Kirjoittaja Aihe: Sherlock (BBC): Tarinoita kokaiinikahvin myötävaikutuksesta ja muusta (ficlettejä, max. K-11) Uutuus 29.10  (Luettu 2023 kertaa)

Renana

  • kotilieden jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 79
  • Merkuriuksessa kello 43.65
Nimi: Tarinoita kokaiinikahvin myötävaikutuksesta ja muusta
Kirjoittaja: Renana
Fandom: Sherlock (BBC)
Genret: laidasta laitaan, tarkemmin ficletin alussa
Ikäraja: max. K-11, tarkemmat raapaleiden aluissa
Paritukset: kaikenlaisia, ainakin luvassa on Johnlockia, MorMoria ja Jimlockia, tarkemmin ficletin alussa
Varoitukset: ainakin murhia, verta ja mielenvikaisuutta, tarkemmin ficletin alussa
A/N: Pyhitin koko viime sunnuntaipäivän kirjoittamiselle, ja kirjoittaessani yhtä äärimmäisen piinaavaa Sherlock (BBC) -tekstiä, tajusin että minulla on valtavasti BBC!Sherlock -tarinoiden alkuja, jotka voisi pienellä muokkauksella muuttaa ficleteiksi. Ficlettejä tulee ilmestymään ainakin näin alussa tasaisesti, muokkauksessa mm. MorMoria, Jimlockia ja AU:ta. Joten tervetuloa pienien kurkistusikkunoiden maailmaan!




Nimi: Sivuutettu sunnuntai
Genre: enteilevää romantiikkaa
Ikäraja: S
Paritus: Johnlock
A/N: On hyvä aloittaa aina kokoelmat omalla OTP:llaan, ja tehdä siitä mahdollisimman fluffyinen. Onpahan jotain, mistä kohottaa rimaa.


Sivuutettu sunnuntai

Sherlock pyyhkäisee hajamielisesti atsteekkien sotamaalauksen pääkalloon poskeen. On sunnuntai, tarpeeton viikonpäivä, jolloin posti ei kulje ja ihmiset eivät enää jaksa teeskennellä hurskaita.
 
Hän miettii, kertoisiko nyt.

John keittää teetä haukotellen ja kysyy, valvoiko hän taas koko yön ja kertoo heti perään, että joutuu taas ylitöihin sillä -

On omituista, miten hento huulien kosketus poskelle ja käheällä äänellä kuiskattu kiitos saa heterouttaan joka välissä vannovan miehen punastumaan niin syvästi.

Sherlock kävelee tyynen tyytyväisenä omaan huoneeseensa ja jättää Johnin suu auki miettimään, minkä tapauksen tutkintaan kuuluu seksuaalisesti jännittynyt tilanne ystävien kesken vai oliko kyse jostain aivan muusta kuin taas yhdestä kokeesta tieteen piikkiin.

He eivät koskaan puhuneet tuosta sunnuntaiaamusta, mutta yhtenä toisena aamuna teetä keittäessään John yhtäkkiä tajusi, että oli olemassa c-vaihtoehto.
« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 16:19:29 kirjoittanut Beyond »

Renana

  • kotilieden jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 79
  • Merkuriuksessa kello 43.65
Nimi: Sydänveren puute
Genre: synkkää draamaa ja sydämien kolhuja
Ikäraja: K-11
Paritus: MorMor & Jimolly
Varoitukset: erittäin hankalasti määriteltävä murha ( + äärimmäisen huonoa dialogiakeskustelua)
A/N: Molly on ehdottomasti paras naishahmo Sherlockissa. Ei mitään vastaväitteitä tai mainintoja Adlerista. Ja tosiaan, pahoittelen dialogin kökköisyyttä, minä vasta harjoittelen.


Sydänveren puute

”Ja Jimille kahvi mustana, ole hyvä.”

”Oletko sinä jopa heidän kahvilähettinsä, Molly?”

”Oi, ei se minua haittaa!”

Usein Mollyn tapaiset yksiulotteiset ihmiset ärsyttävät häntä, mutta naisen hymy ei ole plastiikkakirurgien aikaansaama eikä sisällä nurjaa puolta. Se on jotain aivan uutta ja tutkittavan arvoista Jimille.

