Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Hazyel - 21.01.2016 19:17:41

Otsikko: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, K-11, raapalesarja, 100/100 (2.3.2019)
Kirjoitti: Hazyel - 21.01.2016 19:17:41
Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: adventure, drama (action?)
Päähahmo(t): Sirius
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Pätkiä Siriuksen elämästä Tylypahkasta paon jälkeen.

A/N: Etsin sopivaa ideaa Genrehaasteen action/adventure ficciä varten haastetopicista, ja tämä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=48.msg721805#msg721805) viesti osui sitten silmiini. Ja no, koska vuosi raapalehtien, niin miksen toteuttaisi tätä sitten raapaleina!

Teksti osallistuu haasteisiin Genrehaaste III (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=35276.0) (Action/Adventure), Kerää kaikki hahmot-haaste (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=16082.0) (Sirius Musta), Kirjoitusterttu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=40951.0) (Haasteterttu), Sadan raapaleen tarina (tai puolet siitä) (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=39667.0) ja Vuosi raapalehtien V (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=40728.0).



Tassunjälkiä maailmalta

1

Hiinokka pärskähtää ja kirkaisee taivaalle riipivästi Siriuksen painaessa kantansa sen kylkiin. Hevoskotka levittää siipensä ja läiskäyttää niitä kerran noustakseen ilmaan, sitten toisen kerätäkseen vauhtia ja korkeutta. Sirius katsahtaa taaksepäin torniin, jossa Harry ja Hermione vielä seisovat, mutta he näkyvät enää pieninä pisteinä, sillä hevoskotka ja animaagi ovat jo kaukana linnasta. Sirius kääntää katseen takaisin eteensä ja silmät kostuvat kyynelistä. Onnen tai surun - tai ehkä molempien, sillä hän ei tiedä, ollako iloinen päästessään ministeriötä ja ankeuttajia pakoon vai surullinen menettäessään taas kummipoikansa heidän vasta tutustuttuaan.

Hiinokka kiitää taivaan halki hurjaa vauhtia, ja kahden tunnin kuluttua Sirius ohjaa sen laskeutumaan kallioiselle maalle.


2

Sirius katselee hetken ympärilleen kalliolla ja koskettaa kylmää kivipintaa. Tuntuu oudolta koskettaa jotain muuta kuin Azkabanin kiveä. Se tuntuu... niin vapauttavalta. Hiinokka löytää kallionkolojen välistä virtaavan puron ja molemmat tyydyttävät janonsa viileästä vedestä. Sitten Hiinokka tönäisee Siriusta hellästi nokallaan, jolloin Sirius nousee takaisin sen selkään ja parivaljakko jatkaa lentämistä. He pysähtyvät lentomatkallaan muutamassa paikassa, viettävät jopa yön eräässä luolan tapaisessa ja jatkavat matkaansa aamulla. Lopulta heidän matkansa päättyy pienelle tropiikin saarelle, jolla ei asu yhtäkään ihmistä. Sirius rakentaa puun oksista ja lehdistä suojan itselleen ja Hiinokalle. Iltapalaksi Sirius kuorii itselleen kaksi eksoottista hedelmää viereisestä puusta, Hiinokka saalistaa jonkinlaisen pienikokoisen petoeläimen.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 2/100 (21.1.2016)
Kirjoitti: Arte - 21.01.2016 20:20:05
Tää on hyvä idea! Tykkään.

Hyvä alku, koska se alkaa aivan alusta. Kiinnostaa todella tietää, mitä kaikkea Sirius on saanut kokea eksoottisessa maassaan ja mitä kaikkea tämä on oikein tehnyt kuluttaakseen aikaansa. Tuskin hän on istuskellut paikallaan peukaloitaan pyöritellen! Lupaavaa, lupaavaa.

Ainoa mikä tässä nyt jäi vaivaamaan oli se, että mielestäni nämä kaksi raapaletta kuulostivat siltä, että ne olisi kuulunut kirjoittaa yhteen. Seuraava raapale alkoi juuri siitä mihin edellinen loppui, ja omasta mielestäni se ei ole raapaleiden idea. Haluan raapaleilta sitä, että ne kertovat jonkun itsenäisen kokonaisuuden ja ne voisi lukea yksinäänkin, vaikka ne johonkin muuhun raapaleeseen/tekstiin liittyisivätkin. Tosin se ei toki estä muita tulkitsemasta raapaleen käsitettä miten haluaa, mutta kerron nyt mielipiteeni!
 
Oon innoissani siitä, että tämä on sallittu teksti. Jee! Jännää, mitä saat aikaan. Jästi- ja/tai velhodraamaa, seikkailua ja toimintaa jossain Indonesiassa? Koska no hei, eihän Sirius nyt voi jäädä tylsälle elottomalle saarelle ihan yksikseen! Se tarvitsee sosiaalisuutta ja toimintaa tylsien vankilavuosien jälkeen. Jään odottamaan!
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 2/100 (21.1.2016)
Kirjoitti: LillaMyy - 27.01.2016 13:56:03
Sirius, action/adventure, raapaleet ja sinä kirjoittajana, count me in! :D Eihän tätä VOI missata, etenkään, koska seikkailuraapaleita ei kovinkaan usein tapaa oikein missään, joten nyt sitten kerrankin on pakko olla heti haukkana paikalla katsomassa, mistä oikein onkaan kyse. :D Nimestä myös propsit, koska se on oikein suloinen omalla tapaansa! (:

Alku ainakin vaikuttaa jo erityisen lupaavalta, kun alussa asti on tunneskaalaa laidasta laitaan, kun Sirius ei itsekään tiedä, onko hän iloinen vai surullinen ja sitten on Hiinokka, joka on varmaan vain iloinen, kun se saa kerrankin lentää vapaasti ja kauas. (: Komppaan kyllä Artea siinä, että tästä tulee mielenkiintoista luettavaa, koska tässä tulee varmaankin vastaan vaikka ja minkälaista velhoa ja jästiä, koska tuskin Sirius nyt koko aikaa Hiinokan kanssa kaksistaan siellä saarellaan kököttää, koska Azkabanin jälkeen hän varmasti kaipaa toisen ihmisen seuraa. Teksti on kuitenkin sitten taas sallittua, joten mitään kovin radikaalia ei voi tapahtua muuta kuin rivien välissä, joten siinäkin mielessä jään seurailemaan jännityksellä, mitä kaikkea saatkaan aikaan tässä. (:
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 2/100 (21.1.2016)
Kirjoitti: Räntsäke - 27.01.2016 16:20:59
Siis voi luoja miten ihana otsikko, aws! : )
Eihän tätä voinut olla avaamatta. Sirius on ihana ja moniulotteinen hahmo, josta luen oikein mielelläni, ja hänen pakomatkansa onkin sellaista aikaa, jota ei juuri ole koluttu. Olen aika harvoin törmännyt fikkeijin, jotka sijoittuisivat siihen aikaan. Tää jää nyt kamalan lyhyeksi tagikommentiksi, pahoittelen, mutta enköhän kirjoita ensi kerralla vähän pidemmästi, kun on jotain sanottavaakin. Tai siis, vastahan tää alkoi. : )
Jään mielenkiinnolla seurailemaan, mihin tämä kehittyy.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 4/100 (1.3.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 01.03.2016 12:47:50
Arte, Siriuksesta nyt ei varmaan kukaan uskoisi, että se on istunut paikallaan peukaloita pyöritellen, joten ihan kiva kirjoittaa tästä aiheesta, kun pääsee keksimään kaikenlaista :D Tässä raapalesarjassa nää raapaleet tulee mitä todennäköisimmin olemaan aika pitkälti tällaisia, että ne liittyvät selkeästi toisiinsa ja saattavat ikäänkuin useimmiten jatkaa toistensa tarinaa, mutta toivottavasti totut siihen, ja tää on muuten niin kiva että se ei haittaa!

LillaMyy, oon ihan samaa mieltä, tätä EI VOI jättää lukematta ;) Eiköhän tähän tosiaan kaikenlaista mahdu, tosin sitä en voi ihan 100% varmasti luvata, että teksti pysyy sallitun rajoissa, mutta kovasti koitan niin! Ei tän kuitenkaan pitäis ainakaan K-11 korkeammalle nousta, kun en ajatellut mitään rivoja seksikohtauksia tai kauheaa väkivaltaa alkaa kirjoittaa...

Räntsäke, ihana että säkin tykkäät otsikosta, koska niin minäkin :D Ei haittaa yhtään tagikommentti, musta on kiva kuulla, että tekstistä on kiinnostuttu ja että lukijat ilmoittaa itsestään edes jotenkin :) Toivottavasti tää tulee vastaamaan odotuksia!

3

Seuraavana aamuna Sirius herää, kun auringonvalo häikäisee silmäluomien läpi. Hetken hänellä kestää muistaa, missä hän oikein on. Ei korkeita kiviseiniä tai kaiken nielevää tyhjyyttä - vain lämmittävä aurinko ja raskas tuhina vieressä. Hiinokka nukkuu vielä, eikä Sirius tahdo herättää sitä. Hän kävelee ulos oksista ja lehdistä rakennetusta suojasta ja syö aamupalaksi samanlaisen hedelmän, kuin edellisenä iltana. Hän katselee ympärilleen ja hengittää raikasta, puhdasta ja ennen kaikkea vapaudesta muistuttavaa ilmaa. Saarelle ei tosin voisi jäädä pitkäksi aikaa - hän ei eläisi kauaa pelkillä hedelmillä, eikä hän animaagiudestaan huolimatta aikonut syödä raakaa lihaa. Azkabaniin verrattuna melkein mikä vain tuntui hyvältä, mutta kaupunkiin olisi päästävä.


4

Koirana Sirius onnistuu metsästämään kaksi jänistä Hiinokalle, joka herää kun Sirius silittää sen nokkaa. Kun Hiinokka on syönyt jänikset, hotkaissut molemmat alas yhtenä suupalana, Sirius kiipeää hevoskotkan selkään ja he lähtevät taas matkaan. Pitkään ei tarvitse lentää, kun Sirius näkee alhaalla valkean rannikon täynnä aurinkotuoleja. On vielä niin aikainen aamu, ettei ketään näy käyskentelemässä rannalla. Sirius uskaltaa ohjata Hiinokan laskeutumaan hieman sivumpaan rantatuoleista, kun missään ei ole ihmisiä. Se tästä vielä puuttuisi, että jästit näkisivät hänen lentävän hevoskotkalla. Hiinokka murtaa nokallaan auki yhden puusta tippuneen kookospähkinän, josta Sirius juo nesteen ja kaataa toisesta pähkinästä Hiinokan suuhun. He ovat jo ystävyksiä.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 4/100 (1.3.2016)
Kirjoitti: Arte - 01.03.2016 15:07:35
Okei, asennoidumpa tähän siis niin, että luvassa on pätkitetty yhtäjaksoinen tarina. (:

Nyh, vieläkään ei päästä kunnon seikkailumeininkiin mukaan! Tässähän alkaa jo melkein kärsimättömyys iskeä.

Mutta, tykkäsin tunnelmasta. Kolmannessa raapaleessa oli mukana ihanaa luonnollisuutta, joka sai ainakin minut hymyilemään. Oispa kiva herätä jostain tuollaisesta paikasta, koska tunnelma tuntui niin seesteiseltä ja rauhalliselta. Hiinokka kuulostaa söpöltä isohkolta koiralta. Minä olisin kyllä melkein veikannut, että Sirius olisi voinut olla sen verran raaka, että olisi voinut heti alusta alkaen alkaa mussuttaa raakaa lihaa juuri koiramuodossa! Helppoa energiaa. Tykkäsin muuten hirveästi tämän raapaleen loppulauseesta, sillä mutta kaupunkiin oli päästävä kuulosti jotenkin niin jykevän ytimekkäältä ja lupaavalta.

Minua huvittaa jo etukäteen se, että Sirius on nelosraapaleessa kohta perus turrerantatuolien ympäröimänä! Ties vaikka miehestä kehittyisi vielä varsin mainio auringonpalvoja, jolle tarjoillaan drinkkejä suoraan käteen. Oon jo ihan täpinöissäni, että mitä tuleman pitää. :D Tykkään siitä, että Hiinokasta ja Siriuksesta on tullut jo ystäviä. Miksipä ei Hiinokka tykkäisi tyypistä, joka tuo saaliin suoraan nokan eteen, ja vastaavasti Sirius on taas ollut varmasti todella yksinäinen Azkabanin vuosien varrella ja bondaa luonnollisesti tosi nopeasti kenen tahansa kanssa jo ihan alitajuntaisestikin.

Menoa ja meininkiä odotellessa!
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 4/100 (1.3.2016)
Kirjoitti: Frederica - 02.03.2016 18:34:48
Tämä on jotenkin niin suloinen nimeltään ja tyyli ja tunnelma ovat näissä neljässä raapaleessa mukavan leppoisat. :>

1 & 2
Näissä on pehmeä, mutta haikea tunnelma. Näissä näkyy hyvin tuo Hiinokan ja Siriuksen suhteen tuoreus, ja Siriuksen hämmennys vapaudestaan. Tuo on hieno kohta, kun Sirius koskettaa kiveä ja miten erilainen se ja oikeastaan kaikki on nyt, kun hän ei enää ole vanki, ei fyysisesti eikä "tapa Peter" -pakkomielteessään jumissa (eräänlainen vankila kai sekin). Tuossa purosta juomisessa tuli itselleni mieleen, että miten samanlaisia Hiinokka ja Sirius ovat ehkä tuossa hetkessä olleet, kumpikin hörppimässä vettä ja Siriuksessa on varmaan tuollaisissa hetkissä jotain tosi koiramaista. Tykkään tuosta, että tropiikkiin päästään jo tässä ihan alussa, se sai minut janoamaan jatkoa.

3 & 4
Hieno tuon 3 raapaleen aloitus, koska varmasti Sirius herää vielä monesti ihmetellen sitä, ettei olekaan Azkabanissa. Ihanaa, että hän metsästää Hiinokalle, ja tykkään myös tuosta, että Sirius ei halua syödä raakaa lihaa. Itselle tuli mieleen, että hän on kuitenkin varmaan vielä aika ehdottomassa mielentilassa, koska on ollut niin monta vuotta koirana, että kaikki tuollaiset päätökset (moraaliset tai vaikkapa se, että kaupunkiin pitää päästä, ihana päätös, kun se tulee niin jämptisti) ovat hänessä jotenkin tosi tiukassa ja kuvaavat hänen luonnettaan ja ajatusmaailmaansa. Mahtavat nuo rantatuolit, jotenkin sellainen sivistys! ihmisiä! vilinää! -fiilis tulee niistä ja tulee sellainen olo, että mihinköhän rantakemuihin tässä vielä päädytäänkään. : D Tuo, että Hiinokasta ja Siriuksesta on tullut ystävykset, on ihana, awww! :3


Kiitos näistä. <3
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 6/100 (3.3.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 03.03.2016 12:13:58
Arte, ehkä näissä osissa ois jo vähän enemmän seikkailumeininkiä! Ja mulla on takataskussa sellaisia suunnitelmia jo, että kyllä sitä seikkailua tulee ;) Kunhan vain vähän jaksaa odottaa! Mä jotenkin ajattelisin niin, että nyt kun Sirius voi saada vähän luksusta.. tai siis enemmän luksusta kuin Azkabanissa, niin hän ei sentään halua lihaa raakana syödä. Tuoreita hedelmiä ei varmaan oo herra syönyt kolmeentoista vuoteen, niin miksi niitä ei söisi kun pystyy!

Frederica, kiitos kommentista sullekin :3 Jotenkin olen ajatellut, että Sirius on Azkabanissa ollessaan varmasti viettänyt ison osan ajastaan koiramuodossa, joten näissä ehkä tullaan näkemään vähän enemmänkin koira-Siriusta, onhan se sille kuitenkin niin luonnollinen olomuoto. Ihan ekana tässä ei ehkä rantakemuihin päädytä, mutta mutta ;) Kannattaa jäädä lukemaan!

5

Kun kumpikin on saanut tarpeekseen kookospähkinöistä, parivaljakko suunnistaa kohti rannan reunalla kohoavaa kalliota. Sirius arvelee, että siellä voisi olla sopiva luola, jossa he voisivat majailla. Eikä aikaakaan, kun löytyy pieni asumaton luola, johon on hyvä asettua. Ainakin siihen asti, kunnes he keksivät paremman paikan.

Sirius etsii ympärillä olevalta kalliolta tuulen sinne heittelemiä oksia, kerää sylin niitä täyteen ja vie ne luolaan, jotta voi sytyttää ne illan tullen lämmikkeeksi. Nyt ulkona on vielä Siriuksen arvion mukaan kolmisenkymmentä astettä lämmintä varjossa, mutta yöstä voi tulla kylmä. Lisäksi hän kerää palmupuiden lehtiä pehmusteeksi.

Sitten Sirius astuu luolasta lähteäkseen kohti turistialuetta. Hän tarvitsee taikasauvan.


6

Sirius kävelee ruokakojujen ja myymälöiden välissä koirana - ei hän viitsi ihmismuodossaan siellä vaeltaa, sillä eihän hänellä edes ole säädyllisiä vaatteita. Koirana hänelle heitellään grillattuja kanankoipia ja niitä jyystäessään hän miettii, mahtaako tosiaan olla niin nälkäkuoleman partaalla oleva, että se näkyy ulospäinkin.

Eräältä sivukadulta Sirius löytää lupaavan näköisen kaupan, oikeastaan hän epäilee, että sitä eivät näe kuin velhot. Hän nostaa tassunsa ikkunalaudalle ja katsoo sisään, kaupan omistaja huomaa hänet ja tulee avaamaan oven. Sirius saa rapsutuksia ja kun hän heiluttaa häntäänsä, hänet jopa kutsutaan sisään. Hänelle tarjotaan vettä, eikä kukaan aavista hänen olevan oikeasti animaagi, joka tarkkailee velhokaupan sisältöä yötä varten.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 10/100 (7.3.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 07.03.2016 14:19:00
Jee lisää, koska näitä nyt on valmiina ja pitää saada raapalehtien listausta vähän ajan tasalle :3

7

Sirius ei pidä varastamisesta, ainakaan enää näin vanhemmalla iällä. Mutta joskus on pakko ja illan tullen, kun hänen annetaan jäädä kauppaan sisään lämmittelemään, kun ovet lukitaan, hän muuntautuu takaisin ihmiseksi. Kauppa on pieni, mutta siellä myydään kaikenlaista: taikasauvoja, liemiaineksia, sulkakyniä, jopa muutama luudanvarsi roikkuu telineessä. Sirius valitsee itselleen sopivan taikasauvan, jättää laatikon huolellisesti samaan paikkaan hyllyllä, kuin missä se oli aiemminkin, jottei varkautta huomattaisi. Hän pakkaa taskuunsa rullan pergamenttia, muutaman sulkakynän sekä pari pulloa mustetta. Enää hän tarvitsee linnun, jolla lähettää kirjeitä.

Siriuksen luikkiessa ulos velhotarvikekaupasta missään ei soi minkäänlaista hälytys. Ilmeisesti täälläpäin ei yleensä liiku varkaita, eikä hälytystä tarvita.


8

Vielä ennen takaisin luolaan palaamistaan Sirius päättää hetken matkaa käyskennellä pimenevässä yössä. Vaikka koirana olo on sekin mukavaa, haluaa Sirius välillä olla rauhassa ihmisenäkin - omana itsenään. Kun tuuli tuivertaa hiuksissa ja hiljattain alkanut sade tippuu kasvoille, tuntee Sirius olevansa vapaa.

Sirius on kävelemässä sivukadulta isommalle kadulle, kun hän huomaa kadunkulmassa jotain outoa. Liikettä, salavihkaista ja varovaista. Ikäänkuin joku katselisi ympärilleen, siirtelisi tavaroita varoen, ettei kukaan näe.

Sirius astelee varovasti lähemmäs, pysyttelee varjoissa, ettei häntä huomattaisi. Tuo kahden hämärämiehen toiminta ei vaikuta lailliselta, eivät he muuten olisi niin varovaisia. Kun molemmat miehet ovat sisällä yhdessä kadunvarren taloista, Sirius kurkistaa lava-auton perälle.


9

Sirius haukkoo henkeään nähdessään lava-autolla olevat häkit. Siellä on kasoittain erilaisia eläimiä: lintuja, sammakoita, koiria ja kissoja, jopa käärmeitä. Ja ne kaikki ovat niin pienissä häkeissä tai terraarioissa, etteivät juuri mahdu edes liikkumaan. Yhdessä häkissä on neljä isoa tunturipöllöä, jotka muistuttavat Siriusta Harrysta. Sirius nielaisee ja perääntyy auton luota varjoihin juuri sopivasti ennen kuin kaksi sen luona äsken ollutta miestä astuvat ulos rakennuksen ovesta. Hän tarkkailee, kun miehistä toinen astuu sisälle autoon ja peruuttaa sitä lähemmäs ulko-ovea. Toinen miehistä laskee rahanippua. Ellei jokin vaisto Siriuksen päässä olisi varoittanut häntä, hän olisi jo rynnännyt miesten kimppuun, mutta nyt hän odottaa kärsivällisesti.


