Kirjoittaja Aihe: Muinaisia jouluvieraita (joulufic, sallittu, Severus ja perustajat)  (Luettu 12652 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Nimi: Muinaisia jouluvieraita
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Vastuuvapautus: Hahmot ja maailma ovat Rowlingin.
Genre: Jouludraama
Henkilöt: Severus ja Tylypahkan perustajat.
Yhteenveto: Jouluaatto 1997.
Kirjoittajan sana: Tämä menee jouluhaasteeseen sekä sataseen sanalla muukalaiset. Ihanaa joulua, rakkaat finiläiset! //Muoks. Tälle löytyy myös itsenäinen jatko-osa: Muinaisia jouluvieraita II, S.




MUINAISIA JOULUVIERAITA

Severus ei ollut koskaan pitänyt joulusta. Viimeiset kymmenen jouluaattoa olivat kuitenkin olleet aivan siedettäviä, koska Albus oli kutsunut Severuksen ja Minervan luokseen juomaan hehkusimaa. Rehtorin iso takka oli lämmittänyt mukavasti ja sama vaikutus oli ollut hyvällä seuralla, hehkusimasta puhumattakaan.

Mutta sellaiset jouluaatot olivat nyt ohi. Albus oli kuollut ja Minerva kohteli Severusta kuin ilmaa eikä Severus ihmetellyt sitä hetkeäkään. Satoja kertoja Severus oli miettinyt, mitä tapahtuisi, jos hän kertoisi Minervalle aivan kaiken, alusta loppuun. Uskoisiko Minerva? Pakkohan hänen olisi. Mutta Severus ottaisi käsittämättömän ison riskin. Kerta toisensa jälkeen Severus päätyi pohdinnoissaan samaan lopputulokseen: oli parempi, että hän kantoi salaisuutensa yksin. Mutta voi hyvä Merlin, miten raskas taakka se oli! Sitä paitsi Severus kaipasi älykkäitä keskusteluja Minervan kanssa, kaipasi noidan rutikuivaa huumoria ja ennen kaikkea tämän ystävyyttä.

Carrowit olivat pyytäneet Severusta mukaansa Kolmeen luudanvarteen aattokermakaljalle, mutta Severus oli kieltäytynyt. Hän ei sietänyt niitä kahta hullua silmissään kuin sen verran mitä oli aivan pakko. Niinpä Severus lähti aattoillan hämärtyessä Suuren salin joulupäivällisiltä suoraan huoneistoonsa. Kävellessään Lipetitin kanssa juttelevan Minervan ohi Severus yritti saada noitaan katsekontaktin, mutta Minerva käänsi nopeasti katseensa pois. Ilme noidan kasvoilla huokui niin syvää halveksuntaa, ettei Severus uskaltanut ehdottaa hänelle hehkusimalasillista, ei, vaikka vielä aamulla oli luvannut itselleen niin tekevänsä.

Rehtorin toimistossa Severus istuutui työtuoliinsa ja pohti, mitä tekisi. Kukaan entisistä rehtoreista ei ollut kehyksissään. Jopa ne viettivät aattoiltaa jonkun kanssa. Severus huokasi ja hänen katseensa osui ajatuseulaan. Ehkä… Mutta Severus  hylkäsi ajatuksen heti. Sukeltaminen Lily-muistoihin ei koskaan ollut saanut hänen olonsa kuin huomattavan paljon pahemmaksi.

Rivakasti Severus nousi tuoliltaan. Tällaisen itsesäälin piti loppua! Hän menisi nyt takkatulen ääreen, aloittaisi jonkin hyvän kirjan, joisi muutaman lasillisen hehkusimaa ja…

Severus avasi henkilökohtaiseen huoneeseensa johtavan tammioven ja jähmettyi niille sijoilleen. Takan valaisemassa huoneessa oli neljä ihmistä, joiden ei todellakaan olisi pitänyt olla siellä, neljä ihmistä, jotka Severus oli nähnyt aikaisemmin ainoastaan maalauksissa ja veistoksissa.

Takkaan nojaili pisin noita, jonka Severus koskaan oli nähnyt. Hän oli hoikka, tummaverinen ja tuijotti ikkunasta ulos lumisateeseen. Sohvalla istuvat noita ja velho söivät hyvällä ruokahalulla pöydällä olevaa munuaispiirasta. Velho oli harteikas ja hänellä oli pitkät vaaleat kiharat. Lyhyt punahiuksinen noita näytti siltä kuin ei olisi koskaan pahantuulinen. Peilin edessä seisova ja mustia mahtavankokoisia viiksiään sukiva laiha velho jähmettyi nähdessään peilistä Severuksen.