~

Molly on hyödytön nyt, sillä Sherlockille hän on aina sen koiran, Johnin, jäljessä. Kaikkien normien mukaisesti Molly pitäisi nyt tappaa tai Jimin pitäisi hävitä, mutta Jim jää. Ei liian kauaksi aikaa ettei hän paljastu liian aikaisin, tai tule hulluksi IT-tukihenkilön töissä, (hankkisivat päivityksen omiin aivoihinsa ennen kuin lähtevät käyttämään muita) mutta hän haluaa nauttia vielä hetken Mollyn ujoista silmäyksistä, punasta naisen poskilla, kun Jim suutelee häntä ja niistä täysin yhdentekevistä keskusteluista, joita he jakavat lounaspaikan valinnasta ja työnsä yksityiskohdista. Molly on kuin onnellinen loppu tässä julmien sadunkertojien ja Jimin kaltaisten roistojen täyttämässä maailmassa.

~

He istuvat iltaa Foxissa kolmatta kertaa ja Jim on juuri aikeissa ottaa Mollya kädestä ja kertoa lähtevänsä Lontoosta työtarjouksen perässä (mikä on jopa totuus, paitsi työ ei onneksi sisällä tukihenkilön töitä) ja että hänen tulee häntä ikävä ja muuta tunteellista fiktiota, jota ihmiset vannovat toisilleen enemmän tai vähemmän tosissaan, mutta Molly ehtii kysyä sitä ennen:

”Oliko Sherlock oikeassa?”

Osittainenkin totuus voisi olla nyt ansaittu, James.

”Oli, mutta hänestä on jo kauan, ja sitä paitsi hän on kuollut.”

”Oh, minä... otan osaa.”

Eivät ihmiset ota osaa. Ei heistä ole empaatikoiksi.

Sinä et vain luota heihin, James. Sinusta he ovat heikkoja ja valehtelijoita. Sinä et tunne heitä.

Ole hiljaa! Sinä olet vain minun olemattoman äitini ääni päässäni, enkä minä aio kuunnella sinua.


”Tuota, jos haluat pu -”

”Hänen nimensä oli Sebastian. Me työskentelimme MI6:ssa, minä Q-puolella ja Seb 00-puolella.”

”Jim, saisitko -”

”Hitot minä siitä. No, olin Sebin parina eräässä tehtävässä Serbiassa, ja aiheutimme meidän kannaltamme huonon sekasorron. Seb joutui tusinan KGB:n miehen saartamaksi. Kiinnijääminen olisi tiennyt monen kuukauden hidasta kuolemaa.”

”Jim?”

”MI6:lla on tapana sijoittaa jokin ässä 00-agenttiensa hihaan, jos nämä joutuvat tilanteeseen, joka saattaa laittaa koko tiedustelupalvelun vaaraan. Usein se ässä sisältää jotain räjähtävää.”

”Voi, Jim.”

”Mutta juju on siinä, että laukaisin on aina 00-agentin parilla. Joten... minä siis pysäytin hänen sydämensä ja valutin sydänvereni viemäriin.”

Mollyn silmät kimmeltävät, mutta hän ei itke, ja sitä Jim arvostaa eniten. 

”Sinä rakastat häntä vieläkin, Jim. Sen takia minä lähden nyt.”

Molly sipaisee hennosti hänen oikeaa kättään, ja Jim jää ihmettelemään, oliko hän tosiaan väärässä.

James, sinä et tunne heitä.

Ehkä.

~

Kävellessään aamuyön ihmismassan joukossa, Jim miettii hetken tosissaan, kääntyisikö takaisin.

Puolimatkasta ei käännytä, hän muistuttaa itselleen, sillä vaikka Molly saattoi osoittaa olevansa poikkeus, ei sydänverta palauteta kun se on kerran vuotanut maahan.

Mutta sydämen vasemmasta kammiosta hän omistaa nurkan Mollylle ja onnelliselle lopulle.

~

Aamuyöllä Berliinissä, hotellihuoneen verhot olivat vihreät ja Sebin silmät hämärässäkin meri. He olivat kietoutuneet lakanoihin ja toisiinsa, Sebin kädet vielä verestä punaiset ja raudan makuiset. Kumpikaan ei nuku, sillä molempien veressä kiertää kehräävä peto ja adrenaliini.

”Minä tunnen sinut.”

”Liiankin hyvin.”

Hiljaista naurua.

”Sinä tosiaan tarkoitit sitä?”

”Tiedäthän, Seb, että tunnen kaikki, mutta heillä ei ole kädessään asetta, joka voisi räjäyttää sydämeni oikeassa kammiossa olevan pommin.”

