Kirjoittaja Aihe: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, K-11, raapalesarja, 100/100 (2.3.2019)  (Luettu 13812 kertaa)

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Haha no tätä jatkoa ei tarvinnut odottaa kauaa! :D

Saanko aluksi valittaa siitä, että jätit tämän tällaiseen kohtaan! Mörr, minä tahdon tietää, mitä Sirius sieltä kaupasta haki. Vihkoja ja muuta, mitä kummaa? Jotain niissä selvästi esiteltiin, mutta en kyllä yhtään osaa arvata, mitä.

Ja sitten ehkä se "vähän kattavampi kommentti" -osuus :D Mulle ei tästä kerrontatavasta ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen raapalesarja, tai siis tää ei jollain lailla vastaa mun mielikuvaa raapalesarjasta. Nämä kuitenkin ovat niin tiukasti toisiaan sidottuja, ja aina edellisen lopusta siirrytään seuraavaan. Toisaalta mietin kyllä sitäkin, että jos tämä formaatti olisi joku muu kuin raapalesarja, teksti vaikuttaisi luultavasti aika töksähtelevältä, eikä sitä olisi niin miellyttävä lukea kuin nyt, kun tiedän, että kyseessä on raapalesarja.

Näin dialogin rakastajana kaipailen vähän dialogia, koska mun mielestä se kertoo aina paljon hahmosta, ja tässä pitäisin siitä erityisesti, kun kirjoitat kuitenkin preesensissä. Toisaalta tämä dialogittomuus korostaa sitä, kuinka vähän ihmiskontaktia Siriuksella on, ja kuinka tavallaan irallisena maailmasta hän elää.

Pidän myös Siriuksen hahmosta tässä. Hän on juuri sellainen vähän kärsinyt ressukka-Sirius, mutta hänestä löytyy samalla sitä energisyyttä, jota kirjojen varsinkin nuoremmassa ja vähän toipuneemmassa Siriuksessa on. Ihana hahmo kerta kaikkiaan, niin ihanan uuttera ja valmis palaamaan oikeaan maailmaan Azkabanin jälkeen. Juuri tällaisena Siriuksen näen siis itsekin.

Hiinokka on tosi suloinen myös! Kovin inhimillinen, mutta kirjoissahan sanotaankin, että hevoskotkat ovat tosi viisaita.

Tässä on nyt kuitenkin ollut tosi pitkään tosi rauhallista, ja muistelen, että Sirius jostain syystä joutui lähtemään tuolta tropiikista... Saatan olla ihan väärässäkin kyllä. Joka tapauksessa, kuten jo aiemmin mainitsin, toivoisin, että joku menisi välillä pieleenkin :D Mutta joka tapauksessa jään odottelemaan mielenkiinnolla jatkoa!
Never regret something that once made you smile.

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Lainaus
Yhden itkevän pikkutytön Sirius saattaa äitinsä luo ja silloin hänestä tuntuu siltä, että eksyneet lapset eksyvät aina hänen luokseen.
Tämä oli jotenkin symppis. ♥ Ihana Sirius, huolehtimassa muista. (:

Voi että mihin kohtaan jätit! Mitähän Sirius on ostamassa? Ensimmäisenä mietin luudanvartta, mutta nyt aloin pohtia myös moottoripyörän mahdollisuutta... Jos kerran tarvitsee paljon esitteitä ja muita tällaisia niin kyseessä varmaan on joku asia, johon on paljon erilaisia vaihtoehtoja olemassa. Käännyn siis moottoripyörän puoleen! Kyllähän sellaisen nyt voisi tuola idylliseltä saareltakin löytää, eikö. :D

Söpöä, että Sirius alkaa viimein saada vähän tavaraa pieneen kotiinsa ja että hänellä menee paremmin. Nää on kyllä tällaisia ihanan helppoja hyvän mielen raapaleita! ^^


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
nominal, heh, saat kyllä murista! Näissä osissa selviää, missä Sirius oikein kävi ja mitä hän sieltä halusi :3 Päätin jossain vaiheessa tämän kirjoittamista, ehkä parinkymmenen raapaleen kohdalla kun ns. "luonnollista" dialogia ei vielä ollut tullut, että kirjoitan tämän kokonaan dialogittomana. Ihan totta, että se korostaa tuota Siriuksen ihmiskontaktien puutetta, ja toimii tässä myös pikkuisen tyylikeinona. Heh, toivottavasti nämäkin raapaleet kelpaa! :3

Arte, Sirius on kyllä tosi symppis kun se haluaa auttaa muita! Etenkin tuollaisia suloisia pikkulapsia. Ihan moottoripyörä ei nyt ole kyseessä, mutta onneksi näissä osissa selviää mitä Sirius oikein on hankkimassa!

Vähän tällainen isompi pläjäys näitä nyt kerralla, koska Vuosi raapalehtien potkii, mutta ainakin saatte nyt kunnolla luettavaa! :)

59

Sunnuntain Sirius käyttää parturilla käymiseen. Hieman yllättäen kaupungin suurimman kävelykadun varrella ei näy oikeastaan yhtäkään parturia, sen sijaan tatuointiliikkeitä on paljon ja hetken Sirius leikittelee ajatuksella tatuoinnista. Kääntyessään kävelykadulta pienemmälle sivukadulle Sirius kuitenkin löytää parturin, joten tatuointiajatukset jäävät siltä kertaa siihen.

Parturi tervehtii Siriusta ensin iloisesti, mutta Sirius ei voi olla huomaamatta hänen syvää huokaustaan velhon hiukset nähdessään. Kieltämättä ne olivat ehtineet kasvaa varsin paljon Azkabanin aikana, eikä Sirius voinut sanoa varsinaisesti hoitaneensa niitä erityisen hyvin vankilassa ollessaan. Parta ei ollut yhtään sen parempi, vaikkei Siriuksen parrankasvu koskaan ollutkaan ollut erityisen nopeaa. Hän mahtoi olla varsin pelottava näky parturin silmissä.


60

Parturin harmiksi Sirius ei suostu siihen, että hänen hiuksensa ajettaisiin kokonaan pois. Hän kuitenkin lupaa maksaa ylimääräistä siitä hyvästä, että parturi tekee hänestä taas inhimillisen näköisen.

Pienen suostuttelun jälkeen parturi aloittaa työnsä työntämällä Siriuksen pesualtaan ääreen. Varmuuden vuoksi hän laittaa käteensä kumihanskat eikä Sirius voi olla nauramatta itsekseen. Kieltämättä hänkään ei ehkä haluaisi koskea omiin hiuksiinsa ilman hansikkaita.

Puolen tunnin selvittelyn ja saksimisen jälkeen Sirius ihailee parturin peilistä työn jälkeä. Hän toteaa näyttävänsä paljon paremmalta kuin aiemmin ja on niin iloinen, että antaa parturille muhkean tipin hänen tekemästään työstä. Sirius naurahtaa itsekseen miettiessään, ettei Nate ehkä tunnista häntä seuraavana päivänä..