10

Kun miehet vielä kerran katoavat sisälle rakennukseen, Sirius syöksyy esiin piilopaikastaan. Sanat tulevat kuin itsestään hänen suustaan ja vaikka hän ei vielä olekkaan voittanut uuden sauvan luottamusta, se tottelee häntä. Sillä sekin haluaa vapauttaa vankeudessa olevat eläimet. Sirius leijuttaa häkit ja terraariot siistiin riviin maahan, kokojärjestykseen, ihan vain salakuljettajia ärsyttääkseen. Hän avaa ne yhdellä sauvanheilautuksella. Osa eläimistä vaikuttaa hämmentyneiltä, mutta kun ensimmäinen kissoista astuu ulos häkistä häntää heilauttaen, muutkin uskaltavat tehdä sen. Osa niistä vilkaisee Siriusta kiitollisena, yksi koirista jopa nuolaisee hänen kättään ennen omille teilleen lähtöä. Siriuskin on juuri kääntymässä pois, kun huomaa yhdessä häkissä vielä kyhjöttävän pienen pöllön.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 10/100 (7.3.2016)
Kirjoitti: LillaMyy - 14.03.2016 15:28:58
Ohopsista, olen vissiin hieman taas tipahtanut kartalta näiden suhteen, koska kahdeksan uutta kommentoitavana (joista kaksi ekaa siis toki luettuna jo, vaikken kommenttia saanutkaan aikaan). ::'D Jos nyt kuitenkin koittaisin sanoa taas muutaman sanasen näistä, niin ei sitten tulisi mitään tämän suurempaa kiriä hoidettavaksi myöhemmin. :D

Hienoa, että tässä näkyy myös se, että Sirius on tosiaankin aika vasta päässyt vapaalle jalalle, joten se avoin taivas pään yläpuolella ei varmaan ole vielä menettänyt hohdettaan (jos se ikinä menettääkään kahdentoista Azkabanin vuoden jälkeen). Tuossa tulee kuitenkin sellaista mukavaa seikkailullista vibaa jo ihan tuostakin, vaikkei mitään kovin jännittävää tapahtuisikaan, kun Sirius vaan totuttelee taas elämään omillaan ja katselemaan ympärillään leviävää avoimuutta. Muutenkin tässä tulee tosi kivasti tätä selviytymisaspektia mukaan, kun mikään ei tule valmiina, vaan se liha pitää metsästää ja laittaa itse tai ne hedelmät etsiskellä itse, kun ei ole ketään muutakaan, joka voisi tehdä sen sun puolestasi. (:

Tätä mä olenkin jo pidempään pohtinut, että mistä Sirius repäisee itselleen taikasauvan, kun Britannian etsityimpänä miehenä sitä ei varmaan ihan tuosta noin vain repäistäkään Viistokujalta. :'D Velhona se kuitenkin on aika tarpeellinen väline, vaikka osaisikin tehdä sanattomia taikoja (onko muuten edes mahdollista tehdä sanattomiakaan taikoja ilman taikasauvaa?). Kätevää liikuskella kaupungilla animaagina, kun ihmiset ruokkivat sua ihan tuosta noin vain, eipähän ainakin tarvitse ihan niin paljoa hommia tehdä, kun ruoka tuodaan naaman eteen. :D Nyt kyllä heräsi pieni pohdinnan poikanen, koska jos jästit eivät välttämättä näe tuota kyseistä kauppaa, jonka sisälle Sirius-koira tupsahtaa, niin miten sitten sen omistajat eivät tiedä koiran olevan animaagimuodossaan oleva velho. Tai siis, onko tässä ajatuksena se, että eläimet näkevät sen kaupan, mutta jästi-ihmiset eivät, koska se voisi olla aika kinkkistä, kun jästi taluttaa koiraansa kadulla ja koira lähtee kiskomaan jästi paikkaan, missä hän ei näe mitään ihmeellistä... :'D Jos tajuat, mitä mä ajan tässä takaa...

Aaawww, ihana Sirius, kun vapauttaa noin raa'asti häkkeihin tungetut eläimet. Tuollaisen ei pitäisi olla edes sallittua, että työnnetään eläimiä liian pieneen tilaan! Muutenkin tykkään näissä vikoissa rapsuissa siitä, että jotenkin Siriuksesta paistaa tietynlainen eläinrakkaus, jonka oletan juontavan ainakin osittain juurensa siitä, että herra on animaagi ja reissussa tällä hetkellä hevoskotkan kanssa ja hän on itse ollut enemmän tai vähemmän häkissä. Vaikka toki Azkabanin 'häkit' ovatkin varmaan ihan erilaisia kuin noiden eläinten häkit, mutta voisin kuvitella, että se aika Azkabanissa jotenkin toi Siriukseen sen piirteen, että hän ei mielellään näe yhtään ketään pienessä häkissä. Suomen kieleni toimii taas loistavasti, mutta ehkä sä ymmärrät, mitä mä ajan tällä taas takaa... ::'D
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 10/100 (7.3.2016)
Kirjoitti: Roxanne_ - 17.03.2016 17:54:09
Mitäpä tuohon LillaMyyn kommenttiin enää voisikaan lisätä...
Mielenkiintoisen oloinen ficci ja mielestäni Sirius on aika IC. Jään odottelemaan jatkoa :)
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 10/100 (7.3.2016)
Kirjoitti: Arte - 19.03.2016 19:13:53
Hei olinkin lukenut nämä joskus, mutten ollut jättänyt mitään kommenttia!

Olinkin jo ehtinyt miettiä, että mistä Sirius saa taikasauvansa, mutta tässähän se vastaus tulikin. (: Harmillista, että miehellä on niin paljon rahaa, mutta vankikarkurina sitä on aivan mahdoton käyttää. Ihan ovela tapa saada sauva käyttöönsä.

Tykkäsin tosi paljon noista muutamasta vikasta raapaleesta, sillä voi, voin kuvitella Siriuksen tuntevan hyvin paljon sympatiaa vangittuja olentoja kohtaan! Oli ehkä vähän yllättävää, ettei Sirius vain suin päin hyökännyt miesten kimppuun ja tyyliin vanginnut heitä köysi-taialla tai jotain muuta vastaavaa, mutta ehkä hän on ehtinyt oikeasti kasvaa Azkabanin vuosien aikana ja oppinut, että joskus on ihan hyvä toisinaan katsoa ennen kuin tekee mitään hätiköityä. Ehkä uuden sauvan käyttö epäilytti häntä vielä. (: Jään kyllä odottelemaan, mitä sille pikkuiselle pöllölle vielä tapahtuu!
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 10/100 (7.3.2016)
Kirjoitti: Frederica - 20.03.2016 20:08:58
5 & 6
Tykkään tosi paljon miten Siriu käyttää pieniä selviytymiskikkoja, kantaa pehmikkeitä ja tekee tulen. Tosi uskottavaa ja mielestäni Siriukselle sopivaa, että osaa tehdä kaiken näköistä ja ajatella tuollaisia asioita, eikä vain koirana ohita noita asioita, koska tuollaiset asiat todistavat hänen olevan ihminen, mitä hän ei ole ollut moneen vuoteen.

Ihanaa tuo miten Sirius saa ruokaa ihmisiltä ja miettii miten nälkiintyneeltä sitä näyttääkään. Hieno tuo velhokauppa. Jotenkin ajattelen, että eläimet varmaan just näkee monia velhojuttuja ja ettei koiran pyöriminen siellä herätä siksi huomiota.


7, 8, 9 & 10
Hyvä tuo huomio, ettei Sirius enää pidä varastamisesta, sopii hänen hahmoonsa hyvin, koska hän on kuitenkin aikuisempi kuin esim. kotoaan karatessaan, jolloin voisin kuvitella hänen juuri olevan taipuvaisempi varastamaan. Pidän tosi paljon tuosta, että Sirius löytää (no, oikei varastaa) näiden raapaleiden aikana itselleen sauvan, mutta tulee myös tuo, ettei hän ole vielä voittanut sen luottamusta. Yhteinen pelastusteko varmasti auttaa sauvan luottamuksen voittamisessa. :>

Tykkään tosi paljon tuosta miten Sirius nauttii ihmisenä olosta. Kuvaat tässä hyvin sitä millaista on kaivata ihan vain kävelyä omana itsenään. Ja samalla tässä tulee hyvin se, ettei Sirius ole ehkä sinut sen kanssa millaista on taas olla ihminen, kun on niin tarkkana ja varovaisena (ja tietty on vankikarkuri, niin siksikin varovainen).

Oijoi, onneksi Sirius vapauttaa eläimet! Ihana Sirius, kun ei anna salakuljettajien viedä eläimiä, ja eläimet vielä kiittävät. :3 Hihii, pikkuinen pöllö. :3


Pidin taas todella paljon!
Kiitos näistä. <3
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 12/100 (21.3.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 21.03.2016 22:11:00
LillaMyy, kannattaa lukea näitä heti kun ilmestyy kun nää nyt innostaa, niin ei jää jälkeen niin paljon ;) Ainakin mun headcanonissa sanattomia taikoja on mahdollista tehdä myös ilman taikasauvaa (eikös esim. Dumbledore tehnyt näitä?), mutta helppoja ne ei ole. En tiedä, vai oisko jossain ollut että esim. ilmiintyminenkin vaatii taikasauvan? Nyt kun aloin miettiä niin... Joka tapauksessa tässä ajattelen, että Sirius on ainakin vielä vähän ruosteessa taikojen suhteen, eikä varmasti 13 vuoden azkabanissa istumisen jälkeen taiat suju ihan helposti :D Mä myös ajattelisin sen niin, että eläimet näkevät myös velhopaikkoja, vaikka eivät olisikaan velhon omistamia. Koska eläimillä on ylimääräisiä aisteja jne. Koirathan nyt muutenkin saattaa kiskoa itseään ties mihin ilman mitään omistajan silminnähtävää syytä, ehkä se johtuu juuri tästä...?

Roxanne_, kiitos, että tulit kuitenkin kommentoimaan ja hyvä että tykkäät! Toivottavasti jaksat seurata kaikki 100 osaa, koska tästä on tulossa kyllä eeppinen seikkailu! ;)

Arte, huono sinä :( Ei vaan, hyvä että nyt viimein <3 Mä tosiaan ajattelin tuon kohtauksen niin, että Sirius vielä ehkä oli vähän epävarma - kuten jo sanottu kommentissa LillaMyylle, niin Sirius ei varmaan vielä 13 vuoden taikomattomuuden jälkeen ole ihan varma taidoistaan. Eikä halua joutua vastakkain jos nuo miehet sattuisivatkin olemaan vaikka velhoja.

Frederica, mäkin ajattelen, että Sirius ei tahdo vain olla koirana koko ajan, koska on varmasti saanut sitä tehdä tarpeeksi Azkabanissa paetessaan ankeuttajien vaikutusta koiramuotoon. Joten tekee sitten sellaisia ns. ihmisjuttuja, vaikka koirana voisikin olla vain helpompaa. Kiva että tykkäsit taas, tässä lisää! :3 <3


11

Viimeisen häkin pieni pöllö ei suostu tulemaan häkistä ulos, ei vaikka Sirius maanittelee sitä maasta löytämillään leivänmurusilla. Se vain kyhjöttää häkin nurkassa ikään kuin pelosta täristen. Lopulta Sirius nappaa koko häkin syliinsä, sillä hän ei henno jättää pientä pöllöä yksin salakuljettajien armoille. Hän livahtaa takaisin syrjäiselle pimeälle sivukadulle juuri sillä hetkellä, kun kuulee oven avautuvan ja askelten kertovan miesten astelleen takaisin kadulle. Sen jälkeisiä huutoja hän ei jää kuuntelemaan, vaan juoksee häkkiä sylissään kantaen pois, niin nopeasti kuin jaloistaan pääsee, kohti rantaa ja rantakalliolla odottavaa luolaa, jossa hän on turvassa. Eikä hän uskalla pysähtyä matkalla, vaikka keuhkoja alkaa puolivälissä kivistää.


12

Kun Sirius vihdoin pääsee luolaan, hän voi hengähtää. Hän laskee häkin luolan lattialle ja avaa sen oven. Pieni pöllö häkin perällä näyttää yhä hätääntyneeltä, mutta nyt se uskaltaa tulla häkin ovelle, vaikkei uskallakaan astua ulos. Sirius koittaa kannustaa sitä liikkumaan, mutta se ei tunnu uskaltavan, ainakaan vielä. Sirius huokaisee, asettelee huolellisesti muut varastamansa tavarat luolan perälle kahden suuren palmunlehden päälle ja sytyttää aiemmin keräämänsä nuotiopuut, sillä kuten hän oli arvellut, yön laskeutuessa trooppisen saaren ylle, oli tullut viileähköä. Pienen hetken Sirius valvoi nuotion äärellä luonnostellen kirjettä Harrylle, miettien, mitä kaikkea uskaltaisi siihen kirjoittaa. Sitten hän asettui nukkumaan hiilloksen vielä kytiessä.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 12/100 (21.3.2016)
Kirjoitti: Arte - 22.03.2016 08:03:15
Söpö pieni pöllö! ♥ Raukkaparka, mitenhän se tuohon häkkiin on oikein joutunut, kun on järkyttynyt noin pahasti, ettei uskalla tulla sieltä ollenkaan ulos. Toivottavasti Sirius ei lähetä sitä viemään Harrylle kirjettä, vaan pyytää mieluummin jotain trooppista lintulähettiä suorittamaan tehtävän! Olisi sääli, jos söpö pöllö häviäisi heti, sillä Sirius tarvitsee kyllä seuraa.

Jännää, että Siriuksella ei ole vieläkään ollut kontakteja ihmisiin ihmishahmossaan. Tai no, se on toki todella ymmärrettävää, eihän tässä ole vierähtänyt kuin pieni hetki, mutta odotan kyllä niitä ihmiskohtaamisiakin. Kuten sanottu, Sirius kaipaa seuraa ja mielellään myös sellaista seuraa, joka kykenee vastaamaan hänelle takaisin. Ehkä hän nyt sauvan saatuaan kykenee siivoamaan ulkonäköään sen verran, että kehtaa mennä hengailemaan ihmisten ilmoille vähän vapaammin.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 14/100 (22.3.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 22.03.2016 22:18:59
Arte, Sirius taitaa hieman jopa pelätä ihmiskontakteja, eikä siksi ota niitä kamalan helposti. Mutta eiköhän niitäkin ole tulossa! Ei vielä näissä osissa, mutta tulossa kyllä. Kiitos taas kommentista <3

13

Aamulla Sirius herää kun pieni, eilen niin pelokas pöllö nokkii hänen kämmenselkäänsä ja visertää välissä kimeästi. Hän vetää kätensä pois sen nokan alta, taputtaa sitä varovasti päähän, sillä se vaikuttaa jo hyvin tuttavaiselta, eikä se pelästy hänen kättään. Haukotellen ja jäseniään venytellen Sirius nousee kovalta vuoteeltaan, joka on kuitenkin parempi kuin Azkabanissa. Hiinokkaa ei näy - ehkä se on kyllästynyt pöllön vikinään ja huhuiluun, ehkä se on lähtenyt metsästämään ruokaa itselleen. Ehkä linnullakin on nälkä, mutta Sirius ei tiedä, mistä saisi sille ruokaa. Mitä se edes syö? Kolmetoista vuotta Azkabanissa alkaa tuntua siltä, ettei Sirius enää edes muista, mitä pöllöt syövät.


14

Sirius ei ehdi astua edes luolasta ulos, kun Hiinokka lennähtää sisään ja laskee kalliolattialle kolme isokokoista eläintä - niillä on terävät hampaat, joten Sirius päättelee niiden olevan jonkinlaisia petoeläimiä. Hiinokka työntää yhtä niistä lähemmäs Siriusta ja asettuu kahden muun kanssa luolan perälle nakertamaan omia saaliitaan. Sirius etsii käsiinsä terävän liuskekiven, sytyttää nuotion oksista, joita vielä edelliseltä yöltä on jäljellä ja alkaa nylkeä eläintä. Hän leikkelee lihan palasiksi, joita syöttää pöllölle, Hiinokka hotkaisee eläimen sisäelimet kiitollisena. Kyljistä Sirius leikkaa itselleen leikkeet, jotka paistaa nuotiolla laakean kiven päällä. Hän ei ole syönyt tuoretta lihaa vuosiin ja se maistuu hyvältä ja rasvaiselta ilman mausteitakin.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 14/100 (22.3.2016)
Kirjoitti: Neiti Syksy - 23.03.2016 15:23:51
Sirius on yksi ihanista hahmoista ja tietenkin tässä on tarinan paikka kertoa, mitä Sirius oikein puuhaili tuolla karkumatkallaan ja kuinka sitten päätyi Kalmahanaukioon (kirjoitettiinko se noin...) takaisin! En ollut itse aiemmin ajatellutkaan, kun se vaan lähti Hiinokalla, mutta tän tarinan myötä on kyllä alkanut miettimäänkin vähän tarkemmin.

Tykkäsin myös tuosta söpöstä pöllöstä. ♥ Toivottavasti pysyy Siriuksen seurana loppuun asti! On kyllä niin aaws. ;__;  Ja Hiinokka, joka toi ruokaa Siriukselle ja itselleen! Onneksi ei sentään mennyt ylimalkaiseksi kuvailuksi tuo eläimen lihoiksi pistäminen, kun alkaa vähemmästäkin ehkä hieman tulemaan paha olo, mutta keskityn siihen, että Hiinokka ja Sirius ovat niiin parhaita kavereita! Sirius, eläinkuiskaaja. <3

Lainaus
Haukotellen ja jäseniään venytellen Sirius nousee kovalta vuoteeltaan, joka on kuitenkin parempi kuin Azkabanissa.
Tykkäsin tästä lauseesta tuolla 13. pätkän alussa. Siis jotenkin niin hmm voimakas? lause. Tarkoitankohan sitä. :--D Kuitenkin se, että kaikki on parempaa kuin Azkabanissa. Jopa se kova ja epämukava vuodekin.

Lainaus
Kolmetoista vuotta Azkabanissa alkaa tuntua siltä, ettei Sirius enää edes muista, mitä pöllöt syövät.
Tätä lausetta taas en sitten tajunnut. En tiedä, kun koetan käydä sitä koko ajan läpi ääneenkin, enkä siltikään pysy oikein perässä. Tajuan vain, että Sirius ei enää muista, mitä pöllöt syövät. Ja tuntuu, kuin haettaisiin jotain "kolmetoista vuotta Azkabanissa tuntuu vaikuttavan siten, ettei--" jne, koska en tiedä. Tai sanajärjestys tuossa hassusti.

Pöh, kuitenkin tykkäsin tuostakin lauseesta siitä, että Sirius ei muista, mitä pöllöt syövät. Aivot ihan pumpulia ja vaikea ehkä huomata olevansa vapaa. Toivottavasti tulee lisää pian! <3


- Syksy
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 18/100 (12.4.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 12.04.2016 17:00:27
Syksy, kiitos kommentista <3 Sirius kyllä on aika eläinkuiskaaja, ja joo, tää on kuitenkin S-tasoista (tai ainakin koitan siinä tän pitää), niin ei mitään kamalan yksityiskohtaisia selostuksia eläimen suolistamisista viitsi laittaa :D Ja eh joo, toi lause on vähän hassu nyt kun itsekin tosiaan luin... Mutta sillä siis tarkoitettiin nimenomaan sitä, että Siriuksesta tuntuu, ettei hän enää kolmentoista vuoden eristyksen jälkeen muista tuollaisia yksinkertaisiakaan juttuja.

Nyt lisää sitten!

15

Ruokailun jälkeen Sirius käy ruokalevolle. Hiinokka syö viimeisetkin lihat, ne mitä Sirius ei jaksa, jopa kypsennetyt, sillä eivät ne helteessä kauaa säily. Ja Hiinokkakin käy ruokalevolle, Sirius saa silitellä sen nokkaa ja siipiä, nojautua hevoskotkan lämpöä vasten.

Kun Sirius on levännyt tarpeeksi, antanut ruuan sulaa, hän nousee ja suuntaa ulos keräämään lisää polttopuita. Edelliset loppuivat jo, eikä hän halua jäädä yöksi kylmyyden armoille, vaikkei luola ole yöllä edes niin kylmä kuin Azkaban oli. Mutta hän nauttii niistä vapauksista ja mukavuuksista mitä voi nyt saada. Azkabanissa kun ei ollut edes tulitikkuja, mitä polttaa. Niinpä Sirius kerää ison kasan puita ja oksia.


16

Keskipäivällä auringon ollessa korkeimmillaan Sirius pysyy luolassa. Ehkä hän joku päivä vielä laskeutuu alas rannalle, vuokraa itselleen rantatuolin ja ottaa keskipäivällä aurinkoa. Mutta vielä se on liian aikaista. Eihän hänellä ole rahaa, ei työpaikkaa, eikä hän oikeastaan voi edes myöntää olevansa säädyllisen näköinen hakeakseen töitä. Eikä hän osaa paikallista kieltäkään, mutta se ei haittaa, sillä turistikohteessa osataan puhua myös englantia.

Mutta juuri nyt Sirius lepää päivän kuumimman hetken sisällä luolassa, johon auringonsäteet eivät enää niin korkealta pääse tunkeutumaan. Aikansa Sirius kuluttaa luonnostelemalla taas kirjettä Harrylle, sillä nythän hänellä on pöllökin, jolla lähettää se. Vaikkei hän vieläkään tiedä, mitä uskaltaa kirjoittaa.


