Kirjoittaja Aihe: Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, S, raapalesarja, 70/100 (14.1.2019)  (Luettu 6425 kertaa)

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 591
Haha no tätä jatkoa ei tarvinnut odottaa kauaa! :D

Saanko aluksi valittaa siitä, että jätit tämän tällaiseen kohtaan! Mörr, minä tahdon tietää, mitä Sirius sieltä kaupasta haki. Vihkoja ja muuta, mitä kummaa? Jotain niissä selvästi esiteltiin, mutta en kyllä yhtään osaa arvata, mitä.

Ja sitten ehkä se "vähän kattavampi kommentti" -osuus :D Mulle ei tästä kerrontatavasta ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen raapalesarja, tai siis tää ei jollain lailla vastaa mun mielikuvaa raapalesarjasta. Nämä kuitenkin ovat niin tiukasti toisiaan sidottuja, ja aina edellisen lopusta siirrytään seuraavaan. Toisaalta mietin kyllä sitäkin, että jos tämä formaatti olisi joku muu kuin raapalesarja, teksti vaikuttaisi luultavasti aika töksähtelevältä, eikä sitä olisi niin miellyttävä lukea kuin nyt, kun tiedän, että kyseessä on raapalesarja.

Näin dialogin rakastajana kaipailen vähän dialogia, koska mun mielestä se kertoo aina paljon hahmosta, ja tässä pitäisin siitä erityisesti, kun kirjoitat kuitenkin preesensissä. Toisaalta tämä dialogittomuus korostaa sitä, kuinka vähän ihmiskontaktia Siriuksella on, ja kuinka tavallaan irallisena maailmasta hän elää.

Pidän myös Siriuksen hahmosta tässä. Hän on juuri sellainen vähän kärsinyt ressukka-Sirius, mutta hänestä löytyy samalla sitä energisyyttä, jota kirjojen varsinkin nuoremmassa ja vähän toipuneemmassa Siriuksessa on. Ihana hahmo kerta kaikkiaan, niin ihanan uuttera ja valmis palaamaan oikeaan maailmaan Azkabanin jälkeen. Juuri tällaisena Siriuksen näen siis itsekin.

Hiinokka on tosi suloinen myös! Kovin inhimillinen, mutta kirjoissahan sanotaankin, että hevoskotkat ovat tosi viisaita.

Tässä on nyt kuitenkin ollut tosi pitkään tosi rauhallista, ja muistelen, että Sirius jostain syystä joutui lähtemään tuolta tropiikista... Saatan olla ihan väärässäkin kyllä. Joka tapauksessa, kuten jo aiemmin mainitsin, toivoisin, että joku menisi välillä pieleenkin :D Mutta joka tapauksessa jään odottelemaan mielenkiinnolla jatkoa!
Never regret something that once made you smile.

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 579
Lainaus
Yhden itkevän pikkutytön Sirius saattaa äitinsä luo ja silloin hänestä tuntuu siltä, että eksyneet lapset eksyvät aina hänen luokseen.
Tämä oli jotenkin symppis. ♥ Ihana Sirius, huolehtimassa muista. (:

Voi että mihin kohtaan jätit! Mitähän Sirius on ostamassa? Ensimmäisenä mietin luudanvartta, mutta nyt aloin pohtia myös moottoripyörän mahdollisuutta... Jos kerran tarvitsee paljon esitteitä ja muita tällaisia niin kyseessä varmaan on joku asia, johon on paljon erilaisia vaihtoehtoja olemassa. Käännyn siis moottoripyörän puoleen! Kyllähän sellaisen nyt voisi tuola idylliseltä saareltakin löytää, eikö. :D

Söpöä, että Sirius alkaa viimein saada vähän tavaraa pieneen kotiinsa ja että hänellä menee paremmin. Nää on kyllä tällaisia ihanan helppoja hyvän mielen raapaleita! ^^


