Kirjoittaja Aihe: Lonely Werewolf Girl: Ihmissuden yksinäisyys [K-11]  (Luettu 1458 kertaa)

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 371
Ficin nimi: Ihmissuhden yksinäisyys
Kirjoittaja: tellie
Fandom: Lonely Werewolf Girl
Genre: drama
Ikäraja: K-11
Päähenkilöt: Dominil
Tiivistelmä: Kuunpimennyksen aikana Dominilin katsoi omaa peilikuvaansa. Se sai ajattelemaan paikoin katkeraa, pettymyksillä reunustettua ja yksinäisyydellä kivettyä polkua, joka puolestaan sai kiroamaan älyä.
A/N: Raapalekaivoon kirjoitettu 3 x 100, josta tuli pykälaa tai kahta tai viittä vihaisempi kuin oli tarkoitus. Eikä muutenkaan mennyt ihan putkeene ja taisin vähän murjoa aikajanaa, mutta NOH



Ihmissuhden yksinäisyys

Kun Domilin oli seitsemän, hän puhui mielellään historiasta ja osasi kertoa, mitä eroa oli linnunlantiosilla ja liskolantioisilla dinosauruksilla. Hän tunsi geologisen kalenterin ajanjaksot ja luki keskiaikaisesta sodankäynnistä.

Muut lapset hyppäsivät hyppynaurua, heittelivät lumipalloja ja opettelivat kirjoittamaan kokonaisia virkkeitä. He eivät halunneet leikkiä Dominilin kanssa, joten koulussa hän ikävystyi ja mietti, mihin menisi piiloon, jos dinosaurukset hyökkäisivät kouluun. Ne hyppisivät sisään koulun ikkunoista ja lasisista ovista ja alkaisivat syödä opettajia ja oppilaita, mutta Dominil olisi jo turvassa vanhassa pannuhuoneessa. Sen ovi oli tukeva, siellä oli talvellakin lämmin ja käsinvoimin toimivan pumppukaivon vesi oli limettynyttä mutta juotavaa. Dominil oli kokeillut varmuuden vuoksi.

*  *  *

Kun Dominil oli seitsemäntoista, hän piti differentiaalilaskennasta, koodaamisesta ja puhui neljää kieltä. Hän sieti koulua nauttimalla Laudanumia kerran päivässä ja fantasioimalla typerystä päiden irrottamisesta mahdollisimman brutaalilla tavalla.

Muut nuoret ottivat ensimmäisiä hapuilevia askeleita aikuisten välisten rakkaussuhteiden maailmassa, ja vihdoin Dominilia kohtaan alettiin osoittaa kiinnostusta. Hänen kiinnostuksensa ikätovereihin tosin oli sammunut – lipeväkieliset treffipyynnöt palauttivat mieleen lasten huterat perustelut sille, miksi syntymäpäiväjuhliin ei saanut tulla.

Dominil ajautui intohimoiseen suhteeseen itseään vanhemman miehen kanssa. Mies osoittautui pian yhtä tyhmäksi ja ikäväksi kuin Dominilin ikätoverit, mutta suhteesta jäi käteen muutama makea sänkytemppu ja ymmärrys siitä, että seksi ilman tunteita saattoi olla Dominilin aidoin ihmissuhde.

*  *  *

Kun Dominil oli 27, hän käänsi latinankielistä runoutta, toimi punkbändin managerina ja tappoi ihmisiä rahasta voidakseen ostaa Laudanumia. Se ei oikeastaan ollut hullumpaa elämää.

Entiset luokkatoverit olivat hajaantuneet ympäri maata. He olivat kotiäitejä ja uranaisia, työttömiä ja yrittäjiä, eikä kenelläkään heistä ollut mitään merkitystä. Aika oli ensin hapertanut, sitten katkaissut vähäisetkin siteet. Suoraan sanoen Dominil oli onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Kuunpimennyksen aikana Dominilin katsoi omaa peilikuvaansa. Kirjaimellisesti se heijastui näyttöpäätteen lasipinnasta, kuvainnollisesti kuunvalon pimentämästä Maan varjosta. Se sai ajattelemaan paikoin katkeraa, pettymyksillä reunustettua ja yksinäisyydellä kivettyä polkua, joka puolestaan sai kiroamaan älyä. Juuri se nosti muurin Dominilin ja muiden välille.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 504
  • yks pieni höpötiainen
Vs: Lonely Werewolf Girl: Ihmissuden yksinäisyys [K-11]
« Vastaus #1 : 12.10.2016 16:31:37 »
Fandom ei ole minulle tuttu, mutta kiittelen, että tätä pystyi lukemaan varsin hyvin ilman minkäänlaista ennakkotuntemusta ja päästä silti jollain tavalla hahmoon ja tämän elämään kiinni.

