Kirjoittaja Aihe: Hobitti: Seitsemän askeleen matka, K-11, Bilbo/Thorin, raapalesarja 7/7  (Luettu 1152 kertaa)

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 023
  • it's not on you.
Fandom: Hobitti
Ikäraja: K-11
Paritus: Bilbo/Thorin
Tiivistelmä: Viiden Konnussa vietetyn vuoden jälkeen Bilbo saa viimein tilaisuuden palata Ereboriin. Hän on jo kerran jättänyt vuoren ja sen kuninkaan taakseen siinä uskossa, että kääpiö ei koskaan toivu ennalleen. Toisin käy ja Thorin nousee hallitsemaan. Jännitys kuplii joka jäsenessä, kun Bilbo taivaltaa matkaa kohti vuorta ja kuningasta, joka ei ole koskaan kadonnut hänen mielestään. Raapalesarja Bilbon paluusta Ereboriin.
A/N: Osallistuu Spurttiraapale V -haasteen 14. kierrokselle seuraavilla inspiraatiosanoilla:

1. Avaruus
2. Kolme
3. Haaveilla
4. Varjo
5. Alku
6. Kaihoisa
7. Punainen


Kaikki raapaleet ovat sanamäärältään 150 sanaisia. Tässä kolme ensimmäistä osaa!



1. Avaruus

Yö tähtitaivaan alla lumosi Bilbon. Hän oli jälleen matkalla, ja tie oli sama kuin viisi vuotta sitten. Balin kuorsasi ja oli Bilbon vuoro valvoa. He olivat kahden. Matkaa oli taivallettu vasta muutaman päivän verran, mutta Bilbo oli tiennyt jo paljon aikaisemmin, että hän lähtisi uudelleen kohti Ereboria. Kirje Thorinilta oli visusti tallessa Bilbon povitaskussa, ja siinä luvattu saattue turvaamaan Bilbon matkaa oli osoittautunut Baliniksi. Lopulta viisi vuotta oli kovin lyhyt aika, kun katseli tuttua maisemaa. Kivet, kannot ja tallatut polut olivat kuin ne eivät tuntisi ajankulua lainkaan. Balinin parta oli saanut harmaan sekaan valkoisia sävyjä ja Bilbon selkää kivisti kova makuualusta. Heidän kehonsa olivat ajan oikkujen armoilla.

Silmäkulmastaan Bilbo oli näkevinään tähdenlennon. Vaikka pimeän aika kannusti olemaan valpas, Bilbo ei tuntenut oloaan rauhattomaksi. Hän oli astunut ulos Repunpäästä niin kevein askelin, että olisi voinut luulla hänen vapautuneen tyrmästä. Ennen aamunkoittoa hän ehti vielä toivoa, että tähdet veisivät viestejä yli vuorten.



2. Kolme

Balin ilmoitti, että Rivendell oli kolmen päivän taivaltamisen päässä. Heidän pienet poninsa olivat kyllä ketteriä vaihtuvassa maastossa, mutta nopeutta niillä ei ollut nimeksikään. Bilbo muistutti itsään tuon tuosta, että he eivät olleet kiireen tai hukkien ajamia, mutta jalat hoputtivat tammentummaa ponia siitä huolimatta. Se loikkasi eteenpäin ja melkein pudotti Bilbon selästään, kun hobitti taiteili tasapainottomassa tilassa ponin kaulalla. Balin ravasi Bilbon vierelle, mutta ei paheksunut. Kääpiön silmät tuikkivat lämpöä ja ymmärrystä.

"Korjaan äskeistä. Matkaan menee neljä päivää, jos ponimme väsyvät ennen aikojaan."

Bilbon poskia kuumotti.

"Tiedän. En vain malta odottaa, että saan taas nähdä Ereborin omin silmin. Se on ollut tavoittamattomissa jo niin pitkään, että toisinaan pidän sitä vain unteni luomuksena." Bilbo jätti kertomatta, että vuori oli unissa usein toissijainen asia. Thorin sen sijaan hallitsi Bilbon unia yhtä väkevästi kuin omaa valtakuntaansa.

Balin hymyili jopa aavistuksen surumieliseen sävyyn.

"Thorin puhui kerran samalla tavalla. Hän ajatteli kotinsa olevan enää vain unta."