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Lauchuo

  • Prince of Thrones
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 162
  • Try me.
nominal, heh, saat kyllä murista! Näissä osissa selviää, missä Sirius oikein kävi ja mitä hän sieltä halusi :3 Päätin jossain vaiheessa tämän kirjoittamista, ehkä parinkymmenen raapaleen kohdalla kun ns. "luonnollista" dialogia ei vielä ollut tullut, että kirjoitan tämän kokonaan dialogittomana. Ihan totta, että se korostaa tuota Siriuksen ihmiskontaktien puutetta, ja toimii tässä myös pikkuisen tyylikeinona. Heh, toivottavasti nämäkin raapaleet kelpaa! :3

Arte, Sirius on kyllä tosi symppis kun se haluaa auttaa muita! Etenkin tuollaisia suloisia pikkulapsia. Ihan moottoripyörä ei nyt ole kyseessä, mutta onneksi näissä osissa selviää mitä Sirius oikein on hankkimassa!

Vähän tällainen isompi pläjäys näitä nyt kerralla, koska Vuosi raapalehtien potkii, mutta ainakin saatte nyt kunnolla luettavaa! :)

59

Sunnuntain Sirius käyttää parturilla käymiseen. Hieman yllättäen kaupungin suurimman kävelykadun varrella ei näy oikeastaan yhtäkään parturia, sen sijaan tatuointiliikkeitä on paljon ja hetken Sirius leikittelee ajatuksella tatuoinnista. Kääntyessään kävelykadulta pienemmälle sivukadulle Sirius kuitenkin löytää parturin, joten tatuointiajatukset jäävät siltä kertaa siihen.

Parturi tervehtii Siriusta ensin iloisesti, mutta Sirius ei voi olla huomaamatta hänen syvää huokaustaan velhon hiukset nähdessään. Kieltämättä ne olivat ehtineet kasvaa varsin paljon Azkabanin aikana, eikä Sirius voinut sanoa varsinaisesti hoitaneensa niitä erityisen hyvin vankilassa ollessaan. Parta ei ollut yhtään sen parempi, vaikkei Siriuksen parrankasvu koskaan ollutkaan ollut erityisen nopeaa. Hän mahtoi olla varsin pelottava näky parturin silmissä.


60

Parturin harmiksi Sirius ei suostu siihen, että hänen hiuksensa ajettaisiin kokonaan pois. Hän kuitenkin lupaa maksaa ylimääräistä siitä hyvästä, että parturi tekee hänestä taas inhimillisen näköisen.

Pienen suostuttelun jälkeen parturi aloittaa työnsä työntämällä Siriuksen pesualtaan ääreen. Varmuuden vuoksi hän laittaa käteensä kumihanskat eikä Sirius voi olla nauramatta itsekseen. Kieltämättä hänkään ei ehkä haluaisi koskea omiin hiuksiinsa ilman hansikkaita.

Puolen tunnin selvittelyn ja saksimisen jälkeen Sirius ihailee parturin peilistä työn jälkeä. Hän toteaa näyttävänsä paljon paremmalta kuin aiemmin ja on niin iloinen, että antaa parturille muhkean tipin hänen tekemästään työstä. Sirius naurahtaa itsekseen miettiessään, ettei Nate ehkä tunnista häntä seuraavana päivänä..


61

Maanantaina Sirius palaa taas töihin. Nate kehuu heti Siriuksen uutta lookkia, eikä Sirius voi olla hymyilemättä typerästi loppupäivän ajan. Hän ei olekaan hetkeen kuullut olevansa komea, hyvännäköinen, tai ylipäätään mitään muutakaan vastaavaa. Azkabanissa ei juuri ole kehuja saanut kuulla, saati sitten että hän olisi niitä ulkonäöllään aiemmin ansainnut.