Rowena Korpinkynsi, Godrick Rohkelikko, Helga Puuskupuh ja Salazar Luihuinen.

”Kas, kas, Kalkaros!” Salazar sanoi riemastuneena ja muutkin kolme muinaismuistoa käänsivät katseensa Severukseen.

”Nyt on kyllä vähän vaikea uskoa”, Severus sai sanottua.

”Ahh, tuo vaikuttaa olevan teidän elävien suurin ongelma vuosisadasta toiseen. Saanko esittäytyä, olen Godrick Rohkelikko ja tässä on…”

”Minä tiedän kyllä, keitä te olette, mutta mitä te teette täällä?” Severus ähkäisi Godrickille, joka oli noussut ylös sohvalta. Helga nousi myös, pyyhki kätensä riimukirjailtuun vaaleaan kaapuunsa ja sanoi sitten:

”Dumbledore ei ilmeisesti kertonut meidän jouluvierailustamme?”

Severus pudisti epäuskoisena päätään ja Salazar naurahti kolkosti:

”Dumbledorelta taisi jäädä paljon asioita kertomatta.”

”Älä huoli, me kyllä tiedämme, miksi tapoitte hänet”, Rowena sanoi kuin olisi lukenut Severuksen ajatukset.

”Tiedättekö?” Severus ähkäisi. Hän tunsi suurta helpotusta siitä, että edes jotkut, vaikka olivatkin järjenvastaisia muinaismuistoja, tiesivät hänen salaisuutensa.

”Totta kai tiedämme. Voi, teillä on varmasti ollut todella raskasta”, Helga sanoi ja Severuksen kauhuksi harppasi muutamalla askeleella hänen luokseen. Ennen kuin Severus ehti estää, oli Helga napannut hänen kätensä omien kämmeniensä väliin. Severus säpsähti, kaikki haamut, joita hän oli koskettanut, olivat olleet kuolemankylmiä. Mutta Helgan käsistä huokui lämpö, huokui niin voimakkaasti, että Severuksesta tuntui kuin hänen suoniinsa olisi virrannut jotakin elävöittävää.

”Te olette rohkea mies, Severus Kalkaros”, Godrick sanoi ja hymyili. Severus yritti vastata hymyyn, mutta ei pystynyt, kaikki oli liian omituista. Miten ihmeessä tämä oli mahdollista? Aaveita nämä kutsumattomat vieraat tuskin olivat, he näkyivät peilistä, söivät munuaispiirasta eivätkä kuultaneet rahtustakaan läpi.

”Voisitteko selittää?” Severus sai sanottua ja Helga hymyili hänelle, ohjasi hänet istumaan nojatuoliin ja istuutui itse sohvalle Godrickin viereen. Severusta harmitti päästää Helgan kädestä irti, noidasta hohkannut lämpö oli tuntunut niin mukavalta.

”Jouluna vuonna 1017 istuimme iltaa tämän samaisen takan edessä ja…” Godrick sanoi, mutta Rowena ähkäisi:

”Miten kaukaa sinä aloitat?”

”Alusta. Tarinat aloitetaan aina alusta, rakas Rowena. No niin, me siis istuimme aattoiltana täällä ja jostakin syystä aloimme puhua kuolemasta. Mietimme, miten surullista olisi, jos kuoltuamme emme saisi tietää, mitä rakkaalle koulullemme tapahtuisi. Niinpä Salazar keksi, että voisimme tulla aina kerran vuodessa ikään kuin, hmm, tarkistamaan tilanteen.”

”Mitä?” Severus ähkäisi.

”Pimeääkin pimeämpää taikuutta ja lähes mahdottoman hankalaa, mutta lopulta me yhdessä onnistuimme luomaan lumouksen, joka tuo meidät takaisin elämään aina jouluyöksi”, Salazar sanoi ja näytti ylpeältä. Severusta huimasi, vaikka hän istui tukevasti samettinojatuolilla.

”Emme tietenkään voineet olla varmoja, toimiiko lumous. Mutta kun Rowena vuosia myöhemmin kuoli meistä ensimmäisenä ja palasi sitten jouluaattona, saatoimme onnitella itseämme”, Godrick sanoi.