17

Lopulta Sirius saa kirjeen valmiiksi ja on tyytyväinen kirjoittamaansa. Hän ei paljasta liikaa, mutta kertoo kuitenkin tarpeeksi, ettei Harryn tarvitse olla huolissaan. Ja samalla hän on saanut idean: olihan Ronin lemmikin menetys tavallaan hänen syynsä, mutta hän voisi antaa Ronille pienen pöllön korvaukseksi siitä.

Sirius katsoo pöllöä ja kun hän taittelee kirjettään pieneksi neliöksi, pöllö hyppelehtii eteenpäin ja ojentaa jo innokkaana jalkaansa. Siitä Sirius päättelee, että pöllö on aiemminkin kantanut kirjeitä, ehkä se oli napattu juuri siksi. Sirius sitoo kirjeen pöllön jalkaan, kertoo sille, minne sen pitää lentää ja kantaa sen luolan suuaukolle. Haikeana Sirius katsoo pöllön lentoa, sen lähtiessä.


18

Illan tullen kun Hiinokka on jo lehahtanut ulos siipiään verryttelemään, Sirius lähtee taas luolastaan, koirana tällä kertaa sillä hän suuntaa kulkunsa kohti pienen kaupungin keskusta-aluetta. Tai ainakin sitä, mitä hän pitää kaupungin keskustana. Ehkä se onkin vain vielä suuremman metropolin esikaupunkialuetta, mutta sieltä saa ruokaa ja siellä ilta ainakin kuluisi, kun tutkisi paikkoja.

Ensimmäiselle kävelykadulle päästyään Sirius hämmentyy, sillä joka suunnassa raikaa pirteät kappaleet, jossain soitetaan rumpuja ja kellot kilisevät. Vaikka ilta jo hämärtyy, vilinää ja vilskettä on joka suunnalla, paperiset lyhdyt täplittävät iltataivasta. Kaikkialla tanssivat ihmiset saavat Siriuksenkin innostumaan ja hän joutuu keräämään kaiken tahdonvoimansa käyttäytyäkseen edelleen kuin koira.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 18/100 (12.4.2016)
Kirjoitti: Arte - 13.04.2016 15:37:16
Olipas hyväntuulisia! Kivoja, keveitä, helppolukuisia, arjenmakuisia. Okei, petoeläimen lihan syöminen tuskin on maukasta, koska niiden liha on tosi sitkasta ja voimakkaan makuista, mutta ehkä Sirius on ollut niin kauan ilman ettei hänelle ole enää niin väliksi että mitä poskeensa panee. Muuten en kiinnittänyt mihinkään mitenkään erityisesti huomiota, joten oikein mukavaa tekstiä oli.

Mulle syttyi jo jossain vaiheessa lamppu päähän siitä, että tämä pikkuinen söpö pöllö on tietenkin Possu! Ihana tarina sille, miten Sirius tämän löysi, aww.

Vika raapale jäi kutkuttavaan kohtaan: Mitähän Sirius illan aikana tekee? Kenet hän tapaa? Mitä tapahtuu? Joko päästään vähän enemmän seikkailun makuun? Toivottavasti Sirius pääsee jo pian eroon koiran roolistaan, saa päälleen jotain soveliasta ja pääsee liittymään ihmisten karkeloihin. (:
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 22/100 (2.5.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 02.05.2016 20:27:33
Arte, kiitos taas kommentista <3 En edes ajatellut tuota, että petoeläimen lihan syöminen ei ehkä ole kovin miellyttävä kokemus, mutta, tuota, ehkä ne oli jotain maukkaita petoeläimiä! :D Tai ehkä oikeasti Sirius ei ole saanut kunnon ruokaa niin pitkään aikaan, että mikä tahansa oikea syötävä maistuu taivaalliselta. Ehkä näissä jo vähän päästään seikkailun makuun!

19

Sirius vaeltaa ihmisten jaloissa, nappaa innokkaana ruoanpaloja, joita hänelle heitellään ja käy juomassa vettä erään kauppiaan tarjoamasta kupista. Hän nauttii karnevaalista, siitä iloisesta tunnelmasta, joka hyökyy kaikkialta ympäriltä, ja riemuitsee muiden mukana, vaikkei edes tiedä, minkä takia sinä päivänä riemuitaan. Mutta Sirius itse iloitsee ja juhlii sitä, että on vihdoin vapaa, ettei hänen tarvitse enää istua päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen Azkabanin kolkoissa selleissä, kuunnellen serkkunsa selkäpiitä hyytävää naurua ja hullujen kuolonsyöjien mutinaa. Sitä ajatellessaan hänen silmissään välähtävät ne hetket, kun Hagrid joutui viettämään ehkä elämänsä pahimmat kuukaudet Azkabanissa, kuinka puolijätillä ei ollut eläinmuotoa johon paeta pahimpina päivinä.


20

Sirius ravistaa ajatuksistaan pois ne mielikuvat, joihin jo hetken aikaa meinasi vajota. Ei, hän ei halua, hän ei suostu siihen, ei enää nyt, kun hänen ei tarvitse toivottavasti enää ikinä palata Azkabaniin. Sen sijaan, että Sirius jäisi odottamaan mielikuvien paluuta, hän heittäytyy täysillä mukaan karkelointiin, huomaa jossain irronneen naamarin ja värikkään kankaan, nappaa ne suuhunsa ja katoaa tyhjälle sivukadulle varjoihin. Hän muuttuu ihmiseksi, pukee kankaan ylleen ja sujauttaa naamarin kasvoilleen. Ei kukaan häntä voi tunnistaa, vaikkei hän edes usko, että tieto hänestä on edes kiirinyt tänne asti. Ehkä hänen tarinaansa ei edes tunnettu täällä, eikä Sirius olisi siitä lainkaan pahoillaan.


21

Pitkään yöhön Sirius tanssii ja karkeloi, laulaa ja iloitsee ja juhlii vapauttaan. Sitä, että hän saa juhlia. Eikä kukaan ihmettele tai näytä epäilevältä, vaan valkeasta ihostaan huolimatta hänet otetaan iloisina mukaan tanssiin, joku näyttää hänelle askelkuvioita ja hän oppii nopeasti. Joku pikkutyttö kehuu hänen maskiaan ja se saa hymyn kohoamaan hänen huulilleen.

Karkeloiden ollessa loppumaisillaan, nuori nainen koskettaa Siriuksen kättä ja ohjaa hänet sisään yhdestä sivukadun ovista. Ei hän pelkää, vaikka meneekin tuntemattoman mukaan: onhan hänellä taikasauvansa, ja tyttö on hentoinen, ei hänestä olisi vastusta. Ja oltuaan niin monta vuotta ilman ihmiskontakteja, Sirius tahtoo tietää, mitä tällä naisella on tarjottavanaan.


22

Yö kuluu nopeasti, ja aamulla Sirius herää tuntemattoman sievän naisen vierestä, maski laskettuna yöpöydälle ja suussa maistuen kitkerältä. Hän nousee hiljaa, herättämättä naista, kävelee alakertaan ja karkaa kadulle. Hän pukee maskin kasvoilleen, sillä ei halua, että joku voisi jo nyt tunnistaa hänet, ja sitä paitsi hän sulautuu joukkoon, sillä viimeiset yön juhlijat ovat matkalla yöpymispaikkoihinsa vasta nyt.

Siriuksen kaulaa kivistää ja hän vilkaisee kuvaansa kadunvarren kaupan näyteikkunan lasista. Punaisen ja lilan kirjavat mustelmat hänen kaulallaan kertovat jotain siitä, mitä yöllä tapahtui. Niitä hänellä ei olekaan ollut sitten nuoruusvuosien. Kuolonsyöjät Azkabanissa ovat melkoisia verenimijöitä, mutta fritsujen tekemiseen heistä ei kyllä ole.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 22/100 (2.5.2016)
Kirjoitti: Arte - 03.05.2016 12:37:59
Piti hakea jotain välipalaa graduaherruksen pariin. (: Näitä on niin leppoisan helppoa ja mukavaa lukea!

Tykkäsin Hagrid-maininnasta. En muista yhtään, mainitsiko Hagrid nähneensä Siriusta käynnillään, mutta voin kuvitella, että Sirius on vähintään nähnyt tai kuullut hänet, koska mitäpä muutakaan tekemistä Azkabanissa on kuin vahdata olematonta ympäristöään.

Kiva, että Sirius pääsi viimein ihmishahmossaan muiden ihmisten joukkoon! Pikkutytön maininta oli kiva, tosin jäin miettimään sitä, että millä kielellä tämä oikein Siriuksen naamaria kehui... Myöskin naiskohtaus tuntui ihan lohdulliselta, onpahan Siriuksella edes hetken aikaa jotain muutakin seuraa kuin Hiinokka.

Alkaa vähitellen mietityttää, että mitähän kaikkea tässä ehtii tapahtua! Ollaan edetty jo viidesosa lukumäärästä, mutta tapahtumissa ollaan päästy ehkä vasta viikko eteenpäin. Odottavatko suuret seikkailut vielä aikaansa?
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 22/100 (2.5.2016)
Kirjoitti: Saappaaton - 03.05.2016 19:34:46
Näitä on pitänyt jo tovi kommentoida, joten viimein olen täällä. :D

Alku on kivan kepeä, vaikka vähän haikaillaankin sen "menetetyn" kummipojan perään ja muistellaan Azkabania. Mutta on vain realistista, että ne asiat ovat esillä, eillä onhan kyseessä kuitenkin isot ja tärkeät asiat ja nillittäisin kyllä kovasti, jos Sirius olisi vain ihan onnessaan lähtemässä uuteen seikkailuun!

Saatoin hivenen hymistä sille, että Siriuksen pitäisi päästä kaupunkiin, koska en tiedä onko oma kuvani herrasta mitenkään niin hirveän nirso. :D Noh, mutta toisaalta miksi elää ilman mukavuuksia, jos ei ole pakko. Tykkään siitä, miten Sirius ja Hiinokka bondailevat tässä, pakkohan sitä on toimeen tulla vähintään, kun ovat jumissa keskenään. n_n

Sitten päästäänkin jo perusselviytymistaitojen äärelle! Kiva, että vähän kertoilet mitä se Sirius siellä lämpimikseen puuhaa, etkä vain ohita sitä olankohautuksella, että eiköhän Sirius pärjää. Propsit siitä. Lisäksi kutospätkän lopusta alkaa löytyä vähän jo virikettä sinne adventuren ja jännityksen suuntaan, jes!

Huh huh, hyvä Siriukselle, ettei liikkeessä ollut hälytysjärjestelmää, toki siitä vasta mielenkiintoisen käänteen olisitkin saanut, kun Sirius olisi onnistunut laukaisemaan hälytyksen häärätessään. Olit toki keksinyt aivan toisenlaisen jännittävän käänteen näemmä. Hui hui, jälleen vähän kyseenalaistan olisiko Sirius aivan noin varovainen ja maltillinen, mutta mitäs pienistä. :3 Mutta Posityyhtynenkö siellä, voi pientä. <3

Tykkäilen kovasti siitä, että kuljetat niitä canonin juttuja täällä (kuten kirjettä kummipojalle), vaikka seikkailu onkin muuten aivan omasi. Ja jospas se pikkuinen pöhkö pöllö uskaltautuisi poistumaan häkistänsä piakkoin. (Jotenkin jokaisen raapaleen alussa hämäännyn sitä, että aikamuoto onkin preesens.)

Kauhean maltillisesti tässä tapahtuu! Raapalesarjan voima tulee yleensä siitä, että voidaan hypähdellä ne "turhat" välipätkät pois (Arte tästä taisikin jo mainita), mitkä ovat toki mukavia, mutta kaipaan tähän kyllä jo tässä vaiheessa vähän enemmän jotain. Tämä idea toimisi ehkä paremmin vähän pidempänä kokonaisuutena, eikä tällaisissa pienissä pätkissä. (: (Enkä muuten tajunnut tuota 13. pätkän virkkeen hassuutta ennen kuin luin Syksyn kommentin, sujuvasti vain luin ja ymmärsin sen!)

Tykkään jotenkin näistä pätkistä hirmuisesti, missä Sirius menee koirana tutkimaan kaupunkia, niihinhän saisit kertoiltua vaikka ja mitä! Jälleen vähän kyseenalaistan tämän toimivuutta raapale-mitassa, sillä lukisin mielelläni pitkän pätkän vain siitä, mitä kaikkea Sirius näkee, kuulee ja haistaa kulkiessaan kaupungissa ristiin rastiin koirana.

Lainaus
Ehkä hänen tarinaansa ei edes tunnettu täällä, eikä Sirius olisi siitä lainkaan pahoillaan.
Tämä. <3

Karkelointi on muutenkin kivaa ja hymistelin vähän itsekseni Siriuksen yöllisille seikkailulle. Ehkäpä tämä nainen palaa tarinaan vielä toistekin? ;) Jään tätä seurailemaan ja ehkä muistan palata kommentoimaankin tätä vielä, mutta kiitos tästä alkupätkästä joka tapauksessa. <3
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 28/100 (6.5.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 06.05.2016 19:30:30
Arte, hihii kiva että on leppoisaa ja mukavaa lukea! Se on vähän tarkoituskin :) Nyt on pakko sanoa, etten minäkään muista mainitsiko Hagrid Siriusta Azkabankäynnillään, mutta ainakaan kakkoskirjassa oletettavasti ei. Silloin ei kuitenkaan vielä tiedetty edes Siriuksesta saati sitten, että hän on Harryn kummisetä, joten ainakaan silloin Hagrid tuskin olisi maininnut. Niin ja tytön kieli selviää myöhemmin! Ei vielä näissä, mutta näitä seuraavissa osissa, tai ainakin se on sellainen mistä voi päätellä sen. Niin ja en oikeastaan ole ihan varma, mahtuuko tämä sittenkään sataan osaan, koska en vielä edes tiedä, mihin päätän tämän, mutta katsotaan!

Saappaaton, jes vihdoin sinäkin! <3 Musta Siriuksen ja Hiinokan bondailu on kivaa! Koska Hiinokkahan kuitenkin myöhemmin menee Siriuksen luo asumaan Kalmanhanaukiolle, niin pakko niiden on tulla hyvin toimeen, muutenhan Hiinokka voisi vain, no, lähteä. Niin ja tää ideahan lähti raapalesarjaksi lähinnä siksi, että tässä on paljon kerrottavaa ja helppo toteuttaa raapalesarjana :D Kiitti superihanasta kommentista <3

A/N: Arten synttäriksi saatte nyt KUUSI osaa kerralla, eli kiittäkää Artea tästä ihanuudesta (tai kauheudesta) <3 Näissä osissa myöskään ei ehkä oikeasti aikataulut sen suhteen, kauanko todellisuudessa menisi matkustaa matka X, ole ihan kunnossa, koska en tosiaankaan tiedä kuinka nopeasti Hiinokka lentää :'D Mutta toivottavasti se ei haittaa liikaa!

23

Matkallaan takaisin luolalleen Sirius saa eräästä ruokakojusta ilmaiseksi ison kasan meheviä kanankoipia pakattuna folioon. Myyjä kertoo, ettei niille siihen aikaan enää ole muitakaan syöjiä, eikä niitä voi myydä enää illalla. Sirius hymyilee leveästi ja kiittelee myyjää hyvin vuolaasti.

Luolaan päästyään Sirius kaatuu pedilleen, ja Hiinokka tulee heti tarkastamaan, että mies on kunnossa. Onhan hän ollut pois monta tuntia ja haisee oudolta. Sirius nauraa, kun Hiinokan hengitys kutittaa hänen herkkää kaulaansa. Lopulta Sirius nousee istumaan ja silittää hellästi Hiinokan nokkaa ja poskia, kiittää hevoskotkaa siitä, että se on huolissaan. Siriuksesta alkaa tuntua siltä, että heistä on hyvää vauhtia tulossa erottamattomat ystävykset.


24

Kun tervehdykset Siriuksen ja Hiinokan välillä on vaihdettu, ja Hiinokka on saanut vahvistuksen sille, että Sirius on kunnossa ja oma itsensä oudosta hajusta huolimatta, avaa Sirius saamansa kanankoipipaketin. Herkullinen tuoksu leviää luolaan ja täyttää Siriuksen sieraimet, eikä mies malta olla iskemättä hampaitaan mehevään lihaan heti, kun saa koivet kiedottua esiin.

Sirius ei jaksa syödä kaikkia koipia, joten luut ja loput koivet hän heittelee Hiinokalle, joka rouskuttaa ne hyvin mielellään. Kieltämättä Siriusta harmittaa antaa hevoskotkalle hyvää lihaa, sillä se varmasti söisi lihansa mieluummin tuoreena ja kypsentämättömänä, mutta liha tuskin säilyisi edes muutamaa tuntia siinä auringonpaisteessa. Ja Hiinokka näyttää silti nauttivan siitä.


25

Ruokailun jälkeen Sirius ehtii levätä tunnin, ehkä kaksi, ennen kuin aurinko paistaa suoraan sisään luolan suuaukosta. Silloin Sirius ottaa pergamentin, kynän ja musteen, jättää luolan ja istuu palmupuiden varjoon. Hiinokka on lähtenyt liikkeelle jo aiemmin, sillä ei sekään sulka- ja karvapeitteensä alla jaksa kuumaa auringonpaistetta.

Sirius hahmottelee pergamentille asioita, joita hänen tulevina päivinä pitäisi tehdä:
1. Näyttäydy jästeille. Vähän kauempana täältä.
2. Hanki uusia vaatteita.
3. Tee töitä ja ansaitse rahaa.
4. Palaa Englantiin.

Lopulta Sirius on tyytyväinen hahmottelemaansa listaan, lukuisten yliviivausten ja sotkujen jälkeen. Hänellä on nyt suunnitelma, hän ei ole enää täysin tuuliajolla. Hän tietää, mihin pyrkiä.


26

Listan valmistuttua Sirius päättää käydä tuumasta toimeen. Kun Hiinokka palaa takaisin, Sirius kertoo sille haluavansa käydä jossain kauempana - koira ja hevoskotka ymmärtävät toisiaan saumattomasti ja Hiinokka suostuu lennättämään Siriuksen Australiaan. Sinne on matkaa, mutta se on varmasti ainakin tarpeeksi kaukana niin Englannista kuin Siriuksen nykyisestä olinpaikastakin. Ja siellä hänet varmasti tunnistetaan, sillä paikka on niin suuri. Pienemmillä, lähempänä olevilla saarilla häntä tuskin tunnistaisi kukaan. Eihän kukaan ole vielä tunnistanut häntä täälläkään, eikä hän ole nähnyt yhtäkään etsintäkuulutusta. Tuskin kukaan odottaa häntä tänne.

Useamman tunnin lentomatkan jälkeen Hiinokka laskeutuu hietikolle ja piiloutuu korkeiden puiden suojaan, kun Sirius luikkii koirana lähimpään kaupunkiin.


27

Sirius kävelee koirana pitkin kaupungin katuja ja eräässä kadunkulmassa hän ilahtuu, kun hänen oma naamansa komeilee jonkin jästilehden kannessa etsintäkuulutuksen kera. Kuvan alla huomion kiinnittää teksti: “Erittäin vaarallinen, ilmoitettava välittömästi poliisille”. Jos koira olisi voinut hymyillä, Sirius olisi sillä hetkellä tehnyt juuri niin ennen kuin luikki sivukadulle ja muuntautui takaisin ihmiseksi. Lentomatka Australian rannikolle oli kestänyt niin kauan, että on jo myöhäinen ilta, joten Sirius uskoo voivansa hetkenä minä hyvänsä kadota varjoihin sen jälkeen, kun on näyttäytynyt ja varmistanut, että hänet on tunnistettu.

Sirius kävelee vähän matkaa syvemmälle kaupunkiin, jossa hulinaa on enemmän ja valitsee kohteekseen erään yksinäisen lehtimyyjän kojun.


28

Sirius kävelee kohteeksi ottamansa lehtimyyjän luokse, hymyilee leveästi ja vinkkaa myyjälle silmää. Myyjä hymyilee kohteliaasti takaisin ja jää odottamaan, kun Sirius valitsee lehteä, jonka haluaa ostaa. Sirius ottaa käteensä sen lehden, jonka kannessa hänen kuvansa komeilee ja pikkuhiljaa myyjän ilme muuttuu vakavammaksi ja kasvot kalpeammiksi, kun hän katsoo kuvaa ja tajuaa, kuka on hänen edessään. Lopulta Sirius nostaa katseensa lehdestä, heilauttaa sitä kysyvä katse kasvoillaan ja myyjä nyökkää kalmankalpeana. Sirius talsii tiehensä lehti kädessään ja kun hän jää vielä tarkkailemaan tilannetta sivummalle koiran muodossa, hän näkee, kuinka myyjä kaivaa esiin matkapuhelimensa ja soittaa, puhuu hetken kunnes pian poliisiauto kaahaa paikalle.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 28/100 (6.5.2016)
Kirjoitti: Arte - 10.05.2016 22:23:30
Anteeksi että unohdin kommentoida! </3 <3 Ihanaa kun julkaisit näitä! ♥

Kohtasipa Sirius kivan myyjän! Kanankoivet kuulostavat nälkäiseen vatsaan taivaallisilta. Tykkään myös siitä, miten kuvaat jatkuvasti Siriuksen ja Hiinokan ystävyyttä, joka syvenee raapale raapaleelta. Ehtiväthän he viettää yhdessä melkoisen hetken. Ehkä kyllä vähän ihme, ettei kukaan ole nähnyt valtavaa hevoskotkaa lentelemässä ympäriinsä, mutta ehkä Sirius on tosiaan valinnut sen verran syrjäisen luolan, ettei heitä nähdä.