Ensimmäinen raapale oli kovin riipaiseva. Tahdosta riippumaton yksinolo on kamalaa missä iässä tahansa, mutta lapsiin se iskee erittäin lujaa, kun syrjitään ja jätetään huomioimatta, ja usein syy on hyvin typerä. Älykkyydestä ja akateemisista mielenkiinnon kohteista huolimatta pidin kovasti siitä, että Dominil on tässä selkeästi lapsi ja pahastuu lapsen tavoin siitä, ettei muita kiinnosta. Hän kyllästyy ja kuvittelee pahoja asioita tapahtuvan heille, jotka ovat hänet torjuneet. Ihana tuo, miten hän myös varmistanut tietyt faktat, jos tällainen absurdi tilanne toteutuisikin. Tuli mieleen sellainen lapsen seikkailuretki, jossa on osattu ottaa huomioon myös käytännön seikat. Jotenkin niin ihanasti kyseistä hahmoa kuvaava piirre ja lapselle sopivaa huomauttaa, että kyllä, asia on varmistettu: "tulkoon vaan dinosaurukset, mutta minä selviän, hahhaa!"

En tiedä, pidinkö siitä, että tämä niin sanottu älykkyys oli osoitettu näillä ei-niin tavallisilla mielenkiinnonkohteilla, koska onko ihminen nyt älykkäämpi, jos hän lapsena lukee keskiaikaisesta sodankäynnistä ja vanhempana kääntää latinankielistä runoutta? En tiedä, sain tästä enemmän sellaista hifistelyn, vanhanaikaista elitismin makua, että tämä on sitä korkeampaa ja parempaa kulttuuria juuri näiden mielenkiinnonkohteiden kautta. Ymmärrän hyvin, mitä olet hakenut, mutta nämä johtopäätökset eivät vakuuttaneet minua.

Lainaus
lipeväkieliset treffipyynnöt palauttivat mieleen lasten huterat perustelut sille, miksi syntymäpäiväjuhliin ei saanut tulla.

Tämä oli niin hyvin sanottu ja tavoitin hyvin se, mitä tämä tarkoitti. Ettei haluta (aivan syystä) antaa anteeksi lapsuuden kaltoinkohtelua vain siksi, että "no silloin oltiin lapsia ja sä olet nyt nätimpi" tai muita kammottavia mukahyviä tekosyitä. Lempikohtani tekstissä, samaistuin ♥︎

Vaikka Dominil sanoo viimeisessä olevansa onnellisempi kuin koskaan, tämä raapale oli kaikkein kolkin ja tummin. Päihdekäyttö jatkuu ja ihmisiä tapetaan sivubisneksenä, no huh! Jotenkin niin raju kontrasti siinä, mitä hän itse sanoo ja mitä tapahtuu. Tuli epäuskoinen fiilis, mutta tosiaan, en hahmoa tunne. Onko hän vilpitön vai valehteleeko hän itselleen? En osaa sanoa.

Muutamia virheitä tekstissä oli. Dominil on ensimmäisessä virkkeessä kirjoitettu Domilin ja linnunlantiosilla pitäisi varmaan olla linnunlantioisilla. Ja olisiko tämän lauseen oikea muoto: "fantasioimalla typerysten päiden irrottamisesta mahdollisimman brutaalilla tavalla"? Raapaleita lukiessa kun tekstiä ei ole paljon, huomio kiinnittyy paljon helpommin mahdollisiin typoihin, kun tekstiä tarkastelee, mutta pelkkiä lyöntivirheitähän nuo on. Muuten teksti oli sujuvaa.

Tämä oli mielenkiintoinen, ajatuksia ja tunteita herättävä ficci. Olen hyvilläni, että tulin napanneeksi sen kommenttikampanjasta, kiitän! :>

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 371
Vs: Lonely Werewolf Girl: Ihmissuden yksinäisyys [K-11]
« Vastaus #2 : 17.10.2016 01:19:22 »
Kiitos kommentista, Sokerisiipi :)

Minä tykkäsin näistä ehkä eniten tuosta ensimmäisesta raapaleesta ehkä siinä olevan konkretian takia. Kaksi muuta ovat sen verran kuvailevampia, että ainakin minulla oli kohtuullisen suuria vaikeuksia saada näppejäni kiinni niihin. Toisaalta oli huomattasti hankalampaa saada aikuisen kokemusmaailmaa tai aikuisen ulkopuolisuutta kiteytettyä yhteen tilannekuvaukseen... En tiedä, ehkä se tuli siitä, että lapsi jotenkin elää niin paljon enemmän hetkessä kuin aikuinen, jonka yksinäisyys on tavallaan monimutkaisempi asia.