”Väitättekö te, että olette vierailleet Tylypahkassa joka joulu lähes tuhannen vuoden ajan eikä kukaan ole saanut tietää siitä?”

”Jokainen rehtori on tiennyt, ei kukaan muu. Luvallanne sanoen, Severus, koulu ei ole vielä milloinkaan ollut niin kaaoksessa kuin se on nyt”, Rowena sanoi.

”Minä teen parhaani, mutta…”

”Me tiedämme kyllä. Te pärjäätte hyvin, Severus”, Helga kiiruhti sanomaan ja kurottautui puristamaan Severuksen kättä. Mukava lämpö tulvahti taas Severuksen suoniin.

”Minä sanoin alusta alkaen, että teidät olisi pitänyt lajitella minun tupaani”, Godrick sanoi hymyillen ja Severusta huimasi taas. Lajitteluhattu todellakin olisi halunnut tehdä hänestä rohkelikon, mutta Severus oli vaatinut päästä Luihuiseen.

”Älä ole typerä, Godrick. Severus oli paras tuvanjohtaja, mikä minun tuvallani on koskaan ollut!” Salazar kivahti.

”Kiitos. Tuota… Miten sinäkin olet täällä? Sinähän jätit Tylypahkan?” Severus uskaltautui kysymään. Salazar hymähti.

”Totta kyllä. Mutta kuolleet osaavat jotain, mikä eläville on vaikeaa. Anteeksiannon”, Salazar sanoi ja antoi katseensa kiertää ystävissään. Kaikki hymyilivät hänelle.

”Se basiliski oli hivenen harmillinen”, Severuksen oli pakko sanoa. Salazar purskahti sihisevään nauruun.

”No, se kieltämättä oli vähän… dramaattinen. Mutta myöntäkää pois, jos kouluun olisi alusta pitäen otettu vain puhdasverisiä, ei taikamaailma olisi nyt tällaisissa ongelmissa.”

”Rohkenen epäillä. Siinä tapauksessa tilanne olisi…” Godrick aloitti, mutta Rowena keskeytti:

”Joka kirotun joulu tämä sama keskustelu!”

”Saanko minä ottaa vielä palasen munuaispiirasta? Tämä on tehty minun reseptini mukaan, ja vaikka itse sanonkin, niin tämä on aivan yhtä hyvää kuin muistin”, Helga sanoi ja Severuksen nyökättyä kurottautui nappaamaan pöydältä piirakanpalan. Severus kakisteli kurkkuaan:

”Tuota… mistä te tulitte? Tai siis, onko…”

”Me emme valitettavasti saa vastata kysymyksiin kuolemanjälkeisestä elämästä”, Rowena sanoi.

”Mutta sen voimme kertoa, että kuolemassa ei ole mitään pelättävää”, Godrick sanoi hymyillen.

”Oletteko te tavanneet muita kuolleita? Ovatko kaikki…”

”Me emme voi kertoa”, Rowena kiirehti vastamaan yli Godrickin ja loi häneen tuiman katseen.

”Kuulkaahan toverit, saanko ehdottaa lasillista Kolmessa luudanvarressa?” Salazar sanoi ja kaikki nyökkäsivät, kaikki paitsi Severus.

”Mitä? Teidät tunnistetaan.”

Godrick purskahti nauruun:

”Kaikki eivät ole yhtä sivistyneitä velhoja kuin te, Severus. Monella ei ole aavistustakaan meidän ulkonäöstämme.”

”Sitä paitsi Kolme luudanvartta on tähän aikaan jo niin täynnä päihtynyttä väkeä, ettei kukaan kiinnitä meihin huomiota. Ja vaikka joku meidät tunnistaisikin, asian voisi helposti selittää liian monella kolpakollisella”, Salazar sanoi ja kääntyi taas peilin eteen asettelemaan viiksiään ojennukseen.

”Tuletteko mukaan?” Helga kysyi Severukselta. Severus mietti kuumeisesti. Hänestä olisi hauska rupatella omituisen nelikon kanssa pidempään, mutta Carrowit olivat Kolmessa luudanvarressa eikä Severus välittänyt tavata heitä eikä varsinkaan keksiä valheita vieraistaan.

