Kirjoittaja Aihe: Sherlock Holmes - A Game of Shadows: Herrasmiestanssi, K11, Sherlock Holmes/John Watson  (Luettu 3875 kertaa)

stardust

  • Slytherin's Pride
  • ***
  • Viestejä: 184
  • Stay strong, David.
Title: Herrasmiestanssi
Author: stardust
Beta: Ei ole, joten be prepared.
Rating: K11, kielenkäytön takia.
Genre: Romance, fluff
Pairing:Sherlock Holmes/John Watson
Warnings: Spoilaa elokuvaa Sherlock Holmes: A Game of Shadows.
Fandom: Sherlock Holmes: A Game of Shadows - elokuva.
Disclaimer: En omista kyseisiä herroja vaan tässä tapauksessa kaikki kunnia kuuluu Sir Arthur Conan Doylelle, Jude Lawille ja Robert Downey Jr.lle.
Challenge:Tunne10, tunteella: hellyys.
Summary:Minä olen muutaman viskin liikaa juoneena koskenut kollegaani tavalla, jolla minun kuuluisi koskea vain vaimoani. Kun hän taas on omilla kosketuksillaan vienyt minut lähemmäs taivasta kuin kukaan koskaan aiemmin.

A/N: En voi uskoa, että minä todella kirjoitin tämän, mutta tässä se nyt sitten on. Game of Shadows leffan jälkeen hurahdin yhä pahemmin Robert Downey Junioriin ja hänen uskomattomiin näyttelijän lahjoihinsa. Jos siihen vielä lisätään Jude Law ja loistava elokuva, voidaan minua hyvällä omatunnolla sanoa langenneeksi. Tanssisalikohtaus oli elokuva parhaimmistoa ja tihkuin niin selkeää slashia, että se oli pakko kirjoittaa. Joten tämä lyhykäinen shotti on oma versioni elokuvan tapahtumissa, vähän lisättyjä kohtia ja tuttuun tapaani liikaa pohdiskelua. Korostan vielä kerran, että tämä perustuu A Game of Shadows elokuvaan. En halua tulla teurastetuksi, jos tämä ei muihin fandomin teoksiin sovi. Toivoin, että nautitte, sillä tämän kirjoittamisen ilo oli vain minun fanityttö ajatusten täyttämien aivojeni puolella.


♥: stardust



Herrasmiestanssi


Tanssisali kuhisee ihmisiä. Kalliita pukuja ja kauniita kampauksia. Tämänkaltaiset juhlat voisivat olla jopa nautittavat, täynnä kansakuntien kermaa ja erilaisia keskustelukumppaneita, jos syy täällä olooni olisi ollut erilainen. Minä olen täällä etsimässä potentiaalista murhaajaa. Etsimässä miestä, joka osittain tahtomattaankin on palana suurta palapeliä, joka kokonaisena tuhoaisi koko läntisen Euroopan rauhan. Kuten moni muukin varmasti osassani tekisi, mietin, miten ihmeessä olin saanut itseni jälleen osaksi jotain tällaista? Mutta kun syy siihen kaikkeen tanssii kirjaimellisesti ohitseni, unohdan jälleen, kuinka tosiasiassa minun pitäisi olla raivoissani tästä kaikesta.

Pyristely on kuitenkin turhaa. Minä tekisin kaikkeni auttaakseni häntä. Vaikka olisin vihainen ja tympiintynyt, vaikka esittäisin raivostunutta ja loukkaantunutta, tiesin, että tekisin mitä tahansa hänen vuokseen. Asettaisin henkeni vaaraan yhä uudelleen ja uudelleen. Keskeyttäisin häämatkani ja kestäisin hänen toisinaan suunnattoman ärsyttävää luonnettaan. Se oli ollut niin aina ja tulisi luultavasti olemaankin. Se saattoi olla väärin ja sairasta, mutta myös jotain mihin minulla ei koskaan tosiasiassa ollut suurta sananvaltaa tai päätösoikeutta edes omassa mielessäni. Sherlock Holmesin takia minä seisoin nytkin wieniläisessä tanssisalongissa ja etsin ratkaisua jälleen yhteen kimuranttiin arvoitukseen.