Työpäivänsä päätteeksi Sirius kertoo tulevan viikonlopun suunnitelmistaan Natelle, ja hänen on hyvin vaikea peittää innostustaan. Tuntuu niin hyvältä vihdoin päästä tekemään asioita, joita normaalit ihmiset tekevät ja keskustelemaan niistä muiden ihmisten kanssa. Ja kun Natekin tuntuu innostuvan Siriuksen puolesta, hänelle tulee ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kotoisa olo, vaikkei hän ole edes Englannissa.


62

Viikko kuluu yllättävän nopeasti, mutta samalla aivan liian hitaasti. Viikonlopun odottaminen on tuskaista, oikeastaan Sirius ei ole odottanut vähään aikaan mitään näin paljon - paitsi ehkä Harryn tapaamista ensimmäistä kertaa. Töihin keskittyminen tuntuu vaikealta, mutta perjantaina Siriuksen ponnistelut taas palkitaan, kun Nate antaa hänelle käteen ison tukon seteleitä.

Seuraavan yön Sirius nukkuu hyvin ja sikeästi, ilmapatja tuntuu hyvältä selän alla ja Hiinokan lämmin keho painautuu Siriusta vasten. Huomenna olisi suuri päivä ja Sirius tahtoi olla silloin mahdollisimman virkeänä. Hän ei missään tapauksessa haluaisi jäädä matkasta tai haluaisi jonkin hienon näkymän menevän sivu suun siksi, ettei hän ehtinyt katsoa sitä väsymyksensä vuoksi.


63

Lauantaiaamuna tasan kello kymmeneltä Sirius astelee sisään samaan liikkeeseen jossa kävi jo viikko takaperin. Hän on niin jännittynyt, että voisi verrata itseään lapseen joka on ensi kertaa yksin karkkikaupassa ja jolla on rahaa käytettävissään niin paljon kuin haluaa. Vertaus naurattaa Siriusta ja hän virnistelee itsekseen astuessaan tiskille. Jo maksetun varausmaksun lisäksi hän ojentaa myyjälle vielä loputkin matkan hinnasta ja tiskin takana seisova neito ohjeistaa häntä istuutumaan ja odottamaan oppaan saapumista.

Sirius ehtii hetken katsoa ympärilleen ja muutkin liikkeessä kävijät näyttävät turisteilta. Sitten matkaopas saapuu ja ohjaa heidät ulos, yhteen liikkeen ulkopuolella seisovista maastureista. Ja niin matka kohti satamaa voi alkaa.


64

Satama, josta veneretken on määrä lähteä onkin kauempana kuin Sirius ensin kuvitteli. Ajomatka sinne kestää vartin kaupungin halki - osittain siksi, että ihmiset tuntuvat valloittaneet kadut ja maasturilla on vaikea päästä liikkumaan suuressa ihmismassassa.

Lopulta maasturi saapuu satamaan. Se on pieni, tarkoitettu kaikenlaisille retkeilyveneille. Risteilijöitä siellä ei tietenkään ole. Vene, johon turistit ohjeistetaan on valkoinen ja sen kylkeen on maalattu nätillä kaunokirjoituksella nimi: Marilla. Sirius tulee ajatelleeksi, että tuo nimi on hyvin kaunis.

Purjeveneeseen astuminen on aluksi hieman haparoivaa, sillä veneen laidoissa pyörteilevä vesi tuntuu kovin uhkaavalta. Siriusta heikottaa, mutta hän saa pahoinvointinsa pidettyä kurissa ja kiipeää mahdollisimman ripeästi loppumatkan veneeseen.


65

Matkan alkaessa Sirius menee seisomaan laivan keulaan ja antaa tuulen ja sen mukana kulkeutuvan suolaisen meriveden piiskata kasvojaan. Hän vain nyökkää ja jatkaa horisonttiin katsomistaan, kun matkaopas tulee varoittamaan häntä laidan yli mahdollisesti pärskyvistä aalloista. Miksi häntä haittaisi se, että hän tuntee vihdoin elävänsä? Sitä paitsi vesi on vain vettä, se ei häntä tappaisi eikä hänellä ole mitään syytä pelätä kastuvansa.

