Kirjoittaja Aihe: Once Upon a Time: Saippuavettä ja näkymättömiä kyyneleitä | K-11 | Regina/Emma  (Luettu 3458 kertaa)

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Author: Alice Katarina
Title: Saippuavettä ja näkymättömiä kyyneleitä
Rating: K-11
Pairing: Regina/Emma
Fandom: Once Upon a Time
Disclaimer: Hahmot kuuluvat tekijöilleen
Genre: angst, draama, femme
Warnings: kuoleman käsittely
Summary: "Puristat minut itseäsi vasten hellästi, liiankin hellästi. Huomaat uupumuksen silmissäni, ja otat laukun vaikka estelen. "

A/N: Huh, viime julkaisusta onkin taas aikaa. Olipa hauskaa ensimmäistä kertaa kirjoittaa näistä hahmoista. Teksti osallistuu Femme10 #5, 12+virkettä ja Perspektiiviä parittamiseen haasteisiin.



Saippuavettä ja näkymättömiä kyyneleitä


Hiuksistani valuu vettä kylpyhuoneen laattalattialle ja iho kiiltelee märkänä. Värttinäluun kohdalla on vielä jälkiä köydestä, joilla sidoit minut vuoteeseen viikko sitten, kun kaikki oli vielä ollut hyvin tai ainakin niin hyvin kuin oli mahdollista. Oloni on lähes kuumeinen, kun odotan sinua kylpyveden vähitellen kylmetessä – sinä tulet kuitenkin.

Vaahto on hävinnyt jo lähes kokonaan, kun astut vihdoin sisään ja hymyilet sitä rakastamaani hymyä. Pudotat housut sulavalla liikkeellä mytyksi lattialle vaaleiden kiharoiden heilahtaessa selkääsi vasten. Myönnän helposti mieleni olevan rappiolla, kun katselen sinun käsiesi kaaria pujottaessasi paitasikin pois. Horjahdat liukkaassa kohdassa kävellessäni luokseni, mutta tasapainosi on hetkessä jälleen hallinnassa, toisin kuin minulla. Tuntuu kuin huojuisin huohottaen vaikka istun ammeen hellivässä vedessä.

Veden pinta halkeilee, kun istut syliini ja kosketat kasvojani varoen kuin minäkin voisin hajota. Suljen silmäni ja hetken kaikki tuntuu tyhjältä ja tarpeettomalta. Sinä kosketat ihoani uudelleen kuin tutkija, ja nostan katseeni. Hiljaisuus tuntuu loputtoman pitkältä, ja ärsyynnyn hanasta hiljalleen tippuvien vesipisaroiden kaikuvan kovasta äänestä.

”Emma, olen pahoillani”, ääneni kuulostaa väärältä omassa suussanikin, ”minä yritin pärjätä, en halunnut pudottaa sitä kaikkea sinun niskaasi.”

Sinun hymysi on nyt hieman surumielisempää, ja sivelet ammeen sirpaloitunutta pintaa. Ripsivärisi on hieman levinnyt, ja siitä tiedän, että sinäkin olet itkenyt. Katseeni kiinnittyy kylpyhuoneen nurkassa lojuvaan kumiseen koiraan, jonka hankin, kun Henry oli vielä niin pieni, että mahtui uimaan tässä kylpyammeessa. Nyt hän ei enää leiki sillä tai millään muullakaan, ja hetken tuntuu kuin silmissäni olisi vain häivähdys mustaa.

”Muistatko sen silinterin, jonka Henry halusi välttämättä hankkia, kun kävimme viimeisen kerran Goldin liikkeessä yhdessä?”

Minä muistan ja samalla yritän unohtaa, vaikka se on mahdoton laskusuoritus. Muistan myös sen kuukauden, kun hän oli innostunut tutkimaan kultteja ja sen vuoden, jolloin hän ei koskenut parsakaaliin – kaikki se ennen kuin sinä edes kuuluit meistä kummankaan elämään. Minun sydämeni on ollut kova ennenkin, mutta nyt se on roudan peitossa, enkä usko, että kevät koskaan koittaa.

Elämä on kuin noppapeliä ja minun heittokäteni viilletty poikki. Idänpuoleisesta ikkunasta näkyy auringonnousu, ja tunnen sormesi leikittelemässä hiuksillani – sinun surusi on erilaista ja ehkä terveempää kuin omani, koska olet valmis päästämään irti. Vesi on jo kylmää, kun kumarrut suutelemaan minua ajatusteni pyöriessä kostossa, koska se on ainoa tapa, jolla minä osaan surra.

Ja vaikka tiedän olevani kyvytön antamaan sinulle kaikkea sitä mitä ansaitsisit, vastaan silti suudelmaan, koska kaiken alla olen yhtä itsekäs kuin aina ennenkin.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 148
Aloitus imaisi tosi vahvasti mukaansa. Tykkään tuosta miten kuvailet kylpyä ja odotusta, ja miten samalla vihjataan noihin hurjempiin yhteisiin leikkeihin. Ylipäätään tässä piirtyy alusta asti hyvä kuva Emman ja Reginan suhteesta: siinä on hurjempia puolia ja lempeämpiä puolia, mutta he aivan selvästi välittävät toisistaan ja kunnioittavat toisiaan.

Tässä on herkkä tunnelma ja Henryn kuolemaa käsitellään hyvin. Pidän tuosta miten tässä tulee erilaisia pikkuasioita Henrystä esiin.