Holmes ja Simza liitävät ohitseni parketilla. Naisen tummat hiukset pyörähtävät ilmavirrassa Holmesin viedessä häntä taitavasti pitkin lattiaa. Jossain kaukaa mustasukkaisuuden hyytävä pisto painaa mieltäni ja kuiskii myrkyllisiä sanoja korvaani. Se tunne on yksi niistä luvattomista tunteistani, sellaisista, jota kukaan täysin järjissään oleva ihminen ei saisi tuntea. Minä olen vasta mennyt naimisiin. Minun pitäisi olla tällä hetkellä Brightonissa viettämässä ihanaa häämatkaa. Minun kuuluisi herätä vaimoni kauniiden kasvojen vierestä ja julistaa koko maailmalle, kuinka paljon häntä rakastinkaan. Minun ei olisi kuulunut olla mustasukkainen miehelle, joka tosiasiassa on vain työparini ja vanha ystäväni. Tosin ei vaadittu logiikan mestaria kertomaan, että tuossa oli vain puolet totuudesta. Olemme me jakaneet muutakin kuin lukemattomia seikkailuja ja toistuvia riitoja.

Me olemme jakaneet jotain sellaista, mitä kukaan meidän aikamme ihmisistä ei tulisi koskaan hyväksymään. Se on jotain, mitä edes minä, tohtorin arvon omaava ihminen en suostuisi koskaan ymmärtämään. Samalla se on kuitenkin jotakin, johon me ajauduimme kerta toisensa jälkeen, kuin magneetti tai joku muu luonnon voima olisi meitä siihen vetänyt. Minä olen muutaman viskin liikaa juoneena koskenut kollegaani tavalla, jolla minun kuuluisi koskea vain vaimoani. Kun hän taas on omilla kosketuksillaan vienyt minut lähemmäs taivasta kuin kukaan koskaan aiemmin.

Välillä minusta tuntuu, että on väärin hävetä asiaa, joka tuntuu niin hyvältä. On väärin painaa päänsä alas ja esittää tietämätöntä. Väistellä ihmisten katseita ja Maryn kiperiä kysymyksiä poissaoloistani. Mutta minä tiedän, että on kuitenkin kyse miehestä, ihmisestä, joka oli samaa sukupuolta kanssani. Eikä silloin mikään ole niin yksinkertaista kuin ennen. Ei ole vain auringon makuisia suudelmia ja kevyitä kesäpäiviä. Ei illallisia hienoissa ravintoloissa ja kulkemista käsikkäin kadulla.

Kyllä minä tiedän mitä kaltaisimmille käy tässä maailmassa. Edessä olisi monta vuotta vankilaa, kylmiä sellejä ja kurjuutta tai vaihtoehtoisesti kymmenkunta kuolettavaa iskua lain omiin käsiinsä ottaneilta ja nopea kuolema. Jollain kumman tavalla Holmes kuitenkin saa minut vakuutettua jokainen kerta. Hänen looginen mielensä järkeilee sen normaaliksi ja hyväksyttäväksi ja salaa minä haluan uskoa siihen yhä uudelleen. Eihän se voinut olla väärin jos maailman loogisin mieli sanoo sen olevan oikein. Sillä ajatuksella minä tuuditan itseni uneen iltaisin.

Ja vaikka Sherlock Holmes osasi olla narsistinen, psykoottinen ja itsekeskeinen paskiainen, tiedän minä, että hän välittää minusta. Hän on pelastanut henkeni useita kertoja, niin monia, etten jaksa niitä enää edes laskea, mutta niin olen minäkin hänen. Sillä niin me toimimme. Me kuolisimme toistemme puolesta jos niin vaadittaisiin. Olisimme kielletty Romeo ja Julia suoraan Lontoon valaistuilta näyttämöiltä.

Juuri nyt en kuitenkaan jaksa keskittyä moraalini. En siihen, miten vääriä tekoni hänen kanssaan ovat olleet tai siihen, että olen kaiken muun lisäksi pettäjä. Vasta naimisiin mennyt mies, joka kuitenkin salaa toivoo olevansa vapaa. Vapaa kiertämään maata toisen miehen kanssa. Jakamaan seikkailuja ja salaisia kosketuksia. Olen alhaisista alhaisin, mutta silti minun on elettävä sen kanssa joka ikinen päivä. Elettävä niitä hetkiä varten kun todella olen onnellinen. Ne hetket ovat hänen kanssaan.

Hätkähdän mietteistäni rajusti Holmesin ilmestyessä eteeni. Miehen kasvoilla komeilee mustelmia ja haavoja, mutta tyylikäs puku saa hänet näyttämään kaikesta huolimatta komealta. Mustelmat ehkä jopa lisäävät tuota karua charmia, jota näen hänessä pyytämättäkin. Sherlock ojentaa kätensä kohti minua ja kestää vain tovin ennen kuin tajuan mitä hän tuolla eleellä minusta haluaa.