61

Maanantaina Sirius palaa taas töihin. Nate kehuu heti Siriuksen uutta lookkia, eikä Sirius voi olla hymyilemättä typerästi loppupäivän ajan. Hän ei olekaan hetkeen kuullut olevansa komea, hyvännäköinen, tai ylipäätään mitään muutakaan vastaavaa. Azkabanissa ei juuri ole kehuja saanut kuulla, saati sitten että hän olisi niitä ulkonäöllään aiemmin ansainnut.

Työpäivänsä päätteeksi Sirius kertoo tulevan viikonlopun suunnitelmistaan Natelle, ja hänen on hyvin vaikea peittää innostustaan. Tuntuu niin hyvältä vihdoin päästä tekemään asioita, joita normaalit ihmiset tekevät ja keskustelemaan niistä muiden ihmisten kanssa. Ja kun Natekin tuntuu innostuvan Siriuksen puolesta, hänelle tulee ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kotoisa olo, vaikkei hän ole edes Englannissa.


62

Viikko kuluu yllättävän nopeasti, mutta samalla aivan liian hitaasti. Viikonlopun odottaminen on tuskaista, oikeastaan Sirius ei ole odottanut vähään aikaan mitään näin paljon - paitsi ehkä Harryn tapaamista ensimmäistä kertaa. Töihin keskittyminen tuntuu vaikealta, mutta perjantaina Siriuksen ponnistelut taas palkitaan, kun Nate antaa hänelle käteen ison tukon seteleitä.

Seuraavan yön Sirius nukkuu hyvin ja sikeästi, ilmapatja tuntuu hyvältä selän alla ja Hiinokan lämmin keho painautuu Siriusta vasten. Huomenna olisi suuri päivä ja Sirius tahtoi olla silloin mahdollisimman virkeänä. Hän ei missään tapauksessa haluaisi jäädä matkasta tai haluaisi jonkin hienon näkymän menevän sivu suun siksi, ettei hän ehtinyt katsoa sitä väsymyksensä vuoksi.


63

Lauantaiaamuna tasan kello kymmeneltä Sirius astelee sisään samaan liikkeeseen jossa kävi jo viikko takaperin. Hän on niin jännittynyt, että voisi verrata itseään lapseen joka on ensi kertaa yksin karkkikaupassa ja jolla on rahaa käytettävissään niin paljon kuin haluaa. Vertaus naurattaa Siriusta ja hän virnistelee itsekseen astuessaan tiskille. Jo maksetun varausmaksun lisäksi hän ojentaa myyjälle vielä loputkin matkan hinnasta ja tiskin takana seisova neito ohjeistaa häntä istuutumaan ja odottamaan oppaan saapumista.

Sirius ehtii hetken katsoa ympärilleen ja muutkin liikkeessä kävijät näyttävät turisteilta. Sitten matkaopas saapuu ja ohjaa heidät ulos, yhteen liikkeen ulkopuolella seisovista maastureista. Ja niin matka kohti satamaa voi alkaa.


64

Satama, josta veneretken on määrä lähteä onkin kauempana kuin Sirius ensin kuvitteli. Ajomatka sinne kestää vartin kaupungin halki - osittain siksi, että ihmiset tuntuvat valloittaneet kadut ja maasturilla on vaikea päästä liikkumaan suuressa ihmismassassa.

Lopulta maasturi saapuu satamaan. Se on pieni, tarkoitettu kaikenlaisille retkeilyveneille. Risteilijöitä siellä ei tietenkään ole. Vene, johon turistit ohjeistetaan on valkoinen ja sen kylkeen on maalattu nätillä kaunokirjoituksella nimi: Marilla. Sirius tulee ajatelleeksi, että tuo nimi on hyvin kaunis.

Purjeveneeseen astuminen on aluksi hieman haparoivaa, sillä veneen laidoissa pyörteilevä vesi tuntuu kovin uhkaavalta. Siriusta heikottaa, mutta hän saa pahoinvointinsa pidettyä kurissa ja kiipeää mahdollisimman ripeästi loppumatkan veneeseen.


65

Matkan alkaessa Sirius menee seisomaan laivan keulaan ja antaa tuulen ja sen mukana kulkeutuvan suolaisen meriveden piiskata kasvojaan. Hän vain nyökkää ja jatkaa horisonttiin katsomistaan, kun matkaopas tulee varoittamaan häntä laidan yli mahdollisesti pärskyvistä aalloista. Miksi häntä haittaisi se, että hän tuntee vihdoin elävänsä? Sitä paitsi vesi on vain vettä, se ei häntä tappaisi eikä hänellä ole mitään syytä pelätä kastuvansa.

Muut retkikunnasta istuvat sisällä laivan hytissä ja keskustelevat niitä näitä, mutta Sirius nauttii mieluummin raikkaasta ulkoilmasta. Tulevaisuudessa hän saa varmasti istua sisällä aivan kyllikseen, joten nyt hän tahtoo ottaa kaiken mahdollisen irti siitä tunteesta nyt kun hän vielä voi.


66

Noin tunnin seilauksen jälkeen vene pysäytetään kallioisen poukaman viereen suojaan tuulelta. Retkelle osallistujille jaetaan snorklausvarusteet, Sirius saa lainaksi myös uimahousut, kun hän kertoo unohtaneensa omansa hotellille. Ei hän kehtaa sanoa, ettei omista sellaisia lainkaan - saati sitten että hän muka asuisi hotellissa.

Merivesi tuntuu täällä viileämmältä kuin aivan Siriuksen paikan rannassa, eikä se ole ihme. Niinpä mies laskee varpaansa varovasti mereen ja luikahtaa sitten sinne kokonaan niin nopeasti kuin pystyy. Parempi kärsiä kerralla hetki kylmästä vedestä kuin pidempään hitaammin laskeutuessa.

Ihon totuttua veden lämpötilaan Sirius asettaa snorklausmaskin naamalleen ja potkaisee jaloillaan varovasti kokeillakseen lainaksi saamiaan räpylöitä. Toivottavasti hän osaa vielä uida.


67

Ensimmäisenä Sirius huomaa värikkäät pienet kalat jotka kiitävät edestakaisin korallien ympärillä. Ne näyttävät niin iloisilta säntäillessään sinne ja tänne, että Sirius toivoisi itsekin voivansa olla kala koralliriutalla. Vailla huolia ja murheita.

Korallien lähelle ei saa mennä eikä niihin saa koskea, mutta niitä on silti mukavaa katsella kauempaa. Jonkin suuremman kasvin lehti pyyhkäisee Siriuksen jalkaa ja hän hätkähtää, mutta rauhoittuu huomatessaan ettei vaaraa ole.