”Ei kiitos, siellä on liikaa väkeä minulle. Tuletteko te takaisin?”

”Tuhannen vuoden iässä ei enää juhlita aamun asti”, Godrick nauroi, ”ja palattuamme ajattelimme tehdä linnakierroksen, kun oppilaat toivottavasti ovat jo vuoteissaan. Jospa hakisimme teidät mukaan?”

”Se… se sopii”, Severus sanoi. Tämä oli eittämättä oudointa, mitä hänelle oli koskaan tapahtunut, mutta samalla hän oli kiitollinen, että pitkästä aikaa hänellä oli mukavaa ja mielenkiintoista seuraa.

”Matkaan siis, hyvä herrasväki!” Salazar sanoi, teki liioitellun hovikumarruksen ja päästi Rowenan ja Severukselle vilkuttavan Helgan editseen ovesta. Salazar nyökkäsi Severukselle ja seurasi sitten noitia. Godrick ojensi kätensä kohti Severusta ja Severus tarttui siihen valmistuen samanlaiseen lämpöön kuin mitä Helgasta oli huokunut, mutta Godrickin käsi oli viileä. Hänen hymynsä sen sijaan oli hyvin lämmin.

”Kiitos, kun otitte meidät näin ystävällisesti vastaan, Severus”, Godrick sanoi ja seurasi sitten tovereitaan.

Severus lysähti istumaan takaisin samettituolille ja tuijotti mietteliäänä takkatuleen. Oliko hän todella rupatellut äsken Tylypahkan perustajien kanssa? Miten Merlinissä se oli mahdollista? Severus ei koskaan ollut kuullut loitsusta, joka toisi kuolleet takaisin elämään kerran vuodessa, ja Severus oli kuvitellut tuntevansa kaikki pimeyden loitsut. Mutta ehkä kyseessä oli jokin vuosisatoja sitten unohtunut taika, joka mitä luultavimmin oli unohdettu hyvästä syystä.

”Anteeksi, minä tulin hakemaan vielä viimeisen palan munuaispiirakkaa”, ovensuuhun ilmestynyt Helga sanoi ja kääntyi vilkaisemaan taakseen. Varmistuttuaan, ettei kukaan seurannut häntä, hän kiiruhti Severuksen luo ja kumartui hänen eteensä. Helga poimi Severuksen käden omaansa ja mukava lämpö alkoi virrata taas Severuksen suonissa.

”Lily lähetti terveisiä”, Helga kuiskasi ja tuijotti Severusta pelokkaana, sen näköisenä kuin olisi juuri sanonut jotain, mitä ei olisi saanut kertoa. Kesti tovin, että Severus ymmärsi, mitä noita oli sanonut. Severuksen suuta kuivasi, eikä hän tiennyt, mitä vastata tai edes ajatella.

”Lily on teistä tavattoman ylpeä, Severus.”

”Helga!” kuului ovensuusta terävä kirkaisu. Oven edessä seisoi Rowena, joka oli niin pitkä, että hänen päänsä hipoi kattoa. Rowenan tummat silmät salamoivat eikä Severus epäillyt hetkeäkään, etteivätkö aikalaiskuvaukset siitä, että jopa Merlin pelkäsi Rowenaa, pitäneet paikkaansa.

”Ah, olen tulossa. Pyysin vain Severusta hakemaan lisää munuaispiirasta keittiöstä”, Helga sanoi, ponkaisi ylös ja tunki viimeisen piiraspalan kaapunsa taskuun.

”Ala tulla”, Rowena kivahti. Helga nyökkäsi Severukselle ja pujahti sitten Rowenan vierestä ulos. Rowena loi Severukseen vimmaisen katseen ja seurasi sitten ystäväänsä.

Severus jäi tuijottamaan tyhjää oviaukkoa. Sitten hän nojautui eteenpäin, hautasi päänsä käsiinsä ja purskahti nauruun ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan. Hän ei edes tiennyt, mille nauroi. Ehkä sille, että kaikki oli niin käsittämätöntä tai sitten sille, että noita, jota hän oli kaivannut vuosikaudet, oli sanonut olevansa hänestä ylpeä.