”Ajattelin ettet koskaan kysyisi.”
Naurahdan vitsaillen, mutta kuten yleensä, on tässäkin lauseessa pieni palanen totuutta. Hän tarttuu käteeni ja ujuttaa toisen lantiolleni. Värähdän automaattisesti hänen kosketuksensa alla, eikä se jää häneltä huomaamatta.

Holmesin kapeat huulet kääntyvät maireaan hymyyn kun hän alkaa askelillaan johdattaa minua ympäri tanssilattiaa. Salaa minä toivon, että kyse olisi aivan toisenlaisesta tanssista. Sellaisesta, jossa hän veisi minua vain koska halusi. Ei sellaisesta, jossa koetamme jokaisen askeleen jälkeen saada edes pientä vilausta tai vihjettä etsimästämme rikollisesta. Ja vaikka suurin osa kehostani onkin hänen kosketuksensa aiheuttaman hypnoosin alaisena, tunnen minä ihmisten katseet selässäni. Kuulen ne paheksuvat kuiskaukset ja järkyttyneet huokaukset. Kaksi miestä pitelemässä toisiaan tanssilattialla ei ollut hyväksyttävää. Se oli likaista ja väärin, eikä se edes tässä väenpaljoudessa jäänyt keneltäkään huomaamatta. Kuin käskystä tunnen jokaisen pistävän katseen, kompuroin jalkoihini, punastun ja menetän tahtini. Mutta Holmes ei. Hän pitää yhä tiukasti kiinni lantiostani, kuljettaa minua ohi huokausten ja hyytävien katseiden. Hän ei anna nujertaa itseään tai sitten hän on vain liian ylpeä kusipää välittääkseen. Toisinaan minä kadehdin häntä siitä hyvästä. Vedän keuhkoni täyteen hänen ruudin ja partaveden sekaista tuoksuaan ja huokaan. Olen jo aivan liian syvällä tässä kaikessa.

”Holmes.. he tuijottavat meitä, tiedäthän?”
En voi estää kuiskausta karkaamasta suupielestäni samalla kun hänen tarkat silmänsä etsivät kohdetta, jonka hän on jo ilmiselvän itsetyytyväisestä katseestaan päätellen havainnut.

”Tiedän minä, mutta aistinko sinun äänessäsi epävarmuutta, Watson?” Holmes kuiskaa hymyillen, silmät yhä tiukasti minun sijastani tanssilattian ympärillä parveilevissa ihmisissä. Pudistan päätäni. Minä en tosiaan ymmärrä häntä. Maailman kuuluisin ja, myönsin tai en, myös etevin salapoliisi, on valmis pistämään vaakalaudalleen maineensa ja kunniansa, kyseenalaisenkin sellaisen, vain saadakseen tanssia kanssani. Jostain syystä tuo ajatus saa kuuman punan lehahtamaan poskilleni. Nielaisen äänekkäästi ja kokoan arvokkuuden rippeitäni kasaan. Me tanssimme vain koska se on näkymättömin keino tehdä työmme ja pelastaa jälleen maailma pahuuden kynsistä. Ironista kyllä, juuri nyt se tuntuu minusta säälittävän vähältä syyltä tanssia kymmenien ihmisten edessä.

”Ehkäpä se johtuu siitä, että tämä ei ole yleisesti kovinkaan hyväksyttävää ja minulla on vaimo, joka odottaa minua kotona. Ellet sitten tappanut häntä..”, mutisen hiljaisena. Mieltäni polttaa jälleen sata kysymystä, jotka halusin esittää hänelle. Sata selitystä, jotka haluan kuulla voidakseni elää itseni kanssa. Luultavasti ne sata olisivat kuitenkin sellaisia, joihin saisin vastaukseksi vain kiertelyä tai virnuilevaa piikittelyä. Mutta jostain syystä, minä halusin typeryyttäni juuri nyt kysyä yhden niistä.

”Eikö sinua tosiaan häiritse se, että nuo kaikki katsovat meitä ja että minulla on vaimo?” sanon äänellä, joka kuvastaa tosiasiassa vain puolta siitä ihmetyksestä, jota usein tunnen tuota kanssani tanssivaa älykköä kohtaan. Holmes saattaa olla logiikan mestari, mutta käytökseltään hän vastasi usein kaksitoistavuotiasta tai muuten vain taantunutta. Kunnollista vastausta, saati käytöstapoja saattoi useinkin olla turha odottaa. Mutta minä haluan vastaukseni.