Yksi pienistä klovnikaloista uskaltautuu lähemmäs Siriusta ja mies näkee sen kuvioinnit selkeästi. Se on utelias, mutta kun Sirius liikahtaa vähänkin, se puikahtaa pakoon yhteen koralleista.

Tuntuu hyvältä nähdä maailman ja eläinten elävän ympärillä kaiken sen kuoleman jälkeen.


68

Vene pysyy koralliriutalla parin tunnin verran ja Sirius uuvuttaa itsensä sinä aikana kierrellen ympäri riuttaa, käyden välillä veneessä huikkaamassa juotavaa ja pulahtaen sitten takaisin veteen. Hän malttaa palata kokonaan takaisin vasta kun matkaopas tulee kertomaan, että on määrä lähteä taas liikkeelle.

Veneessä on pieni suihkuntapainen, jossa Sirius saa huuhtoa meren suolat iholtaan pois. Sitten hän astelee hyttiin, jossa on tarjolla retkeläisille maittava merilounas. Ruokalajivaihtoehtoja on vain muutama, mutta Siriusta se ei haittaa, sillä hänestä tuntuu, että hän voisi syödä vaikka inhokkiruokaansa, niin nälkä hänellä on. Vedessä polskiminen on verottanut yllättävän paljon voimia, etenkin kun moisiin urheilusuorituksiin ei ole tullut totuttua.

"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Jeij jatkoa :) Tähän oli kiva palata taas, kun tämä on niin huoletonta luettavaa. Toisaalta taas juuri tuo kirjoitustapa tuo tähän samalla synkkyyttä, mutta silti kuitenkin päällimmäisenä on se huolettomuus ja elämäniloisuus.

En olisi kyllä ikinä osannut arvata, että Sirius ryhtyy leikkimään turistia! Vaikka eihän se näin jälkikäteen ajateltuna mikään ihme ollut :D Tosi suloista, pikkuinen parturoitu Sirre siellä uiskentelemassa.

Jostain syystä kaikista näistä raapaleista mulle jäivät parhaiten mieleen parturin kumihanskat hauskana yksityiskohtana (nauroin sille ääneen) ja Hiinokan lämmin selkä suloisena yksityiskohtana. Tuli ihan mieleen oma koira, kun se välillä tulee viereen lämmittämään, ja voin vain kuvitella, kuinka ihanaa olisi tuollaisessa vieraassa paikassa saada oma pieni Hiinokka siihen viereen <3
Never regret something that once made you smile.

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
nominal, nämä on kyllä omasta mielestänikin sinänsä helppoja lukea, kun ovat lyhyitä ja jossain määrin (yleensä) hyväntuulisia. Siksi tämän tarinan pariin on aina niin kiva palata! On kiva lukea edellisiä osia kun on unohtanut mitä tapahtuikaan :D Kiitos taas kommentistasi <3

69

Paluumatkalla Sirius seisoo veneen kannella ja nauttii tuulesta hiuksissaan ja pärskeistä paljaalla ylävartalollaan. Hänestä tuntuu taas siltä, että hän elää, että koko maailma on elossa.

Lopulta vene kiinnittyy sataman laituriin ja Siriuksen on astuttava takaisin kiinteälle maalle. Katumaasturi kuljettaa retkeläiset takaisin matkatoimiston eteen ja siitä jokainen saa jatkaa haluamaansa suuntaan. Sirius jää hieman orpona katselemaan turistien perään - eihän hänellä oikeastaan ole muuta paikkaa mihin mennä, kuin Hiinokan kanssa jaettu luola. Hän olisi niin kovin mielellään tutustunut johonkin toisista turisteista - kehen tahansa - mutta kukaan heistä ei vilkaisekaan Siriusta lähtiessään viettämään iltaa.

Sirius luovuttaa ja palaa luolalleen vain huomatakseen Hiinokankin olevan poissa.


70

Hiinokka palaa vasta myöhään yöllä, kun Sirius on jo nukkumassa. Se rymistelee sisään luolaan herättäen Siriuksen, tiputtaa jonkin keskikokoisen eläimen luurangon jäljellä olevine lihoineen luolan nurkkaan ja käy Siriuksen viereen makaamaan. Se painaa nokkaansa Siriuksen poskea vasten eikä Sirius voi olla hymyilemättä itsekseen. Kun Hiinokkaa ei näkynyt vielä myöhäänkään illalla, Sirius kuvitteli sen lähteneen kokonaan - että se ei ollut halunnut jäädä odottamaan Siriuksen paluuta. Että se ehkä oli kuvitellut, että Sirius jättäisi sen kokonaan.

Vaikka ei Sirius niin tekisi. Hiinokka on hänen ystävänsä, ainoa ystävänsä tällä pahaisella pienellä saarella, jolta olisi päästävä pois. Hän ei mitenkään voisi viettää loppuelämäänsä täällä.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Naaaw Hiinokkainen. En tiedä miksi mutta oon jotenkin ajatellut, ettei se ollut vapaana ikinä. Että se olisi liian villi ja karkaisi. Kivaa kun tässä se saa olla vapaaehtoisesti Siriuksen mukana :)
Never regret something that once made you smile.

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
nominal, kiva nähdä että täällä joku vielä jaksaa seurata, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin... :D Hiinokkahan oli muistaakseni Siriuksen mukana silloinkin kun hän palasi Englantiin pakomatkansa jälkeen, ja käsittääkseni koko ajan mukana, ja koska olisi kovin epäkäytännöllistä jos joutuisi koko ajan pitämään sitä sidottuna eikä se voisi esim itse etsiä ruokaa... siksi olen ajatellut tässä sarjassa että Sirius on voittanut Hiinokan luottamuksen pakomatkalla, ja ehkä osittain myös siksi koska on animaagi :D

71

Siriuksella on sunnuntaikin vapaa, joten hän suuntaa aamusta kaupungille kiertelemään ja katselemaan. Hän ostaa välipalaksi muutaman tuoreen hedelmän ja syö ne erään kadun kulmassa. Samalla hän kiinnittää huomionsa pienehköön kylttiin hieman syrjässä olevan oven yläpuolella. Hän joutuu lukemaan tekstin pariin kertaan, sillä kyltti on lian peitossa eikä siitä meinaa saada selvää. Lopulta hänen ilmeensä kirkastuu: hän tietää mitä tekee sinä iltana!

Hän käyskentelee kaduilla vielä jonkin aikaa ja käy parissa eri liikkeessä ostamassa iltaa varten tarvitsemansa. Sitten hän palaa takaisin luolalle. Illan tuloa odotellessaan hän luonnostelee Harrylle kirjettä, jonka voisi seuraavana päivänä viedä postitoimistoon. Sirius ei meinaa malttaa odottaa iltaan.