Olipas kiva maisemien vaihdos loppupuolella! Kivaa, miten tässä on tällaisia pikkujuttuja, jotka liittyvät niin kivasti canoniin! ^^ Hauskaa, että päädyit Australiaan (kuvittelen ettei tätä mainittu kirjoissa?). Ihanan laskelmoivaa, kuinka Sirius stalkkaa omaa kuvaansa lehdistä ja sitten käy vielä osoittelemassa kuvaansa jollekin paikalliselle. Onneksi jästit ovat niin hitaita, että menee varmaan ikuisuus ennen kuin Britannia saa tiedon asiasta.

Hii, tykkään näistä, kiitos kun julkaisit näin monta kerralla! ♥♥
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 32/100 (23.5.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 23.05.2016 13:48:48
Arte ihanainen oot aina niin ahkerasti kommentoimassa <3 Siriuksen ja Hiinokan suhteen käytännössä on pakkokin syventyä, kun Hiinokkahan lopulta asuu sitten Kalmanhanaukiolla Siriuksen kanssa, tuskin Sirius sitä sinne noin vain saisi :D Hiinokan näkemisestä en sano mitään, ehkä Hiinokka osaa vain itse olla varovainen! :D Mielestäni Australiaa ei tosiaan mainittu kirjoissa muuten, kuin että Voldemort piileskeli siellä aikoinaan, ja se sattui sopimaan tähän! Nyt taas lisää, ei ihan niin montaa mutta neljä kumminkin <3

29

Lehtikojun ympärillä käy hälinää ja useampi poliisiauto seuraavan vartin aikana, kun Sirius odottaa koirana varjossa. Hän myhäilee tyytyväisenä itsekseen - sekä jästien, että velhojen virkavalta pyörisi nyt Australiassa vähintäänkin monta kuukautta etsimässä häntä. Tyytyväisenä Sirius jolkottaa lehti suussaan pois kaupungista, takaisin metsään, jossa Hiinokka yhä odottaa häntä. Nyt on päästävä pois, sillä koko kaupungin ympäristö varmasti koluttaisiin viimeistäkin ketunkoloa myöten tulevan yön aikana, eikä Sirius silloin tahtonut olla jäämässä jalkoihin.

Matkalla takaisin saarelleen Sirius nauttii siitä vapauden tunteesta, jonka lentäminen ja jästeille näyttäytyminen hänelle tuo. Päiväjärjestys Tylypahkassakin kesäloman jälkeen on varmasti helpompi, kun ankeuttajia ei pyöri joka nurkalla, niin Sirius toivoo.


30

Seuraavat päivät Sirius kuluttaa tutkien kaupunkia, odottaen kirjettä Harrylta (sitä ei koskaan saavu), miettien keinoja ansaita rahaa, opetellen taas taikasauvan käyttöä (onhan siitä aikaa, kun hän viimeksi on sellaista voinut kunnolla käyttää) ja tutustuen paikallisiin ihmisiin. Kukaan ei näytä tunnistavan häntä vielä viikonkaan päästä siitä, kun hän on käynyt näyttäytymässä Australiassa - viranomaiset eivät siis näytä uskovan hänen olevan tällä saarella. Ja ilokseen Sirius huomaa, että suurin osa ihmisistä puhuu englantia vähintäänkin välttävästi. Eikä se ole mikään ihme, sillä joka kadunkulmassa on kymmenittäin turisteja, päivisin jokainen aurinkotuoli on täynnä vaaleaihoisia eurooppalaisia. Eikä se haittaa Siriusta lainkaan, sillä hän sulautuu hyvin joukkoon.


31

Eräänä tiistai-iltana Sirius kävelee yhteen kadunvarren hienommista kaupoista, sellaiseen, jossa myydään kalliimpia vaatteita, kauluspaitoja ja suoria housuja. Ne eivät sovi Siriuksen tyyliin, mutta hän toivoo saavansa töitä, jos omistaa paremmat vaatteet. Niinpä Sirius sovittaa erilaisia vaatteita, ihailee itseään peilistä - yhtä hyvältä hän ei ole näyttänyt sitten Lilyn ja Jamesin häiden - ja laskee sitten vaatteet pois ja kiittää myyjää. Onhan se toiveajattelua, että hän voisi ostaa niin kalliita vaatteita. Eihän hänellä edelleenkään ole rahaa. Ei Sirius haluaisi enää taikasauvan lisäksi varastaa vaatteitakin, mutta alkaa näyttää siltä, ettei hänellä ole vaihtoehtoja. Hän päättää silti vielä kokeilla erästä toista keinoa ennen varastamiseen alentumista.


32

Astuessaan ulos liikkeestä Sirius pyyhkii mielestään ajatuksen asun varastamisesta. Sen sijaan hän päättää ottaa käyttöön kakkossuunnitelman. Hän on jo edeltävän viikon aikana tutustunut erääseen rantabaarin omistajaan, joka työskentelee usein omassa baarissaan. Ehkä hänen pitäisi vain mainita tarvitsevansa töitä - onhan omistaja monesti hänelle valitellut, kuinka vapaata ei voi pitää, kun työntekijöitä ei ole. Ehkä hän ottaisi Siriuksen työntekijäkseen, olisihan Siriuksella sekin valtti, että hän osaa englantia paljon paremmin kuin kukaan paikallisista työntekijöistä.

Niinpä Sirius kävelee seuraavaksi rannalle ja istuutuu kyseisen rantabaarin jakkaralle odottamaan, että omistaja huomaisi hänet. Baarissa on muitakin asiakkaita, joten Sirius joutuu odottelemaan hetken - maksavat asiakkaat ovat tietysti etusijalla.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 32/100 (23.5.2016)
Kirjoitti: Puoliverinen prinsessa - 23.05.2016 14:21:46
Ihana!
En ole kai aiemmin kommentoinut tätä, mutta nyt rakastuin siihen <3 Sirius on ihana ja Hiinokka on hyvä ystävä. Rakentavat kommentit ovat lähteneet kauas pois, nyt saat tälläisen ihkutuskommentin.
Toivon jatkoa!
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 32/100 (23.5.2016)
Kirjoitti: Arte - 24.05.2016 11:36:40
Lisää tassuja ♥ Näitä on aina niin ihanan kevyt lukea, fiilis ja ote näissä on niin rento.

Tykkään siitä, miten olet kuvaillut Siriuksen moraalikäsitystä. Vaikka hän on todella vaikeassa tilanteessa, maanpaossa vankikarkurina, hän siitä huolimatta pyrkii olemaan varastamatta kuin aivan pakon edessä. Baarissa työskenteleminen oli oikein hyvä idea. (; Noilla seuduilla on niin yleistä, että satunnaiset reppureissaajat tulee jonnekin kahvilaan tai baariin töihin tienaamaan matkarahaa, joten miksipä ei Siriuskin tekisi samaa.

Jännä nähdä, millaiseksi Siriuksen elämä muuttuu, kun hän alkaa integroitua saapumaansa yhteiskuntaan. (:
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 36/100 (31.5.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 31.05.2016 21:35:35
Puoliverinen prinsessa, hei kiva että uskaltauduit nyt kommentoimaan! Ihkutuskommentitkin on oikein kivoja, joten iso kiitos <3

Arte, joo, munkaan mielestä Sirius ei kovin mielellään varasta, vaikka saattaakin sitä viimeisenä vaihtoehtona miettiä, joten koitan keksiä vähän erilaisia luovia tapoja, joilla Sirius voi toimia (koska mielestäni Sirius on myös luova, joten valitettavasti nyt munkin pitää olla!), jotta tää olis mahdollisimman siriusmaista.

33

Kun kaikki asiakkaat on palveltu, kääntyy omistaja leveästi hymyillen Siriuksen puoleen ja kysyy päivän kuulumisia. Sirius vastaa, kertoo käynnistään vaatekaupassa, kertoo rahahuolistaan (muttei kerro miten on päässyt Englannista turistikohteeseen, eikä baarin omistaja sitä kysy) ja kysyy lopulta, olisiko baarissa tarvetta ylimääräiselle työntekijälle.

Puoli tuntia myöhemmin, kun käytännön asiat on keskusteltu halki, Sirius marssii leveästi hymyillen luolalleen ja heittäytyy alkeelliselle vuoteelleen makaamaan. Hän kääntyy kyljelleen, kastaa sulkakynää musteessa ja viivaa listaltaan ylitse kohdan kolme. No, teknisesti ottaen hän ei ole vielä tehnyt töitä ja ansainnut rahaa, mutta työpaikka on hankittu, joten se kohta on jo melko varmasti toteutettu. Sirius hymyilee onnellisena.


34

Seuraavana aamuna Sirius menee sovitusti puolilta päivin rantabaarille ja omistaja Nate tervehtii häntä iloisena. Sirius saa baarimikon työvaatteet ja salaa hän piilottaa taikasauvansa essunsa taskuun, ei sitä koskaan tiedä, milloin sitä tarvitsee.

Ensimmäinen työpäivä kuluu opetellessa drinkkien tekoa, tutustuessa kassajärjestelmään ja kaataessa oluita turisteille. Sirius hymyilee jokaisella asiakkaalle leveästi - hänestä tuntuu, kuin hän olisi saanut aloittaa kokonaan uuden elämän. Työteko ei oikeastaan ole yhtään hullumpaa, ei ainakaan Azkabanissa vietettyjen tylsien vuosien jälkeen, vaikka Sirius sitä aikoinaan vähän karttoikin.

Illalla Sirius nukahtaa luolaansa Hiinokan kehon lämpöön nojaten, yhä hymy huulillaan ja vain onnellisia ajatuksia mielessään. Tuntuu niin hyvältä pystyä tekemään asioita.


35

Torstaina Sirius herää aikaisin. Työvuoron alkuun on vielä tunteja, joten hän ottaa esiin pergamentin ja sulkakynänsä, kastaa kynän musteeseen ja alkaa kirjoittaa kirjettä.

Hei Harry!

Olen saanut töitä. Työskentelen nyt baarimikkona eräässä rantabaarissa, saan näin kerättyä hieman rahaa paluutani varten. Kuten tiedät, en edelleenkään voi kertoa missä olen, mutta lämmintä täällä riittää.

Täällä oli pari viikkoa takaperin jonkinlaiset karnevaalit. Tuntui hyvältä juhlia pitkästä aikaa. Ja tuntuu hyvältä puhua ihmisille. Ihmisistä on enemmän seuraa kuin ankeuttajista (tai kuolonsyöjistä, jotka ovat ehkä vieläkin pahempia).

Muista, että voit ottaa yhteyttä koska vain. Hedwig löytää minut.

Anturajalka


Hän lähettäisi kirjeen, kun vain löytäisi pöllön.


36

Työpäivän jälkeen Sirius menee kaupungille käyskentelemään. Jossain vaiheessa joku pikkupoika nykäisee häntä housunlahkeesta ja nauraa esittäessään kädenliikkeitä, jotka muistuttavat huomattavasti taikomista niin, että Sirius ei voi olla vilkuilematta ympärilleen. Ettei jästit näe sitä. Sitten Sirius kumartuu pojan puoleen ja kysyy, mitä tämä haluaa. Poika ei osaa vastata, mutta nauraa ja esittelee kädenliikkeitä uudelleen. Se ei voi olla sattumaa: Sirius ei ole taikonut jästien nähden, ei ainakaan muista taikoneensa, joten pojan on oltava velho, tai ehkä poika on seurannut Siriusta. Varovasti Sirius kaivaa esiin taikasauvansa ja taikoo ilmoille sateenkaarenkirjavia kipinöitä. Lapsi nauraa ja taputtaa käsiään ja Sirius hymyilee leveästi ilahduttaessaan poikaa.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 36/100 (31.5.2016)
Kirjoitti: Puoliverinen prinsessa - 31.05.2016 21:40:34
Yaas, uusi osa!
Hyvä että Sirre sai töitä eikä häntä tunneta siellä (ainakaan vielä ;)). Kirje Harrylle oli tavanomaisen ihana, Hiinokkakin on piristävä lisä.
Loppu oli ihanin!
Oliko se pikkupoika velhosukua, se jää nähtäväksi. Aloin heti hymyilemään lukiessani pikkupojasta ja Siriuksen taioista.

Kiitos osasta, odotan innolla jatkoa!
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 36/100 (31.5.2016)
Kirjoitti: Arte - 01.06.2016 11:08:21
Uu, kolmasosa jo takana. (:

Lainaus
Hän kääntyy kyljelleen, kastaa sulkakynää musteessa ja viivaa listaltaan ylitse kohdan kolme. No, teknisesti ottaen hän ei ole vielä tehnyt töitä ja ansainnut rahaa, mutta työpaikka on hankittu, joten se kohta on jo melko varmasti toteutettu.
Tämä oli jotenkin niin ihana kohta. Niin Siriusta! "No niin, nythän homma on hoidettu! No oikeasti vasta otin ensimmäisen askeleen mutta sehän on lähes sama homma!"

Kivaa, että Siriuksella menee hyvin ♥ Tulee hyvä mieli itsellekin. Ja kuinka jännittävää, että vikassa rapsussa joku poika pyytää taikatemppuja! Mistä tämä on saanut tietää, että Sirius osaa taikoa? Tarkoittaako tämä, että Sirius tutustuu kohta paikallisiin velhoihin? Mitä mitä mitä, jännää! ^^ Kiitos taasen!
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 40/100 (3.6.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 03.06.2016 21:19:44
Puoliverinen prinsessa, pikkupojan tarinasta selviääkin lisää näissä osiss! Kiva että oot taas tykännyt ja jaksoit taas tulla kommentoimaan <3 :3

Arte, joo, kolmasosa takana! Jes! Minäkin ajattelin tuon niin, että se on kyllä aika Siriusmaista, että melkein on sama kuin että jonkun voi jo merkitä hoidetuksi, ihana kuulla, että se puri suhunkin :---D Katsotaan näistä mitä tapahtuu Siriuksen ja pikkupojan kanssa!

37

Kun taiat on esitelty, Sirius työntää taikasauvansa nopeasti takaisin piiloon, jotteivat ympärillä olevat jästit näkisi. Hän elehtii suutaan kohti, näyttää puhuvaa liikettä, osoittaa paitansa alle piilottamaansa taikasauvaa ja näyttää sitten kieltävää liikettä käsillään. Poika ymmärtää ja pudistaa päätään. Ja Sirius tahtoo luottaa, ettei poika kerro kenellekään.

Sirius on jo nousemassa, kun pojan kasvoille kohoaa oivaltava ilme. Hän nykäisee Siriuksen paidanhelmasta ja osoittaa katua pitkin, aivan kuin haluaisi näyttää miehelle jotain. Sirius nyökkää, ottaa pientä poikaa kädestä ja lähtee hänen ohjastamanaan kulkemaan katua muutaman kaupan verran eteenpäin. Kohta he pysähtyvät jonkinlaisen liikkeen luokse, jonka ikkunassa istui orrella useita värikkäitä trooppisia lintuja.


38

Sirius katselee hieman hämmentyneenä ympärilleen, mutta kukaan kadulla olevista jästeistä ei näytä ihmettelevän liikettä, jossa on sisällä suuria lintuja, eivät edes turistit, joiden olisi luullut olevan nenät kiinni näyteikkunassa lintuja tuijottamassa. Sirius päättelee, että liike on piilotettu jästeiltä aivan kuten Kalmanhanaukiokin on - pojan on siis oltava velho tai vähintäänkin surkki.

Siriuksen pysähtyessä katsomaan ympärilleen poika oli harmistunut ja nyt hän repii Siriuksen kättä ja osoittaa liikkeen ovea, jotta he menisivät sisään. Lukuisten tulosta tuottamattomien yritysten jälkeen poika lopulta päästää Siriuksen kädestä irti ja ryntää itse avaamaan liikkeen oven, hän jopa pitää sitä auki, kun Sirius astelee hymyillen poika perässään sisään.


39

Heti kun kello oven yllä kilahtaa Siriuksen ja pikkuisen velhopojan astuessa sisään, katseet kääntyvät kohti ovea. Kassan luona elehtimässä ollut nainen päästää äänen, joka on jotain henkäisyn ja kiljaisun välimaastosta ja juoksee välittömästi pikkupojan luokse, kaappaa hänet syliinsä ja rutistaa niin, että kun poika koettaa sanoa äidilleen jotain, hän ei saa pihaustakaan suustaan.

Hetken kuluttua nainen laskee lapsensa takaisin lattialle ja kääntyy Siriuksen puoleen. Hän kiittelee vuolaasti ensin omalla kielellään ja puolessa välissä hän taitaa ymmärtää, ettei Sirius osaa sitä, ja vaihtaa sujuvaan englantiin. Sirius hymyilee ja kertoo ilon olevan hänen puolellaan, ja ettei hän edes tiennyt pojan olleen kadoksissa.


40

Nainen tahtoo palkita Siriuksen poikansa löytämisestä ja palauttamisesta jollain tapaa, vaikka Sirius monesti koittaa kieltäytyä. Lopulta nainen kuitenkin ojentaa Siriukselle suuren tukon Fijin dollareita, eikä Sirius voi muuta kuin kiittää niistä. Nainenkin kiittelee vielä useaan kertaan, ennen kuin lähtee kaupasta poikaansa tiukasti kädestä pitäen.

Vasta sitten Sirius katselee ympäriinsä pohtiakseen, millaiseen liikkeeseen pikkupoika hänet johdatti. Ennen kuin hän ehtii tehdä muuta, kuin ihastella värikkäitä suuria lintuja hetken aikaa, kassalla istuva neiti kysyy häneltä selvällä englannilla, haluaisiko hän lähettää kirjeen. 

Sirius oli löytänyt postitoimiston. Nyt hän tiesi, miten toimittaisi kirjeen Harrylle ilman pöllöä. Sirius kieltäytyy kohteliaasti ja lupaa palata seuraavana päivänä.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 40/100 (3.6.2016)
Kirjoitti: Arte - 09.06.2016 16:10:37
Voi kun on kiva postitoimisto ♥ Eipä niillä tietenkään mitään pöllöjä ole, koska trooppiset linnut ovat siellä puolen maailmaa paljon normaalimpia! Ihanaa, miten tämä lomittuu siihen kirjeeseen, jonka Harry jossain vaiheessa saa Siriukselta.

Söpö poika. Minä ehdin jo pelästyä, että tunnistaako pojan äiti Siriuksen, mutta huh, onneksi ei sentään! Hauskaa, että velhomaailma on varmaan vähän hitaampi tiedonkuljetuksessaan kuin jästimaailma, vaikka nettijutut eivät olekaan olleet vielä niin kehittyneitä 90-luvulla kuin nykyään. Toivottavasti Siriusta ei tunnisteta - eikä varmaan tunnistetakaan, koska eihän kirjoissa mainittu siitä mitään. Alkaa tosin pikkuhiljaa kiinnostaa, että mistä Sirius sitten saa tietoja Britannian tapahtumista, koska jostain syystähän hän sitten päättää Harryn tietojen takia lähteä takaisin pohjoiseen. Ehkäpä paljastat sen raapalesarjan toisella puoliskolla. (:
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 40/100 (3.6.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 02.07.2016 21:59:49
Arte, hihi, kiitos taas <3 Ajattelen itse niin, ettei Siriusta ehkä pidetä Euroopan ulkopuolella niin suurena uhkana (varsinkaan tuollaisella pienellä saarella) että hänestä välttämättä kaikki tietäisivät, saati hänet tunnistaisivat. Australia taas on alunperin Englannin siirtomaa, joten ehkä siksi Australiassa tiedetään Siriuksesta paremmin. Oishan se aika vaikea kirjoittaa Siriusta tekemässä mitään jos koko ajan pitäisi vain piileskellä ja varoa kaikkea!

41

Alkuillasta Sirius menee ihan oikeaan ravintolaan syömään. Tuntuu hyvältä saada muutakin ruokaa kuin satunnaisia tähteitä tai maustamatonta petoeläimen lihaa. Ruuassa käytetyt mausteet tuntuvat suorastaan hivelevän makuhermoja ja hetken ajan Siriuksesta tuntuu, ettei hän ole koskaan syönyt mitään niin hyvää. Eikä hän varmasti aikoihin ole ahtanut itseään niin täyteen kuin nyt.

Annoksesta jäljelle jäävät tähteet Sirius saa mukaansa, hän aikoo syödä ne aamiaiseksi. Luolassaan nukahtaessaan hän kiittää mielessään velhonaista, joka välttämättä tahtoi antaa hänelle palkkion poikansa löytämisestä, vaikka hän yritti kieltäytyä.

Sinä iltana Sirius nukahtaa levollinen hymy huulillaan, vatsa täynnä ja lähitulevaisuuden suunnitelmat selvempinä kuin aikoihin. Ehkä kaikki sittenkin muuttuu paremmaksi.