Holmesin käsi tiukentuu yllättäen lantiollani. Se puristaa minua lujaa, aivan kuin mies olisi vihainen tai kiihtynyt. Aiemmin ihmisjoukkoon pakotetut silmäni kääntyvät automaattisesti hänen kasvoihinsa, jotka yllätyksekseni ovat naulinneet palavat silmänsä minuun. Ne leimuavat sillä hänelle tyypillisellä, jopa psykoottisen maanisella tavalla. Tavalla, joka saa jonkin muljahtamaan vatsanpohjassani. Käsi puristaa lannettani edelleen väkivaltaisesti, ruokkii kosketuksellaan sydämeni sykettä nopeaksi, aivan kuin kyse olisi ollut jostain aivan muusta kuin tanssimisesta.

”Minä en välitä. He ovat ehkä yhteiskuntamme, koko Euroopan hienoin kerma, mutta voin taata, että sinä ja minä olemme tämän huoneen fiksuimmat. Joten kumpi osapuoli on mahdollisesti kelvollisempi tuomitsemaan, he vai me? Ja mitä tulee vaimoosi, uskon, että tiedät hyvin hänen olemassaolonsa olevan minulle melko yhdentekevää, kaikella kunnioituksella tietenkin”
Hän kuiskaa kiihkeästi, saaden sanoillaan jokaisen ihokarvani nousemaan pystyyn.

Minä tuskin koskaan oppisin elämään itseni kanssa. Pettäjä ja kaiken lisäksi harjoitan tuota syntiä toisen miehen kanssa. Jokainen ilta minä menisin nukkumaan häpeän tahra sieluani ja kaulaani koristaen ja jokainen aamu heräisin kylmänä ja tunnottomana oman vaimoni vierestä. Ihmisen, jota minun kuului rakastaa enemmän kuin omaa elämääni. Sillä sitähän avioliitto on. Mutta niin kauan kuin hänen silmissään palaisi tuo maaninen palo, niin kauan kun saisin joskus salaa suljettua tuon ärsyttävyyksiä latelevan suun suudelmilla, minä olisin valmis siihen. Olisin pettäjä, jättäjä, mitä tahansa hän toivoo minun olevan.

”Kaikella kunnioituksella.”
Hymyilen varovaisesti ja katson hänen välkehtiviä silmiään. Ne silmät riisuvat minua katsellaan, repivät puvun takkini napit niin, että pienet kopsahdukset kaikuvat mielikuvissani ympäri huonetta. Minä vastastaan niiden intensiiviseen katseeseen ja painan sormeni hänen pukunsa mustaan kankaaseen niin lujaa, että hän varmasti tuntee niistä jokaisen ihollaan. Kun me selviämme tästä, kun hän jälleen noilla kummallisen nokkelilla aivoillaan ratkaisee tämänkin mysteerin, minä haluan hänet. Sillä ajatus siitä, että häntä ei olisi, oli kamalampi sietää, kuin ajatus siitä, että olen likainen ja saastainen, vain lainaa hänelle.

Tanssimamme musiikin viimeinen sointu kaikuu ilmoille. Hän nyökkää minulle ja mutisee suunnat johon minun kuuluu katsoa. Ja vain pienellä vilkaisulla minä olen varma, että hän on jälleen jäljillä. Nyökkään takaisin vahvistaakseni vain ajatuksen, jonka hän jo tietää olevan oikea.
Musiikki soljuu pois ja seuraava kappale odottaa tanssijoitaan. Ihmiset kääntävät nyt tuijotuksensa muualle, kuin esittääkseen, etteivät koskaan olleet luoneet edes yhtään katsetta suuntaamme. Hymyilen Holmesin kärsineille kasvoille ja hän tietää tasan tarkkaan mitä tarkoitan.

”Kuka sinut on muuten opettanut tanssimaan?” Holmes myhäilee kasvoillaan vain aavistuksen uskottava ilme. En voi kuin hymyillä. On turha odottaa herrasmiestä hänen kohdallaan. Hän tulee aina olemaan se sama itsekeskeinen paskiainen, jota niin kovasti kuitenkin näytän elämääni tarvitsevan. Kaikkien näiden kertojen jälkeen, on minun vain hyväksyttävä fakta, että se tulisi aina olemaan niin. Minä olisin aina sen verran masokistinen, aina sopivassa suhteessa, vain häntä varten.

”Sinä, sinä olet”, kuiskaan kasvoille, jotka eivät voisi näyttää enää piiruakaan omahyväisemmältä kuin nyt. Minun tekee mieli pyyhkiä tuo hymy niiltä kasvoilta kevyellä suudelmalla, mutta siihen eivät edes Sherlock Holmesin vakuuttelutaidot saa minua juuri nyt lankeamaan.