”Olet pohjimmiltasi romantikko, pomo.”

”Tietenkin.”



A/N: Onko 00-agentteja oikeasti olemassa?


« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 16:19:07 kirjoittanut Beyond »

Suopu

  • persona non grata
  • ***
  • Viestejä: 9
Yhyy saanko itkeä, kuinka söpö tämä on? Saan tietenkin

Tuli tässä viime viikolla katseltua taas kavereiden kanssa BBC:n Sherlock läpi ja olen nyt sitten muutaman päivää kulkenut pää ihan Johnlock huuruissa, joten tähän ficlettiin törmääminen osui juuri hyvään hetkeen. :--D

Mutta siis. En oikeasti kestä kuinka ihana tämä ficlet on! Jokainen lause osuu juuri paikoilleen ja ja ja... Selitän tarkemmin:

Lainaus
Sherlock pyyhkäisee hajamielisesti atsteekkien sotamaalauksen pääkalloon poskeen. On sunnuntai, tarpeeton viikonpäivä, jolloin posti ei kulje ja ihmiset eivät enää jaksa teeskennellä hurskaita.
 
Argh kuinka nättiä ja fiksusti muotoiltua ja niiiiin Sherlockmaista.

Lainaus
Hän miettii, kertoisiko nyt.
Yhyy tämä lause sai aavistelemaan ja olemaan "vitsit tiedän mitä tää meinaa! ...mutta entäpä jos ei..?"

Lainaus
John keittää teetä haukotellen ja kysyy, valvoiko hän taas koko yön ja kertoo heti perään , että joutuu taas ylitöihin sillä -
Ihan John<3.

Lainaus
On omituista, miten hento huulien kosketus poskelle ja käheällä äänellä kuiskattu kiitos saa heterouttaan joka välissä vannovan miehen punastumaan niin syvästi.
Mua oikeasti sattuu fyysisesti kuinka ihana lause tämä on. Pikapusu ja käheä ääni ja John punastuu, iih.

Lainaus
Sherlock kävelee tyynen tyytäväisenä omaan huoneeseensa ja jättää Johnin suu auki miettimään, minkä tapauksen tutkintaan kuuluu seksuaalisesti jännittynyt tilanne ystävien kesken vai oliko kyse jostain aivan muusta kuin taas yhdestä kokeesta tieteen piikkiin.
Hmmm, onko tämä lause a) uskottava, b) uskottava vaiko c), uskottava? Veikkaan vaihtoehtoa d) uskottava. Daijjum että tämä sopii täydellisesti Johniin ja Sherlockiin.

Ja sitten vielä viimeisenä tämä:
Lainaus
He eivät koskaan puhuneet tuosta sunnuntaiaamusta, mutta yhtenä toisena aamuna teetä keittäessään John yht´äkkiä tajusi, että oli olemassa c-vaihtoehto.

...olen sanaton.


Kiitän ja kumarran ihanasta Johnlock-palasta ja jään odottelemaan lisää.

//Ja seuraava ficlet sillä aikaa kun kommentoin! :d En lähde nyt yhtä syvällisesti kommentoimaan kuin tuota eka, mutta tykkäsin siitäkin! Kumpikaan parituksista ei ole ihan minun teekupposeni, mutta osaat kirjoittaa näitä hahmoja niin kivasti että<3.

Jatka samaa rataa jookos.
All the boys who the dance floor didn't love
 And all the girls whose lips couldn't move fast enough
 Sing, until your lungs give out

Renana

  • kotilieden jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 79
  • Merkuriuksessa kello 43.65
Suopu, en oikein tiedä, kuinka vastaisin tuohon sun viestiin, sillä mä liikutuin tästä sun kommentista niin syvästi! En mä ole hyvä Johnlockin kirjoittaja, en, en! Ja toi sun lause lauseelta -analysointi väittää ihan päinvastaista! Apua!No mutta kiitoksia sylillinen sulle sinnepäin! ♥
(Niin ja seuraavaksi on tosiaan luvassa AU!Johnlockia, josta arvelen sun pitävän :DD)