72

Kun ilta vihdoin koittaa, Sirius pukee ylleen uudet vaatteensa. Hän katsoo itseään sen minkä pystyy (peili auttaisi, mutta sellaista hän ei omista) ja nyökkää lopulta hyväksyvästi. Hän näyttää lähes yhtä hyvältä kuin aikoinaan nuoruusvuosina Jamesin kanssa rellestäessään! Tyyli on ehkä hieman turhan nuorekas hänen ikäiselleen miehelle, mutta tiukat nahkahousut kieltämättä vaikuttavat sopivan hänen ylleen. Vuoden Azkabanissa eivät ole kohdelleet häntä hyvin, mutta liikakiloja ainakaan ei ole päässyt kertymään. Ja kun hän nyt on useamman viikon lomareissunsa aikana saanut hieman lihasta taas luiden ympärille... täytyyhän hänen myöntää olevansa vetoavan näköinen.

Sirius vetää vielä nahkatakin päälleen ja astuu ulos luolasta virkistävään yöilmaan.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Uu mihinkäs bileisiin se Siriua on matkalla! :)
Never regret something that once made you smile.

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
nomppu, no nyt saat lisää luettavaa ja bilehomma selviää! ;)

73

Sirius astelee itsevarmana katua pitkin. Hän joutuu etsimään sitä kadunkulmaa, jossa näki yökerhon aiemmin päivällä. Lopulta oikea paikka löytyy ja Sirius vetää syvään henkeä ennen sisään astumista.

Ovi avautuu hyvin pieneen eteiskäytävään, jonka kummallakin puolella seinillä on enemmän ja vähemmän huolella piirrettyjä graffitteja. Melkein ovelta alkaa portaat yläkertaan ja seinää pitkin kulkee kaide, johon Sirius ei halua edes koskea: se näyttää olevan yltäpäältä syljessä ja ties missä muissa eritteissä. Hetken Sirius katuu tähän paikkaan astumista, mutta sitten portaiden yläpäästä pilkottaa kasvot ja käsi, joka viittoo Siriusta tulemaan ylös. Sirius vetää henkeä uudestaan astuessaan ensimmäiselle portaalle: ehkä baarin puoli on hienostuneempi.


74

Sirius astuu tasanteelle ja samalla hetkellä hänen korviinsa kantautuu etäistä jumputusta. Hänen edessään avautuu pieni eteisaula, jossa narikkatyttö pureskelee purkkaa tiskin takana ja odottaa asiakkaita. Huoneen perällä on suljettu ovi, jonka Sirius olettaa vievän klubin sisätiloihin. Siriuksen aiemmin näkemää hahmoa ei näy missään ja hän miettii, mahtoiko kuvitella koko jutun.

Sirius astuu tiskille ja ojentaa tytölle sisäänpääsymaksun, mutta ei jätä narikkaan mitään. Hän ei halua luopua nahkatakistaan. Tyttö ojentaa kätensä ja heilauttaa ovea kohti merkiksi siitä, että Siriuksen olisi parasta astua pikaisesti sisälle. Ehkä tyttö haluaa jatkaa tiskillä lojuvan lehden lukemista. Sirius avaa oven ja musiikin ääni raikaa hänen korviinsa.


75

Sirius astuu sisään yökerhon sisätiloihin ja sulkee oven perässään. Ihmiskehojen tanssista ja rupattelusta lämmennyt ilma iskee vasten kasvoja viileähkön eteisaulan jälkeen. Sirius henkäisee syvään ja kävelee pidemmälle, ja ennen kuin hän huomaakaan, hänet on vetäisty mukaan tanssin pyörteeseen, eikä poispääsyä enää ole.

Jossain vaiheessa Sirius ajautuu baaritiskille hengähtämään. Hän tilaa kylmän juoman ja kumoaa sen kerralla kurkkuunsa: tanssiessa tulee kuuma. Hän tilaa toisen ja juo sitä rauhallisemmin. Hetken hän tasaa hengitystään, mutta lasinsa tyhjennettyään hän sukeltaa takaisin tanssin pyörteeseen. Tuntuu kuin hän olisi taas parikymppinen nuori musiikin raikaessa ympärillä ja syrjäyttäessään hänen mielestään kaikki muut ajatukset.  Hän on taas elossa!


76

Kun Sirius seuraavan kerran istuutuu baaritiskin ääreen, hänen luokseen ajautuu huppupäinen hahmo. Sirius ihmettelee, miksi kukaan on klubilla huppu päässä, mutta hän kohauttaa olkiaan ja jatkaa juomansa juomista. Alkoholi alkaa jo nousta humalatilaksi elimistössä eikä Sirius uhraa viereensä istuutuneelle huppupäälle sen enempää ajatuksia.

Hetken kuluttua Sirius nousee ja kysyy baarimikolta tietä käymälään. Sirius unohtaa neuvot puolivälissä matkaa mutta hetken harhailtuaan löytää tiensä vessan ovesta sisään. Hän valahtaa kylmää kaakeliseinää vasten ja pyyhkäisee hien otsaltaan. Hän on juonut aivan liikaa. Vaikka hauskaahan hän tulikin pitämään, hän ei halunnut menettää kontrollia kokonaan. Yhtäkkiä Siriuksen suuhun nousee rautainen maku ja hän ryntää pöntölle. 


77

Sirius pyyhkii suunsa vessapaperilla. Hän katsahtaa ympärilleen ja kuulostelee onko vessassa muita. Kun mitään ääniä ei kuulu, hän uskaltaa ottaa esiin taikasauvansa ja lausua hiljaa ääneen loitsun, joka selventää hieman hänen päätään. Hän kiittää nuorta itseään: aikoinaan kyseinen loitsu oli hänen pelastuksensa monta kertaa ja hän oli opetellut muistamaan sen tilanteessa kuin tilanteessa. Sirius lausuu vielä toisen loitsun, jolla saa oksennuksen maun pois suustaan. Toinen hyödyllinen loitsu, jonka hän osaa paremmin kuin hyvin.

Juuri kun Sirius nousee seisomaan, vessan ovi kolahtaa. Sisään astuu sama huppupäinen hahmo, jonka Sirius näki baaritiskillä. Sirius kurtistaa kulmiaan, kun hahmo astuu häntä kohti sanomatta sanaakaan.


78

Sirius aikoo kysyä, mitä huppupäinen hahmo haluaa, kun vessan pienestä ikkunasta kantautuva ääni kiinnittää hänen huomionsa. Ääni on jäätävän kirskuva ja sattuu korviin niin, että Siriuksen on painettava kädet korvilleen. Kun ääni tunkeutuu käsienkin läpi, hän kääntyy katsomaan mistä se kuuluu, mutta ikkuna on liian korkealla, että hän voisi nähdä siitä ulos. Sirius astahtaa lähemmäs katsoakseen kadulle.