”Olen tehnyt hyvää työtä.”
Hän naurahtaa ja taputtaa käsillään harteitani. Kehu saa minut jälleen hetkeksi hämilleen, pudottaa varjelemani herrasmiehen haarniskan. Mutta lämmin hymy kiirehtii pian takaisin kapeille huulilleni. Jos minä miellytän häntä, ei maailmasta puuttuisi mitään. Ei, vaikka se olisi kriisissä tai murenemassa altamme kokonaan. Se tulisi aina riittämään minulle.

Ja jälleen liian pian on tämä hetki ohitse. Herrasmiestanssi on tanssittu ja on pelastettava se mikä täytyi pelastaa, suorittaa tehtävämme loppuun ja palata johonkin, mitä kumpikaan meistä ei tiennyt vielä. Minä nyökkään Holmesin kysyvälle ilmeelle ja hän käännähtää ympäri vieden mukanaan sydämeni epätasaisen sykkeen. Kuitenkin, täysin arvaamatta, mies käännähtää takaisin puoleeni ja kuroo muutaman sentin väliltämme umpeen. Jokainen soluni terästäytyy hänen kumartuessaan aivan korvani juureen.

”Oli ilo tanssia kanssasi. Etsimäni löysin jo Simzan kanssa tanssiessani.”

Ääni soljuu korviini samalla kun hänen kuuma hengityksensä saa kaulani ihon herkistymään. Värähdän hieman ja jo hetkessä hän on kääntynyt kannoillaan ja poissa. Yllätyksen jälkeen hiipii hänen lauseensa varkain tajuntaani. Ääliömäinen hymy ilmestyy jälleen kasvoilleni ja pudistan päätäni epäuskoisena. Minä en tulisi koskaan oppimaan, en hänestä, en hyvässä enkä pahassa. Ja toisinaan, minusta oli ihan hyvä niin. Niin kauan kuin minulla on hänet, ne palavat silmät ja nälkäinen kosketus, minä kestäisin myös virnuilevan suun ja kiusaavat kommentit. Niin kauan kun suostun olemaan petturi ja elämään väärin, elän oikein itselleni. Sillä hän on minun seikkailuni, ongelmista huolimatta upea ja aina täynnä yllätyksiä.
« Viimeksi muokattu: 22.12.2014 06:13:50 kirjoittanut Beyond »
avatar & banneri by raitakarkki
He ran into my knife - He ran into my knife ten times.

Penber

  • Vieras
Vs: Herrasmiestanssi, K13, Sherlock Holmes/John Watson
« Vastaus #1 : 11.01.2012 20:13:37 »
Tää ristiriitainen tunne on aika kamala! D: Koska vihasin tota elokuvaa sydämeni pohjasta. Guy Ritchie ja Robert Downey nuorempi raiskasivat yhdessä Sherlock Holmesin olemuksen oikein rankalla kädellä. Jotenki kaikki maininta koko roskasta saa niskavillat pystyyn. Mut koska olen outo, luin tän silti ja nyt hämmentää.

Vaikka olen sitä mieltä, että Watson ei vaan voi kutsua Holmesia etunimellä, niin tää teksti oli muuten jotenkin tosi Watsonmainen. En olekaan vielä törmännyt ficciin, jossa Watson olisi noin huolissaan muiden mielipiteistä siitä, mitä hän Holmesin kanssa puuhastelee. Yleensä (jopa omissanikin) hän vain hyppää suoraan toimintaan miettimättä : D. Tää oli hyvää vaihtelua.

Elokuvan ainoa siedettävä kohtaus oli tää tanssikohtaus, joka tosiaan sai itsenikin miettimään H/W-ficcien kirjoittamista. Pysyn tosin ehkä Doyle-uskollisena ja unohdan kokonaan nähneeni sen elokuvan. Hrr. Nään siitä painajaisia. Mutta eihän minun siitä pitänytkään täällä puhua, lol.

Loppujen lopuksi tää oli hyvä. Sen Watsonimaisuuden ansiosta ja että kirjoituksesi oli luontevaa ja sitä oli oikein mukava lukea. Toivottavasti kommenttini ei ollut ihan hirveä ^^'.
« Viimeksi muokattu: 11.01.2012 20:19:29 kirjoittanut Penber »

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Vs: Herrasmiestanssi, K13, Sherlock Holmes/John Watson
« Vastaus #2 : 12.01.2012 19:31:17 »
Hienosti kirjoitettu. Pidin. Watsonin ajatukset, että hän olisi likainen. En siis ole lukenut kirjoja ja elokuvat veivät sydämeni mennessään :) En voi sille mitään. Ehkä ne kirjatkin pitäisi joku päivä lukea...