42

Seuraavana päivänä Sirius herää aikaisin, sillä hän on sopinut rantabaarin omistajan kanssa menevänsä töihin aamusta. Hän herää hyvin levänneenä, vaikkakin vielä vähän unisena. Aamiaiseksi Sirius syö edellisen illan ravintolasta mukaan saamansa tähteet, sitten hän peseytyy luolan lähellä virtaavassa makean veden purossa. Se virkistää ja Sirius tuntee heräävänsä kunnolla. Viileä vesi tuntuu hyvältä niin suussa kuin vartalollakin.

Työpaikalle Sirius saapuu puolta tuntia aikaisemmin, kuin hänen työvuoronsa on sovittu alkavan. Baarin omistaja tervehtii häntä iloisesti ja ojentaa hänelle esiliinan. Aamupäivä on aina hiljaisempi, joten omistajalla on aikaa opettaa Siriukselle työpaikan toimintaa. Ensimmäiset tunnit työpäivästä menevätkin erilaisten drinkkien ja muiden juomien tekoa opiskellessa.


43

Puoleen päivään mennessä Sirius on oppinut valmistamaan jo suurimman osan rantabaarissa myytävistä drinkeistä. Hän on nopea oppimaan, ja baarimikon työ tuntuu olevan kuin luotu häntä varten: paineen alla työskentely tuntuu hyvältä, kun on koko ajan jotain tekemistä.

Asiakkaat ovat niin tyytyväisiä Siriuksen toimintaan, että he kehuvat häntä rantabaarin omistajalle. Eikä Sirius voi olla tuntematta ylpeyttä itsestään kuullessaan pitkästä aikaa sellaisia kehuja - eihän hän ole kuullut moisia niin moniin vuosiin. Sen sijaan viimeiset kolmetoista vuotta hän on lähinnä kuullut sitä, kuinka epäonnistunut hän on aina ollut ja tulee aina olemaan. Bellatrix kyllä piti Azkabanissa huolen siitä, ettei Sirius päässyt unohtamaan epäonnistumistaan.


44

Töistä päästyään Sirius rientää luolalleen, nappaa sormiinsa Harrylle osoittamansa kirjeen ja suuntaa askeleensa kohti edellisenä päivänä löytämäänsä postitoimistoa. Kirjeen lähettäminen on yllättävän halpaa ja Sirius katselee vierestä, kun postitoimiston työntekijä sitoo sen yhden linnun jalkaan. Ne näyttävät vähintäänkin yhtä kuuliaisilta kuin pöllöt, eikä Siriusta yhtään hermostuta jättää kirjettä sellaisen linnun toimitettavaksi. Se näyttää siltä, ettei sillä tule olemaan ongelmia löytää perille, eikä kukaan varmasti voi varastaa kirjettä siltä.

Sirius kiittää työntekijää ja pahoittelee vuolaasti, ettei hän voi jättää tippiä, sillä hänen rahatilanteensa ei ole erityisen hyvä. Työntekijä vain nauraa ja sanoo, ettei se haittaa, että ei postitoimistossa kuulu tippiä jättää.

Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 44/100 (2.7.2016)
Kirjoitti: Arte - 03.07.2016 17:51:42
Hii tassuja ♥ Viime aikoina ei ole oikein tehnyt mieli lukea yhtään mitään, mutta nämä ovat aina niin kivan kevyitä ja näppäriä että tekstiin on helppo tarttua. Hyvä mieli tuli etenkin tuosta ekasta raapaleesta! Voi ihana Sirius, kuinka ihanaa että hän sai viimein kunnolla ruokaa napaansa koska yngh, maustamaton liha alkaa varmaan nyppiä jossain vaiheessa.

Lainaus
Sirius kiittää työntekijää ja pahoittelee vuolaasti, ettei hän voi jättää tippiä, sillä hänen rahatilanteensa ei ole erityisen hyvä. Työntekijä vain nauraa ja sanoo, ettei se haittaa, että ei postitoimistossa kuulu tippiä jättää.
Tämä oli kans jotenkin ihan "iih". Söpö Sirius ja kiva työntekijä, "ei postitoimistossa kuulu jättää tippiä"! Todella hellyttävää.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 48/100 (6.7.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 06.07.2016 21:09:04
Arte, ihana kun jaksat kommentoida aina jokaisen osapläjäyksen välissä! Ja kiva että tää miellyttää vieläkin, näiden on vähän tarkoituskin olla sellaisia lyhkäisiä kivoja mitä on helppo lukea :) Jatkossa Sirius kyllä saa toivottavasti vähän enemmänkin parempaa ruokaa! Kyllä varmasti maistuu monen päivän maustamattoman lihan syömisen jälkeen oikein kunnolla maustettu liha hyvältä :D

45

Viikon lopulla Sirius saa käteensä ensimmäisen palkkansa. Hän on pyytänyt sen käteisellä, koska hänellä ei tietenkään ole minkäänlaista pankkitiliä. Ja se sopii Natelle oikein hyvin, sillä se on helpompaa eikä hänen silloin tarvitse tehdä paperitöitä. Oikeastaan, Nate kertoo, suurimmalle osalle pätkätöissä olevista turisteista palkka maksetaan nimenomaan käteisenä.

Setelitukko taskussaan Sirius rientää kaupungille. Tuntuu kuin hänellä olisi kaikki maailman varat käytettävissään ja ympärilleen katsoessaan hän ei osaa päättää, mihin menisi ensimmäisenä ostoksille. Vaatteita pitäisi saada, mutta minkälaisia, sitä Sirius ei vielä tiedä, joten hän päättää kävellä pitkin ostoskatua ja vertailla kauppoja. Tuntuu hyvältä, kun voi oikeastaan ostaa mitä vain ikinä haluaa.


46

Lopulta Sirius astelee sisään kauppaan, jossa myydään rennon näköisiä rantavaatteita: T-paitoja ja shortseja. Sirius ostaa kaksi T-paitaa, punaisen ja vihreän, sekä maastokuvioiset punasävyiset reisitaskushortsit. Nate on sanonut, että töissäkin saa pitää mitä vaatteita vain haluaa, joten Sirius ei tuhlaa rahaa sen siistimpiin työvaatteisiin. Sitäpaitsi rannalla on aina kuuma, ja turistitkin pitävät työntekijöitä tuttavallisempina, kun heillä on yllään yhtä rennot vaatteet kuin rannalla kävijöillä itsellään.

Vaateostosten jälkeen Sirius suuntaa tavaroidensa kanssa takaisin luolalle ja pukee heti toisen paidan ja shortsit jalkaansa. Uudet vaatteet tuntuvat yllä mukavilta ja puhtailta. Sirius viivaa yli listaltaan kohdan kaksi: uudet vaatteet on nyt hankittu ja testattu.


47

Uusissa vaatteissa Sirius tuntee olonsa heti kotoisammaksi - ei enää niitä samoja retkuja, joissa hän on viettänyt yli vuosikymmenen Azkabanissa. Uusista vaatteista innostuneena Sirius lähtee uudestaan käymään kaupungilla, tällä kertaa ilman varsinaista kohdetta tai tarkoitusta. Hän käyskentelee ympäri katuja, löytää kojun, jossa nuori mies myy aitoa nahkaa olevia lompakoita. Todellisuudessa Sirius ei hetkeäkään usko nahan aitouteen - ei se edes tunnu käteen oikealta nahalta - mutta hinta on halpa ja hän huomaa tarvitsevansa lompakkoa rahoilleen. Sirius valitsee lompakoista vaaleanruskean, jossa on vain muutama paikka korteille, mutta sitäkin enemmän tilaa käteisrahalle. Vaaleanruskea tuntuu hyvältä, se ei muistuta tummista ajoista Azkabanissa, kuten kaikki tummemmat värit.


48

Hymyillen Sirius työntää loput jäljellä olevat rahansa uuteen lompakkoonsa. Sitten hän katselee ympärilleen pohtien, mihin mennä seuraavaksi. Nälkä alkaa jo taas kurnia vatsassa, joten hän suuntaa kohti ravintolaa, jonka kyltissä komeilee herkullisen näköinen pasta-annos. Sirius ei ole syönyt pastaa aikoihin ja kuvan annos tuntuu suorastaan puhuvan hänelle, kutsuvan häntä syömään ja nauttimaan.

Ruokailunsa päätteeksi Sirius jättää tarjoilijalle suuren tipin. Ehkä se on vähän liikaa hänen rahatilanteeseensa nähden, mutta sillä ei ole väliä. Sirius ei juurikaan ajattele sitä, sillä hänen vatsansa on taas täynnä ja elämä tuntuu pitkästä aikaa hieman nostavan suupieltään hymyilläkseen hänellekin. Ehkä kaikki ei olekaan enää niin huonosti.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 52/100 (7.7.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 07.07.2016 21:28:10
49

Vielä ennen luolalle palaamistaan Sirius käyskentelee rannalla auringonlaskua katsellen. Se värjää taivaan eri oranssin, punaisen ja keltaisen sävyillä ja pian koko taivas on jo tumma. Sumun noustessa iltahämärässä tuntuu siltä, ettei eteensä näe muutamaa metriä pidemmälle. Se tuntuu oudolta, sillä Azkabanissa näihin aikoihin vuodesta taivas on vaalea vielä pitkään.

Lehtipatjalleen Hiinokan viereen käpertyessään Sirius tulee ajatelleeksi, ettei jonkinlaisen kunnollisen asumuksen omistaminen tai vuokraaminen olisi pahasta. Hän kuitenkin hylkää ajatuksen saman tien: eihän Hiinokkaa voi ottaa kaupunkiin, eikä hän halua jättää hevoskotkaa. Ehkä hän silti voisi käydä ostamassa jonkinlaisen retkipatjan, sellaisella olisi varmasti paljon mukavampi nukkua kuin kovalla lehdistä tehdyllä pedillä.


50

Lauantaiksi Sirius on saanut vapaapäivän, mutta hän menee siitä huolimatta rantabaarille. Nate tervehtii häntä iloisesti ja tarjoaa hänelle oluen. Päivä on kuulemma ollut hiljainen, Nate kertoo, ja on mukavaa, kun pääsee juttelemaan jonkun kanssa. Sirius vaihtaa kuulumisia kunnes paikalle saapuu asiakas, silloin hän kumoaa oluestaan loput kurkkuunsa ja toivottaa Natelle hyvää päivänjatkoa, lupaa tulevansa ajoissa töihin heti maanantaiaamuna.

Lopun päivää Sirius kuluttaa kaupungilla, retkipatjoja myyvää kauppiasta hän ei löydä, joten lopulta hän päätyy ostamaan ilmapatjan. Toivoa sopii, ettei se puhkeaisi joutuessaan kovalle kivialustalle. Ehkä sen alle voisi laittaa lehtiä pehmennykseksi, ja jos se ei toimisi, Siriuksen pitäisi keksiä jotain muuta.


51

Patja tuottaa ongelmia jo siinä vaiheessa, kun Sirius koettaa puhaltaa sen täyteen. Sinne menee yllättävän paljon ilmaa, eikä puhaltaminen ole erityisen helppo tehtävä. Jossain vaiheessa Sirius koettaa saada Hiinokkaa tekemään sitä puolestaan, mutta ensin hevoskotka vain kääntää päätään pois. Ja kun Sirius jatkaa, lopulta hän joutuu suojelemaan  patjaansa hevoskotkan nokan teräviltä iskuilta.

Lopulta Sirius saa ilmapatjan tarpeeksi täyteen - hän ei viitsi puhaltaa sitä ihan pullolleen, ettei se hajoaisi niin helposti. Siriuksen aiemmasta härnäämisestä huolimatta Hiinokka hyväksyy patjan viereensä, painaa jopa päänsä Siriuksen kainaloon, ja sinä yönä velho nukkuu jo paljon paremmin kuin yhtenäkään toisena yönä saarella. Eräs tärkeä ystävä vierellään.


52

Sunnuntaina Sirius suuntaa heti aamusta herättyään rannalle. Silloin hän ei mene rantabaariin, vaan vuokraa rantatuolin, käy rantakadun kaupasta ostamassa itselleen pyyhkeen ja asettuu ottamaan aurinkoa. Hän käy suolaisessa merivedessä virkistymässä, ottaa taas aurinkoa, ja käy taas uimassa. Koko aamupäivä menee meren rannalla rauhasta nauttien. Tai ainakin niin rauhasta, kuin lapsia täynnä olevalla rannalla voi olla, mutta Siriusta se ei haittaa. On mukavaa kaikkien niiden vuosien jälkeen kuulla lasten kiljuvan ja nähdä heidän pomppivan vedessä. Hetken ajan Siriuksen mielen valtaa haikeus, toive siitä, että häntäkin pyydettäisiin mukaan leikkeihin. Mutta ehkä hän näyttää liian vanhalta. Ehkäpä hänen pitäisi seuraavasta palkastaan käydä parturilla.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 52/100 (7.7.2016)
Kirjoitti: Arte - 11.07.2016 11:29:17
Nyt olit liian vikkelä, että olisin välissä ehtinyt lukea ilmestyneet rapsut. (: Mutta kiva että näiden kirjoittaminen rullaa hyvin! Oot jo yli puolivälin, hyvä Lau ♥

Jei, uusia vaatteita! Tykkäsin siitä, miten lompakon värillä oli joku konkreettinen merkitys: se ei muistuttanut Azkabanista vaikka toisaalta muistuttikin sillä, että se oli niin erilainen. Tykkään siitä, miten kuljetat Azkaban-teemaa koko ajan mukana, sillä on varsin uskottavaa, ettei sellaisia kokemuksia, yli vuosikymmentä, helposti unohda ja se varmasti vaikuttaa elämään vielä kauan sieltä poispääsemisen jälkeenkin.

Eikös Sirius varastanut itselleen taikasauvan? Mietin että miksi hän ei käyttänyt sitä apunaan hankkiessaan ilmapatjan ja pumpatessaan sitä täyteen ja etenkin silloin, kun oli huolta siitä, että patja puhkeaa kivisen alustan takia.

Nyt kun perusjutut on saatu suht koht hyvälle mallille, alkaa tuntua, että kaipaisin itse jotain draamaa ja/tai seikkailua perusasioiden kertomisen ohelle. Okei, seuraavissa osissa käydään vielä leikkaamassa tukka ja parta kondikseen, mutta kohtahan sitä pitää jo alkaa kuulla huhuja taikamaailman tapahtumista! Niitä odotellessa.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 52/100 (7.7.2016)
Kirjoitti: Frederica - 22.07.2016 20:09:50
Ihanaa, kun näitä tulee aina useampi kerralla. Oon jäänyt kommenteissa vähän jälkeen, mutta luen kyllä aina innolla näitä. :>

11 - 17
Oi, että onneksi Sirius nappasi pöllön mukaansa. Sopii kyllä kyseisen pöllön luonteeseen, että on ensin alkuun arka, koska myöhemmin ei säiky mitään (tai ajattelen, että tässä on Possusta kyse). Possuhan se! :> Ihanaa, että Sirius alkaa heti tilaisuuden tullen laatia kirjettä Harrylle (vaikka Possun pitääkin lähteä ja haluisin, että se jäisi Siriuksen seuraksi). Pystyn kuvittelemaan miten pöllö on tuijottanut Siriusta koko yön ja aamulla herättää hänet tyyliin ”anna muonaa”. Hiinokka on kyllä kiltti, kun metsästää Siriukselle, mutta se sopii kyllä todella hyvin hevoskotkan luonteeseen, koska jos niiden kunnioituksen voitti, niin niidenhän piti olla tosi uskollisia (tai jotain tällaista muistelen). Tykkään tosi paljon siitä, miten näissä kuvaillaan Siriuksen pärjäämistä päivästä toiseen. Hän on kuitenkin vankilassa ollut varsin toimeton ja nyt hänen pitää etsiä ruokaa, pitää itsensä lämpimänä ja muuta tavallisempaan elämään kuuluvaa, tuntuu, että samalla kun Sirius kerää polttopuita ja paistaa lihaa, hän saa takaisin palasia inhimillisyydestä.

18 - 22
Sirius ja musiikki. :3 Taitaa olla ensimmäisiä kertoja, kun Sirius kuulee iloista musiikkia ja mahtavaa miten se ja muiden ihmisten riemu meinaa temmata hänet mukaansa. Hihii, ihanaa, että Sirius muuttuu ihmiseksi ja lähtee mukaan juhlimaan, ja juhliikin sitten kunnolla. : D Pidän myös tuosta, että Azkabanin jättämät jäljet ovat syvällä, ja myös siitä, että karmeimmassakin tilanteessa, Sirius säälii jotakuta toista, joka on kokenut pahempaa. Tai jotenkin tuo hänen säälinsä Hagridia kohtaan kosketti, koska vankilassa Sirius olisi voinut menettää osan empatiakyvystään, mutta hän ei menettänyt.

23 - 30
Hiinokan ja Siriuksen välit syvenevät mukavasti koko ajan. Pidän tuosta miten Siriuksen pitää kirjoittaa itselleen suunnitelma, tai jotenkin tulee sellainen olo, että hän ei ihan vielä ole toipunut vankilasta ja tarvitsee toimilleen ylimääräistä tukea (joo ihmiset kirjoittaa to-do listoja, mutta mulle tulee vaan Siriuksen listasta mieleen sellainen lapsen toiminnanohjaus, missä lapsi puhuu itselleen mitä voi tehdä, koska se muistuttaa aikuiselta saatavaa tukea, ja mulle tulee tunne, että Sirius tekee listan itselleen tueksi, ei niinkään muistutukseksi). Hyvä tuo Siriuksen ajatus näyttäytyä kaukana Englannista ja kaukana piilopaikastaan, Australiassa hänet varmasti tunnistetaan. Tuo lehtikojukohtaus on kyllä hieno ja hauska. : D Ihana saari, jolla Siriusta ei tunnisteta. Mutta toisaalta, eihän Voldemort ja hänen kannattajansa olleet iso juttu edes Euroopassa joka puolella. Australiassa on varmasti jonkin verran emämaasta tulleita velhoperheitä ja varmaan taikaministeriöilläkin läheisemmät välit + jästihallinnolla tietty, niin tieto Siriuksesta on sinne totta kai kulkenut. Kun Siriuksesta ei musta kirjoissa millekään Interpolille ilmoitettu tai vastaavalle, vaan paikallistasolle pelkästään. Mietin, että ei kai joku turisti häntä tunnista, mutta se nähdään sitten, hui, jännityksellä odotan.

31 - 40
Siriuksen moraalikäsitys on tässä kyllä hyvä. :> Tykkään, että Sirius löytää tuollaista ns reppureissaajatyötä (aika paljon kait reilaajat tekee lyhyitä keikkoja baareihin/ravintoloihin ilman mitään papereita, ainakin 1990-luvulla). Tulee kyllä levollinen olo, kun Sirius kirjoittaa Harrylle kirjeitä ja toivoo, että Harrylla on kaikki hyvin (niin kuin se, että koulussa olisi helpompaa, kunhan ankeuttajat on poissa). Suloinen tapa Siriuksella löytää paikallinen taikayhteisö ja postitoimisto. :3 Kiva pikkupoika ja onneksi törmäsi Siriukseen ja pääsi äitinsä luo nopeasti. Totta kai tuolla posti käyttää trooppisia lintuja! :> Tykkään myös siitä, että Sirius saa pikkupojan ja tämän äidin yhdistämisestä palkkioksi jästirahaa, tai siis, ei kai kaikkialla ole niin tarkkaa kumpia rahoja käyttää, koska mitä pienempi taikayhteisö, sitä enemmän pitää olla kosketuksissa jästiyhteisön kanssa.

41 - 52
Mukavaa, että Sirius saa rantabaarista mielekästä tekemistä ja että elämä alkaa pikkuhiljaa hymyillä hänelle. :> Sirius on aika vaivattomasti omaksunut jästitapoja (vaatteet ja rahat) mutta toisaalta, hän on aina ollut kiinnostunut jästeistä ja hankki sen moottoripyöränkin ja niitä jästijulisteita, joten olen ajatellut asioiden selittyvän sillä. Tässä on muuten hienoa tuo miten velhoyhteisö kotona on Siriuksen hylännyt, mutta kaukana kotoa jästiyhteisö auttaa Siriusta vapauteen totuttelussa. Tuntuu, että tässä tietyllä tapaa palataan myös Siriuksen nuoruuteen, jossa hän etsi vapauttaan jästiyhteisön kautta kapinoimalla. Nate vaikuttaa kunnon hepulta ja tykkään hänen hahmostaan. :> Sirius ja patjan kanssa painiminen. :> Mukavaa ja samalla haikeaa miten Sirius alkaa kaivata omaa kotia ja miten hän kaipaisi osaksi muiden ihmisten elämää. Tuo lasten leikkien seuraaminen on surumielistä, kun Sirius kaipaisi kovasti omaa perhettä, jota ei tavallaan koskaan voi saada. Sota on vienyt häneltä sen mahdollisuuden. Haluaisin kyllä lukea Siriuksen parturikäynnistä, koska voi olla melkoiset latvojen saksimiset luvassa, kun tuskin Azkabanissa on hoitoaineita jaeltu. : D

Tykkäsin taas kovasti, kiitos näistä. <3
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 52/100 (7.7.2016)
Kirjoitti: Nyyhti - 20.08.2016 10:01:33
Saat nyt järkyttävän huonon puhelinkommentin, mutta pakko kommentoida että saan tän seurantaan! Luin siis läpi ja pidin näistä, mukavia pikku pätkiä :) Olisin ehkä odottanut useampien asioiden menevän pieleen, mutta toisalta kiva että Siriuksellakin joskus menee hyvin!