Tai ehkä hän nauroi siksi, että kaiken käsittämättömyyden keskellä hän näki elämässään pitkästä aikaa edes hivenen järkeä.
« Viimeksi muokattu: 16.11.2021 19:29:11 kirjoittanut Rowena »

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Aww. Lähdin muka vain tarkistamaan tätä pikaisesti moden asemassa, mutta sitten huomasin perustajat ja Severuksen angastauksen ja kimpauduin mukaan. Kirjoitat niin elävästi ja sukkelasti, että tekstejäsi on aina tosi miellyttävä, kiva ja helppo lukea. Ja oon edelleen vähän ihastunut Severus/Lilyyn ansiostasi.

Olipa tämä kiva. Ihana pieni Severus/Lily ujutettu sinne mukaan, tietenkin ♥ Ihana Helga ♥ Onneksi joku aina vähän venyttää sääntöjä, koska etenkin tällaisissa tilanteissa se on erittäin tärkeää. Tykkäsin myös kauheasti siitä, kuinka Rowena kuvailtiin pelottavana lopuksi. Kiitos aamupalasta!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Oli pakko tulla tarkistamaan miten olet saanut Severuksen ja perustajat samaan ficciin, enkä kyllä pettynyt! Severusangstia on aina kiva lukea, mutta tässä jopa oli onnellinen loppu (tai no miten sen nyt ottaa)! Kyllä Severus oli varmasti kunnon naurun tarpeessa :D Voi Minervan ja Severuksen kaverussuhteen rikkoutuminen on kovin surullista, ei Severuksella helppoa ole ollut, ymmärrän tuon kiusauksen kertoa kaikki, mutta sitten ei kuitenkaan voi :(
On tosiaan koulu vähän kaaoksen vallassa kuten Rowena sanoi :D Voi vielä vähän Snilyäkin! Ai että, Lily on ylpeä Severuksesta. Vaikka Severusta jää nyt varmaan mietityttämään kovasti minkälainen se kuolemanjälkeinen elämä on ::)

Kiitoksia :)
-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Tämä oli mukava, oikeinpa vaan loistava.
Juuri tällaista voin kuvitella tapahtuvankin Tylypahkassa ja vieläpä Severukselle. Hyvä että juuri hänelle, että tässä jouluaatossa oli jotain pilkettä enemmän mitä tavallisesti. Ja hyvinpä ovat perustajan perillä Severuksen tekemisistä, hyvällä tavalla.

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Tämä oli ihastuttava! Tosi kivaa saada lukea uutta tekstiä perustajista, hieman uudella tavalla. Ensinnäkin olen ihan täpinöissäni ideasta - näinhän sen pitää, täytyy mennä!

Lainaus
”Pimeääkin pimeämpää taikuutta ja lähes mahdottoman hankalaa, mutta lopulta me yhdessä onnistuimme luomaan lumouksen, joka tuo meidät takaisin elämään aina jouluyöksi”, Salazar sanoi ja näytti ylpeältä.

Salazar on niin pahizz. Hän ja Rowena oli tässä kuvattu erityisen kutkuttavasti, vaikka kaikki olivatkin suunnilleen niin IC kuin voin kuvitella. Helga on ihana, se herttainen höppänä. Tykästyin kovasti myös siihen ajatukseen, että kotitontut yhä valmistaisivat munuaispiirakkaa hänen reseptillään! Kiva pikku yksityiskohta.

Ja Severus. Onneksi sentään jotkut ymmärtävät, vaikka ovatkin itse vainajia ja paikalla vain yhden yön. Gaaah, olen ihan höpsönä täällä!

Kiitos <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Onpa ihanaa, että tämä ficci on ilahduttanut noin montaa lukijaa! Ja mahtavaa, että jaksoitte vielä kommentoidakin, kiitos siitä!

Arte, hiih, kiva, että jouluinen aamupala maistui! Ja kiitos kauniista sanoistasi :). Mä odotan innolla sun ficciä perustajista!

Crysted, voi joo, Minervan ja Severuksen ystävyyden rikkoutuminen on kyllä todella surullista! Niiden kaksintaistelu on yksi kirjan jäätävimmistä! Oli pakko aloittaa tämän jälkeen myös toinen jouluinen one-shot, jossa Minerva, Severus ja Albus istuvat joulua yhdessä, aivan kuten tässäkin alussa Severus muistelee. Toivottavasti saan sen valmiiksi ennen joulua!