Muut retkikunnasta istuvat sisällä laivan hytissä ja keskustelevat niitä näitä, mutta Sirius nauttii mieluummin raikkaasta ulkoilmasta. Tulevaisuudessa hän saa varmasti istua sisällä aivan kyllikseen, joten nyt hän tahtoo ottaa kaiken mahdollisen irti siitä tunteesta nyt kun hän vielä voi.


66

Noin tunnin seilauksen jälkeen vene pysäytetään kallioisen poukaman viereen suojaan tuulelta. Retkelle osallistujille jaetaan snorklausvarusteet, Sirius saa lainaksi myös uimahousut, kun hän kertoo unohtaneensa omansa hotellille. Ei hän kehtaa sanoa, ettei omista sellaisia lainkaan - saati sitten että hän muka asuisi hotellissa.

Merivesi tuntuu täällä viileämmältä kuin aivan Siriuksen paikan rannassa, eikä se ole ihme. Niinpä mies laskee varpaansa varovasti mereen ja luikahtaa sitten sinne kokonaan niin nopeasti kuin pystyy. Parempi kärsiä kerralla hetki kylmästä vedestä kuin pidempään hitaammin laskeutuessa.

Ihon totuttua veden lämpötilaan Sirius asettaa snorklausmaskin naamalleen ja potkaisee jaloillaan varovasti kokeillakseen lainaksi saamiaan räpylöitä. Toivottavasti hän osaa vielä uida.


67

Ensimmäisenä Sirius huomaa värikkäät pienet kalat jotka kiitävät edestakaisin korallien ympärillä. Ne näyttävät niin iloisilta säntäillessään sinne ja tänne, että Sirius toivoisi itsekin voivansa olla kala koralliriutalla. Vailla huolia ja murheita.

Korallien lähelle ei saa mennä eikä niihin saa koskea, mutta niitä on silti mukavaa katsella kauempaa. Jonkin suuremman kasvin lehti pyyhkäisee Siriuksen jalkaa ja hän hätkähtää, mutta rauhoittuu huomatessaan ettei vaaraa ole.

Yksi pienistä klovnikaloista uskaltautuu lähemmäs Siriusta ja mies näkee sen kuvioinnit selkeästi. Se on utelias, mutta kun Sirius liikahtaa vähänkin, se puikahtaa pakoon yhteen koralleista.

Tuntuu hyvältä nähdä maailman ja eläinten elävän ympärillä kaiken sen kuoleman jälkeen.


68

Vene pysyy koralliriutalla parin tunnin verran ja Sirius uuvuttaa itsensä sinä aikana kierrellen ympäri riuttaa, käyden välillä veneessä huikkaamassa juotavaa ja pulahtaen sitten takaisin veteen. Hän malttaa palata kokonaan takaisin vasta kun matkaopas tulee kertomaan, että on määrä lähteä taas liikkeelle.

Veneessä on pieni suihkuntapainen, jossa Sirius saa huuhtoa meren suolat iholtaan pois. Sitten hän astelee hyttiin, jossa on tarjolla retkeläisille maittava merilounas. Ruokalajivaihtoehtoja on vain muutama, mutta Siriusta se ei haittaa, sillä hänestä tuntuu, että hän voisi syödä vaikka inhokkiruokaansa, niin nälkä hänellä on. Vedessä polskiminen on verottanut yllättävän paljon voimia, etenkin kun moisiin urheilusuorituksiin ei ole tullut totuttua.


Vain sinä voit vaikuttaa tulevaisuuteesi

Ava ja bannu Fractalta <3

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 591
Jeij jatkoa :) Tähän oli kiva palata taas, kun tämä on niin huoletonta luettavaa. Toisaalta taas juuri tuo kirjoitustapa tuo tähän samalla synkkyyttä, mutta silti kuitenkin päällimmäisenä on se huolettomuus ja elämäniloisuus.

