Kirjoittaja Aihe: Mortem aremnus | SK/HG, S  (Luettu 3754 kertaa)

Flavia

  • ***
  • Viestejä: 146
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #20 : 20.08.2017 18:32:37 »
A/N: Uusi luku on hyvin suunnitteilla, mutta julkaisu menee ainakin ensi viikon puolelle. Yritän kuitenkin saada tämän projektin valmiiksi ilman yli puolen vuoden mittaisia taukoja.  ;)

jepuli

  • ***
  • Viestejä: 151
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #21 : 21.08.2017 16:10:17 »
Moikka!

Lueskelin tän ficin tän päivän aikana ja ajattelin tavoistani poiketen antaa hieman palautetta. (:

Kokonaisuudesta haluaisin sanoa muutaman sanasen. Luvut ovat melko lyhyitä ja kuvailua on todella vähän. En itsekään ole hirveä kuvailun rakastaja, mutta se kuitenkin syventää tarinaa aivan erityisellä tavalla. Lyhyissä luvuissa ja vähäisessä kuvailussa on ongelmana, että tarina etenee töksähtelevästi. Tämä on kuitenkin huomattavasti paremmin kirjoitettu tarina, kuin lukujen pituuden perusteella oletin. Lisäksi käytät paljon lyhyitä lauseita, mutta toisinaan aivan liian pitkiä lauseita. Tässä esimerkki (luku 1) liian pitkästä lauseesta: "Aikaa olisi minuutteja ja juoman valmistus oli todella pikkutarkkaa ja haastavaa, pienen pieni virhe tekisi aineesta täysin tehottoman eikä epäonnistumiseen ollut varaa." Jakaisin lauseen kahdeksi lauseeksi tähän tapaan: "Aikaa olisi minuutteja ja juoman valmistus oli todella pikkutarkkaa ja haastavaa. Pienen pieni virhe tekisi aineesta täysin tehottoman, eikä epäonnistumiseen ollut varaa."

Mielestäni olisi hyvä, jos jokainen luku alkaisi esimerkiksi "Luku 1" -otsikolla tai voit halutessasi kehittää luvuille myös omat otsikkonsa. Lukujen numerointi auttaa lukijaa hahmottamaan milloin uusi luku alkaa sekä helpottaa kommentointia. Toisekseen, mielestäni hahmojen ajatukset tulisi tuoda jollain muulla tavalla kuin lainausmerkeillä ilmi. Lainausmerkkejä käytetään kuitenkin tyypillisesti vain puheen kuvaamisessa, joten ajatuksien kuvaaminen niillä aiheuttaa lukijassa hämmentyneisyyttä. Monet käyttävät esimerkiksi kursiivia, kun kyse on hahmon ajatuksista. Lisäksi vielä kappaleiden jaoista. Kun tapahtumapaikka tai -aika vaihtuu, voisi olla hyvä merkitä se esimerkiksi kolmella ajatusviivalla. Tämä helpottaisi jälleen lukijaa hahmottamaan tarinan kulkua ja tapahtumia. En ole täysin varma, miten suhtautuisin "..." lauseiden loppuhin, mutta toistaiseksi ne ovat sopineet tarinaan. Niitä kuitenkin kannattaa hieman tarkastella kriittisesti.

Oletan, että ensimmäinen osa oli prologi ja sitä seuraavat osat luku 1, luku 2, luku 3 jne.

Prologi
"-- tai pikemminkin hänen elävälle muotokuvalleen, --" Elävä muotokuva? Tarkoititkohan velhomaailman liikkuvia ja puhuvia muotokuvia vai jotakin muuta?
"Minerva oli ollut järkyttynyt  ja häpeissään." Ja -sanan edessä on ylimääräinen välilyönti.
"Ellei uhriin ollut langetettu anteeksiantamatonta kirousta, --" Ellei uhriin oltu langetettu, vaikuttaa mielestäni luontevammalta.