Riika

  • ***
  • Viestejä: 176
  • leipää ja sirkushuveja
Hoo! Sherlock-ficlettejä! Kun kerran sait jo kommentin tuohon ekaan niin voin hyvällä omatunnolla ohittaa sen ja keskittyä tuohon toiseen. :---) Heh, sori. Mut jooooo! Toi oli aika maukas tuo ficlettinen. Ensinnäkin Mormorii jeejee ja oon aina tykänny myös ajatella että Jimillä on joku heikko kohta Mollylle kun se ei sitä edes tappanut tai mitään, hih. Musta toi dialogikaan ei ollut mitenkään hirveän kömpelöä tai mitään. Lähinnä sä oot musta välillä asetellut lauseiden sanajärjestykset tai jotkut jotenkin hauskasti, mikä ei välttämättä oo ollenkaan paha asia, se tuo tähän omaa jälkeä. Tai emmä tiiä, mutta tässä on sellainen jännä tunnelma jonka luot sanavalinnoilla ja rakenteilla? Joo. Ja se on ihan hyvä, tykkään siitä tunnelmasta. Ja juonesta myös. En tiiä onko 00-agentteja olemassa mutta en välitä, koska jotenkin tosi hassu ajatus että Jim ja Seb on ollut MI6:ssa, mitä ihmettä ne siellä on tehnyt? :DD Eiks ne oo kuitenkin hyviksii, MI6... Mut jos ne oli soluttautunut sinne jotaki varten. Tai oli hyviksii entisessä elämässä : o Ooh, tästähän spekuloinnit lähtis. Joka tapauksessa hieno idea. Toi myös että lopulta Jim joutui tappamaan Sebin, vaikka siis yyh ;___; Mutta sellasta se on. Tykkään myös noista Jimin ajatuksista Mollysta ja Jimin päässä riitelevistä äänistä.

Pari lempparia:
Lainaus
(hankkisivat päivityksen omiin aivoihinsa ennen kuin lähtevät käyttämään muita)
Lainaus
Puolimatkasta ei käännytä, hän muistuttaa itselleen
Lainaus
”Olet pohjimmiltasi romantikko, pomo.”
Ja omg omg tämä. Ihana. Ja toi loppukohtaus muutenkin.

Tykkäsin. ♥
the universe is big. it's vast and complicated and ridiculous, and sometimes,
very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.

Renana

  • kotilieden jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 79
  • Merkuriuksessa kello 43.65
Riika, jee, sä eksyit tänne! En pane pahakseni, että ohitit ekan, eihän se ois ollut sun pala kakkua, koska enemmän tartten kommenttia MorMorille! Mäkin oon alkanut ajatella, että Jim ihan oikeasti piti Mollysta ja halus jättää sen henkiin.
Lainaus
Lähinnä sä oot musta välillä asetellut lauseiden sanajärjestykset tai jotkut jotenkin hauskasti, mikä ei välttämättä oo ollenkaan paha asia, se tuo tähän omaa jälkeä.
No... niin. Itse mä en sitä huomaa (sillä oon sokea omille kummille jutuille teksteissäni) mutta en oikein muutenkaan noudata lausejärjestystä orjamaisesti. Mutta jos se tosiaan tuo jotain uniikkia, niin jee!
Mä en sano nyt mitään MI6:stä, vaan jätän sut spekuloimaan. :DD Mä meinasin itsekin alkaa itkemään, kun laitoin Jimin tappamaan Sebastianin, ähh, oon niin julma. Draamaan takia vain.
Kiitos paljon, Riika, mahtavaa että tykkäsit! ♥

Funtion

  • Vieras
Riikan tapaan oon törkeä ja sivuutan kokonaan Johnlockin, sen sijaan kommaan tuota jossa on Molliartya ja MorMoria. ♥__♥ KOSKA OH MY GOSH MORMOR!!!!! (Ok sensi, hengitä syvään --) Idk, oon varmaan hypettänyt liikaa Sheriartya kun MorMor aiheuttaa tätä nykyä mulle näin suuria kohtauksia. Saanko sanoo muute yhen jutun? Oon puolisokea. No en nyt oikeesti, mut hitsi tota tekstiä pitää tihrustaa, miks sullon noin pieni fontti?! Kaikki ei halua pyyhkiä tietokoneensa näyttöä naamallaan. There, sainpa sanotuks. Also, 00-agentteja ei oo oikeasti olemassa. Joten periaatteessa ton ficletin pitäs olla crossover Sherlock (BBC)/James Bond. Aijai!

Molly on hyödytön nyt, sillä Sherlockille hän on aina sen koiran, Johnin, jäljessä.  Kaikkien normien mukaisesti Molly pitäisi nyt tappaa tai Jimin pitäisi hävitä, mutta Jim jää.
Ylimääräinen välilyönti virkkeiden välissä.