Samalla hetkellä hänen takaraivossaan räjähtää valtava kipu, kovempi kuin yksikään päänsärky mikä hänellä ikinä on ollut. Hän kaatuu selälleen kuin hidastetussa filmissä ja lyödessään pään lattiaan hän ei ehdi edes ajatella siitä koituvaa uutta kipuräjähdystä, kun hän menettää tajuntansa ja vaipuu tiedostamattomaan pimeyteen.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Jeee tapahtumia!

Olin odottanut, että tuo Siriuksen bilehomma olisi jotain vähän jännempää, kun hän niin tarmokkaasti valmistautui siihen ;D Mutta kivaa että Sirius pääsi tuntemaan hetken olonsa taas nuoreksi. Voin kyllä kuvitella, että hän kaipaa tuollaista kevyttä irtiottoa - ja toisaalta taas hänen olisi kyllä ollut syytä tajuta, että ei saa olla olematta varuillaan!

Olikohan huppupää saanut Siriuksen oksentamaan, vai oliko hän vain juonut liikaa... Jotenkin olisin kuvitellut, että joku oli sujauttanut hänen lasiinsa jotain. Mielenkiinnolla odotan, onko huppupää joku velhomaailmasta - toivottavasti on, koska se olisi todennäköisesti jännempää kuin että jos hän on vain joku kaunainen jästi ;D
Never regret something that once made you smile.

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
nominal, Siriuksen bilehomma OLISI voinut olla jännempää, mutta siitä tuli nyt vähän muuta kuin biletystä :D Vielä ei käy ilmi kuka huppupää on, mutta näissä käy ainakin ilmi mitä Siriukselle tapahtuu!

79

Seuraavan kerran kun Sirius herää, hänen päässään jyskyttää. Hän yrittää avata silmänsä, mutta ei näe mitään: ilmeisesti hänen silmilleen on laitettu jokin kangasriepu. Hän yrittää liikahtaa, mutta huomaa olevansa nilkoistaan, keskivartalostaan ja ranteistaan sidottu kiinni tuoliin. Suu tuntuu kuivalta ja nyt Sirius katuu aiempaa juomistaan. Lisäksi oloa ei helpota, että hänen vatsansa suorastaan möyrii nälästä.

Sirius huokaisee. Hän ei ollut aivan ajatellut joutuvansa tällaiseen tilanteeseen. Eikä hänellä ole aavistustakaan, miksi joku haluaisi siepata hänet - kyseessä ei voinut olla virkavallan edustajat, sillä silloinhan hänet olisi varmasti jo toimitettu pikavauhtia takaisin Azkabaniin ja luovutettu ankeuttajille. Ei, tämän oli oltava jotain aivan muuta.


80

Sirius koettaa huutaa, mutta suuhun työnnetyn kankaanpalan takia hän ei pysty kuin mumisemaan. Hän koettaa rimpuilla irti tuolista, mutta köysi hiertää ranteita ja painautuu nilkkoja vasten. Tuoli kaatuu, mutta Sirius ei pääse mihinkään vaan lyö päänsä lattiaan, uudestaan. Päänsärky pahenee. Kun kipu yltyy liian kovaksi, Sirius menettää taas tajuntansa.

Tällä kertaa Sirius herää, kun hänen kasvoilleen kaadetaan kylmää vettä. Hän räpyttelee silmiään kankaan alla ja köhii meinatessaan tukehtua suuhun valuvaan veteen. Joku repäisee suun edessä olevan kankaan pois ja Sirius pääsee kääntämään päätään. Hän yskii vedet suustaan lattialle poskensa viereen. Kurkkua kuivaa yhä, nyt se tuntuu olevan kuin liekeissä yskimisestä.


81

Sirius haukkoo henkeään ja saatuaan vihdoin kaiken veden pois kurkustaan, hänen hengityksensä pikkuhiljaa tasaantuu. Hän yskäisee vielä muutaman kerran. Sitten hänen päälleen kaadetaan toinen ämpärillinen vettä ja hän saa taas yskiä sitä suustaan ja aivastella sitä nenästään. Kun hän saa hengityksensä tasaantumaan, joku nostaa hänet tuoleineen takaisin pystyasentoon. Hän yskii vielä muutaman kerran kun kurkkuun valuu vettä.

Hän haluaa kysyä, miksi hän on sidottu tuoliin, miksi hänelle tehdään näin, mutta ei ehdi sanoa sanaakaan kun hänen suuhunsa työnnetään taas rätti, joka sidotaan pään taakse tiukasti niin, ettei hän pysty kuin mumisemaan. Sitten raskaat askeleet etääntyvät ja Sirius jää yksin pimeään.


82

Sirius nuokkuu tuolilla ja nukahtaa moneen kertaan, mutta säpsähtää aina pään valahtaessa alas. Hän yrittää kerta toisensa jälkeen rimpuilla irti köysistä, tuloksetta. Sekunnit venyvät minuuteiksi, minuutit tunneiksi eikä Sirius pian ole varma enää mistään muusta kuin vatsaa kalvavasta nälästä ja suun kuivuudesta. Kukaan ei ole käynyt sen jälkeen, kun hänen päälleen kaadettiin vettä, eikä hänellä vieläkään ole aavistustakaan, miksi hän on täällä. Epätoivo alkaa iskeä, eikä Sirius keksi keinoa päästä pois.

Sirius nyyhkäisee. Hän hätkähtää oman nyyhkäyksensä toivottomuutta, sitä, kuinka hauras hän lopulta onkaan. Hän on juuri päässyt pois Azkabanista, kahdentoista vuoden vankeuden jälkeen, ja nyt hän on taas vankina.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Voooi Sirree :( Vankina ressukka :( Onpas hämärä tyyppi, kaappaa Siriuksen ja sitten vain pitää vankina! Mitähän ihmettä, jatkapas taas pian jotta saan tietää ;D
Never regret something that once made you smile.

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
nominal, kyllä, ilkeä tämä hämärätyyppi :( Ihan vielä ei valitettavasti käy ilmi, miksi Sirius on vankina, mutta ihan pian!

83

Huppupäinen mies - tai eihän Sirius tiedä onko henkilö sama, sillä kangasta hänen silmiltään ei oteta pois - käy kerran syöttämässä häntä, antamassa juotavaa. Ja seuraavaksi häntä potkitaan, lyödään, piiskataan... tapahtuu niin käsittämättömän monta asiaa, että Siriuksen loppukin ajantaju hämärtyy eikä hän enää edes osaa kyseenalaistaa miksi se kaikki tapahtuu. Kidutus ja huolenpito tapahtuu vuorotellen, ja joskus pitkän pitkän ajan päästä Sirius alkaa ymmärtää. Häntä halutaan kiduttaa, aiheuttaa hänelle kipua ja kontrollin menettämisen tunnetta - mutta samalla hänet halutaan pitää elossa ja voimissa, ehkä siksi, että hän voisi menettää toivonsa kidutuksen loppumisesta yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta kuinka kauan hän voisi jaksaa sitä?