Pakko kuitenkin huomauttaa, että olin näkevinäni pari typoa, mutta en antanut niiden häiritä.

Yksinkertaisesti ihana :)
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 734
  • ex - annicamaria
Vs: Herrasmiestanssi, K13, Sherlock Holmes/John Watson
« Vastaus #3 : 15.01.2012 20:30:49 »
Oih murmeli, anteeksi että oon ollut hidas ja huono, mutta nyt mä kommentoin vihdoin ja viimein! oon ens kerralla parempi pus ♥ En tunne fandomia yhtään (en oo lukenu yhtään kirjaa, en kattonu sarjaa enkä leffaa). Muutenkin ehkä lähin Sherlock Holmesia ikinä on ollut Basil Hiiri, että siinä mun fandomtietämykset. Mutta sen tiedän, että (as always) rakastan tätä tekstiä ja sinua ♥ kommentoin tätä nyt parhaimpani mukaan mutta oon tänään niin herkällä tuulella että näin ihanat tekstit saa mut vaan ihkuttamaan ja kommentoimaan asiatyhjää fanityttöilyä mutta ää, mitäs olet noin hyvä murmelini.

Oon ihan totally Potter päällä nyt mutta tätäkin oli erittäin ihanaihana lukea. Kaikki nuo sinun tunteenkuvailut (siun tavaramerkkis!) oli niin ihania jälleen. Mä en tajua miten sä osaat kirjoittaa tälläisiä tekstejä, jotka on täynnä ihanaa kuvailua, tunteita, kauniita vertauskuvia ja juonta sopivassa tasapainossa. Oon ihan omg-what-is-this koska oot niin talented ja lovely.

Anna mulle pala sun taitoa kirjoittaa virheettömiä ja inspiroivia tekstejä, jotka on ihania ja rakastettavia fluffypläjäyksiä, kuten tämäkin. Slash on aina ihanaa, oli fandom mikä tahansa ja niin tässäkin olit oikein suloisesti kuvaillut kaikki Watsonin tunteet. Olit myös napannut hahmot hyvin, ja vaikken ikinä ole herroista mitään lukenut/katsonut niin sain silti selvän kuvan heidän luonteistaan tarinan edetessä.

Lainaus
Ja jälleen liian pian on tämä hetki ohitse. Herrasmiestanssi on tanssittu ja on pelastettava se mikä täytyi pelastaa, suorittaa tehtävämme loppuun ja palata johonkin, mitä kumpikaan meistä ei tiennyt vielä.
tykkäsin siitä, miten tämä kohta yhdisti otsikon ja tarinan. Herrasmiestanssi... ihan uskomattoman upea otsikko jajajaja joo kaikki tässä on ihan älyttömän ihanaa. Everything is stardust and nothing hurts.

KIITOS murmeli _jälleen_ kerran älyttömän ihanasta tarinasta. I Love you so ♥
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Merci

  • Leffafriikki
  • ***
  • Viestejä: 164
Vs: Herrasmiestanssi, K13, Sherlock Holmes/John Watson
« Vastaus #4 : 16.01.2012 21:48:22 »
Voiei. Luin tän jo toissapäivänä, mutta en vaan saanut aikaiseksi kommenttia kirjoittaa. Noh, sitten eilisen
jälkeen kun kävin katsomassa Games of shadowsin toiseen kertaan, niin kyseisessä valssikohdassa en voinut estää
tätä ficciä tulemasta mieleeni. Vaikken Doylen kirjoja olekaan lukenut (kyllä, häpeän) niin silti tämä oli musta jotenkin niin todentuntuinen! Leffojen perusteella mitä olen nähnyt, niin Holmes loppujenlopuksi on todella riippuvainen Watsonista. : D

Watsonin suostuessa valssiin, mulla jotenkin mahassa kiepsahti. ^^ Tuli hirmu lämmin olo ja aww -kohtaus päätti tehdä tulonsa. On ne pojat niin herkkiä, että voi että. Miekin olin hieman ihmeissäni Watsonin huolestuneisuudesta muiden suhteen. Tottahan se on, että muiden katseet voivat olla todellakin halveksivia - varsinkin tuohon aikaan.