Laitahan pian jatkoa, lupaan kommentoida sitten paremmin! :D
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 58/100 (20.8.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 20.08.2016 13:58:45
Arte, jep yli puolenvälin ollaan jo! Mulla on toivoa, että tää valmistuu joskus! Azkaban on Siriuksen elämässä sellainen asia joka varmasti on vaivannut pitkään vielä sieltä karkaamisenkin jälkeen ja siksi juuri koitan sitä tässä kuljettaa mukana koko raapalesarjassa. Plus siitä on helppo saada mukaan pohdintoja ja tuntemuksia! Sirius varasti kyllä taikasauvan, mutta jotenkin ajattelen, ettei Sirius ehkä muista vielä käyttää sitä kaikkeen. Onhan hän kuitenkin ollut kolmetoista vuotta ilman sauvaa, niin ei uskoisi että ihan heti välttämättä keksii sen avulla tehdä kaiken, vähän kuin jästisyntyiset noidat ja velhot jotka eivät ensimmäisinä vuosina ehkä heti muista että he voivat taikoa. Ja näissä seuraavissa osissa itseasiassa ei päästä ihan vielä käymään siellä parturilla, mutta mutta... ;)

Frederica, iiih ihana pitkä kommentti puspuspus! <33 Possun on valitettavasti tosiaan lähdettävä, mutta onneksi Siriuksella on silti Hiinokka! Ja se lista, kyllähän se ikään kuin on Siriukselle sellainen tuki ja turva, ehkä enemmän ajatuksien jäsentelyä, mutta jonkinlainen selkeä lista siitä, mitä täytyy tehdä. Uskoisin tosiaan, että Australiassa kyllä tunnetaan Sirius, mutta sitten nämä pienemmät saaret elävät vähän enemmän omaa elämäänsä eivätkä siksi tiedä juuri mitään noista ns. kansainvälisistä rikollisista. Tai eivät ehkä halua tietää :D Ja mitä taas Siriuksen jästeihin sopeutumisesta tulee, niin tuollaisessa pikkupaikassa uskoisin ettei varsinaista jästeistä eriytyvää velhoyhteisöä ole, jolloin velhoturistin on vähän pakko sopeutua siihen jästiyhteisöönkin. Ja sitäpaitsi Siriukselle moisella ei varmaan ole väliä 13 vuoden vankeuden jälkeen, kunhan saa tutustua ihmisiin ja saa jotain kiinnekohtaa siihen oikeaan elämään :D

nominal, järkyttävän huonot puhelinkommentit ei todellakaan haittaa! Ihana että olet tykännyt ja tosi kiva, jos tuut vielä sanomaan myöhemmin jotain muutakin, mutta kiitos nyt näin ensialkuun! :3

53

Seuraava viikko sujuu yhtä hyvin kuin edellinenkin. Aamuisin Sirius menee töihin, oppii uusia asioita baarissa työskennellessään, saa usein kehuja sekä asiakkailta että Natelta. Iltapäivisin hän käyskentelee kaupungilla, käy erilaisissa kaupoissa ja miettii, mitä haluaisi ostaa seuraavaksi. Viikon aikana mukaan tarttuu tyyny, peittona käytettävä lakana, kolmas T-paita sekä toiset housut. Ja joka päivä Sirius ostaa tuoreita hedelmiä ja maukasta ruokaa. Joka päivä hän työpäivänsä päätteeksi juo baarin drinkkilistalta erilaisen juoman.

Viikon lopulla Sirius saa taas palkkansa, ja sen lisäksi Nate antaa hänelle tukun ylimääräistä rahaa. Kuulemma siksi, että hän on positiivisella asenteellaan tuonut baarille lisää vakioasiakkaita, jopa paikallisia, joita näkyy harvoin.


54

Perjantain saapuessa Sirius tuntee olevansa jo hieman väsynyt kaikesta työnteosta. Oikeastaan se ei ole edes raskasta, vaan Sirius pitää siitä, mutta se aikatauluttaminen, jota hän on työn takia joutunut kahden viikon ajan elämässään tekemään, tuntuu oudolta. Erilaiselta. Azkabanissa ei ole aikatauluja, ei kiirettä mihinkään, aivan kuin siellä ei olisi aikaa ollenkaan. Sellainen muutos elämänrytmiin on aluksi raskas, siksi Siriuksesta tuntuu hyvältä päästä vapaalle.

Perjantaina Sirius ei jaksa lähteä tuhlaamaan palkkaansa, mutta syömässä hän käy hienommassa ravintolassa. Ehkä sitten huomenna, Sirius ajattelee nukahtaessaan. Sillä nyt hänellä on aikaa tehdä mitä vain, milloin vain. Nyt hän voi tehdä mitä vain, milloin vain.


55

Lauantaina Sirius herää virkeänä ja hyvin levänneenä. Heti aamusta hän pulahtaa kallioluolansa alla levittäytyviltä kiviltä uimaan mereen, se virkistää vielä lisää ja tuntuu hyvältä. Meressä uinnin jälkeen on kuitenkin käytävä puhdistautumassa makean veden purossa, sillä Sirius ei pidä iholle jäävästä suolasta ja hiekasta. Vaikka toisaalta, onhan sekin parempi kuin Azkabanissa. Siellä ei juuri päässyt peseytymään lainkaan.

Aamu-uinnin ja peseytymisen jälkeen Sirius syö eilen ostamiaan hedelmiä aamiaiseksi. Vaikka Sirius onkin saanut tuoreita hedelmiä jo useamman viikon ajan, ei hän silti voi olla nauttimatta niiden mausta täysin rinnoin.

Aamupalan syötyään hän alkaa suunnitella päivän ohjelmaa. Mitä tehdä sillä rahalla, jonka on ansainnut?


56

Ensimmäisenä Sirius pohtii, pitäisikö hänen kirjoittaa kirje Harrylle. Mutta Sirius ei oikein keksi mitä haluaisi kirjeessä kertoa. Harry ei ole vastannut mitään edelliseen kirjeeseen, eikä Siriuksella oikein ole uutta kerrottavaa. Niinpä hän hylkää ajatuksen kirjeestä - ehkäpä Harrykin tahtoo olla rauhassa - ja koettaa keksiä jotain muuta tehtävää.

On oikeastaan yllättävän vaikea keksiä, mitä haluaisi tehdä saarella, josta ei tiedä mitään tai josta ei tunne ihmisiä. Siriuksesta tuntuu siltä kuin hän olisi unohtanut, mitä ihmiset vapaa-ajallaan tekevät.

Lopulta Sirius päättää lähteä kaupungille käyskentelemään ja katselemaan ympärilleen. Ehkä hän keksii jotain tekemistä tai tapaa ihmisiä, ehkä joltain voi kysyä paikkoja joissa kannattaa käydä.


57

Jo pelkkä kaupungilla kävely piristää Siriuksen mieltä: vaikka hän näkee ihmisiä joka päivä töissäkin, siellä hän on silti heille vain työntekijä. Kaupungilla hän on turisti, jolle paikalliset hymyilevät, tervehtivät ja joka tervehtii takaisin. Kaupungilla hän on se, jolle katukauppiaat yrittävät myydä tuotteitaan. Joltain pientä kojua emännöivältä ehkä kaksitoistavuotiaalta tytöltä Sirius ostaa käsin tehdyn rannerenkaan ja pujottaa sen ranteeseensa. Tarvitseehan hän jonkin konkreettisen muiston reissultaan. Yhden itkevän pikkutytön Sirius saattaa äitinsä luo ja silloin hänestä tuntuu siltä, että eksyneet lapset eksyvät aina hänen luokseen.

Jossain vaiheessa Sirius pysähtyy ravintolaan syömään lounasta, ja silloin hänen silmänsä osuvat vilkkaan kadun vastakkaisen puolen liikkeeseen.


58

Syötyään Sirius puikkii läpijoukon halki vastapäisen rakennuksen luo ja jää hetkeksi lukemaan liikkeen näyteikkunan esitteitä. Kohta hän astelee sydän kovaa tahtia tykyttäen sisälle liikkeeseen. Hän ei ole tehnyt mitään niin jännittävää aikoihin, tuntuu aivan siltä kuin olisi taas se sama nuori koulupoika joka lähtee mukaan mihin vain mitä kaverit ehdottavat. Tai on yleensä itse se, joka ehdottaa.

Sirius keskustelee liikkeen työntekijän kanssa, saa eteensä kasan vihkosia ja esitteitä ja istuutuu sitten rauhassa näyteikkunan edessä oleville penkeille selailemaan niitä. Tuntuu vaikealta valita kaikista niistä vaihtoehdoista ja Siriuksen on kysyttävä itselleen sopivaa vaihtoehtoa myyjältä.

Hetken kuluttua Sirius astelee ulos liikkeestä hymy huulillaan.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 58/100 (20.8.2016)
Kirjoitti: Nyyhti - 20.08.2016 15:47:38
Haha no tätä jatkoa ei tarvinnut odottaa kauaa! :D

Saanko aluksi valittaa siitä, että jätit tämän tällaiseen kohtaan! Mörr, minä tahdon tietää, mitä Sirius sieltä kaupasta haki. Vihkoja ja muuta, mitä kummaa? Jotain niissä selvästi esiteltiin, mutta en kyllä yhtään osaa arvata, mitä.

Ja sitten ehkä se "vähän kattavampi kommentti" -osuus :D Mulle ei tästä kerrontatavasta ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen raapalesarja, tai siis tää ei jollain lailla vastaa mun mielikuvaa raapalesarjasta. Nämä kuitenkin ovat niin tiukasti toisiaan sidottuja, ja aina edellisen lopusta siirrytään seuraavaan. Toisaalta mietin kyllä sitäkin, että jos tämä formaatti olisi joku muu kuin raapalesarja, teksti vaikuttaisi luultavasti aika töksähtelevältä, eikä sitä olisi niin miellyttävä lukea kuin nyt, kun tiedän, että kyseessä on raapalesarja.

Näin dialogin rakastajana kaipailen vähän dialogia, koska mun mielestä se kertoo aina paljon hahmosta, ja tässä pitäisin siitä erityisesti, kun kirjoitat kuitenkin preesensissä. Toisaalta tämä dialogittomuus korostaa sitä, kuinka vähän ihmiskontaktia Siriuksella on, ja kuinka tavallaan irallisena maailmasta hän elää.

Pidän myös Siriuksen hahmosta tässä. Hän on juuri sellainen vähän kärsinyt ressukka-Sirius, mutta hänestä löytyy samalla sitä energisyyttä, jota kirjojen varsinkin nuoremmassa ja vähän toipuneemmassa Siriuksessa on. Ihana hahmo kerta kaikkiaan, niin ihanan uuttera ja valmis palaamaan oikeaan maailmaan Azkabanin jälkeen. Juuri tällaisena Siriuksen näen siis itsekin.

Hiinokka on tosi suloinen myös! Kovin inhimillinen, mutta kirjoissahan sanotaankin, että hevoskotkat ovat tosi viisaita.

Tässä on nyt kuitenkin ollut tosi pitkään tosi rauhallista, ja muistelen, että Sirius jostain syystä joutui lähtemään tuolta tropiikista... Saatan olla ihan väärässäkin kyllä. Joka tapauksessa, kuten jo aiemmin mainitsin, toivoisin, että joku menisi välillä pieleenkin :D Mutta joka tapauksessa jään odottelemaan mielenkiinnolla jatkoa!
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 58/100 (20.8.2016)
Kirjoitti: Arte - 29.08.2016 14:18:40
Lainaus
Yhden itkevän pikkutytön Sirius saattaa äitinsä luo ja silloin hänestä tuntuu siltä, että eksyneet lapset eksyvät aina hänen luokseen.
Tämä oli jotenkin symppis. ♥ Ihana Sirius, huolehtimassa muista. (:

Voi että mihin kohtaan jätit! Mitähän Sirius on ostamassa? Ensimmäisenä mietin luudanvartta, mutta nyt aloin pohtia myös moottoripyörän mahdollisuutta... Jos kerran tarvitsee paljon esitteitä ja muita tällaisia niin kyseessä varmaan on joku asia, johon on paljon erilaisia vaihtoehtoja olemassa. Käännyn siis moottoripyörän puoleen! Kyllähän sellaisen nyt voisi tuola idylliseltä saareltakin löytää, eikö. :D

Söpöä, että Sirius alkaa viimein saada vähän tavaraa pieneen kotiinsa ja että hänellä menee paremmin. Nää on kyllä tällaisia ihanan helppoja hyvän mielen raapaleita! ^^
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 68/100 (4.10.2016)
Kirjoitti: Hazyel - 04.10.2016 12:07:32
nominal, heh, saat kyllä murista! Näissä osissa selviää, missä Sirius oikein kävi ja mitä hän sieltä halusi :3 Päätin jossain vaiheessa tämän kirjoittamista, ehkä parinkymmenen raapaleen kohdalla kun ns. "luonnollista" dialogia ei vielä ollut tullut, että kirjoitan tämän kokonaan dialogittomana. Ihan totta, että se korostaa tuota Siriuksen ihmiskontaktien puutetta, ja toimii tässä myös pikkuisen tyylikeinona. Heh, toivottavasti nämäkin raapaleet kelpaa! :3

Arte, Sirius on kyllä tosi symppis kun se haluaa auttaa muita! Etenkin tuollaisia suloisia pikkulapsia. Ihan moottoripyörä ei nyt ole kyseessä, mutta onneksi näissä osissa selviää mitä Sirius oikein on hankkimassa!

Vähän tällainen isompi pläjäys näitä nyt kerralla, koska Vuosi raapalehtien potkii, mutta ainakin saatte nyt kunnolla luettavaa! :)

59

Sunnuntain Sirius käyttää parturilla käymiseen. Hieman yllättäen kaupungin suurimman kävelykadun varrella ei näy oikeastaan yhtäkään parturia, sen sijaan tatuointiliikkeitä on paljon ja hetken Sirius leikittelee ajatuksella tatuoinnista. Kääntyessään kävelykadulta pienemmälle sivukadulle Sirius kuitenkin löytää parturin, joten tatuointiajatukset jäävät siltä kertaa siihen.

Parturi tervehtii Siriusta ensin iloisesti, mutta Sirius ei voi olla huomaamatta hänen syvää huokaustaan velhon hiukset nähdessään. Kieltämättä ne olivat ehtineet kasvaa varsin paljon Azkabanin aikana, eikä Sirius voinut sanoa varsinaisesti hoitaneensa niitä erityisen hyvin vankilassa ollessaan. Parta ei ollut yhtään sen parempi, vaikkei Siriuksen parrankasvu koskaan ollutkaan ollut erityisen nopeaa. Hän mahtoi olla varsin pelottava näky parturin silmissä.


60

Parturin harmiksi Sirius ei suostu siihen, että hänen hiuksensa ajettaisiin kokonaan pois. Hän kuitenkin lupaa maksaa ylimääräistä siitä hyvästä, että parturi tekee hänestä taas inhimillisen näköisen.

Pienen suostuttelun jälkeen parturi aloittaa työnsä työntämällä Siriuksen pesualtaan ääreen. Varmuuden vuoksi hän laittaa käteensä kumihanskat eikä Sirius voi olla nauramatta itsekseen. Kieltämättä hänkään ei ehkä haluaisi koskea omiin hiuksiinsa ilman hansikkaita.

Puolen tunnin selvittelyn ja saksimisen jälkeen Sirius ihailee parturin peilistä työn jälkeä. Hän toteaa näyttävänsä paljon paremmalta kuin aiemmin ja on niin iloinen, että antaa parturille muhkean tipin hänen tekemästään työstä. Sirius naurahtaa itsekseen miettiessään, ettei Nate ehkä tunnista häntä seuraavana päivänä..


61

Maanantaina Sirius palaa taas töihin. Nate kehuu heti Siriuksen uutta lookkia, eikä Sirius voi olla hymyilemättä typerästi loppupäivän ajan. Hän ei olekaan hetkeen kuullut olevansa komea, hyvännäköinen, tai ylipäätään mitään muutakaan vastaavaa. Azkabanissa ei juuri ole kehuja saanut kuulla, saati sitten että hän olisi niitä ulkonäöllään aiemmin ansainnut.

Työpäivänsä päätteeksi Sirius kertoo tulevan viikonlopun suunnitelmistaan Natelle, ja hänen on hyvin vaikea peittää innostustaan. Tuntuu niin hyvältä vihdoin päästä tekemään asioita, joita normaalit ihmiset tekevät ja keskustelemaan niistä muiden ihmisten kanssa. Ja kun Natekin tuntuu innostuvan Siriuksen puolesta, hänelle tulee ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kotoisa olo, vaikkei hän ole edes Englannissa.


62

Viikko kuluu yllättävän nopeasti, mutta samalla aivan liian hitaasti. Viikonlopun odottaminen on tuskaista, oikeastaan Sirius ei ole odottanut vähään aikaan mitään näin paljon - paitsi ehkä Harryn tapaamista ensimmäistä kertaa. Töihin keskittyminen tuntuu vaikealta, mutta perjantaina Siriuksen ponnistelut taas palkitaan, kun Nate antaa hänelle käteen ison tukon seteleitä.

Seuraavan yön Sirius nukkuu hyvin ja sikeästi, ilmapatja tuntuu hyvältä selän alla ja Hiinokan lämmin keho painautuu Siriusta vasten. Huomenna olisi suuri päivä ja Sirius tahtoi olla silloin mahdollisimman virkeänä. Hän ei missään tapauksessa haluaisi jäädä matkasta tai haluaisi jonkin hienon näkymän menevän sivu suun siksi, ettei hän ehtinyt katsoa sitä väsymyksensä vuoksi.


63

Lauantaiaamuna tasan kello kymmeneltä Sirius astelee sisään samaan liikkeeseen jossa kävi jo viikko takaperin. Hän on niin jännittynyt, että voisi verrata itseään lapseen joka on ensi kertaa yksin karkkikaupassa ja jolla on rahaa käytettävissään niin paljon kuin haluaa. Vertaus naurattaa Siriusta ja hän virnistelee itsekseen astuessaan tiskille. Jo maksetun varausmaksun lisäksi hän ojentaa myyjälle vielä loputkin matkan hinnasta ja tiskin takana seisova neito ohjeistaa häntä istuutumaan ja odottamaan oppaan saapumista.

Sirius ehtii hetken katsoa ympärilleen ja muutkin liikkeessä kävijät näyttävät turisteilta. Sitten matkaopas saapuu ja ohjaa heidät ulos, yhteen liikkeen ulkopuolella seisovista maastureista. Ja niin matka kohti satamaa voi alkaa.


64

Satama, josta veneretken on määrä lähteä onkin kauempana kuin Sirius ensin kuvitteli. Ajomatka sinne kestää vartin kaupungin halki - osittain siksi, että ihmiset tuntuvat valloittaneet kadut ja maasturilla on vaikea päästä liikkumaan suuressa ihmismassassa.

Lopulta maasturi saapuu satamaan. Se on pieni, tarkoitettu kaikenlaisille retkeilyveneille. Risteilijöitä siellä ei tietenkään ole. Vene, johon turistit ohjeistetaan on valkoinen ja sen kylkeen on maalattu nätillä kaunokirjoituksella nimi: Marilla. Sirius tulee ajatelleeksi, että tuo nimi on hyvin kaunis.

Purjeveneeseen astuminen on aluksi hieman haparoivaa, sillä veneen laidoissa pyörteilevä vesi tuntuu kovin uhkaavalta. Siriusta heikottaa, mutta hän saa pahoinvointinsa pidettyä kurissa ja kiipeää mahdollisimman ripeästi loppumatkan veneeseen.


65

Matkan alkaessa Sirius menee seisomaan laivan keulaan ja antaa tuulen ja sen mukana kulkeutuvan suolaisen meriveden piiskata kasvojaan. Hän vain nyökkää ja jatkaa horisonttiin katsomistaan, kun matkaopas tulee varoittamaan häntä laidan yli mahdollisesti pärskyvistä aalloista. Miksi häntä haittaisi se, että hän tuntee vihdoin elävänsä? Sitä paitsi vesi on vain vettä, se ei häntä tappaisi eikä hänellä ole mitään syytä pelätä kastuvansa.

Muut retkikunnasta istuvat sisällä laivan hytissä ja keskustelevat niitä näitä, mutta Sirius nauttii mieluummin raikkaasta ulkoilmasta. Tulevaisuudessa hän saa varmasti istua sisällä aivan kyllikseen, joten nyt hän tahtoo ottaa kaiken mahdollisen irti siitä tunteesta nyt kun hän vielä voi.


66

Noin tunnin seilauksen jälkeen vene pysäytetään kallioisen poukaman viereen suojaan tuulelta. Retkelle osallistujille jaetaan snorklausvarusteet, Sirius saa lainaksi myös uimahousut, kun hän kertoo unohtaneensa omansa hotellille. Ei hän kehtaa sanoa, ettei omista sellaisia lainkaan - saati sitten että hän muka asuisi hotellissa.

