sitten :---D Tällaista kevyttä, huumoripitoista fantasiaa tulossa. Toivottavasti joku viihtyy :3




MYRSKYNTEKIJÄ

1.

Siristelin silmiäni nähdäkseni rankkasateen läpi Kerättären valtaville tiluksille, mutta näin vain siluetteja, joista oli mahdoton sanoa, kelle ne kuuluivat. Pian siluetitkin katosivat, ja jäljelle jäi pelkkä myrsky ja sen mukana lentävät puutarhakalusteet. Ikkunalasit helisivät. Minua ärsytti. Oman turvallisuutenikin uhalla olisin halunnut mennä ulos, jotta olisin saanut tietää, mitä oikein tapahtui. Onneksi järki voitti uteliaisuuden. Tuuli oli niin väkivaltainen, että se pakotti puutkin taipumaan vaakatasoon. Osa niistä repeytyi juuriltaan maahan saakka. Kaikessa hurjuudessaan myrsky kuitenkin kiehtoi minua, tai pikemminkin sen aiheuttaja, koska tämä ei ollut luonnon synnyttämä myrsky. Lieko oli syypää tähän kaaokseen, ja hän todennäköisesti veisi meiltä kaikilta vielä hengen.


2.

Seuraavana päivänä Liekon aiheuttamat tuhot paljastuivat kaikessa järkyttävyydessään. Kartanoa lukuun ottamatta koko lähitienoo oli hävitetty. Kartanossakin neljä huonetta olivat nyt asuinkelvottomia. Lieko ei tullut aamiaiselle. En nähnyt häntä seuraavaan kolmeen päivään. Sää oli kuitenkin rauhoittunut eli joko Lieko oli myrskytessään heittänyt henkensä tai sitten hän oli niin väsynyt purkauksestaan, ettei jaksanut nostattaa kevyttä tuulenvirettäkään. Kerätär oli vaitelias, joten Liekon täytyi olla yhä elävien kirjoissa. Voi paska. En voinut olla ihmettelemättä, miten Kerätär jaksoi yhä uskoa, että Lieko vielä oppisi kontrolloimaan voimiaan, jotka olivat suunnilleen jumalallista alkuperää. Eihän Lieko osannut edes hillitä herkkää temperamenttiaan. Me oltiin niin kusessa sen jätkän kanssa.


3.

Lieko menetti ne muutamatkin ystävänsä "pikku" hermoromahduksensa jälkeen. Kaikki pelkäsivät häntä ja hänen voimiaan. No ihan syystäkin. Halutessaan Lieko olisi voinut nostattaa semmoiset hurrikaanit, ettei meistä jäisi jäljelle märkää länttiäkään. Totta kai sellainen tosiasia sai tyypit paskahalvauksen partaalle. Kai minäkin häntä varoin, mutta en varsinaisesti pelännyt. Lieko ja hänen ylimaalliset voimansa oikeastaan kiehtoivat minua. Hän oli vaarallinen, ehdottomasti, mutta hän oli myös ihmeellinen. Kerätär ei tiennyt ketään toista, joka olisi kyennyt edes puoliksi samaan kuin Lieko, ja se kertoi jo paljon. Minä tahdoin tietää Liekosta enemmän, mutta Kerättärestä ei saanut irti kuin teatraalisia arvoituksia, joten siksi päätin tehdä hurrikaanipojasta ystäväni.



A/N2: Tästä tämä matka alkaa! Mitä pidit? :>
« Viimeksi muokattu: 01.10.2019 22:36:49 kirjoittanut Sokerisiipi »


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 371
  • ava by Ingrid
Kommenttikampanjasta hei!

Mä oon tällainen nimifriikki ja voi miten tykkäsin Liekon nimestä. Kerätär kuulostaa myös salaperäiseltä ja siksi kiinnostavalta. Liekolla vaikuttasi olevan tosi voimakkaita taikakykyjä. Jännä nähdä jatkossa oppiiko hän hallitsemaan niitä.

Mulle oli jotenkin yllätys, että Mars on minäkertojana. Tai yhteenvedon takia oletin, että tässä on kolmannen persoonan kertoja. Ei siis moitetta, kunhan huomioin ;) Mars muuten vaikuttaa sellaiselta vähän kovikselta, jolla kuitenkin on mieli ja sydän paikallaan ja vähän väärällään oleva, kuivakka huumorintaju.