Lainaus
”Oli ilo tanssia kanssasi. Etsimäni löysin jo Simzan kanssa tanssiessani.”
Höhö, niin Holmesmaista ! : D

Kirjotat ja kuvailet mielestäni tosi hyvin! Tekstiin pystyy samaistumaan eikä tarvitse yrittää löytää sitä langanpäätä mistä saada kiinni. Kommentista tuli epämääräinen joten annathan anteeksi? :c

Minä tykkäsin hirmusesti ! (''':
« Viimeksi muokattu: 12.02.2012 10:35:14 kirjoittanut Merci »
More profound bond

Sekaisin♥

  • ***
  • Viestejä: 219
Vs: Herrasmiestanssi, K13, Sherlock Holmes/John Watson
« Vastaus #5 : 17.01.2012 19:30:14 »
Lankean aina lukemaan kaikki tekstit aiheesta, josta olen itse kirjoittamassa, niin kuin nytkin. Ja sitten kommenttia:
Omasta mielestänikin uusi leffa oli niiiiiiin täynnä homoeroottisia kohtauksia, varsinkin tanssi ja paini junassa:D Pidin
siitä että olit tarttunut aiheeseen ja kirjoittanut saman kohdan, joka jo elokuvassa nähtiin,  sellaisella tavalla että sen jaksoi
kiinnostuneena lukea uudestaan (leffa nähty x2)! Watsonin ajatukset kuvasivat tuon ajan tunteita homoseksuaaleja kohtaan
hyvin, tuli suunnaton halu lähteä äänestämään Haavistoa:D Holmes oli kuvattu kanssa kujeilevana itsenään(siis leffojen hengessä).
Onneksi olen tutustunut hahmoon ensimmäisen leffan aikana, joten pystyn katsomaan niitä, uutta BBC Sherlockia ja lukemaan
vanhoja kirjoja, nauttien niistä kaikista ja uusistakin tulkinnoista jos ne on tehty laadukkaasti:) Kiitos siis lukukokemuksesta!
I'm a consulting detective. The only one in the world - I invented the job.

creep

  • ***
  • Viestejä: 418
Vs: Herrasmiestanssi, K13, Sherlock Holmes/John Watson
« Vastaus #6 : 17.01.2012 20:30:02 »
Ite tunnen tän fandomin niinkin hyvin, että viime viikolla katoin ekan leffan ja tokan elokuvissa. : D Ja kaverille totesin ekan katottuani: "Lainasit just mulle homoeroottisimman leffan ikinä... kiitos!<3" :___D
Ja tää tanssikohtaus oli kyllä yks niistä (monista...) joiden aikana päästin omituisia slash-fanityttöäännähdyksiä... olin ainut koko salissa, joka niitä päästeli...

Mutta höm, ite fikkiin kenties? Joo. Pidin. Paljon. Niin paljon, että tekee mieli kattoo toi tanssikohtaus uudestaan ja uudestaan ja päästellä niitä omituisia vingahtelujani... ahem. Mutta se hämäs kyllä muakin, että kutsuuko Watson Holmesia etunimellä? En muista, sellanen tunne, että ei. x__o

Nimi oli ihan täydellinen ja Watson oli niin... Watson ja Holmes:

Ja vaikka Sherlock Holmes osasi olla narsistinen, psykoottinen ja itsekeskeinen paskiainen, tiedän minä, että hän välittää minusta.

Juuuri näin! : D

On turha odottaa herrasmiestä hänen kohdallaan. Hän tulee aina olemaan se sama itsekeskeinen paskiainen, jota niin kovasti kuitenkin näytän elämääni tarvitsevan. Kaikkien näiden kertojen jälkeen, on minun vain hyväksyttävä fakta, että se tulisi aina olemaan niin. Minä olisin aina sen verran masokistinen, aina sopivassa suhteessa, vain häntä varten.

Ja näin kanssa.  :D

Aaaakgh, tää on liian koukuttava pari... I needs mooore! Mutta tuota joo, kiitos tästä, muuta en osaa sanoa, koska mun aivot suli mössöksi tän luettuani, koska sitä se Holmes/Watson mitä ilmeisemmin mulle teettää.
i'm just a painting that's still wet, if you touch me i'll be smeared

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Herrasmiestanssi, K13, Sherlock Holmes/John Watson
« Vastaus #7 : 20.03.2012 16:29:57 »
Hyvää iltapäivää räpen kommenttihaasteesta!

Mun piti tarkistaa noin kaksikymmentä kertaa, etten ollut kommentoinut tätä jo aikaisemmin. Koska olen varmasti lukenut tämän jo vähintään viisi kertaa. Tai siis nyt kuusi. Siitä voikin varmasti jo päätellä, mitä mieltä olen tästä. Positiivisella linjalla lähdetäänkin nyt sitten kommentoimaan. Täytyy ihan heti tähän alkuun sanoa, että mun mielestä Game of Shadows -elokuva ei ollut mitenkään erityisen huono. Voisin ihan hyvin katsoa sen uudestaan. Ainoa, johon sitä vertaan, on BBCSherlock, josta kyllä tykkään enemmän, mutta en silti sano Game of Shadowsin olevan mikään pohjanoteeraus.