Merivesi tuntuu täällä viileämmältä kuin aivan Siriuksen paikan rannassa, eikä se ole ihme. Niinpä mies laskee varpaansa varovasti mereen ja luikahtaa sitten sinne kokonaan niin nopeasti kuin pystyy. Parempi kärsiä kerralla hetki kylmästä vedestä kuin pidempään hitaammin laskeutuessa.

Ihon totuttua veden lämpötilaan Sirius asettaa snorklausmaskin naamalleen ja potkaisee jaloillaan varovasti kokeillakseen lainaksi saamiaan räpylöitä. Toivottavasti hän osaa vielä uida.


67

Ensimmäisenä Sirius huomaa värikkäät pienet kalat jotka kiitävät edestakaisin korallien ympärillä. Ne näyttävät niin iloisilta säntäillessään sinne ja tänne, että Sirius toivoisi itsekin voivansa olla kala koralliriutalla. Vailla huolia ja murheita.

Korallien lähelle ei saa mennä eikä niihin saa koskea, mutta niitä on silti mukavaa katsella kauempaa. Jonkin suuremman kasvin lehti pyyhkäisee Siriuksen jalkaa ja hän hätkähtää, mutta rauhoittuu huomatessaan ettei vaaraa ole.

Yksi pienistä klovnikaloista uskaltautuu lähemmäs Siriusta ja mies näkee sen kuvioinnit selkeästi. Se on utelias, mutta kun Sirius liikahtaa vähänkin, se puikahtaa pakoon yhteen koralleista.

Tuntuu hyvältä nähdä maailman ja eläinten elävän ympärillä kaiken sen kuoleman jälkeen.


68

Vene pysyy koralliriutalla parin tunnin verran ja Sirius uuvuttaa itsensä sinä aikana kierrellen ympäri riuttaa, käyden välillä veneessä huikkaamassa juotavaa ja pulahtaen sitten takaisin veteen. Hän malttaa palata kokonaan takaisin vasta kun matkaopas tulee kertomaan, että on määrä lähteä taas liikkeelle.

Veneessä on pieni suihkuntapainen, jossa Sirius saa huuhtoa meren suolat iholtaan pois. Sitten hän astelee hyttiin, jossa on tarjolla retkeläisille maittava merilounas. Ruokalajivaihtoehtoja on vain muutama, mutta Siriusta se ei haittaa, sillä hänestä tuntuu, että hän voisi syödä vaikka inhokkiruokaansa, niin nälkä hänellä on. Vedessä polskiminen on verottanut yllättävän paljon voimia, etenkin kun moisiin urheilusuorituksiin ei ole tullut totuttua.

Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 68/100 (4.10.2016)
Kirjoitti: Nyyhti - 09.10.2016 16:58:43
Jeij jatkoa :) Tähän oli kiva palata taas, kun tämä on niin huoletonta luettavaa. Toisaalta taas juuri tuo kirjoitustapa tuo tähän samalla synkkyyttä, mutta silti kuitenkin päällimmäisenä on se huolettomuus ja elämäniloisuus.

En olisi kyllä ikinä osannut arvata, että Sirius ryhtyy leikkimään turistia! Vaikka eihän se näin jälkikäteen ajateltuna mikään ihme ollut :D Tosi suloista, pikkuinen parturoitu Sirre siellä uiskentelemassa.

Jostain syystä kaikista näistä raapaleista mulle jäivät parhaiten mieleen parturin kumihanskat hauskana yksityiskohtana (nauroin sille ääneen) ja Hiinokan lämmin selkä suloisena yksityiskohtana. Tuli ihan mieleen oma koira, kun se välillä tulee viereen lämmittämään, ja voin vain kuvitella, kuinka ihanaa olisi tuollaisessa vieraassa paikassa saada oma pieni Hiinokka siihen viereen <3
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 70/100 (14.1.2019)
Kirjoitti: Hazyel - 14.01.2019 01:28:34
nominal, nämä on kyllä omasta mielestänikin sinänsä helppoja lukea, kun ovat lyhyitä ja jossain määrin (yleensä) hyväntuulisia. Siksi tämän tarinan pariin on aina niin kiva palata! On kiva lukea edellisiä osia kun on unohtanut mitä tapahtuikaan :D Kiitos taas kommentistasi <3

69

Paluumatkalla Sirius seisoo veneen kannella ja nauttii tuulesta hiuksissaan ja pärskeistä paljaalla ylävartalollaan. Hänestä tuntuu taas siltä, että hän elää, että koko maailma on elossa.

Lopulta vene kiinnittyy sataman laituriin ja Siriuksen on astuttava takaisin kiinteälle maalle. Katumaasturi kuljettaa retkeläiset takaisin matkatoimiston eteen ja siitä jokainen saa jatkaa haluamaansa suuntaan. Sirius jää hieman orpona katselemaan turistien perään - eihän hänellä oikeastaan ole muuta paikkaa mihin mennä, kuin Hiinokan kanssa jaettu luola. Hän olisi niin kovin mielellään tutustunut johonkin toisista turisteista - kehen tahansa - mutta kukaan heistä ei vilkaisekaan Siriusta lähtiessään viettämään iltaa.

Sirius luovuttaa ja palaa luolalleen vain huomatakseen Hiinokankin olevan poissa.


70

Hiinokka palaa vasta myöhään yöllä, kun Sirius on jo nukkumassa. Se rymistelee sisään luolaan herättäen Siriuksen, tiputtaa jonkin keskikokoisen eläimen luurangon jäljellä olevine lihoineen luolan nurkkaan ja käy Siriuksen viereen makaamaan. Se painaa nokkaansa Siriuksen poskea vasten eikä Sirius voi olla hymyilemättä itsekseen. Kun Hiinokkaa ei näkynyt vielä myöhäänkään illalla, Sirius kuvitteli sen lähteneen kokonaan - että se ei ollut halunnut jäädä odottamaan Siriuksen paluuta. Että se ehkä oli kuvitellut, että Sirius jättäisi sen kokonaan.

Vaikka ei Sirius niin tekisi. Hiinokka on hänen ystävänsä, ainoa ystävänsä tällä pahaisella pienellä saarella, jolta olisi päästävä pois. Hän ei mitenkään voisi viettää loppuelämäänsä täällä.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 70/100 (14.1.2019)
Kirjoitti: Nyyhti - 14.01.2019 12:33:21
Naaaw Hiinokkainen. En tiedä miksi mutta oon jotenkin ajatellut, ettei se ollut vapaana ikinä. Että se olisi liian villi ja karkaisi. Kivaa kun tässä se saa olla vapaaehtoisesti Siriuksen mukana :)
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 72/100 (18.1.2019)
Kirjoitti: Hazyel - 18.01.2019 00:51:45
nominal, kiva nähdä että täällä joku vielä jaksaa seurata, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin... :D Hiinokkahan oli muistaakseni Siriuksen mukana silloinkin kun hän palasi Englantiin pakomatkansa jälkeen, ja käsittääkseni koko ajan mukana, ja koska olisi kovin epäkäytännöllistä jos joutuisi koko ajan pitämään sitä sidottuna eikä se voisi esim itse etsiä ruokaa... siksi olen ajatellut tässä sarjassa että Sirius on voittanut Hiinokan luottamuksen pakomatkalla, ja ehkä osittain myös siksi koska on animaagi :D

71

Siriuksella on sunnuntaikin vapaa, joten hän suuntaa aamusta kaupungille kiertelemään ja katselemaan. Hän ostaa välipalaksi muutaman tuoreen hedelmän ja syö ne erään kadun kulmassa. Samalla hän kiinnittää huomionsa pienehköön kylttiin hieman syrjässä olevan oven yläpuolella. Hän joutuu lukemaan tekstin pariin kertaan, sillä kyltti on lian peitossa eikä siitä meinaa saada selvää. Lopulta hänen ilmeensä kirkastuu: hän tietää mitä tekee sinä iltana!

Hän käyskentelee kaduilla vielä jonkin aikaa ja käy parissa eri liikkeessä ostamassa iltaa varten tarvitsemansa. Sitten hän palaa takaisin luolalle. Illan tuloa odotellessaan hän luonnostelee Harrylle kirjettä, jonka voisi seuraavana päivänä viedä postitoimistoon. Sirius ei meinaa malttaa odottaa iltaan.


72

Kun ilta vihdoin koittaa, Sirius pukee ylleen uudet vaatteensa. Hän katsoo itseään sen minkä pystyy (peili auttaisi, mutta sellaista hän ei omista) ja nyökkää lopulta hyväksyvästi. Hän näyttää lähes yhtä hyvältä kuin aikoinaan nuoruusvuosina Jamesin kanssa rellestäessään! Tyyli on ehkä hieman turhan nuorekas hänen ikäiselleen miehelle, mutta tiukat nahkahousut kieltämättä vaikuttavat sopivan hänen ylleen. Vuoden Azkabanissa eivät ole kohdelleet häntä hyvin, mutta liikakiloja ainakaan ei ole päässyt kertymään. Ja kun hän nyt on useamman viikon lomareissunsa aikana saanut hieman lihasta taas luiden ympärille... täytyyhän hänen myöntää olevansa vetoavan näköinen.

Sirius vetää vielä nahkatakin päälleen ja astuu ulos luolasta virkistävään yöilmaan.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 72/100 (18.1.2019)
Kirjoitti: Nyyhti - 18.01.2019 07:14:51
Uu mihinkäs bileisiin se Siriua on matkalla! :)
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 78/100 (20.1.2019)
Kirjoitti: Hazyel - 20.01.2019 02:14:29
nomppu, no nyt saat lisää luettavaa ja bilehomma selviää! ;)

73

Sirius astelee itsevarmana katua pitkin. Hän joutuu etsimään sitä kadunkulmaa, jossa näki yökerhon aiemmin päivällä. Lopulta oikea paikka löytyy ja Sirius vetää syvään henkeä ennen sisään astumista.

Ovi avautuu hyvin pieneen eteiskäytävään, jonka kummallakin puolella seinillä on enemmän ja vähemmän huolella piirrettyjä graffitteja. Melkein ovelta alkaa portaat yläkertaan ja seinää pitkin kulkee kaide, johon Sirius ei halua edes koskea: se näyttää olevan yltäpäältä syljessä ja ties missä muissa eritteissä. Hetken Sirius katuu tähän paikkaan astumista, mutta sitten portaiden yläpäästä pilkottaa kasvot ja käsi, joka viittoo Siriusta tulemaan ylös. Sirius vetää henkeä uudestaan astuessaan ensimmäiselle portaalle: ehkä baarin puoli on hienostuneempi.


74

Sirius astuu tasanteelle ja samalla hetkellä hänen korviinsa kantautuu etäistä jumputusta. Hänen edessään avautuu pieni eteisaula, jossa narikkatyttö pureskelee purkkaa tiskin takana ja odottaa asiakkaita. Huoneen perällä on suljettu ovi, jonka Sirius olettaa vievän klubin sisätiloihin. Siriuksen aiemmin näkemää hahmoa ei näy missään ja hän miettii, mahtoiko kuvitella koko jutun.

Sirius astuu tiskille ja ojentaa tytölle sisäänpääsymaksun, mutta ei jätä narikkaan mitään. Hän ei halua luopua nahkatakistaan. Tyttö ojentaa kätensä ja heilauttaa ovea kohti merkiksi siitä, että Siriuksen olisi parasta astua pikaisesti sisälle. Ehkä tyttö haluaa jatkaa tiskillä lojuvan lehden lukemista. Sirius avaa oven ja musiikin ääni raikaa hänen korviinsa.


75

Sirius astuu sisään yökerhon sisätiloihin ja sulkee oven perässään. Ihmiskehojen tanssista ja rupattelusta lämmennyt ilma iskee vasten kasvoja viileähkön eteisaulan jälkeen. Sirius henkäisee syvään ja kävelee pidemmälle, ja ennen kuin hän huomaakaan, hänet on vetäisty mukaan tanssin pyörteeseen, eikä poispääsyä enää ole.

Jossain vaiheessa Sirius ajautuu baaritiskille hengähtämään. Hän tilaa kylmän juoman ja kumoaa sen kerralla kurkkuunsa: tanssiessa tulee kuuma. Hän tilaa toisen ja juo sitä rauhallisemmin. Hetken hän tasaa hengitystään, mutta lasinsa tyhjennettyään hän sukeltaa takaisin tanssin pyörteeseen. Tuntuu kuin hän olisi taas parikymppinen nuori musiikin raikaessa ympärillä ja syrjäyttäessään hänen mielestään kaikki muut ajatukset.  Hän on taas elossa!


76

Kun Sirius seuraavan kerran istuutuu baaritiskin ääreen, hänen luokseen ajautuu huppupäinen hahmo. Sirius ihmettelee, miksi kukaan on klubilla huppu päässä, mutta hän kohauttaa olkiaan ja jatkaa juomansa juomista. Alkoholi alkaa jo nousta humalatilaksi elimistössä eikä Sirius uhraa viereensä istuutuneelle huppupäälle sen enempää ajatuksia.

Hetken kuluttua Sirius nousee ja kysyy baarimikolta tietä käymälään. Sirius unohtaa neuvot puolivälissä matkaa mutta hetken harhailtuaan löytää tiensä vessan ovesta sisään. Hän valahtaa kylmää kaakeliseinää vasten ja pyyhkäisee hien otsaltaan. Hän on juonut aivan liikaa. Vaikka hauskaahan hän tulikin pitämään, hän ei halunnut menettää kontrollia kokonaan. Yhtäkkiä Siriuksen suuhun nousee rautainen maku ja hän ryntää pöntölle. 


77

Sirius pyyhkii suunsa vessapaperilla. Hän katsahtaa ympärilleen ja kuulostelee onko vessassa muita. Kun mitään ääniä ei kuulu, hän uskaltaa ottaa esiin taikasauvansa ja lausua hiljaa ääneen loitsun, joka selventää hieman hänen päätään. Hän kiittää nuorta itseään: aikoinaan kyseinen loitsu oli hänen pelastuksensa monta kertaa ja hän oli opetellut muistamaan sen tilanteessa kuin tilanteessa. Sirius lausuu vielä toisen loitsun, jolla saa oksennuksen maun pois suustaan. Toinen hyödyllinen loitsu, jonka hän osaa paremmin kuin hyvin.

Juuri kun Sirius nousee seisomaan, vessan ovi kolahtaa. Sisään astuu sama huppupäinen hahmo, jonka Sirius näki baaritiskillä. Sirius kurtistaa kulmiaan, kun hahmo astuu häntä kohti sanomatta sanaakaan.


78

Sirius aikoo kysyä, mitä huppupäinen hahmo haluaa, kun vessan pienestä ikkunasta kantautuva ääni kiinnittää hänen huomionsa. Ääni on jäätävän kirskuva ja sattuu korviin niin, että Siriuksen on painettava kädet korvilleen. Kun ääni tunkeutuu käsienkin läpi, hän kääntyy katsomaan mistä se kuuluu, mutta ikkuna on liian korkealla, että hän voisi nähdä siitä ulos. Sirius astahtaa lähemmäs katsoakseen kadulle.

Samalla hetkellä hänen takaraivossaan räjähtää valtava kipu, kovempi kuin yksikään päänsärky mikä hänellä ikinä on ollut. Hän kaatuu selälleen kuin hidastetussa filmissä ja lyödessään pään lattiaan hän ei ehdi edes ajatella siitä koituvaa uutta kipuräjähdystä, kun hän menettää tajuntansa ja vaipuu tiedostamattomaan pimeyteen.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 78/100 (20.1.2019)
Kirjoitti: Nyyhti - 20.01.2019 15:37:14
Jeee tapahtumia!

Olin odottanut, että tuo Siriuksen bilehomma olisi jotain vähän jännempää, kun hän niin tarmokkaasti valmistautui siihen ;D Mutta kivaa että Sirius pääsi tuntemaan hetken olonsa taas nuoreksi. Voin kyllä kuvitella, että hän kaipaa tuollaista kevyttä irtiottoa - ja toisaalta taas hänen olisi kyllä ollut syytä tajuta, että ei saa olla olematta varuillaan!

Olikohan huppupää saanut Siriuksen oksentamaan, vai oliko hän vain juonut liikaa... Jotenkin olisin kuvitellut, että joku oli sujauttanut hänen lasiinsa jotain. Mielenkiinnolla odotan, onko huppupää joku velhomaailmasta - toivottavasti on, koska se olisi todennäköisesti jännempää kuin että jos hän on vain joku kaunainen jästi ;D
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 82/100 (21.1.2019)
Kirjoitti: Hazyel - 21.01.2019 19:53:04
nominal, Siriuksen bilehomma OLISI voinut olla jännempää, mutta siitä tuli nyt vähän muuta kuin biletystä :D Vielä ei käy ilmi kuka huppupää on, mutta näissä käy ainakin ilmi mitä Siriukselle tapahtuu!

79

Seuraavan kerran kun Sirius herää, hänen päässään jyskyttää. Hän yrittää avata silmänsä, mutta ei näe mitään: ilmeisesti hänen silmilleen on laitettu jokin kangasriepu. Hän yrittää liikahtaa, mutta huomaa olevansa nilkoistaan, keskivartalostaan ja ranteistaan sidottu kiinni tuoliin. Suu tuntuu kuivalta ja nyt Sirius katuu aiempaa juomistaan. Lisäksi oloa ei helpota, että hänen vatsansa suorastaan möyrii nälästä.

Sirius huokaisee. Hän ei ollut aivan ajatellut joutuvansa tällaiseen tilanteeseen. Eikä hänellä ole aavistustakaan, miksi joku haluaisi siepata hänet - kyseessä ei voinut olla virkavallan edustajat, sillä silloinhan hänet olisi varmasti jo toimitettu pikavauhtia takaisin Azkabaniin ja luovutettu ankeuttajille. Ei, tämän oli oltava jotain aivan muuta.


80

Sirius koettaa huutaa, mutta suuhun työnnetyn kankaanpalan takia hän ei pysty kuin mumisemaan. Hän koettaa rimpuilla irti tuolista, mutta köysi hiertää ranteita ja painautuu nilkkoja vasten. Tuoli kaatuu, mutta Sirius ei pääse mihinkään vaan lyö päänsä lattiaan, uudestaan. Päänsärky pahenee. Kun kipu yltyy liian kovaksi, Sirius menettää taas tajuntansa.

Tällä kertaa Sirius herää, kun hänen kasvoilleen kaadetaan kylmää vettä. Hän räpyttelee silmiään kankaan alla ja köhii meinatessaan tukehtua suuhun valuvaan veteen. Joku repäisee suun edessä olevan kankaan pois ja Sirius pääsee kääntämään päätään. Hän yskii vedet suustaan lattialle poskensa viereen. Kurkkua kuivaa yhä, nyt se tuntuu olevan kuin liekeissä yskimisestä.


81

Sirius haukkoo henkeään ja saatuaan vihdoin kaiken veden pois kurkustaan, hänen hengityksensä pikkuhiljaa tasaantuu. Hän yskäisee vielä muutaman kerran. Sitten hänen päälleen kaadetaan toinen ämpärillinen vettä ja hän saa taas yskiä sitä suustaan ja aivastella sitä nenästään. Kun hän saa hengityksensä tasaantumaan, joku nostaa hänet tuoleineen takaisin pystyasentoon. Hän yskii vielä muutaman kerran kun kurkkuun valuu vettä.

Hän haluaa kysyä, miksi hän on sidottu tuoliin, miksi hänelle tehdään näin, mutta ei ehdi sanoa sanaakaan kun hänen suuhunsa työnnetään taas rätti, joka sidotaan pään taakse tiukasti niin, ettei hän pysty kuin mumisemaan. Sitten raskaat askeleet etääntyvät ja Sirius jää yksin pimeään.


82

Sirius nuokkuu tuolilla ja nukahtaa moneen kertaan, mutta säpsähtää aina pään valahtaessa alas. Hän yrittää kerta toisensa jälkeen rimpuilla irti köysistä, tuloksetta. Sekunnit venyvät minuuteiksi, minuutit tunneiksi eikä Sirius pian ole varma enää mistään muusta kuin vatsaa kalvavasta nälästä ja suun kuivuudesta. Kukaan ei ole käynyt sen jälkeen, kun hänen päälleen kaadettiin vettä, eikä hänellä vieläkään ole aavistustakaan, miksi hän on täällä. Epätoivo alkaa iskeä, eikä Sirius keksi keinoa päästä pois.

Sirius nyyhkäisee. Hän hätkähtää oman nyyhkäyksensä toivottomuutta, sitä, kuinka hauras hän lopulta onkaan. Hän on juuri päässyt pois Azkabanista, kahdentoista vuoden vankeuden jälkeen, ja nyt hän on taas vankina.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 82/100 (21.1.2019)
Kirjoitti: Nyyhti - 21.01.2019 20:09:00
Voooi Sirree :( Vankina ressukka :( Onpas hämärä tyyppi, kaappaa Siriuksen ja sitten vain pitää vankina! Mitähän ihmettä, jatkapas taas pian jotta saan tietää ;D
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 84/100 (25.1.2019)
Kirjoitti: Hazyel - 25.01.2019 23:50:00
nominal, kyllä, ilkeä tämä hämärätyyppi :( Ihan vielä ei valitettavasti käy ilmi, miksi Sirius on vankina, mutta ihan pian!