84

Kun seuraavan kerran Siriukselle tuodaan juotavaa ja purtavaa, hän kääntää päänsä pois, kieltäytyy syömästä ja juomasta ja toistaa yhtä kysymystä: MIksi? Hän ei saanut vastausta, hänen suuhunsa tungettiin ruokaa väkisin eikä hän voinut olla nielemättä, sillä ruokkija sulki hänen suunsa ja piti kiinni hänen nenästään.

Kun kiduttaja-huolenpitäjä viimein taas poistui, Sirius kihisi raivosta. Kaiken muun lisäksi hänestä tuntui, ettei häntä kunnioitettu lainkaan, kun hänelle ei edes vastattu. Ehkä se juuri oli kiduttajan tarkoitus, mutta Sirius ei voinut käsittää, miksi juuri hän?

Ja kaiken sen turhautumisen ja epätoivon lopulta patoutuessa tarpeeksi suureksi energiavirraksi Siriuksen päässä, yhtäkkiä tapahtui monta asiaa samaan aikaan.
« Viimeksi muokattu: 25.01.2019 23:54:07 kirjoittanut Lauchuo »
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Hah mikä cliffhanger ;D

Jännä että sirius suhtautuu niin toivottomasti tähän. Onkohan hänestä tämä millaista Azkabaniin verrattuna, kiinnostaisi tietää.
Never regret something that once made you smile.

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
nominal, minun ajatusmaailmassani, ainakin tässä sarjassa, Siriukselle yksi pahimpia asioita on uudestaan vangiksi joutuminen - ja miksipä ei olisi niin monen Azkaban vuoden jälkeen :D Kyllähän sellainen varmasti jättää jälkensä ihmiseen kuin ihmiseen! Kiitos taas kommentista <3

HOX HOX! Päädyin nyt modejen kanssa juteltuani nostamaan tämän sarjan ikärajan nyt K-11, noiden edellä olevien osien takia. Mitään erityisen järkyttävää ei ole, mutta kuvailtu on kuitenkin sen verran, ettei enää ehkä mene S-ikärajaan. Tulevissa osissa ei kuitenkaan ole enää mitään ikärajaa nostavaa, joten jos olet selvinnyt tähän asti, ei hätää :3

85

Jostain kuuluu rämähdys. Siriuksen selän takaa napsahdus. Ja ennen kuin Sirius ehtii edes tajuta mitä tapahtuu, hän kuulee kiljuntaa ja karjuntaa, huutoja. Hän tuntee kuinka kangas valahtaa hänen kasvoiltaan ja tajuaa avata silmänsä. Ranteissa ei tunnu enää painetta ja liikuttaessaan käsiään Sirius ymmärtää, että hänen kätensä ovat vapaat. Hän hypähtää pystyyn ja nilkkoja sitoneet köydet tipahtavat lattialle. Kun hän silmäilee aluetta ympärillään, hän huomaa, että rakennuksen toinen pää on romahtanut.

Tiesihän hän sen olevan mahdollista, olihan hän kuullut sellaisesta, muttei koskaan ollut itse ollut osallisena missään niin suuressa. Ei hän ollut uskonut, että hänen oma taikuutensa saattaisi räjäyttää puoli rakennusta.


86

Sirius ottaa yhden haparoivan askeleen, sitten toisen. Hänestä tuntuu kuin hän ei olisi kävellyt päiväkausiin (eikä ehkä olekaan - eihän hän edes enää tiedä, kauanko on ollut vankina), ja jalat eivät tunnu kantavan helposti. Hän astelee hetken hieman haparoivasti, sitten jalat muistavat taas miten kävellään, ja Siriuksen askeliin palaa tuttu varmuus.

Järki sanoo, että hänen pitäisi lähteä niin nopeasti kuin suinkin pystyy, palata takaisin ja poistua tältä kirotulta paratiisisaarelta. Mutta Siriuksen kyltymätön tiedonjano ja uteliaisuus saa hänet kaikesta huolimatta astelemaan kohti rakennuksen romahtanutta päätyä, josta yhä kuuluu huutoja ja karjumista. Siellä on hätääntyneitä ihmisiä. Ja siellä on varmasti myös hänen kiduttajansa.


87

Sirius lähestyy rakennuksen päätyä varovaisin askelin. Kun hän lopulta pääsee perille, huudot ovat jo vaimenneet ja hän kurtistaa kulmiaan. Hän pohtii hetken, miten pääsisi helpoiten romahtaneen seinän toiselle puolen. Sitten hän näkee lähellä puoliksi rikkoutunutta kattoa pienen reiän, juuri ja juuri sen kokoisen, että siitä saattaisi mahtua työntymään läpi. Sirius koskettaa kylmää betonia ja kokeilee ensimmäistä jalansijaa. Se tuntuu pitävältä, joten hän uskaltautuu nousemaan parin otteen verran ylöspäin. Kun betonikasa tuntuu riittävän kestävältä ja vakaalta hänen käsiensä ja jalkojensa alla, hän lähtee kiipeämään ripeään tahtiin. Kiipeäminen on yllättävän raskasta, mutta Sirius pääsee nopeasti katonrajaan asti ja hän kurkkaa sisään aukosta.


88

Siriuksen silmien eteen avautuu näkymä, jota hän ei olisi välittänyt nähdä. Kivimurskan, revenneiden verhojen ja muun romahduksesta seuranneen sälän joukossa lattialla näkyy selvästi liiduilla ja maalilla piirrettyjä viisikantoja, erilaisia tähtimerkkejä, ja kaikenlaisia muitakin... no, jästien käsittämään noituuteen liittyviä merkkejä. Sirius kavahtaa taaksepäin, mutta pitää tiukasti otteensa, jottei tipu usean metrin pudotusta alas. Hän hengittää muutaman kerran syvään ja kurkistaa sitten uudelleen. Yhdessä nurkassa on melkein ehjänä säilynyt pöytä, jolla lojuu erinäisiä pergamentteja, mustepulloja ja sulkakyniä. Vaikka Siriuksesta tuntuukin, että tällaiseen sekaantuminen ei ehkä ole hyvä idea, se tietysti kiinnostaa häntä silti. Ja lisäksi hänen taikasauvansa on aivan varmasti tuossa huoneessa.
« Viimeksi muokattu: 12.02.2019 02:17:51 kirjoittanut Lauchuo »
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Jii Sirre pääsi vapaaksi! Sinne vaan lisäseikkailua ja sauvaa hakemaan!

Jännä käänne nuo viisikannat ja muut! Mitenköhän he ovat Siriuksen osanneet napata. Ehkä sekin vielä selviää!
Never regret something that once made you smile.

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
nominal, kiitos taas kommentista  :-* Nyt tulee vikat osat!