Fairy tale, ihanaa, että tykkäsit! Mietin ensin, että perustajilla ei oo mitään käryä siitä, kuka Severus on, mutta homma meni siinä vaiheessa liian työlääksi kirjoittaa ;D. Ja sitten alkoi muutenkin tuntua siltä, että Severus tarvitsee jotakin iloa elämäänsä ja ennen muuta sitä, että edes jotkut hyväksyvät hänet kyseenalaistamatta hänen tekemisiään.

Isfet, voi että, mäkin olin ihan täpinöissäni, kun keksin tämän idean. Ihan aluksi aattelin, että Severus höpöttelisi Lajitteluhatun kanssa, mutta... miksi tyytyä Godrickin hattuun, jos voi nostaa kuolleista itse Godrickin ja sen kaverit :'D. Tuo, että Tylypahkassa syödään yhä Helgan reseptillä tehtyjä ruokia on muistaakseni Rowlingin kertomaa, näin ainakin muistelisin. Olisinkohan joskus lukenut sen Pottermoresta? En nyt oo ihan täydellisen varma.

IHANAA JOULUA KAIKILLE <3!!


Tuntematonn

  • ***
  • Viestejä: 36
Voi hyvä merlin tätä oli hauska lukea :D Jotenkin tosi hauskaa, että olit saanut sekä Severuksen että Tylypahkan perustajat samaan ficciin. Tykkäsin tosi paljon :)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Tuntematonn, tätä oli tosi hauska kirjoittaa, kiva kuulla, että se välittyi :)! Ja kiitos, että kommentoit! Mukavaa joulunaikaa!

Flavia

  • ***
  • Viestejä: 153
Tämä oli vain niin ihana (hyvin kirjoitettu myös ofc). Ei muuta kommentoitavaa. <3
Speak your mind, even if your voice shakes.
- Maggie Smith

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 1 009
    • Mieleni on maalaus
Ensinnäkin, ihanaa että perustajat näki Severuksen yrittävän parhaansa! Joskin Godrickin yritys omia Severus otti kupoliin tällaista vannoutunutta luihuista. :D Tuo jokajouluinen sananvaihto oli hauska, koska se on varmasti todella osuva. Ihanaa, että olit pitänyt Salazarin omana hitusen ahdaskatseisena itsenään ja mielipiteiltään suurimmilta osin muuttumattomana. Kovin usein tuntuu, että Salazaria pehmennetään. Helga oli aivan ihana ja lämmin, justiin niin kuin oon itsekin ajatellut Helgan olevan. Etenkin, kun Helga paljasti Lilyn olevan ylpeä.

Tämä oli ihana, isot kiitokset tästä! <3
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Voi että, miten paljon kommentit ilahduttaa!

Flavia, kiitos <3! Kiva, että kommentoit!

Fredu, tupatoverini! Kiitos kommentista <3. Mä kirjoittaessani mietin, että onko liian epärealistista, että Salazar kaveeraa muiden perustajien kanssa. Mutta sitten ajattelin, että kuoleman jälkeen ei enää kaunaa kanneta 8)! Ihana kuulla, että pidit tästä!

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 750
Komppiksesta heipsis! Anteeksi kun kesti tämän laittaminen, koetin etsiä väliä missä käydä koneella, kun tämä ansaitsee minusta koneella kyhätyn kommentin, kuin puhelimella. Puhelin tuntuu välillä niin kankealta!

Mutta niin. Rakastan joulua, siis ehdottomasti lempivuodenaikani (ja nimenomaan vuodenaika). Olen kovasti tykännyt aiemmistasikin perustajaficeistä (en kyllä muista, olenko sattunut rustaamaan mitään puumerkkiä) ja tähän törmäsin sitten kommiskamppiksesta, eli hyvä syy potkia itseä vähän kirjoittamaan kommenttia! Mistähän aloitan. No, olen itse aina ajatellut perustajien säilyvän jollain tasolla Tylypahkassa mukana. Olen kauheasti pyöritellyt ajatuksia samankaltaisesta kuin ne rehtoritaulut. Joten ehkäpä tässä olisi ollut jotain samankaltaista ideaa taustalla? Severus oli kyllä jotenkin niin ihana ja vähän sympaattinenkin. Minervan ja Severuksen suhde on parasta antia, kuvittelen ne päässäni sellaisiksi tovereiksi, joissa on tietynlaista kypsyyttä ja kuitenkin molemmat kiinnostuneita vähän kaikesta. Ja tuossa vaiheessa kun Severus oli vielä aivan yksin jumissa ns. "väärällä puolella" ja hylättynä, oi voi. :<

Tykkäsin kauheasti dialogista! Jotenkin niin perinteistä nämä perustajien nahistelut ja hykertelin itsekseni varsinkin tälle kommentille:
Lainaus
”Se basiliski oli hivenen harmillinen”, Severuksen oli pakko sanoa. Salazar purskahti sihisevään nauruun.