83

Huppupäinen mies - tai eihän Sirius tiedä onko henkilö sama, sillä kangasta hänen silmiltään ei oteta pois - käy kerran syöttämässä häntä, antamassa juotavaa. Ja seuraavaksi häntä potkitaan, lyödään, piiskataan... tapahtuu niin käsittämättömän monta asiaa, että Siriuksen loppukin ajantaju hämärtyy eikä hän enää edes osaa kyseenalaistaa miksi se kaikki tapahtuu. Kidutus ja huolenpito tapahtuu vuorotellen, ja joskus pitkän pitkän ajan päästä Sirius alkaa ymmärtää. Häntä halutaan kiduttaa, aiheuttaa hänelle kipua ja kontrollin menettämisen tunnetta - mutta samalla hänet halutaan pitää elossa ja voimissa, ehkä siksi, että hän voisi menettää toivonsa kidutuksen loppumisesta yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta kuinka kauan hän voisi jaksaa sitä?


84

Kun seuraavan kerran Siriukselle tuodaan juotavaa ja purtavaa, hän kääntää päänsä pois, kieltäytyy syömästä ja juomasta ja toistaa yhtä kysymystä: MIksi? Hän ei saanut vastausta, hänen suuhunsa tungettiin ruokaa väkisin eikä hän voinut olla nielemättä, sillä ruokkija sulki hänen suunsa ja piti kiinni hänen nenästään.

Kun kiduttaja-huolenpitäjä viimein taas poistui, Sirius kihisi raivosta. Kaiken muun lisäksi hänestä tuntui, ettei häntä kunnioitettu lainkaan, kun hänelle ei edes vastattu. Ehkä se juuri oli kiduttajan tarkoitus, mutta Sirius ei voinut käsittää, miksi juuri hän?

Ja kaiken sen turhautumisen ja epätoivon lopulta patoutuessa tarpeeksi suureksi energiavirraksi Siriuksen päässä, yhtäkkiä tapahtui monta asiaa samaan aikaan.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 84/100 (25.1.2019)
Kirjoitti: Nyyhti - 01.02.2019 17:24:41
Hah mikä cliffhanger ;D

Jännä että sirius suhtautuu niin toivottomasti tähän. Onkohan hänestä tämä millaista Azkabaniin verrattuna, kiinnostaisi tietää.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 88/100 (12.2.2019)
Kirjoitti: Hazyel - 12.02.2019 01:40:50
nominal, minun ajatusmaailmassani, ainakin tässä sarjassa, Siriukselle yksi pahimpia asioita on uudestaan vangiksi joutuminen - ja miksipä ei olisi niin monen Azkaban vuoden jälkeen :D Kyllähän sellainen varmasti jättää jälkensä ihmiseen kuin ihmiseen! Kiitos taas kommentista <3

HOX HOX! Päädyin nyt modejen kanssa juteltuani nostamaan tämän sarjan ikärajan nyt K-11, noiden edellä olevien osien takia. Mitään erityisen järkyttävää ei ole, mutta kuvailtu on kuitenkin sen verran, ettei enää ehkä mene S-ikärajaan. Tulevissa osissa ei kuitenkaan ole enää mitään ikärajaa nostavaa, joten jos olet selvinnyt tähän asti, ei hätää :3

85

Jostain kuuluu rämähdys. Siriuksen selän takaa napsahdus. Ja ennen kuin Sirius ehtii edes tajuta mitä tapahtuu, hän kuulee kiljuntaa ja karjuntaa, huutoja. Hän tuntee kuinka kangas valahtaa hänen kasvoiltaan ja tajuaa avata silmänsä. Ranteissa ei tunnu enää painetta ja liikuttaessaan käsiään Sirius ymmärtää, että hänen kätensä ovat vapaat. Hän hypähtää pystyyn ja nilkkoja sitoneet köydet tipahtavat lattialle. Kun hän silmäilee aluetta ympärillään, hän huomaa, että rakennuksen toinen pää on romahtanut.

Tiesihän hän sen olevan mahdollista, olihan hän kuullut sellaisesta, muttei koskaan ollut itse ollut osallisena missään niin suuressa. Ei hän ollut uskonut, että hänen oma taikuutensa saattaisi räjäyttää puoli rakennusta.


86

Sirius ottaa yhden haparoivan askeleen, sitten toisen. Hänestä tuntuu kuin hän ei olisi kävellyt päiväkausiin (eikä ehkä olekaan - eihän hän edes enää tiedä, kauanko on ollut vankina), ja jalat eivät tunnu kantavan helposti. Hän astelee hetken hieman haparoivasti, sitten jalat muistavat taas miten kävellään, ja Siriuksen askeliin palaa tuttu varmuus.

Järki sanoo, että hänen pitäisi lähteä niin nopeasti kuin suinkin pystyy, palata takaisin ja poistua tältä kirotulta paratiisisaarelta. Mutta Siriuksen kyltymätön tiedonjano ja uteliaisuus saa hänet kaikesta huolimatta astelemaan kohti rakennuksen romahtanutta päätyä, josta yhä kuuluu huutoja ja karjumista. Siellä on hätääntyneitä ihmisiä. Ja siellä on varmasti myös hänen kiduttajansa.


87

Sirius lähestyy rakennuksen päätyä varovaisin askelin. Kun hän lopulta pääsee perille, huudot ovat jo vaimenneet ja hän kurtistaa kulmiaan. Hän pohtii hetken, miten pääsisi helpoiten romahtaneen seinän toiselle puolen. Sitten hän näkee lähellä puoliksi rikkoutunutta kattoa pienen reiän, juuri ja juuri sen kokoisen, että siitä saattaisi mahtua työntymään läpi. Sirius koskettaa kylmää betonia ja kokeilee ensimmäistä jalansijaa. Se tuntuu pitävältä, joten hän uskaltautuu nousemaan parin otteen verran ylöspäin. Kun betonikasa tuntuu riittävän kestävältä ja vakaalta hänen käsiensä ja jalkojensa alla, hän lähtee kiipeämään ripeään tahtiin. Kiipeäminen on yllättävän raskasta, mutta Sirius pääsee nopeasti katonrajaan asti ja hän kurkkaa sisään aukosta.


88

Siriuksen silmien eteen avautuu näkymä, jota hän ei olisi välittänyt nähdä. Kivimurskan, revenneiden verhojen ja muun romahduksesta seuranneen sälän joukossa lattialla näkyy selvästi liiduilla ja maalilla piirrettyjä viisikantoja, erilaisia tähtimerkkejä, ja kaikenlaisia muitakin... no, jästien käsittämään noituuteen liittyviä merkkejä. Sirius kavahtaa taaksepäin, mutta pitää tiukasti otteensa, jottei tipu usean metrin pudotusta alas. Hän hengittää muutaman kerran syvään ja kurkistaa sitten uudelleen. Yhdessä nurkassa on melkein ehjänä säilynyt pöytä, jolla lojuu erinäisiä pergamentteja, mustepulloja ja sulkakyniä. Vaikka Siriuksesta tuntuukin, että tällaiseen sekaantuminen ei ehkä ole hyvä idea, se tietysti kiinnostaa häntä silti. Ja lisäksi hänen taikasauvansa on aivan varmasti tuossa huoneessa.
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, K-11, raapalesarja, 88/100 (12.2.2019)
Kirjoitti: Nyyhti - 12.02.2019 09:28:39
Jii Sirre pääsi vapaaksi! Sinne vaan lisäseikkailua ja sauvaa hakemaan!

Jännä käänne nuo viisikannat ja muut! Mitenköhän he ovat Siriuksen osanneet napata. Ehkä sekin vielä selviää!
Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, K-11, raapalesarja, 100/100 (2.3.2019)
Kirjoitti: Hazyel - 02.03.2019 21:57:26
nominal, kiitos taas kommentista  :-* Nyt tulee vikat osat!

Tämä teksti on siis nyt valmis. Kiitos kaikille ihanille lukijoille, sekä niille jotka ovat seuranneet alusta asti, että niille jotka ehkä lukevat tätä vielä myöhemmin. Tämä on ollut ihan valtava juttu kirjoittaa, vaikka sanamäärissä ei hurjia lukemia huidellakaan. Välillä on jo käynyt epätoivo ja tuntunut siltä etten todellakaan saa tätä valmiiksi, mutta täällä ollaan vihdoin! Olen toisaalta iloinen että tämä on valmis, mutta toisaalta fiilis on myös vähän haikea. Tämä on kuitenkin ensimmäinen oikeasti isompi projekti (jos ei lasketa lyhyitä raapalesarjoja), jonka sain valmiiksi. Äh, en enää tiedä mitä sanoa, joten nauttikaa näistä viimeisistä osista!

89

Sirius miettii hetken, ja työntää sitten päänsä läpi seinässä olevasta aukosta. Hartialeveyden perusteella vaikuttaa siltä, että hän mahtuu kuin mahtuukin siitä läpi, joten varovasti hän työntyy edemmäs ja lopulta kokonaan läpi aukosta. Toisella puolella laskeutuminen on hieman loivempi, onneksi, se helpottaa Siriuksen tehtävää.

Kun Sirius lopulta saa jalkansa taas tukevalle lattialle, hän katselee tarkemmin ympärilleen. Vaikuttaa siltä, että täällä on yritetty jonkinlaisia noituuksia. Oliko hän joutunut jonkin kultin sieppaamaksi? Sirius potkaisee yhden viisikannan kulmasta sammuneen kynttilän kumoon ja astelee aiemmin huomaamansa pöydän luokse. Hän silmäilee pergamentteja, siirtelee niitä pois toistensa päältä ja ottaa sitten yhden niistä käteensä tarkempaa tutkimista varten.


90

Mitä pidemmälle Sirius lukee ja selaa pergamentteja, sen enemmän hän alkaa ymmärtää, miksi hänet siepattiin ja miksi häntä kidutettiin. Totuus on niin kauhistuttava, että Siriusta alkaa oksettaa. Hän pidättää hetken hengitystään, mutta ei pysty pidättämään oksennusta, joten hän siirtyy äkkiä kauemmas pöydästä ja antaa ylen. Hän pyyhkii suunsa, mutta kurkkuun jää silti inhottava tunne. Pöydällä pergamenttien vieressä on lasi ja vesikannu, ja hetken Sirius harkitsee, joisiko kannun vettä. Sitten hän hymähtää ja jättää ajatuksen sikseen: hän ei halua enää syödä tai juoda tässä paikassa yhtään mitään.

Siriuksen tekee mieli polttaa pergamentit ja hän nostaa yhden lattialla vielä sinnittelevän kynttilän käteensä.


91

Hetken mietittyään Sirius päättää kuitenkin puhaltaa kynttilän sammuksiin. Hän heittää sen takaisin lattialle muiden jo sammuneiden kynttilöiden joukkoon. Sitten hän kasaa pergamentit yhdeksi pinoksi ja tunkee ne takkinsa sisään talteen. Ehkäpä hän voisi toimittaa ne johonkin matkallaan pois tältä saarelta, ehkä jokin taho olisi kiinnostunut näiden surkkien toiminnasta. Siitä, kuinka he yrittävät varastaa taikuutta velhoilta. Sirius tuhahti itsekseen, hän ei voinut vieläkään uskoa, että joku oikeasti luulee sellaisen noituuden toimivan.

Saatuaan pergamentit turvaan takkinsa sisään, hän heittelee ronskisti tavaroita pöydältä lattialle, availee laatikoita ja pöydältä löytyviä lippaita, tutkii jokaisen mahdollisen rasian ja senttimetrin. Lopulta hän löytää sauvansa piilotettuna yksinkertaiseen korurasiaan.


92

Sirius sieppaa sauvansa mukaan ja kiiruhtaa kohti huoneen toisessa päässä näkyvää apposen avoinna olevaa ovea. Varmasti surkit ovat luikkineet siitä ulos katon romahtaessa, joten Siriuskin pääsisi pakenemaan sitä kautta. Hän vilkaisee vielä taakseen ja tuhahtaa. Hän ei halua ajatella sitä enää yhtään enempää kuin on pakko, joten hän kiiruhtaa ovesta ulos raikkaaseen aamuyöhön. Hän vetää syvään henkeä: vankihuoneen tunkkaisen ilman jälkeen se tuntuu yllättävän hyvältä.

Sitten Sirius käännähtää paikoillaan ja pienen poksahduksen saattelemana hän kaikkoontuu romahtaneen kivitalon luota ilmestyäkseen lähelle paikkaa, josta hänet siepattiin. Sivukadulla ei ole ketään ja Sirius piilottaa sauvansa housujensa taskuun ennen kuin lähtee kävelemään kohti luolaansa.


93

Sirius ehtii ottaa muutaman askeleen, kun jokin kiinnittää hänen huomionsa. Hän käännähtää ja näkee huppupäisen hahmon takanaan kujalla. Miten ihmeessä surkit voivat jo olla täällä? Miten he voivat tietää, mihin hän ilmiintyi? Sirius hätääntyy eikä jää odottamaan selitystä vaan nappaa sauvansa esiin ja huutaa tainnutustaian taakseen samalla kun kääntyy juostakseen pois kujalta. Siinä samassa hänen edessään kohoaa toinen huppupäinen tumma hahmo, ja kujan ilma viilenee.

Siriuksen rintaa tuntuu puristavan ja hän nappaa kiinni kaapunsa rintamuksesta. Hän hengittää syvään ja painuu hieman kumaraan. Ei, ei, ei ei ei ei se voi olla todellista, Sirius yrittää huutaa, mutta ei saa suustaan ääntäkään.


94

Sirius perääntyy muutaman askeleen, mutta muistaa sitten toisen ankeuttajan takanaan odottamassa. Hän vilkaisee kujan toiseen päähän ja ankeuttaja lipuu häntä kohti uhkaavasti ja turhankin nopeasti. Sirius nielaisee ja yrittää rauhoittua, miettiä järkevästi. Miten ankeuttajat olivat voineet löytää hänet?

Sirius tasasi hengitystään muutaman sekunnin ja sitten hän keräsi mieleensä kasan niitä muistoja, joita oli kokenut matkallaan ennen sieppaustaan. Ensimmäinen ateria tuoretta ruokaa, ensimmäinen pehmeällä alustalla nukuttu yö, matka koralliriutalle, ensimmäinen hiustenpesu vuosiin. Ne tuntuvat pieniltä, mutta Siriukselle ne ovat suuria asioita, ensimmäisiä onnenhetkiä sitten... No, Sirius ei halua ajatella sitä.

Hän lausuu loitsun, heilauttaa taikasauvaansa ja sinivihreän valon välähdys täyttää kujan.


95

Siriuksen taikasauvan kärjestä purkautuu hopeisena hohtava valojuova, joka laajenee suuren koiran muotoiseksi suojeliukseksi. Se näyttää verryttelevän jalkojaan ja pörhistelevän karvojaan (aivan kuten Sirius tekisi ensin uhkaavassa tilanteessa), sitten se näyttää hampaitaan, ponnistaa ja hyppää lähimmän ankeuttajan kimppuun. Ankeuttaja pakenee ja lipuu pois ja jo samalla hetkellä, kun suojelius kääntyy kohti toista ankeuttajaa, se perääntyy. Koira kävelee rennon näköisesti ankeuttajaa kohti ajaa sen tiehensä näyttämällä hampaitaan.

Kun ankeuttajat ovat tiessään, Siriuksen huulille palaa hymy. Koira kävelee takaisin hänen luokseen ja hän silittää sitä päästä ennen kuin se haihtuu jäljettömiin.

Kahdentoista Azkabanin vuoden jälkeen Sirius ei ollut uskonut enää kykenevänsä taikomaan suojeliusta.


96

Sirius huoahtaa ja lysähtää seinää vasten, valahtaa siitä istumaan kylmälle asvaltille. Hän painaa päänsä käsiinsä ja odottaa hetken, että hengitys tasaantuu. Hetken kuluttua tuntuu taas siltä, että hän pystyy seisomaan ja jalat kantavat jälleen. Sirius nousee ylös ottaen tukea seinästä. Hän työntää taikasauvansa taas piiloon kaapunsa sisään ja varovaisin askelin lähtee kujalta kohti isompaa katua, yhä seinästä tukea pitäen. Hän toteaa tarvitsevansa kahvia ennen palaamistaan luolalle. Onneksi Sirius on saanut pitää rahapussinsa - sieppaajat eivät ole löytäneet sitä hänen takkinsa taialla piilotetusta taskusta. Ja aamunkin nyt jo sarastaessa Sirius arvelee, että varmasti pääkadun varrella olevista kahvioista ainakin joku olisi jo auki.


97

Siriuksen kädet tärisevät, kun hän pyytää kahvilaneidiltä tuplaespresson ja kaivaa lompakkonsa esiin takkinsa taikataskusta. Tärisevin käsin hän vetää lompakosta setelin ja ojentaa sen työntekijälle, joka antaa hänelle vaihtorahat ja pyytää odottamaan. Kohta hänelle tuodaan tiskille pienessä kupissa oleva kaksinkertainen espresso, jonka hän juo yhdellä kulauksella alas. Kuuma neste polttaa kurkkua, mutta se ei haittaa, oikeastaan se tuntuu jopa melkein hyvältä. Sirius tuntee kuinka lämpö leviää hänen kehoonsa ja pikkuhiljaa tärinä lakkaa. Hän on jo kääntymässä pois kassalta, mutta viime hetkessä hän pyytää vielä tavallisen kahvin pahvimukiin ja mukaan. Hän pitää kaksin käsin kupista kiinni lämmittääkseen käsiään ja astuu ulos kahviosta.


98

Sirius kävelee rantakatua pitkin hitain askelin. Hän haluaa pois, mutta toisaalta ei halua. Täällä hän on saanut olla onnellinen, hän on saanut tehdä töitä ja tuntea elävänsä. Hän on saanut olla... ihan normaali ihminen. Sirius potkaisee simpukankuorta turhautuneena, mutta hän tietää, ettei voi enää jäädä saarelle. Ei kaiken siellä kokemansa jälkeen.

Lopulta Sirius saapuu luolalleen ja hän astuu huokaisten sisään. Hiinokka kääntyy katsomaan häntä ja äännähtää tervehdyksen. Jos se onkin ihmetellyt Siriuksen poissaoloa, se ei näytä sitä. Hiinokka kääntää päätään ja samalla Sirius huomaa valkoisen tunturipöllön joka istuu Hiinokan toisella etujalalla ja ojentaa jalkaansa Siriusta kohti. Sirius syöksyy pöllön luo.


99

Sirius rullaa Harryn kirjeen auki niin nopeasti kuin pystyy ja silmäilee sen läpi. Ensilukemalta vaikuttaa siltä, että Harry haluaa vain kertoa kuulumisensa. Mutta kun Sirius lukee kirjeen uudestaan, tarkemmin ja enemmän ajatuksella, hänen silmänsä laajenevat. Hänen täytyy lähteä takaisin välittömästi.

Sirius syöksyy pienen tavarakasansa luokse, ottaa palan pergamenttia ja sulkakynän sekä mustepullon. Hän kastaa sulkakynän musteeseen ja raapustaa häthätää vastauksen Harrylle. Hän sitoo sen kiinni Hedwigin jalkaan samalla narulla, jolla Harryn kirje oli sidottu.

Sirius taputtaa Hedwigin päätä ja lintu huhuilee niin, että se kaikuu luolan seinämistä. Sitten hän kehottaa sitä lentämään tuulen lailla, ja lupaa itse tulla perässä pikimmiten.


100

Sirius katsoo hetken Hedwigin perään sen lentäessä pois. Hän huokaisee ja astelee takaisin Hiinokan luo. Hän silittää Hiinokan nokkaa ja Hiinokka ymmärtää. Sirius kävelee ulos luolasta ja kaivaa talteen ottamansa pergamentit takkinsa sisältä. Hän kiipeää hieman ylemmäs kalliolle ja päästää pergamentit kädestään tuulenpuuskan mukana kohti merta. Hänellä on nyt tärkeämpääkin tekemistä.

Hiinokka astelee Siriuksen viereen, tönäisee häntä nokallaan ja Sirius nostaa kätensä sen lavalle.

“Oletko valmis?” Sirius kysyy hevoskotkalta, joka korskahtaa ja kuopii maata. Sirius hymyilee katsoen eläintä silmiin. Sitten hän nousee sen selkään ja taputtaa merkiksi, että hän on valmis.

“Lennä kuin tuuli”, Sirius kuiskaa, kun hevoskotka nousee ilmaan.

Otsikko: Vs: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, K-11, raapalesarja, 100/100 (2.3.2019)
Kirjoitti: Nyyhti - 06.03.2019 11:59:26
Wuhuuu sait valmiiksi!! Tiedän tuon tunteen niiin hyvin - tavallaan ihan mahtavaa, mutta tavallaan tosi haikeaa.

Tykkäsin kovasti siitä, mihin kohtaan lopetit tämän. Tuosta lopusta tuli sellainen fiilis, että koko raapalesarja oli ollut Siriuksen huoletonta haihattelua ympäriinsä, mutta yksi kirje sai hänet tavallaan palaamaan maan pinnalle. Karkumatka ja elämän pienistä iloista nauttiminen oli ohitse ja oli aika lähteä tekemään tärkeämpiä juttuja :) Ja kenties tuo Siriuksen lopussa kokema jännitysnäytelmä sekä vielä ankeuttajan ilmestyminen lisäsivät hänen haluaan poistua sinne, minne hän kuului. Kiitos tästä satasesta!