Reginan tapa surra on oivaltava. Totta kai hän haluaa kostaa. Ja totta kai hän tuntee itsensä epäonnistuneeksi ja epäilee voiko antaa Emmalle suhteessa Emman kaipaamia asioita. Jännittävää miten Regina yhdistää rakkauteen aina hiukan itsekkyyttä. Mutta se on minusta osa hahmon luonnetta. Onneksi Emma hiukan lohduttaa suutelemalla. :3

Tämä on nätti ja surumielinen ja hieno.
Kiitos tästä. <3
wooooop
Ava: Ingrid

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Voi kiitos kovasti kommentista Frederica. Kiva, että tykkäsit. Itselle tuntui luontevalta yhdistää Reginan hahmoon kostaminen, vaikka tietyllä tapaa se voisi hyvin sopia myös Emmalle. Sanalista muutti suunnitellun tarinan kyllä tällä kertaa iloisesta hauskanpidosta tälläiseen angstaamiseen, mutta hyvä jos sekin kelpasi.  :D
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

4forever

  • ***
  • Viestejä: 131
  • What doesn´t kill u makes u stronger
Anteeksi olen kovasti myöhässä. Työkiireitä niin, etten ole kerennyt konetta avaamaankaan.
Noh parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Fandomia en tunne. Hieman jäin ulkopuoliseksi tekstistä. Hienosti kuvailtu kuitenkin angstinen tunnelma välittyy todella hyvin tekstistä. Ei ehkä semmoista normaaia femmeä, kun yleensä luen.
 
Lainaus
Elämä on kuin noppapeliä ja minun heittokäteni viilletty poikki. Idänpuoleisesta ikkunasta näkyy auringonnousu, ja tunnen sormesi leikittelemässä hiuksillani – sinun surusi on erilaista ja ehkä terveempää kuin omani, koska olet valmis päästämään irti. Vesi on jo kylmää, kun kumarrut suutelemaan minua ajatusteni pyöriessä kostossa, koska se on ainoa tapa, jolla minä osaan surra.
Tästä kohdasta tykkäsin paljon. Todella kauniisti kirjoitettu, vaikka on surullista. Varsinkin ensimmäinen virke. Todella kaunis vertaus elämään liittyen.
Kiitos lukukokemmuksesta
4forever
Life isn´t about waiting storm to pass.
It´s about dancing in the rain

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 932
Hyvää huomenta ja onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Vietin sun listauksessa ihan hurjan kauan pohtien, mitä kivaa haluaisin kommentoida – varteenotettavia vaihtoehtoja oli vaikka kuinka monta. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin tämän tekstin pariin, sillä OUaT on mulle äärimmäisen nostalginen fandom, johon en oo palannut taas hetkeen. Ekstrakivaa oli huomata, että tää on virkehaasteeseen kirjoitettu! Rakastan sitä haastetta ja tosi mielelläni luen siihen kirjoitettuja tekstejä.

Mä pidin todella paljon siitä, että tää oli kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa ja nimenomaan Reginan näkökulmasta. Jotenkin se toi Reginan sydäntäsärkevän tuskan vieläkin lähemmäs. Tässä oli oikeastaan paljon kaikkea kiehtovaa ja kiinnostavaa: toisaalta Emman ja Reginan suhde, toisaalta Henryn kuolema, mutta myös konkreettisemmin Reginan tapa surra ja surun vaikutus häneen. Nuo pienet yksityiskohdat Henryn elämästä olivat todella sympaattisia mutta samalla kontekstissaan riipaisevia. Oikein osuva ja mainio oli tuo maininta Emman ja Reginan suremisen eroista – käy ihan todella hyvin järkeen, että Emman tapa surra olisi vähän terveempi kuin Reginan kostontäyteinen versio surusta.

Lainaus
Elämä on kuin noppapeliä ja minun heittokäteni viilletty poikki.
Tämä oli minustakin loistava kohta. Todella osuva vertaus, joka sopi täydellisesti Reginan mietteisiin.

Pidin myös tuosta Reginan lopun itsekkyydestä. Kaiken kaikkiaan olit todella hyvin onnistunut tavoittamaan erityisesti ne piirteet, jotka tekevät Reginasta niin mielenkiintoisen hahmon, ja sitomaan ne suhteen hänen suruunsa. Emman läsnäolo tasapainotti Reginankin vellovia tunteita, mikä toi tähän tietynlaista lohdun tunnetta. Virkehaasteesta suoriuiduit vallan mainiosti, sanat eivät pomppineet häiritsevästi esille missään vaiheessa. Tykkäsin tosi paljon muutenkin tämän yleisestä tyylistä, se miellytti mua kovasti. Kiitos tosi paljon tämän kirjoittamisesta, kaikessa surumielisyydessään tää muistutti mua hienosti siitä, miksi tästä parituksesta tykkäänkään!
i'm planning to build a whole new beautiful life here. one where, in my own small way, i can make the world a better place.

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
4forever, saat nyt vastapahoittelut ja vastauksen muutaman vuoden liian myöhään. Hyvä, että vähän sinulle erilainen femme kuitenkin herätti ajatuksia. Tuosta lainaamastasi kohdasta pidän itsekin. Kommenttisi ilahdutti silloin vuosia sitten ja vielä nytkin!  :)

Vuorna, kiitos itsellesi ihana, että jaksoit ja halusit tarjota minulle arpasi niin monta kertaa! ♥ OUaT on tosiaan nostalginen fandom, joten hauskaa, että nostit mullekin esille tämän. Virkehaaste on omakin lempilapseni! Kiva, että pidit Emman ja Reginan suhteen kuvailusta ja tekstin tyylistä. Vaikka Regina kasvaakin paljon sarjan aikana, on minusta jotenkin selkeää, että tällaisessa surussa hän alkaisi miettiä vanhoja tapojaan ja kostoa. Kiitos kovasti ihanasta kommentistasi! ♥
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.