”No, se kieltämättä oli vähän… dramaattinen. --"
Oi vitsit!!! Lisää Nyky-Salazaria <3 Tai muinaismuistoa nykyisyydessä.

Sydämeni myös lämpesi paljon tuolle Helgan sääntöjen venytykselle. Ja Rowenan pelottavuus! Tässä oli niin paljon kaikea, mistä tykkäsin ja miksi tykkäsin. Ehkä myös lämpenin aavistuksen Severus/Lilylle, vaikka näin normaalioloissa ei pullaani olekaan (ei kun miten se sanonta menikään! oma kupppi teetä?). Mutta oli ihanan jouluinen namupala, kiitos paljon!

- Syksy

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Mainostus! Kirjoitin Muinaisille jouluvieraille itsenäisen jatko-osan, jonka päähenkilönä on Minerva. Jos haluatte fiilistellä joulua 1998 Kolmessa luudanvarressa, niin tässä polku sinne:
Muinaisia jouluvieraita II, S.

XXX

Neiti Syksy, kiitos paljon kommentista!

Joulu on minunkin suosikkiaikaani. Vaikka usein tuntuukin, että joulun valmistelu pitkin joulukuuta on usein kivempaa kuin sitten itse se joulu, johon latautuu aina tosi paljon... mutta toivottavasti sulla (ja kaikilla muillakin tätä lukevilla) on ollut ihana joulu! Ja vielähän se jatkuu.

Hauskaa, että oot tykännyt muistakin perustajaficeistäni! Niitä on kiva kirjoittaa. Ja joo, mäkin ajattelen, että perustajien "henki" säilyy aina Tylypahkassa jollakin tasolla. Ihan ensin mulla oli ajatuksena kirjoittaa tämä niin, että Severus juttelee jouluna Lajitteluhatun kanssa, mut sitten idea jalostui tällaiseen muotoon. Minervan ja Severuksen (plus Albuksen) ystävyys kiinnostaa muakin kovasti ja oon siitä aika paljon kirjoittanut, varsinki siitä ajasta, kun kaikki oli vielä hyvin (Albus ei ollut kuollut jne). Hehe, kiva, että Salazarin läpät uppos ;D.

Hauskaa joulunjatkoa ja loppuvuotta!
« Viimeksi muokattu: 15.01.2019 19:48:19 kirjoittanut Rowena »

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 383
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Severuksen olis pitäny lähtee perustajien ja Carrowien mukaa Kolmeen Luudanvarteen. Olisin halunnu lukee niit ficcei mis Helga Puuskupuh tapaa Alecto Carrowin kun niiden maailmakuvat on niin erilaiset.


Mutta joo, tykkäsin ficistä, tää oli ihana.
"Papereissa 23, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Jaaa mitäää, enhän mä tätä ollutkaan lukenut! Sekoitin tämän näköjään johonkin toiseen. Noh ei se mitään, se asia oli helposti korjattavissa ;)

Tämäkin oli ihan älyttömän hyvä!! Voi Severus parkaa, hänen kohtalonsa on niin traaginen <3
Never regret something that once made you smile.

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Kiitos paljon kommenteista :)!

Carrowfan, ihana kuulla, että viihdyit tämän parissa! Kieltämättä olisi hykerryttävää kirjoittaa Helgan ja Alecton kohtaamisesta :D.

Nominal, hehe, hauskaa, että löysit tiesi tännekin! Ja vielä tykkäsit! Severus on kyllä tosi traaginen hahmo ja just siksi niin inspiroivaa kirjoitettavaa :).


Toivottavasti teillä molemmilla on alkanut vuosi 2019 mukavasti!

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 383
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Kiitos paljon kommenteista :)!

Carrowfan, ihana kuulla, että viihdyit tämän parissa! Kieltämättä olisi hykerryttävää kirjoittaa Helgan ja Alecton kohtaamisesta :D.