3. Haaveilla

Bilbo tyyntyi haltioiden luona. Hänen sieluaan hivelivät historiaa elävästi esittävät laulut, maukas ruoka viineineen sekä ilmanalassa kytevä viisaus, joka tuntui ympäröivän koko solaa. Bilbo ennätti käyttää aamuisin aikaa yksinkertaisiin asioihin, kuten mietiskelyyn ja toiseen aamupalaan, ja niihin hetkiin haaveiden oli helppo syntyä. Thorin oli viettänyt paljon aikaa omissa oloissaan, kun he edellisen kerran olivat majoittuneet Rivendellin haltioiden luona, ja Bilbo uskalsi nyt kohdata ajatukset, joita hän oli pyöritellyt mielessään jo silloin. Hän olisi halunnut istua kääpiön vierelle ja kertoa, että matka oli ennättänyt valloittaa hobitin sydämen. Olisiko Thorin jo silloin suonut hänelle syvempiä katseita? Pelkkä ajatus sai lämmön hehkumaan Bilbon jokaisessa raajassa ja hänen haaveensa muuttivat muotoaan, muistuttivat unista, joissa Thorin oli paljas ja hehkui kuin tulessa taottu rauta.

Ehkä hänen haaveensa olivat hävyttömiä ajateltaviksi haltioiden puhtaanvalkeissa huoneissa, mutta todennäköisempää oli, että seinät olivat jo nähneet lukuisia paljaita haltiapakaroita ja niin jatkuisi iäisyyteen asti. Vahva kun oli rakkauden alkukantainen voima.
« Viimeksi muokattu: 25.09.2019 17:04:28 kirjoittanut Unohtumaton »
It is the small everyday deeds of ordinary folk that keep the darkness at bay.

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 023
  • it's not on you.
4. Varjo

Bilbo piehtaroi peittonsa alla painajaisen kourissa. Balin oli hetken aikaa neuvoton, sillä hän ei halunnut aiheuttaa paniikkia jo valmiiksi tuskaiselle hobitille. Aamunkoittoon oli vielä tunteja ja varjot olivat nyt pimeimmillään niin todellisuudessa kuin Bilbon unissa.

Thorin oli sairasvuoteellaan huutanut ääneen öisiä painajaisiaan. Balin, joka oli seurannut kuninkaan toipumista lähemmin kuin kukaan, muisti jälleen elävästi, kuinka mieli oli parantunut hitaammin kuin keho. Se oli vaipunut varjoihin jo ennen Thorinin loukkaantumista ja joutui koetukselle jälleen, kun kuninkaan piti kaikin fyysisin ja henkisin voimin pitää kiinni elämästä. Vaikka Thorin ei ikinä kertoisi hänelle, mistä hänen pahimmat painajaisensa koostuivat, Balin uskoi tietävänsä tarpeeksi. Ja ehkä juuri siksi Thorin oli lähettänyt Balinin noutamaan Bilboa. Thorin arvasi, että Balin tiesi. Tiesi, että pahimmissa painajaisissa Bilbo valui mustaan maahan eikä enää noussut.

"Thorin", Bilbo parahti ja heräsi säpsähtäen. Otsa oli hiestä märkä, mutta hobitti tyyntyi silmissä. Balin oli hiljaa, kun Bilbo mietti mietteitään aamuun. Oli matkattava taas. 



5. Alku

Käänteentekevä hetki, tapahtuma, joka muutti Bilbon käsityksiä Thorinista, oli hetki ennen hukkien raivoisaa tuloa. Toisinaan hänestä tuntui, että viehätys oli kuplinut ihon alla jo Konnussa, sillä Thorin otti tilan haltuun pelkällä olemuksellaan. Ehkä se oli ollut alku Bilbon orastavalle kiinnostukselle, mutta hän osasi tunnistaa sen vasta myöhemmin. Esimerkiksi silloin, kun Thorinin ilme ensimmäistä kertaa pehmeni Bilbon silmien edessä ja Bilbo tajusi, että Thorinin sydän oli mahdollistaa löytää. Voi kuinka Bilbon oma rintakehä kohoili sen jälkeen! Sitten iski epäilys. Miten ikinä hän voisi paljastaa, mitä tunsi, kun Thorin oli kertakaikkisen mahdoton hänelle saavuttaa? Hän oli kuningas, kääpiö, ja ennen kaikkea mies, jolle kohtalo oli määrittänyt isoja taakkoja.
 
Samainen oikku, tuo kohtalon pirullinen koura, oli melkein tappaa Thorinin ennen kuin tämä saavutti Ereborin. Jos Thorin ei maannut Bilbon painajaisissa Korppikallion kylmällä kielekkeellä, makasi hän tulen keskellä ja hukan murjomana kivikossa. Bilbo toivoi, että loppujen sijaan edessä olisi nyt alkuja - uusia mahdollisuuksia.
It is the small everyday deeds of ordinary folk that keep the darkness at bay.