Luku 1
"En ehdi selittää, kysymys on erittäin tärkeästä asiasta." Selittää on puhekielen ilmaisu, en ehdi selittämään olisi parempi muoto.
"Mene tyrmiin ja valmista kuolemanpysäyttäjä. ” , Minerva  sanoi rautaisen päättäväisesti, --" Lainausmerkin molemmin puolin on ylimääräinen välilyönti, samoin Minerva sanoi välissä on ylimääräinen välilyönti.
"Hän on älykäs ja hyvä teoria-aineissa muttei erityisen taitava taistelija." Pilkku ennen sanaa mutta.
"Mene tyrmiin, minä haen hänet.  Kiire on äärimmäinen, Horatius. Tee parhaasi…!”" Ennen kiire sanaa on ylimääräinen välilyönti.

Hmm.. En korjaa enempää ylimääräisiä välilyöntejä, niitä on nyt jo ilmennyt melkoisen paljon näin lyhyessä kirjoituksessa. Osaathan wordissa katsoa välilyönnit? Wordissa on siis erillinen työkalu, joka näyttää jokaisen välilyönnin ja enterin painalluksen. Suosittelen sitä todella! Se on pelastanut monet oppimispäiväkirjani ja esseeni koulussa. (: Se on sellainen vähän väärinpäin olevaa p-kirjainta muistuttava kuvio "näytä kaikki".

Luku 1 jatkuu...
"”Kiitos avustasi, Chang. Pullotan liemen ja vien sen Minervalle. Olisin kiitollinen, jos siivoaisit jäljet. Jos palaat taisteluun, olethan varovainen.”

Näiden sanojen saattelemana hän nousi, kaatoi liemen hyllyltä poimimaansa pikkuruiseen pulloon ja lähti tyrmistä.


”Minerva!”

Kuullessaan nimensä ja tunnistaessaan hahmon toisella puolella salia Minerva juoksi häntä vastaan."
Esimerkiksi tähän sopisi "---" kappalejako paremmin kuin tuo ylimääräinen enterin painallus.

"Minerva ei sanonut paljon, mutta hänen ilmeensä kuvasti hänen kiitollisuuttaan. Minerva ilmiintyi Rääkyvään röttelöön, jonne oli kuullut Kalkaroksen menneen.

Kuten hän olettikin, Severus makasi lattialla verilammikossa, lasittunut katse silmissään. Minerva saattoi vain toivoa, ettei ollut liian myöhäistä. Ainakaan Voldemort ei ollut käyttänyt Avada kedavraa, joten pieni onnistumisen mahdollisuus oli olemassa."
Myös tähän sopisi tuo edellä mainittu kappalejako.

Luku 2

"Junamatka Lontoosta Pikku-Whiningiin oli kestänyt kauan --" Hmm, onkohan tarkoituksella valittu Harryn lapsuudenkodin asuinalue? Se varmaankin selviää tulevaisuudessa.

"Hänen tulisi antaa mahdollisimman hyvä vaikutelma ja hän halusi näyttää huolitellulta." Tämän lauseen muuttaisin muotoon: Hänen tulisi antaa mahdollisimman hyvä ja huoliteltu vaikutelma.

Äh, nyt on pakko lähteä tietokoneen äärestä, mutta katsotaan jaksanko käydä noita muita lukuja yhtä tarkasti läpi. Viimeinen luku oli kyllä jo erittäin hyvän pituinen! (:

Tarinasta sinänsä pidän oikein paljon. Tosin muistelen joskus lukeneeni jotakin tarinaa, jossa Severus piti "apteekkia" ja Hermione oli apulainen tms. Mutta en ole täysin varma... Saas nähdä millainen tästä kehkeytyy! Tarina myös etenee oikein mukavaa vauhtia ja herättää ainakin minulla uteliaisuutta ja kysymyksiä tapahtumista. Toivon saavani jatkossa vastauksia kysymyksiini! (:

Sinulta löytyy hyvää potentiaalia kirjoittajana, hieman kieliopin ja tekstin muotoilun harjoitusta lisää, niin hyvä tulee! (:
Kiitoksia oikein paljon ja julkaistuista luvuista ja toivon niitä vielä monia lisää! (:
Six billion people in the world. Six billion souls. And sometimes all you need is one.