Tämä teksti on siis nyt valmis. Kiitos kaikille ihanille lukijoille, sekä niille jotka ovat seuranneet alusta asti, että niille jotka ehkä lukevat tätä vielä myöhemmin. Tämä on ollut ihan valtava juttu kirjoittaa, vaikka sanamäärissä ei hurjia lukemia huidellakaan. Välillä on jo käynyt epätoivo ja tuntunut siltä etten todellakaan saa tätä valmiiksi, mutta täällä ollaan vihdoin! Olen toisaalta iloinen että tämä on valmis, mutta toisaalta fiilis on myös vähän haikea. Tämä on kuitenkin ensimmäinen oikeasti isompi projekti (jos ei lasketa lyhyitä raapalesarjoja), jonka sain valmiiksi. Äh, en enää tiedä mitä sanoa, joten nauttikaa näistä viimeisistä osista!

89

Sirius miettii hetken, ja työntää sitten päänsä läpi seinässä olevasta aukosta. Hartialeveyden perusteella vaikuttaa siltä, että hän mahtuu kuin mahtuukin siitä läpi, joten varovasti hän työntyy edemmäs ja lopulta kokonaan läpi aukosta. Toisella puolella laskeutuminen on hieman loivempi, onneksi, se helpottaa Siriuksen tehtävää.

Kun Sirius lopulta saa jalkansa taas tukevalle lattialle, hän katselee tarkemmin ympärilleen. Vaikuttaa siltä, että täällä on yritetty jonkinlaisia noituuksia. Oliko hän joutunut jonkin kultin sieppaamaksi? Sirius potkaisee yhden viisikannan kulmasta sammuneen kynttilän kumoon ja astelee aiemmin huomaamansa pöydän luokse. Hän silmäilee pergamentteja, siirtelee niitä pois toistensa päältä ja ottaa sitten yhden niistä käteensä tarkempaa tutkimista varten.


90

Mitä pidemmälle Sirius lukee ja selaa pergamentteja, sen enemmän hän alkaa ymmärtää, miksi hänet siepattiin ja miksi häntä kidutettiin. Totuus on niin kauhistuttava, että Siriusta alkaa oksettaa. Hän pidättää hetken hengitystään, mutta ei pysty pidättämään oksennusta, joten hän siirtyy äkkiä kauemmas pöydästä ja antaa ylen. Hän pyyhkii suunsa, mutta kurkkuun jää silti inhottava tunne. Pöydällä pergamenttien vieressä on lasi ja vesikannu, ja hetken Sirius harkitsee, joisiko kannun vettä. Sitten hän hymähtää ja jättää ajatuksen sikseen: hän ei halua enää syödä tai juoda tässä paikassa yhtään mitään.

Siriuksen tekee mieli polttaa pergamentit ja hän nostaa yhden lattialla vielä sinnittelevän kynttilän käteensä.


91

Hetken mietittyään Sirius päättää kuitenkin puhaltaa kynttilän sammuksiin. Hän heittää sen takaisin lattialle muiden jo sammuneiden kynttilöiden joukkoon. Sitten hän kasaa pergamentit yhdeksi pinoksi ja tunkee ne takkinsa sisään talteen. Ehkäpä hän voisi toimittaa ne johonkin matkallaan pois tältä saarelta, ehkä jokin taho olisi kiinnostunut näiden surkkien toiminnasta. Siitä, kuinka he yrittävät varastaa taikuutta velhoilta. Sirius tuhahti itsekseen, hän ei voinut vieläkään uskoa, että joku oikeasti luulee sellaisen noituuden toimivan.

Saatuaan pergamentit turvaan takkinsa sisään, hän heittelee ronskisti tavaroita pöydältä lattialle, availee laatikoita ja pöydältä löytyviä lippaita, tutkii jokaisen mahdollisen rasian ja senttimetrin. Lopulta hän löytää sauvansa piilotettuna yksinkertaiseen korurasiaan.


92

Sirius sieppaa sauvansa mukaan ja kiiruhtaa kohti huoneen toisessa päässä näkyvää apposen avoinna olevaa ovea. Varmasti surkit ovat luikkineet siitä ulos katon romahtaessa, joten Siriuskin pääsisi pakenemaan sitä kautta. Hän vilkaisee vielä taakseen ja tuhahtaa. Hän ei halua ajatella sitä enää yhtään enempää kuin on pakko, joten hän kiiruhtaa ovesta ulos raikkaaseen aamuyöhön. Hän vetää syvään henkeä: vankihuoneen tunkkaisen ilman jälkeen se tuntuu yllättävän hyvältä.

Sitten Sirius käännähtää paikoillaan ja pienen poksahduksen saattelemana hän kaikkoontuu romahtaneen kivitalon luota ilmestyäkseen lähelle paikkaa, josta hänet siepattiin. Sivukadulla ei ole ketään ja Sirius piilottaa sauvansa housujensa taskuun ennen kuin lähtee kävelemään kohti luolaansa.


93

Sirius ehtii ottaa muutaman askeleen, kun jokin kiinnittää hänen huomionsa. Hän käännähtää ja näkee huppupäisen hahmon takanaan kujalla. Miten ihmeessä surkit voivat jo olla täällä? Miten he voivat tietää, mihin hän ilmiintyi? Sirius hätääntyy eikä jää odottamaan selitystä vaan nappaa sauvansa esiin ja huutaa tainnutustaian taakseen samalla kun kääntyy juostakseen pois kujalta. Siinä samassa hänen edessään kohoaa toinen huppupäinen tumma hahmo, ja kujan ilma viilenee.

Siriuksen rintaa tuntuu puristavan ja hän nappaa kiinni kaapunsa rintamuksesta. Hän hengittää syvään ja painuu hieman kumaraan. Ei, ei, ei ei ei ei se voi olla todellista, Sirius yrittää huutaa, mutta ei saa suustaan ääntäkään.


94

Sirius perääntyy muutaman askeleen, mutta muistaa sitten toisen ankeuttajan takanaan odottamassa. Hän vilkaisee kujan toiseen päähän ja ankeuttaja lipuu häntä kohti uhkaavasti ja turhankin nopeasti. Sirius nielaisee ja yrittää rauhoittua, miettiä järkevästi. Miten ankeuttajat olivat voineet löytää hänet?

Sirius tasasi hengitystään muutaman sekunnin ja sitten hän keräsi mieleensä kasan niitä muistoja, joita oli kokenut matkallaan ennen sieppaustaan. Ensimmäinen ateria tuoretta ruokaa, ensimmäinen pehmeällä alustalla nukuttu yö, matka koralliriutalle, ensimmäinen hiustenpesu vuosiin. Ne tuntuvat pieniltä, mutta Siriukselle ne ovat suuria asioita, ensimmäisiä onnenhetkiä sitten... No, Sirius ei halua ajatella sitä.

Hän lausuu loitsun, heilauttaa taikasauvaansa ja sinivihreän valon välähdys täyttää kujan.