Canonissa Dominil kuvataan hyvin vahvasti älykkääksi ja eristäytyneeksi henkilöksi, joka elää mielenkiinnonkohteidensa kautta ja on yleensä erittäin hyvä siinä, mitä tekee, jos tosissaan kiinostuu sitä tekemään. Osin tästä syystä valitsin juuri älykkyyden ja ikätasoon nähden epätavalliset kiinnostuksenkohteet syyksi siihen, ettei kohtaamista koululuokan ikäryhmässä oikein pääse syntymään.

Canoninen Dominil on tosiaan ihmissusi (yksi klaanin jäsenistä), mikä selittää, miksi hänen suhtautumisensa mm. ihmisten tappamiseen on huomattavasti liberaalimpaa kuin ns. valtaväestöllä :P Toisaalta osittain halusin kirjoittaa siitä, miten lapsena alkanut eristäminen ja eristyminen johti Dominilin objektiivisesti katsoen aika onnettomaan tilanteeseen, jossa hän sitten kuitenkin omalla tavallaan onnistuu kukoistamaan normien ulkopuolella. Vaikka toisaalta voisi olla mukavampaa kukoistaa niiden sisäpuolella.

Ja kirjoitusvirheet. En voi tajuta, miten niitä jää aina niin paljon.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Larjus

  • Отабекқызы
  • ***
  • Viestejä: 3 154
  • En kaipaa kirjoituksiini negaa kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Lonely Werewolf Girl: Ihmissuden yksinäisyys [K-11]
« Vastaus #3 : 21.03.2021 12:06:36 »
En muista ennen edes kuulleeni Lonely Werewolf Girlistä, mutta alkoi kyseinen kirja heti vähän kiinnostaakin (pienen googlettelun jälkeen). Tähän ficiin pääsi kyllä hyvin mukaan mistään mitään tietämättä (kuin olis kaikesta irrallaan olevaa originaalia lukenut), kun tämä vähän niin kuin esitteli Dominilin hahmon ja tämän elämän eri vaiheita lukijalle. Rakenne olikin kiva, kun jokainen osanen alkoi tietynlaisella lauseella, vain ikä aina muuttui. Rakenteen kautta tapahtuva toisto toimi muutenkin mielestäni hyvin, erot Dominilin ja muiden ikätoverien välillä jne (mutta myös pienet yhtäläisyydetkin). Dominilin yksinäisyys on ilmiselvää, ja oi miten vihlaisi tuo tokan raapaleen loppu "seksi ilman tunteita saattoi olla Dominilin aidoin ihmissuhde". Niin julmaa, jos sellainen totta on.

Viimeinen raapale tuntui jotenkin niin vinoutuneelta ja irvokkaalta, että Dominilin elämä "ei oikeastaan ollut hullumpaa" ja hän on onnellisempi kuin aiemmin, kun hän tappaa ihmisiä voidakseen ostaa laudanumia. Mutta jos on koukussa, ja ei ole muista ihmisistä oikeastaan oppinut välittämään, niin eipä kai sitä nyt ihan shokeeraavana ihmeenä voi pitää. Ja siihen päälle vielä kommenttivastauksessasi mainitsemasi asia, että hän suhtautuu ihmisten tappamiseen muutenkin liberaalimmin kuin muut. Eihän se ole ihmekään, että ei osaa elää normien sisäpuolella, vaikka se ehkä mukavaa voisi ollakin.

Mielenkiintoiset raapaleet oot kyllä saanut aikaan. Ajatuksia herättävä ja mukava lukukokemus, kiitos tästä!

Жүрегім сені таңдады.

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 371
Vs: Lonely Werewolf Girl: Ihmissuden yksinäisyys [K-11]
« Vastaus #4 : 24.03.2021 00:51:54 »
Larjus hei jee kiitos kommentista! Olin ihan varma, ettei näihin voi tulla mitään kommentteja, koska tosiaan kysymyksessä on aika marginaalissa oleva kirja :D Suoraan sanoen niissä on aika sellainen, sanoisko, 2000-luvun alun guilty pleasure-fanficin maku. Tykkääkö siitä sitten... No miinuun iski, se on silleen jännästi addiktiivista xD Suosittelen, jos on kallellaan siihen, jos ei, niin sitten ehkä kannattaa suunnata muualle xD
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G