Flavia

  • ***
  • Viestejä: 146
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #22 : 21.11.2017 18:15:30 »
A/N: Opinnot ja muut harrastukset ovat vieneet aikaani ja jonkin aikaa fikkien kirjoittaminen on ollut tauolla. En ole kuitenkaan katoamassa tai jättämässä tarinoitani kesken! Uusi luku on tulossa piakkoin.

jepuli: Kiitos palautteestasi! Kuten ehkä huomaat, fikin aloittamisesta on aikaa jo reilusti ja kuten olen myöhempien lukujen aluissa itsekin todennut, olen kehittynyt kirjoittajana. Luultavasti jossain vaiheessa muokkaan ja korjailen ensimmäisiä lukuja kypsempään muotoon ja teen pieniä korjauksia, mutta toistaiseksi keskityn siihen, että saan tehtyä sarjan loppuun. Kiva kuitenkin, että pidät tarinasta! En muista lukeneeni Severuksesta apteekinpitäjänä, mutta kaiketi sekin on mahdollista, Potter-universumista kirjoitetaan niin tajuttoman paljon ettei ihmekään, jos samoja teemoja tai ideoita esiintyy.
« Viimeksi muokattu: 14.12.2017 15:52:16 kirjoittanut Flavia »

Flavia

  • ***
  • Viestejä: 146
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #23 : 03.12.2018 22:37:36 »
A/N: Vuosi taas hurahtanut ohi niin nopeasti, että huh. En tiedä, seuraako tätä enää kukaan, mutta teen tämän jatkiksen loppuun, vaikka siihen menisi viisi vuotta.  ::) Tässäpä siis uusi luku, vaikkakin hieman lyhyehkö.  ;D


Uuden päivän valo sarasti ikkunan kaihdinten välistä Hermionen väsähtäneille kasvoille. Hän ei ollut taaskaan nukkunut hyvin. Miten ironista, hän mietti mielessään auringonvalon repiessä hänet tehokkaasti unistaan. Hänen oli ollut tarkoitus tulla tänne lepäämään ja etsimään elämälleen uutta suuntaa, eikä hän saanut edes nukuttua. Päinvastoin, hänen päänsä oli täynnä uusia pohdittavia, mieltä niin kiusallisesti askarruttavia asioita. Ja kaikesta tästä kiittäminen oli Kalkarosta. Miten, miksi. Nuo kaksi sanaa, jotka olivat jo lapsuudesta lähtien määritelleet hänen elämäänsä. Sammumaton tiedonjano, hänen tunnusmerkkinsä ja selkein luonteenpiirteensä. Miten hän muka kykenisi uuden mysteerin ilmaantuessa kuvioihin hillitsemään tuota ominaisuutta, joka oli ollut hallitseva osa häntä aina syntymästä lähtien? Päätään pudistaen Hermione nousi sängystä ja laahusti uneliaana kylpyhuoneeseen peseytymään. Puettuaan vaatteet päälleen hän vilkaisi kelloa ensimmäisen kerran koko aamuna. Yksitoista. Hymähtäen itsekseen hän harjasi hiuksensa ja sitoi ne poninhännälle. Hän keskittyisi korjaamaan unirytmiään sitten, kun hänellä olisi työpaikka – toisin sanoen syy siihen.

Hän laskeutui portaat alas ja huomasi Alicen keittiönpöydän ääressä lukemassa sanomalehteä. Franco nukkui keräksi käpertyneenä olohuoneen harmaakuvioisella mustalla kangassohvalla. Joskin Hermionen askeleet kuultuaan tämä nosti ylväästi päätään ja antoi emännälleen pienen haukahduksen merkiksi tämän saapumisesta. Hermione ei voinut olla naurahtamatta, koiralla oli luonnetta aivan kuin omistajallaankin. Ja jälkimmäinen vaikutti toden teolla hemmottelevansa lemmikkiään. Tosin sen Hermione ymmärsi muistaen oman kiintymyksensä Koukkujalkaan.

”No mutta huomenta, tyttöseni! Nukuitko hyvin?” Alice kysyi pirteästi ja otti silmälasit päästään sulavalla liikkeellä. Naisessa oli  kieltämättä tietynlaista iätöntä eleganssia, Hermione huomasi pohtivansa.