Tykkäsin elokuvassa kamalasti etenkin juuri tuosta tanssikohtauksesta. Siihen löytyy monta syystä, joista tärkein on se, että se on ihan uskomattoman hellyyttävä. Ja sä olit kirjoittanut siitä vielä miljoona kertaa hellyyttävämmän, ja siksi musta tuntui vielä kuudennellekin lukukerralla siltä että sulan kohta tähän tuoliin. Ja kuitenkin pidän siitä, että et ole tehnyt tästä yltiösiirappista - kirjaimet ja lauseet eivät liimaudu yhteen ja takerru tahmeina silmiin kun tätä yrittää lukea. Ei makeaa mahan täydeltä, mutta tässä sitä oli juuri sopivasti. Sivuhuomautus: Watsonin vaimo oli jätetty vähemmällä, nice, arvostan : D

Tekstin kuvailu oli ihanaa, ja olin ihan euforisessa tilassa lukiessani sitä. Kuvailu on rakkaus, sinä osaat kuvailla. Watsonin tunteet yhdistyivät hyvin tilannekuvaukseen, ajatukset Sherlockista varsinaiseen toimintaan ja niin edelleen. Näin lyhyessä ajassa ehti tapahtumaan paljon kaikenlaista, suurin osa siitä Watsonin päässä, mutta myös miesten välillä konkreettisesti. Tykkäsin paljon, paljon, paljon! Sherlockin viimeiset sanat olivat jotain niin - ihihi ja fanityttökiljahdus.

Lainaus
Ja vaikka Sherlock Holmes osasi olla narsistinen, psykoottinen ja itsekeskeinen paskiainen, tiedän minä, että hän välittää minusta.
Yksi parhaimmista kuvauksista, jonka olen koskaan lukenut Sherlockista.
Lainaus
Olisimme kielletty Romeo ja Julia suoraan Lontoon valaistuilta näyttämöiltä.
Suosikkini ♥

P.s. Ficin nimi on ihana!

cooperaur

  • grieving widow smith
  • ***
  • Viestejä: 620
  • multipussies on vaa porttihuume
Aih, miten oonkaan oottanut että pääsen lukemaan tämän - tää on nimittäin ollut mulla kirjanmerkeissä jo monta kuukautta, mutten ole halunnut lukea tätä kun en ollut nähnyt elokuvaa vielä. Tänään sitten vihdoin katsoin sen ja tulin sitten ensitöikseni lukemaan tämän.

Ensinnäkin, pakko mainita että oon samaa mieltä elokuvasta - huh sitä slash-vivahteiden määrää noiden kahden välillä.

Mutta itse tekstiin sitten. Nimi oli tosiaan ensinnäkin loistava, oij...

Watsonin pohdinta oli tosi uskottavan tuntuista. Musta oli erityisen hienoa miten tässä oli otettu huomioon aika jossa nämä hahmot elävät, esimerkiksi toi miten homoseksuaalisuuteen suhtauduttiin silloin. Oli helppo ymmärtää miten vaikeaksi se teki Watsonin ja Holmesin väliset tunteet. Ja siitä huolimatta Watson ei olisi antanut Holmesia pois mistään hinnasta, aww.

Kuvailu oli hienoa, kerronta ehjää ja kaikenkaikkiaan pidin tästä jättemycket. :) Plus sait mut ihastumaan tähän fandomiin ficilläsi entistä enemmän, täytyy varmaan tutustua kirjoihinkin paremmin ja ehkäpä tätä voisi itsekin ficata...

Joka tapauksessa, suurkiitos!
Ei ollut gluteenia Hitlerin aikaan.
- Steve Rogers


ava by dusketo@tumblr

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
On ihailtavaa saada kuvailtua tapahtumia, jotka mahtuvat 10 minuutin sisään (kahden tanssittavan kappaleen verran) ja vielä niin että kerronta tunketuu lukijan ihon alle. Minun piti oikein ohjelmoida aivoni, jotta sain mielikuvan oikean näköisistä Sherlockista ja Johnista, ja löytyiväthän ne viimein sieltä.

Tämä oli täyteläistä luettavaa. Kuten muutkin ovat sanoneet, tuo kuvailu - se vain kolahtaa ja kovaa. Siinä näkyy selvästi oikean vuosisadan ajattelu ja asenteet, joita Watsonkin niin kovasti tuskailee.
Voi kunpa saisit terveiset jonkun kautta, että fikkiäsi luetaan ja siitä pidetään kovasti edelleen.