Sanavalinnat ovat humoristisia esim. "nostattaa semmoiset hurrikaanit" ja "Kerättärestä ei saanut irti kuin teatraalisia arvoituksia" saivat hymyn huulille. Tykkäsin myös, että kuvasit Liekon tempperamenttia herkäksi tavallisemman tulisen sijaan. Täytyykin jatkossa tarkailla kertooko tuo sanavalinta enemmän Liekosta vai Marsista itsestään.

Hauska nähdä miten toinen kirjoittaja on aihelmaa myrskynnostattamisen kyvystä soveltanut. Käytin itse aihelmaa yhdessä originaalissani sivulauseissa, mutta toisin kuin sinä.

Olipa tämä kiintoisa, jään seurailemaan!  8)
Now I will say one thing only:
               where any man is needed, I am there.

                             - Odysseus-

                 (Philoctetes by Sophocles, lines 1054-55)

                
               

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 445
Minua veti puoleensa itse otsikko. Olen siis jo viikon ajan tuijottanut tätä otsikkoa.  :)
Kuten Kelsier tuossa mainitsi, myös minä pidän näistä nimistä, Lieko. Kerätär.

Jäin miettimään eletäänkö tässä ihan normaalia nykyaikaa vai ollaanko tässä jonkinlaisessa muussa ajassa tai yhteiskuntatyypissä. Jostain syystä Marsin käyttämä kieli ohjaa minut nykyaikaan ja ainakin lähelle tätä nykyteknologian aikaa. Tuo Kehrättären kartano tiluksineen kun voi olla jossain muuallakin, mutta tuollainen myrskyntekijä ei voi olla "vapaan" tuhoamassa kaupunkeja, jos tuolla tavalla voimat tursuilevat hurrikaaneiksi saakka.

Aloitus toimii kyllä hyvänä koukkuna. Myös minä jään seuraileman mitä tapahtuu.

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 798
Kelsier: Ihanaa, että henkilöiden nimet ovat kiinnostavia ja kivan kuuloisia! Ajattelin kokeilla ei-puhekielistä minäkertojaa pitkästä, pitkästä aikaa. Vaikutelmasi Marsista on varsin osuva! Jee, kivaa, että tarina herätti kiinnostuksesi ja kiitos kovasti kommentista!

Fairy tale: Itsekin tykkään otsikosta kovasti! Ihanaa, että sen vetovoima sai sinut tämä tekstin pariin! ^^ Aika lähelle nykyaikaa sijoitan mielessäni tämän tekstin. Kerättären kartano tiluksineen tosiaan on syrjässä ja kaukana kaikesta juurikin siksi, ettei hänen eriskummalliset vieraansa herätä huomiota ja pelkoa tavallisissa ihmisissä. Mahtavaa, että aloitus nappasi! Kiitos hurjasti kommentista!



4.

Olin kolunnut koko kartanon etsiessäni Liekoa, kunnes vihdoin löysin hänet pieneltä kuntosalilta, jossa Lieko pelasi aggressiivisesti tennistä seinän kanssa. Katselin sitä hetken. Seinäparkaa murjottiin ihan urakalla.

”Huvittaisiko sinua pelata ihmistä vastaan?” huikkasin.

”Ei. Häivy”, Lieko sanoi tylysti irrottamatta katsettaan pallosta. Menin aivan ymmälleni. En ollut odottanut, että minut torjuttaisiin. Olin kuvitellut, että Lieko suorastaan matelisi seurankaipuusta. ”Olet kuuro? Painu vittuun siitä!”

Tunsin, kuinka huoneen ilmavirta tiivistyi. Vaatteeni lepattivat kuin rajussa tuulessa. Tennispallot alkoivat lennellä ja kimpoilla toisiaan vasten kuin näkymätön voima olisi liikutellut niitä. Liekoa näytti kiinnostavan tasan kaksi peliä: seinän hajottaminen ja kuolettava polttopallo. Äkkiä vittuun painuminen tuntui loistoidealta.


5.

Aloin olla sen kannalla, ettei Lieko ehkä sittenkään ollut tullut ystäviensä hylkäämäksi vaan päinvastoin. Päätin nyhtää lisätietoja Talvikilta. Valitettavasti hän ei ollut erityisen puheliaalla tuulella.

