Nimi: Nosta ne sillat
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: kitkerä perhedraama
Haaste: Spurttiraapale V
A/N: Spurttisana: kaipuu.
Nosta ne sillat
He kutsuvat minut mökille, tai eivät he kutsu, he ilmoittavat: nyt mennään mökille ja huomenna tullaan pois. Minua alkaa ahdistaa. Juurihan me oltiin, ja sekin päättyi räjähdykseen, huutoon ja mielipahaan. En tahdo sinisen veden ympäröivälle saarelle, jossa minulla ei ole omaa tilaa tai oikeutta olla yksin. Mikseivät he ymmärrä, että minun
täytyy olla yksin? On onnekas sattuma, että minulla on leffalippu ostettuna, ja se antaa minulle hyvän syyn kieltäytyä. Pakoon en silti pääse. He sanovat: serkkusi tulee kylään, tule edes syömään ja seurustelemaan. En haluaisi mennä. Minua uuvuttaa jo valmiiksi ajatus heistä, mutta minä pidän serkustani enkä ole nähnyt häntä pitkään aikaan, joten minä joustan ja lupaan tulla.
Ruokapöytäkeskustelu järkyttää minua.
On parempi, että halujaan hillitsemättömät miehet ottavat maksullisen naisen kuin raiskaavat oman kylän tytön. Katson isäpuoltani enkä voi uskoa, että hän sanoo tuollaisia hirveitä asioita. Alan ymmärtää, ettei hän taida pohjimmiltaan olla kiva tai muita kunnioittava ihminen. Hän on aggressiivinen räyhääjä, joka suuttuu ja huutaa pienimmistäkin asioista, ja nyt hän on löytänyt aivan uuden törkeyden tason. Kunnioitukseni häntä kohtaan on ehtymässä kokonaan, ja minä mietin, mietin aivan vilpittömästi: miten äiti ja pikkusiskoni kestävät asua hänen kanssaan? Miten
minä kestin asua hänen kanssaan neljätoista vuotta?
Ilman serkkuani ottaisin pyörän ja lähtisin saman tien kotiin, jossa minun ei tarvitsisi kuunnella kenenkään aliarvoisia vitsejä (koska vitsiksihän hän yrittää sen vetää) mutta minä jään, syön äidin tekemää mustikkapiirakkaa ja odotan, että voin lähteä. Kävelytän koiraa ja puhun serkkuni kanssa vapaasti elämästä ja unelmista. Hänen kanssaan on mukavaa, mutta serkkunikin uuvuttaa minua, ja minä tahtoisin niin kovasti olla yksin ja levätä. Kun pääsen lähtemään, tunnen heti oloni kevyemmäksi. Poljen päättäväisesti etäisyyttä minun ja monimutkaisen perheeni väliin. On parempi, etten näe heitä hetkeen. He ovat tällä hetkellä yksinkertaisesti
liikaa. Kun pääsen elokuvasaliin, istun tyytyväisenä ostamalleni paikalle. Vihdoinkin olen täydellisessä seurassa, jossa vain minulla on väliä.