95

Siriuksen taikasauvan kärjestä purkautuu hopeisena hohtava valojuova, joka laajenee suuren koiran muotoiseksi suojeliukseksi. Se näyttää verryttelevän jalkojaan ja pörhistelevän karvojaan (aivan kuten Sirius tekisi ensin uhkaavassa tilanteessa), sitten se näyttää hampaitaan, ponnistaa ja hyppää lähimmän ankeuttajan kimppuun. Ankeuttaja pakenee ja lipuu pois ja jo samalla hetkellä, kun suojelius kääntyy kohti toista ankeuttajaa, se perääntyy. Koira kävelee rennon näköisesti ankeuttajaa kohti ajaa sen tiehensä näyttämällä hampaitaan.

Kun ankeuttajat ovat tiessään, Siriuksen huulille palaa hymy. Koira kävelee takaisin hänen luokseen ja hän silittää sitä päästä ennen kuin se haihtuu jäljettömiin.

Kahdentoista Azkabanin vuoden jälkeen Sirius ei ollut uskonut enää kykenevänsä taikomaan suojeliusta.


96

Sirius huoahtaa ja lysähtää seinää vasten, valahtaa siitä istumaan kylmälle asvaltille. Hän painaa päänsä käsiinsä ja odottaa hetken, että hengitys tasaantuu. Hetken kuluttua tuntuu taas siltä, että hän pystyy seisomaan ja jalat kantavat jälleen. Sirius nousee ylös ottaen tukea seinästä. Hän työntää taikasauvansa taas piiloon kaapunsa sisään ja varovaisin askelin lähtee kujalta kohti isompaa katua, yhä seinästä tukea pitäen. Hän toteaa tarvitsevansa kahvia ennen palaamistaan luolalle. Onneksi Sirius on saanut pitää rahapussinsa - sieppaajat eivät ole löytäneet sitä hänen takkinsa taialla piilotetusta taskusta. Ja aamunkin nyt jo sarastaessa Sirius arvelee, että varmasti pääkadun varrella olevista kahvioista ainakin joku olisi jo auki.


97

Siriuksen kädet tärisevät, kun hän pyytää kahvilaneidiltä tuplaespresson ja kaivaa lompakkonsa esiin takkinsa taikataskusta. Tärisevin käsin hän vetää lompakosta setelin ja ojentaa sen työntekijälle, joka antaa hänelle vaihtorahat ja pyytää odottamaan. Kohta hänelle tuodaan tiskille pienessä kupissa oleva kaksinkertainen espresso, jonka hän juo yhdellä kulauksella alas. Kuuma neste polttaa kurkkua, mutta se ei haittaa, oikeastaan se tuntuu jopa melkein hyvältä. Sirius tuntee kuinka lämpö leviää hänen kehoonsa ja pikkuhiljaa tärinä lakkaa. Hän on jo kääntymässä pois kassalta, mutta viime hetkessä hän pyytää vielä tavallisen kahvin pahvimukiin ja mukaan. Hän pitää kaksin käsin kupista kiinni lämmittääkseen käsiään ja astuu ulos kahviosta.


98

Sirius kävelee rantakatua pitkin hitain askelin. Hän haluaa pois, mutta toisaalta ei halua. Täällä hän on saanut olla onnellinen, hän on saanut tehdä töitä ja tuntea elävänsä. Hän on saanut olla... ihan normaali ihminen. Sirius potkaisee simpukankuorta turhautuneena, mutta hän tietää, ettei voi enää jäädä saarelle. Ei kaiken siellä kokemansa jälkeen.

Lopulta Sirius saapuu luolalleen ja hän astuu huokaisten sisään. Hiinokka kääntyy katsomaan häntä ja äännähtää tervehdyksen. Jos se onkin ihmetellyt Siriuksen poissaoloa, se ei näytä sitä. Hiinokka kääntää päätään ja samalla Sirius huomaa valkoisen tunturipöllön joka istuu Hiinokan toisella etujalalla ja ojentaa jalkaansa Siriusta kohti. Sirius syöksyy pöllön luo.


99

Sirius rullaa Harryn kirjeen auki niin nopeasti kuin pystyy ja silmäilee sen läpi. Ensilukemalta vaikuttaa siltä, että Harry haluaa vain kertoa kuulumisensa. Mutta kun Sirius lukee kirjeen uudestaan, tarkemmin ja enemmän ajatuksella, hänen silmänsä laajenevat. Hänen täytyy lähteä takaisin välittömästi.

Sirius syöksyy pienen tavarakasansa luokse, ottaa palan pergamenttia ja sulkakynän sekä mustepullon. Hän kastaa sulkakynän musteeseen ja raapustaa häthätää vastauksen Harrylle. Hän sitoo sen kiinni Hedwigin jalkaan samalla narulla, jolla Harryn kirje oli sidottu.

Sirius taputtaa Hedwigin päätä ja lintu huhuilee niin, että se kaikuu luolan seinämistä. Sitten hän kehottaa sitä lentämään tuulen lailla, ja lupaa itse tulla perässä pikimmiten.


100

Sirius katsoo hetken Hedwigin perään sen lentäessä pois. Hän huokaisee ja astelee takaisin Hiinokan luo. Hän silittää Hiinokan nokkaa ja Hiinokka ymmärtää. Sirius kävelee ulos luolasta ja kaivaa talteen ottamansa pergamentit takkinsa sisältä. Hän kiipeää hieman ylemmäs kalliolle ja päästää pergamentit kädestään tuulenpuuskan mukana kohti merta. Hänellä on nyt tärkeämpääkin tekemistä.

Hiinokka astelee Siriuksen viereen, tönäisee häntä nokallaan ja Sirius nostaa kätensä sen lavalle.

“Oletko valmis?” Sirius kysyy hevoskotkalta, joka korskahtaa ja kuopii maata. Sirius hymyilee katsoen eläintä silmiin. Sitten hän nousee sen selkään ja taputtaa merkiksi, että hän on valmis.

“Lennä kuin tuuli”, Sirius kuiskaa, kun hevoskotka nousee ilmaan.

"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Wuhuuu sait valmiiksi!! Tiedän tuon tunteen niiin hyvin - tavallaan ihan mahtavaa, mutta tavallaan tosi haikeaa.

Tykkäsin kovasti siitä, mihin kohtaan lopetit tämän. Tuosta lopusta tuli sellainen fiilis, että koko raapalesarja oli ollut Siriuksen huoletonta haihattelua ympäriinsä, mutta yksi kirje sai hänet tavallaan palaamaan maan pinnalle. Karkumatka ja elämän pienistä iloista nauttiminen oli ohitse ja oli aika lähteä tekemään tärkeämpiä juttuja :) Ja kenties tuo Siriuksen lopussa kokema jännitysnäytelmä sekä vielä ankeuttajan ilmestyminen lisäsivät hänen haluaan poistua sinne, minne hän kuului. Kiitos tästä satasesta!
Never regret something that once made you smile.