Talvikki oli harjoittelemassa kokovalkoisessa huoneessa. Talvikki osasi hallita värejä. En ollut aluksi ymmärtänyt, mitä varten Talvikki oli täällä – hänen kykynsä vaikutti suhteellisen harmittomalta – kunnes minulle oli selvinnyt, että Talvikki oli aiheuttanut kuuden ihmisen kuoleman muuttamalla vahingossa liikennevalojen väriä.

”Sinä haluat nuuskia!” Talvikki syytti. ”Liekolla on tarpeeksi rankkaa ilman kaltaistasi visvasyylääkin!”

”Talvikki kultaseni –” aloitin hunajaisesti, kunnes katsoin kättäni ja mykistyin kauhusta.

”Kun et kerran puhetta ymmärrä”, tyttö virnisti tyytyväisenä. Se noita oli muuttanut ihonvärini neonpinkiksi!


6.

Talvikin häijy temppu oli menestys, ja minulle annettiin raikuvat pilkka-aplodit joka kerta, kun astuin huoneeseen. Yritin olla välittämättä, mutta oli hyvin vaikeaa olla ottamatta viiden ihmisen kiusaamista henkilökohtaisesti. Vasta silloin minulle selvisi, ettei kukaan tainnut erityisesti pitää minusta. Se satutti enemmän kuin olisin välittänyt. Minun sisuksissani kyti polttava halu kostaa, koska ainakin sitten heillä olisi ollut oikea syy olla pitämättä minusta. En kuitenkaan tehnyt niin. Jopa säännöllinen nöyryytys voitti sen, mikä odotti minua ulkomaailmassa. Entinen elämäntyylini oli kuluttanut minut jo aivan loppuun. En jaksaisi sitä enää. Tekisin mieluummin vaikka koko loppuelämäni töitä Kerättärelle kuin pakenisin perääni usutettuja agentteja maailman ääriin.


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 320
Oi, tämäpä oli varsin mielenkiintoinen alku! Tässä on hauskasti yhdistettynä jotain vanhaa ja luonnonläheistä, mutta myös sellaista modernia, jonka estetiikka/tuntu muistuttaa mua vähän kaikista supersankarielokuvista ja niiden spin-off tv-sarjoista. Tässä on kivoja nimiä, jotka muistuttavat minuu muinaissuomalaisista nimistä. Erityisesti pidän Kerättären nimestä, se on mystinen ja arvokas! Juuri nämä nimet, kartano ja Lieko myrskyntekijänä toivat minulle heti sellaista vanhan ajan tuntua (ehkäpä se johtui myös siitä, että olen itse nyt niin syvällä omassa suomimytologiassani ja näen kaikkialla kaikkea vanhaa ja ihanaa sen tarinan estetiikkaan sopivaa), mutta nuo agentit ja päähenkilön moderni tapa puhua toivat tähän myös hippusen nykyaikaa. Minä olin jo sanomassa, että mielenkiintoista saada selville, mikä päähenkilön nimi on, mutta sehän luki alkutiedoissa ;D Hups. Toivottavasti Lieko alkaisi pian pehmetä Marsille, hän tuntuu itsekin kaipaavan kaveria elämäänsä. Mikäköhän Marsin voima on ja mitä hän on sillä tehnyt menneisyydessään.

Kiitos näistä!

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 798
Avaruuspiraatti: Kivaa, että alku nappasi mukaansa! Tykkään tästä itse kovasti juurikin sen takia, miten tässä vanha luonnonläheisyys sekoittuu moderniin nykyaikaan. Nimet on minustakin ihania! Mars on tosiaan kertoja :'D Olen ollut sniikki hänen kanssaan, ei nimeä missään! Marsin voima ja menneisyys selviää pikkuhiljaa! Kiitos kovasti kommentista!!



A/N: En yleensä etsi oikeita henkilöitä hahmojeni "kuviksi", mutta nyt löysin täydellisen Liekon. Tässä ja tässä. Kuvissa siis Leo Hoyte-Egan.



7.