”MI6:lla on tapana sijoittaa jokin ässä 00 -agenttiensa hihaan
Välilyönti pois ennen väliviivaa (eli tuossa lukujen 00 jälkeen).

”Mutta juju on siinä, että laukaisin on aina 00 -agentin parilla.
Sama tässä. Se välilyönti tulee ennen väliviivaa vain jos se ilmaus, johon väliviivalla viitataan, on kaksosainen tai pidempi. Viddu, ei tuu nyt yhtäkään esimerkkiä mieleen vaik kuinka yritin keksiä ja vaik tää on tosi yleinen, mut tajuut varmaan mitä meinaan? Heitän sulle esimerkin yksäl heti ku löydän jostai sellasen.

”Olet pohjimmiltasi romantikko, pomo.
THERE ARE TEARS IN MY EYES. Actual tears. Voi luoja. Mistä mä aloittaisin? Rakastan sitä miten Seb kutsui sitä pomoks, oon tottunut lukee tätä enkkupuolelta (boss), lisäks rakastin sitä et Jim on pohjimmiltaan romantikko koska OON TÄYSIN SAMAA MIELTÄ. Gooooosh. Ja sit tähän tunneaaltoon lisätään se, et Seb kuoli ja et Jim oli se joka tappoi Sebin... yeah, brb crying -->

Hemmetti mä rakastin tota toista ficlettiä. Ja tätä topaa. Toivottavasti tänne tulee tulevaisuudessa vielä jotai muutaki ku Johnlockia... mitä tahansa... vaikka Sherlock/Ireneä! Idk. En oo nirso. Jim/Ireneki olis kivaa vaihtelua. Ja ofc Sheriarty. Ja uuuh. Mut rakastaisin sua vielä enemmän jos saisit fonttis suuremmas, pyydän tätä ihan lukijaystävällisyyden kannalta. Mun silmien kannalta. Kiitos kauheasti, Renana dear! ♥

Renana

  • kotilieden jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 79
  • Merkuriuksessa kello 43.65
sensi, oo vaan törkeä, ei se mua haittaa, kun sun kommat on aina niin piristäviä ♥
Apua, onko se fontti tosiaan niin pieni?? Mä korjaan sen, jos on muitakin jotka ei halua "pyyhkiä tietokoneensa näyttöä naamalla".:DD
Ja ah, ok, ei 00-agentteja. Mun maailmankuva sortui. Mut mä voisin myös vedota seuraavaan lauseeseen:
Lainaus
Osittainenkin totuus voisi olla nyt ansaittu, James.
Sillä Jim valehteli. En kerro, mitä kaikkea, mutta ainakin MI6-jutun... jossain määrin. Eli en laita crossoveriksi. Ihan vain periaatteesta.
Lainaus
”Mutta juju on siinä, että laukaisin on aina 00 -agentin parilla.
Sama tässä. Se välilyönti tulee ennen väliviivaa vain jos se ilmaus, johon väliviivalla viitataan, on kaksosainen tai pidempi. Viddu, ei tuu nyt yhtäkään esimerkkiä mieleen vaik kuinka yritin keksiä ja vaik tää on tosi yleinen, mut tajuut varmaan mitä meinaan? Heitän sulle esimerkin yksäl heti ku löydän jostai sellasen.
Ei tarvii heittää yksää, sillä (naurettavaa kyllä) näitä käytiin just äikässä. :DDD
sensi, sainko mä sut tosiaan itkemään?? Oh god, anteeksi! Mä kyllä itekin itkin tätä kirjoittaessani, et ei siinä.
OFC SHERIARTY, OH YES!! (joo siis kirjoitan sitä nyt, kun saan muut ideat alta pois)
Kiitos itsellesi, darling sensi! ♥ ♥

Renana

  • kotilieden jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 79
  • Merkuriuksessa kello 43.65
Nimi: Lähtölaskentamme loppui
Genre: viimeinen viesti (absurdia suoraan tajunnasta)
Ikäraja: S
Paritus: Jimlock
Varoitukset: mainittuja murhia
A/N: Mua huolestuttaa mun Jimlock-ideoiden määrä. Ehkä se heijastelee mun mielentilaa...?
Mutta tosiaan, kertokaahan, mihin tämän pienen synkistelypätkän sijoitatte? The Great Game:n vai Reichenbach Fall:in loppuun? Itse en nimittäin ole aivan varma.