”Kiitos kysymästä, nukuin kyllä. Entä sinä, valvottiko ajatus uudesta vuokralaisesta?” Hermione vastasi hieman ujosti hymynkare kasvoillaan. Alicen tarjous ihmetytti häntä edelleen, mutta ehkäpä vanhempi nainen kaipasi yksinkertaisesti seuraa.

”Ei lainkaan, päinvastoin!” Alice nauroi kysymykselle.

”Ai niin muuten, nuori mies kävi tässä aamulla kyselemässä sinua. En raaskinut herättää, joten lupasin välittää viestin ja ehkä hänen vähän erikoisemmat tuomisensa.” Vanhempi nainen nyökkäsi pöydän suuntaan, jossa Hermionen hämmästykseksi häntä odotti kirje – ja pieni pöllö häkissään.

”Tuota…miltä mies näytti?” Hermione sai soperrettua hämmennykseltään.

”Ah, oikein miellyttävän näköinen hän oli mustine hiuksineen ja laseineen. Selitti vielä, kun huomasi että minä olin kuin puulla päähän lyöty – no mitä muuta voi olettaa, kun ovelle kuskataan pöllö – että hänellä on eläinhoitola, joka on erikoistunut loukkaantuneisiin villieläimiin. Tämä pikkupöllö on kuulemma toipumassa, muttei tullut toimeen muiden eläinten kanssa. Joten hän oli pyytänyt sinulta, että pitäisit siitä huolta jonkin aikaa. Kuulemma se on ihan lauhkea, muistuttaa minun mielestäni enemmän höyhenillä kuorrutettua palloa kuin pöllöä.” Alice aloitti taas puhetulvansa.

Harry ja hänen ideansa, Hermione pohti mielessään. Ääneen hän nauroi.

”Niin tosiaan, me keskustelimmekin siitä jokin aika sitten, mutta olin jo ehtinyt unohtaa sen tässä muutosten keskellä.” Hän yritti selittää hämmentynyttä reaktiotaan rouvalle samalla, kun katsoi pöllöä tarkemmin.

Totta, lintu oli hämmentävän pörheä – ja pieni. Posityyhtysen kokoinen, mutta oli muuten ulkonäöltään täysin erilainen. Väritykseltään pikkupöllö oli puhtaan valkoinen, tosin tarkemmin katsottuna siellä täällä oli muutamia hopeanharmaita höyheniä, ja pientä linnunkehoa peitti paksu pörröinen höyhenpeite. Ensi näkemältä lintua olisi voinut kuvitella avuttomaksi, mutta kun sitä lähestyi, sai osakseen terävän katseen ja korvia raastavan rääkäisyn. Kuin viestiä vahvistaakseen pörröinen sulkakasa levitti siipiään tavalla, jonka luultavasti olisi pitänyt näyttää uhkaavalta, mutta kun siivet kuten itse lintukin olivat pikkuruiset, pörröiset ja hohtavan valkeat, ei se oikein säikäyttänyt vastaanottajaa. Varoituksen annettuaan se kääntyi yleisöstään poispäin ja alkoi sukia sulkiaan.

”Hirvitys! Ja lauhkea vielä, katinkontit, sanon minä. Voit pitää sen, jos saat sen pysymään hiljaa. Muuten heitän tuon räähkän ulos.” Alice manasi näyttäen kovin närkästyneeltä.

Hermione puri huultaan, ettei purskahtaisi nauruun. Harryn idea selityksineen, pöyhkeä prinsessan elkein käyttäytyvä pöllö ja Alicen vahva antipatia ylimääräistä vierasta kohtaan oli jo liikaa. Yrityksestään huolimatta Hermione ei voinut olla tirskahtamatta.
Harvoin päivä sai näin lennokasta aloitusta, Hermione mietti. Mutta ainakin tapaus oli saanut hänet nauramaan ja hullua kyllä, kohentanut hänen mielialaansa. Merlin vieköön, sitä tarvittiin – jos hän todella aikoi mennä selvittämään välinsä kuolleista nousseen opettajansa kanssa. Ja senhän hän tekisi.
« Viimeksi muokattu: 03.12.2018 22:40:20 kirjoittanut Flavia »