Luin happamana huoneessani vanhoja sarjakuvia, jotka olin penkonut esiin Kerättären ullakolta. En jaksanut näyttää enää naamaani muualla kartanossa, koska olin edelleen vehkeitäni myöten räikeän pinkki – olin ollut jo viikon – ja nokkelimmistakin heitoista maku oli mennyt jo pari päivää sitten.

Siksi en vastannutkaan heti, kun joku ääliö alkoi taas koputella huoneeni ovea. Käänsin vain sivua ja irvistin supersankareiden korneille iskulauseille.

”Mars?” Talvikin ääni huhuili.

”Mene helvettiin”, tokaisin tympääntyneenä.

”Voisin muuttaa sinut ennallesi”, Talvikki sanoi varovasti. Tuhahdin epäuskoisesti. Niin varmaan joo.

”Mistä moinen suopeus?”

”Minä pyysin”, matalampi ääni vastasi. Loikkasin ylös. Se oli Lieko! Menin ovelle ja päästin kaksikon saman tien sisään.


8.

Tuskin edes näin Talvikkia, kun Lieko oli paikalla. Liekon rinnalla Talvikki vain näytti – ironisesti sanottuna – värittömältä. Vaikka Liekolla ei olisi ollut eeppisiä voimiaan, hän olisi silti kääntänyt päät pitkällä, komealla ulkomuodollaan. Liekon iho oli lämmintä kinuskia ja tummanruskeat hiukset tyylikkäillä kiharoilla.

”Ymmärsin, että sinä olit tavoitellut minua”, Lieko sanoi kevyt hymynkare huulillaan. ”No, tässä minä olen. Mitä asiaa?”

”Ihan vain kiinnostaisi tutustua”, sanoin. Suorasukaisuuteni näytti yllättävän Liekon. Hän varmaan mietti, pilailinko minä. No, en minäkään välttämättä olisi ottanut flamingonväristä jätkää heti täysin tosissani. Lopulta Lieko kuitenkin hymyili. Se hymy oli kuin aurinko, yhtä kuuma ja säihkyvä. Minua heikotti.

”Tutustutaan ihmeessä.”


9.

Lieko oli nyt aivan toinen ihminen kuin se kiukkuinen pyörremyrsky, joka oli uhannut rusikoida minut tennispalloilla.

”Olen pahoillani siitä. Olen yleensä hirveän räjähdysaltis sen jälkeen, jos menetän hallinnan, mutta ethän sinä sitä voinut tietää.”

”Kaikilla on huonoja päiviä”, yritin lohduttaa. Liekon kasvot synkkenivät välittömästi. Pieleen meni ja kunnolla.

”Muiden huonot päivät eivät aiheuta hengenvaarallisia myrskyjä”, Lieko sanoi totisena.

”Uh.” Siihen oli vaikea sanoa mitään, koska tottahan se oli.

”Mikä sinun voimasi on?”

”Osaan lukea ajatuksia”, heitin läpällä. Lieko ja Talvikki säpsähtivät ja perääntyivät heti pari askelta. Nauroin heidän järkytykselleen. Sitä kesti vain sekunnin, mutta hetken ajan Lieko näytti hyytävän murhanhimoiselta.


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 445
Olipa mukava lukea monta osaa eteenpäin.
Lainaus
Äkkiä vittuun painuminen tuntui loistoidealta.
Kyllä vain. Kun ihminen nostattaa tuulta ja myrskyä, siinä voi tulla hiukan orpo olo.

Koko kartano tuntuu nyt heräävän eloon, kun lukee että siellä on kuntosali ja  paljon muitakin jotka opettelevat hallitsemaan voimiaan. Naureskelin noille viimeisille osille. Vai ollaan sitä vehkeitä myöten pinkkinä, sepäs mielenkiintoista.

No niin, Lieko on tyyntynyt. Hauskaa että "satuit löytämään" hänestä kuvan. Ja minä kun alussa kuvittelin hänet aivan toisenlaiseksi. Hyvä että asia korjaantuu nyt näin alkuvaiheessa.

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 798
Fairy tale: Kivaa, että lukeminen oli mieleistä! ^^ Kyllä, Marsilla on tervettä itsesuojeluvaistoa, kun on kyse Liekon voimista! Kiva kuulla, että Liekon "kuvista" oli apua hänen kuvittelemisessaan, kiitos kommentista!!



A/N: Rikon kaavani ja julkaisen vain yhden osan.