Lähtölaskentamme loppui

Supernova! jota olit odottanut.

Supernova! joka häikäisee sinut niin, ettet huomaa viimeistä viestiäni,

jonka aloittaa luoti aivoissaan oleva Maria Irákleonista.

Häntä seuraavat Olivio Lissabonista, Rorik Odessasta, Iwona Varsovasta, Alice Edinburghista, Rebecca Upsalasta, Tim Strasbourgista ja lopulta Ylva Hampurista. Heistä jokainen kuolee vain sen takia, että voin kertoa sinulle sen, mikä todistetaan oikeaksi vain teoilla. (Ei, en minä ole riikinkukko. Pidän enemmän mustasta.)

Mutta sinä et huomaa, koska kierrät aurinkoasi etkä käsitä sitä, sillä et tunne aurinkokuntajärjestelmää ja se tekee tästä vain julmempaa, sillä kuka voisikaan olla välinpitämättömämpi kuin se, joka ei tiedosta sitä?

Silti minä jatkan piirittämistäsi, kierrän sinua uskollisesti, peitän sinun aurinkosi (katso minua!), olen sinun yössäsi läsnä ja mitä sinä teet? Juuri niin, sinä tanssit mutta balettia.

Minä pyysin valssia.

Ja niin lähtölaskentamme loppui,
minun kiertoratani on jo niin lähellä sinua, törmäys
on väistämätön ja olet ollut kaunis ballerina,

miksemme siis juoksisi? kun kuulin jo pistoolin laukauksenkin.
« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 16:18:37 kirjoittanut Beyond »

Funtion

  • Vieras
Jessus tää sun fonttis. :DD Tai siis oot joo varmaan suurentanut tätä mut! Uhmmmm. En oikein osaa kommentoida tätä! Kun tää olis sopinut sisällöltään paremmin Riimitarhaan, haha, enkä mä oo hyvä runoanalyyseissa. :DD Siis tää meni multa ihan yli hilseen mutta nautin joka tapauksessa näistä sanavalinnoista, riikinkukoista ja supernovista (mullon joku fetissi yhdyssanoihin!) Mua harmittaa kyllä vähän, että täällä Finissä, ja ok miksei muuallakin, Jimlock on 99,99 %:sesti Jimin obsessiota Sherlockista. :< Ei siinä mitään pahaa siis, mut olis virkistävää vaihtelua lukea vastakkaisella asetelmalla! Kyllä, kyllä, se vaatis kirjoittajalta vähän enemmän, mut ugh.

Mä jotenkin ite sijotin tän Reichenbachin jälkeiseen aikaan, mulla kun on tää headcanonini josta en suostu luopumaan että Sherlock ja Jim feikkas molemmat kuolemansa ja karkas yhdessä maailmalle. ♥ Jos tätä headcanoniani myötäillen tän lukisin, niin sitten... tää olis joka tapauksessa surullinen! Sherlock ei näe, Jim piirittää, ugh all the feels mulle. M.I.K.S.I. nää ei vaan voi olla onnellisia yhdessä.

Lainaus
miksemme siis juoksisi?
Juoskaa parempaan elämään, konsultoivat idioottini, juoskaa!

Kiitos kun masensit mua entisestään, Renana-rakas. <3

/fucking typo
« Viimeksi muokattu: 09.11.2013 22:52:54 kirjoittanut sensaatio »

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 616
Mielenkiintoisia ja oikein onnistuneita Sherlock-ficlettejä. Enemmänkin näitä olisi lukenut.

Lainaus
On sunnuntai, tarpeeton viikonpäivä, jolloin posti ei kulje ja ihmiset eivät enää jaksa teeskennellä hurskaita.
Oikein mukava ja naulankantaan osuva lause. Hieno valinta kuvaamaan myös Sherlockin ajattelua.

Jimin ja Mollyn keskustelu kulkee sellaisissa svääreissä, että se kuulosti juuri sellaisesta kuin sen kuuluukin mennä.
Lukija vieressä kuuntelee ja toteaa, että aha, te puhutte jostain mistä minä en ole aivan perillä, mutta nämä kaksi selvästi tietävät mistä puhuvat.

Ja viimeisimmässä pätkässä on taidokasta kuvailua sanankäyttöä, josta pidän kovin.
Jospa saisit jotain kautta viestiä, että tekstejäsi luetaan edelleen ja niistä pidetään edelleen.  :)