Nominal, hehe, hauskaa, että löysit tiesi tännekin! Ja vielä tykkäsit! Severus on kyllä tosi traaginen hahmo ja just siksi niin inspiroivaa kirjoitettavaa :).


Toivottavasti teillä molemmilla on alkanut vuosi 2019 mukavasti!

Pitäiskö mun vaihtaa mun synttäritoivetta...ihan vaan ton takii et olis joku motivaatio?
"Papereissa 23, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Linne

  • ***
  • Viestejä: 696
  • Hämmentynyt pesukarhu
Terveisiä kommenttikampanjasta!

Olet tainnu tehdä mahdottoman eli saanut mut tuntemaan sympatiaa Kalkarosta kohtaan :D Kyllähän sellaista kuvaa yritettiin jo kirjoissakin luoda, mutta totta puhuen en ole ikinä oikein lämmennyt hänelle.

Mutta aaww. Tässä Severuksesta piirtyy hyvin yksinäinen kuva: vastuu on raskas kannettavaksi ja ainoa ihminen jolta tämä enää voisi kuvitella ottavansa vastaan sympatiaa ja neuvoja, kohtelee häntä kuin ilmaa. Molempien näkökulma on kyllä ymmärrettävä enkä sinänsä syytä Minervaa mistään, mutta kamala tilannehan tuo Severukselle on, kun ei varmaan ole aikaisemminkaan ollut mikään pidetyin henkilö sekä opettajien että oppilaiden keskuudessa. En voi olla miettimättä että eiköhän hän vain mutise Dumbledoren muotokuville iltaisin, että tällaisenkin sotkun minun harteilleni kippasit.

Siksipä onkin ihanaa, että Severus sai tällaisen jouluyllätyksen! Tykkäsin tosi paljon siitä, millä tavalla olit kuvaillut jokaista perustajajäsentä: jokaisesta välittyi sellainen kuva, minkä ajattelisikin tupien perustajalla olevan, mutta hahmot eivät kuitenkaan jää stereotyyppisiksi. Erityisesti pidin siitä, miten Salazar kutsui valtavaa tappajaliskoa "vähän dramaattiseksi" :D Hyvin luihuismaista, sanoisin. Näin korpinkyntenä ihastuin myös Rowenan kuivaan asiallisuuteen: pulinat pois ja asiaan!
Kaikkein viehättävintä oli kuitenkin Helgan mutkaton myötätunto ja se, miten se yksinäiseen Severus-parkaan vaikutti D: sydänhän tässä sulaa.

Tällainen yllätys sopii erittäin hyvin kirjojen maailmaan enkä olisi yhtään hämmästynyt, vaikka tällainen kohtaus siellä olisi ollutkin. On myös mukavaa, että nelikko ymmärsi Severuksen hankalan tilanteen, eikä alkanut sen paremmin kinastelemaan kuin syyttelemäänkään. Ehkä he tarjoavat illan aikana hänelle hyvän neuvon tai pari?

Lopun kohtaus oli myös hykerryttävän hauska :D Taitaa Godrick muistaa jo vuosisatojen takaa, millaista Kolmessa Luudanvarressa jouluisin on. Kyllä Severuksen olisi kannattanut lähteä mukaan, hän tarvitsee kermakaljan tai pari selvitäkseen tuosta järkytyksestä.

En tiedä oliko tässä kommentissa nyt päätä eikä häntää, mutta kiitos joka tapauksesta tästä aivan ihanasta palasesta <3 Tästä inspiroituneena taidanpa laittaakin kauden ensimmäiset joululaulut soimaan.


Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Marzzuu

  • Undómiel
  • ***
  • Viestejä: 575
  • Tie vain jatkuu jatkumistaan.
Missä liikuttavuusvaroitus on... Ai. Sitä ei ole. :') S/L ei yleensä itsele ole se omin genre, mutta tälle jopa mun umpirohkelikko sydän suli kuin voi paahtoleivälle.❤️Ja ihanaa nähdä miten myös perustajat ja Lily muistona olivat läsnä, lisäää nitä!
Á Elebereth!"


Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Kiitos tuhannesti kommenteista ❤️! Niistä tuli tosi hyvä mieli! Nämä Muinaisia
jouluvieraita -ficit kuuluvat mun omiin suosikkeihini ficcikirjastostani, joten olen tosi iloinen, kun nämä yhä löytävät lukijoita :).

Ihanaa joulunaikaa kaikille!