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 023
  • it's not on you.
A/N: Tässä vielä kaksi viimeistä raapaletta. Olipahan taas kiva kiehnätä paritusfeelseissä.  ;D



6. Kaihoisa

He saapuivat Järvikaupunkiin etuajassa. Sen rauniot olivat yhä lukuisat, mutta Bilbon silmiin kylä oli jo elinvoimainen, vapautuneempi. Tätä nykyä kulkua oli myös Laaksoon, joka oli sekin asutettu uudelleen. Ilmeisesti Thorin oli myötävaikuttanut alueella vallitsevaan vaurauteen merkittävästi ja vaatinut myös Järvikaupungin kunnostamista. Sellaisia tekoja arvostettiin syvästi ja Bilbo kohtasi majatalossa lukuisia ihmisiä, joiden silmissä välkehti ilon koko kirjo. Poissa oli kaiho aikaan parempaan, kun paras aika oli jokaisen elettävänä juuri sillä hetkellä eikä toivottomuus enää vienyt katseita lattiaan. Bilbo ja Balin joivat tummaa olutta ja tarkkailivat, miten ihmisiä tuli ja meni majatalon ovesta.
 
"Thorin yllättyy, kun olemme näin ajoissa perillä", Balin totesi yhtäkkiä.
 
"En taida uskoa hänen olemassaoloonsa ennen kuin näen omin silmin", Bilbo naurahti ja muisti taas painajaisensa. Oli korkea aika löytää kipeiden mielikuvien tilalle uusia, eheämpiä kuvia.

"Voi Bilbo, hän on eloisampi kuin koskaan. Odotahan vain", Balin myhäili ja pyyhki parrastaan vaahtoavaa olutta. Levottomuus ei jättänyt Bilboa kuitenkaan rauhaan.




7. Punainen

Thorin ei ollut heitä vastassa Ereborin sisäänkäynnillä, mutta Bilbon hengitys kiihtyi silti, kun hän katseli laskevan auringon värjäämää vuorta. Oli kuin koko Erebor olisi rakennettu hehkuvan punaisesta kivestä. Balin antoi Bilbon katsella vuorta rauhassa kuin ymmärtäen, että paluun tunteikkain hetki oli puskemassa pintaan. Bilbon jännitys purkautui lopulta nauruna, joka oli vapautuneempaa kuin aikoihin. Käytävät raikuivat ja kaikuivat, kun Bilbo palasi Ereboriin.
 
"Vien sinut kuninkaan huoneeseen", Balin totesi, mutta pysähtyi huomatessaan jotain, mitä Bilbo ei erottanut silmien vielä totutellessa hämärään.
 
"Se ei ole tarpeen, Balin." Syvä ääni kulkeutui heidän korviinsa ja Bilbo henkäisi niin kuuluvasti, että Balin katsoi parhaaksi väistyä sivuun. Punainen viitta hulmahti varjoista valoon ja sen kantaja ei epäröinyt hakea katseellaan Bilboa. Katse kertoi, että kaipuun sai viimein polttaa ja sen tuhkat vapauttaa maailmalle. Sydän puhdistui, ja Bilbo uskalsi vihdoin myöntää itselleen, että Thorin oli elossa.

"Ja niin Ereborin kuningas eli onnellisena elämänsä loppuuna asti", kuiskasi Thorin ennen suudelmaa.
It is the small everyday deeds of ordinary folk that keep the darkness at bay.

zilah

  • Sydänten kapteeni
  • ***
  • Viestejä: 380
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Voi luoja, miten kaunis tarina! <3 Minä rakastan tätä paria, mutta harvoin heistä luen, koska heidän tarinansa on kirjassa (ja elokuvassa) niin surullinen. Kieli oli sujuvaa, miltei runollista ja raapalemitta sopi tähän hienosti. Voi vain ihmetellä, kuinka paljon olet saanut mahtumaan näin lyhyeen tekstiin.

Minä kertakaikkiaan sulin, tosin yhdessä kohtaa kyllä repesin. Se oli tämä:
Lainaus
Ehkä hänen haaveensa olivat hävyttömiä ajateltaviksi haltioiden puhtaanvalkeissa huoneissa, mutta todennäköisempää oli, että seinät olivat jo nähneet lukuisia paljaita haltiapakaroita ja niin jatkuisi iäisyyteen asti. Vahva kun oli rakkauden alkukantainen voima.


Johtunee varmaan siitä, kun itse olen kynäillyt paljon haltiaslashia, niin nuo pakarat näin silmieni edessä! Ja ne varmaan  kummittelevat mielessäni vielä pitkään!  ;D

Kiitos tästä ihanasta tarinasta! <3


zilah


Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 023
  • it's not on you.
zilah: Kiitos kommentistasi! Huomaan, että Bilbosta ja Thorinista kirjoittaminen on minulle melkein aina vastapainoa kirjan sekä elokuvien lopulle! Raapalemitta on aina haaste, kun pitäisi rakentaa sen puitteissa ehjä ja tarpeeksi kattava kokonaisuus, mutta kiva kuulla, että se oli onnistunut. Hienoa, että siellä puolen ruutua osattiin arvostaa paljaita haltiapakaroita.  8)

Hyvää syksyn jatkoa! <3
It is the small everyday deeds of ordinary folk that keep the darkness at bay.