En olisi kyllä ikinä osannut arvata, että Sirius ryhtyy leikkimään turistia! Vaikka eihän se näin jälkikäteen ajateltuna mikään ihme ollut :D Tosi suloista, pikkuinen parturoitu Sirre siellä uiskentelemassa.

Jostain syystä kaikista näistä raapaleista mulle jäivät parhaiten mieleen parturin kumihanskat hauskana yksityiskohtana (nauroin sille ääneen) ja Hiinokan lämmin selkä suloisena yksityiskohtana. Tuli ihan mieleen oma koira, kun se välillä tulee viereen lämmittämään, ja voin vain kuvitella, kuinka ihanaa olisi tuollaisessa vieraassa paikassa saada oma pieni Hiinokka siihen viereen <3
Never regret something that once made you smile.

Lauchuo

  • Prince of Thrones
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 162
  • Try me.
nominal, nämä on kyllä omasta mielestänikin sinänsä helppoja lukea, kun ovat lyhyitä ja jossain määrin (yleensä) hyväntuulisia. Siksi tämän tarinan pariin on aina niin kiva palata! On kiva lukea edellisiä osia kun on unohtanut mitä tapahtuikaan :D Kiitos taas kommentistasi <3

69

Paluumatkalla Sirius seisoo veneen kannella ja nauttii tuulesta hiuksissaan ja pärskeistä paljaalla ylävartalollaan. Hänestä tuntuu taas siltä, että hän elää, että koko maailma on elossa.

Lopulta vene kiinnittyy sataman laituriin ja Siriuksen on astuttava takaisin kiinteälle maalle. Katumaasturi kuljettaa retkeläiset takaisin matkatoimiston eteen ja siitä jokainen saa jatkaa haluamaansa suuntaan. Sirius jää hieman orpona katselemaan turistien perään - eihän hänellä oikeastaan ole muuta paikkaa mihin mennä, kuin Hiinokan kanssa jaettu luola. Hän olisi niin kovin mielellään tutustunut johonkin toisista turisteista - kehen tahansa - mutta kukaan heistä ei vilkaisekaan Siriusta lähtiessään viettämään iltaa.

Sirius luovuttaa ja palaa luolalleen vain huomatakseen Hiinokankin olevan poissa.


70

Hiinokka palaa vasta myöhään yöllä, kun Sirius on jo nukkumassa. Se rymistelee sisään luolaan herättäen Siriuksen, tiputtaa jonkin keskikokoisen eläimen luurangon jäljellä olevine lihoineen luolan nurkkaan ja käy Siriuksen viereen makaamaan. Se painaa nokkaansa Siriuksen poskea vasten eikä Sirius voi olla hymyilemättä itsekseen. Kun Hiinokkaa ei näkynyt vielä myöhäänkään illalla, Sirius kuvitteli sen lähteneen kokonaan - että se ei ollut halunnut jäädä odottamaan Siriuksen paluuta. Että se ehkä oli kuvitellut, että Sirius jättäisi sen kokonaan.

Vaikka ei Sirius niin tekisi. Hiinokka on hänen ystävänsä, ainoa ystävänsä tällä pahaisella pienellä saarella, jolta olisi päästävä pois. Hän ei mitenkään voisi viettää loppuelämäänsä täällä.

Vain sinä voit vaikuttaa tulevaisuuteesi

Ava ja bannu Fractalta <3

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 591
Naaaw Hiinokkainen. En tiedä miksi mutta oon jotenkin ajatellut, ettei se ollut vapaana ikinä. Että se olisi liian villi ja karkaisi. Kivaa kun tässä se saa olla vapaaehtoisesti Siriuksen mukana :)
Never regret something that once made you smile.