10.

Talvikki oli kerrankin kunnon tyyppi ja palautti salskean ulkomuotoni ennalleen. Sen tehtyään hän jätti minut ja Liekon ”tekemään tuttavuutta”. Aloin aavistaa pahaa, koska heti tytön poistuttua, sarjakuvani alkoivat lepattaa. Liekosta oli mahdoton sanoa, millaisella tuulella hän oli.

”Mikä sinun voimasi on?” Lieko tivasi.

”Se varmaan selviää sinulle aikanaan.” Lieko kuristeli kulmiaan.

”Melko epäreilua, kun sinä kuitenkin tiedät, mihin minä pystyn”, Lieko ärähti.

”Mitäs olet tuollainen mahtipontinen liehuletti”, sanoin. Väkivaltainen ilmavirta tönäisi minua rintaan, mutta en näyttänyt pelkoa. ”Me ei olla yhtään samankaltaisessa tilanteessa. Minä olen täällä töissä, en koulussa.”

Samassa huoneen atmosfääri muuttui sähköiseksi.

”Töissä?” Liekon ääni oli uteliaisuudesta kirkas.


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 445
Töissä! No kylläpäs nyt vetää salaperäiseksi. Olen vähintään yhtä utelias kuin Lieko. (Tai mistä minä sen voin tietää).  ;)
Hienosti kuvattu tuo Liekon ilmavirtojen nostattaminen miten se ilmenee pienessä huoneessakin. Sarjakuvien lepatus ja rintaan tönäisy.

Yksi osa ja sait siihen kyllä mahtumaan sen olennaisen - odotuksen tuskan seuraavasta osasta ja uteliaisuuden.
Tähän asti tuo Marsin voima ei ole ollut niin oleellinen.

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 798
Fairy tale: Mahtavaa, että sain herätettyä kiinnostuksesi Marsin todellisella syyllä oleskella kartanossa! Liekon voimien kuvailu sadassa sanassa on välillä osoittautunut sangen haastavaksi, joten hyvä, että vähälläkin ilmasulla on toivottu teho. Kiitos kommentista!!



11.

”Jep. Kerätär palkkasi minut hyvin erityiseen hommaan”, sanoin. Kerättären palkkalistoille suostuminen oli ollut vaihtoehdoista viimeinen. Kerättären tarjous oli kuitenkin pelastanut henkeni. Se oli fakta. ”Työnkuvani yksityiskohdat eivät tietenkään kuulu sinulle.”

”Paskat säännöistä”, Lieko tuhahti.

”No, eipä ihme, että olet täällä”, sanoin. ”Tuollainen mentaliteetti todennäköisesti tuhoaa sinut.”

”Ehkä minä haluankin niin tapahtuvan”, Lieko sanoi hiljaa järkyttäen minut perinpohjin katkerilla sanoillaan.

”Jos tosissasi haluaisit sitä, et olisi edes tullut tänne”, veikkasin. Yllättäen Liekon ilme pehmeni.

”Olet outo ja hämmentävä tyyppi, Mars”, Lieko naurahti häkeltyneenä.

”Tiedetään”, virnistin, ”ja juuri siksi aivan mielettömän seksikäs.”

Lieko nauroi, mutta panin mielissäni merkille, ettei hän kieltänyt asiaa.


12.

Seuraavana yönä oli työkeikka. Minut herätettiin tylysti kesken unien. Asialla oli Kerättären korsto, Silvia, joka käski minun pukeutua ja saapua keittiön ovelle tasan viiden minuutin kuluttua. Pukeuduin varuillani ja kiukkuisena. En ollut tottunut tällaiseen käskyttämiseen. Olin ollut koko elämäni ajan oma pomoni eikä minun ollut tarvinnut totella tai kuunnella ketään muuta. Tämä oli uutta ja siksi raivostuttavaa. Olin lähtöpaikassa täsmällisesti, ja Silvia antoi minulle hyväksyvän nyökkäyksen. Mukana olivat yllättäen myös Kerättären suojatit Kreeta ja Odette. Tarkastelin heitä kiinnostuneena eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä meidän oli tarkoitus tänä yönä tehdä, mutta pitkästä aikaa olin virkeä ja innoissani. Se tuntui hyvältä.


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa